Kärsin itseaiheutetusta keskittymishäiriöstä eli ADT:sta.
Millaista on elää, kun mieli ei pysy paikoillaan?
Miltä tuntuu kroonistunut tarkkaavaisuushäiriö?
Se on tällaista.
Lähimuistini on huono. Kirjoitan kaikki ajankohtaiset asiat ylös saman tien joko muistivihkoon, puhelimeen tai tietokoneen työmemoon, muuten todennäköisesti unohdan ne muutaman päivän sisällä.
Jos juttelen ystävän kanssa ja hän kertoo esimerkiksi uudesta työpaikastaan, ihmissuhteestaan tai tulevasta matkastaan, kirjoitan uutiseen liittyvät avainsanat heti puhelimeeni. Olen oppinut tekemään näin välttääkseni sen, että en seuraavalla kerralla muistakaan ystäväni työpaikkaa tai kumppanin nimeä. Kerron nykyään avoimesti muistiongelmistani, jotta kukaan ei ihmettele, miksi alan tehdä muistiinpanoja kesken tapaamisen.
On myös hyvin tavallista, että unohdan kesken tekemisen, mitä olin tekemässä. Mitä tavaraa lähdin hakemaan, mihin olinkaan menossa, kun äsken nousin tuolilta. Seison eteisessä ja saatan hetkellisesti unohtaa, että olin matkalla pyykkitupaan tai viemään roskia.
Luetun tekstin sisäistäminen on minulle yksi vaikeimpia asioita. Lukemiseen keskittyminen vaatii ympäristöltä täydellisen rauhan ja hiljaisuuden vailla mitään ärsykkeitä. Jos läsnä on pienikin häiriötekijä, olkoon vaikka radio tai viereisestä huoneesta kantautuva vaimea puheensorina, minun on äärimmäisen vaikea omaksua lukemaani tekstiä, puhumattakaan, että kykenisin vastaamaan tai ottamaan kantaa tekstissä esitettyihin asioihin.
Tämä haaste tuntuu minusta konkreettisesti kuin päävammalta, ja sitä on hyvin vaikea selittää muille. Miksi en vaikka vastaa sähköpostiin kahteen päivään? Koska ei ole löytynyt riittävän häiriötöntä hetkeä käsitellä viestin sisältämää informaatiota. Tämän vuoksi en myöskään usein pysty vastaamaan blogini kommentteihin saman päivän aikana.
Arkeni on sitä, että taistelen jatkuvasti erilaisten ärsykkeiden huomionkaappausyrityksiä vastaan ja siedän huolen ja levottomuuden tunteita.
Minulla on hyvin harvoin rauhallinen olo. Lepattava ja ”en ole tehnyt tarpeeksi” -tunne on kuin perusasetus, josta pääsen eroon vain, kun vien itseni arjen ulkopuolelle. Kuten Kreikkaan tai mökille, jonnekin luonnon lähelle. Kun olen kotona tai muussa perusarjen suoritusympäristössä, mieli ikään kuin telakoituu levottomuuden ja tietynlaisen sumuisuuden asemalle.
Istun pöydän ääressä ja kirjoitan, kuten vaikka nyt. Ihan koko ajan mieleen putkahtaa muita asioita, ja mieleni karkaa miettimään niitä. Ensi viikon tuotekuvaus, mitä rekvisiittaa pitää hankkia. Jogurtti, hmm, tekee mieli jogurttia, pitäisikö syödä jogurttia. Lamppu, olisi kiva ostaa uusi, milloinkahan ehtisin Ikeaan katsomaan lamppuja.
Hyvin tyypillistä on myös se, ettei mieleni osaa järjestää päivän tehtäviä järjestykseen, vaan on yhtä tehtävää suorittaessa jo huolissaan siitä, että tuleehan seuraavakin varmasti tehtyä - vaikka tehtäville olisi runsaasti aikaa vailla pienintäkään todellista uhkaa sille, ettei aika riitä.
Tämä huoli saa minut yrittämään tehdä monta asiaa samanaikaisesti, että varmasti ehdin tehdä kaiken. Tosiasiassa tällainen menettely vain hidastaa tekemistä entisestään ja laskee tehoa.
Kirjoitin keskittymisvaikeuksista blogiini ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten.
