Tänään tutustutaan ainutlaatuiseen paikkaan; aputassujen omaan "Hogwartsiin", avustajakoirien ammattikouluun :)
(Tähän luukkuun oli niin paljon sydämet sulattavaa kuvamateriaalia että postaus myöhästyi jo senkin takia... <3 Erittäin hyvä syy :)) Tänään saamme extra-annoksen hyvän mielen koiramaisuuksia..!
Invalidiliiton avustajakoirat koulutetaan Kemiössä Axxel Brusabyn koulussa, jossa aputassuille on oma ammattilinja. Axxell Brusaby on maatalousoppilaitos jossa voi opiskella mm. hevos- tai eläintenhoitajaksi ja maatalousyrittäjäksi.
Brusabyn avustajakoirakolutuksesta vastaa kouluttaja Jaana Karppinen, jota haastattelen puhelimitse. Jaanan tiimissä ovat myös eläintenhoitaja Melanie Hjelt, opettaja Jenni Lindström ja kouluttaja Paula Pääkkönen.
Brusabyn avustajakoirakoulutus on auditoitu Assistance Dogs Europe -järjestön toimesta, ja koulutus on kansainvälisestikin katsottuna erittäin korkeatasoista. Hyvä Suomi! :)
Axxellilla kasvatetaan jatkuvasti omia pentueita, mutta koululle ostetaan pentuja myös muilta kasvattajilta. Avustajakoiraoppilaita on koululla yleensä 10-20, tällä hetkellä vajaa 20. Kesän pentueeseen syntyi 6 pentua jotka kaikki jäivät koululle, syksyllä syntyneistä kymmenestä jäi vain kaksi.
Pentueista valitaan oppilaiksi sopivat yksilöt; ei vilkkaimpia mutta ei toisaalta rauhallisimpiakaan. Pentu ei saa pelätä erilaisia pintoja, ääniä, ihmisiä tai uusia tiloja, sen tulee olla sosiaalinen ja rohkea.
Pennun luonne ja lopullinen soveltuvuus avustajakoiran tehtävään varmistuu kuitenkin vasta pennun kasvaessa, ja valituista koirista putoaa joka vuosi pois muutamia luonneseikkojen takia.
Kuvassa kouluttaja Jaana Karppisen oma projektikoira Gunnar.
Voiko hellyttävyyteen pakahtua... <3 Suloisuudet!
Koirat asuvat Brusaby’n eläintalossa, jossa jokaisella on oma häkki. Koiraoppilaat eivät kuitenkaan lopulta vietä eläintalossa paljonkaan aikaa, sillä ne viettävät illat, viikonloput ja lomat koulun ihmisoppilaiden kanssa asuntolassa ja oppilaiden kotona.
Koulun eläintenhoitajaoppilaille nimetään omat hoitokoirat, joista he pitävät huolta koulutuksensa ajan. Aputassuoppilaat tukevat siis myös ihmisoppilaiden opiskelua.
Koirilla on oma avustajakoiraluokka, jossa ne käyvät koulua päivisin kuten Axxellin muutkin oppilaat. Koulupäivä kestää yleensä 8-16.
Eläintenhoitajaoppilaat tuovat koirat luokkaan samalla kun menevät itse aamulla omille tunneilleen, ja hakevat koirat takaisin asuntolaan koulupäivän päättyessä.
Kuva: Invalidiliitto / M. Rossi
Koirien koulupäivät koostuvat useista lyhyistä treeneistä, ympäristövierailuista ja levosta treenien välillä.
Lukujärjestyksessä voi olla esimerkiksi ympäristöoppimista aamupäivällä, jolloin koirat lähtevät koulun pakettiautolla läheiseen kaupunkiin, ja iltapäivällä palataan koululuokkaan oppimaan valokatkaisimen ja pesukoneen käyttöä.
(Eivät koirat sentään osaa pesukonetta käynnistää ja annostella pesuainetta, mutta ne oppivat täyttämään ja tyhjentämään pesukoneen. ☺️)
Aputassuoppilas-Gunnar harjoittelee perusasentoa ja kehonhallintaa.
Ympäristöoppimista rockfestivaalilla ja Kuopion satamassa :)
Avustajakoirien perustaitoja ovat tavaroiden nostaminen ja tuominen, vaatteiden riisuminen, ovien ja laatikoiden avaaminen ja sulkeminen ja valokatkaisinten ja hissinnappien painaminen. Oppitunneilla harjoitellaan mm. roskien laittamista roskakoriin, sukkien ja kenkien riisumista ja tavaroiden ottamista hyllystä kaupassa.
Tehtäville on vakiintuneet käskyt kuten laita, ota, valo, kiinni, vapaa.
Metsäily on tärkeää niin psyykkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin kannalta
Koulutuksessa käytetään aina positiivisen vahvistamisen menetelmää, jota kutsutaan myös naksutinkoulutukseksi.
Se tarkoittaa käytännössä, että oikeita suorituksia palkitaan ja vahvistetaan ja virheelliset toiminnot jätetään huomiotta. Jaana Karppinen selittää, että ”koiralle tehdään kannattavaksi tehdä asioita, joita halutaan vahvistaa.” Vaikka vastaan tulevan iloisen spanielin tervehtiminen tai oravan perään juokseminen voisi olla kuinka houkuttavaa, koiralle opetetaan, että sen kannattaa luopua tästä houkutuksesta --> luopuminen palkitaan.
Gunnar miettii, onko sandaalin jyrsiminen virheellistä vai mahdollisesti palkittavaa toimintaa..? :)
Koulutuksessa mennään aina koiran hyvinvointi edellä, ja koulupäivään kuuluu oppituntien välillä riittävästi lepoa ja leikkiä.
