...Valion Pehmeä Rasvaton Maitorahka.

917 henkilöä vastasi Karkkipäivän Suureen Rahkakyselyyn ja tulos oli selvä. Valio on suomalaisten ykkösrahkamerkki.

Tulos ei varmaankaan yllätä. Valio on kotimainen jokaisen tuntema brändi, ja Suureen Kotimaiseen luotetaan. Maustettujen kategoriassa Valio hävisi islantilaiselle Skyrille - joka tosin ei erilaisen hapatteensa johdosta ole varsinaista rahkaa.

Entäpä kysymys maustettu vs. maustamaton? Moni argumentoi Proteiinirahka-postauksen kommenteissa maustettujen rahkojen puolesta, todeten ensinmainittujen olevan nimenomaan välipalarahkoja ja maustamattomia käytettävän ensisijaisesti leivontaan ja ruoanlaittoon. Rohkenin olla eri mieltä.

Kumpi voitti kyselyssä?

Maustamaton. Sen valitsi 79% vastanneista.

Perusrahkan kiistattomasta suosiosta kertoo myös sivupalkin kysely; 1395 vastanneesta 1140 valitsee maustamattoman.

Kiinnostavaa. Runsaasta ja yhä vain kasvavasta maustettujen ja makeutettujen rahkojen valikoimasta huolimatta vanha kunnon perusrahka on pitänyt pintansa ja säilyttänyt asemansa ykkösenä.

Vaikka maustamatonta rahkaa totta kai käytetään myös ruoanlaitossa, olen itse siinä uskossa, että suurin osa maitorahkasta menee kuluttajalla sellaisenaan syötäväksi. Kuinka monipuolisesti rahkaa ylipäänsä käytetään suomalaisessa ruoanlaitossa? Rahkapullaan ja -kakkuun, juustokakkuun. Uuniperunan täytteeseen, piirakkapohjaan ja kastikkeisiin. Moni suomalainen syö rahkaa päivittäin, mutta kuinka monen kotona tehdään päivittäin rahkapullaa tai rahkakastiketta? :)

Näki rahkan roolin keittiössään miten hyvänsä, niin tämä ruoka-aine on nyt proteiinibuumin myötä pinnalla. Se on varmaa. Ehkä rahkapullankin voi tässä valossa nähdä terveysruokana :D Hei, siinähän on proteiinia! ;)

Viimeisimmässä Yhteishyvä-lehdessä oli myös juttua rahkoista.

Ja uusin Me Naiset -lehti on huomioinut Proteiinirahka-keskustelun viitaten Karkkipäivään. ;)

.

Käydään sitten läpi kyselyn tulokset. Kuvakaappaukset on otettu aamulla jolloin vastaajia oli 904. Päivän aikana tulleet 13 vastausta eivät muuttaneet prosenttien jakaumia. ;)

Ykkössijalla Valio, kakkosena Ehrmann (jonka itse olisin veikannut nappaavan ykkössijoituksen, kaikki tutut vannoo Ehrmannin nimeen) ja kolmantena Milbona.

Omat suosikkini ovat Milbona ja Rainbow, niiden valikoimaan kuuluvat Suomen rasvapitoisimmat rahkat. Milbonan täyteläisessä on 4,3 prosenttia rasvaa, Rainbow'n Kermarahkassa 10%. Valion täyteläinen 2,3 prosentillaan ei pärjää näille minun lautasellani, sen maku on saksalaisiin verrattuna "piimäinen" ja rakenne löysä.

Seuraavaksi kartoitin kyselyssä kunkin useampaa maustamatonta rahkatyyppiä tarjoavan merkin suosituimman rahkan.

Valio: Pehmeä rasvaton maitorahka. Täyteläinenkin sai hyvin menestystä.

Pirkka: Rasvaton mieto maitorahka.

Vastausvaihtoehdoissa oli mukana myös K-Menun rahka, niputin sen yhteen Pirkan kanssa kun kummatkin ovat Ruokakeskon omia brändejä.

Arla: Protein pehmeä maustamaton rahka.

Arlalla on muuten Ruotsissa aivan erilainen rahkavalikoima kuin Suomessa. Kesella-brändinimen alla myytävissä rahkoissa ei näitä Suomessa fanitettuja rasvattomia ole lainkaan, vaan maustamatonta saa 1%- ja 10%-prosenttisina ja maustetuissa on 7,5-7,8% rasvaa. Ruotsissa maitorasvasta ei olla yhtä huolestuneita kuin Suomessa.

Minä syön aina Ahvenanmaalla ollessani Kesellan "kymppiä", se on ihan hyvää - mutta ei hakkaa sekään Milbonaa ;)

Johon pääsemmekin seuraavaksi.

Milbonan täyteläinen ja rasvaton saivat lähes yhtä paljon ääniä.

Mums! Minusta Milbonan Quark 4,3% hipoo lähes täydellisyyttä. Sopivan tanakka koostumus ja pehmeä, puhdas maku jossa vain hyvin miedosti hapokkuutta (voiko rahkasta sanoa 'hapokas'? :p Mitä eroa on 'happamalla' ja 'hapokkaalla'?).

Rainbow'n Kermarahka on hyvin samantyylinen maultaan, mutta rasvapitoisuutensa puolesta enemmän jälkkärimatskua.

Juustoportti: Luomu maitorahka.

Juustoportin rahkat ovat kyselyn maustamattomista ainoat, joiden rasvapitoisuudeksi ilmoitetaan pyöreä nolla.

Maitokolmio: Maitorahka 0,3%.

Kiinnostavaa; Maitokolmion rahkavalikoimassa perusrahka voitti pehmeät ja miedommat versiot, kun muilla valmistajilla pehmeä versio nauttii järjestään suurempaa suosiota.

S-Ryhmän omat merkit: Rainbow maitorahka 0,3%.

Seuraava kysymys oli itsestäänselvyydessään aika tarpeeton, mutta tulipahan selvitettyä:

Mikäli syöt pääsääntöisesti maustamatonta rahkaa, lisäätkö siihen omia täytteitä?

88% lisää rahkaan täytteitä. Minä mukaan luettuna.

Omat lempitäytteeni rahkassa?