Kirjoitin:
”Viime vuosina olen huomannut itsessäni varsin epämieluisia asioita. En pysty enää lukemaan kunnolla, en jaksa kirjoittaa kirjeystävilleni, en pysty keskittymään mieheni kertomaan juttuun päivän kuulumisista. Muistini on huonontunut hälyttävästi. Joudun kirjoittamaan ylös käytännössä kaikki asiat, jotka haluan saada hoidetuksi. Minun on vaikea priorisoida asioita. Päässäni laukkaa rataa 359 eri asiaa, jotka kaikki tuntuvat vaativan huomiota välittömästi, ja koska fokuksen jakaminen niin moneen kohteeseen on mahdotonta, saatan unohtaa ne kaikki ja tajuta päivän päätteeksi että en ole saanut mitään aikaiseksi. Tämän tajuaminen saa minut ahdistumaan entisestään.”
Kuvaus on kuin suoraan nykyhetkestä, mutta sillä positiivisella erolla, että nyt en enää ole yhtä ahdistunut asiasta. Kymmenessä vuodessa on ollut aikaa oppia kunnolla ymmärtämään, mistä aivosumussa on kysymys. Kuten myös oivaltaa se, ettei tilasta enää ole paluuta täysin entisenlaiseen kognitiiviseen tasoon.
Miksi ei?
Se johtuu erityisesti siitä, että maailma on nyt erilainen kuin silloin kuin synnyin. Ne tekijät, jotka monilta osin ovat johtaneet krooniseen aivosumuun ja mielen poukkoiluun, määrittävät nykyaikaa. Ne ovat nykyaika.
ADT eli attention deficit trait on itseaiheutettu tarkkaavaisuushäiriö. Se voi ulospäin näyttäytyä jokseenkin saman tyyppisenä kuin ADHD, mutta ero on se, että ADHD on synnynnäinen neurologinen häiriö, kun taas ADT on aiheutettu itse omalla toiminnalla ja arjen valinnoilla.
Kirjoittaessani blogiin keskittymis- ja muistihäiriöistäni saan usein ehdotuksia siitä, että minulla olisi ADHD. Kohdallani ADT on kuitenkin todennäköinen. ADHD todetaan yleensä jo lapsuusiässä ja minulla oireilu on alkanut kolmikymppisenä. Vaikka vilkas lapsi olinkin, keskittymisvaikeuksia minulla ei ollut vaan ehkä jopa päinvastoin. Uppouduin vaivatta pitkäjänteisyyttä vaativiin asioihin ja oppiminen sekä asioiden mieleen painaminen oli minulle helppoa. Toki ADHD voidaan myös diagnosoida aikuisiässä, mutta ADHD:n merkit ovat yleensä olleet silloinkin näkyvissä jo lapsena.
Olen käynyt neurologisissa tutkimuksissa eikä näissäkään ole ilmennyt viitteitä ADHD:sta.
Elämäntapavalintojani katsellessa minulle on aivan selvää, mistä oireet johtuvat. ADT:lle altistavia tekijöitä ovat liika tekeminen sekä arki, jossa on jatkuvasti keskeytyksiä, liikaa hälinää ja multi-taskingia. Minun elämäni muuttui tällaiseksi sen myötä, kun internet astui elämääni ja viimeistään silloin, kun aloin tehdä töitä kotona.
Internet on muuttanut kaiken elämässäni, niin hyvässä kuin pahassa. Olen omistanut aiheelle moninaisia blogipostauksia, joten en lähde tässä jutussa erittelemään minun ja internetin historiaa (siitä voi haluessaan lukea vaikka täältä), mutta ydinvaikutuksen voi tiivistää tähän: internet on multitekemisen ylin mahdollistaja.
Kaltaiselleni informaatio- ja sosiaalisen kanssakäynnin ”junkielle” internet mahdollistaa loputtoman huvipuiston jossa temmeltää ja tulla palkituksi.
Oppimisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen aarteet ovat aina olleet minulle tärkeä ja motivoiva sisältö elämässä. Erona aikaisempaan internet vain teki mahdolliseksi sen, että kaikki nämä palkitsevat asiat, joita ennen olin tehnyt yksi kerrallaan, ilmestyivät eteen 24/7 "auki" olevalla tarjottimella. Yhdellä välilehdellä kaverit, toisella lempibändin uutiset, kolmannella halvimmat lentohinnat, neljännellä antiikin Kiinan mysteerit, viidennellä hiustenhoitoaineen incianalyysi… jne jne.
Hidas ja loogisesti tehtävä kerrallaan etenevä tekeminen korvautui ruudulla, jossa kaikkea voi tehdä, tai ainakin yrittää tehdä, päällekkäin. Ja mielellään nopeasti, koska siihen oli nyt mahdollisuus. Niin myös tein. Tämä oli minun sairastumiseni resepti.
