Muistatte varmaan (tai joku ainakin :)) kuinka olen himoinnut MUJIn akryylilaatikoita säilytystilaksi meikeilleni. (Säilytysjärjestelmä on ikuisessa kehitysvaiheessa oleva asia... En usko että meikkicornerini on koskaan "valmis".)
Lähin MUJIn liike sijaitsee Tukholmassa, ja yritin jo kertaalleen viime keväänä tehdä shoppailuvierailua Åhlensin MUJI-pisteeseen. Paino sanalla yritin, sillä haluamani boksit olivat tuolloin kaikki (!) lopussa. Palatessani elokuussa Ruotsin kautta Englannin reissulta, kävin jälleen MUJI-shopissa. Ja tällä kertaa pääsin suorittamaan hankintani! :)
...tosin tarvitsisin vielä lisääkin... Tämä on vasta alkua.
Ostin yhden läpällisen tuplalaatikoston johon sijoitin kaikki Yves Rocherilta saamani meikit (kuvassa, ah, tulen niin pimeällä tavalla tyyyväiseksi katsellessani kuvia värikkäistä meikkiherkuista! ^_^), yhden boksin huulipunille ja yhden yleislaatikoston mille tahansa sälälle.
Näitä bokseja saa myös ilman tuota avautuvaa kansiläppää, torniksi kasattavina yksikköinä. Ne olisivat ehkäpä minulle mieluisampia, mutta läpättömät olivat lopussa elokuussa.
Laatikostoja löytyy loputtomina variaatioina...!
Tämä "boksi" löytyy toimistotarvikkeiden puolelta. Kyljelleen nostettuna siitä tulee mainio huulipunateline. :) (Tai no miksipäs sitä ei voi pitää myös normaalisti "makuuasennossa"..) Huulipunat voi järjestää sävyittäin ja pohjasta näkee heti mikä sävy on kyseessä.
Järjesteltyäni kuvan punat olin ihan että "Wow, näinkös kohtuullisesti mulla oli huulipunia..?" No ei. ;) Viva La Divan, Laveran ja Lumenen huulipunajemmat olivat vielä yläkerrassa... ^_^ Kaikki huulipunani eivät tähän telineeseen mahdu, mutta aion sijoittaa siihen suosikkisävyni.
Tähän laatikostoon laitan varmaankin huulikiiltoja. Ja poskipunia, kiillot eivät todennäköisesti vie kaikkea tilaa. Sopisi hyvin myös mineraaliluomivärisampleille....
Minä kaipaan nimenomaan näitä läpinäkyviä laatikoita että löydän mitä etsin! Ja muistan mitä tuotteita mulla ylipäänsä on. ^_^
MUJIn tuloa Suomeen odotellessa.... Onhan tuo vähän vaivalloista lähteä aina Tukholmaan saakka täydentämään laatikostoja. :P
A.k.a Vihreästä Lehmästä Vihreään Rakettiin.
Maanantai-iltana tarkalleen ottaen kello 21.17 koin taas yhden näitä elämän "Ei siis voi olla totta...!!" -momentteja.
Jaoin täällä innoissani fiiliksiäni kasvisravintola Happy Green Cow'sista, ja painettuani "julkaise" -nappia lähdin tukka putkella ja kestohymy naamalla rientämään kohti keskustaa ja Lehmä-ravintolaani.
Saavuin Lehmä-kadulle, ja minua tervehti kuvan kutsuva näky. Mutta miksi pöydät ovat ihan tyhjiä? Eihän ravintola vielä yhdeksältä ole voinut mennä kiinni, Kreikassahan syödään usein vasta kymmeneltä.
Harpoin viimeiset askeleet ovelle sydän melkein pamppaillen pahoista aavistuksista, ja kohtasin oviaukossa kaksi työntekijää. Heidän takanaan hahmotin tyhjät ruokailutilat.
"Onko keittiö jo mennyt kiinni...?" kysyin.
"Ei. Koko ravintola on kiinni. Olimme eilen auki viimeistä iltaa tällä sesongilla", kuului pahoitteleva vastaus.
"Ette voi olla tosissanne...!"
Oikeasti, en voinut uskoa huonoa tuuriani. Siis eiKÄ. Jos olisin sunnuntai-iltana malttanut jatkaa Lehmän etsintää kurnivasta vatsastani huolimatta, olisin vielä päässyt sinne syömään. Mutta tänään. Ei. Tervetuloa takaisin maaliskuussa kun avaamme jälleen.
