Hei ja anteeksi tällainen pätkäpostaus mutta luin tämän artikkelin juuri äsken ja haluan saman tien jakaa sen koska se on niin hyvä.
(Artikkelin lukeakseen täytyy olla HS:n tilaaja mutta HS:n sivulla on parhaillaan "Lue digi-lehteä ilmaiseksi kaksi viikkoa" -tarjous ja sitä kautta pääsee lukemaan ei-tilaajakin.)
Saara asenteineen on aina ollut mun suosikki-ihmisiä (ja yksi syistä miksi itse muinoin inspiroiduin aloittamaan oman kauneusblogin) ja yllätyin kun luin millaisia paineita Saara oli kokenut kauneusbloggaajavuosinaankin. Tulin jälleen kerran surulliseksi siitä, millaisiin asioihin (kauneus)kulttuurimme meitä painostaa... Tai minkä koemme jollain nyrjähtäneellä tavalla välttämättömäksi jotta kelpaamme, vaikka kuinka sisimmässämme tietäisimme että todellakin kelpaamme ja olemme ihan mahtavia tyyppejä sellaisina kuin olemme.
(En viitsi Hesarin sivulta tähän kuvaa ottaa niin laitoin ekana omasta arkistostani löytyneet Saara-aiheiset kuvat...)
Saara on puhunut ulkonäköpaineista julkisuudessa aiemminkin, mutta tällä kertaa myös kauneusbloggaajan näkökulmasta.
Voi että tuo juttu herätti minussa ihan valtavasti dialogia (jollaista olen pyöritellyt päässä niin monet kerrat) ja tästä riittäisi ihan älyttömästi kirjoitettavaa. Ehkä palaan aiheeseen jossain vaiheessa laajemman pohdiskelun muodossa.
Helsingin Sanomien artikkelista (Hanna Syrjälä / HS):
"Lisää ripsiä pikselityökalulla. Hoikempi vyötärö ja silmät samanparisiksi.
Sellaisia toimia 18-vuotias Saara Sarvas teki omakuvilleen kuvankäsittelyohjelma Photoshopilla. Kun kuvat ovat valmiit, hän latasi ne Suosikki-lehden sivulla olevaan Tiptoes-blogiinsa."
(...)
"Sarvaksen mukaan moni tavoittelee hyvää ulkonäköä ajattelematta, mitä se edes tarkoittaa. Jos asiaa pysähtyy miettimään, saattaa yllättyä.
Usein se tavoiteltu kauneus tarkoittaa sitä, että näyttää pantavalta, siis seksuaalisesti viehättävältä. Moni laittaa itsestään nettiin kuvia, jollaisilla eläinmaailmassa yritettäisiin saada lisääntymiskumppani.”
Kauneuden tavoittelu on omanlaistaan huippu-urheilua. Siinä vain ei pääse koskaan maaliin. Mikä edes on maali? Sekö, että joku tuntematon kehuu kauniiksi ja ihmiset, joiden et halua lähestyvän seksuaalisesti, lähestyvät?”
Niinpä.
Palaan tähän vielä.
Ja siis ihana Saara!
23 comments on “Tosi hyvä artikkeli: Saara Sarvas puhuu HS:ssa ulkonäköpaineista”
Palaa! Mä olen valitettavasti vanha tilaaja (en siis tilaa nyt), joten en pääse lukemaan artikkelia. Saara on kyllä huippu, upeaa, että tätä teemaa nostetaan noin suorin sanoin esille. Ihan järkyttävää, miten pienet lapset joutuvat nykyään hirveisiin ulkonäköpaineisiin, eikä heillä ole mitään edellytyksiä opetella immuuniksi niille tai kyseenalaistaa, miksi sitä täydellistä ulkonäköä pitää tavoitella. Siitä on vaikeaa oppia pois. Hullun yhteiskuntamme eräs karmea ilmenemä. Mainosihmiset taas keksineet yhden tavan muokata ja hyödyntää inhimillisyyttämme... Huoh. Toivottavasti sinultakin tulee pohdintaa aiheesta!
Olipas ihana juttu! Saara on kyllä niin mahtava.<3 Kunnioitan valtavasti kaikki body positivity -tyyppejä. Olisipa itsekin noin rohkea!
