Tämä juttu on ollut minulla tekeillä pitkään. Nyt se löysi paikkansa mitä osuvimmin Kuopio-viikolla.

Saanko esitellä kuukauden idolin: lupsakka savolaisneito Taina.

Blogosfäärissä paremmin tunnettu kynsibloggaaja Charming Nailsina.

Olen alun perin tutustunut Tainaan jo vuosia sitten netin ”kosmetiikkafriikkipiireissä”, jos asian näin hauskasti saa ilmaista, aikoja ennen meidän kummankaan blogeja. Asuin tuolloin itse Ahvenanmaalla, joten savolaisuus ei meitä yhdistänyt, ja meni pitkään ennen kuin edes kävi ilmi että olemme kotoisin samoilta nurkilta.

En tiedä onko se sitten juuri savolaisuus vai mikä, mutta jokin Tainassa on aina tuntunut tutulta ja turvalliselta. Olemme hyvinkin erilaisia elämäntyyleiltämme ja luonteenpiirteiltämme, mutta silti löydän meistä jonkun tietyn saman perusvireen. Kutsun sitä villasukka-asenteeksi. Olen jopa alkanut nimittää meitä villasukkabloggaajiksi.

Kuvitus Tainan kotoa. Talossa asustaa pariskunnan lisäksi kaksi kissaa ja pääsiäisenä perheeseen liittynyt koiranpentu.

Taina perusti bloginsa lokakuussa 2008, aikaan, kun blogi-ilmiö Suomessa oli vielä taaperoiässä. Blogeja oli tuolloin niin vähän, että suosituimmista tuli heti kaikkien tuntemia megabloggaajia, ja osa heistä jatkaa tällä tiellä edelleen.

Tuohon aikaan oli helppo erottautua massasta, etenkin, jos oma aihepiiri oli uniikki. Charming Nailsin nähdessä päivänvalon oli Suomessa vain pieni kourallinen kauneusaiheisia blogeja, ja Tainan blogi onkin tiettävästi Polishaholicin ohella Suomen kynsiblogipioneeri.

2010-luvulla kynsi- ja kauneusblogeja on syntynyt kymmenittäin ellei peräti sadoittain, Charming Nailsin pysyessä suosituimpien joukossa. Kynsilakkajanoiset löytävät Charming Nailsista aina viimeisimmät lakkauutiset ja inspiroivia lakkauksia kera selkeiden tutorialien. Kynsijuttujen ohella Taina kirjoittaa myös meikeistä ja kosmetiikasta yleisesti, ja vilahtaapa ruudussa silloin tällöin myös välähdyksiä neitokaisen arjesta.

Toisin kuin valtaosa muista nimimerkin takana kasvottomina aloittaneista bloggaajista (Sanni viittaa myös), Taina on valinnut pysyä anonyymina. Hän julkaisee itsestään tunnistettavia kuvia ani harvoin, ja etunimensäkin nainen paljasti vasta jokunen vuosi sitten. Hän myös rajaa aihealueistaan tarkkaan pois liian yksityiset ja henkilökohtaiset asiat kuten työn, ystävät ja parisuhteen.

”Blogini käsittelee kynsiä, ei minua”, Taina sanoo brunssilautasensa takaa kuopiolaisessa toriravintolassa. ”Mun elämä on niin tavallista että ketä se kiinnostaisi, kynnet ovat kiinnostavammat”.

Mutta totuushan on, että juuri se tavallinen elämä kiinnostaa. Villasukkaelämäkin. Kaikkien bile- ja matkablogien vastapainoksi tilausta on myös tavallista arkea kuvaaville blogeille, näin minä uskon. Ne pienet pilkahdukset Tainan elämästä Kuopion maaseudulla tuovat blogiin viehättävää maanläheisyyttä, jollaisesta itse pidän blogeissa. Se tekee myös bloggaajasta inhimillisemmän, koko elämä ei ole pelkkää kynsien koristelua. Mutta ymmärrän Tainan valitseman tien, eikä jokaisen blogin kuulukaan olla pitäjänsä elämäntyylistä raportoiva päiväkirja. Charming Nails on kynsiblogi. Ja loistava sellaisenaan.

Millaista on kynsibloggaajan arki?

Taina tekee työkseen jotain ihan muuta kuin kynsiin liittyvää, mutta kynsille omistetaan aikaa joka ilta töiden ja harrastusten jälkeen. Taina lakkaa kyntensä 6-7 kertaa viikossa, ja rutiini on tehokkuudessaan aivan hämmästyttävä; nainen kuivattelee kynsiään jopa saunassa..! Lakkaukset kuvataan heti tuoreeltaan jolloin ne ovat kuvissa moitteettomassa kunnossa.

Postauksia Taina kirjoittaa iltapäivisin tai viikonloppuisin useamman kerralla, kun on enemmän aikaa. Julkaisutahti on kunnioitettava;  sisältöä ilmestyy jokainen päivä. Rytmi on Tainalle luonnollinen eikä hän koe sitä stressaavana. (Wow näitä tehopakkauksia, sanon minä vain…! Ja joillain bloggaajilla on paketissa mukana vielä lapsetkin..!)

Kynsien hoitorutiini on odotetusti perusteellinen. Kynnet öljytään päivittäin, aina ennen lakkausta. Viikkohuoltoon kuuluu viilaus ja kynsinauhojen siistiminen. Muutaman viikon välein kynnet lyhennetään, Taina pyrkii pitämään kynnet tietyssä pituudessa. Lisäravinteina menee kalsiumia ja piimaata ja välillä myös biotiinia.

Kysyn, tuleeko Tainalle koskaan kuivia kausia inspiraation suhteen. Kun nainen taiteilee uudet lakkaukset päivittäin, voisi kuvitella, että jossain vaiheessa lyö ideoiden suhteen tyhjää. Mutta ehei, ei vaikuta siltä että Tainalle olisi ihan heti käymässä näin. Lakkauslistaa on viikoiksi eteenpäin ja koko ajan tulee uusia lakkoja, tarroja, leimauslaattoja ja muita härpäkkeitä joista saa loputtomiin ideoita ja materiaalia blogikynsiin.

Taina on päässyt suunnittelemaan oman kynsilakan Dollish Polish -merkille. Tainan nimikkolakka (kuvassa) on nimeltään Charming Starry Sky. Taina on myös ainoa bloggaaja maailmassa (!), joka on saanut suunnitella oman leimauslaatan Konadille. Ei paha lisä blogi-CV:hen ;)

Mikä bloggauksessa on antoisinta?

Tainan pitää miettiä vähän aikaa. ”On tosi kivaa saada tutustua uutuustuotteisiin ja kirjoittaa niistä, mutta ennen kaikkea bloggaus on minulle sosiaalinen juttu”, Taina sanoo. ”On mahtavaa jutella samanhenkisten kanssa, jakaa intohimoaan muille ja saada muutkin innostumaan. Olen tutustunut blogin kautta tosi kivoihin lukijoihinkin.”

Taina ei käy bloggaajien PR-tapahtumissa, jotka muodostavat monille bloggaajille tärkeän sosiaalisen kanavan. Tässä asiassa Savo asettaa omat haasteensa. Taina kävisi tilaisuuksissa mielellään, mutta… ”Ne ovat niin kaukana”. Pressiaamiaiset ja muut promokekkerit ovatkin lähinnä pääkaupunkiseutulaisten kenttää. Harvasta maakuntablogista saa lukea raportteja merkin X tai Y järjestämistä tilaisuuksista. Toisia bloggaajia tilaisuudet eivät tietysti kiinnostakaan.

Taina vastaanottaa ilmaisia PR-tuotteita ja tienaa blogin mainoksilla pientä taskurahaa. Kuinka paljon tämä vaikuttaa Tainan bloggausmotivaatioon?

”Pitäisitkö blogia vaikka et hyötyisi siitä materialistisesti tai taloudellisesti mitenkään?”

