Hyvää juhannusta ☺️
Tiedän, että juhannus kuuluu hiljaisimpiin sesonkeihin mitä tulee blogien lukemiseen, mutta jätän rohkeasti seuraavan sepustuksen tänne tarjolle, jos joku ei keksi viikonloppuna muuta tekemistä kuin kääntyä blogien puoleen.
Sillä... en vain saa tarpeekseni aurinkovoiderupattelusta. ☀️ Te blogini lukijat olette kuin se kosmetiikkakaveri jolle näitä juttuja höpöttelisin live-elämässä. 🧡 Kun vastapäätä ei aina istu ketään, joka jakaisi kanssani saman innon pohdiskella kosmetiikkakentän ilmiöitä, voin jutella teille. :) (Ja ainakin kuvitella, että jota kuta saattaa kiinnostaa..! )
Kiinnostus aurinkovoiteita kohtaan on kasvanut räjähdysmäisesti viimeiset kymmenen vuotta, mistä tämä johtuu?
Joku kommentoi edelliseen postaukseeni harmitellen, miksei auringon vaaroista puhuttu enemmän meidän lapsuudessamme. Siitä ei puhuttu siksi, että minun ikäluokkani ja sitä vanhempien lapsuudessa auringon laajempia vaaroja ei juuri tunnettu – tai ei tunnettu riittävän hyvin, jotta tieto olisi osattu jalostaa yleisiksi suosituksiksi, puhumattakaan, että tietoa olisi osattu hyödyntää aurinkosuojakosmetiikassa. UV-filtteriteknologia on lopulta ottanut suuria askeleita eteenpäin vasta viimeisen 10-20 vuoden aikana.
UVB-säteilyn polttavuus selvisi kutakuinkin 60-luvulla, mutta UVA:n haitallisuus on tullut perusteellisesti tutkijoiden tietoisuuteen niinkin myöhään kuin viimeisen 20 vuoden aikana. Maailman tunnetuin ja pisimpään käytössä ollut UVA-suodatin avobenzone otettiin käyttöön 80-luvulla, mutta vasta 2000-luvun alkupuolella tutkijoille alkoi selvitä, millä laajuudella UVA vaikuttaa ihoon ja että se aiheuttaa solumutaatioita.
”OK NIIN KAUAN KUIN ET PALA”
Minun lapsuudessani ajateltiin yleisesti, että aurinko on iholle haitaksi vain, jos iho palaa. Näin ollen auringossa oli ihan OK oleskella vaikka kuinka pitkään, kunhan vain piti huolen, ettei iho palanut. Aurinkovoiteet suojasivat lähinnä polttavilta UVB-säteiltä, ja suojakertoimet liikkuivat SK 6:n tuntumassa. SK 2-tason voiteitakin oli myynnissä - luku, joka tänä päivänä tuntuu vitsiltä.
Pidempiaaltoiset UVA-säteet eivät polta ihoa, mutta tunkeutuvat syvemmälle ihoon ja aiheuttavat soluvaurioita ja hajottavat kollageenia. Juuri UVA-säteily on vastuussa auringon ikäännyttävästä vaikutuksesta. Nykyään kaikki tuntevat UVA:n haitallisuuden ja tietoisuus auringon haittavaikutuksista on kasvanut kaikilla tasoilla kokonaisvaltaisesti. Mutta vielä minun ikäluokkani lapsuudessa ja nuoruudessa tilanne oli aivan toinen.
Puistattaa ajatellakin, että solarium-laitteiden toimintamekanismi perustui nimenomaan UVA-säteisiin. Apua…! Ihmiset ovat vapaaehtoisesti menneet arkkuihin, jotka ikäännyttävät ihoa ja vaurioittavat DNA:tamme – ja aiheuttavat pahimmillaan syöpää.
Ja tästä on vasta kaksi vuosikymmentä…!
Aurinkovoiteita vuodelta 2018
UVA on ”ilmiönä” ja tiedostettuna huolena jopa niin tuore, että kun vuonna 2011 kirjoitin blogiin sen aikaisista aurinkovoiteistani, vain yhdessä (Biotherm) näkyy maininta UVA-suojasta. Kaikissa muissa, mukaan luettuna Clarinsin aurinkovoide, on ollut vain SPF-merkintä.
SPF kertoo pelkästään UVB-suojasta. Nykyään kaikissa aurinkovoiteina markkinoiduissa tuotteissa – ainakin vakavasti otettavien brändien - on myös UVA-logo. UVA-logo tarkoittaa, että UVA-suoja on vähintään kolmannes ilmoitetusta SPF-suojasta.
Vaikka UVA:n haitallisuus on alkanut valjeta 2000-luvun alkupuoliskolla, meni siis vielä hyvä tovi, ennen kuin tämä ymmärrys siirtyi aurinkovoiteiden tuotekehitykseen.
Kurkistus blogini aurinkovoide-aiheisten kirjoitusten arkistoon kertoo, että UVA-logo on alkanut näkyä kaikissa blogissani esitellyissä aurinkotuotteissa vuodesta 2013 eteenpäin.
Miksi korkeat suojakertoimet ovat nyt standardi?
Kymmenen vuotta on lopulta hyvin lyhyt aika aurinkotuotteiden historiassa, ja uusi suojakerroinstandardi on vakiintunut suorastaan häkellyttävän nopeasti. Korkeammat suojakertoimet ovat epäilemättä seurausta syvemmästä ymmärryksestä auringon haittavaikutuksiin liittyen, mutta myös UV-suojavoiteiden kosmeettinen kehitys on vaikuttanut tähän. Alhaisemmat suojakertoimet ovat saaneet väistyä senkin takia, että nykyteknologialla on viimein mahdollista valmistaa korkean suojan tuotteita kosmeettisesti miellyttävillä koostumuksilla.
