No morjens, nyt olisi taas tilaisuus päästä magoilemaan eli malliksi Simply Natural Mago -hiustenpidennyskoulutukseen. :) Tällä kertaa tilaisuus tarjoutuu Tampereella. Maahantuoja etsii malleja myös Dual Weft -teippidennyksiin.

Haussa on 2 mallia niin Magoon kuin Dual Weftiin.

Aika: 22. huhtikuuta 2015 kello 14-20

Paikka: Glo Hair Puutarhakatu 19, Tampere.

Ilmoittautumiset: edit; ilmoittautumiset täynnä

.

Minun Magot muuten voivat oikein hyvin :) Kasvua on tullut noin sentti, eikä harja edelleenkään tartu solmuihin eikä solmukohtiin myöskään ole ilmestynyt huovuttuneisuutta, takkuja tai mitään muutakaan. Oikeastaan koko pidennykset muistaa vain silloin kun haroo kädellä hiuksia ja solmut tuntuvat hiusten lomassa. Olen jo niin tottunut uuteen tasaiseen tukkaani että tulee olemaan tosi outoa kun nämä lähtevät...

Tänään arvotaan Estelle & Thildin BioHydrate-setti.

Nämä tuotteet ovat kaikki kokeiltuja, mutta uskallan lahjoittaa ne eteenpäin koska pullot ovat hygieenisiä nokkapulloja. Pullojen sisältö on hädin tuskin vajentunut.

Esittelin BioHydrate -linjan helmikuussa täällä.

Kovasti olisi tehnyt mieli näissäkin roikkua, niin ihania kun ovat, mutta realistina tiedän ettei minulla ole mitään mahdollisuutta ehtiä käyttää näitäkään loppuun. Parempi siis laittaa eteenpäin.

Settiin kuuluu:

* Päivävoide

* Yövoide

* Kosteusseerumi

* Silmänympärysgeeli

* Sävyttävä kosteusvoide sävyssä 01 Light (sävy näkyy täällä)

BioHydrate-linja sopii normaalille ja pintakuivalle iholle peruskosteutukseen. Oikein kuivalle iholle tuotteet ovat liian vähärasvaisia.

Osallistut arvontaan jättämällä kommenttilaatikkoon terveiset. Tai mitä nyt mieleen tulee. Kerro vaikka mitä söit aamiaiseksi :D Osallistumisaikaa on kello 00.00 saakka.

*

*

Päivän blogimuisto on heinäkuulta 2009. Olen tuolloin ensimmäisen kerran tehnyt muun kuin kosmetiikkaan liittyvän postauksen, jossa jopa Ahvenanmaa on mukana. Postauksessa esiintyvät ensimmäistä kertaa myös chihu-hauvelit Totti ja Viivi sekä Mr. Karkkipäivä, joista muodostui blogin vakkarisidekickkejä vasta paljon myöhemmin. Misterin silmä tosin oli ehtinyt tehdä blogivierailun jo toukokuussa The Boyfriend Make-Up -postauksessa :D

Muistan, kun en halunnut aluksi spesifioida missä kesäni vietän, ja ensin puhuinkin vain "saaristosta". Mitäpä kesänviettopaikkani olisi meikkiaiheiseen blogiin kuulunutkaan. Sitten tuossa heinäkuun lopussa kirjoittamassani jutussa olen selvästi halunnut kuitenkin vähän esitellä minulle rakasta Ahvenanmaata, edelleen mainitsematta paikkaa varsinaisesti nimeltä, ja niinpä lukijat ovat saaneet ihmetellä että missähän nämä name-dropatut ÅSS Paviljongen, Sjökvarteret ja Rockoff ylipäänsä sijaitsevat... ^_^ Hehheh, ihan hullua logiikkaa minulta.

Vasta ensimmäisen vuoden marraskuussa astuin virallisesti "Ahvenanmaa-kaapista" postauksella Mitt Åland, ja muistan, kuinka jännitti julkaista tuo postaus. Kiinnostaako ketään suhteeni johonkin ruotsinkieliseen maakuntaan? Olisivatko lukijat ihan että "hohhoijaa, kirjoittele sinä kuule vain niistä meikeistä." Ilokseni postaus sai hyvän vastaanoton, ja sen jälkeen Ahvenanmaa onkin tasaisin, vaikkakin pitkän puoleisin, väliajoin vieraillut blogissa. Ja jutuista tykätään, niitä jopa toivotaan lisää. <3 Ehkä ensi kesänä taas...?

Viivari! <3

* * Keskiviikon arvonnassa Lavera-meikkisetin voitti Ylva ja highlighter-setin marika. * *

Tänään arvotaan Lavera-meikkejä.

Muistatteko, kun syksyllä 2013 kadotin laatikollisen Laveran Brand New Editionin testimeikkejä? Kokonainen laatikko katosi kuin maan nielemänä, ja olin jo päätynyt siihen, että sen oli täytynyt joutua jonkun pahvilaatikkopinon seassa roskiin.

Kunnes... aloimme tämän vuoden tammikuussa siivoamaan alakerran varastoa. Sieltähän se laatikko ilmestyi. :D  Vaikka nekin hyllyt oli olevinaan moneen kertaan tutkittu.

Sain itse aikoinaan uudet meikit kadonneiden tilalle, ja joku teistä saa nyt sitten käyttämättömät kappaleet tuon löytyneen laatikon sisällöstä :)

Setti sisältää seuraavat tuotteet:

* Mousse-meikkivoide sävyssä 02 Ivory

* Voidemainen Soft Glowing Highlighter, sävy 03 Golden Shine

* Peitepuikko sävyssä Natural

* Kulmageeli sävyssä Hazel Blonde

* Hohdemaapuuteri/poskipuna, sävy 01 Total Reflection (Lavera-suosikkejani)

* Wet/dry-luomiväripaletit Oriental Brown ja Lavender Couture

* Huulipunat sävyissä Coral Divine (suosikkejani) ja Pink Fuchsia

.

Kuvia Brand New Edition -meikkilookeista:

Oriental Brown -luomiväripaletti & Total Reflection -poskipuna

Lavender Couture -luomiväripaletti & Pink Fuchsia -huulipuna

Oriental Brown -smokey-versio

Osallistut setin arvontaan simppelisti jättämällä kommentin. :) Osallistumisaikaa on kello 00.00 saakka.

Lisäksi arvon setin Laveran sittemmin valikoimasta poistuneita voidemaisia highlightereita. (Minulle on siunaantunut näitä vaikka kuinka...)

