Jei! Olen löytänyt keinon saada vesiliukoinen eyeliner pysymään paikoillaan!
Minulla on tosi helposti vuotavat silmät ja siitä kummallinen ongelma, että ripsari kyllä pysyy paikoillaan vaikka silmät kuinka valuisivat, mutta eyeliner leviää auttamatta. Siksi olen jo vuosia käyttänyt vain vedenkestäviä eyelinereita.
Vesiliukoisten eyelinerien joukossa on kuitenkin tarjolla paljon suurempi värivalikoima ja on surettanut, kun en ole voinut niitä käyttää. Joskus olen tehnyt epäonnistuneita kokeiluja "long lasting" -nimikkeellä myytävillä rajaustuotteilla, mutta ei auta - leviävät. Niiden pitää olla täysin vedenkestäviä.
Tuttu näky kun on kävellyt tuulessa ja erehtynyt meikkaamaan vesiliukoisella eyelinerilla
Etsiessäni viime vuonna uutta hyvää kulmageeliä, sain testiin Clarinsin Double Fix -maskaran. Kyseessä on vedenkestävä, läpinäkyvä geeli jota harjataan vesiliukoisen maskaran päälle tekemään siitä vedenkestävä tai suditaan kulmakarvoihin pitämään ne kuosissa.
Double Fix ei vakuuttanut minua lainkaan kulmakarvageelinä, mutta myöhemmin keksin sille uuden käyttötarkoituksen: eyeliner top coat.
Siinä tehtävässä se toimii!
Annostelen geeliä ohutkärkiseen huulipunasiveltimeen ja sivelen kuivuneen eyeliner-rajauksen päälle. Double Fix kuivuu täysin näkymättömäksi ja koska siinä on niin vähän pitoa (mikä teki siitä huonon kulmakarvageelin), se ei kuivuessaan ala kiristää ja tuntuu miellyttävältä silmäluomen ohuella iholla. Täydellinen! Uusi elämä eyelinerin kiinnittäjänä :) :)
Ostin viime talvena kasan H&M:n ihania nestemäisiä eyelinereita nimen harhaanjohtamana; Aqua Eyeliner ei Henkkamaukalla tarkoittanutkaan waterproof-laatua (MUFEn vedenkestävä Aqua Liner sekoitti ajatukseni), ja ihanat eyelinerit ovat jääneet parin käyttökerran jälkeen lojumaan osoittauduttuaan leviäväksi sortiksi.
(Itse asiassa H&M:n suomenkieliset tuotetiedotkin väittävät Aqua Eyelineria vedenkestäväksi, mutta sitä se ei todellakaan ole. Olen testannut myös raanan alla :D)
Nyt voin taas käyttää niitä! Kuvassa H&M:n sävy Poolside voideltuna Clarins Double Fix -kerroksella. Double Fix ei liuota ja sotke rajausta ja on täysin näkymätön.
Double Fixin tarjoamasta mahdollisuudesta innostunena ostin vihdoin myös NYXin söpöjä Vivid Brights -eyelinereita jotka nekin ovat vesiliukoisia. Pitkään olen niitä ihaillut, nyt pystyn myös käyttämään ^_^
Henkkamaukan Aqua Eyelinerit ovat silti mielestäni kaikkein parhaita halpis-eyelinereita ja hakkaavat NYXit vielä hinnallaankin; NYXit maksavat 7,99€, H&M:n lainerit 5,99€. NYXin Vivid Brightsit ovat mattaisia, Henkkamaukat hohtavia.
NYX Vivid Brights -meikki; pastelliliila Vivid Blossom + pastellikeltainen Vivid Halo.
Huomasin NYX-ostoksilla käydessä, että NYXilläkin on vedenkestävä mascara top coat. Tsekkailin sen koostumusta ja se näytti sameammalta ja ehkä vähän paksummalta kuin Clarins Double Fix, joten en tiedä näyttäisikö se eyelinerin päällä yhtä näkymättömältä kuin Clarins, mutta siinä olisi kuitenkin potentiaalinen edullisempi versio eyelinerin kiinnittäjäksi. Ehkä kokeilen kun Clarins loppuu.
Kokeilkaa tekin, jos eyeliner tuntuu turhan usein löytyvän luomivaosta tai silmänurkkaan liuenneena.
Tai onko silmänrajaus ylipäänsä haasteellinen alue? Lue lisää tästä helposta opastus-postauksestani jossa esittelen eri tekniikat ja välineet silmien rajaukseen, ja jonka mukaan useampikin lukijani on raportoinut saaneensa rajan kohdalleen ^_^
(kuvien laatu on vähän liikuttava postauksen ollessa ensimmäiseltä bloggasvuodeltani, mutta sisältö on yhä täyttä asiaa :))
Yksi aikamme hienoimpia rockmuusikoita ja lauluntekijöitä ja minulle henkilökohtaisesti elämäni tärkein musiikillinen vaikuttaja, Chris Cornell, on kuollut.
En meinaa uskoa surullista uutista todeksi, mutta siellä hän nyt on, Andrew Woodin, Kurt Cobainin, Layne Staleyn ja Scott Weilandin rinnalla maallisen elämän tuolla puolen. Cornell kuoli äkillisesti viime yönä Detroitissa. Hän oli kiertueella yhtyeensä Soundgardenin kanssa.
Cornell Finlandia-talolla 28.3.2016
Olen monesti miettinyt, miltä tuntuu sinä hetkenä kun joku itselle tärkeä julkisuuden henkilö kuolee. Miltä tuntuu itselle merkityksellisen mutta ei henkilökohtaisesti oikeassa elämässä tutun ihmisen poismeno? Nyt se kokemus on kohdalla. Vielä en oikein tunne mitään.
Tai kyllä, tunnen iloa siitä, että 16-vuotiaasta saakka kytenyt haaveeni nähdä Chris Cornell akustisella keikalla toteutui viime vuoden maaliskuussa Helsingissä. Se ilta jää hienoimpiin konserttimuistoihini.
Sweet Euphoria Chris Cornellin ensimmäiseltä soololevyltä on yksi Cornellin soolotuotannon lempibiisejäni.
Kuunnellaan se hienon artistin muistolle.
Sweet Euphoria (1999)
(viimeinen säkeistö)
Sweet Euphoria,
mine is heart you stole.
Touched and broken are the things you love,
using stars to light your candles.
Warms my face but I can't remember yours.
Gone are your dandelions, falling like mine,
falling like daydream mangos,
diving swallows.
Save my love,
save my love,
save my love,
for the lasting one.
Sweet Euphoria.
.
.