Mineraaliaurinkovoiteiden jähmeys ja valkoisuus on ollut paljon tapetilla, mutta tosiasiassa myös kemiallisten (parempi ilmaisu on orgaanisten) aurinkovoiteiden koostumus oli pitkään paksun ja tahmean tuntuinen – etenkin, kun mentiin korkeampiin suojakertoimiin (eli käytännössä yli SPF 10). Muistan, kuinka 14-vuotiaana käytin ensimmäistä kertaa SPF 20 -voidetta perheen Turkin matkalla, ja se oli todella jähmeää ja tahmaista. Se todella tuntui joltain ”vuorikiipeilijän” voiteelta..! :D
Inhottavan tuntuisia aurinkovoiteita ei tule käytettyä, vaikka ne olisivat kuinka ”terveellisiä”. Tällä pohjalla oli mielekkäämpää tuottaa markkinoille vuosikymmenten ajan lähinnä matalan suojakertoimen tuotteita.
Erittäin ohuet, notkeat ja hyvin imeytyvät SPF 30- ja SPF 50-koostumukset ovat ilmestyneet kauppoihin vasta noin viiden viime vuoden aikana. Koska ne ovat yhtä miellyttävän tuntuisia kuin kymppi-kertoimen voiteet 10 vuotta sitten, kuluttajat käyttävät niitä mielellään - eikä alhaisemmille kertoimille ole enää yhtä paljon menekkiä. Odotan, että alle SK 30 -voiteet häviävät kokonaan seuraavan vuosikymmenen aikana.
Lopuksi avaan muutaman aurinkovoiteisiin yleisesti liittyvän uskomuksen, jonka todellinen perä on selvinnyt itsellenikin vasta tänä vuonna. Itse asiassa, kiitos kuuluu lukijalleni, joka jätti aiempaan postaukseeni kommentin liittyen fysikaalisten ja ns. kemiallisten (orgaanisten) UV-suojien ominaisuuksiin. Tämä kommentti johti siihen, että olen viettänyt kymmeniä tunteja aurinkotuotteiden tieteeseen perehtyen, ja nyt olen itsekin viisaampi. Olen tässä viime viikkoina mm. seurannut kahdeksan tunnin mittaisen australialaisen Sunscreen E-Summit -konferenssin..! :D
⛱ USKOMUS: FYSIKAALISET AURINKOVOITEET TOIMIVAT HEIJASTAMALLA UV-SÄTEET POIS IHOLTA.
Totuus: fysikaaliset aurinkovoiteet toimivat pääasiallisesti samoin kuin kemialliset, eli imevät säteilyn itseensä ja muuntavat sen lämpöenergiaksi. Fysikaaliset filtterit heijastavat partikkelikoosta riippuen vain noin 5-15% auringonsäteistä. Mitä suurempi partikkelikoko (eli mitä valkoisempi pinta ihoon jää), sitä suurempi heijastuskyky, mitä pienempi partikkelikoko, sitä suurempi määrä säteistä imeytyy.
Tämä tuli itselleni totaalisesti uutena tietona. Vaikka asia on tutkimuksin todistettu, miksi sitten kaikkialla yhä kerrotaan, että fysikaalinen filtteri toimii pelkästään heijastamalla? Ilmeisesti siksi, että se on vain helppoa ja tekee fysikaalisen ja kemiallisen voiteen eroista ikään kuin kansantajuisemmat. Pitkään todella luultiin, että mineraalit blokkaavat UV-säteitä vain heijastamalla, ja kun uskomus on ollut vallalla niin pitkään, on tästä määritelmästä helppo pitää kiinni. Heijastaminen myös kuulostaa ”turvallisemmalta” kuin säteilyn imeminen, ja siksi sitä käytetään mielellään erityisesti luonnollisten tuotteiden markkinoinnissa.
Fysikaaliset ja orgaaniset UV-suodattimet kuitenkin asettuvat iholle eri tavoin, ja se pitää paikkansa, että kemiallinen filtteri itsessään imeytyy ihoon (ja vanhemmat, nykyään kyseenalaiset filtterit jopa verenkiertoon asti), kun taas fysikaalinen filtteri ei imeydy, vaan jää ihon "päälle" suorittamaan tehtäväänsä.
⛱ USKOMUS: KEMIALLINEN AURINKOVOIDE ALKAA TOIMIA KUNNOLLA VASTA KUN SE ON IMEYTYNYT IHOON 30 MINUUTTIA, FYSIKAALINEN AURINKOVOIDE TOIMII HETI KUN SEN LEVITTÄÄ.
Totuus: Kummankin aurinkovoiteen UV-suodattimet toimivat välittömästi, kun voiteen levittää iholle. Kumpikin voide olisi kuitenkin ihanteellista levittää iholle 15-20 minuuttia ennen aurinkoon menoa, jotta voide ja UV-suoja”verkko” ehtivät asettua iholle.
⛱ USKOMUS: KEMIALLINEN AURINKOVOIDE MENETTÄÄ TEHONSA SAMALLA KUN UV-FILTTERIT IMEVÄT ITSEENSÄ AURINKOA, EIKÄ IHOLLA ENÄÄ OLE SUOJAA PARIN TUNNIN AURINGOSSA OLEILUN JÄLKEEN.
