Muistattehan valoimpulssilaitekokeiluni Venus Naked Skin –laitteella? Joka ensin toi niin lupaavia tuloksia ja sitten karvat alkoivatkin kasvaa takaisin?
Aiemmat jutut aiheesta löydätte täältä:
Karvoille tuli nukkumatti - vai tuliko?
Jatkoin sitten aloitusvaihetta vielä kolmen käsittelyn verran, ja nyt viimeisestä käsittelystä on… hetkinen, olisikohan siitä kolme viikkoa..? Laskin, että seuraava ylläpitovaiheen käsittely menee sopivasti Kreikan reissun yli. (Ylläpitovaiheessahan käsittely tehdään vain kahden kuukauden välein.) Ja ainakin toistaiseksi bikiniraja on kuin onkin pysynyt siistinä.
En ottanut tänne reissuun mukaan mitään karvanajovälineitä kun painoraja laukussa paukkui, ja nyt onkin jo korkea aika uhrata muutama euro höylään. Verrokkikuva säärikarvoista tässä (sääriähän en ole Naked Skinilla käsitellyt, ainoastaan bikinirajaa):
Kun taas bikiniraja on karvaton:
Toivottavasti kenestäkään ei ole jotenkin epäsopivaa joutua näkemään bloggaajan haaroväli..! ^_^ Ei tätä oikein muuten voi paremmin havainnollistaa tulosten tukemiseksi.
Josko siis Naked Skinin tulos nyt jäisi lupausten mukaisesti pysyväksi…?
Nyt minulla on kiire laivaan! Tänään on edessä piiiitkä 17 tunnin laivamatka Miloksen saarelle, jonne saavun vasta aamuyöllä. Hei sitten, Dodekanesia! Huomenna herään Kykladeilla!
Siniset ovet Kassoksella.
.
P.S. Menin kuin meninkin eilen vihdoin ulos syömään. :) Grillattu kala, runsas salaatti ja lasi valkoviiniä maksoivat yhteensä 6€. Pikkuisten, ei-turistillisten saarten etuja... ;)
Eilen illalla olin ihan varma, että minun kuuluisi saada vähintään hiusalan Nobel.
Oli jälleen hiustenpesun aika. Vaahdoteltuani siinä tovin saippuaa hiuksissa ja mietiskeltyäni miten voikin olla kummaa, että vaahdotusvaiheessa sormet vielä kulkevat hiuksissa ihan normaalisti, minulla välähti. Koska vedellä huuhdellessa hiukset muuttuvat nahkeaksi, läpipääsemättömäksi ”huovaksi”, ja etikkavedellä huuhdellessa taas silkkisen sileiksi, miksi en skippaisi koko helkkarin vesihuuhteluvaihetta? Kuka väittää että se on pakollinen?
Neutraloihan se etikkakin saippuan hiuksista.
Niinpä, saatettuani perusteellisen vaahdotuksen loppuun, aloin kauhoa etikkakylpyä päähäni. Hihhei..! Sormet liukuivat hiuksissa kuin ne olisivat balsamoidut..! Huuhdoin ja huuhdoin. Hiuspohja alkoi natista lupaavasti. Tuleeko, tuleeko nyt puhdasta..?
Annoin viimeisen etikkahuuhteen jäädä vaikuttamaan hiuksiin hetkeksi ja harjasin ne läpi. Ei takun takkua. Viuh vaan kun harja sujahteli läpi.
(Kyllä. Dove oli passissa. Ennen ideaa palashampoon vesihuuhtelun skippaamisesta olin ajatellut peseväni lukijan vinkin mukaisesti pelkät latvat normishampoolla. Se jäi nyt tekemättä.)
Huuhdoin hiukset lopuksi runsaalla kuumalla vedellä. Tuntu oli lupaava.
Asetuin odottamaan hiusten kuivumista. Olin niin jännittynyt että hyvä jos pysyin paikoillani. Olikin lähdettävä ulos satamaan kävelylle jotta hiusten kuivuminen nopeutuisi. Kello oli 22.30.
Ja what do you know – kassoslaisetkin olivat vihdoin ryömineet ulos koloistaan…! Kuulin musiikkia, laulua ja puheensorinaa. Ihan väentungokseksi asti ei kyläläisiä riitä, mutta varmasti ilta oli niin vilkas kuin vain pikkuisessa Fry’ssa voi syyskuisena perjantai-iltana olla.
