Oletteko koskaan miettineet, miten brändit tulevat markkinoille tuotteineen?
Ymmärrän hyvin, jos et ole koskaan tällaiselle uhrannut ajatuksia, ei tämä varmaankaan ole kaikille kuluttajille relevantti, tai ylipäänsä millään tavoin kiinnostava aihe. Minulle se on, ja olen halunnut pitkään kirjoittaa tästä. :)
Jos pysäyttäisin random-henkilön kadulla ja kysyisin, arveleeko hän brändien valmistavan ja kehittävän omat tuotteensa, uskoisin useimman vastaavan, että ”Joo”. Moni varmasti ajattelee, että Adidas on suunnitellut ja valmistanut lenkkarinsa, Apple puhelimensa ja L’Oreal naamarasvansa.
Totuus on kuitenkin toinen. Hyvin suuri osa kulutushyödykkeistä, kosmetiikka mukaan luettuna, kehitetään ja valmistetaan aivan toisen yrityksen kuin brändin itsensä taholta. Loppujen lopuksi ”brändi” voi olla vain – no, juuri se: BRÄNDI, eli idea, jonka pohjalta jokin kaupallinen idea on kehitetty ja laitettu tuotantoon.
Apple ja Adidas muuten kehittävät kyllä tuotteensa itse, mutta valmistus on ulkoistettu alihankkijoille. Tekniikan alalla tämä on yleistä. L’Oreal puolestaan sekä kehittää että valmistaa suuren osan brändiensä tuotteista, ja yhtiöllä onkin kosmetiikkateollisuuden edistyneimpiin kuuluva R&D (research & development) -osasto sekä tehtaita ympäri maailmaa.
Sama ei kuitenkaan päde moniin kosmetiikkabrändeihin. On neljä eri mallia, joilla brändi voi tuotteitaan valmistaa (tai valmistuttaa). Kerron tänään niistä.
Annan eri valmistusmallien kohdalla esimerkkejä brändeistä, jotka hyödyntävät kyseistä mallia.
Tämä on brändille kaikkein kallein vaihtoehto. Oma tehdas labroineen, raaka-ainevarastoineen, erilaisten tuotetyyppien tuotantolinjoineen ja henkilöstöineen on kallis investointi. Tällainen valmistusmalli tunnetaan nimellä OBM eli Original Brand Manufacturer.
Oma tuotekehitys on myös vaativaa, ja mitä monimutkaisempia tuotteita halutaan valmistaa (esimerkiksi balmi tai öljy on yksinkertainen tuote, emulsio tai kaksifaasinen seerumi monimutkainen), sitä enemmän kompetenssia vaaditaan tuotekehitysosastolta – ja sitä erityisempää laitteistoa tuotantotiloissa.
Kansainvälisiä brändejä, joilla on oma tuotekehitys ja -valmistus:
Lavera, L’Oreal, Estee Lauder, Korres, Mádara, Nivea (Beiersdorf)
Kotimaisia brändejä, joilla on oma tuotekehitys ja -valmistus:
Flow Cosmetics, Taika, Frantsila, Fiini Naturally, Ekopharma, Taiga Cosmetics, Lumene (osa Lumenen tuotannosta oli välillä ulkomaisella alihankkijalla, mutta on nyt käsittääkseni palautunut kokonaan Suomeen)
Suurin osa maailman kosmetiikkatuotteista valmistetaan sopimusvalmistuksella. Tämä malli on kustannustehokas, sillä brändin ei tarvitse investoida tehtaaseen, valmistusvälineisiin tai tehdashenkilökuntaan.
Sopimusvalmistus jakaantuu vielä eri alatyyppeihin, joissa brändin suhde, valta ja omistajuus tuotteisiin vaihtelee.
Tässä mallissa brändi suunnittelee tuotteen ja kehittää reseptin, mutta ulkoistaa valmistuksen. Brändillä voi olla oma labrakin, ja he saattavat tehdä pieniä testieriä tuotteistaan omassa labrassa, mutta isot, myyntiin tulevat eräät valmistetaan sopimusvalmistajan tehtaalla.
Brändillä on tässä mallissa tuotteidensa reseptiikan ja immateriaalioikeuksien omistus, sopimusvalmistaja vain toteuttaa valmistuksen brändin ohjeiden ja reseptin mukaan.
