Kotimaan saarihyppelyn matkakertomus vie meidät tänään Kemiönsaarelle, jossa vieraillaan söpössä Taalintehtaan ruukkikylässä ja sydämeni vieneellä Högsåran saarella.
Saarihyppelylle kun olin lähtenyt, halusin ehdottomasti hyödyntää ainoan tarjolla olevan meriyhteyden Paraisten ja Kemiönsaaren välillä. Hanko Linesin järjestämä yhteys toteutuu vain kerran viikossa lauantaisin kesäaikaan - paitsi tietysti juuri tänä lauantaina, kun minä olin varannut matkani. Sain Hanko Linesilta puhelun, jossa kerrottiin, että laivavuoro Kasnäsin ja Paraisten välillä oli siltä viikolta peruttu teknisen vian vuoksi. Huokaus.
Niin oli sitten tämäkin pätkä taitettava bussilla Turun kautta. On kyllä erikoista, ettei Saaristomeren vilkkaimpiin kuuluvien kuntien, Paraisten ja Kemiönsaaren välillä, kulje useammin yhteysaluksia.
Päivän varsinainen kohteeni oli Högsåra, jonne olisin päässyt alkuperäisen suunnitelmani mukaan Kasnäsista taksilla tai vuokrapolkupyörällä. Nyt kun reitti kulki Turun kautta, sain miellyttävänä bonuksena pysähdyksen Taalintehtaalla, joka on Kemiönsaaren viehättävimpiä kohteita.
Taalintehdas on historian havinaa huokuva ruukkikylä jonka sievä ja kuvauksellinen vierassatama saa Paraisten kolkon satama-alueen näyttämään Neuvosto-ajan jäänteeltä. (Anteeksi, Parainen.)
Esteettistä iloa tuovien kohteiden metsästäjänä riemastun tällaisista paikoista. Minulle on reissaajana harvemmin enää merkitystä kohteen asukasluvulla, tunnetuilla nähtävyyksillä tai maailmanluokan taidemuseoilla, vaan etsin ennen kaikkea viihtyisiä, kauniita ja idyllisiä miljöitä sekä persoonallisia paikkoja, joissa tunnelma ja visuaalisesti kiinnostavat puitteet tekevät arvon.
Taalintehtaan satama-alue on kuin elävä postikortti.
Uusklassiset rantamakasiinit 1840-luvulta houkuttavat paatuneen valokuvaajan kaivamaan kameran esiin yhä uudestaan ja uudestaan ja haaveilemaan hetkestä makasiineissa toimivien ravintoloiden viihtyisillä terasseilla. Vierasvenelaituria reunustavat penkit kutsuvat lepuuttamaan jalkoja ja katselemaan venekansan leppoisaa menoa. Majakkalaiturin vasta-avattu uusi ravintola terasseineen ja puoteineen houkuttelee pysähtymään ostoksille tai kylmälle siiderille. (Allekirjoittanut tarttui jälkimmäiseen mahdollisuuteen...)
Tai lähtisikö sitä Ruukinkävelylle tutustumaan kylän 300-vuotiseen historiaan.
Historiaan saa kosketuksen heti kylän rannassa, jossa seisoo joukko jännittävän miljöön luovia vanhoja hiiliuuneja. Lyhyen kävelymatkan päässä on mielenkiintoinen masuunialue sekä luonnon ystäville Senatsbergetin maisema-luontopolku.
1700 asukkaan Taalintehdas on pieni kylä, jossa on kokoonsa nähden runsaasti palveluita; kaksi ruokakauppaa, Alko, apteekki, useita ravintoloita, tori, hotelli ja monipuolinen vierassatama. Siihen päälle vielä kiinnostava historia sekä viehättävä arkkitehtuuri. Kuitenkaan täällä ei ole liikaa mitään, eikä liikaa (tai lainkaan) turistillisuuden tuntua. Tunnelma on aito.
Paikallista aitoa siideriä - mmmm...!
Tänne palaan todella mielelläni uudelleen paremmalla ajalla. Näen jo itseni nauttimassa aamukahvia Strandhotelletin verannalla….
Sitten kesän kohokohtaan... ✨✨
Kuulin Högsåran saaresta ensimmäistä kertaa Mondo-lehden artikkelissa. Selailtuani Instagramissa aiheeseen liityviä kuvia IG:n palvelualtis algoritmi päätteli minun olevan kiinnostunut paikasta, ja pian feedini oli täynnään suloisia kuvia pikkuisen Högsåran "julkkislaiturista".
Mikä julkkislaituri...?
Högsåra on erittäin vetovoimainen paikka ilman mitään jippojakin, mutta viime kesänä paikallinen yrittäjä keksi rakentaa yhdelle saaren vierasvenelaitureista värikkään ja kuvauksellisen venevajoja esittävän lavasteen.
Lavasteesta tuli välitön somehitti ja saarelle saapuvat veneilijät alkoivat kilvan kuvata selfieitä kaunis ja huomiotaherättävä koristekulissi taustanaan. Hästägillä #högsåra löytyy nyt tuhansittain otoksia kera söpön "IG-laiturin". Somemarkkinointia tehokkaimmillaan..!
Kiitos näiden kuvien, Högsåra terottui minunkin tajuntaani ja siitä tuli ilmiselvä kohde saarihyppelylläni. Tallentuipa omaankin kameraani ja puhelimeen kymmeniä versioita Cafébryggan-nimellä kulkevasta somehitistä. 😄
Noin 50 asukkaan Högsåra on vanha luotsikylä. 1800-luvun lopulla myös turismista muodostui saarelle tärkeä elinkeino, kun keisari Aleksanteri II hovisaattueineen ihastui Högsåraan ja vietti saarella kesiään.
Tänä päivänä purjehtijat ja muut omalla veneellä saapuvat vierailijat muodostavat saaren tärkeimmän vierailijakunnan. Majoitusmahdollisuudet rajoittuvat leiri- ja kurssikeskuksena toimivaan Högsåran pensionaattiin sekä Villa Cecilia -huvilaan, joka tarjoaa majoitusta minimissään viikon ajanjaksoille pienille seurueille. Näillä puitteilla useimmat Högsåran vierailijat saapuvat tänne vain päiväretkelle tai yöpyvät omassa veneessä.
Minä saavuin veneettömänä ja yövyin pensionaatissa (kuvassa).
Pensionaatin äärimmäisen yksinkertainen makuusali-majoitus kuuden hengen huoneissa ei ole elämyksellisimmästä päästä, mutta ajoi asiansa ja mahdollisti kahden yön mittaisen tutustumisen ihanaan Högsåraan. Eipä täällä tullut kuin nukuttua, muuten vietin aikani ulkosalla :)
Miten kuvailisin Högsåraa?
Kun astuu saarelle, tuntuu kuin astuisi menneeseen aikaan ja lapsuuden TV-sarjoista tuttuihin nostalgisiin maisemiin. Hiekkateitä, peltoja, vanhoja puutaloja, kauniita hiekkarantoja, laitureita ja kirkasta vettä. Oikeasti - tuntui kuin olisin astunut aikaan jo ennen omaa lapsuuttani. Ehkä äitini lapsuuteen maaseudulle.
Minulle tuli saarella lähes liikuttunut olo. Siellä tuntuivat yhä vallitsevan pehmeät ja hitaat arvot. Hiekkateitä kävellessä ja niittyjen kahistessa ympärillä kehoon laskeutui rauhan tunne. Kaikkialla oli niin mielettömän kaunista että melkein itketti. Koska saarella vallitsee kauttaaltaan 20 km / h -nopeusrajoitus, missään ei näe ketään kiirehtimässä. Vastaan tulee verkkaasti kulkevia iloisia seurueita. Lapset kirmailevat, välillä joku pyöräilee ohi ja pariskunnat kulkevat hymyillen käsi kädessä.
Suomen Pleasantville.
Högsåralla on useita todella kauniita ja hienohiekkaisia rantoja. Lillbackan vierasvenelaiturin (kuvassa) Rumpan Bar'issa voi nautiskella sekä kekseliäästä nimestä (peppu paljaana) että kylmistä juomista, elävästä musiikista ja pienestä purtavasta.
Mitä muuta saarella voi tehdä kuin ottaa hauskoja selfieitä, maata rannalla tai istua peppubaarissa?
Siellä voi vuokrata pyörän ja ajella hiekkateitä ympäriinsä. Voi vaikka käydä ottamassa kuvan kaikista eri vierasvenelaitureista sekä tuulimyllyistä (niitä on saarella kolme ja niillä on nimetkin...!), kuten allekirjoittanut teki. :)
Tai, voi tehdä mitä monet saapuvat varta vasten Högsåralle tekemään: vierailla legendaarisessa Farmor's Cafe -ravintola-kahvilassa.
Farmor's Café on niin suosittu paikka, että sinne on hyvä tehdä varaus jos mielii varmistua siitä, että ylipäänsä pääsee sisään. Kyseessä ei siis ole mikä tahansa maalaiskahvila. Tänne saapuu ihmisiä matkankin takaa ihan vain voidakseen kertoa käyneensä "mummun kahvilassa".
Minäkin tein varauksen. :) Vierailulle annetaan aikaa kaksi tuntia.
Paikka on todellakin übertunnelmallinen. Ehkä kokemusta hieman verottaa jonotus ja tietty tuotteistaminen, mutta toisaalta hype ja jännittynyt odotus myös omalla tavallaan korottavat elämystä. Pikkuisella saarella kaukana Suomen trendikkäimmistä kohteista ei todellakaan odottaisi tällaista instituutiota, ja kyllähän se asettaa omanlaiset odotukset vierailulle.
Ilokseni "Fammu" myös lunasti nämä odotukset.
Farmor's Café'n yksinkertainen menu tarjoaa joka päivä liha-, kala- ja kasvisvaihtoehdon sekä päivän salaatin. Tarjolla on myös pizzaa. Minä tilasin päivän kalan jonka nautin kauniin auringonlaskun sekä kahden rosé-juoman pitäessä seuraa. Ruoka ei ole mitään fine diningia, mutta annos oli erittäin hyvä ja tunnelmasta Fammu saa täydet pisteet ja extraakin.
Kahvilan tunnetuin vetonaula on kakkupöytä, jonka erikoisuus on "ota sen kokoinen pala kuin mielesi tekee" -periaate. Kakkupaloilla on kiinteä hinta, mutta palan koon saa asiakas määrittää itse.
Illallisen jälkeen tein kävelyn Cafébrygganin lähellä sijaitseville vanhoille venevajoille. Rannassa istui seurue kauniisti katetun picnic-pöydän ääressä ja jutteli pehmeästi auringonlaskun punaiseksi värjäämässä illassa. Katselin seurueen muodostamaa siluettia ja venevajojen kuvajaisia veden pinnassa ja tunnelma oli pakahduttavan harmoninen.
