Okei, Skopelos on aivan tyrmäävän idyllinen.
Mä en taida vielä lähteä täältä.
Skopeloksen pääkylästä käytetään syystäkin saari-oppaassani ilmaisua ridiculously picturesque.
Mutta ennen kuin hukutan teidät Skopelos-kollaaseihin, pakko kertoa mun uudesta majapaikasta... joka itse asiassa sekin on syynä siihen että haluan jäädä Skopelokselle pidemmäksi aikaa.
Mulla kävi ihan törkeän hyvä tuuri!
Aloitetaan alusta. :)
Olin varannut kahden ensimmäisen yön majoituksen netin kautta. Ajattelin, että jos tykkään paikasta, jään sinne vielä yöksi tai pariksi. Paikka, Sea View Studios, olikin oikein mukava; 20 euroa yö, tosi suuri huone kunnon keittiöllä, koko rakennuksen levyinen parveke ja upeat maisemat alas rannalle.
Mutta. Sinne päästäkseen on käveltävä sellaiset 2 kilometria erittäin jyrkkää ylämäkeä. Paikka sijaitsee varsinaisen Skopelos Townin ulkopuolella, Townista ulos johtavan tien varrella kukkulan takana.
Ylämäkipuuskutuksen voi tietysti ottaa kuntoilun kannalta, mutta jo ensimmäisen päivän jälkeen tiesin, etten jäisi Sea View'hun. Se oli minun makuuni aivan liian syrjässä. Minä haluan asua tapahtumien keskellä, en yksin jossain kukkulalla.
Torstaina otin tehtäväkseni löytää uuden paikan lähempänä keskustaa. Arvelin, että keskustapaikat olisivat kuitenkin todennäköisesti kukkulamajoitusta kalliimpia. Kiertelin keskustaa ja kyselin domatia-paikkojen ovilla, mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän. Joko hinnat olivat liian kalliita tai paikassa ei ollut keittiötä.
Kun olin jälleen pysähtynyt erään "Rooms To Let" -kyltin kohdalle, kuulin yläpuoleltani huhuilua. "Are you looking for me?" huusi nainen ylemmältä kadulta, portaiden päässä sijaitsevan talon kattoterassilta. Vastasin että kyllä, mikäli hän omisti domatian jonka edessä juuri seisoin.
Kävi ilmi, että nainen ei omistanut sitä domatiaa, vaan ylemmällä kadulla olevan. "Come, come!" nainen kehotti innokkaasti ja viittoi minua tulemaan ylös.
Astuin ovesta ihastuttavalla, istutusten täyttämälle pikkuiselle sisäpihalle.
"I have room for you!" nainen sanoi hymyillen ja lähti johdattamaan minua portaita ylös talon toiseen kerrokseen. Katselin hurmaavaa rakennusta ja ajattelin, että tähän paikkaan minulla ei todellakaan olisi varaa. Paikka oli aivan erinäköinen ja -tasoinen kuin mikään domatia missä olin koskaan majoittunut.
Toisessa kerroksessa oli sisäpihaa kiertävä viehättävä kattoterassi kera tuolien ja pöytien, ja upeat maisemat satamaan ja ympäröivään vanhaan kaupunkiin.
Sisällä talossa panin merkille hyvin pidetyt puulattiat ja kauniit vaaleat materiaalit. Tämähän oli kuin jonkun vähän varakkaamman kreikkalaisen koti. Nainen esitteli minulle huoneen, joka oli kooltaan hyvin pieni mutta sitäkin siistimpi ja kotoisampi. Puulattia sen varmasti teki. En ole koskaan aiemmin ollut puulattiaisessa domatiassa, lattiat ovat käytännössä aina kivimateriaalia.
Kerroin tarvitsevani keittiötä, ja nainen johdatti minut seuraavaan kerrokseen, josta löytyi talon asukkaiden yhteinen keittiö. "Mutta ei tätä juuri kukaan käytä, melkein kaikki asiakkaani ottavat aamiaispaketin. Haluatko sinä aamiaisen? Se maksaa kaksi euroa. Muussa tapauksessa keittiö on varmasti täysin sinun omassa käytössäsi."
Olin aivan hurmaantunut paikasta, mutta en meinannut edes uskaltaa kysyä hintaa. Tämä oli selvästi joku 40 euron domatia. Mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, nainen kysyi, "How much you pay in Sea View?" Kun kerroin, että 20 euroa, nainen sanoi että saan huoneen häneltä samaan hintaan.
*sisäisiä riemun kiljahduksia*
Jes! Jes! Whooo! Eläköön low season...! ^_^
(Nyt kun olen majoittunut huoneeseeni, voin raportoida että huoneen ovessa olevan hintataulukon mukaan huoneen hinta on low-seasonin aikaan 40 euroa ja high seasonilla 60 euroa.)
Nyt siis olen täällä uudessa paikassani. Täällä on aivan ihanaa. Skopeloksella on ihanaa. Täällä on myös paljon enemmän nähtävää kuin Skiathoksella.
En malta vielä jatkaa Alonnisokselle.
Tällainen paikka - kahdella kympillä...!!
...ja tuolla majoituin kaksi ekaa yötä.
Kyllä nyt kelpaa! :)
.
...ja sen sanottuaan nainen lähti ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen, vailla suuntaa, vailla suunnitelmaa, kunhan vain eksymään kujille ja kaduille, lukemaan kirjaa johonkin kahvilaan, katselemaan ihmisiä, hengittämään kylää ja sen kauneutta.
No niin ystäväiset, nyt on tullut taas se aika reissua kun siirrytään "hiuspornon" pariin. :)
En koskaan lakkaa ällistelemästä kuinka ihaniksi mun hiukset täällä Välimerellä muuttuu. Se on se ilman kosteus. Kotioloissa niin pörröisen kuiva tukka muuttuu lauhkean laineikkaaksi kuontaloksi. Hamppuisen hattaran sijaan latvat pysyvät nätillä kiharalla. Tässä ilmastossa mun hiusten luonnonkiharuus todella tulee esiin.
Voi, voi, kun ne aina voisivat näyttää tältä.... Mutta minä asun Pohjolassa.
.
Sitten saippua-asioihin. Matkashampooksi valikoitui sitten kuitenkin...
Lushin Godiva.
(En ymmärrä noiden kuivattujen kasvihärpäkkeiden merkitystä shampoopalassa... Estetiikkaa?)
Huomio # 1: haju on vihdoin laantunut. Matkalaukkuni sisältöineen ei ole jasmiinin "löyhkän" täyttämä. Huraa! Toki klöntti haisee edelleen voimakkaasti, mutta olen jopa alkanut hitusen tottua siihen. Päänsärky-vaaraa ei onneksi enää ole.
