Siis minuahan ei yhtään kiinnostanut tämä uusin villitys eli magneettilakat. En todellakaan aikonut hankkia yhtäkään edes uteliaisuudesta. Minulle riitti blogeissa nähdyt kuvat. Ei ole mun juttu. Ostakoon teinit.

Paitsi että tällä viikolla sitten havahduin kassalta magneettilakan kanssa. Pirulaiset olivat kuitenkin onnistuneet vetämään minut puoleensa. Seuraavana päivänä kävin hakemassa vielä toisen. Koska onhan nää aika kivoja....! Ainakin siihen saakka kun kyllästyy efektiin.

Jujuna magneettilakoissa siis se, että tuoreeltaan lakatun kynnen päälle viedään lakan mukana tuleva magneetti, joka muodostaa kynnelle kuvion. Näitä on nyt monella merkillä, Charming Nails esimerkiksi on esitellyt Color Clubin ja Laylan magneettilakkoja. Itse ostin IsaDoran. Kuvassa ensimmäinen hankintani, kullanruskea Gun Metal. Näyttää kuvissa hurjasti tummemmalta kuin livenä.

IsaDoran magneettilakkojen mukana tulee tällaisen aaltokuvion tekevä magneetti. Erikseen voi ostaa vielä vaakasuorat viivat, vinot viivat tai tähti-kuvion. Tunnustan ostaneeni tähti-magneetinkin.

Ai mun kynsien lyhyys? Niin. :/ Taidan alkaa jo luovuttaa. Kai ne Deinonychus-ajat ovat lopullisesti takana. :'-(. Kesällä sain keskisormen kynnen vihdoin edes puolen sentin mittaan, mutta melkein ensimmäisenä päivänä töissä se osui kaapin oveen ja mureni saman tien. Oikeasti väsyin ja leikkasin sitten pitkät peukalonikin - ainoat kunnolla pituutta saavuttaneet kynteni.

Gun Metal.

Eilen ostamaani teräspetroolin sävyistä Steel My Heart'ia en ole vielä testannut.

.

Oletteko te jo haksahtaneet näihin?

Toivottavasti en enää himoudu hankkimaan kolmatta tai neljättä tai viidettä.... Graffiti-huumassahan ostin lopulta joku viisi eri särölakkaa, ja nyt olen aivan kyllästynyt niihin.

No, tällaisia nämä buumit ovat. :) Elämä on.

Mun iho sai kohtauksen.

Tämä ei varmasti näytä millään lailla pahalta monellekaan teistä, mutta taustatietona kerrottakoon, että mun iho ei ole näyttänyt tältä varmaan.... no, ainakaan 10 vuoteen. Etenkään sen jälkeen kun vaihdoin kohta kuusi vuotta sitten (herranjestas, joko siitä on niin pitkä aika..?) mineraalimeikkipohjaan. Mä olen kai aika onnekas kun ihoni on oikeastaan aina hyvässä kunnossa.

Mutta tänään näytän yhtäkkiä tältä. Tilanne, että mulla olisi näin paljon näppyjä naamassa kerralla, on kerrassaan vieras.

Eilen blogissa ihasteltiin kauniin kuultavaa keskiviikkomeikkiä ja mun iho näytti aamulla otetuissa kuvissa tosi hyvältä. Tänään iho on kuin toisen ihmisen.

Eilen päivän aikana ihoon alkoi mystisesti ilmestyä kohoumia, ja kun pesin illalla meikin pois alta paljastui punalaikukas, näppyinen nassu. Yöksi levitetty Schrammek Blemish Balm'kaan ei auttanut, ja aamulla näytin siis tältä. Aikamoinen ero eilisaamuun.

Myös toinen puoli kasvoistani on kohtauksen vallassa.

Tämä on oikeasti hyvin, hyvin mystistä.