Istuin pitkään venevajan laiturilla iltaruskon hiljalleen vaihtuessa siniseen hämärään ja mietin, että tällaiseen hetkeen sitä tuli päädyttyä spontaanin saarihyppelyn viemänä.
Miten Högsåralle pääsee ilman omaa venettä?
Högsåraan kulkee Kemiönsaaren Svartnäsista lossiyhteys (aikataulu täällä). Svartnäsiin puolestaan pääsee muutaman kerran päivässä bussilla Taalintehtaan tai Kasnäsin suunnasta viikonpäivästä riippuen, tai sitten voi ottaa taksin (kuten minä tein bussiyhteyden puutteessa) tai vuokrata Kasnäsista pyörän.
Ihan sujuvasti ei Högsåralle siis lennähdä jos on liikkeellä ilman omaa kulkupeliä, mutta vaiva oli/on todellakin sen arvoinen 🙏🏻
*
Kertomuksen edellisissä osissa vierailtiin Kökarilla sekä Nauvossa, Seilissä ja Paraisilla.
Taika-tuotteiden perhe on laajentunut hiustuotteisiin :) Tänään otetaan katsaus näihin uutuuksiin.
Voit myös voittaa itsellesi paketillisen Taikan hiusherkkuja sekä muita sarjan tuotteita.
Kuten osa teistä tietää, Taika on minulle siinä mielessä henkilökohtainen sarja, että olen mukana sarjan kehitys- ja markkinointitiimissä ja saanut seurata sarjan matkaa pitkään ennen sen lanseerausta. (- Jos mä olisin saanut ideani läpi, Taika-tuotteissa koreilisi pöllöjen ja muiden söpöjen metsäneläinten kuvia...! ☺️)
Taikan taustoista ja syntytarinasta voit lukea tästä kirjoituksestani.
Vuosi sitten syksyllä lanseerattu Taika tulee kasvamaan pikku hiljaa ja maltillisesti, ja nyt vuorossa ovat hiustuotteet.
Sarjaan kuuluu kolme shampoota: kosteuttava, tuuheuttava ja väriä ylläpitävä sekä kosteuttava hoitoaine kaikille hiustyypeille.
Yleisesti Taika-hiustuotteista:
🌿 Tuotteet ovat vegaanisia ja Cosmos Natural / Ecocert-sertifioituja
🌿 Tuotteet kehitetään ja valmistetaan Vantaan Piispankylässä valmistaja-Transmerin omalla tehtaalla
🌿 Taika-hiustuotteet ovat hiilineutraaleita
🌿 Shampoissa on sulfaatteja (eli eivät sovellu Curly Girl -metodiin)
🌿 Hoitoaine soveltuu Curly Girl -metodiin
🌿 Shampoiden hinnat ovat 7,90€ / 250 ml, hoitoaine 8,90€ / 150 ml
Sulfaateista tuli paljon kyselyjä heti kun julkaisin näistä ennakkotietoa Instagramissa, joten vastaan tässä yleisesti asiaan, joka kiinnostaa monia.
Luonnonkosmetiikan shampoot ovat jo yleisesti hankalampia formuloida kuin normishampoot, erityisesti mitä tulee shampoon paksuuteen. Luonnonkosmetiikan keinoin shampoosta on vaikeampi saada samalla lailla tasaisen geelimäistä kuin normikosmetiikan shampoista, ja kun puhutaan sulfaatittomasta koostumuksesta, shampoon paksuntaminen on yhä vain haastavampaa. Tästä olen jutellut aiemminkin hiustuotekemistien kanssa, haaste on universaalinen.
Taika-tuotteiden kehitystiimi on tietoinen sulfaatittomuus-trendistä. Taika-hiustuotteista haluttiin kuitenkin tehdä mahdollisimman miellyttävän tuntuiset ja helpot käyttää, ja näin päädyttiin valitsemaan sulfaatillinen koostumus, joka paksumman koostumuksensa sekä paremman vaahtoavuutensa puolesta vastaa paremmin kuluttajien odotuksiin ja mieltymyksiin. Sulfaatiton koostumus on löysempi ja nestemäisempi eikä vaahtoudu yhtä hyvin.
Ehkä tulevaisuudessa Taika-sarjaan tulee myös sulfaatiton shampoo, ken tietää. Katsellaan mitä tapahtuu. :) Taikan tuotekehityksessä mennään aina ekologisuuden ja hyvän suorituskyvyn ohella miellyttävä käyttökokemus etunenässä, ja se ohjaa monia raaka-ainevalintoja. Taikan tulee tuntua kivalta ja miellyttävältä käyttää ja laskea normikosmetiikkaan tottuneen kuluttajan kynnystä siirtyä ekologiseen kosmetiikkaan. ❤️
VÄRIÄ SUOJAAVA SHAMPOO
Tämä on shampoista minun suosikkini, ja tätä käyttäisin, jos yhä käyttäisin sulfaatillista shampoota. Shampoo pesee hiukset hellästi eikä jätä tyveen narskuvaa tunnetta. (Narskuvuus on itselleni ehdoton nou-nou shampoossa ja kertoo, että se on liian pesevä.)
Värishampoossa on ihana makean sitruksinen "pink grapefruit" -tuoksu, sama, johon niin moni Taikan ystävä on koukuttunut Taikan nestemäisessä käsisaippuassa. :) Tämä on lempituoksuni Taika-sarjan tuoksuista.
Toteanpahan muuten, kun oli tuossa juuri puhetta luonnonkosmetiikan shampoon paksuudesta, että Taikan shampoissa paksuus ja geelimäisyys on todella onnistunut. Näitä ei käyttömukavuudeltaan erota mitenkään normikosmetiikan shampoo-koostumuksesta; shampoo on jämäkkää eikä valu kämmeneltä lattialle, ja vaahtoaa hyvin.
Kussakin Taika-shampoossa on oma aktiiviaineensa, ja värishampoossa se on riisiuutteeseen ja -proteiiniin pohjautuva Kerarice. Kerarice muodostaa hiuksen pintaan auringon haalistavaa vaikutusta ehkäisevän pinnan. Näin se auttaa ylläpitämään värjättyjen hiusten väriä. Incistä tunnistat Keraricen nimellä Oryza Sativa Seed Protein + Oryza Sativa Extract (jos tämä ylipäänsä kiinnostaa..! :))
KOSTEUTTAVA SHAMPOO
Kosteuttavan shampoon aktiiviaine on betaiini. Betaiini on yleisesti käytetty kosteutta sitova aine, ja Taikassa käytetty monipuolinen Genencare® Osms Ba -niminen betaiiniyhdiste lisäksi vahvistaa ja silottaa hiusta. Se ehkäisee hiusten pörrööntymistä ja parantaa myös kuivan hiuspohjan kosteustasapainoa.
(Nörtti-corner: inci-nimi ei lopulta kerro kaikkea käytetyn ainesosan ominaisuuksista, sillä saman incinimen omaava raaka-aine voi olla laadultaan ja molekyylikooltaankin vaikka mitä. Kuten 'hyaluronic acid' tai 'dimethicone' ei ole vain yksi ainoa hyaluronihappotyyppi tai dimetikonityyppi, myös betaiinia on monenlaista.)
Kosteuttavassa shampoossa on mieto ja pehmeä sitruksinen tuoksu, paljon miedompi kuin värishampoossa eikä yhtä makea. Virallisen tuoksukuvauksen mukaan tuoksussa on mm. sitruunaa, verbenaa, minttua ja litsea cubebaa.
TUUHEUTTAVA SHAMPOO
Tuuheuttavan shampoon aktiiviaine on hydrolysoitu herneproteiini. Herneproteiinin peptidit muodostavat hiussäikeeseen pinnan, joka konkreettisesti paksuntaa hiusta. Tähän hommaan hiustuotekemistit käyttävät moniakin proteiineja, mutta herneproteiini kuuluu tehokkaimpiin.
Vaikutus on luonnollisestikin kevyt, eli kuontalosi ei muistuta leijonanharjaa Taika-shampookäsittelyn jäljiltä 😄 Hiuksista tulee kuohkeammat ja ryhdikkäämmät.
Herneproteiinilla on lisäksi kosteutta sitova vaikutus.
Tuuheuttavassa shampoossa on mieto, raikas tuoksu. Virallisen tuoksukuvauksen mukaan Volume-shampoossa tuoksuvat mm. bergamotti, minttu ja eukalyptus. (Tuoksufriikkinä minusta on muuten ihanaa, että kaikkiin kosmetiikan tuoksuihin, myös ihon- ja hiustenhoitotuotteissa, on viralliset tuoksupyramidit 😍) Volume-shampoon tuoksu on nenääni hyvin mieto.
KOSTEUTTAVA HOITOAINE
Tässä vaiheessa Taikan hiustuotevalikoimaan haluttiin tuoda vain yksi, mahdollisimman laajalle kohderyhmälle sopiva hoitoaine. Näin päädyttiin kevyeen ja kosteuttavaan koostumukseen. Hoitaviin ja kosteutta sitoviin ainesosiin lukeutuvat betaiini, pellavansiemenöljy, ksylitoli, sheavoi sekä totta kai ah-niin-tärkeät kvatit (= ne jotka selvittävät takut).
Itselläni on todella kuivat ja käsitellyt hiukset, ja oman hiukseni kokemuksella sanoisin, että Taika-hoitoaine sopii normaalille, hennoille ja hyväkuntoiselle hiukselle. Sen tehot eivät riitä vaurioituneiden hiusten hoitoon. Toivonkin Taikan valikoimaan tulevaisuudessa myös kuivien ja käsiteltyjen hiusten hoitoainetta :)
Tuntuma Taikan hoitoaineessa on täyteläinen ja runsaan voidemainen. Tämä on mukava kosmeettinen bonus, sillä useimmiten kevyet hoitoaineet ovat aika ohuita ja vetisiä.
Tuoksu hoitoaineessa on äärimmäisen neutraali. Tuoksu on sama kuin kosteuttavassa shampoossa, mutta hoitoaineessa sen hädin tuskin aistii.
Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi paketillinen Taikan hiustuoteuutuuksia sekä kolme vapaavalintaista Taika-ihonhoitotuotetta! 😍
VOITTOPAKETISSA:
Kaikki kolme Taika-shampoota
Taika-hoitoaine
3 x toivomasi Taika-ihonhoitotuote
Osallistut kilpailuun kertomalla, onko Taika sinulle tuttu sarja ja mitkä kolme Taikan ihonhoitotuotetta haluaisit voittaa. 🙂
Taikan tuotevalikoimaan voit tutustua täällä, tai mun sanailemana täällä.
// 16.9. Voittaja arvottu, hän on Marja. Voittajaan on otettu yhteyttä. //
*
KILPAILUN SÄÄNNÖT
Tämä kuva on otettu äsken.