Hiukset eivät ehtineet kuivua kävelyn aikana. Mutta ”nerokkaan älynväläykseni” lopputulos alkoi jo paljastua.
Tipuin pilvistäni. Hiuksissa tuntui se tuttu öljyisyys mikä tiistain neitsytetikkahuuhtelun jäljiltä.
Olin niin pettynyt.
Aamulla tulos vahvistui.
Hiukseni ovat kuin öljyllä valellut.
En olekaan nero.
Ehkä…. Ehkä jos etikkaa oli vieläkin liikaa…? Jos en huuhdellut tarpeeksi pitkään..? Minun täytyy yrittää löytää se täydellinen sekoitussuhde..! Sen täytyy olla ratkaisu…!
To Be Continued.
Luulin tänään olevani yksin koko saarella.
Kassos.
Ainakin olen täällä aivan varmasti ainoa turisti.
Kotikatuni Fry'ssa, Kassoksen pää"kaupungissa".
Saavuin pienellä laivalla Karpathokselta iltapäivällä kolmen jälkeen. Vuokrahuoneeni isäntä ohjasi minut majapaikkaani ja katosi. Jäin kadulle yksin avain kädessä.
Huhuu...? Onko täällä ketään muita..?
Oh, jotain elämää..! Kissa!
Toinen kissa..!
...ja vihdoin, ihmisiä! Mutta vain kaksi..? Eikö kukaan edes syö tähän aikaan? Miksi tavernat ovat tyhjiä..?
Jatkoin kävelyäni ja minulla alkoi olla jo todella spooky olo. Mikä tämä tällainen paikka on jossa paikalliset ovat tavallisena perjantai-iltapäivänä kuin maannielemiä? Turistejahan täällä ei ole, joten heihinkään ei voi törmätä.
Lopulta putkahdin erään kadun päästä ehkäpä kuvauksellisimpaan pikkusatamaan mitä olen kuunaan Kreikassa nähnyt. Ja täältä löysin ihmisiä, vaikka en montaa. ;) Ja yksi kahvilakin oli auki. Ja siellä on nettiyhteys. Istun siellä parhaillaankin. Ensin pelkäsin ettei kummituskylästä varmaan löydy edes nettiyhteyttä ulkomaailmaan... Oli hetken verran sen verran "Jumalan-selän-takana" -olo.
Huojentuneena siitä että näin elämää, menin juttelemaan eräälle pariskunnalle. He kertoivat, että siestan aikaan (klo 14-17) Fry todellakin muuttuu autiokyläksi ja kaikki vetäytyvät koteihinsa. (Tai jonnekin pommisuojiin, siltä minusta ainakin tuntui koska oli niin äänetöntä...)
Illalla kuuulema kylä täyttyy taas elämästä.
Hmm. Näinköhän..? Kello on nyt 20.00 ja katson kahvilan ovesta yhtä autiota satamaa. Kahvilassa oli kolme asiakasta kun tulin kaksi tuntia sitten. Nyt hekin ovat lähteneet.
Onpa jännä kokemus tämäkin. En ole ennen ollut näin hiljaisessa paikassa missään. Fry'ssa pitäisi asua vajaa 1000 ihmistä. Edit. Eipäs kuitenkaan, vaan koko Kassoksella asuu vajaa 1000 - Fry'ssa asuu 350 ihmistä. ;) Pienin kylä jossa olen Kreikassa vieraillut on 300 ihmisen Elafonisos, ja se oli vilkas kuin mikä verrattuna tähän paikkaan..
Spooky. Mutta kaunista ja spookya.
Eilen halusin tehdä jotain kahdelle asialle.
1. Halusin saada ihoni normaaliksi ja puhtaaksi. (Joo, tämä "tauti" on levinnyt hiuksista muuallekin... :p)
2. Halusin saada hälyttävään kuntoon päässeet päkiät ja kantapäät pehmeiksi ja sileiksi.
Apu kumpaankin löytyi keittiöstä.
