Silmiini osui tuossa jokin aika sitten lääkäri-ystäväni luona Duodecim-lehden artikkeli ikääntyvän ihon hoidosta (vuodelta 2024). Minulla on tapana selailla ystäväni luona hänen vanhoja Duodecim-lehtipinojaan, ja aina välillä sieltä löytyy jotain minunkin alaani liittyvää kiinnostavaa. :)
Artikkelin otsikko on Ikääntyvän ihon muutosten ehkäisy ja hoito ja sen ovat kirjoittaneet tohtorit Pilvi Riihilä, Jaakko Knuutila ja Veli-Matti Kähäri Turun yliopistosta ja Turun yliopistollisesta keskussairaalasta. Artikkeli on vertaisarvioitu, eli se on ihan ehta tieteellinen julkaisu. (Ei sillä että epäilisin, että Duodecimissa muuta julkaistaisiinkaan. 😅)
Artikkeli on julkinen ja sen voi lukea täällä.
Oli todella mielenkiintoista tarkastella tällaista aihetta lääketieteen näkökulmasta laadittuna.
Otsikkohan kuulostaa todella herkulliselta (etenkin meille ihonhoidosta kiinnostuneille nelikymppisille!), mutta aiheen käsittely eroaa merkittävästi siitä, millä tavoin sitä käsitellään mediassa, kosmetiikkateollisuudessa tai ihan vain tavallisten ihonhoidosta kiinnostuneiden keskuudessa.
Käsittelyn eron voi kiteyttää kahteen asiaan:
1. kaupallisuuden puute = ei olla myymässä ihme-eliksiirejä, vaan todetaan fysiologisia ja tieteeseen perustuvia faktoja.
2. laajemman näkökulman puute = artikkelin näkemys ihonhoitovoiteista on hyvin kapea, ja kommentit (väitteet) perusvoiteiden koostumuksista ovat paikoin niin kapeita, että ne eivät mielestäni täysin oikeaoppisesti kuvaa perusvoiteita tuoteryhmänä.
Joka tapauksessa artikkeli oli selkeässä faktapohjaisuudessaan kiinnostava, ja ainakin siinä kävi selvästi ilmi perusasiat ihon ikääntymisestä sekä myös siitä, millä peruskeinoilla ikääntymismuutoksia voi ihossa ehkäistä ja hidastaa.
On virkistävää lukea "anti-age"-ihonhoitoartikkeli, josta on riisuttu kaikki kaupallisuuteen liittyvät elementit eikä yritetä perustella kalliiden anti-wrinkle-tippojen tarpeellisuutta.
Vaikka en ole ihan samaa mieltä siitä, riittääkö perusvoide tosiaan kaikille ja onko se paras voide hidastamaan ikääntymismuutoksia, artikkelissa olivat perusasiat kohdallaan.
Erityisesti minua ilahdutti nähdä, että tohtorit korostivat happaman pH:n ihonpuhdistuksen tärkeyttä ja toivat esiin sen, mistä saippuanvalmistajat vaikenevat visusti, mutta mikä on biologinen fakta: emäksisyys altistaa ihon tulehdukselle. Seikka, josta ei pääse yli eikä ympäri, vaikka kuinka kääntelisi söpöä käsintehtyä saippuapalaa edessään. Aito sappua on emäksinen.
Yksi asia tuotti artikkelissa lievän pettymyksen. Otsikko on Ikääntyvän ihon muutosten ehkäisy ja hoito ja artikkeli on 7 sivua pitkä. Näistä vain sivut 6 ja 7 käsittelevät otsikon aihetta. Sivuilla 1-5 puhutaan yleisesti ihon ikääntymisestä ja millä tavoin se ilmenee. Ehkäpä artikkelissa olisi voinut omistaa vähän enemmän sivutilaa otsikon aiheelle.
Artikkelin viisi ensimmäistä sivua keskittyvät kuvailemaan ihon ikääntymisen kahta eri muotoa ja niiden kliinisiä piirteitä. Ihon ikääntyminen voidaan jakaa kahteen muotoon, sisäiseen ja ulkoiseen. Tämä lienee monelle Karkkipäivänkin seuraajalle tuttua puuroa? :)
🔸Sisäinen eli kronologinen ikääntyminen tapahtuu kaikkialla ihossa ja on seurausta ihon luontaisten korjaus-, suojaus- ja kosteutusmekanismien hidastumisesta. Siihen ei juuri voida vaikuttaa. (Käytännössä voit vaikuttaa tähän eniten elintavoilla, eli tarjoamalla iholle hyvän pohjan ylläpitää normaaleja toimintojaan. Tupakoimattomuus, vähäsokerisuus ja monipuolinen, antioksidanttirikas ruokavalio tukevat ihon kuntoa.)