Marjat. Vadelmat ykkösenä, sitten mustaherukat, mansikat ja mustikat. Makeutusta eivät rasvaiset rahkat enää erikseen kaipaa, mutta happamampaan varianttiin lorautan tipan Cologrania.

Maustetuissa rahkoissa voiton vei "epärahka" Skyr. Voin kertoa, että Valio johti täälläkin pitkään, ja tilanne muuttui vasta viime hetkillä...

Kuten selvisi, Skyr ei ole rahkaa siinä käytetyn erilaisen hapatteen vuoksi. Se on kuitenkin rahkaan verrattavissa oleva tuote ja valmistustapa on sama.

Entä mikä ohjaa maustetun rahkan valintaa? Terveellisyys vai herkuttelu?

Vastausten mukaan terveellisyys. 56% vastanneista suosii maustettujen puolella vähäsokerisempia, runsasproteiinisempia vaihtoehtoja. Tämä selittänee myös Skyrin suosiota, Skyrillähän on jo pitkään ollut valikoimassaan myös sokeroimattomia makuja. Valio havahtui tuomaan sokeroimattoman vaihtoehdon ProFeel-linjaansa vasta tänä vuonna.

Melkein maalissa..! :)

Halusin vielä tietää, mihin tarkoitukseen pääsääntöisesti syötte rahkatuotteita; välipalana, herkkuna tai jälkkärinä vai liikuntasuorituksesta palautumiseen.

Rahka tunnetaan urheilijoiden treenikasseista, mutta valtaosa  nauttii rahkansa  ilman yhteyttä liikuntasuoritukseen. Rahka on siis kaukana maineestaan lähinnä bodarien herkkuna ;)

Kyllä rahka maistuu - 83% vastanneista syö rahkaa viikottain, 35% jopa päivittäin. Näillä lukemilla voisi sanoa, että rahka on tällä hetkellä yhtä suosittua kuin jogurtti. Aika mielenkiintoista..!

*

Kiitokset kaikille osallistuneille, taas on muuan bloggarin uteliaisuus tyydytetty! :D

No ei ihan - sellaista keksin vielä kysyä, että koetteko viime vuosien monipuolistuneen rahkavalikoiman tai parhaillaan meneillään olevan proteiini-trendiaallon vaikuttaneen "rahkakäyttäytymiseenne"? Oletteko aina tykänneet rahkasta, vai kaverustuneet tämän välipalavaihtoehdon kanssa vasta hiljattain?

Entä rasvaton vs. rasvainen - valitsetteko rasvattoman terveysnäkökulmasta (vähemmän kaloreita) vai onko se oikeasti myös paremman makuista kuin rasvaisempi versio? Vai valitsisitteko useammin rasvaisemman version, jos niitä olisi enemmän tarjolla?

Kuvat: Valio, K-Ruoka, Arla, Maitokolmio, Rainbow, Juustoportti ja Sanni.

Aurinko! Aurinko!

Vihdoin!

*

Tein eilen minulle hyvin epätyypillisen spontaanin hankinnan;  kurkkasin pitkästä aikaa Kicksiin, ja olin kohta kassalla kahden ihonhoitotuotepakkauksen kanssa.

Kicksin nimikkosarja on laajentunut kasvotuotteisiin, jotka Skin Treat -sarjan tavoin  on tehty yhteistyössä Fairtraden kanssa.

Minullahan tuota purnukkatestattavaa riittää, mutta en vain voinut vastustaa kun uutuustuotteita oli tarjolla kivoissa, edullisissa Starter Kiteissä. Incitkin olivat aika mukavan näköisiä ollakseen perinteistä synteettis-luonnollista kosmetiikkaa, ja etenkin seerumeissa ilahduttaa aina kun pääraaka-aineena ei ole silikoni.

Mitään erityisen vaikuttavaa tuotteissa ei sisältönsä puolesta kuitenkaan ole, ja yritin ihan keksiä että mikä näissä nyt niin veti puoleensa. Ulkonäkö on simppeli ja tyylikäs, mutta ei suoranaisesti niin houkuttava että pelkästään sen perusteella juoksisin kassalle. Päädyin siihen, että sarja vetoaa voimakkaasti entiseen minuun ajalta, jolloin en vielä käyttänyt luonnonkosmetiikkaa. Markettisarjat eivät ole koskaan olleet minun juttuni, vaan juuri tällaiset kasvipohjaisilla ainesosilla markkinoidut ns. semiselektiiviset sarjat joita myydään omissa liikkeissään tai verkkokaupoissa.

Aika hassua - vaikka olen oikea elämäntapaköyhäilijä, niin markettibrändien ihonhoitotuotteet ovat aina olleet minulle äärimmäisen epäkiinnostavia. Ratkaiseva tekijä on varmastikin purkkien ulkonäössä ja ei-vetoavassa mainonnassa.

Kicksin kasvojenhoitolinjoja on kaksi; peruskosteuttava ja ikääntymisen merkkeihin pureutuva.

Thirsty Skin -linja on  peruskosteuttava. Starter Kit (11€) sisältää seerumin, päivävoiteen, yövoiteen ja vaahtoavan putsarin.

Turn Back Time -linja on suunnattu ikääntymisen merkkejä vastaan. Starter Kit (16€) sisältää päivävoiteen, yövoiteen, silmänympärysvoiteen ja saman putsarin kuin Thirsty Skin -setti.

Pyysin näytteen Turn Back Time -seerumista, kun sitä ei ollut kitissä. Oikein miellyttävä koostumus, kaukana esimerkiksi L'Orealin Skin Perfectionin over-the-top-silikonisuudesta. Eilen illalla tuli kokeiltua myös putsari, jonka kermainen vaahto puhdisti ihon lupauksensa mukaisesti hellävaraisesti - ei narskuntaa, ei nahkeutta.

Kirjoittelen näistä lisää myöhemmin keväällä perehdyttyäni niihin enemmän. :)

Vähänkö ihanaa kun aurinko paistaa!

P.S. Rahkakyselyyn voi vastailla vielä perjantaihin saakka :) Jännitys tiivistyy (vai tiivistyykö ;D) - mikä on Suomen suosituin maitorahka?

Vierailulla kosmetiikkayrityksissä -juttusarjassa tänään vuorossa verkkokauppa Biodelly.