Huomasin tuntevani suurta ärtymystä siitä, että ravintola oli kehdannut kiusata minua laittamalla valot päälle ja pitämällä ovet auki. Mitä varten lavastaa pöydät ulos kun ravintola oli sulkeutunut? Olin hetken aikaa ihan raivoissani. (Sellaista sattuu kun lähtee hirveän nälkäisenä koko päivän odottamalleen illalliselle.)
Happy Green Cow's sisältä
Hyvä on sitten. Palataan ensi vuonna! Kokosin itseni ja kalkuloin nopeasti Plan B:n.
Kello oli melkein puoli kymmenen. Saisinkohan vielä pöydän toisesta suositusta, persoonallisesta ravintolasta uuden kaupungin puolelta? Päiväkävelylläni olin bongannut taverna-rivistöstä raikkaana poikkeuksena erottuvan Little Green Rocket -nimisen paikan uuden kaupungin rantakadulta. Myöhempi konsultointi Trip Advisorin kanssa tiesi kertoa, että ravintola oli avattu vasta kesäkuussa ja oli Trip Advisorin mukaan Parikian tämän hetken ykkösravintola.
Kiiruhdin 10 minuutin matkan uuden kaupungin puolelle, ja erotin jo kaukaa täpötäyden ravintolan. Mutta täällä minulla kävi tuuri - sain viimeisen pöydän.
Vihreä Raketti ei ole kreikkalainen ravintola, vaan yhdistelee eri keittiöitä aasialaisesta meksikolaiseen. Menu on lyhyt mutta kiinnostava. Päivän spesiaalina oli kana- tai katkarapuvarras. Kasvisruokia menulla ei harmikseni ollut. Valitsin siis katkaravun, ja minua palvellut mieshenkilö (joka myöhemmin paljastui yhdeksi omistajista) ilmoitti hymyillen, että riisin korvaaminen kasviksilla oli "no problem".
Hän valitteli että ruoan saapumisessa saattaisi kestää, "We are full, you see". Yes, I see that, mutta ei haitannut. Olin niin iloinen että olin ylipäänsä saanut pöydän.
(Kuvan kaktus peltipurkissa ei ole alkupala, vaan pöytäkoriste ;))
Annokseni saapui lopulta vain 25 minuutin odottelun jälkeen. Presentaatio yksinkertainen - maut erinomaiset.
Marinadi oli aasialaistyyppinen, ja saatoin kyllä aistia minkä verran sokeria tässä nautiskeltiin.... ^_^ :P Noo, tämän kerran! (Vaikka en voi kieltää, etteikö asia olisi ehkä pikkkkkuisen vaivannut pedanttia mieltäni... Mutta yritin rentoutua ja antaa itselleni virtuaaliläimäytyksen; "Nainen! Kuinka usein syöt tällaisessa ravintolassa? Nyt chill ja nautit vain hyvistä mauista!")
Ja niin tein. Trip Advisorin arviot Vihreästa Raketista olivat kohdillaan. Ruoka + lasi viiniä maksoivat 10€, eli hinnatkin vähintään kohtuulliset. Vallan mainio paikka, vaikka Happy Green Cow'sin ruokalista oli enemmän mieleeni. (Olin jo valkannut sieltä täydelliseltä kuulostavan annoksen: "Sauteed Mushrooms With Peppers and Spinach in Smoked Cheese Sauce" - mmmmmm....! Täytyy toivoa että se on listalla ensi vuonna :p)
Ja ensi vuonna vien myös miehen mukanani Kreikan saarille! En jätä hänelle vaihtoehtoja. ;) Vihreän Lehmän lisäksi haluan nähdä meidät illastamassa myös Santorinin kuuluisassa auringonlaskussa. :)
Olin säästellyt tätä Cutrin-hiustuotearviota julkaistavaksi Kreikan matkalla, ja nyt kun katsoo näitä pulloja niin voi sanoa että on niitä totisesti ollut ikävä kaiken saippuahärdellin keskellä ^_^
Cutrin on aikaisemmin ollut minulle lähes tuntematon merkki, olen tiennyt siitä vain että se on suomalainen ja sitä myydään kampaamoissa. Blogin kautta minulle on kuitenkin kertynyt tasaiseen tahtiin monen monta Cutrin-purkkia, ja nyt voi sanoa että minulle on syntynyt jo varsin kattava käsitys merkin laadusta.