Kotimaisia brändejä, jotka valmistavat tuotteensa tällä mallilla:
Laponie, Djusie, Yin Your Skin, Cate Nordic Beauty
Tässä mallissa brändillä on idea tuotteesta, mutta ei omaa osaamista formuloinnista tai resursseja valmistaa tuotetta. TAI, brändillä voi olla omaa osaamista, mutta heillä on syynsä, miksi antaa jalostava kehitystyö ulkopuoliselle. Syy voi olla kustannuksellinen tai liittyä haluttuun teknologiaan, jota itsellä ei ole. Hyvä esimerkki: länsimaiset brändit, jotka valmistuttavat tuotteitaan Koreassa.
Tässä mallissa brändi voi antaa tehtaalle tarkkojakin toiveita siitä, millaisen tuotteen haluaa. Esimerkki: brändi haluaa lanseerata mustaherukkaan keskittyvän tuotesarjan. Brändi voi esittää tehtaalle toiveita siitä, missä muodossa he mustaherukkaa tuotteeseen haluavat, millainen tuoksu halutaan, mitä muita aktiiviainesosia tuotteessa tulisi olla jne. Tehdas valmistaa tuotteen vain ja ainoastaan tälle brändille eksklusiivisesti, kukaan muu ei myy täsmälleen samaa tuotetta. Tämä valmistusmalli tunnetaan nimellä ”private label”.
Private label -valmistuksessa resepti on lähtökohtaisesti aina tehtaan omistuksessa, ellei asiasta tehdä erillistä sopimusta. (Olen kuullut tällaisistakin järjestelyistä, mutta se on alalla harvinaista.) Jos brändi lopettaa yhteistyön tehtaan kanssa, resepti jää tehtaalle. Tapauksessa, jossa sopimusvalmistaja lopettaa toimintansa, brändi menettää myöskin reseptinsä. Näin ollen brändi on täysin riippuvainen yhdestä tehtaasta tuotteensa valmistuksessa, mikä tekee tästä mallista haavoittuvan. Mallissa 2a brändi voi aina mennä uudelle tehtaalle oman reseptinsä kanssa.
(Jos jokin suosikkituotteenne yhtäkkiä lopetetaan, ja olette ihmetelleet, miksi ”näin hyvä tuote lopetetaan”, syy voi liittyä nimenomaan sopimusvalmistukseen, ei brändin omaan päätökseen lopettaa tuotetta.)
Kotimaisia brändejä, jotka valmistavat tuotteensa tällä mallilla:
Smuuti Skin (tai ainakin olen ymmärtänyt, että Smuutin tuotteet kustomoidaan heidän toiveidensa mukaisesti. Voi toki olla, että he käyttävät myös mallia 2c).
Tämä malli on brändeille kaikkein edullisin, ja kulkee nimellä ”white label”. Siinä missä private label -mallissa tuote kustomoidaan eksklusiivisesti yhdelle brändille, white label -mallissa tuote on geneerinen ja lukuisten brändien käytössä. Kukin brändi vain laittaa tuotteseen oman etikettinsä – siitä nimi white label.
White label -tehtaalla on valmiit katalogit erilaisia tuotereseptejä, joista asiakasbrändi valitsee mieleisensä. Joskus white label -tuotteeseen saattaa saada vaihdettua tuoksun tai värin, mutta aina ei tätäkään vaihtoehtoa ole tarjolla.
White label -tuotteita valmistetaan todella suurina volyymeina, mikä mahdollistaa tehtaalle edulliset raaka-ainehankintahinnat - ja sitä myöten edulliset ostohinnat asiakasbrändille.
White label -valmistuksessa reseptin omistajuus on aina tehtaalla. Jos tehdas menee nurin, asiakas menettää tuotteensa ja reseptinsä
Kotimaisia brändejä, jotka valmistavat tuotteensa – tai osan tuotteistaan - tällä mallilla:
Saaren Taika, Pirkka, Lavliér.
Jotkin white label -sopimusvalmistajat myyvät tuotteita myös ilman alaostorajaa, mikä tarkoittaa, että asiakas voi halutessaan tilata vaikka vain yhden tuotteen.
Hyödynsin itse tällaista tehdasta, ja tilasin joululahjoiksi omalla leikkimielisellä Sanning-brändilläni varustettuja ihon- ja hiustenhoitotuotteita 😍 (Keksin Sanning-brändin Formula Botanican lopputyöhöni ☺️)
Ja kappas - huomasin, että parikin tilaamistani tuotteista on myös suomalaisen Lavliérin valikoimassa, kuten tämä peptidi-seerumi. ;) Pullokin on ihan samannäköinen, ja inci identtinen. Myös tilaamani "bioretinoli" -öljyseerumi on myynnissä Lavliérilla.
