Halusin laittaa lomaviikolle taas pari "Arkistojen kätköistä" -postausta, eli nostaa muutaman kuriositeetin vanhojen postausten joukosta.
Tällä kertaa arkistopostausten teemana "Oudoimmat meikkini".
Nämä gyaru-tyyliset meikit saivat tyylin varsinaisilta harrastijalta vähemmän mairittelevaa palautetta... ^_^ Eikä toisaalta ihmekään. :D
Postaukset ovat heinäkuulta 2010:
Sain huhtikuisesta kosmetiikkabloggaajien miitistä Tigin Catwalk-sarjan Headshot-shampoon ja -hoitoaineen.
Olen ennen käyttänyt Tigiä paljonkin, mutta nyt edellisestä Tigi-kokemuksesta alkaa olla aikaa. Sen jälkeen kun sain vanhan linjan tuuheuttavan Catwalk Thickening -duon loppuun, olen kokeillut vain Rockaholic-shampoota, joka oli oikein miellyttävä kokemus.
Headshot-duo lupaa hoitaa kemiallisesti käsiteltyjä hiuksia ja se sopii värjätyille hiuksille.
Pakkaustekstin mukaan Tigin Catwalk-sarjan shampoot ja hoitoaineet on "erityisesti luotu suojaamaan hiusväriä ja hiuksia kuumuuden tuomilta vaurioilta." Lupaus hiusvärin suojaamisesta liittyy yleensä valintaan pesevistä ainesosista (usein värjätyille hiuksille tarkoitetut shampoot ovat sulfaatittomia) ja suoja kuumuutta vastaan viittaa tiettyihin kalvoa muodostaviin ja kosteutta sitoviin ainesosiin. Se, suojaako mikään tuollainen kalvo oikeasti riittävästi kuumuudelta, on yksi kosmetiikkamaailman kestopuheenaiheita.
Headshot Shampoo
"Jälleenrakentava shampoo kemiallisesti käsitellyille hiuksille."
No, mikään ainesosahan ei jälleenrakenna, minkä kaikki ainakin tämän blogin lukijat jo tietävät, eli ei puututa tuohon sen enempää. :) 'Jälleenrakentava' on hienompi tapa sanoa 'hiuksen pinnan sileäksi jättävä'.
Tuoksuu jäiseltä mintulta ja sokerilta. Koostumus on juuri sen tyyppinen minkä useimmat kuluttajat mieltävät "luksukseksi" tai salonkitasoksi; paksuus sopiva, tämä ei lähde heti hulahtamaan kämmeneltä lattialle (niinkuin useimmat luonnonkosmetiikan shampoot), todella kermaisesti ja liukkaasti vaahtoavaa ja vaahto on pehmeää ja tiheää. Vaahto myös muodostuu nopeasti, tässäkin on eroja.
Tuntuu hoitavalta, ainesosat ovatkin 2-in1- shampoon tyyppiset (useita silikoniyhdisteitä ja kvatteja). Hiukset jäävät sileiksi ja selviksi eikä tyvi narsku yhtään. Nykyään törmään aina vain harvemmin tällaisiin shampoisiin, joide jäljiltä tyvi ei tosiaan nitise inaustakaan. Nitinän puute on merkki siitä, että shampoossa on suhteellisen paljon hoitavia ainesosia suhteessa peseviin. Näissä tapauksissa shampoo on myös usein aika miedosti pesevä, mutta Headshotin jäljiltä minun tukkani ja hiuspohjani jää todella puhtaan tuntuiseksi.
Ihmetys: Tigin sivulla Headshot-shampoosta kerrotaan "...this luxurious sulfate-free formula". Olen saanut omani huhtikuussa, mutta tästä pullosta kyllä löytyy sekä natriumlauryylieetterisulfaattia että natriumlauryylisulfaattia. Olisiko koostumus ehtinyt muuttua jo huhtikuun jälkeen..? Tigin edustaja ei maininnut mitään mahdollisesta uudistuksesta. Laitoin hänelle kyselyn asiasta mutta en ehtinyt saada vastausta ennen vaellukselle lähtöä. Lisään tiedon jos/kun edustaja minulle joskus vastaa.
Sisältää allergisoivan säilöntäaineyhdisteen methylchloroisothiazolinone + methylisothiazolinone. Moni valmistaja on luopunut tämän ainesosan käytöstä.
Headshot Conditioner
Tyypillinen silikoneihin ja kvatteihin perustuva erittäin silottava ja liukastava koostumus. Sama jäämintun ja sokerin karkkituoksu kuin shampoossa. Tuntuu levittäessä liukkaalta ja todella tehokkaastio selvittävältä, ja hiukset ovat huuhteluveden alla kuin silkkiä. Vetää tämän hiustenpesijän suun hymyyn, mutta vielä suurempaan hymyyn antaa aiheen hoitoaine, joka tekee saman ilman silikoneja. Ja niitäkin kun on. (Mitä pahaa silikoneissa? Ei oikeastaan omalta kannaltani muuta, kuin niiden lätsäyttävä vaikutus ja lievästi muovinen jälkitunne hiuksissa. Lisäksi, koska silikonit ovat aina se helpoin tie silkkisyyteen, minua henkilökohtaisesti vakuuttaa enemmän tuoteformulointi, jossa on onnistuttu saamaan sama vaikutus muilla keinoilla.)
