Ajattelin nyt saattaa päätökseen kesällä aloittamani pohdiskelun aurinkosuojatuotteista ja siitä, millä kriteereillä tuotetta saa kutsua aurinkosuojaksi.

Laitoin asiasta itse asiassa kysymyksen suoraan Euroopan Komissiolle, mutta en koskaan saanut vastausta. Siellä on varmaan tärkeämpiäkin asioita hoidettavana kuin jonkun kosmetiikkabloggarin päätä vaivaavat UV-filtterikysymykset...! :D

Pohdiskeluni sai alkunsa Biosoliksen aurinkoöljystä, jossa on suojakerroin 6 vaikkei tuotteessa ole käytetty mitään varsinaista UV-filtteriä. Sen aurinkosuojasta vastaa karanjaöljy, jolla ei virallisesti ole muuta funktiota kuin "ihoa ja hiuksia hoitava".

Kävin kesän aikana aiheesta hyvin perusteellisen keskustelun Biosoliksen valmistajan Proveran omistajan Cédric Mourlon Beernaertin kanssa, ja vaikka en EU-komissiolta vahvistusta asiaan saanutkaan, Beernaertin perustelu tuntui lopulta loogiselta. Vaikkakaan se ei selitä sitä, miksi niin monet muut luonnonkosmetiikan valmistajat ovat luopuneet aurinkosuojatuotteiden valmistuksesta. Saattaako kyseessä heidänkin puoleltaan olla EU:n Kosmetiikka-asetuksen tulkintavirhe...? En tiedä, se tuntuisi kyllä epätodennäköiseltä. Kaupan alan ollessa kyseessä luulisi valmistajien etsivän kaikki keinot jotta saadaan lisää tavaraa myyntiin. ;)

Noniin, mutta asiaan. :)

EU:n Kosmetiikka-asetuksessa on siis liite VI, jossa luetellaan kosmeettisissa tuotteissa EU:n alueella sallitut UV-suodattimet eli kemikaalit, joita saa käyttää kosmetiikassa "ihoa ja hiuksia UV-säteilyltä suojaavina" ainesosina. Koko pitkä sähköpostien vaihto tiivistettynä; Beernaert selitti, ettei tuo lista suinkaan tarkoita sitä, etteikö tuote ilman kyseisiä UV-filttereitä myöskin saisi kantaa lupausta suojata UV-säteilyltä. Tuotteessa on oltava ainesosia, joilla virallisin, riippumattoman laboratorion suorittamin testein voidaan todistaa olevan UV-säteilyltä suojaavia ominaisuuksia. Tai lopputuotteella on oltava UV-säteilyltä suojaava ominaisuus, kuten Biosoliksen Huile Solairen kohdalla. Testitulokset koskevat siis koko tuotetta, eivät karanjaöljyä erikseen. Kun tällaiset testitulokset voidaan esittää EU:lle, tuotetta saa markkinoida aurinkosuojatuotteena.

Beernaert kehotti minua tutustumaan Kosmetiikka-asetuksen ensimmäisiin 20 sivuun. Lukeeko siellä missään, että aurinkosuojatuotteen on sisällettävä varsinaisia UV-filtteriksi nimettyjä ainesosia? Ei lue. Virhetulkinta on (ainakin minun, mutta ilmeisesti myös monen muun asiaa ihmetelleen kohdalla) tapahtunut siinä, että olen kuvitellut, että aurinkosuojatuotteen täytyy sisältää näitä "varsinaisia" UV-filttereitä. Kosmetiikan ainesosille on EU-komission taholta annettu tiettyjä, testein todistettuja funktioita (kuten pehmentävä/pinta-aktiivinen/humektantti jne), ja UV-suodattimiksi nimetyillä aineilla on siis todistetusti "ihoa tai hiuksia UV-säteilyltä suojaava" vaikutus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, Beernaertin mukaan, etteikö tuotteelle voi saada UV-säteilyltä suojaavaa ominaisuutta muillakin ainesosilla.

Selvä.

Selitys tuntuu loogiselta, mutta jään edelleen ihmettelemään luonnonkosmetiikan valmistajien ongelmaa aurinkotuotteiden kanssa. Beernaertin esittämän "mallin" mukaan tuote, jolla voidaan todistaa olevan UV-säteilyltä suojaava ominaisuus, ON virallisesti aurinkosuojatuote - oli incissä varsinaisia filttereitä tai ei.

Kun esimerkiksi sinkkioksidia sisältävän tuotteen voidaan todistaa suojaavan auringolta, niin mikä on ongelma? Miksi valmistajat EU:ssa vetoavat siihen, ettei sinkkioksidia enää saa käyttää UV-filtterinä? Jos ei kerran ole tarviskaan?

Sen kun vielä joku avaisi.

On asia, jota moni ei jaa kanssani.

Rakkaus Ateenan talomereen. Talohelvettiin, kuten sitä kuulee myös hellästi kutsuttavan. Ateena ei ole monen mielestä kaunis kaupunki. Se on ränsistynyt, likainen, kaoottinen. Ei Ateena missikisoissa pärjäisikään Barcelonaa, Prahaa tai Pariisia vastaan. Hell no.