Tätä Tainan ei tarvitse miettiä. ”Ehdottomasti pitäisin. Olen aloittanut blogin puhtaasta intohimosta vailla mitään kuvitelmia PR-tuotteista tai mainostuloista, ja tekisin blogia edelleen ilman näitä elementtejä.” Juttelemme aiheesta pitkään ja antaumuksella.  Mainostulot ja blogin kautta saadut tuotteet ovat Tainalle ilahduttava bonus, mutta eivät blogin elinehto. Taina ostaisi monia ilmaiseksi saamiaan tuotteita joka tapauksessa.

”Nykyään tuntuu, että blogilla kuuluu olla mahdollisimman paljon yhteistyökumppaneita ja täytyy saada mahdollisimman paljon ilmaiseksi, se ikään kuin jotenkin määrittää blogin arvon”, Taina miettii. ”Paljon on muuttunut kuudessa vuodessa.” Tunnettua on, että blogeja jopa perustetaan nykyään sillä kannustimella, että voi saada tuotteita tai palveluita ilmaiseksi.

Taina on iloinen yhteistyökumppaneistaan, mutta ei koe, että ne tekevät hänen bloginsa. ”Mieluummin teen yhteistyötä muutaman, juuri minun blogini sisältöä tukevan kumppanin kanssa kuin kymmenien, joiden luontevaa istuvuutta blogiini saisin miettiä.”

Mitkä ovat lempipostauksia blogissasi?

Tainalle mieluisimpia ovat kynsipostaukset, joiden eteen hän on nähnyt paljon vaivaa ja tulos on onnistunut. Hän tykkää myös esitellä uutuustuotteita ja kokoelmia. ”Ylipäänsä on tosi kivaa, kun saa jakaa informaatiota ja inspiraatiota”.

Charming Nails onkin aina ajan tasalla, ja kynsifriikit lukijat tietävät aina löytävänsä sieltä kuvat uusimmista lakkaherkuista. Vähän toista kuin Karkkipäivässä… :D Jossa konjac-sienestä ja Beauty blenderistäkin voi odottaa lukevansa mahdollisesti ennen vuotta 2018… Ihailen blogikollegoita, jotka ovat aina viivalla ja innostuneita viimeisimmistä jutuista.

Tainan blogi tarjoaa kynsi-nannan lisäksi myös mainioita vinkkejä raskaiden luomien meikkaukseen

Entäpä nolottaako joku postaus Tainaa?

Odotin kovasti jotain mehevää paljastusta myöhemmin poistetusta postauksesta, jollaisia melkein joka bloggaajalla tuntuu menneisyydessään olevan. Mutta villasukkabloggaajallamme ei sellaisia ole.

Taina sanoo, että käytännössä ainoastaan alkuaikojen huono kuvanlaatu nolottaa.

Jotain Tainasta Charming Nailsin takana. Nainen, jonka elämä on omien sanojensa mukaan niin tavallista, ettei se kiinnosta ketään.

Tärkeitä asioita ovat koti, vakituinen työ, tasapainoinen elämä, perhe, ystävät ja eläimet. Rauhallinen tempo arjessa, tasalaatuisuus. Lähiarvot.

”En koe, että minun täytyy etsiä elämyksiä kaukaa. Lähelläkin olevat asiat riittävät hyvään elämään.

Siinä on Charming Taina kiteytettynä. Juuri sitä lempeän seesteistä villasukkaisuutta. Kaikki tämä leppoisalla savon murteella kerrottuna, kiireettömän sunnuntaibrunssin äärellä, miljöönä Kuopion Kauppahallin vanha tiiliholvi.

Kolme tuntia on kulunut jutustellessa, hämmentelemme tyhjien lautasten äärellä viimeisiä kahvikupillisiamme. Tainalta on parkkiaikakin kohta lopussa.

”Mikä olisi sulle täydellinen päivä?” keksin vielä kysyä, kun olemme jo tekemässä lähtöä.

Taina tuumailee.

”Joulu”, kuuluu sitten. ”Täydellinen päivä on sellainen, jonka saa viettää perheen ja ystävien kanssa eikä ole hätä tai kiire mihinkään. Niin kuin joulu.”

Hymyilyttää.

Joulua odotellessa.

.

Jos tori on Kuopion sydän, tämä katu on sen valtimo: kulttuuria, yöelämää, legendaarisia ruokaravintoloita ja tärkeimpiä nähtävyyksiä varrelleen kerännyt Kauppakatu.

Jos tulet Kuopioon ja sinulla on vain päivä aikaa, omista se tälle kadulle.

Useimmat kaupungissa vierailevat kohtaavat Kauppakadun juuri tässä, torin kulmalla Kauppahallin nurkalla, jossa Kauppakatu risteää Puijonkadun kanssa. Oikealla on Kauppahalli (tunnettu Veljmies-patsas jää juuri kuvan ulkopuolelle) ja vasemmalla Kuopion Lyseo.

Horisontissa häämöttää Kuopion terveydenhuolto-oppilaitos, johon Kauppakatu päättyy läntisessä päässään. Edit. Jahaps, Terveydenhuolto-opinahjo onkin muuttanut muualle. Mitä lie rakennuksessa nykyään...? Siellä on käsittääkseni toiminut muinoin sairaala.

Kauppakatu kulkee koko keskustan läpi Valkeisen lammen kupeesta Matkustajasatamaan saakka. Sen varrella on niin paljon nähtävää, että kaikkien paikkojen koluamiseen saa kulumaan useampia päiviä.

Torilta länteen päin kadun varrella sijaitsevat Posti, Carlsonin tavaratalo, kahvila Houkutus ja kauppakeskus H-Talo. Torin kohdalla katua reunustavat Kauppahalli, kauppakeskus Aapeli ja Kuopion Lyseo. Me tutustumme Kauppakatuun torilta itään päin.

Osoitteesta Kauppakatu 22 löytyy Kuopion todennäköisesti suosituin ja tunnelmallisin kahvittelupaikka, Kahvila Kaneli. Paikka on mm. More To Love Mimmin -lemppareita. :)

Kuva: Kaneli

Kuopio ei ole Helsingin tai Tampereen tapaan kahvilakaupunki, ja keskustan kaduilta saa todellakin ihan hakea kivoja istuskelupaikkoja. Suurin osa kaupungin kahvipaikoista on kauppakeskusten ja tavaratalojen kahvioita, jotka tunnetusti ovat vähemmän tunnelmallisia ratkaisuja. Minun vuosinani keskustan ainoa vähänkään perinteisempi, viihtyisä kahvila oli Burt's, joka on sittemmin kadonnut katukuvasta. (Tietääkö joku onko Burt'silla vielä toimintaa..?)

Kaneli avautui vasta muutettuani pois Kuopiosta, mutta sen ilmestyttyä en ole juuri muualle kahvitreffejä Kuopion visiiteillä sopinut :) Ihastuttava, vanhoilla huonekaluilla sisustettu paikka jossa soi jazz - ja kahvikupit ovat suuria :D

Kanelilta eteenpäin jatkaessa kulkija kohtaa seuraavaksi Kuopion yöelämän keskuksen - Kauppakadun ravintolakorttelin. Yhdessä blokissa sijaitsevat kaikki kaupungin suosituimmat menomestat. Minun aikoinani juuri täysi-ikäistyneiden suosituin kohtauspaikka oli nykyisen Ale Pupin paikalla sijainnut Emigrant's. Sinne liittyy paljon muistoja... Kuten sittemmin poistuneeseen Giggling Marliniin, jossa ehdin myös biletellä kiitettävästi ennen kuin muuttokuorma suuntasi ulos Savosta.

Kuopiolaiset, mikäs ravintola on nykyään se The Ykkönen?

Kauppakadun ja Vuorikadun risteyksessä, heti ravintolablokin jälkeen (Vuorikadulta löytyy muuten vielä yökerho Ilona!) sijaitsee Kuopion Taidemuseo.

