Pidän hyväntuoksuisesta kosmetiikasta. En hae tuotteita erityisesti tuoksun perusteella, mutta miellyttävä tuoksuelämys tuo aina lisäarvoa, kun taas ikävän hajun takia tuote jää todennäköisesti hyllylle.
Aloin mietiskellä kosmetiikan tuoksuja oman postauksensa verran kun kesäkuussa juteltiin Lushin tuoksuista.
On hyvän-, pahan ja neutraalin tuoksuisia tuotteita, mutta harva lopulta jättää erityistä muistijälkeä tai hinkua ostaa tuote uudelleen pelkästään tuoksun perusteella. Useimmat tuoksut sijoittuvat lopulta kategorioihin "ihan kiva" tai "mitäänsanomaton".
Tähän postaukseen kokosin sellaisia tuotteita, joiden tuoksussa on "sitä jotain" - jotain, joka saa käden kerta toisensa jälkeen hamuamaan purkkia ihan vain jotta aivojen mielihyväkeskus saisi stimulaatiota tuoksun muodossa. Koen tällaista koukuttumista hyvin harvoihin tuotteisiin. Mutta kun tällainen tuoksuyhteys löytyy, se on todella vahva ja saa minut jopa säästämään tyhjän pakkauksen jotta saan palata tuoksuun aina mieliteon iskiessä.
Muutama näistä tuotteista ei edes oikein sovi ihotyypilleni, mutta silti käytän niitä vain koska tuoksu vetää minua puoleensa. Tiesittehän, että tuoksut, etenkin eteeriset öljyt, vaikuttavat tunnetiloihin. (Nojoo, tämä oli varmaan ihan yleistietoa :D) Hyväntuoksuisesta tuotteesta tulee konkreettisesti hyvä olo.
Virvekin on sattumoisin hiljattain kirjoittanut kosmetiikkatuotteiden tuoksuista, muistijälkinäkökulmasta.
Virve kirjoittaa eräästä voiteesta näin:
"En ollut aiemmin ajatellut, kuinka suuressa ja merkittävässä osassa kasvovoiteiden tuoksut minulle ovat, mutta tajusin asian vähän aikaa sitten erästä kasvovoidetta käyttäessäni. Assosioin sen välittömästi onnellisiin hetkiin ja joka kerta sitä iholleni levittäessä tunnen itseni todella onnelliseksi. Ikäänkuin minulla olisi purkitettua onnellisuutta, jota lätkin nassuuni saaden kasvoilleni aikaan sen saman onnellisuuden tunteen jälleen. Aika mahtava salainen ase."
Niinpä. Juuri tämän vuoksi valitsen aina matkoille eri tuoksut. ;) Nyt, kun haluan piipahtaa Chamonixissa, nuuhkaisen vähän Chance Eau Fraîchea... <3)
Tässä on kolme kasvotuotetta, joiden tuoksuun olen ihan lääpälläni. Toisin kuin Virvelle, kasvotuotteet eivät kuitenkaan tuo minulle mitään erityisiä muistoja vaikka tuoksuissa olisikin "sitä jotakin". Mikä johtuu varmasti siitä, että käytän yhtä kasvovoidetta aivan turkasen kauan. Näin ollen sen tuoksu ei sitoudu yhteen tiettyyn, rajattuun aikakauteen.
Estelle & Thildin Super Bioactive Age Control -seerumi on kuin kimppu niittykukkia pullotettuna; ihana, suloinen, todella kukkainen tuoksu. Näin voimakasta tuoksua en odottaisi kasvotuotteelta, ja uskon, että moni kokee tuoksun liiankin voimakkaana. Minä puolestani tykkään tästä poikkeuksellisesti todella paljon, ja kun seerumin koostumuskin on kohdallaan niin saadaan kasaan yksi Sannin lempparituotteista. Tuote esiteltiin aikoinaan täällä.
Yves Rocherin ekosertifioidun linjan Aloe Vera -kasvovoide, vaikkakin tarkoitettu normaali- ja sekaiholle, on minun iholleni liian paksua eikä imeydy kunnolla. Olin aikeissa antaa sen eteenpäin, mutta huomasin koukuttuneeni tuoksuun kuin vaivihkaa. Kun satunnaisesti laitoin voidetta iltaisin, olin joka kerta ihan että "Hyvänen aika, tässäkö voiteessa oli tämä näin hyvä tuoksu..!" En osaa edes kuvailla tuoksua, se on hyvin pehmeä ja aromaattinen, ehkä vähän kukkainen mutta ei sinne päinkään kuin Estelle & Thild. Lopulta voide jäi minulle vain jotta voisin aika ajoin nuuhkutella sitä. Ihan harmittaa että koostumus on niin paksu, olisi ihana käyttää tätä päivittäin. Koostumuksensa puolesta se sopii minulle vain pakkasaikaan yökäyttöön.
Dr. Hauschkan Hoitava Värivoide (eli ihan vain "sävyttävä päivävoide", nimi on näitä vanhoja hassuja Hauschkan suomennoksia jotka uudistuksen myötä päivitettiin) on ihan ensimmäinen Hauschka-suosikkini, johon ihastuin välittömästi merkkiin tutustuttuani viisi vuotta sitten. Voide esiteltiin aikoinaan täällä.
Voide on paksua ja suhteellisen rasvaista, eikä tosiaankaan omiaan minun ihotyypilleni. Silti jokin koostumuksessa, sävyssä ja etenkin tuoksussa (minkä tajusin myöhemmin toista tuubia ostaessani) ihastutti. Voiteessa on Hauschkan "trademark"-tuoksu eli ruusu, josta pidän vain hyvin harvoissa muodoissa. Tässä voiteessa ruusu on jotenkin aivan täydellisen puuterisen, harmonisen ja rauhoittavan tuoksuinen. Lempeä ja pehmeä. Talvella aina oikein odotan megapakkasia jotta pääsen käyttämään tätä...!