Settiin kuuluvat kaikki eri kokoelmissa ilmestyneet sävyt 01 Pearly White, 02 Shining Pearl ja 03 Golden Shine. Pearly Whitea ja Golden Shinea on kokeiltu muutaman kerran, Shining Pearl on iskemätön.

Arvon nämä erikseen, koska voidemaiset highlighterit ovat pienen käyttäjäkunnan erikoistuoteryhmä. Aika rohkeaa luonnonkosmetiikkamerkiltä ottaa valikoimiinsa näin erikoisia tuotteita, mutta niiden poisjäänti ei ole yllätys. Massayleisö ei voidemaisia kuultotuotteita käytä, hyvä jos puuterimaisiakaan :)

Jos haluat osallistua Soft Glowing Highlightereiden arvontaan, kirjoita osallistumiskommenttiisi 'HIGHLIGHTER'.

*

*

Lavera on aiheena myös päivän blogimuistossa. :) Lavera on merkki, jonka kanssa olen tehnyt kaikkein eniten yhteistyötä. Yhteistyömme ei ole rajoittunut pelkästään blogiin, vaan teen heille myös messu- ja tavaratalokeikkoja sekä koulutuksia.

Lavera on myös ensimmäinen merkki, johon uskalsin itse (!) ottaa yhteyttä ja pyytää tuotteita testiin. Jännitti. Halusin alkaa kirjoittaa sarjaa luonnonkosmetiikkamerkkien värikosmetiikasta, ja otin Laveraan yhteyttä meikkien tiimoilta. Tuohon aikaan blogeissa ei vielä mitenkään valtavasti vilissyt PR-tahojen lähettämiä tuotteita. Muistan, kun kerroin paljonko minulla on blogissa päivittäisiä kävijöitä. Luku oli muistaakseni noin 300. :) Taisin olla ensimmäinen bloggaaja  (no, ehkä Kemikaalicocktailin jälkeen ;)) joka kirjoitti Laveran tuotteista.

Pidän kovasti laveralaisten asenteesta, ikinä ei ole tullut sellainen olo että minun odotetaan sanovan tuotteista mitään muuta kuin oma rehellinen mielipiteeni. Esimerkki: vaikka en ole kummemmin vakuuttunut merkin yhdestäkään ripsiväristä, aina minulle lähetetään uudet testiin välittämättä siitä että "Varmaan se taas mollaa tämänkin". :D Ihania tyyppejä.

Ensimmäinen Lavera-postaus ilmestyi Karkkipäivässä marraskuussa 2009. Postauksessa on mm. lukijan toiveesta tekemäni tutorial superhillittyyn, luonnolliseen silmämeikkiin. Laveran luomivärit olivat tuolloin aivan erinäköisiä ja erikoostumuksellisia kuin nykyään. Luomiväreissä ei ollut yhtään shimmeriä ja pakkaukset olivat tyyliltään aika vanhanaikaisia. Pianhan ne sitten kokivatkin totaalisen muodonmuutoksen.

On ollut kiinnostavaa seurata Laveran tuotekehitystä vuosien varrella, etenkin meikkikokoelmaa on päivitetty niin tiheästi että hitaampaa heikottaa :)

Laveran tehdasvierailua odotellessa... ^_^ Siitäkin on ollut puhetta - ehkä jonain päivänä tulevaisuudessa. :)

* * Tiistain arvontapalkinnon voitti nimimerkki Aurinkoinen. * *

Tervetuloa juhlaviikolle! :) Tänään arvotaan Clarinsin meikkipaletti ja kasvovoide. Osallistut arvontaan hihkaisemalla jotain kivaa kommenttiboksiin.

Osallistumisaikaa on kello 00.00 saakka.

Miettikää miten ihminen vain jemmaa juttuja.... Nämäkin tuotteet olen saanut töistä jostain koulutuksista kaksi tai kolme vuotta sitten, ja olen hädin tuskin koskenut niihin lyötyäni ne muinoin kaapin perukoille. Itse asiassa en edes muistanut Hydra Quench -voidetta. Ei tule käytettyä kun käytän luonnonkosmetiikkaa. Uskon, että voide on vielä ihan kunnossa koska se on avaamaton (suojasinettikin vielä korkin ympärillä).

Minulle turhia, jolle kulle teistä kenties mitä suurin ilostus! :)

Meikkipaletissa on puuteri, ripsiväri, kolme luomiväriä ja kaksi huulikiiltoa sekä kaksi pientä sivellintä. Luomivärien sävyt ovat hohtava platinanvalkoinen, hohtava puuteriroosa sekä hohtava tummanharmaa.

Kasvovoide on peruskosteuttavan Hydra Quench -linjan päivävoide normaalista kuivalle iholle.

*

*

Nostan juhlaviikon aikana joka päivä esiin jonkun blogimuiston vuosien varrelta tai kirjoittelen yleisesti blogin ja bloggauksen herättämistä ajatuksista.

Karkkipäivän ensimmäiseen vuoteen liittyy tietenkin erittäin vahvasti meikkaus, se oli se juttu jolla Karkkipäivä aloitti. Eye Love Mornings. Minun ei ollut aloittaessani tarkoitus koskaan laajemmin kosmetiikasta kirjoitellakaan, ei edes ihonhoidosta. Karkkipäivä oli meikkikarkkia. Mielettömän liikuttavaa selailla noita ensimmäisen vuoden kuukausiarkistoja, niin vilpitöntä, raikasta innostusta meikeistä ja väreistä. Tällaista se oli. Ja tällaista. <3

Olen tänä keväänä, palatessani meikkaamaan tuohon vuodelle 2009 ominaiseen tyyliin, mietiskellyt, mikä oikein muuttui suhteessani meikkikarkkeiluun. Tykkään pastellimeikeistä edelleen yhtä paljon kuin kuusi vuotta sitten, mutta miksi en enää kirjoita niistä blogiin?

Tottakai kosmetiikan muuttuessa vuonna 2010 harrastuksesta työksi, alkoi suhde odotetusti muuttua ammattimaisemmaksi ja oma silmäkin vaativammaksi. Tavallaan, niin hassulta kuin se kuulostaakin, asemani kohotessa lukijoiden silmissä harrastelijameikki-intoilijasta ammattilaiseksi (vaikka meikkaajan koulutusta minulla ei edelleenkään ole), vinkkeli muuttui ratkaisevasti. Lukijamäärien - ja sitä myötä pääni sisällä odotusten määrän - kasvaessa, kynnys meikkijuttujen julkaisuun kasvoi myös.