Avustajakoiran tulee koulutuksensa aikana läpäistä luonne- ja terveystestit. Kun se on läpäissyt nämä, se etenee loppukokeeseen eli Invalidiliiton käyttöönottotestiin. Käyttöönottokokeeseen koira menee noin kaksivuotiaana. Koe kestää 30 minuuttia ja siinä tarkistetaan kaikki vaaditut taidot.
Jaana Karppisen mukaan on hyvin harvinaista, että koira ei läpäise testiä, mutta sellaistakin on joskus sattunut. Jos kokelas on esimerkiksi liian kiinnostunut muista koirista, se ei läpäise testiä. Tällöin koira voi tulla yrittämään myöhemmin uudelleen.
Kuva: Invalidiliitto / M. Rossi
Valmistuttuaan koira lähtee tulevalle käyttäjälleen. Kouluttaja on mukana koiran luovutusjaksolla, jonka aikana varmistetaan, että koiran ja käyttäjän yhteispeli lähtee toimimaan.
Tämän jälkeen käyttäjällä on aina tukenaan myös Invalidiliiton peesari, vapaaehtoistyöntekijä, joka auttaa mahdollisissa pulmatilanteissa.
Sydämet sulattava Gunnar
GUNNAR
Jaana Karppisen projektikoira Gunnarin blogissa voi seurata aputassun koulutusta pennusta saakka. Gunnar on ulkopuoliselta kasvattajalta Brusaby’hyn ostettu koira, jota Jaana kouluttaa henkilökohtaisena projektikoiranaan.
Gunnarin blogi tarjoaa paljon ihania kuvia koirien ystäville ja kiinnostavaa tietoa avustajakoiran koulutuksesta eri osaamisalueineen.
.
Kiitos Jaana Karppiselle haastattelusta ja valloittavasta kuvamateriaalista. Kiitokset myös Invalidiliitolle kuvamateriaalista. Jutun kuvat ovat ottaneet Petri Äikiä Invalidiliitosta (kuvat koulun pennuista) sekä Jaana Karppinen (kuvat Gunnarista). Arkistokuvat M. Rossi / Invalidiliitto.
Pääsin jälleen laajentamaan mainion Naviter-tallin tuotteiden tuntemustani :) Tällä kertaa testailin Atopik-sarjan anti-age-linjan tuotteita.
Atopik on suomalainen, ekosertifioitu luonnonkosmetiikan apteekkisarja herkälle iholle - todennäköisesti monelle teistä jo jonkin verran tuttu. Blogikommenttien tuotekokemuksissa Atopik-brändi nousee tuon tuostakin, eli moni tuntuu löytäneen tämän kaksi vuotta sitten lanseeratun sarjan. :)
Atopik-sarjan alla on kolme linjaa; Sensitive (hajusteeton), Anti-Age ja uusimpana Balance (rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle). Kaikki Atopik-tuotteet sopivat herkälle iholle.
Tänään keskitytään Anti-Age-linjaan.
KIINTEYTTÄVÄ HOITOSEERUMI
Anti-age-hoitoseerumi lupaa vahvistaa ja napakoittaa ihoa. Öljytön ja rasvaton koostumus on läpinäkyvä ja geelifluidimainen ja katoaa ihoon nopeasti. Tämä seerumi ei toimi yksinään kosteuttajana, se laitetaan iholle aina ennen hoitovoidetta. Tuotteessa on myös kosteuttavia ainesosia mutta kosteutus ei ole tämän seerumin pääpointti.
Atopik Anti-Age -seerumin teho piilee ikääntymisen merkkejä häivyttävässä, ihoa kirkastavassa C-vitamiinissa (MAP-muoto), antioksidanttisessa mustikkauutteessa sekä 30% hyaluronihappogeelipitoisuudessa. Hyaluronihapon täyteläistävä vaikutus buustaa anti-age-efektiä. Lisäksi seerumissa on herkkää ihoa rauhoittavaa kaurauutetta sekä ihon mikrobiomin hyvinvointia edistäviä prebiootteja.
Sannin kokemus: sensorisesti erittäin neutraali ja ainesosallisesti laadukas, aktiivisuudeltaan miedohko all-round anti-age-seerumi. Sopii Atopikin konseptin mukaisesti herkälle iholle.
TEHOKOSTEUTTAVA KASVOSUIHKE
Aijjaijjai! Tämä uutuus on jo lunastanut paikkansa minun holy grail -listoillani, Atopikin kasvosuihke on KULTAA!! 😍 🙌
Siis naiset ja herrat, tämä suihke on kuin superkosteuttava seerumi vesimäisen nestemäisessä muodossa. Sen kosteusteho on meletön! Iho jää suihkeen jäljiltä mukavan, pehmeän ja ei-kiristävän tuntuiseksi pitkäksi aikaa - aina välillä testaan eri kosteussuihkeiden ja -seerumeiden tehoa odottamalla vartin ennen hoitovoiteen tai -öljyn levittämistä. Mitä nopeammin naamaa alkaa kiristää, sitä miedompi kosteusteho. Atopik-suihkeen jäljiltä ihoani ei ala varsinaisesti kiristää ollenkaan..!
Täysin vesimäinen tuote jättää ihon hämmästyttävän "janotankatun" ja miellyttävän tuntuiseksi, sen koostumus sitoo kosteutta fantastisen hyvin.
Suihkeen koostumuksessa on ruusuvettä, natrium-pca:ta, hyaluronihappoa, prebiootteja, kaurauutetta ja mustikkauutetta. Tuoksu on tuttu makean aromaattinen Naviter-tuoksu.
Vuoden parhaat -matskua, ilman muuta!