Allekirjoittanut on viihtynyt museoissa lapsesta saakka. Suosikkejani olivat Taidemuseo ja luonnontieteellisestä perusnäyttelystään tunnettu, sekin Kauppakadulla sijaitseva Kuopion Museo. Museot olivat minusta lapsena hurjan kiehtovia ja ne olivat minulle tavallaan leikkipaikkoja siinä missä puistotkin, vaikkei niissä tietenkään varsinaisesti leikitty. Muistan, että menimme kavereiden kanssa museoihin usein keskiviikkoisin, jolloin niihin oli vapaa pääsy.

Olen tänään menossa katsomaan Taidemuseon tämänhetkisen näyttelyn, Carried by Light.

Kuopion museotarjonta on erittäin runsas. Taidemuseon ja Kuopion Museon lisäksi voin suositella mitä lämpimimmin VB-valokuvakeskusta ja Korttelimuseota.

Osoitteessa Kauppakatu 22-27 seisoo vanha, jykevä Suomen Pankin talo, joka kätkee sisuksiinsa suositut ravintolat Isä Camillon ja Pannuhuoneen. Isä Camillosta saa hyvää, joskin aika yllätyksetöntä ruokaa. Se on hyvä valinta jos haluaa laadukasta perusruokaa sofistikoituneessa miljöössä ja etsii jotain muuta paikkaa kuin ketjuravintolaa. (Kuopion suosituimmat ruokaravintolat ovat Amarillo ja Rosso...) Älä kuitenkaan tule turhaan repimään ovea sunnuntaisin, niinkuin minä olen tuskaisen monesti tehnyt vaikka kuopiolaisena minun pitäisi tietää paremmin. Sunnuntaisin ruokailumahdollisuudet Kuopiossa ovat todella rajalliset.

Kivijalan viihtyisä olutravintola Pannuhuone tunnetaan stand up -illoistaan. Terassi on kesäisin tosi kiva paikka.

Rakennus Snellmanin puistosta päin. (Kuvattu toisena, pilvisenä päivänä... Kylläpäs näyttää kolkolta :))

Heti Suomen Pankin talon jälkeen kohtaamme Suomen kolmanneksi vanhimman museorakennuksen, 1907 valmistuneen jugend-tyylisen Kuopion Museon. Vain Helsingin Ateneum ja Turun Taidemuseo ohittavat Kuopion vanhuksen iällään.

Kuopion Museo oli ehdottomia lempipaikkojani lapsena. Valtavassa museossa sai helposti kulumaan vaikka koko päivän täytettyjä eläimiä, akvaariokaloja ja vanhoja esineitä katsellen. Ylimmän kerroksen Savutupa oli aivan erityisen jännä paikka lapselle.

Kuopion Museo on loistava koko perheen kohde, jota voin suositella kaikille lasten kanssa Kuopioon matkaaville. Luonnontieteellisten ja kulttuurihistoriallisten näyttelyiden lisäksi museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä.

Jatkaessa Kauppakatua museolta alaspäin osuu kohdalle pian yksi Kuopion legendaarisimmista ruokapaikoista; Muikkuravintola Sampo.

Ravintola kuuluu tunnetuimpiin muikkupaikkoihin ihan koko maamme tasolla.

Sampo on tarjoillut "lekentaarista evästään" jo vuodesta 1931. Jos kala maistuu, niin älä jätä Sampoa väliin!

Tähän päättyy Kauppakatu. Kadun itäinen pää kohtaa Kallaveden ja matkustajasataman. Selän takaa löytyy...

...kesä-Kuopion rakastetuimpiin ravintoloihin kuuluva Wanha Satama.

Kauppakadun päähän samoillut kulkija palkitaan kesäisin kaupungin eloisimmalla tunnelmalla josta vastaavat vilkas matkustajasatama Kallavesi-ristelijöineen, satamatori, tunnelmalliset ravintolat ja kesä-heinäkuun taitteessa vuosi vuodelta suositummat Viinijuhlat.

Wanhan Sataman terassilla kesällä 2013... Ravintola on kiinni talvisin ja avaa jälleen vappuaattona.

Wanhan Sataman takana levittäytyy Kallavesi. Järviristeily on Kuopion kesävierailijalle ehdoton must!

Kauppakatu-kävelymme päättyy Matkustajasatamaan, josta puolestaan on vain kivenheitto matkaa ihastuttavalle Väinölänniemen ulkoilualueelle. Jos rantakassi sattui mukaan, tästä on hyvä jatkaa kesällä kohti Vänärin pehmeää hiekkarantaa....

Kuopio-teemaviikolla vieraillaan tänään koululla, jossa kävin ala-asteen.

Asemakoulu.

Viidennen luokan luokkakuvani.

Asemakoulu lakkautettiin joskus 2000-luvulla (tietääkö joku tarkan vuosiluvun?), ja nykyään siellä toimii Kuopion steinerkoulu sekä steinerpäiväkoti.

Asemakoulun puinen päärakennus on rakennettu 1862. Alunperin Rautatiekoulu-nimellä aloittaneesta koulusta tuli Asemakoulu vuonna 1926. Nimensä mukaisesti koulu sijaitsee aivan rautatieaseman vieressä. Minun taipaleeni siellä alkoi syksyllä 1986. Asemakoulu oli ihana, pieni koulu jossa kutakin luokkaa (1-6) oli vain yksi.

Asemakoulu on minulle paljon rakkaampi kuin mikään muu käymäni koulu. Se ei toisaalta liene ihmekään; useimmat viettävät juuri ala-asteen koulussaan pisimmän yhtäjaksoisen ajan, ja näihin vuosiin mahtuu valtava määrä asioita kun lapsi kasvaa teini-ikäiseksi.

Aina Kuopiossa käydessäni ajattelen lämmöllä Asemakoulua kulkiessani steinerkoulun ohi. Katselen sen ikkunoita ja mietin, miltä koulussa tänä päivänä näyttää.

Iloni olikin suuri, kun viime viikolla junalta tullessani huomasin koulun edessä kyltin; "Lounas vain 5,60€". Koulun ruokala on alkanut tarjota yleistä lounasta.

Minua ei hymyilyttänyt niinkään edullinen ruokailumahdollisuus, vaan lounaan tarjoama tilaisuus päästä kurkkaamaan kouluun sisälle. Tartuin tilaisuuteen saman tien. :)

Jotkut asiat eivät koskaan muutu... hiuksia en ole näköjään jaksanut harjata lapsenakaan... :D Edes koulukuvaan ^_^

Asemakoulu joskus kauan sitten. Kuvanottovuosi ei ole tiedossa. Kuva E. Seies / Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Asemakoulu (ehm, siis steinerkoulu) nyt.

Koulurakennus on remontoitu ja peruskorjattu vuosina 2011-2013. Ulkoa se on edelleen aivan samannäköinen kuin minun aikoinani, maali kenties vähän freesimpi. :)

Kuvassa näkyvässä ylärakennuksessa oli Asemakoulu-aikoina opettajainhuone, liikuntasali ja koti- sekä aineluokkahuoneita. Alarakennuksessa oli keittiö ja muutama kotiluokkahuone. En tiedä millainen luokkahuonesysteemi alakouluissa nykyään on, mutta tuolloin jokaisella luokalla oli oma kotiluokkahuone jossa pidettiin suurin osa oppitunneista, ja sitten oli omat luokkatilansa tietyille aineille kuten kielet, käsityö ja musiikki.

Steinerkoulun ruokala sijaitsee alarakennuksessa, mutta otin vapauden kurkistaa myös ylärakennukseen. Opettajainhuone oli kadonnut, tai ainakin siirtynyt jonnekin muualle, ja käytävät olivat saaneet vaalean värin. Vanhat kakluunit sentään ovat täällä vielä..!

Minulla on joskus ollut luonnostaan punaiset huulet.... Mutta kulmakarvat - aina yhtä värittömät.

