Kuorinnasta hyötyy melkeinpä jokaisen iho. Kuorinta on yhtä kuin kuolleiden ihosolujen poistamista ihon pinnalta, jolloin alta paljastuu kuulaampi pinta johon hoitotuotteetkin imeytyvät paremmin kun ei ole liikaa ”roinaa” edessä hidastamassa tuotteen matkaa.
Tässä osassa olivat alunperin mukana myös erityistuotteet, mutta katsoin järkevämmäksi pätkäistä sen vielä omaan osaansa niin paketit ovat lukuystävällisempiä. :)
Kuolleet ihosolut karisevat iholta tietysti itsestäänkin, eikä normaali-ihoinen hyödy kuorinnasta todennäköisesti muulla tavoin kuin elämyksellisesti – saamalla sileämmän tuntuisen ja kuulaamman näköisen hipiän. Kuiva- ja rasvoittuvaihoiset puolestaan voivat hyötyä kuorinnasta konkreettisemmin. Kuivaihoisten kuulee usein välttelevän kuorintaa, mutta tosiasiassa heidänkin kannattaisi kuoria iho ainakin kerran kahdessa viikossa. Kuiva ihosolukerros voi merkittävästi hidastaa voiteiden imeytymistä, ja kuivalla iholla hoitokosmetiikan hyvä imeytyminen on erityisen tärkeää jotta voiteiden sisältämät lipidit pääsevät paikkaamaan ihon omasta suojamuurista puuttuvia rasvoja. Rasvoittuvalla iholla säännöllinen kuorinta taas auttaa pitämään ihohuokoset puhtaampina ja ehkäisee epäpuhtauksien syntymistä. Se myös pitää ihon sävyn kirkkaampana.
(tiivistettynä ja muokattuna Una Nuotion Kerro, kerro kuvastin -kirjan mukaan):
* Iho puhdistuu perusteellisesti ja komedot vaalenevat
* Ihon pinta pehmenee ja juonteet näkyvät vähemmän
* Ihon väri paranee
* Rusketuksen sävy paranee (tämän vuoksi kuorintakuuria suositellaan ennen aurinkolomia :))
* Meikki levittyy paremmin
* Ihon verenkierto elpyy ja ihohengitys paranee (tähän Raija Kara sanoisi että "iho ei hengitä, iholla ei ole keuhkoja", mutta ihohengityksellä viitataan osaan hikirauhasten toiminnassa, perspiratio insesibilis, Nuotio/2009)
* Ihon solumuodostus aktivoituu
* Komedojen muodostus vähenee (kirjassa lukee "estyy", mutta ei mikään kosmeettinen toimenpide käsittääkseni nittä kokonaan estä)
* Arvet voivat tasoittua ja pigmenttiläiskät vaalentua
Rakeelliset kuorinnat
Nämä ovat perinteisin kuorintojen muoto, ja niitä löytyy kaikenlaisilla koostumuksilla. On harva- ja suurirakeista, pieni- ja tiheärakeista, geelimäistä, voidemaista, savipohjaista, vaahtoavaa, ei-vaahtoavaa jne. Myös rakeiden materiaali vaihtelee. Se voi olla synteettistä (kuten polyethylene = muovia, erittäin yleinen), tai luonnosta saatua, kuten hedelmistä jauhettua kiveä tai siementä, luffaa, lesettä, suolaa, sokeria tai mineraalia (esim. silica). Synteettisten polymeerien (kuten polyetyleenin) etuna on niiden tasainen pyöreä muoto, minkä vuoksi ne ovat hellävaraisempia kuin luonnon aineet. Jauhetut siemenrakeet voivat joissain tuotteissa olla hyvinkin karkean tuntuisia iholla.
Rakeettomat kuorinnat
Näitä on yleisimmin kolmenlaisia; entsymaattisia, hydroksihappoihin pohjautuvia ja saveen pohjautuvia. Entsyymikuorinnoissa vaikuttavina aineina on esimerkiksi hedelmäuutteita kuten papaijaa (taitaa olla suosituin). Myös ruoansulatusentsyymejä kuten pepsiiniä ja trypsiiniä käytetään.
Happokuorintoja ovat BHA-, AHA- ja PHA-happoihin pohjautuvat aineet. BHA-happo eli salisyylihappo on monille tuttu rasvoittuvan ja epäpuhtaan ihon tuotteista. Se on erityisen hyvä epäpuhtaan ihon hoidossa sillä rasvaliukoisena BHA pystyy menemään myös huokosen sisään ja liuottamaan huokosen rasvakertymiä, kuten mustapäitä. AHA- eli hedelmähapot taas ovat tutumpia anti-age-tuotteista, vaikka itse asiassa kaikki kolme happotyyppiä sopivat kaikille ihotyypeille ja kaikenikäisille. AHA-hapot ovat vesiliukoisia eli ne eivät pääse hajottamaan rasvaa, mutta ne vaikuttavat BHA:ta tehokkaammin auringon aiheuttamiin ihovaurioihin. PHA-hapot toimivan samaan tapaan kuin hedelmähapot, mutta ovat hellävaraisempia ja sopivat herkälle iholle.
Saveen pohjautuvia kuorintoja on markkinoilla vähemmän, vaikka perinteiset savinaamiotkin voi toki nähdä hyvin hellävaraisina kuorintatuotteina. Saven mukana iholta lähtee myös kuollutta solukkoa. Clarinsilla on tehokas kitkaukseen perustuva savikuorinta, jossa savea ei irroteta huuhtelemalla vaan kitkaamalla kuivunut pinta käsin. Lopuksi iho huuhdellaan. Tämä ei ole Clarinsin sponssaama mainos kyseiselle tuotteelle vaan nostan sen esiin koska henkilökohtaisesti pidän tuotteesta eikä sille oikein ole Suomen markkinoilla vastineita (jos joku tietää toisen vastaavan niin saa vinkata :)). Hyvä vaihtoehto herkkäihoiselle jos ei halua käyttää hydroksihappokuorintaa.
Yleisohje: kannattaa aina suosia mahdollisimman hellävaraisia kuorintoja. Jos tuote tuntuu iholla raapivalta tai ihoa kuumottaa tai se punoittaa kuorinnan jälkeen, vaihda toiseen tuotteeseen jossa on eri raekoko tai raelaatu, tai täysin rakeettomaan. Eri ihot kestävät kuorintoja eri lailla. Paksumpi iho (kuten esim. miehen iho) kestää yleisimmin tujumpaa kuorintaa kuin ohut ja herkkä iho.
Normaali-ihoinen voi valita minkä tahansa kuorinnan.