Kuvassa hymyilen ja näytän aidosti iloiselta, koska olen jälleen aloittanut päivän tekemällä työtä josta pidän ja koen vilpitöntä iloa laadukkaista tuotteista, joita työkseni pyörittelen. (Pyörittelen välillä myös ei-niin-innostavia tuotteita, sekin kuuluu asiaan.)
Pidän tämän alan moniulotteisuudesta ja kahden alaan liittyvän työni mukanaantuomasta mahdollisuudesta myös pinnan alaiseen pohdintaan, siihen, että voi kurkistaa välillä sinne "ihon ja hehkun alle". Miettiä, mitä kaikkea kauneus ja hyvinvointi on, ja sehän ei suinkaan ole pelkkää hölkkää ja seerumipurkkia.
Minunkin ihoni alla on toinen iho. Siellä on pinta, joka kokee työni myös toisella tavalla. Se pinta uupuu aika ajoin.
En mielelläni puhu tästä, koska en halua aiheuttaa seuraajissani ja lukijoissani ristiriitaisia tuntemuksia kun he lukevat kauneusaiheisia kirjoituksiani. Intoilut ovat aitoja ja tämä työ on valintani ja intohimoni - jos en tekisi tätä työkseni, pyörittelisin purkkeja yhtäläisellä antaumuksella vapaa-ajallani. Niinkuin teinkin 30-vuotiaaksi asti, kunnes "rasvoista" vihdoin tuli minulle ammatti.
Halusin tänään kuitenkin kirjoittaa tästä, koska tämäkin pinta on osa minua.
Jos maratoonari asuisi juoksukentällä tai leipuri leipomossa, hän todennäköisesti väsyisi. Minä asun kosmetiikan testikentällä. Ei ole sellaista päivää tai hetkeä, jolloin en jokaisella seerumi-, ripsari- tai kantapäärasvavalinnallani olisi itse asiassa töissä.
Työni on kirjoittaa sisältöjä ja tarjota asiantuntijatietoa kosmetiikasta, ja jotta näin voi tehdä, kosmetiikkaa täytyy käyttää. Jotta leipuri voi leipoa, hänen täytyy tuntea eri jauhojen ja nesteiden ominaisuudet. Vehnäjauho ei ole vain vehnäjauhoa - on olemassa eri laatuja ja karkeusasteita, joista jokainen vaikuttaa tulokseen ja käyttäytyy reseptissä omalla tavallaan. Voidepurkkien ja meikkijauheiden kanssa on sama asia. Jos et "upota niihin käsiäsi", et voi aidosti tietää, miten ne käyttäytyvät. Jos haluat olla todellinen asiantuntija, et luota pelkästään markkinointiteksteihin. Voitelet, vaahdotat, taputtelet ja tupsuttelet päivät pitkät ja tavaat incejä iltalukemisinasi. (No en kuitenkaan tee näin joka ilta..!)
Tämä kaikki on aivan ihanaa, valtavan antoisaa ja kiinnostavaa, uskokaa pois. Olen fiilistellyt hiustenhoitoaineen koostumuksia täysin vakavissani jo 12-vuotiaana ja olen kuin kasvanut tähän työhön. Silti se myös uuvuttaa. Se uuvuttaa joskus todella paljon, ja välillä pysähdyn keskelle kotiani jonka jokainen pinta on täynnä purkkeja - ja järkytyn. Minulla on myös työhuone, mutta mä asun kodin muotoisessa testilaboratoriossa, jossa mun iho, hiukset ja aistit on valjastettu kosmetiikan asiantuntijatiedon keräämiseen.
Välillä haluaisin vain saada käyttää mun lempivoidetta ja lempishampoota jokainen päivä ja viikko, enkä tehdä muistiinpanoja jokaisen voitelun ja naaman pesun jälkeen. Kaipaan suhdetta, joka syntyy niihin tuotteisiin, joita käyttää loppuun asti ja ostaa uudelleen. Siinä on jotain turvallista ja rauhoittavaa - tuttuus ja luottamus tuo mielihyvää, jota upeinkaan uutuustuote ei tuo. Vähän niinkuin se ihana Kreikan saari jolla olet käynyt kolme tai viisi kertaa - viidennellä kerralla se on vielä miljoonasti ihanampi kuin ensimmäisellä kerralla.
En vaihtaisi mun ammattia pois. Tunnen joka päivä kiitollisuutta siitä, että saan tehdä työkseni jotain, joka on ollut aikuiselämän (ja teinielämänkin..!) mittainen intohimo. Mutta paraskin työ voi välillä väsyttää - epäilemättä ihan millä tahansa alalla.
Pakkaan juuri tavaroita Kreikan matkalleni, ja aion jälleen käyttää tilaisuuden hyväkseni ja pidän Kreikassa lomaa kosmetiikan testailusta. (No, mukaan lähtee _yksi_ uusi testituote..!) Kun palaan, on laboratoriossa taas hetken aikaa helpompi asua.
Mihin ihanaan asiaan sinä välillä uuvut?
Olen viime aikoina jälleen mietiskellyt paljon Kreikkaa ja aikaani siellä. Miten voimakkaita, koskettavia ja hassujakin muistoja Kreikan reissuihini liittyykään. Nämä muistot tuovat iloa ja voimaa arkeen, jonka pandemia on monella tapaa harmaannuttanut.
Kreikka edustaa minulle jotain paljon syvempää kuin aurinkoinen lomakohde. Se on mielentila, se on vapaus: keveys, irtipääseminen.
Erään kerran oivalsin, että Kreikka on minulle ennen kaikkea tie ulos kotiympäristön vaatimuksista ja velvoitteista - niistä pään sisäisistä näkymättömistä verkoista, joita itsellemme punomme. Kreikassa voin suorittaa periaatteessa samat asiat kuin kotona, mutta kevyemmin. Sitä ei pysty selittämään. On vain tunne, että on irti jostain, joka kotona pitää kiinni ja nalkuttaa ja vaatii jatkuvasti. Kreikassa tunnen, että riitän - itsellenikin.
Ehkä paras matkani koskaan on kahdeksan vuoden takaa syksyltä 2013.
Tuolla matkalla minulla oli elämäni alhaisin budjetti, ja saattoi olla, että juuri tämä oli yksi matkan erityiseen tunnelmaan ja voimakkaisiin muistoihin vaikuttanut tekijä.
Tällä matkalla jouduin miettimään kaiken rahan kautta: minulla oli käytössä päivittäin 35€, ja joillekin extrapäiville 50€. Muistaakseni lainasin rahaa ex-mieheltäni kesken matkan jotta nuo pari 50 euron juhlapäivää mahdollistuivat..!
Kun rahaa oli noin vähän, se ohjasi voimakkaasti kaikkia valintojani ja tekemisen mahdollisuuksia. Tämä toi matkaan aivan omanlaisen sävyn. Mutta se, ettei voinut valita aina maksullista tekemistä tai parempaa majapaikkaa, ei suinkaan tarkoittanut sitä, että matka olisi ollut kokemuksellisesti köyhempi. Ehkä jopa päin vastoin.
Rahan kautta ajatteleminen ja valitseminen teki kaikesta lopulta jollain tapaa kiinnostavampaa, koska rahan asettamat rajat olivat haaste - ja haasteet yleensä korottavat kokemuksia. Haastellisuus myös teki pienemmistä asioista merkityksellisempiä, kuin mitä ne väljemmällä budjetilla olisivat olleet.
Hyvänä esimerkkinä mieleen ovat jääneet mm. marketin halvin nestesaippua sekä Nivea Creme -voide, jotka ostin akuuttiin tarpeeseen. Etsin huolella budjettiini sopivaa SOS-voidetta lievittämään auringon kuivattamaan ihooni ilmestyneitä "aurinkoryppyjä", ja lopulta Nivea Creme tarjosi mitä parhaimman ratkaisun. Ilman budjetin asettamia rajoja en olisi ikimaailmassa katsonut Nivea Cremeen päinkään.
Evästauko Ateenan Akropolis-museon portailla
En luonnollisestikaan pystynyt käymään ravintoloissa, mikä normaalisti on minulle valtavan mieluisaa tekemistä matkoilla. Valmistin kaikki ateriat majapaikoissani ja tein päiväretkille eväät.
Kolmen viikon matkan aikana vain yhtenä päivänä oli varaa ravintolakäyntiin - ja miten mahtavalta se hetki ravintolan pöydässä tuntuikaan..! En koskaan unohda sitä. Vaikka ravintola ei varmasti ollut hienoin eikä ruoka parasta mitä olen Kreikassa syönyt, se hetki oli suunnattoman arvokas ja nautin siitä viimeiseen oliiviöljytippaan ja fetamuruun saakka.
Kolmen viikon kengännauhabudjettireissu vei minut Kreetalta Karpathokselle ja sieltä Kassoksen kautta Milokselle, Sifnokselle, Parokselle, Ateenaan ja sieltä vielä Symille ja Rhodokselle, josta palasin kotiin.
Matka oli poikkeuksellinen siinäkin mielessä, että en lentänyt Ateenan kautta - koska en löytänyt riittävän edullisia lentoja Suomesta Ateenaan tai takaisin. Niinpä lensin halvimmalla mahdollisella Ryanairin lennolla Ruotsin Skavstasta Kreetalle, ja palasin Rhodoksen lennolla jälleen Ruotsin kautta.
(Laivamatkat Ruotsiin ovat tunnetusti puoli-ilmaisia, joten Ruotsi-etappeineenkin tämä vaihtoehto tuli edullisimmaksi.)
Matkalla oli myös hyvin erityislaatuisia kosmetiikkahaasteita, jotka pitivät sisällään niin ällötystä kuin tragikomediaa ja jättivät kuitenkin lopulta jälkeensä hervottoman hauskoja muistoja.
Moni pitkän linjan lukija muistaa saippuaoopperan; yritin hampaat irvessä saada hiukseni tottumaan saippuapohjaiseen palashampooseen. Ei onnistunut, ja kahden viikon jälkeen luovutin hiusteni ollessa niin tahmeat, että ne melkein seisoivat pystyssä. Tällä taustalla minusta ei tullut palashampoon ystävää - siis saippuapohjaisen sellaisen. (Lue täältä palashampoiden eroista.)
Huoneeni Ateenan ystävän luona <3
Nykyään minulla on halutessani varaa asua Kreikassa mitä tunnelmallisimmissa hotelleissa ja syödä kaikki ateriat tavernoissa. Tässä on oma viehätyksensä - erityisesti tavernoissa, sillä voisin matkustaa Kreikkaan vain syömään -, mutta silti tuo syksyn 2013 matka on jäänyt mieleen parhaana kaikista Kreikan matkoistani.
Luulen, että mieleni oli virittynyt kokemaan asioita jotenkin eri tavalla, ja kun ei ollut esimerkiksi varaa istuskella kuppiloiden terasseilla, vietin senkin ajan kävellen jossain päin kylää kirkkoihin, kortteleihin tai lähialueen polkuihin tutustuen. Tai etsien marketista edullisinta tonnikalaa. Siinäkin oli oma hauskuutensa ja haasteensa - tonnikala nimittäin on Kreikassa yllättävän kallista.