Turkulainen Biodelly on yksi Suomen vanhimpia ja tunnetuimpia luonnonkosmetiikan verkkokauppoja. Ikää sillä on saman verran kuin Karkkipäivällä, kumpikin täyttää tänä vuonna kuusi vuotta. :)

Biodelly toimii verkossa, mutta tarkoituksena on, että asiakkaat voivat tulevaisuudessa tutustua tuotteisiin myymälän showroomissa. Tämä on hyvä juttu etenkin värikosmetiikan kannalta.

Turkulaiset asiakkaat voivat vierailla liikkeessä jo nyt; verkkokaupasta tilatun paketin toimitustavaksi voi valita myös noudon.

Nainen Biodellyn takana  - Tanja Kipinoinen.

Tanja on koulutustaustaltaan filosofian maisteri, ja ennen Biodellyn perustamista hän oli töissä suurella suomalaisella työnantajalla.

Työ ei tuntunut täysin omalta ja Tanja huomasi haaveilevansa inspiroivasta työstä jonkun suuremman intohimon parissa, työstä, jota saattoi tehdä tunteella. Haaveista syntyi luonnonkosmetiikan verkkokauppa, Biodelly.

Tanjan lisäksi Biodelly työllistää kaksi osa-aikaista työntekijää. Tuotemerkkejä on valikoimassa tällä hetkellä neljäkymmentä, mikä tekee Biodellysta valikoimaltaan yhden Suomen suurimmista luonnonkosmetiikan jälleenmyyjistä. Valikoima elää jatkuvasti ja uusia, harkinnan alla olevia sarjoja on jonossa kaiken aikaa. Myös asiakkaat ovat tervetulleita ehdottamaan Tanjalle tuotesarjoja joita he mielellään näkisivät Biodellyn valikoimassa.

Yksi yrityksen menestystuotesarjoista on brittiläinen mineraalimeikkisarja Lily Lolo, jota Biodelly alkoi myydä vuonna 2011.

Lily Lolon meikkiteline - josta asiakkaat voivat tulevaisuudessa käydä testaamassa sävyjä.

"Nuuskin" tuorevaraston hyllyjä kuin lapsi karkkikaupassa. :) Absolutionin pakkaukset kiinnittivät huomioni tyylikkyydellään, en ole ennen nähnytkään tätä merkkiä livenä. Tyylikäs on hintakin, Absolution on Patykan tyyliin selektiivistä luonnonkosmetiikkaa. Biodelly myy kumpaakin merkkiä, näistä Absolution on Tanjan henkilökohtainen suosikki.

En ollut muuten tullut ajatelleeksikaan mikä niin kauneustoimittajalle, kauneusbloggaajalle kuin kauneuden verkkokaupan pitäjällekin on yhteistä - tuotteiden loputon testaus. Koskaan ei oikein voi jäädä käyttämään pitkäksi aikaa yhtä suosikkia, kun työn luonteeseen kuuluu uusien sarjojen ja tuotteiden jatkuva "koeajo". Tanja testaa itse kaikki myymänsä sarjat, aikamoinen homma tosiaan..! :)

Oikean yläkulman kuvassa näkyvä Florascentin Apothecary Bergamotte Edt oli aivan töööörkeän hyvän tuoksuinen...! Mutta - luonnonkosmetiikalle tyypillisesti; tuoksu oli täysin haihtunut alle tunnissa.

Pieneksi harmikseni en päässytkään näkemään koko Lily Lolon valikoimaa testereinä. Kattava testerivalikoima on tulossa vasta showroomin toteutuessa.

Sävyistä - Lily Lolo tunnetaan ennen kaikkea meikkipohjistaan, ja luomivärivalikoima on laajentunut vasta viime vuosina. Toisin kuin monilla pienemmillä indie-mineraalimeikkisarjoilla, Lily Lolon imagoon eivät kuulu kirkkaat sateenkaarivärit ja näin ollen luomiväritkin ovat pysyneet hyvin neutraalilla linjalla.

Alkuperäiset, jauhemaiset luomivärit ovat säilyttäneet vuosien läpi saman sävyvalikoiman johon kuuluu mm. erilaisia murrettuja violetteja ja jopa yksi turkoosikin, mutta uudemmat, pressatut luomivärit ovat hyvin ruskeavoittoisia. Tanja kertoi, että ne vähänkään "värikkäämmät" pressatut värit ovat jääneet pois.

Mm. violetit Drama Queen ja Eye Candy (muistuttaa tosi paljon MAC-suosikkiani Beautiful Iris'ta) kuuluvat poistuneiden joukkoon. (Biodellyltä niitä vielä saa.)

Pakko muuten taas kommentoida Lily Lolon poikkeavaa näkemystä matasta ja hohtavasta laadusta, mitä olen jo aiemmin ihmetellyt mm. poskipunien kohdalla (Lolon kuvauksen mukaiset "matta-poskipunat" eivät todellakaan ole luonnossa mattaisia). Kuvan Rolling Stone ja Truffle Shuffle ovat Lolon mukaan "demi-matte"-sävyjä, vaikka tosiasiassa ne ovat selkeän helmiäisiä, Truffle Shufflessa on vielä kimallettakin.

Lily Lolon vaaleimmat meikkipohjasävyt.

Hassua miten tummalta oma (entinen) talvisävyni Blondie näyttää noiden kahden muun rinnalla, etenkin kun kokemukseni on parina viime talvena ollut, että se tekee minut jotenkin kalpean näköiseksi. (Ja siksi olenkin siirtynyt käyttämään talvisin Flow Kosmetiikan Peach-sävyä joka on aavistuksen Blondieta tummempi.)

Barely Buff on Lolon luokituksen mukaan pohjasävyltään neutraali, tummuusasteeltaan Light- ja Light Medium -sävysyvyyksien välillä. Kuten muistelinkin, se on yllättävän punertava ollakseen neutraali.

Warm Peach (lämmin) ja Candy Cane (viileä) ovat samaa sävysyvyyttä Blondien (neutraali) kanssa. Blondie on Suomen myydyin sävy.