"Minun pitäisi olla näin-ja-näin hyvä, täytyy uudistua, kehittyä, kokeilla eri tyylejä, yllättää, löytää uusia väriyhdistelmiä...." Näiden tuntemusten myötä alkuperäinen "viaton" meikkileikkijä pikkuhiljaa katosi. Voi hyvin olla, ettei kokemukseni vastaa todellisuudessa tunnetta lukijoiden puolelta, mutta tämän olen ymmärtänyt olevan meikkikokeilujen ja niistä bloggaamisen hiipumisen taustalla.

Huhtikuun 2009 arkistosta löytyi kuva juuri ostamistani, eilisessä postauksessakin esiintyneistä Hai-saappaista... ^_^

Oivallus kristallisoitui tässä eräällä viikolla meikkipöytäni äärellä, kaivaessani neljättä päivää peräkkäin esiin duon persikka + pinkki. Minä tykkään ihan älyttömästi juuri tästä yhdistelmästä, juuri tällä samalla lailla aseteltuna. Samoin kuin liilasta ja kullasta, ja sinisestä ja vihreästä. Ja tuosta bannerin sateenkaarimeikistäkin. Miksi tunnen syyllisyyttä siitä, että mieluiten laitan vaikka viikon jokaisena päivänä saman lempiyhdistelmäni enkä seuraa YouTube-meikkigurujen viimeisimpiä taidonnäytteitä? En mä halua uudistua. Mä tykkään meikata tällä samalla tyylillä. <3

Olen onnistunut uskottelemaan itselleni, että se on kosmetiikkabloggaajalle huono ominaisuus. Kenties - mutta se ei tee minusta sen huonompaa meikki-intoilijaa. :) Rakkaus meikkeihin ja väreihin on minulla sydämessä, ei portfoliossa.

Täytyykin tässä nostalgian vallassa kaivaa esiin Linda Masonin Eye Candy -kirja, joka toimi suurena inspiraationa Karkkipäivän ensimmäisenä keväänä. Enkä ota stressiä siitä, vaikken taiteilisikaan mitään kirjan ihanista meikeistä. :)

Viime viikko oli Kuopio-viikko, tämä viikko omistetaan Karkkipäivän juhlimiselle - ja siinä mukavasti sivussa teidän lukijoiden hemmottelulle :)

Karkkipäivä-blogi täyttää huhtikuussa 2015 jo kuusi vuotta! Hui miten nopeasti vuodet vierivät.

Siitä ilosta tällä viikolla palataan joulukalenteritunnelmiin. Huomisaamusta eteenpäin joka päivä arvotaan läjä kosmetiikkaa.

Joo, tänne mä säästin ne Suuren Jemmojentyhjennyksen tulokset ^_^

Mekko?

Söpöys päätyi luokseni kiitos lukijan! Joku vinkkasi minulle tästä Iron Fistin ponimekosta jo joulukuussa, mutta päädyin silloin toteamaan (vaikka mekko kuinka houkutti), että se oli liian kallis. Nyt satuin vilkaisemaan nettikaupan sivuja uudelleen, ja kas, poni-ihanuus oli alennuksessa! Wuhuu! Jäljellä oli vieläpä koko S! Vähänhän tuo odotetusti pussittaa rinnan kohdalta mutta siskoni hallitsee ompelun jalon taidon.... ;)

Hyvää juhlaviikkoa Karkkipäivä! Ponimekossa kelpaa juhlia! :)

Kuopio-viikon finaalissa esittelen vielä joitain minulle tärkeitä lempparipaikkoja kaupungista.

Viikon aikana huomasin, kuinka hurjan paljon minulla olikaan sanottavaa ja esiteltävää Kuopiosta. Koko ajan tulvi mieleen lisää tarinoita ja esiinnostamisen arvoisia asioita kaupungista. Lopulta oli vaikea valita kaikesta materiaalista blogiin päätyvät jutut - liika on tunnetusti liikaa ja tämäkin postaus olisi lukijaystävällisyyden kannalta saanut jäädä lyhyemmäksi. Mutta en malttanut jättää mitään näistä paikoista pois...

On ollut tosi kivaa saada jakaa Kuopio kanssanne tämän viikon aikana. Kiitos kun seurasitte mukana :)

Lempipaikkojani kartalla.

Kuvakukko

Vuorikadulla sijaitsee Kuopion vanhin toiminnassa oleva elokuvateatteri, vuonna 1939 avattu Kino Kuvakukko. Siellä on vuosikaudet toiminut Kuopion ylioppilaskunnan elokuvakerho Hyvät Kuvat, jonka jäsen itsekin olin Kuopiossa asuessani.

Lapsuudessani Kuvakukossa järjestettiin paljon koululaisnäytäntöjä, ja ensi kerran olen käynyt siellä jo ihan pienenä ala-asteikäisenä tirpanana.

Salissa on edelleen käsitykseni mukaan alkuperäiset istuimet. Jos eivät ihan 30-luvulta niin vuosikymmenten takaa kuitenkin. Teatterissa on ainutlaatuinen vanhan ajan tunnelma. Kerrassaan ihana paikka, jossa edelleen käyn leffassa tilaisuuksien mukaan Kuopiossa vieraillessani.

Kirjasto

Ah, kirjasto....! Ahkerana lukutoukkana olen viettänyt Kuopion kaupunginkirjastossa tovin jos toisenkin, onpa yhteiseen historiaamme mahtunut melkein vuoden mittainen työharjoittelukin.

Rakastin kirjastoa niin. Ette usko, miten monta kirjaa minulla saattoi olla kerralla lainassa työharjoittelurupeaman aikana... Joka päivä hyllyiltä bongaili jotain superkiinnostavaa jota ei vain millään malttanut jättää lainaamatta. Vaikka kirjapinoja oli tietysti mahdoton koskaan saada luettua kotona läpi... :D

Kauhukirjat olivat minulle ehdoton juttu teini-iästä pitkälle aikuisuuteen. On ollut aika, jolloin minulta ei jäänyt väliin yhtäkään Stephen Kingiä. Nyt en voi väittää tietäväni mitään herran julkaisuista viimeisen 10 vuoden ajalta...

Kirjaston kahvila tuli yhteen aikaan sangen tutuksi paikaksi. Vietin kahvilassa työtaukoni munkin & kaakaon parissa. Munkit näyttävät edelleen yhtä hyviltä. ;)

Lopulta luovuin turhan tiheäksi äityneestä Tazza- & munkkirinkilätuokiostani, kun päivittäinen rituaali kummasti alkoi tuntumaan vyötäröllä.

