Kaikilla meistä taitaa olla joitain outoja tapoja.
Tässä mun oudot tavat Top 6.
Tämä on oudoista tavoistani kummallisin.
Kun avaan kaapin oven ottaakseni sieltä jotain, jätän oven herkästi auki. Ovi jää mun jäljiltä useammin auki kuin kiinni. Keittiössäni on hyvin tavallinen näky, että kaksi tai kolme kaapin ovea on auki.
Olen yrittänyt miettiä, miksi ihmeessä teen näin. Tutkiskeltuani ovituntemuksiani syvällisesti olen tullut tulokseen, että syy mitä ilmeisesti johtuu siitä vaivan kokemuksesta, minkä oven avaaminen aiheuttaa. Jätän oven alitajuisesti auki, jotta mun ei tarvitsisi kohta avata sitä uudelleen - ja nähdä avaamisen, ehm, vaivaa, jos tarvitsen kaapista jotain. 🤷♀️
Tämä on jotain niin kummallista, että kieltämättä pakko pitää itseään ihan pikkuisen outona tämän takia! 🤣
Salaatin syöminen haarukalla on *mmetin rasittavaa, kun kasviksia saa kalastella haarukan piikkeihin ja puolet tippuu lopulta pois matkalla suuhun.
En tiedä mikä oikein olisi salaatin syömisen tarkoituksenmukainen etiketti - no varmaankin just se haarukka, mutta kun se ei vain sovi salaatin kaltaiseen ruokaan. Lusikka, johon saa nostettua kerralla järkevän määrän salaattiaineksia, olisi paljon käytännöllisempi, mutta jossain on päätetty, että lusikalla syödään vain nestemäistä ruokaa tai puuroa - tai jälkkäreitä.
Mä joka tapauksessa syön salaattini aina isolla lusikalla. 🥗
Missä tahansa liikunkin, paperitolloista voi seurata mun jälkiä. Olen ihan käsittämätön talous- ja WC-paperin käyttäjä. WC-paperi toimii talouspaperin ohella "siivouspaperina" mun kotona.
Pyyhin paperiin tahroja pöydältä, tahmaa sormista, levinnyttä meikkiä silmänurkasta tai ruoanmuruja suupielistä. En lopulta edes tiedä, mihin kaikkeen käytän paperia, sillä jos yritän tietoisesti asiaa miettiä, en keksi, miten muka voi olla koko ajan niin paljon pyyhittävää.
Mutta sitä vain on.
En kestä pienintäkään tahraa tai vesipisaraa pinnoilla ja ne on heti pyyhittävä. Miksi en käytä tähän kestorättiä, en osaa sanoa. Käytän välillä, mutta paljon enemmän paperia.
(Kuvan tilanne on lavastettu todellisuutta huomattavasti siistimmäksi.)
Mun kylppärin roskiskin täyttyy joka viikko paperitolloista.
Sen sijaan, että käyttäisin yhden käsivoiteen loppuun ja avaisin sitten uuden, minulla on kerralla käytössä useampia. Se ei vielä ole erikoista, mutta tämä on: käytän käsivoiteen melkein loppuun, ja sitten se jää kuukausiksi yöpöydälle pölyttymään. Koska haluan käyttää ne viimeisetkin jämät, mutta en jaksa/muista hakea iltaisin saksia, joilla tuubin saa leikattua auki ja jämät kaivettua käyttöön.
Tällä hetkellä mulla on yöpöydällä kuusi käsivoiteena käyttämääni voidetta, joista viisi on sellaisia, joista ei enää saa puristettua mitään ulos vaan olisi niiden saksien paikka.
(Tai ehkä roskiksen.)
Tämä outo tapa ärsyttää erityisesti sisartani, joka taas tänä aamuna (olin hänen luonaan yötä) läksytti minua maidon pöydälle jättämisestä. "Miksi sä AINA jätät nämä pöydälle lämpenemään? Ne menee pilalle!"
(Ja on tämä tapa saattanut ärsyttää muitakin läheisiäni.)
Mulla on tapana juoda aamuisin kahvia parinkin tunnin ajan, ja laitan kahviin maitoa ja kermaa. Mun suosikkiyhdistelmä on soijamaito ja kuohukerma. Erinäisten kahvikupillisten välillä en laita maitoa ja kermaa takaisin jääkaappiin. Miksi? Koska jääkaapin oven avaaminen ärsyttää. (Katso outo tapa numero 1 oviin liittyen. Jääkaapin ovea ei vain voi jättää auki, ja siksi jätän maidon mieluummin ulkopuolelle.)
Ihan tautisen omituista.
Saatan käyttää yhtä lautasta monta kertaa. Pyyhkäisen siitä vain rasvat ja ruoanjämät pois ja laitan tiskikoneeseen, ja nappaan sieltä taas käyttöön, kun on seuraavan aterian aika.
Mun astianpesukone toimiikin ennen kaikkea likaisten astioiden säilytyskaappina. 😂
Pesuohjelma pyörii vain kerran viikossa. Yhden ihmisen taloudessa iso tiskikone ei juuri nopeammin täytykään, vaikka en käyttäisi lautasia uudelleen. :D
*
.
P.S. Paperitolloja löytyy myös mun astiankuivauskaapista. Ne ovat "kestotolloja", joilla kuivaan puisen työtason vesitahroja. 😆 Ne ovat astiakaapissa ikäänkuin piilossa, ja sieltä tollon voi aina ottaa huomaamattomasti käyttöön! 🙈
78 comments on “Mun oudoimmat tavat”
Kerään suihkussa irtohiukset käteen ja länttään ne seinäkaakeliin kiinni mistä ne (yleensä) muistan heti viedä roskiin. Tämä jostain syystä ällöttää ihmisiä enemmän kuin niiden hiusten kaivelu suihkukaivosta... Onneksi asun yksin niin harvemmin järkytän tällä muita.