Tigin sivulta: "This carefully designed formula, infused with lychee and bamboo, adds shine and softness while Japanese honeysuckle and dragon fruit help control flyaways."
Taas näitä hellyttäviä (tai sanotaan suoraan: helkkarin ärsyttäviä) markkinointi-diipadaapoja. Luonnolliset ainesosathan kuulostavat aina niin kivoilta ja houkuttavilta kun halutaan luoda mielikuvia, joten niitä mielellään sirotellaan markkinointitekstiin, mutta copywriter-jampat eivät piittaa siitä tekeekö joku mainittu kukkanen sen mainostekstissä luvatun asian. "Ja eihän sitä nyt kukaan jaksa alkaa tarkistamaan, saati sitten valittamaan asiasta."
Tigin sivulla kerrotaan Headshot-hoitoaineen sisältämän Japanin kuusaman ja pitahaya-hedelmän "auttavan pitämään lentävät suortuvat aisoissa". Kukka- ja hedelmäuutteilla ei ole mitään tällaisia vaikutuksia kosmetiikassa, pörröt pidetään kurissa ihan muilla aineilla (silikonit, öljyt, polymeerit). Minun Headshot-hoitoaineessani ei näitä hedelmä- ja kukkaisainesosia edes ole. Mikä saa jälleen miettimään onko tällä hetkellä myynnissä olevien Headshottien koostumus tosiaan jotain muuta kuin niiden 'Shottien jotka saimme huhtikuussa.
Mutta: erinomainen hoitoaine sinulle, joka haet riittoisaa, erittäin tehokkaasti silottavaa hoitoainetta, ja jolle silikoninen koostumus ei ole turn-off (monen hiuslaadullehan se on mitä toivottavin). Tuoksu on voimakas, mutta ei jää leijailemaan (ainakaan minun) hiuksiin.
Myös hoitoaine sisältää allergisoivan säilöntäaineyhdisteen methylchloroisothiazolinone + methylisothiazolinone.
*
Täytyy sanoa että tykkäsin Headshoteista sen verran (hiukset jäivät silikonisesta koostumuksesta huolimatta ilmaviksi) että koin houkutusta käyttää putelit itse, mutta annoin ne kuitenkin eteenpäin silikoneja enemmän diggailevalle siskolleni. Hänen vaalennuksissa hamppuuntuneet hattara-kutrinsa kun vaativat nimenomaan silikonipitoisia tuotteita jotta niistä saa kammattavat. Silikonit eivät siis todellakaan ole yksiselitteisiä "pahiksia" - yhdelle ihan parasta, toiselle lässäyttävä, muovipinnoittava kauhistus.
* * Postaus on ajastettu, olen tällä viikolla vaeltamassa Kevolla. * *
Olen saanut testattavaksi kahden eri luonnonkosmetiikkamerkin aurinkovoiteita ja –öljyn. Näitä on aina mielenkiintoista testata, kun aurinkosuojatuotteet tunnetusti ovat ripsivärien ohella se tuotealue, joka tuottaa eniten haasteita luonnonkosmetiikan standardeilla valmistettuna. Itsekin myönnän käyttäväni mieluummin normikosmetiikan aurinkovoiteita ihan vain siksi, että ne tuntuvat iholla niin paljon miellyttävämmiltä.
Belgialainen Ecocert-sertifioitu Biosolis on uusia merkkejä Suomen luonnonkosmetiikkamarkkinoilla. Sarja käsittää ainoastaan aurinkosuojatuotteita. Sain testiin emulsion kasvoille ja vartalolle suojakertoimella 15, ja öljyn vartalolle suojakertoimella 6. (Toisten mielestä muuten SK 6:lla voisi heittää vesilintua, eikä se muka tuo käytännössä minkäänlaista suojaa. Tuopas, sanon minä. :) Käytän itse Yves Rocherin SK 6-aurinkovoidetta vartalolla. Ilman sitä palan. Sen kanssa en.)
Amerikkalainen Aubrey Organics on saattoi jäädä jonkun mieleen viime joulukuun hiusteemaviikollani, kun merkin Honeysuckle Rose –sarjan shampoo osoittautui ehkä kaikkien aikojen huonoimmaksi kokeilemakseni shampooksi, samalla kun Honeysuckle Rose –hoitoaine taas ansaitsee paikan parhaimpien kohtaamieni hoitisten listalla.
Kun Aubreylta tarjottiin testiin SK 15 -aurinkovoidetta kasvoille, nappasin heti. Itse käytän juuri tätä suojakerrointa kasvoilla. Suojakerroin"trendin" mennessä koko ajan kohti suurempia lukuja (vaikka on tiedossa, ettei SK 30:n jälkeen teho juuri kasva kuin muutamia prosentteja) tuntuu, että nämä SK15-kasvoaurinkotuotteet alkavat olla yhtä harvemmassa.
Kumpi voide oli parempi, Biosoliksen vai Aubreyn?