Korttelimuseo

Kirkkokadulla sijaitsee ihastuttava puutalokortteli, joka toimii museona. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta.

Kuninkaankadun, Kuopionlahdenkadun, Haapaniemenkadun ja Minna Canthin kadun rajaamalla alueella sijaitsee paljon vanhoja puutaloja, ja täällä voi aistia miltä historiallinen Kuopio on muinoin näyttänyt.

Korttelimuseo on ollut rakkaimpia paikkojani Kuopiossa jo lapsesta saakka. Täällä oli aina jännä käydä. Nyt vanhempana arkkitehtuurista saa vielä ihan eri tavalla irti.

Sorvarinkadulla sijaitsee Minnan Päiväkoti, joka oli ensimmäinen päiväkotini. Päiväkotirakennus Sorvarinkadulla on yksi puutalo-Kuopion vanhoja rakennuksia.

Kuvissa Sorvarinkatu  ja Minnan Päiväkodin punainen rakennus vuonna 2015 ja 30-luvulla. 30-luvun kuva on kirkolta toiseen suuntaan, päiväkodin rakennus on kuvassa vasemmalla.

Vanha kuva on Korttelimuseon näyttelystä "Puutaloasumisen ihanuus ja kurjuus". Suosittelen näyttelyä vanhasta Kuopiosta kiinnostuneille, näyttelyssä on runsaasti hurjan mielenkiintoisia ennen-jälkeen -kuvia Kuopion keskustasta.

Valkeisenlampi

Kuopion oma "Central Park". Kivenheiton päässä torilta sijaitseva vehreä puistoalue joka on kunnostettu upeasti sitten minun aikojeni. Lampi uimarantoineen oli suosittu ulkoilualue jo lapsuudessani, mutta sittemmin alue suunniteltiin kokonaan uusiksi ja on nyt entistä viehättävämpi. Lampea kiertävältä kävelyreitiltä avautuu klassinen Kuopio-maisema Puijontorni-siluetteineen.

Väinölänniemen ohella kesä-Kuopion picnic-kohde numero yksi. Oma äitini kuuluu muuten kesäisin lammen "peruskalustoon" ja jos aurinko vain paistaa, löytää Äiti Karkkipäivän täältä takuuvarmasti viltiltään kirjansa ja eväskorinsa kanssa :)

Valkeisenlampi kesällä 2013.

Valkeisenlampi 1920-luvulla (kuva Korttelimuseon näyttelystä.)

Valkeisenlampi huhtikuussa 2015.

Kylpevän naisen patsaan kohdalla syötettiin aina lapsena sorsia.

Valkeisenlammen rakkain hahmo löytyy kuitenkin lammen toiselta puolelta, leikkipuistosta, joka kantaa nykyään nimeä Uppo Nallen puisto.

Kula-Kalle! Tämä karuselli on ollut samalla paikalla lapsuudestani saakka. Maalipinta on vaihtunut, mutta Kula-Kalle seisoo paikoillaan. Minun lapsuusvuosinani se oli haalean turkoosi.

Onko tämä karusellityyppi tuttu muillekin kuin Kuopion asukeille? Luulisi näitä olleen muuallakin, mutta en ole nähnyt Kula-Kallea kuin Kuopiossa. Täällä kaikki tietävät Kula-Kallen. <3 Tai tiesivät ainakin ennen.

Hanna Partasen leipomo

Ei Kuopio-viikkoa ilman Hanna Partasta. Eihän Kuopiosta voi edes puhua ilman mainintaa kalakukoista ja lihapiirakoista...! :) Suosituimmat sellaiset leipoo Hanna Partasen leipomo, joka on toiminut samalla paikalla Kasarmikadulla jo 30-luvun alusta. Hanna Partanen on Suomen kuuluisin kalakukkoleipuri, kutsutaanpa häntä myös kaikkien kalakukkojen äidiksi, jonka ansiosta kukko on levinnyt ympäri Suomea.

Hannan "lihikset" olivat pienen Sannin suurinta herkkua. Vähän varttuneempi Sanni valitsi mieluummin riisipiirakan tai omenahillomunkin. Kalakukkoon minulla oli ristiriitainen suhde. Kalakukko on ruiskuoreen leivottua kalaa ja rasvaista siankylkeä. Ihra ällötti minua suuresti, mutta jotenkin kierosti silti tykkäsin kukosta, etenkin sen kuoresta. Maku, jossa yhdistyivät ruis, sian rasva ja kala, oli samalla outo mutta koukuttava. En ole syönyt kukkoa täytettyäni 15, jolloin luovuin lihan syömisestä.

Kukkoja paistetaan Partasen leipomossa edelleen alkuperäisessä uunissa (kuva ylhäällä oikealla).

Alhaalla oikealla riisipiirakoita valmistumassa.

Jos ette ole maistaneet a) kalakukkoa tai b) Hannan lihapiirakoita tai "riisareita", suosittelen ehdottomasti pistäytymään Kuopion visiitillä tähän historialliseen, sympaattiseen leipomoon. Uunituoreen kalakukon voi noutaa leipomosta iltaisin kello 20-20.30. Myyntivaunu torilla on paikalla maanantaista lauantaihin 7.30-14.30.

.

Tähän on hyvä päättää Kuopio-viikon sarja. :)

Ai niin. Vielä yksi juttu.

Pääsin sitten vihdoin käymään Asemakoulun salissa....! <3

Ensi kertaan, Kuopio! :)

Katsetta Kuopion ruokapaikkoihin.

Ilokseni Kuopion ravintola-scene on laajentunut aivan valtavasti sitten poismuuttoni, ja nykyään kaupungista saa vallan kiitettävän kattauksen etnistä ruokaa. On japanilaista, meksikolaista, nepalilaista, espanjalaista, intialaista (tai se vissiin lopetti..?) ja kreikkalaista. Minun vielä asuessani Kuopiossa ainoat etniset ravintolat olivat yksi kiinalainen ja yksi thaimaalainen. Huraa. Kreikkalainenkin taisi olla jo siihen aikaan. Nepalilaista herkkua piti lähteä aina syömään Helsinkiin saakka. Mmmm.

Ns. klassisen keittiön ravintoloitakin on tullut joitain lisää. Mainittavimpina Rustik Kauppahallin alla sijaitsevassa holvissa sekä Puijonkadun lounaspaikka Urban.