Taverna, jossa nautin matkan ainoan ravintolaillallisen
Olen miettinyt tätä budjettimatkaa monet kerrat. Nykyään vain valitsen matkoilla helpoimman ja mukavimman vaihtoehdon, tuolla matkalla jouduin usein näkemään paljon vaivaa että sain jonkin asian järjestymään.
Kuten vieraillessani Kassoksen pikkuisella saarella. Saari on niin pieni ja hiljainen, että syyskuun lopulla sieltä on todella vaikea löytää avoinna olevia majoituspalveluita - tai ainakaan sellaisia, jotka sopivat minun kengännauhabudjettiini. Muistan, kun kirjoittelin sähköposteja domatioiden vuokraajille ja vain yksi vastasi lopulta. Isäntä oli minua vastassa satamassa, vei minut talolle ja jätti yksin kadulle avain kädessä. Tunnelma isossa, tyhjässä talossa oli todella aavemainen.
Kuten koko Kassoksella - olin mitä ilmeisimmin saaren ainoa turisti.
Sielläkin söin markettitonnikalaa. Ja viimeisenä iltana saarella tapaamani kreikkalaispariskunta tarjosi minulle sataman rustiikkisessa tavernassa tuoretta kalaa. Myöhemmin pariskunnan rouva vei minut Ateenassa tutustumaan paikalliseen luomuviinitilaan..! ☺️
Rhodokselta mieleen taas jäi karismaattinen ja omalaatuinen perhe, joka majoitti minut Couchsurfingin kautta. Erikoisten raha-asioiden ohella minua hämmennettiin kertomalla vierailun aikana, että perheen vanhemmat ovat avoimessa suhteessa ja mieluusti pitävät vähän kivaa Couchsurfing-vieraidenkin kanssa, jos vain vieraat ovat sellaisesta viihteestä kiinnostuneita.
Tämä vieras ei ollut. Ja olin iloinen päästessäni Rhodoksen kentältä nousevaan koneeseen....
Ilman minibudjettia nämäkin erikoiset kohtaamiset olisivat jääneet kokematta. Kaikki ei aina ole säihkyvän upeaa, mutta oudotkin kokemukset ovat kiinnostavia matkamuistoja.
Voi Kreikka.
Miten minulla on ikävä. Ei pelkästään matkakohdetta ja kokemuksia, vaan minua itseäni sellaisena, kuin olen Kreikassa. Kevyenä, iloisena, kiitollisena... Olen matkustanut maassa myös murheen murtamana ja emotionaalisessa sumussa, mutta silloinkin olo on ollut kevyempi kuin kotona. Jo Kreikan valo muodostaa terapeuttisen tilan, jossa on helpompi olla.
Olen Kreikassa jopa kiinnostavampi bloggaaja.
En tiedä miksi voin Kreikassa niin hyvin, eikä sitä tarvitsekaan selittää. Maailmassa on monia upeita paikkoja joissa viihdyn ja rauhoitun. Mutta Kreikka on minulle kuin koti. Lämmin ja voimaannuttava syli, jonka turvaan on aina yhtä ihana palata.
Tänään aamupäivällä tein sen: varasin matkan Kreikkaan ja lähden jo tässä kuussa.
Odotus saa nyt olla ohi.
Pitkään ajatus ulkomaille matkustamisesta on tuntunut väärältä, enkä ole halunnut matkustaa koronahuolten painaessa mieltä ja maskin naamaa. En uskonut lähteväni Kreikkaan tai minnekään muuallekaan Suomen rajojen yli tämän vuoden puolella.
Nyt tämä on muuttunut. Rokotusten edetessä ja pandemian yhä vain jyllätessä mieleni on viimein luovuttanut ja hyväksynyt, että tämä on nyt uusi normaali. Rajoitukset, etäisyyden pitäminen ja maski ovat nyt elämäämme, ja tulevat olemaan sitä vielä pitkään.
Se mitä kukin meistä voi tehdä on ottaa rokotukset ja pyrkiä sen jälkeen palaamaan kohti niitä tärkeitä ja iloa tuovia asioita jotka pandemia on riistänyt. Ja yrittää elää niin normaalia elämää kuin uusissa olosuhteissa on mahdollista. Muuta emme voi tehdä. Meidän on mentävä takaisin kohti iloa, tämä on minun tunteeni.
Ja jos valitsee olla ottamatta rokotuksen, niin sekin on toki ok, kunhan hyväksyy sen mahdolliset seuraukset. Minä haluan palata kulttuuritapahtumien, ihmisten tapaamisen ja matkustuksen pariin koska ne ovat minulle tärkeitä. Siksi otan rokotukset.
Syksyllä on siis kahden vuoden tauon jälkeen taas luvassa Kreikan saarihyppelyä - myös Karkkipäivän sivuilla.
Olisi vuorossa Novexpert-uutisia. :)
Hyaluronihappo-klassikkoseerumi uudistuu ja kaikki ulkopakkaukset saavat uuden ulkonäön. Myös osa tuotteista saa päivitetyn lookin.
Disclaimer: olen töissä Novexpertin maahantuojalla.
Tältä näyttävät uudet pakkaukset.
Look-uudistus koskee tässä vaiheessa vain osaa tuotteista, mutta voisi odottaa, että Novexpert päivittää kaikki tuotteet pikku hiljaa uuden tyylin mukaiseksi. (Kirjoitan 'voisi odottaa', sillä tästä ei ole annettu tietoa. Tällä hetkellä noin neljäsosa tuotteista on saanut uuden kuosin.)
Uudessa lookissa sarjojen pääaktiiviaineen kirjainlyhennys tuo pakkauksiin tunnistettavan graafisen ilmeen. Vc = C-vitamiini (Vitamin C), Mg = Magnesium, HA = hyaluronihappo, Zn = sinkki jne. Uusi design on vaaleampi ja raikkaampi kuin edellinen. Myös Ecocert-logo on nyt saanut näkyvämmän paikan pakkauksen etupuolella.
Ulkopakkauksissa on vähennetty pakkausmateriaalia; uudet pakkaukset ovat kapeampia ja vievät hyllyssä vähemmän tilaa ja sisällä ollut pahvikehikko poistuu. Tuoteinfo on nyt painettu pakkauksen sisäseinämiin erillisen infolappusen sijaan.
Luonnonkosmetiikkasertifiointi sekä vegaanisuus on myös tuotu uusissa pakkauksissa paremmin esiin. Aiemmin sertifikaatti oli niin piilossa, että moni kuluttajista suorastaan missasi, että kyseessä on luonnonkosmetiikkasarja. Tämä on vihdoin tiedostettu Novexpertilla.
Pakkausten sivusta voi nähdä yhdellä silmäyksellä tuotteen luonnollisuuspitoisuuden sekä sertifikaatin.
Novexpertilla on muutama hassu ei-sertifioitu tuote, kuten C-vitamiini-seerumi, Trio-Zinc-sarjan voiteet sekä aerosoli-pulloihin pakatut suihkeet. C-vitamiiniseerumin innovatiivinen, uudenlainen C-vitamiiniyhdiste ei ole Ecocert-sertifioitu raaka-aine, kuten ei myöskään Trio-Zinc-voiteiden sisältämä bakuchiol. Aerosoli-suihkeissa taas pakkausmuoto estää sertifioinnin.
(Off-topic, mutta se miksi jotkin ainesosat eivät saa Ecocert-hyväksyntää, on muuten aika kiinnostava ja ihmetystäkin aiheuttava juttu... Bakuchiol on täysin luonnollinen uute, mutta jostain syystä se ei "pääse" luonnonkosmetiikan sertifiointiorganisaatioiden listoille. Sama koskee mm. pakurikääpää.)
Sitten varsinaiseen pääuutiseen, eli ikonisen hyaluronihapposeerumin uudistukseen.
Booster Serum with Hyaluronic Acid on maailmanlaajuisesti Novexpertin myydyin tuote ja luonnonkosmetiikan kiistattomia kulttituotteita. Sitä pidetään hyaluronihappopohjaisen kosmetiikan referenssituotteena.
Superonnistuneenkin reseptin voi yrittää tehdä vielä paremmaksi, ja sen Novexpert on nyt tehnyt: uudessa koostumuksessa puhtaan hyaluronihapon määrä on tuplattu.
Muiden ainesosien osalta tuote on pysynyt samana, ja tuoksukin on ennallaan. Lisätty hyaluronihapon määrä on vaikuttanut uuteen koostumukseen paksuntavasti, ja uusi versio on täyteläisempi ja hitusen geelimäisempi kuin edellinen.
Tässä speksit vanhan ja uuden koostumuksen välillä.
Vaikka kosmetiikalla ei ole ihoon samankaltainen vaikutus kuin hyaluronihappopistoksella, Novexpert havainnollistaa käytetyn aktiiviaineen määrää pistos-vertauksella. Puhtaan hyaluronihapon määrä yhdessä pullossa uutta seerumia on sama kuin 40 hyaluronihappoinjektiossa.
Määrähän on siis oikeasti ihan valtava, ja kun jo edellinen koostumus sisälsi enemmän hyaluronihappoa kuin mikään muu hyaluronihapposeerumi EU:n markkinoilla, on uutukainen nyt jättänyt kaikki muut kilpailijat kauas taakseen. Novexpertin omien sanojen mukaan uuden koostumuksen hyaluronihappoipitoisuus on "mahdollisesti korkein koko maailmassa"!
Mielenkiinnolla odotan kuluttajien vastaanottoa ja kokemuksia uudistetusta HA-superseerumista.
Ja mitä tämä kulttiseerumi tekikään? Se silottaa, täyteläistää ja kosteuttaa ihoa ja auttaa myös pitkällä aikavälillä stimuloimaan ihon omaa kollageenin sekä hyaluronihapon tuotantoa. Vaikutus on sekä välitön että pitkäaikainen. Tässä postauksessani voit tutustua koko Novexpertin hyaluronihappolinjaan ja sen teknologiaan tarkemmin. Buusterissa käytetään neljää eri molekyylikokoa hyaluronihappoa.
Booster Serum with Hyaluronic Acid sopii kaiken ikäisille, mutta jos ihosi on vielä sileä ja täyteläinen kuin tuoreen persikan pinta, silloin tämä buusteri ei ehkä tarjoa ihollesi mainittavaa hyötyä ;)
Vinkki: hyaluronihappo-boosteria voi käyttää myös silmienympäryksillä! Levitä ihan pieni tippa seerumia aamuisin silmien ympärille erityisesti juonteiden alueelle, ja saat välittömästi sileämmän näköisen ihon! Toimii!
Tässä kolme Novexpert-suosikkiani uudessa lookissaan.
