Kesän tuote-esittelyt jatkuvat tuoksupainotteisina. Tänään vuorossa jälleen yksi klassisen kesätuoksun eli kookoksen ympärille kehitetty sarja, mutta tämä sarja tuoksuukin erilaiselle kookokselle.
Urtekram Coconut.
Sarjaan kuuluu kahdeksan vartalotuotetta, joista sain testiin seitsemän: shampoon ja hoitoaineen, hiuksiin jätettävän hoitosuihkeen, käsisaippuan, vartalovoiteen, käsivoiteen ja deodorantin. Kahdeksas tuote on suihkugeeli.
Urtekramin sivulla tuoksua kuvataan makeaksi, millaiseksi useimmat kookoksen mieltävätkin. Mutta tuoksu ei ole makea, ainakaan minun mielestäni. Se on raikas ja vesimäinen, hyvin erilainen kuin ne raukean vaniljaiset, täyteläiset kookostuoksut joihin olemme tavanomaisessa kookoskosmetiikassa tottuneet. Urtekramin kookostuoksu on enemmänkin pähkinäinen kuin makea. Se tuoksuu... luonnolliselta. Tuotetiedot eivät kerro, tuleeko tuoksu tuotteissa käytetyistä kookosraaka-aineista (kookosöljy ja -nektari) vai onko tuoksu lisätty hajusteilla, joita tuotteissa myös on.
Joka tapauksessa, päädyin siihen arvaukseen, että tämä raikas, vesimäinen ja "raaempi" kookostuoksu on kookosveden tuoksu, siinä missä se makeampi, täyteläinen kookostuoksu on hedelmälihasta (josta kookosmaidot ja -kermat valmistetaan). Jokaista kosmetiikan käyttäjää tällainen tuoksuanalysointi ei varmastikaan kiinnosta, mutta tätä käyttäjää kyllä ^_^
Ja sen makean, kermaisen kookostuoksun ystäviä ehkä kiinnosti kuulla, että Urtekramin Kookos-sarja ei edusta tätä tuoksua. :)
Aloitetaan mun suosikeista.
Vartaloemulsio 8,80€ / 245 ml
Käsivoide 5,80€ / 75 ml
(hintatiedot Hyvinvoinnin Tavaratalosta, mä katson aina sieltä missä on halvimmat.)
Suosikit eivät tulleet yllätyksenä, sillä olen jo aiemmin ylistänyt Urtekramin vartalo- ja käsivoiteiden koostumuksia. Ne ovat täyteläisyysasteeltaan light/medium-tasoa eli eivät maitomaisen ohuita mutta eivät paksun rasvaisiakaan. Urtekramin Nordic Birch -vartalovoide on ollut jo pitkään valintani niinä aamuina kun kroppa pitää saada rasvattua erityisen nopeasti --> voide levittyy ilman antaumuksellisempaa hieromista ja imeytyy nopeasti jättäen pukeutumisystävällisen pinnan.
Kookos-vartalovoide on aavistuksen Pohjolan Koivua täyteläisempi, mutta ei siltikään mainittavan rasvaista. Iho ei jää tahmeaksi tai kiiltäväksi. Voidetuotteissa on Kookos-sarjan tuotteista pehmein tuoksu, vaikkei tämäkään minun nenääni varsinaisesti makea ole. Etenkin käsivoiteesta tulee mieleen joku älyttömän tuttu, lähes nostalginen tuoksumuisto... Olen yrittänyt koko kesän saada siitä kiinni :D Ajatukset kulkeutuvat lapsuuden jouluihin ja konvehtirasioihin... Olikohan Aladdin- tai Paradis -suklaarasiassa joku kookoskonvehti..?
Käsivoide on vartalovoidetta paksumpaa ja vaatii hieman pidempää työstöä jättäen ihoon valkoisen pinnan jos voidetta annostelee kerralla paljon. Mutta kaiken kaikkiaan erittäin hyvä, miellyttävän tuntuinen käsivoide. Urtekramin käsi- ja vartalovoiteet ovat todellakin luonnonkosmetiikkamarkkinoiden parhaalla hinta-laatusuhteella varustettuja!
Shampoo 6,50€ / 250 ml
Hoitoaine 6,50€ / 250 ml
Kookos-sarjan hiustenhoitotuotteet on tarkoitettu normaaleille hiuksille. Nämä on nopeasti arvioitu: niiden koostumus ei ole tarpeeksi hoitava ja selvittävä minun kuivalle ja huokoiselle hiuslaadulleni joka kaipaa mieluusti shampooltakin edes vähäistä selvitystehoa. Hoitoaineen täytyy olla erittäin silottava ja selvittävä, etenkin silloin kuin shampoo on vähemmän hoitava. (Hoitava shampoo kompensoi heikompaa hoitoainetta ja päinvastoin :))
Liian mieto hoitoteho jättää hiukseni karheiksi ja sähköisiksi, vaikka takkuun ne eivät kuivuttuaan jää juuri koskaan. Minua on siunattu lähes itsestään selviävällä hiuslaadulla :)
Shampookokemus: liru, tyypillinen luonnonkosmetiikan shampoon koostumus. Epäelämyksellinen tuoksu (hiustuotteissa kookoksen tuoksu on lähes olematon), vaahto perusluokkaa. Kaiken kaikkiaan hyvin "perus", ei mitään ihmeellisyyksiä. Pesee nitisevän puhtaaksi, ei tunnu hoitavalta.
Hoitoainekokemus: niinikään liru koostumus, ei tunnu hiuksissa liukkaalta eikä selvittävältä. Mitäänsanomaton tuoksu. Hoitavuudeltaan selvästi alle keskitason, sanoisin tämän sopivan normaaleille ja hyväkuntoisille tai lasten hentoisille hiuksille. Hoitoteho ei parane antamalla aineen vaikuttaa pidempään naamion tavoin.
Kun kurkkaa Kookos-shampoon ja -hoitiksen incejä, ymmärtää niiden kevyen hoitotehon. Hiusten selvityksessä ja silotuksessa taikasanoja ovat silikonit ja kvatit (eli kvaternääriset ammoniumyhdisteet) joista ensinmainitut tietysti vain normikosmetiikan puolella. Kvatit ovat sallittuja tiettyjen sertifikaattitahojen sertifioimassa luonnonkosmetiikassa. Urtekramin Kookos-shampoossa ja -hoitoaineessa ei ole kvatteja joten hoitotehojen mietous ei yllätä.
Shampoihin ei selvittäviä ainesosia aina edes lisätä, mutta hoitoaineissa niitä luonnollisestikin odottaisi näkevänsä. Kosmetiikan kemian ekspertti en ole, mutta sillä tietotaidolla jonka omaan, en löydä Kookos-hoitoaineesta yhtäkään selvittävää ja silottavaa ainesosaa, ainoastaan pehmentäviä ja kosteuttavia.
Itse asiassa, kun lukee tuotteiden pakkaustekstin, niin nehän eivät lupaa sileyttä ja kammattavuutta ;) "Helps to nourish and moisturize normal hair". Hyvä on sitten, ei apua takkuihin näillä tovereilla :)
Hiuksiin jätettävä hoitosuihke 7,80€ / 250 ml
Tämä oli yllättäen hiustuotteista minulle eniten mieleen. Sanon 'yllättäen', koska en yleisesti kuulu spray-tyyppisten hiuksiin jätettävien hoitoaineiden käyttäjiin muutoin kuin talven pahimpana "kaulahuivitakkuaikana".
Toisin kuin poishuuhdeltava Kookos-hoitoaine, spray-versio onnistuukin jonkun verran myös selvittämään ja silottamaan hiuksia. Tähän löytyy vastaus ainesosasta distearoylethyl dimonium chloride, se on, ta-daa, kvatti. :) Jos saisin nyt Urtekramin hiustuotekehittelijän langan päähän, kysyisin, miksi tämä hoitoaineille ilman muuta tärkeä ainesosa on jätetty pois tavallisesta, poishuuhdeltavasta hoitoaineesta. Erikoista logiikkaa formuloinnissa.