Nuolen lautaselta ruoanjämät syönnin jälkeen. Tää kans järkytti muutamaa läheistä mutta ovat oppineet harrastamaan samaa. 😂
Teen saman hiusten kanssa, kerään sinne keräilykappaleita. 🤣🤭😂
🤣
(Mä muuten kerään omat irtohiukseni suihkun hanan päälle... Tosin en lattialta vaan ne, jotka jää kiinni mun sormiin pestessä. Ja hanasta sitten roskiin suihkun päätteeksi.)
Ei mitään hukkaan, respect!
Mulla on sama noiden kaappien ovien kanssa ja itse olen päätynyt siihen lopputulokseen, että en tykkää siitä, kun ovi kolahtaa? Vaikka eihän se kova ääni ole, mutta en tiedä onko se tapa tullut jostain ajalta, kun lapset oli vauvoja enkä halunnut niiden heräävän ja siksi en kolistellut..? Kuka tietää. :D
Myös minä käytän lautasta monta kertaa, mutta vain jos siinä on "kuivia" ruoanjätteitä esim. leivänmuruja, vesilasiakin käyttäisi useamman päivän, mutta armas puolisoni kerää niitä jatkuvasti koneeseen ja astianpesukone laulaakin joka päivä. Minä en laita "likaisia" astioita koneeseen vaan säilytän niitä "omalla paikallani" tiskialtaan vieressä, silleen siististi, ainakin omasta mielestä!
Käytän myös talouspaperia aika paljon, mutta enimmäkseen ne päätyy roskiin. En tykkää koskea luutuun, koska se on mielestäni likainen ja haisee pahalle. Meillä mies siivoa keittiön "tuhansia" kertoja päivässä (kyllä, tiedän olevani onnekas, vaikka se joskus ärsyttää..) ja hän haluaa käyttää Wettex luutuja , kun taas itse olen kevyempien ja mielestäni hygieenisempien Cifonettien suosija.
Nämä tunnistin itsessäni ja lisää olis vaikka kuinka paljon. En ole koskaan asunut yksin (nyt 45 vee) lyhyttä jaksoa 2000-luvun alussa lukuunottamatta niin en tiedä, kuinka outoja tapoja minulle muodostuisi, jos asuisin yksin. Sen opin itsestäni tuolloin parikytvuotta sitten, että olen sotkuisempi kuin luulinkaan, kun asun yksin. Olen ihan super siisti ja järjestelmällinen ihminen, meille voisi tulla kylään milloin vaan ja koti on "tiptop", mutta jostain syystä yksin asuessani jätin mm. vaatteet lattialle, mitä en voisi kuvitella tekeväni, kun talossa asuu muita :D
Tulipahan taas pitkä teksti, en osaa vastata lyhyesti..
Yhtä lautasta voi säilyttää tiskialtaan vierellä, koska siihen voi laskea voiveitsen ja juustohöylän. Mutta ans olla, jos joku menee jättämään leipälautasensa siihen viereen - tiskikoneeseen niin kuin olis jo! 😄
Kuulostaa omalla tavallaan loogiselta :)
Mä oon niin tyytyväinen remontin myötä siistiytyneeseen keittiööni että en säilytä enää mitään työtasolla tai tiskipöydällä tai -altaassa. Minusta tuli täysi vastakohta entiseen. 😀 Keittiö on ihanan zen 🧘♀️ Melkein traumatisoiduin entisestä tilanteesta kun tiskipöytä oli jatkuvassa kaaoksessa johtuen astianpesukoneen puutteesta. Astianpesukoneen paras funktio mulle on nimenomaan se, että sinne saa välittömästi tungettua likaiset astiat käytön jälkeen. (Ja myös otettua uudelleen käyttöön jos haluaa. 😅)
(Paistinpannu on ainoa astia joka saa asua työtasolla. :) En jaksa laittaa sitä välillä kaappiin, koska käytän sitä 1-3 kertaa päivässä.)
😲🙏🏻
Mulla sama! Mun perusluonne on jättää kaikki tavarat ja vaatteet niille sijoilleen käytön jälkeen. Ikävä kyllä. Saan aidosti ponnistella, että saan kodin pinnat pysymään siistinä kun kaikkialle kertyy hyvin helposti tavaroita, jotka eivät palanneet paikoilleen. Keittiö on omana saarekkeenaan poikkeus.
Kun asuu toisen kanssa, tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota sotkuihinsa. Yksin ollessa vähemmän. Tai vaikka ne huomaa, sitä vain ajattelee, "No mä korjaan ne myöhemmin", kun taas toisen kanssa asuessa ymmärtää, että sotkut häiritsevät muitakin kuin itseäni ja haluan säästää toiset tältä häiriöltä. :D
Jokaisella ihmisellä on omat oudot tapansa. Mä oon hyvin laiska korjaamaan mitään jälkiäni. Tavarat jäävät siihen, mihin ne lasken. Pöydällä voi olla esim kirjapinkka kaksikin kuukautta odottamassa kirjahyllyyn pääsyä.
Tykkään karkkipussista lajitella karkit omiin värikasoihin ja syön sitten siitä yhden värin kerrallaa. Esim Ässä-mix-pussista lajitellaan karkit omiin väreihinsä ja sitten ne syödään järjestyksessä musta,violetti,keltainen ja vihreä.
Ruokalautasella esim salaatti ja kastike ei saa koskettaa toisiaan.
Sitten on nämä perusjutut, että teen rutiininomaiset asiat aina samalla tavalla ja jos joskus joudun tekemään rutiiniasiat väärässä järjestyksessä, ärsyynnyn. 😄
Sama. Olen aivan eeppinen tässä asiassa. 🙈 Joskus minusta tuntuu, että omien jälkieni korjaaminen kävisi mulle osa-aikatyöstä...
