Koen tarpeelliseksi omistaa tälle aiheelle kirjoituksen, sillä olen alkuvuoden aikana saanut kommentteja, joiden mukaan en merkitse kaupallisia yhteistöitäni oikein.
Kommentit liittynevät tammikuun lopussa päivitettyyn kuluttaja-asiamiehen ohjeistukseen vaikuttajamarkkinoinnin merkitsemisestä.
Haluan tällä kirjoituksella valaista, millä tavoin yhteistyöt tulee merkitä, mutta myös tuoda esiin ongelmakohtia, joita vaikuttajamarkkinoinnin ohjeistus pitää sisällään.
Vaikuttaa siltä, että merkintöjeni kyseenalaistajat eivät ole lukeneet kunnolla läpi KKV:n ohjeistusta, ja tulkitsevat käyttämäni ilmaisun ’kaupallinen yhteistyö’ virheelliseksi. Tämä ilmaisu on kuitenkin edelleen pätevä.
Merkinnät ’mainos’ ja ’kaupallinen yhteistyö’ ovat vaihtoehtoisia merkintätapoja, kuten olivat jo edellisessä ohjeistuksessa vuodelta 2019.
KKV:n päivitetyn ohjeistuksen alussa on lyhyt tiivistelmä ohjeiden keskeisimmästä sisällöstä. Arvelen, että merkintöjäni väärinä pitävät ovat lukeneet vain tiivistelmän, ja sana ”esim.” on jäänyt huomaamatta.
Tiivistelmässä lukee: ”Tee kaupallisiin julkaisuihin mainosmerkintä ja kerro, mitä yritystä mainostat. Esim. ”Mainos / Yritys tai Tuotemerkki”.
Kun ohjeistusta lukee eteenpäin kohtaan 4, joka avaa monisanaisemmin kaupallisten julkaisujen merkintää, sieltä löytää selkeän maininnan ilmaisusta ”Kaupallinen yhteistyö.”
Kuluttaja-asiamies suosittelee ilmaisua 'mainos', mutta muitakin ilmaisuja voi käyttää, kunhan sisällön kaupallinen yhteys ilmenee. Vaikuttajamarkkinoinnissa "kaupallinen yhteistyö" tarkoittaa yrityksen tai brändin kanssa sovittua sisältöä, josta maksetaan palkkio.
Merkitsen siis yhteistyöni aivan oikein. Olen aina käyttänyt merkintää ’kaupallinen yhteistyö’ ja koen sen itselleni edelleen luontevammaksi. Minulle sana 'mainos' luo mielikuvan, että mainostaja on ostanut kanavistani mainospaikan ja sanellut sisällön. 'Yhteistyö'-ilmaisu taas kuvaa mielestäni paremmin sitä, mistä vaikuttajamarkkinoinnissa on kyse: yritys ostaa näkyvyyden tuotteelleen, ja vaikuttaja päättää, millä tavoin tuotteesta kertoo. Yritys ei voi vaikuttaa siihen, millä sanoilla vaikuttaja tuotteen esittelee.
Keskeistä KKV:n linjauksessa kuitenkin on tämä: markkinoinnista, oli se sitten perinteinen mainos tai vaikuttajamarkkinointia, tulee olla tunnistettavissa, että kuluttajaan pyritään vaikuttamaan kaupallisesti ja se, kenen lukuun markkinoidaan.
❗️Kuitenkaan kuluttajansuojalainsäädäntö ei yllättäen pädekään tässä muodossa kaikissa medioissa. Tämä on minun ja monen muun vaikuttajan mielestä ongelmallista, ja asettaa vaikuttajat epäsuhtaiseen asemaan mitä tulee mainonnan läpinäkyvyyteen. Se asettaa myöskin koko "kaupallisten intressien" määritelmän kyseenalaiseksi. Saman ohjeen ja saman määritelmän pitäisi koskea kaikkia, mutta näin ei olekaan.