Sweet Euphoriaa ei kuultu Finlandia-talon keikalla, mutta tallensin Soundgarden-aikojen klassisen, aina yhtä kauniin Fell on Black Daysin. Alemmalla videolla Cornell juttelee aiemmista Suomen vierailuistaan.
[vimeo 217980427 w=640 h=1138]
Chris Cornell - Fell On Black Days / Helsinki 28.3.2016 from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
[vimeo 217980590 w=640 h=1138]
Chris Cornell / Helsinki Finlandia-talo 28.3.2016 from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
.
Chris, kun 16-vuotiaana nuorena tyttönä roikuin Kööpenhaminan KB-Hallenin eturivissä aitaa vasten, kasvot hiestä, adrenaliinista ja ihastuksestakin märkinä, kurottaen sinun paidatonta hahmoasi kohti, laulaen mukana Black Hole Sunia, en tiennyt, että tulisit kulkemaan mukanani koko loppuelämäsi. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin katsoin sinua vähemmän hikisenä ja aikuisempana Finlandia-talon katsomon penkeiltä, oman mieheni kanssa. Pidimme toisiamme kädestä, mieheni ja minä, hyräilimme biisejäsi ja jaoimme ihastuksen ja arvostuksen sinua kohtaan. Siinä me olimme, minä ja elämäni miehet.
Kiitos tästä muistosta, Chris.
Taas tällainen nopea "päivän jaettavat kosmetiikkafiilikset" -juttu... (hei, kyllähän mä osaan näitä lyhempiäkin postauksia tuottaa ^_^ Laitoin tämän unettavan Elysia 2-osan sijaan... :D)
(...otsikko ei kuitenkaan tarkoita, että Urban Decayta saa nyt Lidlistä... ;))
Nyt on hankittu vähän Cien-testattavaa! :)
Esititte minulle toiveita testattavasta kosmetiikasta, ja Lidl mainittiin useammassa toiveessa. Nämä kun ovat helpoimpia (ja varmaan halvimpia ^_^) hankkia, niin otin liideliläiset ensimmäisenä projektina toivelistalta.
Palaan näihin kesän aikana :) Ai että, oikein jo sormet syyhyää :)
Olen muuten kerran aiemmin analysoinut Lidlin yövoidetta, jonka rankkasin ainesosiensa puolesta oikein hyväksi hintaansa nähden.
Sitten jotain vähän nätimmän näköistä ^_^
Aina-niin-ihania Urban Decay -herkkuja. Nestemäiset, vedenkestävät Vice-huulipunat ilmestyivät USAssa tammikuussa ja ovat nyt sopivalla viiveellä saavuttaneet myös Suomen. (UD:lla on oma logiikkansa tuotteiden lanseerauksista eri maissa, jotkut tuotteet ilmestyvät Suomessa samaan aikaan kuin USAssa, jotkut viiveellä.)
Toisesta laatikosta löytyi reaaliaikaisia uutuuksia:
Urban Decay kulkee yhä vain määrätietoisemmin kohti ihonhoidollista puolta. Prep Priming -meikinalussuihkeet olivat jo askel siihen suuntaan, ja uusi Makeup Prep -sarja on merkin ensimmäinen varsinainen ihonhoitolanseeraus. Nimi linkittyy meikkiin, koska UD oletettavasti haluaa pitää kiinni värikosmetiikka-imagostaan, ja tuotteiden voi ajatella valmistavan ihoa meikille. Makeup Prep -sarjaan kuuluu kuusi tuotetta, joista sain testiin kolme: Japanese Hot Springs -kosteusgeelin (johan on nimi ^_^), Pore Refining Peel -naamion ja Lip Love -huulivoiteen.
Toinen uutuuslanseeraus on Meltdown Makeup Remover -sarja, joka käsittää pitkäkestoisen, vedenkestävän meikin poistoon tarkoitettuja tuotteita. Kiinnostavin niistä on puikkomuotoinen Cleansing Oil Stick, joka lupaa muuttua öljystä mikrovaahdoksi.
Olen saanut tuotteet maahantuojalta.
Ehdin (minulle hyvin epätyypillisesti) jo kokeilla yhtä tänään saapunutta huulipunaa. Valitsin kauniin malvaisen, mattaisen WSM-sävyn.
Tältä se näyttää huulilla. :)
Vice Liquid Lipstick lupaa "mieletöntä pysyvyyttä" ja miellyttävää huulituntua. Olen tästä juuri lähdössä yhteen koulutustilaisuuteen jossa varmaan myös syödään ja juodaan. Voin käydä myöhemmin illalla raportoimassa miten Vice Liquid selvisi illasta :)
Edit. Ei selvinnyt kovin hyvin... Paitsi nyt tajuankin mistä se varmaan johtui..! Juuri tuonne kommentteihin kirjoitin, että puna ei selvinnyt testistä kun se ei kestänyt ruokailua, mutta sitä ennen olin rasvannut huulet punan päältä NYXin Butter Glossilla. Ja huulikiiltohan tietysti liuottaa huulipunan pintaa tehden siitä vähemmän kestävän. Vice Liquid -puna ei päässytkään vielä reilujen olosuhteiden ruokailutestiin :) Mattalaatuisena WSM-puna tuntui kyllä sen verran kuivalta, että en olisi pystynyt olemaan kovin montaa tuntia ilman huulirasvausta tai rasvaisen huulikiillon lisäämistä. Koostumus on ohut ja miellyttävä eikä puna heti tunnu kuivalta, mutta huulirasva-addiktin huulet eivät pärjää pitkään ilman rasvamaista tuotetta.
Tänään tutustutaan herkän ja epäpuhtaan ihon hoitoon luonnonkosmetiikalla.
Sain Biodellyltä testattavaksi amerikkalaisen LUÉ by Jean Seo -sarjan, joka on vain kolmesta tuotteesta koostuva epäpuhtaan ihon "Ghostbusters". :)
Sarja pitää sisällään jotain ihan uutta minullekin, otsikosta voi jo päätellä mistä on kysymys.
LUÉ-sarjan tehokolmikko: puhdistusjauhe, hyaluronihapposeerumi ja näppyjä nitistävä hoitoneste.
Jean Seo tunnetaan amerikkalaisen luksus-luonnonkosmetiikkasarja évoluén luojana. LUÉ on hänen edullisempi, kaikenikäisille naisille ja miehille suunnattu sarjansa. LUÉn reseptiikka seuraa ylellisen isosiskonsa formulapohjaa, mutta edullisemmilla ja helpommin saatavilla ainesosavalinnoilla; siinä missä évoluén puhdistusjauheen maitojauhe esimerkiksi on vain pienissä erissä Uudessa Seelannissa tuotettavaa korkeinta mahdollista pakastekuivattua laatua, on LUÉ-putsariin käytetty edullisempaa, rasvatonta luomumaitojauhetta. Korkealaatuisempi, rasvapitoinen maitojauhe omaa anti-age-hoidollisia ominaisuuksia kun taas LUÉen valittu maitojauhe sopii päivittäiseen, puhdistavaan perushoitoon.
