Miten minusta tuntuu, että mulla on jo ollut tällainen otsikko blogissa aiemmin..? En löytänyt arkistoista, mutta erittäin hyvin voisi olla: persikka on nimittäin kaikkein rakkain ja käytetyin meikkisävyni. Silmämeikissä myös violetti on yhtä suuri suosikki, mutta violettia en juurikaan käytä muualla kasvoilla. Silloin tällöin mulla näkee liilaa huulipunaa mutta kyllä persikka jyrää: luomivärit, poskipunat, huulikiillot ja -punat ovat käytössä joka viikko! :)

Tämä postaus on samalla sisarpostaus Idunin Lin -postaukselle, jossa ihastelin sarjan kaunista violettia solo-luomiväriä. Tänään spotlightissa Idunin Akleja - yhtä kaunis kuin violetti sisarensa. Vihdoin löysin the persikkaisen jota suositella kun muut lempparipersikkani ovat joko lopetettuja sävyjä tai ainoastaan netissä saatavilla olevia mineraaliluomivärejä (Pure Luxe). Sain Aklejan testattavaksi Idunin maahantuojalta.

Akleja ja Lin.

Lin on sekoitus pinkkiä korallia ja kultaa, ja luomella ne sekoittuvat heleäksi persikaksi.

Liikkuvalla luomella Akleja, luomivaossa Max Factorin Burnt Bark ja rajaus Sephoran Surfer Babe -kynä.

Itse asiassa Aklejaa on vain tuolla kameraa lähempänä olevalla silmäluomella, sillä...

...halusin vertailla, eroavatko Akleja ja kaikkien aikojen lempparipersikkani L'Orealin Natural Peach (one-shot -tuote vuodelta 2010, muistaakseni) toisistaan.

Kämmenselkään swatchattuna (kuva alempana) Akleja näyttää selvästi korallisemmalta ja NP kultaisemmalta, mutta luomilla eroa tuskin huomaa. Natural Peach siis teistä katsoen vasemmalla puolella, Akleja oikealla.

Ryhmäkuvassa suosikkipersikoitani. L'Orealin Natural Peach on tosiaan sellainen sävy jota suosittelisin kaikille persikan etsijöille aina, mutta se oli kausituote ja myynnissä vain yhden sesongin.

IsaDoran Blooming Spring -paletin vaalea persikka on myöskin todella kaunis ja ahkerassa käytössä, niinkuin koko paletti (yksi IsaDoran kaikkien aikojen parhaita). Blooming Spring poistui IsaDoran valikoimasta muutama vuosi sitten.

MACin Paradisco on sävynä aivan ihastuttava, mutta koostumus harmillisen huono: nappi on todella kova ja väriä saa hinkata olan takaa että saa kunnolla sävyä irti.

Paradisco on persikoista oranssisin, Akleja korallisin, Natural Peach kultaisin ja Blooming Spring vaalein ja neutraalein.

Tässä vielä Akleja / Natural Peach -vertailu luomilla kauempaa. (Kuva on joulukuulta, näemmä vielä Kreikan päivetystä jäljellä :))

Voi sanoa, että Akleja on käytännössä niin lähellä L'Orealin edesmennyttä persikkaa että tätä voi mainiosti suositella sen korvaajana :) Jess, uusi tärppituote suosituslistalle! :)

Piipahdin eilen kuopiolaisessa apteekissa ja siellä Idunin solo-luomivärien hinnat olivat vähän päälle 17 euroa. Nettiapteekissa hinta on 15,10€.

Tykkään yhdistää persikkaa pinkkiin ja liilaan. Viime aikoina myös vihreä rajaus on ollut paljon käytössä persikkaluomivärin kanssa.

Tässä meikissä Akleja liikkuvalla luomella ja luomivaon sisäkaaressa MACin Swish. Rajauksena e.lf.in violetti geelirajaus ja päällä Naturonen metallinen vaaleanvioletti eyeliner.

Heleämpi versio samasta meikistä: luomivaossa kirkkaampi pinkki Lumenen Helletuuli ja rajauksena Sephoran Purple Stilettos -kynä (+ Naturonen metallinen liila).

Eikö ole kumma juttu, että niinkin kaunista, käytännöllistä ja monelle sopivaa arkista sävyä kuin persikka on (ainakin Suomen) kosmetiikkamarkkinoilla niin vähän tarjolla? Monelta sarjalta löytyy kaikennäköistä erikoisempaa ja vähemmän imartelevaa sävyä sinitarran sinisestä luumuliilaan (niin yleinen sävy mutta kaunistaa lopulta harvan) - ja sitten niin helppo ja freesaava sävy kuin persikka puuttuu..!

Kävin tätä postausta varten asiakseni nuuskimassa parin tavaratalon kosmetiikkaosastot kartoittaakseni mitä persikkaisia sävyjä sieltä löytyy. Vaisu tulos vahvisti aiempaa, persikat ovat auttamatta vähemmistössä.

Kuva: Urban Decay

Mutta, ilokseni tein myös muutaman vilpittömän upean löydön jotka ovat menneet minulta aiemmin ohi.

Nämä persikkabeibet ovat Make Up Store Microshadow Cosmopolitan sekä Urban Decayn superherkut sävyt Freelove ja Fireball. Freelove on voimakkaan kultainen persikka ja muistutti minusta tosi paljon L'Orealin Natural Peachia. Fireball taas on pinkimpi duochrome-sävy joka shiftaa persikan ja pinkin välillä. Mielettömän ihanan näköisiä! Kannattaa tsekata. UD:n solo-luomivärit maksavat 19 euroa ja Make Up Storen 18 euroa.

Kuva: Make Up Store

Entä muut persikat? Ainoat mitä löysin olivat vanha tuttu We Care Iconin Perfect Coral (mieto, hyvin vaalea persikka) sekä paletit joissa on yksi persikan sävy: IsaDoran Savannah Sunset (neutraali peruspersikka)  ja Lumenen Sandy Island (persikkaan taittava vaaleanpunainen).

Loppuun vielä linkki mun vanhaan postaukseen joka sekin oli omansalainen ylistys persikalle: Paras kauneusmeikkini.

Kenelle muulle persikkameikit ovat suurta rakkautta?

Mitä suosikkituotteita teillä on persikan sävyssä? Poskipunia varmaan monella? :)

Sarjassamme "halpaa ja hyvää budjettiruokaa" - haluan tänään jakaa yhden viime viikkoisen lempiruokani. Ja perään tulee muutakin jaarittelua ruokavaliokokeilun tiimoilta. :)

Pakasteseiti annospaloina. Tuo monen ylenkatsoma tuote, tonnikalaakin "halpiksempi" kalaruoka. Mauttomat, rasvattomat kimpaleet joiden ulkonäkö ei juuri ruokahalua herättele. Mutta hyvin maustettuna nuo kalpeat kuutiot muuttuvat mitä parhaimmaksi arkiruoaksi :)

Olen aikaisemmin jakanut kolme suosikkiohjettani pakastekalan käyttöön täällä. Nyt vuorossa ohrasta, valkosipulista ja yrteistä makupalettinsa kokoava superarkinen mutta supermaukas seiti-wok.

En ole jostain syystä aiemmin käyttänyt seitiä wokissa, mutta sehän sopii sinne vallan mainiosti. :) Miksipä ei sopisi?

Valkosipulinen ohra-seiti-wok

pakasteseitiä

paprikaa

parsakaalia

kukkakaalia

vihreitä papuja

kesäkurpitsaa

keitettyä ohraa

kookosrasvaa paistamiseen

oliiviöljyä + murskattua valkosipulia + ripaus yrttisekoitusta

kalan paistamiseen suolaa ja pippuria

Kuutioiden sijaan käytin seitiannospaloja (sulatettuja), jotka revin pienemmiksi könteiksi. Paistoin kalat ensin pannussa pienessä määrässä kookosöljyä, maustoin suolalla ja pippurilla ja siirsin syrjään.