Normikosmetiikan hiuksiin jätettävien hoitosuihkeiden tehoa Urtekramin Kookos-spray ei vastaa, mutta kyllä mä tätä aika hyvänä hoitoaineena pidän omassa kategoriassaan luonnonkosmetiikan puolella. Suihke on kevyt ja hyvin vetinen mutta jo muutama suihkaus selvittää ja liukastaa hiuksia selvästi. Yliannostelu johtaa klähmätukkaan, niinkuin minkä tahansa jätettävän hoitiksen kohdalla. Omaan pitkään tukkaani olen kokenut 3-4 suihkauksen riittävän oikein hyvin.
Käsisaippua 6,80€ / 380 ml
Deodorantti 8,50€ / 50 ml
Käsisaippuassa on hiustuotteiden tavoin hyvin mitäänsanomaton, vetinen tuoksu. Se on koostumukseltaan hyvin nestemäistä, vaahtoaa miedosti ja ja tuntuu luonnonkosmetiikan nestemäisille saippuoille tyypillisesti hellävaraiselta.
Deodoranttien kohdalla kuvailen enää vain koostumuksen, koska tehoista ei ole mun "hikiprofiililla" koskaan mitään sanottavaa. Kookos-deodorantti on emulsiomaista, märkää ja hitaasti kuivuvaa. Tuoksu miellyttävä.
...oikeinkirjoitus ei aina ole helppoa... ;)
.
Pahoitteluni muuten huonolaatuisista kuvista, Maarianhaminan heikkovaloisessa ruokapöydän ja leivinpaperin muodostamassa "studiossa" on haastavaa saada aikaiseksi hyviä, tarkkoja kuvia :p
Tänä kesänä minulla ei ole ollut aikaa käydä salilla säännöllisesti tai harrastaa liikuntaa muutenkaan samaan tahtiin kuin kevään FitFarm-valmennusjakson aikana. Aiemmin olen tehnyt kotona tätä "jumpanvihaajan aamujumppaa" silloin kun ei ole mahdollisuutta käydä salilla, mutta tänä kesänä tunnin vääntäminen on vaihtunut 15 minuutin supersimppeliin korkean sykkeen tempaisuun.
HIIT - eli high intensity interval -treeni on ollut tapetilla jo pitkään, mutta itse en ole siitä ollut järin innostunut. Käytyäni kerran liikuntakeskuksen hiit-tyyppisellä tunnilla olin "boot camp" -höykytyksen jälkeen niin poikki että hyvä jos tiesin nimeäni. Jooei, tällainen verenmaku suussa ja keuhkot halkeamispisteessä riuhtominen ei ole minun juttuni.
Odotellessani tuossa yhtenä kevätpäivänä FitFarm-toimiston odotushuoneessa vuoroani, osui silmiini eräässä kuntolehdessä pieni artikkeli treenaamisesta matkoilla. Siinä luki:
"Vaikka oma salisi ei kulje matkatavaroissa, treenata voit aina. Tarvitset vain 10-15 minuuttia ja pari neliömetriä niin voit tehdä oman kehon painolla tehokkaan harjoituksen, joka kiihdyttää aineenvaihduntaa jopa seuraavat 24 tuntia."
Tallensin treenivinkin kännykkään ja se muistui mieleeni kesän kynnyksellä. Kokeilin jumppaa ensimmäisen kerran laiskana mökkipäivänä "kun ei lenkkipolullekaan nyt oikein jaksais..." ja hämmästyin vaikutuksista; mitäs hittoa, kolmen liikkeen älyttömän yksinkertainen varttitunnin treeni tuntui seuraavana päivänä koko kropassa ihan kuin olisi tehnyt kunnon painoharjoittelutreenin salilla..! Whaat?
Asenteeni boot camp -rääkkiä kohtaan muuttui kertaheitolla.
Olen nyt vetänyt treeniä koko kesän 2-3 kertaa viikossa ja hitsiläinen, kyllä HIIT taisi ajaa yli aiemman perinteisen kotijumpan. Varttitunnin tsemppi vaikuttaa kroppaan paljon tehokkaammin ja kokonaisvaltaisemmin kuin tunnin maltillinen vääntäminen, ja olo hiitin jälkeen on aivan mieletön!
Tämä on ihan täydellinen herättelijä kun on istunut monta tuntia koneen äärellä ja koko kroppa tuntuu vajonneen kankeaan horrokseen. HIITin jälkeen olet kuin uudesti syntynyt: kropassa oikein hyrrää ja tunnet kuinka veri kohisee :) Pääkoppakin on tuulettunut ja mieli on pirteä ja energinen.
(Ei, en poseeraa tässä esitellen mielestäni hienoa kroppaa. Kyllä mä tiedän että joidenkin mielestä mä olen liian luiseva. Mutta se on mun vartalo sellaisena kuin se on. Vähän liian miehekäs minunkin makuun mutta sellainen mulle on annettu ja sitä pitää arvostaa, ja hyvin se jaksaa mua elämässä kuljettaa <3)
Lehdessä vinkattu jumppa on oikeastaan "HIT" ilman toista i:tä eli intervallia, sillä tässä jumpassa ei ole taukoja vaan liikkeet vedetään putkeen. Halutessaan liikkeiden välillä voi tietysti hengähtää joitain sekunteja mutta itse olen vetänyt setin ilman taukoja.
Ja tällainen se on:
Toista 10-15 minuuttia vuoron perään niin monta kierrosta kuin mahdollista:
10 x etunojapunnerrukset
10 x kyykyt
10 x burpee-hypyt
Jos ei ole tottunut kovasykkeiseen liikuntaan (kuten meikäläinen) niin kyllä, tämä vartti vetää ihan sippiin. Jossain 7 minuutin jälkeen tuntuu jo että ei hitto, miten tätä enää jaksaa ja on niin hengästynyt että on pakko puuskuttaa täyteen ääneen. Mutta tiedättekö, kyllä sitä vain jaksaa, koska 15 minuuttia on lopulta niin lyhyt aika. Ainakin minulla juuri tämä tietoisuus saa jaksamaan, kyllähän nyt viisitoista minuuttia jaksaa mitä tahansa rääkkiä. :) Etenkin kun jumpan lopussa huomaa, ettei se loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin paha koettelemus :)
Olen tehnyt kyykkyjä olosuhteiden mukaan välillä kehonpainolla, välillä 8 kilon kahvakuulan kera.
Vedät ihan täysillä niin että hiki tirskuu ja keuhkoissa polttaa (yritin ylläolevassa kuvassa ikuistaa treenin jälkeistä hien määrää iholla :D). Et välitä vaikka kroppa huutaa hoosiannaa, teet vain vaikka kuinka hidastuu ja liikkeet muuttuvat kömpelömmiksi. Ei haittaa. Pääasia että jatkat sillä tahdilla millä pystyt ja syke pysyy korkealla. Oksennukseen tai kipuun ja huimaukseen saakka ei pidä tietenkään tehdä, kyse on kuitenkin terveydestä eikä masokismista :)
Ja lopulta... kun ajastin hälyttää, tuntuu että vartti menikin tosi nopeasti ja oivaltaa, ettei vielä edes ollutkaan ihan lopussa. ^_^ Tykkään tässä jumpassa juuri siitä, että sitä tehdessä tuntuu kuin vetäisi itsensä ihan äärirajoille, mutta 15 minuutin tultua täyteen huomaa, että vielä olisi jaksanut pinnistellä lisää. Kun treeni on niin lyhyt, niin tsemppiä jotenkin riittää ihan eri lailla kuin tavanomaisissa pidemmissä liikuntasuorituksissa.
