Hei ystäväiseni.
Vähän vielä tekisi mieli "laiskotella" ja möllöttää kuusen valossa pelaamassa Muuttuvaa Labyrinttia glögimukia täytellen mutta eiköhän laiteta jo postausta ulos. :) (Glögiä voi juoda myös blogatessa ;))
Joulukalenterini suosituimmaksi osoittautuneen upean Lumene Invisible Illumination -luukun kommenteista selvisi, että Karkkipäivän lukijakunnassa on kuin onkin vielä ihmisiä joita Lumenen uutuuslanseerauksen hehkutukset eivät vielä olleet syksyn aikana tavoittaneet. Korjataanpa tilanne välittömästi tällä jutullani - vaikka luukun jälkeen viimeistään näiden ihanuuksien valo oli varmasti langennut kaikkien päälle... ^_^
Kuten luukun yhteydessä mainitsin, oma suosikkini tästä hehkusarjasta on väriseerumi, Instant Glow Beauty Serum.
Rakastan luonnollista, näkymätöntä ja kuulasta meikkipohjaa, eikä ihoni kaipaa paljon peittoa. Ohuenohut, kosteuttava väriseerumi jättää läpikuultavan ja uskomattoman kauniisti valoaheijastavan pinnan joka luo välittömästi keijukaismaisen kuulaan ihon.
Kasvoilla Lumene Invisible Illumination -tuotteet: Instant Glow Beauty Serum Nordic Light Serum Concealer Nordic Light Instant Illuminizer, sävy Rosy Dawn Nordic Light Instant Illuminizer, sävy Shimmering Dusk Nordic Light Lip Perfector Balm
Valoaheijastava, hehkuva pinta kaunistaa etenkin kuivan, samean ja ikääntyneen ihon mutta ihan kaikille se ei ole paras meikkipohja; suurihuokoiselle ja rasvoittuvalle iholle en tämäntyyppistä tuotetta suosittelisi. Helmiäispigmentit korostavat huokosia eikä Beauty Serum olisi minullakaan kaunistavin ratkaisu "suurihuokospäivinä". Mutta ihoni ollessa normaalissa kuosissaan rakastan valoaheijastavaa, jopa hieman kostean näköistä meikkipohjaa :)
...joudun myöntämään, että käytettyäni nyt koko syksyn hyvin kuulasta, voidemaista meikkipohjaa (Natural Code CC <3), tuntui ihana Lily Lolokin kumman mattaiselta... :D
Beauty Serum tuo jo itsessään erittäin heleän pinnan, mutta lisähehkua saa halutessaan Instant Illuminizer -valopisaroilla. Hohtavan, kevyen poskipunan tapaan toimiva Rosy Dawn on näistä kahdesta suosikkini. Valopisaroita voi käyttää yksinään tai sekoittaa väriseerumiin - tai miksei muuhunkin meikkivoiteeseen johon kaipaa lisähehkua.
Monet arastelevat nestemäisiä poskipunatuotteita kokien, että niitä on vaikeampi levittää ja häivyttää kuin puuterimaisia. Invisible Illumination -sarjan tuotteissa on niin läpikuultava pigmentti ja niin helposti iholla liukuva koostumus, ettei niillä voi saada aikaan jumahtavia länttejä. Päinvastoin, väitän että näillä tuotteilla saa helpommin luonnollisen tuloksen kuin puuteriposkipunalla. Puuterimainen tuote voi jättää jauhoisen pinnan etenkin kuivalla iholla, mutta nämä kosteuttavat koostumukset levittyvät iholle jättäen äärimmäisen luonnollisen, raikkaan ja läpikuultavan jäljen.
"Rautalanka"kartta valopisaroiden sijainnista kasvoillani :) Mm. tällä tavoin valopisaroita voi käyttää.
Sivelin valkoista Shimmering Dusk -sävyä ohutkärkisellä peiteainesiveltimella myös silmien sisänurkkaan ja alaluomelle. Amorinkaarellakin on hipaisu, sinne jäi nuoli laittamatta :P Tällä tuotteella saa helposti luotua todella eteerisen Fairy -lookin. Mutta tosiaan, jos iho kiiltelee helposti jo luonnostaan, korostukset on parempi tuoda kasvoille puuterimaisella tuotteella ihon kiiltoa hillitsevän mattameikkipohjan päälle.
Olen saanut Invisible Illumination -tuotteet Lumenelta.
*
Ainiin jouluaaton arvonta! :) Tuoksuvan Bath & Body Works -vartalovoidesetin voitti Coconut. Voittajaan on otettu yhteyttä.
Olin saanut lukijaltani joululahjan Kauneuden & Terveyden toimitukseen. Se lähetettiin sieltä kotiosoitteeseeni ja sain sen juuri sopivasti päivää ennen kuin lähdin joulun viettoon pohjoiseen.