Tein tosin sen virheen, että luin kommentit jutun alla. Hesarin kommenttikenttä on aina karsea kokemus, myös tällä kertaa. :/
Ihan samaa olen miettinyt. Siis tuota, että miksi on tärkeää näyttää tyrkyltä, pantavalta. Sitten tosiaan otetaan kuvia ja jaetaan niitä ja ihmetellään, kun kaiken maailman sedät tulee ehdottelemaan ja kyselemään puhelinnumeroa. Haloo... Olen ehdottomasti sitä mieltä, että minihameessa liikkuminen ei lievennä raiskaajan rangaistusta (naurettavaa), mutta voisihan sitä nyt vähän kuitenkin miettiä, mitä maailmalle itsestään jakaa. Onko se pantavuus oikeasti jokin ihmisen mitta?
Ihmettelin muinoin venäläisten kanssasisarten tapaa otattaa itsestään matkoilla kuvia. Niissä oli jo silloin tämä sama tyrkkyidea. Se oli suomalaiseen silmään hyvin outoa. Siihen aikaan kuvia ei vielä saatu jaettua nettiin. Nyt tämä outo tapa on normaalia, olipa kyse lapsesta tai aikuisesta, ja kaikki jaetaan.
Olen vähän eri mieltä siitä, että selfiet on ihana asia. On lähinnä kiusallista katsoa vierestä, kun otetaan taas yhtä selfietä. Leveän tekohymyn kanssa tietysti. Tai muuten muikistellen ja keikistellen. Ja miten aitoa kuvien kehuminen sitten on... Teatteria koko homma.
En malta olla mainitsematta, että minusta siniset hiukset on ihan normaalit. Ja jos poikaystävä jotain hiusten väriä vastustaa, niin väriä päähän tai poikaystävä vaihtoon.
Olen kyllä aivan äärettömän onnellinen Saaran puolesta.
"Sitten tosiaan otetaan kuvia ja jaetaan niitä ja ihmetellään, kun kaiken maailman sedät tulee ehdottelemaan ja kyselemään puhelinnumeroa. Haloo… "
Tähän on pakko tarttua näin nopeasti, koska tässä kohtaa piilee mun mielestä yks meidän kulttuurin suuri epäkohta: setämiesten (tai kenenkään muunkaan) asiatonta käytöstä ei saa KOSKAAN kaataa (edes osittain) käytöksen kohteen niskoille. Ei koskaan. Jokaisella on oikeus ottaa ja jakaa ihan minkälaisia kuvia tahansa, mutta kenelläkään ei ole oikeutta alkaa ehdottelemaan asiattomia vain siksi että joku on ottanut itsestään "tyrkyn" kuvan (mikä sitten on kenellekin tyrkky, tämäkin rajakin on varmasti katsojan silmässä).
Yleisesti olen samaa mieltä siitä että jokaisen kannattaa kohdallaan pohtia mistä mahdollinen into selfieden ja seksikkäiden kuvien ottamiseen tulee (tai kuten artikkelin kohdalla, mistä into täydellisen ulkonäön tavoitteluun kumpuaa). Tätä kuten ihan mitä tahansa muutakin "aikamme tapaa" tulee kyseenalaistaa. Mutta asiattoman käytöksen ja ehdottelun uhriksi joutuneita en halua syyllistettävän, semmonen perseily on jatkunut tässä maailmassa jo ihan liian kauan.
Mahtava vastaus Ninneri, kiitos! *aplodeja*
Minullakin tarttui tuo setämies-asia ensin silmään, mutta uskon, että ensimmäinen kommentoija ei tarkoittanut tuota aspektia. Kyse on ehkä ilmiöstä huomiohakuisuuden kautta ja se, että kuvilla haetaan joskus tiettyä reaktiota. Varsinkin nuorilla tytöillä sosiaalisessa mediassa omakuvien postauksella halutaan saada mahdollisimman paljon tykkäyksiä ja kommentteja. Siksi myös kuvia mietitään, muokataan ja muutetaan paljon. Jo kymmenenvuotiaat miettivät todella paljon kuviaan. Kuvista koitetaan tehdä tietyn oloisia, jotta ne keräisivät niitä kommentteja ja tykkäyksiä. Siinä on jotain todella karua ja ikävää. Mallit haetaan aikuisten maailmasta ja kuvista, joiden taustaa ja tarkoitusta ei edes ymmärretä.