Logonan Mediterran -deodorantin käytin loppuun jo kolme-neljä vuotta sitten, mutta minun oli pakko säästää pakkaus jotta pääsen vielä nuuhkuttelemaan pulloa. Tämä on varmasti vastustamattomimpia tuoksuja joihin olen kosmetiikassa törmännyt, enkä oikein osaa edes selittää miksi..! Ensinuuhkaisulta tuoksu oli "nojoo, ihan kiva", mutta mitä pidempään sitä käytin, sitä huumaantuneempi olin.
Mediterran-tuoksun muodostavat salvia, punainen greippi, saflori sekä seetrin, bergamotin, ylang-ylangin ja vaniljan eteeriset öljyt. Logonan Mediterran -tuotteita ei käsittääkseni enää saa Suomesta (korjatkaa jos olen väärässä), mutta Saksasta kyllä. Pitäisikin tilata uusi pullo nyt vuosien jälkeen ihan vain jotta voisi verrata onko tuoksu yhä vanhan veroinen.
Born To Bion Sensation Zen -deodorantti on tainnut vilahdella blogissa paljonkin, aina niissä yhteyksissä joissa mainitsen luonnonkosmetiikan lempparidödöstäni. Harvemmin deodoranttia laittaessa tulee erityisen "elämyksellinen olo" :D, mutta niinkin pieni asia kuin tuoksu (joka Sensation Zenissä on hyvin mieto) voi kohottaa kainalonhinkkaustuokion astetta tai useampaa miellyttävämmäksi hetkeksi. Joka kerta kun laitan Zeniä tulen tuoksusta hyvälle mielelle - niin hullulta kuin se kuulostaa. Zenissä tuoksuvat salviankukka ja bambu.
Yves Rocherin Les Plaisirs Nature -sarjan Oliivi on yksi oudoimpia tuoksulemppareitani. Oudoimpia siksi, että en pysty nimeämään tuoksua enkä kunnolla edes kuvailemaan sitä, mutta oliivilta tuotteet eivät tosiaankaan tuoksu. Ainakaan sille, miltä minun tuntemani oliivit tuoksuvat. Sarjalle on siis varmaankin kehitetty joku keinotekoinen tuoksu. Minun nenäni haistaa jotain ihanan pehmeää ja kevyen makeaa, hitusen vihreää. Ei sitrusta vaan enemmänkin jotain kukkaista...
Oli tuoksu mikä hyvänsä, se on erittäin onnistunut! :) Ja varsin unisex, miehellekin kelpaa. :)
Loppuun klassikko.
Tämä tuoksu ei liity mihinkään tiettyyn tuotteeseen, vaikka Yves Rocherin tuotteissa olen siihen lapsena alun perin tutustunut.
Tuoksuhan on tietysti Monoï. Monoï-öljyn erehtymättömän tunnistettava tuoksu tulee kookosöljyssä liotetuista gardeniankukista. Tykkään myös gardeniasta yksinään, mutta en niin paljon kuin Monoï-öljy-yhteydessä. Kookoksen ja gardenian liitto on kesän tuoksun ruumiillistuma...!
Perinteisen Monoï-öljyn lisäksi käytän Monoïta suihkeena, suosikki on Born To Bion sertifioitu kuivaöljysuihke. Myös YR:n suihke on hyvää, mutta ei voita koostumuksellaan täysin 100-prosenttisesti luonnon aineista valmistettua Born To Bio'a.
*
Oletteko te ostaneet joitain kosmetiikkatuotteita vain pelkän tuoksun takia? (Jos hajuvesiä ei lasketa ;))
Mitä tuotteita löytyisi teidän "Parhaan tuoksuiset kosmetiikkatuotteet" -listalta?
(Saa kertoa myös niistä hirveimmistä tuoksuista :) Onko joku tuote jäänyt peräti käyttämättä kamalan tuoksunsa takia?)
P.S. Sekin piti vielä mainita, että parhaan tuoksuiset hajusteettomat tuotteet olen löytänyt Estelle & Thildiltä ja Laveralta (Neutral-linja). Hajustamattomissa tuotteissakin on tietysti aina se raaka-aineiden muodostama ominaistuoksunsa ja tämä tuoksu voi poiketa paljonkin eri merkkisten tuotteiden välillä. Jotkut voivat olla vähän karujakin, niinkuin vaikka Clinique. Aaa, voisin jatkaa tästä tuoksuaiheesta vaikka kuinka, koko ajan tulee uutta mieleen :D
En ollut eilen ainoastaan passikuvassa.
Tuli myös käytyä nosturin nokassa syömässä vähän lounasta :)
Elämyslahjat.fi tarjosi minulle kesän alussa yhteistyömahdollisuutta elämyslahjojen testaajana. "ElämysBloggaajana" minulla on mahdollisuus silloin tällöin päästä kokeilemaan erilaisia Elämyslahjat.fi'n välittämiä elämyksiä.
Tarjous kuulosti oikein hauskalta ja juuri minulta. :) Itse olen jo vuosia suosinut elämyksellisiä lahjoja materialististen sijaan ja minun joulupaketeistani löytääkin juttuja kuten lahjakortteja Kauppahallin lounaalle ja teatteriin, itsetehtyä näkkäriä tai vaikkapa itsekirjoitetun kirjasen. :)
Eilen koitti ensimmäinen Elämys.
Pääsin nauttimaan huippukokin loihtiman lounaan ystäväni Suvin kanssa Tampereen Keskustorilla 50 metrin korkeudessa.
Osa teistä on varmasti jo kuullutkin Dinner In The Sky -konseptista, joka taisi vierailla Suomessa ensimmäistä kertaa parisen vuotta sitten. Illallisen lisäksi yläilmoissa on mahdollista nauttia myös aamiaista, lounasta, cocktaileja ja kuohuvaa. Tänä kesänä Dinner In The Sky -tiimi on vieraillut Helsingissä ja Tampereella. Helsingissä taivasravintolasta voi vielä nauttia elokuun 5.-10. päivä.