KIINTEYTTÄVÄ HOITOVOIDE
Täyteläinen, tiiviskoostumuksellinen kasvovoide suojaa, pehmentää ja kosteuttaa.
Tämä voide sopii mielestäni erityisen hyvin hauraalle, kuivalle iholle joka hyötyy suojaavan runsaasta koostumuksesta joka samalla myös rauhoittaa.
Voide sisältää ravitsevaa skvalaania, täyteläistävää ja kosteuttavaa hyaluronihappoa ja juonteita tasoittavaa proliini-aminohappoa. Lisäksi ihoa hoitavat ravitseva kaura- ja chiansiemenöljy, kosteutta sitovat sokeriyhdisteet, antioksidanttiset c-vitamiini ja mustikkauute sekä prebiootit.
Tiiviintäyteläisen ja samalla samettisen, ei-rasvaisen tuntuisen voidepohjan muodostavat esteriöljyt (kokonaiset rasvat ja öljyt tekevät eri tuntuisen voiteen).
Vinkki: kerrosta iholle Atopikin kosteussuihke, seerumi ja viimeiseksi tämä voide, niin tuot ja lukitset ihoon runsaasti kosteutta ja ikääntymisen merkkeihin pureutuvia ainesosia ja vahvistat ihon suojabarriääriä.
ANTI-AGE -SILMÄNYMPÄRYSVOIDE
Tähän erinomaiseen silmänympärysvoiteeseen tutustuin jo ensimmäisten Atopik-kokeilujeni myötä. Tykkään tästä edelleen tosi paljon! Napakka, iholle miellyttävästi levittyvä ja tottelevaisesti (heh ^_^) asettuva samettinen koostumus on juuri sitä laatua mistä pidän eniten.
Atopik Anti-Age-silmänympärysvoiteen koostumus sopii hoitamaan ja suojaamaan ohutta, haurasta ja ikääntynyttä silmänympärysihoa erityisen hyvin. Kaikkein ihanteellisin setti ikääntynelle silmänympärysiholle olisi levittää ensin alle nestemäinen seerumituote joka pureutuu kunnolla ikääntymisen merkkeihin, ja laittaa sitten päälle kerros Atopikin tyyppistä, tehokkaasti pehmentävää ja suojaavaa, okklusiivista voidekoostumusta
Chiaöljyn rasvahapot ravitsevat silmäympärysihoa, kauraöljy rauhoittaa ja mustikkauute tuo iholle antioksidanttisuojaa. Proliini-aminohappo lupaa tasoittaa pieniä juonteita.
Sannin suosikkeja..!
Lopuksi toinen Anti-Age-linjan uutuus:
KIINTEYTTÄVÄ VARTALOVOIDE
Silkkisen täyteläisen vartalovoiteen hienostunut koostumus tuntuu ylelliseltä ja erittäin hoitavalta. (Rasvainen tämä ei kuitenkaan ole, eli ei hoitava rasvaisella tavalla.) Voiteen koostumuksessa on aistittavissa samaa "tiiviytttä" kuin kasvovoiteessa.
Ravitsevasta hoitavuudesta vastaavat mustikan siemenöljy ja chian siemenöljy. Metsämustikkauute ja E-vitamiini tuovat voiteeseen antioksidanttista tehoa, hyaluronihappo kosteuttaa ja viinirypäleen siemenöljy pehmentää. Voiteen kiinteyttävä vaikutus perustuu proliini-aminohappoon.
Ihana hemmotteluvoide vaikka paikallisesti käytettynä veltolle ja löystyneelle reisien iholle - sadan millin kokoista pakkausta ei välttämättä henno käyttää joka päivä koko vartalolle ;)
Atopikin tuotteisiin voit tutustua lisää Atopikin kotisivulla.
Tuootteita myydään apteekeissa.
Joulukalenterin luukuissa olemme tutustuneet sekä Invalidiliiton myöntämiin, valmiiksi koulutettuihin koiriin sekä Avustuskoirayhdistyksen itsekoulutusprojektin kautta koulutettaviin avustajakoiriin.
Tänään kerron tarkemmin näistä kahdesta eri tavasta saada aputassu. Ja tutustummepa vielä muutamaan söpöön koiraoppilaaseen jotka malttamattomina odottavat tulevaa ammattiaan :) <3
Aputassu Pihka on Invalidiliiton koira
Invalidiliiton avustajakoiraa haetaan sähköisellä hakemuksella. Hakijat kutsutaan haastatteluun ja heidän yksilöllinen tarpeensa ja kokonaistilanteensa arvioidaan.
Invalidiliiton koirat koulutetaan Kemiössä Axxell Brusabyn koulussa jossa on avustajakoirille oma ammattilinja :) Kerron Axxellin koirakoulutuksesta enemmän huomisessa kalenteriluukussa. Axxellista valmistuu vuosittain noin 4-7 koiraa, ja hakijoita on moninkertainen määrä.
Nykyisellä koiramäärällä tavanomainen jonotusaika on 2-6 vuotta. Jos varoja olisi enemmän, koiriakin voitaisiin kouluttaa enemmän. Yhden koulutetun koiran hinta on noin 20 000 euroa.
Pihka-koiran tehtäviin kuuluu mm. auttaa emäntänsä Krisse ylös sängystä. Krissen noustua pyörätuoliinsa Pihka hyppää emännän syliin antamaan aamupusut ja -halit :)
Invalidiliiton henkilökunta valitsee yhdessä Axxellin henkilökunnan kanssa hakijalle soveltuvan koiran. Jokainen koulutettu koira on käyttäjänsä tarpeita silmällä pitäen "räätälöity", kaikki koirat eivät sovellu ihan kaiken tyyppisiin avustustehtäviin. Jonotusaikaan vaikuttaa myös kunkin koulutusvuoden koirien tilanne; voi olla, ettei tiettyyn tarpeeseen sopivaa koiraa valmistu moneen vuoteen.
