Taisinkin jo aiemmin mainita, että rakastan aurinkoa. Siis olen ihan hulluna aurinkoon. Tiedän, että auringolle altistuminen on nykyään kasvavassa määrin epäterveellistä, mutta mä haluan fixini. En polta tupakkaa ja juon alkoholia erittäin harvoin ja kohtuudella, joten katson että mulla on oikeus yhteen kunnon terveyttä uhkaavaan päihteeseen. Se on aurinko.
Nyt kun mä olen täällä rakkaalla Ahvenanmaallani, niin mitäs mä teenkään päivisin? Jep, mä otan hirveällä höökillä kiinni alkukesän menetettyjä aurinkotunteja. Eilen ja tänään olen maannut tuntitolkulla aurinkorasvan tuoksuisessa nirvanassa parvekkeella. Kestohymy kasvoilla.
Aurinkomeikki. Siis ei aurinkoon, mutta auringon inspiroima.
Trendissäkin on ymmärretty että oranssia sen olla pitää.
Santen aurinkovoide korkattiin viikonloppuna. Kerron kokemuksia kun ehdin käyttää tuotetta kunnolla ja pitempään.
"Sun, sun, sun, here it comes...."
Tämä kertoo jo aika paljon; olin litistyneenä viimeiseen aurinkoviiruun parvekkeen reunalla kunnes minusta mahtui läikkään enää vain olkapää ja takareisi. Tässä vaiheessa luovutin. Ja menin sisään katsomaan tyytyväisenä rusketusrajojani. :)
Aurinkomeikissä sävyjä MACiltä; liikkuvalla luomella kellankultainen Goldmine, luomivaossa Coppering ja sen yläpuolella Expensive Pink. Kulmakarvan alapuolella Shroom. Rajaukset Eye Kohl Smolder ja mattamusta luomiväri Carbon.
Miten lukijat suhtautuvat aurinkoon? Välttelettekö, vai kirmaatteko ulos biksuissa heti pienenkin mahdollisuuden tullen? Onko rusketus teille tärkeää? Istutteko ulkona mieluummin varjossa vai suorassa porotuksessa? Mä tunnen erään tytön (joka mahdollisesti lukee tätä nyt, terveisiä vaan K:lle!), joka kulkee helteessäkin pitkähihaisissa takeissa ja peittää päänsä huiveilla suojautuakseen auringolta mahdollisimman hyvin. Hänen ihonsa varmasti kiittää 30 vuoden kuluttua, kun taas minä olen ryppyinen ja maksaläikikäs.... ^_^ Se on kenties hinta, jonka maksan aurinkotrippailustani.
0 comments on “Aurinkotyttö”
Ite pitkään tykkäsin kalpeudestani ja toisaalta paloin helposti niin ei ollut vaikeaa vältellä aurinkoa. Jossain vaiheessa kuitenkin säikähdin omaa kalpeuttani - silmät punottivat allergiasta ja naama hohti vaaleuttaan. Tässä kohtaa en enää halunnut vältellä aurinkoa ja t-paidat kuuluivat vaatekappiini. Niinpä mulle aina tuli jonkinlaiset t-paitarusketusrajat halusin tai en. Nykyään mulla näkyy jopa muutamia vuosia vanhoja rusketusrajoja(! pysyvät siis kesät talvet siitä huolimatta mitä on päällään pitänyt) ja turhaudun niitten kanssa ja tahdon takaisin omaan ihanaan kalpeuteeni ja läikikättömään ihoon.
Viihtyisin auringossa vähissä vaatteissa mutta usein on liian kylmä auringon ottoon tällainen vilukissa kun olen. Auringon palvontaa haittaa myös se, että palan aina :(
Mä tykkään olla auringossa ja rakastan ruskettunutta ihoa, mutta muhun ei tartu se väri. Tai siis, oon hirveen kalpea normaalisti, ja jos vietän auringossa muutaman päivän niin saatan päivettyä sen verran, että markkinoiden vaalein meikkivoidesävy ei oo enää liian tumma mulle. Mut jos yritän rusketusta saada niin mä palan. Ärsyttävää, etenkin kun itseruskettaviin en halua koskaan koskea D: Kalkkunana sit meen kesät talvet.
Mun mielestä auringossa makaaminen on jotenkin tosi ahdistavaa ja tylsää!
Suomessa ollessa tylsää, koska siellä on aina niin kylmä, ja esimerkiksi täällä Pekingissä vaan tosi ahdistavaa, koska on niin kuuma, että kymmenessä minuutissa on jo kunnon saunahiki päällä.
Lisäksi siihen, että ruskettuisin, menisi nin äärettömän monia tunteja, että en jaksa ollenkaan enää edes yrittää. Siksi etsin epätoivoisesti kunnollisia itseruskettavia, koska se paahtunut iho kuitenkin houkuttaisi...
Kun ihminen toimii aurinkoenergialla, on enemmänkin kuin elinehto heti tilaisuuden tullen hipsiä bikinit vilkkuen aurinkoon. Rakastan aurinkoa ja rusketusrajojani, ja vähän myös ihmisten kommentteja "ootpa sä päivettyny". Siinä sitten myhäilen tyytyväisenä... :D
Rakastan kesää ja aurinkoisia päiviä, mutta en ole yhtään auringonottaja-tyyppiä. Tulee ahdistava olo jos vain on paikoillaan auringonpaisteessa. Silloin olen varjossa mielummin tai teen jotain, kuten uin :) Suojaudun sen verran että käytän aurinkosuojavoidetta tietty ja päässä pidän jotain huivia tai lätsää. Olen todella vaalea ja helposti palan, vähemmän rusketun.
