Tänään matkataan hetkeksi pois tammikuisesta Suomesta.
Saanko esitellä:
Sympaattinen, upea Nisyros.
Kosin eteläpuolella sijaitseva pikkuinen Nisyros on Kosille samaa mitä hurmaava Symi on Rhodokselle; suosittu päiväretkikohde ja monille turisteille tuttu vain sellaisena. Täällä käydään nopeasti katsomassa tulivuoren kraateria ja palataan lounaan jälkeen Kosille.
Kannattaa joskus harkita pidempääkin visiittiä. Yli 40 Kreikan saaren kokemuksella voin sanoa, että Nisyros on yksi Kreikan saarten pieniä jalokiviä.
Vulkaanisella Nisyroksella on maisemat, jollaisia et löydä mistään muualta Kreikasta. Koko saari on itse asiassa tulivuori, keskellään läpimitaltaan 4 km leveä caldera. Calderan sisällä on useita kraatereita, joista suurin ja tunnetuin on 4000 vuotta vanha Stefanos. Nisyroksen tulivuori on edelleen aktiivinen mutta nukkuu, viimeksi se on purkautunut vuonna 1888.
Nisyrokselle pääsee lyhyellä laivakyydillä "isoveli"-Kosilta. Nopealla aluksella matka taittuu alle tunnissa, hitaalla pikkulaivalla kuten Kosin ja Nisyroksen väliä päivittäin seilaavalla Panagia Spilianilla matka kestää kaksi tuntia.
Nisyroksella on runsaat 1000 asukasta ja saarella on neljä kylää: pääkylä Mandraki, kalastajakylä Pali sekä calderan reunalla roikkuva Emporios ja huikean kuvauksellinen Nikia.
Vaikka Nisyros kuuluu Dodekanesian saariryhmään, sen arkkitehtuuri muistuttaa Kykladeja valkoisine, tasakattoisine taloineen ja sinisine ikkunoineen ja ovineen. Saaren arkkitehtuurille tyypillisiä ovat myös kauniit, pienten kivien muodostamilla mosaiikeilla koristellut aukiot.
Pegasus-mosaiikki yhdellä Mandrakin söpöistä aukioista.
Vierailin Nisyroksella viime huhtikuussa, ja löysin hiljaisen, vielä talven jäljiltä nukkuvan saaren. Ennen kuin Kosin päiväretkialukset aloittavat sesonkinsa toukokuussa, saari nukkuu ja useimmat majapaikat ovat kiinni.
Sesongin ulkopuolella Nisyroksella vieraileva Kreikan matkaaja saa nauttia saaren upeista nähtävyyksistä kuten Stefanoksen kraaterista omassa rauhassa, mutta toisaalta palvelut ovat harvassa ja päiväsaikaan ruokapaikkojakin voi olla vaikea löytää.
Pääkylä Mandrakin merenrantaa halaava alue tuo minulle paikoin mieleen miniatyyriversion Mykonoksesta. Kun tuulee, aallot lyövät täällä suoraan rantakadulle ja rakennusten seiniin ihan niinkuin Mykonoksen "Pikku Venetsiassa".
Mandrakin rantakatu päättyy kylän pienelle piilossa sijaitsevalle rannalle, jonne pääsee kallioisen niemen kärjen kiertäviä portaita.
Ensimmäisenä päivänä löysin kylästä kaksi auki olevaa ravintolaa, joista toisesta sai vain lihaa. Toisesta sai muutaman kasvisruoka-annoksen, kuten kuvan briamin (tuttu pöperö monelle Kreikan kävijälle), mutta ei kalaa. Sain kuulla, että kalaa saa huhtikuussa vain Nisyroksen kalastajakylästä Palista.
Hiilihydraattitietoiselle kala-kasvissyöjälle tilanne, jossa ei voi kuin tehdä kompromisseja :)
Näkymä Mandrakin kattojen yli Panagia Spilianin luostarilta.
Luostarin kirkolle vievillä portailla minua vastaan tuli hääseurue. Myöhemmin, viinilasillista rantakadun kahvilassa nauttiessani sain kutsun samaisen pariskunnan hääjuhliin, jonne kaikki kyläläiset ovat tervetulleita. Juhlat jäivät kuitenkin väliin.
Mandraki on varmasti yksi hurmaavimmista Kreikan saarten pää"kaupungeista" joissa olen käynyt.
Autottoman keskustan pikkuiset labyrinttikujat näyttävät ensin toivottomilta suunnistaa, mutta koska kylä on hyvin pieni, ei tarvitse eksyä kuin pari kertaa kunnes kujien logiikka alkaa hahmottua. Sain vaellella täällä aivan yksin. Päivittäisillä kävelyillä vastaan tulevat ihmiset saattoi laskea kahden käden sormilla. Niin kaunista ja rauhallista.
Kreikkalainen ystäväni Marianna ei suotta ole kaikki nämä vuodet sanonut, että aivan varmasti tulen rakastumaan Mandrakiin. <3
Mandrakin tuuliselle rannalle oli huhtikuisena sunnuntaina uskaltautunut lisäkseni yksi henkilö. Minä en sentään heittäytynyt auringonottoon vaan ihailin keväistä kukkaloistoa ja aina niin syvänsinistä merta.
Unikot...! <3
Panagia Spilianin luostari.
Lempikatuni Mandrakissa. Otin ehkä sata kuvaa näiden portaiden joka kulmasta....
Sain kuulla, että Mandrakin rantakatua ei meinaa samaksi paikaksi tunnistaa vain kuukautta myöhemmin, kaikkien ravintoloiden ollessa auki ja kadun täyttyessä niin kreikkalaisista kuin ulkomaalaisista turisteista.
Minä sain seurakseni vain yhden paikallisen valokuvaajan ja muutaman hääjuhlien vieraan. :)
Käydään seuraavaksi saarikierroksella saaren muissa kylissä ja tietysti calderalla.
EMPORIOS
Emporioksen kylä vaikuttaa ensi näkemältä hylätyltä. Autiot rauniotalot luovat aavemaista tunnelmaa, mutta siellä täällä erottaa muutamia kunnostettuja, asuttuja taloja. Emporios on aikoinaan ollut saaren merkittävimpiä asutuskeskuksia, mutta nyt kylän asukasluku on alle 30.
Tutustuin vierailullani mm. ateenalaiseen taidemaalariin, joka oli ostanut yhden kylä rauniotaloista ja oli kunnostamassa sitä taiteilijaretriitiksi.
Klikkaa kuva isommaksi
Emporioksen sijainti on äärimmäisen kuvauksellinen; kylän laelta avatuvat 360 asteen näkymät ympäri saarta. Otin kuvan tulevan taiteilijaretriitin katolta. Ehkä se on jo valmis...? :)
Näissä maisemissa kelpaa maalata, arvaan...
STEFANOS
Kun auto laskeutuu Emporioksen jälkeen alas calderan pohjalle, tuntuu kuin perinteinen Kreikka jäisi taakse ja lipuisi johonkin toiseen maailmaan ja ulottuvuuteen. Ajaessasi calderaa halkovaa tietä aution ja hiljaisen maiseman keskellä vulkaanisten mineraalien värjäämien vuorenrinteiden kohotessa ympärillä olo on melkein aavemainen. Out of this world?
Calderan läpi kulkee yksi tie, joka päätyy Stefanoksen kraaterille.
Kartasta näemme, kuinka laajan alueen saaresta caldera kraatereineen muodostaa.
Klikkaa kuva isommaksi
Huomasin, että tulivuoren erityistä tunnelmaa oli vaikea tallentaa kuviin.
Kraaterin pohjalla kulkiessani minusta tuntui kuin kävelisin suunnilleen eri planeetalla, olin melkein hengästynyt tunnelman ainutlaatuisuudesta.
Maan uumenista kohoava höyry, rei'istä kantautuva vaativa suhina, jalkojen alla tuntuva kuumuus... kävelin tulivuoren päällä...! Ulkomaailmallista tunnetta vahvisti se, ettei kraaterilla ollut ketään muita vierailijoita kuin minä ja kuskini. Kesällä täällä on aamusta iltaan bussilasteittain ihmisiä.
[vimeo 250456391 w=640 h=360]
Nisyros Stefanos Crater from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Stefanos on yksi maailman suurimmista ja parhaiten säilyneistä hydrotermaalisista kraatereista.
Upea, ainutlaatuinen paikka.
NIKIA
Nikian kylä calderan toisella laidalla tunnetaan Nisyroksen kuvauksellisimpana.
Etenkin pittoreski pääaukio Porta (kuvassa) on saaren kuvatuimpia kohteita. Jälleen, sain aukion itselleni... Tosin, nälkääni en saanut sammutettua sillä yksikään Nikian ravintoloista ei ollut auki. Off-season-matkustuksella on puolensa ja puolensa.
No, sain ainakin ruokaa silmilleni. Nukkekotimaisen pieni ja sievä Porta on todellakin kuvauksellisin aukio jonka olen Kreikassa kohdannut.
Klikkaa kuva isommaksi
Klikkaa kuva isommaksi
.
PALI
Kalastajakylä Pali on Nisyroksen toiseksi suurin kylä Mandrakin jälkeen. Suuntaa tänne mikäli olet merenelävien ystävä; kylästä löydät saaren ainoat kalatavernat.
Jos reippailu kiinnostaa, Paliin pääsee Mandrakista kävellen noin tunnissa.
Myös tulivuorelle pääsee Mandrakista jalkaisin, sinne on useita vaellusreittejä, osa vaativiakin.
Söin Palin rantakadulla (ainoana asiakkaana) Nisyros-reissuni ainoan kalaruoan. Joka katosi nälkäiseen vatsaani niin nopeasti, että en ehtinyt edes ottaa kuvia - poikkeuksellista tälle ruokamatkailijalle ^_^
*
Sympaattisten kylien ja dramaattisten maisemien Nisyros on helmi. Pikkuinen saari palkitsee vierailijansa pysäyttävän upealla luonnolla, toinen toistaan kuvauksellisemmilla taskukokoisilla kylillään ja autenttisella Kreikan saaren tunnelmallaan. Täällä et ehkä saa taksia huhtikuussa, mutta koet aidon pienen kyläyhteisön tunnelman - ja ystävyyden. Minullakin olisi jo ollut kämppä ja osa-aikatyö saarella kahden ja puolen vuorokauden vierailun jälkeen <3
Asema suuren mainstream-turismisaaren naapurina ja Kosin standardipäiväretkikohteena samalla hyödyttää mutta myös harmittaa saarelaisia. He toivoisivat useamman vierailijan jäävän Nisyrokselle pidemmäksi aikaa. "Moni näkee vain kraaterin ja Mandrakin rantakadun lounasravintolan, sitten he palaavat Kosille. He eivät koskaan tutustu Nisyroksen perinteisiin ja kulttuuriin."
Minä jo odotan että pääsen saarelle uudestaan. Tunteeko joku teistäkin samoin? Kuka on käynyt Nisyroksella? :)
.
Kaipaatko vinkkejä Kreikkaan? Tsekkaa Suuri Kreikka-hakemistoni, matkatarinoita ja vinkkejä kymmenistä eri Kreikan kohteista saarittain listattuna. Jos suunnittelet pakettimatkaa Kreikkaan, myös tästä jutusta voi olla hyötyä. :) Kohteet ovat viime kesäkaudelta mutta melkein kaikki samat kohteet ovat matkanjärjestäjien valikoimassa myös tulevana kesänä.