AUBREY Natural Sun SPF 15 kasvoille
Aubreyn voiteessa on kiinnostava koostumus. Se on todella vesimäinen olematta kuitenkaan ohutta fluidia. Mineraalisuodattimet eivät tunnu koostumuksessa heti sinä tutun ”nahkeana” tunteena eikä iholle jää valkoista pintaa (nämä ominaisuudet ovat luonnonkosmetiikan aurinkotuotteille tyypillisiä). Ensifiilis: hei, tämähän on tosi kivan tuntuinen! Levittyy notkeasti ja tuntuu jopa raikkaalta. Voide on hajusteeton, ja sen UV-filtterinä on sinkkioksidi (jota USAssa saa edelleen käyttää ko. funktiolla).
Kun tuotetta on hieronut naamaan pienen tovin ja voidepohja alkaa imeytyä, alkaa mineraalisuodattimen tuoma tietty ”kuivuus” ja ”ihoon-nappaavuus” tuntumaan. Ei ikävästi, mutta tässä vaiheessa kuitenkin viimeistään oivaltaa, että kyseessä on fysikaalisen UV-suojan sisältävä tuote, mikäli sitä ei aiemmin ole tiedostanut.
Vesimäisen ohuesta koostumuksestaan huolimatta Aubreyn voide jättä iholle hitusen kiiltävän ja nahkean tuntuisen pinnan. Se ei ns. kuivu kokonaan vaan iho on vielä tuntienkin kuluttua tahmeahko. Kaupungille en tämän kanssa lähtisi, mutta rantaolosuhteissa ok. En usko, että luonnonkosmetiikan keinoin on mahdollista valmistaa täysin ei-tahmaavaa aurinkovoidetta, ja tällä pohjalla pidän Aubreyn voiteen koostumusta oikein onnistuneena. Ehdottomasti miellyttävimpien joukossa joita olen testannut.
BIOSOLIS Sun Milk SPF 15 Face and Body
Biosoliksen SK 15 -emulsio on tarkoitettu sekä kasvoille että vartalolle. Siinä on UV-suoja-aineina titaanidioksidia ja sinkkioksidia (jota ei EU:ssa saa enää kutsua aurinkosuoja-aineeksi, vaikka se käytännössä sitä onkin).
Tämä voide on enemmän sellaisen perinteisen luonnonkosmetiikka-aurinkovoiteen tuntuinen. Koostumus on ohutta mutta nihkeästi levittyvä, alkuun kiiltävä ja ihon pinta jää vaaleaksi. (Vaalea väri tulee titaanidioksidista.)
Kun voiteen antaa hetken imeytyä, iho jää lopulta yllättävän himmeäksi. Jopa vähemmän kiiltäväksi kuin Aubreylla, vaikka ”tahmea” jälkitunne on muuten sama. Titaanidioksidin tuoma ”kalpeus” ei ole mieleeni, vaikkei iho missään nimessä suoranaisesti valkoiseksi jää. Vanhemmissa mineraalipohjaisissa aurinkovoiteissa tuo efekti oli ihan hervoton, onneksi tuotekehittely menee koko ajan eteenpäin.
Yleisarvio: ihan "ok" voide, ei huonoimmasta päästä mutta ei parhaimmastakaan. Lovean SPF 15 (jota ei enää myydä, huokaus) on toistaiseksi parhaan koostumuksen luonnonkosmetiikka-aurinkovoide joka on tielleni sattunut.
BIOSOLIS Oil Spray SPF 6
Tästä öljystä on paljon sanottavaa. Valitettavasti ”it ain’t pretty”. Harvoin joudun antamaan näin murskaavaa kritiikkiä, mutta tämä tuote on aurinkosuojaksi aivan kamala. Kuivan ihon hoitoöljyssä ymmärrän tällaisen koostumuksen, mutta en aurinkotuotteessa.
Normikosmetiikan puolella aurinkoöljyt ovat ns. kuivaöljyjä, eli niihin on valittu iholla kuivalta tuntuvia, erittäin ohuita öljylaatuja. Normikosmetiikassa kuivaöljycocktailiin myös usein lisätään imeytymistä nopeuttavaa alkoholia, mikä osaltaan lisää kuivaa tunnetta. (Oikeasti ’kuivaahan’ öljy ei voi olla, termi viittaa vain ihotunteeseen.)
Myös Biosoliksen öljyssä lukee ”dry formula”. Se on kuitenkin kuivasta kaukana. Iho jää erittäin rasvaiseksi ja kiiltäväksi, tahmeudesta puhumattakaan. Jos tämän kanssa menisi rannalle, olisi hetkessä hiekkakuorrutettu.
Toinen tuotteeseen liittyvä ihmetys kohdistuu sen sisältämään aurinkosuoja-aineeseen. Öljyn inci näyttää tältä:
Karanja seed oil, rapeseed oil, sesamum indicum seed oil, dicaprylyl carbonate, jojoba seed oil, argania spinosa kernel oil, parfum, tocopherol. Suomeksi karanjansiemenöljy, rypsiöljy, seesaminsiemenöljy, dicaprylyl-karbonaatti (öljymäinen aine), arganöljy, hajusteet, e-vitamiini.