Oikeanpuoleisen oven takana on liikuntasali. Ovi oli lukossa. Minua harmitti.

Jostain syystä Asemakoulun liikuntasalilla on alitajunnassani aivan erityinen paikka. Se esiintyy säännöllisen epäsäännöllisesti unissani tapahtumapaikkana, ja tilaan liittyy unissa hyvin voimakkaita tunnelatauksia. Siellä on milloin ollut Faith No Moren konserttia, treffejä jonkun ihastuksen kanssa, juhlia, festivaaleja... Julkkiksista FNM:n lisäksi ainakin Robbie Williams ja Chris Cornell ovat kunnioittaneet Asemakoulun uni-jumppasalia läsnäolollaan.

Haluaisin aivan mielettömästi vielä päästä käymään tuossa salissa. Siellä on näytelty kevätjuhlissa, otettu vastaan mitalia urheilusuorituksista (olen ollut hyvä pituushypyssä...! Kuka uskoisi :D), harjoiteltu voimistelun kilpailusarjoja, laulettu - jopa kirjoitettu englannin ylioppilaskoe..!! Kyllä. Lukioni ollessa remontissa abi-vuotenani oli osa ylioppilaskirjoituksista sijoitettu Asemakouluun. :)

Alarakennus. Noiden portaiden alla pidettiin aina sadetta.

Kivijalassa sijaitsivat puukäsityön opetustilat. Mitähän siellä lienee nykyisin... Ja hei, puukäsityö ylipäänsä...! Kuuluuko se enää ala-asteen (tai alakoulun, minun on vaikea oppia käyttämään tuota uutta nimitystä) oppiaineisiin? Hassu ajatus että (kaupunkilais)lapset opettelevat sahaamaan ja hakkaamaan nauloja :D Vaikka ovathan ne toki tarpeellisia taitoja.... kai? ^_^

Alarakennuksessa, juuri tässä luokassa, olen aloittanut koulunkäyntini. Tämä oli minun vuosinani opettaja Ulla Eskelisen kotiluokka, ja Ulla opetti 1- ja 2-luokkia. Kolmannella siirryttiin toiselle opettajalle. Nyt luokka toimii steinerkoulun ruokalana.

Kyllä tuli liikuttunut olo. Täällä sitä on jännittyneenä asetuttu pulpettiin elokuisena aamuna 29 vuotta sitten. Niin kauan sitten... Reppu asetettiin koukkuun pulpetin reunaan. Kynät ja pyyhekumi laitettiin niille tarkoitettuun lokeroon pulpetin etureunassa. Jokainen toi mukanaan ruokailualustan joka jätettiin sekin asumaan pulpettiin. Ruokailu tapahtui tuolloin omissa kotiluokissa, lounas tuotiin kärryillä erikseen jokaiseen luokkaan.

Hyvältä näytti tämän päivän kouluruoka. :) Otin silakkapihvejä, punajuurta ja salaattia.

Paljon on muuttunut siitä kun viimeksi söin samassa paikassa. Nykyään ruoka tarjoillaan buffetista ja lapsille on tarjolla jopa oliiviöljyt ja balsamicotkin. Whoa! Minä en olisi ala-asteikäisenä edes tiennyt mikä on balsamico :D Pehmeää leipää ei näkynyt edelleenkään, esillä oli ainoastaan näkkäriä. Minun aikoinani pehmeä leipä oli vain harvojen päivien erikoisherkku, ja sitä sai ottaa vain yhden palan. Muistan, kun kerran otin kaksi viipaletta ruislimppua ja puraisin nopeasti palan kummastakin ennenkuin opettaja ehtisi ottaa minulta toisen pois...! Leipä-rebel! Opettaja tietysti suuttui ja varmaankin reissuvihkooni kirjoitettiin nuhtelevat terveiset kotiin. (Tuohon aikaan opettajien ja vanhempien välinen viestintä hoitui reissuvihkoilla.)

Alarakennuksen ennen niin kolkko käytävä on kokenut totaalisen muodonmuutoksen.  Ikkunaseinustan naulakot on poistettu ja valoisalla käytävällä toimii nykyään ruokalan pitämä kahvila. Vain kakluunit muistuttavat vanhoista ajoista...

Tämän päivän alarakennuksessa toimii ruokalan lisäksi iltapäiväkerho Sirkkula. Lisäksi siellä on muutamia steinerkoulun aineluokkia.

Tämä luokka oli kotiluokkani 3:lla ja 4:llä luokalla. Nyt siellä opetetaan fysiikkaa ja kemiaa. Wow, käytössä on edelleen myös liitutaulu...! :)

Mili...! ;)

Ja mulla on kuvassa My Little Pony -paita <3

Kuopio-visiittini ei olisi juuri mukavammin voinut alkaa kuin vierailulla vanhassa rakkaassa koulussani. Olin niin iloinen silakkapihvieni äärellä että näytin varmaan ihan toopelta :)

Minulle olisi aivan unelmajuttu päästä jonain päivänä vaikka järjestämään luokkatapaaminen steinerkoulun tiloissa. <3

Hymyntäyteistä tiistaita harmaasta, ihanasta Kuopiosta!

Astuin junasta viime tiistaiaamuna tutulla asemalla. Kävellessäni märän sohjon läpi minulle niin rakkaita katuja, ajatus oli yhtäkkiä päässäni.

Minä haluan kirjoittaa Kuopiosta.

Ja niin minä teen. Tervetuloa Karkkipäivän vieraaksi Kuopioon :)

Minä olen kuopiolainen, syntynyt Kuopiossa. Samalla en kuitenkaan koe olevani vahvasti savolainen. Kumpikaan vanhemmistani ei ole Savosta, vaan heidät toi aikoinaan Kuopioon työ. Meillä ei kotona puhuttu savon murretta eikä vaalittu mitään savolaisia perinteitä. Toki savolainen puhenuotti tarttui minuun koulussa ja ystäviltä, ja aika pitkään Kuopiosta muutettuanikin käytin vielä "myö"-sanaa (= me). Se oli tiukassa! :)

Nykyään enää tietty tapa venyyyyttää sanoja paljastaa, että olen alunperin täältä päin. Ja "heleevetti" kuuluu tietysti sanoa juuri noin. Ai niin, ja sanonhan minä "Elä" kun muut sanovat "Älä". "Elää viiti....!"  :)

Muutin Kuopiosta ensin vuonna 2000 opiskelemaan ja lopulta pysyvästi vuonna 2003.

Parikymppisen Sannin ja Kuopion suhde oli tyypillinen nuoren ihmisen ja hänen synnyinkaupunkinsa välinen suhde. Täytyy päästä pois, liian pieni paikka, tää on jo niin nähty... Mutta minun tieni eivät lopulta vieneetkään Helsinkiin tai Tampereelle, jonne suunnilleen joka toinen savolaisnuori haaveili muuttavansa. Kohtalo vei minut jonnekin ihan muualle, kauas suurten kaupunkien äksönistä. Tiedättekin minne. :)

Mutta tällä viikolla tähtenä on Kuopio. Vanha kunnon Kuopijo. Ihmisen pitää saada etäisyyttä tiettyihin asioihin ja paikkoihin, jotta voi löytää ne taas ja alkaa arvostaa. Minulle ja Kuopiolle on käynyt juuri niin. Moneen vuoteen en käynyt täällä kuin suunnilleen jouluna ja juhannuksena. Nyt tänne on kiva tulla, ja tulen mielelläni.

.

Teemaviikon ensimmäisen päivän aiheena on Kuopion sydän; Tori.

Kuopiolainen jakaa torin mielessään sivuihin, jotka taas ovat omia alueitaan.

Läntistä sivua hallitsee Sokos.

Sokos on ollut minun tavarataloni numero 1. Hankin täältä suunnilleen kaiken vaatteista CD-levyihin ja meikkeihin. Kosmetiikkaosaston jokainen neliösentti oli tuttu, kävin siellä teini-iässä lähes joka ikinen päivä.