Paras apu tähän olisi vähentää tavaroita radikaalisti, ja olen jo mielestäni aika hyvin onnistunut tekemäänkin niin, mutta yhä niitä vain riittää sotkuisuuteen asti... 😬
😯😯
Apua! On sulla kyllä oikeesti oudot tavat. Ainoo, mikä menis noista läpi omassa hermojen siedossa on toi lusikalla salaatin syöminen, sehän oon vaan käytännöllistä. 😄
Omat outoudet on kai, se että säilön kuitteja jotain varten, ja niitä kertyy lipastonlaatikkoon tai pöydän nurkille pinoja, käyn niitä läpi sitten joskus kuin muistoina ja heitän turhat pois silloin.
Ja toinen, en jaksa käyttää jämiä shamppoista/hoitoaineista. Kun tuote on loppumassa ostan uuden jo valmiiks, mutten malta käyttää loppuun entistä ja niitä jämä pulloja on sitten kylppärissä muutamia. Sama myös kosteusvoiteiden kanssa. Ja sit, päinvastoin kuin sulla, käytän mahdollisimman vähän paperia mihinkään. Kolme palaa riittää vessassa käyntiin! 🫣 Ja aina mikrokuituliina keittiössä käytössä. Jos otan talouspaperin jolla kuivaan vettä, niin käytän kanssa useamman kerran. Ja nessut kyllä käytän myös useamman kerran, tää on ehkä ällöintä. Yksi kuivuu sillä aikaa kun toiseen niistää ja kolmas odottaa vuoroaan.
Ja yhtä vanulappua käytän kunnes menee sormi läpi esim silmämeikin puhdistukseen. Nyt en näin nopeasti keksinyt muita, mutta olihan noissakin 😁
Apua, miten yhteen vanulappuun "mahtuu" useampi silmämeikki..? 😅 Mä saatan joskus joutua käyttämään kaksikin vanulappua silmämeikin poistoon, kun yksi menee jo ihan mustaksi ripsarista. Kummaltakin puolelta. :D
🤣 mä syön lusikalla kaiken ruuan, myös töissä.
😄👍
(Se on nopeampaa! 😁)
Meissä on paljon samaa! Mä jätän kanssa kaapin ovia auki. Jossain vaiheessa tajuun sitten sulkea niitä. Varsinkin töistä lähtiessä on muistettava sulkea ovet, jotta aamuvuoro ei ihmettele. On vaan niin paljon helpompaa tyhjätä esim.astianpesukone, kun ovet on selällään. Tai ottaa kaapista astioita. Jos joku tulee paikalle mun työvuorona, laittaa hän ovet kiinni automaattisesti. Mä harrastan töissä kanssa noita paperitolloja, joihin pyyhkäsen käsiä. On tuhlausta heittää kerran käytetty käsipaperi roskiin. Niitä papereita lojuu pöydillä ennen kuin taas heitän työvuoron jälkeen kaikki roskiin.
Mulla pyörii yöpöydällä jalkarasvatuubit, kun tytär ei saa niitä tyhjennettyä ja tuo mulle.
Likaisia astioita lojuu tiskipöydällä, huuhdellaan ja pyyhitään ja käytetään uusiksi. Toki pestään parin päivän välein koko koneellinen, mutta muuten tarttis pestä joka päivä ja sellainen on turhaa ja kallista.
Et sä niin outo oo 😄mä pidän ihan ymmärrettävänä touhuiluna ja säästönä.
Leipä- ja hedelmäpusseja käytetään uudelleen esim.ruuan suojana jääkaapissa. Se on ehkä outoo?
😀😀
Just näin. (Munkin logiikalla..!)
Mä teen myös näin, eikä oo mun mielestä outoa! 😃 Joskus saatan jopa ottaa kaupassa hevi-osasastolta erikseen hedelmäpusseja mukaan kotiin jotta voin käyttää niitä esim. salaattien ja parsa- ja kukkakaalin suojana. :) Tietyt pussit ovat tässä kestoroolissa niin kauan kunnes hajoavat.
Salaatin syöminen lusikalla kuulostaa nerokkaalle🤩 Mä alan myös syömään siten😊
Kokeile, paluuta haarukkaan ei enää ole..! :D
Okei tuo viimeisen kuvan paperimytty on jopa symppis sinun kertomanasi 😅
❤️☺️
Täällä myös yksi syö salaattia lusikalla.
👍🥄
Mä en jätä kaapin ovia auki vaan päinvastoin läimin niitä kiinni.. en osaa siis sulkea niitä kauniisti vaan aiheutan meteliä. Toiveena saada joskus keittiö jossa on sellaiset kunnon hidasteet ovissa...