Aurinko on ihana, kohtuullisissa määrin. Mutta nyt 30-kymppisenä huomaan jo auringon vaikutukset iholla sen verran selvästi, että varsinainen auringonottaminen on jäänyt kokonaan. Liikun kyllä paljon ulkona aurinkoisina päivinä, mutta en makaa. Enkä jaksakaan maata paikoillani, auringonpaiste on nykyään niin polttavan tuntuista, että ahdistaa.
Niin se vaan on mieli kääntynyt, että kauhistelen suorastaan nuoria ihmisiä, jotka ovat paahtaneet itsensä ihan tummanruskeiksi. Kevyt päivetys on kaunista, mutta tumma rusketus ihan junttimaista.
Mä en jaksa ottaa aurinkoa, minusta se on tylsää ja tulee kuuma ;D pelkään syöpää niin paljon etten uskalla mennä edes solariumiin. Kyllä mä vähän rusketun kesällä pakosti mutta aurinkopuuteri ja itseruskettavat on keksitty minua varten :)
Ihana meikki, pitää kokeilla tuota joku päivä :)
Rakastan kyllä aurinkoa, mutta olen ruvennut tällä iällä jo varovaisemmaksi, josko jotain ryppyjä tulisi vähemmän... Kropalle saa kyllä paistaa, mutta kasvot ei enää kunnolla rusketu, lähinnä tulee vaan maksaläiskiä:(
Kun on aina tottunut grillaamaan, niin ei tämä helppoa ole. Toisaalta jos positiivisesti ajattelee, niin nyt voi sitten laittaa sitä aurinkomeikkiä;)
/Peppi
P.S. Mulla on nyt Max factorin voidemainen luomiväri (se aplikaattorilla). Mites se häivytetään nätisti? Värinä se tummahko ruskea. Pitäiskö hommata joku vaaleampi sävy kaveriksi vai voinko käyttää puuterimaisia? UDPP pohjalla joka tapauksessa..
Voidemaisia luomivärejähän ei saa häivytettyä yhtä nätisti kuin puuterimaisia, mutta sormella saat parhaimman tuloksen. Häivytät siis sormella luomivärin rajaa (luomivaossa), ja se pitää tehdä aika nopeasti ennenkuin voide kuivuu. Itse teen usein niin, että häivytän voideluomivärin rajan vielä vaalealla puuteriluomivärillä niin saan siistin tuloksen.
Itse rakastan rusketusta ja meen kyllä heti ottamaan aurinkoa, kun se vaan paistaa.
Mäkin rakastan aurinkoa. Ruskettunut iho näyttää paremmalta, olen energisempi kun aurinko paistaa ja kesällä on muutenkin ihanampaa! Harmi vaan että joudun olemaan päivät töissä, eli mahdollisuudet auringon palvontaan on aika vähäiset :S Odotan sitä aikaa kun saan opiskelut päätökseen, oon vakituisessa työssä ja saan ihan oikean kesäloman! Tuntuu aika kaukaiselta kyllä tälleen ekan yliopistovuoden jälkeen..
Minä rakastan myös aurinkoa ja rusketusta. Enkä pala kovin helposti. Kiloja on vain niin liikaa että bikinit on käytössä vain kotipihalla ja toisaalta täällä ylhäällä asuessa itikat häiritsevät välillä tosissaan tätä harrastusta (varsinkin tänä kesänä) kuten myös se että täällä on kuitenkin harvakseltaan päiviä jolloin TARKENEE ottaa aurinkoa. Tämä kesänalku on ollut siitä kumma että vaikka aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta, on ollut silti niin kylmä että ei tarkene edes t-paidassa jos siinä ei ole pitkiä hihoja :(
Minen tykkää kyllä yhtään kesästä, saati auringosta. Koitan siis parhaani mukaan pysyä piilossa, ainut ongelma vaan on se, että sisällä on 28 astetta lämmintä. Viihdyn meidän parvekkeella lähinnä iltaisin, lasten nukkumaanmenon jälkeen on ihana istua varjoisalla ja viileällä paikalla neulomassa tai lukemassa.
Mä olen kans niitä jotka palaa alle viiden minuutin, suojakertoimilla tai ilman. Toukokuussa kerkesin palaa 8 kertaa, eli kaikkina mahdollisina päivinä kun aurinko paistoi.
Ahvenanmaa on kyllä ihana paikka, ihanaa lomaa sinulle!
Tykkään olla rannalla uida ja löhötä auringossa, mutta jos käy tukalaksi, kipitän varjoon. :)
Minun ruskettuminen tapahtuu ainoastaan pilkullisessa muodossa eikä se minua haittaa yhtään :). Tykkään olla vaalea ja se sopii myös hiusteni väriin kivasti ^^. Voisin näyttää ehkä hassulta jos iho olisi yhtä tumma kuin tukkani :D. Auringosta tulee syöpää ja ties mitä -mistäpä nykyjään ei- niin eipä haittaa että en sitä palvo tuolla bikinit päällä ja en kyllä jaksaisi lötkötelläkkään auringossa paikallani :D. Tulee jotenkin sellainen ahdistavan tukala olo siinä paahteessa.
Onkohan muuten etelässä asuvista ihmisistä hassua kun he tosiaan palvovat rannalla aurinkoa koko vuoden ja sitten me pohjoisen tyypit juostaan aurinkoa karkuun syövän pelossa :D? Tosin heidän nahkansa ehkä kestää säteilyä paremmin vai täh voiko se muka kestää? Jos he ovat altistuneet sille jo nuorena?
Minullakin on muuten hianot rusketusrajat, kikkuloin ensimmäiset aurinkokelit ulkona t-paidassa ja vooi pisamia tuli tietty sinne mihin aurinko paistoi ja tuohon t-paidan hihojen kohdalle jäi valkoinen läntti :D. Yritän nyt "tasoittaa" rusketusrajoja olemalla topissa jotta tuohon nakualueellekin tulisi pisamat ^^.