Tapahtumasta vastaa virolainen järjestäjä, ja osa henkilökunnasta on Virosta, osa suomalaisia. Taivasravintolan rakenteet on valmistettu Belgiassa.
Osallistujat istuvat taivasvisiitin ajan tiukasti turvavöissä ja kokki ja muu henkilökunta ovat kiinni valjaissa.
Vaikka olin koko kesän ollut tosi innoissani mahdollisuudesta päästä nauttimaan Michelin-tason ateriasta yläilmoissa, huomasin pienten paniikin poikasten alkavan lepatella vatsanpohjassa lähestyessämme vekotinta. Eihän siinä ole edes lattiaa...! Jalkojen välistä näkyisi pudotus maahan..! Yritin naureskella pois hermostuneisuuttani mutta turvavyön kiristyessä kylmä hiki alkoi iskeä pintaan. Chamonixin köysiratahissit olivat vielä tuoreessa muistissa..!
Noo, tässä istutaan nyt seuraavat 40 minuuttia. :)
Suvilla oli huomattavasti rennompi ote.
"Hehh, koskahan se viinitarjoilu alkaa...?"
Kohta mennään...
Hii-jop.
Taivasraflan nytkähtäessä liikkeelle henkilökunta kertasi turvallisuussääntöjä (esim. ei missään nimessä tupakointia) ja meille kerrottiin, että jos kenellekään tulisi huono olo ja haluaa alas, niin ei kuin pyytämään.
[vimeo 102393989 w=700 h=393]
Suvi: "Hei, miten sä oikeesti lähdit tällaiseen, eikös sulla ole sitä lentopelkoakin...?"
Sanni: "Joo on mutta ei puhuta siitä nyt...!"
Sydän hakkasi ja samaan aikaan oli aivan mahtava ja tosi jännittynyt olo. Keskitin katseeni horisonttiin ja ympäröiviin maisemiin.
Yrittäen välttää katsomista alaspäin....
...koska jalkojen alla näytti tältä.
Ei muuta kuin Bon appetit! :)
Laatikkoa laatikkoa.... ;)
Lounaan meille loihti Helsingin Chef & Sommelier -ravintolan keittiömestari Sasu Laukkonen. Chef & Sommelier sai ensimmäisen Michelin -tähtensä tänä vuonna.
Alkuruoaksi oli päärynää ja purjoa, jos ihan oikein muistan, sillä olin sen verran jännittynyt etten tajunnut a) painaa ruoka-aineita mieleen tai b) edes kuvata ensimmäistä annosta. ^_^
Oli vekkulia katsella, kuinka Sasu ja tiimi työskentelivät leppoisasti valjaissaan. Täällä sitä vain kokataan kaupungin yllä....
Pääruokaa ei tuotu taivaalle valmiina vaan se kokattiin siinä edessämme. Alkuruoka oli lautasilla kuvun alla tullessamme, ja jälkiruoka noudettiin välilaskulla alhaalta.
Pääruoaksi oli kuhaa.
Suvilla oli lisukkeena perunapyreetä, minulla joku juures. Maun puolesta veikkaisin maa-artisokkaa, mutta toisaalta kasvis ei näyttänyt ihan artisokalta... Pahoitteluni, Sasu, jos satut lukemaan tätä, olen kyllä vähän nolo kun en muista mitä annoksista kerrottiin... ^_^ On tässä meillä ruokaharrastaja. :D Mutta hei, tilanne oli aika tavallisesta poikkeava! ^_^
Ruoka oli hyvää, mutta tuuli hieman hankaloitti sen syömistä. Pari sientä lensi haarukasta matkalla suuhun. :)
Jotkut huimapäät hyödynsivät tuolin taaksepäinnojautuvuuskulmaa... Minulle liian hoo-ceetä! :)
Jälkkäriii! Minulla tuoreita marjoja.
Suvilla jäätelöä.
Sitten oli aika tulla alas.
...ja olihan se ihan huippukokemus, vaikka tosiaankin jännitti!
Poistuimme ravintolasta ihan vahvoin nilkoin ja kiitimme vielä Sasu Laukkosta.
Whoa, kaikkea sitä tulee elämässä koettua! :)
Jos huipputason ruokaelämys tai lasillinen kuohuvaa Helsingin kattojen yllä kiinnostaa, tsekkaa Dinner In The Sky'n ensi viikon tapahtuma-aikataulut täältä.
Mun miestä jäi selvästi vähän kutkuttelemaan kun ei päässyt mukaan, eli ensi kesänä kenties yläilmoihin yhdessä! :)
Kävin tänään passikuvassa.
Kyllä vain linssin polttoväli vaikuttaa ihan mielettömästi kuvaan ja siihen, miltä naama näyttää.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa olen juuri tehnyt passikuvameikin. 30 minuuttia myöhemmin ikuistuin ihan eri näköisenä. :D Mun mielestä mulla on melkein sukupuolikin vaihtunut tuossa passikuvassa. :p
Itse olen tottunut näkemään itseni vasemmanpuoleisena Sannina, mutta ilmeisesti näytän oikeasti enemmänkin passikuva-Sannilta. Itse ottamissani kuvissa kun on aina väkisin kasvojen mittasuhteiden vääristymä, joka tulee siitä kun kuvaa liian lyhyellä polttovälillä liian läheltä. Polttovälin on tietysti pakko olla lyhyt että pälli mahtuu kuvaan käsivarsien etäisyydeltä. :) Studiokuvissa kuvat otetaan useimmiten pidemmällä polttovälillä, yleensä noin 85-100 mm pidetään ihanteellisena. Tällöin kasvojen mittasuhteet tulevat kuvaan luonnollisina.
Jos siis joskus olette käsivara-selfien jälkeen ihmetelleet, miksi nenä tai leuka näyttää valtavalta tai naama muuten vain "hevoselta", se johtuu juurikin liian laajasta kulmasta eli lyhyestä polttovälistä. Toisilla meistä on tietysti muutenkin suuri nenä. :)
.
