Joulukalenteri, luukku 11.
Kaipaan mun pitkiä hiuksia.
Minulla on pitkähiuksisen identiteetti. Hiukseni ovat olleet pitkät lähes koko aikuiselämäni, ja olen vaalinut niiden pituutta välillä mittanauhan tarkkuudella. Koen hiukseni lyhyiksi, jos niiden pituus jää rintojen yläpuolelle.
Yhdistelmä pitkähiuksisen identiteetti & kuivat, luonnonkiharat hiukset eivät ymmärrettävästi luo parhaita mahdollisia olosuhteita, joten hiukseni ovat vuosikaudet olleet pitkät, mutta samalla kuivat ja latvoista rispaantuneet. Se ei ole minua haitannut - kunhan ole saanut pitää pituuden.
Viime vuonna hiusten pituudesta oli pakko luopua. Voimakkaan värinpoistokäsittelyn seurauksena hiukseni menivät niin huonoon kuntoon, että melkein puolet niistä yksinkertaisesti hapertui ja katkesi. Hiukset oli pakko leikata lyhyiksi
😥
Pisimmillään hiukseni ulottuivat pitkälle alaselkään.
(Kuva saippua-shampoon kokeilujaksolta ja hiuksissa on saippuatahmaa....)
Nyt ne ovat tämän mittaiset.
En vain totu tähän pituuteen, ja ikävöin pitkiä hiuksia koko ajan. Vaikka ne kuinka olivat kuivat ja hapsuiset. Ne olivat minua. Minä olen pitkähiuksinen ihminen, ja nyt minusta puuttuu jotain olennaista.
Hiukset ovat pikku hiljaa vahvistuneet värinpoistotrauman jälkeen uuden hiuksen kasvaessa ja korvatessa vaurioituneen hiuksen, mutta tulee menemään vielä kauan, ennen kuin pituus yltää jälleen rintoihin, - alaselkäpituudesta puhumattakaan. Hiukseni kasvavat vuodessa hädin tuskin 12 cm.
Värinpoisto tehtiin elokuussa 2019, minkä jälkeen tervettä hiusta on ehtinyt kasvaa noin 27 cm. Rintapituuteen tarvitaan vielä toiset 27 cm, ja hiusten hoidollisten tasausleikkausten viemät sentit mukaanlaskettuna pitkien hiusten aikaan tulee menemään vielä ainakin kolme vuotta.
Kyllä mä jaksan odottaa, eihän tässä muutakaan voi. Mutta on hassua, että näinkin triviaali asia kuin hiusten pituus voi olla niin vahva osa identiteettiä, että se aidosti surettaa, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Toisiin asioihin tottuu, toisiin ei - kuten mun vuonna 2012 ostaman MacBook Pro'n näppikseen, johon en todellakaan koskaan tottunut, vaikka olen kirjoittanut koneella yhdeksän vuotta 😅 Loppukevennys....
(....uutta konetta ei onneksi tarvitse odottaa yhtä pitkään kuin hiuksia...)
13 comments on “Lauantai 11.12.2021 - ikävä pitkiä hiuksia”
Minkä verran sun nykyinen hiusten värikäsittely "kuluttaa" hiusta? Voisitko millään ajatella, että palaisit sun luonnolliseen väriin ja sävyttäisit tukkaa vain suoraväreillä/sävyttävillä hoitoaineilla? Pitkä tukka, kihara hiuslaatu ja värikäsittelyt on vaativa yhdistelmä. Kaikkea ei voi saada... Vai voiko? :D
Mulla on sama tukkalaatu kuin sulla ja lopetin hiusten värjäämisen noin 10v sitten. Helpotti kummasti elämää! Mun tukan luonnollinen värikin on melkein sama kuin sulla, nykyään vähän iän myötä kyllä tummunut. Käytän siis nykyään vain sävyttäviä hoitoaineita. Yllättävän kivasti niilläkin saa piristettyä tukan sävyä ja tukka pysyy suht hyvässä kunnossa.
Värjätty hius on yhtä suuri osa mun identieettiä, kuin pituus 🧡 Ehkä siinä mielessä vielä enemmänkin, että jos pitää valita välillä "pitkä ja värjäämätön hius" tai "lyhyempi ja värjätty hius", valitsen jälkimmäisen.