Aiemmin olen kirjoittanut arvion Sensitive- ja Green - linjan tuotteista heinäkuussa 2012, ja Premium-linjan mainio hiusöljy esiteltiin täällä.
Halusin tehdä Cutrinista tällaisen yhden "kokoomapostauksen" parin uuden tuotearvion täydentämänä, sillä merkki on todella yllättänyt minut laadullaan. Tiedätte, ettei minulla ole mitään intressejä hehkuttaa ilmaiseksi saatuja tuotteita vain niiden ilmaisuuden takia, mutta Cutrinin kohdalla on aika hienoakin "joutua" toteamaan, että en ole kokeillut merkiltä yhtäkään huonoa tuotetta. Olen hiustuotteiden kohdalla ehkä tarkin mahdollinen kosmetiikkafriikki, hiuksistahan koko kosmetiikkahurahdukseni on muinoin saanut alkunsa. :)
Kun korkkasin uusimmat (jo toukokuussa saapuneet) testituotteet Colorism-linjasta, olin viimeistään "myyty". On kyllä tasainen laatu kertakaikkiaan.
Colorism Shampoo - aivan ihanan karkkivadelman tuoksuinen shampoo, kuin vadelmaviinikumi tai marmeladi tai Jello-vadelmahyytelö! (Tuoksutin näitä miehelläkin ja hänkin jäi miettimään että mistä tuoksu on niiiiiin tuttu mutta emme kumpikaan saaneet päähämme mikä vadelmatuote...) Pesee hyvin, selvästi tehokkaammin kuin Green. Helmiäinen, juuri sopivan viskoosi koostumus. Ei takuta, mutta ei tunnu ylihoitavaltakaan. Hyvä shampoo!
Colorism Hoitoaine - sama herkullinen vadelmantuoksu. Todella liukas, voidemainen koostumus, jämäkämpää kuin Green. Silikonin läsnäolon huomaa, mutta sitä ei kuitenkaan ole ihan incin kärjessä. Markkinointitarinan raaka-ainetta eli vadelmaa on incin loppupäässä, eli aineella tuskin on sen kummempia vaikutuksia. Silottavuus ja hoitavuus tulevat niistä perinteisistä pehmentäjistä ja kalvonmuodostajista jotka ovat tuttuja muistakin hoitoaineista. Erittäin miellyttävän tuntuinen hoitoaine!
Hiukset jäivät Colorism-tuotteiden jälkeen kevyiksi ja ilmaviksi, mutta vähän sähköisiksi.
Bio+ -sarja on kehitetty hiusten ja hiuspohjan häiriöihin. Tämän tuotevalikoiman puoleen voi kääntyä, kun ongelmana on hilse, punoitus, kutina, kuiva hiuspohja tai ennenaikainen hiustenlähtö. Testiin saamani Dryness Relief -linjan tuottet on tarkoitettu kuivalle ja herkistyneelle päänahalle sekä normaaleille tai värikäsitellyille pituuksille.
Bio+ Dryness Relief Shampoo - miedosti ja "löysästi" vaahtoavaa (ei siis sellaista pehmeää, tiheää vaahtoa), tuntuu erittäin hellävaraiselta mutta ei toisaalta mitenkään hurjan hoitavalta. Ei siis jätä pituuksia hoidetun, "kalvotetun" tuntuisiksi huuhdellessa. Lääkemäinen, yrttinen tuoksu. Olen tainnut joskus menneisyydessä käyttää yhden pullon jotain toista Bio-plussaa, tuoksusta ja koostumuksesta tuli heti mielleyhtymä. Hiuspohja tuntui puhtaalta ja jotenkin "mukavalta" pesun jälkeen. :) Hiukset eivät jääneet littanoiksi.
Bio+ Dryness Relief -hoitoaine - koostumukseltaan paksun voidemaista mutta hoitotehoiltaan kevyttä. Hyvin peruslaatuinen hoitoaine. Selvitti, mutta ei jättänyt mitään erityisen silkkistä tunnetta.