Toinen asia on aikuiset, jotka julkaisevat itsestään vastaavia kuvia. Uskon että kommentissa haettiin juuri tätä aikuisten puolta? Jos vaikka 20-30 vuotias nainen saa valita yhden profiilikuvan edustamaan häntä ihmisenä, ja hän valitsee kuvan, jossa esimerkiksi puristaa rintojaan yhteen pienissä bikineissä, niin onhan se aika erikoista.. Ja kyse ei ole siitä, että niin ei saa tehdä, eikä sitä, että tehdessään niin sallii törkykommentit. Kuten sanoit, asiatonta käytöstä ei saa ikinä kaataa kohteen niskoille. Vaan kyse on lähinnä siitä, miksi maailma on sellainen, että naiset tuntevat tarvetta valita tuollaisia kuvia? Tämä mietityttää eniten. Totuus on että asiattomat tyypit ovat asiattomia riippumatta siitä miten kohde käyttäytyy, ja asialliset tyypit ovat asiallisia myös rippumatta siitä miten kohde käyttäytyy.
"Vaan kyse on lähinnä siitä, miksi maailma on sellainen, että naiset tuntevat tarvetta valita tuollaisia kuvia? "
Tämä on minustakin se pointti. Miksi nainen haluaa näyttää hutsulta ("slut walkit" sun muut), eikä esimerkiksi luonnonkauniilta tässä meidän nykyisessä maailmassamme? Minusta nuorten tyttöjen ja aikuisten naisten olisi syytä pohtia tätä ihan itsekseen.
Niin minustakin, nimenomaan. Miksi on tärkeää näyttää nimenomaan seksuaalisesti viehättävältä? En itsekään ole asian "yläpuolella" enkä voi kieltää (vaikka kuinka haluaisin), ettenkö itsekin välillä mieti, että haluaisin näyttää puoleensavetävältä juuri seksuaalisen viehätysvoiman näkökulmasta. Ja se ärsyttää. Miksi koen näin? Kokemus oli voimakkaimmillaan nuorempana, teinistä pitkälle parikymppiseksi. Siitähän kumpusivat voimakkaasti esimerkiksi rintoihin liittyneet valtavat epävarmuudet (joista kirjoittelin kokonaisen postauksenkin aikoinaan). Tuolloin tietysti parinmuodostus mahdollisesti ohjaa tuntemuksia ja toimintaa vielä korostetummin kuin nyt "vanhana". Parhaimmassa lisääntymisiässä tarve näyttää, köh, Saaran ilmaisua käyttäen, pantavalta, on kai jossain biologisessa mielessä, hmm, ymmärrettävää.
Apua, tämä on just se ajattelutapa joka menee mun mielestä metsään! Joku haluaa ja tykkää näyttää "hutsulta", joku toinen luonnonkauniilta. Kumpikaan ei ole toisten arvosteltavissa eikä oikeuta haukkumaan, solvaamaan, herjaamaan, seksuaalisesti ahdistelemaan tahi mitään muutakaan. Jokaisella meistä on omatkin käsityksemme kauneudesta, kaikilla se ei ole luonnonkaunis. Eikä siinä ole MITÄÄN väärää.
Tämäkin on kyllä totta ja validi pointti.
Jos mietin asiaa vain omalta kannaltani, niin ihmettely sen suhteen, miksi itsekin olen joskus (ja kyllä vieläkin) halunnut näyttää haluttavalta ja viehättävältä nimenomaan seksuaalisessa mielessä, on kuitenkin perusteltua, sillä minun henkilökohtainen kauneusihanteeni on luonnollinen ja jotain muuta kuin "hutsumainen". Silti olen halunnut näyttää seksikkäältä, tavallaan vastoin omaa sisäistä kauneuden kokemustani. Eli minun kohdallani tuo tarve on oletettavasti tullut nimenomaan ulkoisten tekijöiden aikaansaamista paineista.
Sanni, saako tähän postaukseen liittymättä kysyä tulkinta-apua? Miten tulkitset seuraavan (kyse meikkivoiteiden numerokoodien selityksestä):
"The shades are divided into three categories: 1 for fair to lighter tones, 2 for medium tones; and 3 for darker tones. Each category is then classified further by a second digit from 0 to 3 to indicate depth within each category. Finally, a letter is added to the shade code to identify the undertone: P (Pink) and R (Red) indicate cool undertones for lighter and darker shades respectively; N indicates a Neutral tone; Y indicates a Yellow undertone. "
Tarkemmin, mitä tuo "depth within each category" tarkoittaa, sitä että väri tummenee vai sävy vahvistuu? :) Esim. hiusväreissä syvyys ei tarkoita mielestäni värin tummuuden lisääntymistä vaan sen intensiivisyyttä.