Olen parhaillaan testaamassa yhtä uutta kasvovoidetta josta olen tykännyt aivan mielettömästi, ja olen jo valmistellut tulevaa hehkutuspostausta. Nyt täytyy pitää taukoa tuosta voiteesta ja katsoa jos iho rauhoittuu, ja ottaa se uudelleen käyttöön vaikka parin viikon kuluttua. Jos iho taas reagoi, niin sanonpa vain että onpa harmi. Haluaisin kovasti antaa testivoiteelle kehut..!

MUTTA. Tästä harvinaislaatuisesta näppykohtauksesta on jotain hyötyäkin. Voin vihdoin testata eri meikkipohjien peittävyyttä, kun on jotain peitettävää...! :D Kerroin teille Flow-mineraalipostauksessa, että en pitänyt Flow'n pohjaa kovin peittävänä. No, katsokaapas alla olevia kuvia!

Kuvia ei ole käsitelty millään lailla rajausta lukuunottamatta, tällä kertaa en edes säätänyt kuvien kirkkautta tai kontrastia. Ja peittäähän tuo Flow! Laitoin tosin huomattavasti reilummin kuin normimeikkiini, tällä kertaa n. neljä kerrosta.

Kerrostuksesta huolimatta meikki ei näytä mitenkään hirveän pakkelilta. (Kuvan saa klikattua isommaksi.)

Otin vielä yhden vertailukuvan nyt illalla että näette miten pohja on kestänyt päivän ajan. Näpyt ovat nyt paremmin näkyvissä kuin tuoreeltaan meikattuna (mihin saattaa vaikuttaa valaistuskin), mutta pohja on muuten mielestäni erittäin siisti. En lisännyt päälle päivän aikana mitään muuta kuin poskipunaa.

No, Flow on nyt todettu peittävämmäksi meikkipohjaksi mitä aluksi luulin. Pitäisiköhän tässä peräti toivoa että iho pysyy näin kirjavana jonkun aikaa että saan testattua kaikkien meikkipohjieni ja BB-voiteiden peittävyyden perusteellisesti...! ^_^

Saako teidän ihot välillä tällaisia mysteerikohtauksia?

Päivän meikissä reilusti hohtava, lämmin iho, luomilla metsäistä vihreää ja huulilla korallia.

Tykkään Flow'n mineraalimeikkipohjasta päivä päivältä enemmän, iho näyttää tosi kauniilta sillä meikattuna. Luulen, että se johtuu ennenkaikkea sävystä (Peach), joka on aivan nappiin tämänkesäisen ihonsävyni kanssa. Koostumushan on hyvin samanlainen kuin Lily Lolossa, eli muuten yhtä hyvät mutta tämä sävy Peach... :-* Sopii vain niiiin hyvin mun ihoon.

Kasvomeikissä siis Flow'n Peach-pohja, Laveran aurinkopuuteri Sunlight, MACin poskipuna Joyous ja sen päälle sipaistu hohtoa tuomaan L'orealin Natural Peach -luomiväriä.

Silmämeikissä sävyjä L'orealin Golden Green -paletista, Urban Decayn Graffiti (ja seassa jopa häivähdys kirkkaanturkoosia Peace-sävyä), Smashboxin metsänvihreä ja Yves Rocherin pistaasinvihreä. Rajaus Indeliblen voidemaisella luomivärillä, sävy Forest.

Huulilla Viva La Divan Chill Out. Olen niin rakastunut VLD:n huulipuniin ettette tytöt (ja pojat...?) tiedäkään. VLD:n punille on tulossa oma teemaviikkokin. <3

Vielä loppuun tällainen epätarkka, vähän tärähtänyt kuva.... Mutta tykkään jotenkin tän kuvan fiiliksestä, ihon jopa kostean näköinen hohto tulee tässä hyvin esiin. (Olinkin juuri ennen kuvien ottoa viimeistellyt ihon kosteussuihkeella.) Ja tässä on Chill Out -huulet sellaisina kuin niitä yleensä pidän, eli painan suurimman osan huulipunasta paperiin. VLD:n creme-huulipunissa on niin paljon pigmenttiä että tuo pohjasävy jää huulille käytännössä koko päiväksi. Ihan mieletön kestävyys!