Kuva Rainbow.fi
Tuleeko jollekulle muullekin mieleen jotain? (No ensimmäiseksi ainakin ymmärtää mistä tuotteen rasvaisuus tulee.) Missä ovat varsinaiset UV-suodattimet? Olen ainakin itse ollut siinä käsityksessä, että aurinkosuojatuotteeksi kutsuttavassa tuotteessa on oltava virallisten määritelmien mukainen aurinkosuoja-aine. Eli EU:n alueella käytännössä EU:n Kosmetiikka-asetuksessa hyväksyttyjen UV-suoja-aineiden listalta löytyvä suodatin.
Biosoliksen öljyn ainoa UV-suoja-aine on karanjaöljy. Virallisesti sitä ei lasketa aurinkosuoja-aineeksi. Ihmettelen, miten tällaista tuotetta saa myydä aurinkosuojan nimellä. Saatan tietysti olla ymmärtänyt jotain täysin väärin mitä kosmetiikan UV-suoja-aineisiin liittyvään lainsäädäntöön tulee, ja siksi laitoin asiasta kyselyä Kemikaalikimaran Anja Nysténille. Hän lupasi selvitellä asiaa. Palaan asiaan lisätiedoin kun olen viisaampi.
Esitin kysymyksen myös valmistajalle. Biosolikselta vastattiin, että karanjaöljyä ei tosiaankaan luokitella UV-filtteriksi, mutta ”sillä on luonnollinen UVA/UVB- säteilyltä suojaava ominaisuus” ja kuulemma ”tällaiseen tuotteeseen saa EU:n alueella laittaa SPF-merkinnän”.
Okei. Olen vähän hämmentynyt, mutta ehkäpä tosiaan olen ymmärtänyt jotain väärin aurinkosuojatuotteiden kriteereistä ylipäänsä.
Mitä ”dry formulaan” tulee, Biosolikselta kerrottiin, että ”karanja-, seesami- argan- ja jojobaöljyjä pidetään koostumukseltaan kuivaöljyinä koska ne sisältävät paljon Omega-3, -6- ja -9-rasvahappoja ja koska ne eivät ole ’ruoanlaittoöljyjä’.” Mielenkiintoinen määritelmä..! Itse en tunne rasvahappojen vaikutusta öljyn rasvaisuuteen tai ei-rasvaisuuteen. Biosolis jätti kommentoimatta cocktailiin kuuluvaa rypsiöljyä, ja se jos mikä on paksu ja rasvainen ruokaöljy. Ja rypsiöljyähän tuotteessa on eniten karanjansiemenöljyn jälkeen.
.
Kumpi voide sitten ”voitti”..?
Aubrey. Luonnonkosmetiikan tyypillisestä aurinkovoidefiiliksestä selvästi poikkeava, vesimäinen, ei-nahkea koostumus toi Aubreylle pisteet tässä ”kilvassa”.
Voiteella on hintaa 16,50€ (68 ml) ja sitä voi tilata mm. täältä.
Biosoliksen SK 15-emulsio maksaa 24,95€ (100 ml) ja öljy 20,95€ (125 ml). Biosolista myyvät lähes kaikki eko- ja luontaistuotekaupat.
Eilisen kuva-"arvoituksen" vastaus:
Tämä ei kuulu joukkoon. :)
Lushilla oltiin äkätty, että olen alkanut kirjoittaa heidän tuotteistaan, ja minulle haluttiin lähettää paketillinen uutuustuotteita. Aika herkullisen näköinen ja sanoisinko hyvin karkkipäivämäinen laatikko. :)
(Tämä muuten ei lemua lainkaan niin paljon kuin oma kesäkuinen tilaukseni - ilmeisesti Godiva-saippua kuuluu Lushin kaikkein voimakkaimmin haiseviin tuotteisiin.... Ja se sitten piti mennä valitsemaan, d'ough!)
En kuitenkaan ehdi tutustua paketin sisältöön ihan heti, sillä....
...minua kutsuu Utsjoki. :)
Auto suuntaa tänään Lappiin ja seuraava viikko vietetään Kevon luonnonpuiston maisemissa.
Eilinen päivä pakkausrumbineen oli taas voimakkaasyi ruokapolitiikan sävyttämä.... Miehen nakatessa ostoskärryyn kevyitä pussiruokiaan minun korini täyttyi tomaattimurskasta, tonnikalasta ja Koskenlaskijasta. Jotain olen kuitenkin oppinut eikä ihan niin suurta säkillistä enää lähde ruokaa mukaan kuin kaksi vuotta sitten Kilpisjärvellä. (Linkin takana muuten yleisesti juttua karppaajan retkiruoasta, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan).
.
Mutta jos vielä muutama kosmetiikka-namikuva.... Samaan aikaan Lushin kanssa sain myös toisen herkkulähetyksen, tämä Biodellyltä. Onpas houkuttavia juttuja, mutta koko heinäkuu menee sen verran tiiviisti reissailun merkeissä että en ehdi tutustumaan paketteihin ennen elokuuta.
Luonnollinen luomivärin pohjustaja.... Ehdottoman kiinnostavaa...!