Tykkään paistaa kalan erillään kasviksista koska kala kypsyy eri ajassa kuin kasvikset. (FitFarmilta oppimani vähäöljyinen paistotapa: pannuun suditaan minimaalinen rasvapinta öljytyllä pullasudilla.) Kookosrasvalla on muuten rooli myös maun antajana tässä ruoassa: vaikka rasvaa on todella niukasti, se tuo wokkiin vienon, jännän kookoksen ailahduksen. Jos et pidä kookosesta niin valitse rypsiöljy.

Seuraavasta voi valita oman mieltymyksensä tai tilanteensa mukaan vähärasvaisen tai runsaampirasvaisen valmistusvaihtoehdon:

1) Runsaampirasvainen: kaada pannuun öljyä ja wokkaa kasvikset ja keitetty ohra tavalliseen tapaan.

2) Vähempirasvainen: höyrytä kasvikset ensin semikypsiksi ja lisää ne kuivaan tai niukasti pullasudilla rasvattuun pannuun ja ruskista. Tällä metodilla pannu ei juuri enää kypsennä kasviksia, tuo vain väriä, joten niitä ei tarvitse pitää pannulla kauaa --> eivät pala niin herkästi pannuun kiinni vähässä rasvassa.

Lisää wokkiin kala ja oliiviöljy-valkosipuli-yrttiseos kun kasvikset ovat saavuttaneet toivotun ruskistustason. Kun valkosipulia ei paista vaan lisää murskattuna valmiiseen ruokaan, saa ruokaan voimakkaamman valkosipulin maun paljon vähemmällä valkosipulin määrällä. Paistaessa on myös aina palamisen vaara - palanut valkosipuli ei maistu kovin hyvältä ;)

Pyörittele wokin ainekset valkosipuliyrttiseoksessa ja kaada annos lautaselle. Ja ei kun syömään. Annokseen voi käyttää listaamieni kasvisten sijaan mitä tahansa vihanneksia, valitsemalla jonkun valmiin pakastevihannessekoituksen saat halvimman mahdollisen aterian. :)

Toinen herkkuwok: paistettua tofua, katkarapuja, ohraa, kasviksia ja kananmunaa.

*

Ruokavaliokuulumiset. Olen edelleen voinut hyvin ja kroppa alkaa tottua uuteen ruokarytmiin. Liikunnan suhteen en voi vielä raportoida mainittavia muutoksia suoritustehossa. Olen *ehkä* jaksanut juosta vähän paremmin, mutta mitään joulun ajan "taatelikakkutankkauksen" superenergisiä lenkkikokemuksia ei ole toistaiseksi ollut.

Ruokavaliotani hienosäädettiin kuluneella viikolla jälleen. Vaikka proteiinin osuus korostuu FitFarmin Mikon laatimassa ruokavaliossa, todettiin määrän olevan turhan yläkanttiin (joinain päivinä jopa 185 g..!) ja sitä vähennettiin aterioilta reiluhkosti. Samalla rasvaa lisättiin jo toistamiseen, ja nyt minulla on "lupa" kaataa aamukahviinkin taas pikkuinen liraus kermaa! ^_^ Milloinhan voin toivottaa tervetulleeksi kypsytetyn juuston..?

Olen kovasti kaivannut salaatteihin rouskuvaa tekstuurilisää ja kysyin, eikö osaa päivän öljystä voisi korvata siemenillä. Se oli mahdollista.

Itse asiassa: mikä tahansa aterioiden monipuolistaminen ja muokkaus alkuperäisestä rungosta on mahdollista. Kunhan pysyttelee suunnitelman mukaisissa makroissa.

Ensimmäinen ravintolaruoka-annos kolmeen viikkoon: Rosson papupyörykät

Miksi sitten ruokavalio oli alun perin niin joustamaton ja vaihtoehdoton?  Siksi, että yksinkertainen, muutamiin perusraaka-aineisiin pohjautuva ateriarunko on helpoin - ja myös kustannustehokkain - tapa tehdä ruokavaliosuunnitelma. Säätäminen on mahdollista eikä pilaa onnistumista, mutta monipuolisempien vaihtoehtojen sisällyttäminen tarkoittaisi paljon enemmän työtä. Aika on tunnetusti rahaa, ja jos tuloksiin päästään vähemmälläkin ajankäytöllä, niin... ;) Valmennusyritykselle on tehokkainta rakentaa ruokavalio tietyn sabluunan mukaan, jota sitten lähdetään asiakkaasta ja valmentajasta riippuen muokkaamaan.

Ja kuten lukijani Tiia edellisen ruokapäivityksen kommenteissa osuvasti kirjoitti, yksinkertainen ateriarunko ilman kikkailuja mahdollistaa sen, että kaikenlaiset henkilöt, nekin joille "ruoan laittaminen" on aiemmin tarkoittanut lisää-vain-vesi -pakkauksen avaamista ja sisällön laittamista mikroon tai uuniin, osaavat noudattaa ruokavaliota eivätkä lannistu jo ensimetreillä liian haastavaksi kokemansa reseptin edessä.

Lounasseuralaisen söpöt kissakynnet :)

Mielestäni on ihan perusteltua kritisoida tämän tyyppistä ruokavaliota tai ravintovalmennusta siitä, että se ei opeta henkilölle kokonaisvaltaista terveellistä elämäntapaa johon kuuluu myös luovuus, joustavuus ja kyky soveltaa, jolloin terveelliset tavat jäävät myös kestäviksi tavoiksi. Mutta ymmärrän myös "kiveen hakatun" ruokavalion edut ja perustelut tietyissä tilanteissa.

Ja kuten todettua - yksi tapa sopii yhdelle, toinen toiselle. Olin tänään lounaalla Charming Nails -Tainan kanssa, jolle "Jutta-konsepti" sopii ja hänelle tarkkaan rytmiin ja samoihin raaka-aineisiin sopiva ruokailurytmi on mitä mielekkäin. Tainan mielestä minun ruokavaliotani olisi hauska ja helppo toteuttaa.

Kokeilun myötä huomaan oppivani paljon eri ruokien ravintoainepitoisuuksista. Olen tiennyt, että siemenissä ja pähkinöissä on paljon proteiinia, mutta enpä olisi tullut ajatelleeksi, että kuvan salaatin päälle ripotellussa hyppysellisessä kurpitsansiemeniä on esimerkiksi jo 2,5 g proteiinia. Siemennäkkärini ovat siis todennäköisesti ravintoarvoltaan aivan mielettömiä proteiinipommeja. :)

Siemenet ovat hyvä esimerkki siitä, miten ruoka-aineiden vaihtelu ja korvaus ruokavaliossa vaikuttaa makrojen suhteeseen: vaikka siemenet ja pähkinät sisältävät paljon rasvaa, öljyn korvaus niillä lisää myös proteiinin määrää. Jos ottaisin koko päivän sallitun rasvamäärän siemeninä ja pähkinöinä, minun tulisi vähentää tuntuvasti kalaa, rahkaa tai muita proteiinin lähteitä.

Lopuksi: matkustaminen tarkoittaa tätä nykyä sitä, että neljännes matkalaukusta täyttyy ruokavalion ylläpitoon kuuluvalla "rekvisiitalla": on pakattava heraproteiinia, hiilarinlähteitä, jos jonkinmoista lisäravinnetta ja vaaka. 