Parasta treenissä on se, että se kehittää samalla niin aerobista kuin lihaskuntoa. :) Voin kertoa että treeni on tuntunut lihaksissa joka kerran jälkeen, etenkin pepussa ja selässä.
HIIT-treenin tehokkuus perustuu harjoituksen aikaansaamaan hormonaaliseen vasteeseen. Täysillä vetäminen aiheuttaa kropassa hormonaalisen reaktion, joka saa aineenvaihdunnan käymään kierroksilla tuntikausia. Asiantuntijoiden mukaan vartin hiit-rutistus vastaa energian kulutukseltaan tunnin lenkkiä. Ja tähän päälle saa vielä lihastreenin, toisin kuin jos vain juoksee :)
Ai että mä olen innostunut :)
HIIT-hiki :D Tässä kuvassa onnistui, hahah... Ja juuri värjätyt kulmakarvat, mä tiedän, ne on tosi karut!! ^_^
Näin hiessä en ole edes juoksulenkin jälkeen. :)
*
Mitä valmennuskokeiluprojektiin tulee, ennätin käydä vasta yhdessä Optimal Performance -tapaamisessa ennen Ahvenanmaan kesätöihin lähtöä, ja joudun tunnustamaan, että en ole kyennyt noudattamaan annettuja suosituksia. :/
Vaikka OP-valmennus on vasta aluillaan, olen jo ehtinyt tekemään monia huomioita FitFarmin tyyppisen "paperivalmennuksen" tietyistä eduista minun kaltaiselleni valmennettavalle OP:hen verrattuna. Tai oikeastaan nuo edut liittyvät tavoitteisiin ja siihen, mitä valmennukselta hakee. Yllätyin huomioista ja samalla olen joutunut hieman pettymään itseeni. Ja toteamaan, että lopulta voi ehkä olla mielekkäintä vain hyväksyä vallitsevat olosuhteet, kuunnella kehoaan ja sitä mikä tuo itselle luontaisesti hyvää oloa - ja luovuttava joistain tavoitteista. Kirjoittelen OP-projektista ja näistä huomioista myöhemmin kesällä kun tapaan valmentajaani seuraavan kerran heinäkuun lomien jälkeen.
Tämä on todennäköisesti itsestäänselvä vinkki, mutta jaanpa sen kuitenkin. :)
Monilla meistä on kesäisin aivan eri sävyinen iho kuin talvisin, kiitos auringon. Osa ratkaisee ongelman meikin kannalta käyttämällä talvi- ja kesäaikaan eri meikkipohjasävyjä. On olemassa myös toinen tapa, josta olen aiemmin vinkannut nestemäisen/voidemaisen meikkipohjan käyttäjille Lumenen Sun Radiance Perfect Tan -tuotteen muodossa. Se on hohdoton, ruskea ihonsävyn heleyttäjä jota voi sekoittaa mihin tahansa voidemaiseen tuotteeseen (tai tietysti voi käyttää myös yksinään) ja näin saada meikkipohjaan sopiva tummuusaste.
Luonnonkosmetiikan vastine Lumenen Perfect Tanille on Dr. Hauschkan Bronzing Fluid.
Mineraalipohjan käyttäjille vastaava tuote ja oma lempparini on Bare Mineralsin Warmth All-Over Face Color. Kai tätä voi aurinkopuuteriksikin kutsua.
Kyseessä on syvyysasteeltaan sen verran tumma puuteri, että mielestäni se toimii tavanomaisia aurinkopuutereita paremmin meikkipohjan sävyn tuunaajana. Sekoitan Warmthia mineraalipohjaan ja saan syvemmän sävyn, täydellistä :)
Nyt kun saavutaan heinäkuuhun ja aurinkokin on paistellut tänä kesänä varsin mukavasti, alkaa Everyday Mineralsin 3W Golden Beige jäädä minulle pikkuhiljaa liian vaaleaksi. Ripaus Warmthia hoitaa tilanteen.
Olen joskus muinoin saanut Warmthia pikkuisen näytepurkin töistä, ja sitä tarvitsee käyttää niin vähän kerrallaan että purkki on riittänyt kaikki nämä vuodet.
Kuvasta näette, että Warmth on yksinään aika hohtavaa. Hohdon tuo BM:n suosima synteettisesti valmistettu bismuth oxychloride eli vismuttioksikloridi. Se on näitä välillä (tarpeetonta) hysteriaa aiheuttaneita kosmetiikan raaka-aineita, kun jotkut vetivät yhtäläisyysmerkin vismuttioksikloridin ja puhtaan vismutin välille. Puhdasta vismuttia (metallinen alkuaine) ei kosmetiikkateollisuudessa käytetä, vaan turvallisiksi luokiteltuja johdannaisia.
Käyttökokemukset kertovat, että vismuttioksikloridi kuitenkin aiheuttaa toisten iholla kutinaa ja ärsytystä. Tämä johtuu Paula Begounin mukaan yhdisteen kristallisesta rakenteesta. Jokainen voi todeta ainesosan vaikutukset omalla ihollaan ja tehdä käyttöpäätöksen sen perusteella ;)
Itselleni ainesosa ei käytännössä merkitse muuta kuin että jos sitä on jossain mineraalituotteessa, ei tuote ole 100% mineraalia. Ja tietysti sen, että tuote todennäköisesti hohtaa voimakkaasti.
Kuvat: BareMinerals
Bare Mineralsilla on myös kaksi muuta aurinkopuuteria, Faux-Tan ja A Little Sun. Näitä en ole itse kokeillut, mutta netistä lukemieni vertailujen mukaan Warmth on näistä tummin ja oranssisin, Faux-Tan ilmeisesti neutraalein. Minun ihollani Warmth ei näytä yhtään oranssilta, mutta se on lämmin sävy kuten nimikin kertoo. A Little Sunin kuvauksessa lukee "light brown with a pinky tone", eli se lienee viileä. Faux-Tanin taittosävyä ei määritellä.
Kaikissa kolmessa on vismuttioksikloridia eli ne hohtavat (BM:n purkkikuvassa Warmth näyttää harhaanjohtavasti matalta). Mattainen olisi kenties vieläkin parempi meikkipohjasävyn miksaaja, joten jos joku tietää hyvän ja tarpeeksi tumman mattaisen mineraaliaurinkopuuterin niin vinkkiä jakoon vain :)
Useimmat aurinkopuuterit ovat lopulta vähän liian mietopigmenttisiä että niillä saisi kunnolla syvennettyä meikkipohjan sävyä, siksi olen itse tykännyt BM:n Warmthista joka on tarpeeksi tumma. Mitenkähän on esim. Everyday Mineralsin Gimme A Kissimmee -sävyn laita, onko joku kokeillut sitä? Sitä kuvaillaan runsaspigmenttiseksi ja tulosta "voimakkaan tummaksi".
Hankkimalla yhden tällaisen tumman mixerin ei enää tarvitse tuskailla väärän värisen meikkipohjan kanssa eri vuodenaikoina, sen kuin vain sekoittaa talvimeikkipohjaansa sopivan määrän mixeriä ihon päivetyksen mukaan ja se on siinä :)
Ihmettelen tätä aina ollessani Ahvenanmaalla. Mutta se ei liity Ahvenanmaahan vaan kahvipannuihin.
Valmistan kahvini aina pressopannussa. Manner-kotona meillä on käytössä litran vetoinen pannu (samanlainen kuin kuvassa vasemmalla), Maarianhaminan asunnolla käytän taas useimmiten 3,5 desin pannua (oikeanpuoleinen).