Mutta minun sydämeni sykkii kaupungin rosoiselle charmille. Sen ainutlaatuiselle yhdistelmälle modernia betonihelvettiä ja antiikin historiaa. Rumien laatikkotalojen keskellä, ihan kaikkialla missä et ikinä odottaisikaan, sykkii tuhansia vuosia vanhan Ateenan pulssi.  Raunioita on kaikkialla - nykyinen Ateena on rakennettu suoraan antiikin kaupungin päälle. Missä tahansa käveletkin, kävelet läntisen sivistyksemme kehdon päällä. Ateena muistuttaa siitä joka kulman takana; puistoissa, aukioilla, metroasemilla, liikennevaloissa.

Ja kaiken keskellä kohoaa Akropoli sekä majesteetillisen kaunis Parthenon. Vaikea kuvitella että kukaan voisi olla vaikuttumatta tuosta näystä.

Olen käynyt monissa suurkaupungeissa, mutta missään en ole (toistaiseksi) kohdannut yhtä vaikuttavaa talomerta. Kiitos Ateenan pinnanmuotojen, silmänkantamattomiin jatkuvaa talomerta voi ihailla täysin esteettä lukuisista paikoista.

Paras niistä on Lykavittoksen kukkula 360 asteen näköaloillaan. Ehdoton lempipaikkani Ateenassa. Tänne tulen aina. Suosittelen auringonlaskun aikaa. Kun Akropolis syttyy yövalaistukseensa ja taustalla Pireuksen satama värjäytyy ensin vaaleanpunaiseksi ja sitten oranssiksi, peittyen lopulta pehmeään hämärään - se on kauneutta jota ei hetkeen unohda.

Tämä on minulle vähän samanlainen juttu kuin Alpit... Tällaista ei näe Suomessa. Tähän näkymään ei voi kyllästyä. Aina kun näen Talot, mykistyn yhä uudestaan. Betonia ja temppeleitä. Virastototaloja ja Bysantin kirkkoja. Vanha ja uusi. Kadut kortteleita puhkoen, kuin suonet, kuljettaen mukanaan elämää. Meri horisontissa  kareillen.

Minun Ateenani.

Ensimmäisessä videossa maisemaa Akropolilta (Areios Pagoksen kukkulalta) Lykavittokselle päin, toiset kaksi videota ovat Lykavittokselta.

Maisema Areios Pagokselta from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Talomeri from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Lykavittoksen huipulla from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Oooo minkä löydön sattumalta teinkään Korresilla maanantaina..! Kuten kerroin, ostin sieltä myös hiusvärin. Mikä tahansa muukin merkki olisi käynyt, en ole hiusväreissä mitenkään merkkiuskollinen, mutta kun huomasin Korresilla edullisen hiusvärin (samassa hintaluokassa kuin Suomessa markettihiusvärit), päätin spontaanisti kokeilla.

Ja nyt voin vain todeta, että harmi ettei näitä myydä Suomessa. (Pikaisella googlauksella en löytänyt näitä edes mistään Korresia myyvästä nettikaupastakaan - liekö tuote vain Kreikan markkinoilla?) Edit. Kiitos lukijalleni vinkistä; Pharmazon.gr'stä voi tilata Korresin hiusvärejä. :)

Ostamani väri on nimeltään Argan Oil Advanced Colorant. Huomasin hyllyssä myös toisen värin, 50 senttiä edullisemman, mutta myyjä neuvoi minua ottamaan uudemman Argan Oilin koska se on hoitavampi ja sopii erityisesti huonokuntoisille hiuksille. (Aijaa - onko tukkani kunto niin selvästi havaittavissa...?)

...autenttinen "just-heräsin" kuva silmäpusseilla ja tyynyn viiruilla... ^_^

Ja onko hoitava...? No on todellakin! Enpähän ole kuunaan tämän tuntuista väriä päähäni lyönyt! Voiko joku teistä sanoa joskus huuhtoneensa kestoväriä hiuksistaan niin, että hiukset ovat tuntuneet silkkisen sileiltä värin jäljiltä...? Siis ennen hoitoainetta? Minä en ole tällaista kokenut ennen kuin nyt. Jestas, tukka oli niin sileä että hoitoaine tuntui täysin turhalta.

Värin mukana tuleva Sunflower & Mountain Tea -hoitoaine on muuten silikoniton - tämäkin erittäin poikkeavaa. "Perinteisten merkkien" hiusvärien mukana tulevat hoitoaineethaan ovat silikonimömmöjen parasta A-luokkaa.

...myönnän että olisi tehnyt mieli laittaa pussiton versio... :p

En usko että hiusfiilis johtuu yksinomaan arganöljystä, mutta en voi sanoa tuntevani hiusvärien reseptiikkaa niin hyvin että osaisin incin perusteella veikkailla mistä sileys johtuu. Löytyyhän sieltä kaurauutetta, soija- ja viljaproteiineja ja kvattia joilla on pehmentäviä ja kalvoa muodostavia ominaisuuksia, mutta nuo ovat kuitenkin tosi yleisiä ainesosia ja kai niitä käytetään muissakin hiusväreissä lieventämään värjäysprosessin  aikaansaamaa karheuden tunnetta..? Silti mikään muu hoitavana itseään mainostava hiusväri ei ole tuntunut tältä. Kyllä Korresilla on nyt onnistuttu kokkailemaan poikkeuksellisen onnistunut väriaine..! :)

Pakkauksessa muuten lukee "Made in Italy for Korres Natural Products". Nyt heräsi uteliaisuus. Korres valmistaa kaikki muut tuotteensa Kreikassa - miksi ei hiusväriä..? Taidanpa laittaa asiasta kyselyä Korresille, ja kysyä samalla onko värit tuotettu vain Kreikan markkinoille.