Lisähuomiona hiukset jäivät yllättävän ilmaviksi ja jotenkin erityisen mukavan tuntuisiksi Bio+ -pesun jälkeen. Lisäksi ne pysyivät tavallista pidempään puhtaina. Tämä tuntuu hämmästyttävältä kun shampoo kuitenkin on niin hellävaraista. Hiukset eivät myöskään jääneet sähköisiksi.
Sensitive - ja Green -linjan tuotteet ovat silikonittomia ja mineraaliöljyttömiä. Sensitive on hajusteeton ja saanut puolueettoman Allergiatunnuksen. Green-linjassa on käytetty ympäristöystävällisiä, biohajoavia raaka-aineita eikä siinä ole synteettisiä hajusteita. Green on tähän astisista Cutrin-tuotelinjoista suosikkini. Green - ja Sensitive -arvostelun löydät täältä.
Tämän postauksen alkuperäinen otsikko oli "Apua kantapäille".
Sitten heräsin tänä aamuna myrskyyn. Miten se liittyy kantapäihin tai mineraaliöljyyn, selviää kohta.
Kun omistaa sellaisen "elefantinnahan" jalkapohjissa kuin minä, ei pitäisi koskaan lähteä pidempään reissuun ilman raspia tai jalkavoidetta. Tai voihan sitä lähteä, mutta kyseiset artikkelit täytyisi ostaa välittömästi kohteeseen saavuttua. Laiminlöin jälleen tämän tehtävän. Tuloksena haavoille halkeilleet koppurakantapäät joilla sattuu jo kävellä.
Ei muuta kuin apteekkiin. Käyttövarani huomioon ottaen jouduin ohittamaan kaikki tehokkaat karbamidivoiteet joiden tiedän toimivan ja tuovan avun nopeasti. Nyt olisi löydettävä joku max 3-4 euroa maksava rasvainen voide. Käytyäni hyllyjä läpi toistakymmentä minuuttia katseeni osui vihdoin budjettiini sopivaan purkkiin. Mikään muu voide koko liikkeessä ei ollut yhtä halpa. Klassinen Nivea Creme, 2,20€.
Ostin myös hohkakiven raspien ollessa tuplasti kalliimpia.
Jalka-apupartio.
Nivea Creme on vuonna 1911 lanseerattu legendaarinen perusvoide koko vartalolle. Se perustuu mineraaliöljyistä ja lanoliinialkoholista muodostuvaan vesi öljyssä -emulsioon. Minun kaltaiselleni luonnonkosmetiikan nimeen vannovalle tällainen voidekoostumus on niin kaukana mielekkäästä kuin olla voi. Kolmea eri ihoon imeytymätöntä mineraaliöljyä sisältävää paksua jankkia. Huh!
No mutta, jankkihan olisi menossa kantapäihini, mitä väliä. Toki Nivea Creme on parempi kuin ei mitään. Mineraalivahat kuitenkin lukitsevat ihoon sitä paljon kaivattua kosteutta, ja onhan voiteen sisältämässä lanoliinialkoholissa paljon tehokkaasti pehmentävää, ihon sarveiskerroksessa luonnostaan esiintyvää kolesterolia.
Kiinnostuin incissä bongaamastani "Eucerit" -brändinimestä lanoliinialkoholin perässä. Tuttu sana, mutta mitä erityistä siinä on..? Google-oppitunnin jälkeen minulle oli selvinnyt, että Eucerit on korkeasti puhdistetusta lanoliinialkoholista valmistettu emulgaattori, jonka kehityksestä saksalainen kemisti sai patentin 1902. Kemisti myi patentin Beiersdorfille vuonna 1911, ja siitä lähti Nivea Cremen voittokulku. Euceritia käytetään myös Beiersdorfin Eucerin-sarjassa. Eucerit oli aikoinaan farmasia-alalla mullistava keksintö ja mahdollisti rasvan, veden ja vaikuttavien aineiden yhdistämisen pysyvästi niin että saatiin stabiili voidepohja.