Oma kalenteriluukkuni 25. :)
Kiitos sinulle, kuka ikinä oletkaan. :) Eleesi lämmitti enemmän kuin kahdetkymmenet lapaset...!
Olen niin otettu etten tiedä mitä sanoa.
....ja arvatkaa mistä lapasten kuvio on peräisin...
siitä Bath & Body Worksin ihanasta kynttilästä johon kerroin marraskuussa ihastuneeni :)
Aaawww...!!!
En oikein keksi muuta sanottavaa kuin että voi miten sympaattisia ihmisiä maailmaan mahtuu. <3
Olette valtavan rakkaita, lukijani.
Ja toivottavasti Sinä, nimetön lukijani joka lähetit lapaset, et puolestasi pahastu siitä että julkaisin kuvan kirjeestäsi (peitin kuitenkin henkilökohtaisimman osuuden). Tämä oli ainoa tapa kertoa Sinulle että lahja tavoitti minut ja kiittää Sinua. :)
*
Olen lukenut aamupäivän ajan muistojanne liittyen eiliseen blogin joulukalenteriluukkuun ja myös ne ovat lämmittäneet mieltä. Julkaisen ne maanantaina etteivät arvontasivustojen kautta tulleet saa tilaisuutta kopioida muistojanne omiin osallistumisvastauksiinsa. Sillä sen jos minkä luukun palkinnon haluan menevän oikeasti lukijalleni :)
Ihanaa joulupäivää kaikille :)
Tähän vielä Alerionin jouluterveiset ^_^ Kuume on kuulema laskenut ja pieni viettää joulua vähintään hyvällä ruokahalulla :) <3
Luin eilen jutun pienestä orivarsasta joka sai minut liikuttumaan niin, että haluan jakaa pikkuisen tarinan teidänkin kanssa. Koska se on niin hyvän mielen juttu.
Osa teistä on ehkä lukenut tästä lehdistä tai muusta mediasta, tosin en tiedä kuinka laajasti pikku-orin tarinasta on kirjoitettu Pirkanmaan ulkopuolella. Minä luin uutisen Aamulehdestä, se oli julkaistu jo 10. joulukuuta mutta näin jutun vasta nyt kun siskoni lähetti siihen linkin. Me olemme tällaisia hyvän mielen sympaattisten eläinjuttujen jakajia :)
Jutun kuvat: Tarja Väätänen.
Mänttään syntyi viime toukokuussa vinoturpainen varsa.
Sillä on harvinainen wry nose -kasvuhäiriö: turpa alkaa kasvaa kasvupisteen ympärille. Alaleuka on suora mutta yläleuka vääntynyt. Koska vinosta turvasta seuraa monenlaisia ongelmia, on monen wry nosen kohtalo tulla laitetuksi pois. Toinen vaihtoehto on kallis korjausleikkaus, joita tekee maailmassa vain harva eläinlääkäri.
Alerion ja emä Lara
Orin nimeksi tuli Alerion. Nimi tulee tarun myyttisestä raajarikosta linnusta joka kuvataan ilman nokkaa ja jalkoja.
Suurin osa Suomessa syntyneistä wry nose -hevosista on lopetettu, mutta Alerionin omistaja Tarja Väätänen päätti satsata leikkaukseen.
Alerionin eli Ripun elämä on ollut rankkaa, mutta pieni on osoittanut olevansa taistelijaluonne. Ensimmäiset 6 kuukautta Tarja Väätänen juotti sitä tuttipullolla sillä varsa ei voinut vinon turpansa vuoksi imeä kunnolla emänsä maitoa. Varsa vahvistui ja osoitti sitkeytensä, siitä kasvoi ponteva ja elämänhaluinen nuori ori. Aamulehden jutussa Väätänen kertoo että "jotenkin se sai nyhdettyä heinää, takahampaissa ei onneksi ollut vikaa joten se pystyi jauhamaan ruoan suussaan".
Ystävät, tutut ja vieraatkin lahjoittivat rahaa ja leikkaussumma saatiin kokoon.
Leikkauspäivä koitti viimein itsenäisyyspäivänä. Leikkauspaikaksi oli valikoitunut Ruotsin Malmö jossa vaativa nukutus osattiin tehdä. Toinen kirurgeista oli tanskalainen, toinen lensi paikalle Yhdysvalloista saakka.
Leikkaus kesti 4,5 tuntia ja kaikki meni hyvin. Uusi yläleuka muokattiin orin omasta kylkiluusta.
Viisi päivää myöhemmin Rippu palasi kotiin Mänttään ja viettää nyt toipilasaikaa kotitallissaan. Kaikki on mennyt tähän saakka hyvin ja Rippu on jo päässyt ulkoilemaan ja juoksemaan maneesiinkin. Se kuulema "syö, syö ja syö", Tarja Väätänen kertoo.