Totuus: tämä piti jossain määrin paikkansa vanhemman teknologian aurinkovoiteiden kohdalla, mutta uuden sukupolven UV-filtterit ovat fotostabiileja mikä tarkoittaa, että ne eivät menetä tehoaan auringossa.
Kuitenkin – vaikka itse filtterit ovat yhä toimintakykyisiä monenkin tunnin jälkeen (uudemman teknologian aurinkovoiteissa), aurinkovoidetta tulee silti lisätä iholle etenkin kun olet uinut tai hikoillut, sillä voiteen liikkuessa iholla kosteuden, pyyhkimisen tai hiekan vaikutuksesta UV-suojaverkkoon tulee reikiä, eikä se enää suojaa tasaisesti.
⛱ USKOMUS: KUN VOITEESSA LUKEE 'BROAD SPECTRUM' ja UVA+UVB, SAAN TEHOKKAIMMAN SUOJAN KAIKILLE SÄTEILLE UVA-UVB-PITUUKSILLA.
Totuus: UV-filttereissä on paljon eroja, ja vaikka tuotteessa lukee 'broad spectrum', voi voiteissa olla hyvin eri tason suoja eri UV-aaltopituuksille. UVA jakautuu UVA1- ja UVA2-alueisiin, ja kaikki voiteet eivät suojaa UVA1-alueelle saakka. Käytetystä filtteristä riippuen voiteen teho myös vaihtelee levitetyn määrän mukaan. Kuluttajan on mahdotonta nähdä tätä pakkausselosteesta, vaan ymmärrys vaatii perehtymistä UV-suoja-aineiden tieteeseen. (Ja tämä on todella ärsyttävää; miksi kaikki valmistajat eivät vain voisi käyttää niitä parhaita UV-suojia..?)
Esimerkiksi pelkästään titaanidioksidia sisältävä aurinkovoide ei anna tehokasta suojaa UVA-päässä, ja sinkkioksidia puolestaan tulee levittää iholle määrällisesti enemmän kuin orgaanista uuden sukupolven UVA-filtteriä, jotta saavutetaan sama UVA-suoja.
Nyt... aurinkovoidenörttinne kuittaa ja poistuu juhannuksen viettoon... kassissaan SPF 30- ja SPF 50 -voiteet..! 😄
*
P.S. Olisi kiva kuulla, millaisia muistoja parikymppisillä lukijoilla on aurinkovoiteista lapsuudestaan..? Onko lukijoiden joukossa henkilöitä, jotka ovat eläneet koko elämänsä korkeiden suojakerrointen ja miellyttävien aurinkovoidekoostumusten maailmassa..?
P.P.S. Lue myös aiempi postaukseni:
”Makaan mielelläni rannalla auringossa tuntikausia. Riski, että poltan ihoni? Ei lainkaan, kun voitelen ihoni aika ajoin Nivea Ultra -öljyllä tai Nivea Aurinkofiltterillä (ilman öljyä), joka suojaa ihoa valolta ja suodattaa pois lyhytaaltoiset, polttavat auringonsäteet ja päästää läpi ainoastaan pitkäaaltoiset, kauniisti ruskettavat säteet. Tämän lisäksi Nivea Ultra-öljy ehkäisee ihon kuivumista.”
50 comments on “UVA, aurinkovoidemyyttejä ja korkeita kertoimia”
Minä olen tutustunut näihin faktoihin jonkun aikaa sitten LabMuffinin postauksista. Sen takia olen nyt pidemmän harkinnan jälkeen päätynyt siihen, että vaihdan aurinkosuojani pelkästä fysikaalisesta hybridiin.
Taas saatiin nähdä, että korealaiset ovat tässäkin muita edellä. Oma tuntumani on, että ovat jo jonkun aikaa suosineet aurinkosuojissaan yhdistelmäratkaisuja.
LabMuffin on kyllä tämän alueen ykköslähde ainakin somessa, ja loistava sellainen 🙏🏻
Kyllä luetaan blogeja täällä, aina aamukahvilla luen ensimmäisellä kupilla uutiset, toisella kupilla blogit(luennossa tällä hetkellä n. 5 blogia). Ja minä kun olen aivan eri alalla, eikä ystävissäkään ole luonnonkosmetiikasta innostuneita, koen minäkin sinut kosmetiikka-ystäväkseni. Ja aurinkovoiteista tuli tärkeää tietoa, vasta nykyään sipaisen aurinkovoiteen kasvoihin rutiinilla, dekolteealue on mulla se joka kaikista voiteista huolimatta punoittaa. Pakko pitää pienikauluksisia puseroita ja mekkoja. Hyvää juhannusta!
☺️🙏🏻
Hyvää juhannusta sinullekin Anne - kosmetiikkaystävä..! :)
Lapsuudessa ja nuoruudessa muistan, että aurinkovoiteet (jos niitä laitettiin) oli paksuja ja tahmaisia. Siksi varmaan nykyisin tuntuu oudolta, että 50 suojakerroin voi olla niin ohutta. Monesti epäilen, että voiko tämä toimia ja levitän sitä tiheämmin ns.varmuuden vuoksi 😅
Mulla oli pitkään sama fiilis kun nämä miellyttävät korkeakertoimiset tulivat markkinoille, sitä oli niin tottunut siihen että aurinkovoiteen "kuuluu" tuntua tahmaiselta, että miellyttävän voiteen teho epäilytti...! 😆
Toisaalta ohuen tuntuisen voiteen tehokkuuden epäilyssä on siinä mielessä perusteltu pohja, että toimiakseen luvatulla teholla (=suojakertoimella) voiteen itse asiassa kuuluu tuntua iholla. Jotta suojakerroin toteutuu, voidetta pitää levittää iholle todella runsaasti ja monta kerrosta. Eli vaikka uuden sukupolven voiteet ovat ohuita ja levittyvät tosi miellyttävästi, niitäkin pitäisi levittää iholle niin monta kerrosta, että lopulta iholla on "tuotetuntumaa". Harva näin tekee, mutta ainakin ohut kerros SPF 50 -voidetta tuo paremman suojan kuin ohut kerros SPF 15 -voidetta :)
Mitä mieltä olet meikkituotteiden SPF aurinkosuojista? Onko niillä oikeasti mitään suoja arvoa, kun levitysmäärä on niin pieni, eikä tuotteita tule lisättyä samalla tavalla kun oikeita aurinkosuojia.