Uudemmille lukijoille muuten lukuvinkki: vierailin kaksi vuotta sitten Ateenassa Korresin tehtaalla, jutun voi lukea täältä.

Väriaineen inci (kampaajat varmaan ainakin ymmärtää koostumuksesta jotain):

Mukana tullut hoitoainekin oli tosi hyvää. Tämä oli muuten ensimmäinen Korresin hoitis jota kokeilin, voisi joskus ostaa täyden pullonkin.

Verrattuna esimerkiksi Garnierin Olian sävyyn 10, jolla olen viimeksi värjännyt, Korresin Kymppi on selvästi kirkkaamman vaalea. Tykkään!

Kyllä Sporadeille pääseminen Ateenasta on näköjään hankalaa.

Helpoin ja hermoja säästävin tapa lienee oikeasti lentää suoraan charter-lennolla kotimaastaan. :p

Olin selvittänyt netistä, että Sporadeille pääsee kolmesta eri satamasta; Voloksesta, Agios Konstantinoksesta tai Kymin kautta Evian saarelta (Evia on yhteydessä mantereeseen sillan kautta).

Seuraavaksi pitäisi siis vain valita, mitä kautta lähteä. Jos matka olisi tapahtumassa Suomessa, olisin jo selvittänyt lippujen hinnat ja aikataulutkin netistä, tai kävellyt lähimpään matkatoimistoon jossa virkailija olisi selvittänyt vaihtoehtojen aikataulut ja kulut.

Kreikassa tämä ei onnistu. Maan kansallinen bussiyhtiö KTEL ei enää julkaise aikataulujaan saati hintojaan netissä, ja asiakkaiden on joko soitettava maksulliseen palvelunumeroon tai hakeuduttava KTELin toimistoon. Matkatoimistot myyvät vain laiva- ja lentoyhtiöiden lippuja (eivät kaikkien - pienempien saarten väliset yhteydet selviävät vasta paikan päällä saarella) tai omia pakettiratkaisujaan. Kreikassa ei ole yhtä paikkaa, mistä saisit varattua kaiken kerralla.

Niinpä. Eilinen kuluikin eri paikoissa juoksemiseen.

Kuva islandsailing.gr

Aloitin KTELin toimistolta. Oman alustavan suunnitelmani mukaan ottaisin bussin Ateenasta Volokseen ja sieltä laivan Skiathokselle. KTELillä on Ateenan keskustassa yksi ainoa toimisto jonka löytäminen ei ole ihan helppoa osoitteenkaan kanssa. En edelliselläkään kerralla pari vuotta sitten meinannut löytää paikkaa ja nytkin jouduin kysymään apua. Toimiston ovessa tai ikkunoissa ei ole minkäänlaisia tekstejä ilmoittamassa, että kyseessä on KTEL.

Sanni: "Hyvää päivää, puhutteko englantia?"

Mies: "Kyllä, vähän".

Sanni: "Haluaisin päästä Volokseen, mihin aikaan sinne lähtee busseja?"

Mies, epäröiden: "Ehmmmm, Volos... ei, sinne ei ole bussia. Tai on, on sinne mutta - - Odotatko hetkisen."

Mies soitti puhelun.

Mies: "Noniin, annan sinulle osoitteen. Volokseen on bussi, mutta minä en voi myydä sinne lippua. Sinun täytyy mennä B-terminaaliin KTELin Liosionin toimistoon."

Mies ojensi minulle osoitelapun. Liosionin terminaali on minulle tuttu neljän vuoden takaa, jolloin otin sieltä bussin Eviaan. Terminaali ei suinkaan ole keskustassa eikä myöskään suorien julkisten liikenneyhteyksien päässä, ja viimeksi päädyimmekin ottamaan taksin.

Sanni: "Siis, KTELillä on bussi Volokseen mutta sinä et voi myydä lippua?"

Mies: "En, sinun täytyy mennä Liosionin toimistoon."

Oookei. Sama siis kuin menisit Matkahuollon toimistoon, ja he kertoisivat että juuri tämä Matkahuollon piste ei myy sinulle lippua tiettyyn bussiin. Huokaus.

En todellakaan jaksanut lähteä Liosionin toimistolle ja otin seuraavaksi kohteeksi OSEn, Kreikan junayhtiön. Olen aiemmin törmännyt OSElla häkellyttävän töykeään palveluasenteeseen, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.

Astuin toimistoon, jossa ei ollut yhtäkään asiakasta. Vuoronumerolaite ei toiminut. Tiskin takana istui luukuissaan kaksi naisvirkailijaa. Lähestyin toista heistä.

Sanni: "Anteeksi, oletkohan vapaa?"

Nainen: "Riippuu siitä mitä olet vailla. Mitä haluat?

Sanni (päässään) "Mitä helkkaria, mitä asiakkaat nyt yleensä haluavat rautatieyhtiön lipputoimistosta? Souvlakia??"

