Tampereen Laukontorin perimmäiseen nurkkaan on kätkettynä pieni aarre : puurobistro Mama Bear.
Olen tiennyt paikasta jo pitkään, ja pelkkä sana puurobistro kuulostaa niin übersympaattiselta että luulisi minun tutustuneen nurkkaan jo aikaa sitten. Jostain syystä en vain ole tullut poikenneeksi. Mitä parhain syy ilmeni tällä viikolla, kun ystäväni ehdotti aamiaistreffejä Mama Bearissa. "Olen ihan koukussa siihen puuroon", kuului perustelu.
Niin meillä oli eilen aamiaistapaaminen puuron äärellä.
Puurohan on minulle herkkuruokaa, rinnastettavissa elämyksellisesti suunnilleen siihen mitä täytekakku edustaa jolle kulle toiselle. Tulen "puuroperheestä" ja meillä puuro oli usein yhtä kuin lämmin ateria, ei pelkkä aamiainen. Padat porisivat viikottain ja äitini bravuureihin kuuluivat mm. pitkään haudutettu hirssi- ja tattaripuuro. Ruispuurokin oli hyvää, ja etenkin mannapuuro jatkoi tärkeässä asemassa aina hamaan aikuisuuteeni saakka - se oli yksi standardilounaitani.
Herkuksi puuro muuttui kuitenkin vasta vaihdettuani ruokavalioni ja luovuttuani korkeahiilihydraattisista ruoista. Täysin odottamatta entinen inhokkini kaurapuuro ("kun se on niin limaista", Sanni 7-vee) muuttui makuaisteja hiveleväksi houkutukseksi, ja nyt se on minulle harvoin mutta antaumuksella nautittava herkku.
Minun ei tee puuroa mieli joka viikko (niinkuin monen ei tee mieli täytekakkuakaan), mutta sillon kun tekee, valmistan ison kulhollisen sakeaa ja samettista puuroa. Rakastan pitkään hautunutta, oikein tiheää puuroa ja nautin sen mieluiten voisilmän, pähkinöiden ja kanelin kanssa. Uunipuuro jogurttisydämellä valmistuu erityisiin hetkiin. <3
Kodikas Mama Bear on hyvän puuron ystävän paratiisi. Miltä kuulostaa 6 tuntia haudutettu kaurasuurimopuuro? Tai samettinen tattarikvinoa-puuro?
Mama Bearin puuropohjana on aina tarjolla klassinen pitkään haudutettu kaurapuuro sekä gluteeniton vaihtoehto, joka voi olla esimerkiksi tattaria, hirssiä tai kvinoaa. Tai niiden sekoitus. Puuroannos on saatavilla kolmessa eri koossa ja halutessaan hera- tai riisiproteiinilisällä. Täytevaihtoehtoja on yhdeksän makeista suolaisiin. Saatavilla on myös tuorepuuroja, raakakakkuja ja smoothiekulhoja.
Niin, ne täytevaihtoehdot... Tällainen maukas artesaanipuurohan menisi jo pelkällä voisilmällä, mutta Mama Bearissa puurot ovat myös silmänruokaa.
Ottaisitko puurosi tänään glaseeratulla päärynällä, paahdetuilla mantelilastuilla ja kookoskinuskilla? Vai tekeekö mieli suolaista - miten olisi savupaprika-kikherneellä tai valkosipulihummuksella ryyditetty puuro? Nämä täytteet kuulostavat jo vähän liian kokeilullisilta kaltaiselleni perinteisen puuron syöjälle, mutta feta-avokado-kananmunapuuron rohkenin eilen maistaa.
Koska sekä suolaiset että makeat vaihtoehdot houkuttivat, en pystynyt valitsemaan vain yhtä. Makeiden täytteiden listalta päädyin banaani-cashew-kookoshiutale-kaneli-hunajapuuroon. Valkoista sokeria ei käytetä missään Mama Bearin puuroissa.
Ystäväni Johannan vakkaritäyte on kinkku-muna-avokado-vaahterasiirappi.
Kuvan annos on kokoa "pienen pieni" - ei nyt niin kauhean pienen pieni jos minulta kysytään :) Arvioisin, että puuroa oli kulhossa noin kolme desiä.
"Pieni" annos riittää todennäköisesti useimmille, ellei ole tosikova nälkä. (Minun napani veti lopulta kummatkin kulhot kun istuttiin niin pitkään... makeatäytteinen puuro meni haaleanakin :))
Suolaisen puuron pohjaksi valitsin tattari-kvinoan. Maku toi vahvan assosiaation lapsuuteen ja äidin tattaripuuroihin. :) Suhtauduin lievällä varauksella ja samalla uteliaisuudella hapokkaaseen fetaan puuron lempeässä makumaailmassa, mutta se toimi yllättävän hyvin. Valkosipuli kuulostaa edelleen vähän liian eksoottiselta...! ^_^ Maistamalla sekin selviäisi. Ja ihan varmasti palaan maistamaan Mama Bearin puuroja toistekin.
Banaani-cashew-puuron makumaailma oli tuttu ja kotoisa, sillä käytän tämän tyyppisiä täytteitä myös kotipuuroissani. Kuusi tuntia haudutettu kaurapuuro oli juuri niin suussa sulava kuin odottaa saattoi, koostumus oli juuri sopivan sakea ja silkkinen ja maku täyteläisen kaurainen. Tämä täytyy joskus käydä nauttimassa au naturel pelkällä voisilmällä. ^_^
Puuro. Mikä ihana arkinen luksus.