Magnesium-suihkeen vesimäinen koostumus on tyyppiä "ei-tunnu-iholla-miltään" mutta se raikastaa, kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa ja tuo antioksidanttista suojaa erityisesti saasteita vastaan. Säilytän sitä jääkaapissa ja sitä oli aivan ihana sumutella koko vartalollekin kesän helteissä. Tiesittekö muuten, että tämä simppeli tuote on Novexpertin myydyin tuote Suomessa?
Syötävän herkullisen tuoksuinen ja ultrakermainen C-Vitamiini-linjan puhdistusvaahto on pumppuvaahtojen aatelia! Tuplavaikututteinen putsari myös kuorii ihoa PHA-hapolla ja papaija-entsyymillä.
Omega-linjan öljyputsari taas on kestävän meikin sekä aurinkovoiteen luotto-poistaja. Minulla on monia öljyputsareita mutta tämä on hoitavimman tuntuinen, eikä iho jää kuitenkaan klähmäiseksi.
...ja vaikka hyaluronihappobuusteri on pop, oma seerumisuosikkini sarjalta on silti ilman muuta C-vitamiiniboosteri. Tämä oranssi pullo on minulle seerumi no. 1 kaikista käyttämistäni seerumeista.
C-Vitamiiniseerumin pullo pysyy toistaiseksi samannäköisenä kuin ennenkin.
.
Kuulutko sinä Novexpertin hyaluronihappobuusterin faneihin? Aiotko kokeilla uudistunutta koostumusta?
👉 Uusi koostumus ilmestyy kauppoihin sitä mukaa kun vanha myydään pois. Jos vanha koostumus on ehdoton suosikkisi, nyt hamstraamaan ;) Kannattaa pitää silmät auki - vanhaa koostumusta saattaa nähdä syksyn aikana alennuksessa riippuen jälleenmyyjien varastoista.
Iho on minulle tänä päivänä tärkein kauneus-statement, jos näin voi sanoa. Ilmaisu kuulostaa pompöösiltä, mutta tällä haluan sanoa, että iho on meikin tärkein alue.
Kun Karkkipäivä sai alkunsa 12 vuotta sitten, iho oli vähiten tärkeä osa-alue. Karkkipäivä syntyi juhlimaan värikkäiden silmämeikkien ilosanomaa, ja ihonhoito oli siinä vaiheessa yhtä inspiroiva pohdiskelun tai bloggauksen aihe kuin hampaiden harjaus. Iho pestiin ja kosteutettiin joka päivä, mutta koska iho oli joka päivä saman näköinen (sekä helppohoitoinen), se kulki omaa äänetöntä matkaansa vailla mitään, mikä olisi nostanut sen meikkauksen ja hiustenhoidon kaltaiseksi intohimoksi.
Kaksitoista vuotta on aika pitkä aika naisen ja hänen ihonsa elämässä, ja ihon merkitys on syystäkin muuttunut.
Minun ikääntyessäni silmät ja kasvojen iho vaihtoivat pikku hiljaa paikkaa intressikentällä.
Silmäluomien alkaessa löystyä silmien meikkaus alkoi muuttua haastavammaksi, kun taas naaman muuttuessa ruttuisemmaksi ja läikikkäämmäksi ihon meikkaus alkoi tuntua yhä kiinnostavammalta.
Työssäni kosmetiikkaliikkeen kauneusneuvojana olin tuntenut suurta mielenkiintoa asiakkaiden ihoa kohtaan jo kauan ennen kuin, ironista kyllä, kiinnostuin omasta ihostani. Rakastin päivittäisiä minimuodonmuutoksia ja taianomaisia ahaa-elämyksiä, kun asiakkaille löytyi se täydellinen meikkivoide. Harva asia tuntui työssä yhtä antoisalta kuin saada kokea asiakkaan kanssa "my skin but better" -hetkiä.
Ihomeikki voi olla parhaimmillaan huomaamaton, todellakin kuin oma iho, kun taas silmämeikki on aina selvä meikki. Siinä on silmä- ja kasvomeikin olennaisin ero. Moni asiakas ei välttämättä halua näyttää meikatulta, vaan jollain tapaa vain paremmalta versiolta itsestään. Tässä asiassa hyvä ihonhoito yhdistettynä hyvään meikkipohjaan on koko jutun juju.
Tähän olen nyt viimein saapunut omassakin meikkielämässäni.
Rakastan edelleen värikosmetiikkaa, ja meikkaan aina myös silmät. Mutta iho on tärkein. Vuosi vuodelta, iho on tärkeämpi.
Tänä kesänä kaipasin lomalla meikkivoidetta ensimmäistä kertaa. En ole koskaan käyttänyt meikkivoidetta kesäisin, se on ennen tuntunut täysin tarpeettomalta. Oivalsin, että meikkipohja on alkanut rutiineissani lähestyä ihonhoidollista ulottuvuutta. Meikki tasoittaa ja suojaa ihoa, viimeistelee ihon päiväkuntoon.
Meikkipohjan ei tarvitse olla paksu peittävä pakkeli, eikä aina edes meikkivoide, vaan kevyt kerros vanhaa kunnon mineraalipuuteriakin ajaa asian. Sekin suojaa ja tasoittaa. Se on vähän kuin ihon vaate.
Sanni silloin joskus... (Menneen elämän kulmakarva-"muoti" tulee varmasti hämmentämään minua aina...)
Tässä on ihoni meikattuna sellaiseksi, kuin siitä eniten pidän. Ihon pinta saa heijastaa valoa ja ihon omat värivirheet saavat mielellään kevyesti kuultaa meikkipohjan läpi. Kun ihoa ei meikkaa täysin tasaiseksi peittävällä meikkivoiteella, se näyttää luonnollisemmalta.
Kuten olen todennut, mineraalimeikki ei nykyään enää ole ykkössuosikkini, vaikka sitä paljon käytänkin helppoutensa ja nopeutensa takia. Se ei enää näytä yhtä hyvältä ikääntyneellä ja kuivuneella ihollani, ja voidemainen meikkipohja tekee ihosta nuorekkaamman näköisen - etu, joka näin nelikymppiselle on mieleen, pakko myöntää.
Tähän meikkiin lisäisin silmiin persikkaista tai kuparista luomiväriä, ruskean eyelinerin, maskaraa ja alaluomelle nude-sisäkajalin. Perus-lookkini olisi siinä. Muuta en juuri silmissä enää käytä, enkä leiki monivärisillä fantasiameikeillä tai kontrastimeikeillä. Silmämeikki saa mieluusti olla pehmeän sävyinen ja korostaa silmien sinisyyttä. Eyeliner on ehdoton, se piirtää esiin silmien muodon. Voin olla ilman luomiväriä, mutta rajaus pitää olla :)
Kuvien meikki on syntynyt näillä kolmella tuotteella: Essen meikkivoide sävyssä 5, Alima Puren voidemainen poskipuna sävyssä Wink ja Alima Puren voidemainen highlighter sävyssä Element.
(Paitsi että onhan kasvoilla myös Lumenen peiteaine, Urban Decayn silmämeikinpohjustaja ja NYXin kulmakarvageeli... ☺️)
Olen saanut Essen ja Aliman tuotteet töistä.
Mites teillä - iho vai silmät?
Tänään pääsen pureutumaan ah-niin-mieluisan aiheen pariin: kasvojen puhdistus.
Tässä kirjoituksessa annan vinkkejä ihon optimaaliseen puhdistukseen, ja esittelyyn pääsevät kaikki Dermosilin putsarit. Mukana myös kaksi mielenkiintoista uutuutta!
Dermosilin puhdistustuotevalikoimassa on mistä valita..! Valikoima kattaa kaikki putsarityypit vaahdoista miselliveteen ja maitoihin, ja uutuutena mukana on myös puhdistusjauhe...!
👉 Koodilla KARKKIPÄIVÄ saat nyt kaikki Dermosilin kasvojenpuhdistajat -15% alennuksella 5.9. saakka.
MINÄ JA PUTSARIT
Kasvojen puhdistustuotteet ovat olleet minulle kaikkein tärkein ja mieluisin ihonhoitotuote varhaisteini-ikäisestä saakka. Aloin puhdistaa kasvoja perusteellisesti ja säännöllisesti jo ennen kuin meikkasin tai ennen kuin käytin kosteusvoiteita tai mitään muitakaan kasvojenhoitotuotteita.
Liekö sitten osaksi juuri huolellisen puhdistuksen (sekä epäilemättä myös perimän), ihoni oli koko teini-iän todella hyvässä kunnossa. Itse asiassa se on ollut hyvässä kunnossa koko elämäni, lukuun ottamatta lukion viimeisellä luokalla yllättäen koettua ihon tulehdustilaa, joka parani lopulta vasta 7 kuukauden Roaccutan-kuurilla.
Dermosilin putsareissa on koostumuksia joka lähtöön
Puhdas iho on mielestäni ehdottomasti ihonhoidon kulmakivi, ja puhtaalla iholla hoitotuotteetkin toimivat parhaiten - sanomattakin selvää.
Ihoa ei kuitenkaan kannata ylipuhdistaa, vaan puhdistus tulee valita ihon likaisuustason mukaan. En esimerkiksi pidä perusteltuna puhdistaa meikitöntä ihoa aamuisin puhdistusaineella, pelkkä vesi tai mieto misellivesi riittää usein. Ihon liika puhdistaminen poistaa siltä mm. iholle tärkeitä mikrobeja sekä ihoa suojaavaa talia. Ihomme tarvitsee omaa taliaan pitääkseen suojamuurinsa ehjänä, kaikkea ei saa poistaa...!
Tylsää kyllä, tavallisessa arjessa pahin ja epäpuhtauksiakin helposti aikaansaava lika tulee värikosmetiikasta - siksi meikattu iho on syytä puhdistaa huolellisemmin kuin meikkamaton. (Tylsää siksi, että värikosmetiikka on myös ihana juttu!)
Erityisesti meikkivoiteet, primerit ja puuterit kertyvät ihohuokosiin, ilmiö, jota monet kosmetologit todistavat tehdessään asiakkaille ihon syväpuhdistuksia. Vaikka iho näyttäisi päällisin puolin puhtaalta, huokoset voivat olla täynnä mikrokokoisia meikkipartikkeleita.
Toinen merkittävä ihonlikaaja ovat saasteet. Täällä Suomen suhteellisen puhtaassa ilmassa emme välttämättä huomaa sitä niin selvästi, mutta saasteistaan tunnetuissa maailman metropoleissa ilmiöltä ei voi välttyä. Kun puhdistan ihoani esimerkiksi Ateenassa tai Soulissa, vanulaput menevät lähes mustiksi - vaikka olisin ilman meikkiä... Myös saasteet kertyvät herkästi huokosiin, joten kaupungissa asuvan on hyvä välillä tehdä iholleen syvempi detox-puhdistus vapauttaakseen huokoset tästä oksidatiivista stressiä aikaansaavasta mikroliasta.