White label -toimintamallissa ei ole mitään väärää, se on erittäin yleistä ja white label -tuotteita on tarjolla laadullisesti "Pirkasta luksukseen". White label ei siis tarkoita heikkoa laatua. Tällaisen valmistuksen ainoa huono puoli on juuri tämä - kun myyt white label -valmisteisia tuotteita, sama tuote voi löytyä miltä tahansa muultakin brändiltä. Kuten nyt vaikka Sanningilta. 😊
Sopimusvalmistusta harjoittavia tehtaita on monenlaisia. Osa tekee tuotteita pelkästään muille brändeille, suomalainen esimerkki tällaisesta on Loviisassa toimiva Teampac (valmistaa muuten todella monet sinun sekä minun käyttämät kosmetuotteet ☺️). Hämeenlinnalainen Vitae Clean on tunnettu monista luonnonkosmetiikkatuotteistaan, myös he tekevät tuotteita pelkästään muille. Vitae tekee tuotteita mm. Saaren Taikalle - nyt kun ST viimein päätti kohun jälkeen alkaa valmistuttaa tuotteita myös Suomessa. Sitten on tehtaita, jotka tekevät oman talon brändin tai brändien tuotteita ja sen ohella myös sopimusvalmistusta, esimerkkinä Berner ja Kiilto.
Nyrkkisääntönä: mikäli jollakin brändillä on oma tehdas, he hyvin usein valmistavat tuotteita myös muille. Tehdas on iso investointi, ja kun se on tehty, on yritykselle täysin järkevääkin tehdä myös sopimusvalmistusta.
Tätä juttua varten haastattelemani kosmetiikan kemisti kertoo, että huomattavasti harvempi tehdas on halukas sopimusvalmistukseen siten, että resepti tulee asiakkaalta itseltään, kuin private/white-label valmistukseen. Kun resepti tulee asiakkaalta, tehdas joutuu hankkimaan tietyt uutteet tai emulgaattorit erikseen juuri tälle asiakkaalle, ja se aiheuttaa tietysti extravaivaa. Tehtaalle on yksinkertaisesti helpompaa, kun voidaan käyttää heillä valmiiksi olevia raaka-aineita, eli tehdään tuote tehtaan valmiiden sabluunoiden pohjalta.
Loppukaneetti:
Kosmetiikan kemian nörttinä arvostan eniten brändejä, jotka kehittävät tuotteensa itse. Tällainen yrittäjyys pitää sisällään muutakin kuin vain kaupallisen idean (jolla silläkin voi pötkiä hyvin pitkälle! Smuuti - I'm looking at you..!): se sisältää laajempaa intohimoa ja syvempää kiinnostusta kosmetiikkaa kohtaan.
Tuotekehitys vaatii aivan valtavasti kosmetiikan raaka-aineiden tietotaitoa, ja se on valuuttaa, jota tällä alalla arvostan. Moni meistä osaisi keksiä jonkin myyvän idean ja purkittaa sen söpöön purkkiin - mutta kuinka moni meistä osaisi itse suunnitella ja kehittää toimivan aurinkovoiteen, juonteita silottavan herkän ihon seerumin tai takut selvittävän hiustenhoitoaineen?
Puhumattakaan siitä, että jotkin brändit vielä tekevät omaa tutkimustyötä. 🥳 👏 Sellaisia brändejä ovat luonnonkosmetiikan alalla esimerkiksi Novexpert ja Dr. Hauschka ja normikosmetiikan alalla L'Oreal, Beiersdorf, Pierre Fabré ja Korres.
*
Olivatko nämä erilaiset kosmetiikan valmistusmallit teille tuttuja? Onko valmistustavalla teille merkitystä - oma tuotekehitys, kustomoitu ulkoistaminen vai täysin white label, onko väliä?
22 comments on “White label, private label, OBM jne – miten kosmetiikkaa valmistetaan?”
Kiva, että avasit tätä- koska vaikka brändi vakuuttaisi keksineensä tuotteet itse, niin sehän voi olla vain markkinointipuhetta. Paljonkin uutta minulle.
Kyllä. Moni white label -tuotteita myyvä yritys saattaa mainonnassaan antaa ymmärtää, että tuotteet ovat omia innovaatioita.
