Uusia luonnonkosmetiikkamerkkejä syntyy kuin sieniä sateella, ja olen jälleen tutustunut yhteen pienempään ja vähemmän tunnettuun sellaiseen. Sain belgialaisen Cîmen tuotteita testiin helsinkiläiseltä Pur-hyvinvointikaupalta.

Sain valita kaksi tuotetta, ja plokkasin valikoiman kevyimmältä vaikuttavan kasvovoiteen Daisy Delightin sekä monitoimikuivaöljyn.

Olin sijoittanut Cîmet alunperin testiaikataulussani myöhäissyksyyn/alkutalveen, mutta koska viikolle 32 kaavaillut Laveran Q10-voiteet osoittautuivat liian täyteläisiksi testattavaksi kesäaikaan, Cîmet pääsivät etuilemaan testituotejonossa ja hyppäsivät Laveran tilalle ^_^ Minullahan on nyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa käytössä testikosmetiikan aikataulutus etteivät tuotteet "unohdu" ja jää liian pitkäksi aikaa lojumaan laatikoihin. Kuten monille tuotteille tunnetusti on käynyt vuosien varrella :)

Kuvat: Cîme

Kerrotaan alkuun muutama sana Cîmen taustasta. Merkin ovat perustaneet vuonna 2012 kolmikymppiset ystävykset Anke de Boeck ja Isabel Coppens, ja tiimin kolmas jäsen on Anken isä, 30 vuotta kosmetiikan raaka-ainekehityksen kanssa työskennellyt Walter de Boeck.

Inspiraatio oman kasvipohjaisen kosmetiikkasarjan kehitykseen syntyi Anken ja Walterin patikkamatkalla Intian Ladakhilla Himalajalla. Alueen kauneus, paikallisväestö ja vuoristokasvit tekivät isään ja tyttäreen syvän vaikutuksen, ja kotona Belgiassa lähtivät liikkelle pyörät jotka johtivat Cîmen syntyyn.

Kaikissa Cîmen tuotteissa on käytetty vaikuttavina aineina Himalajan alueen kasveja. Yrityksen toimintafilosofian kulmakiviä on tukea nepalilaisia viljelijöitä, ja tuotteissa käytetyt raaka-aineet ostetaan reilun kaupan periaattein suoraan viljelijöiltä. Osan tuotoistaan Cîme lahjoittaa nepalilaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin Nepal Trust -järjestön kautta. Projekteista voi lukea lisää täältä.

Daisy Delight Brightening Day & Night Cream 37,20€ / 50 ml

Voiteesta tuli minulle välitön mielleyhtymä ranskalaisen Marilou Bion voiteisiin, joita testasin niinkin kauan kuin viisi vuotta sitten. Kosmetiikkatuotteiden koostumukset ja etenkin tuoksumaailmat jättävät minulle hyvin vahvoja muistijälkiä, ja on jännä miten joku samantyyppinen tuoksu voi aktivoida muistot vaikka monien vuosien jälkeen.

Saattaahan vaikka olla, että Cîmen tuotteita valmistaa sama valmistaja kuin Marilou Bion..? Cîmen tuotteet nimittäin valmistetaan myös Ranskassa, vaikka yritys on belgialainen. Kummallakin merkillä on Ecocertin sertifikaatti.

Marilou Bion konsepti on aivan erilainen kuin Cîmen, se on ns. halpissarja jota tuotetaan yksinkertaisella reseptiikalla isoissa erissä ja halvoissa pakkauksissa. Cîmen tuotteet taas pohjautuvat yllämanittuihin Nepalista tuotettuihin reilun kaupan kasviraaka-aineisiin, tuotteita valmistetaan pienissä erissä ja pakkausdesigniin on panostettu enemmän. Cîme-kasvovoiteen litrahinta onkin lähes kolminkertainen Marilouhun verrattuna.

Silti, koostumuksissa ja tuoksumaailmassa on jotain hyvin samankaltaista. Daisy Delight -voide tuntuu, no, on tylsää käyttää sanaa 'halvalta' (etenkin näin sympaattisen, hyvällä asialla olevan merkin kohdalla), mutta toisaalta se on ihan pätevä ilmaisu kuvaamaan vastakohtaa 'ylelliselle' tai harkitulle, viilatulle koostumukselle. Cîmen voide ei ole huonoa, se vain on elämyksellisesti hyvin tavallinen ja perusvoiteen omainen. Kukkainen tuoksu on sekin, no höh, ei tähän kuvaavampaa sanaa keksi kuin halpa. Lähes 40 euron hinnalla odottaisi kenties hienostuneempaa kokonaisuutta, MUTTA, toisaalta, Cîmen tuotteita ostaessa asiakas maksaa myös tukeakseen yrityksen Nepali-projekteja. Näin ainakin arvaisin.

Beautifying Dry Oil 39,90€ / 100 ml

Jos Daisy Delight jättikin vaisut fiilikset, niin kuivaöljy hieman kohottaa Cîme-testiajon kokonaispisteitä. :) Kuivaöljy oli oikein miellyttävä tuttavuus niin koostumuksensa, tuoksunsa kuin pakkauksensa perusteella.

Mm. seesamiöljystä, aprikoosinkiviöljystä, tyrnimarjan siemenöljystä, ruusunmarjan siemenöljystä ja porkkanaöljystä koostuva öljyseos levittyy ja imeytyy iholle nopeasti eikä tunnu raskaalta. Kuivasta ihofiiliksestä vastaa incissä ykkösenä koreileva dicaprylyl carbonate. Se on kasviperäinen öljymäinen aine, joka jättää iholle samettisen, jopa vähän silikonimaisen tuntuman. Kuivaöljyjäkin on erilaisia, toisten ollessa ohuempia ja toisten vähän täyteläisempiä. Cîmen öljyn koostumus on mielestäni mukavaa medium-tasoa.

Tuoksu ei ole yhtään "halpa" vaan erittäin miellyttävä. Kaiken kaikkiaan kuivaöljyssä on kokonaisuutena ylellisempi fiilis kuin Daisy-voiteessa.

Monikäyttöistä kuivaöljyä voi käyttää niin vartalon, kasvojen kuin kynsinauhojen kosteutukseen, hiuksiin tai kylpyveteen. Itse olen testannut öljyä vartalolle ja sekoitettuna hiustenhoitoaineeseen.

Vaikka kyseessä onkin helposti imeytyvä kuivaöljy, kannattaa se kuitenkin ihanteellisimmin levittää kostealle, esim. suihkun jälkeen juuri pyyhekuivatulle iholle (ei siis märälle). Öljy imeytyy aina parhaiten kostealle iholle. Kerran innostuin suihkimaan täysin kuivuneelle iholleni Cîmeä vähän liikaakin koska sen miellyttävän ei-rasvainen koostumus saattaa rohkaista siihen :D, ja tuolloin iho jäi kiiltämään eikä kaikki öljy imeytynyt. Kostealle iholle levittäessä pinta ei jää öljyn imeydyttyä yhtään tahmeaksi tai kiiltäväksi.

.

Cîmen tuotteita saa Pur-myymälöistä Helsingin Kampista ja Hakaniemestä sekä Purin nettikaupasta.

*

Luonnonkosmetiikan kyseenalaisesta markkinointityylistä

Tähän loppuun liitän vähän erillisenä aiheena pienen kirjoituksen luonnonkosmetiikan markkinointiin liittyvästä epäkohdasta johon törmään jatkuvasti ja joka ärsyttää sen verran, että nyt minun täytyy avautua siitä. Nimittäin ekokosmetiikan markkinointi "normikosmetiikkaa" parempana vaihtoehtona liioitelluin, perusteettomin tai jopa täysin keksityin väittein.

Itsehän suosin luonnonkosmetiikkaa eli pidän sitä (omien mieltymysteni pohjalta ja ympäristön kannalta) parempana kuin normikosmetiikkaa - mutta en käsitä enkä hyväksy tapaa, jolla jotkut tahot markkinoivat luonnonkosmetiikkaa.