Minulle tulee tällaisista uutisista niin valtavan hyvä mieli. Monen mielestä vammaiseen varsaan satsaamisessa ei olisi mitään järkeä, kun ei hevosesta koskaan tule terveen kaltaista eikä siitä saa terveen eläimen hyötyä. Osan mielestä tämänkin rahan olisi voinut laittaa johonkin tärkeämpään kuten lasten syöpäsäätiöön tai Syyrian Aleppoon. Kunnioitan tätäkin mielipidettä. Silläkin riskillä että kuulostan typerältä idealisti-tunteilija-urpolta, olen iloinen siitä, että satsataan eläimenkin elämään. Jonkun mielestä ihmiselämä on arvokkaampi kuin eläimen, mutta minä en osaa nähdä asiaa sillä lailla mustavalkoisesti. Minä iloitsen siitä että eläimiäkin autetaan <3 Kaikkeen apuun ei aina voi liittää järki- tai hyötyarvotuksia. Joskus on toimittava niinkuin sydän sanoo, ja juuri niin teki Alerion-varsan omistaja.
Liityin heti seuraamaan Alerionin Facebook-sivua ja sieltä luin tänään viimeisimmät kuulumiset: Ripulle on noussut tikkien poiston jälkeen kuumetta ja turvan tukipuikot saattavat olla ennenaikaisesti irtoamassa. Nyt vain paljon tsemppienergiaa taistelija-Ripulle, toivotaan että kuume laskee ja Rippu pääsee viettämään joulua hyvissä voimissa!
Aamulehti seuraa Alerionin selviämistarinaa. Aiemmin julkaistut jutut voi lukea täältä ja täältä. Alerionin kuulumisia voi seurata myös Facebookissa.
Jatketaan Niilon "pihahoitojen" esittelyä vartalotuotteiden osalta.
Yhteenvetona seitsemän tuotteen Neal's Yard Remedies -kokemuksen pohjalta voin todeta, että NYRistä päällimmäisenä jää mieleen vahva eteerisiin öljyihin pohjautuva tuoksumaailma. Mitä koostumuksiin tulee, sarja nojaa perinteinen - moderni -akselilla enemmänkin perinteisen suuntaan. Jos tätä sarjaa sokkotestaisi, ei jäisi epäilystäkään että kyseessä on luonnonkosmetiikkaa.
Pakkausdesign miellyttää silmääni ja ylipäänsä merkistä on muodostunut minulle pelkän markkinointikommunikaation perusteella myönteinen mielikuva. Mielikuvaan nähden tuotekokemukset olivat ehkä aavistuksenomainen pettymys, odotin tuoksukuvausten perusteella rakastuvani tuoksuihin. Ne olivatkin sitten aivan liian vahvoja, pippurisia ja itämaisia. Tuotteiden laatu tuntui kuitenkin kautta linjan oikein hyvältä ja niin sanoakseni hieman ylellisemmältä peruspäivittäiskosmetiikkaan verrattuna.
Tuotteet olen saanut Eleven.fi-verkkokaupalta.
12,40€ / 50 ml
Erittäin voimakkaasti tuoksuva, täyteläinen käsivoide. Mintun ja bergamotin tymäkkä tuoksu on miellyttävä, mutta vahvuudeltaan nuhanenän avaavaa tasoa (mikä sopiikin minulle, sillä olen kuudetta viikkoa nuhassa... Sain USAsta jonkun todella sitkeän flunssaviruksen...).
Voide on koostumukseltaan paksua ja suhteellisen rasvaista ja sopii yökäyttöön. Erinomainen talvikuiville käsille, tosin ei yllä kosteuttavuudessaan ja ravitsevuudessaan ykköslempparieni tasolle.
22,30€ / 200 ml
Tässä erittäin hellävaraisessa suihkuvaahdossa on sama pohja kuin eilen esitellyssä Orange Flower -kasvoputsarissa: auringonkukansiemenöljy, vesi ja sodium cocoamphoacetate. Loppuincissä on liuta hoitavia ja tuoksuvia öljyjä - ja pieni tujaus etanoliakin. Kuten appelsiininkukkaputsari, tämäkään tuote ei vaahtoa. Se on ensimmäinen vaahtoamaton suihku"geeli" jota olen koskaan käyttänyt. Vaahtohan ei tunnetusti liity tuotteen pesevyyteen, mutta kuluttajan mielessä se kertoo että tuote pesee hyvin.
Vaahdottomuudessa on yksi huono puoli - tuote levittyy ja leviää iholle paljon huonommin kuin vaahtoava. Näin ollen NYRin suihkuvoide ei ole käytettävyydeltään kovin riittoisaa. Yhtä kämmenellistä ei saa kunnolla levitettyä ympäri vartaloa, tämä oli ainakin minun kokemukseni.
Tuoksu on jälleen todella voimakas ja suitsukemainen, kiitos frankincensen (suitsukepihka). Itämaisten (tai miehekkäiden) tuoksujen ystäville pop, mutta muille kenties vähän liian persoonallinen. Makeutta Neal's Yardin tuoksuissa ei ole lainkaan, ainakaan niissä seitsemässä tuotteessa joita testasin.