(...ja hmmm.. ehkä voisin luopua tuosta 'manner-koti'-ilmaisusta, kai se on jo käynyt selväksi että toinen kotini on Tampereella... Moni kun sen tietää jo muutenkin. Jotenkin tuo epämääräisyys mantereen kotipaikan suhteen on jäänyt päälle kun en blogin alkuvuosina halunnut että esimerkiksi työpaikkani olisi helppo selvittää. Mutta joo, eiköhän ole jo aika alkaa puhua Tampereesta vailla kiertoilmaisuja :D)
Isompaan pannuun valmistan kahvia aina kerralla puolen litran annoksen, ja tämä annos jakaantuu tasan kahteen mukilliseen. Juon kahvini ns. lattena eli mukana on vielä puolitoista desiä (soija/manteli)maitoa per mukillinen.
Kotona käytän neljän desin vetoisia mukeja koska rakastan isoja kahveja. Jos teen kahvin yleisimmin käytettyyn kahvimukikokoon eli 3 desin, muki tyhjenee liian nopeasti. Esimerkiksi kaksi "muumimukillista" aamukahvia ei tunnu miltään ja pitää kaataa kolmas.
Vaikka minulla on Maarianhaminassakin litran pannu, minulle on muodostunut tavaksi valmistaa kahvi pienempään pannuun, koska täällä ollessa on harvoin mieskään mukana aamukahviseurana.
Mysteeri on siinä, miten kolmen desin kahvi täällä juotuna tuntuu enemmältä kuin puoli litraa Tampereella.
En nimittäin saa kolmen desin kahviani täällä edes loppuun, vaan siitä riittää kahteen mukilliseen ja vielä jää ylikin. En vain pysty käsittämään.
Mun piti lopulta mitata Maarianhaminassa käyttämäni mukin vetoisuus, joka osoittautui 3,5 desiksi. Selityksen täytyy olla se, että koska muki näyttää yhtä suurelta kuin kotona tavallisesti käyttämäni iso muki, aivoni ja sen kahvikylläisyyskeskus tulkitsevat juomani määrän olevan sama kuin Tammer-kotona, vaikka sen sisältö on melkein puolet vähemmän. Jos juon saman määrän kahvia paljon pienemmältä näyttävästä muumimukista, kahvikylläisyyskeskus ei tyydyty.
:D
Joo, kaikkea mä mietinkin.
Mutta tämä ihmetyttää mua aina Maarianhamina-aamuina.
Jos joku uudempi lukija muuten miettii, mikä tämä mun kahden kodin kuvio on, niin olen avannut sitä aikoinaan postauksessa Rikas köyhä.
*
Käytän tässä tilaisuuden kiittää kun niin moni on jättänyt esittelyn Keitä te olette 2? -postaukseen. "Minielämäkertojanne" on ollut mukavaa lukea :) Tällä hetkellä julkaisematta on vielä 168 esittelyä, lukijani Ulpu eilen ihmettelikin minne hänen kommenttinsa on kadonnut. Siellä se on, odottamassa :) Käyn esittelyjä läpi pikkuhiljaa hetkinä kun on aikaa. Ja vastaan jokaiseen. :)
Tällä viikolla olen viettänyt aikaa töiden lisäksi äitini kanssa joka on Maarianhaminassa vierailulla. Joka ilta olemme tehneet ihanan verkkaisen kävelyn Maarianhaminan satamiin. Eilen suuntasimme itäsatamaan Merikortteliin jossa voi tutustua perinteiseen puuveneiden ja laivanrakennukseen.
Venevajoilla kohtasimme kaksi vanhaa veneenrakentajaa, Hassen ja Håkanin. Tämä kaunotar on valmistunut Hassen käsissä tänä kesänä.
Juttelimme miesten kanssa pitkään.
"Mitään muuta ei elämässä tarvitse kuin polkupyörän ja veneen", Håkan sanoi. "Että pääsee kotoa veneelle ja veneellä ulapalle".
<3
Laitetaas nyt vielä päätösraportti karvaprojektista kun operaatiosta "kaikki pois" on tänään kulunut tasan viisi viikkoa.
Kyllä nuo ammatti-ihmiset asiansa osaavat ja sokeroinnin suorittanut kosmetologi oli ihan oikeassa arvionsa kanssa: minun karvanlaadullani käsittelyväliksi riittää mainiosti kuusikin viikkoa. Viidessä viikossa puutarha on kasvanut todella maltillisesti eikä minkäänlaisesta "rehotuksesta" ole tietoakaan, muutama hassu haja-borat löytyy bikinirajan ulkopuolelta. Siinä kaikki.
Näen tässä välissä sieluni silmin Mr. Karkkipäivän kiusaantuneen ilmeen ja kuulen ajatukset. "Siellä se taas kirjoittaa p - - niistä karvoistaan. Uskomatonta."
Itse varsin ronskista ja estottomasta itseilmaisustaan tunnettu misteri yllätti minut paljastamalla, että oli rehellisesti tyrmistynyt kun kirjoitin brassisokeroinnistani. Hämmästyin. Ilmeisesti tässä kulkee hänen mielestään jonkinlainen henkilökohtaisuuden ja "siveellisen bloggaamisen" raja, hänen oli vaikea käsittää että joku, tai nimenomaan minä, oikeasti kirjoittaa julkisesti sen alueen karvoista. Joista hän käytti paljon rahvaanomaisempaa ilmaisua.
Me taidetaan olla tässä asiassa erilaisia. Tai ehkä suhtautuminen liittyy sukupuoleen..? Onko ihokarvoista keskustelu luonnollisempaa naisille..?
Pidän blogissa tietyt yksityisyyden rajat, mutta karvat eivät minun maailmassani ole kovin henkilökohtainen asia. Tai ovathan ne, totta kai, mutta mitä ne nyt sitten kertovat yksityiselämästäni tai minusta ihmisenä? :) Mielestäni eivät mitään. No, nyt jokunen tuhat tyyppiä tietää että otin kaikki pois ekaa kertaa vasta "näin vanhana" ja että mulla on hitaasti kasvava ja hento karvan laatu. Big deal :D
Muuta kerrottavaa kokemuksesta:
Ja sitten kysymys: miellyinkö tulokseen? Olenko lähdössä uudelleen testaamaan kivunsietorajojani?
Kyllä, täytyy myöntää että sokerointi oli kivuliaasta käsittelystä huolimatta positiivinen kokemus. Pitkäkestoinen tulos vailla ikäviä sivuoireita miellyttää todella, enpä voi sitä kieltää. Vaikka tavallisesti elänkin huoletta "villipuskan" kanssa, sen verran pinnalliseksi tunnustaudun, että ne bikinirajan ulkopuolella kukkivat rikkaruohot ärsyttävät ja niiden kitkeminen on tylsää hommaa. Niin tylsää, että se usein vastenmielisyydessään unohtuu, ja riehuviin rikkaruohoihin havahtuu sitten esimerkiksi kuntosalin pukuhuoneessa, uimarannalla tai lääkärikäynnillä. Joo, mitä väliä, mutta no, jotain oudon kiusallista siinä kuitenkin on. Se vain näyttää hölmöltä.
Sekin puhuu sokerimetodin puolesta että en kotikonstein saa ikinä yhtä sileää tulosta, lisäksi iho ärtyy punaisille pilkuille höylän käytöstä paljon pahemmin kuin sokeroinnista.