Huomio # 2: ette usko tätä, mutta... vaikka Godiva ei ole oikeaa saippuaa vaan sulfaattishampoo kiinteässä muodossa - - mun hiukset jää taas tahmeiksi...! Ei lähellekään siihen malliin kuin viime syksyn saippua-"tragediassa", mutta tahmeiksi kuitenkin.
"Kutripornoa" väliin.... Oih, nuo, korkkiruuvit...! Ihan kuin katselisin jonkun muun hiuksia kuin omiani..!
Godivasta kerrotaan Lushin sivuilla näin:
"Godiva cleans and conditions with a host of nut oils and butters, and then leaves a heady, lingering scent of jasmine on your newly-glossy tresses.
It's stuffed with butters and oils to condition, moisturise and soften the hair; cocoa butter, cupuacu butter, shea butter, camellia oil, organic macadamia nut oil, and extra virgin coconut oil".
Ehkä tuo selittää hiusten tahmeuden. Tykkään kyllä käyttää öljyjä hiusten hoidossa, mutta Godiva sisältää niitä ilmeisesti pikkuisen liikaa mun hiustyypille. Lisäksi uskon, että Kreikan kova vesi vaikuttaa asiaan - täällä tarvitsisi tujumman sulfaattipommin irrottamaan lian - ja myös ne liiat öljyt - hiuksista.
Tein tosiaan Godivalla kotona vielä yhden testipesun ennen reissuun lähtöä, ja silloin se tuntui toimivan hyvin. Minulla ei ollut tällä kertaa muotoilutuotteiden jäämiä hiuksissa ja tukka tuntui jäävän kiitettävän puhtaaksi ja normaalin tuntuiseksi. Niinpä se sai matkalipun Kreikkaan.
Nyt sitten tahmaillaan täällä. *huokaus*
Luulen kylläkin, että Ma Provence -palashampoolla olisi ollut näissä olosuhteissa samat ongelmat. Ehkä on vain hyväksyttävä, että kovan veden maissa kunnon pesevä shampoo, nestemäisessä muodossa, on kohdallaan. (Tai en tiedä miten olisi mennyt esim. sen teidän suositteleman, pesevämmän Lushin Seanik-palan kanssa..?)
No, hiukset kuitenkin näyttää ihanilta..! ^_^ Tahmasta huolimatta, Godivan jättämä efekti ei kuitenkaan muistuta millään lailla Blondi-saippuan luomaa megalomaanista tuuheutta.
Nämä ja monet muut kuvat viime syksyltä ovat piirtyneet ikuisesti mieleeni... Ensimmäisen saippuapesun tuoma tulos oli jotain ihan mieletöntä.
Vaikka tukka tuntui kertakaikkisen ällöttävältä, voin ainakin todeta että elämässäni on ollut kokonainen kuukausi, jolloin minulla oli oikeasti tuuheat, PAKSUT hiukset.
Uusille lukijoille kerrottakoon, että viime syksyn Kreikan reissussa testasin ensimmäistä kertaa elämässäni saippuaa hiusten pesuun.
Hius-saippualla (eri asia kuin kiinteä shampoo, kuten Lushin palat) on oma, innokas fanijoukkonsa. Ne keillä se toimii, saavatkin aivan upean tukan volyymilla vailla vertaa. Minäkin sain tuuheutta olan takaa, mutta valitettavasti myös lähmäisimmät, tahmaisimmat ja likaisimmat hiukset ever. Saippua kerrostui kerrostumistaan hiuksiin viikkojen aikana, kunnes hiukset lopulta olivat niin tahmaiset että pysyivät ylhäällä itsestään (ehkä kuvottavimmat hiuskuvat koskaan Karkkipäivässä...).
Nuo saippua-jutut olivat muuten, hassua kyllä, blogin suosituin juttusarja viime vuonna. :)
Uudemmat lukijat, jos saippuapesu herätti uteliaisuuden, tsekatkaa vaikka nämä postaukset:
Saippua hiustenpesuaineena on oikeasti yksi kiinnostavimpia kosmetiikan ilmiöitä joihin olen törmännyt. Toiset saavat täydellisen tuuhean, puhtaan tukan joka kiiltää eikä tarvitse edes hoitoainetta, toiset taas minun tavoin maailman ällöimmän lähmämopin.
Oletko sinä kokeillut..?
Tänä syksynä hiukset eivät ole tuuheat. Mutta tykkään niistä jopa likaisina Kreikan olosuhteissa. (Kuvissa likainen tukka.)
Minua ilostuttaa jopa nuo pään ympärille kertyvät haituvat. :) Kotona tukka makaa aina päätä myöten, edes haituvat eivät jaksa nousta...
It is true. Välimeri tekee sinut kauniimmaksi. ^_^
Muistatte, kun kirjoittelin hämmentyneitä ja huvittuneita fiiliksiäni Maybellinen Baby Lipseistä heinäkuun lopussa. Elokuussa alkoivat TV:ssä rullata Baby Lips -mainokset ja täytyy myöntää, että on tämä kyllä oikeasti yksi huvittavimpia mainoskampanjoita ja hypetyksiä mihin olen koskaan törmännyt.
Kuva: L'Oreal Finlandin kuvapankki
Mainoksissa korostetaan, kuinka huulet tuntuvat pehmeiltä jo viikon Baby Lips -käytön jälkeen..! Ohoh, minä saan huuleni pehmeiksi vain yhdellä kerta-annoksella Blistexiä. Ja eikös se ole huulirasvan perustehtävä - tehdä huulet pehmeiksi? Ei Baby Lips -kamppikselle voi kuin nauraa - huulirasvan itsestäänselvät perusominaisuudet saadaan kuulostamaan joltain uudelta edistyneeltä teknologialta. Wow, huulirasva joka pehmentää ja kosteuttaa - tätähän on pakko saada!
Samalla on pakko antaa iso käsi kamppiksen takana olevalle markkinointitiimille - eipä ole aikoihin nähty yhtä onnistunutta kampanjaa kosmetiikkatuotteen ympärillä. Baby Lipsit ovat todellakin kaikkialla ja nuoret keräävät koko sarjan niin kuin me 90-luvun alun teinit Date-tuoksuja ja dödöjä konsanaan. Erittäin mielenkiintoista tämä markkinointimaailman "kemia". Miten ihmeessä kolmen euron huulirasva saadaan lanseerattua vuosikymmenen supermahtavuutena? Se vaatii taitoa, jolle voi vain kumartaa.
Täällä Kreikassakaan en ole voinut välttyä Vauvahuulilta. Kaikissa yhteyksissä joku porukasta on jossain vaiheessa kaivanut laukustaan Baby Lips -puikon.