Hei Sanni ja lukijat,
kiitos kun avasit tätä kosmetiikan valmistamista.
Olemme tehneet vuodesta 2018 pääsääntöisesti luonnonkosmetiikkaa eri brändeille.
Harvemmin asiakkaalla on oma resepti, tosin niitäkin on muutamia vuosien aikana ollut.
Meillä on white label -tuotteet juurikin sellaisia, joissa valmista reseptiä voidaan muutamilla yksityiskohdilla muuttaa.
Private label taas tehdään alusta lähtien, asiakkaan toiveiden mukaan.
Kaikki eivät halua avata sopimusvalmistajan roolia omissa tuotteissaan.
Kosmetiikkatuotteiden vaativuus lisää myös tuotekehityksen vaatimuksia. Silloin on hyvä tehdä yhteistyötä osaavan tehtaan kanssa.
Suomessa on upeita, kansainvälisen tason brändejä ja toivon kaikille menestystä 💐
Hyvää Joulun odotusta 🎁🎄
Ystävällisin terveisin
Anu Ruohosto
tuotekehityskemisti
Vitae Clean Cosmetics Oy
Kiitos tästä kattavasta, selkeyttävästä ja mielenkiintoisesta jutusta. Syvä kiinnostuksesi kosmetiikan maailmaan välittyy.
Olipas mielenkiintoista, nyt alkoikin kiinnostamaan nämä suomalaiset tehtaat ja tuotteet joihin viittasit: mitkä tuotteet löytyy monen kosmekaapista?...
Joskus yritin selvittää kuka teki Lidl puhdistusvaahtoa millä oli allergia ja astmaliiton suositukset, mutta en löytänyt. Tiedätkö miten Lidl tuottaa omat tuotteensa?
Mutta todellakin haluaisin tuotteet joissa olisi minun oma logo tyyliin Sanning :)
Samalla mietin kuinka meitä kuluttajia vedetään höplästä markkinointilupauksilla - sama tuote, eri etiketti ja eri hintalappu 🤭
Jatkan vielä, mulla oli mennyt ohi sun opiskelut muutama vuosi sitten. Onnea valmistumisesta! Ja oikeesti, Sanni, tee oma sarja myyntiin - Ruohonjuureen? Teethän? ❤️
Kiitos Anna. ☺️
Olen joskus kauan sitten tätä pyöritellyt mielessä, mutta markkinoilla on jo niin hyviä tuotteita, että en pystyisi kyllä tuomaan mitään uutta tähän sceneen... 🙈 Mutta kommenttisi lämmittää mieltä, kiitos Anna 🥰❤️
White label, ilman muuta. Ainakin kosmetiikan osalta, siis. Olen jo pitkään miettinyt, että kaikki saksalaisten markettiketjujen omat luonnonkosmetiikkasarjat (Lidl, DM, Rossmann) tulevat samalta sopimusvalmistajalta, niin samankaltaisia ne ovat. Kaikki Lidlin brändätyt "oman talon" elintarvikkeet ovat myös white/private label -tuotantoa. Lidl solmii eri maiden markkinoilla private label -sopimuksia paikallisten sopimusvalmistajien kanssa. Suomessa tällainen soppari on esim. Lidlin Pohjolan Meijerin -tuotteiden taustalla.
Jep. Tätä on kosmetiikan maailma - mutta samaa harjoitetaan monilla muillakin kulutushyödykkeiden aloilla. Eri brändien huonekalut esimerkiksi tulevat usein samalta tehtaalta. Ostin itse white label -valmistetut tuolit asuntooni, ja tajusin vertailla eri lafkojen tuoleja & hintoja, jolloin sain samat tuolit halvimpaan hintaan:
https://karkkipaivablogi.com/2022/04/ruokapoytaonnea-ja-sama-tuoli-139-tai-239-euroa/
🥳
Kiitos, mielenkiintoinen postaus, opin paljon uutta!
Arvostan myös itse sellaisia brändejä, jotka kehittävät reseptin itse. Esim Katja Kokkoa. Jotenkin omalla kohdallani toimii jopa brändiä vastaan, jos on ”vain” idea ja sitten joku ammattilainen hoitaa homman. Tuotehan voi olla vaikka kuinka hyväkin, mutta tuollainen Ideasta parissa kuukaudessa markkinoille -tyyppinen lähestyminen ei resonoi, kun tarjontaa on niin paljon.