Sokoksen kongi oli, ja taitaa olla edelleen, Kuopion yleisin tapaamispaikka. Me tykättiin kaveriporukalla istua tuon kuvassa oikealla näkyvän parkkihallin sisäänkäynnin seinustalla. Siitä pystyi hyvin pitämään silmällä keitä tuttuja "Sokkarin kongissa" liikkui.

Hyllyt ovat vaihtaneet paikkaa moneen kertaan eikä kemppariosasto muistuta enää ollenkaan nuoren Sannin aikoja, mutta kyllä täällä edelleen viihtyy hipelöimässä.... :)

Shampoohyllyt olivat teini-Sannin rakkain paikka. Ja hajuvesiosasto....

Itäistä sivua dominoi Anttila.

Anttilan ohi torin kohdalla kulkeva alue Puijonkadusta on muuttunut kävelykaduksi sitten minun Kuopio-vuosieni. Koko torin ympärysalue elää muutoksen aikaa, ja tuntuu, että aina näyttää taas vähän erilaiselta kun tulen käymään.

Anttilan kosmetiikkaosasto oli myös vakiohengailupaikkoja mutta ei pärjännyt valikoimansa puolesta Sokokselle, enkä useinkaan ostanut sieltä mitään. Anttilan ruokaosasto sen sijaan sai roposeni, samoin leluosasto josta kävin ostamassa poneja - niin lapsena kuin vähän aikuisempanakin :)

Itäsivulla on myös kauppakeskus Sektori. Samoin tämä rakennus kuului paikkoihin, joissa teini-Sanni kavereineen tykkäsi maleksia. Saatoimme viettää aikaa esimerkiksi menemällä Sektorin maisemahissillä ylös ja alas, tiiraillen ihmisiä ja mahdollisia tuttuja hissin ikkunoista... Voi teinejä. Sektorissa oli myös suosittu kahvila, mutta kahvilat eivät, erikoista kyllä, olleet tuohon aikaan nuorten hengailupaikkoja. Ainakaan minun kaveripiirissäni.

Meidän vakkaripaikkamme sen sijaan oli Soksen vieressä sijaitseva Rosso. Siellä istuttiin joka päivä. Suosikkitilattaviin kuului pizzan ohella häränlihapatonki ilman häränlihaa. Tämä on jäänyt vahvasti mieleen. :) Monikaan ystävistäni ei syönyt lihaa, ja tilasimme tuon kyseisen patongin aina lihattomana. Muistaakseni siinä oli jokin vastustamattoman hyvä kastike, minkä vuoksi emme valinneet vegepatonkia. ^_^

Pohjoista reunaa hallitsee Kaupungintalo. Tällä paikalla, nyt tyhjällä torikiveyksellä, seisoi ennen kesät talvet esiintymislava. Lava kuului myös meidän ehdottomiin vakkaripaikkoihin. Siellä sitä istuttiin vetämässä röökiä ja olemassa "cooleja". Loistava paikka joka tarjosi sateensuojan ja esteettömän näkymän torin yli - tärkeää kun haluaa vaania ohikulkijoita. ;)

Eteläisellä reunalla seisoo Kauppahalli, yksi Kuopion rakastetuimpia rakennuksia ja kohtaamispaikkoja. Tämä puoli ei ollut meidän suosiossa teini-ikäisinä. Ilmeisesti pidimme Kauppahallia "tätien mestana".

Minä tykkäsin kyllä vähän salaa käydä fiilistelemässä Kauppahallin Maustesopissa, jossa oli Kuopion paras teevalikoima. Haaveilin pitkään pääseväni jonain päivänä Maustesoppiin töihin. :) Olin kovasti viehättynyt ajatuksesta myydä mausteita ja teetä.

Toripöydät ovat kuopiolainen instituutio. Ennen vanhaan ne olivat katettuina ympäri vuoden ja kesäisin täynnä istuskelevia ihmisiä. Nyt pöytien kannet ovat säilössä ja ainoastaan torimyyjien käytössä.

Alla kuvia torilta 90-luvun alkupuoliskolta, taidetaan elää vuosia 1994-1996.

Ylin kuva: auringossa pysäköintihallin sisäänkäynnin seinustalla.

Seuraava kuva: torin yössä (tietysti toripöydillä <3)

Seuraava kuva: Sokoksen kongissa

Alin kuva: torin lavalla. Mun pusero...!!

Tässä ensimmäinen pala minun Kuopiotani (ja kuvassa yksi tärkeimpiä paloja, rakas ystävä Mili <3).

Toivottavasti jaksatte mukana tällä vähän erikoisemmalla teemaviikolla :)

Minulle tuli ihan selittämätön halu kokeilla mämmi-mutakakkua bongattuani reseptin Pirkasta (heh, mun ruoka"raamattu" :D).

Googlasin, onko mämmiä myös sokeroimattomana. On. Ja ei kun kauppaan.

Hyväähän siitä tuli. :)

En ole muuten maistanut mämmiä ainakaan 10 vuoteen.

Sokeroimattomassa mämmissä ei lopulta ole kuin 5 g vähemmän hiilihydraatteja kuin sokerillisessa, mutta hiilarit jakaantuvat niin, että sokeroimattomassa suurempi osa on tärkkelystä. 100 grammassa sokeroimatonta mämmiä on 28 grammaa hiilihydraattia, eli mitään hiilaritietoisen ravintoa se ei suoranaisesti ole. (Niinkuin eivät muuten kuivatut hedelmätkään, mutta esimerkiksi mantelijauhoihin leivottu taatelikakku kuuluu sallittuihin jouluherkkuihini! Ah, taatelikakku...)

Oli muuten varsin mielenkiintoista lukea mämmin historiasta Kympin sivuilta. Mämmihän on itse asiassa imelletty ruispuuro. En ole koskaan ajatellut sitä puurona, vaikka sitähän se tietenkin ainesosiensa puolesta on. :)

Mämmi-mudcake by Pirkka

16 annosta, 24 cm irtopohjavuokaan

150 g voita

150 g Fazer-taloussuklaata (minä käytin 80% tummaa suklaata)

4 kananmunaa

2 dl sokeria (minä käytin Stevia-erytritolia)

200 g mämmiä

100 g mantelijauhoa

1/4 dl perunajauhoa (minä käytin PoFiberiä)

2 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Sulata rasva miedolla lämmöllä teräskattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää paloiteltu suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut.

Lisää makeutus ja munat kattilaan sähkövatkaimella vatkaten. Sekoita joukkoon mämmi. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaan. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista uunin toiseksi alimmalla tasolla 175 asteessa noin 35 minuuttia.

Tein kakun puolikkaana pienempään vuokaan.

Minun kakulleni kertyi hiilareita noin 50 grammaa, ja yhteen palaan (kun kakun leikkasi kuuteen reiluun palaan) noin 8,3 g.

Kakkuun olisi voinut laittaa vielä enemmäkin mämmiä. Mämmi + suklaa = yllättävän toimiva yhdistelmä!

Monissa blogeissa on muuten tuntunut olevan nyt aiheena tämä "relaa juhlakautena ja salli itsellesi herkuttelu - mutta fiksustikin voi herkutella". Jep, samaa mieltä. :)

Hyvää pääsiäistä!

P.S. Mites te ja mämmi?

Huomasin tässä joku aika sitten, kiitos sisareni, että Sante on tehnyt aika mielenkiintoisen valinnan muuan suosikkituotteensa kohdalla.

Moni teistä luonnonkosmetiikkaa käyttävistä lukijoistani tietääkin Santen Brilliant Care -hoitoaineen, joka on yksi yksimielisintä suosiota nauttivista luonnonkosmetiikan hiustuotteista. Se on minunkin lemppareitani.