Sanni (ääneen): Olen menossa Volokseen ja kysyisin onko sinne junayhteyttä.

Nainen, innottomasti: "Mmmjaa, onhan sinne."

Saadakseni selville vielä aikataulut ja hinnat, jouduin esittämään ainakin 10 lisäkysymystä. Pelkkä "Mihinkähän aikaan sinne lähtee junia?" ei riitä täällä päin. Oma-aloitteisesti ei kerrota mitään mahdollisesti asiakasta hyödyttävää lisäinformaatiota.

Tulos: junamatka kestää kaksi kertaa bussia pidempään enkä ehdi aamujunalla laivaan. Selvä. Unohdetaan juna.

Seuraavaksi suuntasin matkatoimistoon.

Sanni: "Hyvää päivää, voisittekohan auttaa minua? Haluaisin päästä Sporadeille, mikä olisi helpoin tapa?"

(Vähän niinkuin toivoin että matkatoimistovirkailijalla olisi hihassaan jokin ässä jota netin erinäiset sivustot eivät olleet paljastaneet.)

Nainen: "Sporadit... Hmm, sinun kannattaa lähteä Agios Konstantinoksesta. Mutta minä voin myydä vain laivalipun, en bussilippua. Sinun on mentävä yhteen toiseen toimistoon, Alkyon Traveliin, he järjestävät Agios Konstantinoksen laivojen aikatauluihin synkronisoituja bussikuljetuksia Ateenasta."

Kysyin KTEListä ja Voloksen vaihtoehdosta. Nainen ravisti päätään. "Ei, Agios Konstantinos on parempi vaihtoehto. KTEListä en osaa sanoa mitään, sinun on mentävä KTELin toimistoon."

"Entä Evia? Jos menisin Kymin kautta ensin Skyrokselle..?"

Nainen puisti päätään. "Skyrokselle on huonot yhteydet, ei kannata mennä sitä kautta. Et pääse Skyrokselta muille Sporadeille." En vai..? Netissä kerrotaan ihan muuta.

"Jos siis haluan Skyrokselle, minun on palattava mantereen kautta?" Matkatoimistovirkailijan mukaan kyllä. Huokaus.

Sain lapulle Alkyon Travelin osoitteen, joka on samassa suunnassa Omonia-aukion lähellä josta juuri tulin. Palasin samaa reittiä. Toimiston pitäisi sijaita Kanigos-aukiolla. Aukio on pieni. Kiersin sen kahteen kertaan. En löytänyt toimistoa. Hermostuin enkä enää kysynyt apua toimiston löytämiseksi. Sen sijaan marssin seuraavaan matkatoimistoon, itsepintaisesti toivoen että joku paikka osaisi tarjota muunkin ratkaisun kuin KTELin tai Alkyonin.

Tämäkään toimisto ei kuitenkaan tuntenut parempaa vaihtoehtoa kuin Alkyonin järjestämän kuljetuksen. He eivät myöskään suositelleet Evian kautta menoa, mitä en ymmärrä. Evia on suuri saari ja sinne menee päivittääin busseja tasatunnein. Virkailija sentään löysi yhteyden Skyroksen ja muiden Sporadien välillä. Hänen mukaansa Skyrokselta on yhteys Alonissokselle kolmesti viikossa. Se riittää minulle, eipähän tarvitse kiertää mantereen kautta.

Kello oli jo paljon. Minun oli nälkä enkä enää jaksanut ruokailun jälkeen lähteä takaisin Kanigos-aukiolle etsimään Alkyonia. Se olkoon seuraavan päivän asia.

Lähdin kävelylle Akropolille ja Anafiotikaan. Postauksen kuvitus kävelyltä.

 Keskustan parhaat kattoterassibaarit Akropolis-näkymillä (kuva Akropolilta päin)

P.S. Melkein aloin jo harkita koko Sporadien hylkäämistä - Pireuksesta pääsee lähes kaikille muille Kreikan saarille päivittäin, ja Pireus taas on lyhyen metromatkan päässä Ateenan keskustasta. Mutta ei. Sporadeille mennään kun se oli päätetty.

P.S. 2. Löysin sen hemmetin Alkyonin tänään. Skiathoksen lippu on hallussani. :) Ajoitus oli kohdallaan - sesongin viimeinen laivayhteys Agios Konstantinoksesta Sporadeille lähtee sunnuntaina...

Kävin eilen täydentämässä matkakosmetiikkani niillä tuotteilla, jotka eivät mahtuneet litran pussiin matkalaukkuun. (Matkustan siis vain käsimatkatavaralla.)

Kipitin aamulla auringon noustessa ystävieni asunnon katolle kuvaamaan tuotteet. Aina voi yrittää keksiä jonkun mielikuvituksellisemman ympäristön tuotekuville kuin sen pöydän kulman. :P

Ystäväni Milton ja Saiva asuvat Ilioupolin kaupunginosassa Imittos-vuoren juurella, ja täältä on kauniit, joskin rakennusten rajoittamat näkymät aina Pireuksen satamaan saakka.

