Olin eilen illalla kävelyllä, ja hämärän keskellä lämpöisinä hehkuvat, valaistut ikkunat saivat minut yhtäkkiä muistamaan kuvantarkasti vuosi sitten blogiin kirjoittamani kirjoituksen.
Hyvänen aika, siitä on vuosi. Tuota kirjoitusta kirjoittaessa olo oli hyvin kaukana siitä, että minulla realistisesti olisi lähitulevaisuudessa oma koti. Voin saavuttaa tuon tunteen yhä helposti. Ja sitten - vain kahta kuukautta myöhemmin; minulla oli koti! ❤️
Pysähdyin kävelyllä miettimään kaikkia tuntemuksia, joita vielä vuosi sitten kävin tähän aikaan läpi. Juuri joulu - ja jostain syystä erityisen vahvasti kotien valaistut ikkunat - saavat minut tunteelliseksi liittyen kotiin ja kuulumiseen. To belong. Ikkunoissa on minulle vahvaa symboliikkaa. Niiden takana on erilaisia koteja, tarinoita ja ihmisiä. Pieniä universumeja historioineen. Tietysti joidenkin ikkunoiden takana on vain tila, jossa joku asuu, mutta joka ei hänellekään ole koti. Kuitenkin, ennen kaikkea.... hämärässä loistava ikkuna on minulle aina yhteenkuuluvuuden symboli. Näen sen takana paikan, johon siellä olevat ihmiset kuuluvat - yksin tai yhdessä.
Tuota kuuluvuutta olen kaivannut.
Nyt minullakin on oma ikkuna.
Joskus tekisi mieli jättää valot päälle ja mennä ulos kadulle vain nähdäkseni mun valaistun ikkunan. 🥰
Kun ostin tämän asunnon, se tuntui heti mun kodilta. Vaikka täällä oli ne karmeat juuttikangastapetit ja oranssinkeltainen keittiö, tämä tuntui kotoisalta ja mun paikalta. Näin itseni heti täällä.
Myynti-ilmoituksen kuvissa kämppä oli karun näköinen pitkine hämärine eteisineen ja olohuonetta rajaavine haitariovineen. (Siitä keittiöstä puhumattakaan.) Katselin myynti-ilmoitusta yli viikon. Kaksikin. Hyvä sijainti, mutta on kyllä karun näköinen, ja iso remontti edessä. Ei kukaan muukaan tuota näköjään halua ostaa kun on ollut niin pitkään myynnissä.
Juuri ennen joululomalle lähtöä minulle tuli kuitenkin tunne, että kämppä täytyy edes käydä katsomassa.
Kun kiinteistönvälittäjä avasi oven ja astuin sisään asuntoon, tunsin heti, että täällä mä viihtyisin. Asunnossa oli hyvin erilainen tunnelma kuin kuvissa. Siellä oli hyvää energiaa. Jotenkin taisin heti ihastua asuntoon vastoin kaikkia odotuksiani.
Tunne oli niin vahva, että lähdin joulun viettoon sydän pamppaillen. Teenkö tarjouksen, teenkö tarjouksen.... jaksanko mä sitä remonttia...?
Lopulta tein tarjouksen. 12. tammikuuta sain avaimet käteen ja viittä päivää myöhemmin kannoin ensimmäiset huonekalut asuntoon.
.
Silloin muistan miettineeni - ja varmaan kirjoitin tänne blogiinkin, että seuraavana jouluna mulla on vihdoin oma iso joulukuusi. Hullua kyllä, se oli oikeasti ensimmäisiä asioita, joista aloin haaveilla uudessa kodissa. Meillä ei ex-puolison kanssa koskaan ollut joulukuusta, koska se ei mahtunut meidän asuntoon. (Eikä puolisoni olisi sellaista sinne halunnutkaan, olimme hyvin erilaiset joulun viettäjät.) Olen aina mielessäni toivonut ja odottanut, että tulee se hetki, kun voin pystyttää oman kuusen.
Nyt edessä on viimein se joulu!
Kaiken lisäksi - tulossa on ensimmäistä kertaa joulu Tampereella! Perhejoulu vietetään tänä vuonna minun luonani. ☺️
Kieltämättä tämä tuntuu myös oudolta, koska olen koko 43-vuotiaan elämäni aikana viettänyt tasan yhden joulun jossain muualla kuin lapsuudenkodissani Kuopiossa. Perinne on ollut todella vahva, enkä oikeastaan ennen tätä vuotta olisi voinut kuvitellakaan viettäväni joulua muualla. Joulun on kuulunut olla lapsuudenkodissa.
(Tiedostan, että tämä on hieman erikoista ja minun puoleltani perinteestä kiinni pito paikoin jopa itsekästä.)
Nyt tunne on erilainen. Sisareni ehdottaessa joulua Tampereella, se tuntui yhtäkkiä aika luonnolliselta.
Olen irrottanut otteeni monista asioista tänä vuonna, ja ylipäänsä vuosi on tuntunut vedenjakajalta. Olen luopunut Ahvenanmaan kodistani. Jouduin jättämään hyvästit koirille. Nämä yhdessä ovat tavallaan pakottaneet minussa liikkeelle sisäisiä muutoksia, joiden aika on ollut jo pitkään. Kaikki ei ole pysyvää, eikä niin ole tarkoituskaan. Ja - huomasin, että en mä edes muserru kaikkiin menetyksiin. Asiat, joita olen pelännyt syvästi, ovat tulleet luokseni, ja mä selvisin. Vaikka haikeana, mutta en kasaan murtuneena.