Niin myös ystäväni Marianna. Marianna on sävytettyjen huulirasvojen suurkuluttaja, ja kun huomasin hänen rullaavaan oranssia Baby Lipsiä huulilleen, tartuin heti tilaisuuteen. Nyt mä selvittäisin kaikki markkinoiden värilliset huulirasvat tuntevalta asiantuntijalta, onko Baby Lipsissä oikeasti jotain erilaista ja ainutlaatuista mikä selittäisi sen suosiota (siis muukin kuin taidokas mainoskampanja).
"On, on!" huudahti Marianna. "Oh my God, they are the best..!"
Tuijotin häntä melkein pettyneenä. (Miksi halusin kuulla jotain muuta..?)
Marianna selitti ihailtavalla verbaliikalla, kuinka Baby Lipsin koostumus, pigmentti ja "huulifiilis" ovat täydellisessä balanssissa ja kuinka tuote vain tuntuu huulilla ihan täydelliseltä ja sävy pysyy pitkään. (Nainenhan voisi aloittaa sivutoimisen uran kauneusbloggaajana, niin perusteellisesti ja havainnollistavin sanavalinnoin hän onnistui Baby Lips -rasvaa kuvailemaan..!)
Mariannan ultimate-suosikki on muuten Korresin purkki-huulirasva. Selvisi, etteivät Baby Lipsit ihan päihitä huulifiiliksessä Korresia, mutta Babyn etuna on hygieenisyys ja se voittaa myös pigmentillään. Entä Korresin puikko-versio, sehän on hygieenisempi kuin purkkirasva? Ei, Marianna sanoi. Korresin puikot eivät kuulema kosteuta yhtä hyvin kuin purkkirasvat.
Okei. Mielenkiintoista. Teidän aiempaan Baby Lips -postaukseeni jättämien kommenttien perusteella Baby Lipsien koostumuksessa ei ole mitään ihmeellistä, joten oli kiinnostavaa kuulla Mariannan, alias "Tinted Lip Balm Queenin" olevan niin tohkeissaan Vauvahuulista.
Värittömistä versioista Marianna ei niin piittaa, sillä hänelle sävyllisyys on juuri "se juttu". Sävyllisistä Cherry Me on suosikki, sanoikohan hän että jo kolmas puikko Cherryä on menossa.
Kysyin Mariannalta aamulla netissä saisinko kirjoittaa hänen Baby Lips -innostuksestaan. Vastauksena sain joukon työpöydän äärestä lähetettyjä Baby Lips -fanikuvia :D Ehta kosmetiikkafriikki <3
Eilinen oli viimeinen päiväni Skiathoksella.
Tältä se näytti.
(Aamu alkoi kynsikuvien otolla ja jumpalla kello 7.35, minkä jälkeen hain kahvin ja kirjoittelin Nail Repair -postauksen ja söin aamiaisen - joka koostui kefalotiri-juustosta, tomaatista, porkkanasta ja kreikkalaisesta jogurtista. :))
Puolen päivän aikaan olin saanut pakattua rantakassini ja lähdin kaupungille. Kävin sataman matkatoimistossa tarkistamassa seuraavan päivän laiva-aikataulut ja ostin lipun keskiviikkona kello 12.05 lähtevään laivaan Skopelokselle.
Tein pienen kävelyn Bourtzin kautta ja hain yhdestä rantakadun lukuisista tavernoista take-away-horiatikin (eli sen klassisen kreikkalaisen salaatin fetajuustolla), jonka söisin myöhemmin rannalla yhdessä laukkuun pakatun säilyketonnikalan kanssa.
Nousin yhden maissa Skiathoksen ainoan bussilinjan bussiin, joka kulkee Skiathos Townin ja Koukounariesin rannan väliä. Välimatka on yhtä suurta hotellialuetta ja toinen toistaan kauniimpia rantoja.
Päätin Koukounariesin rannan sijaan mennä tällä kertaa viereiselle, niemekkeen takana sijaitsevalle Banana Beachille. (Nää nimet on aina niin korneja... ^_^) Vaikka rannat ovat lähekkäin, on hiekka Bananalla ihan erilaista - ruskeaa ja vähemmän kimaltavaa. Ei mica-galorea täällä! :)
Rannalla oli yllättävän hiljaista ja rauhallista. Sesonki Skiathoksella on päättymässä, ja paikallisten mukaan parin viikon kuluttua on ihan kuollutta. Viivyin rannalla kuuteen saakka ja otin sitten bussin takaisin kaupunkiin.
Koukounariesin ranta, jolla olin maanantaina, on muuten kerrassaan upea. En ihmettele Skiathoksen mainetta rantaparatiisina. Vaikka en itse ole erityinen "biitsimonsteri" eikä uima-rannoilla ole minulle niin suurta merkitystä reissuillani, niin toki tulee huomioitua kuinka suuria eroja rannoilla on. 'Hieno ranta' ei tarkoita pelkästään leveää, hienohiekkaista rantakaistaletta vaan laatuun vaikuttaa myös rannan pohja ja veden puhtaus, väri ja kirkkaus. Koukounariesin ranta on ensiluokkainen - kirkas, turkoosin sävyinen vesi ja täysin puhdas, vaaleahiekkainen pohja.
Suihkun, vaatteiden vaihdon ja blogikommentteihin vastaamisen jälkeen suuntasin Skiathos Townin parhaalle näköalapaikalle, kellotornin juureen katsomaan auringonlaskua.
Kaunista. Päätin suunnata viimeisen Skiathos-iltani kunniaksi drinkeille - ensimmäisille laatuaan tällä matkalla. (Jos nyt ei sunnuntai-illan ouzo-ryyppyä lasketa..! :D)
Yksin matkustaminen on kivaa, mutta sanotaanko näin, että yksin vietetty Happy Hour baarissa ei ole hilpeintä mahdollisinta ajanvietettä. Drinkkiseurana minulla oli Kreikan saariopas (kirja, ei ihminen...) ja muistikirjani johon piirustelin mahdollisia reittivaihtoehtoja Sporadeilta eteenpäin.
Nautittuani kaksi rommikolaa (laitti-kolalla tietysti) lähdin illalliselle.
Ennen kuvan simpukkavadillista olin jo tuhonnut annoksen halloumilla täytettyjä paprikoita sekä munakoiso-saganakin, eli tomaattikastikkeen ja kahden eri juuston kanssa uunissa kypsennettyä munakoisoa.
Illallisen lasku? Kolme ruokalajia, lasi viiniä ja vesipullo: 18 euroa. Ei tarvitse miettiä miksi täällä on niin hurja houkutus syödä - ja paljon. ;)
Olin kämpillä yhdentoista maissa, vaihdoin muutaman sanan miehen kanssa chatissa (me ei edelleenkään olla niin moderneja että käytettäisiin skypeä) ja varasin Skopeloksen majoituksen kahdelle ensimmäiselle yölle.