Täältä tämä viimein tulee, Vuoden Parhaat -listaus. :) Tätä on aina niin kiva tehdä vuoden päätteeksi - tai joskus näköjään uuden vuoden aluksi.
Muissa blogeissa näkee eriteltynä top-listauksia ihonhoitoon, hiustenhoitoon ja meikkeihin jaoteltuna, mutta minulle riittää edelleen vain yksi listaus. Kyllä ne tähän mahtuvat. Olen vähän kranttu, eikä niitä tosihyviä tuotteita yleensä mahdu vuoteen kymmenittäin. Lisäksi listani pienuutta muihin kauneusblogeihin verrattuna selittää ehkä se, että testaan vuoden aikana todennäköisesti paljon vähemmän tuotteita kuin moni muu kosmetiikkabloggaaja.
Tällä kertaa kuitenkin jaottelin listan tuotteet ryhmiin; putsarit, kasvojenhoitotuotteet, meikkituotteet ja muut. Aloitetaan lemppariryhmästäni.
PUTSARIT
Lumenen Harmonia-sarjan persoonallinen savi-turvepohjainen vaahtoputsari oli vuoden yllättäjä ja olen melkein halukas julistamaan sen koko viime vuoden parhaaksi putsarituttavuudeksi. Vaikka yleisesti tykkään runsaasti vaahtoa muodostavista puhdistustuotteista, tämä laiskasti vaahtoava ruskea voide vei sydämeni. Se tuntuu iholla mukavalta ja jättää ihon huuhdellessa erittäin miellyttävän tuntuiseksi vailla minkäänlaista nihkeyttä tai narsketta. Helppo pois-huuhtoutuvuus on minulle putsareissa erittäin tärkeä ominaisuus, ja Harmonia vetää tässä täydet pisteet.
Eikä Harmonia-sarjan lähes-luonnonkosmetiikan standardeihin yltävä formulointi sekä uskomattoman kaunis pakkaus-design ainakaan heikennä ihastustani. Napakymppi, Lumene!
Naurettavan pitkällä nimellä siunattu korealainen Misshan Super Aqua Oxygen -jiida-jaada-putsari edustaa vaahtokoostumuksellaan sitä minulle yleisesti mieluisinta putsarityyppiä: erittäin runsaasti ja kermaisesti vaahtoava happaman pH:n tuote joka ei jätä ihoa nahkeaksi. Sain tästä näytteen lukijaltani ja olin kerralla myyty. (Pikku-pussukkanäytteillä todella on merkitystä..!)
Harmikseni minulle selvisi, että kyseisen putsarin valmistus on viime vuonna lopetettu. Soulissa sain metsästää pitkään ennen kuin löysin liikkeen, josta Micro Visible -putsaria vielä löytyi. Ostin viimeisen kappaleen. Missha Balticsin nettikaupasta tätä ihanaa putsaria näemmä vielä saa (hinta 21,90€ eli ei mikään erityisen halpa). Jos en olisi hukkumassa putsareihin tilaisin tuolta varmasti parit kappaleet jemmaan.
Tämä emulsion ja vaahdon yhdistävä hybridiputsari oli todellinen löytö kaksoispuhdistuksen käyttäjälle.
Paksu voide levitetään ensin kuivalle iholle jolloin se toimii tehokkaasti meikkiä irrottavana rasvaputsarina, sen jälkeen iholle lisätään vettä jolloin koostumus alkaa vaahdota. Toki voidetta voi käyttää myös pelkästään vaahtona kostealla iholla, näin käytettynä voide on riittoisampaa koska jo pieni nokare vaahtoaa mukavasti. Vahvan meikin poistoon tuote kannattaa kuitenkin levittää ensin vaahdottamatta kuivalle iholle.
Lierac-kaksoispuhdistajasta tuli minulle uskollinen matkakumppani, ei tarvitse pakata kahta putsaria. Sarjassa on muitakin kaksoisouhdistus-periaatteella toimivia putsareita, niistä voi lukea lisää täältä.
Hybridi-sillan kautta pääsemme öljyputsareihin. Näitä, kuten mitä tahansa putsaria, voi käyttää tarpeen mukaan myös yksinään mutta ne ovat tunnettuja kaksoispuhdistuksen ykkösvaiheena. Hurahdin öljyputsareihin peruuttamattomasti Etelä-Korean matkallani saadessani konkreettisesti todeta, että iho ei kerta kaikkiaan puhdistunut pelkällä tensidipohjaisella vaahdolla. Kaksoispuhdistuksen mielekkyyttä on lisännyt myös viime vuonna merkittävästi lisääntynyt meikkivoiteiden käyttöni, meikkivoide on mineraalipuuteria vahvempi meikki ja irtoaa paremmin rasvapohjaisella putsarilla.
Aasialaiset öljyputsarit tunnetaan helposti iholta huuhtoutuvista, veden kanssa emulgoituvista koostumuksistaan. Ne hierotaan kuivalle iholle ja huuhdellaan vedellä. Misshan ja Whamisan putsarit ovat miellyttävyydessään verrattomia, vaikkakaan en yhtään epäile etteikö aasialaisten sarjojen kirjosta löydy loputtomiin yhtä miellyttäviä, ei-rasvaista jälkitunnetta jättäviä öljyputsareita. Nämä ovat tulleet meikäläisen kylppärin kaappiin jäädäkseen. Misshan Watery Cleansing Oilia ei saa Suomesta, Whamisaa myyvät ainakin Biodelly, Hyvinvoinnin Tavaratalo ja Jolie.
.
KASVOJEN HOITO
Happokuorinnat ovat minulle tuttuja jo entuudestaan, mutta vasta vuonna 2017 aloin käyttää niitä säännöllisesti. Paljon auringossa viihtyneenä hedelmähappojen kyky auttaa ihoa korjaamaan auringon aikaansaamia vaurioita on ollut minulle ratkaiseva taikasana valinnassa AHA- ja BHA-happojen välillä.
COSRX:n AHA7 on hoitoneste ja kuorinta, jota toiset käyttävät jopa päivittäin hoitonesteen tavoin mutta minulle riittää käsittely kahdesti viikossa. (Vältän ylikuorintaa.) Iho pysyy kirkkaana ja sileänä ja kaikin puolin hyvinvoivan näköisenä. COSRX:n AHA7 tuntuu yhtä tehokkaalta kuin Paula's Choicen AHA 10% Weekly Treatment, mutta COSRX:n etu on halvempi hinta.
Aasialaisten hoitonesteiden viidakossa kasvovedet, seerumit, tiivisteet ja essencet menevät iloisesti limittäin ja päällekkäin eikä käyttöjärjestyksen selvittämisessä aina auta kuin ohuemmasta paksumpaan -logiikka. Valmistajien omissa ohjeissakaan ei ole aina tolkkua ;)
Skinfoodin Perfect First Serum on malliesimerkki korealaisesta hoitonesteestä. Se yhdistää seerumin ja kasvoveden ja kuuluu laittaa iholle heti puhdistustuotteiden jälkeen. Se on koostumukseltaan kuin paksua kasvovettä ja on tähän saakka kokeilemistani kosteuttavista hoitonesteistä miellyttävimmän tuntuinen. Vakuuttavasta ainesosalistasta löytyvät suunnilleen kaikki kosteuttavien ja anti-age-ainesosien supersankarit galactomyces-uutteesta Matrixyl-peptideihin ja niasiiniamidista glykolihappoon. (Tsekkaa inci täältä.) Olen käyttänyt Skinfoodin tuotetta myös silmänalus"naamiona" imeyttämällä sitä vanulapun puolikkaisiin.
Skinfoodin tuotteita ei saa Suomesta vaan ne on tilattava netistä (eBay, korealaiset verkkokaupat).
Listalle päätyi toinenkin COSRX-tuote; kosteusvoide. COSRX:stä voi todeta kokonaisuudessaan, että se oli minulle ehkäpä vuoden 2017 kiinnostavin merkki. Konsepti, ainesosaluettelot ja ihofiilis puhuvat merkin puolesta, tulen varmasti tekemään COSRX:stä vielä oman postauksensa.
70-prosenttisesti koivunmahlauutteesta muodostuva, koukuttavan tuoksuinen raikas geeliemulsio (teepuu kohtaa coca colan) yllätti minut päätymällä tälle listalle. Harva ei-luonnonkosmetiikan kasvovoide selviää top-listoilleni, etenkään sellainen jossa on silikonia, mutta COSRX:n superkosteuttava, supermiellyttävän tuntuinen voide puikkelehti monen luonnonkosmetiikkaserkkunsa ohi napaten tittelin Vuoden Paras Kosteusvoide. Tämä emulsio ei silota ryppyjä eikä lupaa muitakaan tuhkimotaikoja, se vain kosteuttaa. Ja tekee sen erittäin miellyttävällä koostumuksella ja jännällä tuoksulla, johon odottamatta koukutuin.
Silmänympärysvoiteita oli tunkemassa vuoden 2017 listalle useitakin, mutta Lidl-voiteen paikka oli itsestäänselvä heti laakista.
Alle kolmen euron voide hoitaa ihoa erittäin pätevällä cocktaililla avokadoöljyä, risiiniöljyä, kaakaovoita, hamamelis-uutetta, fermentoitua (!!) klorella-levän proteiinia (juurihan meillä oli puhetta fermentoinnin eduista... ;)), kofeiinia, hyaluronihappoa, ubikinonia ja pantenolia. Ja tuntuu iholla tosi hyvältä!
En todellakaan tunne toista yhtä fantastisen hinta-laatusuhteen ihonhoitotuotetta. Jos tätä käyttää ranskalainen, selektiivistä ihonhoitoa käyttävä mieskin, niin se kertoo jo tarpeeksi. <3
Toisen sy-voiteen paikasta Vuoden parhaat -listalla taistelivat Clinique ja kotimainen Atopik. Koostumukset ovat hyvin erilaiset, toisen ollessa luonnonkosmetiikkaa ja toisen synteettistä, mutta tällä kertaa Clinique voitti.
Laser Focus -voiteen koostumus on ohut ja välittömästi ihon pintaa kaunistava, ja vaikka voiteen ydinjuttu on juonteiden silotus, minä koen sen ennen kaikkea kosteuttavana ja kirkastavana. En voi väittää huomanneeni kahden kuukauden käytön jälkeen muutosta juonteissani (pakkausteksti lupaa selviä tuloksia kolmen kuukauden käytön jälkeen), mutta voiteessa on äärimmäisen miellyttävä, kevyt mutta samalla kosteuttava, ihoon sulava koostumus ja se ikäänkuin kevyesti valaisee silmänalusihon - vailla näkyviä helmiäispartikkeleita.
Seerumit ovat putsareiden ohella suurin lempparituotekategoriani ihonhoidossa, ja niitä pääsi listalle peräti kolme. Marraskuussa hehkuttamani Evolven Hyaluronic Serum on tänä vuonna eniten käyttämäni seerumi; käytin sitä kaksi kuukautta putkeen kunnes Vintner's Daughter -kokeilu katkaisi suhteemme ainakin hetkellisesti.
Hyaluronihapposeerumeita on nyt vähän joka merkillä ja ainesosa tuntuu olevan tällä hetkellä kosteutuksen luotetuin tähti. Siitä on melkein tullut synonyymi syväkosteutukselle. Olen kokeillut monet hyaluronihapposeerumit ja Evolven on kirkkaasti paras voittaen muut täyteläisemmällä koostumuksellaan joka ei jätä tahmeaa tai nahkeaa pintaa.