Mä oon käsittänyt, että luonnostaan tummempihipiäisillä on jo omasta takaa korkeampi suoja UV-säteilyä vastaan. Tumma iho ei pala yhtä helposti kuin vaalea, mutta UV-säteilyn ihoa vanhentavat vaikutukset ovat kaiketi ihan samat oli ihon väri mikä tahansa.
Itse en ole ikinä välittänyt ottaa aurinkoa. Siinä tulee vain kuuma ja se on mielestäni tylsää enkä osaa olla paikoillani kauaa. Kuitenkin rusketus on nätin näköistä, mutta mieluummin laitan vain kosteusvoidetta, jossa on hohdetta ja näin saan ihoni näyttämään kivalta ilman rusketusta. :)
Oma ihoni on luonnostaan kalpea ja tahdon pitää sen sellaisena, joten en ole käyttänyt edes itseruskettavia. Olen palanut jo pari kertaa viime kesinä ja missioni onkin etten enää koskaan pala. Kuljen kesäisin mahdollisimman peittävissä mutta viileissä ja vaaleissa vaatteissa, dekolteen ja kaulan suojaan jollain ihanalla huivilla koska se stressi mitä suoja-ajoista ja aurinkovoiteen levityksestä tulee ei ole sen arvoista etenkin jos on pitemmän aikaa ulkona. Olen onneksi sitä tyyppiä joka ärsyyntyy kuumassa ja paisteessa eli senkin takia vältän keskipäivän aikaa kesällä. Ainakin erotun joukosta kesän lopulla oman kuulaan ihoni kanssa! :)
Erittäin hot meikki =)
Minä tarvitsen ruskettumiseen tai sanotaanko edes päivettymiseen kahden viikon yhtäjaksoisen +30 asteen helteen, makoillen 5-6 tuntia rannalla. Näitä kun harvemmin tapahtuu en kovin kummoisesti saa väriä pintaan. Ilta auringosta ei ole mitään hyötyä.
Tuli aurongosta ja väreistä mieleen noi sun kynnet, muuten ne olisivat hienommat jos viilaisit kynsiäsi reunoista jolloin niistä tulisi suorat! :) kokeile! :))
Jos olet blogini vakilukija, tietäisit että yritän kyllä aika ajoin viilata kynsiäni, mutta en vaan saa niistä tuon kummempia. :) Eikä se mua haittaa. Lakkaisitte nyt hokemasta noita kynsien parannusehdotuksia, en osaa viilata ja kynteni vääntyvät luonnostaan vinoon - entäs sitten? :) Ja ketä kiinnostaa mun kynsien muoto - tämä EI ole kynsiblogi enkä esittele täällä kynsiäni koska kuvittelen niiden olevan upeat. Laitan kynsikuvia esitelläkseni lakkojen sävyjä.
Nuorena on kuolematon eikä välttämättä osaa vielä ajatella elämäntapojensa vaikutusta esim. ihoon. Mutta kuka haluaa ehdoin tahdoin näyttää 30- tai 40-kymppisenä viimeistään ikäistään kymmenen vuotta vanhemmalta? Aurinko on ihan jees, mutta sen aiheuttamat vauriot ihoon ovat megasuuret eivätkä ne vahingot näy heti. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Jo pelkästään pigmenttihäiriöt ihossa ovat hankalia tai mahdottomia hoidettavia, puhumattakaan elastiini-ja kollageenisäikeiden vaurioista, ihosyövästä tai muista ihomuutoksista. Malttia siis auringonottoon. Ellei halua näyttää samalta kuin ruotsalaiset ikiruskeat tädit, joilla on paksu, ryppyinen, pergamenttimainen iho. Prinsessa Madeleine on hyvää vauhtia menossa samaan suuntaan kuin tätinsä prinsessa Birgitta.
Onko tuosta muuten tietoa, kuinka paljon pitää auringossa maata, että siitä tulee iholle haittaa? Itse en ota ollenkaan aurinkoa ja mieluiten istun varjossa, mutta auringossa tulee kyllä urheiltua - toki aurinkorasvaa käytän.
Mä en ole lukenut mitään tarkkoja arvioita siitä, miten pitkällinen aurinkoaltistus on iholle todistetusti haitallista. Itse pidän huolen, että ihoni ei pääse palamaan. Luotan siihen, että niin kauan kun ihoni ei pala, ja vietän auringossa vain 2kk vuoden 12 kuukaudesta, ei ihoni saa mitään todella syvää damagea. Tämä ajattelu voi tietysti olla myös naiivia itselleen uskottelua, mutta näillä mennään.
En mäkään miltään ruotsalaiselta aurinko"sarvikuonolta" halua näyttää! :) Mä olen jo 3-kymppinen, ja viettänyt lapsesta saakka joka kesä niin paljon aikaa auringossa kuin mahdollista, ja ei se ainakaan toistaiseksi mun ulkonäössä näy.
Minä kuulun auringonpalvojiin ja olen myös tiedostanut riskin, mutta ei rusketus ole sama jos se on purkista!