Kalinichta eli hyvää yötä kello 01.45 tienoilla. :)
* * *
Juuri nyt istun juuri tässä mistä kuva on otettu. Söin äsken aamiaisen, kirjoittelin tämän postauksen ja join aamun toisen kupin kahvia. Ensimmäinen oli haettu lähileipomosta jo kahdeksalta.
Laivani saapuu 20 minuutin päästä. Matka Skopelokselle kestää 30 minuuttia.
Hei sitten, Skiathos! Oli hauska tutustua. :)
Olen nyt käyttänyt Trind Nail Repair -kynnenkovettajaa tasan kolme viikkoa.
Sanoisin, että vaikutus on ehdottomasti havaittavissa.
Kynteni kasvavat todella hitaasti, ja kasvuunhan aine ei luonnollisestikaan vaikuta. Pituutta kynsiin ei siis ole hurjasti ehtinyt kertyä kolmen viikon takaisesta tilanteesta, mutta kynsien koostumus on täysin muuttunut.
Trindin Nail Repair'han toimii siten, että sen sisältämä formaldehydi ikäänkuin sulattaa yhteen kynnen eri kerrokset, jolloin ne eivät enää lohkeile. Formaldehydi muodostaa kynnen keratiinissa uusia kaksoissidoksia, minkä seurauksena kynnet kovettuvat.
Kyse on vahvasta ja helposti ärsyttävästä aineesta (ja myös herkästi allergisoivasta, käyttö oman harkinnan mukaan), ja lakkaa laittaessa on varottava ettei sitä osu kynsinauhoihin. Minä en ole saanut kolmen viikon aikana mitään reaktioita Nail Repairista.
Aloitettuani Trind-kuurin, ei yksikään kynteni ole lohjennut. Kuten kollegani Sara, jonka kynsimenestyksen inspiroimana päätin Trind Nail Repairia kokeilla, minäkin olen huomannut kynsien värin jotenkin vaalenneen, kynsistä on tullut ikään kuin kirkkaammat.
Ja siis... en tajua miten tämä voisi olla mahdollista... mutta jotkut liuskoittuneet/vaurioituneet kohdat, joita minulla oli kynsissä kuurin aloittaessani, ovat mystisesti.... kadonneet. Alla olevista kuvista näkyy (joten kuten) mitä tarkoitan.
Oikean käden kynnet 19. elokuuta. Keskisormen kynsi on liuskoittunut ja nimettömän kynnen kärjestä on lohjennut pala päällimmäistä kerrosta.
Tilanne nyt. En ole leikannut keskisormen kynttä, vähän vain viilannut reunoista. Liuskat ovat kadonneet. Nimettömässä oleva repeämä on sekin jotenkin... hälvennyt...
En käsitä miten tämä ilmiö voisi mitenkään olla mahdollinen, eihän formaldehydi niitä jo olemassa olevia liuskottumia ja muita pinnan vaurioita voi kadottaa.
Jos joku keksii selityksen niin I'm all ears. :)
Kauniithan nämä ei ole (default! ^_^), mutta terveen näköiset. Todellakin ihan eri näköiset kuin kolme viikkoa sitten.
Heh - tämä ei liity kynsiin mitenkään, mutta olin eilen Koukounariesin rannalla, jossa hiekka kimalteli aivan mielettömästi. Kun hiekkaa hieroi käsiin ne kimalsivat kuin glitterpölyn jäljiltä. Sehän on micaa...! :) Meikeistä ja voiteista tuttu kiillemineraali. :) Rantahiekan mica-partikkelit olivat tosi isoja, juuri sellaisia glittereitä joita inhoan luomiväreissä kun ne varisevat ja lopputulema on aina se että itse luomilla kimalletta ei ole lainkaan, mutta muualla kasvoissa kyllä. Kosmetiikan tarpeisiin micaa jauhetaan eri kokoiseksi, ja esimerkiksi mineraalimeikeissä mica-hiukkaset ovat yleensä todella hienojakoista "pölyä".
Kuvaan tuota rantahiekan mican kimallusta ei oikein saanut tallentumaan... Livenä iho oli todella makean näköinen, en ole ikinä ennen sattunut näin "micaiselle" rannalle..! ^_^
Pahoitteluni taas kynsikuvistani pahoinvoiville ihmisille, mutta halusin vielä liittää kuvan oikean käden peukalostani. Sen kärjessä oleva lohkeama on "pysähtynyt" - Nail Repairin myötä se ei enää edennyt. Minulla on kummankin peukalon päässä tällaiset isot lohkeamat, ja niistä on erityisesti pystynyt näkemään tuon formaldehydin "liimaavan" vaikutuksen.
Mun peukalon kynnet on muutenkin tosi kovat ja vahvat, nyt ne on niin kovat että (yökötys-varoitus...!) olen veitsen puutteessa kuorinut niillä porkkanoita...! :D (Tottakai pesin porkkanat sen jälkeen huolellisesti...!!)
Tällä hetkellä jatkan Trindin käyttöä niin, että lisään sitä 3-4 päivän välein. Ensimmäiset kaksi viikkoa lakkakerros on uusittava päivittäin jotta formaldehydi pääsee kunnolla pureutumaan kynteen. Trind suosittelee pitämään näiden kahden intensiivihoitoviikon jälkeen viikon mittaisen tauon jolloin tuotetta ei käytetä ollenkaan. Sen jälkeen lakkaa voi käyttää aluslakan tavoin.
Koska formaldehydipitoiset tuotteet kuivattavat kynsiä todella paljon, on kuurin aikana muistettava myös kynnen kosteutus. Öljyäminen on siis ehdottoman tärkeää. Jos laiminlyö kosteutuksen, kynnestä tulee pian niin kuiva että se napsahtaa helposti poikki kuin kuiva oksa.
Otin mukaan reissuun Biodellylta saamani Benecosin kynsiöljykynän. Tai luulin sitä öljyksi, mutta aine on itse asiassa koostumukseltaan enemmänkin rasvamaista, kuin kynsisalvaa. Vähän niinkuin Badgerin Cuticle Balm.
Ainesosat ovat jojoba-, kookos- ja manteliöljy, sheavoi, kamomilla ja e-vitamiini. Koostumuksen puolesta arvelisin, että sheavoita on tässä eniten, mutta ainesosat on mainittu kynässä tuossa järjestyksessä.
* * *
Laitan seuraavaa raporttia sitten, kun kynnet ovat saavuttaneet pituutta. :) Toivotaan että saavuttavat. ^_^
Nyt mä ihan vyörytän teille näitä matkailuvinkkejä. :)
Halusin esitellä lähemmin domatia- eli vuokrahuonesysteemiä jota käytän Kreikassa pääasiallisena majoitusmuotonani.
