..."mitä tapahtuu ihollesi?"

Aargh, anteeksi, pakko vain tuulettaa reaktiotani Doven viimeisimpään suihkusaippuamainokseen.

Ihan kuin paperinpalaa voisi verrata ihoon!!

"This test paper was designed to react like your skin."

Ah-hah? :D Paperinpalaan saatiin liitettyä ihmisihon rakenne ja sen monimutkaiset toiminnot. Wow, aikamoista tiedettä Dovella..!

(Suomennetussa mainoksessa: "jäljittelee ihon lipidejä ja proteiineja".)

Okeiokei, tämä on nyt tietysti kunnon saivartelua, sillä kaikkihan me tiedämme mainosmaailman kikat eikä kukaan normaali ihminen tietenkään kuvittele että paperilla voisi olla mitään tekemistä ihon reaktioiden kanssa. Paperi on vain mainostajan keino havainnollistaa jakamaansa viestiä niin että se jää kuluttajan mieleen.

Huvittaa vain niin tuo englanninkielisen mainoksen vakavissaan oleva kertojanääni, "If other body washes can strip this paper, imagine how harsh they can be to your skin!" Ja testiä suorittava 'Dove real woman' toteaa aidon hämmästyksen paistaessa kasvoilta, "Oh my gosh!" Voikamala mitä suihkugeeli voikaan tehdä mun iholle..! :)

Toim. huom: Karkkipäivällä tai Sannilla ei ole mitään Dovea vastaan - jaksan vain repiä viihdettä mainosmaailmasta :)

Mitä tykkäätte Doven suihkusaippuoista? Ovatko ne kosteuttavamman tuntuisia kuin muut suihkugeelit?

(...ja voisin tässä samalla heittää haasteen Doven käyttäjille kokeilla vaikkapa Weledan suihkuvoiteita - luulen että ero on ilmiselvä :D))

.

Kuvakaappaukset YouTubesta Doven mainoksesta.

Kyllä kasvissyöjä-karppaajankin tekee välillä mieli kunnon klassisia makkaraperunoita! :D

(Haha - yritin tehdä tuollaisia nauravia nakkeja lapsuuden tyyliin..! :) Ei oikein toimi niin hienosti soija- kuin lihanakeissa.)

Ei, tämä ei ole perunaa. :)

Karppaajan perunankorvikkeeksi sopii mainiosti kasvis nimeltä maa-artisokka, jossa on puolet vähemmän hiilihydraatteja kuin perunassa (8,2g / 100 g). Maa-artisokan sisältämät hiilihydraatit ovat suurelta osin inuliinia joka on imeytymätöntä ravintokuitua. (Inuliinia käytetään elintarviketeollisuudessa myös vähäkalorisena makeutusaineena.)

Maa-artisokka on mukulakasvi, ja sitä voi käyttää perunan tavoin keitettynä, paistettuna tai muhennoksena. Maa-artisokkakeitto on yksi suosikkejani... En ole tosin sitä itse koskaan tehnyt vaan nauttinut ravintolassa. Nam!

Kuorittuna maa-artisokkaa ei juuri potusta erota. :)

Viipaloin maa-artisokat ja pyörittelen ne timjamilla ja rosmariinilla maustetussa oliiviöljyssä. Sitten vain uuniin, n. 200 astetta ja 30-40 minuuttia palojen koosta riippuen.

Soijanakit tai -makkarat uuniin "pottujen" kylkeen viimeiseksi 10 minuutiksi ja pian keittiössä leijuukin vastustamaton tuoksu....

Maa-artisokka on maultaan todella mietoa ja sopii perunan korvikkeeksi melkeinpä bataattiakin paremmin. Toisethan eivät tykkää bataatin makeasta mausta. Ja tietystikin bataatti on runsashiilihydraattisempi. Itselleni maa-artisokka on täysin uusi tuttavuus ruoanlaitossa ja löysin sen vasta viime vuonna. Suosittelen kokeilemaan! :)

Onko maa-artisokka teille tuttu kaveri keittiössä?

...kun saat imuroitua, pyyhittyä pölyt ja raivattua tavarakasat paikoilleen - ja näet taas alta paljastuvan kodin!

Se on erittäin mukava tunne. :) Jota koen ihan liian harvoin.

En tiedä teidän miehistä, mutta minun mies ei ainakaan juuri imuriin tartu minun ollessa poissa kotoa. Niinpä nytkin oli yli kuukauden pölyt pyyhittävänä ja imuroitavana. Tavarakasojen levittelyyn syyllistyn erittäin pahasti itsekin, mutta kyllä noita "tärkeitä paperipinoja" ja lukemista odottavia lehtiä lojuu ympäriinsä miehekkeenkin jäljiltä....