Olisin halunnut swatchata kaikki meikkipohjasävyt, kun niistä kysellään minulta niin paljon, mutta testereiden ja ajankin puutteessa se jäi nyt tekemättä. Ehkä ensi kerralla. :)

Sain muuten mukaani kokeiltavaksi noita Rahuan hiustuotteita - taas uusi itselleni entuudestaan tuntematon merkki. Shampoo ainakin vaikutti lupaavalta koostumuksensa puolesta - löytyikö vihdoin luonnonkosmetiikan shampoo ei-vetisellä koostumuksella?

Pääsin pakkaamaan myös pari tilausta. Aaaajjjes! Minullahan on tällainen paketoimiseen liittyvä "vamma" - rakastan paketteja ja paketoimista. Haaveilin jo nuorena että pääsisin joskus pakkaamaan päiväksi vaikka Yves Rocherille tai Hobby Hallille :D Unelmansa kullakin...

....vaan ei taida minulla olla luontaista lahjakkuutta puuhaan :P

Totta kai poistin pakettikortin suojapaperista juuri sen kohdan jossa lukee "Älä poista". ^_^

No, Tanja ei suuttunut ja pakettikin pääsi matkaan :D

.

Oli mukavaa päästä vihdoin tutustumaan Tanjaan ja Biodellyyn livenä, yritys ja nainen kun ovat olleet minulle jo vuosikaudet tuttuja vain blogiyhteistyön ja sähköpostien välityksellä.

Biodellyn verkkokauppa on muuten kokenut viime kuussa uudistuksen ja on nyt layoutiltaan ihan eri näköinen kuin ennen.

Tanja tarjoaa Karkkipäivän lukijoille 15 % alennuksen koko Biodellyn valikoimasta koodilla SANNI15 6. huhtikuuta 2015 saakka.

Ja ei - en saa tästäkään mitään palkkiota.

Eilisillan postauksen kommentteihin viitaten - en missään tapauksessa ole sitä vastaan, että bloggaaja saa asianmukaisen palkkion mainosyhteistöistä. En hyväksy sitä, että mainostahot käyttävät bloggaajaa hyväksi. Kaupallisuus voi olla läsnä blogeissa tyylikkäästi ja luontevastikin. Kun mainostettava asia ja blogin aihepiiri ja kohdeyleisö kohtaavat, näen mainosyhteistyön oikein positiivisena asiana.

Mutta on yhteistöitä ja yhteistöitä. Osa, ja minun blogissani käytännössä suurin osa mainoksen tunnusmerkkeihin sopivasta sisällöstä on luonteeltaan sellaista, että en tuota sitä tilauksesta. (Se, mistä Indiedays minulle maksaa korvausta, on blogin pitäminen. Sisällön päätän minä.) Tässä on selkeä ero palkkiollisen ja omaehtoisesti tuotetun mainossisällön välillä. Palkkiota maksetaan sovitusta työprojektista, mutta omaehtoisesti kirjoittamistani tuotearvosteluista, yritysvierailuista tai muista näkyvyyttä tuovista postauksista en luonnollisestikaan ota erikseen palkkiota. Haluan pystyä kirjoittamaan riippumattomasti ja tarvittaessa kriittisestikin.

Taloudellinen hyöty ei aina ole etu. Se voi olla haittakin - jos liiallinen kaupallisuus karkottaa lukijasi.

Olin tässä kirjoittamassa huomiselle juttua keskiviikkoisesta Biodelly-vierailustani. Halusin kirjoittaa alkuun pienen pätkän blogeista, mainospostauksista ja kaupallisuudesta, mutta sehän sitten lähti tuttuun Sanni-tyyliin rönsyämään. Kun kirjoitus ei lopulta liittynyt postauksen varsinaiseen aiheeseen mitenkään, päädyin irrottamaan tekstin tähän omaksi pakinakseen.

Ajatuksiani blogien kaupallisesta/tilatusta vs. omaehtoisesta sisällöstä.

Tekee mieli lausua muutama sana aiheesta mainospostaus. Blogit ovat nykyään niin kaupallisia, että tämänkin tyyppinen postaus (--> viittaa huomiseen postaukseen) nähdään itsestäänselvästi yrityksen "tilaamana" mainoksena. Eikä moni bloggaaja varmaan tänä päivänä enää edes tekisi tämän kaltaista juttua oma-aloitteisesti ilman palkkiota. Minua tällainen hieman ärsyttää, vaikka ymmärränkin kehityksen nykytilanteen taustalla. On erittäin ok, että bloggaajat tienaavat blogeillaan eivätkä mainostajat hyväksikäytä heitä, mutta ääripäässä ilmiö on mennyt suuntaan, jossa bloggaaja jo lähtökohtaisesti miettii, miten voi hyötyä jostain kirjoittamastaan.

Myös mainostajien päässä suhtautuminen on muuttunut. Voitteko kuvitella, että minulle viime vuonna tarjottiin palkkiota, jotta vinkkaisin blogissa tapahtumasta, jonka tyyppisistä minulla on muutenkin ollut tapana vinkata lukijoilleni ihan vapaaehtoisesti. Jäin jotenkin tosi hämmentyneeksi. (En ottanut palkkiota vastaan.) Samalla on totta kai hyvä, että varta vasten tilatusta mainoksesta tarjotaan palkkiota, mutta hämmennyin siitä asetelmasta, että nykyään bloggaajan jopa oletetaan toivovan palkkiota jonkun asian mainitsemisesta.

Ehkä minua voi pitää tyhmänä ja totaalisen anti-bisnes-tajuisena, mutta kyllä minun mielestäni blogien "kuuluu" edelleen perustua tavallisten ihmisten arkisille havainnoille ja ei-ostetuille mielipiteille. Sen, että pitää blogia jossa kirjoittaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan, tulisi perustua omaehtoisuuteen ja vilpittömään innostukseen jakaa asioita. Tätä nykyä se on monelle myös työ josta maksetaan, mutta asetelman ei pitäisi muuttaa pohjimmaista lähtökohtaa blogin pitämiseen; halua jakaa jotain omaa. Intohimoja, ajatuksia, kokemuksia.... Jotain, joka lähtee omasta tarpeesta kirjoittaa, kertoa. Ei ulkopuolisen sanelemasta.

