Miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisiäkin arvosteluja, toiset eivät? Ja toiset enemmän sponsoroituja, toiset eivät?

Tästä aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään.

Aloitan määrittelemällä otsikon termin. Läpinäkyvyydellä tarkoitan sitä, että kirjoittajan motiivit kirjoitusten taustalla ovat mahdollisimman selvät ja käyvät lukijalle ilmi luontevasti ilman, että lukijan täytyy miettiä, miksi aihe on tuotu esiin. Onko kyseessä ostettu mainos vai omasta aloitteesta tehty kirjoitus? Jälkimmäisetkin toki ovat mainoksia siinä mielessä, että kaikki näkyvyys on mainosta, oli se sitten ulkopuolisen tahon ehdottamaa tai omasta kiinnostuksesta/hankinnasta kummunnutta sisältöä. Karkkipäiväkin on tällä perusteella muinoin listattu Indiedaysin kaupallisimmaksi blogiksi (!!).

Olen itse pyrkinyt blogissani mahdollisimman hyvään läpinäkyvyyteen ja minusta tuntuu, että lukijani ovatkin aika hyvin viivalla filosofiastani kauneus- ja tuotebloggaajana. Haluan kirjoittaa vapaasti rehellisiin mielipiteisiin, fiiliksiin ja kokemuksiin perustuvaa sisältöä jota ei ohjaa ulkopuolisen tahon odotus siitä, millaista sisällön tulee olla. Toki esimerkiksi Indiedays odottaa, että kirjoittamani sisältö on lain puitteissa hyväksyttävää ja hyvän tavan mukaista ^_^

Tykkään sisällyttää juttuihini kritiikkiä kun se on paikallaan, mutta kiinnostavaa kyllä, olen huomannut että tämä tyyli on saanut aikaan myös tietyn odotusmallin joissain lukijoissa. Kun blogissani välillä on kritiikittömiä juttuja (mikä on luonnollista), se saa joidenkin lukijoiden "mainostutkan" heräämään. "Miksi se ei sano tästä mitään negatiivista? Onko tämä nyt pelkkä mainos?" Ymmärrän tämän, mutta samalla se myös huvittaa, sillä eihän kaikista tuotteista ole ikävää sanottavaa. Eikä siinä varmastikaan ole järkeä, että tuotteista alkaisi väkisin keksiä huonoja puolia vain koska sitä odotetaan. Vaikka kyseenalaistava tyyli on minulle luonteva, kritiikki ei saa mielestäni muodostua itseisarvoksi jota täytyy sisällyttää uskottavuuden nimissä jokaiseen tuotearvosteluun. 

Takaisin alun kysymyksenasetteluun: miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisemmin, toiset yksipuolisesti positiivisemmin?

Olen jostain syystä tykännyt mietiskellä tätä paljon. Etenkin sitä, mitä tarkoitusta kriittisetkin arviot palvelevat. Minusta se on kiinnostavaa. :)

Yksi tekijä on lukijat. Lukijoita on erilaisia ja toiset haluavat mieluummin lukea vain kritiikittömiä juttuja pelkästään ihanista tuotteista.  Mm. tällä perustelevat linjaansa myös bloggaajat, jotka jättävät kielteiset tai kritiikkiä sisältävät tuotekokemukset blogin ulkopuolelle.

Toinen tekijä on bloggaajan oma henkilökohtainen tyyli. Toisille kirjoittajille negatiiviset kokemukset eivät sovi luontevaksi osaksi blogisisältöä. Pelkästään positiivisia arvioita kirjoittavat perustelevat valintaansa sillä, että eivät halua antaa näkyvyyttä huonoksi kokemalleen tuotteelle. Ymmärrettävä näkökulma tuokin.

Moni kuluttaja kuitenkin kaipaa tuotteista monipuolisia, kaikenlaisia kokemuksia, myös niitä negatiivisia. Jos netistä löytyisi vain ja ainoastaan positiivisia arvioita, sehän loisi tuotteista epärealistisen kuvan, koska mikään tuote ei todellisuudessa toimi kaikilla.

Kokemuksia googlaillessaan ainakin minä ja moni muu kuluttaja lukee mielellään mahdollisimman monipuolisia arvioita joiden pohjalta tehdä päätelmä tuotteen mahdollisesta sopivuudesta itselle esimerkiksi ihotyypin kautta. Vaikuttaako tuote saavan hyviä arvosteluita vain kuivaihoisilta ja heikompia normaali-ihoisilta? Jos kaikki huonotkin kokemukset jäävät pois sosiaalisesta mediasta, eihän tuotteesta voi syntyä kokonaisvaltaista käsitystä. Mielestäni kielteisetkin tai perustellusti kritiikkiä sisältävät kokemukset ovat palvelus kuluttajalle.

Tämä on syy miksi itse kirjoitan myös ei-niin-myönteisiä tuotearvioita tai tuon esiin seikkoja, joissa asetan tuotteen, sen pakkauksen, hinnan tai funktion tavalla tai toisella kyseenalaiseksi.

Ymmärrettävää, että toiset bloggaajat jättävät tällaisen sisällön bloginsa ulkopuolelle, koska haluavat säilyttää hyvät välit ns. "ruokkivaan käteen". Negatiivisia arvioita ei haluta kirjoittaa sen pelossa, ettei yhteistyötaho enää lähetäkään tuotteita testattavaksi. Tämä pelko on ihan inhimillinen kannustin kritiikittömään tuotearviointiin, jos on kauneustuotteita rakastava kosmetiikkahörhö <3 :) Kukapa haluaisi menettää mahdollisuuden ilmaisiin tuotteisiin? Nostan hattua myös sellaiselle läpinäkyvyydelle, jossa tämä vaikutin tuodaan rehellisesti esiin. (Kuitenkin, moni bloggaaja ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, ettei kriittinen kirjoitus välttämättä katkaise välejä yrityksiin, mihin tulen seuraavassa osuudessa tuossa alempana.)

Sitten on vielä olennaisempi vaikutin: tulot. Toisille bloggaajille sponsoroidut tuotearvostelut ja mainoskampanjat ovat merkittävä tulonlähde, jolloin on erittäin ymmärrettävää, että bloggaaja tuottaa asiakkaan toivomaa ja/tai tilaamaa sisältöä.

Näkyvyydestä

Kaikki yhteistyötahot, etenkin markkinoinnin vaikutuksia tuntevat sellaiset, eivät kuitenkaan pelästy perusteltua kritiikkiä. He arvostavat myös läpinäkyvyyttä ja rehellisiä mielipiteitä, ja ymmärtävät lisäksi että negatiivinenkin mainos = mainos. Lähes kaikenlainen näkyvyys on lopulta hyväksi, niin hassulta kuin se voi kuulostaa.

Näkyvyydellä on eri ulottuvuuden vaikutuksia. On konkreettinen, välitön "tän mä haluun! / En halua" -vakutus, joka voi ohjata kuluttajan saman tien kaupan hyllylle. Mutta lisäksi on myös pitkäkestoinen vaikutus: tuotteet jäävät ihmisten alitajuntaan. Kun näet tarpeeksi monta kertaa kuvan tietyn merkin c-vitamiinipurkista ja menet sitten apteekkiin hakemaan c-vitamiinia, saatat asiaa sen kummemmin ajattelematta tarttua juuri siihen purkkiin jonka tunnistat, joka vaikuttaa tutulta.

Juuri sitä on näkyvyyden vaikutus parhaimmillaan, ja tätä moni mainostajataho hakee/toivoo: laaja altistus tuotteelle kohderyhmän keskuudessa = tuotteesta tulee kuluttajalle tuttu = valintatilanteessa valinta ohjautuu tuttuun tuotteeseen.