Nykyinen hiusväri kuluttaa hiusta vaalennuksen osalta, koralli väri vaatii vaalennetun pohjan. (Vaalentamattomaan hiukseen ei tartu lainkaan.) Hiuksiani on kuitenkin vaalennettu säännöllisesti 20 vuotta, joten uusi käsittely tämä ei ole, vaan osa tyypillistä kulutustasoa. Mielenkiintoisesti, hiukseni eivät kuitenkaan omankaan sävyisinä olleet yhtään sen parempikuntoiset.... Ne ovat luonnostaan todella kuivat ja hauraat.
Okei, ja kaunis väri sun tukassa kyllä onkin, ymmärrän ettet siitä halua luopua :) Ja onhan sun hiuksissa edelleen pituuttakin, varmasti enemmän kuin keskimäärin nelikymppisillä. Mikähän siinä muuten on, että yleensä viimeistään n. 30-40-vuotiaana naiset pätkäisevät tukkansa lyhyempään malliin... Ehkä ruuhkavuodet, pitkien hiusten hoitamiselle ei jää aikaa..?
Kiitos 🥰 Olen kyllä todella mieltynyt mun koralliin 🧡
Mä luulen, että nelikymppisenä hiukset alkavat jo biologisestikin olla hauraammat kuin parikymppisenä (senkään puolesta en usko, että mun hiuksista enää koskaan tulee yhtä pitkät kuin nuorempana), minkä vuoksi moni kokee lyhemmän mallin mielekkäämpänä, kun hiukset lyhyessä mallissa näyttää terveemmiltä kuin pitkänä.
Mielenkiinnosta kyselen, mikä sävyttävä hoitoaine? En ole törmännytkään.
Mä en käyttänyt omassa viestissäni ihan oikeaa termiä kun mainitsin sävyttävän hoitoaineen, tarkoitin sellaisia color maskeja eli sävytettyjä hiusnaamioita. Esim. nyt mulla on käytössä ihan Prismasta ostettu Biozellin color mask ja kylppäristä löytyy myös KC:n vastaava maski. Shampoon huutelun jälkeen annan maskin vaikuttaa noin 10min, ja vaikka mulla on värjäämätön tukka, maskista tarttuu selvästi sävyä päähän :) Biozellin maskin uskalsin levittää hiuksiin ilman suojakäsineitä, mutta KC:n maskin levityksessä laitan suojakäsineet. En tiedä tarttuuko nuo maskit hyväkuntoiseen tai esim. lasimaiseen värjäämättömään tukkaan, mutta luonnonkiharaan tarttuu, mulla ainakin :)
Olen monesti miettinyt, että mistä johtuu, että joillekin tulee "pitkähiuksisen" ja toiselle "lyhythiuksisen ihmisen "identiteetti? Mulla taas on ehdottomasti lyhythiuksisen ihmisen identiteetti ja mun hiukset on ollut polkkapituiset suurimman osan elämääni. Nyt hiukset alkaa olla jo kohta olkapäille ja tuskailen näiden mun "pitkien " hiusten kanssa :D :D Kasvonpiirteeni eivät ole kovin naiselliset, lyhythiuksisena näytän aika "poikamaiselta" (mua luultiin vielä 13-vuotiaana ylä-asteella pojaksi, kun oli ihan lyhyt tukka), mutta kun kasvatan pitkät hiukset ja saan paljon kehuja kuinka kauniilta näytän, niin jotenkin alkaa ahdistamaan.. Itsellä oli lapsena aina lyhyt tukka, en tiedä miksi äitini ei antanut sen kasvaa..? Oman tyttöni (15-vee) tukka on saanut kasvaa juuri sellaisena, kun hän on sen itse halunnut ja hänellä on ehdottomasti pitkähiuksisisen ihmisen identiteetti, nytkin hiukset taitaa yltää melkein alaselkään saakka :)
Aloin kasvattaa omaa väriä 2017. Ja Tutustuin cg-metodiin vuonna 2019. Minulla oli aina ennen tavoitteena että hiukset ulottuisivat rintsikoiden yli, mutta vissiin blondaus sai ne aina katkeileviksi ja tämä maaginen tavoite ei toteutunut.