Ikääntyneelle, herkälle ja kuivalle iholle suositellaan rakeettomia kuorintoja.
Epäpuhtauksiin ja mustapäihin taipuvainen seka- tai rasvoittuva iho hyötyy BHA-happoa sisältävästä kuorinnasta. Tehokkaimman tuloksen saa käyttämällä vaihdellen sekä rakeellista että BHA-kuorintaa.
Miten usein?
Riippuu ihotyypin lisäksi myös tuotteen tyypistä.
Markkinoilla on nykyään paljon ns. kuorivia puhdistusaineita, eli vaahtoavaan pohjaan on lisätty rakeita. Näitä tuotteita valmistajat suosittavat käytettävän päivittäin niinkuin normaaliakin puhdistusainetta. On henkilökohtainen asia, miten päivittäiseen kuorintaan suhtautuu. Itse pidän ihon altistusta mekaaniselle kuorinnalle joka päivä vähän liian rankkana, vaikka rakeet useimmiten ovat tämän tyyppisissä tuotteissa harvemmassa ja vaikutus mieto. Paksu, rasvoittuva iho sietää todennäköisesti kuorivaa puhdistustuotetta päivittäin, mutta normaalilla ja kuivalla iholla välttäisin mekaanista kuorintaa päivittäisellä tasolla.
AHA- ja BHA-happopitoisia tuotteita voi käyttää päivittäin riippuen hapon pitoisuudesta. Esimerkiksi Cliniquen Clarifying Lotion -kasvovesissä on BHA-happoa ja niitä voi käyttää päivittäin. Lue tuotteesta käyttösuositus.
Yleinen suositus:
Normaali iho - kuorinta kerran viikossa tai kahdessa
Kuiva iho - kuorinta kerran tai kaksi kuussa
Seka- ja rasvoittuva iho - kerran tai kaksi viikossa
Jos ihosi on herkkä (mikä tahansa ihotyyppi voi myös olla herkkä), jokaviikkoinen mekaaninen kuorinta voi olla liikaa. Kuten kaikessa - oma tuntemus kertoo mikä on sopiva tiheys. :) Itse esimerkiksi kuorin ihoni kalenteriin katsomatta silloin, kun sen pinnassa tuntuu tietty epätasaisuus ja karheus. Yleensä kahden-kolmen viikon välein.
Kuorintaa ei suositella ihottumaiselle, infektoituneelle tai hyvin aralle iholle.
Loppuun vielä pieni sanasto: englanniksi kuorivassa tuotteessa käytetään kolmea eri ilmaisua: scrub, peel ja exfoliate. Kaikki tarkoittavat samaa. 'Scrub'-sanaa käytetään usein vartalokuorintojen yhteydessä, mutta törmää siihen kasvotuotteissakin.
*
Osassa 4 paneudutaan erityistuotteisiin. Tähän kategoriaan niputan itse muut kuin peruskosteuttavat, puhdistavat ja kuorivat tuotteet, esimerkiksi anti-age-tuotteet.
Aiemmin Karkkipäivässä ilmestyneitä kasvojenkuorintajuttuja:
Tehokkaat, kotikutoiset kuorinnat
Synteettiset Suosikit osa 2: Kuorinta-aineet
P.S. Minulla on tänään erityisen touhuntäyteinen kiirepäivä joten en ehdi vastaamaan loppuihin eilen tulleista kysymyskommenteista ennen iltaa tai huomista, jätän nämä kommentit toistaiseksi julkaisematta jotta muistan vastata niihin. Tiedoksi siis jos joku ihmettelee miksei kommenttinsa ole ilmestynyt. :)
Vinkkinä; eilisessä Kuningaskuluttajan jaksossa puhuttiin asiaa, jota on käsitelty Karkkipäivässäkin; kallis ja halpa hiustuote eivät välttämättä eroa ainesosiltaan tai vaikutuksiltaan juuri lainkaan.
Koostumuksia voidaan toki hioa hyvinkin erilaisiksi erityyppisiin shampoisiin ja hoitiksiin, mutta pointtina on se että ostamalla kallista ja "salonkituotteeksi" mainostettua et todellakaan aina saa markettikamaa parempaa laatua ja pesu- tai hoitotulosta. Joidenkin merkkien päivittäispuolen ja kampaamopuolen hiustuotteet voivat olla ainesosiltaan ja toimivuudeltaan lähes identtisiä, ero tulee tekijöistä kuten tuoksu, väri ja pakkaus jotka on valittu erilaisiksi tuotteen brändäyksen mukaan.
Kuvan tuotteet eivät liity Kuningaskuluttajan juttuun
Tsekkaa Kuningaskuluttajan vertailu Yle Areenasta:
.
Tuuheutta! Ilmavuutta!
Nyt on kuulkaas löytynyt uusi suosikkishampoo!
Sain viime syksyn hiussaippuaoopperan aikoihin lukijaltani Vepeltä vinkin varsin erityiseen shampooseen; Lushin Fair Trade Honeyyn (nykyiseltä nimeltään Fairly Traded Honey).
Ja olen rakastunut!
Mikä tästä shampoosta tekee niin erityisen ja erilaisen? No, siinä ei ole lainkaan vettä, vaan pesevät ainesosat sun muut on sekoitettu hunaja-pellavanlimapohjaan! :) Luit oikein - veden sijaan tässä shampoossa on 50% hunajaa ja 20% pellavansiemenlimaa. 'Lima' ei kuulosta miellyttävältä ilmaisulta kosmetiikan yhteydessä, mutta limaahan niistä pellavansiemenistä tulee :D Ei, tuote ei kuitenkaan ole limainen.
Inci: fairly traded honey, linseed mucilage, sodium laureth sulfate, sunflower lecithin, cocamide dea, lauryl betaine, geranium oil, beeswax absolute, neroli oil, rose absolute, bergamot oil....hajusteita. (Tuotteeseen ei edes tarvitse lisätä säilöntäaineita sillä bakteerit eivät kasva hunajassa!)
Veppe kirjoitti syyskuussa shampoosta näin (käytiin saippuapostausten kommenteissa keskustelua hiuksia tuuheuttavista tuotteista): "Esimerkiksi hunaja, banaani, pantenoli ja niasiiniamidi ovat olleet minusta hyödyksi sekä tuuheuttamisessa että hoitamisessa ohuelle, vaalealle, hauraalle ja laineikkaalle tukalle. (...) LUSHilla on (nestemäinen, suolaton) Fair Trade Honey -shampoo, jonka pohja on hunajaa ja pellavansiemenlimaa, ja jolla saa tukkaan pehmeyttä, kiiltoa ja runsautta." Veppe on niitä lukijoitani joiden kosmetiikkatietoutta arvostan suuresti ja olen saanut häneltä paljon hyviä vinkkejä ja tietoa.