Toinen ihana kosteuttaja, ja listan seerumeista edullisin 20 euron hinnallaan. Raikas, lähes nestemäinen geelifluidi kosteuttaa ihoa mm. aloevedellä, leväuutteella, skvalaanilla, sheavoilla ja auringonkukansiemenöljyllä. Tuote on myös erittäin antioksidanttinen. Plussaa jännästä tuoksusta jossa aistin jotain lakritsaan vivahtavaa.
Jos sinulla on pintakuiva normaali tai sekaiho ja sitä kiristelee, sujauta tämä kaveri päivä- tai yövoiteen alle.
Vertailin kesällä Laveran Hydro Effectiä L'Orealin Hydra Geniukseen, lue juttu täältä.
Kaikki kolme listalle päätynyttä seerumisuosikkiani ovat koostumuksiltaan hyvin erilaisia: Evolven seerumi on paksuhkon geelimäistä, Laveran ohutta fluidia ja Naturativ taas edustaa hyvin ohutta emulsiotyyppiä. Tämä koostumus on itse asiassa minulle seerumeissa se kaikkein mieleisin.
Ecoampoule on vuoden suosikkiseerumeistani eniten anti-age-vaikutteisin. Alkoholittomassa seerumissa ihoa hoitavat mm. manilkaran lehtiuute, tomaatin lykopeeni, arganöljy ja kasviperäisenä retinolin korvikkeena pidetty vigna acontitifolia-pavun uute (joku kasvitieteilijä ehkä voi kertoa mikä tämä papu on suomeksi? :D). Esittelin seerumin ja muita Naturativ-tuotteita täällä (myös Naturativilla on hyvä hyaluronihapposeerumi mutta Evolven on vielä parempi ;))
Luonnonkosmetiikan aurinkovoidehitti! Ohut, mukavasti levittyvä, ihanan tuoksuinen, kauniisti ihon sävyä tasoittava... Oikeastaan Algamariksen Crème Solaire Teintée on kuin kevyt BB-voide, se tuntuu iholla huomattavasti miellyttävämmältä kuin luonnonkosmetiikalle tyypillinen, jähmeä aurinkovoide. Ensimmäinen luonnonkosmetiikan kasvoaurinkovoide joka tuntuu siltä, että voisin jopa käyttää sitä.
Algamaris on ollut viime vuosien hypetetyin luonnonkosmetiikan aurinkotuotesarja eikä ihme. Lunasti odotukset!
.
MEIKKITUOTTEET
Ihanuus, joka kuuluu mappiin "postauksen kuvamateriaali jo valmiina, mutta en koskaan ehtinyt kirjoittaa esittelyä." Näitä juttuaiheita jäi minulle lukuisia viime vuodelta.
L'Orealin Barbie-karkin tuoksuinen poskipunapaletti on paras edullinen poskipuna johon olen ehkä koskaan törmännyt. Yksittäisiä vieläkin edullisempia poskipunasävyjä toki löytyy, mutta tässä niitä on viisi alle kahdella kympillä. (Ja kyllä, vahvan makeasta tuoksusta tulee mieleen sekä Barbie-nukkemainen lelumaailma että karkit. Kieltämättä erikoinen tuoksuvalinta aikuisten meikkituotteeseen.)
Vaaleammat sävyt 1-3 ovat olleet eniten käytössä mutta kirkkaammat 4 ja 5 ovat kauniita ja toimivia nekin, täytyy vain laittaa kevyemmällä kädellä. Paletista on myös lämmin, persikkainen versio 02 jota en ole itse kokeillut mutta sekin näyttää todella hyvältä. Ehkä saan Infallible-meikkikuvapostauksenkin joskus valmiiksi :)
Maybellinen maskara sijoittuu listalle toisen kerran peräkkäin, edellisvuonna ihastuin Lash Sensationaliin, nyt Push Up Angeliin. Vain nimi voisi olla jotain muuta..! :p Esittelin Enkeliripsarin täällä.
Täydellisen siististi erotteleva tarkkuusharja onnistuu tuomaan ripsiini myös kiitettävästi volyymia. Moni ripsari jää minulla kesken koska saan niitä niin paljon blogin takia, tämä ei todellakaan jäänyt vaan käytin sen viimeistä jo-kuivahtanutta murua myöten. Voisin mielelläni ostaa uuden sillä mikään muu koko vuonna testatuista maskaroista kulttimaineinen Benefit They're Real! mukaanluettun ei yltänyt Push Up Angelin tasoon.
Ja kappas, listalla on toinenkin Maybelline. Tämä tuote on tylsää esitellä kun sitä ei saa Suomesta, mutta kohtaan tosihyviä eyelinereita niin harvoin että sellaisen osuessa kohdalle se ansaitsee huomion. Toivotaan että tämä tulisi myöhemmin myös Suomen valikoimaan...! Omani ostin USAsta.
Olen nestemäisten eyelinereiden kanssa todella laaduntarkka ja harvat yksilöt saavuttavat varauksettoman suopeuteni. Koostumus ei saa olla liian vetinen, sen täytyy olla vedenkestävä ja pigmentin tasaisesti levittyvä ja applikaattorin tulee olla tarpeeksi napakka ja mielellään kärjeltään joko ohut sivellin tai taipuisaa huopaa. Master Precise Ink Metallic Eyelinerissa kohtaavat kaikki (applikaattori on huopakärkinen), ja sävy Cosmic Purple on reilusti violetti violetti. <3
Tyynymeikkivoiteena minulle harhaanjohtavasti myyty Misshan Geum Sul Tension Pact osoittautui yhdeksi parhaista tuotteista joihin olen viime vuosina tutustunut. Rasiaan pakattu, tiheän verkon läpi annosteltava meikkivoide on ohut, kosteuttavan tuntuinen ja tekee todella kauniin, kuulaan ja kestävän pinnan. Rasiamuoto tekee siitä näppärän kantaa mukana, eikä meikki kökköönny vaikka sitä lisäisi päivän aikana.
Jälleen tuote, jonka kohdalla saatoin vain todeta, että korealaiset kauneustuotteet ovat innovatiivisia ja laadukkaita. Jokohan näitä Tension Pact -meikkivoiteita on nähty länsimaisilla sarjoilla...?
Vuosi 2017 oli minulle meikkivoiteiden vuosi, sillä koskaan aiemmin en ole a) löytänyt yhtä monia meikkivoiteita joista todella tykkään ja b) myös käyttänyt niitä näin paljon. Olen ollut lähes koko meikkaavan elämäni puuterimaisen meikkipohjan käyttäjä, joten vuosi 2017 oli siinä mielessä poikkeuksellinen.
Esittelin Hourglassin meikkivoiteen blogissa ihan hiljattain, ja nyt pian kuukauden sitä käyttäneenä voin jo helposti todeta sen lunastaneen odotuksensa. Illusion oli kallis, mutta hinta ja laatu kohtaavat. Koostumus on ylellinen, hoitava ja peittävä, jälki kauniin heleää ja kesto ihan omaa luokkaansa. Vaikka kyseessä on kosteuttava meikkivoide, se kestää hievahtamatta. Ainoa kritiikki tulee aavistuksen maskimaisesta jäljestä, mutta Beautyblenderillä levitettynä sekin vaikutelma haihtui. Täyden kympin meikkivoide, jota mielellään näkisi myös Suomessa.
Jos Hourglass on synteettisten meikkivoiteiden aatelia, Nui Foundation on sitä luonnonkosmetiikan puolella.
Samettinen, todella kauniisti levittyvä meikkivoide on peittävämpi, hoitavampi ja kaikin puolin laadukkaamman tuntuinen kuin mikään aiemmin kokeilemani luonnonkosmetiikan meikkivoide. Sen kermainen koostumus ei jumahda ihoon vaan sallii mukavan työstövaran eikä jätä ihoon röpelöitä kerrostaessakaan. Esittelin upean Nuin täällä. Vain kalliihko hinta (40€) voi jarrutella hankintaa, mutta nythän sen saisi taas alennuksella Biodellystä... ;) No, vielä tämän illan.
.
MUUT
Kotimainen, halpa, superpigmenttinen ja superriittoisa. Siinä neljä sanaa kertomaan, miksi Biozellin väri pääsi listalleni. Purkki on litrahinnaltaan suoravärimarkkinoiden halvimpia ja saan pigmenttisen värin riittämään jopa kymmeneen käsittelyyn (sekoitan sen hoitoaineeseen tai Neutral Toneriin).
Tästä tuli luottotuotteeni. Esittelin Color Mask INK -sarjan täällä.
Suosikkisävyni eli laventelinen poniliila tämä ei ole, mutta toimii loistavasti taittamaan hiuksiini takertuvaa sinipigmenttiä. Tietyissä käyttämissäni hiusväreissä dominoi sinisyys, ja tarvitsen vastapainoksi punertavapigmenttistä violettia tasapainottamaan sävyä. Vaikka Mystic Violet näyttää purkissa joltain ihan muulta kuin pastellinen tyylini, sekoittamalla sitä sopivassa suhteessa Neutral Toneriin tai hoitoaineeseen saan täydellisen värin violettini ylläpitoon.
Tästä ei edullinen vartalonhemmottelu parane! Esittelin Organic Shopin hunajakanelikuorinnan kesällä ja nimesin "mömmön" kokonaisvaltaiseksi hoitotahnaksi. Sokeripohjainen voide kuorii miedosti, puhdistaa, kosteuttaa, pehmentää ja toimii vieläpä antibakteerisesti.
Tuotteen hemmotteleva koostumus pääsee parhaiten oikeuksiinsa saunassa. Se toimii kaksivaiheisesti; kun sitä hieroo ihoon, saa ensin kuorivan vaikutuksen sokerirakeiden ollessa vielä ehjiä. Rakeet alkavat kuitenkin sulaa pian, ja niiden sulaessa jäykähkö, kiteinen tahna muuttuu juoksevaksi, liukkaaksi ja täyteläiseksi balsamiksi jota on todella miellyttävä hieroa ihoon. Olen käyttänyt mönjää myös hieronnassa.
Kaikki tuntuvat rakastavan Organic Shopin viiden euron halpiskuorintoja, enkä ihmettele miksi. Kokeile sinäkin. Tuoksuvaihtoehtoja riittä ja näitä myydään monissa luontaistuotekaupoissa, ekomyymälöissä ja luonnonkosmetiikan verkkokaupoissa, muistaakseni Sokoksellakin.
Jos Organic Shop on halpis, Optiat on kallis. 25 euron hinta ei tee tästä hurmaavasta kahvikuorinnasta sitä edullisinta vartalonhemmottelutuotetta, mutta summa ei ole paha esimerkiksi lahjatuotteelle.
Kahvinpurukuorinta on oma ykkösvalintani vartalolle, en ole juuri muulla kroppaa kuorinutkaan moneen vuoteen. Se on tehokas ja luonnollinen eikä iho ole yhtä sileä minkään muun käsittelyn jäljiltä. Halvimman kahvikuorinnan saat omasta kahvinkeittimestäsi, mutta jos haluat lisätä elämykseen hoitavia ja tainnuttavan ihania tuoksuöljyjä ja taskussa pyörii ylimääräiset 25 euroa, kokeile Optiatin kuorintoja. Herkullisia tuoksuja on neljä, ja tuoksuelämyksen lisäksi suihkussa saattaa viihdyttää ajatus siitä, että hierot hipiääsi lontoolaisen kahvilakävijän latten jämiä. :)
*
Kurkkaa aiempien vuosien listaukset täältä:
Otsikko on ehkä vähän provokatiivinen, ja vastaushan on itsestäänselvä: ei tietenkään. Silti minun teki mieli tarttua aiheeseen, nyt kun kaikki paikat pursuavat vinkkejä ja kannustusta itsensä uudistamiseen.