Alle SPF 30 -kertoimen meikkituotteiden suoja on käytännössä olematon tai niin minimaalinen, että sitä voi pitää kyseenalaisena. (Itse ihmettelen, että meikkituotteissa ylipäänsä saa ilmoittaa SPF-suoja-arvon, koska se voi antaa kuluttajalle harhaluulon siitä, että kasvoilla oikeasti on aurinkosuoja.)
Toisaalta, siinä vaiheessa kun mennään korkeisiin kertoimiin, tuote antaa jo jotain suojaa. Ei tietenkään lähellekään luvattua kerrointa, mutta jotain. Jos siis meikkivoiteessa on SPF 50-kerroin ja levität meikkivoidetta tasaisesti kaikkialle kasvoille, voi olettaa, että saat ehkä noin kolmanneksen luvatusta suojasta.
En tosin edelleenkään ymmärrä, miksi joku haluaisi aurinkosuojan nimenomaan meikkivoiteen kautta, koska aurinkosuojaa ei tällöin voi enää lisätä. Ehkä SPF 50 -meikkivoide voi toimia kivana suojana ei-herkästi palavalla iholla vaikka puutarhajuhlissa, joissa oleskellaan auringonpaisteessa pari tuntia. (Ja sitten mennään kotiin pesemään naama ja laitetaan uudet aurinkosuojat, tai pysytään sisätiloissa loppupäivä :D)
Korealaisilla merkeillä on näitä spf50+ meikkivoiteita, joita levitetään puuterivipan tyylisellä sienellä. Sellaisella saa päivän mittaan näppärästi lisäsuojaa, mutta alla kannattaa vielä olla 'oikea' aurinkovoide... Sokoksella näin ainakin Whamisan valikoimassa näitä, mutta netistä saa huomattavan edullisempia vaihtoehtoja ..
Joo, niin on. Olen aina miettinyt, kuinka ällöä on/olisi lisäillä meikkiä pitkin päivää edellisen kerroksen päälle.... Puuteri ehkä jotenkin vielä menee, mutta meikkivoide..? Näyttää varmaan tosi freesiltä parin lisäilyn jälkeen... 😬 (Ja entäpä vielä jossain Soulin kaltaisessa super-saasteisessa suurkaupungissa jossa iholla on jo tunnin kuluttua kerros likaa ja saastepartikkeleita... Ja siihen päälle töpöttelemään meikkisienellä lisää meikkivoidetta... ei apua... Kauhistelin tätä ajatusta jo Etelä-Korean reissullani näitä meikkivoiteita katsellessa.)
Nyt muistui mieleen 'virallinen' nimi: cushion foundation... Tosin Whamisa käyttää nimitystä BB pact.
👍
Testasinkin noita pari. Tykkäsin! Tekivät tosi kauniin ihon, Iopen cushion oli suosikkini. (Mutta suojakerroin on minulle noissa henkilökohtaisesti 0-arvon bonus....)
Olen syntynyt 1990 ja mun lapsuuden perheessä ei käytetty aurinkosuojaa. Paloin joka kesä etenkin kun tehtiin koko päivän reissuja Kalajoelle tai Hailuotoon. Vielä teininä palvoin aurinkoa rusketuksen toivossa ja makasin rannalla päivät pitkät. En todellakaan ruskettunut, mutta paloin pahasti. Vasta aikuisuuden kynnyksellä alkoi tulla ymmärrystä auringon vaaroista ja jossain vaiheessa tartuin spf 50 suojiin. Pelottaa kyllä millaista tuhoa nuo useat palamiskerrat ovat saaneet aikaan.Nykyään mua harvoin näkee lyhythihaisessa edes, vaan suojaan vaatteilla enkä oleile auringossa.
Auts..! Kuulostaa siltä, että sinulla on vielä 1- tai 2-tyypin aurinkoihotyyppi (jos et rusketu vaan ainoastaan palat). Tällöin mikään määrä aurinkoaltistusta ei auta tuomaan rusketusta vaan ainoastaan pahentaa ihoreaktioita. Ihon varhainen palaminen toistuvasti altistaa riskiä myöhemmällä iällä esiintuleville ihosairauksille, mutta onneksi havahduit jo nuorella iällä ja olet sen jälkeen suojannut ihosi.
Ennen vanhaan ei ollut tietoa UV-säteilyn yksityiskohtaisista vaikutuksista, mutta kyllähän seurapiirien hienot naiset ovat halunneet suojata ihonsa päivetykseltä myös Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa mm. leveälierisiä hattuja käyttämällä, varjossa istumalla ym.. Auringon vanhentava voima iholle tunnettiin.
Kunnes päivetys tuli muotiin (40-luvulla...?)
Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa aurinkosuojia oli, mutta ne olivat tosiaan surkean matalia kertoimia.