Tuo lainaus on The ordinaryn seerumivärivoiteista. Tilasin jo aikaisemmin 1.2YG:n ja se on tosi kiva sävy just nyt. Siinä on todella erikoinen kuulto ilman mitään kimalletta, vaikea kuvailla. Näyttää mattavoiteelta, mutta kasvoilla valon osuessa kuultaa himmeästi. Tosi kiva efekti! Mutta koska toimitusaika on 4-5 viikkoa, niin haluan jo nyt tilata kesää (koska se nyt tuleekaan.. :) ) varten tummemman sävyn. Sivuilla on myös swatch-kuva, mutta se on todella outo, ja en ymmärrä sävyjen logiikkaa siitä ollenkaan.
Tarkoittaako neutral yleensä sitä, että sävy on kuitenkin enemmän kylmään kuin lämpimään taittava, eli kellertävämpi?
Piti tuijottaa sävytaulukkoa The Ordinaryn sivuilla hyvän aikaa ennenkuin tulin hullua hurskaammaksi ^_^ Minulle sävysyvyys on aina tarkoittanut sävyn tummuusastetta, ja sitä tuo The Ordinarynkin "second digit" meinaa. Vaikuttaisi siltä, että sen sijaan, että he olisivat käyttäneet numeroita 1-9 kuvaamaan sävyjensä tummuusasteita, he ovat tykästyneet enemmän kikkailemaan välinumeroilla (mikä minun mielestäni on kyllä ihan turhan monimutkaista, kun saman asian voi kertoa loogisemmin suoraan sillä ekalla numerolla).
Eli sen sijaan, että sävynumerot olisi laitettu tyyliin 1 = Very Fair, 2 = Fair, 3 = Light, 4 = Light Mediun, 5 = Medium, 6 = Medium Dark jne (ja näiden jälkeen kirjain kertomaan taittosävystä), he ovat tehneet tuon 1.0, 1.1, 1.2, 2.0, 2.1, 3.0 jne systeemin.
Riippuu ihan valmistajasta. Ihanteellisesti sen ei tietenkään pitäisi taittaa selvästi kumpaankaan päin vaan olla kutakuinkin "harmahtava", jos nyt näin voi sanoa, mutta tämä on hyvin valmistajakohtaista. Olen kohdannut hyvin keltaisia kuten myös hyvin punertavia "neutraaleiksi" nimettyjä sävyjä.
Koskahan mä saan sen mun Ordinary-tilauksen tehtyä... ^_^ Asia pyörii mielessä päivittäin mutta ähh, en meinaa jaksaa paneutua, olen tosi huono valintatilanteissa..! ^_^ Jonkun pitäisi vain suoraan sanoa mulle että "tilaat NUO". Ja onhan pari lukijaa jo nimennyt suoraan tiettyjä Ordinaryn tuotteita joista haluaisivat kuulla mun mielipiteen. Ehkä tilaan lopulta vain ne :D
Kiitos Sanni! :) Munkin mielestä toi numerointi oli turhan hankala, siksi kysynkin neuvoa. :) Tilaan 2,0N ja katson mitä tulee. Onneksi hinta ei ole paha. Suosittelen kyllä kokeilemaan noita seerumimeikkivoiteita, niissä on aika erikoinen koostumus. En usko että ovat sun omaan mieleen, sen perusteella mitä olen sun arvosteluja lukenut, mutta varmasti monia lukijoita kiinnostaa. Tosin maininta "kevyesti peittävä" hämää. Mielestäni tuote on aika paljonkin peittävä ja siksi sitä tarvitsee vain pari tippaa.
Herätti sinussa dialogia? Dialogi tarkoittaa vuoropuhelua; kenen kanssa vuoropuhelet? :)
Itseni kanssa :) Ympäristön, arvojen, kulttuurin. Tiedän kyllä että dialogi on vuoropuhelu. Jos ilmaisu ei täysin sopinut tähän kohtaan niin se ei haittaa, pointti varmaankin tuli läpi. :)
Pakko vähän blogin vierestä kommentoida, uskoisin että sana "reflektoida" vois olla paras tähän yhteyteen? Mut tulee pointti läpi kyllä dialogillakin :)
Ja siis loistava artikkeli toi Hesarin!