:)

Nyt tämä meni vielä markkinoinnin analyysiksikin ^_^ Minusta nämä asiat ovat valtavan kiehtovia. Moni ajattelee vain positiivisten arvioiden olevan positiivista mainosta, vaikka niin ei ole.

Kritiikki ei muuten tietenkään ole yhtä kuin negatiivinen arvio. Kritiikki on myös puutteellisten ja/tai kyseenalaistettavien seikkojen esiintuomista, kuten vaikka tuotteen säilyvyyttä heikentävä pakkausvalinta tai harhaanjohtava markkinointiväittämä. Ne eivät tee tuotteesta itsestään välttämättä huonoa, mutta ovat asioita, joita on mielestäni perusteltua tuoda esiin kuluttajille.

*

Millaisia blogeja te luette mieluiten? Kriittisiä vai kritiikittömiä?

.

Luoko kritiikki tai ikävä tuotekokemus mielestänne blogiin negatiivista fiilistä, ja lukisitteko mieluummin vain positiivisia ihanuustuotearvosteluja?

.

Millaisia ajatuksia aihe teissä ylipäänsä herättää? Mietittekö usein kirjoittajan motiiveja blogien tuote-esittelyjä lukiessanne? Tai laajemmin mitä tahansa sisältöä lukiessanne: ravintolakokemuksia, matkapäiväkirjoja, tapahtumaesittelyjä..?

Ahh, aihe on minulle niin kiinnostava että näette ettei mun kysymyksillekään meinaa tulla loppua...! :D

Tänään blogissa taas pitkästä aikaa vieraskynä: Mr. Karkkipäivä. Innokkaana hiusgeelien käyttäjänä hänestä sai puristettua irti jopa ihan kohtuullisen informatiivisen arvostelun kolmesta eri tyyppisestä geelistä. :)

Mr. Karkkipäivä ja 3 x tukkageeli

"Muotoilen toisinaan hiuksiani. Käytän hiusten asetteluun pääasiassa hiusgeelejä.

En ole aikaisemmin miettinyt erityisen yksityiskohtaisesti, miksi olen päätynyt käyttämään juuri hiusgeelejä. Nyt asiaa hieman pohdittuani tulin siihen tulokseen, että itse asiassa käyttäisin mieluummin hiusvahoja. Mutta en pidä niistä, koska ne tahmaavat hiuksien lisäksi myös kädet, tavalla joka on yksinkertaisesti ärsyttävä. Vaha ei lähde käsistä millään. Minimissään tarvitaan 3-5 pesukertaa. Ja kuten kaikki käsiään pesevät ihmiset tietävät, ei toistuva käsien peseminen ole hyväksi. Näistä syistä käytän mieluusti hiusvahaa aina, jos joku muu asettelee hiukseni. Hiusgeeliä aina silloin kun joudun asettelemaan hiukset itse.

Tällä kertaa kuvailen kolme hiusgeeliä ominaisuuksineen. En ota mitään kantaa mahdollisiin ainesosiin, lupauksiin tai pakkausten ulkonäköön. Perusvaatimuksena on voimakas pito, koska hiukseni asettuvat helposti juuri siten kuin itse haluavat. Hiustyyppiä tarkemmin analysoimatta se on kuitenkin tumma, paksu, karhea, nopeastikasvava, eikaljuuntuva  ja toivottavasti harmaantuva.

Pidän hiukseni mielellään lyhyinä ja siisteinä, samalla kuitenkin säilyttäen muutaman muotoiluvaihtoehdon. Muotoilutuotteen laitan puolikuiviin tai märkiin hiuksiin. Valintakriteerinä muotoilutuotteissa on oletusarvoisesti vahva pito.

Lavera Styling Gel - miehen inhokki

Laveran Styling Gel (joka ilmeisesti on luonnonkosmetiikkaa) haisee epämiellyttävälle. Geelin koostumus on kuin vanhentuneella (toimitus eli Sanni poisti tästä ihmiseritteeseen viittaavan ilmaisun jonka koki turhan voimakkaaksi blogiinsa :p). Laveran koostumus tulee pakkauksesta ulos epätasaisesti räiskähdellen ja kädentuntuma on myös hieman ikävä. Geeli tuntuu tahmaavan jo ensikosketuksen yhteydessä.

Hiuksiin Lavera asettuu kohtuullisen helposti ja se jättää jälkeensä aavistuksen ilmavan, jopa kuohkean muotoilutuloksen. Lopputulos on ehdottomasti matta. Geelin pito on kohtuullinen, mutta se ei kuitenkaan kykene pitämään hiuksia ojennuksessa, mikäli joku sattuu kampausta hipelöimään. Hiuksista jää hipelöitäessä edelleen tahmaa käsiin, mikä on ärsyttävää.

Päähineen käyttö tämän geelin kanssa on mahdotonta, sillä kampauksesta ei ole sen jälkeen mitään jäljellä. Käytän tätä geeliä ylijäämänä ja tilanteissa, joilla ei ole niin väliä ja joissa muita muotoilutuotteita ei ole saatavilla.

Cutrin Chooz Memory Styling Gel - ainoa geeli joka kestää paidan pään yli vedon

Cutrinin Chooz Memory Styling Gel:n tuoksussa on hieman liimaa ja viinikumia. Koostumus on Laveraa merkittävästi tasalaatuisempi ja miellyttävämpi. Geeli tulee pakkauksesta ulos tasaisesti ja sitä on helppo annostella sopiva määrä. Joskin kaikkia geelejä tulee lähtökohtaisesti annosteltua enemmän kuin olisi tarpeen.

Cutrin on helppo ja luonteva hieroa kämmeniin ja sitä kautta hiuksiin, joiden muotoilu onnistuu myös helposti. Lopputuloksena (liiallisesta annostelusta johtuen) on kuitenkin usein jähmettynyt wet-look. Kyseessä on puolikirkas viimeistely. Geelin pitävyys on erinomainen, eikä se hämmentynyt pienestä hiusten käpelöinnistä. Muotoilu on helppo korjata, eivätkä kädet tahmaannu toimenpiteen aikana kuten Laveran tapauksessa. Ilmeisesti geelissä on myös jotain keinoälyä tai muistikapasiteettia, sillä se tuntuu pakottavan hiukset alkuperäisen muotoilun mukaiseen järjestykseen jopa päähineen käytön jälkeen. Käytän tätä geeliä oikeastaan ihan mielelläni.

Tigi Bed Head Power Play Firm Finish Gel - miehen suosikki

Tigin Bed Head For Men –sarjan Power Play Firm Finish Gel on kolmikon ehjin kokonaisuus. Sen tuoksussa on jopa häivähdys parfumoitua suihkugeeliä tai halvempaa eau de toilette/parfume -ominaisuuksia, jotka eivät kuitenkaan kestä hiuksissa kuudesta kahdeksaan tuntia. Koostumukseltaan geeli on tasainen ja antaa kädellä (tirsk) voimakkaan vaikutelman.

Tahmaavuus on keskivertoa, mutta kuitenkin hallittavissa normaalein toimenpitein. Geeli levittyy hiuksiin hyvin ja tasaisesti. Muotoilutulos on enemmän wet kuin dry. Luonnehdin sitäkin kuitenkin puolikiiltäväksi. Tigin pito on itselleni riittävä ja sen uudelleenmuotoiltavuus on myös kohtuullinen. Valitsen tämän tuotteen silloin kun oikeasti haluan käyttää parempaa geeliä (vaikka ei tämä nyt sinällään mikään high end ole).

Tigin kokonaisuus  on paras tästä kolmikosta."

Kiitos mister. :)

Käyttääköhän muuten naiset juuri ollenkaan geeliä...? Onko tämä tuoteryhmä lähes yksinomaan miesten käytössä..?