Sit ne on kans ihan hohhoijaa-kamaa, jossa joku kertoo, että sarjan kehittäjällä itsellään on ollut ihon kanssa haasteita ja on pitänyt kehittää oma tuote. Sit se tuote on kuitenkin pahimmillaan just joku tuollainen white label. 🙄
Todella mielenkiintoinen postaus!
Erityisesti yllätti tuo, että joltain tehtaalta voi ostaa tuotteita periaatteessa kuka vaan. Pidin paljon Sanning-brändistäsi :)
Mites nämä menevät hiustuotteiden puolella? Esimerkiksi Ylöjärvellä oleva Sim Finland, tekevätköhän valmistusta muillekin?
Tekee kyllä. Esim. Pirkan Argan-tuotteet (onkohan ne vielä myynnissä..?) olivat SIMin valmistamat, ja muistelen, että jopa resepti oli ihan sama.
Olipa mielenkiintoinen postaus, ihan uutta tietoa tämä kaikki mulle. Ja kiinnostavaa myös kun kerroit että nämä samat lainalaisuudet pätevät myös esim huonekaluihin... Tästä lähtien osaankin etsiä ihan eri tavalla sitä halvinta vaihtoehtoa jos kalusteita tarvitsen 👍
Kiitos jälleen, tosi mielenkiintoinen infopaketti. Arvostan itse aina kriittisyyttä ja tiedonhankintaa, jotka auttavat tekemään tietoisia valintoja. Blogisi tarjoaa tähän tavalliselle tallaajalle helpon väylän ja arvostan työtäsi.
Itsellä kosmetiikkaan kuluu melko paljon rahaa ja käytän aikaa hankintojen suunnitteluun. Haluan tehdä valintoja, jotka sekä vastaavat arvojani ja joilla saan iholleni mahdollisimman paljon hyötyä. Minulle on tärkeää tukea pieniä toimijoita ja siksi vältän isoja monikansallisia brändejä. Haluan, että rahani menevät sille ihmiselle, joka työn tekee, sen sijaan että osaltani rahoittaisin jättikorporaation toimarin viidennen luksushuvilan.
Arvostan myös pienten brändien omistautuneisuutta omalle asialleen. Katja Kokko on itselle henkilö, jonka tuotteisiin ja ammattitaitoon luotan täysin. Omalle iholle nuo Yin Your Skinin tuotteet ovat ihan parhautta, ja Katjan gua sha -haasteessa opituilla hoidoilla tekee oikeasti ihmeitä. Plastiikkakirurgina toimiva kaverini kyseli, millä hoidan ihoani, jotta voi suositella asiakkailleen.(Puolisolle tarjoutui pistämään botoxia 😂 Rupesi käymään purkeillani sen jälkeen.) Ohjasin tohtorin tänne sinun blogiin ja Katjan sivuille ☺️
Oho, en ole tiennyt tästä. Tosi mielenkiintoista!
Kiinnostava postaus ja uuttakin opin! Noista Sanning-tuotteista, prosessista ja kenties hinnoistakin olisi kiinnostava kuulla lisää, toivottavasti innostut avaamaan aihetta blogissa.
Tuotteiden tilaaminen on todella helppoa: tuote valitaan verkkokaupasta ihan kuten "tavallinenkin" kosmetiikkatuote, sitten siihen saa suunnitella oman etiketin (jos haluaa, tuote voidaan myös toimittaa blankkona) ja sitten vain kassalle maksamaan, homma vie pari minuuttia.
Hinnat ovat todella halvat. Katsoessa white label -tehtaan hintoja, jotka heijastavat tuotteen raaka-aine- ja valmistuskuluja, hahmottaa paremmin, millainen osuus laadukkaankin tuotteen hinnasta tulee reseptiikasta ja taas millainen brändäyksestä, markkinointikuluista, logistiikasta jne. Ainesosien ja valmistuksen osuus hinnassa voi olla lopulta aika pieni. Tämä toki riippuu täysin siitä, valmistetaanko tuote isojen volyymien tehtaassa vai käsin pienellä tuotantolinjalla.
(Kaikki white label -tehtaat eivät muuten toimi tuollaiseen yleiseen verkkokauppa-tyyliin eivätkä tuotekatalogit ole julkisia, tässäkin on eroja. Mutta mitä pidemmälle white label -tehtaan tilausprosessi on automatisoitu, sitä alhaisemmiksi kulut saadaan, ja tämä on toki houkuttavaa white label -tehtaiden asiakkaille.)