Maidot jää multakin yleensä pöydälle jos aamupalalla ei ole kiire. En usko että soija-kauramaidot menee miksikään eikä tavallisetkaan kai parissa tunnissa jos ei ole superkuuma. Itse saatan käyttää likaisia lautasia monesti mut säilytän ne kyllä välissä ihan vain tiskipöydällä 😁
Oma outo tapani lienee, että en tykkää eteisen kaapeista tai henkareista joten mieluiten säilyttelen päivittäisessä käytössä olevia ulkovaatteita ja laukkuja ihan vain kasassa eteisen lattialla 😅 minulla on yleensä kausittain aina yksi takki plus neule, yhdet kengät ja yksi laukku joita käytän jatkuvasti ja nämä siis kasautuvat, muut ovat kyllä kaapissa. Jos olisi penkki ja koukkuja niin niihin asettelisin päivittäiset tavarat mutta koska sellaiset eivät eteiseen mahdu niin kasalla mennään usein. Kun ei ole lapsia tai lemmikkejä eivätkä ulkovaatteeni ole hienoja niin en jaksa nähdä vaivaa niitä piilotella jatkuvasti 😄
Eihh..! Mulle tulee heti halu suojella sun ovia...! 😆
Käytäntö on osoittanut, että eivät tosiaan mene :) (Mutta ei yritetä kertoa sitä mun siskolle, ei usko... 😃)
Mulla oli tämä tapa makuuhuoneessa sisävaatteiden kanssa, kunnes hankin sinne erikseen kauniin puisen vaatetelineen ja henkareita. Mulla kyllä kaikki vaatteet mahtuisivat omaan kaappiinsa, mutta en jaksa hakea käytössä olevia vaatteita joka aamu kaapista (kun pitäisi mm. avata se kaapin ovi...), joten omasta käyttövaatteiden telineestä löytyi tähän mainio ratkaisu :) Lisäksi ostamani teline on minusta niin kaunis että se toi myös sisustuselementin huoneeseen! 😊
Mistä löysit puisen vaatetelineen? Mun kodin suuri murheen kryyni on, että olen kauhean huono laittamaan tavaroita paikoilleen ja kaikkein isoin ongelma on puolipitoiset vaatteet :/ niille ei yksinkertaisesti ole järkevää paikkaa ja sellainen metallinen perusvaateline on musta niin ruma, että en tykkää pitää sitä esillä :/
Vepsäläiseltä, tämä on minusta tosi kaunis:
https://www.vepsalainen.com/fi/fi/habitat-atwood-naulakko-tammi-908442/
Mäkin jätän kaapinovia jatkuvasti auki, ja mun kodista löytyy myös joka puolelta talouspaperitolloja ja nenäliinoja. Voisin tietysti heittää paperitollot suoraan roskiin, mutta sitten mun pitäisi avata roskakaappi, enkä voi tehdä sitä pesemättä käsiä heti perään, joten tiskipöydällehän ne jää. Heitän sitten kaikki päivän päätteksi samalla kertaa roskiin (jos muistan).
😅 Nää on mainioita...!
Mulla on ihan sama logiikka paperitollojen roskiin laittamisen kanssa! Jos avaan roskakaapin kädellä, pitäisi taas pestä kädet.
Oon ratkaissut tän niin, että avaan roskakaapin oven jalalla. Kaikkien ovien kanssa tuo jalalla avaaminen ei tosin toimi. Uudemmissa ovissa ainakin monesti se mekanismi, jossa ovi ikään kuin vetää itse itsensä kiinni siinä vaiheessa, kun on enää vähän raollaan. Näitä en ole jalalla onnistunut avaamaan, ei riitä varvasvoimat. :D
😀😀
Siis sua häiritsee tahrat pöydillä, mutta ei ne paperitollot ympäriinsä?! Ei mene mun logiikkaan! 😆 Noh, olisin kyllä pulassa jo noitten ovienkin kanssa, mutta nythän olikin kyse niistä omituisista tavoista.
Ja onhan niitä toki itselläkin. Siivoan julkisista vessoista aina lattialle heitetyt vessa- ja käsipaperit. Järjestän pyykit kuivumaan sävyjen ja vaatetyyppien mukaan. Lisäksi mun on pakko oikaista, jos joku asia on vinossa, esim. lasit kuivauskaapissa, taulu epätasapainossa tms.
Kyllä ne häiritsee, mutta ei yhtä paljon kuin tahrat! 😁 Mulla on aivan valtava neuroosi tahrojen ja tahmaisuuden suhteen, enkä siedä mitään pienintäkään tahmaa tai tahman mahdollisuutta missään. Siksi pesen käsiänikin kaiken aikaa.
Paperitollo ei ole tahmainen (pyyhityn lian voi käntää tollon sisään), joten se häiritsee vähemmän. 😀
Käytän kaupan hevipusseja, kunnes ne hajoaa. Eli kauppaan mennessä kestokassissa on nivaska käytettyjä pusseja, joihin liimaan vaan uuden hintalapun vanhan päälle. En ole kenenkään nähnyt tekevän tätä, joten lienee outo. Vaikka pussit ovat ilmaisia, näin toimien maailmaan päätyy about 200 muovipussia vähemmän vuodessa, sillä ostan paljon heviä.
Keittiössä on aina sekä talous- että vessapaperirullat kädenulottuvilla, koska eri tarpeisiin eri paperi. Puolitetulla vessapaperiarkilla kuivaan mm. luutun jälkeen viimeisetkin pisarat keittiön tasoilta ja nämä paperit jätän tiskipöydälle, koska samaa myttyä voi käyttää toisenkin kerran, kun se on kuivunut. "Paperiviljelmiä" löytyy muualtakin huushollista, koska käytän samaa paperia ajatuksella puhtaasta likaisempaan, jotta paperinkulutus pysyy jossain kohtuudessa.
Eipä ole tuo hevipussien uudelleenkäyttö tullut mieleen. Meidän kaupassa ne on kyllä niin heppoisia, että meinaavat kyllä hajota jo yhdelläkin käytöllä. Yleensä hevipussit käytetään ”uusiksi” kuitenkin vielä sekajätepusseina. Tai pakkaan sellaisen mukaan siltä varalta, jos jossain ulkosalla tulee tyhjiä panttitölkkejä vastaan (yksi oma outo tapani, jota ei taida kaikki tehdä, eli pullojen keräys).
Tämä on kyllä hardcorea! 💪
Mäkin uudelleenkäytän hevipusseja, mutta kotona. Nolottaa, etten vieläkään ole saanut ostettua kesto-hevipusseja, kuinka vaikeaa sekin muka olisi....
Tämäkin kerää aikamoiset respectit! (Mä en saisi puolitetulla WC-paperiarkilla tehtyä varmaan mitään....) Ja näinhän se on, että pelkkään veden kuivaamiseen käytettyä paperia voi käyttää monta kertaa uudestaan... 👍
Tämä kyllä pitää ottaa käyttöön.. Niitä hevipusseja on raivistuttava räpeltää auki kaupassa.
Näitä oli hauska lukea- ja kommenteista seuraajien "outouksia". Mulla on joku ihme esto, etten halua syödä salaatissa montaa sorttia kerralla. Teen salaatit omiin kippoihinsa (itselle ja miehelle), jolloin hän saa sotkea omansa ja mulla on kaikki siististi erillään. Syön aina ensin tomaatit, sitten muut kunkin sortin erikseen. Öljyä tai mitään kastikkeita en halua, koska niitä ei voi erotella.