Yleisesti - puhdistusmaidot tai -balmit olisivat ihon biologian kannalta paras vaihtoehto. Klassinen puhdistusmaito sekä useimmat puhdistusöljyt ja -balmit eivät sisällä vaahtoavia, pinta-aktiivisia aineita, ja ovat näin ollen lempeimpiä ihon omalle suojavaipalle.
Puhdistusmaito sopii, kun iholla ei ole meikkiä tai käytät vain kevyttä meikkiä. Puhdistusbalmi tai -öljy on ihanteellinen (voimakkaan) meikin sekä aurinkovoiteen poistoon.
Jos pidät vaahdoista, valitse miedosti vaahtoava koostumus ja/tai koostumus, joka sisältää myös ihoa hoitavia ja kosteuttavia aineita.
Hyvä mittari vaahdon hellävaraisuudelle on ihon nitinä tai kiristäminen: nitiseekö ihosi kun huuhdot puhdistustuotetta? Silloin putsari on liian voimakas. Alkaako ihoa voimakkaasti kiristää hetki sen jälkeen, kun olet pessyt ihon? Myös tällöin puhdistustuote on liian voimakas. On olemassa monia vaahtoja, jotka eivät jätä ihoa nitiseväksi tai kireäksi..!
Jos pidät runsaasti vaahtoavasta putsarista ja ihosi on tasapainossa, käytä sitä ihmeessä..! <3 Ihonhoidon tärkein "laki" on lopulta se, että käyttää tuotteita joista pitää, niin niitä tulee myös käytettyä! :) Ainoastaan silloin, jos iho menee epätasapainoon (kuivuu, ärtyy, rasvoittuu, sille tulee epäpuhtauksia tai ihottumaa), on syytä miettiä tuotteiden vaihtoa.
Dermosilin valikoimassa ovat ihan kaikki putsarityypit ja -koostumukset edustettuina. Myös hajusteettomia vaihtoehtoja on saatavilla.
Valikoima täydentyi juuri kahdella jännittävällä uutuudella: balmilla sekä jauheella.
💦 PUTSARIKAMPANJA 🙂💦
Dermosil tarjoaa kaikki normaalihintaiset kasvojenpuhdistustuotteet -15% tarjoushintaan koodilla KARKKIPÄIVÄ. Kampanja on voimassa 5. syyskuuta saakka.
Puhdistusvaahto on oma suosikkikoostumukseni. 💕 Pumpattava vaahto on täyteläisen kuohkeaa ja iholla ihanan pehmeästi liukuvaa. Se on ylellisemmän tuntuinen kuin vaahtoava geeli, ja usein myös hellävaraisempi.
Vitamin E Cleansing Mousse 7,20€ / 150 ml - Dermosil-klassikko! Tuote on kuulunut sarjan suosituimpiin jo yli vuosikymmenen, ja se oli myös ensimmäisiä tuotteita joita itse aikoinaan kokeilin Dermosililta. Vaaleanpunaiseen pulloon pakattu klassikkovaahto sopii kaikille ihotyypeille. Vaahto on kermaista ja iholla liukkaasti kulkevaa. E-vitamiini, pantenoli ja rakkoleväuute tuovat koostumukseen hoitavan ominaisuuden. Tuotteesta on myös minikoko, 4€ / 50 ml.
Skin Solutions Cleansing Mousse 7,20€ / 150 ml - vaaleanvihreään pulloon pakattu Skin Solutions -vaahto on Vitamin E -vaahtoa kosteuttavampi ja sopii normaalille ja kuivalle iholle. Täyteläisen vaahdon ihotuntuma on erittäin miellyttävä. Glyseroli, betaiini, pantenoli ja leväuute kosteuttavat ihoa. Raikas tuoksu!
Sensitive Cleansing Mousse 7,20€ / 150 ml - sulfaatiton ja hajusteeton versio herkälle ja hajusteallergiselle iholle. Ainesosat on pidetty minimissä ja koostumuksen luvataan soveltuvan myös lapsille ja atoopikoille. Sisältää glyserolia, betaiinia ja pantenolia.
Tässä olisi nyt se tieteen kannalta paras putsarijoukko ihollemme. Maidoissa, öljyissä ja balmeissa ei ole ns. pinta-aktiivisia aineita, ja ne antavat ihon oman suojakelmun olla rauhassa, samalla kun kuitenkin poistavat ihon pinnasta lian. Mielestäni syvempi puhdistus on kuitenkin iholle hyväksi aika ajoin - rasvaputsarit eivät esimerkiksi puhdista huokosten mikrolikaa. Päivittäiseen arkipuhdistukseen ne kuitenkin ovat loistavia!
Skin Comfort Harmonizing Facial Cleanser 8,20€ / 250 ml - suomeksi nimellä tasapainottava puhdistusvoide kulkeva tuote on kehitetty erityisesti kuivalle iholle. Semitäyteläinen emulsiokoostumus sisältää ihoa ravitsevia makadamia- ja arganöljyjä sekä kosteuttavaa betaiinia ja inositolia. Onpa mukana myös tasapainottavaa niasiiniamidia. Mieto, Skin Comfort -linjasta tuttu naisellinen hypo-tuoksu.
Sensitive-puhdistusmaito 5,20€ / 250 ml - hajusteeton puhdistusmaito herkälle iholle. Sensitive-puhdistusmaidon koostumus on yksinkertainen ja riisuttu verrattuna Skin Comfort -puhdistusmaitoon, kuten herkän ihon tuotteelta voi odottaa. Mitä vähemmän ainesosia = sitä vähemmän potentiaalista ihoärsytystä. Myös Sensitive-puhdistusmaidossa on ihoa ravitsevia kaviöljyjä, mutta koostumus ei ole yhtä hoitava kuin Skin Comfortissa.
UUTUUS!
Skin Solutions Cleansing Balm 7,30€ / 125 ml - öljypohjainen balmiputsari on loistava täydennys Dermosilin valikoimaan! 👏 Erityisesti, kun Puolukka-puhdistusöljy jäi aiemmin tänä vuonna pois. Odotin kovasti tätä aukkoa paikkaavaa tuotetta, ja tässä se nyt on!
Cleansing Balm on koostumukseltaan läpinäkyvää geeliä, mutta geeli ei olekaan vesipohjaista vaan rasvapohjaista! Tämä tuotetyyppi on niin sanottu oleo-geeli, eli öljymäiset ainesosat on geeliytetty, jolloin koostumuksesta tulee mukavasti hallittavaa verrattuna juoksevaan öljyyn. Mukana on myös hieman vettä, eli tämä ei ole 100% öljytuote.
Koska Cleansing Balm ei ole 100-prosenttisesti rasvapohjainen, se ei ole ihan yhtä tehokas rasvapohjaisen lian poistossa kuin esimerkiksi Puolukka-puhdistusöljy oli. Sanoisin silti, että tuote on tällä hetkellä Dermosilin valikoimassa paras kestävän meikin irrottaja. Sopii erinomaisesti myös kaksoispuhdistukseen.
Ihoa hellivä koostumus on hajusteeton ja mukana on rauhoittavaa kauraöljyä. Tuote muuttuu vedellä huuhdellessa ohueksi maidoksi, kiitos sukroosipohjaisen emulgaattorin. Äärimmäisen miellyttävän tuntuinen tuote!
Vaahtoavien puhdistusgeelien koostumus on yleensä vähän pesevämpi kuin pumpattavien mousse-vaahtojen, mutta toisaalta ne ovat myös riittoisampia. Puhdistusgeeleillä on vankkumattomat faninsa, eikä tämä tuotetyyppi tule varmasti koskaan poistumaan, vaikka emulsiopuhdistuksen etuja kuinka toitotettaisiin! 😊
Puhdistusgeelit sopivat parhaiten normaalille iholle jonka oma kosteustasapaino pysyy hyvin yllä.
Facial Wash kasvopesu 5,20€ / 250 ml - toinen Dermosilin putsariklassikko. Tätä olen itsekin käyttänyt kaikkein eniten Dermosilin puhdistustuotteista! Vaalean oranssin sävyinen geeli puhdistaa tehokkaasti ja huuhtoutuu iholta vaivatta. Iho jää puhtaan ja raikkaan tuntuiseksi.
Facial Washin kohdalla olen saattanut todeta ihon ikääntymisen vaikutuksen puhdistustuotteen valintaan: Facial Wash toimi minulla erinomaisesti parikymppisestä 3-kymppiseksi, mutta kun ihoni iän myötä alkoi kuivua, huomasin Mousse-vaahdon kosteuttavamman koostumuksen sopivan paremmin.
Skin Solutions Cleansing Gel 6,20€ / 250 ml - kuoriva puhdistusgeeli erityisesti epäpuhtaalle ja nuorelle iholle. Tuotteessa on pehmeä ja täyteläinen geelikoostumus, oikein sellainen tyynymäinen. Kuorivat piidioksidirakeet ovat hienojakoisia eikä niitä ole geelissä valtavan tiheästi. Kuoriva vaikutus on hellävarainen. Tuoksu on arkinen.
Instant Makeup Remover 4,20€ / 125 ml - suosikkini! Meikinpoistogeelin koostumus pohjautuu Facial Wash -kasvopesun koostumukseen, mutta on sitä hellävaraisempi sekä hajusteeton. Tuotteella on Allergia- ja Astmaliiton tunnus. Voisi siis sanoa, että tämä turkoosiin tuubiin pakattu putsari on kuin Facial Wash 2,0. 👌
Jos siis pidät alkuperäisestä, oranssista kasvopesusta, mutta se on vaikkapa iän myötä alkanut tuntua iholla liian tujulta, kokeile Instant Makeup Removeria!
Lopuksi katsaus Dermosilin muihin putsareihin, jotka jäävät yllä mainittujen kategorioiden ulkopuolelle.
Misellivesi (ei kuvassa) 5,60€ / 250 ml - suosittuun Vitamin E -linjaan kuuluva misellivesi puhdistaa ihon miedoilla sokeripohjaisilla tensideillä samalla kosteuttaen ihoa neljän eri molekyylikoon hyaluronihapolla.
Sensitive-puhdistusliinat 3,90€ / 25 kpl - hajusteettomilla puhdistusliinoilla iho puhdistuu helposti ja miellyttävästi tilanteissa, joissa vettä ei ole saatavilla. Liinat sopivat niin käsille kuin kasvoille, ja poistavat myös vesiliukoisen meikin. Silmämeikkikin lähtee näillä hyvin, tuli todettua kesälomalla! :) Veneellä ja retkeillessä puhdistusliinat ovat ehdoton kumppani!
UUTUUS!
Kirkastava puhdistusjauhe 9,50€ / 20 g - mielenkiintoinen uutuus tuo Dermosilin puhdistustuotevalikoimaan vedettömän vaihtoehdon! Putsarin kirkastava teho perustuu kaoliini-saven, maissitärkkelyksen ja piidioksidin miedosti kuorivaan yhdistelmään, ja puhdistuksesta vastaa kaksi sulfaatitonta, mietoa tensidiä.