On tämä kyllä... ^_^

P.S. Ensi viikolla luvassa kaipaamaanne asiantuntijanäkökulmaa: haastattelussa terveystieteiden maisteri / ravitsemusterapeutti. :)

Tänään vuorossa sitä harvemmin nähtyä sisältöä Karkkipäivässä - naista on jälleen puettu uuteen uskoon :)

Vakiseuraajille on tuttu juttu mun rakas comfort-trikootyyli, ja ylipäänsä epäkiinnostukseni vaatteita ja pukeutumista kohtaan. Voisin pitää (ja usein pidänkin) samoja vaatteita päivästä toiseen ja olen vain tyytyväinen kun ei tarvitse miettiä mitä päälleen laittaisi - vedän  vain rekiltä samat kuin eilen :) (Kyllä, pesen niitä välillä :D).

Kuitenkin tyylijutut kiinnostavat minua sen verran, että jos voittaisin lotossa ja minulla olisi kivasti ylimääräistä €:tä, niin hankkisin oman stailaajaan. For realz.

Kuulostaa varmaan omituiselta Karkkipäivä-Sannin suusta kuultuna, mutta todellakin, oma "ulkoinen silmä" on palvelu, johon mielelläni sijoittaisin. Vaatteiden ja asusteiden valinta ja yhdistely ei ole asia, jonka kanssa puuhastelu kiinnostaa minua henkilökohtaisesti. Mutta jos joku muu tekee sen puolestani - tosi kiva juttu :) Mielelläni näytän välillä vähän erilaiselta kuin trikoounivormussani, mutta en vain jaksa itse käyttää sellaiseen aikaa. Enkä miettiä millaiset vaatteet sopivat mihinkin tilaisuuteen. Pohdiskelin asiaa viimeksi kesällä paljon keskustelua herättäneessä kirjoituksessani Tyylikkyydestä ja muodista.

Tällä pohjalla kaikki stailausjutut ovat minusta aina hauskoja jippoja. :) Minulle se on samanlainen kokemus kuin jollekulle muulle tulla meikattavaksi.

Sain vähän aikaa sitten yllättävän yhteistyöehdotuksen - haluaisinko tulla stailattavaksi Tampereen By EmKa -vaateliikkeeseen ja kirjoittaa siitä blogiin. Ehdotus oli yllättävä siksi, että Karkkipäivä ei ole muotiblogi eikä täällä ole muutamia poikkeuksia lukuunottamatta juttuja vaatteista. Idean takana oli ystäväni, jonka mielestä pastellisävyinen myymälä henkii "karkkipäivää" - ja lisäksi liikkeen omistaja Katri Järvinen pitää blogini tyylistä. (Ja ehkäpä olen ystäväni mielestä tyylipäivityksen tarpeessa..? :D Johanna, vitsivitsi..)

Kuten sanottua, stailaukset ovat aina mielenkiintoisia ja hauskoja tilaisuuksia joten lähdin tapaamaan Katria. Meillä natsasi heti ja juttu tuntui toteutuskelpoiselta.

By EmKa on alunperin rovaniemeläinen vaateyritys jonka ovat perustaneet Katri yhdessä ystävänsä Emilia Lonnakon kanssa. Emilia pyörittää Rovaniemen liikettä ja Katri vastaa Tampereen myymälästä.

Liikkeen konsepti todellakin on vähän karkkipäivämäinen - naiset ovat halunneet tehdä liikkeestä rennon, helpostilähestyttävän ja tyttömäisen pastellisävyineen: naisten vaatekarkkikaupan. Täällä ei katsota asiakasta päästä varpaisiin hänen tullessaan sisään vaan EmKa haluaa olla paikka jonne kaikki ovat tervetulleita vaikka lenkin päätteeksi verkkareissa.

Katri Järviselle vaatteet ja stailaus ovat samanlainen intohimo kuin meikit ja kauneus minulle.

Ajauduimme juttelemaan "karkeistamme" kuin pienet innostuneet tyttöset hiekkalaatikolla - Katri kertoi minulle miten täpinöissään hän on aina kun pääsee ostamaan uusia kokoelmia ja minä taas, kuullessani taikasanat "etsin uutta meikkipohjaa", olin kohta selittämässä suu vaahdossa mineraalimeikkien maailmasta. :) Katri innostui kyselemään minulta meikkivinkkejä ja jos vain mukana olisi ollut meikkipakki, olisin varmaan ollut puolestani "tuunaamassa" Katria meikeillä. :)

Nyt oli kuitenkin ideana stailata minut, ja ryhdyimme tuumasta toimeen. Ehdotin Katrille, että voisin ensin etsiä liikkeen valikoimista pari asukokonaisuutta jotka olisivat sitä oman mukavuusalueeni turvatyyliäni. Näin teimme. Tässä siis ensin minun valitsemani vaatteet. (Antakaa armoa poseerausten suhteen... Ei mun alaa :D)

Farkut: Boomerang / Trikoopaita: Boomerang / Neule: Second Female / Kengät: Panama Jack

Sannin asu 1: nämä vaatteet ovat kenkiä lukuunottamatta kuin suoraan mun vaatekaapista. Juuri näin mä pukeudun joka päivä. Vaikka pidän väreistä, en yleensä pidä värikkäistä vaatteista. Tuon värin olemukseeni meikeillä ja sitten vaikka jollain pienellä jutulla kuten kumppareilla, limenvihreät kumpparini ovat mieluisin "asusteeni". :)

Ihastuin Panama Jackin pinkkeihin buutseihin. Pitäisikö jälleen sanoa että aika ponit. :)

Farkut: Boomerang / Paita: French Connection / Kengät: mun omat Hai-kumpparit

Sannin asu 2: no, tämä nyt ei edes ole "asu", vaan mä ihastuin tuohon koralliin paitaan! Tuon malliset paidat ovat minulle ns. siistimpää pukeutumista perustrikoon ja t-paitojen ollessa arkista.

Farkut: Boomerang / Paita: Traffic People / Korkkarit + rannekoru: Ted Baker

Sannin asu 3: siistein, ns. semi-juhlava. Viihdyn korkkareissa vaikka nykyään ei juuri koskaan ole tilaisuuksia missä pitää niitä. Nuorempana kun tuli biletettyä enemmän olivat korkkarit mulle vakiokamaan, nyt ne ovat vaihtuneet kumppareihin ;)

Pidin Traffic Peoplen paidan halkio-yksityiskohdasta. Koristeelliset detaljit eivät ole yhtään minun juttuni enkä osaisi esim. yhtään olla jossain helmikirjotuissa kauluksissa/päänteissä mitä nyt näkee paljon. Rannekoru muuten ei ollut mun löytö vaan Katri halusi lisätä sen asuun :) ^_^ Stailaajan sielu ei varmaankaan enää tässä vaiheessa kestänyt nähdä asusteettomia vaatekokonaisuuksia :D

Mä en usein edes muista korujen olemassaoloa vaikka tykkään niistä. Olen yrittänyt kunnostautua asiassa viime vuoden aikana ja jopa ostanutkin pari-kolme kaulakorua. Rannekorut ovat vielä vähän harmaata aluetta.

Sitten Katrin luomat asukokonaisuudet.

Nyt olen tietysti superinnostunut kuulemaan miltä teidän silmiin näyttää Sannin valinnat vs. Katrin valinnat :)

Farkut: French Connection / Pusero: Part Two / Takki: In Wear / Huivi + kengät: Stylesnob / Rannekorut: The Rubz

Katrin asu 1: farkkua & nahkaa. Kun Katri toi sovituskoppiin tummansiniset farkut ja vaaleansinisen farkkupaidan olin ihan että "eih, kamalaa!" En itse tykkää, tai ainakin luulin niin, kahden eri värisen farkun yhdistelmästä. Kun sitten vedin vaatteet päälle ne näyttivätkin yllättävän kivoilta. Raikkailta.