P.S. Laitoin aamulla vähän kosmetiikkaa myyntiin Huutikseen. Vielä on muutama tuote jäljellä!

P.P.S. Suoritin äsken Guinot-arvonnan, ja voittajaksi arpoutui nimimerkki ani! Onnea anille.

Hoitolamerkki Guinotin testailut jatkuvat neljän pienen erikoistuotteen merkeissä. Minulle tarjottiin ensin luomivärejä ja muuta värikosmetiikkaa, mutta halusin mieluummin kokeilla jotain "tavallisesta poikkeavaa". (Tähän saattoi myös vaikuttaa laatikollinen vuoden aikana kertyneitä testiluomivärejä, puutereita, huulipunia sun muita meikkituotteita joita en ole vieläkään ehtinyt esittelemään..... :/)

Testisatsiin kuului meikinkorjaus"kynä", duotuote kulmakarvojen muotoiluun, huulten kuorinta ja "lip plumper" (onko tälle edelleenkään mitään näppärää suomenkielistä ilmaisua - huulten pullistaja kuulostaa vähän kömpelöltä..?).

Suosikikseni muodostui ehdottomasti Make-Up Corrector! (Kuvan ylempi applikaattori, suositushinta 25,70€.) Tämä silikoniin pohjautuva ohut geeli annostellaan kiertämällä kynän pohjaa jolloin geeliä vapautuu pehmeän nukkamaiseen applikaattoriin, ja sitten vain pyyhkäistään pois sotkeutuneet maskarat ja eyelinerit tai siistitään huulipunan rajat.

Olin aluksi vähän skeptinen että näinköhän tuote todella poistaa meikkisotkut jättämättä niitä pyörimään iholle, mutta kyllä vain, geeli + nukka-applikaattori toimivat kuin pyyhekumi ja levinnyt maskara katoaa muutamalla pyyhkäisyllä. Tämä on siis kuin high-tech -versio normaalisti käyttämästäni Aqualan L + topsipuikko -metodista, sillä erotuksella että iho ei oikeastaan jää lainkaan rasvaiseksi puhdistetulta kohdalta.

Tietysti nukkapäähän tulee ajan myötä kertymään poispyyhittyjä meikinjäämiä, mutta toistaiseksi olen saanut applikaattorin pysymään puhtaana pyyhkäisemällä sitä kasvopaperiin käytön jälkeen.

Seuraavaksi kiinnostavin tuote oli Eyebrow Sculpting Duo -kulmaväri/geeli (alempi applikaattori tuolla aiemmassa kuvassa, suositushinta 24€). Tuotteessa on kaksi päätä, toisessa päässä vaahtomuovipäällä annosteltava geelimäinen sävy ja toisessa päässä maskaraharja-applikaattorilla levitettävä kiinnittävä geeli.

Sävy on läpikuultava neutraali harmaanruskea. En ole ennen törmännyt vaahtomuoviapplikaattorilla levitettävään kulmaväriin, ja täytyy todeta että omissa, erittäin ohuissa ja harvaan kasvavissa kulmakarvoissani tällainen levityspää ei oikein toimi. Vaahtomuovi ei onnistu levittämään sävyä hentoon karvastoon tasaisesti, ja jälki on helposti maalatun näköinen.

Kaltaiseni harvat kulmakarvat vaativat tuotteen, jolla pystyy värittämään kulmiin tasaisemman, tarkemman ja "täyteläisemmän" muodon. Kuten kynä tai napakalla siveltimellä laitettu puuterimainen kulmaväri. Guinotin kaltainen vaahtomuovisysteemi sopinee paremmin kulmakarvoille, jotka ovat jo luonnostaan tuuheat ja kaipaavat vain vähän sävyä.

En tiedä näkyykö näissä kuvissa niin hyvin se, mitä ajoin takaa. Etenkin kulmakarvojen alkupää jäi Guinotilla meikatessa hyvin "epämääräisen" näköiseksi.