22,30€ / 150 g
Samalla tuoksulinjalla jatketaan. Nealin vartalokuorinta ei valitettavasti saa minulta kiitosta ja se jäi testisatsin jumboksi. Makuasioitahan nämäkin tietysti ovat, mutta tämän testaajan maku tykkää pieni- ja tiheärakeisista kuorinnoista.
Frankincense & Mandarin -kuorintavoiteessa kuorivana ainesosana on riisipuuteria ja jauhettua karpalonsiementä. Karpalonsiemenpartikkelit ovat mallia "suurpiirteinen jauhatus" ja niitä on voiteessa suhteellisen harvassa, mikä luo miedon kuorintatuloksen. Ainakin kun iho on tottunut kahvinpurukuorinnan tasoiseen megasilottavuuteen ^_^ Suosikkini Yves Rocherin kroppakuorinnat edustavat myös pienempää ja tiheämpää, hiekkamaista kuorinta-ainetyyliä ja niille NYR häviää ikävä kyllä 6-0. Muuten ainesosalista on kyllä täynnään hyviä ihoa hoitavia ainesosia oliiviöljystä montmorilloniitti-saveen, joka sekin osaltaan syväpuhdistaa ihoa.
9,40€ / 50 g
Tämän tuotteen kohdalla olisi ollut hyvä, jos olisin silmäillyt edes käyttöohjeet ennen ensimmäistä käyttöä ^_^ :D Kyseessä on nimittäin pelkkään eteerisillä öljyillä hajustettuun kookosöljyyn perustuva naamio, siinä ei ole muita ainesosia kuin kookosöljy + tuoksuöljyt (seetri, rosmariini, laventeli).
Kookosöljyhän on tunnetusti hiustenhoidon supersankareita ja ehkäpä se kaikkein tehokkaimmin hiukseen imeytyvä kasviöljy. Se tekee hyvää myös hiuspohjalle. Jos kookosöljyä (tai mitä tahansa öljyä) haluaa käyttää naamiona, se tulee levittää kuiviin hiuksiin ennen shampoopesua.
Koska en ollut lukenut Seetri-Rosmariini-tehohoidon pakkaustekstejä, aloin hieroa tuotetta päähäni normaalitapaan shampoopesun jälkeen. Vähän hölmistyin kun sormet tapasivatkin rasvaisen koostumuksen. Kosteaan tukkaan levitettynä pelkkä öljy ei jostain syystä imeydy ja hoida niin hyvin kuin kuiviin hiuksiin levitettynä (öljy-hoitoaineseos on eri juttu). En koskaan ole päässyt selvyyteen mistä se johtuu.
Pidän seetristä ja rosmariinista, ja tämän tuotteen voimakas tuoksu miellytti minua. Ihanaa aromaterapiaa...
Vähän noottia siitä että pieni 50 g purkki ei riitä moneen käsittelyyn, ehkä kolmeen jos hiukset ovat pitkät. Pakkaus saisi olla isompi, kun kyseessä ei kuitenkaan ole näytekoko.
*
Oli kyllä taas kiinnostavaa päästä tutustumaan uuteen luonnonkosmetiikkamerkkiin, kiitokset Elevenille mahdollisuuden tarjoamisesta. :) Seuraavakin testisarja on minulle ihan uusi (vaikkakin suomalaisille niin tuttu): Oriflame. Oriflamen valikoimaan lanseerattiin tänä vuonna ekosertifioitu EcoBeauty-sarja, ja se tulee olemaan seuraavana Sannin luupin alla.
Vihdoin pääsin tutustumaan brittiläiseen pitkän linjan luonnonkosmetiikkamerkkiin, Neal's Yard Remediesiin. Yrityksen osoite Lontoossa on muuten 1 Neal's Yard :) Firma on toiminut tässä osoitteessa vuodesta 1981, jolloin se perustettiin. "Niilo" on siis lähes saman ikäinen kuin minä :)
NYR aloitti taipaleensa luonnonmukaisena apteekkimerkkinä ja kehittyi siitä vuosien varrella pesunkestäväksi luomukosmetiikkamerkiksi, saaden brittiläisen Soil Association Organic -luonnonkosmetiikkasertifikaatin vuonna 2001. NYRin tuotteet ovat myös 100% vegaanisia ja yrityksellä on Leaping Bunny - logo tunnustuksena eläinkokeettomuudesta.
On muuten jotenkin virkistävää lukea välistä sellaisenkin luonnonkosmetiikkamerkin historiaa, jossa tausta ei mene tämän 2000-luvun luomusarjoille tyypillisen syntytarinan mukaan; "Perustaja Hilkan iho oli niin herkkä ettei hän löytänyt markkinoilta mitään toimivaa kosmetiikkasarjaa ja niinpä hän päätti alkaa valmistaa sellaista itse". Tämän tarinan saa kuulla nykyään suunnilleen kaikkkien uusien luonnonkosmetiikkamerkkien yhteydessä, oletteko huomanneet?