En ehkä löydä tähän parhaita mahdollisia sanoja (tulee heti mieleen pari loistavaa verbaalikkoa lukijoideni joukossa jotka varmasti keksisivät tähän mitä nasevimmat ilmaisut ;)), mutta toivottavasti tajuatte mitä haen takaa. Totta kai blogeissa on myös kaupallisia yhteistyökuvioita - ja saakin olla, mutta mielestäni maksetut ja/tai mainostajan aloitteesta luodut postaukset eivät saa muuttua blogien itsetarkoitukselliseksi sisällöksi. En pidä siitä, että viime vuosien kehitys on muuttanut lukijoidenkin suhtautumisen blogikirjoituksiin - melkein mikä tahansa juttu nähdään herkästi mainoksena, "se kirjoittaa tuosta kun se on hyötynyt, saanut siitä jotain".

Toivoisin, ettei kenenkään bloggaajan aihevalintoja ohjaisi ajatus siitä, miten kirjoituksesta voisi hyötyä. Omaehtoisuus ja tietynlainen kotikutoisuus ovat juuri niitä asioita jotka tekevät blogeista BLOGEJA, tavallisen ihmisen ääniä, verrattuna viihteellisiin aikakauslehtiin joissa kaupallisuus ja suhteet mainostahoihin ohjaavat sisältöä hyvin pitkälle.

Minä ainakin tulen edelleen aivan vapaaehtoisesti ja ilolla vinkkailemaan erilaisista tapahtumista, joiden tiedän kiinnostavan lukijoitani. Ja nostamaan esiin tuotteita, joille tarjoamastani näkyvyydestä en saa senttiäkään. On ihan hullu ajatus, että ottaisin rahaa jostain, josta kirjoittaisin muutenkin. Tiedän, tällä ajatusmallilla ei varmastikaan rikastu, mutta omaan selkärankaani tällainen ei sovi.

Jos mainostajat jo nyt tarjoavat bloggaajille palkkiota yhden lauseen menovinkistä, en voi olla miettimättä, meneekö tilanne parissa vuodessa siihen, että bloggaajat alkavat odottaa palkkiota suunnilleen mistä tahansa toista osapuolta hyödyttävästä  blogisisällöstä. "Hmm, miksi kirjoittaisin kengistä x tai kaupasta y, kun sehän on ilmainen mainos kenkämerkille ja kaupalle? Kysynpä heiltä, mitä he maksaisivat jos mainitsen heidät blogissa".

Kyllä, kärjistetty esimerkki. Mutta ehkäpä totta jonkun kohdalla jo nyt..?

Kai minä olen hyvin naiivi dorka kun edelleen tuotan toisille ilmaisia mainoksia vain siitä ilosta, että itseäni kiinnostaa tutustua vaikka luomiväriin x tai yritykseen y, ja arvelen lukijoitanikin kiinnostavan. En ajattele näitä mainoksen kannalta. Minulle ne ovat vain kiinnostavaa sisältöä - joka nyt sattuu myös täyttämään mainoksen tunnusmerkit näkyvyyden kautta. Sillä näkyvyys = mainosta.

Huomenna siis jälleen luvassa mainos Sannin piikkiin - maksoin ihan liputkin Turkuun.

:)

Kerroin joulukuussa iHerbin kohonneista postikuluista edullisimmassa International Airmail -postitusluokassa.

Vuodenvaihteen jälkeen sain lukijalta kommentin, jonka mukaan postikulut oli jälleen päivitetty. Kun nyt vihdoin sain itse tehtyä vuoden ensimmäisen iHerb-tilauksen, tsekkasin postikulujen tämänhetkisen tilanteen ja tein niistä taulukon. (Taulukkovamma mikä taulukkovamma ^_^ No, ehkä joku hyötyy mun innosta tehdä näitä :D)

International Airmail -postikulut näyttävät nyt tältä. Postikulut alle 20 dollarin tilaukseen ovat muuttumattomat joulukuusta, mutta yli 20 dollarin tilauksen postimaksuja on alennettu ihan mukavasti. Jopa 900 gramman paketin saa nyt edullisemmin kuin vanhalla kiinteän postimaksun systeemillä.

Vaikka kiinteää postimaksua jäätiinkiin kaipaamaan, niin ei näitä nyt kovin pahoina voi pitää kun vertaa moniin muihin nettikauppoihin.

*

Ulkona ei näytä yhtään sen kirkkaammalta tai aurinkoiselta, mutta taistelu sääalakuloa vastaan jatkuu.

Turun harmaudessa liikuttiin tällaisessa lookissa:

Luomilla keltaista, pinkkiä ja violettia.

Liikkuvalla luomella sekoitus Mad Mineralsin vaaleankeltaista Lemon Dropia ja kirkkaankeltaista Taxia, ripsirajassa Pure Luxen pinkki Smug, sen päällä violetti rajaus BeYu'n violetilla eyelinerilla, luomivaossa pinkkiliilaa IsaDoran Blooming Spring -paletista ja luomen ulkonurkassa Fyrinnaen siniviolettia Lemmus Sibiricus -sävyä.

.

P.S. Pakko kertoa, että innostuin mulle viimeksi lähetetyistä edullisen luonnonkosmetiikan testituotteista niin paljon, että piti ihan käydä itse ostamassa lisää jotta varmistun siitä että ne oikeasti on niin hyviä...! :D Eikä vain sattumalta just ne mulle lähetetyt. Ja ne on hyviä...! Hieno "facelift" kyseiseltä merkiltä. Tuotearvostelua tulossa pian..!

P.P.S. Ainiin - tätähän mun piti kysyä; onko kellään vinkata jotain oikeasti violettia geelimäistä tai nestemäistä eyelineria? "Oikeasti violetilla" tarkoitan kunnon selkeää violettia eli ei mitään luumuisia tai sinisiä. MACin Fluidlineissa on vain noita luumuisia ja Indeliblellä luumua tai sinivoittoista. Missä on kaikki kunnon true-violetit eyelinerit? Kynissä kyllä löytyy, mutta ei geelimäisinä tai nestemäisinä.

BeYu'n (jo valikoimasta poistunut) eyeliner vetelee viimeisiään ja sen mukana menee mun ainoa vähänkään oikeasti violetti eyeliner.

Sain kuulla keskiviikkoisella Biodelly-vierailulla kiinnostavan uutisen, joka oli mennyt minulta ihan ohi: nyt on vihdoin onnistuttu kehittämään maailman ensimmäinen luonnonkosmetiikan sertifioinnin kriteerit täyttävä kynsilakka.