Itsekään en tykkää purkkirusketuksesta, eihän sen mukana edes tule sitä endorfiiniryöppyä mitä auringosta. :-*
Oi Sanni, tuntuu melkein kun olisi synninpäästön saanut :D Kun välillä tuntuu, että kaikki ulkonäöstään vähääkään välittävät kuorruttavat itsensä ties millä tököteillä ja välttävät aurinkoa, niin joskus kyllä kauhistuttaa oman ihon puolesta sillä suhtautumiseni aurinkoon on lähinnä palvova :) Tiedän kyllä auringon vaarat, kun UV-indeksit on tätä nykyä varmaan täälläkin aika korkeita, mutta silti olen melko estottomasti auringossa. Ehkäpä sitä sitten on ryppyinen nelikymppisenä, mutta ainakin ne rypyt on naururyppyjä ylöspäin eikä turhasta murehtimisesta ja nipottamisesta tulleita, sillä onhan auringolla on myös selvä vaikutus mielialaan :D Aurinko on ystävä ^^
Allekirjoitan tekstisi täysin! ^_^
Aivan samoilla linjoilla Sannin ja Murun kanssa ja mä olen lähelle 40-kymppiä, mutta mulle on nautinto istua lämmössä (ja sitä saa harvoin Suomessa).
Oma parveke, hyvät lukuhetket, tai ihan missä vaan, mä vaan luonnollisesti hakeudun auringon lämpöön.
En tietenkään minäkään syöpää ym. halua, mutta tänä päivänä pitäisi vähän kaikkea varoa, enkä tupakoi (en ole edes maistanut koskaan, niin pahan hajuista on ollut:)
ja alkoholia ehkä kerran (kesällä 2:) kuussa.
Vielä ei haitat näy (en vähättele niitä), enkä pavunruskeaksi ota, vaan helposti saan säännösteltyä väriä (tarttuu hyvin)eikä se yleensä paista näin paljon kuin tänä kesänä.
Ja loppusanat, suuret kiitokset blogistasi, ainut, mitä luen, koska itsekin tykkään väreistä (kotona ja luomissa:).
Kivoja vinkkejä sulta, myös kynsilakoissa ihanat värit.
Osaatko antaa merkkejä (lakat, jotka pysyy hyvin) kaupoista saataviin kynsilakkoihin, toki olen ostellut, mutta tuntuu, että nopeesti aina lähtee pois.
Btw, tyttäreni nimi on Sanni:-)
Hei ! Tämä ei nyt liity tähän juttuun millään tavalla, mutta mistä saisin ostettua Lily Lolon meikkejä :) ? Kehuit niitä niin paljon, että mieli tekisi heti testata niitä. Nellyn sivuilta niitä löysin, mutta saisiko niitä ostettua vaikka kick`sistä tai sokoksesta :) ? Kiva jos vastaat :)
Lily Loloa ei myydä Suomessa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää Nellyn postimyynti tai Lily Lolon oma nettikauppa: http://www.lilylolo.co.uk/
Feelunique.comista saa vielä halvemmalla (=ei postikuluja). Mutta samplekokoja sieltä ei taida saada.
Katoppas, niinpä saakin! En ollut huomannutkaan. Mutta tässä siis Annikalle vielä suora linkki FeelUniquen Lolo-tarjontaan:
http://www.feelunique.com/brands/lily-lolo
Huomasin muuten tuossa yhtenä päivänä, että Ellokselle on tullut Lily Loloja myyntiin. Hinta tosin on kammottavat 24,50e meikkipohjalta eikä heillä ole kaikkia sävyjäkään tarjolla.
Oho...!!! Ilmeisesti merkki siitä, että Lily Lolot alkaa olla tosi suosittuja. Ehkä ne nousee pian bareMineralsin kaltaiseksi mainstream-suosikiksi...? Sinänsä ihan hyvä, kun hinta-laatusuhde on Loloissa kuitenkin huomattavasti paremmin kohdallaan kuin bM:ssä.
Mä en tykkää ottaa aurinkoo, en vaan jaksa maata siinä paikallaan :D eri asia on sitte jos on joku hyvä kirja, ja sitä voi sit siinä samalla lueskella. Kyllä mä aurinkoisena päivänä oon paljonki ulkona, mut sillonki käyn kävelyillä tai teen muuta. Kyllä siinäkin ruskettuu! ^__^
Ihana meikki muuten! <3
Rakastan aurinkoista säätä yli kaiken, mutta olen ihan liian malttamaton vain maatakseni auringossa :D Kesäpäivätkin kuluvat lähinnä sisällä toimistohommia tehden, joten arkena auringon alla tulee oltua vain illan vähemmän porottavina tunteina, mikä ei käsittääkseni ole niin pahaksi iholle. Ja jos tiedän viettäväni ulkona auringonpaisteessa paljon aikaa, laitan aurinkorasvaa ja suurilierisen hatun päähäni. Ihan aina en kyllä jaksa auringolta suojautua, tänäänkin istuin lounaalla suorassa auringonpaisteessa ihan ilman rasvaa tai hattua, mutta niin kauan kuin tuollainen käytös on satunnaista, niin en jaksa välittää :P
P.S. Minäkään en polta tupakkaa enkä juo paljoa, mutta minun paheeni on auringon sijaan sokeri, joka ei sekään taida kuulua ihon suosikeihin :/ Mutta kyllä kaikille pitää yksi pahe sallia ;) kunhan se ei ole tupakointi, koska siitä on haittaa myös sivullisille.
Itse en kauheasti tykkään auringosta ja kuljenkin suurimmaksi osakis lökärit/farkku + huppari/pitkähihainen - yhdistelmällä kesällä. Joskus tulee takkikin laitettua päälle. En tykkää ruskettua oikein kunnolla, mutta ihan pieni väri ei ole pahitteeksi. Ja aurinkoahan en ota!:D
Olen K:n hengenheimolainen. Olen vissiin yhden kerran elämässäni käyttänyt bikineitä. Aurinkoa en ole ottanut koskaan.
Inhoan kuumaa ja liian kirkasta joten aurinko on ihan nou-nou. En ikinä voisi kuvitellakaan että maksaisin siitä että lähtisi jonnekin missä aurinko paistaa joka päivä aamusta iltaan.