Juon veden aina vain tietystä peltimukista (paitsi tietysti kodin ulkopuolella). Se muki on isäni aikanaan hommaama, armeijan ylijäämävarastosta, hiekkakakkujen tekemiseen minulle (muki vetää puoli litraa ja siinä on sivussa kuumumaton kahva). Kuppi on kulkenut mukanani koko ikäni ja vesi kuuluu juoda siitä. Se on nytkin pöydällä vieressäni. Mitään muuta en "luonnollisestikaan" peltikuppiin laita. Se olisi ihan outoa! Haha!
Ollaan me ihmiset hauskoja outouksiemme kanssa. Mä puolestani en tykkää ollenkaan, kun monessa ravintolassa on salaattibuffa, jossa salaatit, tomaatit, kurkut ym on erillään, kun eihän niitä saa siinä omalla lautasella riittävän sekaisin. 😂 Salaatissa pitää olla mahdollisimman paljon kaikkea suloisessa sekamelskassa.
Yleensä syön haarukalla, mutta onnistuu kyllä lusikallakin ja samalta maistuu.
Tosiaan hassua, miten "outoudet" voivat olla ihan vastakkaisia. Mun mies tekee niinkuin Sinä: salaatti pitää olla tosi sekaisin. Hän vielä oikein näyttää minulle, että näin se kuuluu syödä, monta sorttia samassa suupalassa! Apua! Mulla pitää muuten olla sekä haarukka että lusikka, tämä varustelu auttaa erottelussa...
Tämä oli mulle jotain ihan uutta..! Mielenkiintoinen erikoisuus :)
Peltikuppistoori on ❤️❤️
Minä jaan kaksi tapaa sinun kanssa. Kaappien ovien jättämisen auki ja paperitollojen jättämisen ympäriinsä. Luulen, että ovet jäävät auki laiskuudesta. Paperin ylikäyttäminen on mun suurin heikkous. Varsinkin nyt kun paperin hinta on kallistunut, huomaan sen. Minulla menee talouspaperia paljon enemmän kuin keskivertokuluttajalla. Käytän paperia erityisesti sen takia, että olen vähän ylihygieeninen. Toivoisin, että saisin vähän vähennettyä sitä. Kuten, joku muu kommenteissa sanoi, yksineläessä oli paljon sotkuisempi. Ostan tämän ajatuksen. Yksin sun ei tartte vastata kenellekään.
Käytän samaa vanulappua useamman kerran jos toinen kulma tai puoli jää koskemattomaksi. Sillä voi poistaa vielä kynsilakkoja tai käyttää kasvoveden kanssa :D niitä käytettyjä on lavuaarin reunalla tai peilikaapissa, mutta ei nyt montaa kun saman päivän aikana käytän ne pois ;)
En tiedä onko se outoutta mutta kaikella on paikkansa, astiat pitää olla kaapissa järjestyksessä, oikeinpäin ja suorassa. Muutenkin olen aika siisti, ei mitään vaatekasoja ja laitan kaiken aina omille paikoilleen.
Kaupassa en ikinä ota etummaista tuotetta vaan taaempaa. Kauppakassit pitää pakata tietyllä tavalla eikä rahkat tai jogurtit saa kaatuilla, tai ne on pilalla. Ex pakkasi aina kaiken miten sattuu ja kananmuna paketitkin ylösalaisin, järki meinasi mennä. Ehkä suhteessa ollessa niitä outoja tapoja oli, enemmän kai korjasi toisen "virheitä". Yksin ollessa en kai niin kiinnitä huomiota tai sitten nämä tavat on normaaleja :DD
Minä taas puolitan vanulaput. Ei puolikuun muotoiseksi, vaan paksuussuunnassa. Tällä tavalla menee myös vähemmän kasvovettä, kun ohuempi vanulappu on märkä vähemmästä kasvovedestä.
Ei se ole ihme, että parisuhteessa tulee pieniä ongelmia, kun omat outoudet ja puolison outoudet riitelevät keskenään. 🤣
Olet oikeassa, etenkin jos molemmat on luonteeltaan sellaisia että tekee oman pään mukaan :D
Jätän kahvikupin pohjalle pikkulirun kahvia. Yleensä kupin pohjalle jää muutaman millin paksuinen kerros kahvia,joka jostain syystä on juomakelvoton ja ällöttävä. Olen tehnyt näin jo kymmeniä vuosia - niin kauan kuin olen kahvia juonut - mutta en siltikään osaa varoa kuppien kanssa. Lähes poikkeuksetta aiheutan sotkun, jos nostan kahvikupin suoraan sohvapöydältä tiskikoneeseen.
Hei tämä! Teen muuten samaa! Ällöttävänä en tosin lirua pidä, mutta juomakelvottomana kyllä.
Itse käytän myös samoja astioita useasti. Huuhtelen ne vedellä, likaisimmat kuumalla ja harjalla, ja pistän kuivauskaappiin tiettyyn reunaan odottamaan :D yksinasuvana ap-kone ei tosiaan pyöri kuin ehkä kerran kahteen viikkoon? Silloinkin keräilen kaiken vähänkin sinne sopivan että saan sen täyteen.
Toinen omituisuus (johtuu tv-addiktiudesta ja laiskuudesta ja mukavuudesta) on se, että säilytän päivittäisen kosmetiikan olkkarin pöydällä ja myös käytän niitä siinä (kasvovesi, seerumit, öljyt, öljyt jne). Sohvalla istuen ja samalla hyvästä ohjelmasta nauttien.