Minullahan on ollut palashampoon lisäksi matkakäytössä myös Flow Kosmetiikan kasvosaippua - suihkugeelinä. En ole edes jaksanut mainita asiasta tässä kaiken palashampoo"oopperan" keskellä, mutta ei tuo toinenkaan saippua ole toiminut mitenkään kiitettävästi. Iho ei tunnu sen jäljiltä siltä miltä se normaalioloissa suihkun ja peseytymisen jälkeen tuntuu. Se tuntuu nahkealta ja... vahamaiselta. Pahoin pelkään, että myös tämä saippua jättää kalvon. Näköjään myös iholle. Olen ymmälläni. Kotona käytän kuitenkin kaiken aikaa palasaippuaa käsienpesuun. Eivät kädet koskaan tunnu jäävän nahkeiksi ja kalvotetuiksi...? Tahmeudesta puhumattakaan.
No, tilanne täällä reissussa on nyt kuitenkin se mikä on. Mukaan otetut saippuat eivät suostu toimittamaan tehtäväänsä odotetulla ja toivotulla tavalla. Hiukset pystyn sentään sitomaan pois kosketusetäisyydeltä. Mutta vartalon ihoa en. Läppärin näppiskin on alkanut kerätä vahamaista kalvoa sormieni kautta... Tämä on ihan pikkuisen disturbing...! :/
Tultuani eilen kattoterassilta aurinkovoiteet iholla kiillellen tiesin jo minkä puoleen kääntyisin. Hyvästi kasvosaippua, nyt minä kuuraan itseni perusteellisesti astianpesuaineella. Ja näin tein. Keittonurkkaukseni tiskiaine on vieläpä vadelman tuoksuista - ihan kuin suihkugeeliä...! ^_^ Ahhh. Suihkusta tultua iho oli sileä, kalvoton ja pehmeä. Ei yhtään kuiva, vaikka niin saattaisi odottaa noin voimakkaalla pesuaineella pesun jälkeen. Ilmankosteus kuitenkin palauttaa ihon kosteustasapainon lähes välittömästi, eikä kalansuomuefektiä varmasti ole havaittavissa niin kauan kuin oleilen Kreikassa.
Tänään ostan suihkugeelin.
Avun kantapäiden ja päkiöiden karheuteen sain suolan ja oliiviöljyn muodossa. Nämä suola/sokeri/öljy-kotikuorinnat ovat varmasti suurimmalle osalle teistä jo ihan "selvää pässinlihaa", mutta jos joku ei ole tällaisesta ennen kuullut, niin sekoittamalla suolaa tai sokeria ruokaöljyyn saa loistavan ja ihoa tehokkaasti pehmentävän, ravitsevan vartalokuorinnan. Nimenomaan vartalo, kasvoille tämä on minusta liian stydiä kamaa rakeiden koon puolesta. (Kasvokuorinnan saa sekoittamalla öljyyn ruokasoodaa ;))
Edellisen asukkaan kaappiin jättämä suola pääsi kiitolliseen käyttöön. Sekoitin 3 ruokalusikallista suolaa n. yhteen ruokalusikalliseen oliiviöljyä (öljyä voisi laittaa enemmänkin mutta en ala haaskaamaan herkkua extra virgin -öljyäni kantapäähän, mieluummin nautin sen suun kautta ^_^). Sitten vain öljysuolamassaa sormiin ja raivokas hinkkaus kantapäihin ja päkiöihin. (Raivokkuus ei ole mitenkään pakollista, mutta omalla kohdallani sopi tunnelmaan.) Oijjoi mikä vauvaniho sieltä paljastui kun huuhdoin suolat pois.... Ja kädetkin olivat muuttuneet silkiksi! ^_^ Kuorin siitä ilosta vielä kasvotkin, tosin siihen käytin mukaan ottamaani Korresin Timjami-Hunaja-kuorintaa.
Kyllä nyt on pehmeä ja sileä olo kaikin puolin. :) Kaipaan enää jalkaraspiani ja jotain superpaksua jalkavoidetta... Viime syksyn reissussa kestin peräti marraskuuhun ilman jalkavoidetta! :D Nyt yritän sinnitellä voiteetta kotiin saakka. Ehkäpä uhraan vielä yhden ruokalusikallisen oliiviöljyäni ja hieron sitä jalkoihin vaikuttamaan ensi yöksi. :)
P.S. Vielä sokeri/suolakuorintaakin tehokkaamman ihonsileyttäjän saa kahvinporoista, muistatteko tämän vinkin?