Me ollaan kodinhoidon puolesta vähän huono match kun kummallakin on taipumus pintojen kuorruttamiseen tavaralla... :P

Mutta nyt... taas vähän aikaa... Näen pöytien pinnat ja sohvallekin mahtuu useampi ihminen istumaan. :)

(Kuvan tunnelmasta puuttuu allekirjoittaneen mielestä enää glögi... Oijoi, kohta se taas alkaa, glögikausi... <3)

Rappusten alta paljastuu kuitenkin sellainen roinanurkka jota en voikaan siivota pois... Kirjahyllyn tila on loppunut ja näköjään myös "baarikaapin". Ja nuo loput nyssykät, kassit, pahvilaatikot ja reppu.... No, ne on täynnä kosmetiikkaa.

Päätin, että asialle on vihdoin tehtävä jotain. Ja se 'jotain' on lipasto, joka tulee tuohon valaisimen ja printterin (joo, se tönöttää pienellä pallilla tuossa seinän vieressä kun ei ole muutakaan paikkaa) paikalle. Kosmetiikkalipasto. Ja ehkä sinne jotain muutakin tavaraa saa tungettua. (Esim. mun mielestä sisustuksellisesti rumalta näyttävät dvd:t tuosta kirjahyllyn alimmilta hyllyiltä niin pääsisi nuo kirjat sinne.. ;))

Katselin Ikean sivuilta Birkeland- ja Hemnes -lipastoja, joissa olisi hyvin tilaa. Harmi vain, että Ikean lipastoissa on niin luirut välipohjat ettei ne oikein kestä painavaa sisältöä... :/ Mutta ymmärrän toki että sitä saa mistä maksaa.

Luulen, että jompikumpi noista muuttaa kuitenkin hyvin pian meille. Joka puolelta tilaa valtaavat kosmetiikkaröykkiöt alkavat vaikuttaa sen verran ratkaisevasti yleiseen viihtyvyyteen. Ja olisihan sinne saunaankin kiva päästä joskus saunomaan ilman että ensin täytyy tehdä mieletön lauteiden tyhjennysoperaatio... ;)

Lisää aiheesta kodinhoito ja elämänhallinta helmikuun postauksessani Kotiressaaja.

Syksyllä 2010 tein postauksen siitä, kuinka montaa eri kosmetiikkatuotetta tulee käytettyä yhden päivän aikana. Saldoksi tuli 38 tuotetta. Juttu löytyy täältä. Tuona päivänä satuin pesemään hiukset ja vaihtamaan kynsilakat mikä tietysti kasvatti tuotteiden määrää. Ihan päivittäin ei sentään tule 38:aa tuotetta käytettyä. :D

Nyt tein uuden katsauksen aiheeseen mutta hieman suodatettuna; tässä ovat kaikki tuotteet joita käytän joka päivä. Eli tämänhetkinen perusihonhoitorutiinini.

Ja kyllä näistäkin kertyi kokonaista 17 eri tuotetta....

Nämä kaikki imeytyvät ihooni päivittäin. Miettikää... Ei ole todellakaan turhaa suoda välillä ajatus käyttämänsä kosmetiikan kemikaalimäärään, niin paljon olemme kosketuksissa eri kosmetiikkatuotteiden kanssa joka päivä.

(Ja tätä kirjoittaessani muistan heti kaksi tuotetta jotka jäivät laskuista - huulirasva ja hammastahna, mikä kasvattaa saldon 19:ään...)

AAMU. (Nivea-purkki joutui tähän kuvaan vahingossa, se kuuluu nyt Suomeen palattuani iltarutiiniin.)

1. Puhdistan iholta yön aikana kertyneen hien, talin ja yövoiteen jämät kasvovedellä (tällä hetkellä käytössä Vivisanté).

2. Levitän kulmakarvoille testissä olevaa Swiss Clinicin kulmakarvaseerumia ja ripsirajaan Swiss Clinicin ripsiseerumia. Näiden tuloksista raportoin sitten joskus kuukauden-parin päästä kun mahdollisten tulosten pitäisi olla näkyvissä.

3. Levitän huultenympärysiholle testissä olevaa Louis Widmerin Pigmacare-seerumia. Tämänkin vaikutuksista raporttia joulukuussa.

4. Levitän silmänympärysvoiteen (käytössä Patykan Biokaliftin-sy-voide).

5. Levitän päivävoiteen (yritän saada loppuun jo kolme vuotta käytössä olleen Laveran porkkanavoiteen jonka koostumuksesta tykkään hirveästi. Kun jonossa on jatkuvasti uutta testattavaa, ei suosikeiksi muodostuvia ja omaan käyttöön jääviä meinaa saada koskaan loppuun....)