Kiitän verbaalisesta avusta :) Tuosta 'reflektoida'-sanastahan hiljattain totesin eräässä kommenttilaatikon keskustelussa, kun muuan lukija oli sitä käyttänyt, että "toivon, että tulee vielä päivä jolloin osaan itsekin käyttää sitä lauseessa" ^_^
Siis ihan hetki sitten mietin itsekin tätä (some)maailman meininkiä ja sitä, että miksi haluttavalta näyttäminen on se mihin loppuviimeeksi tähdätään? Siis hyvin isolla kädellä yleistäen. Kuumat selfiet ja belfiet ja ihan alastonkuvatkin ovat normaalia nähtävää niin somessa, kun esim. musiikkivideoilla (joilla se nyt on ollut jo iät ja ajat, mutta tänä päivänä tietyt videot voi luokitella pehmopornoksi). Selfiet ovat joillekin jopa addiktio; koitetaan saada aina vaan kauniimpi, haluttavampi, erottuvampi kuva ja enemmän tykkäyksiä, eikä mikään riitä. Tykkäykset ovat selfie-addiktille se sama euforia, mitä huumeidenkäyttäjä saa aineestaan, tai ruoka-addikti karkkipussistaan.
Itse olen kuulunut näihin tissikuvajulkaisijoihin (sain kipinän Britney Spiersiltä ollessani 12-vuotias), kunnes totesin pitkähkön terapeuttisen työn tuloksena aikuisena, että seksikkyys ei määritä minua ihmisenä. En halua että epämiellyttävät miehet kuolaavat kuviani, eikä minun tarvitse saada kaikkia miellyttäviäkään miehiä himoitsemaan minua. Tai naisia olemaan kateellisia kuvistani. Himo ei tarkoita yhtä kuin arvostus! Teen töitä sen eteen että näen itseni vain omin silmin, en muiden kautta. Seksikkyyteni on varattu vain omalle miehelleni, ja hän on ainut kenen haluan katsovan minua "olen nähnyt sinut alasti" -katseella.
En tarkoita tällä että en meikkaa tai mieti enää mitä laittaisin päälleni. Tai että kaikki selfiet ovat perseestä. Olen prosessissa löytää todellinen itseni nyt kun olen voinut luovuttaa pyrkimyksestä miellyttää muita, ja haluan edelleen että minut välillä huomataan, myös kuvani, mutta mielummin luonteeni, tai lahjojeni takia. Haluan että se wau-efekti perustuu johonkin syvempään kuin panovietti.
Meni ehkä aavistuksen ohi nyt aiheesta :D
Mutta pointtini oli, että ainakin itselleni oli terveellistä pysähtyä miettimään miksi halusin antaa itsestäni tiettyä kuvaa maailmalle, ja kun löysin syyn, tiesin vihdoin mitä ongelmaa työstää ja koko minäkuvani alkoi muuttua - kuvapostaukseni sen mukana :)
Mutta, mahtava aihe, mielenkiinnolla jään seurailemaan jatkoa aiheeseen !
Olipa mielenkiintoinen kommentti ja osallistuminen keskusteluun, kiitos kun jaoit sen, Itsetietoinen. Todella kiinnostavaa pohdintaa, olen aina miettinyt mitä näiden haluttaviksi ja seksikkäiksi hiottujen kuvien julkaisijat itse ajattelevat tarpeestaan näkyä näin. Kiitos kun avasit ajatuksiasi tästä. Hienoa että olet työstänyt asiaa ja pysähtynyt miettimään näitä asioita, ja menossa suuntaan johon kuuluu parempi itsearvostus ja itsetuntemus :) <3
Tästä tuli mutkan kautta mieleen, että olen huomannut, että monet hyvinkin kauniit ihmiset ovat alkaneet muokata kuviaan aika paljon somessa. Ei niin että pyrkimys olisi mennä mahdollisimman seksikkääseen suuntaan vaan enemmänkin kauniimpaan, rypyttömämpään ja nuorempaan suuntaan. Esimerkiksi kuvia otetaan aurinkolasit päällä (jolloin silmien rypyr eivät näy), tai kuvassa näkyy vain osa kasvoja tai sitten kuvan päällä on filtteri. On jopa puolituttuja jotka ovat kuin kaksi eri ihmistä somessa ja tosielämässä. Hieman kuin julkkikset ja näyttelijät, joiden kuvia muokataan niin paljon, että niitä alkuperisiä kauniita ihmisiä ei edes heti tunnista ripsivärimainoksista. Esimerkkinä Sharon Stone tai Monica Belucci. Mielestäni varsinkin ne ns. normi-ihmisten käyttämät sumentavat filtterit tai kuvankästtelohjelmien automaattiset kaunistus-filtterit ovat vain tyhmän näköisiä, eivät kaunistavia. Tottakai jokainen haluaa näyttä nuoremmalta ja kauniimmalta, mutta kun nuo kaksi asiaa eivät saisi olla synonyymejä. Eivätkä ole. Olin parisen vuotta sitten eräässä tapahtumassa, jossa mukana oli myös Leena Harkimo. Hän on hyvin pitkä, näyttävä ja ryhdikäs nainen, ja voin sanoa että hän kiinnitti eniten huomiota ulkonäöllään vaikka paikalla oli hyvin monta kaunista ja nuorta naista.