Yleinen myytti oli, että 'aurinkovoiteita käyttämällä ei rusketu' tai, 'rusketus ei säily'..!
Rusketus kun siihen maailman aikaan oli vielä monen tavoite.. ja on edelleen, ainakin ruskettunut look vaikka sitten tanning boothista..
Itsekin kävin solariumissa, se oli trendikästä se - toki siitä oli myös apua atooppisen kuivaan ihoon (myös valohoito oli käytössä, itse en sitä paljon saanut, mutta sama periaate.)
En kyllä juuri palanut monta kertaa, ainoastaan Italian lomamatkalla meren rannalla...!
Kasvojen suojana käytin 90-luvulla Joe Blascon nappia, siinä oli kosmetologin mukaan 100% aurinkosuoja... kuinkahan todenmukainen sekin myyntipuhe oli? Joka tapauksessa, se auttoi sen verran, että etelässä asuessa kasvojen iho ei palanut. Käytin sitä putkeen monta vuotta..
UVA-säteilyltä se ei varmaan suojannut yhtä tehokkaasti..
Valveuduin joskus 2000-luvulla Paulan artikkelien myötä, ja jo 2007 Suomessakin myytiin 50-kertoimia.. Tosin valikoima oli suppeahko, ja vaihtelua piti saada ulkomailta tilaamalla... Fotostabiilius ja laajaspektrinen alkoivat vilahdella sanastossa eri kosmetiikkakeskusteluissa.
Nyt valikoimaa ja valistusta on huomattavasti enemmän, mutta olen silti käräyttänyt kasvoni jo tämän kesän aikana :/
Jep. On tosi mielenkiintoista, miten suhtautuminen rusketukseen (kaunista vai ei) on vaihdellut historian aikana.
Mun äiti kertoi juuri, että hänen nuoruudessaan aurinkovoiteiden myyntiargumentti oli "aurinkovoiteella saat kauniin rusketuksen", eli suoja-ominaisuudesta ei puhuttu, vaan korostettiin aurinkovoiteen tuovan paremman rusketuksen. 😀 Varmaankin aurinkovoiteissa oli myös se minimaalinen SPF silloin, mutta koska rusketus oli tavoiteltavaa, ei aurinkovoiteita kannattanut markkinoida aurinkosuojina.
Heh, apua... 😅
Siis kyllä käsittääkseni vaalean ihon ihannointi aikoinaan johtui enemmän siitä, että se kertoi ihmisen kuuluvan sellaiseen (parempaan) yhteiskuntaluokkaan, ettei ulkotyötä tarvinnut tehdä. En millään jaksa uskoa,että auringon vanhentavasta vaikutuksesta olisi ollut mitään tietoa 1900-luvun alussa.
Ilman muuta tämä liittyi yhteiskuntaluokkiin ja kauneuskäsityksiin. Uskon kyllä tiedossa myös olleen, että ulkotöissä raataneet usein näyttivätkin vanhemmilta
Auringon polttavuus on tunnettu jo antiikin Egyptissä, tiedetään, että silloin auringolta suojauduttiin mm. vaatteilla ja paksuilla salvoilla --> fysikaalinen "este" ihon ja auringon välillä. (Ei varmaan mikään tehokas keino mutta jotain kuitenkin...) Tietenkään silloin ei tiedetty, mistä auringon aiheuttama ihon palaminen johtui.
Minä olen alle kolmekymppinen, ja minun lapsuudessani käytössä olleiden aurinkovoiteiden suojakerroin oli matalimmillaan SPF 20. Sen matalampaa ei kaupasta ostettu, en tiedä oliko edes saatavilla. SPF 20/30/40 käytettiin koto-Suomessa kesälomilla aina, kun lähdettiin pihalle (ja lisättiin aika ajoin uusi kerros), ja ulkomailla lähempänä päiväntasaajaa oli käytössä SPF 50. En nyt muista merkkiä, mutta varmasti joku ruokaostosten lomassa hyllystä napattu Nivea se oli, jota kulutettiin isossa perheessä monta purkkia kesässä. Koostumus oli melko paksua, mutta ei epämiellyttävän sellaista. Olenpas päässyt helpolla verrattuna kaikenlaisiin vuosikymmenten takaisiin "SPF 2 -räpellyksiin" verrattuna :D
Tosi mielenkiintoista :)
Tuleekohan UV-suojavoiteiden ja UV-tietoisuuden kehittyminen näkymään tulevaisuudessa ihosyöpätilastoissa..? Jos miettii, ettei minun sukupolveni ihmisillä ollut edes mahdollisuutta suojautua UVA-säteiltä muuten kuin jäämällä varjoon tai peittämällä ihon vaatteilla, ja sitä nuoremmilla taas on ollut. Voisi olettaa nykytrendin mukaisen suojautumisen myös näkyvän pidemmällä aikavälillä auringon aiheuttamien ihosairauksien ilmenemisessä.
-78 ja paloin säännöllisesti joka vuosi sekä talvella että kesällä. 🤷♀️ Aurinkovoide oli käytössä vain etelänmatkoilla ja sielläkin vain jonain yksinumeroisena versioma ja nuukaillen. Kipeä kuoriutuva iho oli tuttu seuralainen ja lapsena/nuorena sitä aina ajatteli, että on jotenkin oma vika.