Vuodenvaihde on luonteva ajankohta uudistua tai ryhdistäytyä ja tarttua uudelleen edellisvuonna kesken jääneisiin haasteisiin tai aloittaa täysin uusi, elämänlaatua parantava projekti.
Uusi vuosi ja uusi, tai ainakin jollain tapaa parempi minä.
Tupakkalakko, karkkilakko, kuntoprojekti, kodin varastojen raivausurakka, ravintovalmennus, uusi harrastus, uusi työ. Astumme tammikuuhun mieli täynnä energiaa ja motivaatiota.
Ravintoon ja ruokaremontteihin liittyvät aiheet ovat kestosuosikkeja. Näen sen jälleen omasta blogistanikin, kun vähähiilihydraattisen "kevennys"sarjani postaukset taas nousevat tilastoissa.
Bloggaajana olisi fiksua tuottaa sisältöä vuodenvaihteen suosikkiteemojen ympärille, ja voisihan ihan yksilönäkin olla hyödyllistä asettaa itselleen inspiroivia uudistumis- tai kehitystavoitteita tulevalle vuodelle.
Minulla ei kuitenkaan ole tälle vuodelle mitään uudistumistavoitetta tai -projektia. Sain tilaisuuden pohtia asiaa, kun minua pyydettiin mukaan kampanjaan, jonka aiheena oli uudistuminen. Mehevä aihe! Aloittaisinko uuden jännän liikuntaharrastuksen? Kokeilisinko jotain viimeisimmistä trendiruokavalioista? Alkaisinko käydä viikottain suolahoidoissa? Liittyisinkö johonkin uskontoon?
Mutta en tee mitään niistä. Vuosi alkaa kuntoprojektien puolesta sillä, että odotan paranevani viidettä viikkoa kestävästä sitkeästä flunssasta ja olen iloinen kun ylipäänsä pääsen takaisin kuntosalille tai hölkkäämään. Ruokaa ajattelin syödä samaan tapaan kuin viimekin vuonna. Kiitin kiinnostavasta yhteistyötarjouksesta mutta en voinut lähteä mukaan.
Olen viime vuosien aikana käynyt läpi kaikki minulle ajankohtaiset ja kiinnostavat elämäntaparemontit ja -kokeilut. Olen vaihtanut ruokavalioni, etsinyt uusia liikuntalajeja ja -motivaatiota, testannut eri tyyppisiä liikunta- ja ravintovalmennuksia ja ottanut jemmaushärkää sarvista ja opetellut uutta asennetta tavaroita kohtaan. Tupakointia ei ole tarvinnut enää uudelleen lopettaa kun se jäi 18-vuotiaana.
Tänä vuonna ajattelin olla uudistumatta. Keskeneräisissä kehittymiskohteissa riittää vielä mukavasti tekemistä ja jatkan lempeästi tielläni kohti tasapainoista arkea.
Miten teidän vuotenne on alkanut?
Kaikille jotka ovat startanneet vuoden jollain elämäntaparemontilla tai uudistumisprojektilla toivotan intoa ja menestystä!
Kaupallinen yhteistyö: Biodelly. * Sis. mainoslinkkejä
Tänään pääsen kirjoittelemaan Whamisasta - maailman tämän hetken ainoasta kokonaan sertifioidusta korealaisesta luonnonkosmetiikkasarjasta. Whamisan kaikilla tuotteilla on BDIH-sertifikaatti.
Syksyn reissullani saatoin todeta, kuinka hankalaa aidon luonnonkosmetiikan löytäminen Etelä-Koreassa on, ja ne muutamat harvat itseään luonnollisina mainostavat "mainstream"-ihonhoitosarjatkin sisältävät lopulta vain muutaman sertifioidun tuotteen. Selektiivisempään Whamisaan en Korean reissullani edes törmännyt ja olin jo ikään kuin luopunut toivosta että Korean markkinoilta mitään täysin rehellistä luonnonkosmetiikkaa löytyykään, ja sitten Suomeen palattuani sain heti kuulla Whamisan Suomen lanseerauksesta. Hassu sattuma, mutta tietysti mieluinen! :)
Whamisan tuotteet tunnetaan fermentoinnista, menetelmä, joka on Koreassa suosittu kauttaaltaan niin ravinnossa kuin kosmetiikassakin. Melkein kaikki ovat varmaan kuulleet ainakin kimchistä eli fermentoidusta kiinankaalista joka on suunnilleen Korean kansallisruokaa. Fermentoiduilla eli hapatetuilla elintarvikkeilla on tunnettuja terveysvaikutuksia, ja fermentointiprosessilla myös kosmetiikan raaka-aineisiin saadaan lisää tehoa. Fermentointi pilkkoo ainesosien molekyylirakennetta ja vapauttaa uusia yhdisteitä kuten maitohappoa, entsyymejä, aminohappoja ja rasvahappoja, kaikki iholle hyödyllisiä ainesosia.
Yksinkertaisesti jutun voi ajatella niin, että kun hapatus tekee jo valmiiksi terveellisestä kaalista vielä terveellisempää, sama tapahtuu myös kosmetiikan hyville ainesosille; jo sellaisenaan iholle hyödyllisen kasviuutteen tehot moninkertaistuvat fermentoinnin myötä ja molekyylit pilkkoutuvat muotoon, joka imeytyy ihoon paremmin.
Whamisan käyttämiin fermentoituihin raaka-aineisiin lukeutuvat mm. kukat, riisi ja aloe. Luomulaatuiset kukkaisuutteet ovat pääroolissa.
Fermentoinnin ohella toinen Whamisan koostumuksiin olennaisesti liittyvä seikka on vedettömyys.
Tuotteita markkinoidaan vedettöminä, mutta kannattaa muistaa, että kasviuutteet itsessään sisältävät vettä. 'Vedettömyydellä' markkinointi emulsio-koostumuksellisissa tai vesi-muotoisissa tuotteissa (kasvovedet) on mielestäni aina vähän erikoista, kun emulsion valmistukseen tunnetusti tarvitaan sekä vettä että öljyjä. Täysin vedetön kosmetiikan tuote olisi koostumukseltaan rasvamaista balmia, öljyä tai, hmm, alkoholia..? Huh, pelkkään alkoholiin pohjautuva kasvovesi olisikin aika kipakkaa tavaraa :D
Whamisan tuotteissa on siis myös vettä, mutta ei puhtaana vaan kasviuutteiden muodossa.
Whamisa oli minulle oikein mieluisa tuttavuus ja tuotteissa on kauttaaltaan hyvin moderni, ihomiellyttävä koostumus. Toisaalta, muuta en korealaiselta kosmetiikan valmistajalta odottaisikaan - korealaiset yritykset ovat kosmetiikkamarkkinoiden suunnannäyttäjiä ja teknologia vuosia muita edellä.
Mahtava juttu Whamisan tuotevalikoimassa on se, että melkein kaikista tuotteista on saatavilla myös kokeiluystävällinen minikoko! :)
Whamisaa myyvällä Biodellyllä * on muuten alkanut verkkokaupassaan tänään tammiale joka kestää 8.1. saakka. Tarjoukset menevät seuraavasti:
Kaikista alle 60 € tilauksista saa 15% alennuksen koodilla tammi15
Kaikista yli 60 € tilauksista saa 20% alennuksen koodilla tammi20
.
PUHDISTUS
Whamisan valikoimassa on kolme puhdistustuotetta; öljy, vaahtoava geeli sekä saippuapohjainen voide.
Puhdistusöljy
31,90€ / 150 ml tai minikoko 6,35€ / 20 ml
Aivan ihana, yksi suosikkejani ellei jopa suosikein! Viime vuoden konkreettisimpia "uusia juttuja" ihonhoidossa itselleni oli kaksoispuhdistukseen siirtyminen ja öljypohjaiseen putsariin rakastuminen, ja Whamisan öljy on Misshan Watery Oilin ohella vuoden paras "rasvaputsari". Whamisan öljy on Misshaan verrattuna ylellisemmän tuntuinen ja sen mieto, lämmin kukkaistuoksu rauhoittaa mieltä.
Kuten aasialaisille puhdistusöljyille on tyypillistä, myös Whamisan öljy emulgoituu veden kanssa huuhdellessa ja liukenee iholta helposti. Iholle ei jää yhtään rasvaista tunnetta. Rakastan tätä putsaria ja kevyen meikin päivinä käytän tätä yksinäänkin ilman vaahtoavaa kakkosvaihetta, koska iho jää niin puhtaaksi ja hyvän tuntuiseksi jo öljyn jälkeen. Kiitos aasialaiset kun kehitätte näitä öljykoostumuksia joihin meidän rasvaista ihotunnetta välttelevienkin on helppo ihastua :)
Puhdistusöljyn löydät Biodellyn sivulta täältä *, minikoon täältä *.
Foam Cleansing Cream -puhdistusvaahto
31,90€ / 200 ml tai minikoko 6,35€ / 20 ml
Tämä on se aasialaisten eniten rakastama vaahtoputsarityyppi; saippuapohjainen voide, joka muodostaa veden kanssa erittäin tiheän, ylellisen kermaisen vaahdon. Tuote on äärimmäisen riittoisaa ja pikkiriikkinen nokare muodostaa todella runsaan vaahdon. Kun tämän taloudellisen ominaisuuden yhdistää ylellisen pehmeään koostumukseen ja tehokkaaseen pesevyyteen, voi ymmärtää putsarityypin suosion. Kuitenkin, saippuapohjaisen putsarin ollessa kyseessä on hyvä tiedostaa sen emäksinen pH ja mahdollinen kuivattavuus.
Itse olen siirtynyt käyttämään happaman pH:n putsareita, joten Whamisan Foam Cleansing Creamista ei tullut suosikkiani. Se tuntuu iholla aivan ihanalta siihen saakka kunnes liukas, tyynymäinen vaahtokerros liukenee ja alta paljastuu nitisevä ihon pinta.
Toisten iho kuitenkin sietää emäksisempiä pH-arvoja paremmin, eivätkä kaikki koe minun ihollani esiintyvää nahkeaa kitka-efektiä. Annoin juuri yhden korealaisen saippuapohjaisen vaahdon joululahjaksi ystävälleni, ja hän rakastaa sitä. Kannattaa siis testailla mikä toimii omalla iholla. Whamisan valikoimassa on myös happaman pH:n vaahtoputsari.
Kermaisen Foam Cleansing Creamin löydät täältä *, minikoon täältä *.
Puhdistusgeeli
23,90€ / 133 g tai minikoko 6,35 € / 20 ml
Tässä on vaihtoehto meille, jotka mieluummin käytämme happaman pH:n puhdistustuotteita. Whamisan sulfaatittomassa puhdistusgeelissä pesevänä ainesosana on mieto dekyyliglukosidi. Putsari on iholla kuitenkin selvästi tehokkaammin pesevä kuin monet muut testaamani luonnonkosmetiikan putsarit, eli kaikkein hellävaraisinta putsaria etsivälle suosittelen Whamisalta puhdistusöljyä.
Geelin koostumus on moderni eikä siinä ole "vanhan koulukunnan" luonnonkosmetiikan geeleille ominaista hyytelömäisyyttä. Tuoksu on miellyttävä ja vaahto mukavan runsasta.
Puhdistusgeelin löydät täältä *, matkakoon täältä *.
.