Nyt hiukset ulottuvat lähes alushousujen rajaan saakka, en olisi IKINÄ voinut edes unelmoida että tukka kasvaa tähän mittaan. Ja allekirjoitan aivan täysin että hiukset ovat osa identiteettiä. Minusta lähtisi pala pois jos katkoisin näistä osan. En uskalla värjätäkään, ettei ole liian rankka käsittely ja aiheuta katkeilua...
Voin samaistua! Mulle ratkaisu oli pidennykset ja ompelutekniikalla. Välillä pidennykset otettiin pois, mutta kadotin osan itsestäni kun tukka lähti! On se niin oleellinen liftaus ku on tukkaa :)
Voin vain samaistua <3 Mulla jouduttiin vaalennuksen myötä leikkaamaan hiukset olkapään mittaan 2015 (?) ja siitä asti niitä kasvattanut, värjännyt ja tasannut aina tarvittaessa. Nyt hiukset yltää lapojen alle/yli (miten nyt sanotaankaan, puoleem selkään saakka siis about), mutta vielä on matkaa tavoitemittaan alaselkään asti. Uusiutuva luonnonvara joo, mutta odottavan aika on pitkä 😂
I feel you! Kyllä hiukset ovat iso osa ulkonäköidentiteettiä. Itselläni on myös kuivat, hauraat ja luonnonkiharat hiukset. Koska ne takkuuntuvat tosi helposti, äitini leikkasi ne aina lyhyiksi lapsena. Muistan itkeneeni peilin edessä ja vannoneeni, etten koskaan isona pidä lyhyitä hiuksia. Enkä ole pitänyt.
Ikä ja tietty sulkasato (pahan stressijakson jälkeen) ohensivat hiuksiani, mutten silti halua niistä lyhyitä. Latvoja leikataan pari kertaa vuodessa, mutta that's it. Olen 50v ja pitkä tukka on ja pysyy- paitsi, jos se ohenisi ihan kamalasti.
Sinulla on yhä kauniit hiukset ja väri on niin ihana. Ja kyllä ne kasvavat- eivätkä ole "lyhyet-lyhyet" nytkään.
Btw, tämä joulukalenteri on ollut tosi ihana! Joka päivä jotain yllättävää ja kiinnostavaa! <3
Voin samaistua tuohon värjäys vs. hiusten kunto -asiaan. Itselläni on vahvasti luonnonkiharat hiukset, jotka suoristan joka aamu. Siis joka aamu. (ja joskus harvoin myös iltapäivällä, jos olen joutunut olemaan esimerkiksi ulkona sateessa ilman sateenvarjoa). Oma minäkuvani on suorahiuksinen. Ja tietenkin ymmärtän ettei jokapäiväinen suoristus tee hiuksille tai hiuspohjalle hyvää, mutta suoristan silti. Onni on ehkä se, että en värjää hiuksia (enää, nuorempana tein jotain kokeiluja), joten se ehkä auttaa vähän. :) Tosin nykyään on sen verran hyviä suojaavia muotoilutuotteita ja hellävaraisia suoristusvälineitä, että omasta mielestäni hiusten ovat pysyneet suhteellisn hyvässä kunnossa.
Mutta se on tosiaan erikoista miten ihminen mieltää itsensä tietyn tyyppiseksi vaikka luonto sanoo välillä toisin. :)
Siinä mielessä voin samaistua kasvatusprojektiin, että mulla on kans aina olleet pitkät hiukset, sellaiset värjäämättömät vehnänvaaleat. Noh, 4 vuotta sitten iski joku päähänpisto että iskempä kirkkaanpinkkiä Biozellin Color Maskia päähäni, jos se vaikka vähän edes sävyttäisi...
Joo, sehän ei sitten lähtenytkään irti ns. kirveelläkään, joten monet värikäsittelyt että saisin ton sekasotkun edes suunnilleen natsaamaan juurikasvuni sävyyn, ja nyt viimein 4 vuotta myöhemmin hiukseni on taas kokonaan oman väriset, ja "oman pituiset" (bsl-pitkät), jee! Mutta huh, tällaselle neuroottiselle ihmiselle se oli pitkä aika olla "rumilla" hiuksilla :D