On aika hauska ajatus, että kaksi aivan erilaista brändiä voi ostaa white label -tehtaalta saman tuotteen, ja toinen myy sen arkisena perukosmetiikkana marketissa ja toinen premium-tason luksustuotteena. Kumpikin brändi vain stailaa tuotteen eri tavalla. :)
Tässä on yksi syy siihen, miksi halpuus ei tarkoita huonoa laatua. Halpa tuote voi tulla samalta tehtaalta kuin naapuribrändin kalliimpi tuote ja on ainesosiltaan yhtä laadukas, toinen brändi vain on paketoinut sen eri tavoin.
Tosi mielenkiintoista. Kiitos tästä:)
Kiitos tästäkin kosmetiikkamaailmaa avaavasta tietoiskusta.
Tuohan olisi innostava lahjaidea, teettää oma 'brändi' valitulle lähipiirille... Paljonkohan tuo kustantaa per pakkaus? Miltä tehtaalta tilasit?
Muuten.. oletko tutustunut lähemmin Puhdas+ seerumeihin..? Firma on tullut tutuksi ravintolisillään, mm. kollageenilla.. mutta valikoimassa on myös useita eri seerumeita, myös ns. luksus-linja, jota nyt myydään heidän omassa verkkokaupassaan todella halvalla...
INCIt näyttävät hyvin lyhyiltä ja ytimekkäiltä, mutta ehkä tuollainen yhden kasviuutteen /antioksidantin 'täsmätuote' voi olla tehokas..
Hinnat vaihtelevat tuotteen mukaan, halvimmmat alle kympin, arvokkaimpien hintaa en pannut merkille (en jaksanut koko katalogia katsoa läpi), mutta useimmat tuotteet 10-15€ luokkaa. Tilasin tehtaalta nimeltä Self Named.
Vain sen verran, mitä seuraajani ovat niistä kyselleet. Ja niistä itse asiassa kysellään paljon. Luulin tuotteita pitkään white label -tuotannoksi, mutta näemmä Puhdas+ valmistaakin ihonhoitotuotteensa itse tehtaallaan Tuusulassa.
Pitäisi joskus perehtyä näihin paremmin. Jonkinlainen "halpistuotannon" fiilis näistä välittyy etenkin pakkausten suhteen, pakkauksethan ovat halvimpia mahdollisia pipettejä tarraetiketeillä. Mutta ainesosat ja koostumukset voivat olla hyviäkin. Ehkä tässä on jopa haettu jotain "Suomen The Ordinary" -vibaa, eli tehokkaita tuotteita halvasti tuotettuna...?
PS. Eikö tuollainen itse nimetty tuotesarja vaadi mitään rekisteröitymistä / rekisteröintiä tai edes patenttimaksun suorittamista? Kuitenkin Sanning on oma ideasi, joten kai sait yksinoikeuden sen käyttöön..? Miten tämä Suomessa (tai EUssa) menee .. eikö tuotenimistö kuulu immateriaalioikeuksien piiriin, vaikka reseptiikka olisi tehtaan omaisuutta?
Toki, jos aikoisin myydä näitä. :) Mutta tilasin vain joululahjaksi perheelleni.
Etikettiin voi painattaa halutessaan mitä vain, vaikka "NG:n Paras Käsisaippua". ☺️
Tuotteen nimi on osa brändäystä, eli brändin omistuksessa.
Onpa mielenkiintoista! Tämä on kiva tajuta, mutta niin kuin jossain kommentissa sanoitkin, monilla aloilla on ihan samaa toimintaa. Ja niinhän tämä menee kun emme enää tee itse käsin juuri mitään, ja sitten toiminnot on kasvaneet kasvamistaan, niin silloin tulee tämä tilanne, että itse tehty ei olekaan itsetehty. Toki ihmisten vaatimukset kasvavat myös, kun tajuaa miettiä, mistä ne raaka-aineet tulevat ruokaan, kosmetiikkaan vaatteisiin tai vaikka huonekaluihin. Ja sitten kun tiedostamme asioita, voimme ehkä tehdä valintoja oikeasti sen suhteen, mikä meille on tärkeää. Että valitsemme jotkut asiat hinnan perusteella ja toiset taas vaikka visuaalisen kauneuden tai tuotteen tuoksun perusteella.