KASVOVOITEET
Whamisalla on neljä erilaista kasvovoidetta, kaksi lotion-nimellä ja kaksi cream-nimellä. Nimistä voisi päätellä että creamit ovat täyteläisempiä, mutta tuotteet menevät kevyimmästä paksuimpaan tässä järjestyksessä: Lotion Original - Water Cream - Lotion Double Rich - Nourishing Cream.
Voiteiden lisäksi Whamisalla on kasvoöljy sekä rasvoittuvan ihon hoitoon talin tuotantoa hillitsevä emulsio, jota suositellaan käytettäväksi seerumin tavoin kosteusvoiteen alla.
Lotion Original
38,90€ / 120 ml tai minikoko 6,95€ / 20 ml
Tässä tuotteessa on juuri se minulle kaikkein mieleisin koostumus; ohut ja raikas, erittäin kevyt emulsio. Voide soveltuu erityisesti seka- ja rasvoittuvalle iholle.
Raikkaan vihreässä tuoksussa on aistittavissa sitruksen sävyjä ja tuoksu on Whamisan tuoksuskaalalla miedommasta päästä. Whamisan tuoksut eivät ole valtavan voimakkaita mutta kuitenkin selvän luonnonkosmetiikkamaisia; luonnollisen kukkaisia mutta ei parfymoituun tyyliin. Fermentointi tuo tuoksuihin oman sävynsä, mutta minusta tuoksut ovat ihan miellyttäviä yhtä poikkeusta lukuunottamatta johon tulemme pian.
Original-lotion on joka tapauksessa suosikkini Whamisan voiteista. Jos hinta vaikuttaa korkealta, luo katse pakkauskokoon; normaalin 50 millin kasvovoidestandardin sijaan Whamisan emulsiot on pakattu 120 millin erittäin riittoisiin pulloihin. Litrahinta alittaa reilusti monet muut, edullisetkin luonnonkosmetiikkamerkit.
Löydät Original-emulsion täältä * ja minikoon täältä *.
Lotion Double Rich
38,90€ / 120 ml tai minikoko 6,95€ / 20 ml
Täyteläinen, kuivalle ja kosteusköyhälle iholle sopiva emulsio. Koostumus on miellyttävä ja samettinen, ei liian täyteläinen minunkaan iholleni. Itse asiassa olen välillä kerrostanut tätä Original-lotionin päälle, ja kaikki on imeytynyt. Kuten on tullut todettua, ihoni alkaa olla yhä vain pintakuivempi. Mieltymykseni pysyvät kevyemmissä koostumuksissa vaikka ihoni selvästi vaatii jo rikkaampia voiteita.
Double Richin kukkainen tuoksu on pehmeän puuterinen ja myös miedosta päästä.
Kaikille Whamisan voiteille on muuten yhteistä mieletön pehmeys jonka ne jättävät iholle.
Löydät Double Rich -voiteen täältä * ja minikoon täältä *.
Water Cream
38,50€ / 50 ml tai minikoko 5,80€ / 5 ml
Nimensä mukaisesti vesimäisen ohut syväkosteuttava voide, sopii kaikille joiden iho on kosteusköyhä. Koostumus on melkein yhtä ohutta kuin Original-lotionissa, Water Cream vain jättää ihon pintaan selvästi ravitsevamman tunteen kuin lotion. Mistään rasvaisesta voiteesta ei kuitenkaan voida puhua. "Vesivoiteessa" on käytetty soijapapujen fermentoinnista saatua natto-kumia, joka paitsi kosteuttaa tehokkaasti myös auttaa kosteutta säilymään ihossa. Voiteen pohjana ovat riisi- ja aloeuute.
Water Cream on Whamisan kasvovoiteista tymäkimmän tuoksuinen kaveri, se ainoa jonka tuoksuun en niin ihastunut. Tuoksu kuitenkin haihtuu nopeasti. Mistään Whamisan tuotteista ei jää iholle tuoksua.
Löydät Water Creamin täältä *, minikoon täältä *.
Nourishing Cream
39,90€ / 50 ml tai minikoko 5,80€ / 5 ml
Whamisan täyteläisin voide. Ravitsevan koostumuksen sisältämät mehiläisvaha, mango- ja kaakaovoi jättävät iholle suojaavan pinnan. Tuoksu on pehmeän puuterinen ja siitä tulee mieleen riisi.
Löydät Nourishing-voiteen täältä * ja minikoon täältä *.
.
SILMÄNYMPÄRYSVOIDE
Eye Essence
38,90 € / 30 ml tai minikoko 5,80 € / 3 g
Whamisalla on vain yksi silmänympärysihon hoitotuote; Eye Essence -emulsio. Nimi 'essence' johtaa ajatukset nestemäiseen koostumukseen, mutta tuote on ohutta emulsiota, "fluidiemulsio" olisi varmaan paras ilmaisu.
Sain Eye Essenceä testiin parin näytepussukan verran, ja kun puristin ainetta ulos ensimmäisen kerran, odotin ohuen koostumuksen käyttäytyvän iholla "vetisesti" eli leviävän ympäriinsä sen sijaan että asettuisi halutulle alueelle - ongelma, jonka olen kohdannut monen ohuen silmänympärysemulsion ja -seerumin kanssa.
Whamisan emulsio ilahdutti erilaisella koostumuksella; vaikka aine on todella ohutta, se ei kuitenkaan ole vetistä vaan asettuu nätisti siihen mihin sen kohdennan. Iho jää erittäin kosteutetun tuntuiseksi ja pinta jää miellyttävän sileäksi. Essencen päälle voisi halutessaan vielä kerrostaa suojaavamman silmänympäryshoitovoiteen, mutta minä koin Essencen riittävän yksinäänkin.
Alkoholiton koostumus sisältää vakuuttavan kattauksen kosteuttavia, ravitsevia ja ikääntymisen merkkejä hidastavia ainesosia kuten murumuru-voita ja arganöljyä, teeuutetta, lakritsiuutetta ja adenosiinia. Ehdottomasti suosikkejani Whamisa-tuotteista.
Löydät Eye Essence -voiteen täältä * ja minikoon täältä *.
KASVOVEDET
Seerumeita ei Whamisan valikoimaan kuulu, vaan niiden virkaa toimittavat täyteläiset ja erittäin kosteuttavat kasvovedet. Kuten Aasiassa yleensäkin, kasvovesi nähdään osana kosteuttavia hoitotuotteita, ei puhdistustuotteita.
Whamisan kasvovesissä ei ole länkkäri-kasvovesistä tuttuja pinta-aktiivisia aineita vaan pullo on täynnään tiiviissä muodossa olevia hoitavia ainesosia. Voidaan puhua todellisista kosteuspommeista, ja näillä voidaankin suorittaa k-beautyn terminologiasta tuttua "moisture-bombingia" kerrostamalla kasvovettä 7 Skin Methodin mukaisesti iholle seitsemän kertaa. Itse en tätä harrasta vaan pari kerrosta riittää, mutta jos iho on kuiva, saa useammasta kerroksesta selvän hyödyn. Kasvovedet laitetaan iholle kämmenien kautta painellen, ei vanulapulla pyyhkien.
Kasvovesiä on kolme erilaista, joista normaalin ja kuivan ihon Deep Richin koostumus on kaikkein paksuin ja geelimäisin, Refresh kevyin.
Kaikki jättävät iholle hoidetun tunteen, kuin seerumin tai tehotiivisteen jäljiltä. Nämä eivät siis "katoa ihoon" kuten monet länsimaistyyppiset vetisen ohuet, kosteuttavatkin kasvovedet. 'Toner' -sanan sijaan puhuisin itse mieluummin essencestä eli hoitonesteestä.
Whamisan kasvovedet sisältävät Aasian maissa ihonhoidon ihmeaineena tunnettua galactomyces-yhdistettä. Tämä erittäin kosteuttava ja ihon kuntoa parantava aine on hiivan fermentoinnissa syntynyt sivutuote. Galactomyces ferment filtrate tuli alkujaan tunnetuksi japanilaisen kuttisarjan SK-II:n tuotteissa, jonka hoitonesteistä saa maksaa toista sataa euroa.
Original - nomaalille iholle 39,90€ / 120 ml tai minikoko 7,50 € / 20 ml
Normaalin ihon hoitoneste sisältää mm. kosteuttavaa kurkkua, antioksidanttista teeuutetta, ihon pintaa supistavaa parsakaaliuutetta sekä ihon sävyä kirkastavaa lakritsauutetta (niinikään yksi Asiassa suosituimpia ainesosia).
Original-kasvoveden löydät täältä *, minikoon täältä *.
Deep Rich - normaalille ja kuivalle iholle 39,90€ / 120 ml tai minikoko 7,50 € / 20 ml
Erittäin kosteuttava, täyteläinen koostumus sisältää argan- ja avokadoöljyä. Deep Rich on Whamisan kasvovesistä suosikkini ja se todellakin korvaa seerumin mainiosti. Kerrostan sitä iholle kaksi, joskus kolme kerrosta. Superriittoisa pullo kestäisi päivittäisessä käytössäkin varmaan vuoden.
Deep Rich on Whamisan kasvovesistä ainoa alkoholiton, Original ja Refresh -koostumukset sisältävät alkoholia.
Deep Rich -kasvoveden löydät täältä *, minikoon täältä *.
Refresh - sekaiholle 39,90€ / 120 ml tai minikoko 7,50 € / 20 ml
Virkistävässä kasvovedessä on sekaihoa tasapainottavia ja kosteuttavia uutteita sekä runsaasti galactomyces-yhdistettä. Refresh-kasvovedessä on minusta paras tuoksu kaikista Whamisan testituotteista, se on raikas ja pirteä aavistuksen makealla sävyllä. Orignalissa ja Deep Richissä on tyypillinen, maanläheinen kukkaistuoksu.
Refresh-kasvoveden löydät täältä *, minikoon täältä *.
.
KUORINTA
Whamisan kuorinnat ovat rakeettomia ja perustuvat entsyymeihin sekä hedelmä- ja BHA-happoihin. Kuorinta-aine on imeytetty vanulappuihin, tämäkin Aasiassa tai etenkin Koreassa suosittu kuorintatuotemuoto.
Whamisan kuorintoja on kolmea eri tyyppistä; normaalille ja kuivalle, rasvoittuvalle iholle sekä erityisesti laajentuneille ihohuokosille.
Organic Flowers Peeling Mitt -kuorintalaput
29,90 € / 25 lappua
Minä pyysin testiin normaalille, kuivalle ja ikääntyneellekin iholle sopivat Flowers-laput.
Sormet sujautetaan kuorintalapun taskuun ja lapulla pyyhitään ihoa, keskittyen ongelmakohtiin kuten esimerkiksi nenänpieliin ja leukaan. Aineen annetaan vaikuttaa iholla hetki ja se huuhdotaan pois.
Koostumus on miellyttävän geelifluidimainen ja liukuu iholla liukkaasti. Tuoksu on raikas ja mukava. Kuorivana ainesosana Flowers-lapuissa on hellävarainen BHA-happo betaiinisalisylaatti. Aine kihelmöi iholla jonkun verran, mutta iho ei lehahda punaiseksi kuten voimakkaampien happokuorintojen vaikutuksesta. Iho jää todella sileäksi ja kun aktiiviaineena on rasvaliukoinen BHA-happo, aine pääsee myös huokosten sisään liuottamaan sinne kertynyttä talia.
Lappuja suositellaan käytettävän 2-3 kertaa viikossa, mutta normaali-ihoiselle vailla erityisiä iho-ongelmia riittää varmasti käsittely kerran viikkoon. Tietysti, jos meneillään on vaikkapa ihon tehohoitokuuri, voi kuorinnan suorittaa tiheämmin mikä edesauttaa tehohoitavien aineiden imeytymistä ihoon.