LUÉ on kehitetty erityisesti epäpuhtaan ihon hoitoon, mutta sarjan puhdistusjauhe ja seerumi sopivat kaikille ihotyypeille. Erittäin yksinkertaiset, vain muutamista avainainesosista muodostuvat koostumukset minimoivat ihoärsytyksen. Tuotteet ovat hajusteettomia ja eläinkokeettomia.
ERASE 18,90 € / 56 g
Mun lemppari! :) Kaurapuurohoitoa hipiälle... Ah, tämä on niin mielenkiintoinen tuttavuus että sille voisin omistaa vaikka oman postauksen ja se viekin itseoikeutetusti suurimman palstatilan LUÉ-esittelyssä :)
Erase-jauhe koostuu vain kolmesta ainesosasta: jauhetusta täysjyväkaurasta, rasvattomasta maitojauheesta ja magnesiumkarbonaatista. Kaura ja maitojauhe vastaavat jauheen hoitotehosta, magnesiumkarbonaatin rooli on estää paakkuuntumista.
Kuten minulla nykyään on tapana kosmetiikkaa testatessa, luen ainesosaluettelot vasta kun olen kokeillut tuotteita muutaman kerran jotta inci-listat eivät vaikuttaisi odotuksiini. Niinpä en LUÉ Eraseakaan testatessa tiennyt, mitä aineita jauheeseen oli käytetty. Oletin jauheessa olevan savea ja yllätyinkin aika lailla kun hieroin ainetta nassuun ensimmäisen kerran; mitä ihmettä, tuoksuu ihan kaurapuurolle..! :) Ja siis miellyttävälle, lempeälle kauralle.
Erase-jauhetta käytetään sekoittamalla siitä veden kanssa tahnaa suhteessa 1 rkl jauhetta + noin puoli ruokalusikallista vettä. Tahnasta ei tule täysin tasaista vaan siihen jää kaurajauhepalleroita jotka osaltaan toimivat miedosti hankaavana aineena. Tahna hierotaan kasvoille ja sen annetaan kuivua noin minuutti. Kaura- ja maitojauhe kosteuttavat ja rauhoittavat ihoa ja muodostavat kuivuessaan ihon pinnalle kalvon.
Kun kalvo on vielä hieman kostea, se pyöritellään irti niin että tahna ikäänkuin "pyyhekumittaa" (--> erase) ihon pinnan. Kalvon kuuluu irrota pyyhekumimaisina riekaleina, tällöin tahnan koostumus on oikea (katso alla oleva kuva). Jos seos on kuivunut liikaa, lisää iholle hieman vettä jolloin "kumitus" helpottuu.
Mr. Karkkipäivän iho Erase-käsittelyssä
Kun kalvo pyöritellään irti, se vie mukanaan kuollutta ihosolukkoa ja huokosiin tiukasti takertunutta likaa sekä irrottaa mustapäitä. Iho jää fantastisen sileäksi ja pehmeäksi, kuin hiotuksi.
Erase on yksi ehdottomasti parhaan ihotunnun jättäviä kuorintatuotteita joita olen koskaan kokeillut, täytyy myöntää että ihan hämmästyin miten suuren eron puuron tuoksuinen mönjä teki ihoon. Hiottu on aika kuvaava ilmaisu. Aiemmin olen saanut näin sileän ihon vain erittäin pieni- ja tiheärakeisilla microdermabrasion-tyyppisillä kuorintavoiteilla. Kuitenkin pehmeiden kaurapalluroiden ja maitojauheen muodostaman kalvon pyörittely iholta on huomattavasti perinteistä raekuorintaa hellävaraisempi metodi, ja tätä voikin suositella myös herkälle iholle.
Tulos: iho on supersileä ja pehmeä, huokoset nipistyneet kiinni ja ihon sävy tasaisempi ja kirkkaampi. Eli kaikkea, mitä hyvältä syväpuhdistavalta tuotteelta voi odottaa.
Jos iho on ärtynyt tai se on esimerkiksi palanut auringossa, Erase-tahnaa voi käyttää naamion tavoin jättämällä se iholle pidemmäksi aikaa ja huuhtomalla se irti "kumituksen" sijaan.
Kun tahnan antaa kunnolla kuivua, näkymätön kalvo kiristyy ihon pinnalle todella napakaksi ja peilistä katsoo hassun extraruttuinen naama ^_^ (En nyt tiedä oliko tarpeellista ihan osoittaa nuo rutut nuolilla, hahah... :D)
Erase-jauhetta voi käyttää päivittäin tai herkemmällä iholla kahdesti viikossa. Sitä, kuten kaikkia LUÉ-tuotteita, voi käyttää myös erikseen yhdistettynä muihin kuin LUÉ-ihonhoitotuotteisiin.
BALANCE 18,90€ / 30 ml (tsekkaa hinta...!!)
Balance on öljytön hyaluronihapposeerumi, jota voidaan käyttää rasvoittuvalla, epäpuhtaalla iholla yksinään ainoana kosteuttajana tai muilla ihotyypeillä voiteen alla lisäkosteuttajana.
Jälleen, ainesosalista hehkuu yksinkertaisuutta: seerumi koostuu vain vedestä, hyaluronihaposta ja kahdesta luonnollisesta säilöntäaineesta. Se kosteuttaa tehokkaasti, rauhoittaa ja napakoittaa ihon pintaa. Koostumus on kirkkaan nestemäinen kuten hyaluronihapposeerumeissa yleensäkin. LUÉn seerumissa viskositeetti eli paksuus on erittäin miellyttävä ja liukas neste on helppo levittää ja työstää kasvoille.
Hinta on edullisuudessaan ihan omaa luokkaansa seerumimarkkinoilla.
CLEAR 18,90 € / 7,5 ml
Kahdestatoista yrtistä valmistettu tinktuura eli alkoholiuute lupaa nitistää finnit, jopa syvälle ulottuvan kystisen aknen ihonalaisia tulehduksia. Nestettä annostellaan hoidettavalle alueelle suoraan omalla applikaattorillaan tai halutessaan toisen applikaattorin kautta.
Parhaan tuloksen saavuttamiseksi Clear-applikaattoria painetaan näpylle (tai ihon alla muodostumassa olevalle tulehduskohdalle) 30 sekunnin ajan kerrallaan. Näin ihoon pääsee imeytymään tarpeellinen määrä hoitonestettä. Toimenpiteen voi toistaa useita kertoja päivässä.