Brilliant Care kuuluu Santen peruslinjaan. Santella on myös edullisempi linja nimeltään Family, joka on massamarkkinoille suunnattu ns. markettituotelinja. Family-sarjaa saa siis mm. Prismoista ja Anttiloista, kun Santen peruslinjan tuotteiden kohderyhmä on ekokauppojen, tavaratalojen ja luontaistuotekauppojen asiakaskunta.

Mitä en aiemmin tiennyt, on se, että Brilliant Care -hoitoaine kuuluu myös halvempaan Family-linjaan. Sama hoitoaine, halvempi hinta. Vain nimi Brilliant Care on jätetty pois. Inci on sama, tuote on sama. Kysyin asiaa myös Santen maahantuojalta.

200 ml pullo Brilliant Care -hoitoainetta maksaa 13,50€ (hinta Sokokselta), 150 ml Family Glanz-hoitoainetta maksaa 6,90€ (hinta Prismasta). Litrahinnaltaan Family-pakkauksessa myytävä on siis 21,50€ edullisempi.

Santen maahantuojalta kerrotaan, että Family-hoitoaine on edullisempi, koska linjan tuotteet ovat yksinkertaiset ja edulliset valmistaa. Lisäksi massamarkkinoiden volyymilla saadaan myös tuotantoon volyymia, joka alentaa hintaa entisestään. Tämähän on toki selvää pässinlihaa; mitä pienemmän valmistuserän tuote ja kapeampi kohderyhmä, sitä arvokkaampi hinta, ja päinvastoin, massatuotanto = halpaa. On vain aika harvinaista, että ihan täsmälleen samaa tuotetta myydään sekä kalliilla sille pienelle kohderyhmälle ja halvemmalla suuremmalle kohderyhmälle. Vai onko...? *miettii esim. L'Orealin eri brändien tuotteita... tosin ne eivät kuitenkaan ole täysin yksi yhteen*

"Vaikka Family-linja on edullisempi, halutaan mukaan luomuraaka-aineista valmistettuja tuotteita sekä suosikkituotteita, esimerkkinä juurikin tuon erinomaisen hoitoaineen resepti," Santen maahantuojalta kerrotaan.

No hyvä juttu. :) Meitä on monia, joille pakkauksen ulkonäkö on toissijainen seikka jos tuote on loistava. Miksi maksaa enemmän vain hienommasta pakkauksesta? Ehkä joku maksaa, moni kuitenkin valitsee ilomielin saman tuotteen halvemmalla jos sellainen on mahdollista.

Ehkä joku teistäkin. :) Siksi ajattelin vinkata.

Brilliant Care -hoitoaineen viimeisin pakkausuudistus.

*

P.S. Sisareni, joka tähän saakka on vannonut silikonipitoisten hoitoaineiden nimeen, on löytänyt Brilliant Care / Family Glanzista uuden suosikkinsa ;) Hän oli sattumalta kokeillut Brilliant Carea ystävänsä luona, ja laittoi minulle samana iltana viestiä, "Mikset ole koskaan kertonut että luonnonkosmetiikassa on näin hyviä hoitoaineita?!" No, olenhan minä kertonut, mutta korvat eivät aina jaksa kuunnella, etenkin jos kuulijalle on aina tuntunut itsestäänselvältä että omille hiuksille ainoa toimiva koostumus on silikoninen.

Brilliant Care / Family Glanz -hoitoaineiden identtisyys selvisi, kun sisareni etsi Prismasta Brilliant Carea, ja osti Family-hoitoaineen kun siinä luki sama "Bio-Birkenblatt-Extract" -teksti ja hän muisti sen olevan hoitoaineen nimi (Brilliant Care -versiota ei Prismasta saa). Vertailimme sitten incejä ja testasimme molemmat, ja havaitsimme niiden olevan sama tuote. :)

Muistatte kenties, kun kävin lokakuussa syväluotaavassa Visia-ihoanalyysissä, jossa sain yhtenä hoitovinkkinä vaihtaa rakeelliset kuorinnat happopohjaisiin. Minua on ylipäänsä kiinnostanut tutustua lähemmin hydroksihappoihin, jotka lukeutuvat ihonhoidon supersankareihin.

Olen nyt käyttänyt happoihin perustuvia tuotteita kolme kuukautta, ja on aika raportoida kokemuksista.

Ihotyyppini ja sen kunnon (--> UV-vauriot) perusteella minulle ihanteellisimpia ovat AHA- eli hedelmähapot. Hedelmähappoja ovat mm. glykoli- ja maitohappo (tutkimusten mukaan tehokkaimpia), sitruunahappo, mantelihappo ja viinihappo. Muita ihonhoidossa käytettyjä happoja ovat BHA- eli salisyylihappo (paras punoittavalle, suurihuokoiselle ja epäpuhtaalle iholle) sekä PHA- eli polyhydroksihapot joita ovat mm. gluconolactone ja lactobionic acid (en tiedä näille suomennoksia). Viimeksimainitut ovat AHA-happojen kaltaisia mutta suurempimolekyylisiä ja sopivampia erityisen herkälle iholle joka saa AHA:sta ärsytysoireita.

Hydroksihappopohjaisia tuotteita, etenkin sellaisia joissa happopitoisuus ja pH-arvo mahdollistavat kuorivan ominaisuuden, on tavallisissa kaupoissa lopulta yllättävän vähän.  Se ei toisaalta tässä tilanteessa haitannut, sillä olen muutenkin ollut kiinnostunut kokeilemaan amerikkalaisen Paula's Choicen tuotteita, joita saa vain tilaamalla.

Paula's Choice on tunnettu AHA- ja BHA-tuotteistaan ja valinnanvaraa riittää. Erilaisia kuorivia tuotteita eri happopitoisuuksilla on pökerryttävä määrä, ja asiaan perehtymättömällä voi äkkiä mennä valikoiman edessä sormi suuhun. Itsekin sain omaan valintaani apua Paulan tuotteita käyttävältä lukijaltani.

Valinnan helpottamiseksi Paula's Choicen sivuilla on näppärä 'Vertaa'-työkalu, jolla saa 2-3 tuotetta rinnakkain ja näkee yhdellä silmäyksellä niiden olennaiset erot ja ominaisuudet. Ylipäänsä Paula's Choicen tuotekuvausten informaatio on todella esimerkillistä ja selkeää.

Tilasin Paulan EU-nettikaupasta Resist-linjan AHA-happoduon, johon kuuluu päivittäin käytettävä ja kerran viikossa käytettävä tuote.

Daily Smoothing Treatment sisältää 5% glykolihappoa ja on koostumukseltaan seerumin kaltainen. Weekly Resurfacing Treatment sisältää 10% glykolihappoa ja on koostumukseltaan nestemäistä.

Mitä lupaavat?

Tasoittaa ihon sävyä, parantaa ihon rakennetta, korjata UV-säteilyn aiheuttamia vaurioita, häivyttää juonteita ja ryppyjä ja stimuloida kollageenin tuotantoa.

Happopohjaiset kuorinnat ovat siitä mielenkiintoinen tuoteryhmä, että ne ovat samalla todella tehokkaita, mutta tarpeeksi hellävaraisia päivittäiseen käyttöön. Rakeellista kuorintaahan ei suositella päivittäin käytettäväksi juuri millekään ihotyypille.

Olen käyttänyt Paulan tuotteita tammikuusta saakka, pitäen taukoa ainoastaan Floridan matkan ajan (tuotteet eivät mahtuneet käsimatkatavaran sallittuun nestemäärään). Kokemus kolmella sanalla: tykkään todella paljon. Olen mahdollisesti jopa koukussa.

Kokemuksia useammalla sanalla:

Daily Smoothing Treatment (inci alla)

- Erittäin miellyttävä koostumus. Geeli-fluidimainen, tuntuu iholla raikkaalta ja tuo hetkellisen sadevesimäisen kosteutuksen tunteen.

- Vaikka koostumus sisältää silikonia, sitä on tuotteessa niin vähän ettei tunne ole primer'maisen supersilikoninen = mahtava juttu.