Kuorintalaput ovat puhdistusöljyn, silmänympärysvoiteen, Deep Rich -kasvoveden ja Original-kosteusemulsion ohella suosikkituotteeni Whamisalta.
Löydät Flowers-kuorintalaput täältä *. Kaikki laput sopivat kaikille ihotyypeille mutta eri versioilla on tiettyjä etuja eri iho-ongelmiin. Rasvoittuvalle ja sekaiholle sopivat erityisesti Fruits -laput *, rasvoittuvalle iholle jolla on laajentuneita huokosia suositellaan Seeds -lappuja *.
.
Löydät kaikki Whamisa-tuotteet Biodellyn sivuilta täältä *. Muista koodi tammi15 jos tilaat alle 60 eurolla (alennus 15%) tai koodi tammi20 jos tilaat yli 60 eurolla (alennus 20%).
Hyvä ja kukkaroystävällinen tilaisuus tilata kokeiluun vaikka kattaus Whamisan minikokoisia tuotteita. Esimerkkisetille, jossa puhdistusöljy, puhdistusgeeli, kasvovesi ja kosteusemulsio, tulee hintaa 23,08€.
Lempiravintolani Kuopiossa on muuttunut yhä vain paremmaksi. :)
Suosikkiruokapaikkani titteliä pitänyt, kauppahallin kivijalkaan pesänsä tehnyt tunnelmallinen Rustik muutti varoittamatta konseptinsa täysin, ja tyrmistyin, kun toissa syksynä törmäsin tutun ravintolan ovella pihvintäyteiseen menuun. Lihaa, kalaa ja kasvisruokia savolaissävyillä tarjoillut ihana Rustik oli kääntänyt takkinsa ja muuttunut pihvipaikaksi, kala-kasvissyöjä sai kääntyä ovelta. Erikoinen suunnanmuutos kasvisruokatrendin vallitessa. Lihakonsepti ei ilmeisesti kelvannut kuopiolaisillekaan, sillä viime keväänä paikka laitettiin uuteen uskoon ja avautui toukokuussa uudella nimellä Hurma. Nyt menu pursuaa kasvispainotteista ruokaa ja Savon sijaan makumaailmaa on haettu niin Aasiasta, Välimereltä kuin Pohjois-Afrikasta.
Minä rakastan hyvää kasvisruokaa ja esittelen mielelläni kasvisruokaan panostavia paikkoja, nyt valokeilan ansaitsee Hurma.
Vaikka ruoka on hyvää, parasta Hurmassa on miljöö. Tämän tunnelmallisempaa ravintolaa ei Kuopiosta löydy ja Kauppahallin "kellarin" uudistettu look vihreine plyysisohvineen, intiimeine nurkkauksineen ja ihastuttavine kattovalaisimineen uppoaa meikäläiseen vielä Rustikiakin paremmin.
Toinen kuopiolainen holvikaaristaan tunnettu ravintola Musta Lammas tulee lähelle hämyisen romanttisessa tunnelmassaan, mutta arkisempi Hurma voittaa ilman muuta hinnoillaan, keskeisellä sijainnillaan ja "drop-in"-ystävällisyydellään. Viikonloppuisin tiilimuurattujen holvikaarien alla pyörittää DJ levyjään.
Kokoonnuimme eilen Hurmassa kouluaikojeni tyttökaveriporukalla. Milin lautasella dukkahilla maustettua porkkanaa, marinoitua lehtikaalia, tofua ja passionjogurttia, ja lankulla kanaa korealaisittain kimchillä, yuzu-kastikkeella ja Som Tam -salaatilla ryyditettynä.
Hurman ruokalistalla ei ole erikseen alku- ja pääruokia vaan koon voi päätellä hinnasta; alle kympin annokset ovat pienempiä, yli kympin suurempia. Annokset on suunniteltu jaettaviksi. Isompi nälkä ei lähde yli kympin annoksella yksinään, vaan suositus on tilata esimerkiksi kolme pienempää annosta per naama tai yksi isompi ja yksi pienempi, jos meinaa nälän sammuttaa.
Tykkään kovasti konseptista jossa annokset on ideoitu jaettaviksi, mutta jos jotain noottia täytyy muuten niin ihanalle Hurmalle antaa, niin osa annoksista saisi olla selvästi reilumman kokoisia jos ne todella haluaa jakaa. Olen käynyt Hurmassa kolmesti eri seuruekokoonpanoilla ja melkein koko menu on tullut tutuksi. Esimerkiksi paahdettu lohi & avokado -lautasesta ei riitä maistettavaa kuin kahdelle, ja pikkuisesta kampasimpukka-annoksesta ei mielellään jaa kenellekään :D Myös kuha-annos todettiin pienen puoleiseksi, vaikka se hintansa puolesta on menun arvokkaimpia.
Helsingissä Tomi Björckin samalla konseptilla toimivissa ravintoloissa syöneenä osaan sanoa, että niiden lautasissa ainakin riittää mukavasti jaettavaa.
Marokko Madness on lempiannokseni Hurman listalla. Annos yhdistää suosikkikasviksiani munakoisoa ja kukkakaalia asiallisella tofu-proteiiniosuudella, eli tässä annoksessa on kunnolliseksi kasvispääruoaksi hyväksymäni kokoonpano ^_^ Vain riisin jätän pois tältä lautaselta.
Annoksen virallinen kuvaus: "grillattua harissalla maustettua munakoisoa, Hurman paahdettua kukkakaalia, marinoitua tofua, hummusta, sahramiriisiä ja yrttijogurttia". Namm! Annoksen saa myös vegaanisena, kuten kaikki Hurman kasvisruoat.
Dukkahilla maustettu porkkana-lehtikaaliannos on kookkaimpia alle kympin annoksista, ja tästä riittää jaettavaksikin. Älyttömän herkullinen ja kekseliäs passionhedelmä-jogurttikastike tosin saattaa aiheuttaa halun kaapia kaikki itselleen - raikkaassa kastikkeessa ihastuttavat passionhedelmän kirpeys ja suussa poksuvat siemenet. Lautaselta löytyy myös kiitettävän kokoisia tofukuutioita.
Muita menun helmiä ovat Eggplant, Tomato & Quinoa (paahdettua munakoisoa ja kirsikkatomaatteja, romesco-pyrettä ja yrttikvinoaa) sekä lihansyöjien kovasti kehuma Hurma's Chicken Fest (rapeaksi paistettua tonkatsu-kanaa, yuzu-kastiketta, Hurman kimchiä, Som Tam -salaattia ja Korean bbq-kastiketta).
Ja kyllä - täällä osataan valmistaa suussa sulavaa munakoisoa! Siitä erityismaininta <3 :)
Hurman menu vaihtuu tammi-helmikuun taitteessa, ja uusi lista on kuulema jopa nykyistä kasvistentäyteisempi. ? Täytyy tulla pian taas syömään :)
Nyt koitti Vintner's Daughterin aika. Uusi vuosi avautuu karsimalla ihonhoito pariksi viikoksi minimiin lähtiessäni nyt vihdoin testaamaan viime kesänä ostamaani, elämäni kalleinta yksittäistä ihonhoitotuotetta: amerikkalaista Vintner's Daughter Active Botanical -öljyseerumia.
Vaatimattoman näköisellä pullolla on hintaa 200 euroa. Minua kiinnosti kokeilla ihonhoitoa sellaisesta hintaluokasta, josta en normaalisti koskaan maksaisi. Saako kuuluisalla ihme-eliksiirillä merkittävästi hehkeämmän ihon? Mitä tämän sekoituksen ylivertaisen laadukkaiksi mainostetut öljyt tekevät ihollani jota 30 euron pullon öljyt eivät tee? Kiinnostavaa. Näenkö mitään eroa?
Kokeilu on siirtynyt ja siirtynyt, sillä kesäaikaan en kokenut mielekkäänä hoitaa ihoa pelkällä öljyllä kun iho on tasapainoisimmillaan ja vähiten kuiva muutenkin. Syksystä saakka olen puolestani kietoutunut aasialaisen ihonhoitorutiinin monituotteiseen, kerrostavaan tyyliin, ja on ollut vaikea löytää sopivaa rakoa omistautua vain yhdelle öljylle. Nyt se hetki on luontevasti tässä. Sain juuri loppuun korealaisen Whamisan testijakson ja huomioni kohdistuu seuraavaksi kahdeksi viikoksi vain Vintner's Daughteriin.
Vintner's-"tuhkimoöljycocktail" korvaa seerumit, tiivisteet ja hoitovoiteet ja sitä kuuluu ihanteellisesti käyttää vain yksinään. Jos haluaisin oikein perusteellisesti havainnoida tuotteen aikaansaamia vaikutuksia ihollani, minun tulisi käyttää sitä kuukausi tai mieluusti ylikin, sillä iho uusiutuu noin 28 päivässä. Katsotaan mikä on fiilis kahden viikon päästä, tekeekö mieli jatkaa "yhden purkin naisena" olemista :)
Kosmetiikkafriikille tällaisessa kokeilussa tylsää on eksklusiivisuus ja luopuminen muiden hoitotuotteiden käytöstä näin pitkäksi aikaa. "Vaaranahan" tässä saattaisi myös olla se, että ihme-eliksiiri tekee iholleni sellaisia taikoja etten kokeilujakson jälkeen haluakaan palata muihin tuotteisiin - ja se olisi vähän hankala tilanne kauneusblogia ja tuotearvosteluja kirjoittavalle. ^_^
Kuva: Vintner's Daughter
En ole avannut pulloa ja testannut pisaraakaan ennen eilistä, sillä en halunnut tuotteen vähäisimmässäkään määrin hapettuvan ennenkuin pääsen omistautumaan sen testaukselle. Tuotetta neuvotaan käytettävän kerralla 6-8 tippaa (!! todella paljon ollakseen seerumi !!), ja tipat lämmitetään kämmenten välissä ennenkuin ne viedään iholle painelutekniikalla. Painelua suoritetaan vähintään 30 sekunnin ajan.
Ensikokemus: seerumi on todella, todella voimakkaan tuoksuinen ja öljykoostumukseltaan rasvaisen tuntuinen.
Odotin jännityksellä, olisiko Vintner's Daughter kuivaöljytyyppinen vai täyteläinen, ja melkein harmikseni koostumus osoittautui jälkimmäiseksi. Levitin kasvoille korkeintaan 4 tippaa (hah, vastustin ohjeita heti alkuun...! :D), eikä öljy imeytynyt millään vaikka ollaan tammikuussa ja iho on pakkasviikkojen purema. Jouduin painelemaan loput öljyt kasvopaperiin sillä en vain voi sietää rasvaisen kiiltävää tunnetta ja näkyä ihollani.
Kun ylimääräinen öljy oli imeytetty pois, kasvot tuntuivat oikein mukavilta ja iho pehmeän sileältä. Joskin olin kokevinani pehmeän pinnan alla pientä kiristelyä veden puutteesta johtuen. Pelkkiin öljyihin pohjautuvien hoitotuotteiden ongelmanahan on veden puute; terve iho tarvitsee sekä kosteutta veden muodossa että rasvaa lipidien muodossa. Siksi suhtaudun aina erityisellä kyseenalaistuksella pelkällä öljyllä suoritettuun ihonhoitoon. Tosin; Vintner's Daughterin alla saa käyttää kasvovettä: ohjeissa seerumi neuvotaan levittämään "after cleansing and toning". Taidan soveltaa tätä jatkossa niin, että levitän VD'n iholle sen ollessa vielä kasvovedestä kostea, jolloin saan toivon mukaan lukittua ihoon myös hieman vettä.