Mutta ei siis mikään huono tuote. Ei vain sovi minulle.

Tällä kaksikolla hemmotellaan sitten huulia; Lip Peel ja Lip Liss.

En tiedä muista maista tai kulttuureista, mutta Suomessa huulien kuorinta ei tunnu kuuluvan yleisiin kauneusrutiineihin. Voidaan kysyä, onko se oikeasti edes mitenkään tarpeellista. (Huulten kuorinta kuulostaa helposti sellaiselta tuotteelta ja tarpeelta, joka on vain keksitty lisämyyntiä ajatellen...)

No, kyllä huulia mielestäni kuitenkin voi ja kannattaa silloin tällöin kuoria. Ainakin jos ne ovat taipuvaiset kuivumaan ja rohtumaan helposti, ja henkilö käyttää säännöllisesti huulimeikkiä. Kuorinnalla saa huulten pinnasta tehokkaasti poistettua kuivat röpelöt ja huulipuna levittyy ja pysyy huomattavasti paremmin.

Eri asia on sitten se, tarvitseeko huulten kuorintaan ihan kaupasta erikseen ostetun tuotteen... ^_^ Monet tuntevatkin helpoimman kotikeittiössä valmistetun kuorinnan: sekoitetaan sokeria, tilkka oliiviöljyä ja halutessaan vähän juoksevaa hunajaa ja voilá, sinulla on syötävän hyvä ja erittäin tehokas huultenkuorintamössö. :)

Niille, jotka eivät jaksa tai halua alkaa keittiökosmetiikan kanssa puuhastelemaan, on sitten tarjolla Guinotin Lip Peelin kaltaisia ylellisyystuotteita. Ja aivan ihanaltahan tämä kuorinta tuntuu - ja tuoksuu. Suositushinta on 14,35€/kpl. Lip Peel annostellaan Make-Up Correcorin tyyliin nukka-applikaattoriin, ja hierotaan siitä sitten huulille ja huultenympärysiholle. Minulla ei ole tuotteen inciä (minulle lähetettiin testeri), joten en tiedä mitä aineita tässä on tarkalleen käytetty. Mutta se tuoksuu herkullisen makealta ja hoitaa hommansa, eli huulet jäävät käsittelyn jälkeen sileiksi ja tasaisiksi.

Lip Liss -voiteeseen minulla ei myöskään ole inciä, eli en osaa sanoa mitä turvottavaa ainesosaa tässä on käytetty. Mutta tuote tuntuu hyvin miellyttävältä, ja varmasti tulee käytettyä loppuun. Lip Liss on huulirasvamaisen ja kosteuttavan tuntuinen, mutta ei yhtä kiiltävä ja tahmea kuin suursuosikkini Dermaglow'n Instant Lip Plumper.

* * *

Loppuun vielä bonusarvonta! Tämä hajamieli unohti viime kuun mousseputsariesittelyssä kokonaan, että Guinotiltahan lähetettiin yksi ylimääräinen BiOxygene-putsari blogiin arvottavaksi. Arvotaanpas se nyt sitten pois! :)

Osallistut arvontaan kertomalla, mikä yllä esitellyistä tuotteista vaikutti kiinnostavimmalta. Osallistumisaikaa on huomisiltaan (8.8.2012) kello 21.00 saakka. Laitathan s-postiosoitteesi sille tarkoitetulle riville.

Tutorial perjantaina postaamaani arabialaistyyliseen smokey-meikkiin, olkaa hyvä. :)

.

Aloitetaan pienellä katsauksella mallimme silmiin. Erilaiset silmänmuodot ovat aina meikkauksessa oma haasteensa ja toisaalta myös kiinnostava mahdollisuus kehittyä meikkityössä. En ole ennen meikannut Tanjan mallisia silmiä.