Minulla kohoaa itsetunto, jos onnistun näyttämään paremmalta kuin å naturel. Niin yksinkertaista. Sori siitä. Pistän jatkossakin joskus seksikkäät tiukat housut ja tahallani ärsytän.
Minusta koko selfiescene on todella häiriintynyt. Siis onhan se.
Eihän sen oman naamakuvan (jos kuvassa tosiaan ei ole mitään muuta esiteltävää (esim vaikka itsetehty meikki tai jokin tietty vaate, jota esittää tmv)) lisäämisellä ole _mitään_muuta_ merkitystä kuin se, että haluan näyttää nyt muille kuvan, jossa näytän itse omasta mielestäni hotilta/hyvältä/hassulta/hauskalta/mikä ikinä kenenkin kriteeri on.
Sitten kun on ihmisiä, jotka lisäävät _joka_päivä näitä kuvia, niin kyllä sitä pysähtyy miettimään, että mitä se ja tykkäykset tekevät ihmisen identiteetille ennen pitkää? Tuleeko meistä todella ulkonäkö- ja itsekeskeisiä?
Itse julkaisen ehkä joka kolmas kuukausi turhan naamakuvan itsestäni instagramiin ja kyllä joka kerta mietin, että miksi minä nyt julkaisen tämän ja joka kerta on pakko myöntää itselle, että siksi, että kai minä nyt ajattelen, että näytän tässä hyvältä :'D Eihän siinä ole mitään muuta syytä. Joka kerta tämän myöntäminen itselle tekee pahaa :'D Siksi usein jätän kuvat julkaisematta.
Tosiaan, joku joskus totesi hyvin, että päivittäisissä selfieissä ei ole mitään järkeä, koska kyllä läheiset muistavat, miltä henkilö näyttää, eivätkä he tarvitse päivittäin muistutuksia.
On ollut myös surullista huomata jonkinlainen muutos etenkin nuorten jakamissa selfieissä yms. Minä ja kaverini julkaisimme teininä (ja lapsina) älyttömiä naamanvääntelykuvia (siis oikeasti jo aika "rumia") ja kaiken maailman epätarkkoja häröilykuvia, mutta nykyään hyvin nuoretkin lapset julkaisevat jo pelkästään ylimuokattuja tyylikkäitä aikuismaisia poseerauskuvia. Jotenkin kovin surullista, että jo lapsuudesta on tullut niin pinnallista ja kaikki lapsenmielinen urpoilu on jäänyt vähemmälle :(
Itseä on myös surettanut se, että siinä missä ennen julkaisin ja otin itsestäni miltei ainoastaan hassuja ja jopa rumia kuvia, en kuunapäivänä enää jakaisi niitä tai mielellään ottaisikaan :D Nyt olen tosin alkanut ottamaan itsestäni mieheni kännykkään rumia kuvia :D Kai se toimii jonakin itsetunnon korjaustoimenpiteenä.
Ylipäänsä tämä nykymaailman ulkonäkökeskeisyys on niiin plaaah..... Jos oikeasti miettii, niin ulkonäköhän on varmaan ihmisessä se turhin ja epäkiinnostavin asia, mutta silti mietimme sitä varmaan eniten. Etenkin, jos ihminen kokee, että hänessä on jotakin vikana. Phuuh ://
No mutta, kiinnostava aihe! Harmi, että en ole hesarin tilaaja, haluaisin ehdottomasti lukea tuon! Pisteet Saaralle hyvästä aiheesta :)
Siellä on se "Lue digi-lehteä ilmaiseksi kaksi viikkoa" -mahdollisuus. Määräaikainen, ei jatku sen jälkeen maksullisena. Itsekin otin tuon pari viikkoa sitten, en ole Hesarin tilaaja.