No niin, nyt päästään siihen myrskyyn. :)
Koska ulkona riehui ukkonen ja kaatosade, kulutin koko aamupäivän koneella surffaillen. Postaus kantapääteemoineen oli itse asiassa valmistunut jo eilen illalla, mutta huomasin aamulla herättyäni Nivea-ilmiön jääneen jotenkin kutittelemaan mieleni pohjille... Miten tällaisesta superyksinkertaisesta perusvoiteesta voi tulla niin suosittu? Mikä tuossa "korkeasti puhdistetussa" lanoliinialkoholissa nyt on niin erityistä (muu kuin sen aikoinaan edistyksellinen emulgointiominaisuus) että monet vannovat sen nimeen ainoana hoitovoiteenaan kasvoista varpaisiin? Uppouduin useaksi tunniksi netin Nivea-aalloille.
Eucerit-ainesosan salaisuus ei selvinnyt aamupäivän aikana, mutta sen sijaan törmäsin googlaillessani erittäin mielenkiintoiseen artikkeliin. Englantilaisessa Daily Mail -lehdessä pari viikkoa sitten julkaistussa jutussa 46-vuotias nainen käytti kuukauden ajan toisella puolella kasvojaan luksusvoide Creme De La Mer'iä (käsittääkseni yksi maailman kalleimmista anti-age-voiteista) ja toisella puolella kasvoja Nivea Cremea. Juttu löytyy täältä.
Naisen iho testattiin ja skannattiin 3D-teknologialla jotta tuloksia pystyttäisiin vertaamaan mahdollisimman tarkasti. Tulos: kuukauden kuluttua ihon kosteuspitoisuus Nivea-puolella oli korkeampi kuin La Mer -puolella. Myös ihon punoitus ja silmänympärysjuonteet olivat häivyttyneet enemmän Nivea-puolella. Okei - tämä artikkeli ja "tutkimushan" saattoi olla vaikka Beiersdorfin maksama ja tilaama, eihän näistä koskaan tiedä, mutta nyt täytyy sanoa että minun päässäni alkoi raksuttaa. :)
Silmänympärysjuonteet vähentyneet...?
Tuijotin koko aamun sinistä purkkiani. Uskaltaisinko minäkin laittaa tuota mineraaliöljytahmaa silmänympärysiholle...? Samaa rasvaa kantapäihin ja herkälle sy-iholle..?
Kyllä! Kyllä minä aion niin tehdä! Tästä päivästä lähtien käytän silmänympärysvoiteena Nivea Cremea. Ei siitä mitään peruuttamattoman pahaakaan voi seurata ^_^. Jos iho turpoaa tai alkaa muuten oireilla niin lopetan voiteen käytön, simple as that.
Kiitos Daily Mail. Kahden euron kantapääavustani saattaakin tulla silmänympärysten pelastaja..! :)
Onko lukijoiden joukossa Nivea Cremen käyttäjiä? Käyttääkö joku muukin sitä kasvoille?
P.S. Voi että mitä sen minun eilisen Lehmä-illalliseni kanssa kävi...... No, kerron siitä myöhemmin.
Kuvakaappaukset Daily Mail -lehden sivulta.
Fiilispostaus! Minä löysin sen, minä löysin sen! :)
Happy Green Cow's!
Olen ollut Paroksella kerran aiemmin, vuonna 2007. Silloin söimme misterin kanssa yhdessä ehkä viehättävimmistä ja sympaattisella tavalla hassuimmista kasvisruokaravintoloista joihin olen elämäni aikana eksynyt.
Se oli tosi kapealla ja pienellä sivukujalla.
Kun eilen illalla saavuin Parokselle, otin missiokseni löytää Vihreän Lehmän samantien. Nälkä oli kuitenkin liian suuri enkä löytänyt Lehmää, joten jäin johonkin anonyyymiin tavernaan.
Mutta tänään! Se löytyi tarpeeksi harhailtuani! Tällä pienellä kadulla on yksi elämäni ravintolahelmiä....
Happy Green Cow's. Ja tänään lähden sinne illalliselle!
Lainasin äidiltä pikkuisen ravintolabudjettia että pääsen ulos syömään näinä viimeisinä saaripäivinäni..! ^_^ Keskiviikkona suuntaan Ateenaan. Hyvinhän noilla omakokkaamilla pöperöillä pärjää mutta päätin sallia itselleni pientä luksusta näille viimeisille saari-illoille.