Valitettavan usein näkee luonnonkosmetiikan paremmuutta perustelevien kirjoitusten sortuvan paikkansapitämättömiin, harhaanjohtaviin tai muuten vain kyseenalaisiin väitteisiin. Törmäsin tällaiseen viimeksi Cîmen sivuilla.

Cîmen, kuten niin monen muun luonnonkosmetiikkamerkin sivuilla halutaan perustella sitä, miksi kasvipohjaiset tuotteet ovat iholle parempia kuin synteettisiä ainesosia sisältävät.

Yksi tyypillisimmistä esimerkeistä on mainita silikonit ja mineraaliöljyt ja niiden kalvoa muodostava ominaisuus, ja kuinka iho tämän kalvon alla ei sitten voi hengittää ja tukkiutuu. Kyllä, joidenkin ihmisten iho tosiaan reagoi kalvonmuodostajiin näin - mutta mitä ekomarkkinoijat jättävät kertomatta on se, että yhtä monien ihmisten iho saa näistä voimakkaasti okklusiivisista ainesosista päinvastoin ylivertaisesti parhaan avun kosteuden säilyttämiseen iholla, etenkin hyvin kuivalla ja atooppisella ihotyypillä. Mainitsematta jätetään myös se, että ihan samalla mekanismilla myös ne luonnolliset kalvonmuodostajat kuten paksut kasviöljyt ja vahat, voivat tukkia ihoa. Yksi saa finnejä parafiiniöljystä, toinen oliiviöljystä. Ei missään ole todistettu että pelkästään synteettisesti valmistetut ainesosat tukkivat ihohuokosia.

Sitten tuo alleviivaamani teksti, josta tekisi melkein mieli laittaa cîmeläisille palautetta. "Suuri osa siitä, mitä ihollesi levität, imeytyy suoraan verenkiertoon", väitetään Cîmen tekstissä, mikä ei missään nimessä pidä paikkaansa. (Ja tällä perusteella Cîme suosittaa, että on parempi laittaa iholle eli verenkiertoon luonnollisia ainesosia kuin "potentiaalisesti vaarallisia kemiallisia aineita".) Tällaisten aivan turhaa pelkoa ja huolta ruokkivien epätosien väittämien sisällyttäminen markkinointiteksteihin on mielestäni todella epäammattimaista.

Ensinnäkin, kosmetiikkatuote ei saa lain mukaan imeytyä verenkiertoon. Sellaista kosmetiikkaa ei siis edes valmisteta. Toisekseen, vaikka kovasti yrittäisimmekin valmistaa verinahkaan asti imeytyvää kosmetiikkaa, se olisi pirun vaikeaa. Ihoon on tosiasiassa todella, todella vaikeaa saada imeytymään mitään ja suurin osa aineista pysähtyy kuolleista ihosoluista koostuvaan stratum corneum -kerrokseen. Iho on elin jonka tehtävä on suojata elimistöä eli nimenomaan estää ulkopuolisten aineiden läpipääsy. Sen rakenne toimii siis aktiivisesti aineiden imeytymistä vastaan. Incimixin Annina Nyholm on kirjoittanut aiheesta loistavan, informatiivisen kirjoituksen jonka lukemista suosittelen kaikille, jotka pelkäävät "pahojen kemikaalien" päätymistä elimistöönsä kosmetiikan kautta.

Luonnonkosmetiikka on hieno juttu ja itse kannatan sitä täysin sydämin, mutta olen samalla tietoinen siitä, ettei luonnonkosmetiikka ole ihonhoidollisesti ja terveyden kannalta jokaiselle paras valinta. Ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta luonnonkosmetiikan paremmuutta voi perustella, mutta ei sillä, että luonnon raaka-aineet olisivat kaikkien iholle parempia, puhtaampia ja turvallisempia kuin synteettiset. Sellaiset väitteet ovat höpöhöpöä.

Got it off my chest ^_^

Tässäpä yksi näitä postausraakileita, joka on odottanut luonnoksissa varmaan puolitoista vuotta :)

Alunperin minun piti jakaa vain siskoltani saama vinkki "kreikkalaiseen" soijajogurttiin, mutta viime keväänä löysin vielä kaksi uutta tapaa kuohkeuttaa ja täyteläistää (soija)jogurtti. Nyt kaikki kolme pääsevät ulos yhdessä läjässä :)

Olen antitrendikkäästi maitotuotteiden (paitsi itse maidon) suurkuluttaja, ja syön päivittäin erilaisia sekoituksia jogurttia, rahkaa ja raejuustoa. Jos oikein haluan herkutella, lisään mixeihin myös ricottaa tai mascarponea. Onnekseni maitotuotteet eivät aiheuta minulle vatsaoireita joten saatan syödä niitä vaikka kuinka paljon. Kuitenkin, koska haluan pitää jonkinlaisen balanssin ravintoni eläin- ja kasvirasvoissa, syön osan jogurtista soijajogurttina. Samalla logiikalla (vaikkakin myös maku ja hiilaripitoisuus vaikuttavat vahvasti asiaan), käytän kahvissa soijamaitoa lehmänmaidon sijaan. Koska syön myös runsaasti juustoa, pidän järkevänä korvata osa perinteisistä maitotuotteista soijatuotteilla ja saada näin tasapainoisempi suhde kovien ja pehmeiden rasvojen välille.

Tällä pohjalla ennen niin valtavasti kuluttamani kreikkalainen ja turkkilainen jogurtti ovat vaihtuneet lähes yksinomaan soijajogurttiin. Maustamattoman soijajogurtin maku jakaa mielipiteitä ja on tottumiskysymys. Soijajogurtti on mielestäni parhaimmillaan joko sekoitettuna muihin maitotuotteisiin, maustettuna marjoilla tai myslillä ja/tai tuunattuna yhdellä tänään esitellyistä jipoista.

1 Valutuskuohkeutus eli "kreikkalainen" soijajogurtti

Soijajogurtin rakenne on tunnetusti ohut ja vesimäinen, ja rasvaprosentti on aina sama (2%). Paksumpia, rasvapitoisempia versioita ei markkinoilta löydy. Täyteläisemmän soijajogurtin kaipuussaan siskoni oli keksinyt valuttaa soijajogurtin kreikkalaisten jogurttien tapaan, ja sehän toimii!

Saadaksesi kermaisemman soijajogurtin, kaada purkin sisältö harsolla vuorattuun siivilään, laita siivilä kulhoon ja kulho jääkaappiin. Anna valua yön yli. Aamulla sinulla on "kreikkalainen soijajogurtti" :) Mums!

Valutettu jogurtti säilyy jääkaapissa useita päiviä.

2 Lesitiinikuohkeutus

Tämän kikan opin Fitfarm-ruokavaliokokeilulla viime keväänä.

Ruokavalioni mukaan minun tuli sekoittaa jokailtaiseen rahka-annokseeni ruokalusikallinen lesitiinirakeita. Aiemmin lesitiini on ollut minulle tuttu lähinnä suklaalevyjen ainesosalistoista, soijalesitiiniä käytetään suklaassa emulgaattorina. Fitfarm-valmentajaltani opin, että lesitiini on myös tärkeä aine elimistön rasva-aineenvaihdunnan kannalta. Lesitiini itsessään koostuu pääosin fosfolipideistä eli on lähes pelkkää rasvaa, mutta "hyvää rasvaa" ja edistää elimistön rasva-aineenvaihduntaa. Sittemmin olen havainnut, että lesitiini on monen kuntosaliharrastajan suosima ravintolisä.

Kun ensimmäiset kerrat sekoitin lesitiinirakeita rahkaani, olin vähän että yäk. Rakeiden ominaismaku ei ole erityisen vahva, mutta eivät ne minusta myöskään parantaneet rahkasekoituksen makua.