Sain Neal'sin tuotteita testiin Eleven.fi-verkkokaupan kautta. Minulle niin tuttuun tapaan innostuin kynäilemään kasvotuotteista sen verran pitkät fiilistelyt että jätetään vartalotuotteet toiseen postaukseen.
Sain testattavaksi seuraavanlaisen satsin NYRiä: Orange Flower -kasvoputsari, Frankincense-kasvovoide, Rose Formula -silmänympärysvoide, Garden Mint & Bergamot -käsivoide sekä Frankincense & Mandarin -vartalokuorinta ja suihkuvoide.
38,20€ / 50 g
Tämän voiteen tuotetiedot hämmentävät. NYRin sivuilla voidetta kuvaillaan sanoin "this beautifully light, bestselling organic moisturiser", ja itse purkissa sitten lukee "use as a rich, deep moisturiser during the day or at night". Jälkimmäinen pitää paikkansa, voide on koostumukseltaan erittäin täyteläistä ja paksua, todellakin yllättävän "rikasta" ollakseen kaikille ihotyypeille suunnattu päivävoide.
Voide ei kuitenkaan jätä ihoa kiiltävän rasvaiseksi vaan imeytyy lämmettyään hyvin ja jättää iholle suojaavan, himmeän kalvon. Tekee ihosta todella pehmeän ja mukavan tuntuisen. Frankincense Cream sopii jopa itselläni meikin alle kun sen antaa kunnolla imeytyä. Ehdottomasti kuitenkin kylmän vuodenajan voide minun normaalille ihotyypilleni, kesällä en voisi näin täyteläistä voidetta käyttää.
Mirhan ja suitsukepihkan eteeristen öljyjen tuoma tuoksu on hyvin voimakas ja luonnonkosmetiikkamainen. Ei raikas, kukkainen tai makea vaan yrttinen, puinen ja jopa pippurinen. Kuvailisin tuoksua jopa miehekkääksi.
Kenelle? Kuivaihoiselle tai normaali-ihoiselle joka pitää enemmän täyteläisistä koostumuksista. Henkilölle, jolle kosmetiikan luomupitoisuus on tärkeä; voiteen luomuainesosien pitoisuus on 91%.
33,80€ / 10 ml
Ensimmäinen ajatus: tulee ihan mieleen muinainen Kibio..! Minulle jäävät eri tuotemerkkien koostumukset tosi hyvin mieleen, ja assosioin tuotteita tuoksun lisäksi usein koostumuksen mukaan. Neal's Yardin Ruusu-silmänympärysvoiteessa on ohut ja maitomainen, melkeinpä seerumimainen koostumus. Samantapainen kuin Kibion ohuissa päivävoiteissa.
Ja kuulkaas, taas tuli se alkoholiefekti... Ihan sama juttu kuin Mossan silmänympärysvoiteen kanssa kesällä. En nykyään katso testituotteideni incejä ennen testausta jotta en muodostaisi ainesosien perusteella odotuksia, ja niinpä en tiennyt että NYRin sy-voiteessa on alkoholia. Kun laitoin sitä ensimmäistä kertaa, alkoholihuurut saivat silmät kevyesti vettymään. Tartuin saman tien pakkaukseen ja tokihan se denaturoitu alkoholi sieltä löytyi.
Kuva: Neal's Yard Remedies
En tosiaan sano että alkoholi huuruefekteineenkään on välttämättä pahasta kasvovoiteessa (minähän kuulun siihen leiriin joka ei nyrpistele alkoholipitoisillekaan voiteille), mutta halusin kuvailla kokemusta ja kertoa alkoholista niille jotka sitä haluavat kosmetiikassaan välttää. Itsekin kyllä kahden samantapaisen vaihtoehdon välillä valitsen mieluummin "huuruttoman" :D version, mutta en yleisesti jätä hyvää tuotetta käyttämättä vain jos siinä sattuu olemaan etanolia.
Ruusu-silmänympärysvoiteen tuoksu on todella erikoinen, taas voisi sanoa että "Kibio-osastoa". Kasvimainen, vähän kaurapuuromainen, pistävä... Voide ei sisällä hajusteita, eli sen tuoksu tulee raaka-aineista. Kukaan valmistaja ei tokikaan tarkoituksella tee tuotteistaan ikävän tuoksuisia, mutta toiset valmistajat laittavat enemmän arvoa tuotteen ominaistuoksun muokkaamiseen hajusteilla ja ominaistuoksun peittäjillä, toiset taas valitsevat mennä tuotteen oman tuoksun ehdoilla. Virolainen Nurme on yksi esimerkki jälkimmäisestä, Nurme ei käytä tuotteissaan mitään lisättyjä hajusteaineita.