Hei!
Ihanaa! Tosi hyvä aurinkomeikki =))) Ja mikä fantastisinta, sun kulmakarvat on täydelliset!!!! Tuhat pointsia niistä!! Itse katson meikatuissa kasvoissa AINA kulmakarvoja, ne on minusta niin tärkeät, ja nyt sulla on taas ne hyvänmuotoiset kulmat, kuten siinä fiftari-meikissäkin. Silloinkin kehuin sun kulmia.
Voisin vaahdota kulmakarvojen tärkeydestä koko loppuviikon. Jotkut katsoo hiuksia, toiset ihailee kynsiä, minä kulmakarvoja. Toki noteeraan kokonaisuuden ihmisessä, mutta aina mun silmät hakeutuu silti ihmisen silmiin ja kulmiin. Kulmakarvat kehystää silmät paremmin kuin mikään meikki ikinä.
Oma ihanteeni on "kohtalokas" vaikutelma, hyvin hoidetut kulmat, siis siistityt ja kauniin korostetusti esiin tuodut sekä hienostuneesti dramaattiset. Tämä ei tosiaan tarkoita piirrettyjä korpinmustia tekokaaria, joita näkee puoleen otsaan asti vedeltyinä, ei missään nimessä, vaan taidokkaasti luonnollisen näköiseksi huoliteltuja kulmia.
Ihmiset useasti piirtää kulmakarvoihinsa sellaisia muotoja, jotka ei mukaile kulmakarvan omaa muotoa. Sen huomaa jo kilometrin päähän, ja vaikutelma on heti pilalla, olkoon muu meikki tai ehostus miten hyvin tahansa. Miten voisin tarpeeksi korostaa, että se oman kulman muoto on kaikkein paras, sitä ei kannata väheksyä ollenkaan vaan parannella sitä.
Sitäpaitsi jo kunnon nyppiminen paljastaa kulmista kuin kulmista niiden parhaimmat puolet muodon suhteen, jolloin ehostuksessa tarvitsee vain lisätä väriä. Oli kulmakarvoissa karvoja sitten harvakseltaan tai runsain mitoin, ne on nypittävä muotoon. Se on taitolaji siinä mielessä, että mopo karkaa helposti käsistä, ja nypityksi tulee enemmän kuin alkujaan oli tarkoitus. Näitäkin näkee silloin tällöin, että kulmakarvan alku (nenän puoleinen pää) on paksu pisaranmuotoinen tupsukka, josta lähtee ohut karvasuiru. Anteeksi Ruotsi, mutta toisinaan lehtikuvissa Madde on tässä asiassa oppikirjaesimerkki. Horror factoria puolestaan edustaa eräs kotimainen malli/juontaja/tuomari, joka on pyyhkäissyt kulmakarvansa totaalisesti kasvoiltaan. Jollei kyseessä ole sairaus (jossa hiukset, ripset, kulmat lähtee pois), en pysty käsittämään moista tuhovimmaa.
Ja tärkein: kulmakarvan pitää päättyä ohuena. Ei hajakarvoitukseen, ei värisuttuun eikä paksuna. Ihan kuin silmän siipirajaus yläluomella päättyy kauniisti ohuen ohuesti, samalla tavalla kulmakarvankin ulkonurkan pitää päättyä.
Oli pakko rullata sivua ylöspäin ja katsoa sun kulmia vielä kerran, ah, niissä on voimaa ja potkua. Ja sori tää paasaus-vuodatus-saarna, en vaan pysty hillitsemään itseäni tän asian suhteen ;o))) Nauttikaa auringosta ja kulmakarvoistanne!!
Wow, johan tuli kulmakarva-asiaa! :) Mä kyllä ymmärrän sua Anni täydellisesti, sillä itsekin kiinnitän aina huomiota ihmisten kulmakarvoihin (ja huokailen kateudesta niille tuuheille, ryhdikkäille ja kauniin muotoisille yksilöille). Kulmat on munkin mielestä todella tärkeä osa meikkiä ja kasvoja ylipäänsä, ne tuo ryhdin koko ilmeeseen. Siksi olenkin niin murheissani siitä, että omat kulmakarvani ovat pehmeää vauvankarvaa. Mun täysin värittömät kasvot tosiaankin tarvitsisi kunnon kulmakarvat. Jos mulla olisi kulmakarvat, meikkailukin olisi jo varmaan alunperin jäänyt paljon vähemmälle. Ryhdikkäät, huolitellut kulmakarvat ON jo kuin meikki. Sellaisten piirtäminen värittömään, pehmeään haiveneen onkin vaan ihan pirun vaikea juttu (ainakin allekirjoittaneelle), mikäli haluaa tuloksesta luonnollisen ja kauniin.
Aika jännä että tykkäät näistä tän postauksen kulmakarvoista. Yritin tosiaankin tehdä taas vähän voimakkamman, omaan makuuni liioitellun kulmakarvan muodon, koska se sopi tuohon meikkiin. Mutta mun silmään ne näytti hyvin luonnottomilta ja ennenkaikkea erittäin piirretyiltä, enkä osaisi olla sellaisissa arkena. Niin sitä vaan ulkopuolinen voi nähdä jonkun asian eri lailla... :)
Heippa!