- Tuote on hajusteeton, mutta siinä on miellyttävä, raikas tuoksu jossa on jotain älyttömän tuttua. (Olen koko kolme kuukautta yrittänyt keksiä miltä tämä tuoksuu saamatta siitä kiinni.)

- Kosteuttava tunne katoaa nopeasti, ja tuote vaatii pian päälleen kosteusvoiteen. Tuotehan on ensisijaisesti kuorinta, ei kosteusseerumi, vaikka tuotetiedoissa puhutaan sen käyvän myös "kevyestä kosteuttajasta". Ehkä kesällä, mutta vielä tähän vuodenaikaan ihoni kaipaa lisäkosteutta.

- Ihon pinta tuntuu välittömästi tuotteen jälkeen sileältä.

Suuri plussa siitä, että Paulan sivulla tuotteiden ainesosien funktiot on selitetty. Perusteellisuutta, jota Sanni arvostaa! Voisipa Paulan sivujen informatiivisuutta pitää jopa hieman pedanttina, yhä vain enemmän mun mieleen! ^_^ Tavis-kuluttajalle tietoa saattaa olla liikaakin, mutta ihonhoidon ja kosmetiikan tosifriikit eksyvät helposti tuntikausiksi selaamaan sivujen artikkeleita.

Weekly Resurfacing Treatment

- Hieman vaikea annostella, sillä tuote suositellaan levitettäväksi käsien, ei vanulapun kautta. Nestemäinen koostumus karkaa helposti kämmeneltä lavuaariin.

- Tuote neuvotaan joko jättämään iholle yön ajaksi tai pesemään pois 10 minuutin kuluttua, jälkimmäinen kohdennettu ilmeisesti niille, joiden iho ärtyy näin vahvasta glykolihappopitoisuudesta. Minun ihollani 10% pitoisuus ei aiheuta mitään tuntemuksia, joten olen jättänyt nesteen kasvoille. Iho jää tuotteen jäljiltä nahkeaksi, mutta aamulla iho on supersileä ja pehmeä.

Mitä vaikutuksia olen huomannut?

- Kun aloin käyttää tuotteita, iho reagoi pienillä näpyillä. Näppyilyä kesti noin viikon, sitten iho tottui tuotteisiin. Sama näppyily toistui Floridan matkan jälkeen kun palasin käyttämään tuotteita, mistä päättelen, että ihoreaktio hyvin suurella todennäköisyydellä johtui juuri Paulan tuotteista. Ihollani ei normaalisti ole juuri koskaan näppyjä.

- Ensimmäisten viikkojen aikana en huomannut muita vaikutuksia kuin selvästi sileämmän ihon pinnan.

- Ensimmäisen kuukauden lopulla oikeasta poskipäästäni lähti miliumi, joka oli ollut siinä ainakin vuoden. Arvelin kuorinnalla todennäköisesti olleen vaikutusta miliumin irtoamiseen.

- Toisen kuukauden lopulla aloin miettiä, milloin viimeksi olin herännyt aamulla ihohuokoset ammottaen. Mielestäni ihoni pinta, joka normaalistikin on hyväkuntoinen, vaikutti muuttuneen tasaisemmaksi ja huokoset pysyivät käytännössä jatkuvasti supussa (eivätkä tuotteet edes lupaa vaikuttaa huokosiin).

- Ihon yleistuntu on ns. stabiloitunut, se tuntuu ja näyttää oikeastaan koko ajan yhtä hyvältä. Aikaisemmin tiesin aina ihon pinnan fiiliksestä, milloin oli aika taas kaivaa kuorinta esiin. Nyt iho on jatkuvasti sileä.

Ihohuokoseni "auki"-tilassa, kuvattu ennen Paula's Choice -kuuria. Tätä näkyä en juuri ole kohdannut sitten tammikuun.

Mitä juonteisiin tulee, minulla on niitä lähinnä silmien ympärillä ja otsassa (otsassa ihan rehelliset rypyt), mutta niissä en ole huomannut muutoksia. Ei noista otsaan juurtuneista ilmerypyistä enää pääse millään, se on selvää :D (...muulla kuin kirurgialla, mutta ei kiitos.)

Entä aurinkovauriot..? No, ne kun vielä toistaiseksi ovat Visia-kameran mukaan suurimmaksi osaksi siellä pinnan alla, niin niistäkin on vaikea sanoa mitään. Ehkä sitten 40 täytettyäni..? ;) Jos jään AHA-tuotteiden säännölliseksi käyttäjäksi, eikä ihoni 40-kymppisenä pikarupsahda (niinkuin Visia-analyysissä vähän väläyteltiin vaurioideni tason pohjalta), niin ehkä sitten uskallan kiittää glykolihappoa...! ^_^ Palataan siis asiaan 2020-luvulla. :)

Mikä fiilis nyt?

Jään ehdottomasti käyttämään Resist-tuotteet loppuun, ja luulen, että houkutus tilata lisää on aikamoisen suuri. Ylipäänsäkin tekee mieli kokeilla lisää Paulan tuotteita, joukossahan on myös luonnollisiin ainesosiin pohjautuva tuotelinja.  Pirhanan vakuuttava eukko, ei voi muuta sanoa! :D

.

Onko teillä kokemuksia hydroksihappotuotteista?

Spontaani.

Selailin taas vanhoja valokuva-albumeita.

Eikö ole ihanaa kun on sisaruksia?

Yhdessä vaiheessa sitä leikkii yhdessä, seuraavassa vaiheessa hädin tuskin tuntee toisiaan  ja sitten kasvetaan aikuisiksi. <3

San Francisco 1991

Portugali 1998

Pyjamat päälle ja buenas noches 2001

...ei kasva kynnet enää ihan tuohon malliin ;)

Girls in red 2013

.

No nyt on taas loistava uusi tuotepäivitys nähnyt päivänvalon!

Dr. Hauschka on tuonut tänä keväänä kauppoihin uudistetut meikkivoiteensa. Olen testaillut meikkivoidetta viimeisen kuukauden, ja täytyy sanoa että tiukille menee - hakkaako Hauschkan uutuus aiemman ehdottoman luonnonkosmetiikkameikkivoidesuosikkini Laveran..? Kyllä vain kehitys kehittyy - luonnonkosmetiikan meikkituotteet ovat parantuneet ja monipuolistuneet viime vuosina aivan hurjasti.

Uudet meikkivoiteet on pakattu aiemman valkoisen sijaan mustiin, tyylikkäisiin tuubeihin kultaisilla teksteillä. Vaikutelma on nyt selvästi ylellisempi.

Sävyjä on yhteensä viisi. Sain kokeiltavaksi kaikki sävyt tumminta lukuunottamatta. Hinta 28,70€/30 ml.

Tässä kasvoilla sävy 2, Almond. Kasvoilla oli tuolloin vielä kevyesti Floridan päivetystä.

(Poskilla muuten Lily Lolon Cherry Blossom jonka Biodellyn Tanja lahjoitti minulle - siis lääh! Onko Lololla yhtäkään rumaa poskipunaa? Kaikki testaamani ovat olleet aivan ihania..! Voisin ilman suurempia kaipauksia muiden merkkien puoleen siirtyä käyttämään pelkkiä Lolon poskipunia, niin hyviä ne ovat laatunsa ja sävyvalikoimansa puolesta. Hintakin ihan markettiluokkaa! Peukku!)

Hauschkan meikkivoidesävykuvaukset:

1 Macadamia - neutraali sävy, vaalea iho

2 Almond - lämmin sävy, vaalea ja keskivaalea iho

3 Chestnut - viileä sävy, keskivaalea iho

4 Hazelnut - lämmin sävy, keskivaalea ja päivettynyt iho

5 Nutmeg - neutraali sävy, keskivaalea ja päivettynyt

Yleinen vaikutelma sävyistä: selvästi harmaahkoja, mutta ei tuhkaisella tavalla. Sävyjen harmaataitto ei saa lämmintäkään ihoa tunkkaisen näköiseksi (näin niinkuin oman ihon kokemuksella - alempana ennen ja jälkeen -verrokkikuva).