Ostin Fair Trade Honey -shampoon jo viime lokakuussa mutta se on odotellut vuoroaan aina tänne kevääseen saakka. Pullossa on tavaraa 110 g (Lushin tuotteissa määrä ilmoitetaan grammoissa, ei millilitroissa) ja se maksoi jotain 16 euron kieppeillä. Litrahinta on siis todella suolainen. Lushin tuotteet eivät ole mitään erityisen halpoja.
Muuan lukija kommentoi vaellus("peili")postaukseen, että oli mukavaa nähdä minusta "silmäpussikuva" (kun monet bloggaajat kuulema vaikuttavat niin täydellisiltä). Ilahdutan sinua uudelleen, "pussukka". :) Tänä aamuna oli taas pussit. Onkohan ruokaan ropsahtanut vähän liikaa suolaa... :p
Mutta siis joo, kuvat ovat tältä aamulta "just-nousin-sängystä" ja yrittävät havainnollistaa miten möyheä tukkani nykyisin on hunajashampoopesujen jäljiltä. Myös pesuväli on pidentynyt jo kolmeen päivään. Mikään erityisen kaunishan tuo tukka ei ole - mutta se ei todellakaan ole valunut päätä myöten sen jälkeen kun aloin käyttää Fair Trade Honey'ta! Ja juuri sitä minä haluan hiuksiini!!
Tällä shampoolla minulle riittää poikkeuksellisesti yksi vaahdotus ja tyvi tulee perusteellisen puhtaaksi. Yleensä vaahdotan aina kahdesti, eron huomaa heti jos jättää toisen väliin. Mutta ei FTH:lla.
Hiukset ovat myös hunajan ansiosta superpehmeät. Kertakaikkiaan sairaan hyvän tuntuiset. Vepen puhumaa kiiltoa en huomaa, mutta se on minulle toissijaista. Luonnonkihara tai taipuisa vaalea tukka on harvoin luonnostaan kiiltävä ja olen hyväksynyt hiusteni kroonisen hamppuisuuden. Kiiltoa voi aina taikoa helposti kiiltotipoilla ja öljyillä, mutta tuuheuden taikominen on koko elämän mittaisen volyymin metsästyksen aikana osoittautunut varsin haasteelliseksi, etenkin kaltaiselleni ihmiselle joka vierastaa muotoilutuotteita.
Minun ihanneshampoossani yhdistyvät tehokas pesevyys, hoitavuus ja kyky jättää hiukset ilmaviksi. Lushin Fair Trade Honey tekee juuri tämän. Aivan mahtava shampoo. Hinta on kovempi kuin monissa kampaamoshampoissa, mutta koska tuotetta kuluu puolet vähemmän kuin muita shampoita (joitain luonnonkosmetiikan shampoita voi mennä millilitroissa neljäkin kertaa enemmän miedon pesutehonsa takia), pidän sen hinta-laatu-suhdetta hyvänä ja olen valmis maksamaan toisestakin pullosta.
Onko tämä hunajaihme tuttu jollekin teistäkin?
P.S. Unohtui mainita että shampoon tuoksu on kaukana miellyttävästä (ainakin mulle henkilökohtaisesti), mutta kyllä tuon kestää. :)
Miten eri ihotyyppejä hoidetaan ja mitä tulisi ottaa huomioon? (Ihotyypit käytiin läpi osassa 1.)
Puhuimme aiemmin puhdistusaineesta ja kosteusvoiteesta. Ne muodostavat ihonhoidon kulmakiven, mutta duoon voidaan yhdistää vielä kuorinta, jonka käytöstä on etua lähes kaikille ihotyypeille. Paitsi ehkä niille onnekkaille 10 prosentille joiden iho pärjäilee itsekseen. ;) Tosin näidenkin 10 prosentin on hyvä turvautua aurinkosuoja-aineeseen mennessään aurinkoon, se on neljäs perusihonhoitoon kuuluva kosmetiikan tuote. Jos omaa aurinkoihotyypin 5 tai 6 tai ei koskaan oleile auringossa, tällöin voi ymmärrettävästi skipata UV-suojankin.
Lähdetään valitsemaan puhdistustuotetta. Niitä on saatavilla kaikilla mahdollisilla koostumuksilla ja tehoilla. Perusperiaatteena on, että seka- ja rasvoittuvalle iholle sopii geelimäinen tai voidemainen, veden kanssa vaahtoava puhdistusaine, ja kuivalle rasvapohjainen eli emulsio, maito tai voide, jotka eivät vaahtoa ja joiden poistossa ei ole välttämätöntä käyttää vettä. Normaali-ihoinen voi valita minkä putsarin tahansa.
Tietenkään periaatteet eivät ole kiveen hakattuja, ja jokaisen kannattaa valita puhdistusaine ennen kaikkea oman mieltymyksensä ja ihon signaalien mukaan. Kiristääkö ihoa vaahtopuhdistuksen jälkeen vaikka ihosi on rasvainen? Vaihda toki kosteutta säilyttävämpään emulsioon. Markkinoilla on myös rasvoittuvalle iholle tarkoitettuja emulsioputsareita niin kuin kuivalle iholle tarkoitettuja vesiputsareita, vaikkakin nämä ovat harvinaisempia. Kosmetiikkavalmistajat ajattelevat yleensä, että kuivaihoinen valitsee mieluiten rasvaisen putsarin ja sekaihoinen raikkaan ja vaahtoavan, ja tuotevalikoimat muodostuvat tälle pohjalle.
Nämä termit tarkoittavat useimmiten ihan samantyyppistä tuotetta. Samat puhdistavat ainesosat irrottavat niin lian kuin meikinkin, poikkeuksena oikein vahva vahamainen meikki tai vedenkestävä meikki joihin eivät pure pelkät tensidit vaan ne vaativat rasva- tai öljypohjaisen puhdistusaineen. Jotkut luonnonkosmetiikan puhdistusaineiden tensideistä ovat myös niin mietoja, ettei niillä välttämättä lähde synteettinen meikki.
Jos et käytä mitään erityisen vahvoja tai vedenkestäviä meikkejä, riittää kasvojen puhdistukseen yksi tuote. Siis sellainenkin, jossa ei puhuta mitään meikistä vaan pelkästään ”kasvojen pesusta”. Silmämeikille voi hankkia oman poistoaineen jos kasvoputsari ei sitä irrota tai silmät reagoivat kasvoputsariin esim. kirvelyllä. Monen silmät eivät kestä vaahtoavia tuotteita ilman kirvelyä, ja silmämeikinpoistoaineet eivät vaahtoa.