Onhan näitä :)
Minäkin olen syönyt salaatin lusikalla niin kauan kuin muistan! :) Todellakin hidasta ja ärsyttävää yrittää noukkia palasia haarukkaan. Lisäksi jos ruokana on spagettia, pilkon sen haarukalla ja veitsellä pieniksi pätkiksi ja syön lusikalla :D En jaksa pyöritellä sitä haarukkaan, kun puolet on kuitenkin leualla ja rinnuksilla…
Hauskaa lukea kaikkien oudoista tavoista! Mä en pysty pitämään vaatekaappia järjestyksessä. Kun käytän nyt pesutupaa ja haen pyykit kuivaushuoneesta, jätän ne usein siihen kassiin, jolla haen ne sieltä. Saan niistä osan laitettua kaappiin, mutta esim. paitoja ei saa kaappiini kauniisti viikattuna, koska siellä on niin kauhea sotku. Taittelen paidat miten kuten ja sullon sekaan. Kauhea tapa.
Käytän nenäliinat ns. loppuun asti siten, että heitän sen roskiin vasta, kun kaikki puolet on käytetty. Tiedän ihmisiä, jotka niistävät kerran ja heittävät nenäliinan suoraan roskiin. Itse en voisi tehdä niin, kun täytyyhän se liina taittaa vielä ja niistää siihen vähintään toisen kerran.
Pidän sängyssä asioita, kun asun yksin. Koska sängyssä on yksin asuessa tilaa, pidän sängyssä esim. muistikirjaa ja kynää, nenäliinoja ja kirja sekä kännykkä ovat siellä myös öisin. Tämä ehkä johtuu enemmän siitä, ettei alkoviini mahdu yöpöytää, mutta minulla on ollut tämä tapa myös silloin, kun viimeksi asuin yksin, eikä yöpöytää mahtunut sängyn viereen. Eli ehkä mulle olisi tärkeää, että olisi yöpöytä ja sillä kummallinen tapani muuttuisi normaalimmaksi?
Mulla menee hermo, kun mies jättää keittiön kaapin ovet auki, ärsyttävää. Seuraavaan keittöön meillä laitetaan saranat, jotka sulkee ovet.
Likapyykkejä ei onneksi jätä (Kiitos Otava koiran pentuiän) enää lattialle, vaan likapyykkikoriin ja kansi kiinni tai pyykinpesukoneeseen. Otava tuppasi pentuna silputtamaan miehen hikivaatteet senttikertaa sentti silpuksi.
Hillevi kissa jatkaa miehen kouluttamista ja pissasi pennumpana, jos työvaatteet jäi "väärään paikkaan".
Mä lajittelen roskia hysteerisesti, muovit/pahvit/lasi/pelti... Vettä kuulemma kuluu, kun huuhtasee likaa pois elintarvikepakkauksista. Onneksi suurimman osan jogurtteja/voirasiat jne. eläinystävät mielellään loppusiivoaa.
Ihana tuo elänystävien siivousapu <3
Minun outoihin tapoihin kuuluu se, että hankkiudun hyvin nopeasti eroon kaikesta turhasta tavarasta. Myös kaikki ei-fyysinen turha häiritsee minua, ja saatankin poistaa esim. vielä kesken olevan junamatkan lipun puhelimestani sen jälkeen, kun lipput on tarkistettu (tiedän, ettei tämä ole järkevää). Raahaan tavaraa kirpputorille lähes viikottain. Yksikin ylimääräinen tavara häiritsee minua paljon.
Myös esim. matkalaukun puran heti ja laitan kaiken paikoilleen. Mitään ei jää koskaan lojumaan. Myöskin esim. mainoksia minulla ei kerry koskaan pinoiksi asti, sillä vain kaikki lajiteltavat jutut usein pois (vaikka kierrätyskassi ei olisi edes täynnä).
No nyt kyllä ihailen! Itsekin puran matkalaukut heti, mainoksia tms. kasoja ei kerry ja asiat ovat tiukasti paikoillaan. Tavaraa kuitenkin kertyy, luopuminen on vaikeaa.
Outoja tapoja on varmaan se, että haluan kiertää kaupat, kirpparit, uudet kaupungit tms. loogisessa (aina samassa) järjestyksessä ja yleensä aika reippaasti. Haahuilu ei sovi minulle. Pesen hampaat kaksi kertaa ja siinä välissä puhdistan hammasvälit. Aamupala pitää tehdä valmiiksi illalla.
Syynä on vain se, että en voi sietää sekaista kotia. Minulle tavaroista luopuminen on helppoa ja tuottaa suurta mielihyvää.
Saako olla utelias, mutta mistä sitä tavaraa tulee sillä vauhdilla, että sitä voi viikoittain viedä kirppikselle? 😅 olettaen, ettei kyseessä ole uusi tapa, jolloin vanhassakin tavarassa olisi viemistä pitkäksi aikaa.
Mä havahduin vasta kuukausi sitten siihen et lasken arjessani hirveesti asioita. Esim talon portaat pitää aina laskea vaikka tiedän tasan montako rappua kerrosten välillä on, samoin uidessa pitää laskea yhtä monta vetoa edestakaisin 😄 Mulla kn pakkomielle parittomista nuneroista niin aina pitää olla niin monta. Kuuntelen myös paljon äänikirjoja suomeksi ja käännän päässäni tekstit englanniksi. Tämä on ehkä kummallisin tapa enkä itsekään ihan ymmärrä sitä. Sitten on tietty nää perus et tyyny ja peitto pitää laittaa pussilakanaan ja sänkyyn just oikein päin yms.
Olipa ”kiva” lukea noista petivaatteista 😄 Mun pitää usein korjata, kun häiritsee liikaa, että mies on pedannut sängyn ”väärin”. En halua, että mun peitto on taiteltu kaksin kerroin, vaan siten, että peiton molemmilta reunoilta on kaistale käännetty alle. Silloin peiton alle on kivempi kömpiä, kun ei tarvitse nostaa koko peittoa pois ja auki. 🙈
Apua, en kestäisi asua sun kans saman katon alla, kun jätät noi ovet auki. Saisin vähintään hermoromahduksen, en siis siedä avonaisia ovia. 😆 Eikä mitään ruokia jätetä pöydille "happanee".