[vimeo 105528261 w=700 h=394]
Domatia Skiathos from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Domatia eroaa hotellista monellakin tapaa, mutta huoneet voivat näyttää ihan samoilta kuin edullisemmassa hotellissa. Ne voivat olla tasoltaan parempiakin. Domatia- eli kotimajoitus-perinne on aikoinaan alkanut Kreikassa siten, että perhe on vuokrannut yhtä tai kahta talonsa ylimääräistä huonetta, mutta nyttemmin valtaosa domatioista on varta vasten rakennettuja erillisiä taloja. Vuokraisäntä tai -emäntä saattaa asua itse talossa tai sitten ei. Vastaanottoa ei ole, saat omistajalta suoraan avaimen käteen ja ei kun taloksi. :)
Domatia-huoneen saa huippusesongin (kesä-elokuu) aikaan paikasta ja saaresta riippuen alkaen noin 40 eurolla (hinta koko huoneelta), syyskuusta alkaen hinnat voivat tippua puoleen. Itse maksan huoneesta keskimäärin noin 20 euroa / yö. Jos reissaisin kaverin kanssa majoituskulut olisivat siis ruhtinaalliset 10€ yöltä. :)
Domatia-huoneeni Karpathoksella
Osassa domatia-huoneista on minikeittiö, osassa ei. Riippuu ihan paikasta. Keittiöllinen huone voi myös olla kalliimpi. Täällä Skiathoksen majapaikassani huone ilman keittonurkkausta maksaa (nyt syyskuussa) 18 euroa.
Domatia-majoitusta ei tarvitse varata etukäteen. Vuokrahuoneiden isännät odottavat satamassa ja kalastavat asiakkaita laivalla saapuvien turistien joukosta. Keskikesällä domatian tarjoajia saattaa olla satamissa ihan torimarkkinoiden verran ja hulabaloo on aikamoinen; matkustajien jalkautuessa laivasta alkavat domatia-isännät huutaa kilpaa ja turisteja kohti vilkutellaan ja heilutellaan vuokrahuoneita esittäviä kuvia.
Syksymmällä domatian tarjoajia on vähemmän, ja jos sattuisit reissaamaan Kreikan saarilla talvella, heitä ei todennäköisesti näkyisi satamissa lainkaan. Tällöinkin domatia-majoitus kuitenkin onnistuu, osa on nykyään varattavissa netissäkin tai sitten vain kävelet paikalliseen matkatoimistoon, he joko välittävät itse domatia-huoneita tai neuvovat paikan joka välittää. Satamissa on useimmiten paikallisen Rooms Associationin pieni luukku.
Manner-Kreikassa domatia-perinne on vähemmän tunnettu, suurissa kaupungeissa sitä ei ole käytännössä lainkaan tarjolla.
Olen yöpynyt vuosien varrella lukuisissa domatioissa, ja kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Vaikka huoneet ovat todella halpoja, ne ovat aina siistejä ja kuumaa vettä on aina saatavilla. (Minulle tärkeimmät ominaisuudet!)
Parvekkeellani Roses Studiossa viime syksynä.
Joihinkin domatioihin ihan kiintyy. Niin kuin Roses Studiosiin Karpathoksella. Nyt kun katsoin noita kuvia tehdäkseni huonekollaasin tuli niin ikävä Karpathokselle että apua...! Mun olisi niin päästävä sinne taas..! Karpathos vain on harmillisesti tosi etäällä niiltä suunnilta joihin olin ajatellut tällä reissulla mennä. Yhteydet esimerkiksi Koillis-Egean saarilta ja Kykladeilta ovat tosi huonot. Ehkä mä keksin jonkun keinon..!
Loppuun vielä näkymiä Rosesin katolta; ei pahat maisemat 20 euron huoneesta!
[vimeo 74568878 w=500 h=281]
Karpathos-näköaloja kattoterassilta from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Onko Karkkipäivän lukijoilla domatia-kokemuksia Kreikasta?
Voi että missä merkeissä loppupäivä eilen sitten menikään... Seistessäni pikkuisen räystään alla talon seinään liimautuneena vanhan kaupungin sokkeloiden keskellä mietin, että juuri tällä hetkellä tilanne tuntuu lähes absurdin kurjalta, mutta myöhemmin tällaisilla tuokioilla on taipumus palata mieleen niinä kaikkein voimakkaimpina muistoina matkoilta.
Lähdin siis eilisen käsimatkatavarapostauksen jälkeen kaupungille syömään. Päästyäni rantakadulla sijaitsevaan tavernaan, huomasin taivaan vetäytyneen pilveen eikä mennyt kauaakaan, kun ympärillä pisaroi. Ruoan jälkeen sainkin sitten valita, jäädäkö tavernaan pitämään sadetta (minulla ei ole matkassa sateenvarjoa tai muutakaan sateensuojaa) vai lähteäkö kastumaan. Valitsin odottelun.
Kuuden aikaan sade oli enää pientä tihkua, ja lähdin Bourtzille Sporadien ruokaherkkuja esittelevään Tasting Festival -tapahtumaan. Bourtzi on pieni linnoitettu niemeke Skiathos Townin kahden sataman välissä.
Bourtzille päästyäni sade oli yltynyt, ja törmäsin linnoituksella sekavaan tilanteeseen. Kokit hääräilivät patojensa ympärillä ja linnoituksen oviaukoilla tungeksi paljon ihmisiä, mutta kun yritin mennä sisään, minua tultiin estämään. "Tänne ei pääse nyt, tasting alkaa vasta seitsemältä", sanoi joku mies. Katsoin, kun muita ihmisiä kuitenkin kulki sisään ja ulos. "Tervetuloa takaisin illalla, seitsemästä yhdeksään täällä on tarjolla 20 kokin valmistamia tasting-menuja sekä viiniä, kaikki ilmaista."
"Mutta nyt, neiti, suosittelen että käyt vaihtamassa jotain lämpimämpää päällesi", mies lisäsi, selvästi ihmetellen mitä tein sateessa pikku-topissa ja lyhyessä hameessa. Ulkona oli todellakin viilentynyt huomattavasti.
Lähdin siis kiltisti takaisin kämpille, harmissani sään äkillisestä muutoksesta. Se siitä iltakävelystä sitten. Niin tyypillistä... Istuessani päiväsaikaan kirjoittamassa blogia ulkona paistoi aurinko...
Päästyäni majapaikkaani ajattelin, että nyt istun alas chättäämään vähän miehen kanssa ja palaan Bourtzille vasta myöhemmin. Olinhan syönyt tosi myöhäisen lounaan eikä minun juuri nyt tehnyt mieli maistella lisää ruokaa. Jotain minun kuitenkin teki mieli... nimittäin kahvia. Katsoin ulos ja havaitsin sateen tauonneen. Päätin kipaista kulman takana sijaitsevaan leipomoon hakemaan latten.