Kronologisen ikääntymisen aiheuttamia näkyviä muutoksia ihossa ovat kuivuminen, hienojakoiset juonteet, asteittainen ihon oheneminen sekä ihon löystyminen. Kronologisiin ikääntymisen merkkeihin kuuluvat myös kirsikkaluomet ja rasvaluomet. (Hep! Allekirjoittanut voi todeta ihossaan näitä kaikkia.)
🔸Ulkoinen ikääntyminen johtuu ympäristötekijöistä, joista tärkein on auringon UV-säteily. Muita ihon ikääntymiseen vaikuttavia ulkoisia tekijöitä ovat mm. tupakointi ja ilmansaasteet.
Ulkoisen ikääntymisen merkkejä ihossa ovat syvemmät ja karkeammat rypyt, kimmoisuuden väheneminen sekä värimuutokset kuten punoitus, hyperpigmentaatio, lentigot eli maksaläiskät ja telangiektasia eli laajentuneet hiusverisuonet ihon pinnassa.
Ulkoista ikääntymistä voidaan ehkäistä, ja artikkelin "hyvä uutinen" oli myös se, että ulkoisen ikääntymisen aiheuttamia muutoksia voidaan jossain määrin myös kumota. 👏
Artikkelissa suurimman palstatilan ikääntyvän ihon hoidossa saa kuivan ihon hoito. Eikö ole kiinnostavaa? :) Kun media tai kosmetiikkateollisuus - tai me tyypit somessa - puhumme ikääntyvän ihon merkeistä, puhumme rypyistä, heleyden puutteesta, velttoudesta ja pigmenttiläiskistä. "Kuivuutta" harva liittää ensisijaiseksi ikääntyneen ihon huolenaiheeksi tavis-piireissä. Lääketieteessä se on kuitenkin merkittävin ikääntyneessä ihossa hoidettava asia, ainakin tämän artikkelin perusteella.
Voin kertoa, että 'heleyden puutteesta' ei artikkelissa mainita sanaakaan..! 😅 Tämä ilmaisu lieneekin ennen kaikkea kosmetiikkateollisuuden keksimä markkinoinnin tukena käytettävä termi. Toki iho oikeastikin muuttuu iän myötä vähemmän valoa heijastavaksi eli sameammaksi, mutta lääketieteelliseltä kannalta tälle "huolelle" ei ole tilaa. Ymmärrän tämän hyvin, eihän se varsinaisesti ole hoitoa vaativa asia, pelkästään esteettinen. Samasta syystä artikkelissa ei myöskään puhuta ryppyjen hoidosta.
*Ihoa kosteutetaan perusvoiteilla
*Jos iholla on ihottumaa ja punoitusta, käytetään kortisonivoidetta tai kalsineuriinin estäjiä
*Ihon pesutekniikassa tulisi suosia happamia ja alkoholittomia pesunesteitä
*Suosi viileämpiä suihkuja ja jos iho on oikein kuiva, harvempia pesuvälejä
*Lisää kotona ilmankosteutta
Artikkelissa ihon vesikosteuttaminen toteutuu levittämällä perusvoide pesun jälkeen kostealle iholle, jolloin voiteen sisältämät humektantit ja okklusiivit lukitsevat pesun jättämät vesimolekyylit ihoon. Eli ei mitään kasvovesiä, seerumeista puhumattakaan!
Hienoa, että vesikosteus ylipäänsä mainitaan artikkelissa edes tämän verran. Artikkeli ei puhu varsinaisesti 'vesikosteudesta' vaan siitä, että perusvoiteen sisältämä kosteus imeytyy ihoon paremmin heti pesun jälkeen. Tämä on aivan totta, mutta siinä siivellä ihoon tallettuu myös sen kipeästi tarvitsemaa vettä. Jos levittäisit aina voiteet kuivalle iholle, ihostasi jäisi uupumaan tärkeä kosteuden elementti.