Lavera ja Cutrin ovat blogin kautta saatuja, Bed Head miehen itsensä ostama.

*

Off topic loppuun: tämän vuoksi rakastan junailua.

Heräsin auringonnousuun ennen Dresdeniä ja Pirnasta eteenpäin junarata kulkee Elbe-joen vartta aina Tshekkiin saakka. Katselin kaksi tuntia kun ohi lipui tunnelmallisia joenvarsikyliä, siirtolapuutarhoja, kirkontorneja ja komeita linnoja, auringon kivutessa hiljalleen taivaalla. Pehmeässä aamu-usvassa koiriaan ulkoiluttavia ihmisiä, varhaisia lenkkeilijöitä,  yksinäisiä vanhoja miehiä aamuisella joenvarsikävelyllä.

Kyllä minä mieluummin tähän tapaan saavun kohteeseen kuin lentäen. :)

Ja Mr. Karkkipäivä tukkageeleineen oli täällä minua vastassa. :) Edessä runsas viikko prahailua.

.

P.S. Nyt löytyi syy olla vähemmän iloinen älypuhelimen omistaja. >:-( Minä ja Sofié missasimme eilen toisemme Pariisissa koska puhelinten väliset viestit eivät menneet perille. Miksi? Koska jostain käsittämättömästä syystä iPhone haluaa väkisin käyttää viestien välittämiseen Applen omaa iMessage-systeemiä iPhonejen välillä, silloinkin kun ei ole käytettävissä internetverkkoa minkä iMessage-systeemi vaatii. Vaikka olen täpännyt puhelimen asetuksista kohdan "Lähetä tekstiviestinä kun iMessage ei ole käytettävissä" - siltikään viestit eivät mene perille!! Uskomatonta. Myöskään miehen puhelimeen (iPhone) viestit eivät menneet perille tavallisina tekstareina vaan yhteyden sai vasta iMessagen kautta kun jostain sai wi-fi-yhteyden. On siinä meillä ÄLYKÄS puhelin!! >:-(

Olen viettänyt runsaan kuukauden älypuhelinelämää.

Ja tiedättekö mitä, huoleni vaikuttavat ainakin toistaiseksi olleen täysin turhia. :) Minusta ei ole tullut puhelinnäprääjää. Itse asiassa: olen käyttänyt iphonea kameraa lukuunottamatta suunnilleen ihan samalla tavalla kuin antiikkisia, älyvapaita puhelimianikin. Soitan ja lähetän viestejä.

("Mitäh, ai sä laitat vielä tekstiviestejä, mä en edes muista milloin olisin laittanut tekstaria kun käytän vain Whatsappia", oli yksi matkaseuralaisen kommentti tähän :))

Statistiikka kuukaudelta:

Otettuja valokuvia: 450 + (joista selfieitä 17 :))

Kuvattuja videoita: 6 (Chris Cornellin keikalla <3)

Ladattuja sovelluksia: kaksi. Airbnb ja Whatsapp, mutta kumpaakaan en ole vielä käyttänyt paitsi pari testiviestiä Whatsappilla miehen kanssa :)

Eniten käytetyt sovellukset: ajastin ja kalenteri.

Tsekattu blogikommentteja puhelimen selaimella: ehkä kymmenisen kertaa.

Vastattu blogikommentteihin puhelimella: yksi tai kaksi kertaa.

Kirjoitusvirheiden määrä viestejä kirjoittaessa: loputon.

Soittoääni: se mikä puhelimessa oli valmiina, en ole muita edes kuunnellut.

Olen ollut puhelimeen tosi tyytyväinen kiitos juuri niiden ominaisuuksien miksi sen ensisijaisesti hankinkin: kameran ja kartta-avun. Kameraa tulee käytettyä kaiken aikaa ja Helsingissä olen jo kerran onnistunut eksymään ja paikantamaan sitten itseni karttasovelluksen avulla :)

Mutta emmää tällä mitään nettijuttuja jaksa säätää... ^_^ Siihen puhelin on ihan liian pieni, ei vain jaksa pitkään lukea saati kirjoittaa mitään noin pienellä ruudulla. Jes! :) Nettiselain jäänee juuri siihen käyttöön mitä toivoinkin: ns. hätä-backupiksi kun en ole koneella ja joku asia pitää selvittää / varata matkalippu / löytää osoite jne.

Louvren kävijän pakollinen? Mona Lisa -selfie.

Muiden palatessa Suomeen (ja Virven Ruotsiin) minä jäin vielä Pariisiin. Tänään illalla hyppään junaan ja herään huomenna Prahassa :)

Nopea juttu tänään:

eilen kosmetiikkahörhöjen lounaalla keskustelun aiheeksi nousi niinkin arkinen asia kuin "miltä voiteen kuuluu tuntua iholla". Minulle valkeni, että kaikki eivät suinkaan toivokaan voiteen imeytymistä. Itselleni voiteen optimaalinen katoaminen ihoon, niin yö- kuin päivävoiteen, on aina ollut itsestäänselvästi hyvä juttu. Tahmeaksi jäävä ihonpinta on ehdoton ei-ei.

Kollegani Virve ja Erika kuuluvat toiseen leiriin.

"Mitääh, ei tietenkään kaikki voide saa imeytyä!"

Jos kaikki voide imeytyy, se on merkki siitä että tarvitsee lisää, sain kuulla.

"Yövoidetta pitää laittaa sen verran että aamulla iholla tuntuu vielä rasvaa, se on ihanaa", tytöt sanoivat. "Päivävoiteestakin kuuluu jäädä sopivan tahmeus, meikkivoide levittyy tällöin kauniimmin."

Kuuntelin Virven ja Erikan voidefiilistelyä mielenkiinnolla, en ollut koskaan tullut ajatelleeksi että joku (poislukien oikein kuivan tai atooppisen ihon omaavat joille paksut rasvakerrokset ovat ihon hyvinvoinnin kannalta välttämättömyys) haluaisi ihon jäävän kosmetiikan jäljiltä tahmeaksi.

Ehkä itse olen jopa alikosteuttanut ihoani...? Olen aina tykännyt levittää voiteita niin ohuelti kuin mahdollista ja kaikkein ohuimmat ja raikkaimmat koostumukset ovat aina olleet eniten mieleeni. Olen perustanut hoitotuotteen kosteuttavuustehon ihon fiilikseen: jääkö sitä kiristämään voiteen jäljiltä, näkyykö pinnalla pintakuivuuden korostamia juonteita, tuntuuko iho kaiken kaikkiaan mukavalta. Jos ihoa jää kiristämään voide/seerumikerroksen jälkeen, lisään uuden kerroksen. Mutta tahmeaa pintaa en halua, kaiken on imeydyttävä. Kun iho tuntuu sileältä ja "tuotteettomalta" noin 10-20 minuuttia hoitotuotteen levittämisen jälkeen, tykkään :)

Toisaalta - kosmetologit ovat hoitojen yhteydessä aina huomauttaneet, että ihoni on reilusti pintakuiva ja selvästi janoinen ja kaipaisi tuhdimpia koostumuksia. Heidän mukaansa ihon konkreettinen tunne (kiristääkö) ei kerro kaikkea.

Lounaskeskustelu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi kiinnostava. (Kuva ei liity voiteisiin mutta lounaaseen :D)

Niinpä kysynkin myös teiltä:

tykkäättekö että hoitovoide imeytyy kokonaan ja jättää ihon mahdollisimman tuotteettoman/rasvattoman tuntuiseksi? Vai saako sille jäädä voiteen tuntua ja jopa tahmeutta?