Kerran en ehtinyt syödä rahkaa vaan se jäi rakeineen jääkaappiin pariksi tunniksi. Kun otin sen uudelleen esiin olivat rakeet sulaneet kuin pieniksi keltaisiksi kinuskipisaroiksi. Sekoitin pisarat rahkaan ja nyt makuelämys oli ihan toinen, ei pelkästään maun vaan ennen kaikkea koostumuksen kannalta. Jäykkä, rasvaton rahka oli muuttunut liukkaan vanukasmaiseksi. Täyteläiseksi, mutta aivan eri tavalla täyteläiseksi kuin miltä korkeamman maitorasvaprosentin omaava rahka maistuu. Vaikka lesitiini on rasvaa, se ei tuo samanlaista rasvaista makua kuin eläinrasva. Olin aivan ihastunut.

Myöhemmin aloin sekoittaa lesitiiniä myös soijajogurttiin, ja transformaatio on yhtä mieleinen. Lirusta jogurtista tulee samettisen kuohkea ja kreemimäinen. Vähän kuin vanukas. Oma annostussuhteeni on noin ruokalusikallinen kahteen desiin jogurttia, suuremmalla lesitiinipitoisuudella saa epäilemättä yhä vain vanukasmaisemman tuloksen.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan :) Efektiä ei tule tajunneeksi jos vain tekee ohjeen mukaan eli sekoittaa rakeet rahkaan tai jogurttiin (tai puuroon, smoothieen...) ja syö samantien. Rakeiden kunnollinen liukeneminen ja kermaistumisefekti vaatii vähintään tunnin seisomisajan, ne eivät sula kovin nopeasti. Itse teenkin aina niin, että laitan rakeet jogurttiin jo edellisenä iltana tai heti ensimmäiseksi aamulla herättyä, niin jogu ehtii kermaistua ruokailuun mennessä :)

3 Proteiinijauhekuohkeutus

Myös tämän kikan opin Fitfarm-ruokavalion kautta, tosin oman ohjemuokkauksen kautta.

Ruokavaliooni kuului välipalana proteiinijauhepitoinen smoothie, jota en kuitenkaan onnistunut mahduttamaan päivittäisiin aterioihini. Koska smoothien sisältämä proteiini- ja energialisä oli kuitenkin valmentajan mielestä tärkeä, se lisättiin osaksi aamiaista joka puolestaan oli minulle alun perin energiamäärältään aivan liian pieni.

En oikein ole pirtelöihmisiä ylipäänsä, joten muutin smoothien jogurtiksi; sekoitin protskujauheen ja määrätyt hedelmät tai marjat ja pähkinät (käytännössä omatekoisen siemenmyslin) veden sijasta pieneen määrään soijajogurttia. Totesin, että heraproteiinijauheella oli lirujogurtin koostumukseen positiivinen vaikutus: vetisyys katosi ja jogurtista tuli kuohkeaa ja paksumpaa. Ei samettista niinkuin lesitiinillä tai valuttamalla, koska heraproteiinijauhe on rasvatonta, mutta kuitenkin ihan erilaista kuin ilman jauhelisää. Kuohkea on juuri oikea sana.

Käyttämäni mittasuhde on 5 g proteiinijauhetta 100 g soijajogurttia.

Lesitiinituunaus on kaikkein eniten mieleeni ja nykyään minulla kulkeekin lesitiiniraepussi mukana aina reissuissakin. :) Täytyy joskus kokeilla lesitiiniä myös puuroon, voisin kuvitella että sillä saa täyteläistettyä kivasti veteen keitetyn puuron.

.

Kaikkia kolmea kuohkeutuskikkaa voi totta kai käyttää soijajogurtin lisäksi myös tavalliseen luonnonjogurttiin. Maitojogurtista vain on jo valmiiksi saatavilla ohuempia ja täyteläisempiä koostumuksia mutta soijaversiosta ei. Mielestäni myös lesitiinin ja heraproteiinijauheen maku sopii paremmin yhteen soijajogurtin kuin maitojogurtin kanssa. Koska soijajogu on itsessään niin pliisun makuista, ei lesitiinin ja heran oma maku heikennä makuelämystä vaan päinvastoin parantaa sitä, kun taas maitojogurtin miellyttävänä pidettyyn ominaismakuun ei moni mielellään kajoa. :)

”Saanko kysyä yhtä juttua”, sanoi lukijani Vilma viime viikon perjantaina, kun istuin hänen ja miehensä viihtyisässä purjeveneessä Maarianhaminan itäsatamassa. ”Miltä tuntuu olla tunnettu? Miltä tuntuu kun niin moni tietää kuka sä olet ja varmaan tunnistaa kadulla?”

Menin vähän hämmennyksiin. Olenko minä tunnettu? Voiko minusta käyttää sellaista ilmaisua? Kerroin Vilmalle, ettei minulla ole sellaista kokemusta itsestäni, tuntui melkein kiusalliselta edes spekuloida asiaa. Vilma oli toista mieltä ja myönsi jopa jännittäneensä tapaamistamme, kun minä olen, öh, tunnettu. Karkkipäivän Sanni. Joku jännittää minun tapaamistani...?

Minun mielessäni ’tunnettuja’ ovat julkkikset, poliitikot ja muut julkisuudessa paljon olevat henkilöt, jotka syystä tai toisesta esiintyvät eri medioissa niin usein että heistä tulee kansalle "tuttuja". Minä esiinnyn vain omassa mediassani, blogissani.

Ovatko kaikki julkista blogia pitävät henkilöt tunnettuja koska heillä on netissä sivusto, jota kellä tahansa on mahdollisuus lukea? Jos eivät, niin miten määritellään ’tunnettu bloggaaja’? Lukijamäärien perusteella? Julkisuushakuisuuden perusteella? Keskustelupalstojen perusteella..? ”Noniin, minusta on nyt kirjoitettu Vauvaan 12 ketjua, olen tunnettu!”

Itse asiassa sain saman tyyppisen kysymyksen keväällä eräässä Skype-haastattelussa, jossa eräs toinen lukijani haastatteli minua pro gradu -tutkielmaansa aiheesta ”yksityisyyden hallinta blogeissa”. Minua pyydettiin pohtimaan, miten koen yksityisyyden ja tunnettuuden rajat, ja miltä tuntuu kun vaikka tunnistetaan kaupungilla. Tuolloinkin pasmat menivät sekaisin ja tunsin oloni kiusaantuneeksi ja oudoksi. Siis mitä, olenko minä jostain perspektiivistä tunnettu? Kirjoittelen netissä jostain kosmetiikkapurkeista ja juustoaddiktiostani.

Mistä sitä itse tietää onko jollain lailla tunnettu, kun eihän sitä konkreettisesti voi nähdä tai tuntea? Kun linkki julkisuuteen on vain se oma palsta netissä eikä naama korista lehtiä eikä heilu jossain kaikenmaailman tosi-tv-ohjelmissa tai visailuissa? Toki on henkilöitä, jotka ovat alunperinkin aloittaneet blogin tavoitellakseen julkisuutta ja heitä miellyttää ajatus oman nimen ja naaman tunnistettavuudesta, mutta se on eri juttu. Tosin en tiedä kuinka monesta tällaisesta henkilöstä sitten lopulta tulee tunnettu. Uskon, että valtaosa bloggaajista kirjoittaa blogiaan ihan muiden asioiden kuin "kuuluisuuden" motivoimana. Minäkin kuulun tähän porukkaan.

Tiedän, että Suomessakin on tosi suosittuja bloggaajia jotka voisi jopa nähdä julkkiksina, kuten Mungolife-Anna ja ehkä WTD-Nata (ja joo, näin Linda Juholan Ruotsin TV:ssä kun istuin viimeksi laivassa Turusta Maarianhaminaan), mutta kovin monen muun bloggaajan kohdalla en osaisi käyttää ilmaisua ’tunnettu’.

Indiedays-kollegani Annika O. oli pari vuotta sitten yksi Suomen googlatuimpia ihmisiä (ja on ehkä edelleen..?), ja tuolla perusteella henkilöä kai voi jo pitää varsin tunnettuna. Itse en kuitenkaan osaa nähdä Annikaa julkkiksena (anteeksi Annika), juuri siksi kun hän on bloggaaja. Voi tietysti olla, että kuulun tässä asiassa ja kokemuksessa vain väärään ikäpolveen ja bloggaajien julkkis-status on vahvempi nuoremman ikäluokan keskuudessa. Mitä muut mun ikätoverit sanovat..?