Passikuvameikissä käytin matkaostosmeikkejä. Silmämeikki tehty Bourjoisin luomivärillä ja Sephoran It Nude -paletilla, poskilla Bourjoisin Love-Struck Rose -poskipuna (huhhuh miten pigmenttinen ! Piti laittaa tosi varovasti) ja huulilla Bourjoisin Peach On The Beach -huulikynä.
(Kiva oli tehdä meikkiä kun naama pukkasi koko ajan hikeä.... Ennen kuvan ottoa sain taputella naaman vielä puuteripaperilla.)
Näköjään sitä vain muuttuu vanhemmiten kulmikkaammaksi....
Kymmenen vuoden takaisessa kuvassa olen paljon pehmeämmän näköinen. :)
Oletteko te tyytyväisiä teidän passikuvaan? Nykyään kyllä tuntuu ettei passia tarvitse missään enää näyttääkään kun check-initkin tehdään itse automaatilla....
Pahoitteluni heti alkuun - postauksessa on kuvitusta irtirullautuvasta ihosta joka mahdollisesti voidaan luokitella ällöksi.
Mutta kuvaan liittyy taas sarjassamme näitä hulluja postauspäähänpistoja - täytyy kysyä lukijoilta kuinka monella muulla iho rullaa irti. :)
Olin luullut, että kaikilta ihmisiltä irtoaa ihoa suihku- ja saunaolosuhteissa. Kunnes hiljattain selvisi (ja näinkin outoja keskustelunaiheita voi pariskunnilla olla saunassa), että mieheltäni ei koskaan irtoa ihoa tällä tavalla. Vaikka hän kuinka hinkkaisi tai raapisi ihoa, ei siitä lähde irti mitään. Koko keskustelu taisi saada alkunsa kun mies vähän aikaa sitten kysyi, että "mitä hittoa susta oikein lähtee?" kun pyörittelin saunan lauteilla ihoriekaleita olkapäistä.
Tämä kuva liittyy postauksen loppuun.
Minun ihoni on aina rullaantunut etenkin saunassa, ja etenkin silloin kun edellisestä kuorintakerrasta on aikaa. Ei tarvitse kuin vähän hangata ihoa niin jo lähtee riekaleita rullaantumaan. Jos raapii, niin saa kynnenaluset ihan täyteen ihomössöä. Sori, ehkä tarpeettoman graafista kuvailua...:p
Onko tämä tuttua monelle muullekin teistä?
Kun olin lapsi, äitini kutsui näitä ihoriekaleita "hierteisiksi". Hän sai perusteltua hierteisillä, miksi ihoa täytyy pestä ja puhdistaa (lapsista kun ei aina ole niin kivaa peseytyä enkä minäkään tykännyt yhtään kun hinkattiin pesusienellä).
Kuolleita ihosolujahan meiltä varisee päivittäin, mutta miksi joillain, kuten minulla, solukkoa irtoaa näin voimallisesti? Peseydyn aina karheapintaisen sienen kanssa, mieheni taas saippuoi itsensä pelkillä käsillä. Minulle sieni on aina ollut ehdoton juuri siksi, että se irrottaa kuollutta ihosolukkoa tehokkaammin, ja tällöin rullaantumisefektiä syntyy miedommin. Jos taas peseydyn ilman sientä tai en kuori ihoani viikkoihin, "hierteisiä" voi hangata iholta ihan hurjia määriä. Enkä puhu mistään väkivaltaisesta, voimakkaasta hankauksesta, iho rullaa ihan pienestä kosketuksesta.
Minulla ei ollut Ranskassa mukana sientä. En myöskään kuorinut ihoa kahteen viikkoon. Niinpä matkan jälkeisessä mökkisaunaillassa saikin taas irroitella ihoa ihan kunnolla....
*
Tästä saan aasinsillan yhteen lempivinkeistäni, jonka olen maininnut blogissa aiemminkin, mutta nostetaan se taas ajankohtaisena esiin. Mökkisaunan jälkeen suoritin välittömästi kahvinpurukuorinnan.
Sen tehokkaampaa kuorintaa en ole vielä kokenut. Puuha on sottaista, kyllä, ja siksi normiarjessa tulee ennemminkin käytettyä kaupan kuorintoja. Mutta kun haluaa jynssätä ihon oikein vauvan pehmeäksi ja sileäksi...
Kouraisen vähän aamukahvilta jääneitä kahvinpuruja.
Kahvinpurut voi sekoittaa kämmenellä joko öljyyn tai suihkugeeliin, jolloin ne liukuvat iholla mukavasti.
En ole huomannut kahvin jauhatuskarkeudella eroa tulokseen, minun ihoni ei ärry edes todella karkeasta murusta. Kahvinpurujen reunat eivät ole erityisen teräviä.
Vinkki: jos haluat välttää kaiken kahvinpurun huuhtomisen kylppärin viemäriin, jätä purut kuorintasession jälkeen suihkun lattialle, anna lattian kuivua ja imuroi sitten sotkut pölynimurilla. :)
Aahhahaa, nyt on pakko tehdä ihan reaaliaikainen pikapostaus Ilta-Sanomien nettisivulta juuri bongaamastani jutusta. Käykäähän lukemassa tämä:
10 asiaa, joita et tiennyt shampoosta
Kuvakaappaus Ilta-Sanomat
Jutussa kerrotaan sellaisia "yllättäviä" faktoja, kuin että "shampoo voi mennä vanhaksi" ja neuvotaan käyttämään kuivashampoota öisin, sillä "yön aikana jauhemainen shampoo saa riittävästi aikaa tehota hiuksiin antaen aamuksi mahdollisimman tuuhean lopputuloksen" Woooot? :D Ihan paras oli kuitenkin tämä: "Älä käytä liikaa shampoota. Liiallinen shampoon käyttö voi luoda liikaa vaahtoa, mikä vaikeuttaa päänahan hieromista." Siis mitä ihmettä.... :D :D Ei tiedä itkeäkö vai nauraa.