Astuessani leipomosta höyryävä kahvimuki kädessäni, ulkona vaikutti kirkastuneen. Hmm, entäs jos kuitenkin tekisin pienen kävelyn vanhaan kaupunkiin, ajattelin. Tuosta leipomon nurkalta lähtee katu jota en ole vielä kävellyt, käyn tsekkaamassa minne se johtaa. Minulla oli jalassa vain rantasandaalit, jotka eivät tietenkään ole mikään fiksuin valinta kävelylle, mutta tämä olisi vain ihan nopea, pieni lenkki...
Lähdin katua ylöspäin. Ahaa, täältä pääsee Megali Ammoksen rannalle...! Ja täällä on näköjään kunnon gyros-ruokala-keskittymä... Entäs jos käännyn tästä, minnekäs tästä pääsee..? Varmaan sinne kirkolle jonka ohitin eilen. Taidan kävellä sinne, sehän on ihan lähellä. Ja niin olin yhtäkkiä suuntaamassa kahveineni ihan toiseen suuntaan kuin takaisin kämpille, jossa kone oli jäänyt odottamaan chat-hetkeä Mr. Karkkipäivän kanssa.
En ollut vielä kirkolla kun näin pilvet. Harmaa kuuro ilmestyi Megalo Ammoksen suunnasta kuin tyhjästä. Sade yhytti minut niin nopeasti että en ehtinyt muuta kuin syöksyä lähimmän puun alle. Ja sitten satoi. Todellakin satoi, klassista "kuin ämpäristä kaataen" ilmaisua käyttäen. Seisoin kahveineni puun alla ainakin 25 minuuttia. Mietin, luovuttaisinko ja lähtisin suihkun läpi kotiin. Ei, taivaalla näkyi kuitenkin jo kirkkaita kohtia. Kyllä tämä kohta taukoaa, kuuroja tulee ja menee.
Sitten sade tosiaankin taukosi, yhtä äkillisesti kuin oli alkanutkin. No, kai tässä nyt voi vielä vähän kävellä kun olen jo melkein kirkolla, ajattelin. Olen istunut koko päivän sisällä koneen ääressä, kivempi viettää päivän viimeiset valoisat hetket ulkona kuin palata taas sisälle. Ja ei se sade nyt varmaan ihan heti taas palaa.
Jatkoin kävelyä. Löysin itseni uusilta aukioilta ja toinen toistaan viehättävämmiltä kaduilta ja kujilta. Rakastan vanhojen kaupunkien alueita. Ei voi olla tunnelmallisempaa kuin pienet, kapeat mukulakiviset sokkelot joiden kulmien takaa aukeaa milloin vanha kirkko, milloin kuvauksellinen portaikko, milloin pikkuinen, muutamasta pöydästä koostuva taverna.
Katosin eilen illalla iloisesti tällaiseen labyrinttiin Skiathos Townin vanhassa kaupungissa. Kahvi oli juotu jo aikoja sitten ja kello kävi kahdeksaa. Sitten se alkoi taas. Sade. Yhtä odottamatta. Joku Skiathoksen yllä kaatoi jälleen suuren sangollisen enkä voinut muuta kuin painautua lähimmän talon seinää vasten, pienen räystään alle.
Vettä tuli sellaisella voimalla että olisin kastunut läpimäräksi arviolta 10 sekunnissa jos olisin irrottautunut paikaltani. Minuutit kuluivat. Minua alkoi paleltaa. Katselin märkiä jalkojani varvassandaaleissa. Ei samperi. Tajusin olleeni ulkona jo toista tuntia - märissä sandaaleissa kulkien. Kylmetä jalkasi ja hankit nopeimman tiketin vilustumiseen.
Odotin ja odotin. Sade ei laantunut. Laitoin miehelle viestiä. "Moi, ehditkö soittaa? Ei ole hätä". Sieltä tuli vastaus: "Soitan myöhemmin, olen juuri menossa saunaan."
Saunaan. Eipä tiennyt mies miten kovasti olisin itsekin sillä hetkellä kaivannut lämpimille lauteille.
Sade ei enää tauonnut kokonaan, ja lopulta lähdin tihkun läpi liukastellen kotia kohti. Manasin sandaaleitani ja pelkäsin joka askeleella että nyt tulee lento. No hei - minunhan piti vain hakea se kahvi..! Valkoiset kivet ovat muuten pahimpia, oletteko huomanneet? Niitä kannattaa todella varoa sateella.
Kun pääsin domatialleni (kaatumatta - kuin ihmeen kaupalla!), olin niin märkä ja kylmissäni että tärisin. Kuumaan suihkuun ja kuivat vaatteet päälle. Rinnassa tuntui se tietty polttelu mikä usein varoittaa vilustumisesta. Saamarin saamari jos mä nyt oikeasti onnistuin vilustuttamaan itseni.
Tajusin, että olin kokonaan unohtanut Bourtzin ja ruokafestivaalin. Kello oli yhdeksän. Melkein lysähdin kasaan, eih...! Mä niin halusin sinne maisteluun...!
Katsoin ulos. Siellä satoi edelleen. Nyt ei auttaisi kuin ouzo-lääkitys.
15 minuuttia myöhemmin kaikki oli hyvin. Olin tyhjentänyt ouzo-lasillisen ja lämpö alkoi palata sormiin. 30 minuuttia myöhemmin edessäni oli suuri lautasellinen höyryävän kuumaa tomaattikeittoa ja kaikki oli vielä paremmin.
Puolen yön aikaan Mr. Karkkipäivä tapasi chatissa hyväntuulisen emännän. Olin löytänyt uuden suosikkitavernan ja kuvailin vuolaasti samettista keittoani ja suussa sulavaa munakoisopaistosta. Ruokafestivaalille en päässyt ja vaatteiden kuivuminen vie pitkään, mutta päivä oli sittenkin ihan onnistunut! :)
Eräs lukija toivoi postausta käsimatkatavaralla matkustuksesta ja siitä, mitä oikein pakkaan. Muutama muukin on joissain aiemmissa kommenteissa osoittanut uteliaisuutta matkatavaroitani kohtaan.
Siispä... tänään juttua 10 kilon tavaralla reissauksesta ja matkalaukkuni sisällöstä. :) Olkaa hyvä!
Viikonloppureissu käsimatkatavaralla ei liene homma eikä mikään kenellekään, mutta minun Kreikan matkani kestävät useita viikkoja. Tällä kertaa seitsemän viikkoa.
Toiset hämmästelevät pikkuruista matkalaukkuani ja ihmettelevät miten voin pärjätä niin vähällä melkein kaksi kuukautta. Minusta taas tuntuu että saan laukkuun yllättävän paljon tavaraa ja pärjäisin varmasti vähemmälläkin.