6. Laitan dödöä :D (käytössä Born To Bion Sensation Zen)

7. Laitan hajuvettä (syksyyn sopii Kiehl'sin Vanilja-Seetri johon huomaan tarttuvani melkein joka aamu)

ILTA / kasvot.

1. Puhdistan meikit. (Käytössä ikivanha Oliv' by La Clareen puhdistusemulsio jonka yritän saada vihdoin viimein loppuun...) Silmämeikki lähtee tietysti Natural Coden geelillä. Niitä on vielä jemmassa kokonaista seitsemän..! Eli vielä riittää ainakin vuodeksi :)). Puhdistus viimeistellään kasvovedellä.

2. Levitän taas Swiss Clinicin kulmakarvaseerumin ja ripsiseerumin.

3. Levitän kasvoille seerumin (käytössä Estee Lauderin Advanced Night Repair jota vuorottelen muiden seerumien kanssa tarpeen mukaan. Nyt haluan antaa iholle tehohoitoa). Huultenympärykset käsittelen jälleen Louis Widmerin pigmenttiläiskäseerumilla.

4. Levitän silmänympärysvoiteen ja sen päälle ohuenohuen kerroksen Nivea Cremea.

5. Tällä välin kasvoseerumi on ehtinyt imeytyä ja levitän päälle yövoiteen (nyt käytössä Yves Rocherin ekosertifioidun linjan täyteläinen Aloe Vera -voide).

ILTA / kroppa

1. Hieron reisiin selluliittiseerumia (käytössä Yves Rocherin Minceur Intensive, en käytännössä enää näe tuloksia sillä sain reidet ja pahimman selluliitin jo hoidettua kuntoon kevään ja kesän aikana, mutta käyttelen pois näitä varastoon kertyneitä). Ja tykkään tämän metsäisestä tuoksusta niin sitä on kiva laittaa pelkästään senkin takia - ja voin ehkä elää uskossa että sellugeelin säännöllinen käyttö on myös ennaltaehkäisevää. ;) :p

2. Hieron kynsiin hoitoöljyn (nyt käytössä testiin saatu Trindin keratiinibalsami, joka siis on öljytön mutta korvaa tällä hetkellä perusrituaalini kynsiöljyn).

3. Rasvaan jalat (monia voiteita samanaikaisesti käytössä, nyt yritän saada loppuun Yves Rocherin karitevoin)

4. Rasvaan kädet (nyt käytössä siskon Thaimaasta tuoma hyvin kevyt käsivoide joka on minulle liian kevyttä, mutta kun se emulgoituu jalkojen rasvauksesta sormiin jääneen karitevoin kanssa, on tuloksena itse asiassa erinomainen käsivoide! :))

* * *

Illalla sängyn reunalla istuessani ja jalka/käsirasvausta suorittaessa naureskelen usein miehelle, että on tämä kyllä yhtä hullua purkkisirkusta. Houkuttaisi ajatella, että eri vartalon osien rasvailu on totaalinen overkill ja ihan hyvin selviäisi yhdellä-kahdella perustuotteella.

Mutta kun ei selviäkään. Ulkomaanreissut karsitulla kosmetiikka-arsenaalilla sen todistavat. Ei kunnollista vartalovoidetta? Saat kohta raaputella sääristä kalansuomuja. Ei rasvaista jalkavoidetta? Say hello to cracked heels. Ei kynsinauhavoidetta? Kynsinauhat repeilevät jo parissa viikossa. Ei silmänympärysvoiteita eri koostumuksilla? Yhtenä aamuna heräät aurinkorypyt silmänympäryksille juurtuneena.

Huokaus. Kyllä näillä kaikilla purkeilla on funktionsa. Ainakin minun kohdallani. Minusta ei ikinä tule "Nivea Soft" -naista joka hoitaa kroppansa päästä varpaisiin yhdellä universaalirasvalla. ( - Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö se jonkun toisen kohdalla voisi olla mitä toimivin ratkaisu ;))

Millainen on teidän päivittäinen ihonhoitorutiininne?

Tiedättehän, kun olen täällä blogissa aina välillä sadatellut, että ruskeita nestemäisiä eyelinereita ei (muka!) meinaa löytää mistään. Ja teiltä on välillä tipahdellut kivoja vinkkejä kyseisistä tuotteista. Olen ollut siinä käsityksessä, että muutamalta aniharvalta merkiltä niitä löytyy.

Eilen lähdin asiakseni kosmetiikkaosastoille kartoittamaan tilanteen once and for all. Kohdistin kartoituksen ainoastaan päivittäistavaramerkkien valikoimaan jättäen selektiiviset sivuun.

Ja totuus olikin kaukana käsityksestäni. Tokikaan ruskea eyeliner ei kuulu itsestäänselvästi jokaisen merkin valikoimaan, mutta löysin kuitenkin peräti yhdeksän yksilöä..!