Kosteusvoiteen tehtävänä on sitoa ihoon kosteutta, pehmentää ihoa ja estää kosteuden haihtumista. Eli toimia synkassa ihon oman suojamuurin ja hydrolipidikalvon kanssa.
Kaikki kosteusvoiteet tekevät tämän saman tehtävän, merkistä tai hinnasta riippumatta. Ainesosat vaihtelevat, tuoksut vaihtelevat, pakkaukset ovat eri näköisiä – mutta kaikki hoitavat homman eli sitovat ihoon kosteutta ja estävät sitä haihtumasta (ja tuovat ihoon rasvoja, poislukien öljyttömät tuotteet). Tuloksen kannalta on sama käytätkö tarkoitukseen Herbinaa, Aqualania, Dr. Hauschkaa vai Shiseidoa. Kaikissa on ainesosiensa puolesta edellytykset kosteuden sitomiseen ja säilyttämiseen. Iho voi herkistyä tai reagoida huonosti mille tahansa ainesosalle missä tahansa tuotteessa, eli todennäköisyys ei-toivotuille oireille on yhtäläinen ostit sitten 100 euron voidepurkin tavaratalon kosmetiikkaosastolta tai 10 euron rasvatuubin ekokaupasta. Ainoastaan apteekin hajusteettomissa perusrasvoissa tai joidenkin luonnonkosmetiikkamerkkien parin raaka-aineen salvoissa voi perustellusti sanoa olevan pienempi todennäköisyys ihon herkistymiselle, sillä ainesosat ja näin ollen potentiaaliset ärsyttäjät on pidetty minimissä. Mitä vähemmän ainesosia = sitä vähemmän mahdollisia ärsyttäjiä.
Oma asiansa, ja tuotteiden valintaan useimmiten eniten vaikuttava seikka on se, millaisen elämyksen tai ideologisen ulottuvuuden haluaa kosmetiikan käyttöön liittää. Tässä kohtaa tulee mukaan eri merkkien, brändien ja pakkausten merkitys. Toki ainesosatkin vaikuttavat, en missään nimessä sano etteikö niilläkin ole olennaista vaikutusta – mutta ei voi tehdä sellaista universaalia väitettä, että halvoista raaka-aineista valmistettu halpa voide kosteuttaa ja suojaa ihoa huonommin kuin kalliiden ainesosien luksusvoide. Kyse on aina siitä mikä sopii millekin iholle. Toisen ihon hyvinvointiin riittää simppeli yhdistelmä vettä, glyserolia ja jotain rasva-alkoholia kun taas toisen iho vaatii kompleksimman sekoituksen hyaluronihappoa, sheavoita ja kenties tujumman pitoisuuden NMF-ainesosia. Kolmas pärjää pelkällä kookosöljyllä kesät talvet. Saatteko kiinni siitä mitä ajan takaa? :)
Itse esimerkiksi suosin luonnonkosmetiikkaa, ja omalla kohdallani olen kokenut sen sisältämän rasvakoostumuksen kosteuttavan ja pehmentävän ihoani paremmin kuin synteettisiä ainesosia sisältävät voiteet. En kuitenkaan pysty väittämään, että tämä rasvakoostumus olisi parempi kaikille. Luonnonkosmetiikan kohdalla voi mielestäni vedota tuotteiden ympäristöystävällisyyteen yleispätevänä perusteluna sen ”paremmuudelle”, mutta ei pelkkiin raaka-aineisiin.
Saan paljon kysymyksiä koskien spesifikoituja tuotesuosituksia. Myös kosmetiikkaliikkeissä asiakkaat odottavat, että myyjällä on esittää tuotteita, jotka sopivat juuri kyseisen asiakkaan iholle. Monesti jonkun tietyn tuotteen odotetaan muuttavan ihoa ja myyjän tai muun ammattilaisen suositukseen luotetaan sokeasti. Jos voide ei tuokaan toivottua tulosta, asiakas – tai blogin lukija – saattaa olla pettynyt. ”No ei se tiennytkään mikä minulle sopii, miten se nyt mulle näin huonon voiteen myi?” Välillä näitä asiakkaita palaa liikkeeseen reklamoimaankin. ”Halusin voiteen herkälle iholle ja nyt iho punoittaa, rahat takaisin”.
On hyvä ymmärtää, että kosmetiikan suosittelussa on pohjimmiltaan aina kyse arpapelistä, eikä sellaista tuotetta olekaan joka ”takuuvarmasti heleyttää jokaisen ihon”. Ei ole mahdollista tietää varmasti miten jonkun iho johonkin kosmetiikkatuotteeseen reagoi, vaikka osaisi lukea incin ja analysoida henkilön ihotyypin. Tuotesuositukset perustuvat aina ihonhoidon perustietojen lisäksi omiin mieltymyksiin, työpaikan tuotevalikoimaan ja usein –karua mutta totta – jonkun tuotemerkin myyntikilpailuun.
Helppona nyrkkisääntönä voi pitää ihon "tahmeusastetta", eli kun voide imeytyy optimaalisesti eikä ihosi jää kiristävän tai tahmean tuntuiseksi, olet löytänyt rasva-vesi-suhteeltaan sopivan voiteen. Jos voide ei imeydy kunnolla, se on useimmissa tapauksissa liian rasvainen ihotyypillesi = iho ei ime rasvoja joita se ei tarvitse. Toisessa vaihtoehdossa iho on niin kuiva ja/tai kuolleiden ihosolujen peitossa (joillain ihotyypeillä kuolleet ihosolut eivät irtoa yhtä helposti kuin normaalilla iholla ja jäävät pinnalle hilseileväksi kerrokseksi) että voide ei pääse imeytymään. Tällöin ei ole kyse vääränlaisesta voiteesta, vaan ihoa täytyy auttaa muilla keinoin jotta imeytyvyys paranee. Näitä keinoja ovat kuorinta ja ihon höyryttäminen.
Kuten puhdistustuotteissa, kauppojen kosteusvoidevalikoima ja tyypitykset on kehitetty tiettyjen perusolettamuksien pohjalta (sekaiholle ohuempaa, kuivalle iholle täyteläisempää voidetta jne), mutta anna ihosi fiiliksen ohjata tuotteen valinnassa. (Todellisia "for dummies" -toteamuksia... ^_^)
Yleensä kuitenkin...