Tänä aamuna herätessä iho näytti oikein hyvältä; tasaisen väriseltä, ei-yhtään-kiiltelevältä ja ihohuokoset olivat supussa. Voin kertoa, että näky oli ihan toinen toissapäivän aamuna, kun olin edellisenä iltana laittanut kasvoille korealaisen kollageeni- ja adenosiinipitoisen kangasnaamion. Naamion jäljiltä iho heräsi aamulla huokoset ammottaen, posket kirjavilla läikillä ja nenänpielet punoittaen. Kokonaisuuden viimeisteli muutama punoittava, patiksi kohonnut ihohuokostukkeuma. Olin jälleen kerran vastustanut halua pyyhkiä pois naamion iholle jättämä, imeytymättömän seerumin muodostama tahmea kalvo. Kun se kuuluu taputella ihoon, ei pyyhkiä pois. Ja olen yrittänyt toteuttaa tätä aasialaista "moisturebombing"-lähestymistä.
Joo. Välillä voi vain ihmetellä miksi sitä yrittää pitää kiinni jostain vain "kun tuhannet muut ovat siitä niin innoissaan". Eiköhän minun ja "märkärättinaamoiden" yhteensoveltuvuus ole jo käynyt selväksi :) Vain koska kangasnaamiot ovat mieletön hitti, ei tee niistä toimivia jokaisen iholla.
Palaan Vintner's Daughteriin kuun puolessa välissä ja tämän viikon lopulla saatte lukea kokemuksiani korealaisesta Whamisasta.
Mitä vuodesta jäi käteen? Lyhemmät hiukset, kaksoispuhdistus, ensimmäinen vierailuni Aasiaan, Chris Cornellin poismeno. Paljon mietiskelyä omaan elämään, elämäntapoihin ja prioriteetteihin liittyen. Mieheni saavutti muutamankin virstaanpylvään elämässään, joista iloitsin.
Tämä vuosi oli jälleen täynnä fantastisen kiinnostavia, kauniita ja inspiroivia asioita, mutta samalla mukana on kulkenut melankolian vire, jonka kehitys jää uuden vuoden tehtäväksi.
"Hiusgate". Muistan kuinka joinain öinä oli vaikea nukahtaa kun kommentit pyörivät mielessä ja tuntui, etten pysty millään puolustautumaan "hyökkäystä" vastaan. Mietin, mitä *elvettiä olin mennyt kirjoittamaan ja alkuun oli todella vaikea ymmärtää kohua. Hiusakatemia-vierailuni on varmaan eniten keskustelua aikaansaanut postaukseni tissi-postauksen jälkeen - ja lopulta keskustelu oli oikeasti myös tosi virkistävää ja silmiä avaavaa.
Rovaniemi vs. Las Vegas -juttukin nostatti kommenttilaatikossa tunteita kunnioittavasti, ja postaustani linkitettiin monissa paikallislehdissä. Osalla kiihkeästi kommentoineilla, arvatenkin paikallislehtien nettisivuilta blogiini päätyneillä, meni jutun ydinpointti koreasti ohi.
Pohdin fiiliksiäni bloggauksesta elämäntapana ja työnä. Ajatukset ovat siivittäneet koko vuotta ja ilokseni olen kyennyt keventämään joitain bloggaukseen liittyviä prosessejani.
Olen hidastanut tahtia ja tavoitteena on hidastaa edelleen tulevana vuonna. Blogi on intohimoni, elämäntapani - myös addiktioni. Viimeisimmän hallitsevaa vaikutusta haluan edelleen vähentää. Rakastan bloggausta mutta rakastan myös monia muita asioita joille haluan tilaa elämässäni. Vietän liikaa aikaa tietokoneella ja somessa ja se ei tee minulle hyvää; balanssin säilytys blogin ja muun elämän välillä on yksi keskeisiä ongelmia arjessani.
Kävin talven ja kevään aikana myös Optimal Performancen valmennuksessa ja tein vertailun sen ja FitFarmin välillä. Kummallakin oli puolensa.
Yksi vuoden parhaita muistoja ja kohokohtia oli reissu Posion Korouomalle. Viikonloppu kauniin talvisen luonnon keskellä vailla sähköä, kännyköitä ja tietotekniikkaa.
Muistot kodan kaminan ääreltä lämmittävät vielä pitkään.
Maaliskuussa kirjoitin yhden koko vuoden luetuimmista postauksista; hampaanvalkaisua hiilellä.
Hiilivalkaisu lienee nyt niin trendikästä että Google tuo jengiä tähän postaukseen, samaa totesi myös toinen aiheesta kirjoittanut kauneusbloggaaja.
Vietin kuukauden Kreikassa.
Kävin ensimmäistä kertaa joogaretriitissä, koin perinteisen kreikkalaisen pääsiäisen Paroksella, tutustuin erikoiseen "poppamieheen" Patmoksella ja vierailin ihastuttavalla, vulkaanisella Nisyroksella - josta en koskaan ehtinyt kirjoittaa suunnittelemaani pitkää juttua. Jäi harmittamaan. Ehkä jonain päivänä.
Minua haastateltiin verkkolehteen My Little Pony -harrastuksestani ja rohkaistuin leikkaamaan hiukseni "lyhyiksi". Havahduin tätä kirjoittaessani siihen, etten ole pätkäissyt niitä kertaakaan toukokuun jälkeen. Hiukset eivät enää olekaan niin lyhyet ja latvat alkavat hapertua. Mystinen lovi ei kuitenkaan (vielä) ole palannut näkyviin. Voi olla, että tämä pituus ja sakset ovat lopulta ainoa keino pitää se poissa.
Toukokuun suru-uutinen oli Chris Cornellin siirtyminen ajasta ikuisuuteen.
Pidin blogissa Lidl-teemaviikon jonka tähtituotteeksi kohosi Q10 Anti-Wrinkle -silmänympärysvoide.
Testasin anti-age-vaikutteista kollageenijauhetta ja olin havaitsevinani jotain myönteisiä tuloksia, ainakin itse kokeilu oli kiinnostava.
Juhannuksena keskityttiin jälleen hyviin ruokiin.
Kohtasin luonnonkosmetiikan tähänastisen parhaan ripsivärin ja pohdin kuinka moni ajelee käsikarvojaan. (Minä en.)
Hoitokoirat Totti ja Viivi ilahduttivat läsnäolollaan ja uppouduin tutustumaan Avonin meikkeihin hauskan yhteistyöprojektin merkeissä. Kuun lopussa pääsin jälleen vuoristoiseen satumaahani. Schynige Platten huikea maisemavaellusreitti jäi muistoihin Korouoman ohella vuoden upeimpana luontoelämyksenä. Kyllä maailma on kaunis.
Kerroin, kuinka päässäni lyö tyhjää ja moni samaistui. Älyvimpainten ja elektronisen viihteen luoman ärsykeympäristön kuormitus on aihe, josta pitäisi puhua yhä vain enemmän: viihdytämme aivomme muusiksi.
Olin varaamassa perinteistä syysmatkaani Kreikkaan, mutta kohde vaihtui hetken mielijohteesta ja HS:n otsikon inspiroimana Etelä-Koreaan. Päätin lähteä tutustumaan "maailman ulkonäkökeskeisimpään" maahan.
Etelä-Korea: ruokahaasteita ja ruokaonnea, maailman tylsin paratiisisaari ja loputtomiin jännää kosmetiikkaa. Söpöjen kangasnaamioiden pinnan alla Korean kauneuskulttuuri hämmensi ja suretti.
Upeiden palatsien, kansallispuistojen, bibimbapin, hi-tech-kosmetiikan, saasteiden ja järkyttävien itsemurhatilastojen täyttämä Etelä-Korea jätti minut ristiriitaisten tunteiden valtaan, mutta nyt kun matkakokemukset ovat saaneet levätä, on Korean matka kypsynyt yhdeksi elämäni kiinnostavimmista ja antoisimmista reissuista. Harva matka on antanut minulle yhtä paljon.
Pääsin vielä viettämään kuusi päivää rakkaassa Kreikassani yhdessä mieheni ja hänen perheensä kanssa. Ilostutti, kun hieman vastahakoisesti matkaan lähtenyt Appi Karkkipäivä inspiroitui Ateenan huippuravintolasta ja on jo valmistanut kaksi versiotaan kreikkalaisen Michelin-kokin taidonnäytteistä! :)
Totesin, että ikääntyminen voi olla jopa inspiroivaa ja odotan innolla kaiken maailman ryppyvoiteiden ja tuhkimotippojen testausta.
Kävin ei-niin-hyvin päättyneessä verisuonten laserkäsittelyssä. Vuoden ikävin tapahtuma.
Matkasin perhelomalle Yhdysvaltoihin. Kävin Chris Cornellin haudalla, katosin Max Factor -museon nostalgiaan, hurmaannuin jälleen Vegasista ja jumitin matkaseurani ärtymykseksi kosmetiikkaliikkeissä.
Blogissa oltiin hyväntekeväisyystunnelmissa ja juhlin Suomen 100-vuotispäivää Amerikansuomalaisten kanssa.
Vietin havun, pipareiden, kissojen ja koirien tuoksuisen joulun.
*
Kiitos kaikille lukijoilleni jälleen yhdestä vuodesta Karkkipäivää. <3 Ensi vuonna blogini viettää jo 9-vuotispäiväänsä.
Tänään tekee mieli kertoa lempisarjoistani, ja miksi pidän niistä.
Ensimmäiset suosikkisarjani herättyäni yläkouluikäisenä kosmetiikan maailmaan olivat Yves Rocher ja The Body Shop. Käytin lähes yksinomaan näitä merkkejä teini-iässä, etenkin edullista Yves Rocheria (TBS oli minulle lähes selektiivinen merkki jonka tuotteita ostin harkitummin ja ne tuntuivat arjen luksukselta).
Kun sitten parikymppisenä yllättäneiden iho-oireiden myötä siirryin kasvojen ihonhoidon osalta pääsääntöisesti apteekkikosmetiikkaan, ei minulla pitkään aikaan ollut mitään erityisiä lempparisarjoja joita olisin suosinut (poislukien "ikuinen" Yves Rocher jolta tilasin kaikki suihkugeelit, vartalo- ja käsivoiteet ja suurimman osan meikeistäkin). Hoidin kasvojen ihoa monet vuodet pelkästään Aqualan L:llä ja Sebamedillä, silmänympärysvoide ja kasvovesi olivat vaihtelevasti muilta merkeiltä.
Työpaikan porukan mukana aloin 25+ ikäisenä tilaamaan Dermosiliä, jota voi kai pitää kolmantena pidemmän linjan suosikkisarjanani ennen luonnonkosmetiikka-aikoja.
Vuodesta 2009 eteenpäin suosikkini ovatkin sitten löytyneet luonnolliselta puolelta.
Testailuni alkoivat ei-niin-suurella-ystävyydellä Weledasta. Tämä epäonninen startti sai minut melkein luovuttamaan, mutta jatkaessani eteenpäin projektini parissa, löysin luonnonkosmetiikan maailmasta pikku hiljaa yllättävän laajan ja palkitsevan koostumusten kirjon.
Olen kokeillut vuosien varrella varmaankin kymmenittäin sarjoja (olisi hauska joskus käydä läpi blogiarkistot ja laskea montako kaiken kaikkiaan). Näistä on sukeutunut aika helposti selkeä lempisarjojen joukko, jonka esittelen tässä postauksessa.