Sokoksella myytävän We Care Iconin eyelinerin ohut karvasivellinpää vaikutti lupaavalta. Nestemäisissä eyelinereissahan on jos minkälaista päätä, ja makuja on monia. Itse pidän eniten karvasiveltimestä ja perinteisestä tussista, joustava "lötkö"huopapääkin on usein ihan toimiva. Sen sijaan jäykät ja jämäkät huopapäät jätän mieluummin väliin koska koen ne kömpelöiksi ja saan niillä epäsiistiä jälkeä.

Voisin vaikka vannoa, että L'orealin Superlinerin ruskea sävy oli välillä pois L'orealin valikoimasta. Meidän liikkeessä sitä ei ainakaan ole ollut pariin vuoteen ja asiakkaatkin ovat kyselleet ruskean sävyn perään. No, Anttilan hyllyssä ruskeat Superlinerit hengasivat ihan muina miehinä. En tiedä ovatko ne tehneet paluun vai onko niitä koko ajan ollut joidenkin kauppojen valikoimassa.

Goshin Long Lasting Eyelineria on moni teistä lukijoista suositellut yhtenä kestävimmistä nestemäisistä eyelinereista. Sävy 003 Brown on vain harmillisesti aika vaalea, metallinen ruskea. Tummempi ruskea löytyy Goshin tussimaisesta Intense Eyeliner -sarjasta, tämä on jo lähes mustanruskea.

Maybellinen Liner Express -eyelinerin kohdallakin hämmästyin, "Miten en muka ennen ole huomannut että täälläkin on ruskea sävy..?" Ehkä sekin on vain kaikessa hiljaisuudessa hiipinyt mukaan valikoimaan...? Tai sitten kauppojen valikoimien välillä on niin suuria eroja, että olen vain aina sattunut vääriin kauppoihin.

Myös Rimmelin nestemäistä eyelineria on suositeltu paljon sen ohuen, tarkkaa jälkeä tekevän siveltimen ansiosta. GlamEyes Eyelinerin sävykin vaikutti tosi kivalta, sellainen keskiruskea.

IsaDoran hullusti nimetyn Colourful Eyelinerin (olen aikojen alusta nauranut tälle, mitä värikästä on mustassa ja ruskeassa? :D) sävy on todella tumma ruskea ja applikaattori paksuhko ja jäykkäpäinen. The Body Shopin eyelinerin pää on samanlainen. TBS:n ruskeita sävyjä on peräti kaksi; Brown ja Taupe. Lumenen tutun Blueberry Liquid Eyelinerin sävy on IsaDoran tavoin todella tumma, ja pää samaa mallia.

Jos teille tulee vielä mieleen ruskeita nestemäisiä eyelinereita "markettisarjojen" puolelta, niin kertokaa ihmeessä! :) Minä taidan ostaa Laveran lainerin hiivuttua kokeiluun Rimmelin ja We Care Iconin yksilöt, tai ehkäpä Lorkun Superlinerin.

Tässä meillä taas on oiva esimerkki hyvän ja laadukkaan kosteusvoiteen merkityksestä.

Viime syksynä ihoni ei näyttänyt tältä. Itse asiassa se ei ole näyttänyt tältä sitten kesän 2009, jolloin aloin käyttää kasviöljypohjaisia vartalovoiteita. Olen aiemminkin kertonut, kuinka kokonaisvaltaisesti luonnonkosmetiikan voiteisiin siirtyminen on vaikuttanut vartaloni ihon kuntoon. Ei enää "kalansuomuja", takamuksen karhea iho muuttui samettiseksi "vauvan pepuksi" ja jokasyksyinen päivettyneen ihon kuoriutuminen oli historiaa.

Paitsi tänä syksynä. Viiteen viikkoon en käyttänyt kasviöljypohjaisia voiteita - tässä tulos. Suihkussa ihoa rullaantuu irti valtavina kerroksina ja säärten ja käsivarsien pinta hilseilee.

Tämän konkreettisemmaksi ei kunnolla imeytyvän ja ravitsevan voiteen merkitys käy. Faktahan on tämä: kasviöljyt imeytyvät, mineraaliöljyt ja silikoniöljyt eivät. Kun iho saa säännöllisesti sammutettua janonsa ja pidettyä hydrolipidikalvonsa kunnossa imeytyvien öljyjen avulla, iho ei koskaan päädy kuvan tilanteeseen. Ainakaan minun ihoni. Oikeasti - en ole nähnyt tätä näkyä neljään vuoteen!