Ja Paros. Parikian kaupunki on vielä ihastuttavampi kuin muistinkaan...! Mikä valokuvaajan unelma.... En malta odottaa että pääsen hukuttamaan teidät Parikia-tunnelmiin...! ^_^ (Mutta vasta parin päivän kuluttua - niin ei tule ihan Kreikka-yliannostusta ;))
Nyt riennän kauan odottamalleni hyvälle illalliselle..! Toivottavasti Lehmä tarjoaa vielä yhtä persoonallisen elämyksen kuin 6 vuotta sitten - ja hyvä ruokahan on pääasia! ^_^
Arvostelussa kosmetiikkamatkaseuralaiseni - siis ne, joita en ole ennen blogissa käsitellyt. (Blondista kaikki ovat jo varmaan kuulleet tarpeekseen ^_^)
Tässä YR-balsamit vielä oikeissa pakkauksissaan. Tykkään kummastakin kovasti mutta Reparation vetää hitusen pidemmän korren koska on pehmentävämpi. Yleensä tällaiset karheille ja pörröisille ja tarkoitetut silottavat hoitoaineet vetävät minun hennon hiusainekseni liian raskaaksi, mutta tämä ei. Aivan ihana! Hoitoaineet saatu Yves Rocherilta blogin kautta.
.
Cliniquen kasvosaippuan olen jo käyttänyt loppuun ja Clarinsin sy-voiteesta on viimeiset pisarat menossa. The Body Shopin kosteusseerumi loppui viime viikolla (mitä iloa kosmetiikkafriikki tunteekaan aina kun täysikokoinen tuote loppuu..! ^_^) ja nyt olen enää kasvovoidenäytteiden varassa (tuo Korresin Jogurtti + parit Laverat). Onneksi tuollaisesta muutaman millin sachetistakin saa puristettua tavaraa kumman moneksi päiväksi.
Bodyfarmin litku loppui eilen, ja nyt yritän sinnitellä Ateenaan saakka ilman uuden vartalovoiteen ostamista koska ystävieni luona voin käyttää heidän kropparasvojaan. :) (Note to self: välillä ei todellakaan ole järkeä säästää muutamaa euroa.) On minulla tosin yksi hätäapu jonka esittelen huomisessa postauksessa.
Mikäli joku ihmetteli, mihin Mr Karkkipäivä viittasi jutussaan "härskeillä meikkaukseen liittyvillä ehdotuksilla", niin minähän olen tosiaan meikannut äijän blogiin kauan sitten! ^_^ En usko että monikaan nykyisistä lukijoistani on näitä kuvia nähnyt, sillä ne ovat keväältä 2009 kun Karkkipäivä oli vasta ihan tuore blogivauva.
Käykääpä siis kurkkaamassa kuriositeettina nämä jutut kolmen ja puolen yli neljän (!) vuoden takaa: (niin kauan aikaa kulunut että en näköjään osaa edes laskea ^_^)
Mies ei varmaan ole hirveän innoissaan kun kaivan näitä arkistoista, hän varmaan mieluiten unohtaisi koko nöyryyttävän kokemuksen..! ^_^ Mutta hän sentään suostui tuon kerran...! Olen tehnyt ehdotuksia näiden meikkien jälkeenkin mutta niistä on kieltäydytty jyrkästi. :D
Mun mielestä nuo oli oikein hienot meikit! :) Vielä kun olisi saanut irtoripset lisättyä niin voilá..! Se toimenpide olisi tosin ehkä jo laskettu eläinrääkkäykseksi... ;)
Välillä meikit ovat kyllä kiinnostaneet misteriä ihan oma-aloitteisestikin, tämän Viva La Divan huulipunan sutimista huuliinsa mies ei voinut vastustaa nähdessään "houkuttavan" värin...
Hei - tämähän sopisi tuon turkoosin meikin kanssa...! Kjähkjäh..
.
Tänään tulossa vielä arvostelupostaus matkakosmetiikastani. Tämä mister-meikkijuttu oli vain tällainen varhaisen maanantaiaamun päähänpisto... ^_^
Kyllä se nyt vain on uskottava. Minä vanhenen. Tässä parin viimeisen päivän aikana olen pannut merkille jotain, jota ei ole ollut havaittavissa aiempina "aurinkolominani" (normaaliarjesta Suomen olosuhteissa puhumattakaan), ei edes viime syksyn kuuden viikon aurinkoaltistuksen aikana.