Aikuisena on sitten ymmärtänyt, että aurinkosuoja on tarpeellinen ja on myös löytänyt itselleen parhaat tuotteet. Lasten suojaaminen auringolta on ollut rutiinia ja nykyäänhän päiväkoteihinkin pyydetään perheitä tuomaan nimikoitu arinkovoide lapselle. 👍
Vanhin lapsistani on parikymppinen ja on elänyt aika hyvin auringolta suojattuna. Pitkähihaiset "UV-uimapuvut"ovat olleet tosi näppäriä kesäisin. Nykyään Suomestakin saa niitä jo kohtuuhinnalla, aiemmin piti hakea Saksasta marketista tai kytätä nettikauppoja.
Kesänvietosta ei sentään tarvitse luopua, mutta meidän olminsukuisten, vielä syyskuussakin vesikelloille palavien on syytä suhtautua aurinkoon nöyrästi. 😀
Muistan hyvin etelänlomilla olleiden tuliaisen, ruskeana hilseilevän ihon... itse en koskaan siitä kärsinyt, mutta ei sitten ollut himoittua rusketustakaan...!
Wow, miten hienoa kuulla noista UV-suoja-uimapuvuista... ihan mahtavaa, että silläkin saralla on huomioitu auringolta suojaamisen tärkeys ja vaihtoehtoja on... Mä voisin melkein hankkia sellaisen, jos aikuisten kokoja on saatavilla. Mitään bikineitä en ole harrastanut tähän mennessäkään, heh...
Niitä kyllä löytyy myös aikuisille ja tarvittaessa myös pitkähihaisina ja -lahkeellisina. 👍 On myös uskonnollisista syistä itsensä peittäville ihan päästä varpaisiin -malleja. 🙂
Nuo 'konservatiiviset' uimapuvut tuli mulle tutuksi netin kautta pari vuotta sitten tietyissä kulttimaisissa piireissä kasvaneiden blogikirjoitusten kautta, en ollut moisista kuullutkaan sitä ennen. Kyse oli lähinnä naureskelusta, kuinka mauttomia ja tyylittömiä (ennen muuta epämukavia) monet niistä olivat...
Toivottavasti edistystä on tapahtunut niin, että tarjolla on muutakin, kuin jotain epämääräistä röyhelöä ja leveää lahjetta.. Mä voisin ihan ilolla vetää päälle pitkähihaisen uikkarin, kunhan se on miellyttävä yllä. :)
Näitä on ainakin o’neill surffimerkillä ihan tyylikkäitä pitkähihaisia naisten uimapukuja ja ihan paitojakin 🙂
Niin karuja monet näistä mun ikäpolven (ja vanhempien) aurinkotarinoista... Mutta minkäs olemme mahtaneet, "vailla parempaa tietoa". 😕 Asiat ovat tämän hetken nuorilla paremmin tämän suhteen.
👍👏
Kiitos taas kerran mielenkiintoisesta postauksesta!
Olen itse syntynyt -84 ja muistan lapsuudestani 90-luvulta juurikin parhaiten 6,8, ja 10 -suojakertoimelliset (Nivean) voiteet :) Äitini oli sitä mieltä (ja on varmaan vieläkin), että alkukesästä voi käyttää "korkeampaa" suojaa eli jotain kymppiä, ja sitten kun iho on vähän päivettynyt oli 4 tai 6 hyvä suoja :D. "Pitää vähän saada päivetystä, se on terveellistä ja muodostuu D-vitamiinia!, äitini on aina sanonut...Olen aina ollut huonosti päivettyvää sorttia, sellainen lapsuudessa vaalea pellavapää, joka nykyisin punoittaa mutta ei oikeastaan päivety millään (voi olla, että johtuu myös nykyisistä aurinkosuojista, lol :D). Muistan lapsuudesta kuitenkin yhden valokuvan, jossa olen selkeästi päivettynyt, joten kyllä minäkin todistettavasti olen joskus ruskettunut!
Toisaalta, enpä myöskään ole koskaan viihtynyt auringossa - minulle tulee kuumassa todella tuskainen olo, ja voin fyysisesti huonosti suorassa auringonpaahteessa todella nopeasti.Tänään laitoin taas 30 kertoimellista suojaa, ja täytyy myöntää että tämä aurinkovoiteen tahmaisuus on todella rasittavaa - sellainen hiki-nihku-tahmaolo koko ajan! Tuntuu että kaikki liistraantuu vartaloon kiinni ja tekisi mieli vain mennä suihkuun ja jollain kahvinporokuorinnalla kuoria koko liisterikerros irti ja nököttää vain kotisohvalla kaikki nämä päivät. Ja samalla kokea huonoa omaatuntoa siitä, että "pitäis olla ulkona" (varjossa) :D
Mä olen myös toiminut tällä tavoin melkein koko "aurinkotietoisen" elämäni: alkukesästä korkeampaa, loppukesästä matalampaa. Vasta kaksi viimeisintä kesää olen käyttänyt koko kesän SK 30/SK50-tason suojia. Ja kyllähän mä entisenä "rusketushirmuna", joka kuvitteli korkeiden suojakerrointen hidastavan tai jopa estävän rusketuksen, olen ollut aika lailla yllättynyt, kun rusketun ihan yhtä hyvin korkeillakin kertoimilla - ja oleilemalla auringossa vasta kello 15 jälkeen. En kiellä ettenkö edelleen pitäisi rusketuksesta. Nyt sentään rusketun vähän fiksummin.