Nyt on sellainen olo, että olen valmis ottamaan vastaan uusia perinteitä. Vanhat kivijalat ovat tavallaan hajonneet, ja tehneet tilaa uudelle.
Mikä olisikaan parempi tapa sinetöidä ensimmäinen vuosi omassa kodissa, kuin koota sinne koko perhe yhteen viettämään tätä (mulle niin) merkityksellistä juhla-aikaa. Ajatus siitä, että saan kattaa pöydän - ja tuoda extratuoleja ympärille - ja lämmittää lanttulaatikkoa mun keittiössä, tekee mut jo nyt hurjan iloiseksi..!
On aika aloittaa uusi luku.
.
❤️
P.S. Eläinystävät-joulukalenteriini mahtuu vielä eläinystäviä..! 🥰 Osallistu lemmikkisi tai muun eläinystäväsi kanssa Karkkipäivän hyvän mielen joulukalenteriin, jossa jokaisessa luukussa esittäytyy jollekulle tärkeä eläin.
Lähetä kuva eläinystävästäsi sähköpostilla osoitteeseen karkkipaiva (at) hotmail.com ja kerro ystäväsi tarina, lyhyesti tai pitkästi, ihan kuinka itse haluat. Lisätietoa joulukalenterista täällä.
12 comments on “Uuden perinteen aika”
(En minä itke. Sipulininjat...)
En kestä! 💜 Joskus se kristallipallo kertoo mitä on tulossa, kun vain kuuntelee itseään. 🔮
Meillä on oma vihreä keittiö, jonka kuparikoukkuihin laitetaan joulupyyhkeet. Olohuoneen ihanan ikkunan luona on paikka siperiankuuselle, joka haetaan siltä samalta pariskunnalta kuin viimeksikin. Paljeoven takana on makuusoppi omille läheisille ja puisen haitarioven pìilossa rapistellaan yötä myöten paketoimassa. Olohuoneen pöydän ääreen mahtuu sekä joulun että uuden vuoden viettoon.
Tämä kaikki siellä mielessä kimmelsi, kun tehtiin ostopäätös pitkään myynnissä olleesta remonttia vaativasta asunnosta, vaikka tiedettiin asuvamme pienten lasten kanssa kaukana eri paikkakunnalla vielä pitkään. Ja oli kyllä yksi elämän parhaista päätöksistä! 🌿🍾
Onnellista kivijalkajoulua!
❤️❤️❤️
Niin ihana..! 🎄 Melkein jo näin itsenikin tuolla kuvassa...! 🥹
Ihana oma koti ja ensimmäinen joulu siellä perheen kanssa <3
Kiitos Taina ☺️
Kuusesta sitte kuvia laita! Meinaatko millo sen ostaa?
Nimimerkillä miten kauan oikeet kuuset ees elää....
Ilman muuta 🤗 Joulukuun ekalla viikolla olisi kiva jo ostaa, mutta taidan olla riippuvainen siitä, milloin tähän mun lähitorille tulee kuuset myyntiin. Kauempaa kun en saa kuusta tuotua kun ei oo autoa.
Se vaihtelee tosi paljon, mutta kyllähän aidot kuuset parhaimmillaan kestää sisätiloissa rapisematta kuukaudenkin. Huonolla tuurilla kuusi on kuollut jo viikon sisällä... 😣 Pahin tilanne on se, jos ulkona on todella kova pakkanen ja kuusen tuo kovista pakkasista suoraan sisään lämpimään. Silloin se usein saa shokin lämpötilaerosta ja good-bye neulaset....
Onnea ensimmäisestä joulusta omassa kodissa!
Ja asiasta moottorisahaan, huomasin että sulla on sohvalle uusi päällinen. Mistä tämä on? Mietin itsekin sellaisen hankkimista, kun koko sohvan uudelleen verhoilu on liian hintava homma.
Kiitos Alisa :)
Joo, mä päädyin tällaiseen väliaikaratkaisuun, kun verhoiluun ei ole varaa ainakaan tänä vuonna. Jos ollenkaan.
Mun päällinen on Ikeasta, Stenfrömal vaalean beigen sävyisenä:
https://www.ikea.com/fi/fi/p/stenfroemal-paeivaepeitto-vaalea-beige-90537285/
Yritin pitkään etsiä jotain laadukkaampaa ja paksumpaa materiaalia, tuo Stenfrömal kun on aika ohut, mutta hyvinhän se on toiminut käytännössä. Hintaansa nähden oikein hyvä ratkaisu.
Sun postaukset ovat kyllä sellaisia hyvän mielen kirjoituksia.
Tulet elämään asunnossa vuosikymmeniä ja saat aloittaa omat, uudet perinteet, puhtaalta pöydältä.
Meillä on ollut vuosia käytössä kestokuusi, ihan siksi, kun emme ole liikaa jouluisin kotona.
Valikoima on mieletön, hinnat ovat älyttömästi tippuneet ja on käytännössä ikuinen.
Mulla on erikseen kuuselta tuoksuvia kynttilöitä.
Ihanaa odotusta ja joulun suunnittelua ❤️
Kiitos Omppu! ❤️
Jokainen perinne on joskus uusi perinne. Jonain päivänä se on vanha perinne. 💗
(Kuuselta tuoksuvat kynttilät kuulostavat ihanalta..!)
Ihanaa joulun odotusta teillekin! :)
Voi miten iloiseksi tulin kirjoituksestasi ❤️. Osaan eläytyä tuohon riemuusi omasta kodista ja omien perinteiden luomisesta. Ihanaa joulun odotusta sinulle 🌟!
Kiitos Eija! ❤️🎄☺️ Ja samoin sinullekin ihanaa joulunalusaikaa..!