Juu todellakin tykkäsin sun aurinkomeikin kulmakarvoista. Ei ne ainakaan kuvassa näyttäneet yhtään liian voimakkailta eikä piirretyiltä, eikä ollenkaan luonnottomilta, vaan onnistuneilta. Varmaan vaikutti se vahva silmärajauskin, kun se oli niin musta, ettei kulmat näyttäneet sen rinnalla yhtikäs liian tummilta=)))))
Tiedän, että oot vaalea, joten mustat kulmakarvat oiskin sulle ehkä liian voimakkaat. Kuvassa kuitenkin näkyi vain sun silmä, joten koko kasvokuvasta olisi
saanut paremman käsityksen tummuuseroista. Mutta kuiteskin sun kulman muoto ja sen kaartuminen ja paksuus oli taas kohdillaan. (Muuten, en mitenkään ihaile sentin paksuisia kulmakarvoja naisilla, ne on mielestäni liian paksut ja siis siten maskuliiniset. Peräänkuulutan vain sitä, että parin karvan ohuiksi nypityt/piirretyt kulmakarvat on hassut ja teennäisen näköiset.)
Itse oon vaaleaihoinen, mutta tosi tummatukkainen ja kulmanikin ovat mustat, joten en pahemmin värittele niitä, muotoilen kylläkin ja joskus pidennän kynällä kaarta ulkonurkasta. Jos lisään väriä, niin musta tulee pelottavan julmurin näköinen ;) Mutta vaaleallakin ihmisellä kulmat saa näkyä, mutta tässä makuasiat tulee vastaan, kun jokainen tykkää vähän eri sävyistä omassa nassussaan.
Hei, tajusin just että sun nimikin on sun-ny! :)
No niin-PÄ!! ^_^ Sunny Sanni!
Nätti meikki! :)
Aurinko olis ihan kiva jos ei olis niin kuuma, ja en halua ruskettua! Useimmat aina haluaa jotain itseruskettavia tms mutta mulle kelpais joku rusketuksen estoaine. Tai sit valkasuaine. O_o Kalpee iho on paljon nätimpi, ainakin ittellä tykkään!
"Luotan siihen, että niin kauan kun ihoni ei pala, ja vietän auringossa vain 2kk vuoden 12 kuukaudesta, ei ihoni saa mitään todella syvää damagea."
Esimerkiksi melanoomahan on melko harvinainen, mutta sen riskitekijöinä on kuitenkin runsasluomisuuden ohella runsas aurinkoaltistus varsinkin NUORENA. Ja paska juttu siinä on just se, että otat aurinkoa nuorena, ja ne haitat (eli syöpä) puhkeaa vasta 30 vuotta myöhemmin, jolloin et voi mitenkään enää perua sitä auringossa oloa vaikka haluaisitkin. Eikä ole tietenkään mitään keinoa tietää silloin nuorena, että mikä määrä aurinkoa on liikaa. Oon itse vähän syöpäpelkoinen tapaus, joten mieluummin vältän noita altistuksia :)
Otan riskit tietoisesti. :) Vähän niinkuin tupakoitsijat. :)
Aurinkoa tänne niin paljon ku vaan mahdollista! Meillä on semmonen about neliön kokonen pikkuparveke ja mun epätoivoiset tyylit ottaa aurinkoa on kummastuttanu mun miestä ja lapsia. Makaan puoliksi olohuoneen puolella ja jalat parvekkeen puolella xD ja sitä mukaa kun aurinko siirtyy, siirryn minäkin kunnes touhu on ihan toivotonta...
Olen todella kalpea joten rusketus on erittäin tervetullutta. Ja lääkärit patistaa aurinkoon atooppisen ihoni takia, mutta siihen en ole huomannut mitään vaikutusta.
Kaikista parasta on käydä maauimalassa lasten kanssa ja ottaa aurinkoa lasten altaassa istuskellen ;)
Aurinko ON ihana! ja pakkohan siitä on nyt nauttia, kun kerran paistaa :) suojavoiteilla varmasti saa ne pahimmat säteet muutettua kivoiksi, eiks vaan.
Hei, mulla olisi yksi kysymys. Mikä mahtaisi olla ongelmalliselle pintakuivalle sekaiholle hyvä meikkivoide, jos ei puhuta mineraaleista? iho kiiltelee päivän mittaan ja peittoakin tarvitaan. Mutta ei mitään karmeaa pakkelia. Nyt saa vinkata ihan mitä vain, mikä on hyvää! tahdon sellaisen voiteen, joka ei tuki huokosia, on kevyt mutta peittävä ja löytyy tarpeeksi vaaleita sävyjä. Kiitos:)
Vaatimuksesi meikkivoiteelle oli sen verran visainen, että melkein veikkaan ettei sellaista olekaan. ^_^ Esimerkiksi yhdistelmä kevyt + peittävä on usein aika mahdoton, riippuen tietysti siitä millaisena itse eri peittoasteita pitää (mulla on usein asiakkaita, jotka pitävät jo puolipeittävää tulosta ihan mielettömänä, heillä ei siis ole käsitystä siitä mikä oikeasti on peittävä). Samoin tuo ihohuokosten tukkiutuminen on niin yksilöllinen seikka, ettei minkään tietyn, kevyenkään meikkivoiteen voi luvata olevan tukkimatta asiakkaan ihoa. Luonnollisinta iholle ovat tietysti luonnonkosmetiikan meikkivoiteet joista ei ainakaan löydy Sage Advicen listan tukkivia ainesosia, mutta ne eivät useinkaan peitä juuri lainkaan. Itse olen kokeillut Laveran ja Hauschkan meikkivoiteita, ja niiden peitto oli tosi läpikuultava.
Eli pelkäänpä, että tuollaista kaikki vaatimuksesi täyttävää meikkivoidetta ei välttämättä ihan heti löydy.... :P Vaaleita sävyjäkin on markkinoilla tosi huonosti (jos siis puhutaan ihan kalpeasta kalkkilaivaihosta). Make Up Storella on vaaleimmat sävyt meidän liikkeen valikoimasta, joten suosittelen kokeilemaan heidän Matte Foundationiaan. Se antaa puolipeittävän tuloksen, on suhteellisen ohutta ja ainakin sen olisi tarkoitus pitää ihon kiilto kurissa.