Jos vain toimenpide maksaisi vähemmän, voisin hyvinkin kuvitella alkavani käydä sokeroinnissa säännöllisesti. En varmastikaan ihan tuolla "kaikki pois" -frisyyrillä, mutta kuitenkin. Luulen, että ainakin kesäisin minut tullaan tästä eteenpäin näkemään ihosokerileipurin pöydällä. :)
Tämän esittelyn myötä olen testannut ja esitellyt kaikki ruotsalaisen Estelle & Thild -merkin sarjat ja tuotteet herkän ihon hajusteetonta BioCalm-linjaa ja vauvatuotteita lukuunottamatta. Alkaa olla vallan erinomainen käsitys tästä merkistä :)
Kuka muistaa, että E&T:n vanhan linjan hajusteeton voide kuului mun ensimmäisiin luonnonkosmetiikkaihastuksiin kun vuonna 2009 aloitin luonnonkosmetiikkaprojektini? No, pitää olla aika vanha lukija ja hyvämuistinen jos tuo on jäänyt mieleen ^_^
Vertailin aikoinaan Estelle & Thildin voidetta entiseen suursuosikkiini Aqualan L:ään (minulla on pitkän linjan historia Aqualan L-fanina ^_^) pohdiskellen mitä eroja on luonnonkosmetiikan ja apteekkikosmetiikan perusvoiteilla. Tuo postaus on edelleen ihan mielenkiintoinen ja sisältää perusteltuja pointteja, mutta nyt monen vuoden lisäkokemuksella kiinnitän huomiota vähän eri juttuihin enkä enää esim. ole suoraan teilaamassa mineraaliöljyjä. Totta, ne eivät hoida ihoa yhtä tehokkaasti kuin kasviöljyt (eivätkä kuulu luonnonkosmetiikkaan), mutta niillä on ominaisuuksia joista on ehdottomasti hyötyä tietyille ihotyypeille, etenkin atooppisen kuivalle ja herkälle.
Tänään luupin alla E&T:n "kolmikymppisten sarja" BioDefense, eli ns. ikääntymisen merkkejä ennaltaehkäisevä sarja. Ikärajat kosmetiikassa ovat sinällään turhia ja tarpeettomia, sillä 2-kymppisenkin iho voi olla ohut, veltto ja ryppyinen siinä missä kypsemmän daamin ja toisin päin, mutta usein tietty ikäryhmämäärittely auttaa kuluttajaa hahmottamaan tuotelinjan vaikutustyypin parhaiten.
Ihonhoitosarjat voi karkeasti jakaa peruskosteuttaviin (<25-vuotiaat), ikääntymisen merkkejä ennaltaehkäiseviin (25-40-vuotiaat), anti-age-vaikutteisiin eli ikääntymisen merkkejä korjaaviin (40-60-vuotiaat) ja elvyttäviin anti-age-vaikutteisiin (>60-vuotiaat).
Estelle & Thildin peruskosteuttavat linjat ovat BioHydrate (normaalille iholle) ja BioCalm (herkälle iholle) ja anti-age-linja Super Bioactive. Näiden väliin jää tänään esiteltävä BioDefense.
BioDefense on lyhykäisyydessään antioksidanttinen ja kosteuttava tuotesarja. Antioksidanttisuus tarkoittaa sitä, että voiteen sisältämät ainesosat ehkäisevät ja neutraloivat vapaiden radikaalien aiheuttamia happivaurioita ihosoluissa. Hapettumisstressi puolestaan stimuloi ihon ikääntymistä. Kaiken ikäinen iho hyötyy antioksidanteista, eli sinällään on hassua että ne yleensä liitetään juuri anti-age-vaikutteisiin kosmetiikkatuotteisiin. BioDefense ei lupaa silottaa ryppyjä tai kiristellä leukaperiä, se kosteuttaa ja suojaa ihoa vapailta radikaaleilta. Sopii siis useimmille :)
Sarjan seerumi sai spolightinsa jo viime viikon seerumivertailussa, se on silmänympärysvoiteen ohella suosikkini BioDefense-tuotteista.
Aloitetaan päivä-ja yövoiteesta. Olen saanut kaikki esiteltävät tuotteet blogin kautta.
BioDefense Antioxidant Day Cream 45 € / 50 ml
& Instant Recovery Night Cream 47 € / 50 ml
Nämä voi loistavasti esitellä rinta rinnan sillä en huomannut niiden välillä juuri mitään eroa. Voiteissa on samat ainesosat mutta vähän eri järjestyksessä, yövoiteessa esimerkiksi on enemmän manteliöljyä kuin glyserolia, päivävoiteessa päin vastoin. Oletettavasti yövoiteeseen on haettu täyteläisempää koostumusta niinkuin yövoiteissa perinteisesti aina, mutta minä en havainnut ihollani mitään selkeitä tuntemuseroja voiteiden välillä. Ero lienee todellakin hyvin vähäinen.
Mutta eipä siinä mitään, voiteiden koostumus on E&T:lle tyypillisesti hyvin miellyttävä ja ns. normikosmetiikkamainen, kuitenkin itsestäänselvästi vailla silikonista liukkauden tunnetta. Old school -luonnonkosmetiikkavoiteisiin verrattuna E&T:n voiteet ovat kuitenkin hyvin notkeita ja liukkaita. BioDefense-voiteet ovat hitusen täyteläisempiä kuin BioHydrate-linjan voiteet ja tuntuvat minun ihollani enemmänkin kylmän vuodenajan voiteilta. Super BioActiveen en osaa verrata koska niiden testauksesta on sen verran aikaa.
Aika tylsiä nämä minun Estelle & Thild -arvioni kun joudun vain aina toteamaan että "määhän tykkään" :) Tai enpäs muuten joudukaan, heti muistin että merkin silmämeikinpoistoaine esimerkiksi ei toiminut minulla lainkaan enkä pitänyt BioHydrate-linjan geelimäisestä silmänympärysvoiteesta. Nuo koostumusjutut voiteissa ovat tietysti makuasioita, toiset tykkää geeleistä, toiset voiteista.
Pidän E&T:n reseptiikasta kauttaaltaan ja kaikki tuotteet ovat alkoholittomia. Kukkainen tuoksumaailma on mielestäni onnistunein kaikista luonnonkosmetiikkamerkeistä joihin olen tähän saakka tutustunut. Tämä on yksinkertaisesti kosmetiikkaa josta todella pidän :)
Antioxidant Eye Cream 29 € / 15 ml
Lempparini seerumin ohella! Tai sanotaan suoraan että vieläkin parempi! ^_^ Miellyttävimpiä silmänympärysvoiteita joita olen viime vuosina kokeillut, nousee kamppailemaan paikasta vuoden parhaasta sy-voidetuttavuudesta Lumene Bright Now 360-voiteen kanssa. Ehdottomasti tähän astinen suosikkini kaikista kokeilemistani luonnonkosmetiikan sy-voiteista.
Mitä tästä nyt sanoisi muuta kuin että koostumus on just nappiin; pehmeän täyteläistä olematta jäykkää tai rasvaista, ei jätä ihoa kiiltämään mutta pehmentää tehokkaasti ja tuntuu myös jonkun verran suojaavalta. Ei humahda heti ihoon niinkuin superohuet fluidimaiset sy-voiteet mutta ei jää rasvaiseksikaan. Minun makuuni täydellinen.
Ajattelen aina sy-voidetta levittäessä että hoidan ihoa, muualla kasvoilla ajattelen vain kosteuttamista... :D Kai se johtuu siitä että sy-iho on se alue jolla ikääntyminen jo näkyy ja sen hauraus on ilmeinen, muualla kasvoissa ihoni on vielä muutamia pigmenttiläiskiä ja katkeilleita pintaverisuonia lukuunottamatta saman näköinen ja tuntuinen kuin nuorempanakin.
Katsokaas muuten kaksosia..! Söpöläiset on pakattu saman valmistajan (Mega) pumppunokkapulloihin. Tietyt valmistajat (katson esim. teihin, Naviter...) voisivat vakavasti harkita pullotilausta Megalta, nämä E&T:n käyttämät pumppupullot ovat mielettömän hyviä ja niistä pystyy annostelemaan juuri haluamansa määrän voidetta. Pumput eivät ole jäykkiä vaan reagoivat hellimpäänkin painallukseen mujauttamalla ulos tarpeen mukaan juuri niin piskuisen tai nohevan määrän voidetta kuin käyttäjä halajaa. :)
Ja jos nyt verrataan Mossan sy-voiteeseen kun tuossa niin nätisti vierekkäin seisovat: Mossan voide on ohuempaa ja, no, siinä on se tyypillinen alkoholin leimaama tuoksunsa ja niinikään alkoholipitoisuuden aikaansaama nopeammin imeytyvä koostumuksensa. Mutta kummatkin ovat hyviä. Mä vain valitsen Estellen! ^_^
Multi-Nutrient Youth Oil 47 € / 30 ml
Täyteläinen öljycocktail jossa on aprikoosinkiviöljyä, manteliöljyä, jojobaöljyä ja ruusunmarjaöljyä (+ muita ainesosia jotka eivät ole öljyjä). Cocktail on minulle liian tuhtia kasvoilla käytettäväksi, ei imeydy millään. Olenkin käyttänyt tätä intiimialueen ihon tehokosteutukseen estääkseni karvojen sisäänkasvun brassikäsittelyn jälkeen.
Multi-Nutrient -öljy sopii ehdottomasti paremmin kuivalle iholle. E&T suosittaa myös oman custom-mixin luomista sekoittamalla Multi-Nutrien-öljyä sarjan seerumiin. Talvella voisin kokeillakin.
*
Katsellaan jos vielä saisin testattua hajusteettoman BioCalminkin jonain päivänä ei-niin-kaukaisessa-tulevaisuudessa, niin voisin briljeerata sillä että olen kokeillut jonkun sarjan joka ikisen kasvotuotteen ^_^ Ja melkeinpä kaikki vartalotuotteetkin :)
Estelle & Thild, kärlek.
Kasviksia kun tykkään syödä, niin meidän juhannuspöydässä nähtiin jälleen kasvisvoittoinen lisukekimara. Salaatit ovat minun juttuni, ja vaikka arkena olen jumittunut syömään saman peruspohjan salaattia kurkku-tomaatti-vihersalaattilinjalla, juhlapäivinä innostun kokeilemaan uusiakin reseptejä.
Tänä juhannuksena valitsin pöytään kaksi hedelmäistä ja kaksi vihreää salaattia. Inspiraatiota hain mm. Ulrika Hofferin Good Mood Food - ja Celia Brooks Brownin Uusi Kasviskeittiö -kirjoista - ja jostain ulkomaisesta ruokalehdestä jota satuin selailemaan Suomenlinnan ravintolassa ^_^
Aijoo - ja valmistin myös violettia kalaa ^_^ <3
Kun näin Ulrika Hofferin kirjassa reseptin; Lila fisk i paket tiesin, että tuohan on kuin mulle luotu annos :D
Keitä kvinoa ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. (En laita ohjeisiin määriä koska se riippuu ihan syöjien määrästä :)) Marinoi ohueksi suikaloitua punasipulia etikka-suola-sokeriliemessä vähintään 20 minuuttia. Käytä loppu marinadi salaatinkastikkeena yhdessä oliiviöljyn kera. Sekoita muut salaatin ainekset kuin kvinoa ja mausta pikkelikastikkeella ja oliiviöljyllä. Levitä tarjoiluastialle kvinoapeti ja kasaa päälle muu salaatti, möyhi kivan näköiseksi kokonaisuudeksi :)
Mums :) Pehmeän persikan ja kirpsakan makean sipulin liitto lempeän kvinoan seurassa oli todella onnistunut.
Rucola olisi tuonut salaattiin kivasti lisäsärmää mutta loppu mikä loppu.
Pariloi tai paista ohuiksi suikaloidut, oliiviöljyllä maustetut kesäkurpitsat. Laita paistetut kesäkurpitsat kulhoon ja valuta päälle valkoviinetikkaa (n. 4 tl kiloa kesäkurpitsaa kohden, eli ei paljon) kun kurpat ovat vielä lämpimiä. Lisää suola ja pippuri ja anna jäähtyä. Revi sekaan tuoretta minttua ja murenna päälle fetaa.
Tässä salaatissa minttu on todellakin se juttu, it makes all the difference :)
Kuutioi bataatti pieniksi lohkoiksi ja mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Paista bataattia noin. 15 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä. Paahda siemenet pannulla. Kokoa tarjoiluastialle bataatti, kikherneet, revitty persilja ja kuutioidut mansikat. Sekoita yhteen oliiviöljy ja sitruunamehu ja kaada salaatin päälle. Ripottele päälle paahdettuja siemeniä.
Pilko kala annospaloiksi. Raasta appelsiinin kuori ja purista mehu, sekoita kuori ja mehu yhteen. Jaa kalapalat leivinpaperiarkeille ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää päälle appelsiinimehua ja mustikoita ja nokare voita tai kookosrasvaa. Sido leivinpaperinyytit kiinni nyörilllä tai kääri nyytit folioon. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia palojen paksuudesta riippuen. Anna kalan jälkikypsyä nyyttien sisällä huoneenlämmössä vielä hetki ennen tarjoilua. Viimeistele tuoreella tillillä (jos tykkää voimakkaammasta tillin mausta, tillin voi laittaa jo nyytin sisään uuniin.)
Suikaloi kaalit ja sokeriherneet pieneksi tai aja monitoimikoneessa silpuksi. Tee kastike: sekoita 2/3 bulgarian jogurttia ja 1/3 majoneesia, sitruunamehua (maun mukaan, en osaa sanoa määrää, kunnes tulee sopiva happamuus :)), suolaa ja pippuria. Lisää halutessasi vähän makeutta.
Tämä coleslaw oli aivan erityisen rapea kiitos raa'an parsakaalin ja sokeriherneiden jotka rouskuivat hampaissa ihanasti :) Se oli juhannuksen salaateista kenties arkisin mutta nousi raikkaudessaan juhannusvieraiden suosikiksi.
Värikkäät ruoka-annokset ovat ilo silmälle :)
Mustikkakala vaikutti minusta maullisesti niin hullulta ajatukselta että se oli tosiaan pakko kokeilla - vaikka vähintään jo värinsä puolesta! ^_^ Maku oli yllättävä - ei itse asiassa juuri lainkaan makea appelsiinimehusta huolimatta. "Tyylikäs ja hienostunut", oli juhannusseurueen arvio. Tykkäsin!
Alkupaloina tarjoiltiin mm. uunipaahdettuja Roquefortilla täytettyjä suippopaprikoita jotka ovat Mr. Karkkipäivän "speciality". Misteri bongasi tämän superhelpon kahden raaka-aineen reseptin jostain aikoja sitten ja paprikoista on muodostunut illallispöytiemme vakioherkku.
Sinihomejuustoksi kannattaa valita nimenomaan Roquefort, muilla, etenkin miedommilla sinihomeilla maku ei pääse oikeuksiinsa. Roquefort + suippopaprika ovat taivaallinen liitto :)
Grillatut sienet kuuluvat nekin mökkiruokien ykkösherkkuihin. Ja kyllä, nuo pekoniin käärityt versiot näyttivät taas niin houkuttavilta... ;) Heheh. Pitäydyin totta kai tuorejuustolla maustetuissa ^_^
Tällä kertaa jälkiruokajuustot muuten jäivät syömättä, ohoh...! ;)
Äänestän itse juhannuksen suurimmaksi hitiksi bataatti-mansikka-salaattia, aivan tajuttoman hyvää :) Bataatin ja mansikan makeat maut sulavat suussa ikäänkuin toffeiseksi sinfoniaksi... Kannattaa kokeilla :)
*
Juhannusarvonnoissa Essien kynsilakat voitti nimimerkki Tiuku ja The Body Shopin seerumin nimimerkki PiiA. Onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
Tuli tuohon aiemmin päivällä kirjoittamaani liittyen mieleen, että olisi mielettömän kivaa kuulla taas esittelyjä teistä lukijoista :)
Tein kuusi vuotta sitten blogiin kyselyn otsikolla "Keitä te olette?". Postaukseen on vielä silloin tällöin tipahdellut satunnaisia vastauksia viimekin vuosina, mutta nyt voisi olla erittäin hyvä aika uusintakierrokselle. :) Kuuden vuoden aikana lukijakunta on varmaankin elänyt vaikka kuinka ja olisi tosi kiva kuulla millaisia ihmisiä siellä ruudun takana tätä nykyä nököttelee :)
Missä elämäntilanteessa olette? Onko enemmistö teistä opiskelijoita, työssäkäyviä, perheellisiä? Eläkkeellä? Alle 2-kymppisiä, yli 2-kymppisiä?
Olen saanut kommenttien kautta sen käsityksen, että lukijakuntani jakautuu yllättävän laajalle ikähaarukalle nuorimpien ollessa 12-13-vuotiaita ja varttuneimpien yli 60-vuotiaita. Se on kyllä mahtavaa :) Jos bloggaajana tai blogina voi olla iätön ja vedota monen ikäisiin, sehän on tosi hyvä juttu ^_^
Karkkipäivän lukijoita Tallinnan matkalla
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin huomaan nuorempien lukijoiden kommentteja lukiessa miettiväni, että olen jotenkin hurjan otettu siitä että 20-vuotiaskin voi samaistua juttuihini tai olla kiinnostunut siitä mitä sanottavaa täti-ihmisellä on. (En mä mielestäni ole täti mutta 2-kymppisen näkökulmasta ikäni puolesta kyllä ;))
Oikeasti ihan kipeää että voisin olla joidenkin lukijoideni äiti, vaikka sellaisten joiden kommentteja lukiessa tuntuu että luen jonkun oman ikäiseni ajatuksia. :) Kai me kaikki ollaan tosiaan lopulta iättömiä... ehkäpä ainakin sellaiset ihmiset jotka ovat syystä tai toisesta jääneet Karkkipäivän lukijoiksi. <3
Karkkipäivän lukijoita Sokosen ja Karkkipäivän kauneusillassa
Hei, olisitteko niin kivoja että haluaisitte esittäytyä? Kertoa muutamalla rivillä itsestänne, jotain mitä vain tulee mieleen :)
Olisi hurjan mielenkiintoista saada päivitetty käsitys lukijakunnastani. Ja vaikka tänään päivemmällä kerroin, että suren sitä kuinka en pysty tai ehdi vastaamaan kaikkiin kommentteihin, niin joka ikisen kommentin luen, aina. Siksi kommenttien julkaisu välillä laahaa perässä, koska julkaisen aina sitä mukaa kun ehdin lukemaan. Vastaus ja reaktio jokaiseen kommenttiin on itse asiassa olemassa, mutta ne eivät näy teille koska ne ovat reaktioita pääni sisällä ja sydämessä. (Aargh miten imelän kuuloista mutta ymmärrätte mitä haluan sanoa...) Ihan niinkuin joku mun kirjoitus huulipunamokasta tähtiravintolassa voi naurattaa jotakuta teistä vielä seuraavanakin päivänä vaikka ette olisi kommentoineet juttuun mitään, samalla lailla monet teidän kommentit ja kertomanne jäävät mun mieleen ja vaikuttavat minuun, vaikka en blogissa mitään vastakommenttia jättäisikään.
Että niin :)
Karkkipäivän lukijoita Jyväskylän Ekolo-miitissä
Lukijat - osalla on kasvot, osalla ääni, osalla ei kumpaakaan. Osalla kuvittelemani kasvot ^_^ Suurimmasta osasta en tiedä mitään.
Keitä siellä on? :)
P.S. TÄHÄN postaukseen tulleisiin kommentteihin mä haluan ja aion vastata ihan jokaiseen :) Julkaisen esittelyjä ja vastailen hiljalleen tässä viikon aikana, työpäivät (ja muuan äiti-statuksinen kesävieras) valitettavasti entisestään hidastavat mun vastaustahtia. Ihana lukea mitä olette kertoneet itsestänne, hauskoja ja kiinnostavia minielämäkertoja ^_^ Symppiksiä tyyppejä siellä ruudun takana :) Näihin on kiva palata myöhemminkin, ihan niinkuin siihen kuuden vuoden takaiseenkin esittelypostaukseen.
30.6. Tällä hetkellä 166 julkaisua odottavaa komenttia :)
5.8. Vieläkin kesken, pidin heinäkuun lomaviikot taukoa. Kerron kun saan kaikki luettua ja vastattua. :)
Olen blogannut lähestulkoon päivittäin yli seitsemän vuoden ajan. Tai oikeastaan bloggaan ihan joka päivä, sillä niinäkin päivinä jolloin en julkaise mitään postausta, puuhailen blogin parissa; kirjoitan seuraavan päivän juttua (joskus kirjoitan jotain juttua hiljalleen monta päivää), otan tuotekuvia tai vastaan kommentteihin. Karkkipäivä on todellakin ollut läsnä elämässäni joka päivä, 2509 päivää tähän saakka. Se on huima määrä.
Vuosiin on mahtunut vain yksi kuu, heinäkuu vuonna 2011, jolloin pidin tietoisesti vapaata bloggauksesta. "Lomankin" aikana olin kuitenkin näköjään julkaissut 6 postausta, mm. tämän jolle olen pitkään suunnitellut jatkoa: Meikkikuvia 90-luvun Vogue-lehdistä. Arkistoja on kyllä niin veikeä tutkia, moni postaus tuntuu edelleen niin tuoreelta että sitä ihan hätkähtää tajutessaan että välillä on hujahtanut vuosia. Ja Vogue-jutun jatkokin on edelleen tekemättä ^_^
Bloggauksesta on vaikea "lomailla" koska se on niin ihanaa ja hauskaa. Se on elämäntapa. Mutta samalla siinä on myös ikäviä puolia. Juttuja, joiden vuoksi välillä mietin, että tämä voisi jopa olla syy lopettaa.
Bloggaamisessa ihaninta on:
Asioiden jakaminen toisten kanssa. Sosiaalinen kokeminen. Bloggaamalla jostain kokemastaan sen voi kokea myös muiden näkökulmasta, kommenttien ja keskustelun kautta. Se antaa valtavan paljon. Yksinkertaisimmillaan pinnallisia tuotevinkkejä, syvällisimmillään uusia oivalluksia.
Joskus alussa ajattelin blogin olevan alusta itseni toteutukselle, kuin pieni "ateljee" jossa silmämeikkimaalari-Sanni esittelee päivän värikkäitä maalauksiaan ja välillä ajatuksiaan meikeistä ja muusta kosmetiikasta. Mutta hyvin pian huomasin, että tekee mieli kirjoittaa muustakin. Sirotella joukkoon elämän pikku juttuja. Alussa tunsin suunnilleen puolustelun tarvetta näille täysin off topic -jutuille, kunnes tajusin, että sehän on ihan bää, ei blogin tarvitse fakkiutua yksinomaan siihen teemaan jonka ympärille se on perustettu.
Kun annoin itselleni luvan kirjoittaa mistä tahansa, eikä Karkkipäivä ollut enää "pelkkä" meikkiblogi, aloin tykätä blogistani vielä enemmän. Paikkana. Juuri sellaisena kuin sivupalkin viimeisin blogikuvaus kertoo: oma hyvän mielen paikkani jossa saan yhdistää kaikki elämäni inspiroivimmat asiat.
Karkkipäivä on minulle kuin sekoitus kauneustuotepalstaa ja kirjeystävyyttä. Täällä on se "virallisempi" kauneustuotearvostelupuoli ja sitten ne kaikenkarvaiset ajatusvirtaukset joita kirjoitan kuin olisitte kavereitani. Kirjekavereille en ehkä olisi koskaan raapustellut analyysiä maskaraharjojen kaarevuudesta tai kasvojenpuhdistusgeelin vaahdonmuodostuksesta, tai intoillut täydellisen violetista luomiväristä. Mutta täällä voin sen tehdä. :)
Bloggaamisessa ihanaa on myös spontaanius. Hetkessä oleminen. En haluaisi kirjoittaa lehteen jonka jutut ovat tarkasti suunniteltuja, aikataulutettuja ja tiettyyn sanamäärään sidottuja. Ja journalistiseen tyyliin kirjoitettuja, tietenkin. Toki suunnittelen bloginkin juttuja, mutta annan aina tunteen ohjata enkä osaisi koskaan suunnitella viikon postauksia etukäteen - teemaviikot poislukien. Julkaisen useimmiten juuri sitä mikä sillä hetkellä tuntuu siltä että nyt tää haluaa ulos. Kuten tänä aamuna tämä kirjoitus :) Vaikka olin eilen ajatellut laittaa tänään jutun juhannusruoista :)
Bloggaamisen suola on tietysti vastakaiku, se palaute mitä saan teiltä lukijoilta. Se, että onnistuu jollain tekemisellään ja kirjoittamallaan tuomaan ihmisille iloa, hyvää mieltä tai ylipäänsä positiivisia tuntemuksia - tai vaikka uusia näkökulmia, se on jotain ihan mahtavaa. Se tekee minut onnelliseksi. Oli se sitten yksinkertainen silmänrajausvinkki, oivallus poskipunan käytöstä, inspiraatiota aamiaispöytään tai vinkki Kreikan kätketystä saarihelmestä. Tai jotain abstraktimpaa.
Jos jotakuta hymyilyttää tai jopa naurattaa blogiani lukiessa, olen onnistunut. On huikeaa pystyä vaikuttamaan tuntemattomaan ihmiseen niin, että hänen päivänsä saattaa alkaa hymyllä kiitos jonkun hassun havainnon josta olen kirjoittanut. Se on minulle henkilökohtaisesti blogin suurin voimavara, suurinta mitä se voi antaa. Ei niinkään se, myytiinkö jotain antioksidanttivoidetta hyllyt tyhjiksi kun satuin siitä tykkäämään.
Bloggaamisessa ikävää on...
Kun ei ehdi vastata kaikkiin sähköposteihin ja kommentit kasaantuvat. :´-(
Kun omaa empaattisen luonteen, ahdistuu, kun joutuu jättämään jonkun huomiotta. Niin kovasti kuin haluaisin vastata ihan jokaiselle, asiat täytyy priorisoida. Koneen ääressä haluaa istua vain määränsä verran ja lopun ajan tehdä jotain muuta rentouttavaa; laittaa ruokaa, lukea, lähteä kävelylle. Vaikka kuinka vastaisin mielelläni kaikille, niin vielä mieluummin käytän aikaa uusien postausten tuottamiseen.
Kummatkin ovat blogisisältöä: itse postaukset ja vastaukset kommentteihin. Niiden arvottaminen on vaikeaa. Ajattelen kommenttien jättäjiä yksilöinä ja näen asian heidän kannaltaan niin, että jos en vastaa, olen laiminlyönyt heidät. Voi hyvin olla, että monet lukijat ymmärtävät, että bloggaaja ei välttämättä ehdi vastata kaikkiin kommentteihin, eivätkä loukkaannu. Mutta itse koen jokaisen, etenkin henkilökohtaista tai kantaaottavaa, keskustelullista näkökulmaa sisältäneen kommentin vastaamatta jättämisen raskaana. Tulen surulliseksi kun ajattelen, että vaikka voin ilahduttaa sataa ihmistä postauksella, saatan samalla myös loukata kahta ihmistä kun en ehdi vastata heille. Puntarointi näiden kahden välillä: painaako sadan ihmisen ilo enemmän kuin kahden ihmisen mahdollinen mielensä pahoitus? Pitäisikö priorisoida kommentteihin ja henkilökohtaisiin lukijasähköposteihin vastaus ja julkaista vähemmän postaussisältöä...? Kummanko voi arvottaa tärkeämmäksi?
Tämä on ikuinen ristiriita joka painaa minua välillä niin pahasti että koen fyysistä pahaa oloa kun mietin "laiminlyötyjä" kommentteja.
Herkän ja ylitunteellisen persoonallisuuden haasteita. Joku sanoisi tähän että "Voi hyvää päivää, kaikkea sinäkin murehdit". Ja on sanonutkin. "Mitä sä oikein käytät energiaasi tuntemattomien ihmisten miettimiseen, mitä väliä heillä on?"
No heillä on väliä. Ilman lukijoita ei ole blogia - ainakaan sellaista blogia jota itse haluan kirjoittaa.
Bloggauksessa ikävää on myös (niin hullulta kuin se kuulostaakin, koska se on samalla myös positiivista), kokonaisvaltaisuus. Eli blogin muuttuminen elämäntavaksi jota on vaikea erottaa muusta ajasta ja olemisesta. Blogi on mukana kaiken aikaa, ihan joka ikinen hetki. Sitä ei voi sulkea pois päältä. Mitä ikinä teenkin, huomaan kohta miettiväni tilannetta blogin kannalta; saisiko tästä blogisisältöä? Kuvaanko tämän annoksen? Miten saisin ikuistettua tämän hetken ja tunteen blogiin...?
Se on mukavaa, koska asioiden jakaminen tuo minulle iloa ja haluan kirjoittaa joka päivä. Mutta samalla se on myös... jotenkin raskasta. Joskus tuntuu, että käytän ihan liikaa aikaa blogijuttuihin. Minulle tekisi hyvää pitää pari blogivapaata päivää viikossa, niin että en kirjoita tai kuvaa yhtään mitään blogia varten, vaikka en ajatuksistani blogia voi sulkeakaan. Käytännössä se ei kuitenkaan ole onnistunut. Lopulta en koskaan malta olla kirjoittamatta, kuvaamatta ja säätämättä jotain blogiin liittyvää. Ja samalla varastossa on jo valtavasti puolivalmista materiaalia jonka voisin työstää ulos, mutta en tee sitä vaan innostun joka päivä jostain uudesta. Ja kohta ahdistaakin sitten se jonossa olevien juttujen paljous, "Kun tääkin piti julkaista jo puoli vuotta sitten".
Ihan hullua. Mutta nämä on näitä juttuja jotka tekee meistä ihmisiä. Kaikki toimintamme ei aina ole järkevää ja loogista. Sitä voi vain olla kyydissä ja ihmetellä, että "Jaa, näin minä sitten teen".
Jatkan tällä kiikkulaudalla tasapainottelua, samalla nauttien jokaisesta päivästä bloggaajana, iloiten joka kerta kun sormi on taas painanut "Julkaise"-nappia. <3 Ja välillä kokien surua kommenteista tai siitä, että blogin parissa vietetty aika on pois parisuhteesta tai ystävien kanssa vietetystä ajasta. Tai vaikka siitä Taru Sormusten Herrasta -kirjan lukuprojektista.
Mukavaa sunnuntaita kaikille, saimmehan me sitten kuitenkin lämpimän, aurinkoisen juhannuksen :) (Kuvat Finströmin Tjudöstä jossa itse vietän viikonloppua.)
.
P.S. Vielä tämän päivän loppuun on aikaa osallistua juhannusarvontoihin: täällä olisi tarjolla The Body Shopin Drops Of Light -seerumi ja täällä Essien kynsilakkoja. :) Niin joo - arvonnatkin on muuten bloggauksessa ihanaa! ^_^