Miltonin ja Saivan koti on minulle todella rakas, tänne on aina yhtä mukavaa palata ja saan asua täällä kuin kotonani. Katto"terassi" on tämän kesän uutuus. :D Kreikassa kerrostalojen katot ovat vapaata aluetta jota talon asukkaat saavat käyttää jos haluavat, ja Saiva oli tänä kesänä ottanut katon haltuunsa. Nyt siellä kasvaa pieni city-kasvimaa. Minä puolestani olen ottanut katon aamujumppakäyttöön. :)

Matkatavaroista jäivät uupumaan:

* Suihkugeeli

* Vartalovoide

* Aurinkovoide

* Käsivoide

* Jalkavoide (....joo, voiteissa riittää..)

* Kynsilakanpoistoaine

Ateenassa ykköskohteeni oli - - mikäpä muukaan kuin Korres Shop. :) Korresia saa toki joka apteekistakin, mutta hinnat ovat samat kaikkialla ja minä tykkään Korresin omista myymälöistä joissa voi hipelöidä koko valikoimaa.

Kreikassa Korresin hinnat ovat alle puolet Suomen hinnoista. Esimerkiksi 250 ml suihkugeeli maksaa täällä 4,95€ ja Suomessa 12,50€, 200 ml body lotion on täällä 7€ ja Suomessa 15,90€. Kyllä, vieläkin halvemmalla saisin suihkut ja vartalon kosteutukset hoidettua, mutta täällä haluan hemmotella itseäni Korresilla. Merkki kuuluu suosikeihini ja onhan se nyt kivempi käyttää Kreikassa kreikkalaista kuin jotain Niveaa...! :D Korresin pakkaukset ja tuoksumaailmat ovat todella mieleeni, tämä on juuri sitä kosmetiikan elämyksellisyyttä.

(...ja kyllä, ostin Korresilta myös hiusvärin...! En nimittäin ehtinytkään hoitaa tyvikasvua Suomessa ennen lähtöä.)

Kynsilakanpoistoaineella ei muuten olisi ollut väliä, en yleensä lakkaile kynsiäni reissussa, mutta kun on se Trindin kuuri...

Erillinen jalkavoide on ihan pakollinen, en enää halua joutua viime syksyn tilanteeseen jossa kantapään iho oli lopulta ihan rikki (eikä Nivea Creme auttanut). Hansaplastilta löysin edullisimman, runsaasti ureaa sisältävän kantapäävoiteen.

Olen käyttänyt viime vuodet uskollisesti Nivean aurinkovoiteita, mutta tällä kertaa päätin palata vanhaan vakkariini Piz Buiniin. Ei niillä varmasti ole juuri mitään käytännön eroa. Piz Buinin pullo vain on mun silmään virtaviivaisemman näköinen... :D

Korresilla oli niiiin vaikea päättää minkä tuoksuiset vartalotuotteet ottaisi... Pyörittelin pitkään käsissäni Sitruuna-Basilikaa ja tämän kesän uutuutta Santorini Vine -vartalovoidetta, mutta päädyin lopulta raikkaampaan Sitruuna-Basilikaan.

Suihkugeeliksi valikoitui Citrus. Eilisen suihkutuokion perusteella totesin, että se oli miedompi mitä odotin, mutta jätti ihon tosi hyvän tuntuiseksi. Ei niin kuivattavaa kuin viime syksyn reissu-suihkugeeli, joka oli budjetin niukkuuden vuoksi käsisaippuaa. ;)

(Kirjoittelen muuten taas oman postauksensa tämän reissun budjetista, mä tykkään ruotia näitä "miten saa pennin riittämään" -juttuja. :))

Käsivoiteen suhteen olen todella nirso, koostumuksen täytyy olla "just eikä melkein". Voiteen on oltava tarpeeksi rasvaista jotta se pehmentää riittävästi, ja pieni kalvon tunnekin on toivottavaa, mutta toisaalta koostumuksen täytyy imeytyä kunnolla jättämättä ihoa tahmeaksi.

Korresin Almond Oil & Calendula -käsivoide täytti nuo kriteerit. Se on vesinen - rasvainen -asteikolla keskitäyteläistä, ja voidetta hieroessa tuntuu miellyttävä kalvomaisuus. Tahmeaksi iho ei jää, vaan kalvo asettuu iholle voiteen imeytyessä huomaamattomaksi, suojaavaksi pinnaksi. Erinomainen "semi-kuiville" käsille. :)

Ja lopuksi: höylät.

En ole enää koskaan nähnyt höyliä samalla tavalla blogissa käydyn viime syyskuisen höyläkeskustelun jälkeen. Kaikkea sitä oppiikin päälle 3-kymppisenä...! Miksi ottaa kalliimpi 3-teräinen kun voi valita halvemman 2-teräisen... No, kiitos teidän se selvisi. ;)

Tällä kertaa otin itsekin 3-teräisen, hehheh...

.

P.S. Tajusin sitten eilen kaikki ostokset suoritettuani, että no helkkari, puolella tästä summasta olisin maksanut laukun ruumamaksun lentokoneessa ja saanut kaiken kaman mukaan jo Suomesta. Hohhoijaa. :D No, toisaalta: kiitos blogin kautta saamani kosmetiikan määrän, en kotioloissa ole enää juuri koskaan varsinaisesti pakotettu ostamaan kosmetiikkaa. Kun käsimatkatavaralla matkustus asettaa minut tilanteeseen, jossa on perusteltu syy ostaa kosmetiikkaa, niin sehän on itse asiassa... kivaa. ^_^

Ja onhan käsimatkatavaralla matkustaminen aina vaivattomampaa.... Seliseli.... ;)

Ensin: Esprit-huivin voitti nimimerkki Marjo K, random.orgin luotettavalla avustuksella! :) Onnittelut Marjolle, toivottavasti huivista on iloa syksyyn.