Kenelle? Ohuiden silmänympärysvoiteiden ystäville, uteliaille satsaajille (--> kallis hinta! Pakkauksessa vain 10 milliä tavaraa.)
22,30€ / 100 ml
Suosikkituotteeni testituotteista! Ihana "hybridi"koostumus; jossain emulsion, öljyn ja vaahtoavan putsarin välillä. Tuote lupaa pakkaustekstin mukaan "vaahdota hellästi", mutta sitä se ei oikeastaan tee. Se ei kuitenkaan tunnu perinteiseltä emulsioputsariltakaan. Incissä on ensimmäisenä auringonkukansiemenöljy, sitten vesi ja sitten sodium cocoamphoacetate ja lauryl betaine jotka ovat hellävaraisesti puhdistavia ainesosia.
Olen itse käyttänyt NYRin Orange Flower -putsaria Foreo Luna -kasvoharjan kanssa eli tulos on aina ollut erinomaisen puhdas kiitos Foreon, mutta uskoisin, ettei Orange Flower varmaankaan poista vahvaa (synteettistä meikkiä).
Appelsiininkukkaputsari jättää ihon todella miellyttävän tuntuiseksi vailla nihkeyttä, rasvaisuutta tai muitakaan vähemmän toivottuja jälkituntemuksia (blogin pitäjän tunnetaan erittäin kriittisenä ja nirsona kasvoputsaristina; jos tuote jättää yhtään epämieluisan tunteen niin en käytä.)
Kenelle? Kuivaihoiselle luomun ystävälle (putsarin luomuainesosaputoisuus on 89%) joka mieluummin käyttää muita putsarikoostumuksia kuin kuivaihoisen perinteistä emulsiota.
Terkut junasta, olen matkalla kohti Helsingin Hiusakatemiaa ja toivon mukaan paljastuvaa syytä mystisen hiusloveni taustalla.
Vähän olen kyllä skeptinen, myönnän, mutta samalla myös utelias. Varasin ajan hiusjuuritutkimukseen johon menee aikaa jopa kaksi tuntia. Mietityttää, mihin ihmeeseen siellä saadaan kulumaan niin pitkä aika... No, pian se selviää.
Tässä arkistokuvaa hiuslovestani vuosien varrelta.
Kuten marraskuun lopun kuvat (alla) paljastivat, lovi on tällä hetkellä ehkä hirveimmässä kunnossa koskaan, hiukset ovat niin hapertuneet ja rispaantuneet että koko alue tuntuu sormiinkin aivan erilaiselta kuin muut hiukset. Se on hattaraisen kuivaa, pörröisää ja karheaa, kerta kaikkiaan tuhoutuneen tuntuista.
Hiusjuuritutkimukseen mennessä hiuksia ei saa pestä vähintään kahteen päivään. Olen pessyt tukan viimeksi perjantaiaamuna, päänahkaa kutittaa ja pikkuisen ällöttää mennä ihmisten ilmoille tällaisella tukalla. No, ehkä oma kokemukseni hiuksista on pahempi kuin ulkopuolisten jotka eivät tunne kutinaa ja tai tarkkaile pehkoani muutenkaan samalla silmällä kuin itse teen, tietoisena kolmannen päivän rasvaisuustilanteesta :D
Kerronpa tässä samalla miten menee sinisen värin haalistuksen kanssa. Ei kovin hyvin. Hiusten kokonaissävysyvyys on vähän vaalentunut, mutta sininen ei ole hievahtanutkaan. Olen kaksi viikkoa pessyt hiuksia vuoroin syväpuhdistavalla shampoolla, vuoroin Laveran testishampoilla ja laittanut (täysin väripigmentittömiä) öljynaamioita. Siellä se sininen on ja istuu. Lavera-testijakson jälkeen aion kokeilla sitä monen suosittamaa askorbiinihappopesua.
"Mitä sä olet tehnyt hiuksillesi", kysyi yksi tuttu tällä viikolla kun nähtiin sattumalta kadulla. "Onko niissä vihreääkin..?"
Jjjoo. Kertoo kaiken siitä miltä hiukseni näyttävät.
Tässä kuvia tältä aamulta (jep, se kolmatta päivää pesemätön tukka).
Canon-ystävä haluaa jälleen vähän parannella tilannetta, muuttaen sinisen violetimman siniseksi, kun sävy tosiasiassa on enemmänkin turkoosinsininen:
Väri mätsäsi ainakin hyvin työvaatteisiini.
Olen katsellut kaihoisasti kuvia syksyn Kreikan matkalta (yllä), jossa harmittelin värin silloista haalistumista, ja hiuksethan olivat tosiasiassa silloin aivan ihanan väriset tähän verrattuna. Se lähes harmahtava, puuterinenkin liila... ai että.