Sen sijaan tossa oon samanlainen, ettei saa olla pisaroita tasoilla. Vessassa mulla on sitä varten pikkupyyhe, jolla kuivaan roiskeita lavuaarin päältä miehen ja vieraiden jäljiltä. 😅
Olen monesti miettinyt salaatin syömistä lusikalla, koska se haarukalla nyppiminen on ihan liian hidasta. Pitää varmaan toteuttaa lusikalla syönti sun inspiroimana.
Mun ehkä erikoisin tapa on käydä vessassa aina viimeiseksi ennen nukkumaan menoa tai kotoa lähtöä. Jos teen sen jälkeen mitään, musta tuntuu melki välittömästi kotoa lähtiessä, et mun rakko räjähtää tai sit yöllä herään tunnin päästä kamalaan hätään. Tiedän, et tää on ihan psyykkista, koska pystyn olemaan sit muuten tunteja, etten käy asioilla. Mut kotoa lähtiessä ja nukkumaan mennessä se on tehtävä vikaksi ja sit heti petiin silmät kii tai ovesta ulos.😆
Apua! Oon kuuleman mukaan aika neuroottinen, ja tämän luettuani on pakko myöntää, että tulisin ihan hulluksi sun kämppiksenä! :D
🤣
Laitan tavaroita "talteen". Tärkeät paperit, kännykät, kaukosäätimet jne jne. Tallessa-niminen paikka vain on sitten monen esineen lopullinen sijoituspaikka. Minä sekä muut perheenjäsenet olemme jämäilijöitä. Jääkaappiin jätetään kohteliaisuusjämä, joka on tyylin ruokalusikallinen maitoa purkissa, puoli desiä kastiketta kattilan pohjalla jne. Luulen että syy on siinä, ettei viitsitä pestä säilytysastiaa jossa se on. Tosin kohteliaisuusjämäily on ihmisten keskuudessa yleistä. Edellisessä duunipaikassa jätettiin puolikas pala wc-paperia, yksi suklaapala tai 2cm pala pullaa. Nykyisin koitan tiedostaa asian ja syön pokkana kaiken loppuun. Ei jämiä, ei niitä kukaan syö kun ei kehdata ottaa viimeistä. Meillä ei käytetä wc-paperia vaan käsisuihkua. Se on aiheuttanut kummastelua eniten. Wc-paperia on vain vierasvarana. Lasten mennessä päiväkotiin, tapa aiheutti kummastelua sekä välillä on jääty leikkimään sillä suihkulla vessaan ja lopputuloksena on ollut seiniä myöten pesty wc.... 🙈
Vältän pikkulusikoita viimeiseen saakka. Jos syön piirakkaa tai vastaavaa, niin syön sen haarukalla. En pikkulusikalla. Ennen söin kakut ja muutkin haarukalla. Jotenkin se pikkulusikan kuperuus ja mitat ärsyttää. Se, miten se osuu suuhun ja huuliin. :D
Vanukkaat syön isolla lusikalla tai elleiole niin nekin menee mieluummin haarukalla.
Toinen pinttynyt tapa on, että jätän kaikkiin kenkiin kotona sukat valmiiksi. Eli kun tulen kotiin, niin otan sukat pois ja tungen ne kenkiin odottamaan seuraavaa ulkoilua. Kotona käytän sisäsukkia ta olen paljain jaloin. :D Eli saatan käyttää samoja sukkia ulkokengissä pari-kolme päivää. Vakoisissa tennareissa valkoisia pikkusukkia ja mustissa mustia jne. Tää saattaa kuulostaa ällöltä, mutta koska mun jalat ei juurikaan hikoile, niin ihan puhtailta ne sukat tuntuu.
😂😂
Hei, mä teen tätä myös! Ei tosin ole vielä pinttynyt tapa, mutta teen sitä usein ja on varmaan matkalla pysyväksi tavaksi..! Se on kätevää!
Kumppareissa on myös tyypillisesti aina odottamassa villasukat..! ☺️
Kyllä! Tosin ne kumisaappaissa olevat villasukat ovat siellä koko sesongin, eivät vain muutamaa päivää. :D :D
Sama! 😁
Olipa sympaattinen postaus, kiitos kun jaoit omalaatuisuuksiasi! <3 Mun puolisolla on samankaltainen talous/wc-paperimyttytapa! Olen vuosia kutsunut häntä lempeästi liikanimellä Tuppomies tuon toiminnan vuoksi (ei ole ainut lempinimi ja käytössä vain kotona!) Seuraan edelleen kiinnostuneena etäämpää kun hän touhuaa ja myttää paperituppojensa kanssa käytännössä joka ikinen päivä. Siinä on jotain tosi hellyyttävää, enkä sano tätä yhtään ylemmyydentuntoisena vaan aivan sydämestä. Näen sen haluna pitää koti puhtaana ja ympäristö siistinä - vaikka ne sieltä täältä löytyvät tiukkaan kiedotut paperikääröt voisi ehkä nähdä sotkunakin ^_^
Lisäksi siivous ja kaikki muu niiden nöttösten kera puuhastelu näyttää näin ulkopuolisen silmin aika vaivalloiselta verrattuna johonkin hyvin pyyhkivään rättiin, mutta... olen sopeutunut siihen faktaan, että näin yli 10 vuoden tuntemisen jälkeen tuppomiehen tavat tuskin ovat juuri muuttumassa.