Artikkelissa mainitaan happaman pH:n tärkeys kahdessa kohtaa: sivulla 2, kun puhutaan ikääntyneen ihon kuivumisesta sekä sivulla 7, kun annetaan suosituksia toimenpiteistä ihon kuivuuden lievittämiseksi.
Sivulla 2 kerrotaan, että iän myötä ihon kolesterolisynteesi vähenee (= ihon omien rasvojen tuotanto vähenee), ja mainitaan, että toimiakseen optimaalisesti lipidisynteesi tarvitsee happaman ympäristön. (Juuri siksi ihomme luontainen pH on noin 4,5).
"Lipidisynteesin enstyymien toiminnan kannalta paras pH-arvo on tyypillisesti 5". "Iäkkään ihon pH tyypillisesti suurenee, mikä altistaa ihoinfektioille ja johtaa ihon tulehdukseen."
Sivulla 7 suositellaan ihon pH:n tasapainon tukemiseksi "hieman happamia alkoholittomia ja mietoja hajusteettomia pesunesteitä".
Oppi, jonka tästä voi viedä käytäntöön: käytä vain happaman pH:n (lähellä vitosta) puhdistusaineita. Älä käytä saippuaa.
Extravinkki: vedettömillä puhdistustuotteilla kuten öljy- ja balmiputsareilla ei ole lainkaan pH:ta --> eivät kajoa millään tavoin ihon omaan, luontaiseen pH:hon. 👌
Artikkelissa ihon hoidon kulmakiveksi nostetaan perusvoiteet. Ja kyllä, ihon kosteuttaminen ON "anti-age-"hoitoa, sillä jo pelkästään hyvä kosteustasapaino auttaa hidastamaan ikääntymisen merkkejä kuten sameutta, kuivuutta ja pintajuonteiden erottuvuutta.
Siitä voidaan sitten olla montaa mieltä, millainen kosteutus on se tehokkain kosteutus, ja onko perusvoide sitä.
Mielenkiintoisesti, artikkelissa mainitaan, ettei "perusvoiteiden rasvojen ja keramidien tehon ihon kuivuuteen ole osoitettu olevan muita perusvoidepohjia parempi". En ole varma, mitä kirjoittajat tarkalleen ottaen tässä yhteydessä tarkoittavat 'perusvoiteiden rasvoilla' ja 'muilla perusvoidepohjilla', sillä jokaisessa perusvoidepohjassa on tietysti jotain rasvoja, jotta syntyy voide. Ehkä he kuitenkin tarkoittavat aitoja / ihoidenttisiä rasvoja vs. ei-aitoja rasvoja kuten rasva-alkoholeja.
Väitteen keramidien ym. tehosta kirjoittajat perustavat vuonna 2015 julkaistuun artikkeliin Clinical effectiveness of moisturizers in atopic dermatitis and related disorders: a systematic review.
Tämä nyt on vain ei-akateemisen ihonhoidosta jotain tietävän ihmisen näkemys, mutta ihmettelen, että yhden julkaisun perusteella todetaan jonkin "epärasvan" hoitavan ihon kuivuutta yhtä hyvin kuin ihoidenttisten lipidien.
Lisäksi mieleni tekee huomauttaa, että kyseinen julkaisu käsitteli perusvoiteiden tehoa atooppisen dermatiitin hoidossa. Atooppinen ekseema ei sentään ole synonyymi kuivuuden kanssa, ja mielestäni tässä mentiin ehkä vähän sivuraiteelle, kun artikkeli kuitenkin käsittelee ikääntyvän ihon muutosten (kuten kuivuuden) hoitoa.
Tässä on apteekkiklassikon, Suomen varmasti myydyimmän perusvoiteen Aqualan L:n ainesosaluettelo. Se ei sisällä yhtäkään ihossa luontaisesti olevaa ainetta, poislukien humektantti glyseroli. Tämä voide voi kyllä pehmentää ihon pintaa sekä ehkäistä kosteuden haihtumista, mutta se ei vahvista ihon lipidimatriisia, ei hillitse ihon tulehdusta eikä tue ihon mikrobiomia. Se on vain ihon päälle levittyvä "laastari".
Minun on hyvin vaikea nähdä, miten tämän tyyppinen voide voi parhaalla tavalla tukea ikääntyvän ihon toimintoja.