Tunnustaudun auringonpalvojaksi! Reissukohteista valitsen mielummin rantaloman kuin esim. kaupunkiloman, mieluiten jossain paratiisirannalla. Ja kesällä pitää ehdottomasti päästä aina ulos bikineissä kun on kaunis sää. Sanoivat melanoomamanaajat mitä vain. Kai se kulkee suvussa, sama vika ollut äidilläkin niin kauan kuin muistan (mummo yritti aina varoitella äitiä syövästä - tuloksetta).
Tietysti tavoitteena on ettei kärähtäisi.
Muuten, tämä indiedaysin kommentointi on tylsä kun ei voi käyttää omaa Google-tiliä eikä kommentoijilla ole näinollen avattariakaan.
Joo, avattaret on vain niillä jotka on rekisteröityneet Indieen (eli heillä on Indie-profiili). Mustakin on tylsää ettei WordPressissä voi kommata Google/Blogger-tunnuksilla, kun Bloggerissa kuitenkin voi kommentoida WordPressillä. :(
Heips! En nyt kommentoi tätä postausta, mutta blogisi on kertakaikkiaan huippu! Löysin sinut vasta muutama päivä sitten, ja nyt olen ihan koukussa selannut merkintöjä taaksepäin... Loppuun asti en tosin ole vielä päässyt. Mutta mukillinen hyvää, tummapaahtoista kahvia tai lasillinen punaviiniä ja sinun meikkikuvasi - nautinnollisempaa kuin monen naistenlehden lukeminen :).
Oma blogini on ihan eri aihepiiristä, mutta meikit ja kynnet kiehtovat silti - ja blogithan ovat usein vain pintaraapaisu, siivu yhdestä elämän pienestä osa-alueesta. Niin minunkin omani.
Kuviesi inspiroimana olen nyt innostunut kokeilemaan luomivärejä, kiitos siitä :). Meikkejä minulta löytyy itse asiassa ihan mukava määrä, mutta en vain oikein koskaan tiedä, miten niitä oikeaoppisesti käyttäisin. Nyt lomalla olen ottanut tavoitteeksi opetella joka aamu laittamaan kahta tai kolmea luomiväriä + rajauksen, kun on kerrankin aikaa. Ehkä sitten syksyn ja kiireisten arkiaamujen tullessa osaan jo ja olen jo nopeampikin :).
Rohkenen nyt vielä kysyä vinkkiäkin, jos ehtisit ihan tällaista tuntematontakin lukijaa neuvomaan. Olen kokenut nimenomaan luomivärit ja rajaukset aina vaikeiksi (ja sinulla ne ovat taas niin upeita!) - minulla on kissamaiset, vinot silmät ja jotenkin tuntuu, että olen meikattuna helposti "vihaisen" näköinen, kun silmien vinous korostuu. En siis osaa loihtia pehmeitä kissansilmiä, vaan tulos on aina jotenkin omituinen... Ja kuitenkin haluaisin korostaa tuota vinoutta, enkä haluaisi lähteä sitä muuttamaan, kun sellaiset piirteet minulla kerran on. Silmäni ovat myös jännä sekoitus viileää sinivihreää kullanvärisillä pilkuilla, enkä oikein osaa nähdä, sopivatko kylmät vai lämpimät luomivärisävyt paremmin. Ihoni on viileä vaalea, samoin hiukset. Silmäni ovat melko tummat muuhun väritykseeni nähden, eivät siis sellaiset haaleat, kuten välillä blondeilla näkee. Kulmaluu on voimakas (mikä vaikeuttaa varjostuksia yms tällaiselle aloittelijalle), ja luo vahvahkon varjon luomivakoon. Osaisitkohan yhtään sanoa, millaista aloittelijan meikkiä minun kannattaisi kokeilla?
t. Kolmekymppinen meikkausintoilija, joka varasi innoittamanasi huomiselle omien kynsien geelauksen ja on siitä ihan fiiliksissä :)
Moi Elina, ja tervetuloa lukijaksi! Kiitos kivasta palautteesta, aina on kiva kuulla jos joku inspiroituu käyttämään värejä mun avulla...! (...etenkin kun viime aikoina olen itse kärsinyt inspiraation puutteesta..) Mä olen just nyt juoksemassa ovesta ulos, joten palaan vielä myöhemmin tänään noihin sun meikkiä koskeviin kysymyksiin.
Edit. Noniin, nyt niihin vinkkeihin... Tietysti vaikea kunnolla sanoa mitään kun en näe miltä silmäsi oikeasti näyttävät, mutta oletko kokeillut tehdä kissamaiset rajaukset häivyttämällä / suttaamalla pehmeän kynärajauksen töpösiveltimellä utuiseksi? Rajauksen muotoi voi siis pysyä siivekkäänä = kissamaisena, mutta graafisen, jyrkän viivan sijaan teetkin pehmeän utusiiven.
Mitä luomiväreihin tulee, jos ihosi ja hiuksesi ovat selvästi viileät, sopii meikkiinkin paremmin viileät sävyt. Turkoosi sopii loistavasti kesään, ja mieleen tuleekin heti oma lempparini MAC Shimmermoss (näkyy mm. juhannuspostauksen meikissä). Sulle voisi sopia mun rakastama yhdistelmä Shimmermoss liikkuvalla luomella + joku viileä sininen (itse tykkään MACin Freshwaterista ja Tiltistä) luomivakoon. Koska sävyt ovat raikkaita eivätkä kovin tummia, ne näyttävät kivalta voimakkaan kulmaluunkin kanssa eivätkä syvennä silmiä entisestään yhtä paljon kuin tummat sävyt luomivaossa. Kaksisävyinen meikki lienee tosi helppo aloittelijallekin, mutta näillä sävyillä tulos on 100 x näyttävämpi kuin joku perusbeige + persikka. Sulle voisi myös sopia joku sinertävä violetti, ja sen kanssa viileä siniseen shiftaava pinkki. MAC-esimerkkinä Parfait Amour + Stars'n'Rockets. S'n'R on aivan ihanan monipuolinen sävy, kun sen voi sinisen shiftauksensa vuoksi yhdistää jopa turkoosiin (koska turkoosi + sininen sopii yhteen). Itse kokeilin juuri pari päivää sitten yhdistelmää Shimmermoss + S'n'R ja toimi!