Käyttövarani keskiviikolle 18. syyskuuta oli 4,80€. No, se mitä päivän budjetoidusta summasta oli jäljellä, olen nimittäin ollut käytännössä matkan alusta saakka jäljessä budjetistani.
Mitä tällaisella rahalla voi sitten tehdä? Ei sitä välttämättä tarvitse käyttää mihinkään. Kävely ja katselu on ilmaista. Ja sitä minä täällä Karpathoksella teen päivittäin. Kävelen ja tutustun. Joka päivä Pigadian kadunkulmat, tavernat ja rakennukset käyvät tutummiksi. Se on mukavaa, ja juuri sitä minä täältä haen.
Vien teidät mukanani eiliselle kävelylle postikorttimaisemiin. :)
Satama - jokaisen kreikkalaisen merenrantakylän tai -kaupungin sydän.
Pigadia yläkaupungista. Etualalla "kantakaupunki", taaempana rannalla hotellialue jonne kävelyni suuntautui. En viime syksyn reissulla käynyt siellä saakka, en ollut jotenkin tullut edes ajatelleeksi että valtaosa turisteista asuu itse asiassa tuolla uimarannan hotellialueella eikä kaupungissa.
Pysähdyin kaupassa. Silmiini pomppasi kosmetiikkahyllystä tuo ihanan virkistävä poikkeus hiustuotenimimaailmassa - ei mitään "silkkitippaa" ja "anti-frizz-seerumia" tai "suojaavaa eliksiiriä" - tuote on mutkattomasti nimetty Silikonitipoiksi. Sitähän nuo kaikki houkuttavasti nimetyt hiustensilottajaihmeet ovat.
Rannalla. Täällähän ne kaikki turistit tietysti lymyävät päivisin kun Pigadian kadut ovat aivan tyhjillään... ^_^ Ei sen puoleen, on kyllä oikein mukava, hienohiekkainen ja myös hienohiekkapohjainen ranta. Jotkut upeatkin rannat menettävät vähän pisteitään siinä, kun pohja onkin sitten kivikkoinen.
Toiseen suuntaan ranta alkaa kaventua ja hotellialue päättyy. Nuo pilvet.... minä niin rakastan noita vuorten yllä roikkuvia pilviä jotka tekevät ympäröivästä maisemasta vielä niin jotenkin dramaattisemman.
Sain kuulla eilen, että "vuoripilvet" eivät olekaan saarella ympärivuotinen ilmiö. (Ihailin niitä aamuin illoin jo viime syksynä ja oletin että ne ovat "aina" vuorten yllä päivän sarastaessa ja auringon laskiessa). Ne ilmaantuvat vasta elo-syyskuussa, kesällä taivas on aamuisinkin ihan kirkas. Tulen siis jatkossakin mieluummin tänne syksyllä. ;) Ja lämpötilat ovat parhaimmillaan syys-lokakuussa. Nuorempana rakastin tiristä Kreikan 40 asteen porotuksessa heinäkuussa, nyt en käsitä mikä siinä non-stop-hikitilassa niin viehätti... :)
Palasin kaupunkiin lounasajan korvilla. Nämä portaat vievät yläkaupungissa sijaitsevaan majapaikkaani.
Kokkasin tutun kasvispöperön mustekalalla. Huomioin, että minulla on vielä ihan hirveästi ruokatarvikkeita ja lähden jo perjantaina. Minulla on mennyt viikon ruokaostoksiin 58,57€ eli enemmän kuin yleensä Suomessa, aijjai... Mopo taisi taas vähän lähteä käsistä vihanneskaupassa... No, laivamatka Kassokselle on vain runsaan tunnin, kai ne vihannekset selviää jos otan ne mukaan. Ja otanhan minä. :)
Ruoan jälkeen istuin toviksi isäntäni Dimitriksen ja hänen vaimonsa Rosen seuraan. Seurueessa myös talon ruotsalaisasukas ja hänen miehensä (kameran takana).
Dimitris ja Rose ovat niin sympaattisia ihmisiä..!