Ilta-Sanomien toimittajaa ei sentään ole artikkelin sisällöstä kiittäminen (tai syyttäminen ;)), vaan juttu on napattu amerikkalaiselta Women's Health -sivustolta. Yhtä kaikki, valtaosa jutun vinkeistä ja faktoista on niin hulluja tai itsestäänselviä että ehkä IS olisi voinut miettiä artikkelin julkaisun mielekkyyttä.
Entäpä jutun ensimmäinen kohta: "On tärkeää valita oikeanlainen shampoo. Jos sinulla on ohuet ja karkeat hiukset, kannattaa valita tuuheutta ja kiiltoa antava shampoo." Aijaa? Hyvä kun kerroitte! :)
Aaaa, en malta olla kommentoimatta vielä kohtaa 8: "Kalliit kampaamotuotteet eivät aina ole niitä parhaimpia. Shampoota valitessasi kiinnitä huomiosi vaikuttaviin aineisiin ja arvioi itse, mikä tuote vastaa parhaiten toivottua lopputulosta."
Kiinnitä huomiosi vaikuttaviin aineisiin? Mitäs veikkaatte, onko Women's Healthin tai Ilta-Sanomien keskivertolukijalla tietoa shampoiden vaikuttavista ainesosista? Kääntäisikö Mäntsälän Mervi markettireissulla XZ:n shampoota kädessään ja tuumaisi otsa kurtussa, "Hmmmm, täältä ei näytä löytyvän just sitä mun suosikki-kvartäärista ammoniumyhdistettä."
Ei hyvänen aika mitä juttuja... :D
Kielipoliisit ärtynevät myös artikkelin kielioppivirheistä.... Tosin nehän ovat, surullista kyllä, nykyään arkipäivää sanomalehdissä.
Käytin reissussa lopulta todella vähän aikaa kosmetiikkaliikkeissä kiertelyyn, mutta jotain meikkijuttuja lähti kuitenkin mukaan Suomeen.
Ranskassa kosmetiikkafriikin pyhiinvaelluskohteisiin kuuluu tietysti itsestäänselvästi Sephora (joskin Jenkki-Sephoroiden valikoima hakkaa ne volyymillaan ja merkkien määrällä 6-0). Sephoran lisäksi erityisen kiinnostavia kosmetiikan näkökulmasta ovat Ranskassa apteekit, joissa on runsaasti esimerkiksi luonnonkosmetiikkaa. Varsinaisia meidän Ruohonjuuren ja Ekolon tyylisiä luontaistuote/ekokauppoja ei silmääni tällä kertaa sattunut.
Olisin helposti voinut nuuskia yhden apteekin hyllyjä vaikka kokonaisen päivän. Kiinnitin huomiota siihen, että monilla merkeillä oli apteekeissa tuotteistaan myös pienempiä matka- tai kokeilukokoja. Melkein kaikilta merkeiltä olisi voinut edullisesti ostaa pienempiä kokoja vain testausta varten. :) Melkein toivoin että tilanteeni olisi Ranskassa ollut sama kuin pidemmillä Kreikan reppureissuilla, joilla kosmetiikka kirjaimellisesti loppuu kesken ja on oikeasti ostettava tarpeeseen lisää :D
Sephorasta mukaan tarttui tällainen, ehm, kehtaako tätä enää edes ääneen sanoa, nude-paletti. :p
Jokaisella merkillä on nykyään UD:n Naked-ilmiön seurauksena oma versionsa nudekokoelmasta.
Katselin pitkään Urban Decayn hyllyllä Electric-palettia, mutta lopulta hyväksyin totuuden ja tein Sephoran oman It-paletin myötä järkevämmän hankinnan. En minä enää noilla räikeimmillä väreillä meikkaa kuin ihan satunnaiseksi huvikseni tai jos tekee mieli toteuttaa joku netissä nähty inspiroiva meikki.
Electric näytti kuolattavan ihanalta mutta arvaan, että se olisi jäänyt lojumaan laatikoihin hyvin vähälle käytölle. Neutraaleille paleteille sen sijaan on aina käyttöä ja ne ovat super-käytännöllisiä vaikka reissussa. Ranskassa minulla oli ainoana luomivärinä mukana MACin paletti kulta-ruskeilla sävyillä täytettynä.
....en kyllä siltikään henno vaihtaa tuota blogin sateenkaaribanneria.... Se muistuttakoon väreistä sisälläni...! ^_^
Sephoran It-paletin hylsy on minusta todella tyylikäs ollakseen "halpis". (En muuten tiedä miksi miellän Sephoran oman merkin halpikseksi, sillä hinnoiltaan tuotteet ovat kuitenkin keskitasoa, jossain marketin ja selektiivisen välimaastossa. Paletin hinta oli 29,95€).
Tykkään kun hylsyssä ei ole mitään logoja tai kirjoitusta. Tosi elegantti.
Paletin mukana tulee myös kaksipäinen sivellin ja tummanruskea rajauskynä. Sivellin tuntui jopa ihan laadukkaalta verrattuna siihen laatuun mistä palettien mukaan sujautetut siveltimet yleensä tunnetaan.
En ole vielä ehtinyt kokeilla palettia käytännössä mutta laitan toki meikkikuvia myöhemmin. :)
.
Bourjois on ihana perinteinen ranskalainen merkki, jonka todella toivoisi löytyvän myös Suomesta. Ostin Bourjoisilta huulikiiltokynän, luomivärin ja poskipunan. Merkki kuuluu vakiohypisteltäviini ulkomailla, tuotteet ovat halvasta imagostaan (ja hintasasostaan, Bourjois on "markettimerkki") huolimatta todella houkuttavia ja etenkin "paistettu" (baked) poskipunahan on todellinen klassikko. Sitä voi hyvin perustein kutsua historialliseksi poskipunaksi, se kun kehitettiin jo 1860-luvulla...!