Blogikulttuuri on erilaista eri maissa, ja esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassahan monet bloggaajat ovat julkkisasemassa siinä missä missit ja ministeritkin. Ja onhan siellä niitä bloggaajamiljonäärejäkin. Mutta Suomessa on eri meininki, täällä blogiscene on edelleen paljon arkisempi ja maanläheisempi. Ainakin minun mielestäni. Ei täällä bloggaajat mun mielestä ole mitään "somebodyja" :)

Mitä te ajattelette bloggaajien tunnettuudesta? Mikä määrittelee, onko joku blogi tai bloggaaja ’tunnettu’?

Onko Suomessa teidän mielestänne julkkisbloggaajia?

Silmäpussibloggaaja nuotiolla :)

P.S. Olisi muuten tosi kiinnostavaa kuulla kommentti aiheeseen myös joltain näiltä suosituimmilta bloggaajilta, kuten juuri Annikalta, Annalta tai Lindalta. Kokevatko he itsensä kuuluisiksi tai suorastaan julkkiksiksi..?

Heh, tässä aika odottamaton raportin aihe ja ehkä ihan turhakin ("No so what, monilla muilla iho oireilee kaiken aikaa"), mutta kun tällainen tapahtuu ensimmäistä kertaa koskaan niin täytyyhän siitä nyt kirjoittaa omaan kosmetiikka-aiheiseen blogiin. :)

Kuten otsikosta näkee, sain ensimmäistä kertaa ärsytysreaktion kosmetiikkatuotteesta. Ihoni on yhtä omituista vuotta lukuunottamatta (tämä oli lukion kolmannella mutta se olisi jo oman postauksensa aihe, vuosi päättyi Roaccutan-kuuriin) ollut aina helppo ja herkästi reagoivan vastakohta, sille ovat sopineet mitkä voiteet ja putsarit tahansa ja ainoastaan meikkituotteet ovat välillä aiheuttaneet vähemmän mieleisiä oireita kuten epäpuhtauksia.

Aloitin tällä viikolla Tshekistä ostamani Havlik Apoteka -luonnonkosmetiikkatuotteiden testauksen, ja voide nimeltään Cesky Krem on nyt kolmena iltana peräjälkeen saanut ihoni ärtymään.

Kun laitoin välillä toista voidetta, iho ei reagoinut, joten reaktion täytyy johtua Cesky Kremistä.

Heti voiteen levityksen jälkeen kasvojeni vasenta puolta alkoi kihelmöidä. Muutamaan kohtaan nousi paukama ja iho ympärillä alkoi punoittaa. (Kuvat ovat vähän ylivalottuneita, en saanut oireita ikuistettua yhtä "pahana" miltä ne näyttivät livenä.)

Muutaman minuutin kuluttua yksi paukamista laajeni melkein sentin levyiseksi, vähän hyttysenpistoa muistuttavaksi patiksi jota kutitti vietävästi. Patin koko ei tule kuvassa esiin mutta se oli aika iso, turvonnut alue jatkui laajemmalla ihon alla. Reaktio on toistunut voimakkaampana seuraavien kokeilukertojen myötä.

Aamulla paukama on kadonnut.

Monet iho-oireet, joita helposti pidetään allergisena reaktiona, ovat muuten ärsytysreaktioita, eivät allergiaa. Minun kohdallani kyse on mitä ilmeisimmin ärsytysreaktiosta. Kosmetiikan aiheuttaman ärsytys- ja allergiareaktion erottaa niiden alkamisajasta; allerginen reaktio on yleensä viivästynyttä ihokosketusallergiaa ja ilmenee 1-4 päivän viiveellä. Ärsytysreaktio taas näkyy iholla välittömästi sen jälkeen kun tuotetta on laittanut iholle. Usein ärsytysoire myös helpottaa kun tuotteen pesee pois, allergisessa reaktiossa oireet saattavat pysyä iholla pitkään ja vaatia hoitoa.

Joku muu ehkä huolestuisi tai olisi vähintään harmissaan kun muuten hyvä voide aiheuttaa tällaista, minä taas pidän tätä hurjan kiinnostavana :)

Mikähän kumma tässä voiteessa aiheuttaa reaktion? Olen käyttänyt vuosien saatossa, etenkin blogivuosien aikana kymmeniä ja kymmeniä erityyppisiä voiteita niin normi- kuin luonnonkosmetiikan puolelta ja voisin kuvitella ihoni altistuneen kaikille mahdollisille kemikaalikombinaatioille. (Luonnonkosmetiikan ainesosatkin muuten ovat kemikaaleja, välillä näkee jonkun puhuvan kemikaaleista kuin ne liittyisivät vain synteettiseen kosmetiikkaan mutta kyllä kasviuutekin on kemikaali siinä missä syklopentasiloksaani).

Tuntumaltaan Cesky Krem muistuttaa hyvin paljon Dr. Hauschkan Melissa-voidetta, ja siinä onkin sitruunamelissaa. En bongaa voiteen incistä mitään sellaisia ainesosia jotka ainakaan näin suoralta kädeltä vaikuttaisivat tuntemattomilta ja iholleni uusilta.

Havlik Apotekan sivuilla tuotetiedot lukevat vain tshekiksi, ja käännyin Google Translaten puoleen saadakseni lisätietoa tuotteesta:

"Ainekset ostimme tuntemattomalta kasviparantajalta"...? Mmm, okei... :D Mitähän lie parantaja sekoitukseensa laittanut? ^_^

Nojoo, Google-kääntäjää voi lähinnä käyttää viihdetarkoituksiin, se tiedetään. :)

.

En usko että reaktion aiheuttaja selviää, mutta teki mieli kirjoittaa tästä kokemuksesta kun se osoittaa, että on olemassa ainesosia, joista näköjään minunkin "kaiken kestävä" ihoni ärtyy.

Muut Havlik Apotekan tuotteet eivät ole aiheuttaneet oireita.

*

Heitetäänpä loppuun kysymys, kuinka moni Karkkipäivän lukijoista on (selvitetysti) allerginen jollekin kosmetiikan ainesosalle?

*

P.S. Aiheeseen mitenkään liittymätön tiedote mutta laitan sen nyt tähän kun en viitsi erillistä postausta tehdä näin lyhyestä vaikkakin superkivasta uutisesta: Biodelly Shop on tällä viikolla avannut ovensa Turussa osoitteessa Rauhankatu 10. :)

Avajaisten kunniaksi Biodelly tarjoaa kaikki normaalihintaiset tuotteet -15%, tarjous on voimassa niin myymälässä kuin verkkokaupassakin sunnuntaihin 21.8. saakka. Verkkokaupassa edun saa koodilla BEAUTYSHOP.

On aika paljastaa, että olen jälleen mukana Livboxin syksyn bloggaajateemaisessa boksissa :)

Edellisen kerran olin mukana tasan vuosi sitten, ja nyt sain tilaisuuden päästä uudemman kerran valitsemaan boksiin suosikkituotteeni.  Kukas nyt sellaisesta kunniasta kieltäytyisi? :)

Syyskuun Livboxiin on siis koottu pelkästään bloggaajien suosikkituotteita. Osallistujat on pidetty salassa myös meiltä mukana olevilta ja itse tiedän muista boksin bloggaajista vain Livboxin viime viikolla paljastaman Glitz & Glamin Minnan. Uteliaana odotan muita paljastuksia, joita tehdään elokuun aikana Livboxin blogissa.