Entäs nämä söpöläiset? :)
Mutta joo, nyt lomalle kosmetiikan testailusta, elokuussa nähdään, paketit! :)
Olen ajastanut Kevon reissun ajaksi postauksia, mutta ajattelin lomailla netistäkin joten julkaisen kommenttejanne ja vastailen niihin sitten kun olen taas "sivistyksen" parissa ensi viikonloppuna.
Me ollaan lähdössä. Huomenna matka suuntaa pohjoiseen.
Mikä ei kuulu joukkoon? :)
Hapankorput? :)
Natan blogista on lähtenyt liikkeelle haaste antaa neuvoja teini-ikäiselle itselleen.
15-vuotias Sanni oli vilkas, ylisosiaalinen, äänekäs ja temperamenttinen. Vähän niinkuin 35-vuotias Sannikin, tosin vanha Sanni ei enää jaksa tavata kavereita joka ikinen päivä ja viettää kaikkea liikenevää aikaansa kaupungilla.
15-vuotias Sanni oli ihan hyvä tyyppi. Empaattinen, iloinen, kävi koulussakin niin tunnollisesti että kotona hymyiltiin todistuksille, vaikkei Sanni juuri aamutunneille jaksanut herätä. Tietysti 15-vuotias Sanni oli myös epävarma ja teki asioita ryhmän paineen alla. Niin kuin varmaan suurin osa 15-vuotiaista. Mutta mukavat muistot noilta teinivuosilta jäi.
Jos jotain voisi kuvien tytölle sanoa, niin....
Sanni, sen tupakin polton olisi voinut jättää väliin.
YouTube-videoita tai blogeja ei silloin ollut, mutta kultaseni, olisit voinut käydä vaikka kosmetologilla pyytämässä ohjausta kulmakarvojen meikkaukseen.
Trust me, jättiläis-Levi's-T-paita ja pyöräilyhousut yhdistettynä rullautuviin nilkkasukkiin ja kukallisiin kangaskenkiin ei näytä hyvältä. Silloin tai koskaan.
Uskalla olla uima-rannalla uikkarissa.
Tuo liivipusero-trendi kesti syystäkin alle lukukauden.
Murunen. Ymmärrän että olet nuori, eikä tyylisi nyt vanhempanakaan ole häävi, mutta verkkatakki yhdessä ribbipoolopaidan, kultaisen ristikorun ja trumpettihousujen ei ole hyvä idea.
...mitäs me puhuttiin noista kulmakarvoista...?
Välttämättömän röyhelöpaitatrendin ymmärrän, sitä ei päässyt karkuun, mutta irrota pieni nuo vuoden ranteessasi olleet Linnanmäki-rannekkeet, pliis.
...ja ei sitä tupakkia...!
.
Jos yhden ihan oikean neuvon voin sinulle antaa, niin se on kaikessa kuluneisuudessaan tämä:
Luota itseesi. 15-vuotiaana ei ole niin helppoa, mutta luota pois. Murehtiminen pojista ja tisseistä on ihan turhaa. 20 vuotta myöhemmin tiedät sen.
<3
Appelsiini ja kananmuna? Voiko nämä kaksi yhdistää?
Kyllä, ja vieläpä oikein hyvänmakuisella lopputulemalla. :)
Appelsiinimunakokkeli
3 kananmunaa
0,5 dl kermaa
1/2 appelsiinin mehu
Purista appelsiinista mehu ja sekoita aineet yhteen. Lisää halutessasi ruoho- tai kevätsipulia. Lämmitä pannu miedolla lämmöllä (munakokkelipannu ei saa olla liian kuuma jotta kokkeliin ei tule paistopintaa ja se säilyy mehevänä) ja sulata 1 rkl voita. Kaada seos pannulle ja sekoittele koko ajan puuhaarukalla kunnes seos alkaa hyytyä. Ota pannu pois levyltä kun seos on sopivan sakeaa. Kokkelin kuuluu jäädä kosteaksi ja mehukkaaksi.
Tarjoile viipaloidun avokadon kanssa.
Resepti on Ulrika Davidssonin LCHF På Mitt Sätt -kirjasta. Appelsiinilla maustettu munakokkeli kuulosti niin omituiselta makuyhdistelmältä että sitähän oli pakko kokeilla, ja kappas, sehän toimii! Vastapuristettu appelsiinimehu tuo kermaiseen kokkeliin miellyttävän hienovaraisen makuvivahteen joka yllättää. On tullut valmistettua jo useamman kerran. Myös mozzarella sopii sekaan ihan törkeän hyvin! :) (Ei kannata laittaa liikaa mehua, ruoasta ei ole tarkoitus tulla makeaa.)
Kuva Kostdoktorn.se
Luen paljon ruoanlaittokirjoja, ja ruotsalaisen Ulrika Davidssonin kirja löytyi viimeisimmällä kirjastoreissulla. Ruotsissa vhh- eli LCHF-keittokirjoja julkaistaan todella runsaasti.
Davidssonin kirjassa on ihastuttavia kuvia ja olen löytänyt sieltä monia inspiroivia reseptejä, mutta pikku-pedantti minussa nosti jälleen päätään... (Ja näköjään kirja oli ilmestyessään saanut Ruotsissakin kritiikkiä samasta asiasta.)