Hauschkan ja Laveran vaaleimmat sävyt. Hauschkan sävy on selkeästi neutraalimpi.

Ja lisää vertailua...

Laveran meikkivoidesävyjä on yhteensä kuusi, joista vertailussa mukana vain nuo vaaleimmat jotka olen saanut testiin.

Laveran kolmonen vastaa tummuusasteeltaan Hauschkan nelosta = sävyjä, jotka sopivat minulle loppukesästä kun ihoni on ruskettuneimmillaan. (Voisi siis päätellä, että Laveran kolme tumminta sävyä sopivat todella päivettyneelle tai luonnostaan tummalle iholle.)

Ennen ja jälkeen Hauschkan. Kuvassa sävy 1 Macadamia.

.

Kokemuksia Hauschkan uudesta meikkivoiteesta:

* Koostumus aavistuksen täyteläisempi kuin Laveralla, mutta tulos yhtä ohut ja luonnollinen

* Levittyy kauniisti ja notkeasti. Huom - muista kosteutus! Ihon on aina hyvä olla kosteutettu ennen mitä tahansa meikkipohjaa, mutta luonnonkosmetiikan kohdalla se on aivan erityisen tärkeää, koska luonnon ainesosista valmistettu meikkivoide käyttäytyy iholla eri tavalla kuin synteettisiä liukuvuutta parantavia ainesosia sisältävät normimeikkivoiteet.

* Peittoaste kevyt-medium. Mielestäni parempi kuin vanhassa Hauschkassa.

* Pysyy (ainakin normaalilla iholla) erinomaisesti ilman puuterointiakin

* Ei aiheuttanut ihoreaktioita (voidemaisella meikkipohjalla on taipumus tukkia ihoani, siksi olen alun perinkin ollut puuterimaisen meikkipohjan ystävä)

Levitän meikkivoiteen aina siveltimellä.

Pidän erityisesti siitä, miten nätiksi Hauschkan meikkivoide jättää huokoset. Ne häivyttyvät luonnollisesti ilman silikonifillereitä ja iho jää miellyttävän himmeäksi (kuvassa ei puuteria).

Pinta säilyy hyvänä koko päivän, mitä olen oikeasti hämmästellyt. Meikkivoiteille on tyypillistä, että niiden pinta "elää" päivän aikana ja usein hieman sulaa ja pakkautuu juonteisiin tai ihohuokosiin. Tietysti voin puhua vain oman, tasapainoisen ja normaalin ihoni kokemuksella, enkä pysty sanomaan miten meikkivoide pysyy kuivalla tai rasvoittuvalla iholla. Mutta minunkaan normaalilla ihollani eivät kaikki meikkivoiteet suinkaan pysy siistinä koko päivää. Siksi uskallan todeta Hauschkan pysyvän poikkeuksellisen hyvin.

Ainesosista:

Hauschka haluaa tietysti korostaa meikkivoiteensa hoitavuutta. Olen itsekin sitä mieltä, että normimeikkivoiteeseen verrattuna koostumus on oikeasti ravitsevampi - mutta alkoholia välttelevien näkökulmasta inci saattaa näyttäytyä toisenlaisessa valossa. Alkoholi on ainesosalistassa jo toisena.

Pieni vertaus Hauschkan meikkivoiteen ja normimeikkivoiteen (Lumene Hydra Drops) välillä:

(10 ensimmäistä ainesosaa)

vesi (liuotin)  -  vesi (liuotin)

alkoholi (liuotin, säilöntäaine)  -  triisostearin peg-6 esters (synteettinen pehmentävä aine)

jojobansiemenöljy (pehmentävä aine)  -  peg-20 methyl glucose sesquistearate (synteettinen emulgaattori)

masmalouute (hoitava aine)  -  propylene glycol dipelargonate (synteettinen pehmentävä ja koostumukseen paksuuteen vaikuttava aine)

kookosöljy (pehmemtävä aine)  -  cyclopentasiloxane (synteettinen, haihtuva silikoniyhdiste, helpottaa tuotteen levittyvyyttä)

triglyseridit (pehmentävä aine)  -  sorbitan stearate (emulgaattori, voidaan valmistaa synteettisesti tai luonnon ainesosista)

glyseroli  (kosteuttava aine) -  methyl glucose sesquistearate (synteettinen pehmentävä aine ja emulgaattori)

setearyylialkoholi (pehmentävä aine, ns. "hyvä alkoholi")  -  caprylyl glycol (hoitava ja pehmentävä aine, voidaan valmistaa synteettisesti tai luonnon ainesosista)

granaattiomenauute (hoitava aine)  -  cyclohexasiloxane (synteettinen, haihtuva silikoniyhdiste, helpottaa tuotteen levittyvyyttä)

aprikoosinkiviöljy (pehmentävä aine)  -  dimethicone (synteettinen, veteen liukenematon silikoniyhdiste, helpottaa tuotteen levittyvyyttä)

Eikö ole mielenkiintoista miten kerrassaan erilainen reseptiikka luonnollisen ja normimeikkivoiteen välillä on? :) En ota kantaa siihen kumpi on parempi, sillä sen määritys on täysin subjektiivista, mutta todella erilaisia ne ovat.

Meikkituotteiden kuvaus on runollinen taiteenlaji... :) Huomatkaa, että Hauschkan meikkivoide kirjoitetaan isolla, ei ole mikä tahansa meikkivoide ;D

Taas on muuten annettava Hauschkalle kiitosta laadukkaasta markkinoinnista (jätetään isoihin kirjaimiin liittyvät seikat omaan arvoonsa :)). Mainitsin jo aiemmin Hauschkan yltiöhienosti toteutetun, joka vuosi päivittyvän paksun tuote- ja ihonhoitofilosofiaesitteen. Myös firman nettisivu on mielestäni vertaansa vailla informatiivisuudessaan ja tyylikkyydessään.

Joistain uutuuslanseerauksista tuotetaan myös oma erillinen esitteensä, kuten näistä meikkivoiteista. Pikku-vihkosesta löytyy tunteisiin vetoavien runollisten ilmaisujen lisäksi myös oikeasti käytännön tasolla hyödyllisiä vinkkejä.

Esite mm. kertoo, että jopa kädet kannattaa rasvata perusteellisesti ennen meikkivoiteen levitystä (mikäli voiteen levittää sormin), niin käsien kuiva iho ei imaise itseensä meikkivoiteen öljyjä ja kosteuttavia komponentteja, ja meikkivoide levittyy tasaisemmin. Esite myös muistuttaa ihon kosteutuksesta ennen meikkipohjan levitystä ja selittää, miksi niin kannattaa tehdä. Seuraavilla sivuilla kerrotaan seikkaperäisesti, miten pohjasta saa kevyemmän tai peittävämmän, missä vaiheessa lisätään peitepuikkoa ja kannattaako meikkipohjan kanssa käyttää puuteria vai ei.

Todella kiitettävää perusteellisuutta esteettisesti vetoavassa paketissa. Nämä seikat lienevät niitä, mitkä tekevät Hauschkasta selektiivisen merkin - asiakas tietenkin maksaa tuotteen hinnassa myös markkinoinnista. ;)

Vielä huokoslähikuva! :D Hehheh, joko vakuutuitte ^_^

.

Entä alun kysymys - hakkaako Hauschkan uusi meikkivoide Laveran?

Tätä oli lopulta mahdoton ratkaista. Kumpikin on yhtä hyvä. :) Ja sehän on pelkästään hieno juttu - enemmän valinnanvaraa hyvissä luonnonkosmetiikan meikkipohjissa! Ja kuulkaas - vielä lisääkin oivallisia tuotteita samasta kategoriasta on tulossa esittelyyn...! ;)