Kuvassa oikealla on Samsoniten lentolaukkuni ja oikealla "reissukassi". Reissukassi on paikan päältä ostettu halpis extralaukku jossa kulkee kaikki se, jonka joudun reissun aikana ostamaan (kuten lisäkosmetiikka ja ruoka-aineita) sekä kylmän ilman vaatteet, jotka olivat päälläni maahan saapuessa, kuten päällystakki ja neulepusero. Yhden ison reissukassin hankinta helpottaa liikkumista merkittävästi - ei tarvitse kantaa montaa eri nyssykkää ja kassia lentolaukun lisäksi.
.
MITÄ KANNATTAA MUISTAA KÄSIMATKATAVARALLA MATKUSTAESSA?
* Nesteitä vain sen verran että mahtuvat 1 litran vetoiseen läpinäkyvään pussiin, yksittäinen pakkaus saa sisältää korkeintaa 100 ml nestettä.
* Jätä kotiin kynsisakset ja aerosolit. Mitään teräviä, aseeksi luettavia esineitä tai ponneainetta sisältävää ei saa kuljettaa matkustamossa. Edit. Asiaan perehtyneen lukijan mukaan aerosolituotteitakin saa ottaa matkustamoon, kunhan ovat max 100 ml:n pakkauksissa. Kuulema myös sakset, kunhan terä on alle 6 cm. Joka päivä oppii uutta! :)
* Useimmilla lentoyhtiöillä, ainakin ns. halpalentoyhtiöillä, käsimatkatavaran painoraja on 10 kg. Riippuu lentöyhtiön käytännöstä ja check-in- henkilökunnan virkainnokkuudesta, punnitsevatko he matkatavarasi. Useimmiten tavaraa ei punnita, mutta en suosittele ottamaan riskejä. Mikäli laukkusi punnitaan ja siinä on ylikiloja, joudut joko jättämään nämä kilot kentälle tai keksimään keinon pakata extrakama ruumaan jolloin maksat myös ruumaan menevän tavaran lisämaksun.
Myös laukun muoto on tärkeä. Esimerkiksi Ryanairin sallittu koko on 55 cm x 40 cm x 20 cm. Reppua on kokemukseni mukaan käytännössä mahdoton saada pakattua niin, että se ei pullistuisi yli 20 senttiä. Siksi olen itse luopunut repusta käsimatkatavarana ja käytän sallittuihin mittoihin sopivaa lentolaukkua. Eipähän tarvitse jännittää portilla joka kerta että ottaako ne mun repun syyniin vai ei... Olen todistanut monesti tapauksia joissa liian kookas reppu on vedetty jonosta sivuun.
Tässä kuvassa on kaikki matkavaatteeni päällystakkia ja neuletakkia lukuunottamatta.
Jos mietitte mitkä nuo hanskat on, niin ne on mun kuminauhajumppaa varten. :) Viime syksyn reissuun ostamani jumppanauhan käsikahvat irtosivat, ja nyt on pakko käyttää hanskoja mikäli haluaa välttää ihon rikki hiertymisen kuminauhaa käyttäessä.
Tällä kertaa sain mahdutettua mukaan peräti neljät kengät (tai no, varvassandaaleita ei ehkä kengiksi voi kutsua...)
Yleensä saan mahtumaan mukaan vain kahdet kengät. Miksi nyt enemmän?
Kaikki riippuu lentoyhtiöstä. :) Lennän melkein aina Ryanairilla, joka sallii käsimatkatavaraksi kirjaimellisesti yhden ainoan tavaran = laukun, kädessä tai olkapäällä ei saa olla mitään muuta laukun tapaistakaan tai edes kameraa matkustamoon tullessa. Näin ollen Ryanilla reissatessa myös käsilaukun ja kameran on mahduttava Samsoniteen.
Tällä kertaa lensin Norwegianilla, joka sallii varsinaisen käsimatkatavaralaukun lisäksi yhden henkilökohtaisen tavaran, esimerkiksi käsilaukun tai läppärin. Tämä tuo suurensuuren lisäedun matkatavaran suhteen! :) Koska voin kantaa kameran käsilaukussa ja käsilaukun olkapäällä, jää matkalaukkuun tilaa jollekin muulle! Kuten tällä kertaa kengille. :)
Edit. Huraa, lukijoilla oli kertoa minulle suuri ilouutinen; Ryanairin käytäntö on muuttunut ja nykyään hekin sallivat yhden henkilökohtaisen tavaran käsimatkatavaran lisäksi. Muutos on ilmeisesti tapahtunut hiljattain, ainakin viime marraskuussa oli vielä tuo yhden laukun sääntö. Oijjoi miten meidän halpismatkustajien oloja helpotetaankaan..! ^_^ Edit 2. Selvisi, että tuo uudistus on tapahtunut juuri mun viimeisen Ryanair-reissun jälkeen, eli marraskuun lopussa 2013..! ;)
Pitkähihaiset paidat, 3 kpl.
Lyhythihaiset/hihattomat paidat, 7 kpl.
Ranta"mekot", 3 kpl.
Tämä oli selvästi liioittelua, yksikin olisi riittänyt. :D Mutta nämä ovat niin heppoista materiaalia että yksi mekko vie alle nyrkin kokoisen tilan matkalaukussa. Mä tykästyin noihin ja siksi haalin 3 eri väristä... :P
Nämä ovat myös kivoja yleishengailuvaatteita vaikkapa kämpillä, hikitahmaisena on mukava pitää päällä tällaisia ohuita ja löysiä vaatteita.
(Kuva Skiathoksen majapaikkani takapihalta.)
"Bilepaita". Hehheh, ihan kuin mä nyt reissuissa koskaan mitenkään hurjasti bilettäisin, tuskin koskaan :D Mutta yksi tällainen "baaritoppi" on kiva olla mukana kaiken varalta. Tämä kaveri on ollut mulla sellaiset 10 vuotta ja aina se seuraa mukana kaikilla matkoilla.... ^_^
Minulle hyvin poikkeavasti, intouduin Ateenassa peräti vaateshoppailemaan kahden paidan verran. (Liekö myös taannoinen stailaus vaikuttanut siihen että olen viime viikkoina kuljeskellut huomattavasti suuremmalla kiinnostuksella vaatekaupoissa...)
Huomasin kaipaavani kaupunkiolosuhteissa päälle jotain enemmän t-paitamaista vaatetta (kaikki mukaan tulleet lyhythihaiset on käytännössä toppeja), ja löysin Bershkasta vitosella tuollaisen kivan sinapin värisen t-paidan.
Musta paita on Mangosta. Aina on tarvetta noille "vähän siistimmille" paidoille, esimerkiksi ravintolaillalliselle menen reissuolosuhteissakin mieluummin jossain muussa vaatteessa kuin ihoon liimautuneessa topissa.