(Seuraava ei liity enää otsikkoon, mutta saanko vaikka ihan viihteen kannalta inistä asiasta pikkuisen... :D)
Kirjassa nimittäin viljellään ahkerasti ja ilmeisen väljällä käsityksellä ilmaisua "ilman hiilihydraatteja" tai "lähes täysin hiilihydraatiton". Davidsson on ammatiltaan ravitsemusneuvoja, mikä panee lukijan vähän ihmettelemään hänen ammattitaitoaan ja tietämystään ruoka-aineiden ravintoarvoista. Minusta tällaiset "ilman hiilihydraatteja" -ilmaisut ovat varomattomia siksikin, että juuri sen kaltainen vhh-ruokavalion "markkinointi" saa monen asiaa paremmin tuntemattoman vetämään sen väärän johtopäätöksen, että ruokavalion tarkoituksena ja tavoitteena on jättää kaikki hiilihydraatit pois ja suosia täysin hiilihydraatittomia ruoka-aineita. Sehän ei pidä paikkaansa, ja juuri tätä väärinkäsitystä vastaan moni vhh-ruokailija joutuu puolustautumaan.
Soo-soo Ulrika.
Ulrikan vohvelit "ilman hiilihydraatteja". Pelkästään manteli tuo reseptiin 26 g hiilihydraattia. Munan, maidon ja kerman kanssa koko taikinan hiilihydraattimäärä on 32,6 g. Sen kun jakaa viidelle vohvelille niin hiilareita näissä "hiilihydraatittomissa vohveleissa" on 6,5 g per plätty.
Ihan perus-vhh-ohje, mutta miksi väittää lettuja hiilarittomiksi?
Ulrikan marjaleivos "ilman hiilihydraatteja". Pohjassa hiilareita on mantelin, pekaanipähkinöiden, hunajan ja munan muodossa 42,5 g. Täytteen hh-pitoisuus on vähintään 15 g, fysaliksen hiilareita en tiedä mutta hedelmissä luonnollisestikin on hiilihydraatteja.
Yhdelle hiilarittomalle leivokselle tulee hiilaria sellaiset vähintään 12 grammaa. :)
Sananen olisi vielä sanottavaa Ulrikan "rapeasta pizzapohjasta", mutta sen jätän toiseen kertaan..! ^_^
Ulkona sataa mutta täällä hohtavat kesäisen lämpimät, iloiset värit. :)
Unohda sateen ropina ja siirrä itsesi ajatuksissasi Rioon.... (monelle tämä ei varmaan tuota suuriakaan vaikeuksia kun töllössä pelataan palloa niillä huudeilla harva se ilta :))
Sain IsaDoran Sunset in Rio -kesäkokoelman meikkejä tutorialia varten. Tuumasta toimeen! :)
(Kuva viime viikolta kun aurinkoa vielä oli havaittavissa....)
.
Tuttu meikkityyli meikäläiselle, eller hur? :)
Kesällä tykkään aina tästä pelkkiin rajauksiin luottavasta tyylistä.
Käytin meikissä Rio-kokoelman Amazonas- ja Ocean Wave -luomivärejä, Turquoise- ja Aqua -geelieyelinereita, Twist-Up Blush & Go -poskipunaa sävyssä Sunset in Rio sekä Twist-Up Gloss Stick -huulikiiltoa sävyssä Rio Red.
Precision Mascara ei kuulu kokoelmaan mutta se pääsi mukaan ryhmäkuvaan kun nyt kuitenkin perheeseen kuuluu. :) Se on muuten ehdottomia lempparimaskaroitani, mikä on saattanut jäädä jonkun vanhemman lukijan mieleenkin :)
1. Rajaa yläluomi Turquoise -geelieyelinerilla. (Luomi on luonnollisestikin ensin pohjustettu primerilla :)).
2. Levitä päälle vihreää Amazonas-luomiväriä. (Kuvissa sävyero ei niin tule esiin, mutta livenä Amazonas tuo turkoosiin rajaukseen selkeän vihreän vivahteen.)
3. Levitä alaluomelle Aqua-geelieyelineria.
4. Levitä Aquan päälle vaaleaa hopeansinistä Ocean Wave -luomiväriä.
5. Tee musta sisärajaus.
6. Lisää maskara ja halutessasi vaalea korostus kulmaluulle kulmakarvan alle.
7. (Tee meikkipohja.) Itselläni oli jo valmiina BB-voidetta.
8. Laita poskille voidemaista Sunset in Rio -poskipunaa. Voidemaisen poskipunan alle sopii voidemainen meikkipohja kuten BB-voide.
IsaDoran voidemaisissa Twist-Up Blush & Go -poskipunissa on mieto pigmentti jonka saa helposti häivytettyä sormilla. Vedä viiva poskipäälle ja häivyttele sormin, tai pyöräytä punaa ensin sormenpäähän ja levitä siitä poskille. Tulos on hyvin läpikuultava.
9. Levitä huulille Rio Red -huulikiiltokynää. Ainakin tämän sävyn koostumus on niin pigmenttinen että tulos vastaa enemmänkin kevyttä huulipunaa kuin huulikiiltoa.