Tätä tuotetta en pystynyt itse testaamaan, koska minulla ei ollut testijaksolla näppyjä.
*
Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen konsepti ja sarjatuttavuus. Erase-jauhetta ette tule näkemään missään blogin arpajaisissa sillä sen ainakin pidän ja käytän itse! ^_^ Rrrakastan tällaisia supersilottavia tuotteita, ja kun sellaisen saa vielä lempeän kaurapuuron muodossa... <3 Aivan ihana, erilainen kauneustuote. Balance-seerumikin tuntui iholla erittäin pätevältä lisäkosteuttajalta, ja alle kahden kympin hinnallaan se on ihan poskettoman halpa hyaluronihapposeerumi. Koko sarjan hinnoittelu ylipäänsä saa suupielet ylöspäin.
Kaikki LUÉ-tuotteet maksavat erikseen hankittuina 18,90€ tai Skin Solution -pakkauksessa yhteishintaan 39,90€. Skin Solution -pakkauksen tuotteet ovat saman kokoiset kuin yksittäin myytävät.
LUÉ by Jean Seo -tuotteita saa Suomessa Biodelly-verkkokaupasta ja Biodellyn Turun myymälästä.
Kosmetiikan elämyksellisyys on asia, joka on Karkkipäivän teemoissa kestojuttu ja aihe, josta tykkään kirjoittaa paljon. Koostumukset, tuoksut, pakkaukset, no, te tiedätte :) Kosmetiikka ei ole vain ehostusta ja ihonhoitoa vaan sensorinen elämys.
Selektiivisten brändien konseptiin sensorisuus on aina kuulunut, mutta viime vuosina yhä useampi edullinen päivittäiskosmetiikkamerkkikin on alkanut huomioida elämyksellisen puolen. Nivea on yksi niistä.
Nivea tunnetaan hoitavista peruskosteusvoiteistaan kuten Nivea Creme ja Soft -klassikoista ja sarja on kautta linjan yhdistetty puhtaan neutraaliin tuoksumaailmaan. Valikoimaan ei ole aiemmin kuulunut mitään ns. tuoksuprofiloitunutta linjaa.
Ajat muuttuvat ja nyt Niveallakin on reagoitu trendien ja kulutustottumusten muutokseen; Nivea-asiakaskin haluaa voiteiltaan hemmottelevuutta ja sensorista lisäarvoa. Valikoimaan on lanseerattu tänä keväänä kolme tuoksuvaa vartalovoidetta, ja pääsin minulle tarjotun yhteistyön kautta nuuskuttelemaan ja arvioimaan niiden elämyksellisyyttä ensimmäisten joukossa. Tuoksuvia vartalotuotteita? Kyllä, tämä kosmetiikkafriikki ja tuoksuintoilija testaa ne mielellään :)
Voiko niin neutraaliksi ja sanalla sanoen arkiseksi mieltämäni Nivea tarjota jotain kiinnostavaa tuoksujen saralla? Selvitetään. :)
Uuden vartalovoidelinjan nimi on Nivea Body Oil In Lotion, ja niissä tuoksuvat ruusu, vanilja ja kirsikankukka. Tuoksujen lisäksi tuotteisiin on valittu kuhunkin oma kasviöljynsä. Nivealla testattiin tuoksuasiantuntijoiden kanssa useita eri yhdistelmiä kunnes löydettiin kolme eleganttia tuoksu- ja öljyparia. Tuoksut valittiin tarkasti niin, että ne sopivat yhteen tuotteissa käytettyjen öljyjen ominaistuoksuihin.
Oil In Lotion -vartalovoide on koostumukseltaan kevyttä ja erittäin nopeasti imeytyvää. Tuntuma iholla on raikas ja jälkitunne jopa samettinen, voide ei tahmaa ihoa sitten yhtään. Nivean määritelmän mukaan Oil In Lotion -voide sopii normaalista kuivalle iholle, mutta oman kokemukseni perusteella sanoisin, että uutuusvoiteet sopivat kaikkein parhaiten normaalille iholle ja nimenomaan sellaiselle käyttäjälle, joka arvostaa voiteen helppoa, vaivatonta käyttöä niin että imeytymistä ei käytännössä tarvitse odotella yhtään. Rasvauksen jälkeen voi heti pukea päälle.
Oil In Lotion -voiteilla on hintaa 4,50€ / 200 ml. Tuotteet ovat nyt kaupoissa.
Ja sitten pääasiaan eli ne tuoksut...
Yleinen havainto: vaikka Oil In Lotion -tuoksut ovat todella kevyitä (nämä ovat siis jotain ihan muuta kuin voimakkaat, esanssiset hedelmä- ja kukkatuoksut joita kohtaa joissain markettimerkkien värikkäissä vartalotuotesarjoissa), tuoksut kestävät iholla hyvin. Ei nyt ihan koko päivää mutta useita tunteja. Kuin olisi käyttänyt jotain kevyttä hajuvettä. Se oli jännä havaita. Näillä voi siis halutessaan korvata hajuveden.
Vanilla & Almond Oil
Mieto, hienovarainen, tyylikäs. Ei pistävän sorttinen, imelän makea vanilja vaan lempeä ja mieto. Kuin maitoinen vaniljakreemi. Tämä tuoksu sopii niille, jotka pitävät vaniljasta mutta kokevat monet vaniljalla tuoksutetut kosmetiikkatuotteet liian vahvoina. Vanilla & Almond Oil -voide on hienovaraisen vaniljan ystäville.
Rose & Argan Oil
Aistikas, sensuelli ja hienostunut, ei lainkaan sellainen perinteinen ruusun tuoksu johon olen tottunut. Yllätys! En yleensä ole ruusun tuoksun ylin ystävä. Henkäyksen kevyt tuoksu muuttuu iholla aistillisen puuteriseksi. Ruusu & Argan on tuotteista suosikkini, mitä en olisi odottanut. Todella kevyt ja elegantti. Tätä voisin käyttä hajuveden tyyppisesti, yhdistettynä vaikka Acorellen ihanaan ruusu-hajuveteen joka yksinään ei kestä iholla tuntiakaan.
Cherry Blossom & Jojoba Oil
Tyttömäinen ja heleä. Kolmikon makein, mutta tuoksu on samalla raikas. Cherry Blossom -voiteesta voisi sanoa, että tämä sopisi kenties Escadan kesätuoksu-tyyppisten, hedelmäisen makeiden tuoksujen ystäville, mutta erittäin light-versiona. Escada-light :)
.