Pitkälahkeiset housut, 2 kpl.
Shortsit, 2kpl. Hame, 1 kpl.
Bikinit - yläosa 2 kpl, alaosa 1 kpl. Toinen alaosakin toki olisi mahtunut laukkuun ja painorajoihin, siitä ei ole kyse :D, mutta ostaessani biksuja Åhlensilta noihin toisiin ei enää ollut alaosia mun koossa. Olen yrittänyt täältä löytää jotkut niihin sopivat mustavalkoraidalliset (toiset on sinivalkoiset), mutta vielä ei ole tärpännyt.
Ranta"pyyhe"/alunen.
Oikealle pyyhkeelle ei ole tilaa. Tai onhan niitä tosi pieneen tilaan meneviä,erityismateriaalista valmistettuja retkipyyhkeitä, mutta mitäpä minä sellaisella, kun majapaikoissa on kuitenkin aina pyyhkeet. Järkevämpää antaa pyyhkeen tila jollekin muulle tarpeellisemmalle tavaralle. :)
Matkakosmeetiikka (josta lisää myöhemmin omassa postauksessaan), jaettuna kahteen pussiin; nestemäiset ja ei-nestemäiset. Tässä kuvassa pussien sisältö on jo iloisesti sekaisin.
Jumppakuminauha, laastareita, aurinkovitamiineja, xylitol-purkkaa, mausteita ja pesupulveria.
Mausteita toki voisi ostaa paikan päältäkin, mutta mä koen helpoksi kuljettaa niitä tuollaisessa pikkuboksissa (mikä meillä on aina vaelluksillakin), ja boksin mukana tulivat samalla edellisen retken maustejämätkin. :)
Ai miksi ylipäänsä mausteita? Koska pyrin taloudellisista syistä tekemään suuren osan ruoasta reissussa itse.
Laturit.
Olka- ja vyötärölaukku.
Kuten eilisessä postauksessa kerroin, tuo vyötärölaukku on vallan mainio väline hikisissä olosuhteissa matkustaessa. Täällä, missä joutuu koko ajan rasvaamaan itseään ja iho on tahmea suunnilleen kellon ympäri, on ällöttävää kantaa olkapään yli menevää laukkua. Tai minusta ainakin on ällöttävää kun hihna hiertyy tahmeaa ihoa vasten. Mietin jo viime syksyn reissussa että mun on hankittava joku vyötäröllä kannettava laukkusysteemi joka ei koske paljaaseen ihoon, ja kappas vain, Joulupukki kuuli toiveeni :)
Kotiolojen tyyliini tällainen laukku ei sovi, mutta tänne aivan täydellisesti. :)
Tältä laukku näyttää täyteen pakattuna!
Siellä ovat kaikki postauksessa esitellyt tavarat lukuunottamatta lennon aikana päällä pitämiäni vaatteita eli 1 kpl farkut, 1 kpl toppi, 1 kpl pitkähihainen paita, kengät sekä 2 x takki. Kyllä, minulla on kaksi takkia mukana - toinen ohuempi jota voin käyttää täällä iltojen mahdollisesti viiletessä ja toinen, joka taas soveltuu Suomen säähän palatessani kotiin lokakuun lopussa. Pakatessa on myös ajateltava paluusään olosuhteita... ;)
Näine sisältöineen laukku painoi 9,95 kg. Siihen 500 grammaan saan toivon mukaan mahtumaan Ateenasta ostamani kaksi paitaa. :) Haha, joo, matematiikka ei todellakaan ole mun vahvuus! ^_^
"Reissukassissa" on väljää. Sitten kun siirryn keittiöllisiin majapaikkoihin (Skiathokselta en sellaista saanut tarpeeksi edullisesti), laukku täyttyy vielä pikakahvilla, ruokaöljyllä ja kaiken maailman muilla pidempään kestävillä ruokahärpäkkeillä jotka kulkevat mukana saarelta toiselle.
Reissukassi sisältöineen jää luonnollisestikin Kreikkaan. Jätän sen ystävieni Miltonin ja Saivan luokse jossa se odottaa taas seuraavaa Kreikan vierailuani. :) Harmittaa kun en keksinyt tätä jo viime syksynä vaan dumppasin silloin ostamani reissukassin roskiin. Yli jääneet kosmetiikat sentään annoin Saivalle.
Huh, tulipas taas pitkä postaus! Innostuin aiheesta niin että olen kuluttanut postauksen parissa vaikka kuinka monta tuntia (alati katkeilevan nettiyhteyden kanssa taistellen) keskellä kauneinta päivää. :) Jospas nyt suuntaisin Skiathos Townin vanhan kaupungin kujille hakeutumaan myöhäiselle lounaalle. (Juttua kirjoittaessa sammutin vatsan pahimman lounasmurinan milläs muulla kuin kreikkalaisella jogurtilla ;)) Täällä on tänään myös Sporadien tunnetuimpien kokkien järjestämä ruokatapahtuma maisteluineen, voitte uskoa että meitsi on siellä! :)
Olen saapunut Skiathokselle.
Nyt ei tee juuri muuta mieli kertoa kuin
a) Skiathos on nätti ja juuri sellainen kuin odotinkin - tuttua ja takuuvarmaa saari-idylliä maustettuna pakettiturismilla.
b) En pysty lopettamaan raapimista. Tämä kesä (mullehan kesä jatkuu edelleen :p) on näköjään Hyttysten Oma.
Olen kahtena viime yönä kokenut jotain läheisesti sen kaltaista kuin mieheni heinäkuussa Kevolla, eivätkä hulluuden ajatukset ole olleet kaukana. En pysty sanomaan kumpi on pahempi, hiki vai kutiavat, jatkuvasti lisääntyvät paukamat. Viime yön sleep-count? Olisiko jossain 25 minuutin kieppeillä. En ole koskaan, koskaan aiemmin törmännyt Ateenassa hyttysiin. Nyt olen. Kuumuus sentään on tuttua.
Itselaukaisimella otettu selfie voi olla tämän näköinen.
(Ja joo! Minulla on "vyötärölaukku"! :) I'm so 1991...! Voin kertoa että ilahduin suuresti kun sain kyseisen laukun joululahjaksi sisareltani - se ei sitäpaitsi ole mikä tahansa vyötärölaukku vaan sisareni argentiinalaisen artesaaniystävän tekemä sellainen...! Tämän tyyppinen laukku on parhautta hikitahmaolosuhteissa - jo viime syksynä manasin aurinkovoiteista olkapäätä vasten hikisenä roikkuvaa olkalaukkuani. Suosittelen muillekin vastaaviin olosuhteisiin :))
P.S. Minua on purtu varmasti viiteen paikkaan tätä juttua kirjoittaessani. Pakenen tavernaan just nyt.