Valmistaja on saksalainen Logona, ja lakat ovat vasta tulleet Suomeen. Niillä on BDIH- ja NaTrue-sertifikaatit.

Biodellyn Tanja kertoi, että lakat ovat, no odotetusti, laadultaan hyvin erilaisia kuin tavalliset kynsilakat. Ne kuivuvat hitaasti ja pinta jää mattaiseksi. Kiiltoa pintaan saa päällyslakalla, jollaisen Logona on myös kehittänyt sertifioituna.

Sertifioidun luonnonmukaisen kynsilakan ainesosat: denaturoitu alkoholi, sellakka, vesi, etyylilaktaatti, talkki, silica,  glyseroli, mica, maltodekstriini, tinaoksidi + joukko väripigmenttejä kuten rautaoksideja, karmiinia ja ultramariinia.

Lakat eivät ole vegaanisia; sellakka ja karmiini ovat eläinperäisiä ainesosia. Sävyjä valikoimassa on tällä hetkellä viisi.

Nämä kolme näyttävät minusta aika ihanilta, etenkin Urban Taupe ja Pink Blossom.

Saan näitä todennäköisesti jossain vaiheessa testattavaksi. Ovat niin tuore tapaus että en tiedä onko näitä vielä tällä hetkellä kellään jälleenmyyjällä. Maahantuojan nettikaupasta lakkoja jo saa, hinta on 19,90€ (aika arvokas - innovaatiosta saa maksaa.)

Hyvin klassinen sävyvalikoima - täydennettynä trendikkäällä taupella. Lakkojen luvataan olevan "melkein hajuttomia".

Kivaa kun taupe tuntuu tulleen jäädäkseen :) Niin tyylikäs sävy. Minun nuoruudessani 90-luvulla ruskeat kynsilakat olivat metallisia ja punertavia, yhtään viileää harmaanruskeaa en omistanut tai muista edes nähneeni kaupoissa.

Päällyslakka on ainesosiensa vuoksi sävyltään kellertävä, mutta kynnellä läpinäkyvä.

*

Mitäs mieltä olette? Uutisen luulisi ilahduttavan ainakin sitä kuluttajaryhmää, joka ostaa ainoastaan sertifioinnin standardit täyttävää kosmetiikkaa. Minusta on muuten vähän outoa, että luonnonkosmetiikkabrändeillä tätä ennen on ylipäänsä ollut kynsilakkoja valikoimassaan. Miksi sisällyttää valikoimaan tuotteita, jotka eivät kuitenkaan ominaisuuksiltaan tue valmistajan luonnonmukaista tuotefilosofiaa?

Liekö muuten tällä hetkellä kosmetiikkatuotteista jäljellä ainoastaan vaalentava kestoväri, jota ei ole pystytty valmistamaan täysin luonnonmukaisena.

Kuvat: Logona.de ja NaturalGoodsCompany.com

Meitsi teki juuri trendiburgerin!

No, okei, ei se nyt ihan alkuperäiseltä näytä mutta yritys hyvä. :)

Tämä on Ramen burger - vähähiilihydraattinen sellainen.

Bongasin Ramen burgerin Ruoka Pirkka -lehdestä. Mä muuten rakastan Pirkan ruokalehtiä ja odotan uutta aina kärsimättömänä..! ^_^ Tämä on näitä ruokavaliomuutoksen & sen mukanaantuoman ruokainnostuksen hassuja lieveilmiöitä. Harmitti ihan vietävästi kun lehti lakkasi ilmestymästä kerran kuussa ja nyt sitä saa odottaa tosi pitkään. Ilahdun aina suuresti kun näen uuden numeron lähikaupassa :)

Mutta joo. Ramen burger. Kuka on kuullut sellaisesta tai jopa syönyt sitä? Kyseessä on nuudeleihin tehdystä hampurilaisesta, jonka on kehittänyt japanilais-amerikkalainen kokki Keizo Shimamoto. Ramen on eräs vehnänuudelin tyyppi. Ramen burgerissa hampparin sämpylä valmistetaan nuudeleista ja kananmunasta.

Innostuin älyttömästi nuudeliburgerista, se vaikutti niin hullulta idealta. :) Päivän lounaaksi suunniteltu arkinen soijapyöryköitä sienikastikkeessa sai väistyä, ja kaivoin nuudelit esiin.

Käytin Ramen burgerin raaka-aineena hiilihydraatittomia shirataki-nuudeleita.

"Taikina".

Pirkan ohjeen mukaan:

125 g keitettyjä nuudeleita

2 kananmunaa

2 rkl seesaminsiemeniä

(itse lisäsin vielä suolaa)

Ainekset yhteen ja pannulle letun muotoon. (Ohjeen taikinan pitäisi riittää 8 nuudelikakkuun.) Parhaimman nuudelikakun saa aikaan lettupannulla jossa on koloja, näin "sämpylä" pysyy paksuna eikä leviä lettumaiseksi. Minulla ei ole kolopannua joten sämpylöistäni tuli ohuita.

Tällainen plätty tuli. Näyttää nuudelimunakkaalta. :) Ei nyt ehkä ihan välittömästi saa vettä herahtamaan kielelle ^_^

(Keizo Shimamoton kuvissa Ramen burgerit eivät näytä yhtään munakkaalta. Varmasti vähemmän munaa ja enemmän nuudelia. :))

Valmistin purilaisen täytteeksi limellä, chilillä ja korianterilla maustettuja tonnikala-simpukkapihvejä.

1 purkki tonnikalaa

1/2 purkkia savustettuja sinisimpukoita

2 kananmunaa

vajaa desi Pofiber-jauhoa

puolikas punainen chili

puolikas sipuli

n. 1 tl korianteria

aavistus steviaa

suolaa

reippaasti rouhaisuja lime-pippurimyllystä

Surautin massan sileäksi tehosekoittimella ja paistoin pihvejä paistinpannulla paahdetussa seesaminsiemenöljyssä.

Tein raikkaan hampurilaiskastikkeen kermaviilistä, sitruunamehusta ja lime-pippuri-mausteesta.