Koulutettu avustajakoira luovutetaan käyttäjälleen maksutta, ja käyttäjä vastaa koiran ylläpitokustannuksista. Koiran omistusoikeus säilyy Invalidiliitolla.
Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojekti käynnistyi vuonna 2016. Projekti lähti liikkeelle tarpeesta helpottaa avustajakoirapulaa ja lyhentää jonoja avustajakoiran saamiseksi.
Myös itsekoulutusprojektiin hakeutuessa täytyy ensin täyttää Invalidiliiton avustajakoirahakemus ja tulla hyväksytyksi hakijaksi. Tämän jälkeen haetaan yhdistyksen itsekoulutusprojektiin asiakashakemuksella.
Veljekset Toivo ja Vili ovat kumpikin itsekoulutusprojektin aputassuoppilaita :)
Projekti soveltuu sellaisille avustajakoiran hakijoille, joilla on kuntonsa ja motivaationsa puolesta resursseja lähteä kouluttamaan koiraa itse. Myös aiemmasta koirakokemuksesta on luonnollisestikin hyötyä. Itsekoulutus on palkitsevaa ja koiran voi saada paljon Invalidiliiton jonoa nopeammin, mutta se on myös vaativaa, eikä jokaisen hakijan kunto ja terveydentila mahdollista projektiin lähtemistä.
Projektin kautta avustajakoiran voi kouluttaa joko pennusta alkaen (kuten joulukalenterissa tapaamamme Filon, Malakin ja Nupun esimerkeissä) tai siten, että koiran alkukoulutuksen tekee ulkopuolinen taho (kuten Metkan ja Duunin tapauksissa).
Kummassakin tapauksessa koiran käyttäjällä on tukenaan projektin koko keston ajan ammattikouluttaja joka neuvoo, auttaa ja tukee koiran koulutuksessa. Itsekoulutetun koiran tulee läpäistä samat luonne- ja käyttöönottokokeet kuin Axxell Brusabyssä koulutettujen.
7 kk vanha itsekoulutusprojektin oppilas Vinha on alkukoulutuksessa kouluttaja Nina Jäntillä
Pennusta saakka itsekoulutettu koira on käyttäjänsä oma ja itse hankkima, alkukoulutettu koira on yhdistyksen ostama ja omistama. Se luovutetaan käyttäjälleen maksutta, kuten Invalidiliiton koirat. Yhdistys myös maksaa kouluttajien palkkiot.
Itsekoulutus kestää koiran yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen 1-3 vuotta.
Sekä Invalidiliiton että Avustajakoirayhdistyksen avustajakoiratoiminta rahoitetaan STEAn ja lahjoittajien tuella.
Kuluneena vuonna Sosiaali- ja terveysministeriö myös myönsi ensimmäistä kertaa valtionavustusta avustajakoiratoiminnalle. Avustus jaettiin liiton ja yhdistyksen kesken.
APUTASSUOPPILAIDEN VILIN JA VINHAN TERVEISET
Moi kaikki, minä olen Vinha! Ympäristöoppi on vielä mun pääaihe koulutaipaleellani, käymme Nina-kouluttajani kanssa erilaisissa paikoissa ja häiriöissä kulkemassa ja oleilemassa. Mun pitäisi saada mahdollisimman paljon kokemuksia erilaisista asioista.
Harjoittelen myös temppuja kuten laatikoiden ja ovien sulkemista ja avaamista. Ja tavaroiden nostamista sekä valojen sammuttamista teemme lähes päivittäin jonkun pienen sarjan.
Mun tavoitteena tälle ekalle oppivuodelle on olla käyttäjäni hyvässä hallinnassa, mulle on tärkeää oppia vierellä kulkemista ja häiriöistä luopumista.
Heippa! Minä olen Vili, yksi vuotta! Olen oppilaana kouluttaja-Hannelella. Olen kuulema oikein kiltti ja kaikkia rakastava poikanen, nopea oppimaan ja ehkä hieman malttamatonkin.
Minulle on opetettu kuluneen vuoden aikana perustaitoja kuten istumista, maahan menoa, seuraamista, paikallaanoloa ja luopumista erilaisista asioista. Olen myös oppinut nostamaan tavaroita lattialta ihmisen käteen. Se on aika kivaa! :)
Hyvää joulua kaikille!
toivottavat Vinha ja Vili
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRIEN TÄRKEÄÄN TYÖHÖN
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään tapaamme joulukalenterin kolmannen rodultaan erilaisen aputassun: tapaa valloittava villakoira Malak!
Isovillakoira Malak on ensimmäinen aputassun ammattia tavoitteleva rotunsa edustaja Suomessa. Malakia koulutetaan itsekoulutusperiaatteella ja sen koulutus on tällä hetkellä puolessa välissä.
Malakin emännällä, kahdessa eri auto-onnettomuudessa vammautuneella Anni-Kaisalla, on selkäydin- ja aivovamma. Malakin tärkein tehtävä on Anni-Kaisan kipukohtausten ja jalkojen pettämisen signaloiminen (tai merkkaaminen, avustajakoirakkokielellä).
Anni-Kaisa haki ensin Invalidiliiton koiraa, mutta neljän vuoden jonotuksen jälkeen itsekoulutus alkoi tuntua houkuttavalta vaihtoehdolta. Anni-Kaisalla on jo entuudestaan koiraharrastustaustaa.