Mutta - kyllä mä itse asiassa olen iloinen näistä sinisistäkin hiuksista. :) Ne on väärän väriset, mutta ne on jonkin väriset ^_^ Ne on värikkäät. Olin ehkä viikon verran väri"katastrofin" jälkeen myrtsinä kun katsoin peiliin, mutta sitten tunne väistyi. Tajusin, että mä olen iloinen ylipäänsä siitä että mulla ON värilliset hiukset. :) Koska ne sopii mulle paljon paremmin kuin vaaleat hiukset :)
Kuten totesin syyskuun alussa, olen tullut hiuskotiin. :)
(...ja katsotaan, josko hiuskoti olisi tulevaisuudessa myös vailla hapertuvaa lovea, jos sen hoitoon löytyy tänään keinot :))
Pieni ilmoitusluontoinen asia jälleen, blogin muuton seurauksena:
Blogiin ehti muutaman ensimmäisen viikon aikana muuton jälkeen tulvia tuhansia roskapostifiltterin ohi päässeitä spämmikommentteja ennenkuin roskapostia suodattava Akismet plug-in tajuttiin laittaa päälle, ja minulla on edelleen yli 2000 roskapostia manuaalisesti poistettavana.
Näiden roskakommenttien joukossa on myös "oikeita", teidän jättämiä kommentteja, joita en nyt ole päässyt julkaisemaan koska ne ovat piilossa 2000+ spämmin seassa. Halusin kertoa mistä tämä johtuu, jos monikin ihmettelee miksi en ole julkaissut heidän kommenttiaan. Ongelma koskee ennen kaikkea joulukuuta vanhempiin postauksiin jätettyjä kommentteja.
Uusimpiin postauksiin jätetyt kommentit näen suoraan bloginhallintani etusivulla postauskohtaisesti, mutta vanhempiin postauksiin jätetyt eivät näy minulle ennenkuin osun niiden kohdalle poistessani noita roskaposteja.
Näin ollen, jos olette jättäneet joulukuun aikana kommentteja vanhempiin postauksiini, menee vielä jokunen tovi ennenkuin saan ne julkaistua koska roskapostien manuaalinen läpikäynti ja deletointi on aikaavievää hommaa (kommentteja saa poistettua vain 20 erissä kerrallaan). Pahoittelut tästä.
Olen tähän mennessä poistanut noin tuhatkunta spämmiviestiä ja niiden joukosta löytyi jo useita "oikeita" kommentteja, joten arvaan että loppujenkin joukossa niitä on.
Kaikenlaista extrapuuhaa tämä muutto tuokin muassaan.... :)
*
P.S. Että nyt jotain positiivistakin niin haluan välittää SUUUURET kiitokset kaikille joulumusiikkivinkkejä jakaneille lukijoille! Vinkkejä tuli tosi paljon ja niissä oli aivan mielettömän hyviä levyjä ja artisteja joista osasta en ollut koskaan kuullutkaan, ja nyt mulla on ihan törkeän hyvä joulumusiikkisoittolista koottuna! Kiitos teidän :) Ei ole kuulkaa Bublé soinut kertaakaan viime viikon jälkeen ^_^
Jos joku muukin kaipaa inspiraatiota joulumusalistalleen niin kannattaa käydä lueskelemassa kymmeniä vinkkejä näistä kommenteista, musiikkityylejä löytyy laidasta laitaan jazzista poppiin, perinteiseen, klassiseen ja raskaaseen ja löytyipä sieltä muutama biisi vähän kokeellisempaakin settiä :)
Ei mulla oikein muuta kuin että ohhhhhohh.
Sattuu.
Kuinka moni muu on jo syönyt jouluruokaa?
Smakbynin joulupöytä täytti kaikki odotukset. Jos täältä ei lähde vatsa väärällään niin on tehnyt jotain väärin.
Koko viikon olin vain odottanut että pääsen vuoden ensimmäisen joulupöydän ääreen. Vatsaan koskee mutta kyllä oli sen arvoista. Juustopöydän rusehtava sinihomejuusto lakritsaisen luumuhillon kanssa kruunasi koko komeuden, vaikka kyllä Smakbynin graavilohi taisi vetää illan parhaat makupisteet. Lohitartar tuorejuustolla ja rapupatee nousivat nekin kohokohtien joukkoon. Aijjai.
Sesonki on alkanut. :)
Jaksaisikohan sitä laivalla vetää huomenna uuden joulubuffamätön..? :D
En hämmästyisi vaikka jaksaisin ^_^
Jouluruoka <3
.
Mikä on teidän lempijouluruokaa?
Minun on:
Tänä aamuna heräsin tunteeseen. On saatava puuroa. Teki aivan sairaasti mieli puuroa.