Summa summarum: Nivean uutuudet yllättivät tuoksujen, sanoisinko tyylikkyydellä ja miellyttävän hillityllä voimakkuudella. Olen tottunut markettituotteiden tuoksujen maailmassa sellaiseen tietynlaiseen esanssiseen vahvuuteen, Nivealla on haluttu valita hienovaraisempi lähestymistapa.
Vertauksena luonnonkosmetiikan tuoksuihin; ne voivat olla todella paljon vahvempia, mutta eivät kestä iholla. Mikä johtuu luonnollisten tuoksujen kemiasta ja siitä, ettei luonnonkosmetiikassa ole "normikosmetiikan" keinoja kiinnittää tuoksu iholle.
Nivea järjestää Oil In Lotion -lanseerauksen yhteydessä leikkimielisen kilpailun. Vastaa kyselyyn ja selvitä, oletko persoonaltasi rento vanilja, analyyttinen kirsikka vaiko lojaali ruusu? :)
Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan Flow Festival -liput kahdelle 11.8. (arvo 200 €) ja Nivea-tuotepaketteja 3 kpl (arvo 30 €). (Flow Festivalin ikäraja on 18 vuotta.)
Pääset tekemään testin ja osallistumaan kilpailuun täällä.
.
Minä olin "analyyttinen kirsikka" :D
Mikä näistä kolmesta kuulostaa eniten teidän tuoksulta?
Mitä ylipäänsä tykkäätte perinteisten päivittäiskosmetiikkamerkkien satsauksista elämyksellisempään perusihonhoitoon? Kuinka suuri merkitys tuoksuilla on siihen, millaisia vartalovoiteita tai suihkugeelejä tulee hankittua? Onko esimerkiksi tuoksulla suurempi merkitys kuin pakkauksen ulkonäöllä, vai päinvastoin?
Nopea:
Söin tänä aamuna uudenlaisen kananmuna-aamiaisen, jonka totesin
a) hauskaksi ja mielenkiintoiseksi joskaan ei erityisen persoonallisen makuiseksi ja
b) näköjään viimeisimmäksi some-ruokahitiksi. Josta en tiennyt mitään ^_^
Pilvimunat.
Olimme misterin kanssa yökyläilemässä ystävien luona ja aamiaisella emäntämme läväytti pöytään ruoan, jonka reseptiin hän oli törmännyt Facebookissa: cloud eggs. Ihme kyllä tämä aamiaismunien suurkuluttaja (--> minä) ei ollut reseptistä vielä kuullutkaan. Ruokailua seurannut Google-sessio paljasti kyseessä olevan viimeisimmän some-hittiruoan.
No, lisätään sitten Karkkipäiväänkin jotain ajankohtaista ^_^ Täällä tykätään fiilistellä munaruokia siinä missä shampoita ja silmämeikinpohjustajiakin :)
Hauska, simppeli ja erilainen tapa valmistaa munat.
Resepti:
Kivan näköinen mutta ei oikeastaan mitenkään valtavan eri makuinen kuin kananmunat yleensä. Meidän pilvimunissamme ei ollut täytteitä, mikä tietysti vaikutti kokemukseen. Voisin kuvitella, että esimerkiksi parmesaani valkuaiseen lisättynä tekee pilvistä paljon maukkaampia ja kiinnostavamman makuelämyksen. :)
Marenkisten reunojen pehmeä, sienimäinen koostumus on kuitenkin mukavan erilainen tavalliseen paistettuun kananmunaan, kokkeliin tai uppomuniin verrattuna ja tekee pilvimunista ilman täytteitäkin kivaa vaihtelua perinteisiin aamiaismuniin tottuneelle.
Kyllä munista vain on moneksi :)
Oliko teistä moni jo kuullut pilvimunista? Tai valmistanut niitä?
Viikonloppulukemista :) Ja pitkästä aikaa poneja - siis jotain muutakin kuin tukkaan liittyvää ^_^
Poneja itsejään. :)
Verkkolehti Pokka halusi haastatella minua My Little Pony -harrastuksestani. Toimittaja oli törmännyt netissä blogini ponipostauksiin ja koki harrastukseni ja suhteeni poneihin sen verran "ihastuttavan tärähtäneenä" että otti yhteyttä ja pyysi saada tehdä haastattelun ^_^
Ote artikkelista:
Koko jutun voi lukea täältä.
Siellä paljastuu mm. miten kamala ponityranni olen ollut lapsuudessani..! ^_^
Ai että, olipa itsestänikin mukava fiilistellä ponijuttuja pitkästä aikaa :) Täytyykin tässä ehkä kesällä kirjoittaa poneista taas blogiinkin.
Jäin haastattelun jälkeen miettimään vastaustani toimittajan kysymykseen siihen, miksi juuri My Little Ponyt.... Mikä juuri niissä niin viehättää. Vastaukseni on lyhennetty artikkeliin (ei yllättävää, voitte vain arvata kuinka vuolasta puhetta meikäläisestä irtoaa kun pääsen vauhtiin jostain minulle rakkaasta aiheesta...), mutta puhuin pitkään ponien pastellisesta maailmasta ja poikkeuksellisen lempeästä olemuksesta joka tarjoaa ylivilkkaalle luonteelleni jotain perustavanlaatuisen tyynnyttävää ja maadoittavaa. Etenkin ponien (alkuperäisten G-ykkösten) kasvojen ilmeet ovat lähes terapeuttisia monalisamaisen lempeässä hymyssään. :) <3
Barbit eivät olleet minun juttuni koska barbit olivat ihmisiä eikä niillä ollut taianomaisia ominaisuuksia niin kuin poneilla. Ne olivat tylsempiä. Ja nyt kun mietin, koin barbit aina myös ilkeämpinä... juonittelevampina.. koska ne ovat ihmisiä. Kyllä ponitkin juonivat välillä meidän leikeissä ja sattuihan Omenalaakossa käänteitä joista Ridge Forresterkin olisi ylpeä, mutta siltikin... ponit tuntuivat kiltimmiltä ja vilpittömämmiltä kuin barbit. Pohjimmiltaan ne halusivat aina hyvää ja pyysivät anteeksi kun olivat tehneet väärin. Ne eivät lopulta koskaan kyenneet ihan hirveisiin petkutuksiin - tai minä leikkien käsikirjoittajana en pystynyt saattamaan niitä sellaisiin tilanteisiin. Kun katsoi niiden ystävällisiä naamoja, millaisia taka-ajatuksia niillä muka olisi ollut..?
Ponit. Minun pastelliset ystäväni.
Päiväkirjaan kirjattu äitini mielipide poneista vuodelta 198-jotain. Kuva tammikuun 2014 ponipostauksestani Omenalaakson väkeä.