Viime syksyn reissuvoiteeni eivät olleet 100-prosenttista luonnonkosmetiikkaa, mutta laadukkaita ja kasviöljypohjaisia. Korresin Vanilja-Luumu-vartalovoiteessa on triglyseridejä, manteliöljyä ja sheavoita, Blissin Sitruuna-Salvia-voiteessa kookosöljyä, soijaöljyä ja sheavoita. Näillä siis pärjäiltiin viime syksy.

Tänä syksynä "hoidin" ihoani Kreikasta ostamallani euron hintaisella Bodyfarmin litkulla joka oli varmaankin 90-prosenttisesti vettä eikä incissä muistaakseni näkynyt öljyn öljyä. Vaikka purkissa lukee 'olive oil', inci paljasti että käytetty oliivin osa olikin itse asiassa olive fruit extract eli uutetta, ei öljyä. (Näin meitä kuluttajia huijataan..!)

Viimeiset kaksi viikkoa käytin vartalon iholla myös Niveaa. Mutta koska siinä ei juurikaan ole ihoon imeytyviä ainesosia sitä kuuluisaa lanoliinialkoholia lukuunottamatta, ei ihon kuorruttaminen kosteuden haihtumista estävällä kalvolla juuri auta, kun alla ei ole kosteutta minkä karkaamista estää. Vaikka Nivea pehmensi silmänympärykseni erittäin kiitettävästi, vartalon ihoa se ei pystynyt ravitsemaan.

Saan kiittää ihoni tilanteesta ihan itseäni. Ensi syksynä en enää laiminlyö ihon kosteutusta näin.

Niveasta puheen ollen.....

Kosmetiikasta muuten niin piittaamaton äitini (joka ei ole koskaan käyttänyt silmänympärysvoidetta) yllätti minut kertomalla, että oli minun blogijuttuni innostamana kaivanut jostain vanhan Nivea Cremensä ja alkanut levittää sitä iltaisin silmänympäryksilleen. Woo-hoo! Olin todella otettu! Äitini kiinnostui jostain kosmetiikan vaikutuksesta..!

Ja voide kuulema tuntuu tosi miellyttävältä. Äitini, joka ei oikein osaa kuvailla miltä kosmetiikka tuntuu iholla, pystyi kuitenkin kertomaan kuinka "iho tuntuu nyt paljon kosteutetummalta kuin ennen, vähemmän kireältä eikä silmäluomia enää kutita". Äidillä on hyvin kuivat silmät ja välillä myös silmäluomet kuivuvat niin että niitä kutittaa. Äiti on levittänyt Niveaa jopa liikkuvalle luomelle..!

Itse käytän Nivea Cremea tällä hetkellä iltaisin normaalin sy-voiteeni päällä. Eli tuplahoidot! :) Alle imeytyvät kasviöljyt, päälle Nivea sitomaan kosteus.

. . .

Loppuun vielä nostalgiakosmetiikkaa! Olen siis parhaillaan vierailulla äitini luona, ja puhuessamme Niveasta äiti kaivoi esiin toisen, vielä vanhemman klassikkorasvan; Vitaliksen.

Huvittaa tuo teksti: "Kertokaa toki Vitaliksesta myös ystävillenne ja tuttavillenne!" :D Ja tuo teitittely... Tämän purkin täytyy olla tosi vanha.... Ja koska voide on vedetön, se ei ole mennyt miksikään. :)

Vitaliksen tuoksu vie kyllä erehtymättömästi lapsuuden talviin ja hiihtoretkiin....

Palataanpa taas Ahvenanmaalle. Ei fyysisesti, sillä nyt en edes tiedä milloin ehdin siellä seuraavan kerran vierailla. Mutta vien teidät mukanani tutustumaan yhteen aivan ihanaan paikkaan josta olen halunnut kirjoittaa kunnon jutun jo vaikka kuinka pitkään.

Paikka on Kvarnbo Gästhem eli Kvarnbon majatalo Saltvikissa Kvarnbon kylässä. Majatalon omistavat Ella Grüssner Cromwell-Morgan ja Martin Cromwell-Morgan. Ella tunnetaan Ahvenanmaan THE viiniasiantuntijana, ja hän järjestää Kvarnbossa myös viinimaistajaisia. (Vasta myöhemmin sain kuulla että hän on mannersuomalaisille tuttu myös tv-ohjelma Strömsöstä.) Vierailin majatalossa ensimmäisen kerran viinimaistajaisten yhteydessä vuosia sitten, kun menimme silloisen työpaikkani kanssa viettämään Kvarnbon majataloon ”tyky”-iltaa.

Paikka, Ella ja Martin tekivät minuun pysyvän vaikutuksen, ja olenkin mainostanut Kvarnbo Gästhemiä kaikille yhtenä Ahvenanmaan persoonallisimmista ja ihastuttavimmista majoituspaikoista. Tekisi oikeasti mieli itsekin tehdä Ahvenanmaan sisäinen lomamatka ja varata Kvarnbosta huone joksikin kesäviikonlopuksi ihan vain päästäkseen nauttimaan paikan tunnelmasta.