...normaali ja sekaiho pitävät ohuemmista, emulsiomaisista koostumuksista. Sekaiho voi kausittain tarvita eri tuotteita eri ihoalueille - öljytöntä fluidia rasvoittuvalle alueelle ja täyteläisempää voidetta kuiville alueille.
...kuiva iho kiittää rasvaisista voiteista. Oikein kuiva iho ei tuota itse tarpeeksi lipidejä, ja se tarvitsee ne voiteesta.
...rasvaiselle iholle sopii lähestymistavan mukaan joko öljytön tuote (geeli tai emulsio), tai täysin päinvastaisesti kasvoöljy (tämä hoitotapa on harvinaisempi, mutta toimii erinomaisesti toisten iholla).
Alussa mainitsemani kosmetologit pystyvät mielestäni tekemään tarkempia tuotesuosituksia, sillä he tekevät työtä kirjaimellisesti ihon kanssa ja pystyvät konkreettisesti havainnoimaan tuotteiden vaikutuksia eri ihotyypeillä, etenkin pitkissä asiakassuhteissa. Kemppariosastojen myyjät pääsevät huomattavasti harvemmin kuulemaan tai omin silmin toteamaan, miten heidän myymänsä tuotteet toimivat. Kosmetologien suositusten ”miinuksena” on valikoiman rajallisuus ja puolueellisuus – he luonnollisestikin suosittelevat vain niitä sarjoja joita ovat liikkeeseensä ottaneet.
Et välttämättä. Useimmille sopii sama voide vuorokauden ympäri, ellei sitten käytä suojakertoimellista päivävoidetta (joillain merkeillä, kuten Cliniquella ja Estee Lauderilla, myös näitä voi käyttää yöllä kapseloidun UV-filtteri-teknologian ansiosta).
Kuivaihoisille yövoiteesta on lisähyötyä. Kuiva iho janoaa mahdollisimman rasvapitoisia voiteita mutta päiväkäyttöön on usein meikin takia valittava hieman kevyempi versio. Yöllä kuivaihoinen voi hemmotella ihoaan niillä kaikkein rasvaisimmillakin voiteilla.
Ikuisuuskysymys. :) Silmänympärysvoiteet on alun perin kehitetty lisämyyntiä ajatellen, ja useimmat voiteet jotka sopivat kasvoille sopivat myös silmänympäryksille. Useat sy-voiteet eivät poikkea koostumukseltaan kasvovoiteista juuri mitenkään, ovat monesti vain hieman ohuempia ja osa hajusteettomia (koska ajatellaan, että hajusteet ovat huono juttu sy-iholla).
Suosittelen kokeilemaan, saatko kasvovoiteestasi jotain oireita silmänympärysiholla, eli reagoiko iho esimerkiksi turvotuksella, punoituksella, kirvelyllä tai muuten. Jos ei, niin käytä ihmeessä kasvovoidettasi myös silmänympärysiholla. Ei ole mitään erityistä syytä ostaa siihen eri tuotetta. Ohuen silmänympärysihon hoitoa ei kuitenkaan kannata missään nimessä unohtaa – se rypistyy nopeammin kuin muu kasvojen iho ja pitämällä sen pehmeänä ja joustavana hidastat juonteiden syntymistä. Tiedän, osa lukijoista murahtaa nyt että kyllä iän merkit saavat näkyä kasvoilla ja "älä nyt neuvo ihmisiä että pitää pysyä nuoremman näköisenä". En, en. :D Kyllä ne rypyt sieltä kaikille tulee – mutta mielestäni ei ole turhamaista hidastaa niiden juurtumista kun se on mahdollista pelkän kosteutuksen avulla.
Erillisen silmänympärysvoiteen käyttö on mielestäni perusteltua silloin, jos sy-iho reagoi huonosti kasvovoiteeseen tai sy-alueen iho on eri kunnossa kuin muu kasvojen iho, siinä on vaikkapa ihottumaa tai kroonista turvotusta. Kosmetiikkafriikkeys voi myös olla yksi syy, eli yleinen halu käyttää niin monia kosmetiikkatuotteita kuin mahdollista ja siitä saatava nautinto. :) Osta toki tällöin hyvällä omallatunnolla silmänympärysvoide. Kaikki positiiviset elämykset parantavat elämänlaatua ja ovat suositeltavia! :)
Seuraavassa osassa puhutaan ihon kuorinnasta ja erikoistuotteista.
Ihonhoito For Dummies - osa 1 löytyy täältä.
Saan hurjan paljon kysymyksiä perusihonhoitoon liittyen niin blogin kommenttilaatikkoon kuin sähköpostiinkin, ja ajattelinkin, että voisi olla syytä tehdä aiheesta tällainen ”For Dummies” –tyyppinen postaus. Monet minulle itsestään selvät asiat eivät ole itsestään selviä kaikille muille ja tällaiselle jutulle on selvästi tilausta. :)
En siis pidä ketään tyhmänä, haluan vain kirjoittaa ikäänkuin jatkona "Make-Up For Dummies" -sarjalle vastaavanlaisen kokonaisuuden myös ihonhoidosta.
Jutusta tuli kokonaista 8 sivua pitkä, joten lienee järkevää jakaa se osiin. Ensimmäisen osan alaotsikkona voisi olla "Asiantuntijuudesta, perusihonhoidosta ja ihotyypeistä". ^_^
Minua välillä mietityttää ja hitusen huvittaakin, kun minua pidetään ”ihonhoidon ammattilaisena”. Mikä tekee ammattilaisen tällä saralla? Itse pidän ihonhoidon todellisina ammattilaisina ja asiantuntijoina kosmetologeja ja ihotautilääkäreitä, ja jossain mielessä farmaseuttejakin, ainakin mitä tulee lääkevoiteisiin. Mutta toki ihonhoidon perustiedot ovat hallussa useimmilla perusjaanoilla ja tiinoillakin, etenkin jos omaa ylimääräistä kiinnostusta ja harrastuneisuutta kosmetiikan suuntaan. Myös kosmetiikkaosastojen ja –liikkeiden myyjiä pidetään ihonhoidon asiantuntijoina, vaikka useilla heistä ei ole kosmetologin – dermatologiasta puhumattakaan – koulutusta. Amattitaito on tällöin kertynyt työn, tuotekoulutusten, oman kiinnostuksen ja asiakaskokemusten kautta. Minä kuulun tähän porukkaan.