Kun itse asuin Kuopiossa, en ollut vielä niin sanotusti löytänyt ruoan iloa. Ruoka ei siis juurikaan kiinnostanut, ja jos kävin ulkona syömässä, oli osoite melkein aina kiinalainen. Ja siellä sama annos: kasviksia hapanimeläkastikkeessa. Kera muhhhhkeiden riisikulhojen, tietysti. Riisiä piti pyytää aina lisääkin, "kun suapi santsata ilimaseks". :) Jos en mennyt kiinalaiseen, menin Rossoon. Kertonee kaiken.

Mutta nyt poismuutettuani minulla on paljonkin sanottavaa kuopiolaisista ruokaravintoloista. Ja hyvää sanottavaa :)

Tässä muutamia poimintoja suositeltavista murkinamestoista Kuopiossa.

Ravintola Rustik avasi ovensa kesällä 2013, ja vaikka ensikohtaamisemme ei ruoan puolesta vakuuttanutkaan (kuka muistaa mun eeppisen kasvisruoka-annoksen; paistettua porkkanaa ja keitettyä porkkanaa porkkanakastikkeessa..? Löytyy Kuopio-stoorista täältä), on Rustikista tullut lempipaikkani Kuopiossa. (Edit. 12/2016 Valitettavasti vuoden 2016 konseptiuudistus muutti tämän, ravintola on nykyään pihviruokiin erikoistunut paikka.)

Miksi?

Sijainti! Voiko olla ihastuttavampaa miljöötä kuin vanhat tiiliholvit historiallisen Kauppahallin kivijalassa? En itse keksi Kuopiosta tunnelmallisempaa ruokapaikkaa. Ei, edes Musta Lammas ei vedä pidempää kortta.

Brunssi! Minä tykkään syödä, ja tykkään syödä hyvää, monipuolista ruokaa. Siksipä noutopöydät laajoine valikoimineen houkuttavat. Mutta noutopöytien laatu on tietysti asia erikseen. Rustikin brunssilla asia on kunnossa. Brunssi on muuten käsittääkseni ensimmäinen laatuaan Kuopiossa, mikään muu paikka ei ennen Rustikia ole tarjonnut (ainakaan säännöllistä) brunssia.

Olen käynyt Rustikin brunssilla jo neljä tai viisikin kertaa. Ruoat noudattavat aina kutakuinkin samaa linjaa, muna- ja kalavaihtoehtojen joskus vaihdellessa.

Alkupalapöydässä on salaatteja, marinoituja sieniä ja kasviksia tapas-tyyliin, juustoja, hedelmiä, oliiveja, liha- ja kalaleikkeleitä. Lämpimästä pöydästä saa kalakukkoa, munakokkelia, nakkeja ja uunikasviksia. Joka kerta on ollut suosikkiani; punajuuri-aurajuustopaistosta. Naa-amm!

Rustikin a la carte -annoksetkin ovat ihan jees (tässä Milin tilaama kotijuustosalaatti viime viikolta), mutta en ole niitä itse kovin monesti ehtinyt vielä maistella kun menen aina brunssille :D Porkkana-hämmennyksen kaltaista makufloppia ei ole toiste tullut vastaan.

Rustik parilla sanalla: tyylikäs ja menultaan turvallinen, savolaisia erikoisuuksiakin tarjoava koko perheen ravintola Kuopion tunnelmallisimmassa tilassa. Hinnaltaan kuin Rosso ja kumppanit - mutta muilta ominaisuuksiltaan ihan eri kaliiberia. :)

Edit. Rustik on vuonna 2016 muuttanut konseptinsa rehelliseksi pihvipaikaksi. Kala- ja kasvisruokailijoille ei enää löydy listalta ruokia (tämä oli tilanne ainakin syksyllä 2016 - talvella 2017). Myös brunssi on muutettu pöytiin tarjoiltavaksi.

Musta Lammas on Kuopion vanhin fine dining -ravintola. Ja pitkään ainoa. Kuopio sai muutama vuosi sitten toisen "paremman paikan" kun Ravintola Os avasi ovensa, mutta Os on jäänyt minulle suureen hämärään. Os'ista ei tunnu kukaan puhuvan mitään, tai voihan syy olla sekin ettei kaveripiirissäni oikein harrasteta fine diningia :)

Musta Lammas on Kuopiossa instituutio. Minulla on ollut ilo syödä siellä elämäni aikana vain kolmesti, joista ensimmäisen vierailun aikaan olin vielä "Ruoka.... Saahan täältä spagettia?" -mentaliteetin ihminen. Siitä kerrasta en muista mitään. Mutta jälkimmäisistä on jäänyt oikein positiiviset makumuistot. Ravintolan tiloina toimivat 1862 valmistuneet kellariholvit, jotka olivat alunperin oluttehtaan käytössä. Musta Lammas on perustettu vuonna 1982 ja se on gastronomisen seuran Chaine de Rotisseursin kilpiravintola.

Alla kuvia viimeisimmältä Musta Lammas -vierailulta syksyltä 2013.

Viime vuosina kehittyneestä fine dining -harrastuksestani olen kirjoittanut täällä. Fine dining on monen mielestä yhtä järkevää ajanvietettä kuin heittää lompakko jorpakkoon, mutta minulle ruoasta on muodostunut niin merkittävä ilon aihe elämään että olen valmis säästämään ja sijoittamaan päästäkseni kokemaan taideruokaelämyksiä. :)

Fine diningiin ei ole varaa usein, mutta harvinaisempina hetkinä ne ovat sitä mieleenpainuvampia kokemuksia.

Onneksi hyvä ruoka ei suinkaan aina vaadi säästämistä :) Tutustuin tällä Kuopion visiitillä kolmeen minulle uuteen ja edulliseen ravintolaan.

Meksikolaisravintola Panza on jotain muuta kuin Amarillo. Ja juuri Amarillo-tyyliä olin pelännyt, kulkiessani päättäväisesti tämän mestan ohi sen ilmestyttyä vuosi sitten Kuopion ravintolanäyttämölle.

Mutta ehei. Sympaattinen Panza tarjoilee "street foodia", mutta ei millään "vakuumitortilla kouraan teollisilla salsoilla" -meiningillä. Täällä köökissä häärää ihmisiä, joille suhde ruokaan on puhtaasti artesaaninen; keittiöjengin CV pullistelee fine dining -mestoja kuten Chez Dominiqueta ja Oloa. Voit siis todellakin odottaa jotain ihan muuta kuin "panchovillaa" tässä paikassa :)

Mili ja minä suuntasimme Panzaan torstai-päivälliselle. Ilahduttavasti ravintolassa oli vilkasta torstai-iltanakin, ei suinkaan mikään itsestäänselvyys Kuopiossa.