Aivan ihastuttava korallinen sävy. <3 Myös koostumus on mieleeni.
Ja ei kun hymyä naamaan! "Rain rain go away, come again another day"....
Kyllä se "Rio" sieltä vielä meillekin tulee, uskotaanhan niin.... :)
.
P.S. Hei, mullahan on taas pitkästä aikaa meikkidraivi päällä blogissa, onko joku muukin huomannut? :)
Dr. Hauschkan tuotteet valmistetaan erityisen rytmisen menetelmän kautta, joka on varsin omalaatuinen. Pääsin tutustumaan menetelmään läheltä vieraillessani Dr. Hauschkan tuotteita valmistavalla WALAn tehtaalla toukokuun lopussa. (Yleisesittely vierailusta ja Dr. Hauschkasta täällä.)
(Jutun otsikko on muuten huumoria. ;) En sano että rytminen prosessi on "hippeilyä", mutta siltä se varmasti monen korvaan ainakin ensi kertaa kuulostaa :) Minusta kaikki tällainen erilainen kuulostaa vain hurjan mielenkiintoiselta!)
Rudolf Hauschka kehitti menetelmän 30-luvulla etsiessään keinoa saada rohtokasvit säilymään ilman alkoholia. Rudolf Steinerilta saamansa neuvon perusteella Hauschka alkoi havainnoida luonnossa esiintyviä rytmejä ja tutkimaan niiden vaikutusta elämään ja eliöihin. Tutkimustyö johti menetelmään, jossa altistamalla kasveja rytmisille prosesseille Hauschkan onnistui luoda vesipohjainen uute, joka säilyi vuosikymmeniä ilman alkoholia säilöntäaineena.
Hauschka kehitti menetelmän aluksi lääketeollisuuden tarpeisiin ja sitä hyödynnettiin homeopaattisten lääkkeiden valmistuksessa. Samaa rytmistä menetelmää käytetään tänä päivänä Dr. Hauschka –kosmetiikan valmistuksessa.
Ja miten se tapahtuu..?
Kaikki työn vaiheet muuten tehdään käsin. Ihan kaikki. Tässä on yksi tekijä mikä nostaa tuotteen hintaa. ;)
1. Kasvit poimitaan ja tuodaan kasvilaboratorioon. Ne puhdistetaan ja niille suoritetaan laadunvalvonta.
2. Kasvit pilkotaan ja murskataan morttelissa.
3. Kasviaines sekoitetaan lähdeveteen saviastiassa.
4. Seos altistetaan erilaisille, tarkkaan määritellyille rytmisille vastakohdille seitsemän päivän ajan; valolle ja pimeälle, lämmölle ja kylmälle ja liikkeelle ja levolle. Työntekijät ravistavat seosta (tämäkin tarkkaan määritellyllä tavalla) kahdesti aamuin ja illoin.
5. Viikon kuluttua seos puristetaan ja suodatetaan.
6. Puristettu kasvijäte kuivataan ja tuhkataan. Kasvivesi puolestaan altistetaan jälleen rytmeille.
7. Kasviveteen lisätään osa tuhkasta. (Loppu tuhka palautetaan luontoon.)
8. Uute eli ”äititinktuura” siirretään kypsymään vuodeksi. Sitten se on valmis käytettäväksi.
Tehtaan nimi WALA tulee valmistusmenetelmästä; ”Wärme-Asche, Licht-Asche”, (Valo-Tuhka, Lämpö-Tuhka), joka viittaa valmistusprosessin kahteen pääsuuntaukseen.
Rytmisellä menetelmällä valmistetaan myös Dr. Hauschka –kosmetiikkatuotteissa käytettäviä öljyuutteita sekä vesi-alkoholiesansseja.
Uutteiden ja esanssien lisäksi tuotteissa käytetään puristemehuja (kukinnot, lehdet ja varret puristetaan mehuksi heti niiden korjauksen jälkeen) sekä eteerisiä öljyjä.
Reseptin mukaan rohtokasveista saatuihin uutteisiin, esansseihin, tinktuuroihin tai mehuihin lisätään vahoja ja öljyjä sekä koostumukseen vaikuttavia, voidepohjan luovia ainesosia kuten vettä, alkoholia, (kasvipohjaisia) emulgaattoreita ja paksuntajia.
Pääsimme Dr. Hauschkan lehdistötapahtumassa kokemaan itse konkreettisesti miten tuotteet valmistetaan. Se oli hurjan kiinnostavaa! Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin näkemään, miten kosmetiikkatuote syntyy alusta loppuun.
Ohjelmassa oli kasvi-workshop, jossa valmistimme itse masmalouutteen (ilman rytmistä vaihetta tietenkin, muuten workshop olisi kestänyt viikon ;)).
Pääsimme myös seuraamaan vierestä, kun laborantti Monika Ganter ja yksi vapaaehtoinen osallistuja sekoittivat kasaan Dr. Hauschkan Kosteusvoiteen.
Kosteusvoiteen koostumus avattuna eri faaseiksi. (Anteeksi huonot kuvat, kuvasin suoraan esitysslaideja).