Kun Anni-Kaisan vamma tasapainottui sen verran että jaksaminen ja omat resurssit mahdollistivat koiran itsekoulutuksen, hän alkoi hakea sopivaa pentua. Anni-Kaisa valitsi villakoiran, koska rotu oli hänelle ennestään tuttu.
Minua kiinnostaa kipukoiran koulutus. Anni-Kaisa kertoo, että hän ei erikseen lähtenyt opettamaan Malakille kivun merkkaamista, vaan Malak alkoi osoittaa kipukoiran ominaisuuksia itsestään. Malak pystyy esimerkiksi ennakoimaan kun Anni-Kaisan jalat alkavat pettää.
Anni-Kaisa on oppinut tulkitsemaan Malakin käytöstä ja huomaamaan, millaisissa tilanteissa sen käytös muuttuu. Kipukohtauksissa käytös on tietynlaista. Lähestyvän kipukohtauksen Malak viestittää olemalla levoton tai tökkimällä Anni-Kaisaa käteen.
Malak aistii myös emäntänsä energiatasot; kun Anni-Kaisa alkaa väsyä ja voimat loppua, Malak menee sänkyyn makaamaan merkiksi siitä, että emännän täytyy nyt mennä lepäämään.
Kerran Malak merkkasi kaupassa vieraan miehen sairaskohtauksen. Se lähti vetämään Anni-Kaisaa miestä kohti, ja selvisi, että mies oli huonovointinen. Lopulta hän tuupertui ja hänelle soitettiin ambulanssi.
Malak tekee paljon myös avustajakoiran perustehtäviä kuten nostaa esineitä, tyhjentää pyykkikorin ja kantaa pieniä määriä tavaraa. Niinä päivinä kun Anni-Kaisan käsi ei toimi, Malak auttaa myös vaatteiden pukemisessa ja riisumisessa.
Anni-Kaisa liikkuu pyörätuolilla mutta pystyy välillä myös kävelemään. Tällöin Malak toimii kävelyn tukena.
"Malak on tehnyt minusta sosiaalisemman", Anni-Kaisa kertoo. "Kiitos Malakin, lähden nyt paljon helpommin ulos ihmisten ilmoille sen sijaan että jäisin aina kotiin. Myös Malakin koulutuksissa käyminen on sosiaalista puuhaa." Ammattikouluttajan vetämissä aputassujen koulutustreeneissä käydään noin kerran viikossa.
Malakilla on kotona koirakaverina isosisko, kääpiövillakoira Nala. <3
Aputassukaverikin Malakilla on: labradorinnoutaja Elmo. :)
Malakin arkipäivää voi seurata sen omalla Instagram-tilillä jossa on paljon sympaattisia kuvia.
Valloittava ja näyttävä, liiveihin puettu villakoira vetää odotetusti huomiota myös kaksikon liikkuessa ulkona.
Haastattelun aikana Anni-Kaisa haluaa kuitenkin muistuttaa, että avustajakoirakon kohtaajat ymmärtäisivät jättää koiran rauhaan että se saisi tehdä työtään häiriintymättä. Etenkin nuorella aputassuoppilaalla voi helposti mennä pasmat sekaisin jos siihen kohdistetaan huomiota työmoodin keskellä.
"Ei kukaan tule juttelemaan pyörätuolillekaan, koiraan tulisi suhtautua samalla lailla."
On hyvä muistaa, ettei myöskään koiran omistaja välttämättä aina ole juttutuulella. Anni-Kaisa sanoo, että sosiaalisten kontaktien saaminen koiran kautta on hyvä asia, mutta on päiviä jolloin hän on vamman vuoksi todella väsynyt eikä jaksa puhua muille.
Malak valvoo emännän unta
Mikä on parasta Malakissa?
"Se on elävä apuväline joka osaa ennakoida. Itsekoulutettuna aputassuna Malak on myös palkitseva, koska olen tehnyt kaiken työn itse.
"Ihan parasta on turvallisuuden tunne, se, että pärjään yksin."
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN
Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Voit lahjoittaa Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Kuvat: Anni-Kaisa
Taannoisella työkeikalla Ruohonjuuressa bongasin uuden Curly Girl -ystävällisen, hoitavan ja alkoholittoman hiusgeelin. Tai ei tuote varmaan uusi ole, mutta minulle uusi.
AM Natur -hiusgeeli.
AM Natur on pieni pietarsaarelainen luonnonkosmetiikkayritys. Olen aika ajoin törmännyt AM:n tuotteisiin ekokaupoissa, mutta matalan profiilin sarjana AM on jäänyt lopulta aika lailla etäiseksi. Yritys ei paljon pidä "meteliä" itsestään eikä kerro mitään perustajistaan, tarinastaan tai taustastaan edes sarjan kotisivulla. Tämä on mielenkiintoinen valinta yritykseltä näin kilpailluilla markkinoilla. Heillä on varmasti lojaali ja heille riittävä asiakaskunta. :)
AM:n geelin teho perustuu sokeriin, sokeri on siis sen kiinnittävä ja muotoileva ainesosa.
Muut ainesosat ovat piparminttuvesipohja, ksantaanikumi, jolla vesi on tihennetty geeliksi sekä säilöntäaine ja greipin ja laventelin eteeriset öljyt tuoksuaineina. Vihreän tee läsnäolo koostumuksessa jää mysteeriksi.
Sokeri voi olla tymäkkä kiinnittäjä, ja AM-geeli tekeekin hiukset jäykän tönköiksi. Kuvassa 'cast' hiusten kuivuttua.
Tuntuma on hyvin samantapainen kuin Less Is Moren geelillä, joka myös perustuu sokeriin. Less Is Moressa on kuitenkin myös kosteutta sitovia ainesosia mitä AM:ssä ei ole, ellei tietysti itse sokeria lasketa mukaan. Sokeri on sekä humektantti että kiinnittäjä.