Kyllä, pidän itseäni kosmetiikan ammattilaisena. Mutta ihonhoidon varsinainen asiantuntija en ole, ja sitä haluan aina korostaa. Mielestäni kaikkein paras tuntemus ihon käyttäytymisestä on kosmetologeilla jotka seuraavat asiakkaidensa ihoa jopa vuosien hoitosuhteen ajan ja pystyvät havainnoimaan mitä vaikutuksia eri käsittelyillä, tuotteilla ja aktiiviainesosilla on eri ihotyyppeihin.
Siksi haluankin aina ohjata etenkin ongelmaihoisia kääntymään kosmetologien tai ihotautilääkärien puoleen. ”Surullinen” tosiasia on, että jos ihosi on oikein kenkku ja oireilee jos milläkin tavalla, et saa parasta mahdollista apua kosmetiikkaosaston myyjältä. Heidän tietonsa ja suosituksensa perustuvat valtaosin maahantuojien tuotekoulutuksiin ja omiin kokemuksiin. (Harmillisen harva myyjä ymmärtää edes kosmetiikan inci-listojen päälle.) Ja tällä en halua teilata myyjäkollegoitani tai väheksyä kenenkään omien kokemusten kautta hankittuja tietoja, kertoa vain miten asian laita on.
Pelkistetyimmillään se on sitä, että ylläpidetään ihon terveyttä. Terve iho on puhdas, sarveiskerroksen suojamuuri on ehjä ja sitä suojaava hydrolipidikalvo on tasapainossa.
Perusihonhoidossa pyritään siis pitämään iho mahdollisimman hyvässä tasapainossa niin, että suojamuuri on ehjä ja iho pysyy kosteutettuna, pehmeänä ja suojattuna.
Joillain ihmisillä ihon suojamuuri ja happovaippa pysyvät kunnossa ihan itsestäänkin ilman kosmeettisia apuaineita. Tällöin ihonhoito voi olla pelkästään ihon pesemistä – itsestään puhdistuvaa ihoa ei tietääkseni toistaiseksi tunneta. ;) Aikuisista kuitenkin vain 10 prosentilla on lapsuuden jälkeen normaali iho, ja puhdistusaineen lisäksi kosteusvoiteella on perusteltu paikka osana ihonhoitorutiinia.
Mikä sitten on ”normaali iho”? Katsotaanpa eri ihotyypit ja niiden määritelmät (vapaasti tiivistettynä ja muokattuna Una Nuotion Kerro, kerro kuvastin –kirjan mukaan.)
* Tali- ja hikirauhaset toimivat normaalisti, iho ei ole kuiva tai rasvainen
* Ihossa ei esiinny epäpuhtauksia, tai niitä on vain satunnaisesti
* Kosteuspitoisuus on normaali
* Verenkierto on hyvä ja ihon väri ruusuinen
* Ihon pinta on pehmeä ja sileä, huokosia ei juuri näy
– tähän ihotyyppiin luetaan sekä kosteuden että rasvan puutteesta kärsivät ihot, todella kuivassa ihossa rasvan puute on oleellisinta. Kuivassa ihossa erotetaan kolme eri tyyppiä; patologinen (ihosairauksista kuten atopiasta johtuva), fysiologinen (perinnöllinen, ikään liittyvä) ja hankittu (ihon kuivuus johtuu ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta kuten ilmastosta, vääristä hoitotavoista, kuivasta huoneilmasta ja liiallisesta auringonotosta.)
* Ulkonäöltään ohut, pergamenttimainen ja jopa hilseilevä
* Huokoset ovat pienet ja supussa, lähes näkymättömät
* Ihon pinta on hoitamattomana karhea, ärtyessään helposti punatäpläinen
* Iholla tuntuu usein kiristävä tunne
* Iho kutiaa varsinkin pakkasella
– tässä ihotyypissä talirauhaset erittävät liikaa sebumia ja talin laatu on myös erilaista kuin normaalissa ihossa. Rasvaista ihoa on kahta eri tyyppiä; öljyisen rasvaista ja kuivarasvaista.
* Iho kiiltelee
* Huokoset ovat laajentuneet ja usein selvästi näkyvillä
* Iho on paksuhko
* Ihoon muodostuu helposti epäpuhtauksia
* Ihoa ei juuri koskaan kiristä, se ei tunnu kuivalta edes pesun jälkeen
(suomalaisten yleisin ihotyyppi)
* Ihossa on sekä rasvaisia että kuivia kohtia, yleisesti T-alue rasvoittuu poskien ihon ollessa normaali tai kuiva
* Ihossa voi myös olla epäpuhtauksia
HERKKÄ IHO ei ole ihotyyppi, vaan lisäominaisuus jota voi esiintyä millä ihotyypillä tahansa. Myös couperosaa voi esiintyä kaikilla ihotyypeillä, mutta yleisin se on kuivalla ja ohuella iholla.
Osassa 2 lähdetään katsomaan tarkemmin millaisia tuotteita perusihonhoitoon kuuluu ja mikä vaikuttaa niiden valintaan.
Älkää nirhatko mua!
Aloin tänään kirjoittaa yhtä ihonhoitojuttua mutta sitten vain ajauduin keittiöön ja.... No se ihonhoitojuttu on niin pitkä että en muutenkaan olisi saanut sitä tänään loppuun ^_^ Tulee huomenna sitten!
Mutta tänään...
Suklaa-myslipatukka.
Mun siskon seura on vaarallista. Sillä on lähdössä tämä koko vhh-juttu ihan pelkän herkuttelun puolelle. Patikkaretkellä se alkoi suunnitella oman vhh-myslipatukan kehittämistä... Ja minun täytyi laittaa idea saman tien toteutukseen! :) (Hähä, kerkesin ensin ^_^)
Eikä niistä mitenkään kehnoja tullut!
Idea lähti siitä, kun kerroin siskolle kokeilleeni ensimmäistä kertaa raakasuklaan valmistusta. (Tein Antti Heikkilän kahden raaka-aineen ohjeella - (raaka)kaakaojauhetta + kookosöljyä. Valaistuminen! Ai näinkö helppoa oman suklaan teko on? ^_^) Sisko puolestaan myhäili oman retkieväs-pähkinämyslinsä kanssa (vinkki tietysti minulta ;)), ja siinä Atkins-patukoiden loputonta ainesosalistaa tavaillessamme idea oli yhtäkkiä ilmiselvänä edessämme.