Bourjoisin poskipuna oli ensimmäinen laatuaan puuterimainen, sitä ennen poskipunat olivat olleet voidemaisia.
Tiesittekö muuten, että Bourjois ja Chanel liittyvät olennaisesti yhteen...? Ne ovat samaa taloa. :)
Coco Chanel, joka etsi yhteistyökumppania laajentaakseen hajuvesibisnestään, teki 1920-luvulla diilin Bourjoisin omistavan Pierre Wertheimerin kanssa. Sopimuksen tuloksena syntyi 'Parfums Chanel', josta Wertheimer omisti 70% ja Coco itse 10%. Tänä päivänä koko Chanelin muotitalo on Wertheimerin perheen omistuksessa.
Monet pitävätkin Chanelia ja Bourjoisia sisarmerkkeinä. Bourjois oli olemassa kauan ennen Chanelia, ja monien Chanelin tuotteiden arvellaan saaneen ei-niin-epäsuoraa inspiraatiota Bourjoisin klassikkotuotteista.
Minusta nämä Bourjoisin pyöreät pikku-pakkaukset ovat vain niin söpöjä...! "Little round pot" - sillä nimellä poskipunia maailmalla kutsutaan.
Poskipunan ja Bourjoisin historiasta voi lukea lisää täältä jos sattuu kiinnostamaan. :) Minua aina ihastuttaa kuvat vanhoista meikkituotteista.
Myös luomivärejä alettiin myöhemmin valmistaa samalla "baked"-teknologialla.
Ostin Intense-linjasta (pigmenttisempi kuin normaaliluomivärit) sävyn 03 (aina niin tylsää jos sävyllä ei ole nimeä!) ja poskipunista sävyn 16 Rose Coup De Foudre / Love-Struck Rose.
Huulikiiltokynän sävy on Peach On The Beach. Olisin tänään halunnut meikata näillä mutta tiedättekö mitä.... Ei voi kun mä sulan. ^_^ Kun astuin yöllä noin 100-asteiselta tuntuvaan kämppäämme alkoi Reimsin sade vetää kummasti takaisin puoleensa. Tosin vähän hiostavaa oli sielläkin. Tällaisessa säässä ei kuitenkaan tee yhtään mieli meikata kun iho on ällö-hiki-nahkea.
Viimeinen ostos oli tuttuakin tutumpi Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion. Sinuun luotan, ystäväin.
Pääsin nyt vasta vihdoin ostamaan tämän uudistetun tuubimuotoisen, viimeisin käyttämäni UDPP oli vielä vanhassa epäkäytännöllisessä vaahtomuoviapplikaattorillisessa hylsyssä johon jäi puolet tavarasta sisään. Samaa ongelmaa huomaan nyt Make Up For Everin pohjustajan kanssa, se on yhtä hyvää kuin UDPP mutta hylsy on yhtä epäkäytännöllinen kuin vanhan UDPP:n. Tuote alkoi tuntuvan loppua vain parin kuukauden käytön jälkeen - johtuen juuri siitä ettei applikaattori yllä kaapimaan ainetta pakkauksen seinistä. Voisivat kaikki pohjustajien valmistajat siirtyä yleiseen tuubikäytäntöön.
Tällaiset tuliaiset siis Ranskasta.
Kuka muu muuten tykkää tehdä Bourjois-hankintoja ulkomailta? Little Round Pot -faneja? :) Mikä on teidän lempparisävynne? Oli muuten niiiin vaikea päättää minkä sävyn ottaisi..!
Tekään ette ole voineet välttyä niiltä. Ne ovat tänä kesänä kaikkialla. ”Uuden sukupolven..!” "Ne kosteuttavat! Tuoksuvat! Antavat väriä!"
Vauvahuulet.
Maybelline Baby Lips.
Kuva Maybelline
Kun kuulin Lipseistä ensimmäisen kerran ja aloin hahmottaa massiivista hypetystä tuotteen Suomi-lanseerauksen ympärillä, arvelin, että kyseessä täytyy olla jotain todella erityistä. Tuote näytti kuvassa ihan sävytetyltä huulirasvalta, mutta täytyihän sen olla jotain muutakin. Näitä kun on kuuleman mukaan hehkutettu niin Youtuben v-logeissa kuin kansainvälisissä blogeissa jo maailman sivu ja tuotetta on odotettu Suomeen suunnilleen samalla hartaudella kuin Starbucksia. (Huomaa että en seuraa muun maailman kauneusmediaa kun kuulin Baby Lipseistä ensimmäistä kertaa vasta toukokuussa.. ;))
Kuva Korres
Kun sitten blogiscene alkoi tulvia ihastukseen pakahtuvia Baby Lips –postauksia ja kuulin tuotteiden jo loppuneenkin saman tien joistain myyntipisteistä, hämmennyin. Baby Lips on kuin onkin… no juuri se; sävytetty, hajustettu huulirasva. Onko joku muukin kuullut tällaisista ennen? No nii-in. Markkinoilla on ollut värillisiä, tuoksuvia huulirasvoja varmaankin siitä saakka kun huulirasva on keksitty. Jo teininä olen käyttänyt The Body Shopin sellaista – tosin minulle tämän tyyppinen huulirasva ei ole koskaan uponnut sillä huuleni ovat tosi nirsot ja hyväksyneet vain Blistexin valkoisen purkin vuodesta 1993 lähtien. (Ja myöhemmin myös Carmexin joka tuntuu käytännössä samalta kamalta. ;))
Viimeksi tänä talvena kokeilin Blistexin sävytettyä puikkohuulirasvaa, mutta sama homma kuin ennenkin – ei toimi minulla.
Kuva Burt's Bees
Tämä kirjoitus ei halua millään lailla olla Vauvahuuli-vastainen. Ei suinkaan. Se haluaa vain saada selville, mikä juuri näissä sävytetyissä huulirasvoissa on niin ihmeellistä että niistä puhutaan samaan sävyyn kuin Urban Decayn Naked-paleteista konsanaan. Nuden sävyisiä luomiväripalettejakin on aina ollut markkinoilla ja silti jostain syystä juuri Urban Decay onnistui konseptoimaan ”nuden” ja tekemään siitä ilmiön. Onko Maybelline tehnyt saman sävytetyille huulirasvoille? Onko juuri Baby Lips niin mahtavan tuntuinen huulilla ja sävyt niin kertakaikkisen onnistuneet ja tuoksut niin vastustamattomia, että ne lyövät laudalta kaikki muut vastaavat? Vai onko Maybelline vain onnistunut luomaan nerokkaamman mainoskampanjan kuin kilpailijat..?
Entä muut sävytetyt huulirasvat? Niitä riittää. Yksi pisimpään markkinoilla olleista merkeistä lienee jo vähän vanhanaikaisen oloinen Deborah Hydracolor, jolla silti on edelleen vankka kannattajajoukko. Korresin ja Burt’s Beesin sävytetyt huulirasvat ovat tuoreempia suosikkeja. The Body Shopin Born Lippy –huulirasvoja on sekä purkissa että puikossa ja sävyjä ihan yhtä monta kuin Maybellinella. Lisäksi lähes kaikkien perushuulirasvamerkkien valikoimassa on vähintään yksi värillinen yksilö.
Silti Baby Lips –huuma välittyy minulle sellaisena, kuin osa jengistä kuulisi sävytetystä huulirasvasta vasta ensimmäistä kertaa. ”Ei vitsi! Huulirasva jossa on väriä – ja tuoksua! Pakko saada!”
Kuva The Body Shop
Tunnustan, että en ole itse kokeillut Vauvahuulia. Olin jo lähellä ostaa sellaisen täältä reissusta, ihan vain selvittääkseni mikä niissä on kaiken hehkutuksen arvoista. Ehkä minulle olisi valjennut jotain suurta rullatessani puikkoa huulilleni.
Vai olisiko kuitenkaan..? Suosittujen tuotteiden ympärillä jylläävä hype on usein ihan hypetyksen itsensä ruokkimaa. Kun yksi hehkuttaa vakuuttavasti niin toinenkin on samaa mieltä ja kohta kolmas ja pian tuntuukin siltä kuin ”kaikki” olisivat samaa mieltä. Markkinoinnin vaikutus kun se todella onnistuu.
Ranskassa on myynnissä jo Baby Skin'kin... kohta kai Suomessa.
Kertokaa te Baby Lipsejä kokeilleet - olenko missannut jotain mullistavaa? Tuotehan lupaa jopa uudistaa huulia – ehkä muut sävytetyt huulirasvat eivät tee sitä? Miten teidän huulenne ovat uudistuneet? :)
P.S. Maybellinen sivuilla annetaan ohjeet, miten huulirasvaa tulee käyttää; "Apply your lipcolor by starting in the center of your upper lip. Work from the center to the outer edges of your lip, following the contours of your mouth. Then glide across the entire bottom lip." Kiitos. :)
Kyllä Karkkipäivä on globaali blogi! :) Minne tahansa meneekin, siellä ilmoittautuu lukija ^_^
Niin myös Ranskassa. Yksi mukavimpia pysähdyspaikkoja matkalla on ollut Troyes, kaupunki Champagnessa josta en ollut koskaan kuullutkaan. Ennenkuin sain sähköpostia viime viikolla.
Troyesissa asuva lukijani Marianna oli huomannut, että sattumoisin teemme matkaa juuri hänen kotikaupunkinsa ohi ja tiedusteli, olisiko meillä aikaa pysähtyä lasilliselle ja tutustumaan kaupungin kauniiseen keskustaan. Olihan meillä, ja onneksi olikin sillä Troyes osoittautui yhdeksi matkan kiinnostavimmista paikoista. Itse asiassa ihan harmitti, ettei jääty yöksi.
Mariannalla oli mukanaan myös herttaiset lapsensa. :)
Oli hauska sattuma, että saavuimme Troyesiin juuri kun blogissa oli ollut keskustelua Suomen arkkitehtuurista ja vanhoista puutaloista, joita ei enää juuri ole. Troyes nimittäin tunnetaan kauniista, historiallisista puutaloistaan joista vanhimmat ovat 1400-luvulta.
Todella uniikki miljöö! Käsittääkseni Ranskassa ei juuri muualla tällaiseen puutalokeskustaan törmää. Todella kauniita rakennuksia. Osa on ihan vinossakin ja näyttävät kaatumaisillaan olevalta dominojonolta. Ne on kuitenkin korjattu sisältä niin, että sisätilat ovat suoria ja kaikki talot ovat asumiskäytössä.
Tämä oli neljäs kerta kun tapaan lukijan ulkomailla. :) Hauskaa! :)
Kiitos Marianna, tulen mielelläni uudestaankin! :)
*
Tänään on Ranskan lomamme viimeinen kokonainen päivä. Olemme Reimsissä, ja tänään sataa taas monen päivän helteen jälkeen.
Pahoitteluni muuten siitä, että en ole millään ennättänyt vastailla ja kommentoida kommentteihin niin paljon kuin haluaisin. Keskustelu on ollut tosi mielenkiintoista ja olen käyttänyt useamman tunnin pelkästään vain monien kommenttiketjujen lukemiseen (lentomatkustuksen välttely, Suomen arkkitehtuuri, viimeisimmät lomatyyli/kenen pitäisi maksaa -keskustelut...). Kiitos teille runsaasta osanotosta keskusteluun, olen tosi iloinen kun minulla on näin aktiivisia lukijoita ja mieluusti kommentoisin kommentteihin takaisin vielä enemmän. Reissuaikataulu ei vain ole antanut siihen tarpeeksi mahdollisuuksia. (Ja tässäkin hotellissa muuten tökkii nettiyhteys niin pahasti että yritettyäni eilen illalla kaksi tuntia vastata kommentteihin sillä tuloksella, että jouduin odottamaan jopa 20 minuuttia yhden kirjoittamani vastauksen julkaistumista, väsyin ja suljin koneen).
Nyt lähden sateiseen Reimsiin. Sää antaa hyvän syyn jumittua vaikkapa Sephoraan. ^_^
Vielä olisi edessä yksi shampanjatalokierroskin ja tasting.
Kiitos kun olette taas seuranneet minua reissussa! :)
Tuohon toissapäivän hotellikosmetiikkajuttuun liittyen....
Viimeisimmässä hotellissamme ainakin on osattu valita suihkutuotteet oikealla asenteella :D
Ei mitään saman kaman pullotuksia eri teksteillä vaan reilusti tuubi jossa lukee "Kasvoille - vartalolle -hiuksille".
Jes!
*taputtaa*
Pakkaus-designin huumorikin vetoaa minuun. Tämän kosmetiikan valmistaja haluaa kertoa, että kyllä sama vaahto pesee niin naisen naaman kuin miehen tukan :) Ei tarvetta eri puteleille. Tässä hotellissa nainen "joutuu" peseytymään suihkugeelillä ^_^
*
Eilisen postauksen kommentteihin liittyen..... Kävimme niistä keskustelua illallisella. Jonka söimme snobisti Épernayn Michelin-tähden ravintolassa. ;) Miehen tarjoamana ;)
Mies totesi, että "onpa kiva kun kirjoitit tuollaisen jutun joka antaa minusta ihan mulkvistin kuvan, saatoin arvata että siihen tulee tuollaisia kommentteja."
Minä en ymmärtänyt. Miten niin mulkvistin? Siksikö, että annoin ymmärtää, ettei mies tarjoa minulle joka ikistä asiaa joista itse en mielelläni maksa? Mitä ihmettä? Pitäisikö hänen maksaa? En halua syödä croissantteja ja kinkkua aamiaiseksi, miksi haluaisin minulle tarjottavan sellaisen aamiaisen?
"Niin, tuo sun juttu antoi sellaisen kuvan että sä asut jossain teltassa ja minä linnassa enkä vaivaudu tarjoamaan sulle mitään".
"Enhän minä niin kirjoittanut..! Kerroin vain että meillä on eri mieltymykset..!"
Mies oli silti pahoillaan. "Sun olisi pitänyt tehdä selväksi että sä et halua että sulle maksetaan".
Hohhoijaa. En halua, niin, enkä koe että miehenkään pitäisi haluta. Jos ihmisillä on eri mieltymykset ja erilaiset taloudelliset valmiudet sijoittaa mieltymyksiinsä, niin miksi ihmeessä paremmat taloudelliset edellytykset omaavalla pitäisi olla velvollisuus kustantaa toiselle samat edut joihin itsellä on varaa - vaikka toiselle näillä eduilla ei edes olisi suurempaa arvoa tai merkitystä..? En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Se olkoon normi toisille, itselleni se on epäluonnollista.
Miehen mielestä jutun vastakkainasettelu kuitenkin antoi huonon kuvan.
Käänsin asian toiselle kantille. "Okei, no mitäs luulet ihmisten kommentoineen jos olisinkin kirjoittanut, että 'On kyllä mahtavaa hengata täällä Alpeilla ja Champagnessa luksushotelleissa kun mies maksaa! On se kiva kun ei tarvitse surffailla toisten sohvilla eikä syödä joka päivä tonnikalaa :D'"
Miltäs tuollainen olisi kuulostanut? Kukas nyt kuulostaa mulkvistilta? Minä. Kommenttien perusteella minun pitäisi käyttäytyä juuri näin ja odottaa, että mies maksaa kalliimmat majoitukset ja valkopöytäliinaillalliset mikäli hän sellaisia itse lomaltaan toivoo.
Minulle tuo asetelma herättää yhtä kielteisiä viboja kuin toisille se, että en ota vastaan tarjoiluja.
Aihe ja sen herättämät mielikuvat ovat todella kiinnostavia ja käytimmekin niistä keskusteluun hyvän tovin eilen illalla. Mikä on "oikein"? Ei sellaista olekaan. :) Jokainen pariskunta jakaa raha-asiansa niinkuin parhaaksi katsoo. Jonkun mielestä on väärin, ettei varakkaampi osapuoli suunnilleen väkisin tarjoa toiselle niitä asioita, joihin itse haluaa sijoittaa. Minun mielestäni taas on väärin, että vähemmän varakas osapuoli odottaa, että toinen automaattisesti kustantaa hänelle ne asiat joista itsellä ei ole halua tai kykyä maksaa. Jos minulle esimerkiksi oikeasti on mielekkäämpää mennä markettiin ostamaan rahkaa ja marjoja kuin tuijottaa hotellin aamiaistarjoilun croissanteja ja kinkkua joita en syö, niin miksi jonkun pitäisi tästä "luksuksesta" minulle maksaa? Eihän siinä olisi mitään järkeä. :)
Entäs lounaat ja illalliset? Jos minä pidän halvemmista ja mies kalliimmista ravintoloista, pitäisikö sitten mennä sen kalliimman tason mukaan ja antaa toisen maksaa kalliimman paikan erotus? Jonkun mielestä kyllä. Jos se toimii heillä ja vapauttaa näin ruokailutilanteisiin mahdollisesti liittyvistä kitkoista, niin hyvä juttu. :) Mutta älkää tarjotko tätä näkemystä "oikeana tapana toimia". Oikeita tapoja on yhtä monta kuin tilanteita ja pariskuntia.
Mulkvisteja ollaan miehen kanssa vissiin molemmat teimme sitten miten hyvänsä :D Minä omasta mielestäni, jos otan vastaan kaikki tarjoilut ja mies, jos ei tarjoa.
Ahh. <3
....eilen muuten söin jälkiruoaksi varmaan 100 g hiilaria. ;) Sokeria loppuvuoden tarpeisiin...! ^_^