Kirjoitan tästä näkökulmasta lisää alempana.
Se, mikä KKV:n uudessa ohjeistuksessa olennaisesti muuttui, oli merkintäohje saaduista tuotteista, joista ei ole sovittu yhteistyötä. Kohta 4.4.3.: "Saatuja tuotteita ja palveluita koskevien julkaisujen merkitseminen, kun sisällön tuottamisesta ei ole kirjallista tai suullista sopimusta."
Uuden ohjeistuksen mukaan vaikuttajalla on mainossuhde yritykseltä saamaansa tuotteeseen käytännössä ikuisesti, tai koko tuotteen elinkaaren, ja kaikki maininnat tuotteesta ovat aina kaupallista sisältöä riippumatta siitä, mitä on sovittu tai oltu sopimatta, ja kuinka kauan sitten vaikuttaja on tuotteen saanut.
Uusi ohjeistus velvoittaa vaikuttajan käyttämään saaduista tuotteista aina kaupallisuutta kuvaavaa ilmaisua, mieluiten sanaa ’mainos’, tai ”saatu mainostarkoituksessa yritykseltä X”.
Aiemman ohjeistuksen (vuodelta 2019) mukaan merkintä tehtiin vain siinä yhteydessä, kun saatu tuote esiteltiin vaikuttajan sisällössä ensimmäisen kerran sekä lyhyen ajan sisällä tuotteen vastaanottamisesta. Maininnan yhteydessä ei myöskään tarvinnut käyttää ilmaisua "mainostarkoituksessa".
Nyt KKV haluaa alleviivata PR-tuotteiden mainostarkoituksellisuutta ja yritysten kaupallisia intressejä lahjoina annettujen tuotteiden taustalla, vaikka nämä intressit ovat suurimmalle osalle kuluttajia valmiiksi selviä. KKV:n tiukennoksen ohjeistuksessa voi kuitenkin ymmärtää kuluttajansuojalain näkökulmasta. Mutta - - kun kyse on laista, sitä tulisi kai noudattaa kaikissa vastaavissa yhteyksissä, eikö? Itse asiassa ei (!).
Tästä päästään ongelmaan.
Yritysten "kaupalliset intressit" eivät olekaan samanvertaiset eri medioiden välillä.
KKV:n ohjeistus asettaa vaikuttajat epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa toimittajiin. Lisäksi voidaan nähdä perusteltu ristiriita ja epäjohdonmukaisuus siinä, miksi yritysten "kaupallinen intressi" tulee piilomainonnan torjumiseksi tuoda esiin vaikuttajien sisällöissä, mutta ei perinteisessä mediassa ja toimituksellisissa sisällöissä.
Vaikuttajien ja toimittajien / toimitusten sisällöissä on paljon samaa. Otetaan esimerkki omasta genrestäni, eli kauneusalalta. Sekä vaikuttajat että toimittajat suosittelevat kosmetiikkatuotteita, tekevät tuotetestailuja ja julkaisevat tuotevertailuja. Kuten vaikuttajat, myös toimittajat saavat kauneustuotteita yrityksiltä PR-lahjoina. Tuotteita lähetetään lehtien toimituksiin ja suoraan toimittajille kotiin, ja toimittajat saavat tuotteita PR-tilaisuuksista. Vaikuttajat ja toimittajat käyvät usein samoissa PR-tilaisuuksissakin. Olen itse käynyt lukemattomissa samoissa tilaisuuksissa kuin toimittajat, ja lähtenyt kotiin saman tuotekassin kanssa. Tuotteita voi myös itse suoraan pyytää yrityksiltä, eli vaikuttaja ja toimittaja voivat itse kontaktoida yrityksen ja pyytää tuotetta artikkelia varten.