Kun keskustelee herkästi palavien (aurinkoihotyypit 1 ja 2) kanssa, minulle on tullut vaikutelma, että tähän aurinkoihotyyppiin liittyy lähes aina myös fyysinen pahoinvointi auringossa. Herkästi palavien ei siis edes tee mieli olla auringossa, kun taas helposti ruskettuvat kokevat useammin mielihyvää auringossa. Tämä on jännä ilmiö. Sen toki ymmärtää, ettei palaminen johda hyvään oloon, mutta ei-ruskettuvat tuntuvat kokevan auringon epämiellyttäväksi jo pieninäkin annoksina ja hyvin suojattuina. Jotenkin tekisi mieli vetää johtopäätös, että herkästi palavilla aurinko ei vaikuta samalla tavoin endorfiinin tuotantoon.
Mä tunnistan itsessäni päivän selvästi auringon "huumaavan" ja endorfiineja buustaavan vaikutuksen ja koen välillä aivan mieletöntä euforiaa auringossa oleillessa.
Tämä oli kuin suoraan mun herkästi palavan siskon suusta..! 😁 Meillä on yksi jäsen perheessä saanut tuon aurinkoihotyypin, ja me muut rusketutaan helposti ja hakeudutaan auringon alle....
Mää oon palanut näinä kolmena rantapäivänä jopa toisesta korvanlehdestä! Sitte tää mun läikikäs palaminen on suorastaan huvittavaa, läikkä olkapäällä, läikkä käsivarressa, läikkä kulmakarvan päällä. Olis edes tasaisesti punainen, mutta ei, keskellä vitivalkosta käsivartta on tulipunainen pitkula, kohdassa jonka väkisinkin rasvaa . Paikat joihin yletän kunnolla laittamaan aurinkovoidetta ovat palaneet, niinkuin joka kesä.
Tämä on kyllä niin kummallista..! Eikös sulla ollut tällaisia viimekin kesänä..?
Ihan käsittämätön juttu 😳
Joo, joka kerta. Selkä on ainoa tasaisesti punainen 😆
🤷♀️
Science, what's the story here..?
Ai niin, Normalissa on Malibun aurinkoöljyä spf 6 😂
😂😂 Morjens..! Haluaisinpa nähdä sen UV-filtterit… 😆
Olen kolmekymppinen, mutta minun lapsuudessani aurinkorasvaa laitettiin lähinnä rannalle. Koostumuksesta en muista yhtään millaista se oli, tuoksu kyllä muistuu mieleen :D En muista, että voidetta olisi ikinä laitettu muuten ulkoillessa ja ihan t-paidoissa, mekoissa ym mentiin. Teininäkään ei tullut käytettyä rasvoja, kun niihin ei ollut tottunut. Nykyään kyllä käytän kaikessa ulkoilussa, koska palan helposti.
Meillä sama, aurinkovoidetta laitettiin vain rannalle tai jos mentiin ”asiaksemme” ottamaan aurinkoa - kuten muistan meidän tehneen mummin pihanurmikolla 😅
En enää edes muista, missä vaiheessa nuo ”city-suojat” hiipivät käytännöksi. Tutustuin suojakertoimellisiin päivävoiteisiinkin vasta 3-kymppisenä 2010-luvulla töissä Cliniquen ja Estee Lauderin kautta. Sitä ennen en ollut varmaan kuullutkaan, että joku laittaisi kasvoilleen aurinkosuojaa vaikka ei olisi varta vasten menossa oleskelemaan aurinkoon 🤭
Olen 25, ja muistelen lapsuuden aurinkovoiteiden olleen tasoa 15, 20 ja 30 - eli tosiaan jotain siltä väliltä kun vertaa noihin alle 10 ja sitten taas nykypäivän 30-50 suojakertoimiin. Tulin vanhemmilleni juhannukseksi ja huomasin että äidilläni on spf 20 voidetta, ehkä vanhasta tottumuksesta ja oletuksesta, että sitä suuremmat ovat epämiellyttävän tuntuisia. Pitääkin valistaa asiasta, vaikka toki 20 on parempi kuin ei mitään! :D
☺️☺️👍👍
(Ja kyllä SPF 20 on mielestäni oikein hyvä suoja Suomen UV-tasolla, oikein käytettynä ja ei-aurinkoherkällä iholla 🙂)
-88 syntynyt. Muistan miedot suojakertoimet, mutta meillä oli kyllä kotona aina spf 10 tai spf 15. JOs niitä olisikin käytetty kunnolla. Mutta enimmäkseen sipaistiin nenän päähän jos mentiin vesille tai rannalle. :D Rusketusta oli hyvästä ja edelleen omat vanhemmat ihastelevat terveen ruskettuneita ihmisiä vaikka julkisuudessa on ollut puhetta rusketuksen vaaroista. Ehkä pientä varoittelua on alkanut kuulumaan kun minäkin olen niin vaalea, mutta vanhemmat ei itse vieläkään suostu kunnolla käyttämään aurinkovoidetta. Eikä pientä punoitusta edes pidetty ihon palamisena, sehän on vain punoitusta. Jos iho hilseili niin sitten oli palanut vähän.
Modernit aurinkovoiteet on kyllä olleet niin ihana juttu, ei tarvitse kärsiä siitä tahmeudesta mitä ennen oli ja kasvoillekin voi laittaa aurinkovoidetta surutta. Ihanaa on että mieskin suostuu laittamaan aurinkovoidetta koska japanilaiset/korealaiset aurinkovoiteet eivät tunnu iholla tahmeilta.