Yksi oma tapani on rakentaa kotiin ja muuallekin eräänlaisia "pesiä". Teen joka yö itselleni rakennelman, joka koostuu kahdesta painopeitosta, useammasta peitosta, vartalotyynystä ja pienemmistä tyynyistä. Kiedon painopeitot vartalotyynyjen ympärille ja tilkin ylimääräisiä tyynyjä joka puolelle. Tykkään nukkua oikein ahtaasti, vähän kuin pienessä kolossa. Siitä tulee turvallinen olo. Rakennan pesiä myös olohuoneeseen ja muuallekin, jos perhe sen vaan sallii... Nyt kesän aikana tehtiin lapsen kanssa oleskelupesä auton takakonttiin - takapenkit alas, iso patja takatilaan, lisäksi tyynyjä ja peittoja ja ikkunoihin verhot. Emme tietenkään käytä sitä ajaessa, mutta ollaan aina välillä ajettu jonnekin kivaan maisemaan ja luettu takakonttipesässämme sarjakuvia tai katseltu tähdenlentoja kattoikkunasta. Kun ei ole matkailuautoa, niin tällä systeemillä ollaan silti päästy vähän seikkailemaan!
Tämä kuulostaa hurjan sympaattiselta ja joltain, jota voisin itsekin kuvitella harrastavani! ☺️
Tuppomies! 👍👍 🥹
Haha, tunnistan jonkin verran tuota paperituppoilua itsessänikin. Likaisimmat sotkut paperilla, sitten viimeistely kuivalla mikrokuituliinalla tms.
Himosiivoajille vinkki brändistä nimeltä Scrubdaddy - heiltä saa vaikka mitä ihmesientä apuna pintojen puhdistamiseen! Tuotteita saa jo yleisesti Tokmanneilta, Carlsonilta, Clas Ohlsonilta, Prismoista, joistain K-kaupoista.. amerikkalainen alunperin, joka tuli tunnetuksi suomalaisen siivouskuningattareren Aurikatariinan ansiosta. Hänen siivousvideoiltaan bongasin ne ja ihastuin itse kokeiltuani :)
(Tässä nähdään brändi-imagon tärkeys, sillä tuote voi olla itsessään laadukas .. mutta sen menestystä lisää huomatavasti somenäkyvyys ja eri projekteissa mukanaolo. Scrubdaddy on sponsoroinut Auria superlikaisten kotien siivouksessa ja saanut siitä Euroopassakin mainetta, aivan kuten kotoinen SINI, joka myös on Aurin sponsori.)
Mää syön kaiken mahollisen lusikalla! Inhoan syödä haarukalla muuta ku lättyjä ja ranuja. Mun puoliso nauraa mulle tän takia. :D
Lusikka on kätevin, minkäs sille voi! 😊
On ihan pakko kommentoida tuohon oviasiaan nyt, kun luin kirjoituksesi vähän jälkikäteen.
Minulla on jääkaapin ja esim. ikkunoiden kanssa sillä tavalla vähän vastaava juttu, että niiden sulkeminen on jotenkin vaikea asia tehdä psykofyysisesti. Ei siis sillä tavalla, että olisin jotenkin hutilo ja jättäisin asiat miten sattuu, vaan olen jämpti ja hoidan asiat heti, mutta jääkaapin oven ja ikkunan sulkeminen ovat asioita, joita en tällä hetkellä kykene suorittamaan ns. normaalisti. Olen melko varma, että ainakin omalla kohdallani tämä liittyy vahvasti psykologiaan ja meneillään oleviin asioihin sekä siihen, että jotkut psykologit ovat käyttäneet muhun ihan muihin asioihin liittyviä mielikuvia, joissa esim. "ikkuna avataan ja ikkuna suljetaan", ja koska en halua olla kenenkään ohjailtavissa, jotenkin vastustan sitä, että kun pitäisi olla ikkunan kanssa tekemisissä, aivoni yhdistävät sen heti noihin mielikuviin. Tämä asia on helpottunut, mitä enemmän olen saanut asioita käsiteltyä, mutta on edelleen vaikeaa.
Siksi esim. teen sitä, että vaikka juon kahvia usein vasta muutama tunti heräämisen jälkeen, kaadan tarvittavan määrän kahvimaitoa tulevaan kupilliseen valviiksi johonkin astiaan samalla, kun otan jääkaapista aamupalatarvikkeita, jotta minun ei tarvitsisi avata jääkaappia yhtä "ylimääräistä" kertaa, eikä toisaalta pitää koko maitopurkkia lämpimässä liian kauaa.
t. Kohtalotoverisi
Hei Hanna,
Kiitos kun jaoit oman "ikkuna- ja ovitarinasi". On jotenkin todella kiinnostavaa kuulla ja ymmärtää, että muillakin on näitä tavallaan selittämättömiä tai ainakin tyystin epäjärkeviltä vaikuttavia tapoja ovien sulkemiseen liittyen. En ollut ikinä tullut ajatelleeksi, että se voisi olla yleisemminkin tuttu ilmiö.
Avaaminen ja sulkeminen voivat tosiaan olla psykologisella tasolla jotain paljon laajempaa kuin vain "rakenteen avaaminen ja kiinni laittaminen".
Sun kertomus sai mut nyt itsekin tarkastelemaan omaa ovien auki jättämistäni enemmän psykologisesta perspektiivistä. Koska mulle kaikenlaisten asioiden, niin ihmisten, eläinten kuin elämänvaiheiden hyvästely ja "oven sulkeminen" niiden osalta on vaikeaa, niin ehkä tämä välittyy myös konkreettisiin oviin, joiden sulkemista alitajuisesti vastustan.....
Moi,hieman nauratti tuo ovien auki jättäminen.....Täällä sama!!:).... mun mies aina iha hiilenä ,että etkö sä voi laittaa niitä kiinni...heh, en tajua itsekkään!!! ( koskee mun kohdalla myös vetolaatikoita. ..)
Raikasta syyskuuta Sinulle!♡
Samoin sinulle! ☺️
Kiitos tästä postauksesta!
Mietiskelin, että jos me kuultaisiin ja nähtäisiin monenlaisia tapoja (olla ja elellä), se auttaisi ihan varmasti vähentämään häpeän tunteita, joita "outoihin" tapoihin ihmisellä saattaa liittyä.
Alettais oivaltaa, että joo, salaattia voi syödä lusikalla, ja kananmunan haarukalla, koska miksikäs ei.
No se olisi just näin 🙏🏻