Olen usein kuullut että sininen sopii minulle, mutta ostan itse aniharvoin mitään sinistä. Väri ei vedä minua yhtään puoleensa. Nyt kuitenkin oli taas todettava, ettei sininen näyttänyt päälläni yhtään hullummalta, päin vastoin.

Nämä korkkarit <3 Tässä on nyt taas sellainen väripilkku joka puhuttelee minua :)

Hetken mietittyään Katri vaihtoi The Rubzin jämerämmät rannekorut Ted Bakerin kevyempiin ja tyttömäisempiin.

Hame: Second Female / Paita: Boomerang / Laukku: Stylesnob / Korut: Ted Baker

Katrin asu 2: mustaa ja sinapinkeltaista. Tykkäsin heti! Hame on tosi kivan värinen, ja kun muut vaatteet ovat mustat ei kokonaisuudesta tule levoton (mun makuun). Söpö rusettikaulakoru oli piste i:n päällä.

Housut: PBO / Paita: French Connection / Neulepaita: In Wear / Neuletakki: Second Female / Kengät: Stylesnob / Koru: Ted Baker

Katrin asu 3: paitapusero ja neuleita. Tämä kokonaisuus oli selvästi kauimpana mukavuusalueestani, vaikka se rentoutensa puolesta muistuttaakin paljon omaa trikootyyliäni. En vain pidä itse yhtään paitapuseroista enkä myöskään tuon tyyppisistä kengistä.

Kun näytin kuvaa ystävälleni, hän puolestaan kiljaisi minun näyttävän tosi hyvältä, "Näytät tuossa asussa ihan joltain ruotsalaiselta bloggaajalta!" (Ovatko ruotsalaisbloggaajat siis tyylikkyyden standardi? ^_^)

Tällaiset kengät ovat kuulema tällä hetkellä trendikkäät. Trendeistä minä en tiedä mutta itse en osaisi näissä liikkua, olisi jotenkin vaivaantunut olo :)

Sanni by EmKa :)

.

Mikä Katrin lookeista oli eniten mieleeni? Kyllä se lopulta oli tämä sininen:

Ilman nahkatakkia ja huivia. Vaikka en normaalisti pidä yhtään tämän mallisista paidoista niin tässä asussa voisin kuvitella oleilevani ja viihtyvänikin :) Ja nuo korkkarit... oih!

Hauska kokemus jälleen, ja koin kyllä pieniä "ahaa"-hetkiä. Olen aiemmin ollut elämässäni kerran stailattavana Sokoksella, ja sielläkin saamastani inspiraatiosta jäi käteen jotain kestävää: laajensin trikoopaidoista trikoomekkoihin! <3 Katsotaan mitä Katrin käsittelystä mahdollisesti jää muhimaan vaatealitajuntaan. :)

By EmKa Rovaniemi: Rovakatu 24

By EmKa Tampere: Tuomiokirkonkatu 15

Nyt on pakko laittaa tää uutinen ulos vaikka en ole ehtinyt vielä palettia kasvoille kokeilemaan.

Urban Decayn Gwen Stefani -poskipunapaletti ilmestyy huomenna myyntiin Suomessa, ja tiedättekö mitä:

sen hinta on alempi meillä kuin USAssa! :-0

Ihmettelin annettua hintatietoa jo viime viikolla saamassani lehdistötiedotteessa: "arvioitu kuluttajahinta 32 euroa", kun paletin hinta rapakon toisella puolella on 45 dollaria. Lieköhän tiedotteessa virhe..?

Tänään sitten satuin kuljeksimaan Sokoksella ja osuin Urban Decayn -pisteelle. Olin jo unohtanut koko Gwen-poskipunat kun innostunut myyjä kertoi, että Gwenin paletti tulee huomenna myyntiin. Hän suositteli tulemaan paikalle ajoissa koska palettia saatiin Suomeen kuulema todella rajallinen erä. Gwen-luomiväripalettia tuli paljon suurempi erä ja sekin myytiin nopeasti loppuun.

Kysyin Blush-paletin hintaa ja kerroin epäilleeni lehdistötiedotteessa olleen painovirheen. Sain kuulla, että Sokoksen saaman tiedon mukaan paletin hinta ei ole edes 32€ vaan 29,90€...!!

Siis mitäh??

Myyjä tarkisti asian ja vahvisti, että sellaisen tiedon he ovat saaneet.

Epäilen edelleen että tässä täytyy olla joku virhe ja että hinta on oikeasti vähintään kympin enemmän - mutta olisi se silloinkin halvempi kuin Jenkkilässä..! Tällaistakin siis tapahtuu - joku tuote voi olla meillä halvempi kuin kotimaassaan. :) Uskomatonta. Ja vieläpä tällainen himoittu limited edition -tuote.

Siksi halusin jakaa vinkin täällä. Jos tuo hinta pitää paikkansa niin paletit katoavat varmasti nopeammin kuin Gwen saa aamumurot naamaansa. Kuusi ihanaa poskipunaa - alle 30 euroa..!!

Varmaan kaunein poskipunapaletti jonka olen nähnyt. Niin toimivat sävyt jokaiseen meikkiin; ruusua, persikkaa ja pinkkiä. Viileää ja lämmintä. Ainoa mikä puuttuu on lilaan taittava sävy (ei ehkä kuulu Gwenin suosikeihin?).

Tosin mattapunien ystävän paletti tämä ei ole: sävyistä vain yksi on mattainen, loput hohtavia.

Sävykuvaukset Urban Decayn mukaan:

Cherry: vaalea satiininen pinkki

Easy: ruusunpuna jossa kullan kimallusta

Angel: hohtava shampanjanude (päivettyneelle tai tummalle iholle korostussävy, vaalealle iholle poskipuna)

Lo-fi: pehmeä mattapronssi (aurinkopuuteri)

Hush: murrettu vaaleanpunainen jossa kullan kimallusta (tämä on virallinen kuvaus, itse sanoisin reilusti hohtava kultainen persikka)

OC: pehmeä vaaleanpunaiseen shiftaava persikka (duochrome, näyttää paletissa enemmän persikalta, iholla selvästi vaaleanpunaiselta=

Vaikea valita lempparisävyjä etenkin kun en ole ehtinyt testata sävyjä vielä kasvoille, mutta swatchien perusteella Cherry-, Hush- ja OC -sävyille tulee minulla eniten käyttöä. Olen ihan sucker persikkaisiin sävyihin vaikka minulla on niitä jo vaikka kuinka. <3 Kaikki nyanssit persikasta ovat tervetulleita mama-Sannin hipiälle: koralliset, pinkit, kultaiset ja nudet. :) Niin kauniita.

Poskipunaihanuuksien kanssa samaan aikaan ilmestyy myös setti Gwen-huulipunia, huultenrajauskyniä ja kulmavärejä.

Sain testiin Gwen-punat sävyissä Spiderweb, Ex-Girlfriend ja Wonderland.

Gwen tunnetaan punaisista huulistaan, ja huulipunakokoelmasta valtaosa onkin punaisia. Spiderweb ja Wonderland ovat mehukkaita satiinisia syvänpunaisia, Wonderland hieman sinertävämpi eli taittaa pinkkiin.

Läpikuultava nudebeigeroosa Ex-Girlfriend edustaa hillitympää huulimeikkiä. Suomessa on myynnissä kokoelman 8 huulipunasta muistaakseni viisi (Sokoksen myyjän mukaan).