Perusvoiteita on nykyään monenlaisia, ja onneksi tarjolla on myös Aqualania laadukkaampia tuotteita. Tätä nykyä perusvoiteillakin VOI siis saada monipuolisempaakin ihoa vahvistavaa hoitoa, kun valitsee oikein. :)
Itse lisäisin kuitenkin perusvoiteeseen aina vähintään linolihappo-pitoista kasviöljyä (Omega-6), sitä ei juuri perusvoiteissa näe. Linolihappo on erittäin tärkeä komponentti ihon suojamuurissa.
Mennään sitten siihen (ainakin meikäläiselle) kaikkein kiinnostavimpaan artikkelin osuuteen: eli miten ehkäistä ja korjata valovanhenemista. Juuri valosta (UV-säteilystä) johtuu suurin osa ulkoisista ikääntymismuutoksistamme. Myös tupakansavu ja saasteet vaikuttavat, mutta UV on kaikkein merkittävin.
Tylsää kyllä, tämä osuus artikkelissa oli kaikkein lyhin. Tulee houkutus päätellä, että ehkä lääketieteellisestä näkökulmasta valovanhenemisen ehkäisy todella on näin yksinkertaista ja keinot voidaan kiteyttää yhden palstan pituuteen. Ja ne keinot ovat: auringolta suojautuminen ja A-vitamiinivoide.
Yllä näkyvät tärkeimmät pointit.
⛱️ Suojaa iho auringolta varjolla, vaatteilla sekä vähintään SPF 50 -tason aurinkovoiteella
⛱️ Vältä solariumia, tupakointia ja ilmansaasteita
⛱️ Valovaurioita voidaan korjata tretinoiinivoiteella (reseptilääke), joka vähentää pigmenttimuutoksia ja lisää kollageenin määrää ihossa
⛱️ Ja: myös retinolin on osoitettu lisäävän kollageenisynteesiä luonnollisesti ikääntyneessä ihossa
Tuo viimeisin oli mielenkiintoinen lisä! Artikkelissa on erikseen mainittu, että myös retinoli (joka on miedompaa kuin reseptivahvuuden A-vitamiini) parantaa ihon kollageenisynteesiä. Muistan, että esimerkiksi Matti Hannuksela vielä torppasi retinolin vuonna 2009 julkaistussa kirjassaan, ja sanoi ainoastaan tretinoiinin voivan "nuorentaa" ihoa. Mitähän mieltä Hannuksela on nykyään? ☺️
🌞 Auringon aiheuttama ihon ennenaikainen vanheneminen johtuu siitä, että UV-säteily aktivoi iholla kollageenia tuhoavia entsyymejä (MMP:itä). Tämä tapahtuu kahta reittiä: UVA-säteet vaikuttavat ihon syvissä kerroksissa ja UVB-säteet ihon pintakerroksissa. Lopputuloksena ihon tukirakenne rappeutuu.
Jos muistissanne on vielä jotain mun antioksidanttijoulukalenterista, niin siellähän kerroin useankin antioksidantin kykenevän hillitsemään MMP:in toimintaa ja täten suojaamaan kollageenia. 🙂 Mutta Duodecimin artikkelissa antioksidanteilla ei ole minkäänlaista sijaa. Olisipa mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä artikkelin kirjoittaneet tohtorit todella ovat antioksidanteista ihonhoidossa.
Voihan olla, että antioksidanteilla ylipäänsä ei ole sijaa lääketieteessä..? 🤔 Jos tätä lukee joku ihotautilääkäri, saa kommentoida, onko näin. Tiedän, että teitä on myös seuraajissani. :)
Artikkelin kautta muuten opin viimein, mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan valovaurioilla (ainakin lääketieteellisesti). Tavanomaiset rypyt eivät kuulu valovaurioihin.
*Valoelastoosi (iho paksuuntuu, muuttuu kellertäväksi ja iholla esiintyy syviä ryppyjä)
*Solaarilentigot (pigmenttiläiskät)
*Favre-Racouchot'n oireyhtymä (komedoja silmien ympärillä)
*Civatten poikiloderma (epäsäännöllinen pigmentti ja telangiektasiat kaulan sivuilla ja rintakehän yläosassa)
*Aktiininen purppura (kämmenselkien ja ekstensorisen kyynärvarren mustelmat)
*Idiopaattinen hypomelanoosi (vaaleat, pigmentittömät läiskät ihossa)
Kuvia näistä on nähtävissä Duodecim-artikkelin pdf-versiossa.