Heips, ehdin nyt viimein kunnolla koneelle ja kirjoittelemaan. Kiitos ihan hurjan paljon pitkästä ja perusteellisesta vastauksesta! Ihanaa, kun jaksat noin ilahduttaa meitä uusiakin lukijoita :).
Rajauksia mä olen aina häivytellytkin, ja vasta nyt sun kommentin jälkeen huomasin, että rajauksen sijaan ongelmana onkin mulla ollut liika tumma väri luomivaossa. Ihailen kauniita, tummia banaanivarjostuksia kovasti toisilla, mutta oman kulmaluuni kanssa tulos on jotenkin liian kova. Tai sitten en vain osaa, tai olen laittanut sitä tummaa ihan liikaa :D.
Tuo Shimmermoss on mun makuun aivan ihana sävy! Ihastelin sitä jo monesti sun aiemmissakin kuvissa, en vain jotenkin osannut ajatella sitä itselleni. Nyt käyn kyllä ehdottomasti Stockalla testaamassa :). Viileät ja lämpimät sävyt + niiden sopivuus eri ihmisille on mulle muuten hyvin tuttua juttua, mutta omissa silmissä on aina hämännyt se kultainen, lämmin osuus sinivihreän rinnalla. Olen tällainen sekasilmä :).
Myös tuo sun huomio sinertävästä violetista oli hyvä. Olen aina ajatellut, ettei mulle sovi violetti, mutta nyt huomasinkin, että sinertävä sävy sopiikin hyvin, punertava sen sijaan ei (minkä olinkin jo huomannut, näytän sen kanssa ihan itkeneeltä). Kun pengoin meikkivarastojani, kaapista löytyi sattumalta lähes käyttämättömäksi jäänyt IsaDoran neljän sävyn sinivioletti paletti, ja sehän näyttikin kivalta!
Kiitos vielä, nyt odottelen vain maanantaita, että ehdin shoppailemaan tuon Shimmermossin :).
Minäkin käytän viimeisenkin aurinkokaistaleen trampoliinilla, oikein! Aurinkoon heti klo11.00 ja pois 18.00 :)
Ihan mahtava teksti, mulla on ollut kauheat huono ihminen-fiilikset, kun joka paikassa kuorrutetaan koko kroppa suojakertoimella 80, pukeudutaan pitkähihaiseen ja istutaan varjossa. Olen luonnostaan tummempi kuin useimmat suomalaiset (enkä sitten rusketukaan ihmeemmin :/), en ole ikinä palanut ja olen varsin rypyttömän ja hyväihoisen päälle nelikymppisen himoauringonpalvojan tytär. Ehkä mä siis otan mielummin varhaisia ryppyjä kuin osteoporoosin :)
Mä olen kahden tulen välissä. Pelkään kauheasti sitä, että näytän vanhana siltä, kun jotkut Ibiza-mumsat näyttää, katselen kaupungilla kauhulla vanhoja, aikoinaan paljon rusketettuja ihoja ja koen puistatuksia. Olen myös kovasti syöpäkammoinen perhepiirien syöpäkuolemien jäljiltä. Ongelma tulee siinä kohdin, kun haluan olla ihanan ruskea! Itseruskettavilla olen itseni saanut vain pissankeltaiseksi ja pahanhajuiseksi, en koskaan ole palanut auringossa ja rusketun helposti ja nätisti. Tänä kesänä tilanne onkin ollut se, että olen ollut auringossa, aina kuitenkin minimissään suojakertoimilla 25, naamalla, dekolteella ja kaulalla 50 kaikki siihen sopivat päivät, ja illalla itseruskettanut itseäni lisää, kun ei moisilla suojakertoimilla oikein vauhdilla rusketu. Täällä siis yksi, joka äänestää fiiliksen mukaan vuoroin Jaa:ta ja Ei:tä auringonotolle.
Kyllä minäkin varmaan tykkäisin ruskettaa itseäni, jos ruskettuisin kauniisti, mutta en rusketu vaan vain palan. Nuorempana yritin välillä ottaa aurinkoa, mutta pienemmillä suojakertoimilla paloin ja suuremmilla ei tullut mitään väriä. Yhtä turhan kanssa se oli ja samalla kasvaa syöpäriski ja luomien määrä. Olen luovuttanut ja nykyään käytän mielummin isompia suojakertoimia enkä välitä kauheasti varta vasten auringossa oleillakaan.
Olen kuitenkin tänä keväänä käyttänyt Lumenen kevyesti päivettävää vartalovoidetta ja saanut sillä ihan kivasti vähän väriä pintaan. Ongelma vaan, että en halua käyttää itseruskettavia kasvoilla, koska pelkään epätasaisen ihoni tulevan "likaisen näköiseksi" (tosin sekin varmaan voiteesta kiinni), joten jos liikaa käytän vartalolla niin kohta on naama ja vartalo eri paria. Niin ja Lumenen voide ei ole kovin riittoisaa hintaansa nähden mielestäni, seuraavaksi aion kokeilla Aconin vastaavaa, kun sitä on monet kehuneet.