Elokuun lopussa lähdin varta vasten Visit Ålandin edustajan kanssa vierailulle Kvarnbo’hon tehdäkseni majatalosta vihdoin esittelyn blogiini.

Kvarnbo Gästhem sijaitsee 25 kilometria Maarianhaminasta pohjoiseen. Ihastuttava kartanomainen rakennus on vuodelta 1880, ja se on vuosien saatossa toiminut pankkina, postina ja ”paremman väen” pensionaattina. Pensionaatin toiminta loppui 1960, ja rakennus seisoi tyhjänä kunnes Ella ja Martin iskivät siihen silmänsä ja ostivat talon vuonna 2001.

Rakennus oli tuolloin lähes käyttökelvottomassa kunnossa, mutta Ella ja Martin näkivät siinä potentiaalia. Pariskunnan ystävät toivottivat ”lycka till” ja moni taisi epäillä tulisiko projektista koskaan yhtään mitään. Ellalla ja Martinilla oli kuitenkin vahva visio ja he tekivät töitä tauotta kaivaakseen esiin rakennuksen alkuperäisen charmin. Ja siinä he todella onnistuivat.

Kvarnbo Gästhem avasi ovensa vuonna 2005, jolloin valmiina oli rakennuksen pohjakerros. Tänä päivänä myös yläkerta on valmis ja käytössä. Majatalossa on yhteensä 8 viehättävää ja persoonallista huonetta, kaikki erilaisia.

Rakennuksen sydän on ihastuttava ruokasali jossa tarjoillaan aamiainen ja järjestetään viinimaistajaisia. Juuri tässä salissa istuin vuosia sitten syksyisenä iltana kynttilöiden valossa viinejä maistellen ja vietin yhden elämäni antoisimmista illoista. Taisi olla juuri niihin aikoihin kun kiinnostukseni viiniin lähti syttymään..!

Suuri osa yleisten tilojen sisustuksesta on alkuperäistä, esimerkiksi verhot, osa tuoleista sekä kirjahyllyt. Ella ja Martin ovat metsästäneet alkuperäishuonekaluja takaisin Ahvenanmaan antiikkiliikkeistä ja alueen muista taloista joihin huonekaluja on päätynyt.

Huonekierroksen aikana Martin kertoo, että jokaisen huoneen sisustukseen liittyy tarinoita. Yhden huoneen tuolit muun muassa tulevat liverpoolilaisesta pubista.

Sinisessä huoneessa tapaamme yhden majatalon vakioasiakkaista, ahvenanmaalaisen kirjailijan joka tulee Kvarnboon muutamia kertoja vuodessa kirjoittamaan. Täältä hän löytää inspiraatiota.

Kvarnbo Gästhem on auki maalis-huhtikuusta syyskuuhun. Ella ja Martin nauravat, että eivät he oikeastaan tarvitse lisämainostusta sillä tänäkin vuonna paikka oli täyteenbuukattu koko kesän. Ihmettelen mielessäni, miten matkailijat löytävät tänne Kvarnbon pieneen kylään joka sijaitsee vähän syrjässä Ahvenanmaan suurimmista matkailukohteista, mutta ilmeisesti sana kulkee. Ei kai näin viehättävä paikka kauaa salaisuutena säily ;). Ella kertoo iloisena, että monet asiakkaista palaavat ihan vain sydämellisen palvelun vuoksi. ”He saavat meiltä henkilökohtaisen kokemuksen, jotain muuta kuin suurissa hotelleissa”.

Tätä en epäile hetkeäkään. Mikä ihana hyvän mielen paikka! :)

. . .

Footnote: Tämä esittely on kirjoitettu yhteistyössä Visit Ålandin kanssa, mutta kukaan ei ole tilannut artikkelia minulta eikä minulle makseta siitä. Esittelen kiinnostavia paikkoja Ahvenanmaalta täysin omasta kiinnostuksestani ja Ahvenanmaan-rakkaudestani. Otin itse yhteyttä Visit Ålandiin viime kesänä ja ehdotin heille yhteistyötä. Haluan kertoa Ahvenanmaan ”mansikkapaikoista” entistä laajemmin, mutta autottomana minun on vaikea päästä kaikkialle. Visit Åland mahdollistaa sen, että pääsen kirjoittamaan entistä monipuolisempia Ahvenanmaa-juttuja. :) Kaikki juttuideat tulevat minulta itseltäni enkä saa kirjoituksista mitään korvausta.