ADT:n oireita voi hoitaa ja poukkoileva mieli on mahdollista rauhoittaa elämäntapamuutoksilla.
Minun kohdallani realiteetti on kuitenkin se, että en tule olennaisesti muuttamaan elämääni. Tämä voi kuulostaa erikoiselta sitä vasten, mitä juuri olen kertonut arjestani. Oireideni suurin taustatekijä on kuitenkin samalla myös elämäni parhaimpia asioita. Kolikolla on aina kaksi puolta, ja tämän kolikon toisen puolen ollessa tummentunut, toinen on mitä kiiltävin.
Paradoksaalisesti, minut tietyllä tapaa rampauttanut ympäristö on samalla ympäristö, joka mahdollistaa itseni toteuttamisen ja saa vahvuuteni kukoistamaan.
Olen matkani varrella punninnut moninaisia kertoja, mistä olisin valmis luopumaan saadakseni keskittymiskykyni takaisin. Tiedän, että totaalinen rauhoittuminen ja entiseen fokukseen palaaminen vaatisi internetin päivittäisestä käytöstä luopumista. Sekä hakeutumista aivan toisen alan töihin ja harrastuksiin; metsänhoitajaksi, postimerkkeilijäksi, tehtaan pakkauslinjalle tai neulojaksi.
(Tai ehkä aikakoneen 90-luvulle ja sen kieltämisen, että internet koskaan tapahtui.)
En kuitenkaan ole valmis tekemään niin.
Minussa hehkuvat yhä vahvoina rakkaus ja jano tietoon sekä viehätys ja tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen ja vuorovaikutukseen. Nimenomaan ammatillisesti. Kun saan tehdä tietotyötä ja kohdata muita ihmisiä, olen onnellinen. Huomaan, että pidän myös vaikuttamisesta. Ja nyt en todellakaan tarkoita kaupallista vaikuttamista, joka on tullut omassa ammatissani ns. kylkiäisenä (ja toki ihan positiivisenakin sellaisena). Tarkoitan vaikutusta tunnetasolla.
On huikeaa, että voin tekemiselläni herättää tunteita ja ajatuksia toisissa ihmisissä. Oivalluksia. Iloa, viihdettä, lämpöä. Jopa toimintaa. Kimmokkeen toteuttaa vaikka pitkäaikainen haave matkustaa yksin Kreikan saarille. Sitä en välttämättä saisi aikaan metsänhoitajana tai Yves Rocherin tilausten pakkaajana (niin kivaa kuin sekin olisi..!)
Se onni kompensoi hetkiä, kun päässä lyö tyhjää ja mieli on jälleen eksynyt päivän mökkipolulta huomisen maantielle ja seison keittiössä, enkä muista pitikö nyt syödä jogurttia, viedä koirat ulos vai kirjoittaa mainosteksti loppuun.
Avain on tilanteen hyväksyminen ja se, että arvostaa itseään myös muuttuneena ja luopuu sen surkuttelusta, miksi kävi näin.
Osaan yhä kaikkea sitä mitä ennenkin ja olen hyvä monessa asiassa – se vain vie nyt enemmän aikaa kuin ennen kuin maailma muuttui.
P.S. Suosittelen kaikille työn tai elämäntapavalintojensa seurauksena stressaantuneille ja aivojensa tilasta huolestuneille aivotutkija Minna Huotilaisen kirjaa Tunne Aivosi. ❤️ Se antaa paljon ymmärrystä kuten myös huojennusta tiedon ja työkalujen muodossa.
Tulipahan mieleen taas tällainen viihteellinen, kevyempi kysymyspostaus. :)
Mihin kauneudenhoitotuotteeseen tai -palveluun olet jäänyt koukkuun, vaikka se tuntuu vähän turhalta? (Tai paljon turhalta... 😅)
Minulla on itselläni kaksi tunnustusta aiheeseen liittyen. Ensimmäinen vastaus on siinä mielessä yllättävä ja ristiriitainen, että suosittelen usein kyseistä tuotetta teillekin täällä. Toisaalta, tuote ei välttämättä ole kaikille turha.
Turha tuote numero 1: silmänympäryvoide.
(Auts.)
Todellakin, rakastan silmänympäryvoiteita enkä voisi luopua niistä, mutta samalla... käsitän, että omalla kohdallani ne ovat vähän turhia. Minulla nimittäin on hyvin epäherkkä iho, myös silmänympäryksillä, ja voisin aivan yhtä hyvin käyttää silmänympäryksillä samaa voidetta kuin kasvoilla.