Laitoin geeliä vain vajaan ruokalusikallisen, mutta hiukset tuntuivat todella "aineutetuilta", jähmeiltä ja epämukavilta.
Mutta - kun puristelin geelikuoren pehmeäksi, hiukset jäivät oikein mukavan näköisiksi; tuuheiksi ja pehmeän laineikkaiksi rakenteella.
Ei paha. Ainakin huomattavasti parempi kuin synteettiset geelit.
AM-geeli on suursuosikkiani Ekopharman Minttua edullisempi; Minttuhan maksaa 12,50€ / 50 ml, kun taas 100 millin AM-geelin saa hintaan 17,90€.
KOKEILEMANI LUONNONKOSMETIIKAN HIUSGEELIT PÄHKINÄNKUORESSA
Ekopharma Minttu - kevyt/keskivahva pito. Hoitava ja kosteuttava, jättää hiukset todella ihanan, liukkaan ja pehmän tuntuisiksi. Ei tönkkö-efektiä. Kotimaisuudesta lisäplussaa.
Less Is More Mascobado Gel - vahvahko pito. Sisältää alkoholia, mutta myös kosteuttavaa hunajaa ja aloe veraa. Luonnonkosmetiikan salonkisarjan tuote.
AM Hairgel - vahva pito. Tehokas hiusten muotoilussa mutta joukosta vähiten hoitava. Kotimaisuudesta plussaa.
Urterkam Aloe Vera Gel - kevyt pito. Tätä geeliä ei lainkaan markkinoida hiusten muotoiluun, mutta Curly Girl -metodistit käyttävät tätä. Ja kyllä se hiuksia kevyesti muotoileekin ja rohkaisee kiharaa! Kosteuttava koostumus. Ei lähmä- tai tönkköefektiä.
"Koira muutti elämäni totaalisesti". Tänään tapaamme yli 10 vuotta avustajakoiraa käyttäneen Heidin ja aputassu-Zetan.
Heidin tarina:
Lievä CP-vamma ei estänyt Heidi Huttusta kouluttautumasta lähihoitajaksi ja liikuntaneuvojaksi. Heidi oli vuosia työelämässä, kunnes tilanne muuttui dramaattisesti vuonna 2007; Heidille alkoi tulla kovia kipuja ja jalkoihin spastisia kramppeja.
Heidi kuvaili sairastumistaan YLEn Ajankohtaisessa kakkosessa vuonna 2012:
"En selvinnyt enää edes perustason toiminnoista ja aloin tarvita apua jotta sain sukat jalkaan ja vaatteet päälle. Kaikki oli älyttömän paljon aikaa vievää ja voimia kuluttavaa ja olin todella kipeä ja väsynyt. Aiemmin työssäkäyvästä, aktiivisesta ja ulospäinsuuntautuneesta ihmisestä tuli kokopäivätoiminen sairastaja joka eli vain kotona neljän seinän sisällä. Mä jouduin käyttämään kaikki mun voimat pelkästään siihen että mä elän, ja ajattelin, että oliko mun elämä nyt sitten tässä."
Vuotta myöhemmin kaikki muuttui jälleen dramaattisesti: Heidin ensimmäinen aputassu Aukusti ("Kusti") tuli taloon.
"Koira muutti elämäni totaalisesti. Se antoi osan sairauden viemästä itsenäisyydestä takaisin.
Kusti teki vammaisuudestani muille ihmisille helpommin lähestyttävän asian. Ja minunkin oli helpompi pyytää myös ihmisapua, kun olin tottunut pyytämään apua koiralta", kertoo Heidi YLEn haastattelussa.
Kusti jäi eläkkeelle 10-vuotiaana. Sen seuraaja Zeta on ollut Heidillä nyt kolme vuotta.
Zetan työpäiviin kuuluu aputassuille tyypillisiä tehtäviä kuten valokatkaisinten painamista, kenkien ja vaatteiden riisumista, pyykkikoneen tyhjennystä ja pyörätuolin vetämistä. Zeta on myös mukana Heidin töissä.
"Avustajakoira mahdollistaa itsenäisen elämän, se auttaa ympäri vuorokauden", Heidi sanoo. "Koira ei korvaa täysin ihmisavustajaa mutta voi vähentää sen tarvetta."
Koira-avun ilmeisin etu on jatkuva tuki; ihmisavustajalla on työajat, koiralla ei. Lisäksi koira antaa enemmän yksityisyyttä.
Juttutuokiomme aikana Zeta ei ole hetkeksikään irrottanut silmiään emännästään. Se odottaa pientäkin elettä, jolla emäntä osoittaa haluavansa sen tekevän jotain. Työtehtävät ovat koiralle leikkiä ja jotain, jota ne oikein odottavat. Työ on niille palkitsevaa hauskuutta.
Tässäkin piilee koira-muotoisen avustajan hienous. Vaikka ihmisavustajakin tekee työtään varmasti rakkaudella ja siitä nauttien, on kahden ihmisen välinen sosiaalinen vuorovaikutus aina erilainen kuin ihmisen ja eläimen. Ihmisten välillä vallitsee herkästi tunne siitä, että on avuntarpeineen toiselle vaivaksi ja jää toisen palveluksista velkaa.
"Koiralle ei ole kiitollisuudenvelassa, niiltä on helpompi pyytää apua", Heidi summaa lopuksi.
Heidi ja Kusti YLEn Ajankohtaisessa Kakkosessa.