Olen kertonut kaurapuurohulluudestani jo aiemminkin, mutta kuten muidenkin suosikkiasioideni kohdalla, siitä puhuu mielellään usein. Puhutaan tänäänkin, aamuisen puuroeuforiani jälkimainingeissa. :)
Erikoisen mieltymyksestäni tekee se, että kaurapuuro muuttui minulle herkkuruoaksi vasta ruokavaliomuutokseni jälkeen. Aiemmin en kaurapuurosta juuri piitannut. Koko hiilarielämäni aikana se oli viimeinen puuro jota tykkäsin syödä, jääden jonon päähän mannapuuron, riisipuuron ja ruispuuron jälkeen. Kaura oli minusta jo lapsena jotenkin ällön makuista. Kai se oli se beetaglukaanin aikaansaama limaisuus, joka nimenomaan tekee kaurapuurosta erityisen terveellistä muihin puuroihin nähden.
Jätettyäni viljat, kaurapuuro alkoikin maistua. Ihan hullua, että vanhana leipäaddiktina ("jälkiuunileipä is my middle name") suurin himottava viljaherkkuni ei suinkaan ole lämmin, vastaleivottu ruisleipä, vaan arkinen puuro. Oikeastaan mikään vilja ei aiheuta minulle enää mielitekoja, mutta kaurapuuro on kiistatta bataatin ohella ihanin hiilariherkku jolla herkuttelen aika ajoin.
Kuten tänä aamuna.
Tein ihan kunnon puuromätön.
Pelkkä yhden desin standardipuuro ei vie nälkääni, joten minun kaurapuuroni tuunataan roimalla proteiinilisällä. Ja tehdään tuplana, jos se on ainoa ruoka.
Tämän aamun puuroannos rakentui näistä:
vajaa 2 dl suuria kaurahiutaleita
1 rkl kookosjauhoa (tihentää koostumusta ja tuo hyvän kuitulisän)
1 kananmuna
1 valkuainen
2 dl vettä
2 dl soijamaitoa
1 dl raejuustoa
0,5 dl viinimarjoja
1 rkl hasselpähkinärouhetta
1 rkl hampunsiemenrouhetta
suolaa
muutama ruokalusikallinen voita päälle
Ei mikään ihan vähäkalorinen aamiainen :)
Ahhh. Niin hyvää että ei oikeasti sanat riitä. Vielä kun keittää puuron isoista, pidempää keittoaikaa vaativista kaurahiutaleista ja hauduttaa pitkään niin aijjai... Pitkä haudutus tuo puuroon aivan erityisen samettisen koostumuksen. Voisilmä kruunaa herkun - vaikka on kookosrasvakin kyllä tosi hyvää puurossa.
Vinkkinä yksi blogini suosituimmista ruokaresepteistä, taivaallinen uunipuuro jogurttisydämellä <3 Maista niin tiedät... :) Resepti ei ole omani vaan itsekin löysin sen alkujaan toisesta blogista, nyt olen varioinut siitä jo kymmenen eri versiota.
En voi olla puuroautuuteni kohdalla miettimättä, miten hassua on, että monen silmään tylsä terveysruoka voi muuttua minulle erityisherkuksi. Jollekulle kaurapuuro on melkein pakolla vedettävää terveyspöperöä (sellaisena se suunnilleen minullekin lapsena näyttäytyi), minulle taas hartaasti nautiskeltava herkku. Saan sen syömisestä samanlaisen kokemuksen kuin joku toinen mahdollisesti jäätelöannoksesta.
Tiedän, että tällaisen sanominen todennäköisesti ärsyttää monia. Terveellisesti syömisestä kiinnipitäminen ylipäänsä tuntuu olevan joillekin punainen vaate, toisia ärsyttää kamalasti jos joku ei syö kulttuurimme "perinteisiä" herkkuja eli lähinnä niitä sokeri- tai tärkkelyspitoisia. 'Herkuksi' määriteltävän kuuluu jostain syystä olla ravitsemuksellisesti heikko, suorastaan epäterveellinen. Eikö ole kummaa?
Näistä perinteisistä, epäterveellisistä herkuista pidättäytymisen täytyy jonkun näkemyksen mukaan pitää sisällään suurtakin itsehillintää ja itsensä riuduttamista. Jos joku väittää muuta, se ei varmaan ole totta ja sisäisesti tuokin "pullahiiri" kamppailee hurjasti joka kerta kun kulkee korvapuustien ohi.
Totuus on, että kun makean koukusta on kerran päässyt irti ja luopunut sokerin käytöstä, ei kamppailua enää tarvitse käydä. Makumaailman aistimukset muuttuvat täysin. Entiset herkut eivät herätä niitä tuntemuksia joita ne tarjosivat ennen. Sen sijaan tavallinen ruoka alkaa maistua eri tavalla. "Tavalliset" ruoka-aineet saavat intensiivisemmän maun ja kaikki missä on vähänkään luontaista sokeria (fruktoosia tai laktoosia eli kasvikunnan tuotteet ja meijerituotteet) maistuvat makealle.
Näin ollen arkinen kaurapuurokin voi yhtäkkiä muuttua makunsa puolesta entiseksi "jäätelöksi". Niin hassulta kuin se voi kuulostaa. :)