Olin siis muutama viikko sitten Tampereen Sokoksella muuttumisleikissä jossa perustyyliäni päivitettiin kuuden eri stailauksen muodossa.

Laitan tähän vielä detaljikuvia asusteista, muutamista niistä tuli kysymyksiäkin. Itsehän en osaa asustaa pukeutumistani lainkaan, ja sain stailauksesta muutamia ideoita joita aion ainakin kovasti yrittää ujuttaa mukaan maustamaan varsin korutonta ja arkista tyyliäni. :) Hankintojakin tuli tehtyä, ja osa on jo ollut ahkerassa käytössäkin.

Koru - Noa Noa

Laukku - Esprit

Kengät -Vagabond

Laukku - Bulaggi

Kengät - Vagabond

Koru - Korukolmio

Koru - Snö Of Sweden

Vyö - Veniz

Laukku - Esprit

Vyö - Veniz

Rannekoru - Aarikka

Laukku - Esprit

Laukku - Laukkuasema

Asun 5 laukusta ei valitettavasti ollut selkeämpää kuvaa.

Laukku - Esprit

Bootsit - Ten Points

Tässä muuten vaihtoehtoinen versio asusta 5 - bootsit vaihdettiin ballerinoihin ja laukku eri malliseksi.

Vyö - Esprit

Laukku - David Jones

Kengät - Vagabond

. . .

Ja mitäs sitten tuli hankittua....?

Kyllä, edc:n mekko oli yksi ilmiselvimmistä kotiutettavista! :) (Pahoitteluni teille jotka ette voi sietää tätä blogimaailmaan pesiytynyttä ilmaisua... :) Olen saanut palautetta piste-piste-piste -intoni lisäksi myös tämän sanan käytöstä! :D)

Espritin sudenkorento-huivi oli myös erittäin mieluinen, ja erittäin kaukana mun omasta tyylistä. Taitaa olla ensimmäinen omistamani huivi jossa on joku kuvio.

Korukolmion koruun ihastuin myös heti. Se onkin ollut ahkerimmassa käytössä stailauksen jälkeen! Kohta mulle alkaa varmaan kaverit nauraa kun ilmestyn kaikkiin tilanteisiin lehtikorun kanssa... :D Ehkä voisi rohkaistua ostamaan jonkun toisenkin? ;)

Uskokaa tai älkää, mutta nämä simppelit paidat ovat minun silmiini tosi naisellisia (omaan tyyliini verrattuna). Tykkäsin niistä kovasti, sillä ne edustavat sitä tyyliä johon haluaisin oppia pukeutumaan kun tilaisuus vaatii siistimpää habitusta. Valkoisen kohdalla vähän emmin kun jotenkin mä niin arvaan että tulee olemaan tosi vaikeaa käyttää sitä (en osaa pukeutua valkoiseen), mutta halusin sen sitten kuitenkin. Kun tarkoitus oli oikeasti löytää vaatteita jotka poikkeavat perustyylistäni.

Kummatkin paidat ovat Mexxin. Pukeutumisneuvoja Eeva Aspelin vinkkasi, että Mexxin leikkaukset sopivat minun vartalon mallilleni ja sieltä löytyy myös tarpeeksi pieniä kokoja.

Tämän saatoitte *ehkä* arvata... :) Niin kaunis ja toimiva perusneule - mutta hitusen siistimpi ja ehdottomasti laadukkaamman vaikutelman antava kuin vaatekaappini henkkamaukka-neuleet. Tykkäsin kovasti leikkauksesta sivusaumassa - pieni mutta kivan extran tuova detalji. :)

Neule on Kaiio-merkkinen.

....ja... kuka yllättyi? :D

Ehkä olisin voinut jättää tämän hankkimatta kun trikoopaidat nyt kuitenkin ovat, köhöm, aikas hyvin edustettuina vaatekaapissani. Mutta en voinut vastustaa... Niin ihana..! Nämä ovat niin minua, ei siitä mihinkään pääse. Eikä ole tarviskaan.

Pusero on Espritin. Melkein ostin oranssiraidallisenkin kappaleen...! :D Sitten sain hillittyä itseni ja vein sen takaisin rekkiin.

.

Stailauksista edc-mekko yhdistettynä vyöhön oli suosikkinne, ja itsekin tykkäsin siitä. Ehkäpä moni siis kysyykin, "Miksi et ostanut sitä vyötä...?"

Kyllä minä sitä mietin. Mutta lopulta käytännöllisyyden tajuni voitti. Vyö näytti stailauksessa tosi kivalta, mutta mä tiedän etten tulisi sitä "tosielämässä" käyttämään. Se on omaan tyyliini liian erilainen, liian... kiiltävä, koristeellinen, jotain.... Aion opetella käyttämään vöitä eri tavalla, mutta tuo vyö oli liian erikoinen.

Loppuun vielä pari kuvaa uusien hankintojen yhdistelystä vanhoihin vaatteisiini.