Kasvistäytteet olisivat varmaan voineet olla eksoottisempia kun pihveissäkin oli Aasian makuja, mutta laitoin mitä jääkapista löytyi eli perussetin kurkkua, tomaattia ja salaattia.

Miltä maistui? Noh, miltä tuollaisen mauttomista nuudeleista ja kananmunasta tehdyn "sämpylän" voi kuvitella maistuvan? :) Ei oikein miltään. Mutta kokonaisuus pihveineen ja täytteineen maistui...! :) Oikeilla ramen-nuudeleilla hamppariin saisi epäilemättä paremman ja kiinnostavamman rakenteen.

Tulipahan kuitenkin tutustuttua maailmalla suosiota niittäneeseen ruokailmiöön :) Time-lehti on nimennyt Ramen burgerin yhdeksi maailman 17 vaikutusvaltaisimmasta hampurilaisesta. Kyllä, hampurilainenkin voi näköjään olla vaikutusvaltainen. ^_^

Tsekkaa Keizo Shimamoto valmistamassa burgeriaan Conan O'Brienin show'ssa.

Kai tällaisiakin on ollut jo pitkään - mutta minä kuulin suihke-muotoisesta kynsilakan pikakuivattajasta vasta viime syksynä jolloin sain sellaisen testiin.

Onko pikakuivattava spray monelle tuttu?

Itse olen kynsilakan pikakuivattajien suurkuluttaja. Vähän samaan tyyliin kuin kuivashampoita ja silmämeikinpoistoainetta, niitä kuluu todella paljon. Lakka kuivuu minulla aina tosi hitaasti, oikeastaan merkistä riippumatta. Ainoan poikkeuksen muodostavat neon-lakat, kai niiden koostumuksessa on jotain joka saa ne kuivumaan välittömästi. Jaksan aina ihmetellä ja ihastella esimerkiksi Charming Nailsin jokailtaista lakkausrutiinia - huh, mä en jaksaisi ikinä..! Kun aina pitää varata vähintään puolitoista tuntia sellaista aikaa, jolloin ei käytännössä voi tehdä mitään.

Pikakuivattaja helpottaa, vaikka ei sekään tietenkään lakkausta läpikuivata. Minulla on joskus mennyt kuivattajallakin käsitelty lakkaus ruttuun iltapäivällä, vielä joku kuusi tuntia lakkaamistoimenpiteen jälkeen...! Ilman pikakuivattajaa joutuisin odottamaan varmaan kolmekin tuntia ennenkuin voisi kaivaa jotain käsilaukusta. En käsitä miten joillain lakat kuivuvat puoleen tuntiin...

Suihkemuotoisen pikakuivattajan vaikuttava ainesosa on - - yllätys, silikoni. Tässä ihan uusi yhteys jossa kohtaan silikoniyhdisteen.

Spray'ta neuvotaan suihkauttamaan 30 cm:n etäisyydeltä. Se muodostaa kynsien - ja sormien - päälle öljyisen kalvon. Taisin ensimmäisillä kerroilla suihkuttaa liian läheltä, sillä kalvo oli todella märkä ja kuivui hitaasti. Lisäksi sormien iho jäi ihan öljyiseksi. (Incissä on myös dicaprylyl-karbonaattia, rasvamaista ainetta.)

Kuvassa kynsi-spray kuivumisvaiheessa.

Sittemmin opin annostelemaan suihketta oikein ja suihkuttamaan kauempaa. Käsittely on todella nopea ja tulos vastaavanlainen kuin perinteisellä pikakuivattajalla;  kuivuu nopeasti ja kynsille jää samanlainen, kolhuja kestävä sileä kalvo.

Täytyy sanoa, että edelleen ihmettelen, miten tuotteen teknologia oikein toimii. Tuotteessa on vain ponneaineita ja niiden lisäksi haihtuvaa silikonia (cyclopentasiloxane) ja dicaprylyl-karbonaattia (anteeksi huono suomennos, estenomit, saatte korjata ;)). Miten näistä aineista jää kynnelle pysyvä kalvo..? Jos cyclopentasiloxane haihtuu ja dicaprylyl-karbonaatti on rasvaa..?

Kynsillä muuten viime viikon meikkipostauksessa näkynyt China Glazen Peachy Keen.

Nail Spray'ta saa Gina Tricotista.

*

Tässä vielä tämän päivän "Taistelu harmautta vastaan" -meikki:

Olen nyt ollut ihan old school -linjoilla meikkauksissa. Tämäkin yksi vanhoja, jo aiemmin blogissakin nähtyjä lempparilookkejani; vihreää ja sinistä. Tällä kertaa yhdistettynä kupariseen alaluomen rajaukseen.

Poskilla Idunin Lingon-poskipunaa ja huulilla Idunin Cornelia-huulikiiltoa.

Silmämeikissä Pure Luxen mineraaliluomivärejä; koko luomella Seashore ja luomivaossa Shameless. Rajauksessa kahta sinistä; Sephoran Fancy Blue Eyeliner ja Indeliblen Oceanic Gel Eyeliner. Alaluomella Yves Rocherin rajauskynä sävyssä 06 Cuivre.

*

Huomenna olen muuten jälleen pääsemässä kiinnostavalle yritysvierailulle.... nimittäin Biodellyyn..! Tiedättekös mitä tämä muun muassa merkitsee? Pääsen vihdoin näkemään kaikki Lily Lolon meikit livenä...! Niiiin paljon hiplausta ja swatchausta tiedossa! :D

Meinasin aamulla junassa jatkaa noihin rahkakommentteihin vastailua... Kuka saattoi arvata että maitorahka herättäisi yhtäkkiä näin mielettömän vilkkaan keskustelun jossain blogissa - vähiten Karkkipäivässä..! :) Laktoosi-keskustelu on myös huisin kiinnostava, itsekin oppii uutta. :)

Huh huh hämmästystä, eipä voi muuta todeta tuohon rahkapostaukseni vastaanottamaan suosioon. :) Postausta on jaettu enemmän kuin mitään muuta artikkelia koko Karkkipäivän lähes 6-vuotisessa historiassa. Enpähän olisi osannut tuota odottaa kun perjantaina kaupassa käytyäni spontaanisti kirjoitin jutun - muuan katumainoksen herättämästä kimmokkeesta.