Mä luulen, että tietyn rusketusta ihannoivan ja ei-aurinkotietoisessa ajassa eläneiden ihmisten on vaikea ehkä koskaan muuttaa suhtautumistaan, rusketuksen ihannointi on niin ”selkäytimessä”. Mun äiti on samanlainen. Ja taidan olla vähän itsekin - tai siis en ihmettele, jos muut pysyvät varjossa, mutta minun on itseni vaikea irtaantua tunteesta, etteikö ruskettunut iho
olisi ainakin itselläni terveemmän näköinen kuin ei-ruskettunut. 🙄
Jep 🙏🙏
Luokkaretkellä välimerellä 90-luvun lopussa mua yritettiin luokkakaverien vanhempien toimesta kieltää käyttämästä lasten aurinkorasvaa (SPF50?) "koska en sitten rusketu." Rusketuin kyllä, enkä varmaan sen jälkeen ole koskaan ollut edes yhtä ruskettunut.. Niin ne ajat muuttuu :D
Asian vierestä: olisiko sinulla Sanni suositella hoitovettä Whamisan deep richiä korvaamaan? Se on loppu kaikista mun paikallisista (UK) kaupoista mukaan lukien Whamisan oma nettikauppa.
Hmm, Whamisan Deep Richiä on kyllä mahdoton korvata ihan vastaavan laatuisella tuotteella, koska Whamisan Tonerit ovat ainesosallisesti niin ylivertaisia. Mutta hyviä kosteuttavia paksuja nesteitä on muillakin, ja kotimaisena tärppinä heitän Ekopharman, jonka paksut kasvovedet ovat minusta oikein hyviä. Ekopharma Herukka-kasvovesi ja Tyrni-kasvovesi ovat kummatkin paksuhkoja.
Sellaisessa kuin parfumdreams.fi näyttäisi olevan saatavilla Deep Rich Toneria, mutta ei kyllä ole käsitystä tuosta verkkokaupasta...
Testasin uutena tuttavuutena Dermon aurinkosuojapuikkoa, se on saanut hyviä arvioita huulirasvankin roolissa ..:)
Yritin tihrustaa sisältöä, ja oletan filtterien olevan täysin kemiallisia.. ?
Filtteri on täysin kemiallinen, kyllä :)
Itse en koskaan 80 ja 90-luvulla käyttänyt voiteita. Muistan kun tuli aikoinaan se Nivean 6 suojakerroin, missä oli joku porkkana karoteeni mukana, että ruskettuisi nopeammin. Voide oli ruskeassa pullossa ja porkkanan kuva. Voide oli paksua ja vähän kellertävää, ja sitä hinkattiin jalkoihin, että tulisi hyvä ja tasainen rusketus.
Hullua kyllä, se on edelleen olemassa... 🫢
https://www.nivea.fi/tuotteet/intense-bronze-sun-lotion-spf-6-40058084456390038.html
Ilmeisesti tällä on vielä jotain uskollisia faneja...?
Kommentoin nyt hieman jälkijättöisesti, kun lähdin etsimään taas vaihteeksi uusia vaihtoehtoja 30 ja 50 spf vahvuuksien aurinkosuojiksi. Olen kasvanut solariumaikana ja todella käynytkin solariumissa, sen lisäksi että iho ehti palaa monet kerrat merireissuilla jne. Nyt 'kukkeassa keski-iässä' (ei ihan 20 ;-)) varsinkaan kasvojeni iho ei kestä kesäauringon porotusta kovinkaan hyvin. Vahvat mutta samalla kevyen oloiset ja hyvän tuoksuiset tuotteet olisivat siis tarpeen. Olen kokeillut esim. Vichyä ja Avenea, edellisestä pidän enemmän jo tuoksunkin vuoksi. Lisääkin vinkkejä hyvistä aurinkosuojista kaivataan. Samoin, jos mahdollista, olisi hienoa jos ehtisit jossain vaiheessa tehdä postauksen luotettavista, Suomessa toimivista kosmetiikan nettikaupoista? Kiitos kiinnostavasta aurinkovoidejutusta, hyvää keskikesää!
Hei Petra! Oma kokemukseni nojaa työni puolesta vahvasti fysikaalisiin (luonnonkosmetiikan) aurinkovoiteisiin, joten en osaa valitettavasti antaa paljonkaan vinkkejä "kemiallisten" aurinkovoiteiden puolesta. Joka tapauksessa paras tuntemani (parhaan tuoksuinen & kevyin koostumus) kemiallinen aurinkovoide on Korresilla, kun taas kevyin & parhaan tuoksuinen fysikaalinen aurinkovoide on Patykalla. Kumpaakin on saatavilla SPF 30 ja SPF 50 -suojakertoimella.
https://kauppa.korres.fi/product/1775/yoghurt-spf50-geelivoide-kasvoille-ja-silmanymparysiholle-40ml
https://kauppa.korres.fi/product/1771/yoghurt-spf30-geelivoide-kasvoille-40ml
https://jolie.fi/tuote/patyka-face-sun-cream-aurinkovoide-kasvoille-spf30/
https://jolie.fi/tuote/patyka-face-sun-cream-aurinkovoide-kasvoille-spf50/
Postauksen verran ei materiaalia tästä syntyisi, koska olen tekemisissä nykyään enää vain luonnonkosmetiikan verkkokauppojen kanssa. Mutta uskaltaisin väittää, että kaikki suuret ja tunnetut kosmetiikan verkkokaupat kuten Kicks, Lyko, Skincity, Cocopanda jne ovat luotettavia :) En ole koskaan kuullut mitään negatiivista näiden kauppojen palvelusta.
Luonnonkosmetiikan verkkokaupoista paras Suomessa on varmaankin House Of Organic, muita hyviä ovat Jolie, Biodelly ja Natural Goods Company sekä pienemmällä valikoimalla mutta erittäin asiantuntevalla palvelulla Twistbe. <3