Silmänympäryihoni ei ole ikinä, koskaan, never reagoinut negatiivisesti kasvovoiteeseen, vaikka voide olisi kuinka hajustettua, rasvaista tai mitä hyvänsä jota ei pidetä ihanteellisena silmänympärysiholla. Tottahan on, että silmänympärysiho on erilainen kuin iho muualla kasvoissa, ja sillä on eri tarpeita. Se on ohuempi ja kuivempi; silmänympärysiholta puuttuvat talirauhaset.
Silmänympärysiho on myös herkempi kuin iho muualla nassussa, ja juuri siksi se voi reagoida esimerkiksi hajusteisiin, voimakkaasti okklusiivisiin rasvoihin tai tiettyihin aktiiviaineisiin. Mutta tosiaan - paino sanalla voi. Ei välttämättä reagoi ollenkaan.
Silmänympärysvoiteen tarpeellisuus liittyy siis suoraan ihon yksilöllisiin ominaisuuksiin, ja minun kohdallani sy-iho ottaisi ihan kiltisti vastaan saman voiteen kuin kasvotkin. Silti olen IHAN koukussa silmänympärysvoiteisiin enkä voisi olla ilman niitä! 🙏🏻
Nythän tietysti suosin kasvoilla öljy-seerumi-sekoitusta voiteen sijaan, joten siinä mielessä erillinen sy-voide voisi olla perusteltu. Voidemainen koostumus suojaa ohutta, haurasta ja kuivaa silmänympärysihoa paremmin kuin öljy, pelkästä seerumista puhumattakaan. Mutta... ihan yhtä hyvin voisin käyttää silmänympäryksillä täyteläistä ja suojaavaa kasvovoidetta, jonka etuna olisi jo edullisempi litrahinta kuin silmänympärysvoiteilla.
No. En kuitenkaan käytä. 😂 Turha tuote, josta en koskaan luovu! ❤️
Turha tuote (palvelu) numero 2: sokerointi. Alakerran sokerointi.
Älyttömän turha asia ja olen onnistunut koukuttumaan tähän. Niin turha, että melkein hävettää kertoa se. Yritin juuri olla pidemmän pätkän ilman sokerointia ja sitten tuli vain olo että ei, nyt ON saatava paikat siistiksi.
Sokerointi ei edes ole mitään kovin halpaa hommaa, ja sekin saa minut tuntemaan ristiriitaisia tuntemuksia tätä kauneus(?)koukkua kohtaan. Voisin varmasti käyttää summan johonkin järkevämpään. Silti... aina palaan.
Taustatietona kerrottakoon, että olen itse todella laiska karvojen käsittelijä. Siis kaikkien ihokarvojen; kainalot, sääret, puska. Homma ei kiinnosta pätkääkään ja vaikka kyse ei ole vaativasta operaatiosta, pidän ihokarvojen poistamista todella tympeänä puuhana joka ei koskaan tule minulta luonnostaan kuin sisäiseen ajastimeen koodattuna. Toiset sheivailevat karvojaan melkein päivittäin suihkussa asiaa edes kummemmin ajattelematta. Minulle tällainen olisi utopiaa.
Vaikka karvojen poisto on tympeää - silti poistan karvojani. Aina lopulta. En tykkää niiden poistosta mutta en myöskään osaa olla niiden kanssa.
Mitä tulee alakertaan - sen alueen karvatupet ovat minulla niin herkästi tulehtuvat, että ko. alueen hoito on aina ollut se kaikkein vastenmielisin ohjelmanumero. Siksi esimerkiksi valoimpulssilaitekokeilu vuodelta 2013 jätti kaikesta käytäntöön liittyvästä vaikeudestaan huolimatta positiiviset muistot - oli todella mukavaa, kun bikiniraja pysyi "bikiniolosuhteissa" siistinä viikkotolkulla eikä ihotulehduksista tietoakaan.
Sokerointi ei tulehduta karvatuppiani, ja tämä yhdistettynä tuloksen suhteellisen pitkään kestoon (minulla jopa viisi viikkoa) on saanut minut koukkuun. Aluksi sokeroin vain kesäisin, mutta nyt tapa on pikku hiljaa hiipinyt ympärivuotiseksi.
Ugh.
Siinä mun turhat.
You?