Ihoni on kuivunut auringossa niin dramaattisesti, että silmänympärysiholle on ilmestynyt "aurinkorypyt". Ja nämä eivät ole mitään vain siristellessä näkyviä juonteita, vaan rehellisiä, jatkuvasti näkyvissä olevia ryppyjä.
Hui kauhistus!
Kiinnitin silmänympärysihoni kuntoon huomiota jo joskus viime viikon aikana, mutta tänä aamuna rypyt pomppasivat esiin aivan erityisen selkeinä. Ei auttanut vaikka kuinka yritin rentouttaa kasvoja, siinä ne olivat, penteleet.
Perjantaina ja lauantaina aurinko paistoi täällä oikein erityisen voimakkaasti, ja tunsin kävelyretkilläni kasvoissa epätavallisen epämiellyttävän, kiristävän tunteen. Iho ei palanut, siitä ei ole kysymys. (Se on itse asiassa niin tottunut aurinkoon etten varmaan edes tarvitsisi tällä hetkellä UV-suojaa. Mutta tokihan sitä käytän - voitelen kasvoni joka päivä kahdesti Biothermin SK 15-voiteella ja sy-ihon Cliniquen SK 20-voiteella.) Aurinko vain on riistänyt siitä kaiken pintakosteuden.
Tällaista tunnetta minulla ei ole ollut aikaisempina vuosina.
Ikääntymisen merkkejä. Niin, sitä tämä on. Ihon vanhetessa sen kyky ylläpitää kosteutta heikkenee vuosi vuodelta. Useimpien vanhusten iho on todella kuiva. Siksi valtaosa ikääntyneen ihon hoitovoiteistakin on täyteläisiä ja rasvaisempia kuin nuoren ihon.
Ihoni on edelleen hyvän näköinen radiofrekvenssikäsittelyn jäljiltä, siitä voitte varmaan tekin olla samaa mieltä? Ehdottomasti voin allekirjoittaa sen, että hoidon vaikutukset jatkuvat vielä viikkoja käsittelyn jälkeenkin. Mutta nuo rypyt... Verratkaapa allaoleviin kuviin radiofrekvenssihoidon päivältä. Siitä on vain runsas kuukausi..!
Okei, valo tulee vähän anteeksiantavassa kulmassa tuossa jälkeen-kuvassa, mutta kyllä kuvista selvästi näkee eron nykyiseen. Apua, mä altistan ihoani todelliselle aikakoneelle täällä...! Pelottavaa miten nopeasti juonteet voivat alkaa syvenemään rypyiksi "oikeissa olosuhteissa"...
Täällä Kykladeilla ilma on kuivempaa kuin Dodekanesiassa. Kreetalla ja Karpathoksella ilma oli niin kosteaa että olo oli kuin saunassa, iho oli jatkuvasti kosteannihkeä. Kykladeilla taas on tuulista ja kuivaa. Tosiaan - kun kuivaan ilmaan ja voimakkaaseen UV-säteilyyn yhdistää vielä tuulenkin, niin siitähän saadaan oikein kunnon "Get Old Fast!" -tehokuuri iholle. Iiiik....
Nyt mietin vain, että palautuukohan ihoni Suomeen palattuani..? Kun sen kosteuspitoisuus palautuu normaaliksi, niin ehkäpä juonteet vähän pehmenevät...? Ainakin haluan kiihkeästi uskoa niin..! (Vaikka kyllähän minun pitää myös ymmärtää, että en muutu Suomessa 23-vuotiaaksi...)
Se on varmaa, että kotiuduttuani isken naamaani parhaan mahdollisen hoitokuurin mitä löytyy. Kiehl'sin C-vitamiiniseerumia, Estee Lauderin Advanced Night Repairia, Patykan hoitovoidetta.... Voi PUTELIT kuinka teitä nyt kaipaan...!! On se kyllä ironista että juuri silloin kun tuolle tuotearmeijalle olisi eniten käyttöä, olen niistä 3500 kilometrin päässä....
Ehkä pitää varata aika uuteen rf-hoitoonkin..?
I'll keep you posted!
Onko joku muu havainnoinut ihollaan vastaavaa auringon vaikutuksesta..? Palautuiko teidän iho aurinkoaltistuksen jälkeen?