Prosessi menee niin, että mukaan saa ehdottaa useampia lemppareitaan ja Livboxin tiimi valitsee niistä sellaisen, jonka toimitus onnistuu yhteistyökumppanilta. Olin kyllä tosi iloinen edellisenkin suosikkini mukaanpääsystä, mutta ehkä vieläkin iloisempi tämänkertaisesta ^_^

Sekä viimevuotinen (Carmex <3) että tämä ovat kummatkin sellaisia joita käytän päivittäin eli todellakin aitoja monivuotisia vakkarituotteitani, mutta siinä missä huulirasva on tuotetyyppinä kaikkien tuntema ja lähestulkoon jokaisen käyttämä, on tämänkertainen aavistuksen spessumpi. Vaikka tämänkin tuotteen "huomaamatonta suurta eroa" on rummutettu kauneustoimittajien, -bloggaajien ja -ammattilaisten taholta vuosikaudet, aina löytyy henkilöitä joille niksi on ihan uusi :)

Joko joku arvaa mistä tuotteesta voisi olla kyse..? ;)

Bloggaajaboksi tulee ulos syyskuun ensimmäisellä viikolla, silloin saatte tietää :)

Minulla on tässä kuvassa kyseistä tuotetta :)

Ja pakko kertoa, vaikka tämä kuulostaa jo varmaan ihan keksityltä markkinointitarinalta, että kun lähetin Mr. Karkkipäivälle yllä olevan kuvan chatissa, mies vastasi kommentoiden juuri sitä efektiä, jonka tuolla suosikkituotteellani voi aikaansaada...! Tietämättä tietenkään yhtään mitään kuvan lookissa käytetyistä tuotteista, eikä kommentti edes liittynyt kosmetiikkaan. :) Olin vain että ei hemmetti miten hauska sattuma ^_^

.

Nyt teillä on jälleen mahdollisuus saada Livbox edullisempaan tutustumishintaan.

Koodilla KARKKI saat syyskuun Livboxin hintaan 13,90 (norm 16,90€). Tarjoushintaisia bokseja on saatavilla rajoitettu erä. Koodi on voimassa 26.8. asti tai niin kauan kuin bokseja riittää. Alennus koskee joko normaalihintaisen jatkuvan tilauksen ensimmäisen boksin hintaa tai normaalihintaisen kolmen kuukauden määräaikaisen tilauksen kokonaissummaa. Jatkuvan tilauksen voi päättää koska tahansa.

Boksin pääset tilaamaan täältä.

Pakastimeni mysteerimössö kiinnosti teitä niin paljon (kuukauden neljänneksi luetuin postaus), että lienee paikallaan kertoa, että lopulta kuitenkin uskaltauduin maistamaan sitä ja älysin mistä "mömmöstä" oli kyse :D

Olin pakastanut pussiin täytetyistä paprikoista ylijäänyttä täytettä.

Valmistan täytteen yleensä soija- tai quorn-rouheesta, pieneksi raastetuista kasviksista sekä juustoraasteesta. Paprikoista irrallaan täyte on tietysti aika tunnistamattoman näköinen "ruokalaji". ^_^ Enkä sitä kyllä yksinään söisikään.

Mutta tässä nyt vastaus ainakin tyydyttämään niiden muutaman uteliaisuus, jotka kyselivät enkö tosiaan aio maistaa mössöä :)

(Joo kielioppipoliisit, tiedän ettei 'jotka'-sana voi seurata 'uteliaisuutta' mutta en jaksa miettiä lausetta uusiksi :p)

.

Samaan hengenvetoon voin  myös julistaa viikonlopun arvontojen voittajat, niin tulee vähän muutakin sisältöä tynkäpostaukseen :)

Vartalotuotesetin voitti Elina

Kasvotuotesetin voitti Katariina

Essie-kynsilakkasetin voitti Henna

Lumene-kynsilakkasetin voitti Katjah78

MAC-setin voitti Ikuus

Jane Iredale -setin voitti Noora

MSCHIC-näytteet voitti Sonja

Lumene TBS Dermosil -setin voitti Sanska

.

Onnea! Voittajiin on otettu yhteyttä :)

Tänään olohuonetta siivotessa sain idean kertoa kirjahyllystäni. Tykkään kertoa blogissa minulle tärkeistä asioista ja on oikeastaan outoa, etten ole jo aiemmin kirjoittanut aiheesta kirjat.

Minulla on menneisyys kunnon lukutoukkana ja ilman internetin kuvaanastumista viettäisin illat varmasti edelleen sohvalla kirjoihin uppoutuneena. Lukuharrastukseni hiipuminen on internet-aikakauden ja somessa roikkumisen surullisimpia sivuoireita, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Kuten olen aiemmin kertonut, Maarianhaminan asuntoni on monelta osin kuin aikamatka 13 vuoden taa jolloin vasta koulusta valmistunut Sanni muutti Ahvenanmaalle. Asunnon sisustus henkii edelleen opiskelijakämppämäisyyttä kaikessa ”leikkaa-, liimaa ja kokoa” –tyylissään. Sohva ex-kämppikseltä, tuolit työkaverilta, julisteet seinillä ostettu alle 2-kymppisenä ja astiastot tilattu osamaksulla Hobby Hallilta. :) Paljon vanhoja, kuluneita esineitä. Kirjahyllyssä pokkareita vuodelta 1994.

Hylly kertoo tarinaansa omistajansa lukumieltymyksistä ja harrastuksista vuosien varrelta. Vain hyvin pieni osa kirjoista on viimeisiltä vuosilta. Tuoreemmat kirjani asustavat pääosin Tampereen kodissa, ja ne koostuvat ennen kaikkea tieto- ja harrastekirjallisuudesta kuten kauneus-, ruoka- ja viinikirjoista.

Maarianhamina-kämpän olohuoneessa on kaksi kirjahyllyä, kuvassa niistä vanhempi. Se muutti mukanani opiskeluaikaisesta asunnosta kun muuttolasti vei Ahvenanmaalle.

Olin teininä varsinainen kauhuromaaninarkomaani. Luin yläasteikäisenä (vai pitäisikö opetella sanomaan yläkouluikäisenä) melkein pelkästään kauhukirjoja, ykkössuosikkina Stephen King. En kokenut saavani kicksejä muun tyyppisestä kirjallisuudesta, aina piti olla jotain yliluonnollista ja karmivaa. ^_^

Olin kirjastossa vakiokalustoa ja luin systemaattisesti kaikki kauhuosaston tarjokkaat. Kotiin ostin kirjoja vain harvoin.

Lukioiässä laajensin muihinkin kirjoihin, muistan että luin noihin aikoihin mm. Kärpästen Herran ja Ruohometsän kansan. Mitään yleissivistykseen kuuluvia klassikkoteoksia en ole edelleenkään lukenut, shame on me. Edes Seitsemää Veljestä en tainnut saada loppuun kun se piti lukea koulussa. Ehkä jonain kauniina päivänä vielä saan tsempattua ja tartun Sinuhe Egyptiläiseen, Havukka-ahon ajattelijaan tai johonkin pelottavaan Dostojevskiin.

Taru Sormusten Herrasta -kirjan kirjanmerkki ei ole liikkunut varmaan kymmeneen vuoteen... :p Elokuvaversiosta pidin mutta fantasia ei genrenä ole koskaan ollut minun juttuni.

Robert Gravesin The Greek Myths -kirjat olen saanut newjerseyläiseltä ystävältäni Pattielta. En tiedä olenko koskaan ollut yhtä otettu jostain lahjasta, ruttuunluetut kirjat olivat Pattielle rakkaat ja tärkeät mutta hän halusi lahjoittaa ne minulle kun tunsi kiinnostukseni kreikkalaista mytologiaa kohtaan. Saateviestissä Pattie kirjoitti osaavansa kirjat jo suunnilleen ulkoa joten ne joutivat ilahduttamaan uutta omistajaa. <3

Taidan ottaa toisen noista matkalukemisiksi tulevalle syksyn Kreikka-reissulle, noiden lukemisesta onkin jo aikaa. :)

Mikael Niemen "Polulärmusik fråm Vittula" on ensimmäinen kokonaan lukemani ruotsinkielinen kirja. :) En tykännyt, täytyy myöntää, mutta jostain kumman syystä luin sen elektronisen sanakirjan kanssa hampaat irvessä läpi. Vuosi taisi olla 2003.