Kun yritykseltä saatu tuote päätyy lehden tai verkkojulkaisun artikkeliin, tuotteen alkuperää ei tarvitse mainita. Mutta - kun yritykseltä saatu tuote päätyy vaikuttajan artikkeliin, kyseessä onkin "mainos", ja tuotteen alkuperä tulee mainita.
"Testasimme shampoot" - ajattelitteko, että toimittaja on itse käynyt ostamassa tämän tyyppisen jutun tuotteet?
Epäkohta ei ole jäänyt huomaamatta, ja KKV:ltä on moneen otteeseen kysytty, miksi kuluttaja-asiamiehen antama ohjeistus ei koske toimittajia. KKV vastaa, että mediaa ja toimittajia koskevat omat itsesääntelyohjeensa, käytännössä Julkisen Sanan Neuvoston laatimat Journalistin ohjeet.
KKV kirjoittaa; "Myös Journalistin ohjeet edellyttävät, että mainosten ja kaupallisen yhteistyön on erotuttava toimituksellisesta aineistosta yleisölle selkeällä tavalla. Piilomainonta on aina kielletty."
Okei? Mutta siis: lehden kauneustoimittajan kirjoittama tuotevertailu vailla mainintaa tuotteiden alkuperästä ei ole piilomainontaa, mutta kun saman tuotevertailun (ilman alkuperämainintaa) kirjoittaa vaikuttaja, se onkin piilomainontaa.
Jos mietitään kuluttajansuojalakia, tässä ei ole mitään johdonmukaisuutta. (Tai kansankielellä: järkeä.)
Myös KKV:n oma linjaus koskien "saatuja tuotteita ja palveluja koskevien julkaisujen luonnetta markkiointina" nostaa esimerkkinä journalistisen yhteyden, josta olisi tulkittavissa, että säännön todellakin tulisi koskea kaikkea mediaa, niin perinteistä kuin sosiaalista:
"Kaupallisuudesta on ilmoitettava selkeästi kaikissa sellaisissa julkaisuissa, joihin yritys on vaikuttanut kaupallisessa intressissään".
KKV on yksiselitteisesti todennut linjauksessaan, että "saatu tuote" luo julkaisuun kaupallisen luonteen. Kuluttajansuojalain tarkoituksena on suojella kuluttajaa epäasialliselta mainonnalta, johon myös piilomainonta luetaan.
Perusteltu avainkysmys kuuluukin:
Miksi sama kaupallinen vaikuttaminen tulee olla tunnistettavissa yhdessä mediassa (some, blogit) mutta ei toisessa (lehtien kauneuspalstat)?
Merkintävelvollisuuden epäjohdonmukaisuutta lisää se, että vaikuttaja voi julkaisuissaan olla usein paljon kriittisempi kuin toimittaja. Siltikin vain vaikuttajan sisällössä on "mainoksellinen luonne".
(Yllä oleva esimerkki mun Instagram-stooreista. Kyseisen tuotteen tosin olen ostanut itse, mutta olen aiemmin tehnyt yhteistyötä La Roche-Posay'n omistavan L'Orealin kanssa, eikä yhteistyökytkökseni estä minua esittämästä perusteltua kritiikkiä.)
.
Mitä ajattelette tästä?
Haluaisin osoittaa kysymyksen myös Julkisen Sanan Neuvostolle. Jos piilomainonta on kielletty myös toimituksellisessa sisällössä, miksi toimitusten ei tarvitse ilmoittaa, kun tuotevertailussa tai kauneusartikkelissa esitelty tuote on saatu yritykseltä? Tässä tapauksessahan yritys on vaikuttanut sisältöön lähettämällä tuotteen.
Toinen uuden ohjeistuksen ongelmakohta liittyy sanan ’mainos’-tulkintaan. Kun ilman sopimusta esiteltävät tuotteet tulisi nyt merkitä ”mainokseksi” tai ”mainostarkoitukseksi”, se on mielestäni omiaan sekoittamaan kuluttajan käsitystä siitä, mihin sisältöön mainostaja on vaikuttanut ja mikä taas on vaikuttajan omaa, mainostajasta riippumatonta sisältöä.
Keskeinen ongelma on se, että hyvin monelle kuluttajalle ilmaisu ’mainos’ tarkoittaa sovittua ja ostettua markkinointia, jossa mainostaja on vaikuttanut sisältöön tai jopa kokonaan sanellut tai luonut sisällön.
Tällä pohjalla ilmaisun 'mainos' käyttö luo helposti vaikutelman puolueellisuudesta. Joissain tapauksissa vaikuttajan julkaisu voi varmasti ollakin puolueellinen, ja vaikuttaja on saattanut valita nostaa saamiaan tuotteita pelkästään myönteisessä valossa ja vailla kritiikkiä. Näin ei kuitenkaan ole kaikkien vaikuttajien kohdalla, ja oma näkemykseni onkin, että ilmaisu 'mainos' vääristää tapaa, jolla julkaisu otetaan vastaan.
Näen oman genreni eli kauneusvaikuttajien sisällöt hyvinkin kuratoituina. Voin tietysti ennen kaikkea puhua omasta puolestani, joten teen niin.
Kiteytettynä koen, että 'mainos'-merkintä ohjaa yleisöni kokemusta pois ammattitaidostani ja siitä, että olen valinnut puhua jostain tuotteesta hyvästä syystä - ja syystä, joka ei liity suhteeseeni tuotteen alun perin antaneeseen yritykseen. Mainosyhteyden korostaminen yrityksiin itse ideoimissani sisällöissä vähentää mielestäni mielikuvaa siitä, että olen omatoimisesti valinnut tämän tai nämä tuotteet tiettyyn artikkeliin, vaikkapa "Teini-ikäisen ihonhoito" - riippumatta siitä, mitä kautta olen ne saanut.
Kun tällainen artikkeli on varustettu pitkällä litanialla tekstejä: "saatu mainostarkoituksessa tältä-ja tältä", lukijalle voi syntyä kuva, että Sanni nostaa jutussa tiettyjä tuotteita siksi, että siitä on sovittu yritysten kanssa. Se on ratkaisevasti eri asia, kuin se, että valitsen suositukseni perustuen tuntemukseeni tuotteista ja ainesosien vaikutuksesta.
Saatteko kiinni siitä, mitä tarkoitan? Se, mitä kautta olen tuotteen saanut, ei ohjaa sitä, päätyykö tuote suosituksiini ja artikkeleihini. Tuotteen laatu ja sopivuus tarkoitukseensa ohjaavat.
Lisäksi, voidaan myös pohtia, onko kaltaiseni vaikuttajan ja sisällöntuottajan koko kanava yhtä "mainosta". Vaikuttajia on erilaisia, ja toiset julkaisevat tuote-esittelyjä harvemmin, toiset lähes päätoimisesti. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kosmetiikkatuotteista kirjoittaminen sekä kosmetiikkaan liittyvät asiantuntijatehtävät ovat päätoiminen työni, ja yhtä lailla itse ostamani kuin yrityksiltä saamani tuotteet ovat minulle työvälineitä.
Samat periaatteet koskevat saatuja kuin itse ostettuja tuotteita: annan kanavissani näkyvyyttä tuotteille ja ilmiöille, joista koen yleisöni olevan kiinnostunut. Tästähän syystä mediaani luetaan: kuluttajat ovat kiinnostuneita minun mielipiteestäni erilaisista kosmetiikkatuotteista.
👉 Näin ollen, millä lailla merkintä ”saatu kaupallisessa tarkoituksessa yritykseltä X” auttaa Karkkipäivän sisältöjä lukevaa kuluttajaa paremmin ymmärtämään, että häneen ”pyritään vaikuttamaan kaupallisesti”?
Tässä valossa voitte kenties hyvin ymmärtää turhautumiseni KKV:n ohjeistuksen suhteen. Käsitän ilman muuta, että KKV:n linjauksen on oltava yleispätevä, eikä kuluttaja-asiamies voi ottaa kantaa jokaisen vaikuttajan mediaan, taustaan ja työnkuvaan. En myöskään odota, että yksittäisten vaikuttajien kohdalla alettaisiin muuttamaan sääntöjä.
Kuitenkin: koska vertaan työtäni pitkälti toimittajan työhön, näen todella epäreiluna, epäperusteltuna sekä epätasa-arvoisena, että minun tulee jokaisen artikkeleissani mainitsemani tuotteen kohdalla avata sen alkuperä, kun taas toimittaja saa rauhassa jättää tekstinsä vaille näitä merkintöjä. Koen, että ohjeistus pakottaa sisältöihini puolueellisen sävyn ja vihjeen kaupallisista kytköksistä, josta toimittaja-kollegani saavat olla vapaita - vaikka kirjoittaisivat täsmälleen saman julkaisun kuin minä.
Jätän loppukaneettina visaisen tehtävän KKV:n ohjeistuksen seuraavaa päivitystä varten.
Millaisella ohjeistuksella ratkaistaan seuraava tilanne, kun sitä peilataan KKV:n vaikuttajamarkkinointilinjauksen pääsääntöä vasten:
"4.1. Pääsääntö: kuluttajansuojalain mukaan markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan."
Bruns-hiustuotteet ovat tarjouksessa Jolien verkkokaupassa. Haluan vinkata seuraajilleni tästä tarjouksesta, koska tuotteet ovat superhyviä ja niiden normihinta on aika arvokas. Olen käyttänyt Brunsin tuotteita jo viisi vuotta.
Olen alkujaan tutustunut Brunsiin sarjan maahantuojan Mirazin kanssa tehdyssä yhteistyössä. Brunsin tuotteita myyvät monet jälleenmyyjät, ja olen Miraz-yhteistyön jälkeen jälkeen tehnyt Bruns-yhteistyön myös Ruohonjuuren kanssa. Olen myös ostanut tuotteita itse. Minulla on kaapissani sekä Mirazilta saamiani, Ruohonjuurelta saamiani että itse ostamiani Bruns-tuotteita.
Jolie ei tiedä mitään aikeestani jakaa Bruns-alevinkki, eivätkä he myöskään ole minulle Bruns-tuotteita koskaan lähettäneet.
Teen julkaisun. Laitan siihen yleiskuvan Brunsin tuotteista sekä linkit Jolieen, ja kerron, että nyt nämä ihanat suosikkituotteeni ovat Joliella tarjouksessa.
Mitä ihmettä tähän julkaisuun voi laittaa ”mainostajaksi”? Kenen lukuun markkinoidaan?
Mainostaja ei ole Miraz, koska linkit – ja niiden kautta tehdyt ostot – hyödyttävät JOLIETA.
Mainostaja ei ole myöskään Ruohonjuuri, koska linkit eivät myöskään hyödytä Ruohonjuurta.
Mainostaja ei kuitenkaan ole myöskään Jolie, sillä Jolie ei ole antanut minulle julkaisussa mainostettuja tuotteita.
🤷♀️ 🤷♀️ 🤷♀️
Tässä on vain yksi esimerkki moninaisista tilanteista, joissa KKV:n ohjeistus ei toimi. Ennen kaikkea: sen pohtiminen, kuka tässä nyt on mainostaja, vie fokuksen koko julkaisun pääviestistä, joka on se, että kyseiset tuotteet ovat oikeasti todella hyviä ja niitä saa nyt alehintaan. Se, että olen todennut Brunsin tuotteet hyviksi, on kenties alkujaan ollut Mirazin aikaansaannosta, kun he ovat alkaneet tuoda sarjaa maahan ja tarjonneet tuotteita minulle testiin. Mutta eikö Brunsin laadukkuuden kokemus jossain vaiheessa muutu minun omaksi "omaisuudekseni" ja omaksi mielipiteekseni, josta voin puhua yleisölleni ilman ikuista velvoitetta luetella tahoja, jotka ovat vuosia sitten antaneet minulle Brunsin tuotteita?
🤯
👉 Päästäkseni tästä limbosta minun tulisi siis mahdollisimman nopeasti ostaa itse kaikki ne tuotteet, joita haluan yleisölleni suositella.
Olen ratkaissut asian toistaiseksi laittamalla tämän tyyppiseen julkaisuun ainoastaan tekstin: ”mainoslinkki” tai ”sisältää mainoslinkin”. Tämä spesifioi sen, että julkaisussa on mainosluonne.
Mutta jos haluaisin tehdä esimerkkitapauksen kirjaimellisesti KKV:n ohjeen mukaan, julkaisu näyttäisi tältä:
Mitä mieltä olette KKV:n ohjeistuksesta?
Auttavatko merkinnät teitä hahmottamaan sitä, milloin yritys on vaikuttanut sisältöön ja milloin ei?
7 comments on “Kaupallisten yhteistöiden merkinnästä vaikuttajamarkkinoinnissa”
Olen todella paljon samaa mieltä kanssasi, ja lopussa oleva esimerkki BRUNS-alevinkistä on samantyylinen, mitä olen itsekin tehnyt. Haluan myös ajatella, että lukijat kyllä ymmärtävät vähemmästäkin "toitottamisesta", jos on jonkin tuotteen saanut, niin sitä ei tarvitse kymmenellä eri tavalla korostaa. Olen myös ottanut käyttöön enemmän mainos-termiä, vaikka kaupallinen yhteistyö on mielestäni loogisempi ja se tyyli, jolla itse teen sisällöt (en tee "saneltuja mainoksia").
Toisaalta KKV:n ohjeistus jättää myös tulkinnan varaa vanhojen saatujen tuotteiden merkkaamiselle: "Kuluttaja-asiamiehen ei ole mahdollista asettaa esimerkiksi ajallista rajaa sille, kuinka pitkään merkinnät tulee tehdä. - - Vaikuttaja voi käyttää harkintaa siinä, kuinka pitkään merkintöjä tekee. Tieto siitä, että tuote on saatu mainostarkoituksessa, on kuluttajalle todennäköisesti merkityksellisempi, jos julkaisu tehdään pian tuotteen saamisen jälkeen, mutta ei välttämättä enää esimerkiksi vuosien päästä."
Tuo toimittajien nauttima laaja 'journalistinen vapaus' on kyllä käsittämätön. Kaikkihan tietävät, että lehtien palstoilla ei juuri näe puolueetonta arviointia..
Joskus lehdissä on lisäksi artikkeleiden näköisiä mainoksia, joissa lukee kuitenkin mainos. Siitä saa tosiaan kuvan, että se juttu on mainos ja se toimittajan artikkeli ei ole.
Sitten yksi huomio, joka ei tähän liity, mutta kaupassa ihmettelin:
Yritys myy useita erilaisia, mutta samantyyppisiä kosmetiikka tuotteita, joiden
1. hinnat ovat erilaisia tuotteiden välillä, (esim. yksi on 5 € ja toinen melkein 10€)
2. niiden kuvaukset ja vaikutuskohteet olisivat erilaiset,
mutta niiden incit ovat täysin identtiset. Samat raaka-aineet, sama järjestys.
Huomasin tämän, kun tutkin Paradontax hammastahnoja. Tuotteita on monia ja monen hintaisia, mutta kaikissa sama inci. Vähän outoa?
Osuit naulan kantaan pohdinnoissasi. Olen aina ajatellut, että teet kaupallista yhteistyötä ja se on teksteistä käynyt selkeästi ilmi. Valitset tuotteita esittelyyn omaa ammattitaitoasi hyödyntäen ja kerrot tuotteista puolueettomasti, pureudut ainesosiin ja selität niiden vaikutuksia, arvioit tuotteita kriittisesti ja kerrot niistä myös vähemmän myönteisiä seikkoja. Se ei mielestäni ole mainostamista. Mainoksen ymmärrän niin, että yritys päättää, mitä ja miten tuotteesta kerrotaan.
KKV:n ohjeistus on todellakin epäselvä ja epäreilu eikä ohjaa informatiivisiin toimintatapoihin, jotka olisivat kuluttajalle hyödyksi.
En lue nykyään enää muita kauneusblogeja kuin Karkkipäivää, enkä seuraa ns. tunnettuja vaikuttajia esim. Instassa, joten en osaa kokemuksesta sanoa miten iso ongelma yhteistyöpostausten merkitseminen tai merkitsemättä jättäminen on ylipäätään nykyään, mutta jotenkin tuntuu, että tuo KKV:n uusi ohjeistus on vähän liian ”tykillä kärpästä” kokoluokkaa. Noin yleisesti en ole kokenut, että postauksissa pitäisi olla muuta tietoa kuin juuri tuo ”kaupallinen yhteistyö”.
Uskoisin saaneeni kiinni, mitä hait tuolla mainoksen ja kaupallisen yhteistyön erolla ja niissä on mielestäni juuri tuo kuvailemasi vivahde-ero mitä tulee itse tekstiin. Ja tuo mainitsemasi Bruns-esimerkki osoittaa hyvin, miten vähän lainsäädäntöpuolella on ymmärretty käytännön tilannetta, jos vaaditaan kaikkien tuotteiden ikuista merkitsemistä.
Isoimpana ongelmana näen kuitenkin tuon lehdistön ja vaikuttajien erilaisen kohtelun, en ymmärrä mitenkään miksi samat säännöt ei koske kaikkia. Sehän on ihan yleistä, että aikakauslehtien isoimpien mainostajien tuotteet päätyvät myös ns. toimitukselliseen sisältöön, ilman että näissä on mitään mainintaa saaduista tuotteista. Eihän kukaan toimittaja osta testaamiaan tuotteita itse.
Koen myös tässä yhteydessä ongelmana tuon ”mainos”-sanan painottamisen, koska noissa lehdissä nimenomaan ne maksetut mainokset on merkattu sanalla ”mainos” erotuksena toimituksellisesta sisällöstä, mutta kun vaikuttaja tekee vastaavaa sisältöä, se pitäisi merkata mainokseksi, vaikka lehdessä ei tarvitse. Tämä mielestäni vääristää entisestään kuluttajan ajatusmaailmaa siitä, mitä mainoksella tarkoitetaan.
Mutta onko pelkkä "mainoslinkki" lain mukainen eikö tulisi merkitä siis myös "mainoslinkki / yrityksen nimi"?
Mielestäni on oikein merkitä jos tuotteet ovat saatu, onhan paljon myös saatavilla arvosteluja joissa kirjoitetaan itse kustantamistaan tai etsimistään tuotteista. Mielestäni on myös oikein että he erottuvat edukseen?
Jos julkaisussa kerrotaan, että "jaan nyt alevinkin Jolielle", ja teksti "mainoslinkki" on aivan tämän tekstin alla, ei siihen enää tarvitse laittaa "mainoslinkki / Jolie".
KKV:n ohjeistusta lukevilta tuntuu välillä jäävän huomaamatta, että ohjeistuksen esimerkki-ilmaisut ovat esimerkkejä (kaikissa lukee "esimerkiksi"), ja kuluttaja-asiamies toteaa, että tärkeintä on, että julkaisusta käy ilmi kaupallinen luonne tai julkaisussa esiintyvän yrityksen kaupallinen intressi. Tämän voi tehdä muillakin ilmaisuilla, kuin kuluttaja-asiamiehen antamilla esimerkeillä.