Jauhetta sekoitetaan kämmenellä veteen, ja syntynyt tahna levitetään kasvoille. Tahna on iholla yllättävän hellävaraisen tuntuinen, eikä tästä välttämättä tunne, että kyseessä on kuoriva tuote! Tuotteen sanotaankin olevan riittävän hellävarainen päivittäiseen käyttöön. Tai, sitä voi käyttää pari kertaa viikossa syväputsarina.
Tahna ei vaahtoa, vaan tuntuu iholla miellyttävältä, pehmeältä massalta. Tosi persoonallinen ihotuntu..! Ei tule mieleen yhtäkään toista saman ihofiiliksen tuotetta. Muut aiemmin kokeilemani jauheputsarit ovat muodostaneet veden kanssa vaahtoa, tai ne ovat tuntuneet selvästi kuorivilta. Dermosilin Cleansing Powder tuntuu tosi hellältä..! Koostumukseen on leivottu myös manteliöljyä, karpalouutetta ja niasiiniamidia.
Huuhdellessa iho ei jää nitiseväksi, mikä vielä kertoo tuotteen lempeydestä.
Tosi kiva uutuus! Ihanaa, kun on paljon erilaisia koostumuksia mistä valita! :)
Viimeisenä esiteltävä tuote on sekin persoonallinen.
Clay Cleanser 8,30€ / 125 ml. Syväpuhdistava Dermosil Clay Cleanser on jännä tyyppi. Sen koostumus on periaatteessa emulsiomainen, se sisältää vaahtoavia tensidejä mutta ei kuitenkaan vaahtoa ja lisäksi tuotteen nimi on Clay Cleanser eikä se kuitenkaan sisällä savea. Tuote näyttää ihan puhdistusmaidolta, mutta ei raaka-aineidensa puolesta teknisesti ole sellainen. :D
Joka tapauksessa, tämä on ihana putsari ja kuuluu ehdottomasti omiin Dermosil-suosikkeihini! 😍
Tuotteen "savi"ainesosa eli diatomaceous earth on itse asiassa piimaata, eli fossiloituneesta levästä muodostuneesta maalajista valmistettua jauhetta. Piimaassa on runsaasti silicaa, ja silicalla taas on kosmetiikassa mm. kuoriva sekä rasva-aineita imevä vaikutus.
Dermosilin Clay Cleanser ei kuitenkaan tunnu kuorivalta. Piimaajauhe on koostumuksessa niin hienojakoisena pölynä, ettei se tunnu iholla lainkaan. Mutta, siellä se kuitenkin on, ja imee ihosta rasvamaisia epäpuhtauksia :) Tuote onkin kehitetty erityisesti epäpuhtaalle ja ravoittuvalle iholle.
Tämän tyyppinen syväputsari on virkistävän erilainen perinteisiin rakeellisiin tai vahvasti sulfaatillisiin syväpuhdistajiin verrattuna. Tuote ei vaahtoa ja maitomainen mentolia sisältävä koostumus tuntuu ihanan raikkaalta. Iho jää raikkaan ja miellyttävän tuntuiseksi.
Tuotetta voi käyttää päivittäin tai pari kertaa viikossa tarpeen mukaan.
💦 PUTSARIT ALEHINTAAN 💦
Dermosil tarjoaa kaikki normaalihintaiset kasvojenpuhdistustuotteet -15% tarjoushintaan koodilla KARKKIPÄIVÄ. Kampanja on voimassa 5. syyskuuta saakka.
.
Onko joku teistä jo ehtinyt kokeilemaan syksyn uutuusputsareita? :)
Jelly-koostumus kasvojen kosteutuksessa on nyt in, ja omansa on juuri lanseerannut marjakosmetiikan mestari Mossa.
Tänään esittelyssä Mossan uusi Juicy Jelly Hyaluron Face Moisturiser. Voit myös voittaa itsellesi tämän uutukaisen! :)
Disclaimer: olen töissä Mossan maahantuojalla.
Juicy Jellyn vaikuttavien aineiden tiimi näyttää tältä:
💧 Useamman eri molekyylikoon hyaluronihappo -> kosteuttaa
💧 Betaiini -> kosteuttaa
💧 Glyseroli -> kosteuttaa
🍓 Vadelmauute -> antioksidanttinen
🍓 Puolukkauute -> antioksidanttinen
Juicy Jelly ei ole seerumi, vaikka sitäkin nimeä näkee tästä verkkokaupoissa käytettävän, vaan geelimäinen kosteuttaja jota käytetään yksinään kasvovoiteen sijaan. Toki sitä saa myös käyttää seerumin tavoin voiteen alla jos haluaa..! ;D
Inspiraatiota Mossa on varmasti hakenut isosisko-Mádaran suosituista jelly-tuotteista. Mossan jelly on kuitenkin ainesosiltaan ihan erilainen kuin Mádaran; se on suoraviivainen kaikkien ihotyyppien kosteuttaja siinä missä Mádaran Hydra Firm -jellyllä on anti-age-vaikutuksia ja Rose-jellyllä probioottisia vaikutuksia.
❓Siis mikä 'jelly'? Jelly on geeliä, mutta koostumukseltaan kuohkeampaa ja iholla raikkamman tuntuista ja kevyemmin levittyvää kuin perinteinen geelikoostumus. Kuin ilmavaksi vatkattua geeliä :)
Kenelle Juicy Jelly sopii?
Kaikille, jotka kaipaavat raikaskoostumuksellista ja öljytöntä ihon kosteuttajaa. Tämän tyyppinen tuote voi sopia mainiosti esimerkiksi sekaiholle tai rasvoittuvalle iholle, tai kuivemmallekin iholle kesäajan kosteutukseen, kun iho ei kaipaa yhtä paljon rasvamaista kosteutusta kuin talvella. Talvella kuivaihoinen voi sujauttaa hyaluronijellyn lisäkosteudeksi voiteen alle. Täytyy sanoa, että Juicy Jelly on kyllä yksinäänkin tosi kosteuttavan tuntuinen!
Meikäläinen tykkäisi ilman muuta sekoittaa tähän tipan öljyä, kuten vaikka Mossan Vitamin Cocktail -kasvoöljyä. 👌
Mossan pullo on 100 ml kokoinen ja hintaa sillä on mossamaisesti vain 22,50€. Koostumus imeytyy nopeasti eikä jätä ihoa tahmeaksi. Juicy Jellyssä on vieno vadelmainen tuoksu, aivan ihana, sanoo tämän testaajan nenä..!
VOITA JUICY JELLY!
Osallistut Mossa-uutuuden arvontaan kertomalla kommenteissa, oletko aiemmin käyttänyt jelly-tyyppistä kosteuttajaa.
Saan arpoa yhden Juicy Jellyn blogissa ja yhden Instagramissa, voit tuplata mahdollisuutesi osallistumalla myös IG:n puolella :)
Osallistumisaikaa on perjantaihin 3.9. saakka. // Voittaja on arvottu, hän on JaanaKoo. :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
Juicy Jelly on parhaillaan rantautumassa jälleenmyyjille. Verkossa sitä saa tällä hetkellä -30% tarjoushintaan Jolien Brand hopping -kampanjassa, jossa kaikki Mossan tuotteet ovat -30% alennuksessa.
Tervetuloa matkalle halki Saaristomeren saarten :) Alkusyksyn harmaassa säässä näitä aurinkoisia päiviä saaristossa on erityisen mukava muistella. (Ainakin Tampereella sataa tänä aamuna kuin saavista...)
Tässä osassa vieraillaan vilkkaassa ja etten sanoisi välimerellisessä Nauvossa, synkän menneisyyden Seilissä ja Paraisten hurmaavassa vanhassakaupungissa.
Kökarin ihastuttavassa Brudhäll-hotellissa asut käytännössä laiturilla <3
Heräsin Kökarin Brudhällissa kauniiseen aamuun. Vaikka olen vieraillut Kökarilla kymmeniä kertoja, nyt olin siellä ensimmäistä kertaa lomalla..! Oli ihana avata verhot joiden takaa avautuu maisema suoraan laiturille ja leppoisasti kelluvien purjeveneiden rivistöön. Tähän maisemaan en voi kyllästyä. Brudhäll on maaginen!
Nautin hyvän aamupalan ja rentoilin aamupäivän laituriterassilla, kunnes taksi vei minut puolen päivän aikaan laivasatamaan. Lauttamatka Kökarilta manner-Suomen Korppooseen kestää 2,5 tuntia. Koska matkustin ilman kulkuneuvoa, matka oli ilmainen.
Ahvenanmaan lautta vie Korppoossa Galtbyn satamaan jossa itsessään ei ole mitään nähtävää. Tästä matka jatkuu valinnan mukaan joko Korppoon muihin kyliin, Houtskariin tai Nauvoon.
Ahvenanmaan lauttojen aikataulut löydät täältä. Korppooseen vie Södra Linjen.
Saavuttuasi Korppooseen, oma menopeli kuten auto tai polkupyörä antaa laajemmat etenemismahdollisuudet. Jos liikkuu ilman omaa kulkuneuvoa, kuten minä, on tässä vaiheessa saarihyppelyä riippuvainen Saaristobussin aikatauluista.
Saaristobussi on loistava tapa "maakravuille" päästä saaristoon! Bussi kulkee Turun keskustasta vuoden ympäri Paraisten ja Korppoon kautta aina Houtskarin saarelle asti. Vesiylitysten kohdalla bussi lastataan losseihin ja lauttoihin. Saaristobussin aikataulut löydät täältä.
Jos olet saapumassa Ahvenanmaalta, on hyvä huomioida, että Saaristobussin yhteys on ajoitettu vain osalle laivoista. Esimerkiksi illalla Kökarista saapuvalle laivalle ei ole Korppoossa bussiyhteyttä eteenpäin.
Galtby'n satama-alueella oli laivan saapuessa aikamoinen härdelli, kun autoja ja pyöräilijöitä ajoi ulos laivasta ja pitkä jono tulijoita odotti pääsevänsä sisään. Ahvenanmaan lautan lisäksi satamasta liikennöivät myös Houtskariin ja Norrskataan menevät lautat. Bussillakin oli vaikeuksia päästä ryysiksessä pysäkilleen, mutta lopulta pääsin kyytiin.
Minun matkani jatkui Nauvoon. Paikka oli minulle entuudestaan tuttu vain nimenä, ja purjehdusihmisten puheiden kautta olin myös ymmärtänyt, että Nauvon vierassatama on erittäin vilkas ja suosittu. Bilesatamaksikin sitä kutsutaan.
Perillä odotti jännittävä yhdistelmä perinteistä saaristolaiskylää historiallisine kirkkoineen sekä modernia, viimeisen päälle kehitettyä välimerellistä resorttia.