Tanjan silmät ovat "pinnassa", eli hänellä ei ole syvää luomikuoppaa joka asettaa rajoitteensa varjostusten tekemiseen. Sen sijaan Tanjalla on yläluomilla ja silmän sisänurkissa kyynelkanavan vieressä voimakkaat "poimut" jotka luovat haasteita meikin rakennukseen. Lisäksi yläluomet ovat raskaahkot, ja muoto laskeva.

Poimut.

Kun lähdin tekemään Tanjan meikkiä, aloitin rajauksesta. Rajausta piirtäessä tulee usein automaattisesti seurattua luomen omaa, luonnollista muotoa, ja näin neuvotaankin monissa perusmeikkiohjeissa. Tanjan mallisissa silmissä rajaus kuitenkin tekee silmistä entistä alaviistommat ja alakuloisemmat, jos rajauksen antaa seurata luomen omaa muotoa (vasen kuva). Kissamaista rajausta tehtäessä viiva kannattaa nostaa yläviistoon jo hyvissä ajoin ennen silmän ulkonurkkaa (oikea kuva), jopa liioitellun jyrkästi. Näin silmän muoto saadaan nostettua ja katse "avattua".

.

Perinteisesti rajaus tehdään silmämeikissä viimeisenä, mutta tässä meikissä voimakas ja liioitellun pitkäksi vedetty siipirajaus toimi koko meikin pohjana ja muodon luojana. Aloitin piirtämällä Tanjan luomille mustat rajaukset geelieyelinerilla.

Seuraavaksi varjostin luomen ulkonurkat mustalla mattasävyllä rajauksen muotoa seuraten.

Sitten varjostin luomen keskiosan tummansinisellä, kevyesti hohtavalla satiinisävyllä vetäen sen osittain mustan päälle.

Seuraavaksi levitin luomen sisänurkkaan ja osittain tummansinisen päälle vaaleaa harmaanviolettia, kuultavaa sävyä. Tässä vaiheessa levitin myös kulmaluulle semimattaisen valkoisen perussävyn.

Viimeistelin yläluomen tuomalla meikkiin hohtoa vaaleilla hopean ja platinan sävyillä. Levitin hopeanvaaleaa kulmaluulle ja silmäluomen sisäkaareen kyynelkanavaan saakka, ja platinanvaaleaa liikkuvan luomen sisänurkkaan. Hohto toi eloisuutta luomen mattaisempiin, tummempiin sävyihin.

Detail.

Sitten siirryin alaluomeen. Tein sisänurkasta pitkäksi vedetyn rajauksen mustalla luomivärillä. Inspiraatiomeikissä (kuva perjantain postauksessa) myös yläluomen rajaus oli vedetty pitkäksi kyynelkanavan ohi, mutta Tanjan poimu esti vastaavanlaisen tyylin tässä meikissä.

Lisäsin mustan sävyn alle tummansinistä ja harmaanviolettia, ja vedin sävyt ulkonurkassa yhteen varjostuksen & siipirajauksen kanssa.

Maskaran Tanja laittoi itse. :) Ihan viimeisenä lisäsin mustan sisärajauksen kajalilla ja meikkasin Tanjan kulmat.

Valmista.

Siitä sitten kokeilemaan sunnuntain ratoksi, eikös vaan? ^_^

Meikattavana suloinen Tanja!

Tanja ennen ja jälkeen. Voi klikata isommaksi. (Ilokseni Indiedaysin it-wizard on tehnyt joitain muutoksia joiden seurauksena kuvien resoluutio thumbnail-kokoisina ei ole enää niin huono että ne tarvitsisi sen vuoksi suoraan pienentää.)

.

Inspiraationa Tanjan meikissä oli tämä hieman arabialaistyylinen smokey-meikki.

.

Meikkiin käytetyt tuotteet. Tyypillisesti, kuvasta jää aina uupumaan jokunen tuote. (Pöh.) Tässä tapauksessa unohtui näköjään montakin; MACin Carbon-luomiväri, Essencen geelilaineri, Estee Lauderin Double Wear Light -meikkivoide, Laveran irtopuuteri ja Cliniquen Lash Power -maskara. Ja eihän tuossa näy huulipunaakaan.... :P  ^_^

.