Kuukausi sitten pääsin osallistumaan unelmatapahtumaan; viiden päivän joogaseminaariin Amorgoksen saarelle, näyttämönä maisemat, jotka jo itsessään tarjoavat luontaiset puitteet retriitille ja hiljentymiselle luonnon kauneuden keskellä.
Massaturismi ei ole saavuttanut Amorgosta ja sen kuvankauniita kyliä, ja paikka on kuin luotu kiireettömään oleiluun jossa luonnonkauneudesta, Egean saarten satumaisesta valosta ja meren loputtomasta sinestä nauttiminen on loman parasta ohjelmaa.
Elysia Yoga Convention järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja on ensimmäinen laatuaan koko Kreikassa. Tapahtuma kokosi pieneen Egialin kylään joogan harrastajia ja opettajia ympäri maailmaa, kauimpaa tulleet olivat Indonesiasta ja Etelä-Afrikasta.
Tapahtuman järjestänyt, jooga- ja hyvinvointimatkailuun erikoistunut Aegialis Hotel toivoo seminaarista vuosittaista tapahtumaa. Huhtikuun alkuun sijoitettu tapahtuma auttaa muassaan aikaistamaan saaren matkailusesonkia. Kreikassa eletään aikoja, jolloin matkailuyrittäjienkin on mietittävä kaikki keinot sesongin pidentämiseksi.
Pienellä, äärettömän luonnonkauniilla ja ei-valtavirtaturismia vetävällä Amorgoksen saarella hyvinvointimatkailu on se juttu. Tänne tullaan patikoimaan, joogaamaan, mietiskelemään ja keräämään villiyrttejä. Idyllisten kylien rauhallinen tunnelma viehättää matkailijaa, joka etsii autenttisempaa Kreikka-tunnelmaa matkamuistomyymälöiden tuolla puolen (- vaikka kyllä niitäkin täältä löytyy, ei vain tungokseksi saakka.)
Kuten viime syksynä kirjoitin, Amorgoksen Aegialis-hotellin sijainti on poikkeuksellisen kaunis, ympäröivän maiseman muodostaessa sellaisen harmonian että tuntuu kuin olisi sisällä jossain Välimeren kauneutta ylistävässä elävässä taulussa. Luonto maalaakin ne kauneimmat taulut.
Aegialis on paikka, jossa minunkin kaltaiseni levoton menijä ja kokija hidastaa ja rauhoittuu, kokee halua pysähtyä aloilleen vain olemaan ja nauttimaan. Jos voin Santorinin lisäksi nyt nimetä Kreikassa paikan, jonne voisin mennä lomalle vain istuakseni hotellin terassilla katsomassa maisemaa, se on Amorgoksen Aegialis. Jos täällä käy, ymmärtää mitä tarkoitan.
Yksi seminaarin puhujista, norjalainen Kat Gellin, ainakin tietää; hänet ja miehensä vihittiin Aegialiksessa viime syksynä.
Kerronpahan, että yritys kirjoittaa kevyen tiiviissä paketissa blogiformaattiin tällaisesta minun kokemuspohjallani ainutlaatuisesta tilaisuudesta on ollut yhtä vaivatonta kuin lajitella meidän saranoiltaan pursuavan varastomme sisältöä ja tiivistää se parille hylllylle siisteiksi pinoiksi. Kuvia, tuntemuksia, ajatuksia, oivalluksia ja analyyseja viikolta on niin valtavasti. Oman varastonsa täydeltä.
Yritä nyt siinä valita kaikesta materiaalista mitä jättää pois ja miten muuntaa jäljelle jäänyt lukuystävälliseen muotoon ja helposti kulutettaviin some-viihdepaloihin. Pitkän linjan blogikirjoittajana tiedän hyvin minkä tyyppisiä ja minkä pituisia tekstejä jaksetaan lukea. Välillä kirjoitustilanteet aiheuttavat ristiriitaa; on kokenut jotain josta haluaisi kertoa suunnilleen kaiken, mutta samalla tietää, ettei siinä ole järkeä koska sen jaksaisi lukea viisi ihmistä ja äitini. Välillä tuntuukin, että tarvitisin oman toimittajan joka lukisi ja tiivistäisi kirjoituksiani ja sanoisi, "Tämä riittää, tämä on hyvä. Jätä tuo pois." :)
Viisi päivääni ja kuusi yötäni joogien keskellä yhdessä Kreikan kauneimmista kohteista oli kuitenkin sen laatuinen kokemus, josta haluan kirjoittaa monisanaisesti ja -kuvaisesti. Se lukekoon ken jaksaa. :)
Tässä osassa kerron fiiliksistäni joogaretriitin ensikertalaisena ja viikon mielenkiintoisimmista tunneista.
Elysia-viikolle osuneilla upeilla säillä oli yksi huono puoli; hellivä aurinko ja hotellin kutsuva allasalue saivat monet osallistujat valitsemaan iltapäivätuntien ja sisätiloissa pidettyjen luentojen sijaan köllöttelyn aurinkotuolissa... Ei yllättävää kun ympäristö on tällainen, vaikka tyhjät penkit luennoilla varmasti vähän järjestäjiä harmittivatkin.
Itsekin myönnän altaan vetäneen minut puoleensa pariksi iltapäivän kuumimmaksi tunniksi ensimmäisenä päivänä... ;)
Aegialiksessa on joogasaleja sekä sisä -että ulkotiloissa. Hotellin suosiosta joogaretriittien kohteena kertoo yläoikealla näkyvä tänä vuonna valmistuva lisärakennus, johon tulee lisää saleja kahdessa kerroksessa.
Joogaryhmät ovat itse asiassa Aegialiksen suurin asiakasryhmä. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että joogamatkailu on niin suuri oma matkailun muotonsa..? Minulle tämä tuli vähän uutena juttuna, vaikka minunkin entinen joogaopettajani on mainostanut kurssilaisten omia matkoja etelään joogailemaan.
Hotellin johtaja Irene Giannokopoulos toivottamassa seminaarin osallistujat tervetulleiksi.
Hotelli on Giannokopouloksen perheen omistuksessa eli kyseessä on ehta kreikkalainen perheyritys.
Minä ja jooga
Olen joogaajana varsin kokematon; olen käynyt vuosien varrella vain satunnaisilla kansalaisopiston hathajooga-tunneilla. Muista joogamuodoista en tiedä mitään enkä ylipäänsä ole perehtynyt joogaan millään lailla syvällisesti. Minulle jooga on edustanut yhdenlaista tapaa huoltaa kehoaan (ja mieltään) ja harjoittaa kiireettömyyttä.
Kävi ilmi, että Elysian ohjelma on suunnattu edistyneemmille joogan harjoittajille ja meitä vasta-alkajia oli mukana vain kourallinen. Suurin osa osallistujista oli pitkän linjan joogeja ja tuntui, että joka toisella oli myös opettajan pätevyys.