On aika katsastaa kuluneen vuoden parhaat tuotteet. :)
Listalle pääsee tuotteita, joihin olen tutustunut vuoden aikana ensimmäistä kertaa. Kaikki eivät siis välttämättä ole vuoden aikana lanseerattuja uutuuksia - mutta tämän vuoden listalla aika moni on..! ☺️
NEAL'S YARD REMEDIES REJUVENATING FACIAL WASH
Ihan törkeän ihana putsari! 💘 Rakastan kasvojen puhdistustuotteita ja olen erityisen innoissani, kun löydän jotain uudenlaista ja muista erottuvaa. Neal’s Yard Remediesin Rejuvenating Frankincense Facial Wash -putsarissa on koostumus, jollaista en ole kohdannut missään aiemmin käyttämässäni putsarissa; se on samalla puhdistusöljy, maito ja -vaahto. No, teknisesti kyseessä ei ole rehellinen puhdistusöljy, sillä koostumuksessa on mukana myös vettä, mutta auringonkukkaöljy muodostaa tämän hoitavan ja kosteuttavan putsarin pohjan ja iholle levittäessä aine tuntuu kuin öljyiseltä puhdistusmaidolta.
Mukana on kuitenkin myös miedosti vaahtoava pinta-aktiivinen aine sodium cocoamphoacetate, joka saa aikaan sen, että öljyinen koostumus liukenee ja huuhtoutuu iholta helposti ja tuntuu raikkaammalta kuin klassinen puhdistusmaito. Mitenkään huomattavaa vaahtoa tuote ei muodosta iholla, ellet vaahdota sitä vaahdotusverkolla.
Rejuvenating-putsarin voi levittää kuivalle iholle (suositeltavaa jos kasvoilla on vahvasti meikkiä) tai kostealle iholle.
Olen aivan rakastunut tähän tuotteeseen ja aion tänä vuonna ostaa testiin sen sisartuotteen, hyvin samankaltaisen hybridikoostumuksen omaavan Orange Flower Facial Washin.
PATYKA SPF 30 -AURINKOVOITEET
Jestas mikä uutuus! 🔥 Patyka lanseerasi viime kesänä pitkään hiotut aurinkovoiteensa ja asetti uudet standardit koko luonnonkosmetiikka-alalle - ainakin mitä tulee aurinkovoiteisiin! 👏
Patykan innovatiivinen koostumus eroaa kaikista kilpailijoista vesipohjaisella raikkaudellaan ja keveydellään. Siinä missä kilpailijoiden parhaat koostumukset ovat öljypohjaisia ja iholla ohuudestaan huolimatta rasvaisia, Patykan aurinkovoiteet ovat vesipohjaisia emulsioita. Tarjolla on kahta suojakerrointa; SPF 30 ja SPF 50, joista etenkin SPF 30 on niin notkeaa ja kevyttä, että se tuntuu iholla melkein kuin tavalliselta kosteusvoiteelta.
Ihan huippulanseeraus, joka sai asiakkaat haltioihinsa, kauppojen hyllyt tyhjiksi ja monet kilpailijat todennäköisesti menettämään yöunensa..!
MÁDARA VELVET WEAR -HUULIPUNA
Kerrassaan upea huulipunalaatu! Täysi kymppi, kirjoitin arviossani elokuussa, ja se pitää yhä paikkansa. Koostumus tuntuu huulilla lähes olemattomalta, niin ohut ja mukavasti huulille asettuva se on – ja samalla kuitenkin erittäin pigmenttinen. Minulla on kuivat huulet, ja Mádaran huulipuna onnistuu myös tuntumaan kosteuttavalta – ainakaan se ei yhtään kuivata huulia ja huulille jää niin mukava tunne, että huulirasvan unohtaa moneksi tunniksi.
Suosikkisävyni ovat Warm Nude ja Cool Nude.
Ainoa kummallisuus huulipunassa on nimi; Velvet Wear Matte Cream Lipstick. Koostumus ei ole ollenkaan mattainen vaan kevyesti kuultavan satiininen.
Velvet WearLipstick sävyssä Warm Nude
KJAER WEIS IM-POSSIBLE MASCARA
Vuonna 2021 lanseerattiin kaksi kovaa luonnonkosmetiikan ripsiväriuutuutta; Kjaer Weisin Im-Possible ja Mádaran Deep Matter Mascara. Kjaerin huikea Im-Possible Mascara hakkasi kirjoissani lopulta Mádaran. Vaikka Mádaran harja on enemmän mieleeni kapean ja siromman muotonsa puolesta, Kjaerin ripsarin notkeampi voidemainen koostumus vetää korkeammat pisteet. Pidän myös Im-Possible Mascaran paremmasta erottelevuudesta Mádaraan verrattuna.
Kjaerin maskaraa voi kerrostaa huolettomasti eikä se lähde hapsuuntumaan tai klimppiintymään. Ripset jäävät taipuisiksi ja sävy on yönmusta.