Näköjään maitorahka herättää suomalaisissa tunteita! :D

Koska aihe on nyt tapetilla, en mitenkään malttanut olla tekemättä rahkan ympärille kyselyä. ^_^ Ihan pakko päästä selvittämään kumpi voittaa, maustamaton vai maustettu rahka, ja mikä on Suomen suosituin rahka :)

Kyselyyn pääsee TÄSTÄ.

Sivupalkissa on yhden kysymyksen lyhytversio niille, jotka eivät jaksa vastata useampaan kysymykseen.

On ollut tosi kiinnostavaa lukea ihmisten kommentteja perjantain postaukseen. Vähän niinkuin deodorantti-keskustelussa, myös rahka jakaa ihmiset eri koulukuntiin. Toisten mielestä maitorahka on eri asia kuin rahka; jälkimmäisellä he ymmärtävät nimenomaan maustetun, sekoitetun jälkiruoka/herkutteluversion, kun taas 'maitorahka' -nimellä myytävä tuote on heidän silmissään leivontaan ja ruoanlaittoon kehitetty valmiste. Mielenkiintoista.

Yksinkertaisesti maitorahka eli lyhennettynä rahka on maidosta hapattamalla valmistettu, proteiinipitoinen raaka-aine, jota voi syödä sellaisenaan, käyttää ruoanlaitossa tai pohjana erilaisissa maitovälipaloissa ja -jälkiruoissa. Lainsäädännöllisesti rahka on tuorejuustoa. Ei ole olemassa erikseen ei-proteiinipitoista rahkaa ja proteiinirahkaa; on maitorahkaa joka on luonnostaan proteiinipitoista, ja sitä voi syödä joko sellaisenaan tai käyttää osana sekoituksissa.

Maustamatonta rahkaakin on erilaisilla "vahvuuksilla" ja koostumuksilla. Mitä itse asiassa itse ihmettelen. Ymmärrän pehmeät ja miedommat versiot, koska ne luonnollisestikin sopivat paremmin sellaisenaan syötäviksi kuin happamat ja tanakat. Mutta kysymys kuuluu: mihin noita happamia edes tarvitaan? :) Kun pehmeää ja mietoakin voi yhtä hyvin käyttää ruoanlaitossa, miksi valikoimassa pitää olla miljoona erilaista rahka-versiota?

Entäs sitten kaikki nämä laktoosittomat ja vähälaktoosiset? Don't even get me started, niiden ihmettelystä saisi jo oman postauksen. Eikö riitä, jos valikoimassa on laktoositon vaihtoehto? Mitä virkaa on vähälaktoosisella? Jos henkilö on laktoosille herkkä mutta ei suorastaan intolerantti, eikö hän voi hyvin syödä laktoositonta....?

Anoppia lainaten; "Kaupan hyllyt ovat nykyään niin täynnä laktoosittomia tuotteita että meille laktoosia sietäville alkaa jo olla työn takana löytää joukosta normaali versio..."

Minulle henkilökohtaisesti on ihan sama onko kaupan hyllyllä 50 vai 500 versiota samasta tuotteesta, vaikka ymmärrän anopin pointin ja joillain varmasti menee hermo kun alkuperäistä tuotetta saa nykyään hakemalla hakea. Ihmettelen asiaa lähinnä kannattavuuden kannalta. Onko oikeasti myynnillisesti kannattavaa valmistaa samasta tuotteesta kolme eri versiota? Onko kaikille tarpeeksi ostajia? Mietityttää myös milloin kaupoista loppuvat hyllymetrit... Varmaan nyt jo ollaan meijeriosastoilla helisemässä.

Kävin kyselyä varten läpi kaikkien Suomessa myytävien tunnetuimpien valmistajien maitorahkatuotteet. Löysin yhteensä 29 maustamatonta maitorahkaa. On siinä rahkaa kerrakseen. Voi vain miettiä, onko tarpeen pitää hyllyillä kymmenittäin lähes identtisiä tuotteita... Melkein joka merkillä on vähintään perus- ja laktoositon versio.

Oli myös kiinnostavaa panna merkille rasvattomuuteen liittyvät pakkausmaininnat. Kirkkaasti valtaosa Suomessa myytävistä rahkoista on rasvapitoisuudeltaan 0,3%. Muistelen kuulleeni joskus, että rasvattomuuden rajana pidetään juuri tuota 0,3:a, eli jos arvo on sen tai alle, saa tuotetta kutsua rasvattomaksi. Epäloogisesti, usean valmistajan rasvattomaksi nimetty rahkatuote sisältää saman verran rasvaa kuin saman merkin perusrahka. Eli sen 0,3 prossaa. Toisessa halutaan korostaa rasvattomuutta, toisessa ei, vaikka arvot ovat samat. Miksi...?

Nyt tämä menee jo ihan jaaritteluksi, mutta pakko lisätä vielä yksi vähähiilihydraattisuuteen liittyvä havainto niille keitä se kiinnostaa. :) Lindahlsin meijerin maitorahka on vähähiilarisin Suomessa myytävä rahka arvollaan 2,9 g / 100 g. Normaalisti rahkassa on 4-4,5 % hiilihydraattia. Ja yllättävästi kakkossijalle kiri.... Danone! En edes tiennyt, että sokerisista herkkurahkoistaan tunnetulla Danonella on valikoimassaan myös yksi maustamaton rahka. Vitalinea Pro -rahkan hiilariarvo on 3 g / 100 g. Kiitos kysely-taustatyön, olen jälleen viisaampi. :)

Lopuksi.... oma erikoisuutensa, Skyr.

Skyr-tuotteet ovat hapatettuja, rahkamaisia maitotuotteita mutta eivät lainsäädännöllisesti rahkaa.

Jos joku osaa kertoa miksi Skyrit eivät ole rahkaa, vaikka koostumus (ja mun mielestä makukin) on ihan samanlainen, niin saa valaista :) Olen utelias.

Kuvat: Pirkka, Maitokolmio, FreshFoods, Danone, Lindahls ja Skyr.

Taas on niin kiinnostavaa keskustelua kommenteissa! :) Olette te kyllä mahtavia lukijoita kun osallistutte niin aktiivisesti :)

Vastailen tämän ja huomisen päivän aikana.