Koinkin ensimmäisellä joogatunnilla pientä "apua, mihin olen joutunut..!" -tunnetta tuntien tason käydessä selväksi. Opettajan huudellessa mihin asanaan eli asentoon seuraavaksi taivuttaisiin, olin useimmiten ihan kysymysmerkkinä, sillä eiväthän nuo sanskriitin termit minulle mitään sano. Joogien puheessa vilisi sanoja kuten prana ja chakra jotka olen epäilemättä joskus kuullut, mutta joogaan syvällisemmin perehtymättömänä en tiennyt mitä ne tarkoittivat.
Vasta-alkajuuteni sekä joogakielellinen muuri aiheuttivatkin minulle retriitin aikana lievää ulkopuolisuuden tunnetta. Alkupäivinä jopa koin, että jaa, täällähän pitäisikin olla tietyllä valaistumisen tasolla ja suhtautua joogaan ihan eri tavalla kuin mitä se kaltaiselleni perusjumppailijalle edustaa, että "kuuluu joukkoon".
Tosiasiassa ulkopuolisuuden loin kuitenkin vain minä itse perusteettomilla oletuksillani ja alemmuuden tunteisiin taipuvaisella luonteellani. Joogien asenteessa ei ollut minkäänlaista vähemmän arvostavaa suhtautumista meitä tuntien "säheltäjiä" kohtaan, opettajat olivat ystävällisiä ja gurut juttelivat meille taviksille yhtä sydämellisesti kuin kaltaisilleen.
Voin kuitenkin kuvitella, että yhteenkuuluvuuden tunne on ihan erilainen ryhmässä, jonka jäseniä yhdistää tietty elämänkatsomus, harrastus ja perehtyneisyys lajiin. Heistä monella olisi varmasti ollut yhtä hassu olo kosmetiikkabloggaajien seminaarissa ^_^
Hannah Faulknerin tunnilla haettiin yhteyksiä joogaliikkeiden ja antiikin Kreikan taiteen välillä
Ja hei - vaikka aurinkotervehdykset eivät sujuisikaan niin mahdottoman sulavasti, onko se kovin kamala juttu tällaisten maisemien äärellä?
Kun oma kömpelyys kiukutti, katsoin vain ulos joogasalin terassilta. Mieli tyyntyi nopeasti ja omat vaatimukset itseä kohtaan lähinnä nolottivat.
Kaikki seminaaripäivien tunnit eivät suinkaan olleet joogaa tai ylipäänsä liikunnallisia.
Kat Gellinin ja Vivian Richmondin workshopissa avattiin skandinaavisen elämäntyylin saloja työn ja vapaa-ajan näkökulmasta. Koin aiheen yhtenä seminaarin mielenkiintoisimpina, ehkä sen suhteellisen keveyden kannalta verrattuna muuhun luennolliseen ohjelmaan (johon kuului mm. surun käsittelyä, masennuksen hoitoa ja ayurvedan perusteita), ehkä oman pohjoismaalaisuuteni kannalta.
Skandi-workshopissa annettiin konkreettisia vinkkejä pohjoismaalaisen elämäntyylin noudattamiselle, kuten kokonaisvaltaisen puhtauden tavoittelu; juomaveden filtteröinti, luomutuotettujen vihannesten syöminen, kemikaalikuorman vähentäminen ja synteettisten kemikaalien vaihtaminen luonnollisiin.
Lontoossa asuva Kat kertoi, että suomalainen "sisu" on viime vuonna kohonnut Englannissa yhdeksi elämäntapasanaston trendi-ilmaisuksi tanskalaisen "hyggen" ohella.
Mielenkiintoista :)
Tanskalainen, sittemmin amerikkalaistunut näyttelijä Mette Kolding oli minulle henkilökohtaisesti yksi seminaarin inspiroivimpia luennoitsijoita ja persoonallisuuksia. Mette piti heti seminaarin aloituspäivänä valtavan kiinnostavan esityksen aiheesta "Jooga ja julkinen esiintyminen", jossa annettiin työkaluja esiintymisjännityksen helpottamiseen joogan keinoin - ja ilman joogaa.
Tiedättekö, kun välillä kohtaa henkilöitä joiden karisma oikein huokuu yli ja mistä tahansa he puhuvat, se tempaa mukaansa? Mette on juuri tällainen henkilö. Kävin hänen kanssaan viikon aikana keskusteluja myös illallispöydässä ja lumouduin hänen elämänasenteestaan. Kuuntelin maailmaa nähnyttä ja paljon saavuttanutta naista, ja kun pääsimme aiheeseen slow living Mette sanoi; "Tiedätkö mitä, Sanni? Olen elänyt koko elämäni hidasta elämää, en ole varmaan ikinä tehnyt täysipäiväistä työviikkoa tai pitkiä päiviä." Silti hän on saavuttanut ja tehnyt aivan valtavasti. CV täyttäisi pienen kirjan...
On se kiehtovaa miten eri lailla elämänsä voi järjestää. Miten siihen voi suhtautua.
Minäkin vain stressaan ja stressaan ja luon huolia, vaikka sivustakatsoja näkee kaikki mahdollisuudet kauniiseen, rauhalliseen elämään. Millä sitä saisi ne omat lasinsa puhdistettua näkemään vain sen oleellisen, millä on oikeasti merkitystä ja mihin keskittyä...
New Yorkin mies David Kennet lukeutui niinikään seminaarin kiinnostavimpiin tuttavuuksiin. Muusikko/ääniparantaja/holistinen allergiahoitaja/hieroja (tittelilista jatkuu varmaan loputtomiin) piti viikon aikana workshoppeja shamaanisten äänten voimasta ja vaikutuksista. Davidin tunnit lukeutuivat ohjelman suosituimpiin, ja osallistujat kuvailivat vuolaasti vahvoja kokemuksiaan.
Minäkin osallistuin yhdelle Davidin tunnille. Oma kokemukseni ei ehkä ollut suorastaan hengellinen mutta voimakas, kyllä. Ainakin ihan uudenlainen kokemus elämän kokemuspankkiin talletettavaksi.
Makasimme alustoillamme silmät ummessa Davidin alkaessa laulaa ja soittaa rumpuaan. Melkein teki mieli avata silmät ja tarkistaa, oliko paikalla enää David Kennet vai oliko huoneeseen ruumiillistunut toinen henkilö, niin erilaiselta miehen shamaaniääni kuulosti. Joku kuvaili myöhemmin joutuneensa laulun aikana lähes transsin kaltaiseen tilaan tai vähintään irtautuneensa Aegialiksen kylpylän joogasaliympäristöstä.