Hyllystä löytyy myös tämäntyyppisiä yllätyksiä joiden merkitys on vain söpöstely. Minulla oli lapsena hamstereita ja kaikilla oli sama nimi, kun edellinen kuoli uusi sai aina saman nimen järjestysnumerolla, numero 5 taisi jäädä viimeiseksi kun tulin allergiseksi.

(Hmm, miksi mä kerroin tämän..?)

Hamsterit kuuluvat pöllöjen, siilien ja koirien ohella eläimiin joihin minulla on erityinen suhde. :)

The FilmFour Book Of Film Quotes -kirjan välissä on edelleen sen ostokuitti, olen ostanut kirjan Lontoosta maaliskuussa 2002. Miksi kuitti on edelleen välissä, sitä en tiedä.

Kirjasta löytyvä sitaatti American Beauty -elokuvasta on yksi omiakin lempparielokuvasitaattejani kautta aikojen. (Koko Fear and Loathing in Las Vegas -elokuvan ohella... ^_^ Osasin yhteen aikaan kyseisen filkan dialogin melkein ulkoa. ;D)

Wes Bentleyn esittämä Ricky Fitts kuvailee yhdessä kohtauksessa tuulenpuuskassa leijuvan muovipussin herättämiä tuntemuksia, ja voi että minä tykkäsin tuosta kohtauksesta, rakastin sitä. Ehkä ikäkin vaikutti kokemukseen, 20-vuotias Sanni oli juuri herkistymässä jutuille kuten pienten arkisten ohikiitävien hetkien valtava kauneus.

Muistan kuinka etenkin tuo viimeinen lause jäi vahvasti mieleeni, "Sometimes there's so much beauty in the world I feel like I can't take it, like my heart's going to cave in". Kuulostaa nyt vanhemman Sannin korvaan hieman klisheiseltä mutta lauseen sanoma ei ole yhtään vähemmän totta. Joinain hetkinä, kun katson junan ikkunasta ohikiitävää hämäläistä peltomaisemaa tai Egeanmeren rauhallista selkää varhain aamulla Santorinilla, tunnen juuri noin. Että sydän meinaa pakahtua siihen kauneuteen.

Anne Ricen romaanit kolahtivat Veren Vangit -elokuvan jälkimainingeissa. Elokuva ei nauttinut kriitikoiden ylistystä mutta hell, mun mielestä se on edelleen ihan sairaan hyvä ^_^

Tom Cruise ja Brad Pitt vampyyrikomistuksina ja vasta 11-vuotias Kirsten Dunst Pittin lapsimorsiamena, jo tuo kombo yksinään tekee elokuvasta unohtumattoman mun kirjoissa. Normaalisti en edes yskäise Cruisen suuntaan ja Pitt'kin on turhan imelänkomea, mutta tuossa elokuvassa he jotenkin vain... toimivat :)

Hyllyn reunimmaisena on ehkä erikoisimman tarinan omaava kirja. Mahabharata, Intian kansalliseepos.

Enpä voi sanoa olevani ylpeä siitä, miten kirja on päätynyt haltuuni. Siihen nimittäin liittyy pieni rikos.

Tein yläasteen yhdeksännellä luokalla koulussa tutkielman Intian mytologiasta. Lainasin tutkielmaa varten kirjastosta Mahabharatan, joka on kokoelma Intian jumaltaruja. Luettuani kirjan olin aivan sen pauloissa. En käsitä mitä oikein tapahtui, sillä suomennos on aika kökköä, eikä tarujen käännös millään lailla mikään kirjallinen huipputeos. Kuitenkin olin täysin lumoutunut tarinoista, enkä yhtäkkiä kyennyt luopumaan kirjasta. Yritin etsiä sitä kirjakaupoista ja divareista, tuloksetta.

Uusin ja uusin kirjaa, vanhasta lainauskortista (kuka muistaa nuo pahviset läpyskät kirjojen takakannessa?) näkee että olen uusinut kirjaa koko syksyn, kunnes... Ilmoitin kirjastolle että olen "kadottanut" kirjan. En enää löytänyt sitä. Ja maksoin kirjasta korvauksen kirjastolle.

Että sain pitää sen.

Kaikenlaista sitä on tullutkin tehtyä teininä. Kuka 15-vuotias ihastuu päätä pahkaa Intian kansalliseepokseen niin, että pöllii sen kirjastosta? *puistelee päätään*

Kirjahyllystä löytyy itsestäänselvästi myös keräilijän My Little Pony -oppaita :)

Ja taidekirjoja. Olin teininä ihan daliintunut, ja kyllä surrealistinen taide edelleen puree.

Julia Vuoren Sika on yksi idoleitani. Jos Sika-jutut eivät nosta huonoista fiiliksistä hyvälle mielelle niin en sitten tiedä mikä.

Paitsi ehkä:

Tiheikön väki. <3

Sika tuli kuvioihin vasta kun olin lukioiässä mutta Jill Barklemin Tiheikön väki -kirjat ovat ihastuttaneet minua jo lapsesta saakka. Ihanan tunnelmallista kotoilua ja sympaattista puuhastelua erilaisten juhlien, marjastuksen ja sadonkorjuun ympärillä.

Kuva hiiristä paahtamassa omenoita takkatulen ääressä oli lapsena yksi kirjan lempikuviani (ei tämän kirjan, tämä on uusi painos ja ne lapsuuden kirjat on luettu ihan puhki ja kannet irti ^_^). Saatoin tuntea takan lämmön ja omenoiden tuoksun ja tuijotin vain kuvaa ja halusin niin paljon päästä siihen sisään ja paahtamaan omenoita hiirilasten kanssa :)

Huumoriosastoa.

Ren & Stimpy oli yhteen aikaan ihan parhautta ja MTV:n Dariaan samaistuin valtavasti lukioiässä. Joskus tulee vieläkin katsottua Dariaa ja Reniä & Stimpyä vanhoilta VHS-nauhoilta kun käyn äiskän luona lapsuudenkodissa. Ihania nostalgiatrippejä :) Eivät ne oikein paperiformaatissa toimi... Mutta mun fanitusluonteelle oli ominaista hankkia kaikkea oheiskrääsää kun tykästyin johonkin. ;)

Kahvipöytäkirjoja meikeistä hirmuliskoihin. Rap Photography by Ricky Powell tuntuu varsin odottamattomalta opukselta mun kokoelmissa, mutta kirja selittyy Beastie Boysin kautta. Minulla on myös tausta B-Boys-fanittajana ja kun just mainitsin tuosta oheiskrääsästä... No, olen halunnut muinoin hankkia tuon kirjan kun siellä oli mun mielestä makeita kuvia Biistareista. :)

Mä tykkään myös dinosauruksista :) Ne ovat aina olleet älyttömän kiehtovia. Teininä annoin itselleni lempinimen Deinonychus tämän dinosauruksen mukaan, deinonychus tarkoittaa 'hirmukynttä'. Ja mulla oli ne hirmukynnet, suhteessa ihan samanlaiset kuin tuolla hirmuliskolla :) Etenkin peukalo ;)

Edesmenneen meikkitaiteilija Kevyn Aucoinin Making Faces on minulle edelleen yksi inspiroivimpia meikkitaidekirjoja. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1997 mutta itse ostin sen joskus 2000-luvun puolessa välissä. Kirja on täynnään niin upeita kuvia että menen edelleen ihan kananlihalle niitä katsoessa...

Kirjassa minua viehättävät valtavasti myös siinä esiintyvät 90-luvulta tutut supermallit, ysärimallit olivat minulle suuri ihailun kohde yläaste- ja lukioikäisenä. Nykyään jos katson jotain catwalk-kuvia en tunnista ketään, 90-luvulla olin totaalisen sisällä mallien edustamassa pop-kulttuurissa ja seurasin tiiviisti idolieni uraa. Muodista en piitannut (silloinkaan), vain karismaattisista henkilöistä :)

Olohuoneen toisella puolella seisovassa suhteellisen turhassa ja suurilta osin tyhjässä koriste-esinehyllyssä on vielä pieni kirjaosasto.

Tältä osastolta löytyy mm. keittokirjoja ja julkkisten elämäkertoja.