Minulle, jolle purjehduskohteet ja Suomen vierasvenesatamat ovat vielä verrattain uusi laajennus elämään, Nauvon satama oli jopa eksoottinen ja Suomen mittakaavassa uudenlainen elämys.
Nauvon satamaan ja ranta-alueelle on rakennettu tunnelmaltaan hyvin välimerellinen kokonaisuus koostuen ravintoloista, terasseista, rantabaareista ja pikkuputiikeista. Hienohiekkainen, kultainen ranta sekä uljaina laiturissa seisovat purjeveneiden rivistöt ruskettuneine, rentoine miehistöineen viimeistelevät lomafiiliksen. Todellakin; kuin olisit tupsahtanut johonkin pieneen rantakylään Kreetalla tai Rhodoksella..!
Vaikka tunnelma tuntui jollain tapaa keinotekoiselta, tykkäsin Nauvosta.
Rakennetussa resort-fiiliksessäänkin Nauvon ihmisvilkkaus oli virkistävää, ja etelän lomatunnelmia kaipaavalle sielulle sataman rennot rantabaarit riippumattoineen ja merimaisemineen olivat balsamia koronan viiltämille haavoille. Täällä saattoi oikeasti hetkellisesti kuvitella olevansa Egeanmerellä… Etenkin tämän kesän helteessä. ☀️
Ihana Martta lämmittää vieläkin
MAJATALO MARTTA
Nauvon kohokohtiin kuului myös ehdottomasti majapaikkani. Minulla kävi tuuri, kun peruutuksen kautta sain yösijan kahdeksi yöksi Majatalo Martasta. Tämä Nauvon vanhan kirkon vieressä sijaitseva romanttinen ja vanhan ajan tunnelmaa henkivä majatalo on sielultaan jotain ihan muuta kuin sataman ”Suomi goes St. Tropez”.
Martan kaikki huoneet ovat erilaisia ja yksilöllisesti sisustettuja. Minä sain sinisävyisen yhden hengen huoneen. WC:t ja suihku ovat käytävillä.
Kesän paras sauna koettiin Nauvossa
Huikein juttu Martassa on sen sauna – näin uniikissa saunassa en ole vielä ennen löylyjä heittänyt..! Ihan mieletön..! Vanha kaksikerroksinen parvisauna on rakennettu 150 vuotta vanhoista torpan hirsistä. Se on alkujaan kotoisin Hämeen Hattulasta, ja siirrettiin Nauvoon Martan pihaan 10 vuotta sitten. Aijjai miten pehmeät ja tunnelmalliset löylyt saikaan parven pimeydessä…
Lauteilla tapasin naisen, joka oli palannut Nauvoon ja Majatalo Marttaan kahdeksan vuoden jälkeen vain päästäkseen taas parvisaunan lauteille. Luulen, että minäkin tulen kuulumaan palaavien joukkoon.
NAUVON RAVINTOLAT
Vilkas ja suosittu paikka kun on, Nauvossa on myös paljon ravintoloita. Foodie minussa olisi mieluusti jäänyt Nauvoon testaamaan vaikka kaikki :) Ehkä seuraavassa elämässä...
Ravintola Båthusetilla (kuvassa) on paras sijainti aivan vierasvenelaiturin edessä sekä suurin ja tunnelmallisin terassi nurmikolle levittäytyvine aurinkotuoleineen ja beach-baareineen. Båthusetissa tiivistyy koko Nauvon rantalomatunnelma.
Söin Båthusetissa yhden koko kesän parhaista ruoista. Alkuruokalistalta löytynyt lohipastrami oli lähes luvattoman hyvän makuinen - olisin voinut tilata kaksi annosta lisää pääruoaksi..! Suolamanteleilla, granaattiomenan siemenillä ja gremolatakastikkeella aateloitu feta-melonisalaatti ilahdutti niin värikylläisellä ulkonäöllään kuin erittäin herkullisella ja monia tekstuureja sisältäneellä koostumuksellaan. Kyllä kelpasi..!
L'Escale jätti toivomisen varaa
Perinteikäs ravintola L'Escale on huseerannut Nauvon satamassa jo yli 30 vuotta. Ranskalaishenkinen ravintola on niin suosittu, että kesäaikaan varaus on tarpeen. Tätähän ei meikäläinen tiennyt, vaan käveli ravintolaan muina naisina kysyen, "Voinko valita itse pöydän vai onko täällä pöytiin ohjaus?" Yllättyneen näköinen baarimikko vastasi, "Joo, valitse vain itse pöytä, jos löydät vapaan sellaisen..!"
Vasta tässä vaiheessa tulin katsoneeksi tarkemmin tyhjiä pöytiä, joista jokaisessa oli Varattu-lappu. 🙈
Lopulta sain paikan baarin puolelta. Tilasin uunipaahdettua kukkakaalia kera pähkinäpyreen ja pääruoaksi ranskalaisen kalakeittoklassikon, bouillabaissen.
Ikävä kyllä ruoat eivät ihan vakuuttaneet. Kukkakaali oli jäänyt raa'aksi ja annoksen ainoa maku tuli lusikallisesta pähkinäpyreetä. Bouillabaisse tarjoiltiin hämmentävää kyllä ilman aiolia. Majoneesikastikkeella on minusta täysin olennainen merkitys bouillabaissen kokonaisuudessa, ja vaikka annos saa kiitosta runsaasta kalaisuudestaan (en meinannut jaksaa syödä kaikkea..!), aiolin puute jätti makukokemuksen vajaaksi.
Nauvosta käsin pääsee helposti kahdellakin eri aluksella päivävierailulle läheiselle Seilin saarelle. Omistin yhden päivän tälle kiinnostavalle, erityislaatuisen historian omaavalle saarelle.
Aiemmin Seili on merkinnyt minulle vain Jenni Vartiaisen albumin ja biisin nimeä. Nyt sain ”kasvot” paikalle, josta Jenni laulaa.
Seilin saarella toimi 1600- ja 1700 -luvuilla leprasairaala, jonne joutuneilla potilailla ei enää ollut paluuta saarelta. Kun Seilille joutui, sinne myös päätti päivänsä. Sairaalan menehtyneistä asukkaista muistuttavat Seilin kirkkomaan puiset ristit. 1700-luvun lopulla spitaalitaudin kadottua Suomesta Seiliin alettiin sijoittaa mielisairaita. Seilin hospitaali toimi naisten mielisairaalana vuoteen 1962 asti, jolloin se lakkautettiin.
Tänä päivänä sairaalan vanhat rakennukset ovat Turun Yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen käytössä. Saarella voi myös majoittua ja siellä on ravintola sekä vierasvenesatama.
Seilillä (tai Seilissä, aargh, oikeasta taivutuksesta käytiin IG:ssä keskustelua...!) on jännä tunnelma. Kauniin saaristolaisidyllin yllä lepää jotain haikeaa ja suruisaa. Vakavaa.
Sairaalarakennuksiin ja -ympäristöihin tallettuu aivan omansalainen energia. Uskon siihen, että kipu ja hätä ovat niin voimakkaita tunteita, että niiden sisältämä energia tallettuu ympäristöihin, joissa niitä koetaan paljon. Seilillä on koettu kipua, sairautta ja eristyneisyyttä parin sadan vuoden ajan. Olisi outoa, jos jotain siitä ei olisi tiivistynyt osaksi saaren sielua.
Paraisten satama
Kävelykatu Paraisten keskustassa
Kun puhutaan Paraisista, täytyy nykyään erottaa Paraisten kaupunki ja siihen kuntaliitoksessa liitetyt kunnat. Korppoo ja Nauvokin ovat osa Paraisia, mutta Paraisten kaupunki on se alkuperäinen Parainen. (Kuulun niihin, joita kevyesti ärsyttää, kun kuntaliitoksissa kaikki liitetyt kylät ja kunnat niputetaan yhden nimen alle.)
Tämä etappi vei minut siis Paraisten kaupunkiin. Wikipedia tietää kertoa, että se on Kaskisten ohella Suomen ainoa kokonaan veden ympäröimä kaupunki. Nauvon kirkonkylältä Paraisiin on matkaa bussilla 50 minuuttia.
Mielenkiintoni kohde Paraisilla oli erityisesti Vanha Malmi eli Paraisten vanhakaupunki. Sain vinkin tästä paikasta kysellessäni Instagramissa alkukesästä vinkkejä viehättävistä puutalokaupungeista.
Parainen ei tosiaan olisi tullut ihan heti mieleen puutalokaupunkina, ja Vanha Malmi oli minulle aivan uusi paljastus suomalaisten puutaloidyllien scenessä. Ei se näytä kaikille muillekaan olevan tuttu.
Vanha Malmi sijaitsee aivan Paraisten keskustassa. Alueen puutalot ovat pääosin 1800-luvulta, vanhimmat 1700-luvulta.
Vanha Malmi on alueena pienempi kuin esimerkiksi Vanha Rauma tai Loviisan vanhakaupunki, mutta se on uskomattoman viehättävä ja kävely alueen pienillä kujilla alkuperäisessä asussaan säilyneiden talojen keskellä on kuin aikamatka historiaan.
Kujilla tapaa ystävällisiä asukkaita, jotka kertovat sydämellisesti kotikaupunginosastaan. Eräältä asukkaalta sain ohjeet kuinka löytää piilossa oleva viehättävä kävelyreitti erään talon nurkalta puoliksi sortuneita kivirappuja pitkin polulle, joka näytti kulkevan suoraan ihmisten takapihoille..!
Vanha Malmi on ihastuttava ja Paraisten 1300-luvulla rakennettu harmaakivikirkko kaunis ja ylväs, mutta Paraisten modernissa kaupungissa ei ollut mitään, mikä saisi minut palaamaan sinne uudestaan.
(Paitsi, köh, satama, josta miesystäväni noukki minut purjeveneeseen vain paria päivää myöhemmin…)
Paraisten keskustaa halkoo kanava, jonka puistomainen varsi periaatteessa voisi olla hyvinkin viehättävä, mutta jostain syystä tunnelma Malmin alueen ulkopuolella jäi viileäksi ja etäiseksi.
Kaupungin vierassatama, joka toisen näköisenä voisi mukavasti lämmittää alueen tunnelmaa, on arkisuudessaan ja teollisine kalkkitehdas-backdroppeineen jopa karu.
Keskustassa kävellessäni saatoin ymmärtää Nauvossa tapaamani naisreissaajaporukan kokemuksen; "älä ihmeessä uhraa aikaa Paraisten keskustalle, siellä ei ole mitään." Minä kuitenkin sanon: jos päädyt tänne, suuntaa kanavan toiselle puolelle Malmille! ❤️
*
Matkakertomuksen seuraavassa osassa ihastellaan Taalintehtaan ruukkikylää ja hurmioidutaan Högsåran naurettavan suloisesta idyllistä.
Osassa 1 käytiin Kökarilla.