Tuntuma on hyvin lähellä normikosmetiikan ripsaria - ja samalla hyvin kaukana Kjaer Weisin aikaisemmista ripsiväreistä. Jos olet pettynyt Kjaerin vanhempiin maskaroihin (kommenttien perusteella moni on - minäkin), anna Im-Possiblelle mahdollisuus. Se on aivan eri kaliiberia!
KICKS RETINOL RENEW -SILMÄNYMPÄRYSVOIDE
Ostin Kicksin Retinol Renew -voiteen alkuvuodesta ja nyt ostin juuri uuden – valveutuneena siitä, etteivät retinoidipitoiset tuotteet tosiaan säilytä tehoaan kuukausitolkulla avaamisensa jälkeen..! 😅 Heh, niin voi ammattilainenkin tyynesti unohtaa tällaisen faktan..! 🙈
Retinol Renew yllätti. En normaalisti pidä geelimäisistä ja vähärasvaisista silmänympärysvoidekoostumuksista, koska ne eivät tunnu riittävän kosteuttavilta, mutta Kicksin ohut geelivoide onnistuu jättämään ihon hämmästyttävän kosteutetun ja jopa hoidetun tuntuiseksi. Koostumusta voisi luonnehtia raikkaaksi "vesiöljygeeliksi", vaikka rehellisiä öljyjä tuotteessa ei ole lainkaan. Todella mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen koostumus.
Etelä-Koreassa valmistettu tuote sisältää Granactive retinoid -kauppanimellä tunnettua a-vitamiiniyhdistettä, joka kuuluu tunnettuihin ja tehokkaisiin retinoideihin – etuna myös hellävaraisuus retinoliin verrattuna.
Retinoidipitoisia silmänympärysvoiteita on markkinoilla todella vähän, mitä jaksan ihmetellä, koska silmänympärykset ovat ikääntyessä se kaikkein eniten rypistyvä ihoalue. Markkinatilanne huomioon ottaen Kicksin Retinol Renew Eye Cream on löytö.
DERMOSIL SILKY PERFECTING FOUNDATION
Dermosilin uutuusmeikkivoide jatkaa siitä mihin ihana Ideal BB-voide jää; se on iholla todella mukavan tuntuinen sekä kauniisti levittyvä ja jättää luonnollisen kuulaan pinnan, mutta on BB-voidetta peittävämpi. Koostumus myös blurraa huokosia ja jättää ihon hieman himmeämmäksi kuin BB.
Aivan ihana meikkivoide, jota olen käyttänyt eniten kaikista meikkivoiteistani tänä vuonna :) Etuna myös vähän tilaa vievä pakkaus; arkinen tuubi sujahtaa vaivatta pieneen meikkipussiin, moni muu kookkaampi meikkivoidepullo ei. Jo pelkästään siitä syystä meikkipussiini on valikoitunut nimenomaan tämä meikkivoide. Ylellinen pullo ei aina ole käytännöllinen, vaikka kauniilta näyttääkin.
LAVERA GOOD NIGHT-KÄSIVOIDE
Ahh, mikä ihanuus..! Laveran täyteläinen uutuuskäsivoide kantaa nimeä ”2 in 1 Hand Cream & Mask”. Minusta se on vähän hölmö nimitys, sillä mitä tahansa voidetta voi levittää iholle paksulti naamion tapaan, mutta tässä tapauksessa nimi pyrkii viestimään myös voiteen keskivertoa hemmottelevammasta ihotuntumasta. Ainakin minusta voide tuntuu Laveran muita käsivoiteita ylellisemmältä..!
Korkkasin voiteen marraskuussa ja se on jo melkein lopussa, vaikka minulla on samaan aikaan käytössä muitakin käsivoiteita – tämä on vain niin hyvän tuntuinen, että sitä tekee mieli käyttää koko ajan! Kermainen koostumus on täyteläinen mutta ei superrasvainen eikä jätä ihoa tahmeaksi. Voide tuo iholle ihanan pehmeän ja suojaavan pinnan ja tuoksuu tummalle suklaalle ja mausteiselle appelsiinille.
BRUNS VÄXA-SHAMPOO & -NAAMIO
Joko olette kuulleet riittämiin mun Växa-hehkutuksia… :D Nämä kaksi olivat vuoden kosmeettisia kohokohtia ja olen väsymykseen saakka ylistänyt erityisesti naamion ultrahoitavaa ja supertiivistä koostumusta, jonka selvittävä teho on lähes ylimaallinen. Naamio on maitorahkamaisen tiheää, ja vajaa teelusikallinen riittää selvittämään ja silkkiyttämään meikäläisen hartiamittaisen pehkon täydellisesti.