Tajusinpahan samalla, että minulla on idiopaattista hypomelanoosia. Olen jo vuosia ihmetellyt, mitä ovat säärissäni olevat valkoiset laikut. Nyt ne saivat nimen. Ja selvisi, että niitä tulee lähes kaikille jossain vaiheessa.
Rypyt, joita pyrimme hoitamaan kosmetiikalla, voivat nekin totta kai olla UV-säteilyn vauhdittamia ja voimistamia, mutta varsinainen valovaurio on eri asia. Valoelastoosi, jossa iholla esiintyy syviä ryppyjä, näyttää aivan erilaiselta kuin "perusrypyt".
Tässä vielä artikkelin ydinasiat.
Lopulta aika selvää pässinlihaa useimmille meistä, eikö? :) Kosteutus, vahvistaminen ja UV-suoja ovat ihonhoidon peruskiviä, oli kyseessä sitten nuori tai vanha iho.
Se, millä ihoaan kosteuttaa (pelkkä perusvoide suihkunkostealla iholla vai kasvoveden, seerumin, öljyn ja elegantin, ihoidenttisiä lipidejä pursuavan voiteen yhdistelmä) onkin sitten oman debatin arvoinen aihe. 😊
Millaisia ajatuksia lääketieteellinen näkemys ihon ikääntymismuutosten hoidossa teissä herättää?
Jutun kuvat ovat omiani sekä Unsplash-kuvapankista.
3 comments on “Lääketieteellinen näkökulma ikääntymismuutosten hoitoon”
Kiitos tämän artikkelin jakamisesta! En ehtinyt vielä tuota alkuperäistä artikkelia lukea, ja pitää lukea sunkin kommentit uudestaan ajatuken kanssa läpi, sen verran mielenkiintoinen aihe. Tieteellisissä artikkeleissa kuuluu aina pohjustaa aihe juurta jaksaen, ja usein tosiaan otsikko viittaa vain hyvin pieneen osaan artikkelista, mikä on kai vastoin sitä, mitä otsikoinnista opetettiin äikän tunneilla.
Mä ymmärsin ton kohdan "perusvoiteiden rasvojen ja keramidien tehon ihon kuivuuteen ole osoitettu olevan muita perusvoidepohjia parempi" että keramidien tehoa ei ole osoitettu, mutta ehkä siinä tarkoitettiin myös lisärasvoja. Todella surkeasti sanoitettu lause, ja ainakaan omasta mielestäni siinä ei ole oikein mitään järkeä, pitää katsoa onko siinä enemmän järkeä, kun lukee koko artikkelin.
Rehellisesti sanottuna mulle henkilökohtaisesti tulee tunne tästä koosteesta, että artikkeli on aika pintaraapaisu kuivan ihon hoitoon, ja korostaa mun kokemusta siitä, että lääkäreillä on joku ihmeen pakkomielle perusvoiteista, ja muu kosmetiikka on vaan turhaa hömppää, vaikka todella monilla ainesosilla on _tutkittua hyötyä_ sekä ikääntymismuutosten ehkäisyssä, että kuivan ihon hoidossa.
Toi idiopaattinen hypomelanoosi oli tosi kiva knoppitieto, oon kans ihmetellyt valkosia laikkujani!
En käytä enää ns perusvoiteita lainkaan. En ole huomannut niillä mitään lisäarvoa iholle. Täysin mitään sanomattomia. Juurikin niin kuin mainitsit, ne ovat vain laastari iholle.
Mielenkiintoinen artikkeli, mutta eipä yhtään yllätä lääketieteen lähestymistapa ikääntymismuutoksiin. Itse kärsin podista, ja oon huomannut että hoitoloiden kosmetologeilla, ihotautilääkäreillä ja luonnonkosmetiikkaan perehtyneillä ammattilaisilla on kaikilla täysin erilainen lähestymistapa tähänkin. Itse alotin aikanaan hoitamaan podia Laponilta saamillani vinkeillä, kun ajattelin että testaan eka ”kevyempää” lähestymistapaa ennen reseptivoiteisiin siirtymistä. Lisäksi luonnonkosmetiikkaa pitkän aikaa käyttäneenä tuntui kamalalta ajatukselta siirtyä käyttämään ihotautilääkärin suosittelemaa perusvoidetta😅 Sain silloin podin rauhottumaan Laponien tuotteilla, niitä on käytössä edelleen ja palaan heidän yksinkertaistettuun rutiiniin jos pod alkaa temppuilemaan :)