Hintatietoja:

Blush Palette: 29,90€

Huulipuna: 20 € (lehdistötiedotteen mukaan, Sokoksen myyjän mukaan 21,90€)

Huultenrajauskynä: 18 € (lehdistötiedotteen mukaan)

Brow Box Bathwater Blonde (tämä ei ollut testituotteiden joukossa joten en voinut esitellä):  32€ (tiedotteen mukaan)

.

Tuotteet siis myynnissä huomenna perjantaina 19.2. Helsingin ja Tampereen Sokoksilla sekä sokos.fi-verkkokaupassa.

Täytyykin tsekata heti aamusta verkkokauppa että mitä hintaa se näyttää poskipunaboksille...

Sain myöhäisen ystävänpäivälahjan Maybellinelta.

Luulen, että Maybellinella harjoitetaan jonkinlaista kestohuumoria näiden lähetysten suhteen ^_^ Minähän en siis yhtään tykkää Baby Lipseistä, ja olemme jopa hyvässä hengessä naureskellen jutelleet asiasta maybellinelaisten kanssa. :) Silti saan tasaisin väliajoin Baby Lips -uutuudet kotiin. :)

Laitan siis tämän ystävänpäivälahjan ilahduttamaan teitä, joiden joukossa tiedän aivan varmasti olevan sankoin joukoin Vauvahuulten ystäviä. :)

(Tuon toissakesäisen Baby Lips -postauksen jälkeen olen myöskin itse kokeillut vauvahuulirasvoja, ja ei, eivät toimi minulla kuten saatoin odottaa. Tämä tyttö kuuluu vannoutuneeseen Blistex/Carmex-leiriin <3)

Ystävänpäiväpaketissa oli tavanomaisten Baby Lips -puikkohuulirasvojen lisäksi myös setti uusia Balm & Blush -punia.

Myönnetään, tämä boksi on supersöpö, oikeastaan erittäin My Little Pony.

Nämä voisivat olla jotain ponien juttuja.... <3

Mutta, ne ovat huulirasva & poskipuna in one. Ei ponit sellaisia käytä. ;)

Huulirasvana en tätä itse käyttäisi koska huuleni sanovat ei kiitos, mutta kesäposkipunana tuote on varmasti tosi kiva :) Käytän itse usein kesäisin voidemaisia poskipunia paljaalla iholla (kun en käytä mitään meikkipohjaa). Raikkaita, nätin näköisiä sävyjä.

Limited edition Valentine Kiss -vauvahuulia on kolmessa sävyssä: Chocolate Kiss (kimaltava pronssi), Pomme d'Amour (kimaltava pinkki) ja Candy Kiss (hohtava koralli).

Nyt siis Baby Lips -fanit huutelemaan jos kiinnostaa tarjota koti näille kavereille!:)

Arvon kolme settiä: Balm & Blush -boksi ja 2 x Valentine Kiss -huulivoidetrio.

Osallistut arvontaan simppelisti jättämällä kommentin. Jos haluat osallistua vain toisen setin arvontaan (et esim. ole kiinnostunut Blush & Balmeista), kerro se kommentissa.

Osallistumisaikaa on perjantaihin 19.2. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.

*

P.S. Is it just me, vai onko jonkun muunkin mielestä hullua että sävytetystä huulirasvasta voi tulla Baby Lipsin kaltainen ilmiö ja kestohitti? Onko se tuo pastellinen pakkaus juuri oikeaan kohdeyleisöön vetoavalla fontilla joka on tehnyt juuri tästä sävytetystä huulivoiteesta hitin? Vai mikä tekee Baby Lipsistä vetoavamman ja "pakko saada nää kaikki" -tuntemuksia aiheuttavan tuotteen verrattuna markkinoiden lukuisiin muihin vastaaviin huulirasvoihin?

Edit. Huulirasvatriot voittivat Laura H ja Ansu. Balm & Blush -boksin voitti AP. Voittajiin on otettu yhteyttä.

Ai että mä olen hyväntuulinen tänään, on ollut tosi kiva päivä! Ja vielä äsken sain niin iloisia uutisia että ne on pakko jakaa täälläkin vaikka eivät oikeastaan blogiin mitenkään liitykään..!

Koska hyviä uutisia ei koskaan ole liikaa ;)

Muistatteko israelilaisen ystäväni Idanin, josta kerroin toissa talvena? Israelilaisen, joka on hulluna Suomeen ja jonka suurin haave on viimeiset kuusi vuotta ollut päästä opiskelemaan Suomeen.

Miehen unelma toteutuu vihdoin sillä nyt tärppäsi - Idan on päässyt opiskelemaan ensi lukuvuodeksi Helsingin yliopistoon!

Ensi syksynä Idan pääsee taas syömään rakkaita karjalanpiirakoitaan ja puhumaan suomea ihan oikeesti...! :D

Ihan mahtavaa! Miten voikin tulla niin iloiseksi toisen puolesta. :)

Tutustuimme Couchsurfingin kautta kesällä 2013 kun houstasin Idania Ahvenanmaalla ja yhteys on säilynyt siitä saakka. Joidenkin Couchsurfing-tyyppien kanssa sitä vain kemiat kolahtaa ja ystävyys säilyy luonnostaan.

Idan on käynyt Suomessa viimeksi talvella 2014 jolloin kerroin hänen Tampere-päivästään blogissa. Vein miehen mm. Pyynikin näkötornin legendaariseen munkkikahvilaan ja tietysti maistamaan mustaa makkaraa Kauppahalliin. Päivä päättyi ultimaattiseen Suomitalvikokemukseen: avantouintiin. Uskalsihan kaveri lopulta pulahtaa veteen vaikka pikkuisen Israelin miestä jännitti...! :)

Me suomalaiset olemme vaatimattomia kotimaamme suhteen ja ajaudumme usein jopa vähättelemään maatamme (itse en ole pekkaa parempi, jatkuvasti huokailen tylsän kaupunkiarkkitehtuurimme epäesteettisyyttä), siksi on hyvä välillä nostaa esiin toisenlaisia tunnelmia vieraiden näkökulmasta. Suomeen voi tosiaan rakastua ja joku voi kokea "kylmän ja harmaan Härmämme" maailman parhaana maana! :) Amerikkalainen ystäväni Sheila muuten kuuluu myös Suomi-faneihin. "Astiankuivauskaapit, ah, parhaita keksintöjä koskaan..!" ^_^

Ei muuta kuin tervetuloa Suomeen, Idan! :) Ensi talvena avanto varmasti sujuu jo kuin vanhalta konkarilta ;)

P.S. Jaoin uutisen Idanin luvalla :)

Tämä ei ole minulle mikään uusi löytö. Mutta nyt on aika tuoda se esiin eri tavalla kuin aiempien kokemusten yhteydessä, jotka liittyivät vähän erikoisempaan tilanteeseen eli "saippuaoopperaan". ;)

Joku saattaa muistaa mm. tämän näyn minusta karpathoslaisen vuokrahuoneeni kylppärissä uittamassa hiuksiani kattilallisessa omenaviinietikkaa.. ^_^ Tuo olikin muuten ensimmäinen kerta ikinä kun kokeilin viinietikkaa hiustenhoitoaineena. Juttu täällä.

Tämän päivän spotlightissa tapaamme Yves Rocherin Vadelmaetikkahuuhteluaineen. Sano päivää markkinoiden kevyimmälle hoitoainetyypille: aine on käytännössä kuin vettä eikä jätä hiuksiin minkäänlaista tuotetuntua. Se levitetään hiuksiin shampoopesun jälkeen hoitoaineen tapaan ja huuhdotaan pois saman tien.