.

Kuvien räpsiminen panee hymyilyttämään. :)

Otin silmämeikin teosta muutaman vaihekuvan mutta en viitsinyt niitä enää tähän juttuun sisällyttää kun kuvia tuli niin paljon. Voisin tehdä erillisen tutorialpostauksen jos teillä on kiinnostusta...?

.

.

.

.

Kiitos Tanja! <3

Nyt jaan teille eniten käyttämäni ruokaohjeen - tästä superhelposta ja erittäin matalahiilihydraattisesta näkkileivästä tuli supersuosikkini kertalaakista!

Sain ohjeen anopiltani vuosi sitten kun olin juuri aloittanut VHH-ruokavalion. Tuunasin sitä sisällyttäen reseptiin hieman enemmän eri siemeniä, ja vuoden aikana olen valmistanut tästä suursuosikista jo monen monta eri versiota eri jauheilla ja siemenkokoonpanoilla.

Näkkäri on ikävä kyllä myös mieheni suurta herkkua, ja mun pitää välillä laittaa näkkärit piiloon ettei koko pellillinen katoa parissä päivässä! ^_^

Sekoita ainekset kulhossa pehmeäksi taikinaksi. Levitä pellille leivinpaperin päälle tasaiseksi ohueksi levyksi. Paista uunissa vajaa 200 asteessa 20-30 minuuttia riippuen siitä kuinka kovaa tai tummaa haluat näkkäristäsi. Leikkaa näkkäri viipaleiksi heti tuoreeltaan, ennenkuin se ehtii jäähtyä kovaksi.

Alkuperäisessä ohjeessa oli 10 rkl auringonkukansiemeniä eikä lainkaan kurpitsan- tai hampunsiemeniä, mutta eri siemenillä näkkäristä tulee maukkaampaa. Hampunsiement tuovat leipään erityisen rapean lisän.

Olen korvannut välillä osan vehnäleseistä ja mantelijauhosta myös sokerijuurikashiutaleilla ja hampunsiemenjauheella, ja hyvää tulee. Aikeissa on kokeilla myös kuivatulla nokkosella maustettua versiota.

Näkkäri on herkullista sellaisenaan terveellisenä snacksina tai vaikka aamupalana juuston ja muiden perinteisten leivänpäällysten kanssa. Ja paljon ruokaisampaa kuin perinteinen viljanäkkileipä.

.

Varoitus: siemennäkkäri voi aiheuttaa hallitsematonta himoa ja riippuvuutta. ;)

P.S. Uusi karva-aiheeseen liittyvä kysely sivupalkissa!

  Naisten ikuinen taistelu karvoja vastaan.

Siinäpä meillä asia, jonka ympärille on kehitetty oma teollisuutensa. Naiset haluavat ihonsa olevan niin karvavapaa ja sileä kuin mahdollista, ja vieläpä mielellään niin kivuttomasti, helposti ja pitkäkestoisin tuloksin kuin mahdollista, ja tämän ansiosta jotkut pyörittävät miljoonabisnestä.

Miettikää nyt miten hullua. Joku tienaa sillä, että me emme kestä katsella ihokarvojamme…! Sheiverit, epilaattorit, vahat, sokeroinnit ja hoitoloissa suoritetut karvanpoistot tuottavat vuosittain ihan mielettömiä summia.

Tämä on osa kauneusbisneksen mielenkiintoisia ulottuvuuksia.

Oletteko koskaan miettineet, mistä inhotuksemme ihokarvoitusta kohtaan on edes lähtöisin? Mehän olemme syntyneet karvaisina aikojen alussa ja karvat ovat luonnollinen osa kroppaamme. Vuosien saatossa ne ovat vähentyneet tarpeettomina, ja voidaan ehkä evoluution perusteella olettaa, että joskus tuhansien vuosien kuluttua olemme täysin karvattomia. Tarvitaankohan enää edes hiuksia päätä lämmittämään…?