Terveiset Pariisista L'Orealin Skin Summit -tapahtumasta. Eilinen oli juuri niin kiinnostava päivä kuin saatoin toivoa ja vaikka ohjelmalla oli pituutta 9 tuntia, se meni liian nopeasti. Koska kukaan teistä ei jaksaisi lukea kaikkia päivän sisältämiä juttuja yhdessä postauksessa, teen niitä muutaman. Tässä ensimmäisessä yleistunnelmia ja tieto-corner keinoihosta joka oli yksi itseäni eniten kiinnostavia aiheita.

Iloiset tytöt @ Skin Summit: Sanni, Virve ja Erika.

Skin Summit on ensimmäinen tilaisuus koskaan jolloin L'Oreal Paris on avannut laboratorionsa näin avoimesti toimittajille. Se on myös L'Orealin ensimmäinen tämän mittakaavan mediatapahtua joka keskittyy pelkästään ihonhoitotuotteisiin ja niiden kehitykseen.

Yleensä harrastetaan aina loppukevennyksiä, mutta laitetaanpa tähän juttuun alkukevennys :D

Ennen virallisen ohjelman alkua meidän piti tyttöjen kanssa käydä pelleilemässä tulevalla Skin Genius -sovelluksella jolla voi peilata naamansa ikäänsä nuorempa tai vanhempana.

Sanni nuorempana siloposkena...

...ja rupsahtaneena... Nojoo, ehkä sovelluksen ikäsimulaattorilla on vähän huvipuiston peilitalon makua :D

Skin Genius tarjoaa kokonaisuudessaan kyllä vähän asiallisempaakin sisältöä ;)

Paikalla oli 150 osanottajaa Euroopasta ja Kiinasta.

Aamun tiiviin tiede-"talk show'n" asiantuntijahaastattelujen sisältö avautui konkreettisesti päivän aikana, kun pääsimme tutustumaan erilaisiin innovaatioihin ja tutkimusmetodeihin käytännön tasolla.

Meille demonstroitiin useita erilaisia ihon ominaisuuksia mittaavia laitteita. Tässä ihon korkokuvaa kuvaava laite jolla tutkitaan mm. ryppyjä.

Tässä taas ihon sävyä analysoiva laite jonka L'Oreal on kehittänyt itse.

Tällä laitteella mennään syvemmälle ihon rakenteisiin ja voidaan kuvata mm. melanosyyttejä ja näin tutkia esimerkiksi melaniinin tuotantoa hillitsevien aktiiviaineiden vaikutuksia.

Ennen kemian labroihin siirtymistä vaihdoimme asianmukaiset vermeet niskaan. Seurassa matkaemäntämme, L'Oreal Finlandin Tarja Kuusela.

Kemistien työalueella ei valitettavasti saanut kuvata mikä oli harmi sillä siellä(kin) oli niin paljon superkiinnostavaa demonstraatiota.

Tässä selostetaan Skin Genius -sovelluksen toimintaa. Sovellus on jatkoa Makeup Geniukselle ja kehitetty auttamaan kuluttajaa ymmärtämään ihotyyppiään ja sen hoitoa ja löytämään ratkaisuja ihotyypin ja -ongelmien hoitoon.

Keinoiholabra oli yksi päivän ehdottomista highlighteista.

L'Oreal on kehittänyt maailman ensimmäisen ja ainoan keinoihon vaihtoehdoksi eläinkokeille. Episkin-keinoihoa myydään muillekin valmistajille eli se ei ole ainoastaan L'Orealin itsensä käytössä.

Toinen eläinkokeeton in vitro (eli ei oikealla iholla) -testimetodi on käyttää soluviljelmiä. Se on keinoihoa edullisempi tapa mutta keinoiho antaa tietysti paljon tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa koska on rakenteeltaan kuin oikea iho, sisältäen sekä dermiksen että epidermiksen.

Viimeisin keinoihoteknologia on ihon 3D-printtaus. Tässä ihon mallissa on mukana vielä Episkiniäkin monimutkaisempia ihon rakenteita, 3D-metodilla voidaan printata jopa kudoksia tai ryppyisen ja ihokarvoja sisältävän ihon. Mieletöntä! 3D-printtaus ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi korvaamassa Episkiniä, sitä voidaan käyttää hieman eri tarkoituksiin ja sofistikoituneempaan tutkimukseen. Se on vielä kehitysasteella ja on mahdollisesti tulevaisuudessa tärkeimpiä "skin engineering" -työkaluja.

Keinoihon historiaa:

1983 - tohtorit Pruneras ja Regnier kehittävät ensimmäisen epidermis-keinoihon

1986 - kehitetään ensimmäinen dermis- ja epidermis -kerroksen sisältävä ihomalli

1994 - ensimmäinen pigmenttejä sisältävä epidermis-malli

1997 - ensimmäinen immunologisen mallin epidermis

2001 - ensimmäinen vaalea, hyper-sensitiivinen ihomalli

2002 - ensimmäinen ikääntyneen ihon malli

2006 - ensimmäinen täyden paksuuden immuno-ihomalli

2006 - ensimmäinen epidermis-malli vaihtelevalla uusiutumispotentiaalilla

2008 - ensimmäinen täyden paksuuden pigmentoitu ihomalli

2010 - ensimmäinen aasialaisen ihon ihomalli

.

Asioita joita keinoiholla voidaan testata:

Ja miten keinoiho valmistetaan:

.

.

Tällaista on keinoiho: vaaleanpunertava kalvo on dermis ja läpikuultava epidermis. Niin hurjan ohut. Juuri noin ohut on meidänkin ihomme. Ei sitä oikeasti jotenkin tajua. Tuohon mikroskooppisen litteään kalvoon mahtuu useampi kerros erilaisia soluja...

Tällaisissa pakkauksissa keinoihoa toimitetaan asiakkaille. Iho ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen... Jääpalarasia? :) Pieniä hyytelöannoksia? :D

Skin Summit: kosmetiikkalabranörttien päiväunelma, ei oikein voi muuta sanoa. :)

Mahtava päivä ja alan tietovarastoja pääsi todellakin täyttämään isolla kauhalla. Tästä on hyvä jatkaa :)

Tämän uutisen jakaminen on minulle lähes yhtä mieluisaa kuin viime syksyinen Urban Decayn Suomi-lanseeraus :)

"Marketti-MAC" eli NYX Cosmetics saapuu huhtikuussa Suomeen. Koti on sama kuin Urban Decay -isosiskolla eli Sokos-tavaratalot, NYX tosin hienoa kyllä laajemmalla levikillä.

Muistatteko kun pari vuotta sitten intoilin NYXin saatavuudesta Maarianhaminassa? Nyt ei enää tarvitse lähteä Ahvenanmaan risteilylle tai ulkomaille päästäkseen käsiksi NYXiin. NYX saapuu seuraaville Sokoksille ja Emotioneihin, perässä avajaispäivämäärät:

Sokos Helsinki, Tampere, Lahti ja Kuopio: 8.4. kello 15.00.

Sokos Oulu: 14.4.

Sokos Turku, Jyväskylä, Joensuu, Kaari (Helsinki), Pori ja Raisio: 15.4.

Emotionit Goodman (Hämeenlinna), Hakaniemi (Helsinki) ja Sello (Espoo): 15.4.

NYX on saatavilla myös sokos.fi-verkkokaupasta.

Olin viime viikolla Helsingissä kuulemassa NYXin Suomi-lanseerauksesta. Vaikka NYX on minulle tuttu jo monen vuoden takaa, sain kuulla paljon uutta. Merkki on kehittynyt ja muuttunut siitä kun itse siihen ensimmäisen kerran tutustuin.

Minulle NYX on aina edustanut ennen kaikkea luomivärejä, niiden kirjo onkin aivan ylivertainen muihin päivittäiskosmetiikkasarjoihin verrattuna. Sävyjä on upeat toista sataa! Luomivärien ja muunkin valikoiman laajuuden puolesta tulee lempinimi "marketti-MAC". Koko valikoimaan voi tutustua merkin kotisivuilla. Suomen valikoimaan tulee muistaakseni 40-50 luomivärisävyä, korjaan tähän jos tieto on väärä.

Tänä päivänä NYX tunnetaan ennen kaikkea huulimeikeistään ja kulmatuotteistaan. Tämä tuli minulle ihan yllätyksenä, tosin ehkä se kertoo enemmän omista mieltymyksistäni jotka ovat aina olleet eniten luomiväripainotteiset. Ja siitä, etten juurikaan seuraa YouTuben meikkiguruja ;) YouTuben vloggaajat ovat nimittäin NYXin suurin ja tärkein markkinointikanava, merkki tekee todella paljon yhteistyötä "tubettajien" kanssa ja suosituimpia bloggaajia on mukana myös tuotekehityksessä. Perinteistä printtimainontaa NYX ei käytä juuri lainkaan.

Top 10 -lista kertoo 2010-luvun NYXin vahvuuksista. Tuotteiden joukossa on vain yksi perinteinen luomiväri, minun näkökulmastani hyvin epä-nyxmäinen Natural-paletti. Melkein kaikki Top-tuotteet ovat minulle vieraita, poikkeuksena voidemainen Jumboluomivärikynä Milk jonka hankin jo 10 vuotta sitten. (Apua, olen sen ikäinen että voin sanoa hankkineeni NYXiäkin jo 10 vuotta sitten...! ^_^)

Pelkästään kulmakarvoille kehitettyjä tuotteita on NYXin valikoimassa 13 kappaletta! Meikkivoiteita taas löytyy vain muutamia. Kertoo paljon NYXin painopisteistä.

Huulituotteita on niin paljon että en edes yritä lähteä listaamaan niitä..! :D Kiiltoja, punia, rajauskyniä, koostumuksia laidasta laitaan... Sävyjä on kirkuvasta violetista mintunvihreään, tipunkeltaisesta metalliseen siniseen... Ja tietysti kaikki nudet, klassiset punaiset ja arkiset persikat, beiget ja roosat. En tiedä onko sellaista sävyä olemassakaan jota NYXiltä ei löydy...

Hintatasosta - NYX on edullinen, asettunee Suomessa jonnekin Rimmelin ja Maybellinen maastoon. Tarkkoja hintoja ei vielä ole kerrottu. Edit. Halvin tuote on Hot Single -luomiväri jonka suositushinta on 4,90€, kallein tuote postauksen lopussa näkyvä Contour-paletti, suositushinta 26,50€.

Seurasimme NYX-tilaisuudessa kun virolainen NYX-meikkitaiteilija loihti mallin kasvoille tulkintansa kevään meikkitrendeistä.

En muuten todellakaan voi vielä julistautua hyväksi älypuhelinkuvaajaksi, kuten tästäkin kuvasta voi nähdä :D Toistaiseksi on todettava, etten ole pitänyt puhelimen ottamien kuvien laatua ihan niin hyvänä kuin odotin... Mutta kätevähän tuo vempele on kun ei halua raahata kameraa mukana, sitä ei käy kiistäminen.

Mallin kulmakarvat kelpaisivat mullekin.. ^_^

Sain  tilaisuudesta mukaan tämännäköisen joukon NYX-testituotteita. Olen ehtinyt kokeilemaan vasta Butter Gloss -huulikiiltoa joka on aivan ihana ja nimensä veroinen - kosteuttavan ja täyteläisen huulirasvamaisen tuntuinen. Sille heti peukut!

Hassua, vielä pari vuotta sitten kunnollisia kasvojenvarjostusvärejä sai hakemalla hakea, nyt kaikilla vähänkään itseään kunnioittavilla meikkisarjoilla on omat varjostus- ja peiteainepaletit. Tässä NYXin tarjokkaat. Contour on kai tullut jäädäkseen? :)

Kuka ilahtuu NYXin Suomen valloituksesta? :) Jos minulta kysytään, tällaista edullista, ammattilaistason valikoiman omaavaa sarjaa on todellakin kaivattu Suomeen. (No, ehkä ne meikkivoiteet eivät ihan yllä ammattilaistasoon mutta you get the point ;D) Millään muulla "markettisarjalla" ei ole Suomen markkinoilla yhtä laajaa sävy- ja tuotevalikoimaa. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, millaisen vastaanoton merkki meillä saa :)

Kaikki meistä eivät kuitenkaan ilmeisesti ole viherpeukaloita, tuli taas selvitettyä :D

Sain salaatintuunaus-postauksen yhteydessä moneltakin teistä vinkin kylvää itse ituja ja herneenversoja. Edullista, vaivatonta ja "pitäisi onnistua kaikilta".

Tältä näyttää mun komeat versoviljelmät kahden viikon jälkeen :D Saiskohan näistä nyt yhteen salaattiin vähän lisuketta...? XD

Vaiva/hyöty-suhde ei ole kovin kummoinen: herneistä alle neljännes on itänyt.

...ja yksi viljelmistä näyttää tältä :D

Idätin herneet ensin pimeässä ja huolehdin päivittäisestä kastelusta. Siirsin valoon kun vartta alkoi näkyi. Tein kaiken ohjeiden mukaan. Menestys jäi heikoksi.

Mutta kivaa oli kokeilla :) Pienikin lisävihreys kämpässä buustaa sitä paitsi aina kodikkuutta, me thinks! ^_^

Anopin pääsiäisohra näyttää voivan vähän paremmin kuin mun versot :)

Pääsiäisarvonnassa Carmex-huulirasvan ja arskalasit voittivat:

pööpö, Iita, mja, Jonnaajon, susu, Katinka, Marika, Kaisla, Niina ja Veera. Onnea! :) Voittajiin on otettu yhteyttä.

Meitsin pääsiäinen on kulunut superrennoissa merkeissä mökillä lueskellessa ja saunoessa (ja avannossakin tuli toki käytyä), ja nyt nautin anoppilan leppoisasta maalaistunnelmasta peltomaisemineen. Kohta voisi lähteä ulkoiluttamaan kumppareitaan mämmimäiseen maastoon.

Pääsiäinen huipentuu illan Chris Cornellin keikkaan - Cornell akustisena: tätä on odotettu..!! <3 Se olkoon mun pääsiäismuna! ^_^

Hahah, välillä en voi kuin nauraa blogini "ajankohtaisuudelle" ^_^

Ostin Kicksin uutuusihonhoitosarjojen kokeilupakkaukset testiin vuosi sitten maaliskuussa, ja nyt olisi sitten vihdoin tuote-esittelyn aika :D Eivät ole enää uutuuksia ^_^

Nohh, näiden kohdalla ei ehkä voikaan puhua minua kaikkein eniten kiinnostavimmista sarjoista, mutta odotin tuotteiden kuitenkin päätyvän arvosteltavaksi vähän nopeammalla aikataululla. Ei kuitenkaan. Runsaslukuinen joukko paljon kiinnostavampia yksilöitä meni ohi. Sori Kicks.

Löytyipä Kicks-setistä kuitenkin yksi "Löytö"-kategoriankin tuote, nimittäin putsari :) Siitä lisää alempana.

Kicksin oma talon sarja käsittää kaksi kasvojenhoidon linjaa: Thirsty Skin peruskosteutukseen kaiken ikäisille ja Turn Back Time ikääntymisen merkkejä vastaan eli kohderyhmänä kutakuinkin 25+ vuotiaat.

Ostin kummankin linjan tutustumispakkaukset, mutta Turn Back Time -pakkauksesta en edelleenkään ole kokeillut kuin silmänympärysvoidetta. Thirsty Skin -pakkauksesta sy-voide puuttuikin, joten oli luontevaa napata se mukaan kokeiluun Turn Back Timen puolelta.

Tänään käsittelyssä Thirsty Skin -linjan puhdistusvaahto, seerumi, päivävoide ja yövoide sekä tuo TBT-silmänympärysvoide. Puhdistusvaahto puuttuu ryhmäkuvasta sillä sen otin testiin jo viime vuoden puolella ja koska se oli niin hyvä, käytin sen loppuun saman tien. :)

Thirsty Skin -päivävoide 16€ / 50 ml

Ei. Valitettavasti ei, meillä ei synkannut. Voide on koostumukseltaan ohuen emulsiomaista ja tunne on välittömästi jotenkin synteettinen ja, no, halpa. Minulla ei ole mitään edullisuutta vastaan, halpakin voi olla ihonhoidollisesti erinomaista, mutta tiedätte mitä "halpa kosmeettinen fiilis" tarkoittaa. Vastakohta ylelliselle ja keskivertoa miellyttävämmälle ihofiilikselle. (Tiesittehän, että 'ihofiilis' tai 'skin-fiilis' ovat muuten valmistajien ihan virallisesti tuotekehittelyssä käyttämiä termejä? :) Oikea skin-fiilis on todella tärkeä etenkin ylellisemmän ihonhoitosarjan kehityksessä.)

Thirsty Skin -päivävoide ei myöskään poikkeuksellisesti riitä kosteuttamaan ihoani. Yleensä kaikkein ohuimmatkin koostumukset riittävät minulle, mutta vaikka Thirsty Skin ei mitään megalirua edes ole, se vain ei tunnu iholla tarpeeksi kosteuttavalta. Tästä voiteesta en voi sanoa pitäväni yhtään. Sen sijaan:

Thirsty Skin -yövoide 16 € / 50 ml

on paljon miellyttävämpi tuttavuus. Sen täyteläisyys riittää kosteuttamaan, eikä se ole ollenkaan liian paksua käytettäväksi päiväsaikaan. Voiteen pehmeys on paljon luonnollisemman tuntuinen kuin aavistuksen muovisen päivävoiteen. Kummassakin kuitenkin on suunnilleen samat ainesosat, mm. silikonia (dimethicone) ja muoviyhdistettä (ammonium acryloyldimethyltaurate/vp copolymer), eri pitoisuuksina tietenkin.

Incit päivävoide   -   yövoide

Voiteissa on paljonkin kasviperäisiä ainesosia eikä näitä voi pitää minään supersynteettisinä, mutta tuntu on kuitenkin hyvin erilainen kuin luonnonkosmetiikassa. Osa luonnollisista raaka-aineista on myös Fairtrade-sertifioituja.

Tämän voiteen voisin käyttää loppuun vaikka matkavoiteena pienen kokonsa puolesta, se on satunnaiseen käyttöön ihan miellyttävä tapaus. En tiedä maksaisinko näistä kuitenkaan kuuttatoista euroa. Samalla hinnalla saisin halvimman luonnonkosmetiikan voiteen, esim. Laveran Basis Sensitivin, josta pidän huomattavasti enemmän.

Thirsty Skin -seerumi 14€ / 30 ml

Päivävoiteen tavoin seerumi ja minä emme olleet paras mätsi. Seerumi ei ole kategorisen silikonisen tuntuinen, mikä on minun kannaltani aina plussaa,  mutta fiilis on kuitenkin tahmea ja ikävä. Koostumus on aavistuksen geelimäinen ja ihotuntuma tuo mieleen Lumenen Moisture-Boosterin. Kummassakin on vaikuttavana aineena biosaccharide gum-1, joka muodostaa ihon pintaan kosteutta sitovan kalvon. Kenties tuo tahmeus on peräisin tästä ainesosasta, koska Lumenekin on vähän tahmeaa. Tai ehkä sukroosista, sekin kosteuttava aine.

Turn Back Time -silmänympärysvoide 21€ / 15 ml

Tästä mä tykkään! Aika ohutta, mutta oikein kosteuttavan ja mukavan tuntuista. Toisin kuin kasvoilla, silmänympärysiholla pidän nykyään enemmän täyteläisemmistä koostumuksista (kai se on se ikä ja juonteet --> täyteläisempi koostumus pehmentää ja silottaa juonteita tehokkaammin kuin ohut ja vetinen).

Voidetta voisi kai parhaiten kuvata sanoilla: toimivaa peruskamaa. Tuntuu iholla miellyttävältä ja kosteuttavalta, mitäpä sitä muuta perustuotteelta kaipaa. Kuitenkin, kun esimerkiksi Lumenen loistavan Bright Now 360° -silmänympärysvoiteen (tulee niin päätymään mun vuoden parhaat tuotteet -listalle) saa samaan hintaan kuin Turn Back Timen, niin en miettisi hetkeäkään kummanko nakkaisin ostoskoriin.

Sitten siihen joukon helmeen:

Pure & Simple Foaming Face Wash 11€ / 150 ml

Tästä putsarista tykkäsin todella paljon, niin paljon ettei se tosiaan ehtinyt edes kuvattavaksi ennen tyhjenemistään. Siksi piti käydä nappaamassa kuva myymälän hyllyllä! :D

Kuten tunnettua, rakastan vaahtoavia putsareita, ja tässä meillä on taas vallan mainio sellainen. Tuotteen koostumus on paksun voidemaista ja tarvitaan vain pieni nokare muodostamaan kermainen vaahto veden kanssa. Tuotteessa käytetyt tensidit eivät ole kuivattavimmasta päästä eikä iho jää narskuvannihkeäksi. Pidän myös tuotteen miedonraikkaasta tuoksusta jossa on myös aavistus kukkaista makeutta. Olen oikeasti aikamoinen putsarihifistelijä ja lopulta vain harva putsari saa aikaan kestävän ihastuksen. Pure & Simplen kohdalla voin ilman muuta todeta että tätä tulen ostamaan lisää! :) Hintakin on oikein kukkaroystävällinen.

Ja kyllä - tällä lähtee myös meikki :) Joku kommentoi viimeisimmän putsariarvosteluni kohdalla kun en ollut maininnut aineen meikinpoisto-ominaisuuksista. Omalla kohdallani kasvojenpuhdistus on oikeastaan aina yhtä kuin meikinpoisto, ja jos pidän jotain tuotetta toimivana, se tarkoittaa myös meikinpoistokykyä. Mikäli joku putsari ei poista meikkiä tai tekee sen heikosti, mainitsen asiasta. Muuten meikin lähtö on selvyys :)

*

Rentouttavaa pääsiäistä ja mukavaa viikonloppua kaikille :)

Miten pitäisi syödä että on "hyvä"?

Ennen kaikkea liikuntasuoritusten näkökulmasta.

Haastattelin kolmea asiantuntijaa aiheesta liikunta ja ravinto, ja tässä osassa paneudutaan siihen, millaisia neuvoja ja suosituksia sain ammattilaisilta päästäkseni tavoitteeseeni. Ja tavoitehan oli parantaa kestävyyskuntoa luopumatta samalla kokonaan vähähiilihydraattisesta elämäntavasta.

Haastateltavina olivat ravitsemusterapeutti Petteri Lindblad, BioSignature-valmentaja Tytti Koro ja personal trainer Mikko Korpeinen. Asiantuntijoiden tarkemmat koulutustaustat kerroin edellisessä osassa.

Kuten ykkösosassa tuli tyhjentävästi todettua, hiilihydraatteja todellakin kaivataan lisää lautaselle etenkin kun tavoitteena on kehittää kestävyyttä ja aerobista kuntoa.

Postauksen kuvituksena hiilihydraattiruokiani.

Lähtöasetelma on siis selvä: lisää hiilareita ruokavalioon. Tästä ovat kaikki asiantuntijat samaa mieltä.

FitFarmin Mikko Korpeinen laati minulle ruokavalion, jossa hiilihydraatteja nautitaan päivän aterioista kahdella, ennen ja jälkeen treenin. Hiilihydraattiaterialla tarkoitetaan tässä yhteydessä ateriaa, joka sisältää korkeahiilaripitoisen lähteen kuten viljaa. Päivän kaksi muuta ateriaa, aamu- ja iltapala, ovat vähähiilihydraattisia ja niiden hiilarilähteet ovat rahka, marjat ja kasvikset.

Mielenkiintoisesti, Mikon ruokavaliossa hiilarit painottuvat salitreenipäivään. Juoksutreenipäivänä hiilihydraattia on puolet vähemmän ja sitä nautitaan vain yhdellä, juoksun jälkeisellä aterialla. Minulle tämän logiikka ei ole avautunut, vaikka Mikko on koittanut sitä selittää. Hiilareita tarvitaan toki kummassakin lajissa menestymiseen, mutta kuten viime jutussa opittiin, hyvät glykogeenivarastot ovat ratkaisevan tärkeät nimenomaan kestävyyssuorituksessa. Punttitreenissä voi jopa kehittyäkin vähillä hiilareilla, juoksussa tai muissa aerobisissa lajeissa käytännössä ei. Mikon mukaan sen, että syön kuitenkin tasaisesti viikon jokaisena päivänä hiilihydraatteja, pitäisi olla tarpeeksi ylläpitämään glykogeenivarastoja juoksua varten, ja hän näkee tärkeämpänä ladata suuremman hiilarimäärän tukemaan painotreeniä.

Petteri Lindblad on tästä toista mieltä. Hän suosittaa hiilihydraattien nauttimista kaikkien treenien ympärille eikä näe perusteltuna nipistää hiilareita juuri kestävyyssuoritusta edeltävältä aterialta. Itse asiassa Lindblad pitää sitä käytännössä kutsuna huonompiin tuloksiin, eikä hänen mukaansa tuolloin voi odottaa optimaalista jaksamista ja kehitystä juoksutreenissä.

Lindblad pitää FitFarm-ruokavalioni sisältämää hiilihydraattimäärää ylipäänsä liian alhaisena kestävyyslajeissa menestymisen kannalta ja suosittaisi huomattavasti runsaampia määriä hiilihydraattia, painottaen treeniä ympäröiviä aterioita ja etenkin treeniä edeltävää.

Avasin projektini lähtökohtia ja perusteita sille, miksi hiilareita haluttiin alkaa lisäämään maltillisesti. Lindblad ymmärtää idean mutta sanoo suoraan, ettei optimaalinen kehitys ole mahdollista tällä hetkellä nauttimallani hiilaritasolla. Ymmärrän puolestani hyvin, että liikunta- ja ravitsemusasiantuntija sanoo näin, sillä asiahan on varmasti juuri noin – silloin kun tähdätään huippusuorituksiin ja täyteen kapasiteettiin.

Minun maalini on kuitenkin paljon maltillisempi:

Tavoitteena ei ole huippusuoritustaso vaan arjen kokemustasolla havaittava, yleistä hyvinvointia tukeva muutos peruskunnossa, käytännön konkreettisena esimerkkinä jaksaminen portaissa ja mäissä.

Kun löytyy hiilihydraattitaso, joka mahdollistaa tällaisen kunnon kehityksen ja aerobisen lajin harrastuksen vailla masokismia niin, että se on jopa mukavaa, olen saavuttanut tavoitteeni olen ja tyytyväinen. :)

Kun positiivinen kehitys on mahdollistunut, ei vhh-elämäntapaa noudattava enää saa extrahyötyä lisäämällä hiilihydraatteja aterioilleen. Jos niin tehdään, se tapahtuu itselle mieluisampien ruoka-aineiden ja ruokailurytmin kustannuksella, eikä sillä voita mitään mikä ylittäisi mielekkyydessä menetetyt edut.

Jokaisella on arvotuksensa ja prioriteetit elämässä: yksi priorisoi urheilusuorituksia ja kisakuntoa, toinen vapaasti omiin mieltymyksiin perustuvaa ruokapuolta. Minulle jälkimmäinen merkitsee sellaista elämänlaatua ja -iloa, jota maraton-kunnon saavuttaminen ei kompensoi. ;)

Lindblad haluaa antaa käytännön vinkin vhh-ruokavaliota noudattavalle juoksijalle. Hän kirjoittaa:

”Tärkeintä on taata riittävä hiilihydraattien saatavuus suorituksessa. Vaikka optimaalinen tilanne tälle onkin runsas hiilihydraattien nauttiminen tasaisesti päivän mittaan, voidaan tästä kehittää keskitien ratkaisu. Ratkaisu piilee hiilihydraattien ajoittamisessa harjoituksen läheisyyteen.

Mikäli haluaa noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, voi näin tehdä muun ajan mutta samalla pakkaa isot määrät hiilihydraattia harjoitusten yhteyteen. Hyvä keino on nauttia runsaammin hiilaria neljän harjoitusta edeltävän tunnin aikana. Hiilihydraatin saantia voi jatkaa harjoituksen aikana nauttimalla urheilujuomaa tai sitten vain huuhtomalla suuta urheilujuomalla, jonka jälkeen juoma sylkäistään ulos. Vielä harjoituksen jälkeen nautitaan hiilaria runsaammin. Tämän jälkeen palataan vhh-ruokavalioon. Koko hommaa voi vielä tehostaa nauttimalla ennen harjoitusta ja harjoituksen yhteydessä kofeiinia, jolla on suoritusta parantava vaikutus.”

Tällä metodilla henkilö tietysti menettää täysin vhh:n aineenvaihdunnalliset edut sekä psykologisenkin mielekkyyden, sillä arjen ruokailuista lopulta valtaosa olisi runsashiilihydraattisia. Käytännössä vhh elämäntapana ei siis enää toteutuisi.

Optimal Performancen Tytti Koro ottaa haastatelluista vähiten vahvasti kantaa siihen, miten ateriat tulisi treenin ympärille rakentaa. Hän on muiden tavoin sitä mieltä, että hiilihydraatit ovat tärkeässä roolissa jos haluaa kehittyä urheilusuorituksissa, mutta ei lähde tekemään spesifejä suosituksia hiilihydraattien määrästä tai ajoituksesta. Sen sijaan hiilihydraattien laadusta hänellä on paljonkin sanottavaa.

Gluteeniviljat ovat Koron suosituslistalla lähestulkoon pannassa. Hän ei suosittele niitä ensisijaisena hiilihydraatin lähteenä koska gluteeni aiheuttaa kehossa voimakasta tulehdusta. Gluteeniviljan sijaan hän nostaa hyviksi hiilarin lähteiksi esimerkiksi villiriisin, bataatin ja kvinoan sekä kauran ja muut gluteenittomat viljat. Myös peruna on ok vaikka sisältääkin muita hiilarin lähteitä heikommin ravintoaineita, se suositellaan nautittavaksi jäähdytettynä jolloin osa sen sisältämästä tärkkelyksestä on muuttunut resistentiksi ja perunan GI täten laskenut.

Myös fruktoosi ja muut yksinkertaiset sokerit kuuluvat Koron näkemyksen mukaan välteltävien tai vähäisempänä määränä nautittavien hiilihydraattilähteiden joukkoon. Jos pitäisi valita hedelmä tai täysjyväriisi, Koro suosittaisi riisiä. Fruktoosin hän katsoo vähemmän ihanteelliseksi hiilihydraatiksi koska se tutkimusten mukaan altistaa rasvamaksalle ja sillä on muitakin terveyshaittoja. Tietysti, fruktoosia tulisi nauttia hyvin suuria määriä jotta siitä tulisi ongelma maksalle, mutta kokonaisuuden kannalta Koro suosittaa ennemminkin tärkkelystä kuin yksinkertaisia sokereita.

Mikko Korpeinen ja Petteri Lindblad suhtautuvat hedelmiin myönteisemmin eivätkä näe niiden sisältämää fruktoosia ongelmana, mutta esimerkiksi Lindblad ei suosita yli kahden hedelmän nauttimista päivässä. Myös Korpeinen suosittaa hedelmien sijaan ennemmin marjoja koska niissä on tiheämpi ravintoainepitoisuus.

Kaurapuuro on Koron mukaan esimerkki erinomaisesta treenin jälkeen nautittavasta hiilihydraatin lähteestä.

Minun ruokavaliossani Koro puuttuisi soijatuotteiden käyttöön. Optimal Performancen käyttämä BioSignature-menetelmä perustuu hormonitasapainoon, ja soijan sisältämä kasviestrogeeni voi vaikuttaa siihen epäsuotuisasti. Tämä ei liity tietenkään enää hiilihydraatteihin, mutta huomio on sen verran kiinnostava että otan sen mukaan juttuun. Koro jättäisi ruokavaliostani kokonaan pois soijamaidon ja soijajogurtin, tilalle mieluummin manteli- tai pähkinämaitoa. Tofu on kuulemma ok kohtuudella nautittuna, mutta tofuakin paremmaksi kasviproteiinin lähteeksi Koro mainitsee hefun eli hampunsiementofun.

Ihanteellinen hormonitasapaino vaikuttaa merkittävästi myös liikuntasuoritusten tehoon ja niistä palautumiseen. Optimal Performancen valmennuksessa tämä on kaiken a ja o, ja ruokavaliokin rakennetaan ennen kaikkea hormonaalisesta näkökulmasta.

Vielä sananen treenin jälkeisestä palautusjuomasta. Tässä asiantuntijoilla on myös hieman erilaisia näkemyksiä.

FitFarmin Mikko Korpeinen näkee nopean hiilihydraatin olennaisen tärkeänä osana treenin jälkeen nautittavaa palautusjuomaa, ei pelkästään glykogeenivarastojen täydentäjänä vaan myös proteiinin imeytymisen optimoijana. Petteri Lindblad taas ei näe palautusjuoman hiilarille perusteltua tarvetta muutoin kuin erittäin kovaa treenavilla.

Lindblad kirjoittaa, ”Jos treenaa päivässä kaksi kertaa voi olla hyvä ottaa treenin jälkeen nopeita hiilareita koska se lataa ainakin teoriassa hiilarivarastot nopeammin, ja näitä varastoja tarvitaan sitten päivän kakkostreenissä. Jos treenaa kerran päivässä tai harvemmin ja varsinkin, jos osa treeniä on salia eli samoja lihasryhmiä ei käytetä joka päivä, nopeiden hiilareiden vetäminen ei hyödytä muuta kuin rasvan kertymistä peppuun.” Ja tähän oli lisätty hymiö ;)

Lihastohtori Juha Hulmi vaikuttaa olevan samoilla linjoilla. Häntä en ole haastatellut, mutta ostin herran tuoreen kirjan. Siellä liikuntatieteiden tohtori Hulmi kirjoittaa, ”Hiilihydraattien nauttiminen liikunnan jälkeen nopeuttaa lihasten glykogeenivarastojen täyttymistä. Tämä auttaa silloin, kun seuraava kova harjoitus samoille lihaksille on pian, esimerkiksi vuorokauden sisällä.” Proteiini yksinään riittää Hulmin mukaan palautumiseen. ”Kun harjoituksen jälkeen nautittava proteiini on laadukasta ja sitä on riittävästi (> 20 g), hiilihydraattilisä ei kiihdytä lihasproteiinisynteesiä tai edes vähennä lihasproteiinin hajotusta.”

*

Miten olen soveltanut neuvoja käytännössä?

Toistaiseksi olen pyrkinyt noudattamaan mahdollisimman tarkkaan FitFarmin ruokavaliota koska olen heidän valmennuksessaan, ja jättänyt täten mm. hiilarilisän pois juoksutreeniä edeltävältä aterialta. Aivan kaikkea aterialle ”määrättyä” hiilaria en ole koko valmennusjakson aikana pystynyt syömään, koska vatsa ei vain vedä niitä jättilautasellisia, enkä todellakaan halua luopua kasviksista mahduttaakseni lisää hiilaria. Olen kuitenkin nauttinut määrätyn hiilarin lähes 80-prosenttisesti eli kovin kaukana en ole Mikon asettamista luvuista.

Ja kuten viikon takaisen Mässypäivä-jutun yhteydessä kerroin, tuloksia on syntynyt tälläkin hiilarisijoittelulla ja -tasolla. Maalaisjärki kuitenkin sanoo, ettei lisähiilarista voi olla kuin hyötyä ennen juoksuharjoitusta, joten valmennuksen päätyttyä tulen varmastikin lisäämään jonkun verran hiilaria myös juoksupäiviin.

Petteri Lindbladin malli tuntuu toimivalta, mutta hänen suosittamiinsa hiilihydraattimääriin en kipua. Tämänhetkinen taso tuntuu aika hyvältä enkä todennäköisesti enää kovin paljon tästä määriä nosta, koska kehitystä on jo tapahtunut. Ehkä lisäkehitykseen riittää jo hiilarin lisäys juoksua edeltävälle aterialle? :)

Tytti Koron laatimaan ruokavalioon ja suosituksiin pääsen tutustumaan konkreettisesti valmennuskokeilun kakkosjaksolla, kun siirryn Optimal Performancen valmennukseen.

.

Katsokaapas muuten tätä:

Virallisten ravitsemussuositusten mukainen lautasmalli eli kasvisten, proteiinin ja hiilihydraatin lähteen suhde toisiinsa aterialla.

Sannin FitFarm-ruokavalion lautasmalli. Huomatkaa hiilihydraatin (kuvassa ohra) määrä.

Eikö ole mielenkiintoista: vaikka päivittäinen hiilihydraatin saantini luokitellaan edelleen vhh:ksi sen jäädessä 100 g tuntumaan,  yksittäisen ateriani hiilihydraattimäärä on itse asiassa virallisia ravitsemussuosituksia suurempi.

Kun päivän hiilarit on painotettu vain kahdelle aterialle, on yksittäisen aterian hiilihydraattimäärä suosituksia suurempi. Eipä ihmekään että lautaselliset tuntuvat niin suhteettoman suurilta... Koko tuota määrää en siis jaksa syödä kerralla.

Virallisen suosituksen mukaan aterioiden pääpainon tulisi olla kasviksissa, joilla täytetään puolet lautasesta. Neljännes lautasesta on hiilihydraattilisälle ja neljännes proteiinille. Minun FitFarm-aterioillani hiilihydraattia on jopa enemmän kuin kasviksia, vähintään kolmannes. Saa kyllä vähän miettimään…

Viime päivinä, nyt kun kokeilua on takana kohta kaksi kuukautta, olen kieltämättä alkanut kokea väsymystä ja vastareaktioita aterioiden raaka-aineiden punnitsemista ja määräysten mukaan syömistä kohtaan. Pidin juuri pari täysin hiilarilisätöntä (lepo)päivää, koska vain tuntui siltä. Halusin koota lautaseni täysin oman fiiliksen mukaan. Ei mitään kvinoan huuhteluita ja vaakailuja. Tuttu setti vihanneksia, sieniä ja kalaa lautaselle.

Harmi ettei tämä lautanen johda minua kuntotavoitteeseeni. ;)