Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Tässä on pikkuinen Hattaratattara, joka muutti luokseni asumaan viime kesänä.
Kesällä kyselin eläinsuojeluyhdistyksistä kilttiä ja ystävällistä ensikissaa. Iskin jo silmäni erään lempeäkatseisen kissakaunottaren kuviin, kun minulle tarjottiinkin Hattaraa: säikkyä tyttökissaa, joka oli majaillut jo yli vuoden päivät eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskodissa.
Se oli loukutettu kissapopulaatiosta, synnyttänyt kaksi suloista pentua ja jäänyt pentujen luovutuksen jälkeen osaavaan sijaiskotiin kesyyntymään. Kesyyntyminen ei kuitenkaan edistynyt aivan odotetussa tahdissa. Ehkä Hattaralla ei ollut lainkaan aiempia kokemuksia ihmisistä tai kokemukset olivat olleet todella huonoja. Olen kuullut, että se olisi ollut alkuvaiheessa aika sähikäinen.
Kun tapasin Hattaran ensimmäistä kertaa, se piileskeli hämärässä sohvan alla. Kun kurotin kättäni sohvan alle, pörröpallo antoi minun oikein varovaisesti silittää poskesta hetken aikaa (kunnes sain mätkäisyn pikkuruisesta pumpulisesta nyrkistä). Sijaiskodissa oli myös toinen kotia etsivä kissarouva, joka heitti koko luisevan kehonsa voimalla kättäni päin ja hurisi iloisesti. Päätökseni taisi olla silti jo tehty :).
Olin varautunut siihen, että ensimmäiset kuukaudet Hattis ehkä nököttäisi piilossa eikä kissan olemassaoloa juuri huomaisi. Yllätyksekseni se on kuitenkin rohkaistunut nopeasti ja viettää päivänsä näkyvällä paikalla sohvalla torkkuen.
Herkkujen perässä pikkuinen kiipeää jo reippaasti syliin ja hyväksyy pidemmätkin rapsutustuokiot. Toki välillä on huonompiakin päiviä. Hattara järkyttyy yhä sydänjuuriaan myöten hassuista asioista (esimerkiksi avoimista sälekaihtimista tai raakalihasta ruokakupissa). Vielä en ole päässyt kuulemaan Hattaran kehräystä; sitä odotan innolla.
Välillä pohdin, millaista olisi, jos luokseni olisi sittenkin muuttanut aivan tavallinen reipas kotikissa. Ehkä sellainen olisi ollut järkevin ratkaisu ensimmäiseksi kissaksi. Enkä halua kannustaa ihmisiä adoptoimaan arkaa eläintä harkitsemattomasti. Meilläkin on onneksi taustalla sijaiskodin tuki, ja yhteiselomme on käynnistynyt ilman suurempia ongelmia. Hattara on jo lyhyessä ajassa sulattanut sydämeni.
Luulenpa, että tuimasta ilmeestään huolimatta myös Hattaratattara pitää minusta aivan pikkuriikkisen… :)"
-Anonyymi
4 comments on “Joulukalenteri: Hattara”
😍
Aivan ihana Hattara. Meillä on viisi ns. pelastettua kissaa. Hienoa huomata, miten kaikki ovat niin omia persooniaan aivan kuten me ihmiset.
Voi mikä ihanuus ❤️ Ystävyytenne on varmasti sitäkin palkitsevampi kunhan Hattara vähitellen lämpenee. Ja rehellisyyden nimissä, kyllä ne leppoisat kotikissatkin voivat olla hieman hmm... särmikkäitä sille päälle sattuessaan.
Voi, mikä kaunotar! Meillä on kaksi poikakissaa, joista ensin tullut on tosi herkkä, arka ja välillä aggressiivinen. Nuorempaa kissaa hän suojelee viimeiseen asti. Elämä on joskus haastavaa ja ensiavussakin olen joutunut käymään (hyökkäys tuli, kun toisen kissan vauhdikas leikitys tulkittiin kiusaamiseksi). Nuorempi kissa on maailman helpoin ja rennoin kaveri.
Erityisherkkä ja haastava kissa ansaitsee rakastavan kodin ja ymmärrystä. Sitä arvokkaammalta ne ihanat, hellät hetket tuntuvat. Hienoa, että Hattara on saanut lempeän ja kärsivällisen äidin (tai isän)! Kyllä se hyrrykin sieltä vielä löytyy! <3