Tilasimme kummatkin alkuruoaksi grillatun baby gem -salaatin paahdetuilla manteleilla ja chili-jogurttikastikkeella. Minun pääruokalautaseltani löytyi paistettua valkoista kalaa vihreässä mole-kastikkeessa kera pinaatin ja tomaatin, Milin masuun katosi annos possu-tacoja. Ruoan huuhdoin alas punkkukolalla - eikä tilaukselleni edes pyöritelty silmiä :D "Sitähän saa Saksassa valmiina tölkissäkin", meitä palvellut iloinen mieshenkilö totesi. Asiaa. :)

Ruoka oli erittäin hyvää eikä vierailu varmasti jäänyt viimeiseksi. Mili fiilisteli possuaan suunnilleen silmät puoliummessa, oli kuulema niin hyvää. Minun kalani oli erinomaisesti paistettu ja mole-kastike vallan herkullista. Vaikka syön kalaa ja kasviksia päivittäin, meksikolaisannos toi piristävää vaihtelua omien pöperöideni tuttuun makumaailmaan.

Paljonko maksaa? Ei paljon - alkusalaatti vitosen, tacoannos 16 € ja mun kala 18 €. Ayay, bueno!

Trattoria Sorrento kuuluu olevan just about suosituin all-round-ruokapaikka Kuopiossa tällä hetkellä. Eikä se edes sijaitse ydinkeskustassa. Tänne jos mielii syömään niin lounaallekin on hyvä varata pöytä, viikonloppuillalliselle on turha yrittää "drop-in" -tyyliin. En tiedä milloin ravintola on tarkalleen avattu, mutta joitain vuosia sitten. Jostain syystä paikka oli onnistunut pysymään minulta salassa viime jouluun saakka, jolloin kuulin siitä ensimmäistä kertaa. "Aito italialainen? Kuopiossa? Missä muka?"

Ravintolaan ei kyllä tulekaan helpolla törmänneeksi sattumalta, niin syrjässä se sijaitsee Snellmaninkadulla, keskustan kauppa- ja ravintolakeskittymän ulkopuolella. Siitä pitää kuulla.

Ja nyt se sitten testattiin.

Alkuruoka: valtava. Siis aivan hervoton. Koko ei varmaankaan tule esiin kuvassa, mutta tilaamani juustolautanen sisälsi arvioni mukaan ainakin 200 grammaa juustoa. Sitä vain löytyi lisää ja lisää salaatin alta. No, menussakin kyllä luki että 1-2 hengelle... :) 13 euron hinnallaan se on listan kallein alkuruoka, mutta tämän jos tilaa niin eipä kyllä juuri tarvitse muuta tilatakaan :D

Olin juustojen jälkeen niin täynnä että pääruoka tuntui mahdottomalta haasteelta. Kun pöytään sitten tuotiin kirjolohi Välimeren tapaan, taistelin sisääni kolmasosan jotta henkilökunta ei ihan ihmettelisi mikä ruoassa on vikana kun asiakas ei syö. Sillä ruoassahan ei todellakaan ollut valittamista, päin vastoin.

Sorrenton ruoka on mutkatonta italialaista kotiruokaa puhtailla mauilla tuoreista raaka-aineista. Ei fine diningia, ei yllätyksiä, ei taiteellisia annoskoostumuksia, vaan kursailematonta, hyvää perusruokaa. Hinta-laatu-suhde on enemmän kuin kohdillaan. Pääruoka-kala maksaa 15 euroa....!! Olen tainnut viimeksi Kreikassa saada näin halpaa kalaa pääruoaksi.

Muuten - paikka näyttää ulkoapäin miltä tahansa halpis-pitserialta teipattuine ikkunoineen. Rohkeasti ovesta vain, ravintola on sisältä paljon viihtyisämpi kuin ankea julkisivu antaa ymmärtää. :)

Lounasravintola Urbania on minulle suositellut suunnilleen jokainen jolta olen kysynyt Kuopion uusista ruokapaikoista. Olen viime vuosina tehnyt muutamiakin yrityksiä tutustua paikkaan, mutta useimmiten aukioloaika (ma-pe, 11-14) on toiminut tehokkaana esteenä.

Vaikutti siltä, että Urban jää tälläkin Kuopion reissulla väliin (eihän sitä nyt ihan joka päivä voi ulkona syödä... :)), mutta tänään päätin että eipä jääkään. Minulla oli epätavallisesti lounasnälkä jo puolilta päivin, ja kun ohjelmassa oli Korttelimuseo, osui samalla suunnalla oleva Urban mitä loistavimmin sammuttamaan aikaisen nälän.

Lounas täällä maksaa 10€ ja sisältää pienen alkusalaatin (ja leivän, niille ketkä sen haluaa :)), pääruoan (kaksi vaihtoehtoa; liha/kala ja kasvis) sekä kahvin ja pikkuisen jälkkärisuupalan.

Tänään listalla oli Toast Skagen paahdettujen pikkelsijuuresten ja hernepyreen kera ja vegevaihtoehtona Punajuuripannukakkua kyljessään mantelia, romaine-salaattia ja Aura-smetanaa. Alkuruoaksi palsternakka-persiljakeittoa, jälkkärinä sitruunafrangipane ja tuttifruttikreemiä.

Tilasin Toastini ilman Toastia, ja tarjoilija sanoi keittiön valmistavan minulle siitä salaattiversion. Odotin kovasti paahdettuja juureksia ja hernepyreetä, mutta salaatti saapuikin ilman niitä. Kenties keittiössä oltiin sitä mieltä, etteivät juurekset ja pyree sopineet salaattiin, mikä makumaailmallisesti varmasti piti paikkansakin :D Mutta minä halusin nuo härpäkkeet kun ne kerran annokseen kuuluivat. Ne tuotiin minulle sitten lisälautasella :) (Miettivät varmaan että on ihme asiakas....)

Jutustelin samassa pöydässä istuvan seurueen kanssa. Yksi seurueen herroista käy Urbanissa säännöllisesti lounaalla ja oli tuonut tällä kertaa isomman kaveriporukan mukanaan, muut minun tavoin Urban-ensikertalaisia. Herra vaikutti arvostavan ns. vähän parempaa ruokaa, ja kehui Urbanin konseptia. "Laadukasta ruokaa fiinissä miljöössä mutta samaan hintaan kuin peruskuppilan lounas."