Vaikka tämänhetkinen jäljellä oleva karvoituksemme onkin lämpö- ja suoja-aspektin kannalta tarpeetonta, ei se silti mielestäni selitä vimmaista tarvettamme päästä siitä eroon. Miksi karvat koetaan vastenmielisenä? Miksi sileä, karvaton iho on (ainakin länsimaisessa kulttuurissa) kaunista?

Kuten kauneusihanteissa yleensäkin, taustalla on tietenkin kulttuurin luoma ”malli”, jota puolestaan välittää voimakkaimmin media. Ja mediaan taas vaikuttavat markkinavoimat. Olen miettinyt, onko koko sheivaustarve kehitetty pelkästään tuottamaan rahaa. Vai ovatko naiset ajelleet karvojaan jo antiikin aikoina, jolloin kauneus ei ollut samanlainen bisnes kuin tänä päivänä…?

Asia täytyi googlata. Kyllä, karvaton iho on koettu esteettisesti tai hygieniasyistä miellyttävänä jo faaraoiden Egyptissä. Myös antiikin Kreikassa ja Roomassa suosittiin ajeltua ihoa (vaikka tänä päivänä Välimeren naiset tunnetaan karvaisista kainaloistaan…). Eli ihan pelkästään Gillette ja kumppanit eivät ole vastuussa karvanpoistomaniastamme.

Mutta antiikin aikaan karvanpoisto ei epäilemättä ollut samanlainen bisnes kuin tänään. Milloin karvoista eroon pääsy alkoi kaupallistua…?

Aina niin palvelualtis Google tietää vastauksen tähänkin. Ihokarvojen ajelu oli välillä vuosisatoja ”poissa muodista”, tai vähintäänkin hyvin underground-toimenpide, mutta naisten pukumuodin alkaessa 1920-luvulla paljastaa sääriä ja kainaloita alkoi karvojen poistaminen olla taas ajankohtaista.

Ensimmäinen varsinainen ihokarvojen poistoon kannustava mainos nähtiin amerikkalaisessa Harper’s Bazaar –lehdessä vuonna 1915. Mainoksessa toisen olkapään paljastavaan toogaan pukeutunut nainen on taivuttanut kätensä pään yli kaarelle, paljastaen sileäksi ajellut kainalot. Kuvateksti kertoo ihokarvojen poiston olevan tarpeellista ”kesämuodin ja tanssin yhdistelmälle”.

Anti-kainalokarvamainontaa seurasi pian säärikarvakampanjoita, ja viimeistään Toisen maailmansodan aikaisen pin-up –tyttö Betty Grablen ikoninen kuva teki säärten paljastamisesta Amerikassa lähes isänmaallisen teon. Se yhdistettynä jälleen lyhenevään helmaan ja läpinäkyviin sukkahousuihin tekivät säärikarvoista ei-toivottuja.

Bikinimuodin astuessa kuvaan sai alapäänkin karvoitus lähteä…. Tämän alueen karvatrendi tuntuu vaihdelleen paljonkin vuosikymmenien aikana. Kaikki muistavat 70-luvun ”puskat”, kun taas 2000-luvulla ihanteena on täysin sileä ”brasilialainen”.

Ensimmäiset naisten depilaattorit ilmestyivät markkinoille 20-luvulla, ja loppu onkin historiaa. Joka vuosi höyläfirmat lanseeraavat uusia, toinen toistaan liukkaammin ja mukavammin hommansa hoitavia epilaattoreita, voiteita, vahoja, teriä ja sokereita. Etenkin tämän hetken ”kaikki pois” –ideaali pitää karvanpoistobisneksen kuumana.