Kosteusvoiteen raaka-aineita.
Vesi, alkoholi, uutteet, öljyt, emulgaattorit jne sekoiteltiin yhteen määrätyssä järjestyksessä. Pikkuhiljaa seos alkoi muistuttaa tuttua Kosteusvoidetta.
(Tuotteen nimi, englanniksi Revitalizing Cream, on suomeksi vain Kosteusvoide. :))
Lopuksi Monika homogenisoi voiteen (= eri faasit pysyvät sekoittuneina toisiinsa eivätkä erotu).
Saimme kaikki mukaan oman purkin silmiemme edessä valmistettua voidetta! :)
Yleistä ainesosista
* Dr. Hauschka käyttää yli 1000 raaka-ainetta
* Raaka-aineet saadaan omilta biodynaamisilta tai luomu-viljelyksiltä sekä sertifioiduilta sopimusviljelijöiltä eri puolilta maailmaa, mm. Burkina Fasosta, Afganistanista ja Iranista.
* Ruusu on Hauschkan tunnusomaisin raaka-aine. Hauschka käyttää vain yhtä ruusulajia, Rosa Damascenaa, mutta eri maista ja eri kausien sadoista. Rosa Damascena Turkista tuoksuu esimerkiksi aivan erilaiselle kuin Rosa Damascena Afganistanista.
* Ruusun ohella masmalo on yksi Dr. Hauschkalle ominaisimmista raaka-aineista. Sitä löytyy 85 Hauschkan tuotteesta.
Alkoholista
Omistan erillisen pienen kappaleen tälle ah-niin-ristiriitaisia tunteita herättävälle, mielipiteitä jakavalle ainesosalle. Tykkäsi siitä tai ei, alkoholi on yksi käytetyimpiä raaka-aineita kosmetiikassa. Alkoholin ”vastustajien” pääargumenttina on sen kuivattavuus, ja puhuupa osa jopa alkoholin ihosoluja tappavasta ominaisuudesta. Alkoholin ”puolestapuhujat” taas arvostavat sen koostumusta parantavaa vaikutusta (vähentää tuotteen rasvaista tunnetta, toimii luontaisena säilöntäaineena, helpottaa tiettyjen ainesosien imeytymistä) ja pitävät sen desinfioivasta, ihoa supistavasta vaikutuksesta epäpuhtaalla ja suurihuokoisella iholla.
Kyllä, alkoholi kuivattaa ihoa suurina pitoisuuksina käytettynä. Jokainen voi todeta tämän vaikka desinfiointiainetta tai kynsilakanpoistoainetta käyttäessään. Kosmetiikassa alkoholin pitoisuus on pääsääntöisesti pieni (poislukien esimerkiksi tiettyjen merkkien rasvoittuvan ihon kasvovedet), ja voiteissa olevat öljyt ”kumoavat” mahdollisen kuivattavan vaikutuksen.
Dr. Hauschkan tuotteissa alkoholi esiintyy kasviuutteiden muodossa sekä säilöntäaineen ja koostumuksen muokkaajan ominaisuudessa. Tarkkoja prosenttimääriä ei ilmoiteta, mutta sivustolta löytämäni tiedon mukaan ”Alkoholipitoisuudet Dr. Hauschka –tuotteissa on säädetty tarkoin jotta määrällä ei ole ihoa kuivattavaa vaikutusta”.
Keskustelin alkoholista tilaisuudessa Dr. Hauschka-kosmetologin kanssa. Nainen oli arvioilta n. 60-vuotias, ja on työskennellyt Hauschkalla yli 30 vuotta. Esitin hänelle väitteen alkoholin ihosoluja tappavasta vaikutuksesta, jonka pitäisi näkyä ihon kunnossa vuosien käytön seurauksena. Hyväkuntoisen ihon omaava kosmetologi ei ollut kuullut tällaisista tutkimuksista, ja vastasi minulle juuri niin kuin odotinkin, ”Olen käyttänyt Hauschkan tuotteita 30 vuotta, näyttääkö ihoni vaurioituneelta?”
Tyhjentävää ja tarpeeksi uskottavaa vastausta alkoholin negatiivisiin vaikutuksiin ihossa tuntuu siis olevan mahdoton saada. Yhtäällä meillä on virallisiin tutkimuksiin vetoavia lähteitä, jotka neuvovat välttämään alkoholia kosmetiikassa viimeiseen saakka, ja toisaalla käytännön eläviä esimerkkejä ihmisistä, joiden iho kuitenkin voi hyvin vuosikymmentenkin alkoholialtistuksen jälkeen. On oma valinta, mihin haluaa uskoa.
Mitä ajatuksia tällainen omalaatuinen valmistusprosessi teissä herättää? Kuulostaako rytmien merkitys ihan hokkus-pokkukselta vai uskotteko, että sillä tavoin valmistetuissa uutteissa on todella joku "taika" perinteisesti valmistettuihin verrattuna?
Ainakin menetelmää on käytetty menestyksekkäästi jo 80 vuotta..! :)
Rytmin merkityksestä Dr. Hauschkan filosofiassa voi lukea lisää täältä.