Tämä superhalpis pilkkumekko on niitä harvoja mekkoja joita olen käyttänyt vuosien varrella aika paljonkin, se on tarpeeksi simppeli - ja suoraan sanottuna tarpeeksi halvan :D näköinen jotta olen kokenut oloni kotoisaksi siinä. Se päällä ei ole yhtään "hieno olo". (Anteeksi Seppälä.) Mekko näkyy päälläni tässä postauksessa.

Pilkkumekon käyttö on rajoittunut vain kesäaikaan, mutta nyt mietin, että voisin kokeilla käyttää sitä myös syksyllä neuletakin ja huivin kanssa. Ja ehkäpä uskaltaisin liittää siihen vielä punaisen vyönkin väriä tuomaan..!

Tämä musta silkkimekko on ollut minulle sellainen "parempien tilaisuuksien" mekko, mutta ilman asusteita se näyttää aika tylsältä. Aiemmin ei olisi tullut mieleenkään laittaa sen kanssa jotain pitkää ja roikkuvaa korua, mutta uusi kaverini lehtikoru näyttää sopivan sen kanssa aivan mainiosti! :) Nyt oikein odotan seuraavaa tilaisuutta päästä pukeutumaan tähän! :)

.

Tällaisia vaatteita ja ideoita tarttui mukaan Sokoksen stailauksesta. :) Voisin ehdottomasti mennä joskus uudestaankin. Ammattilaisen silmän kautta saa niitä omia silmälappujaan vähän auki ja näkee muitakin mahdollisuuksia kuin ne joihin on tottunut. Olen katsellut vaatekauppojen ikkunoita ihan uudella inspiraatiolla stailauksen jälkeen..! :)

Lumenen syysmeikkikokoelma on nimeltään Nude & Matt ja se tarjoilee huurteisia ja mattaisia roosan ja beigen sävyjä.

Ennen kesäisemmille leveysasteille lähtöä ehdin tehdä kokoelman tuotteilla syksyisen lookin. Tuotteet on saatu Lumenelta, ja ne tulevat myyntiin syyskuussa.

Meikissä käytetty aurinkopuuteri ja poskipuna kuuluvat Lumenen perusvalikoimaan.

Kokoelmaan kuuluu neljä kynsilakkaa, kaksi huulipunaa ja kaksi luomiväriduoa. Tuotepaketissani oli luomivärisävy 8, Tunturimaisema.

Lakkoja on kahdella koostumuksella; Frosted Pearl ja Frosted Matt. Pearl jättää himmeän hohtavan helmiäispinnan, Matt taas mattaisen cremen. (Odotin huurretumpaa jälkeä mutta Frosted Matt -sävyt ovat minun kynsilläni käytännössä kuin normi-cremet.)

Suosikkini ja matkallekin mukaan päässyt sävy on #33 Utuharso, aika täyydellinen nude-beige.

Kuvassa Utuharso-lakkapullo.

...ja piti vielä ottaa toinen kuva jossa näkyy peukalon kynnessä Aamuinen sade. :)

Tunturimaisema-luomiväriduo yhdistää silkkisen, himmeästi hohtavan beigeroosan ja tumman mattaruskean. Välillä kuulee kritisoitavan Lumenen pigmenttiä, mutta tämä duo ainakin on erittäin pigmenttinen. Tummanruskeaa ei tarvinnut kuin hipaista siveltimellä ja luomelle ilmestyi kunnolla väriä.

Roosan sävyn koostumus on silkkinen ja kauniisti levittyvä, ei yhtään pölyinen ja variseva. Lumenelle 10 pistettä ja papukaijamerkki tämän luomivärin laadusta!

Meikin tein klassisella avoimella banaanivarjostuksella (avoin = luomen ulkonurkkaa ei varjosteta), tosin tein banskusta tällä kertaa graafisemman ja tiukemman, vähemmän häivytetyn. Kuvissa meikin vaikutelma ei valitettavasti tule oikein esiin, mutta silmäni näyttävät tosi erilaisille ja paljon suuremmille tällaisella banskulla.

Koko luomella Tunturimaisema-duon roosaa, luomivaossa duon tummanruskeaa.

Rajauksen tein kynällä ja siveltimellä.

Huulipunissa on tummempi marjanpunainen ja klassinen vaalea nude.

.

Ei ole kynnet juuri vielä ehtineet kasvaa Trind-kuurin myötä, takana vasta kaksi viikkoa...

Tässä vielä punahuuliversio silmälaseilla.

Olen saapunut Ateenaan.

<3

Vietin päivän ystävieni Mariannan ja Vassiliksen talolla auringosta, hyvästä ruoasta ja mitä parhaasta seurasta nauttien.

Tänään ei sen kummempaa postausta kuin auringon ja oliiviöljyn makuiset kuvaterveiset...!

Marianna oli kattanut pöytään kreikkalaisia lempiherkkujani. Voitte arvata että sieltä löytyi klassinen horiatiki (eli kreikkalainen salaatti), joka ei missään muualla maistu yhtä hyvältä kuin täällä. Mikä ihme siinä onkaan... Vaikka kuinka ostaisi kreikkalaista oliiviöljyäkin, ei salaatti maistu kotona samalta. Mysteeri :)

Juustoaddiktin unelmalounas...! Marianna oli koonnut lautaselle kreikkalaisia lempijuustojaan, jälkkäriksi oli vielä suussa sulavaa anthotiroa, hieman ricotan tyylistä tuorejuustoa.

Tuo manouri on sellaista herkkua että oijjoi... Suosittelen todellakin maistamaan kun olette Kreikassa! Näyttää pehmeältä fetalta mutta maistuu ihan erilaiselle, se on kermaista eikä juuri lainkaan suolaista.

Katiki on pehmeää ja lusikoitavaa ja muistuttaa rahkaa, mutta on happamampaa, vähän kuin ranskalaisten fromage frais.

Pääruokana oli Briamia... Mmmm...! Ilman perunaa ;)

Rakastan kreikkalaisia ladera-ruokia, joihin Briam kuuluu. Ladera on perinteistä kreikkalaista maalaisruokaa, runsaassa oliiviöljyssä pitkään haudutettuja, lähes poikkeuksetta pelkistä kasviksista valmistettuja uunipaistoksia. Oliiviöljy on tämän ruokalajin salaisuus - sitä täytyy uskaltaa käyttää paljon. ;)

.

Illalla saavuin toisen ystäväpariskuntani Miltonin ja Saivan luokse. Ovella tervehti heidän Izabel-tyttärensä.

Izabel oli tehnyt minulle paperiveneen. Siinä lukee kreikaksi Sanni.

<3

Voi Kreikka, ystäväni. Ihanaa nähdä taas!

Kaksi toisiinsa mitenkään liittymätöntä asiaa. :)

Juttuvinkki: Indiedaysin etusivulla ilmestyi tänään mun kirjoittama juttu meikkisivellinten hoidosta ja puhdistuksesta. Minulta aina aika ajoin kysellään tuosta aiheesta, ja tänään tuollaisen jutun voi siis käydä lukemassa täältä. :) Te keitä kiinnostaa.

Asia 2: tämä saattaa kiinnostaa vielä harvempia kuin sivellinten pesu, mutta en malta olla jakamatta ilostustani mun ensimmäisistä kaalikääryleistä! ^_^

Olen tänä vuonna tehnyt keittiössä moniakin "ekoja", ja tällä viikolla tuli kaalikääryleiden vuoro. Kyllähän näin klassinen ruoka täytyy joskus kokeilla tehdä. :) Tosin en etsinyt mitään reseptiä käsiini eikä nämä rullat varmaan ole lähelläkään sitä klassista reseptiä (tiedän että normaalit kaalikääryleet valellaan ainakin siirapilla), mutta hyviä tuli päästä vetäistyllä ohjeellakin! :)

Tein kääryleet savoy- eli savoijinkaaliin, joka minusta on maukkaampaa kuin valkokaali. Ja onhan siinä nätimpi, "pitsinen" pinta! :)

Aloitin höyryttämällä kaalinlehdet. En tiedä kuuluisiko ne "oikeasti" keittää, mutta sama kai se lopulta on millä ne pehmentää.

Täyte valmistui quornista, sipulista, kesäkurpitsasta, paprikasta ja chilistä. Pilkoin kasvikset ja kuullottelin öljyssä kunnes pehmenivät ja lisäsin sitten quorn-rouheen ja mausteet. Sambal Oelek -tahna kuuluu niihin käteviin "kädettömien" keittiöpelastuksiin joilla saa ruokaan makua helposti - vajaa teelusikallinen 400 g quorn-rouhesatsiin ja johan tulee mukavan pehmeä ja makeahko tulisuus. Sambal Oelekia käyttäessä ei välttämättä tarvitse chilipalkoa mukaan lainkaan.

Sidoin täytettä lorauttamalla joukkoon hitusen kermaa, unohtui tuosta ohjeesta. Tuorejuustokin olisi käynyt oikein hyvin, tai juustoraaste.

Lusikoin täytteen höyrytetyille kaalinlehdille ja taittelin rulliksi.

Sirottelin kääryleiden pinnalle parmesan-juustoa. Paistoin 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Tulipa niistä söpöjä..! (Tässä siis vielä ennen uuniin menoa.)

Olen lapsellisen innoissani tällaisista jutuista. :) Kaalikääryleet kuuluu sarjassamme niihin ruokiin, joiden kuvittelin entisessä "lisää-vain-vesi -elämässäni" olevan niin vaikeita valmistaa että en kuunaan olisi kuvitellut niitä joskus tekeväni.

Ruoanlaitto on niin yksinkertaista kun siihen pääsee jyvälle että ihan naurattaa oma entinen kädetön itseni. Miten sitä ei osannut soveltaa yhtään mitään.... :)

Mä en lapsena itse asiassa edes tykännyt kaalikääryleistä. Niinkuin en juuri mistään liharuoista. (Siksi lopetinkin lihansyönnin 14-vuotiaana....)

Mutta nyt maistuu. :) Ei liha vaan kaalikääryleet, siis. Kääryleisiin voi laittaa vaikka mitä täytettä, miksipä sen tarvitsisi juuri lihaa tai lihankorviketta olla. Inspiroiduin yhdessä ravintolassa ihan hulluna punajuuri-vuohenjuustotäytteisistä kaalikääryleistä, niitä täytyy kokeilla seuraavaksi. :)