Amy Tanin kirjoja olen saanut lahjaksi äidiltäni, hän tykkää Tanista.

Henning Mankellin Wallander-kirjat ovat, tai nykyisellään pitäisi kai sanoa olivat, suosikkilukemistani på svenska.

Yritin joskus lukea Mankellia suomeksi mutta ei, ne ovat parhaimmillaan alkuperäiskielellä. Ihan kiitos Wallanderin haluaisin joskus käydä Ystadissa. :)

Ahvenanmaan vaellusopas on tuoreimpia hankintojani, ostin sen viime kesänä ja monet reitit on jo tullut talsittua.

Suosittelen kaikille jotka suunnittelevat luontohengailupainotteista lomaa Ahvenanmaalle, vaellusreitit on nimittäin merkitty maastoon aika huonosti eikä monia edes löydä ilman että tietää mistä etsiä. Asia, jossa Ahvis voisi kyllä kunnostautua.

Conan O'Brien kuuluu hänkin fanitukseni kohteisiin (olen nuorempana ollut vahvasti fanittavuuteen taipuvainen, kuten huomaa..). Tämä kirja oli mukanani New Yorkin matkalla 2007 ja NBC'n studioilla kun pääsimme Late Night With Conan O'Brien -ohjelman yleisöön. Olin kaavaillut hankkivani kirjaan Conanin nimmarin jollain ilveellä.

Ei onnistunut.

Hugleigur Dagssonin Saako tälle edes nauraa? -huumori ei uppoa minuun sitten yhtään.

Kirjassa ei ole omistuskirjoitusta enkä yhtään muista keneltä tai milloin olen sen saanut, mutta se saattaa olla Mr. Karkkipäivältä. Ei, emme jaa tietynlaista huumoria ollenkaan ja tuijotan miestä usein vain naama muovittuneena kun hän siteeraa somesta jotain mielestään hurjan hauskoja juttuja.

Kartat! Ah! Olen karttakirjahullu. Voin uppoutua eri maiden karttoihin samalla antaumuksella kuin joku toinen sunnuntai-Hesariin. En tiedä mikä vamma tämä on mutta kartat kiehtovat minua niin että voin "lukea" karttakirjoja kuin parasta jännäriromaania :)

.

Lopuksi todellinen "Miten ihmeessä mulla on tällainen kirja" -poiminta.

Ruotsalaisen tyyliguru Ebba von Sydowin Ebbas Stil -kirja.

Jo kantta katsomalla ei voi välttyä ajatukselta, että joku on ujuttanut kirjan salaa mun hyllyyn tai antanut sen lahjaksi vitsinä, enhän minä itse tällaista hankkisi.

Mutta olenpa vain hankkinut. Enkä käsitä miksi ^_^

Ebban tyyli-, vaate- ja kauneusvinkkien lisäksi kirjassa on mm. omistettu luku sille, kuinka onnistua Tukholman Stureplanin yöelämässä :D

Onkohan minulla ollut vuonna 2006 suunnitelmissa tai toiveissa muuntautua ruotsalaisen julkkissöpöttären kuosiin? Valloittaa Stureplan? Hätkähdin kun luin kirjan sisäkannesta että se on tosiaan julkaistu 2006, en voi edes laittaa kirjan ostoa jonkun teini-iän päähänpiston piikkiin ^_^

Kulmakarvatyyli ainakin on ollut jotain ihan muuta kuin nyt vain 10 vuotta sitten. :)

Huomio: Ebballa on muuten tosi kiinnostava, alaspäin laskeva silmänmuoto.

Selailin kirjaa tänään hyvän tovin ja tajusin, että sehän on kuin sen ajan muotiblogi paperiversiona. Vuonna 2006 oli toki jo blogeja mutta ne olivat ainakin Pohjoismaissa vielä aika lailla lapsen kengissä.

Muistan, että innostuin Ebban kirjan kautta etsimään Niitä Täydellisiä Farkkuja. Kirjoitin ylös Ebban vinkit hyvistä farkkumerkeistä ja lista oli mukanani ainakin Nykissä, monia merkeistä kun ei saanut Suomesta. Tyypillisesti, palasin kotiin ilman farkkuhankintoja :D

Itse aloin muuten lukea blogeja vuonna 2005. Seurasin tuolloin erään ahvenanmaalaisen viihdetoimittajan blogia. Siihen aikaan blogeissa ei ollut juuri lainkaan kuvia, merkinnät olivat hyvin päiväkirjamaisia tai pakinamaisia ja kuva liitettiin mukaan vain jos sillä oli joku olennainen merkitys. Kyseisen toimittajan blogissa olen myös klikannut elämäni ensimmäisen kerran YouTube-linkkiä ^_^

*

Huh, tulipas tästä pitkä juttu. :) Kivaa jos joku jaksoi lukea ^_^

Laitetaan loppuun vielä cheesy kuva äidiltäni saamasta mietelausekirjasta, joka tiivistää jollain tapaa hyvin tämän kirjasillisalaatin:

Kyllä mä sanoisin olevani sekoitus Tiheikön väkeä, surrealismia, ironista teiniä, pastellinsävyisiä muoviponeja, kreikkalaista mytologiaa ja ehkä jopa sitä pölyttynyttä, sukupuuttoon kuollutta dinosaurusta kaikkine vanhanaikaisuuksineni :)

Mitä teidän kirjahyllyt kertovat teistä?

Tässä aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa suunnilleen blogin ensimmäisestä vuodesta lähtien.

Olen sitten kuitenkin odotellut, josko kertyvä ikä (ja juonteet) lisäisivät ymmärrystäni tuotetta kohtaan ja kokisin ennen pitkää suuren oivalluksen ja sananmukaisen valaistumisen, koska täytyyhän tässä joku fantastinen juttu olla kun siitä on muodostunut sellainen klassikko. Kiistatta yksi meikkiteollisuuden suurimmista bestsellereistä.

 Mutta vuodet vierivät eikä tuotteen nerous ole avautunut minulle yhtään sen enempää.

Valokynä.

What’s the big deal?

Valokynä on yhtä kuin mietopigmenttinen peiteaine valoaheijastavalla ominaisuudella. Jotkut valokynät tekevät hyvin läpikuultavaa jälkeä, toiset voivat olla peittovahvuudeltaan lähes tavallisen peiteaineen tasolla. Useimmat valokynän nimellä myytävät tuotteet ovat kuitenkin peittävyydeltään hyvin mietoja, koska niiden ei ole tarkoituskaan juuri peittää.

Mitä niiden on sitten tarkoitus tehdä?

Häivyttää tummia silmänalusia, ryppyjä ja juonteita ja korostaa highlighterin tavoin kasvojen korkeimpia ja keskeisimpiä kohtia kuten kulma- ja poskiluuta ja nenänvartta. Valokynän pitäisi olla (ja onkin monelle, kulttistatuksesta päätellen) korvaamaton monitoimituote jolla kasvot loihditaan freesiksi käden käänteessä. Parit nopsat viivat valokynää nassuun, levitys ja voilá, olet upea.

Kuva: YSL

YSL:n Touche Éclat on maailman myydyin valokynä, valmistajan mukaan sitä myydään jossain päin maailmaa joka 10. sekunti.

Vinkkejä valokynän käyttöön YSL:n sivuilta.

Ihmiset rakastavat valokynää. Se kuuluu kosmetiikan yleissivistykseen ja suunnilleen jokaisen meikkaavan naisen meikkilaukkuun. Mutta tätä blogia kirjoittaa meikkifriikki, joka toistuvista yrityksistä huolimatta ei ole löytänyt valokynän funktiota. Myönnän ihan suoraan, että minun mielestäni se ei tee oikein yhtään mitään.