Anteeksi jo valmiiksi tästä "ällöpostauksesta", tiedän että monet eivät jaksa näitä "Vitsi kun on niin ihanaa!" -lirkutuksia. Minusta on tämän reissun aikana ikävä kyllä tullut sellainen Facebook-statusterroristikin joka oksettaa kavereita siirappisilla "Ihana aamu tänään, kattokaa tätä auringonnousua" -päivityksillä.
Olen kovin pahoillani.
Tai en kuitenkaan. ^_^
Sifnos. Kadut, tavernat, näköalakahvilat uima-altailla - yksin minun.
En voi korostaa tarpeeksi miten upeaa on matkustaa Kreikassa juuri syksyllä.
Se tunne kun voi nauttia kaikesta kauneudesta rauhassa... Vanhojen, historiallisten kylien kujat ovat edessäni juuri sellaisina kuin ne olivat 100 vuotta sitten, ilman ainuttakaan rantapyyhemyymälää tai postikorttitelinettä. Tietysti vilkkauden ja turismin aste vaihtelee kovastikin eri saarten välillä, mutta pakettimatkattomilla saarilla voi olla varma siitä, että tähän aikaan vuodesta törmää vain satunnaisiin omatoimireissaajiin.
Viime syksyn postausten kommenteissa (Rhodos...) sain kuittailua siitä, että "Kylläpä sitä nyt ollaan niin travelleria" kun kerroin, etten pahemmin lämpene suomenkielisiä fraaseja huuteleville ravintoloiden sisäänheittäjille tai matkamuistokrääsän täyttämille basaarikujille. En nosta itseäni millään lailla charter-turistin yläpuolelle, mutta en myöskään näe siinä mitään pahaa tai ylimielistä, että itse nautin matkakohteestani vähemmässä "tjäreborg"tungoksessa. Ei kumpikaan tapa ole toistaan parempi. Ne ovat vain erilaisia tapoja.
Koen ihan mieletöntä onnea, kun...
Katson kallion reunalta ympärillä levittäytyvää meren sineä.
Kävelen hiekkaista polkua vuoren rinteellä ja tunnen lämpimässä ilmassa villin timjamin tuoksun.
Nousen loputtomia portaita vanhan kylän sokkeloissa ja päädyn kirkkoidyllin bougainvilleaa kukkivaan pihaan.
Saan eteeni annoksen täydellisesti maustettua tsatsikia ja paikallista maalaisjuustoa.
Näen värejä - vihreän oven, keltaiset ikkunankarmit, violetin aidan, sen syvänsinisen kirkon kupolin...
Saavutan korkealla kukkulan laella seisovan vanhan tuulimyllyn.
Pysähdyn ja kuulen vain hiljaisuuden.
Joka-aamuinen kahvirituaalikin tekee onnelliseksi. En ensin ihastunut ostamaani kreikkalaiseen pikakahviin, mutta nyt olemme oikein hyvät ystävät ja odotan jo illalla että tulisi aamu ja pääsen nauttimaan kuuman kupillisen auringon noustessa.
(Kyllä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olen joka aamu herännyt ennen auringonnousua. Joka ikinen aamu.)
Tänä aamuna olen erityisen onnellinen höyrytetystä parsakaalista. En ole syönyt parsakaalia koko matkan aikana (se ei kuulu Kreikassa yleisimpiin vihanneksiin eikä niitä ole joka kaupassa) ja tänään valmistin siitä päivän eväät. Parsakaali ja hyvää oliiviöljyä - mitään muuta se ei kaipaa.
Ja kyllä. Minulla on melkein joka päivä päällä tuo keltainen toppi. :) Minulla on muitakin paitoja mutta tuo keltainen väri tekee minut iloiseksi. Ensimmäinen keltainen vaatteeni.
Nyt joku varmasti huokaa että "Hei älä enää viitsi..!" mutta pakko lisätä vielä tämä: minut tekee onnelliseksi myös aamujumppa - mukavuusalueeni ulkopuolelle meneminen. Ette tiedä miten vastenmielistä jumppa minulle on, liikuntahan on jotain johon minun pitää käytännössä pakottaa itseni. (--> Minä ja liikunta.) Mutta kun siitä tulee niin hyvä olo..! Aloittaminen on joka aamu yhtä vaikeaa, mutta jälkifiilis palkitsee aina. Puhumattakaan tulevaisuuden investoinnista.
.
Haluatteko tekin olla vähän siirappisia? :) Mikä teidät tekee tänään onnellisiksi?