Kuinka vaikeaa tällaisen herkkupatukan kotivalmistus lopulta on? No ihan superhelppoa. :)
Tässä minulla on välipalapatukka josta ainakin tiedän täsmälleen mitä se sisältää! :)
Ainekset:
* (Kylmäpuristettua) kookosöljyä
* Tummaa kaakaojauhetta (raakakaakao on tietysti parasta ravintoainedensa puolesta mutta minulla loppui juuri raakaversio joten käytin tänään Pirkan kaakaojauhetta - siinä on muuten vähiten hiilareita kauppojen "normi"kaakaojauhoissa)
* Omatekoista pähkinämysliä (viljatonta)
* Omatekoista vaniljasoijakrispiä (= soijarouhetta + tippa kookosöljyä + steviaa + Bourbon-vaniljajauhetta)
* Kookosöljyllä pehmitettyä makeuttamatonta maapähkinävoita
* Kookoshiutaleita
Ensin valmistetaan suklaapohja. Kahteen patukkaan tein 60 gramman suklaamassan eli sekoitin 1 dl (35 g) kaakaojauhetta ja 25 g kookosöljyä. Makeutin ripauksella steviaa. Valutin massan itseväkertämieni foliomuottien pohjalle ja käytin jääkaapissa pari minuuttia jähmettymässä.
Sitten vain kerrokset päälle. Tykkään maapähkinävoista joten laitoin kerroksen sitä (kun siihen sekoittaa kookosöljyä niin sekin jähmettyy jääkaapissa eikä ole niin vuotavaa kun haukkaat patukkaa). Seuraavaksi kerros mysliä (teen vhh-mysliä useilla eri kokoonpanoilla, tämänkertaisessa on Fibrex-hiutaleita, pellavansiemenrouhetta, manteleita, saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä ja kookoshiutaleita).
Kolmanneksi kerros soijakrispiä, jolla saa patukkaan riisimuromaisen raksu-efektin. Minusta kaikenlaiset erilaiset tekstuurit ruoissa ovat kivoja. Sekoita pienessä kulhossa soijarouhetta, pikkuisen kookosöljyä ja makeutusta + haluttuja mausteita, esim. kanelia. Itse laitoin jauhettua vaniljaa.
Päällimmäiseksi laitoin toiseen patukkaan kookosöljyyn sekoitettuja kookoshiutaleita (jälleen kookosöljyä että pinta jähmettyy), toiseen patukkaan ohuen kerroksen pohjan suklaamassaa. Sitten vain jääkaappiin tekeytymään. Jähmettyvät noin vartissa riippuen kaapin kylmyydestä.
Jättämällä pois maapähkinävoin ja soijakrispin ja/tai korvaamalla ne vaikkapa hasselpähkinävoilla ja kaakaonibseillä (niilläkin saa pätevää raksuntaa!) saa vielä vähähiilihydraattisemman patukan.
Hei anteeksi kun nää ruokajutut on riistäytyneet mulla käsistä! :) Vaikka ei kai bloggailujaan pidä anteeksi pyydellä. Omista intohimoistahan on blogit tehty. :)
Huomenna jaaritellaan sitten ihonhoidosta oikein pitkän kaavan mukaan. ^_^
Peili.
Peilaus. Tarve nähdä kuvansa.
Mm. näitä asioita mietiskelin metsäretkellämme Seitsemisellä.
Oletteko koskaan miettineet asiaa? Kuinka usein katsotte itseänne peiliin päivän aikana?
Edellisellä vaellusretkellämme en ottanut peiliä lainkaan mukaan. Unohdin. Mihin metsässä edes peiliä tarvitsisi? Jos menee roska silmään, on selitykseni. Ja ihan pätevä sellainen. Mutta jossain alitajunnassa on vahvana tunne, että eihän minnekään voi mennä ilman peiliä. Tällä kertaa peili oli mukana. En saanut roskaa silmääni, enkä kaivanut peiliä esiin montaakaan kertaa kolmen päivän aikana. Oikeastaan vain levittäessäni aurinkovoidetta ja illalla puhdistaessani kasvot. Ei peiliä siihenkään olisi tarvinnut.
Peilittömyys tuntui hurjan vapauttavalta. Keskustelin aiheesta myös reissun miespuolisten kanssa. Näkyykö heillä peilejä? Eip. He kokevat tätä "vapautta" ilmeisesti kaiken aikaa.
Jäin miettimään asiaa. Miksi me naiset koemme jatkuvaa tarvetta nähdä peilikuvamme? Haluamme ikäänkuin varmistua siitä, että kaikki ulkoisessa olemuksessamme on kunnossa, niinkö? "Näytänkö samalta kuin 15 minuuttia sitten?"
Kotona peilaan itseäni tuon tuostakin vaikka olisin yksin. Töissä peilaus oli kroonista. Eihän ole roskaa hampaan välissä tai kuivuneita huulipunanriekaileita huulilla? Eihän meikki ole levinnyt? Julkisilla paikoillakin tuntee jatkuvaa pakonomaista tarvetta vilkuilla peilaaviin pintoihin. Tunnistatteko tämän itsessänne? Voitteko kulkea vaikkapa vaateosastolla kokovartalopeilin ohi katsomatta siihen?
Metsässä unohdin koko peilin.
Mutta miksi..? Enkö ole telttaretkellä yhtä oma maskiton itseni kuin kotona omassa seurassani? Töissä, kaverien keskuudessa ja muissa julkisissa, "edustavuutta" vaativissa tilanteissa ymmärrän "itsensä varmistamisen" tarpeen, mutta miksi myös kotona?
Päädyin tulokseen, että kotonakin selvästi noudatan jotain näkymätöntä roolia. "Urbaanin ympäristön Sanni" -roolia. Olen sivistyksen keskellä, en kai voi näyttää ihan räjähtäneeltä? Ja jos näytän, saan tuhahdella peilikuvalleni ja jopa paheksua sitä. Metsässä olen ilmeisesti luonnollisimmassa roolissani. Olen siellä ihan niiden samojen kaverien seurassa kuin kaupungissakin, mutta tietyt maneerit rapisevat pois. Ulkoisen olemuksen merkitys muuttuu... vähemmän merkittäväksi. Naamani on vähän noessa, entäs sitten. Kas, leukaan on tullut finni. Jahaja. Antaa olla. En ole harjannut hiuksiani kahteen päivään. Ei kukaan muukaan.
Vapauttavaa.
Laskekaapa huviksenne jonain päivänä montako kertaa tulette päivän aikana katsoneeksi peiliin. Itse aion tehdä sen huomenna.
Retki-tiramisu.....