Täytyy sanoa että hämmästyin ruoan hintaa - enpä tiennyt että  kympillä voi saada näin hienon lounaan. Ei ole turhaan kehuttu tätäkään paikkaa.

*

Kiitos hyvästä ruoasta, Kuopio :)

Ensi kertaan jäi sitten japanilaisen ja espanjalaisen testaus. Minulle selvisi uusia brunssimahdollisuuksiakin; Isä Camillolla on nykyään myös omansa, samoin brunssia tarjoavat Fransmanni ja King's Crown.

Onko kuopiolaisilla jakaa lisää ravintolavinkkejä tai paljastaa kätkettyjä helmiä...?

Laitetaanpas tähän väliin yksi kosmetiikkajuttu ja palataan Kuopioon taas illemmalla. :)

Nafha on ranskalaista, Ecocert-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Merkin perustivat Guy Boulanger ja Carole Gancia vuonna 2006 inspiroiduttuaan Marokon vierailuillaan itämaisista kauneusrituaaleista. 'Nafha' on arabiaa ja tarkoittaa 'hengitystä' ja 'olennaista'.

Tällainen perusteellinen tyyppi kun olen, niin jäin vähän kaipaamaan Nafhan sivuilta tietoa siitä, millä lailla nämä marokkolaiset kauneusperinteet näkyvät Nafhan tuotteissa. Sivuilla vain kerrotaan mistä inspiraatio on haettu, sen kummemmin avaamatta, miten vaikutteet näkyvät tuotteiden koostumuksissa. Valtaosassa tuotteista on "Marokon kultana" tunnettua arganöljyä, mutta tämä ainesosa ei tee sarjasta mitenkään omaleimaisen "itämaista". Arganöljy on tänä päivänä yksi suosituimmista kosmetiikassa käytetyistä ainesosista ja sitä voi löytää kaikenlaisista tuotteista markettibrändien hiusseerumeista luksuskylpylöiden hoitolasarjoihin.

Nafha on laajuudeltaan pieni sarja. Tuotteita ei ole tarjolla eri ihotyypeille, vaan sarja koostuu nimensä mukaisesti muutamista 'olennaisista' perustuotteista, joita yhdistelemällä voi luoda erilaisia cocktaileita. Muista blogeista olen lukenut, että sarjaa markkinoidaan herkälle iholle sopivana, mutta tuotteiden incit alkoholeineen ja hajusteineen eivät tue tätä lupausta (puhtaat öljyt poislukien). Katja Kokon blogista löysin tapauksen, jossa Nafhan voiteet ja puhdistusemulsio olivat saaneet superherkän ja atoopisen ihon ärtymään totaalisesti.

Joku voisi nyt pitää tätä alustusta merkkinä siitä, että Sanni ei tainnut oikein tykätä Nafhasta. Ei suinkaan, testituotteista löytyi yksi todellinen lempparikin, mutta myönnän, että minulle jää vähän epämääräinen kuva brändistä ja heidän "nichestään" kokonaisuutena.

Blogeista voi lukea Nafhan maahantuojan tuote-esittelysivuilta kopsattuja ilmaisuja kuten "raaka-aineet ovat tarkoin tutkittuja ja tuotteisiin on valittu vain parhaita mahdollisia kasveja, kasviöljyjä, sekä eteerisiä öljyjä. Monissa NAFHA-tuotteissa käytetään innovatiivisia ja harvinaisia raaka-aineita" - mutta mitä nämä lauseet oikeasti tarkoittavat ja eroaako Nafha lopulta tällä pohjalla muista laadukkaista luonnonkosmetiikkasarjoista? Kaikkien EU:n alueella myytävien kosmetiikkasarjojen (niin luonnon- kuin normaalin) raaka-aineet ovat "tarkoin tutkittuja" ja totta kai jokainen merkki korostaa ainesosiensa olevan "parhjaista kasveista ja öljyistä". Mitä harvinaisuuteen ja innovatiivisuuteen tulee, vaikka en mikään kosmetiikan kemisti ole, niin sen verran on tullut inci-listoja luettua etten löydä Nafhan ainesosalistoista muuta harvemmin käytettyä ainesosaa kuin kaktusviikunaöljyn.

Käyttövinkkejä:

Tehohoito juonteille ja rypyille - sekoita Intemporel-voidetta + silmän- ja huultenympärysvoidetta

Kuivalle iholle - sekoita kosteuttavaa päivävoidetta + arganöljyä

Kuuri kuivalle ja väsyneelle iholle - viikon ajan rauhoittavaa kasvonaamiota yövoiteen tilalla

Auringossa palaneen ihon hoitoon - paksu kerros kosteuttavaa päivävoidetta

Nafhasta muodostuu vaikutelma ihan mukavana, miellyttävä- ja kevytkoostumuksellisena sarjana, mutta en löydä siitä mitään selkeästi erilaista tai omintakeista juttua mikä erottaisi sen ratkaisevasti kilpailijoistaan. Tuotteiden hinnat ovat välillä 17,90 € - 36,60 €.

Mitä herkkään ihoon tulee - markkinoilla on myös luonnonkosmetiikkasarjoja joilla on oikeasti hajusteettomia ja alkoholittomia koostumuksia.

Sain maahantuojalta kokeiltavaksi kolme omavalintaista tuotetta. Vaahtoavaa putsaria kun ei valikoimasta löydy, niin valitsin vain voiteita.

Nafha Crème de Jour eli Kosteuttava Päivävoide

Koostumukseltaan erittäin ohut, silkkinen, nopeasti imeytyvä emulsio. Tuoksusta tuli minulle ensin mieleen karvasmanteli, mutta tuotteessa ei ole lainkaan mantelia. Joka tapauksessa tyypillisen luonnonkosmetiikkamainen tuoksu, mutta ei vahvasti eteeris-öljymäinen.

Vaikka tuoksu ei ole ihan suosikki, ihastuin voiteeseen niin, että en ole malttanut lopettaa sen käyttöä vaikka otin Kuopioon mukaan seuraavan testisatsinkin (Exuviancea). Nafhan silkkinen koostumus on niin paljon mieleeni, että juuri nyt ei tekisi yhtään mieli siirtyä seuraavaan testattavaan. Tätä tämä kosmetiikkablogin pitäminen on...! ^_^ Ei voi jäädä käyttämään lemppareita jos haluaa tuottaa tuotearvosteluja...