Paksuihin, kermaisiin hoitoaineisiin tottuneelle tuntuu vaikealta uskoa, että tällainen neste tekisi tukalle yhtään mitään, mutta kyllä vain, se selvittää ja silottaa hiuksen pinnan hetkessä! Hiukset tuntuvat huuhdellessa lähes yhtä siloisilta kuin hyvän hoitoaineen jäljiltä. Ja paremmilta kuin keskivertohoitoaineen.

Etikka ei tietenkään ole mikään uusi juttu hiusten hoidossa, sitä on käytetty selvittämään ja tuomaan hiuksiin kiiltoa jo historian sivu. Silottava ja kiillottava vaikutus perustuu happamuuteen: etikka on hapan aine ja hapan pH sulkee hiuksen kuuluisan suomut.

Yves Rocherin ihanan tuoksuisessa vadelmaetikkahuuhteessa on myös synteettisiä apuaineita kuten kvatteja lisäämässä silottavaa ja sähköisyyttä poistavaa vaikutusta.

Lisäksi Yves Rocherin etikka on jo valmiiksi sekoitettu veteen, joten sitä voi kaataa pullosta suoraan hiuksiin ilman laimennusta.

Käyttäessä tavallista omenaviinietikkaa, se on ensin sekoitettava veteen. Minulle neuvottu sekoitussuhde on 1 rkl etikkaa per 1,5 dl vettä.

Etikkaseos ei vaadi kvatteja tai muitakaan jotta hiuksesta tulee silkkinen, vaan pelkkä ruokakaupasta ostettu etikka + vesi tuo (ainakin  minun hiuksissani) yhtä liukkaan ja sileän tuloksen kuin Rocherin apuaineilla täydennetty huuhtelu.

En koskaan unohda sitä hetkeä Kreikassa kun suoritin ensimmäisen etikkahuuhtelun. Miten etikkakattilasta saattoi nousta niin liukkaan ja hoidetun tuntuinen tukka...? Saippuakokeilun karhentama ja takkuinen tukka oli etikkakäsittelyn jälkeen kuin jonkun taian läpikäynyt...

Kolmas kokeilemani etikkapohjainen hiushuuhde on Flow Kosmetiikan Nokkonen. Se kuuluu myös laimentaa veteen ennen käyttöä (10 ml per 250 ml vettä).

Vaikutukset ovat samanlaiset kuin puhtaan omenaviinietikan ja veden sekoituksella ja Yves Rocherin Vadelmaetikalla.

Nokkos-huuhtelu näyttää sittemmin poistuneen Flow'n valikoimista, nyt siellä on Kataja- ja Kanervahuuhtelut.

.

Summa summarum: etikkahuuhtelu tavallisen hoitoaineen sijaan voi olla loistojuttu etenkin hentohiuksisille, jotka kokevat että tavallinen hoitoaine latistaa ja raskauttaa hiusta. Etikkahuuhtelu jättää hiukset ilmaviksi ja kevyiksi, sillä se ei jätä hiuksiin latistavaa kalvoa.

Itse tykkään etikasta juurikin tuon ilmavuuden vuoksi :)

Jos etikan ja veden suhde sekoituksessa on väärin, eli jos etikkaa on liikaa, hiukset voivat jäädä vähän öljyisen tuntuisiksi. Tämän havainnon tein omien omenaviinietikkakokeilujeni kautta. Siksi valmis sekoitus kuten Yves Rocherin voi olla helpoin tapa käyttää etikkaa.

Minä olen tykännyt Rocherin etikasta eniten myös siksi, että sitä on helppo purskauttaa annosteluaukosta sopiva määrä niin ettei puoli pulloa kaadu vahingossa kerralla. Tuote on myös tosi riittoisa, olen käyttänyt huuhtelua nyt ehkä 6 kertaa ja 150 ml:n pullosta on kulunut hädin tuskin neljännes. Etikkahuuhdetta tarvitsee paljon vähemmän kuin tavallista hoitoainetta. Tuntuu niin mystiseltä ja taianomaiselta kun pieni loraus itsessään täysin ei-liukkaan tuntuista nestettä saa karhean hiusmassan siliämään hetkessä. :)

Yves Rocherin Vadelmaetikkahuuhtelu maksaa 7,90€ / 150 ml

Flow Kosmetiikan huuhtelut maksavat 16,90€ / 150 ml (laimennetaan)

Ja tavallinen omenaviinietikka ruokakaupassa ei maksa montaa euroa :)

.

Kuinka moni on kokeillut etikkahuuhteluita? Kuinka moni käyttää niitä säännöllisesti?

Postauksen tuotteet on saatu blogin kautta kreikkalaista omenaviinietikkaa lukuunottamatta :)

Nyt on aika perusteellisemmalle ruokavaliokuulumisten päivitykselle. Ensimmäisen viikon heikot energiat ja heittelehtivät mielialat ovat onneksi vaihtuneet huomattavasti parempaan olotilaan, ja kuluneella viikolla olo on ollut kaiken kaikkiaan normaali. Tila saatiin tasapainotettua lopulta hyvin pienellä korjausliikkeellä, josta kerron pian. On tämä kyllä äärimmäisen mielenkiintoista. :)

Kuvituksena uuden ruokavalioni annoksia.

Lohi-feta-salaatti tattarinuudeleilla

En tiedä pitäisikö näiden kokeilukuulumisten yhteyteen aina liittää linkki projektin taustoja valottavaan postaukseen, etteivät uudet postauksiin eksyvät lukijat luule että kyse on laihdutuksesta, kuten joku teki edellisissä kommenteissa tilannetta tuntematta. Ei kuitenkaan ehkä jaksaisi joka kerta selittää alusta saakka mistä valmennuksessa on kysymys.

Minulle rakennettu uusi ruokavalio vastaa energiamäärältään samaa tasoa mitä olen tottunut vhh:lla syömään. Mistään kitudieetistä ei siis ole kysymys, vaikka ekan viikon tuntemukset saattoivat tällaiseen johtopäätökseen houkuttaakin.

Kun kyseessä on kokeilu, jossa vhh:lle tottuneen henkilön ruokavalioon lisätään hiilihydraatteja, tuntuisi helpolta selittää ensimmäisen viikon oireita nimenomaan hiilareilla. Kuitenkin uskon itse, että merkittävin vaikutus olotilaan oli rasvan vähentämisellä, ei hiilarin lisäyksellä. Kun kroppa on tottunut saamaan yli 60 prosenttia päivän energiatarpeesta rasvan muodossa ja adaptoitunut käyttämään rasvoja ensisijaisena polttoaineena, on sille selkeä shokki kun tämä suhde muutetaan kertalaakista.

Rahka-raejuustosekoitus marjoilla ja manteleilla

Lisäksi heikkoon energiatasooni vaikutti ratkaisevasti se, että yksi päivän aterioista (vaikkakin kooltaan pienin) jäi toistuvasti syömättä, koska se ei yksinkertaisesti mahtunut päivän tunteihin (ja aterioitahan ei saanut ekalla viikolla yhdistää). Alkuperäinen, viisijakoinen ateriarytmi ei kerta kaikkiaan toiminut minulla.

FitFarmin Mikko arveli, että ensimmäisen viikon olotilaani olisi selittänyt se, että uusi ruokavalio on potkaissut aineenvaihduntani kunnolla käyntiin. Kiihtynyt aineenvaihdunta puolestaan johtaisi voimistuneeseen nälän tunteeseen. En ole ihan varma kuulostaako tämä minusta uskottavalta ja todennäköiseltä selitykseltä, mutta mitäpä minä aineenvaihdunnan monisyisestä toiminnasta lopulta tiedän.