Tunnustan itse olevani erittäin laiska sheivailija, etenkin mitä tulee ”down under” –alueeseen. Koko postausaihe tulikin mieleeni tänä aamuna kun kävin kuntosalilla. Huomasin pukuhuoneessa vilkuilevani ympärilleni saisiko epäsiisti biksurajani paheksuvia katseita osakseen. Ärryin omasta huolestani. Mitä sillä on väliä minkä verran jollain random puntilla kävijällä on karvaa tai missä päin vartaloa? Miksi välitän muiden mielipiteistä? Ilmeisesti juuri siksi, että kulttuuri on sitonut minuun niin voimakkaan kuvan siitä että karvoitus on ”väärin”.

Lähdin kotiin ja laitoin paikat siistiksi. Ja kirjoitin tämän jutun.

Mikä on teidän suhteenne sheivaukseen? Mitä teidän karvoillenne kuuluu? Saavatko ne elää ja rehottaa rauhassa vai kitkettekö ne pois kun puolikin milliä pilkottaa? Onko karvojen ajelussa oikeasti mitään järkeä...?

Ja hei - ajellaanko me niitä brasseja muka itsemme vai pelkästään miesten takia.....?

Maitoparta, vai pitäisikö sanoa -viiksi, tervehtii teitä! :)

(Pahoittelen muuten kuvien huonoa laatua, reissussa mukana vain läppäri ja kännykamera.)

Mä olen viime kesästä saakka näyttänyt auringonottopuuhissa tältä, jotta minimoisin "pigmenttiviiksi"efektin. Ylähuuleni iho kärsii joka vuosi pahenevasta hyperpigmentaatiosta, ja jo lyhyt altistus UV-säteilylle saa "viiksialueen" tummenemaan ruman likaisen näköiseksi. Viime kesänä aloin toden teolla taistella ilmiötä vastaan, ja levitän siis ylähuulen päälle liioitellun reilun kerroksen korkeasuojakertoimellista aurinkovoidetta. Jo pelkästään 10 minuutin työmatkaa varten käsittelen ylähuulen suojakertoimella (tällöin tosin näkymättömästi).

Ja kyllä tämä auttaa. Jonkun verran ainakin.

*

Sitten mä halusin kertoa teille eilisestä DIY-aurinkovoiteestani. :) Olin mielestäni niin kekseliäs, muahhahhaa... Olin jälleen viettämässä viikonloppua saaristossa, mutta aurinkorasvat jäivät kotiin. Sää oli mitä auringonpalvottavin, ja olin ihan että damn...! Mitäs mä nyt teen? En jaksanut lähteä kauppaan ostamaan uutta yhtä päivää varten.

Maarianhaminan kämpän kylppäristä löytyi kaksi vuotta vanha Santen aurinkovoide, joka oli kuivahtanut niin ettei pumppumekanismi enää toiminut. (Mineraalipohjainen aurinkovoide siis näköjään todella kuivuu....)

Revin sitten pumppupään irti ja kaivoin voidetta purkista cocktail-tikulla. Todettuani voiteen liian jähmeäksi levittymään iholle kunnolla, keksin sekoittaa sitä toiseen kaapista löytyneeseen tuotteeseen - Olivin käsivoiteeseen. Ja johan notkistui! ^_^ Samalla sain myös kätevästi lantrattua itselleni turhan korkean suojakertoimen matalammaksi. :P Paitsi huulen kohdalle!

Maitoparta ja koirulit aurinkokylvyissä. Hyvin toimi miksattu aurinkovoide! :) Mineraaliaurinkosuojan teho ei myöskään heikkene samalla lailla kuin kemiallisen, eli kaksi vuotta vanhan mineraalisuojan voi olettaa olevan aivan yhtä tehokas kuin uutena. Kemiallinen aurinkosuojahan taas laimenee jonkun verran ajan kanssa ja valon & lämpötilan vaihteluiden seurauksena.

Vielä tällainen Viivi-kuva kun koiria ei ole aikoihin näkynyt blogissa!

Pitää vilpittömänä aurinkotyttönä taas todeta, että aijaijai kun teki hyvää saada annos auringon valoa & lämpöä. Sitä ei ole kyllä tänä kesänä koettu liiaksi asti...!