P.S. Alan nyt julkaista ja käydä läpi reissun aikana tulleita kommentteja. :)
Olen aivan ihastunut Lumenelta saamiini uusiin eyelinereihin. Ne ovat myös vedenkestäviä, mikä on tarpeellinen ominaisuus itselleni näin keväisin kun silmäni vuotavat valoisuuden lisääntyessä. (Tämä on jännä ilmiö joka toistuu joka kevät - silmäni eivät normaalisti vuoda juuri lainkaan mutta aina keväisin kyyneltä tulee niin maan penteleesti. Ulos ei auta mennä vesiliukoisessa rajauksessa. Ripsariin vuoto ei vaikuta.)
Lumene laittoi tänä talvena ja keväänä tuulemaan eyeliner-osastollaan. Vuosikaudet valikoimiin yksinään kuulunut perinteinen nestemäinen Blueberry Eyeliner sai lauman uusia kavereita kun Lumene lanseerasi ensin Raspberry Miracle -tussit ja nyt keväällä Intense Linerit.
Intense Lineria on neljässä sävyssä joista White Crystal on sesonkisävy ja myynnissä rajoitetun ajan. Alun perin kaikki kolme hohtavaa Crystal -sävyä olivat kausisävyjä ja vain mustan piti jäädä valikoimaan, mutta Lumenelta kerrotaan että Intense Linerit ovat olleet niin suosittuja että Khaki ja Grey'kin jäävät pysyvään valikoimaan.
Hyvä juttu, sillä juuri Crystalit ovat näistä suosikkejani. :)
Linerissa on joustava, ohutkärkinen huopapää.
* Grey Crystal *
Grey Crystal on näistä ehkä suurin lempparini. En saanut sen upeutta tallennettua kuviin kaikessa realismissaan :D mutta kyseessä on tumma metallinharmaa joka hohtelee hieman sinertävänä. Todella kaunis!
(Mun ripset on taas ihan kauheassa "kato-kunnossa"...)
* Grey Crystal *
Grey Crystal ja pinkkiä luomiväriä.
* Grey Crystal + White Crystal *
White Crystal-sävy on läpikuultava ja erittäin kimalteinen. Käytän sitä efektisävynä muiden rajausten kanssa, sillä saa upean sokerihuurretun bling-kimallelisän meikkiin kuin meikkiin. Tykkään laittaa White Crystalia rajauksen alkupäähän niin se tuo sisänurkkaan kaivattua valoa. Sävy toimii myös alaluomella.
* Khaki Crystal *
Khaki Crystal on vähemmän kimaltava kuin White ja Grey, ja pinta on enemmänkin kostean kiiltävän näköinen. Kerrassaan ihastuttava sävy tämäkin - ja toimii erinomaisesti myös alaluomella. Normaalisti en koskaan käyttäisi nestemäistä rajausta alaluomella sillä jälki on siihen käyttöön liian jyrkkää ja "graafista" (alaluomelle haluaa yleensä pehmeämmän rajauksen kuin yläluomelle), mutta valoaheijastavuutensa ansiosta Intense Liner Khaki Crystal sopii oikein hyvin alaluomellekin.
* Khaki Crystal *
Khaki Crystal -rajaus taannoisessa Zuii Radiance -meikissä.
* Grey Crystal + White Crystal + Khaki Crystal *
Tässä meikissä olen laittanut kaikkia kolmea Crystalia - alimmaisena Grey, sen päällä Khaki ja alaluomella Khaki & White.
Khaki Crystal näyttää ihan märältä mutta kuivaa se on :) Jälki on noin vesimäisen hohtava tummemman sävyn päälle laitettuna.
Ehkä näin hohtavat ja kimaltavat rajaukset eivät ole jokaisen makuun arkimeikissä, mutta mulle menee nämä ihan salimeikkinäkin. :) Eivätpähän irtoa hikoillessakaan.
Ahh, värikästä. Old-skool-Karkkipäivää.
Kyllä. Kynteni ovat (taas) lyhyet. Olen luovuttanut. Syön edelleen keratiinia, käytän OPIn Nail Envyä, öljyän kynsiäni, olen ostanut lasiviilan. Teen kaiken minkä tehdä voi jotta kynnet voisivat hyvin mutta ei. Ne vain murtuvat ja hyvät kaudet ovat vain satunnaisia.
Mutta ei haittaa. Niillä mennään mitkä olen saanut. :)
Minusta on ihana ottaa tällaisia kuvia ihan vain värien takia! Rakastan värikkyyttä. Vaikka en enää sateenkaarimeikeissä juuri viihdykään.
Vappukynsissä joka sormella oma sävy ja muutaman kynnen päälle laitettu kerros Goshin ihanaa Rainbow-lastulakkaa.
Blogin kautta saadut tuotteethan pitää aina mainita vaikka ne olisi jo kertaalleen aiemmin mainittu saaduiksi, mutta joudun tunnustamaan että en muista varmuudella kuin että kuvan lakoista IsaDoran Scuba Blue ja Bella Vita sekä Natural Coden Rebel Royal on saatu blogin kautta. Ostan itse niin paljon lakkoja että ei pysty painamaan mieleen mitkä kaikki on itse hankittuja ja mitkä saatuja.
Goshin Rainbow'n olen ostanut vuonna 2009 ja sitä ei harmillisesti enää saa. Se saa minkä tahansa lakkauksen näyttämään ihanalta (ainakin tällaiselle peruskynsilakkailijalle joka ei niin innostu perusteellisemmista koristeluista) ja ostaisin mieluusti uuden pullon, mutta nou can do. :/
Vasen käsi.
Lakat peukusta pikkurilliin: SnowCrystal Coral Pink, IsaDora Poseidon, IsaDora Bella Vita + Gosh Rainbow, Gosh Flamingo + Gosh Rainbow, IsaDora Scuba Blue.
Oikea käsi.
Lakat pikkurillistä peukkuun: Natural Code Rebel Royal, IsaDora Atlantis, Essie Shorty Pants + Gosh Rainbow, Trind CC166, IsaDora Lilac Bikini.
.
Kynsiin mitenkään liittymättä, olin eilen siskoni kanssa tallilla seuraamassa hänen tuntiaan.
Copycat :D En malttanut olla tekemättä "mr-karkkipäiviä". :p
Pääsin itsekin kiertämään yhden kierroksen hepalla. Rakastan eläimiä mutta hevoset vähän pelottavat minua. Sisko talutti niin pysyin rauhallisena... ^_^
Hyvää - vaikkakin harmaanpuoleista, näemmä - vappua kaikille! :)
Itse lähden kohta metsään. Huomiselle on yksi postaus ajastettuna. Palaamme lauantaina tai sunnuntaina, katsotaan kumpana päivänä olen siis taas koneen äärellä.