Kuten kerroin aiemmin, en saa avata ruokavalioni raaka-aineiden tarkkoja määriä ja makrojakoa, mutta itse raaka-aineista saan kertoa. Sekä sen, että makrot eivät mene ns. virallis-terveellisen suosituksen mukaisesti.

Katkarapu-leipäjuustosalaatti kvinoalla

Hiilareista - ruokavalioni on edelleen tällä hetkellä vähähiilihydraattinen. Vhh-ruokavalion rajaksi määritellään usein 100 g hiilihydraattia, eli kun syö sen verran tai alle hiilareita vuorokaudessa on niin sanotusti vhh:lla. Minun hiilihydraattitasoni ennen kokeilua on ollut kutakuinkin luokkaa 30-50 g vuorokaudessa, nyt se on välillä n. 56 - 100 grammaa, riippuen siitä onko päivässä salitreeni vai ei (salipäivälle on enemmän hiilareita kuin juoksu- tai lepopäivälle). Pääaterioiden hiilihydraattimäärä on vakioitu, mutta muuten valitut kasvikset ja esimerkiksi se, syökö rahkaa vai raejuustoa, vaikuttavat hiilihydraattien kokonaismäärään.

Eli, vaikka "triplasti enemmän hiilaria treenipäivänä" kuulostaa ilmaisuna dramaattiselta, on nykyinen hiilaritaso edelleen matala virallisiin suosituksiin ja etenkin siihen nähden, mitä perinteisesti on totuttu pitämään liikuntaa harrastavalle sopivana hiilarimääränä.

Ohrasta on muodostunut minulle kaurapuuron ohella mieluisin hiilarin lähde. Kvinoakin on helppo raaka-aine koska se ei maistu oikein miltään ja sujahtaa ateriaan kuin ateriaan muuttamatta sen makua. Ohrassa on jännän paahteinen, pähkinäinen maku ja miellyttävä purutuntuma. Tattaripasta taas on tylsähkö ja neutraali.

FitFarmin ruokavalioita moitittiin aiempien postausten kommenteissa ankeiksi ja rajoittaviksi. Minulle tehty ruokavalio ei ole lainkaan ankea, vaikka tietenkin rajoittaa tiettyjä asioita. Enemmän kuin lautasen sisällön, näen FitFarm-konseptin ruokavaliossa itselleni haasteellisimpana rytmiin ja aterioiden kokoihin liittyvän tarkkuuden ja, noh, joustamattomuuden.

Eri tyylinen ruokailu sopii erilaisille ihmisille. Jonkun elämäntyyliin sopivat tiettyihin kellonaikoihin niitatut ruoka-ajat, mutta minulle tällainen syöminen on epäluonnollista. Yksinkertaisen filosofiani mukaan ihmisen on hyvä syödä silloin kun on nälkä, ja syödä itsensä aterialla riittävän kylläiseksi, siten että on hyvä olo. Terve ja tasapainossa oleva keho kyllä kertoo oikean kylläisyystason. Tuntuu luonnottomalta katsoa paperista paljonko pitää syödä ja jättää kylläisyystaso vajaaksi tai päin vastoin ahtaa itseensä väkisin lisää, vastoin kehon omia signaaleja.

Mutta tämä on määräaikansa kestävä kokeilu ja sen nimissä pystyn mainiosti syömään näinkin. Ei ongelmaa, etenkään nyt kun energiaepätasapaino saatiin korjattua. :)

Lohisalaatti ohralla

Myönnän, että tarkoista paperiruokavalioista voi olla hyötyä tilanteissa, joissa henkilön keho ei ole terve ja tasapainossa (esim. runsas yli- tai alipaino). Jos henkilölle on ylipäänsä vaikea hahmottaa ruoka-aikoja ja tulee naposteltua jotain vähemmän terveellistä pitkin päivää, tai päinvastoin ei syö juuri mitään, voi tarkka ateriakoko ja -rytmi olla tärkeä ja hyödyllinen väline terveyttä ylläpitävän syömisen omaksumisessa.

Viime maanantaisessa valmennustapaamisessa ruokavaliotani hienosäädettiin. Viisijakoinen ateriarytmi muutettiin nelijakoiseksi, ja aamiaista suurennettiin. Lisäksi ruokavalioon lisättiin (tai pitäisikö sanoa palautettiin) vähän rasvoja. Nyt rasva on sallittua myös treenin jälkeisellä aterialla, joka minun tapauksessani on usein kaurapuuro.

Ensimmäisen version aamiaiseni. Varmasti monelle enemmän kuin riittävä, minulle ei.

Uusi aamiainen: ateriaan lisättiin soijajogurtista, heraproteiinista, marjoista ja pähkinöistä koostuva "smoothie". Se näyttää pieneltä mutta toi aamiaiseen suhteellisesti paljon lisäenergiaa ja oli juuri se tarvittava lisä jonka ansiosta pysyn nyt kylläisenä lounaaseen saakka. Lisäksi sain tonnikalalle vaihtoehdon: saan korvata sen leipäjuustolla jos mieli tekee.

Aamiaisen suurentamisella oli välitön myönteinen vaikutus: kun päivä starttaa ilman vajaakylläisyyttä (ei ilmeisesti pidä käyttää poliittisesti epäkorrektia ilmaisua nälkä, opin viime postauksen kommenteista), se vaikuttaa koko loppupäivän energiatasoon. Aamiaiseni on edelleen kalorimäärältään pienempi kuin vhh-aamiaiseni, mutta täysin riittävä.

Minulle on vakiintunut tapa syödä lounas treenin jälkeen iltapäivällä, ja päivän toinen pääateria vasta myöhemmin illalla, seitsemän - kahdeksan aikaan. Tästä on nyt pitänyt luopua. Uudessa ruokavaliossani pääateriat on sijoitettu treenin ympärille, eli lounas on syötävä ennen treeniä ja päivällinen sen jälkeen puolentoista tunnin sisällä. Koska minulla on kuntosalilleni päiväjäsenyys eli minun on oltava sisällä viimeistään 15.30, se sanelee suoraan mihin aikoihin minun on päivän pääateriat syötävä.

Vanha tai ns. vhh-ruokailurytmini piti sisällään kolme pääateriaa päivässä: aamiaisen, lounaan ja illallisen. Välipalaa en syönyt päivittäin, vain silloin kun kroppa viesti sellaista tarvitsevansa.

Kahvin juon erillään aamupalasta, se on tapa josta en luovu. Hyvän soijalatten aromeista nautiskelu hitaasti, juoman lämmön levitessä kehoon on minulle jopa vähän meditaatioon verrattavissa oleva aamurutiini. Ruoka ei kuulu siihen hetkeen.

Mistä aineksista ruokavalioni nyt koostuu?

Kasvikset, marjat ja hedelmät: kaikki sallittuja, poislukien juurekset (ainoa sallittu on bataatti, se lasketaan hiilarin lähteisiin)

Proteiini: kala, tofu, katkaravut, kananmunat, kypsentämättömät juustot (esim. leipäjuusto, feta, mozzarella, raejuusto), maitorahka, heraproteiinijauhe

Hiilari: kvinoa, ohra, kaura, tattari, bataatti

Rasvat: oliiviöljy, kookosrasva, pähkinät

Mausteiden käyttö on vapaata ja voimakkaiden mausteiden käyttöä jopa rohkaistaan, koska se tehostaa rasvanpolttoa.