Olette aika ajoin kyselleet mielipidettäni Lily Lolon silmämeikinpohjustajasta, ja nyt voin viimein antaa sellaisen :) Biodellyn elokuussa lähettämässä meikkipaketissa oli myös tämä primer.

Itse asiassa kyseessä on duo-tuote; silmämeikinpohjustaja sekä tummien silmänalusten peiteaine.

Vaaleanpunertava sävy on tarkoitettu luomille, kellertävä sävy silmänalusille. Keltainen taittaa  silmien alla kuultavien suonien luomaa sinertävyyttä.

Anteeksi taas tämä hieman liioitteleva opastus..! ^_^ Varmaan jokaiselle selvisi jo ylemmästä tekstistä sävyjen sijoituspaikka. :)

Tuote on siitä erikoinen, että pohjustajassa ja peiteaineessa on sama koostumus. Yleisestihän primer on silikonipohjainen, usein puuteriseksi kuivuva ja pigmentiltään läpikuultava, kun taas peiteaine on voidemaisempi, notkeampi ja peittävämpi. Silmämeikinpohjustaja on useimmiten liian kuivaa käytettäväksi silmänalusilla, ja peiteaine taas ei kiinnitä meikkiä yhtä tehokkaasti kuin primer. (Vaikka toisethan käyttävät esim. valokynää aivan onnistuneesti silmämeikinpohjustajana. Nämä on näitä yksilöllisiä juttuja :))

Lolon Prime Focuksessa on hyvin rasvainen koostumus. Kun kokeilin tuotetta ensimmäisen kerran sormella, en voinut uskoa että se pysyisi luomella tai juonteisella silmänalusiholla kasaantumatta. Tiedämmehän kaikki, miten rasvaisille tuotteille yleisesti käy silmäluomella..! (--> esim. Max Factorin fiasko.)

Tuote kuitenkin yllätti..! Luomivärit pysyvät paikoillaan moitteettomasti eikä voide edes kasaannu silmänalusjuonteisiin, vaikken kiinnitä sitä puuterilla. (Havainnollistin voidemaisten peiteaineiden kasautumista mm. tässä postauksessa.) En oikeasti meinaa uskoa tätä..! Voide on todella rasvaista ja tuntuu rasvaiselta vielä tuntienkin jälkeen levityksestä (iho ei kuitenkaan jää kiiltämään), mutta silti se pysyy kasaantumatta.

Wow.

Kuvassa meikkauksesta n. 10 tuntia.

Olen kokeillut pohjustajaa silmäluomilla yksinäänkin parina päivänä, ja silloin se ei pysynyt yhtä siistinä kuin perinteiset luomenpohjustajat. Luomet eivät pysyneet mattaisina. Puuteriluomivärin kanssa se kuitenkin toimii niinkuin pitääkin, eli pitää meikin paikoillaan.

Öljyisestä incistä löydämme jojobaöljyä, candelilla-vahaa, argan-öljyä ja väripigmenttejä. Todellakin erilainen inci kun vertaa "normikosmetiikan" primereihin ja peiteaineisiin.

Ja tiedättekö mikä on parasta...? Nyt kun silmänaluseni ovat kuivemmat Kreikan paahteen jälkeen, minusta tuntuu että Lolon peiteaine oikeasti jopa kosteuttaa niitä..! Se tuntuisi pitävän silmänalusihon kimmoisampana kuin normipeiteaineella, ja vähemmän kuivan näköisenä. Pienet juonteet eivät tule samalla lailla näkyviin kuin muilla peiteaineilla. En tiedä näkyykö se teille näissä kuvissa, mutta mun silmänaluset on jotenkin "valoisammat", kosteamman ja vähemmän ryppyisen näköiset kuin normaalisti.

Tämä on hieman ristiriitaista, sillä Lolon peiteaine ei suinkaan peitä yhtä hyvin kuin "normaali" peiteaine. Se on itse asiassa aika läpikuultavaa. Keltainen pigmentti taittaa sinisyyttä, mutta sellainen perustummuus jää kyllä jäljelle (ei tule esiin näissä kuvissa kun ne on kuvattu meikkipöydän kirkkaissa valoissa). Silti silmänaluset ovat.... valoisat. Ilman meikkipöydän valojakin. ^_^

Eniten olen kyllä ollut mielissäni siitä, että sy-iho näyttää niin kuulaalta ja raikkaalta koko päivän.

Prime Focuksella on hintaa 12,40€ ja uskallan kyllä suositella tätä etenkin kuivaihoisille pohjustajaksi ja peiteaineeksi. Todellinen yllättäjätuote..!

Moni teistä varmaan on kuullutkin, että Lumene lanseerasi viime vuonna oman sarjan apteekkeihin. Sarja kantaa nimeä Lumene LAB. Itse sain LAB-tuotteita testiin vasta tämän vuoden puolella.