Jos tarvitsee peittää silmänalustummuutta, miksi valita läpikuultava valokynä kun homman saa hoidettua huomattavasti tehokkaammin varsinaisella peiteaineella? Myyjän työssä huomasin, että moni valokynää hakevista asiakkaista haki sitä nimenomaan tummien silmänalusten peittoon. Sain aikaan hämmennystä kertomalla, että itse asiassa peiteaine peittää paljon paremmin kun siinä on enemmän pigmenttiä. Moni kertoi olleensa siinä uskossa, että valokynä peittää parhaiten. Niin hyvin on valokynä markkinoitu ;)

Ja mitä tulee juonteiden ja ryppyjen häivytykseen – onko joku oikeasti saanut valokynällä niitä häivytettyä? Olen vedellyt valokynää töissä lukemattomien asiakkaiden otsa- ja suupieliryppyihin ja yrittänyt hymyillä peilin kautta asiakkaalle vakuuttavasti että ”Joo-o, eikös olekin ihmetuote,” vaikka itse en näe että juonteille olisi tapahtunut yhtään mitään. Omat otsaryppyni eivät myöskään ole yhtään sen vähemmän näkyvissä valokynäkäsittelyn jälkeen.

Pieniin juonteisiin valokynää ei oikein pysty edes laittamaan, sehän leviää kuitenkin myös juonteen ympärille jolloin koko idea juonteen pohjan valaisemisesta vesittyy.

Entä korostaminen? Juuei, ei avaudu sekään minulle valokynäperspektiivistä.

Jos haluan tuoda valoa ihoon, valitsen hehkuvoiteen tai puuterin. Valokynässä on mielestäni varsinaisiin highlighter-tuotteisiin verrattuna aika köyhänlaisesti valoaheijastavuutta, joissain yksilöissä hädin tuskin havaittavasti, joten en näe niiden suoriutuvan tästäkään tehtävästä kovin hääppöisesti.

Valokynä on silmissäni omituinen puolitehoinen reppanatuote. Se peittää, mutta ei yhtä hyvin kuin peiteaine. Se tuo iholle kuultoa, mutta ei lähellekään niin hyvin kuin kuultotuotteet. Sen pitäisi häivyttää juonteita, mutta siinäkin tehtävässä silikonifillerit toimivat ylivertaisesti paremmin.

Millaisiin tarpeisiin ihmiset sitä siis käyttävät? Mitä hyötyä siitä on?

Vai olenko minä vain sokea sille yksinkertaisuudelle, että maailmassa on valtavan suuri joukko ihmisiä, joille tällainen välimallituote on täydellinen? He eivät tarvitse peittoa eivätkä kaipaa selkeää hehkua, mutta ihan pikkuisen kumpaakin samassa paketissa on tuhkimotuote #1? :)

En tiedä, kai mä olen ihan tollo ^_^ Mutta valokynää en käytä eikä sen päälle tajunnut ryppyinen äitinikään, joten kai meitä on useampiakin.

Tänään jatkoa värikosmetiikan puolelta.

Kaikki arvottavat ovat blogin kautta saatuja ja kaikki joiden kohdalla ei erikseen mainita ovat käyttämättömiä.

SETTI 1 LUMENE TBS DERMOSIL

Paketissa:

Lumene True Mystic Volume vedenkestävä maskara, sävy musta

Dermosil Smooth & Bright Primer (tätä olen kokeillut pari kertaa mutta käytännössä tuubi on ihan täynnä)

The Body Shop Lip & Cheek Stain (nestemäinen huuli- ja poskipuna) sävyssä Deep Berry (tämän olen teipistä päätellen avannut mutta tuote on käyttämätön)

Lumene CC Red Neutralizing Corrector (punaisuutta neutraloiva peiteaine) sävyssä Light/Medium

SETTI 2 JANE IREDALE

Paketissa:

Pure Pressed Blush -poskipuna sävyssä Flawless. Sävy näyttää mun silmään hyvin beigehtävältä roosalta mutta löysin netistä kuvauksen "peachy pink-brown". Joka tapauksessa vaikuttaa tosi kivalta sävyltä superneutraalien nudeposkipunasävyjen ystäville.

Lip Drink Lip Balm SPF 15 (sävyttävä huulirasva) sävyssä Flirt. Hento baby-pinkki sävy, sennäköinen että tykkäisin tosi paljon itsekin mutta minulla on ihan liikaa huulimeikkejä joten mieluummin annan eteenpäin. (Huulimeikit kun ei oikein säilykään kovin pitkään toisin kuin puuterimaiset joita jemmaan hyvillä mielin :D)

Smooth Affair -voidemainen luomiväri sävyssä Iced Brown. (Nimestään huolimatta sävy näyttää kullanruskealta, ei jäiseltä.)

Kulmakynä sävyssä Dark Brunette (ohutkärkinen automaattikynä, tosi tummanruskea sävy)

SETTI 3 MAC

MAC Sheen Supreme Lipstick sävyssä Venomous Violet (läpikuultava, kiiltävän pinnan jättävä syvä burgundivioletti sävy)

MAC Powder Blush sävyssä Sketch (syvä luumun sävy)

(...vähän liian rohkeita sävyjä mulle, etenkin tuo poskipuna ;)  Mutta teidän joukosta löytyy varmasti ottajia :))

SETTI 4 MSCHIC

Tämä on vähän tylsä setti (vai onko? :D), mutta ajattelin arpoa teille nämä Livboxilta saamani MSCHICin meikkivoide- ja primer-näytteet, jos joku vaikka niiden kautta löytää itselleen sopivan meikkivoidesävyn tai muuten vain on kiinnostunut kokeilemaan MSCHICin meikkivoidetta. Itse kun käytän mineraalipohjaa niin en tee näillä mitään kokeilun jälkeen.

Setissä näytteet Natural Beauty Foundation -meikkivoiteesta sävyissä Porcelain 0N, Light 1N, Ivory 1C ja Warm 3W sekä 2 x Primer-näyte.

*

Osallistut arvontaan hihkaisemalla kommenttilootaan niiden settien nimet joista olet kiinnostunut, esim. MSCHIC, LUMENE TBS DERMOSIL. Voit osallistua useamman setin arvontaan.

Laitathan mukaan myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 14.8. kello 24.00 saakka.

.

P.S. Voisin muuten joskus kirjoittaa pitkän tutkielman siitä, millaisia arjen (ja välillä psyykenkin, siltä tuntuu :D) haasteita aiheuttaa yhdistelmä jemmausluonne + kosmetiikkafriikki + bloggaajuus + pieni asunto. ^_^ Bloggaaja ja Kosmetiikkafriikki ovat innoissaan kaikesta kosmetiikasta jota henkilö ostaa itse friikin ominaisuudessa ja vastaanottaa bloggaajan ominaisuudessa, ja Jemmaaja haluaisi erittäin mielellään säilöä kaikki ja oikein hautoa niitä kanaemon lailla ("My preciousssss...") koska "Eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka ensi vuonna teen muotoiluvaahtovertailun ja saatan silloin tarvita tätä putelia...", mutta käytännön olosuhteet eivät tue tätä toimintamallia. Koska tila ei vain riitä ja ihminen haluaisi myös asua siistissä asunnossa jossa ei joka käänteessä kompastu tavarakasseihin ja -laatikoihin.

Eli yhdistelmä Kosmetiikkabloggaaja + Jemmaaja on vielä huonompi asia varastojen kertymisen kannalta kuin pelkkä jemmausgeeni, koska Bloggaaja näkee tuotteet myös työmateriaalina. Vaikka joku tuote olisi sillä hetkellä täyttänyt työnsä (= saanut näkyvyytensä, tullut testatuksi tai diskatuksi blogisisältönä) ja jäisi vain pölyttymään ja viemään tilaa Bloggaajan nurkkiin, Bloggaaja ei voi olla miettimättä eikö hän kuitenkin saattaisi joskus tulevaisuudessa tarvita tuotetta. "Entä jos haluan vertailla tämän koostumusta myöhemmin muihin seerumeihin?" "Tällä punalla voisi joskus tehdä jonkun villin kokeilun jos innostun..."  "Säästän tämän pullon tyhjänäkin koska aion vuonna 2019 tehdä kokoomapostauksen kuivashampoista ja tarvitsen pullon kuvattavaksi."

Jne. Jne. Oi elämän turhamaiset ongelmat. ^_^ No, aika monista tuotteista onnistun lopulta silti luopumaan ;)