Ainekset ovat siis korkeahiilarisia lähteitä lukuunottamatta samoja, joita syön muutenkin. Eli ei todellakaan mitään ankeaa, väritöntä "riisiä ja kanaa vihreällä salaatilla". Totta kai ruokavaliot räätälöidään aina asiakkaan tavoitteiden mukaan, ja joku laihdutusruokavalio näyttäisi varmasti raaka-aineidensa puolesta hyvin erilaiselta.

Muokatun ruokavalion puitteissa on nyt sallittua lisätä puuroon pähkinöitäkin ;) *huraa* MUTTA, ei tietenkään vapaasti vaan tarkasti päivitetyn rasvalisäyksen  mukaisesti. Kuvan annoksessa on itse asiassa liikaa pähkinöitä.

Pähkinöissä on valtavasti energiaa, niin paljon, ettei sitä välttämättä tajua vaikka luulee tietävänsä.

Esimerkiksi kuudessa makadamiapähkinässä on enemmän rasvaa, kuin treenin jälkeiselle aterialle sallittiin.

Ja, kuudessa makadamiassa on enemmän kaloreita kuin...

...kokonaisessa suippopaprikassa ja kourallisessa parsakaalia yhteensä.

.

Nykyisen ruokavalioni ulkopuolelle jää joukko lempiruokiani. Näitä ovat kypsytetty juusto, kookosmaito- ja kerma (kuten kaikki kermavalmisteet), pesto, siemennäkkäri sekä kaikki rasvaiset maitotuotteet kuten ricotta, kreikkalainen jogurtti ja rasvaa sisältävä rahka (heipat Lidlin ihanalle 4,3:lle...). Mikä poisjääneitä ruokia yhdistää? Jep, rasva. Ne sisältävät liikaa rasvaa sopiakseen FitFarmin käyttämän makrojakauman mukaiseen ruokavalioon.

Kun ennen esimerkiksi pyörittelin wokatut tai höyrytetyt ruusukaalit pestossa ja seesaminsiemenissä, nyt niiden päälle saa kaataa säädetyn tilkan oliiviöljyä. Parmesaanigratiinit, kermaiset sienikastikkeet, muhevat kookoscurryt ja raikkaat kermaviilikastikkeet ovat nyt jäähyllä. Ylipäänsä, FitFarmin ruokavaliossa kastikkeet ovat nou-nou.

"Kastikkeet, marinadit ym eivät kuulu kenenkään ruokavalioon", lukee firman yleisohjeistuksessa. Ymmärrän tämän kaupan valmiskastikkeiden ja -marinadien näkökulmasta, nehän ovat melkein pelkkää sokeria ja huonolaatuisia rasvoja. Mutta että kastikkeisiin pitäisi asennoitua noin ylipäänsä... Sotii täysin minun filosofiaani vastaan, joka korostaa ruoasta nauttimista. Nykyisessä ruokavaliossani ainoat kastikemahdollisuudet ovat oliiviöljy-viinietikka tai kermaton, pelkkään tomaattiin ja yrtteihin perustuva tomaattikastike.

Lohisalaatti kvinoalla (plus ohjeidenvastaista juustoa, mutta vähensin lohen määrää juuston energian verran ;))

Kuten todettua, kokeiluruokavalioni on kaukana ankeasta ja saan syödä hyviä, maukkaita aterioita. Ja lisää vapauksia ja vaihtoehtoisia tapoja koostaa ateriat on kuulema luvassa kun mennään valmennuksessa eteenpäin. En siis valita.

Kuitenkin: rentous, ilo, nauttiminen, spontaanius. Ne ovat asioita, jotka lähtökohtaisesti eivät kuulu tämän tyyppiseen ruokavaliokonseptiin. Tällaisessa ravintofilosofiassa korostuu ruoan merkitys välttämättömänä polttoaineena ja aterioiden muokkaaminen tiettyjen makrojen mukaisiksi on keino optimoida polttoaineen toivotut vaikutukset. Suhtautuminen on siis hyvin ei-tunteellinen.

Toisten elämäntyyliin tämä sopii: ruoka on ainetta jolla elää ja riittää, kun lautasella on tarvittavat vitamiinit ja energiaravintoaineet. Toisille lautanen taas on paljon muutakin kuin ravintoaineita.

Kaikki tavat syödä terveyttä ylläpitävästi ovat yhtä hyviä, oli se sitten saman kaavan mukaan tai rennosti nautiskellen ja varioiden. Välillä eri ruokatapojen noudattajien vain voi olla vaikea ymmärtää toisiaan. :)

*

Loppuun kuriositeettina uudemmille lukijoille, tältä näytti ruokavalioideni ero viisi vuotta sitten kun vaihdoin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (tämän hetkinen, kokeilun sisältämä muutos ei ole mitään tähän verrattuna ;)):

Taulukko on kahden vuoden takaisesta kirjoituksesta Ajatuksia ruokaremontista, jossa pohdiskelin vhh-elämäntapamuutoksen vaikutuksia.

Minulla ei ole tänään mitään asiaa, koska päätin kirjoittamisen sijaan lukea ja olla vain. Ja täytellä moninaisia listojani ja Excel-taulukoitani. Se on rentouttavimpia ajanvietteitä mitä tiedän.

Tykkään kuitenkin jakaa fiiliksiä etenkin kun tulen jostain asiasta iloiseksi. Siksi en malta olla kertomatta teille lumesta.

Olen ollut kiukkuinen talvelle, koska se jäi tänäkin vuonna niin lyhyeksi. Rakastan kunnon vuodenaikoja ja nautin pitkistä ja kylmistä talvista, haluan kuulla pakkasen narskuvan kengän alla ja katsella katuvaloissa kimaltavaa vastasataneen lumen pehmeää, hiutaleista pintaa. Lisäksi olen ihminen, jonka mielialaan sää ja valo vaikuttavat voimakkaasti. Viime päivien masentava harmaus, kura ja sade ovat saaneet minut jälleen kerran haaveilemaan "talvilappilaisuudesta". Ollapa kolme kuukautta lumen ja kunnon talven ympäröimänä...

Mies ehdotti, että menisimme viikonlopuksi mökille. Jotain iloa vähälumisessa talvessa kun auraamattomia mökkiteitä pystyy käyttämään helmikuussa, normilumisena talvena mökille ei ole asiaa tähän aikaan vuodesta.

Ajoimme mökille laittamaan sähköt päälle, että mökki on huomenna lämmin ja valmis vastaanottamaan meidät. Kun auto kääntyi räntäsateen pieksämältä päätieltä mökkitielle, oli kuin olisimme sukeltaneet toiseen maailmaan. Narnia-efekti. Täällä, mökkiläisten pimeään vuodenaikaan hylkäämässä hiljaisten puiden valtakunnassa on jäljellä Talven Ihmemaa. Ei tietoakaan kuraisesta sohjosta. Jopa räntäsade taukosi taianomaisesti kun livuimme talviseen postikorttimaisemaan.

Auto puski hitaasti viimeiset sata metriä läpi kevyen lumipeitteen mökin pihaan. Hiljaisuus. Rauha. Kostean lumen peittämät raskaat oksat kurottuivat utuista järvenselkää kohti.

Tällaiset asiat tekevät minut niin iloiseksi ja onnelliseksi.  Luonto ja sen tarjoamat kauniit yllätykset joita ei odota.

Ilostuin mä kovasti eilenkin kun päivän paketista paljastui Urban Decayn Gwen Stefanin poskipunapaletti, mutta se on niin eri juttu. Kirjoitan kauneusblogia, mutta en halunnut rynnätä hihkumaan teille Gwenin Blush-paletista. Sen aika on sitten joskus. Mutta tällaisen hetken mä haluan jakaa. Kun autoilimme talviseen Narniaan.

Mukavaa ystävänpäiväviikonloppua kaikille. :)