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään tapaamme tuplatutkinnon suorittaneen aputassun. Heitä on Suomessa tiettävästi vain kaksi! :)
Keltaturkkisesta Jade-labbiksesta piti alun perin tulla opaskoira. Se kävi opaskoirien 20-viikkoisen peruskoulutuksen, mutta puolentoista vuoden iässä tehdyn tarkastuksen jälkeen todettiin, että se sopiikin ominaisuuksiltaan paremmin avustajakoiraksi. Niin se päätettiin laittaa aputassun jatkokoulutukseen.
Jade ja toinen alun perin opaskoiraksi koulutettu Omppu-koira ovat Invalidiliiton ja Opaskoirakoulun yhteisen pilottihankkeen tulos, ja ensimmäiset Opaskoirakoulussa koulutetut aputassut. Perinteisesti Invalidiliiton avustajakoirat koulutetaan Kemiössä Axxell Brusabyn koulussa.
"Aivan kaikki pennut eivät sovi opaskoiriksi mutta niistä voi silti tulla hyviä avustajakoiria", kertoo Opaskoirakoulun kouluttaja Hannele Rontu.
Jade on emännälleen Nooralle hänen ensimmäinen koiransa.
Noora haki Invalidiliiton avustajakoiraa vuonna 2016 ja sai jonottaa 3,5 vuotta. Viime kesänä odotus oli viimein ohi, kun keltaturkkinen nappisilmä saapui Nooran elämään. Yhteispeli löytyi kuulema helposti ja nopeasti. :)
Noora kertoo, että päivät Jaden kanssa vaihtelevat paljon. Noora liikkuu pyörätuolilla osa-aikaisesti, ja hänen kuntonsa ja avun tarpeensa vaihtelevat. Jonain päivänä on esimerkiksi paljon vaatteiden riisumista ja kotiaskareita, toisina päivinä kaupassa käymistä ja kävelyssä tukemista.
Kun Jade auttaa Nooraa kävelemään, sillä on yllään erityiset metallivaljaat. Noora saa koirasta tukea tasapainon ylläpitoon ja voi tarpeen vaatiessa vaikka nojata taaksepäin, Jade pitää hänet pystyssä.
Noora kertoo käyttävänsä aktiivisesti peesareiden apua.
Peesari on vapaaehtoistyötä tekevä tukihenkilö, joka auttaa koirakkoa mahdollisissa ongelmatilanteissa. Avustajakoira voi olla monelle käyttäjälleen ensimmäinen koira, kuten Noorallekin, ja moni asia voi askarruttaa. Peesari voi auttaa niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin punkin poistossa, tai antaa vinkkejä ruokintaan tai tulla mukaan koiran lääkärikäynnille.
Mikä on parasta Jadessa?
"Jade tekee minusta vahvemman, se säästää huomattavasti voimavarojani", Noora vastaa.
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään meitä ilahduttaa terveisillään jälleen pieni, tomera aputassuoppilas!
Heippa kaikille!
Olen 9 kuukauden ikäinen avustajakoiraoppilas Duuni Keski-Suomesta.
Minulle on kerrottu, että olen erittäin oppivainen ja reipas koululainen. Treenaaminen tähän tehtävään on aloitettu jo kahdeksan viikon ikäisenä.
Olen kuullut puhetta, että aputassun työ vaatii elinikäistä oppimista. Riittävästä levosta ja rentoutumisesta osaan myös huolehtia hyvin. Säkkituoli on mun mielestä paras paikka huilata ja tallentaa oppimaani tuonne mun kovalevylle.
Ote Duunin oppimispäiväkirjasta:
Tänään oli tuiki tavallinen päivä. Aamulla tavalliset aamutoimet ja ulkoilut. Täällä maalla pääsen ulko-ovelta suoraan metsään. Ensin minun kuitenkin täytyy istua ja malttaa odottaa omaa vuoroa ja omalla nimellä ja ”ole hyvä” -sanalla saa mennä.
Aamu-ulkoilun jälkeen saan aamiaisen ja siinä minun on myös istuttava aloillani ja vain luvan saatuani saan aloittaa syömään.
Sitten odottelen rauhallisena keittiön kynnyksellä. Sillä meillä on sellaiset säännöt, että keittiöön ei saa mennä, kun ihmiset syö.
Pääsen lähes joka paikkaan ihmisten mukana ja tuiki tavalliseen päivään kuuluu kauppareissut ja jäähallilla treenien tai pelien seuraaminen.
Tänään siis kauppareissua ja jäähallilla hengailua. Illalla metsälenkin jälkeen vielä treenattiin valojen sytyttämistä ja sammuttamista, laatikon avaamista ja sulkemista sekä kännykän tuontia ja etsimistä sekä erilaisten esineiden nostamista.
Uni maistuu toiminnallisen päivän päätteeksi.
Tämä on tämmöistä pienen koulutuksessa olevan avustajakoiraoppilaan elämään. Elinikäinen oppiminen pätee tässäkin touhussa.
Ihanaa joulun odotusta kaikille!
-Duuni-
Kuvat: Duunin kouluttaja Tiina Lehtomäki
Duunin ja kahden muun oppilaan, Jussin ja Taikan, edistymistä kohti aputassun ammattiaan voi seurata myös Facebookissa. Tällä videolla Duuni näyttää, miten selvitään niinkin kinkkisen esineen nostamisesta, kuin pankkikortin! "Aina ei oo helppoa, mutta sitkeydellä vaan eteenpäin!" Duuni sanoo. :)
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Sain eilen blogiin kommentin:
"Tuli mieleen että mitä sun kynsille nykyään kuuluu? Ei oo ollut kynsipostauksia aikoihin :)"
Aivan. Kynnet ovat viettäneet Karkkipäivä-näkyvyyden suhteen jo pitkää hiljaiseloa. Mitä niille kuuluu? Mitä niille on tapahtunut?