Voide on todella ohutta mutta samalla hyvin kosteuttavan tuntuista. Inciä tutkimalla voikin hieman ymmärtää, mistä sen lähes puuterinen ihofiilis johtuu. Kasviöljyistä kuvittelisi aina, että öljy = rasvaista, mutta öljylaatuja on monenlaisia. Nafhan Crème de Jourin incissä nopeasti imeytyvää, ei-tahmaista koostumusta rakentavat mm. tylsiltä kuulostavat ainesosat (niissä ei ole houkuttavia kasvinnimiä ;)) dicaprylyl ether ja myristyl myristate sekä kombo arachidyl alcohol - behenyl alcohol - arachidyl glucoside, joka samalla kosteuttaa mutta pitää ihon pinnan mattaisena. Nämä alkoholit eivät kuivata vaan ovat pehmentäviä rasva-alkoholeja. Kaikki ovat kasvipohjaisia.

Inci: aqua (Water), Aloe Barbadensis Leaf Juice, Simmondsia Chinensis (Jojoba) Seed Oil, Glycerin, Alcohol, Arachidyl Alcohol, Dicaprylyl Ether, Argania Spinosa Kernel Oil, Myristyl Myristate, Behenyl  Alcohol, Salvia Officinalis (Sage) Water, Squalane, Glyceryl Stearate, Arachidyl Glucoside, Benzyl Alcohol,  Opuntia Ficus-Indica Extract, Cera Alba (Beeswax), Pongamia Glabra Seed Oil, Prunus Armeniaca (Apricot) Kernel Oil, Bisabolol, Tocopherol, Levulinic Acid, Undecylenoyl Glycine, Camellia Sinensis Leaf Extract, Althaea Officinalis Root Extract, Parfum (Fragrance), Xanthan Gum, Sodium Levulinate, Dehydroacetic Acid, Palmitoyl Grape Seed Extract, Sodium Hyaluronate, Sodium Hydroxide, Bambusa Arundinacea Stem Extract, Rosa Centifolia Flower Extract, Sodium Citrate, Limonene, Linalool, Citronellol, Geraniol

Merkkasin punaisella potentiaaliset ärsyttäjät eli hajusteet sekä kuivattavat alkoholt. Merkkasin sinisellä ne ainesosat jotka ovat itselleni erityisen mieleisiä. Aloe rauhoittaa ja kosteuttaa, skvalaani ja hyaluronihappo kuuluvat tunnetusti erinomaisiin kosteuttajiin, argan- ja kaktusviikunaöljy pehmentävät ja toimivat antiosidantteina, karanjaöljy (pongamia glabra) tuo luontaista UV-suojaa, bisabolol rauhoittaa ja teeuute on tehokas antioksidantti. Kuten olen aiemmin todennut, en välttele alkoholia ihonhototuotteissani. Jos on kaksi yhtä miellyttävää tuotetta mistä valita, otan alkoholittoman, mutta en sylje 'holillisenkaan päälle.

Nafha Silmän- ja huultenympärysvoide

Tästä tuotteesta minulla ei ole paljonkaan sanottavaa. Koostumus on geelifluidimainen, ja vaikkakin ihan miellyttävä, niin ei tarpeeksi "jämäkkä" minun makuuni. Olen etenkin nyt iän ja juonteiden karttuessa mieltynyt hieman täyteläisempiin koostumuksiin, ja tykkään siitä, että sy-voidetta jää alueelle kunnolla. Kokemusta on vaikea selittää, mutta monet koostumukset ovat niin vesimäisiä, että kun iholle laittaa pikkuruisimmankin pisaran, se leviää kauttaaltaan sy-iholta jonnekin ohimoon saakka, jättäen välittömälle silmänympärysalueelle tunteen, että "Jäikös tähän nyt ylipäätään mitään kerrosta suojaamaan, pehmentämään ja kosteuttamaan..?" En tiedä saako joku kiinni siitä mitä tarkoitan.

(Pakko livauttaa tähän väliin että tämän hetkinen ehdoton suosikkihoitotuotteeni silmänympäryksille on Laveran Cranberry & Argan Wrinkle Smoother, jonka koostumus on samalla geelimäinen mutta täyteläinen, ei tahmaa, ei kiillä, ja pehmentää & kosteuttaa sy-ihon ihan tajuttoman hyvin! Ensin olin ihan että njaa, ihan ok tuote, mutta sitten tajusin rakastuneeni tuotteeseen enkä tällä hetkellä halua muuta käyttääkään.)

Nafhan Silmän- ja huultenympärysvoide lupaa kiinteyttää, mutta en osaa ottaa kantaa lupauksen täyttymiseen. Ainesosaluettelosta löytyy samoja aineita kuin päivävoiteestakin, mukaan lukien alkoholia ja hajusteita.

Nafha Vartaloemulsio

Tässäpä meillä ooooohuen ohut, vesimäinen vartalon kosteuttaja! Siis todella ohut, näin nestemäistä vartaloemulsiota en muista aiemmin kohdanneeni. Fiilis on silkkinen ja etten sanoisi jopa ylellinen, mutta kosteustehot eivät riitä minulle. Voide katoaa ihoon saman tien ja ihon pinta pysyy kosteutetun tuntuisena vain joitain tunteja. Minullahan on vartalon ja kasvojen iho "eri paria", eli vartalo on kuivempi kuin kasvot. Tarvitsen kropalle huomattavasti täyteläisemmän kosteustuotteen kuin kasvoille.

Voiteessa ei ole yhtä paljon alkoholia kuin kahdessa muussa testituotteessani. Kuivattavin alkoholi (etanoli) puuttuu kokonaan, incissä on vain benytsyylialkoholia.

Uskoisin, että Nafhan "vartalomaitoon" ihastuvat ne, joiden iholla ei ole juuri lainkaan kuivuutta, ja jotka käyttävät vartalovoidetta lähinnä vain suihkun jälkeen korvatakseen ihon suihkun aikana menettämän kosteuden. Näillä ihmisillä iho siis saattaa hieman kiristää peseytymisen jälkeen, mutta iho ei muuten koskaan hilseile tai tunnu epämukavalta. Tällöin nopeasti imeytyvä, vähärasvainen ja silkkinen vartalovoidelaatu on varmasti onnen omiaan.

Minun ihoni on aina valkoisilla "suomuilla" jos en rasvaa sitä.

Tämä kuva on vuodelta 2013, mutta tältä ihoni näyttää iltaisin kun olen aamulla voidellut sen Nafhan vartaloemulsiolla.

*

Nafhan tuotteita on saanut Suomesta nyt vuoden verran.

Onko lukijoiden joukossa Nafhaan tutustuneita? Millaisia kokemuksia teillä on sarjasta?