Mama Bear on auki arkisin tiistaista perjantaihin kello 8.30-16 ja lauantaisin 9-15. Saa sieltä kahvia ja (joskus) pullaakin :)
15 comments on “Aamiaisvinkki: Mama Bear -puurobistro”
Oi olet päässyt lempipaikkaani vihdoin ☺ se on täydellinen paikka kyllä, ihanat puurot ja raakakakut ja ystävälliset ja ihanat ihmiset. Kerttu koiraa unohtamatta ☺ tavallista pullaa ei taida ihan aina olla, kun keskittyvät niihin raakakakkuihin yms. Mutta toisinaan normipullan syöjätkin korvapuustia saavat :)
Joo, eilen oli kanelipuusteja :) Lisäänkin raakakakut vielä tekstiin ^_^
Ihana paikka! <3
Miksen oo tienny tämmösestä! Pakko testata pikimmiten!
Se on niin piilossa..? ^_^ Siksi ansaitseekin vähän valokeilaa :)
Tälläinen on mennyt minulta ihan ohi! Pakko mennä käymään puurolla. :)
:) ?
Mua harmittaa kun olisin ihan hirveästi halunnut tykätä Mama Bearista, koska se on tosiaan tosi sympaattinen paikka ja sinnehän saa mennä omankin koiran kanssa, mikä on mukava kun mulla koira kulkee usein mukana. Mutta mun suuhun tuo puuro (siis itse puuro, makeilla täytteillä) maistui ihan kamalan suolaiselle, enkä saanut edes lautasta syötyä loppuun. Oliko se sinun mielestäsi ihan sopivasti suolalla maustettu? Jäin miettimään olisiko tuona päivänä kun kävin lipsahtanut vähän liikaa, vai olenko vaan tottunut aikalailla täysin suolattomaan puuroon.
Seuralaiseni mielestä puuro oli aika suolaista, mutta ilmeisesti ei häiritsevissä määrin.
Kuulostaa (ainakin mun eilisen kokemuksen perusteella) siltä, että teidän vierailupäivänä olisi puuronkeittäjältä lipsahtanut liikaa suolaa. Minun kummatkin puuropohjani olivat todella miedosti suolattuja, jopa niin miedosti että itse olisin lisännyt lisää suolaa mutta täytteiden läpi se ei oikein onnistunut... :P (Ja olen muuten tottunut hyvin mietoon suolatasoon, on pitänyt jopa opetella lisäämään suolaa ruokiin kun kävi ilmi että saan ravinnosta liian vähän suolaa.)
Mama bearista on tullut yksi lemppareistani. Tänäänkin kävin siellä. Juuri sopivan- kokoinen käy hyvin lounaastakin. Suolaisista täytteistä olen syönyt vain tuota, minkä sinäkin söit, makeista olen testannut kolmea, kaikki yhtä hyviä. Ja molemmat puuropohjat on maukkaita.
Itselläkin meni hetki ennen kuin "uskaltauduin" kokeilemaan Mama bearia, kyllä kannatti ?
Ihania insta puuroja!
No vähänkö mahtavaa! Tuonne tarttee päästä. Ei ole kauaa kun pohdiskelin, että miksi Tampereen Sokoksella ei ole puurobaaria kun Turussakin kerran on? :D
Jaahas! Tässäpä uusi kohde seuraavalle Tampereen reissulle... Jo pelkkä kuvien katseleminen ja kuvauksesi puurojen makumaailmoista herahduttivat veden kielelle. Ja että koiratkin saa tulla! Tapasitko sen yhdessä kommentissa mainitun Kerttu-koiran?
Kerttu-koiraa ei keskiviikkoaamuna näkynyt. Toivottavasti ensi kerralla :)
Hauska lukea näistä puuroyhdistelmistä! Itsekin tulen perheestä, missä tattaria syötiin usein: nimenoman uunipuuron muodossa - nam! (oma lempituunaus on loraus oliiviöljyä, nokare turkinjogurttia ja vaikkapa puolukkahilloa...) Hauskaa, etten olekaan ainoa 'tattari-kerholainen'...
Nyt olen tottunut laittamaan tattaripuuron hellalla, ei mene kauan ja nesteen määrää voi säätää helpommin. Tattari-kvinoa-yhdistelmä on kyllä kiinnostavan kuuloinen, en ole ajatellutkaan sitä mahdollisuutta.. :)
Aurinkoista pääsiäisen aikaa!
Meillä äiti taisi useimmiten tehdä puurot hellalla, mutta välillä saatiin nauttia uunipuuroistakin, kuten ohrasta :) Ohrapuuro on kyllä ihan parhaimmillaan uuniversiona, muistan että koulussakin se oli mun lempiruokaa mehukeiton kanssa tarjottuna :) <3
Ennen viime vuosien "puuro-revival"-aikaani en koskaan laittanut puuroon muita lisukkeita kuin voisilmän ja maitoa, ja mannapuuroon välillä O'Boy-kaakaojauhetta (nyt ajatus saa pahoinvoivaksi... :D) Koulussa puuron kanssa sai marjoja ja mehukeittoa ja se tuntui ihan luksukselta. Kotona ei ikinä tullut mieleen laittaa marjoja puuroon, hassua. Nyt puuron tuunaus on ihan parasta :) Tosin välillä naturel-puuro voisilmällä on myös ihan parasta :)