Minusta näyttäisi olevan tulossa heille yksi uusi vakioasiakas. :) Ainakin suunnittelen jo nyt paluuta Karpathokselle ensi syksynä. "Mekin ollaan täällä jo seitsemättä kertaa", kertoi ruotsalaisrouva. He haluavat asua aina nimenomaan Dimitriksen ja Rosen luona.
Roses Studios on ns. "domatia", eli ei hotelli vaan yksityinen talo, josta vuokrataan huoneita. Talo on nelikerroksinen ja sijaitsee Pigadian rinteellä yläkaupungissa, toisiksi ylimmässä "rivissä". Näin korkealla ei sijaitse muita majoituspaikkoja, eikä varmasti mikään kilpailija pysty tarjoamaan yhtä hulppeita maisemia kuin Rose ja Dimitris. Paikka on aivan ihana "kätketty helmi", mutta sitä ei voi sijaintinsa puolesta suositella liikuntarajoitteisille.
Lähdin rupattelutuokion jälkeen takaisin alas kaupunkiin. Nyt ohjelmassa postikorttien kirjoitusta! Olin kuin olinkin siis käyttänyt päivän budjettia.
Heittäydyin ihan höveliksi ja tarjosin itselleni postikorttien kirjoitusseuraksi viinilasin. 2 euroa. Kyllä, miinukselle mentiin taas. Mutta tämä oli ensimmäinen ravintolalasillinen koko matkalla. *puolustelee :) *
Pian aurinko laski ja sain nauttia jälleen upeasta pilvishow'sta.
Ja arvatkaas mitä ostin sieltä kaupasta... En minä ihan sattumalta siihen hiustuotehyllylle vaeltanut... Kyllä, etsin matkakokoista shampoota. Ja sellainen löytyi; Doven Intense Repair Shampoo.
Kuten sanottua, en aio vielä luovuttaa palashampookokeilua. Mutta kyllä minulla on pahat aavistukset siitä, etten saippualla hiuksiani täysin puhtaiksi saa, ainakaan niin kauan kuin olen täällä Kreikassa jossa vedenlaatu ilmiselvästi vaikuttaa asiaan. Jos ja kun tilanne käy aivan sietämättömäksi, haluan että minulla on käden ulottuvilla jotain muutakin kuin tiskiainetta. Siksi tämä ostos.
Varalle.
Eräs lukija keksi hauskasti nimetä nämä palashampoojutut Saippuasarjaksi, ja sarja jatkukoon tänään. :)
(Saako Brooke tukkansa puhtaaksi ennen treffejä Ridgen kanssa..?)
Minun piti alunperin julkaista juttu päivän kävelyretkestäni ja sen lomaan hiuskuvia, mutta jotenkin minusta tuntuu että nämä hiusjutut kiinnostavat teitä nyt enemmän kuin matkastoorit..? :D No, laitan sen kävelyjutun ulos kumminkin omana postauksenaan. Lukekoon ne keitä Kreikkajutut kiinnostaa. :)
Eilen siis tutustuin omenaviinietikkahuuhtelun saloihin, mutta sillä virheellä, että jätin etikat päähäni. Fail. Etikka on kuin hoitoaine joka pitää huuhdella pois. Onneksi minulla on Naamakirjassa valppaita ystäviä jotka huomasivat erheeni välittömästi ja ohjasivat oikealle tielle.
Tosin - Flow' sivulla halutaan sekoittaa pienen palashampooaloittelijan päätä huomauttamalla, että "Hoito on tehokkaampi jos jätät sen hiuksiisi"... Ota nyt selvää...! Ehkäpä pienempi etikkamäärä toimiikin jätettävänä, mutta minun eilen annostelemani määrä muutti paksun tahmatukan lattanaksi öljytukaksi. Hiukset olivat kyllä oikeasti todella hyvän tuntuiset, siis hoidetussa mielessä - uskomattoman sileät, pehmeät ja taipuisat. Mutta eihän sitä ollut kiistäminen että ne olivat myös öljyiset.
Joten! Tänä aamuna taas uusi saippuointioperaatio, etikkahuuhtelu pienemmällä etikkamäärällä ja tällä kertaa perään myös huuhtelu puhtaalla vedellä. Ja lopuksi normihoitista ihan uloimpiin latvoihin, en vain pysty olemaan ilman. Ainakaan vielä.