Mikä lempisarjoilleni on yhteistä? Ne ovat kaikki sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja niiden koostumukset edustavat ns. modernia luonnonkosmetiikan formulointia.
Dr. Hauschka on klassinen vanhan koulukunnan luonnonkosmetiikkasarja
Luonnonkosmetiikan sarjat voi karkeasti jakaa kahteen suuntaukseen; ns. vanhan koulukunnan perinteiseen luonnonkosmetiikkaan ja uudempien valmistajien modernimpiin sarjoihin.
Vanhat pioneerisarjat nojaavat klassisiin, mahdollisimman vähän modifioituihin raaka-aineisiin, lääkeyrtteihin ja lempeisiin valmistusmenetelmiin. Sarjojen historia ulottuu 1900-luvun alkupuoliskolle ja käytössä on edelleen vanhojen klassikkotuotteiden reseptejä. Taustalla voi vaikuttaa vahva aatesuuntaus kuten antroposofia.
Luonnonkosmetiikan valmistusta
Monet uudemmista, 1990- ja 2000-luvun luonnonkosmetiikkasarjoista ovat vailla taustaideologioita ja pohjautuvat usein perustajansa henkilökohtaisiin iho-ongelmiin ja haluun kehittää oma versionsa hellävaraisista, luonnonmukaisista ihonhoitotuotteista. Tottakai, luonnollisestikin, myös kaupalliset syyt vaikuttavat monien sarjojen syntyyn etenkin nyt vihreän buumin ollessa vallalla.
Monet, etenkin suuremmat 1990- ja 2000-luvun sarjat käyttävät modernimpaa valmistusteknologiaa ja usein myös modifioituja ainesosia, mikä saattaa tehdä niistä vanhan koulukunnan kannattajien silmissä vähemmän luonnollisia. Modifioidun ainesosan raaka-aine on myös luonnosta, mutta sitä on muokattu kemiallisesti niin, että siitä syntyy labrassa uusi ainesosa jota ei löydy itsessään luonnosta.
Esimerkki tällaisesta ainesosasta ovat hiustuotteissa (minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeät) kvatit, joita modernimmat luonnonkosmetiikkasarjat käyttävät mutta vanhemman koulukunnan merkit eivät hyväksy. Ympäristöystävällisyyden näkökulmasta pitkälle muokatut ainesosat ovat toki kyseenalaisia, sillä niiden valmistus kuluttaa paljon enemmän energiaa kuin ei-modattujen.
Suomalainen Supermood on modernia luonnonkosmetiikkaa
Modifioitujen ainesosien etu joillekin kuluttajille on mm. niiden mahdollistama kosmeettisesti miellyttävämpi tuntuma iholla tai hiuksissa. Modernien luonnonkosmetiikkasarjojen tuotteet muistuttavat koostumukseltaan enemmän normikosmetiikkaa, mutta samalla on ymmärrettävä, että niiden sisällöstä suurempi osa on koostumusta parantavia ja muokkaavia ainesosia kuin perinteisessä luonnonkosmetiikassa.
Vanhan koulukunnan luonnonkosmetiikan etu joillekin kuluttajille on potentiaalisesti lääkinnällisemmät vaikutukset, kun tuotteen vaikutus usein perustuu tunnettuihin rohdoskasveihin ja perinteisiin, farmasiasta ammentaviin valmistusmenetelmiin.
Kummassakin suuntauksessa on etunsa ja puolensa, ja kummallekin löytyy vannoutuneet käyttäjänsä.
YA Naturae on kotimaista apteekkiluonnonkosmetiikkaa
Minä olen löytänyt ihania tuotteita kummastakin suuntauksesta, mutta leirini on modernimmalla puolella.
Ihoni rakastaa raikkaita, kevyitä ja ei-tahmeita koostumuksia joita löytyy helpommin moderneilta sarjoilta, samoin tuoksumaailma uudemmissa sarjoissa on minulle mieleisempi. 
Mádara
Latvialainen, vuonna 2006 perustettu Mádara on kenties se ihan suurin suosikkini. Tältä sarjalta olen löytänyt kaikkein vähiten "huteja" ja useimmat tuotekoostumukset sopivat iholleni ja mieltymyksiini loistavasti. Mádaran emulsiotyyppiset voiteet ovat raikkaita, helposti levittyviä ja imeytyviä ja shampoot ja hoitoaineet luonnonkosmetiikan kärkeä.
Persoonallinen, ruohikkoinen tuoksumaailma ei ihan heti voittanut puolelleen mutta totuin siihen pikkuhiljaa ja nyt voin sanoa jopa pitäväni siitä. Kaikki tuotteet eivät tuoksu heinältä mutta niissä on oma, hyvin tunnistettava madaramainen pehmeä kasvimaisuus vailla kärkevää eteeristen öljyjen sävyä. Mádaralla tuoksut ovat tärkeitä ja tuotekehitystiimissä on oma tuoksuihin erikoistunut kemisti vastaamassa Mádaran tuoksuprofiilista.
Lemppareitani Mádaralta:
Lavera
Saksalainen Lavera vietti juuri 30-vuotisjuhlaansa ja on minulle kaikista luonnonkosmetiikkasarjoista melkeinpä se kaikkein läheisin ja tutuin. Olen työskennellyt Suomen Laveran kanssa vuodesta 2010 ja tutustunut tuotteisiin niin oman kuin asiakkaidenkin ihon kautta. Laveran etuihin kuuluu erittäin laaja tuotevalikoima, miellyttävät, "normikosmetiikkamaiset" koostumukset ja miellyttävät tuoksut. Mádaran tavoin myöskään Laveran tuotteiden tuoksuissa ei ole eteeristen öljyjen ja tiettyjen yrttikasvien tuomaa pistävyyttä.
Mádaraan ja toiseen suosikkiini Estelle & Thildiin verrattuna Lavera on niin sanotusti arkisempi, sanoisinko "koko perheen sarja", siinä missä Mádara ja E & T ovat hienostuneempia (ja kalliimpia).
Lemppareitani Laveralta:
Estelle & Thild
Ruotsalainen, vuonna 2007 päivänvalon nähnyt Estelle & Thild -sarja oli ensimmäinen täysin positiivinen kohtaamiseni luonnonkosmetiikassa alun tahmeiden kokemusten jälkeen. Löysin Estelle & Thildin työpaikaltani ja olin aivan haltioissani. Miellyttävät, ei-tahmeat koostumukset ja hienovarainen tuoksumaailma loivat heti pohjan minun ja ruotsalaistyttöjen ystävyydelle (Estelle ja Thild ovat sarjan perustajan Pernilla Rönnbergin tyttäret).
Vuosien saatossa alkujaan simppeli ja ulkoisesti vaatimattoman näköinen Estelle & Thild on kehittynyt ja uudelleenbrändätty luksuksemmaksi ja tuotteiden valmistusmaakin on vaihtunut. Muutosten myötä tuotteiden koostumukset on hiottu yhä vain hienostuneemmiksi ja tuoksut ovat tätä nykyä kukkaisen parfymoidut. Pidän henkilökohtaisesti Estelle & Thildin koostumuksia ja tuoksumaailmaa kaikkein lähimpänä normikosmetiikkaa kaikista kokeilemistani luonnonkosmetiikan sarjoista. Kaikkiin kuluttajiin merkin suhteellisen voimakas kukkaistuoksu ei kenties vetoa, mutta ainakaan se ei ole yrttinen, tunkkainen tai heinäinen.
Alkuun lasten tuotteisiin keskittyneen Estelle & Thildin vahvuus tänä päivänä on hurmaavissa seerumeissa ja ylellisen tuntuisissa voiteissa sekä esteettisesti erittäin onnistuneessa pakkaus-designissa. Estelle & Thildin koko visuaalinen ilme on mielestäni kauneinta mitä luonnonkosmetiikan maailmassa tiedän.
Lemppareitani Estelle & Thildiltä:
Ekopharma
Kotimainen, vuonna 2012 lanseerattu Ekopharma ei ehkä vakuuta esteetikkoja pakkauksillaan mutta purkkien sisältö on sitäkin ilahduttavampaa. Tykästyin Ekopharmaan ensikohtaamisella ja tältä sarjalta löysin myös ensimmäisen suosikkikasvoöljyn. Ekopharma-tuotteissa on ihan omansalainen koostumus ja persoonallinen, makeahko tuoksumaailma. Voiteet eivät ole yhtä kevyitä ja "fluidimaisia" kuin esimerkiksi Mádaran, mutta raikkaita ja täyteläisyydessäänkin huomattavasti helpommin ihoon imeytyviä kuin tietyt, tahmeat old school -rasvat. Minun ihoni tykkää <3
Ekopharman vahvuuksiin kuuluu kotimaisuuden lisäksi laaja tuotevalikoima eri ihotyyppien linjoista vartalon- ja hiustenhoitotuotteisiin. Sarjan kehityksessä on myös huomioitu allergiat eikä valmistuksessa ole käytetty perinteisiä luonnonkosmetiikan yrttejä, yrtteihin kuuluvia mykerökukkaisia kasveja tai ihoa herkistäviä tuoksuja. Tuoksuttomia tuotteet eivät kuitenkaan ole, niissä vain ei ole käytetty tunnettuja, eniten allergisoivia tuoksukemikaaleja. Hajusteettomana markkinoitu herkän ihon Mustaherukka-sarja sisältää sekin tuoksuvaa fenetyylialkoholia, joka vastaa lähes kaikkien Ekopharma-tuotteiden tunnistettavasta ominaistuoksusta (joka minun nenääni on erittäin miellyttävä, toim. huom :)).
Lemppareitani Ekopharmalta:
Ekopharman ainoa heikkous on sen huono saatavuus; sarjaa myydään vain valikoiduissa hoitoloissa ja rajatusti joissain harvoissa muissa paikoissa kuten Tampereen Sokoksen kemppariosastolla. Edit. Tampereen Sokoksen kemppariosastolla myydäänkin vain Ekopharman hiustuotteita, ihonhoitotuotteet löytyvät kakkoskerroksesta Hyvä Olo -hoitolasta. Nettikaupoista tunnen vain Hillan.
*
Mitkä ovat teidän lempisarjojanne ja miksi? :)
Täällä jatkuu vielä joulu.
Tänä jouluna:
On nautittu uskomattoman kauniista, lumisesta ja juuri sopivasta pakkassäästä.
On naurettu, huudettu ja säädetty tuttuun tapaan.
On syöty hyvää ruokaa eikä tällä kertaa edes liikaa.
On muisteltu vuoden parhaita ja mieleenpainuvimpia hetkiä.
On analysoitu joululahjapaperin kuvitusta.
On kuunneltu chileläistä folk-musiikkia.
On ihasteltu läheisistä paljastuvia lahjakkuuksia.
On juotu huomattavasti vähemmän glögiä kuin moneen vuoteen.
On jaettu yhä vain älyttömän paljon lahjoja joita availlaan kolmatta päivää.
On katsottu Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa ja katsotaan edelleen.
On toivottu että kaverin koira paranee.
On tehty pitkiä kävelyitä hautausmaalle.
On laitettu joka päivä eri meikkivoidetta.
On pesty hiukset vain kerran.
On vältetty tietokonetta.
Savetit - jokaisen toivelahja? Meillä päin kyllä :) <3
Mr. Darcy, Lizzy ja piparkakut odottavat. Lomailen vielä hetken blogista ja tietotekniikasta. <3