Minä saatoin vain todeta rentoutuneeni täydellisesti ja unohtaneeni kaiken muun ympäriltäni, luovuttaneeni itseni ääneen ja sen väreilyyn. Rummun hypnoottiseen kumahteluun. Riittävän voimakas kokemus minulle sekin.
Kerron lopuksi miehestä, jolla oli ehkä lämpimin aura jollaisen olen koskaan kohdannut. Seminaarin sympaattisin mies.
Reiki- ja kristalliparantaja Steven Mangini Oklahomasta kuuluu Aegialis-hotellin omistajaperheen ystäviin ja oli saapunut jooga-tapahtumaan antamaan halukkaille virallisen ohjelman ulkopuolella kristallipyramidihoitoa. Ja kenties vain levittämään mahdottoman lämmintä säteilyä ja hyvää mieltä.
Kerroin aikaisemmin, etten ollut Elysia-viikon aikana ihan tämän vuoden parhaissa mahdollisissa tunnelmissa (liittyen henkilökohtaisiin juttuihin, ei jooga-tapahtumaan). Steven oli kuin äänetöntä, ihmisen muotoista energiaterapiaa. Saatoin istua hotellin terassilla suremassa, ja Steven ilmestyi hiljaa jonnekin taustalle. Joskus hän suoritti toiselle kristallihoitoaan, joskus ei. Riitti että hän oli samassa huoneessa. Hänen läsnäolonsa rauhoitti ja vei piikit huolen ja murheen tuntemuksiltani.
Puhuimme toisillemme vasta seminaarin viimeisenä päivänä, jolloin rohkaistuin kysymään, voisinko minäkin kokeilla kristallipyramidia. Se onnistui, totta kai.
Steven kertoi, että kristallipyramidi vastaa mittasuhteiltaan Egyptin pyramideja. En tiedä mitä merkitystä sillä on, tai pyramidiin käytetyllä kristallilaadulla (muistaakseni kvartsia), mutta hoidosta tulee hyvä olo.
Kuten Davidin shamaaniääniterapia, Stevenin kristallihoito on eri ihmisille varmasti hyvin erilainen kokemus omista lähtökohdista riippuen. Näin viikon aikana joidenkin nauravan, hymyilevän, nukahtavan tai murtuvan kyyneliin pyramidin sisällä. Ne olivat kaikki tunnelatautuneita hetkiä. Steven laskee pyramidin hoidettavan pään ympärille ja kilauttelee kristallirakennetta sauvalla niin, että se ikäänkuin soi. Pyramidin soidessa Steven kertoo hoidettavalle, että tämä on rakastettu ja ainutkertainen.
"The sun came out for you today", sain kuulla. "How could you be anything less than perfect".
En tiedä tuliko energia kristallista vai Stevenistä itsestään, eikä sillä ollut merkitystä. Minulle tuli valtavan lämmin, tyyni ja hyvä olo. Ja lopulta juuri sillä on merkitystä minulle; saada kokea hyvää ja hyvyyttä.
En ollut joogaretriitin jälkeen yhtään sen henkisempi, valaistuneempi tai välttämättä edes vakuuttuneempi, että jooga on juuri minun juttuni. Mutta olin mielettömän hienoa kokemusta ja ihmisiä rikkaampi.
Ja sydämessäni uusi lempipaikka Kreikassa.
Tapasin viikon alussa äitiäni.
70-vuotias äitini tervehti minua meikissä, joka oli kuin vanhoilta Karkkipäivä-ajoilta konsanaan :)
Vihreää ja kirkasta turkoosia :)
"Ai sinä haluat ottaa kuvan, näin ruttuisista luomista..."
Äiti ilmaisi havaintonsa siitä, kuinka luomille on yhä vain vaikeampi levittää meikkiä. Silti tämä rouva on löytänyt etenkin värikkäiden meikkien ilon vasta 60+ vuotiaana, eikä anna ihon veltostumisen haitata tahtia :)
Minusta tuntuu että aina kun tapaamme, äidillä on yhä säihkyvämpiä meikkejä silmissään. Kerroinkin täällä aiemmin (Äidin kosmetiikkasuosikit -jutussa), kuinka hän ihastui joku aika sitten metallisiin, voidemaisiin luomiväreihin. Mattaiset, hillityt ruskeat sävyt joita hänelle ennen lahjoitin, ovat jääneet ihan hohtavien ja värikkäiden luomivärien jalkoihin. Myös värikkäät rajaukset ovat kova juttu. Hauskaa ja sympaattista :)
Yleensä kauneushörhöilyjutut ehkä menee niin, että jotain periytyy äidiltä tyttärelle, mutta meidän perheessä se onkin mennyt toisin päin ^_^
Juuri kun taas hiljattain kirjoitin vanhojen meikkituotteiden jemmauksesta, voin kertoa seuraavaa... Äidin meikkiin on käytetty 60-luvulla ostettua luomiväripalettia :)
Vanha rouva laittaa jemmauksessa vielä minua paremmaksi ^_^ Tosin mun volyymit on aika omaa luokkaansa... :/
Huomioin, että äidin meikki oli sävy sävyyn hänen puseronsa ja hameensa kanssa. Kävikin sitten ilmi, että look oli huolellisesti suunniteltu illan esitystä varten :)
Äidin lauluklubilla oli illalla esitys, jossa esiintyjien pukukoodina oli värikkäät vaatteet. :)
Olipa ilo katsoa ja kuunnella iloisia, värikkäitä laulajia ja etenkin äitiäni :) Siellä hän seisoi ja näytti kauempaa kuin nuorelta tytöltä innokkaine olemuksineen ja pirteine, vihreine vekkihameineen.
Ja turkooseine silmänrajauksineen ^_^ Eipä ne rutut ja rypyt kauemmas näy, vain ihmisen olemus. <3
Kun katselin äitiäni, minulle tuli taas mieleen keskustelumme parin vuoden takaa.
Istuimme lapsuudenkotini sohvalla ja puhuimme iän tuntemuksista. Sanoin, että en näe itseäni minkään ikäisenä, ettei minusta tavallaan tunnu yhtään sen aikuisemmalta kuin 10 tai 15 vuotta sitten. Kuin mitään kalenteri-ikää ei olisikaan. Äiti vastasi, että hänestä tuntuu ihan samalta.
"Ei se muutu 69-vuotiaanakaan. Omassa mielessäni olen nuori. Vasta peiliin katsoessa muistaa, että onkin eri ikäinen.”
Kippis sille ja iättömyydelle - ja värikkäille tädeille :)
Eikös kaiveta mekin esiin kirkkaimmat eyelinerit kevään kunniaksi :)