Sulfaatiton Växa-shampoo pesee hiukset hoitaen ja kosteuttaen, mutta melkein parasta tuotteessa on sen huumaavan ihana sitrushedelmien tuoksu. 😍 Koko olemus ihan piristyy ja puhkeaa hymyyn tällä pestessä, tuoksuelämys kohottaa hiustenpesun perusarkisen suihkuhetken yläpuolelle.
GYADA ENLIGHTENING & REVITALIZING -HIUSNAAMIO
Gyada oli vuoden mielenkiintoisimpia uusia brändituttavuuksia, ja vaikutuin erityisesti sarjan hiustenhoitotuotteista. Verrattuna Brunsiin, Gyadan tuotteet ovat edullisempia ja habitukseltaan arkisempia. Bruns voittaa shampoo-koostumusten hoitavuudella, mutta hoitoaineiden puolella brändit ovat aika lailla tasoissa. Valikoiman laajuudella Gyada voittaa mennen tullen.
Paras Gyadalta testaamani tuote on Enlightening & Revitalizing -hiusnaamio, jonka nimi voisi olla fiksumpi, mutta ei anneta nimen pahentaa muuten hyvää tuotetta. Kookosöljyä, avokadoöljyä, pantenolia ja kvatteja sisältävä naamio hoitaa kuivat ja vaurioituneet hiukset pehmeiksi ja taipuisiksi ja selvittää pörröt ja takut tehokkaasti. Koostumus on paksu ja ylellinen. Yhtä tiheä ja konsentroitunut tämä ei ole kuin Brunsin Växa-naamio, mutta ihanasti silkkiyttävä ja superisti selvittävä teho on yhtä hyvä!
GYADA RENAISSANCE TWO-PHASE-SILMÄMEIKINPOISTOAINE
Arvoin pitkään otanko listalle Gyadan silmämeikinpoistoaineen vai puhdistusbalmin, mutta silmämeikkiputsari vei lopulta voiton. Olen käyttänyt sitä todella uskollisesti ja pullo on kohta lopussa.
Tuote poistaa silmämeikin tehokkaasti ja kirvelemättä ja on hinta-laatu-suhteeltaan paras tuntemani luonnonkosmetiikan silmämeikinpuhdistaja. Kokoa pullolla on 200 ml ja hintaa vain 17,90€, mikä tekee siitä tuplasti suuremman kuin suurin osa markkinoiden silmämeikinpoistoaineista sekä litrahinnaltaan edullisimman.
Gyadan silmämeikinpoistoaineessa ainoa haasteellinen asia on sen erittäin voimakas kinuskimaisen makea tuoksu, joka tuntuu olevan ihan väärässä paikassa luomu-sertifioidussa puhdistustuotteessa. Itse kuitenkin totuin ja myönnettävästi jopa vähän koukutuin tuoksuun, ja siitä tuli osa tuotteen viehätystä. Varmasti tämä on kuitenkin tuoksu, joka jakaa mielipiteitä.
Haasteena voi pitää myös saatavuutta - Gyadan tuotteita ei juuri kivijalkamyymälöissä näe. Parhaiten niitä löytää maahantuojan verkkokaupasta. Kaikki Gyadan tuotteet ovat siellä tällä hetkellä alennuksessa, vink vink.
LAVERA PURE BEAUTY -FINNIGEELI
Mikä löytö..! Laveran salisyylihappopitoinen geeli nujertaa tehokkaasti finnejä, mutta tekeepä se myös kaksoisagentin duunia hyönteisten puremien lievittäjänä..! 👌
Tajusin kesällä kokeilla Laveran finnigeeliä kutiaviin hyttysenpuremiin, ja aine toimi kuin taika! Hyönteisen purema tai pistos aiheuttaa ihossa tulehduksen, kuten finnikin, ja finnigeelin tulehdusta laskevat ainesosat auttavat yhtä lailla lievittämään myös hyttysen pureman tuomaa ihotulehdusta. Kutina talttui todella nopeasti. Pidin koko loppukesän Laveran finnigeeliä taskussa mukana ja olipa se öisin myös mun tyynyn alla mökillä ja veneellä - koska verenhimoiset inisijät tunnetusti iskevät myös öisin...