Esitellääs nyt Sarjan Tähti oikein virallisen kuvankin kanssa; "lipevä" ^_^ vastanäyttelijäni Flow Kosmetiikan Blondi.
Pesun jälkeen hiukset tuntuivat paremmilta kuin viimeisimpinä päivinä, mutta - - eivät nämä puhtaat ole vieläkään. Eivät lähellekään. Tahma on ja pysyy. Nyt siitä oli kuitenkin osa huuhtoutunut pois etikan myötä. Päänahka ei toistaiseksi ole reagoinut mitenkään, sitä ei siis kutita eikä se ole alkanut hilseillä. Se vain tuntuu... likaiselta.
Kun hiukset olivat kuivuneet, ne olivat kivan näköiset mutta niin inhan tuntuiset että kiepsautin ne vakionutturalleni päälaelle etten vain hypistelisi niitä. "Poissa sormista, poissa mielestä."
Joku lukija halusi tietää, millaisella nutturalla tulee niin kivat kiharat kuin Muhkea-postauksesssa. No tällaisella "Myy-tötteröllä". :)
Illalla avasin nutturan.
Etikka oli jättänyt hiuksiin jotenkin sellaisen erityisen "jäntevyyden", ja se yhdistettynä saippuan tuomaan tuuheutukseen luo tällaisen pehkon. Voi kunpa mulla olisi laittaa tähän vertailukuva siitä, miltä tukkani näyttää normaalitilassa nutturalta avattuna. On nimittäin hyvin erinäköinen kuontalo. Toki ilmankosteus täällä Kreikassa vielä tehostaa hiusten kihartumista.
Kuten näkyy, tyvi on likaisen näköinen, mutta lähmä ei kuitenkaan näytä ylettyvän pidemmälle hiuksiin. Vaikka se on siellä. "Normilikainen" tukka menee kauttaaltaan ihan rasvaisen näköiseksi, eikä puhettakaan että normilikainen tukka näyttäisi harjattuna...
...tältä:
Ei tästä kuvasta minusta voisi uskoa, että hiukset ovat todellakin kauttaaltaan erittäin tahmeat. Kun ne kahmaisee käteen, ne tuntuvat paksuilta ja "suurimassaisilta". Normilikainen hius menee ihan kasaan ja ponnari on pelkkä säälittävä littana esitys.
Tuo saippua on kyllä.... hyvin, hyvin erikoinen asia. Mun hiukset ei ole koskaan tuntuneet tai näyttäneet tältä.
Olin tiistaiaamulla jo valmis luovuttamaan koko pelin. Mutta kun katsoo tätä tukkaa.... Onhan se kyllä aika kivan näköinen..? Puntarin toisessa kupissa keinuu muhkea leijonanharja jota ei voi koskea eikä hädin tuskin harjata koska se on niin ällöä, ja toisessa kupissa puhdas, ihanan tuntuinen tukka jonka läpi voi vetää sormensa - mutta joka on se lättänä tavisletti. Kumpaan suuntaan heilahtaa..?
Taidan vielä jatkaa kokeilua. Uteliaisuus on sen verran vahva.
Jospa jossain vaiheessa tulee vastaan saari, jossa olisi vähemmän kovaa vettäkin...?
Tänä aamuna sain tarpeekseni tahmatukasta ja laitoin avunhuutomeiliä Flow Kosmetiikalle. Ymmärrän, että "lähmä-experience" kuuluu osana palashampoon käytön alkuvaihetta, mutta kun hiukset ovat olleet jokaisen pesun jälkeen entistä likaisemmat... Se ei varmaan ole ihan normaalia. Olen nyt pessyt hiukset kolmesti, ja käytännössä tuntuu siltä että kaikki tuon kolmen pesun saippua on kerrostunut hiukseeni.
Sain vastauksen Flow Kosmetiikan Riitalta. Ilmeisesti Kreikan vedenlaatua ei ole ainakaan yksinään syyttäminen, sillä Riitta kertoi että hänellä palashampoo on toiminut Kreikassakin ongelmitta. Kuulema värikäsitellyissä hiuksissa tahmaisuus voi kestää kauemmin. (Hmm, miksi..?) Riitta myönsi, että siitähän se tahmaisuus toki tulee, että saippua ei huuhtoudu hiuksista kunnolla. Edelleen en jotenkin ymmärrä, miksi saippua takertuu juuri käsiteltyyn hiukseen.... no, kai nämä on jotain kemian asioita.
Riitta neuvoi ostamaan omenaviinietikkaa ja sekoittamaan sitä yhden ruokalusikallisen 1,5 desilitraan lämmintä vettä. Eipä sitten muuta kuin mars ruokakauppaan, nyt oli nimittäin todettava että vaikka olin vannonut kestäväni tämän tahmavaiheen niin tukkahirvitys alkoi jo olla liikaa. Kun harjakaan ei enää meinaa mennä hiuksesta läpi niin eihän tässä ole enää mitään järkeä.
Sitten ei kun hommiin! Taisin kyllä vetää vähän etikkaöverit, sillä puolitoista desiä kuulosti liian vaatimattomalta lääkkeeltä tähän kriisiin. Niinpä hulautin ehkä desin verran viiteen desiin vettä. Tai jotain sinne päin. :)
Pää kattilaan ja hiukset omenaviinietikkakylpyyn.
Ja siis - - oow-whaaaa- - mikä tunne kun letti nousi padasta! Mikä silkkisyys...! Karheana kylpyyn upotettu tukka nousi liemestä siloisena kuin mikä...! Karheus ja tahma tuntuivat olevan tipotiessään..! Innostuin niin että huljuttelin päätä kattilassa monta minuuttia ja ikäänkuin pesin hiukset etikkavedellä. En tiedä "saisiko" niin tehdä... Ehkä ne pitäisi vain nopeasti huuhdella...?
Iloinen etikkatyttö! Ette usko sitä riemua mitä koin kun noin yksinkertainen toimenpide muutti hiukset aivan eri tuntuisiksi..!
Pulloseni, pitääkö minun nyt sitten raahata sinua saarelta toiselle...? ^_^
Ehkä en luovutakaan shampoopalakokeilua vielä....
Minun ei olisi pitänyt luvata palata tähän tukka-asiaan vielä tänä iltana, sillä täällä kun on niin kostea ilma niin hiukset eivät ole vieläkään kuivuneet. En siis pysty vielä antamaan lopullista arviota etikkakäsittelyn vaikutuksesta. Se on kuitenkin selvää, että ainakin valtaosa tahmasta liukeni pois. Hiukset eivät silti ole puhtaan tuntuiset, vaan... ehkä jotenkin öljyiset...?
Hiusten kuivuessa googlailin netistä etikkahuuhtelukokemuksia, ja jostain luin että liika etikan käyttö saa hiukset nimenomaan öljyisiksi. Teinköhän mä siis kuitenkin mokan yli-innostuksessani... Puolitoista desiä nestettä pitkään tukkaan kuulostaa tosi vähäiseltä määrältä, mutta olisi ehkä pitänyt noudattaa Riitan ohjeita pilkulleen.
Tyvi on tämän näköinen. (Ah, ihana juurikasvu... :p Ja tiedetään, kaameet otsarypyt! ^_^)
Tehdään niin, että palaan aamulla päivittämään tähän samaan postaukseen miltä hiukset tuntuvat kuivuttuaan.
Saas nähdä onko volyymitukka vaihtunut liruun öljytukkaan... Vähän siltä vaikuttaisi. :D
18.9. klo 08.27 - No niin. Yksi asia ainakin on selvää - minulle annettiin aivan oikea palashampoo kokeiluun; Blondi. Tämä blondihan ei sitten tajunnut huuhdella sitä etikkavettä hiuksistaan pois. Olisi siis pitänyt vielä suorittaa huuhtelu puhtaalla vedellä etikkahuljuttelun jälkeen. Eipä ihme että tukka on öljyisen tuntuinen...! :D Voi elämä tätä kokeilua, miten mä voin olla näin aivoton... ^_^
Ei tässä muutakaan enää pystynyt. Etikkaostoksille.
Jos tämä ei toimi niin luovutus on lähellä.
Palaan illalla asiaan.
.
Hehheh, huulikiilto lomatunnelmissa... (Onpas kömpelöitä nuo kuvat mutta mukana oleva putki ei ole omiaan tuotekuvaukseen... Terveisin kuvaperfektionisti. :p)
Mun on pitänyt jo about puolitoista vuotta tehdä juttua huulikiiltojen eri koostumuksista, ja Estee Lauderin Pure Color Glossin oli tarkoitus olla siellä edustamassa sitä Unelmakoostumusta. No, koska tuohon juttuun voi mennä vielä toisetkin puolitoista vuotta itseni tuntien, ja mielelläni kuitenkin teille Lauderin tosihyvästä huulikiillosta vinkkaisin, niin eiköhän laiteta Lauder ulos ihan yksinään. :D
Jo silläkin ansiolla, että kuvissa esiintyvä Pure Color Gloss Honeyflower on ainoa huulimeikki, joka pääsi mukaan matkalle. Se muuten unohtui siitä postauksesta jossa esittelin matkakosmetiikkani.
Otsikon "vol 2" viittaa siihen, että minun numero 1 huulikiiltoni on tietenkin Dermaglow'n Instant Lip Gloss Plumper (jota sain kesällä lempisävyssäni uuden kappaleen kiitos lukijani <3 <3)
Mutta Dermaglow'n kannoilla ja sijalla kaksi on tiukasti Estee Lauderin Pure Color Gloss. Pure Color -huulikiillolla ja Dermaglow-kiillolla on yhteistä se, että kummatkin tuntuvat huulilla erittäin miellyttäviltä ja huulirasvamaisilta. Jopa sen verran, että käytän kumpaakin välillä huulirasvan asemasta jos huulet tuntuvat kuivilta ja Blistex-purkki on jossain teillä tietämättömillä. Mietipä laittavasi vaikka jotain Lancômen Juicy-tuubia kuiville huulille... ei toimi. Huulet tulevat toki kiiltävän tahmeiksi, mutta tuote ei ole tarpeeksi rasvainen ravitsemaan huulia.
Ja kun nyt sopivasti puhuttiin tahmeudesta, niin päästään seuraavaan kohtaan mikä tekee Lauderin Pure Color Glossista niin hyvän. Se ei ole juuri lainkaan tahmea. Toki, kaikissa huulikiilloissa on oltava jonkun verran tahmeutta että ne pysyvät huulilla 10 minuuttia pidempään, mutta kiiltojen tahmeuksissa on huomattavia eroja. Toiset ovat koostumukseltaan voidemaisia, toiset kuin nestemäistä lakkaa ja kolmannet paksua tahmaa johon kärpänenkin varmaan tarttuisi jos lentäisi huuliin.
Pure Color Gloss on jossain voidemaisen ja rasvaisen välimaastossa. Sen tahma-aste on erittäin mieto, minkä vuoksi se ei myöskään pysy yhtä pitkään kuin esimerkiksi Dermaglow. Mutta pysyy tarpeeksi pitkään mun standardeissa. ;) Tuote ei tunnu huulillani lainkaan meikiltä, ja siksi se on huulikiiltoparhautta.
Olen kuullut monien muidenkin ylistävän Pure Color -kiiltoja, mutta yksi asiaa jakaa mielipiteitä - sen tuoksu. Pure Color Glosseissa on suhteellisen voimakas ja hyvin tunnistettava viikunamainen tuoksu. Toiset eivät voi sietää sitä. Toiset tykkäävät. Ja jotkut, kuten minä, suhtautuvat siihen neutraalisti. Olen haistanut paremmankin tuoksuisia huulituotteita, mutta minulle tuo viikunatuoksu on lopulta aika yhdentekevä.
Onko joku muukin ihastunut Pure Color Glosseihin?
P.S. Unohdin mainita vielä yhden itselleni erittäin tärkeän ominaisuuden huulikiillossa - vaahtomuoviapplikaattori. Pure Color Glosseissa on sellainen. Nämä ovat makuasioita, mutta itse en voi sietää siveltimellistä kiiltoapplikaattoria; se annostelee aivan liikaa tuotetta. Vaikka löytäisin täydellisen sävyisen huulikiillon se jää hyllyyn jos applikaattori on siveltimen muodossa.