Tai paremminkin: mitä entiselle pesunkestävälle kynsilakkafriikille on tapahtunut?
Kaksi asiaa on tapahtunut:
laiskuus (= mielenkiinnon puute?) ja kynsinauhojen hirveä kunto.
Muuten pidän kyllä kynsistäni periaatteessa huolta: käyn kynsihuollossa yhä säännöllisesti 4-5 viikon välein. Minulla on kynsissä geelivahvisteet oman kynnen päällä pitämässä kynnet suorana. Ne kasvavat luonnostaan todella pitkiksi, mutta kieroon.
Uudemmat lukijat (ja viihdemomentiksi vanhatkin lukijat) voivat lukea tämän eeppisen postauksen blogivuodelta 2010: Hirmukynsien tarina.
Vanhoina hirmukynsien aikoina ei ollut tietoakaan kuivista kynsinauhoista, mutta nykyään kynsinauhani ja koko käsien iho ylipäänsä on kroonisesti repaleisen kuiva, en tiedä voisiko jo puhua atopiasta.
Kädet ovat karheassa kuivuudessaan yksinkertaisesti niin epäkuvaukselliset, että en ole enää pitkään aikaan halunnut kuvata kynsilakkoja blogiin. Jo ennen kuin into itse lakkaukseenkin hiipui.
Luulen, että käänteentekevä hetki oli viime syksynä, kun muutin koko kynsilakkakokoelmani uuteen työhuoneeseeni joka toimii myös kosmetiikan varastona. Muuttovaiheessa pussitin kaikki kynsilakat muutamaa lukuunottamatta ja - - ehm, avasin nämä pussit vasta tänään näitä kuvia varten.
Olin kai kuvitellut noukkivani pusseista lempilakkojani ja vieväni niitä kotiin pikku hiljaa, mutta näin ei tapahtunut.
Olen käyttänyt viimeisen 14 kuukauden aikana alle 10 kynsilakkaa, joista osan olen saanut vuoden aikana töistä tai blogin kautta.
Arkistokuva iloisesta Sannista lähes tasan viisi vuotta sitten, 17.12.2014 - olin juuri ottanut kynsiin geelivahvisteet. :)
On ehkä jotenkin hassua, että minulle edelleen on tärkeää pitää kynnet siistin muotoisina ja geelillä suoristettuina, vaikka en jaksa lakkailla niitä. Kai minussa yhä elää jokin osa siitä teini-iässä syntyneestä kynsilakkafriikistä, nyt lakkaus vain on jalostunut kynsien muodon ylläpitoon.
Ja nyt minulla siis on 249+ kynsilakkaa tyhjän pantteina. Olen antanut lakkoja ihan hurjasti pois viime vuoden aikana, mutta yhä on jäljellä näin monta.
No, käytänhän mä näistä noin kymmentä 😛 Loput ilmeisesti muodostavat kynsilakkamuseon jota voi hyödyntää tämän tyyppisiin nostalgiapostauksiin. Otan kuvat seuraavan kerran vuonna 2030? Roskiin heittäminen ei ole käynyt mielessä, vaikka varmaan monen kohdalla pitäisi. Vanhimmat lakkani, Revlonit, ovat vuodelta 1993.
China Glaze oli minulle kynsilakkamerkki numero yksi. Muistan yhä minkä sävyn sain ensimmäiseksi (nimenomaan sain, en ostanut!); se oli vaalea kultaan shiftaava koralli Bare If You Dare. Sain sen kosmetiikkafriikkien kynsilakkavaihtajaisissa :) <3
OPI oli tietysti toinen suosikki, mutta en koskaan tullut hankkineeksi kovin montaa OPI-lakkaa. Ne olivat minusta niin kalliita (!), ja lisäksi niissä oli houkuttavuudestaan huolimatta jotain tätimäistä jota taas nuorekkaan sähäkässä China Glazessa ei ollut. :D
OPIa ja China Glazea tilattiin aikoinaan USAsta halpojen hintojen perässä, muistaako joku tuon ajan kosmetiikkakaverini mitä nämä verkkokaupat olivat..? Head2Toe taisi olla yksi..! Voi sitä riemua kun uudet kokoelmat ilmestyivät myyntiin... ja uusien kokoelmien swatch-kuvia katsottiin kuola valuen ulkomaisista kynsiblogeista, siihen aikaan suomalaisia kynsilakkablogeja ei juuri ollut.
Tavallisista markettimerkeistä IsaDora oli suosikkejani minilakkabrändi Dependin ohella, mutta itse asiassa en tiedä miksi ostin niin paljon IsaDoraa - laatu oli nimittäin todella epätasainen. Osa lakoista oli jopa surkeita, erityisesti muistan tosi hitaan kuivumisen.
Mutta nuo Graffiti-lakat... ai että sitä buumia..! ^_^ Hetken aikaa kaikkien kynsillä oli lohkeileva graffiti-pinta... Enpähän ole noita käyttänyt sen koommin.
Lopuksi: annoin itselleni tehtävän kynsilakkaseinäni edessä: poimi ensimmäisenä mieleen tulevat suosikkisävysi. Ja tässä ne ovat. Olen aina tykännyt eniten liilasta ja mintun vihreästä kynsillä, kolmantena tulee koralli. Ja sitten nuo kimaltavat hippuset... flakes... miksi noita kutsuttiinkaan... ei siis glitter. :)
Tämä oli kiva nostalgiahetki. Kiitos siis sinulle, joka kysyit mitä kynsilleni kuuluu :)
Taidan ottaa kotiin mukaan nuo poimimani suosikkisävyt. Ehkä niitä voisi kaikkia edes kerran käyttää ensi vuoden aikana 💖