LAB-perhe keskittyy Lumenen päivittäistavarakaupan tuotteita enemmän anti-age-hoitoon. Sarjan slogan onkin, "Voit vaikuttaa ihosi nuorekkuuteen". LAB haluaa profiloitua Lumenen päivittäistavaratuotteita "tieteellisempänä", kliiniseen tutkimukseen perustuvana sarjana. (Tokihan niiden muidenkin tuotteiden takana on ihan yhtä lailla asiantuntevaa tutkimusta, mutta nämä on näitä imagoasioita ^_^)

Sarjaan kuuluu kolme ihonhoitolinjaa: Age Preventing 25+ -vuotiaille, Age Correcting 40+ -vuotiaille ja Age Reversing 55+ -vuotiaille. Neljäs linja, Age Caring, on koostuu puhdistustuotteista.

Hassua kyllä, Lumene LABin omilla sivuilla ei mainita Age Reversing -linjaa lainkaan. Tutkiskelin LAB-hyllykköä apteekissa ja huomasin nuo Reversing-tuotteet, muuten en tietäisi niistä mitään. ^_^ Palautteeksi Lumenelle; sivut kannattaa pitää ajantasalla ;) Minusta on asiakkaana ärsyttävää jos haluan saada tietoa jostain tuotteesta eikä sitä löydy edes merkin omilta sivuilta.

Minulle lähetettiin testiin Age Preventing -linjan yövoide ja silmänympärysvoide, Age Caring -linjan kuoriva naamio ja Age Correcting -linjan suojakertoimellinen primer.

Kokemuksia:

Age Preventing -yövoide - miellyttävän tuoksuinen ja yövoiteeksi kevytkoostumuksinen, kosmeettisesti hyvin miellyttävän tuntuinen voide. Tykkään ihofiiliksestä kovasti. Ainesosacocktailin alkupäästä löytyy skvalaania ja sheavoita. Markkinoinnillisesti Age Preventing -linjassa halutaan nostaa esiin mustaherukan siemenöljy. Sen pitoisuudesta en osaa sanoa muuta kuin että se on incin loppupäässä.

Minua liikutti vähän, kun kysyin apteekin henkikökunnalta, miten LAB-tuotteet eroavat Lumenen muista tuotteista. Minulle vastattiin, että LABissa käytetään eri raaka-aineita ja erityisesti LABiin valittuja kasviöljyjä joita ei ole muissa Lumenen tuotteissa. Mustaherukkaahan Lumene on käyttänyt tuotteissaan kuitenkin jo vuosikaudet.... Itsellänikin on ollut Lumenelta mustaherukkaa sisältävä silmänympärysvoide.

Age Preventing -silmänympärysvoide - geelivoidemainen, sileä koostumus. Todella miellyttävän tuntuinen, ei jää kiiltäväksi ja imeytyy heti. Hajusteeton. Juuri sen tyyppinen sy-voide jota suosittelisin, jos joku parikymppinen asiakas tulisi kysymään "jotain hyvää perussilmänympärysvoidetta".

Age Correcting SK 30 -primer - neuvotaan levittämään LAB-päivävoiteen alle silloin kun tarvitaan suojakerrointa. Ohut mutta nahkesti levittyvä koostumus, johtuisiko titaanidioksidista? Erikoisen tuntuinen ollakseen pohjustustuote. Olen niin tottunut silikonin sileään ihofiilikseen primereissa että tällainen nahkea versio yllättää. :)

Correcting-linjan marjana on muuten tunturimustikka.

Age Caring 2 in 1 -naamio/kuorinta - savipohjainen naamio jossa hyvin pienet, lähes huomaamattomat rakeet. Ei jähmety täysin iholle. Ei herätä mitään kummempia tunteita, iholle jää kevyen kalvomainen tunne, samalla lailla kuin Lumenen edesmenneestä Vitamin C -naamiosta joka toimii samalla periaatteella. Edit. Hoppsan, kyseessä ei ollutkaan Vitamin C -naamio vaan puhdistustuotteiden linjaan kuuluva Radiant Touch -naamio. Sekaannuin kun keltainen puteli on samansävyinen kuin Vitamin C-linjan tuotteet.  Iho jää tasaisen ja kivan näköiseksi, mutta toisaalta tämä on juuri niitä tuotteita joista minun kaltaiseni iho ei juuri hyödy.

Virven luona Lontoossa kokeilin LAB-puhdistusvaahtoa (pumppupullossa), ja siihen tykästyin kovasti. :) Hyvin miellyttävän tuntuinen vaahto.

*

Mitä mieltä olette Lumenen apteekki-aluevaltauksesta? Sopiiko Lumene apteekkiin? Onko LAB-linja herättänyt teissä kiinnostusta?