MOI FOREST MULTI-PURPOSE CREAM
Suomalainen metsäpölyinnovaatio on vuosikymmenen kiinnostavin kosmetiikkatapaus, ja ihastuin totaalisesti Moi Forestin ihanaan, uniikkiin multavoiteeseen. 😍
Metsäpöly-voide pähkinänkuoressa: hoitavan kosteusvoiteen mukana iholle tuodaan hyvis-likaa, jonka sisältämät metsäperäiset mikrobit vahvistavat elimistömme mikrobiomia ja immuunipuolustusta. Helsingin ja Turun yliopistojen hankkeessa kehitetty metsäpöly ei ole mitään hölynpölyä, vaan sen hyödylliset vaikutukset mikrobistoon ovat tieteen tukemia.
Jos iholle multahippusia jättävän voiteen käyttö päiväsaikaan tuntuu oudolta, saa metsäpölyvoiteen hyödyt myös käyttämällä voidetta esimerkiksi yövoiteena, naamiona tai käsivoiteena. Pölyhiput ovat lopulta niin hienojakoisia, ettei voide kuitenkaan värjää ihoa tai tee siitä likaisen näköistä.
NUORI VITAL FOAMING CLEANSER
Nuorin kuoriva puhdistusvaahto on kuin Novexpertin puhdistusvaahdon hienostoserkku. Novexpertin tavoin myös Nuorin vaahto tuoksuu makealle sitrushedelmälle, on hemmottelevan kermainen ja kuorii ihoa entsymaattisesti. Kokonaisuus vain on Novexpertin vaahtoakin ylellisempi ja koostumus reilusti hoitavampi. (Ja tuoksu miedompi.)
Vital-putsarissa on enemmän glyserolia kuin vettä, mikä tekee siitä poikkeuksellisen kosteuttavan ollakseen vaahtoava putsari. Betaiini ja ihoa rauhoittava kaurauute vahvistavat kosteuttavaa ja hoitavaa vaikutusta. Cleanser deluxe.
MÁDARA HYDRA INTENSE ROSE JELLY
Rakastan Mádaran jellyjä! Viime vuonna lanseerattu vaaleanpunainen Rose-versio on Time Miracle -linjan jellyä monipuolisempi – sekä edullisempi..! Time Miracle -linjan jelly on anti-age-vaikutteisempi, kun taas Rose on rauhoittavampi ja sisältää mikrobiomia tasapainottavia probiootteja.
Monipuolisempien vaikutustensa vuoksi suosittelen Rose-versiota nykyään alkuperäistäkin mieluummin, eikä halvempi hinta koskaan haittaa. 🙂👍 Ja kun meikäläisestä on kyse - rrrakastan tietysti sekoittaa tähän kasvoöljyä..! 😙
ALIMA PURE CREAM BLUSH, SÄVY BLOSSOM
Aivan ihastuttava mansikkapinkki poskipuna joka aiheutti Mádaran huulipunan ohella vuoden suurimman meikkituoteinnostuksen..! 😍
Sävy Blossom on kasvoillani todella imarteleva ja rakastuin tähän kertaheitolla. Omistan valtavasti poskipunia, mutta en aiemmin mitään tällaista sävyä. Meikkijemmani ovat täynnään persikan, roosan ja korallin sävyisiä poskipunia kaikissa nyansseissa, mutta tällaista lempeän mutta samalla raikkaan sävyistä mansikkapinkkiä ei ollut aiemmin eksynyt kokoelmaan. Aivan ihanan herkullinen sävy!
Juuri tällaiset löydöt vahvistavat poskipunarakkauttani. ❤️ Vain kulmaväri on meikkielämäni aikana saanut aikaan yhtä suuren ahaa-elämyksen kuin poskipuna – miten ratkaisevasti jokin yksittäinen tuote voi vaikuttaa koko ilmeeseen. Opin muuten käyttämään poskipunaa vasta 25-vuotiaana..!
Mansikkaiset posket Aliman Blossomilla. Kuvassa on nähtävillä myös Dermosil Silky Perfection -meikkivoide sekä Kjaer Weisin ripsiväri.
Blossom-sävyssä on niin paljon pigmenttiä, että sitä pitää laittaa kasvoille varovasti. Aluksi vähän säikähdin voimakasta pigmenttiä, mutta eipä riittävän hennon annostelun oppiminen kauaa kestänyt, ja nyt osaan vain hipaista napin pintaa saadakseni sopivan määrän väriä. :)
Myös Aliman Wink-poskipunasävy on todella kaunis, mutta hennossa persikkaisuudessaan kiltimpi ja tavanomaisempi kuin Blossom. Blossomin raikkaus tekee siitä vastustamattoman..!
*
Aiemmat Vuoden Parhaat -postaukseni:
