Mun elämässä on tapahtunut viimeisen 2-3 vuoden aikana yksi erittäin radikaali muutos.
Se muutos on tässä:
Mun meikkipussi. Tässä pussissa on kaikki meikit, joita käytän päivittäin.
Entisessä elämässä mulla oli meikkipöytä ja sadoittain meikkejä.
Näistä aineksista on alkanut Karkkipäivä. Olinhan ehta meikkifriikki.
Kyllä mä välillä yhä kaipaan meikkipöytääni. Vaikka se oli niin överi ja aina sotkussa. Jalatkaan ei välillä meinanneet mahtua sen alle kun pöydän alunenkin oli täynnään meikkinyssyköitä ja -laatikoita.
Se on nyt kuitenkin mennyttä, ja tilalla on yksi pieni pussi jonka avaan joka aamu ja joka kulkee mukanani kaikkialle.
(Missä mun meikkiröykkiöt nyt sitten ovat..?
Ne asuvat mun työhuoneella. Vein ne sinne enkä ole koskenutkaan moniin laatikoista ja kasseista kolmeen vuoteen. Jonain päivänä tulen tekemään sieltä kiinnostavia löytöjä.)
Jonkin aikaa surin meikkipöytääni ja mietin keinoja luoda uusi sellainen uuteen kotiini. Mutta ei se vain mahtunut. Ymmärsin myös, etten enää halunnut pieneen tilaan moista meikkikaaosta.
Täytin kylppärin laatikot suosikkimeikeilläni ja hetken aikaa meikkasin kylpyhuoneessa. Ei toiminut - sen verran meikkifriikkiä minussa yhä on, että meikkaus pitää saada tehdä kunnon pöydän äärellä ja mieluiten tietysti luonnonvalossa. (Edellisen elämäni meikkipöydälle olin varta vasten hankkinut luonnonvalolamput. 👌)
Siirsin ahkerimmin käytössä olevat meikit meikkipussiin ja aloin meikata olohuoneessa. Toimi.
Kului pari vuotta ja ikävä oli vaihtunut rauhalliseen tyytyväisyyteen. Yhtäkkiä tajusin, että yksi pieni meikkipussi toikin minulle paljon enemmän hyvää mieltä kuin satojen luomivärien laatikostot. Mitä ihmettä... miksi?
Siksi, että ei enää tarvinnut valita. Ei enää tarvinnut päättää, millä meikkaa.
Runsaus stressaa, mukavakin runsaus. Kun joka aamu istuu arpomassa täyteen ahdetun meikkilipaston ääressä, millä värillä tänään haluaisi silmänsä maalata - se itse asiassa kuormittaa.
Tämä saattaa kuulostaa normaalivoimilla varustetulle ihmiselle kummalliselta, mutta meikkipussin syntyessä minulla oli taustalla loppuunpalaminen ja elämäni pahin kriisi. Pääni oli lopussa. Siinä tilanteessa pienikin stressiä vähentävä tekijä oli/on merkittävä.
Jokainen pienikin päätös kuormittaa aivoja, kirjoitti suuresti ihannoimani stressitohtori Sanna Leino kirjoituksessaan, joka aikoinaan avasi silmiäni omalle kroonistuneelle stressilleni. Vähänpä tuolloin tulin ajatelleeksi, että kohdallani jopa päätös ripsiväristä tai poskipunasta - tai tämän valinnan poisjääminen, tulisi myöhemmin helpottamaan oloani ihmeellisesti. :)
Kyllä mä edelleen koen olevani meikkifriikki. Mutta pieni meikkipussini vapautti minut jostain, joka oli minulle siinä elämänvaiheessa väärä asia ja vääränlainen ilon lähde.
Nyt nautin meikkauksesta rauhallisesti ja ehkä tylsästikin - mutta pääasia, että todella nautin siitä. ❤️
- Tiedättekö, miten ihanaa on, kun pitkästä aikaa luomiväreissä ja poskipunissakin paistaa pohja...?
Kurkistetaan tänään mun hyvän mielen pussiin. :)
Pussin sisältö on ollut kutakuinkin sama melkein kolme vuotta. Sävyt vain vaihtuivat violetista ja roosasta persikkaan ja kupariin kun hiusvärini talvella 2020 muuttui. Toki tässä ajassa on pari ripsariakin ehtinyt kulua loppuun. Mutta ei ne kyllä nekään nopeasti kulu, kuten tässä kirjoituksessa tunnustin... 😁
LUOMIVÄRIT
Käytän persikkaisia, kuparisia ja kultaisia sävyjä. Kaikki meikkipussini luomiväreistä ovat vanhoja, puhutaan ainakin viidestä vuodesta ja sitä vanhemmista! 😁 Kun värjäsin hiukset koralliksi, kävin valkkaamassa työhuoneeni jemmoista muutamat kivat hiusten väriin sopivat luomivärit ja tässä ne ovat.
H&M:n ikivanha Hot Sand -duo on suosikki! 🔥 Siinä on mielettömän kaunis, runsaspigmenttinen kuparin sävy sekä vaalea kulta. Saa silmät näyttämään todella sinisiltä!
Viime aikoina eniten on ollut käytössä Yves Rocherin punertava toffeen sävy Brun Giroflée.
Estee Lauderin Sizzling Copper on metallinen ja todella vahva rusehtava kultakupari.
L'Orealin Natural Peach on klassinen baby-persikka ja sitä tulee nykyään käytettyä eniten häivyttämään tummempien ja kirkkaampien sävyjen reunoja, kuten H&M:n ja Estee Lauderin kupareita.
Yves Rocherin Melon Nature on lähes ihon sävyinen, hyvin vaalea persikka. Sitä käytän kulmaluulla ja luomen sisänurkassa.
RIPSIVÄRI JA KULMAGEELI
Ripsivärejä kulkee mukana yleensä vain yksi, nyt mukaan on sujahtanut myös toinen.
Maybellinen Lash Sensational on yksi luottomaskaroistani. Toimii aina. Ihan sikahyvä.
Rimmelin Extra Super Lash on yksi blogin lukijoiden suosittelemista "parhaista halpismaskaroista", jonka ostin viime talvena testiin. Yhä näköjään testiradalla...! :D Olen mä tästä jo mielipiteen muodostanut, mutta en vain ole vielä saanut kirjoitettua juttua blogiin asti. Ostin myös neljä neljä muuta teidän suosittelemaa hyvää halpismaskaraa.
NYXin Control Freak -kulmageelin olen saanut muinoin blogin kautta. Se ei ole mikään maailmaa mullistava kulmageeli, mutta käytän pois kun löysin sen varastoista ja kyllä se joten kuten kulmat kiinnittää.
SILMÄN RAJAUS
Rajaus on silmämeikkini tärkein osa, ja siksi tämän kategorian tuotteitakin on meikkipussissa eniten. Nestemäisiä periaatteessa riittäisi vain yksi, ja paras tuntemani sellainen on tällä hetkellä Sephoran Colourful Eyeliner Waterproof sävyssä No. 3 (hyviä ruskeita sävyjä on tosi hankala löytää..!). Mutta Sephoraa ei saa Suomesta ja edellinen Prahasta ostamani alkaa jo yskiä loppuaan, siksi pussiin on päätynyt muitakin.
Kynämäisistä rajaustuotteista tämän hetken suosikkini on Chanelin Stylo Yeux Waterproof, käytössä sävy 887 joka on tyylikäs hieman violettiin taittava ruskea. Tämä on parhaiten kestävä ja parhaiten levittyvä kynärajaus jonka omistan. Iho silmieni ympärillä on muuttunut iän myötä niin, että nykyään lähes kaikki rajaukset, niin kynämäiset kuin nestemäiset, leviävät (mitä ei koskaan sattunut nuorempana!). Käytän nykyään lähes pelkästään waterproof-laatua, muilla ei ole mitään mahdollisuutta kestää.
Kuvassa on näköjään myös kulmakynä - Dermosilin kulmakynä sävyssä Medium, joka on THE kestosuosikkini.
Erityismaininta vielä markkinoiden parhaalle nuden sävyiselle rajauskynälle, IsaDoran Inliner Kajal -kynälle sävyssä Blonde. Tätä käytän aina alasisäluomella.
Tässä pari tänä vuonna testiin ostamaani ruskeaa eyelineria joista toivoin korvaajaa Sephoran loppuaan lähestyvälle eyelinerille.
Kicksin nimikkosarjan One Stroke Liquid Ink Eyeliner olisi muuten oikein hyvä ohuen ja napakan siveltimensä sekä kestonsa puolesta, mutta koostumus on hitusen liian nestemäinen ja sävy makuuni vähän liian tummanruskea. Kun eyeliner on liian nestemäinen, se karkaa helposti silmäluomen mikrovekkeihin ja poimuihin. Paksumpi neste, kuten Sephoran eyelinerissa, on helpompi hallita ja tekee siistimmän rajan.
IsaDoran Glossy Eyeliner Waterproof sävyssä Vintaga Gold on kiva, kimaltava kullanruskea, mutta applikaattorin töppö pää on ihan kamala ja koostumus liian nestemäinen. Tällä ei saa millään siistiä jälkeä. Kai se on vain tilattava uusi Sephora jossain vaiheessa.
MEIKKIPOHJA
Meikkipussissa kulkee vuoroin Korennon, vuoroin Alima Puren mineraalipohja, jotka ovat suosikkejani. Nyt vuoroon on päässyt Korento. Tunnustus: käytän yhä Korennon vanhaa muovirasiaa, vaikka brändi on päivittänyt rasian ekologisempaan kartonkiversioon. Kartonkisessa purkissa ei ole "shifteriä" ja puuteri pääsee valumaan rei'istä ja sotkee meikkipussia.
Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion on luottotuotteeni silmämeikin pohjustukseen. Nyt käytössä sävytetty versio Eden.
Lumenen Blur-peiteaine yllätti vuoden alussa syrjäyttämällä meikkipussista viime vuosien lempparini Maybellinen Fit Me -peiteaineen. Fit Me on edelleen tosi hyvä, mutta Blur-peiteaineesta löytyi minulle parempi ja ilmettä raikastavampi sävy (Medium).
POSKIPUNA JA HIGHLIGHTER
Essencen Mosaic Blush on päätynyt minulle blogin kautta, ja vaikka tuote ei ole mitenkään erityinen poskipunana, rakastan sen vaaleaa nude-sävyä jota käytän silmämeikissä.
Laveran pinkkipersikkainen Charming Rose -poskipuna on minulle täydellinen sävy. Yksinkertaisesti täydellinen. Jos pitäisi käyttää vain yhtä poskipunaa koko loppuelämä, se olisi tämä. (Paitsi jossain vaiheessa haluaisin varmaan vaihtaa voidemaiseen, koska voidemainen on parempi ikääntyneellä iholla...)
Korennon Rose Quartz -highlighter on ihastuttava kuultovoide. Rakastan kuultotuotteita ja olen nykyisellään siirtynyt niiden suhteen voidemaiseen koostumukseen.
VÄLINEET
Kabuki mineraalipohjan levitykseen on vaihdellen joko Uoga Uogan (kuvassa) tai Idun Mineralsin. Idun on parempi, mutta leveämpi ja vie pussissa vähän enemmän tilaa :D Kummastakin, sekä Uogasta että Idunista, on varsi irronnut aikaa sitten. (Mutta ei haittaa, koska säästää tilaa!)
Poskipunasiveltimenä toimii Ecotoolsin pikkuinen matkasivellin.
Ja luomiväriapplikaattorit...? Ette usko tätä, mutta mä en ole vieläkään löytänyt uusia hyviä sellaisia, ja käytän yhä näitä Sephoran ilmais-applikaattoreita, joista kirjoitin täällä. Kun en löytänyt teidän vinkkienkään avulla yhtä hyvää laatua (ja ennen kaikkea muotoa) Suomen kaupoista, päädyin sitten liimaamaan Sephora-applikaattorien irronneet päät kiinni ja jatkoin niiden käyttöä.... Nää vain kestää ja kestää, ihan käsittämätöntä. 🙏🏻
P.S. Käytän toki myös luomivärisiveltimiä ;) Ilman muuta. Mutta ne eivät mahdu meikkipussiin ja asuvat omassa sivellinpenaalissaan. Pärjään hätätapauksessa myös pelkillä applikaattoreilla mutta kyllä sivellinpenaali kulkee yleensä aina mukana reissuissakin.
💄💋
P.P.S. Huulipunat ja huulikiillot? Huulikiillon paikka on lompakossa, koska lompakko on aina mukana ja huulikiilto on ainoa meikkituote, jota lisään myös päivän mittaan. Huulipunaa en käytä säännöllisesti, joten sen sujautan meikkipussiin vain, kun odotettavissa on tilanne, jossa haluan huulipunaa käyttää. :) Muuten huulipunat (ne muutamat käytössä olevat) asuvat pienessä pussukassa mun vaatehuoneessa.
Niin usein... less is more. :)
Kotimaan saarihyppelyn matkakertomus vie meidät tänään Kemiönsaarelle, jossa vieraillaan söpössä Taalintehtaan ruukkikylässä ja sydämeni vieneellä Högsåran saarella.
Saarihyppelylle kun olin lähtenyt, halusin ehdottomasti hyödyntää ainoan tarjolla olevan meriyhteyden Paraisten ja Kemiönsaaren välillä. Hanko Linesin järjestämä yhteys toteutuu vain kerran viikossa lauantaisin kesäaikaan - paitsi tietysti juuri tänä lauantaina, kun minä olin varannut matkani. Sain Hanko Linesilta puhelun, jossa kerrottiin, että laivavuoro Kasnäsin ja Paraisten välillä oli siltä viikolta peruttu teknisen vian vuoksi. Huokaus.
Niin oli sitten tämäkin pätkä taitettava bussilla Turun kautta. On kyllä erikoista, ettei Saaristomeren vilkkaimpiin kuuluvien kuntien, Paraisten ja Kemiönsaaren välillä, kulje useammin yhteysaluksia.
Päivän varsinainen kohteeni oli Högsåra, jonne olisin päässyt alkuperäisen suunnitelmani mukaan Kasnäsista taksilla tai vuokrapolkupyörällä. Nyt kun reitti kulki Turun kautta, sain miellyttävänä bonuksena pysähdyksen Taalintehtaalla, joka on Kemiönsaaren viehättävimpiä kohteita.
Taalintehdas on historian havinaa huokuva ruukkikylä jonka sievä ja kuvauksellinen vierassatama saa Paraisten kolkon satama-alueen näyttämään Neuvosto-ajan jäänteeltä. (Anteeksi, Parainen.)
Esteettistä iloa tuovien kohteiden metsästäjänä riemastun tällaisista paikoista. Minulle on reissaajana harvemmin enää merkitystä kohteen asukasluvulla, tunnetuilla nähtävyyksillä tai maailmanluokan taidemuseoilla, vaan etsin ennen kaikkea viihtyisiä, kauniita ja idyllisiä miljöitä sekä persoonallisia paikkoja, joissa tunnelma ja visuaalisesti kiinnostavat puitteet tekevät arvon.
Taalintehtaan satama-alue on kuin elävä postikortti.
Uusklassiset rantamakasiinit 1840-luvulta houkuttavat paatuneen valokuvaajan kaivamaan kameran esiin yhä uudestaan ja uudestaan ja haaveilemaan hetkestä makasiineissa toimivien ravintoloiden viihtyisillä terasseilla. Vierasvenelaituria reunustavat penkit kutsuvat lepuuttamaan jalkoja ja katselemaan venekansan leppoisaa menoa. Majakkalaiturin vasta-avattu uusi ravintola terasseineen ja puoteineen houkuttelee pysähtymään ostoksille tai kylmälle siiderille. (Allekirjoittanut tarttui jälkimmäiseen mahdollisuuteen...)
Tai lähtisikö sitä Ruukinkävelylle tutustumaan kylän 300-vuotiseen historiaan.
Historiaan saa kosketuksen heti kylän rannassa, jossa seisoo joukko jännittävän miljöön luovia vanhoja hiiliuuneja. Lyhyen kävelymatkan päässä on mielenkiintoinen masuunialue sekä luonnon ystäville Senatsbergetin maisema-luontopolku.
1700 asukkaan Taalintehdas on pieni kylä, jossa on kokoonsa nähden runsaasti palveluita; kaksi ruokakauppaa, Alko, apteekki, useita ravintoloita, tori, hotelli ja monipuolinen vierassatama. Siihen päälle vielä kiinnostava historia sekä viehättävä arkkitehtuuri. Kuitenkaan täällä ei ole liikaa mitään, eikä liikaa (tai lainkaan) turistillisuuden tuntua. Tunnelma on aito.
Paikallista aitoa siideriä - mmmm...!
Tänne palaan todella mielelläni uudelleen paremmalla ajalla. Näen jo itseni nauttimassa aamukahvia Strandhotelletin verannalla….
Sitten kesän kohokohtaan... ✨✨
Kuulin Högsåran saaresta ensimmäistä kertaa Mondo-lehden artikkelissa. Selailtuani Instagramissa aiheeseen liityviä kuvia IG:n palvelualtis algoritmi päätteli minun olevan kiinnostunut paikasta, ja pian feedini oli täynnään suloisia kuvia pikkuisen Högsåran "julkkislaiturista".
Mikä julkkislaituri...?
Högsåra on erittäin vetovoimainen paikka ilman mitään jippojakin, mutta viime kesänä paikallinen yrittäjä keksi rakentaa yhdelle saaren vierasvenelaitureista värikkään ja kuvauksellisen venevajoja esittävän lavasteen.
Lavasteesta tuli välitön somehitti ja saarelle saapuvat veneilijät alkoivat kilvan kuvata selfieitä kaunis ja huomiotaherättävä koristekulissi taustanaan. Hästägillä #högsåra löytyy nyt tuhansittain otoksia kera söpön "IG-laiturin". Somemarkkinointia tehokkaimmillaan..!
Kiitos näiden kuvien, Högsåra terottui minunkin tajuntaani ja siitä tuli ilmiselvä kohde saarihyppelylläni. Tallentuipa omaankin kameraani ja puhelimeen kymmeniä versioita Cafébryggan-nimellä kulkevasta somehitistä. 😄
Noin 50 asukkaan Högsåra on vanha luotsikylä. 1800-luvun lopulla myös turismista muodostui saarelle tärkeä elinkeino, kun keisari Aleksanteri II hovisaattueineen ihastui Högsåraan ja vietti saarella kesiään.
Tänä päivänä purjehtijat ja muut omalla veneellä saapuvat vierailijat muodostavat saaren tärkeimmän vierailijakunnan. Majoitusmahdollisuudet rajoittuvat leiri- ja kurssikeskuksena toimivaan Högsåran pensionaattiin sekä Villa Cecilia -huvilaan, joka tarjoaa majoitusta minimissään viikon ajanjaksoille pienille seurueille. Näillä puitteilla useimmat Högsåran vierailijat saapuvat tänne vain päiväretkelle tai yöpyvät omassa veneessä.
Minä saavuin veneettömänä ja yövyin pensionaatissa (kuvassa).
Pensionaatin äärimmäisen yksinkertainen makuusali-majoitus kuuden hengen huoneissa ei ole elämyksellisimmästä päästä, mutta ajoi asiansa ja mahdollisti kahden yön mittaisen tutustumisen ihanaan Högsåraan. Eipä täällä tullut kuin nukuttua, muuten vietin aikani ulkosalla :)
Miten kuvailisin Högsåraa?
Kun astuu saarelle, tuntuu kuin astuisi menneeseen aikaan ja lapsuuden TV-sarjoista tuttuihin nostalgisiin maisemiin. Hiekkateitä, peltoja, vanhoja puutaloja, kauniita hiekkarantoja, laitureita ja kirkasta vettä. Oikeasti - tuntui kuin olisin astunut aikaan jo ennen omaa lapsuuttani. Ehkä äitini lapsuuteen maaseudulle.
Minulle tuli saarella lähes liikuttunut olo. Siellä tuntuivat yhä vallitsevan pehmeät ja hitaat arvot. Hiekkateitä kävellessä ja niittyjen kahistessa ympärillä kehoon laskeutui rauhan tunne. Kaikkialla oli niin mielettömän kaunista että melkein itketti. Koska saarella vallitsee kauttaaltaan 20 km / h -nopeusrajoitus, missään ei näe ketään kiirehtimässä. Vastaan tulee verkkaasti kulkevia iloisia seurueita. Lapset kirmailevat, välillä joku pyöräilee ohi ja pariskunnat kulkevat hymyillen käsi kädessä.
Suomen Pleasantville.
Högsåralla on useita todella kauniita ja hienohiekkaisia rantoja. Lillbackan vierasvenelaiturin (kuvassa) Rumpan Bar'issa voi nautiskella sekä kekseliäästä nimestä (peppu paljaana) että kylmistä juomista, elävästä musiikista ja pienestä purtavasta.
Mitä muuta saarella voi tehdä kuin ottaa hauskoja selfieitä, maata rannalla tai istua peppubaarissa?
Siellä voi vuokrata pyörän ja ajella hiekkateitä ympäriinsä. Voi vaikka käydä ottamassa kuvan kaikista eri vierasvenelaitureista sekä tuulimyllyistä (niitä on saarella kolme ja niillä on nimetkin...!), kuten allekirjoittanut teki. :)
Tai, voi tehdä mitä monet saapuvat varta vasten Högsåralle tekemään: vierailla legendaarisessa Farmor's Cafe -ravintola-kahvilassa.
Farmor's Café on niin suosittu paikka, että sinne on hyvä tehdä varaus jos mielii varmistua siitä, että ylipäänsä pääsee sisään. Kyseessä ei siis ole mikä tahansa maalaiskahvila. Tänne saapuu ihmisiä matkankin takaa ihan vain voidakseen kertoa käyneensä "mummun kahvilassa".
Minäkin tein varauksen. :) Vierailulle annetaan aikaa kaksi tuntia.
Paikka on todellakin übertunnelmallinen. Ehkä kokemusta hieman verottaa jonotus ja tietty tuotteistaminen, mutta toisaalta hype ja jännittynyt odotus myös omalla tavallaan korottavat elämystä. Pikkuisella saarella kaukana Suomen trendikkäimmistä kohteista ei todellakaan odottaisi tällaista instituutiota, ja kyllähän se asettaa omanlaiset odotukset vierailulle.
Ilokseni "Fammu" myös lunasti nämä odotukset.
Farmor's Café'n yksinkertainen menu tarjoaa joka päivä liha-, kala- ja kasvisvaihtoehdon sekä päivän salaatin. Tarjolla on myös pizzaa. Minä tilasin päivän kalan jonka nautin kauniin auringonlaskun sekä kahden rosé-juoman pitäessä seuraa. Ruoka ei ole mitään fine diningia, mutta annos oli erittäin hyvä ja tunnelmasta Fammu saa täydet pisteet ja extraakin.
Kahvilan tunnetuin vetonaula on kakkupöytä, jonka erikoisuus on "ota sen kokoinen pala kuin mielesi tekee" -periaate. Kakkupaloilla on kiinteä hinta, mutta palan koon saa asiakas määrittää itse.
Illallisen jälkeen tein kävelyn Cafébrygganin lähellä sijaitseville vanhoille venevajoille. Rannassa istui seurue kauniisti katetun picnic-pöydän ääressä ja jutteli pehmeästi auringonlaskun punaiseksi värjäämässä illassa. Katselin seurueen muodostamaa siluettia ja venevajojen kuvajaisia veden pinnassa ja tunnelma oli pakahduttavan harmoninen.
Istuin pitkään venevajan laiturilla iltaruskon hiljalleen vaihtuessa siniseen hämärään ja mietin, että tällaiseen hetkeen sitä tuli päädyttyä spontaanin saarihyppelyn viemänä.
Miten Högsåralle pääsee ilman omaa venettä?
Högsåraan kulkee Kemiönsaaren Svartnäsista lossiyhteys (aikataulu täällä). Svartnäsiin puolestaan pääsee muutaman kerran päivässä bussilla Taalintehtaan tai Kasnäsin suunnasta viikonpäivästä riippuen, tai sitten voi ottaa taksin (kuten minä tein bussiyhteyden puutteessa) tai vuokrata Kasnäsista pyörän.
Ihan sujuvasti ei Högsåralle siis lennähdä jos on liikkeellä ilman omaa kulkupeliä, mutta vaiva oli/on todellakin sen arvoinen 🙏🏻
*
Kertomuksen edellisissä osissa vierailtiin Kökarilla sekä Nauvossa, Seilissä ja Paraisilla.
Taika-tuotteiden perhe on laajentunut hiustuotteisiin :) Tänään otetaan katsaus näihin uutuuksiin.
Voit myös voittaa itsellesi paketillisen Taikan hiusherkkuja sekä muita sarjan tuotteita.
Kuten osa teistä tietää, Taika on minulle siinä mielessä henkilökohtainen sarja, että olen mukana sarjan kehitys- ja markkinointitiimissä ja saanut seurata sarjan matkaa pitkään ennen sen lanseerausta. (- Jos mä olisin saanut ideani läpi, Taika-tuotteissa koreilisi pöllöjen ja muiden söpöjen metsäneläinten kuvia...! ☺️)
Taikan taustoista ja syntytarinasta voit lukea tästä kirjoituksestani.
Vuosi sitten syksyllä lanseerattu Taika tulee kasvamaan pikku hiljaa ja maltillisesti, ja nyt vuorossa ovat hiustuotteet.
Sarjaan kuuluu kolme shampoota: kosteuttava, tuuheuttava ja väriä ylläpitävä sekä kosteuttava hoitoaine kaikille hiustyypeille.
Yleisesti Taika-hiustuotteista:
🌿 Tuotteet ovat vegaanisia ja Cosmos Natural / Ecocert-sertifioituja
🌿 Tuotteet kehitetään ja valmistetaan Vantaan Piispankylässä valmistaja-Transmerin omalla tehtaalla
🌿 Taika-hiustuotteet ovat hiilineutraaleita
🌿 Shampoissa on sulfaatteja (eli eivät sovellu Curly Girl -metodiin)
🌿 Hoitoaine soveltuu Curly Girl -metodiin
🌿 Shampoiden hinnat ovat 7,90€ / 250 ml, hoitoaine 8,90€ / 150 ml
Sulfaateista tuli paljon kyselyjä heti kun julkaisin näistä ennakkotietoa Instagramissa, joten vastaan tässä yleisesti asiaan, joka kiinnostaa monia.
Luonnonkosmetiikan shampoot ovat jo yleisesti hankalampia formuloida kuin normishampoot, erityisesti mitä tulee shampoon paksuuteen. Luonnonkosmetiikan keinoin shampoosta on vaikeampi saada samalla lailla tasaisen geelimäistä kuin normikosmetiikan shampoista, ja kun puhutaan sulfaatittomasta koostumuksesta, shampoon paksuntaminen on yhä vain haastavampaa. Tästä olen jutellut aiemminkin hiustuotekemistien kanssa, haaste on universaalinen.
Taika-tuotteiden kehitystiimi on tietoinen sulfaatittomuus-trendistä. Taika-hiustuotteista haluttiin kuitenkin tehdä mahdollisimman miellyttävän tuntuiset ja helpot käyttää, ja näin päädyttiin valitsemaan sulfaatillinen koostumus, joka paksumman koostumuksensa sekä paremman vaahtoavuutensa puolesta vastaa paremmin kuluttajien odotuksiin ja mieltymyksiin. Sulfaatiton koostumus on löysempi ja nestemäisempi eikä vaahtoudu yhtä hyvin.
Ehkä tulevaisuudessa Taika-sarjaan tulee myös sulfaatiton shampoo, ken tietää. Katsellaan mitä tapahtuu. :) Taikan tuotekehityksessä mennään aina ekologisuuden ja hyvän suorituskyvyn ohella miellyttävä käyttökokemus etunenässä, ja se ohjaa monia raaka-ainevalintoja. Taikan tulee tuntua kivalta ja miellyttävältä käyttää ja laskea normikosmetiikkaan tottuneen kuluttajan kynnystä siirtyä ekologiseen kosmetiikkaan. ❤️
VÄRIÄ SUOJAAVA SHAMPOO
Tämä on shampoista minun suosikkini, ja tätä käyttäisin, jos yhä käyttäisin sulfaatillista shampoota. Shampoo pesee hiukset hellästi eikä jätä tyveen narskuvaa tunnetta. (Narskuvuus on itselleni ehdoton nou-nou shampoossa ja kertoo, että se on liian pesevä.)
Värishampoossa on ihana makean sitruksinen "pink grapefruit" -tuoksu, sama, johon niin moni Taikan ystävä on koukuttunut Taikan nestemäisessä käsisaippuassa. :) Tämä on lempituoksuni Taika-sarjan tuoksuista.
Toteanpahan muuten, kun oli tuossa juuri puhetta luonnonkosmetiikan shampoon paksuudesta, että Taikan shampoissa paksuus ja geelimäisyys on todella onnistunut. Näitä ei käyttömukavuudeltaan erota mitenkään normikosmetiikan shampoo-koostumuksesta; shampoo on jämäkkää eikä valu kämmeneltä lattialle, ja vaahtoaa hyvin.
Kussakin Taika-shampoossa on oma aktiiviaineensa, ja värishampoossa se on riisiuutteeseen ja -proteiiniin pohjautuva Kerarice. Kerarice muodostaa hiuksen pintaan auringon haalistavaa vaikutusta ehkäisevän pinnan. Näin se auttaa ylläpitämään värjättyjen hiusten väriä. Incistä tunnistat Keraricen nimellä Oryza Sativa Seed Protein + Oryza Sativa Extract (jos tämä ylipäänsä kiinnostaa..! :))
KOSTEUTTAVA SHAMPOO
Kosteuttavan shampoon aktiiviaine on betaiini. Betaiini on yleisesti käytetty kosteutta sitova aine, ja Taikassa käytetty monipuolinen Genencare® Osms Ba -niminen betaiiniyhdiste lisäksi vahvistaa ja silottaa hiusta. Se ehkäisee hiusten pörrööntymistä ja parantaa myös kuivan hiuspohjan kosteustasapainoa.
(Nörtti-corner: inci-nimi ei lopulta kerro kaikkea käytetyn ainesosan ominaisuuksista, sillä saman incinimen omaava raaka-aine voi olla laadultaan ja molekyylikooltaankin vaikka mitä. Kuten 'hyaluronic acid' tai 'dimethicone' ei ole vain yksi ainoa hyaluronihappotyyppi tai dimetikonityyppi, myös betaiinia on monenlaista.)
Kosteuttavassa shampoossa on mieto ja pehmeä sitruksinen tuoksu, paljon miedompi kuin värishampoossa eikä yhtä makea. Virallisen tuoksukuvauksen mukaan tuoksussa on mm. sitruunaa, verbenaa, minttua ja litsea cubebaa.
TUUHEUTTAVA SHAMPOO
Tuuheuttavan shampoon aktiiviaine on hydrolysoitu herneproteiini. Herneproteiinin peptidit muodostavat hiussäikeeseen pinnan, joka konkreettisesti paksuntaa hiusta. Tähän hommaan hiustuotekemistit käyttävät moniakin proteiineja, mutta herneproteiini kuuluu tehokkaimpiin.
Vaikutus on luonnollisestikin kevyt, eli kuontalosi ei muistuta leijonanharjaa Taika-shampookäsittelyn jäljiltä 😄 Hiuksista tulee kuohkeammat ja ryhdikkäämmät.
Herneproteiinilla on lisäksi kosteutta sitova vaikutus.
Tuuheuttavassa shampoossa on mieto, raikas tuoksu. Virallisen tuoksukuvauksen mukaan Volume-shampoossa tuoksuvat mm. bergamotti, minttu ja eukalyptus. (Tuoksufriikkinä minusta on muuten ihanaa, että kaikkiin kosmetiikan tuoksuihin, myös ihon- ja hiustenhoitotuotteissa, on viralliset tuoksupyramidit 😍) Volume-shampoon tuoksu on nenääni hyvin mieto.
KOSTEUTTAVA HOITOAINE
Tässä vaiheessa Taikan hiustuotevalikoimaan haluttiin tuoda vain yksi, mahdollisimman laajalle kohderyhmälle sopiva hoitoaine. Näin päädyttiin kevyeen ja kosteuttavaan koostumukseen. Hoitaviin ja kosteutta sitoviin ainesosiin lukeutuvat betaiini, pellavansiemenöljy, ksylitoli, sheavoi sekä totta kai ah-niin-tärkeät kvatit (= ne jotka selvittävät takut).
Itselläni on todella kuivat ja käsitellyt hiukset, ja oman hiukseni kokemuksella sanoisin, että Taika-hoitoaine sopii normaalille, hennoille ja hyväkuntoiselle hiukselle. Sen tehot eivät riitä vaurioituneiden hiusten hoitoon. Toivonkin Taikan valikoimaan tulevaisuudessa myös kuivien ja käsiteltyjen hiusten hoitoainetta :)
Tuntuma Taikan hoitoaineessa on täyteläinen ja runsaan voidemainen. Tämä on mukava kosmeettinen bonus, sillä useimmiten kevyet hoitoaineet ovat aika ohuita ja vetisiä.
Tuoksu hoitoaineessa on äärimmäisen neutraali. Tuoksu on sama kuin kosteuttavassa shampoossa, mutta hoitoaineessa sen hädin tuskin aistii.
Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi paketillinen Taikan hiustuoteuutuuksia sekä kolme vapaavalintaista Taika-ihonhoitotuotetta! 😍
VOITTOPAKETISSA:
Kaikki kolme Taika-shampoota
Taika-hoitoaine
3 x toivomasi Taika-ihonhoitotuote
Osallistut kilpailuun kertomalla, onko Taika sinulle tuttu sarja ja mitkä kolme Taikan ihonhoitotuotetta haluaisit voittaa. 🙂
Taikan tuotevalikoimaan voit tutustua täällä, tai mun sanailemana täällä.
// 16.9. Voittaja arvottu, hän on Marja. Voittajaan on otettu yhteyttä. //
*
KILPAILUN SÄÄNNÖT
Tämä kuva on otettu äsken.
Kuvassa hymyilen ja näytän aidosti iloiselta, koska olen jälleen aloittanut päivän tekemällä työtä josta pidän ja koen vilpitöntä iloa laadukkaista tuotteista, joita työkseni pyörittelen. (Pyörittelen välillä myös ei-niin-innostavia tuotteita, sekin kuuluu asiaan.)
Pidän tämän alan moniulotteisuudesta ja kahden alaan liittyvän työni mukanaantuomasta mahdollisuudesta myös pinnan alaiseen pohdintaan, siihen, että voi kurkistaa välillä sinne "ihon ja hehkun alle". Miettiä, mitä kaikkea kauneus ja hyvinvointi on, ja sehän ei suinkaan ole pelkkää hölkkää ja seerumipurkkia.
Minunkin ihoni alla on toinen iho. Siellä on pinta, joka kokee työni myös toisella tavalla. Se pinta uupuu aika ajoin.
En mielelläni puhu tästä, koska en halua aiheuttaa seuraajissani ja lukijoissani ristiriitaisia tuntemuksia kun he lukevat kauneusaiheisia kirjoituksiani. Intoilut ovat aitoja ja tämä työ on valintani ja intohimoni - jos en tekisi tätä työkseni, pyörittelisin purkkeja yhtäläisellä antaumuksella vapaa-ajallani. Niinkuin teinkin 30-vuotiaaksi asti, kunnes "rasvoista" vihdoin tuli minulle ammatti.
Halusin tänään kuitenkin kirjoittaa tästä, koska tämäkin pinta on osa minua.
Jos maratoonari asuisi juoksukentällä tai leipuri leipomossa, hän todennäköisesti väsyisi. Minä asun kosmetiikan testikentällä. Ei ole sellaista päivää tai hetkeä, jolloin en jokaisella seerumi-, ripsari- tai kantapäärasvavalinnallani olisi itse asiassa töissä.
Työni on kirjoittaa sisältöjä ja tarjota asiantuntijatietoa kosmetiikasta, ja jotta näin voi tehdä, kosmetiikkaa täytyy käyttää. Jotta leipuri voi leipoa, hänen täytyy tuntea eri jauhojen ja nesteiden ominaisuudet. Vehnäjauho ei ole vain vehnäjauhoa - on olemassa eri laatuja ja karkeusasteita, joista jokainen vaikuttaa tulokseen ja käyttäytyy reseptissä omalla tavallaan. Voidepurkkien ja meikkijauheiden kanssa on sama asia. Jos et "upota niihin käsiäsi", et voi aidosti tietää, miten ne käyttäytyvät. Jos haluat olla todellinen asiantuntija, et luota pelkästään markkinointiteksteihin. Voitelet, vaahdotat, taputtelet ja tupsuttelet päivät pitkät ja tavaat incejä iltalukemisinasi. (No en kuitenkaan tee näin joka ilta..!)
Tämä kaikki on aivan ihanaa, valtavan antoisaa ja kiinnostavaa, uskokaa pois. Olen fiilistellyt hiustenhoitoaineen koostumuksia täysin vakavissani jo 12-vuotiaana ja olen kuin kasvanut tähän työhön. Silti se myös uuvuttaa. Se uuvuttaa joskus todella paljon, ja välillä pysähdyn keskelle kotiani jonka jokainen pinta on täynnä purkkeja - ja järkytyn. Minulla on myös työhuone, mutta mä asun kodin muotoisessa testilaboratoriossa, jossa mun iho, hiukset ja aistit on valjastettu kosmetiikan asiantuntijatiedon keräämiseen.
Välillä haluaisin vain saada käyttää mun lempivoidetta ja lempishampoota jokainen päivä ja viikko, enkä tehdä muistiinpanoja jokaisen voitelun ja naaman pesun jälkeen. Kaipaan suhdetta, joka syntyy niihin tuotteisiin, joita käyttää loppuun asti ja ostaa uudelleen. Siinä on jotain turvallista ja rauhoittavaa - tuttuus ja luottamus tuo mielihyvää, jota upeinkaan uutuustuote ei tuo. Vähän niinkuin se ihana Kreikan saari jolla olet käynyt kolme tai viisi kertaa - viidennellä kerralla se on vielä miljoonasti ihanampi kuin ensimmäisellä kerralla.
En vaihtaisi mun ammattia pois. Tunnen joka päivä kiitollisuutta siitä, että saan tehdä työkseni jotain, joka on ollut aikuiselämän (ja teinielämänkin..!) mittainen intohimo. Mutta paraskin työ voi välillä väsyttää - epäilemättä ihan millä tahansa alalla.
Pakkaan juuri tavaroita Kreikan matkalleni, ja aion jälleen käyttää tilaisuuden hyväkseni ja pidän Kreikassa lomaa kosmetiikan testailusta. (No, mukaan lähtee _yksi_ uusi testituote..!) Kun palaan, on laboratoriossa taas hetken aikaa helpompi asua.
Mihin ihanaan asiaan sinä välillä uuvut?
Olen viime aikoina jälleen mietiskellyt paljon Kreikkaa ja aikaani siellä. Miten voimakkaita, koskettavia ja hassujakin muistoja Kreikan reissuihini liittyykään. Nämä muistot tuovat iloa ja voimaa arkeen, jonka pandemia on monella tapaa harmaannuttanut.
Kreikka edustaa minulle jotain paljon syvempää kuin aurinkoinen lomakohde. Se on mielentila, se on vapaus: keveys, irtipääseminen.
Erään kerran oivalsin, että Kreikka on minulle ennen kaikkea tie ulos kotiympäristön vaatimuksista ja velvoitteista - niistä pään sisäisistä näkymättömistä verkoista, joita itsellemme punomme. Kreikassa voin suorittaa periaatteessa samat asiat kuin kotona, mutta kevyemmin. Sitä ei pysty selittämään. On vain tunne, että on irti jostain, joka kotona pitää kiinni ja nalkuttaa ja vaatii jatkuvasti. Kreikassa tunnen, että riitän - itsellenikin.
Ehkä paras matkani koskaan on kahdeksan vuoden takaa syksyltä 2013.
Tuolla matkalla minulla oli elämäni alhaisin budjetti, ja saattoi olla, että juuri tämä oli yksi matkan erityiseen tunnelmaan ja voimakkaisiin muistoihin vaikuttanut tekijä.
Tällä matkalla jouduin miettimään kaiken rahan kautta: minulla oli käytössä päivittäin 35€, ja joillekin extrapäiville 50€. Muistaakseni lainasin rahaa ex-mieheltäni kesken matkan jotta nuo pari 50 euron juhlapäivää mahdollistuivat..!
Kun rahaa oli noin vähän, se ohjasi voimakkaasti kaikkia valintojani ja tekemisen mahdollisuuksia. Tämä toi matkaan aivan omanlaisen sävyn. Mutta se, ettei voinut valita aina maksullista tekemistä tai parempaa majapaikkaa, ei suinkaan tarkoittanut sitä, että matka olisi ollut kokemuksellisesti köyhempi. Ehkä jopa päin vastoin.
Rahan kautta ajatteleminen ja valitseminen teki kaikesta lopulta jollain tapaa kiinnostavampaa, koska rahan asettamat rajat olivat haaste - ja haasteet yleensä korottavat kokemuksia. Haastellisuus myös teki pienemmistä asioista merkityksellisempiä, kuin mitä ne väljemmällä budjetilla olisivat olleet.
Hyvänä esimerkkinä mieleen ovat jääneet mm. marketin halvin nestesaippua sekä Nivea Creme -voide, jotka ostin akuuttiin tarpeeseen. Etsin huolella budjettiini sopivaa SOS-voidetta lievittämään auringon kuivattamaan ihooni ilmestyneitä "aurinkoryppyjä", ja lopulta Nivea Creme tarjosi mitä parhaimman ratkaisun. Ilman budjetin asettamia rajoja en olisi ikimaailmassa katsonut Nivea Cremeen päinkään.
Evästauko Ateenan Akropolis-museon portailla
En luonnollisestikaan pystynyt käymään ravintoloissa, mikä normaalisti on minulle valtavan mieluisaa tekemistä matkoilla. Valmistin kaikki ateriat majapaikoissani ja tein päiväretkille eväät.
Kolmen viikon matkan aikana vain yhtenä päivänä oli varaa ravintolakäyntiin - ja miten mahtavalta se hetki ravintolan pöydässä tuntuikaan..! En koskaan unohda sitä. Vaikka ravintola ei varmasti ollut hienoin eikä ruoka parasta mitä olen Kreikassa syönyt, se hetki oli suunnattoman arvokas ja nautin siitä viimeiseen oliiviöljytippaan ja fetamuruun saakka.
Kolmen viikon kengännauhabudjettireissu vei minut Kreetalta Karpathokselle ja sieltä Kassoksen kautta Milokselle, Sifnokselle, Parokselle, Ateenaan ja sieltä vielä Symille ja Rhodokselle, josta palasin kotiin.
Matka oli poikkeuksellinen siinäkin mielessä, että en lentänyt Ateenan kautta - koska en löytänyt riittävän edullisia lentoja Suomesta Ateenaan tai takaisin. Niinpä lensin halvimmalla mahdollisella Ryanairin lennolla Ruotsin Skavstasta Kreetalle, ja palasin Rhodoksen lennolla jälleen Ruotsin kautta.
(Laivamatkat Ruotsiin ovat tunnetusti puoli-ilmaisia, joten Ruotsi-etappeineenkin tämä vaihtoehto tuli edullisimmaksi.)
Matkalla oli myös hyvin erityislaatuisia kosmetiikkahaasteita, jotka pitivät sisällään niin ällötystä kuin tragikomediaa ja jättivät kuitenkin lopulta jälkeensä hervottoman hauskoja muistoja.
Moni pitkän linjan lukija muistaa saippuaoopperan; yritin hampaat irvessä saada hiukseni tottumaan saippuapohjaiseen palashampooseen. Ei onnistunut, ja kahden viikon jälkeen luovutin hiusteni ollessa niin tahmeat, että ne melkein seisoivat pystyssä. Tällä taustalla minusta ei tullut palashampoon ystävää - siis saippuapohjaisen sellaisen. (Lue täältä palashampoiden eroista.)
Huoneeni Ateenan ystävän luona <3
Nykyään minulla on halutessani varaa asua Kreikassa mitä tunnelmallisimmissa hotelleissa ja syödä kaikki ateriat tavernoissa. Tässä on oma viehätyksensä - erityisesti tavernoissa, sillä voisin matkustaa Kreikkaan vain syömään -, mutta silti tuo syksyn 2013 matka on jäänyt mieleen parhaana kaikista Kreikan matkoistani.
Luulen, että mieleni oli virittynyt kokemaan asioita jotenkin eri tavalla, ja kun ei ollut esimerkiksi varaa istuskella kuppiloiden terasseilla, vietin senkin ajan kävellen jossain päin kylää kirkkoihin, kortteleihin tai lähialueen polkuihin tutustuen. Tai etsien marketista edullisinta tonnikalaa. Siinäkin oli oma hauskuutensa ja haasteensa - tonnikala nimittäin on Kreikassa yllättävän kallista.
Taverna, jossa nautin matkan ainoan ravintolaillallisen
Olen miettinyt tätä budjettimatkaa monet kerrat. Nykyään vain valitsen matkoilla helpoimman ja mukavimman vaihtoehdon, tuolla matkalla jouduin usein näkemään paljon vaivaa että sain jonkin asian järjestymään.
Kuten vieraillessani Kassoksen pikkuisella saarella. Saari on niin pieni ja hiljainen, että syyskuun lopulla sieltä on todella vaikea löytää avoinna olevia majoituspalveluita - tai ainakaan sellaisia, jotka sopivat minun kengännauhabudjettiini. Muistan, kun kirjoittelin sähköposteja domatioiden vuokraajille ja vain yksi vastasi lopulta. Isäntä oli minua vastassa satamassa, vei minut talolle ja jätti yksin kadulle avain kädessä. Tunnelma isossa, tyhjässä talossa oli todella aavemainen.
Kuten koko Kassoksella - olin mitä ilmeisimmin saaren ainoa turisti.
Sielläkin söin markettitonnikalaa. Ja viimeisenä iltana saarella tapaamani kreikkalaispariskunta tarjosi minulle sataman rustiikkisessa tavernassa tuoretta kalaa. Myöhemmin pariskunnan rouva vei minut Ateenassa tutustumaan paikalliseen luomuviinitilaan..! ☺️
Rhodokselta mieleen taas jäi karismaattinen ja omalaatuinen perhe, joka majoitti minut Couchsurfingin kautta. Erikoisten raha-asioiden ohella minua hämmennettiin kertomalla vierailun aikana, että perheen vanhemmat ovat avoimessa suhteessa ja mieluusti pitävät vähän kivaa Couchsurfing-vieraidenkin kanssa, jos vain vieraat ovat sellaisesta viihteestä kiinnostuneita.
Tämä vieras ei ollut. Ja olin iloinen päästessäni Rhodoksen kentältä nousevaan koneeseen....
Ilman minibudjettia nämäkin erikoiset kohtaamiset olisivat jääneet kokematta. Kaikki ei aina ole säihkyvän upeaa, mutta oudotkin kokemukset ovat kiinnostavia matkamuistoja.
Voi Kreikka.
Miten minulla on ikävä. Ei pelkästään matkakohdetta ja kokemuksia, vaan minua itseäni sellaisena, kuin olen Kreikassa. Kevyenä, iloisena, kiitollisena... Olen matkustanut maassa myös murheen murtamana ja emotionaalisessa sumussa, mutta silloinkin olo on ollut kevyempi kuin kotona. Jo Kreikan valo muodostaa terapeuttisen tilan, jossa on helpompi olla.
Olen Kreikassa jopa kiinnostavampi bloggaaja.
En tiedä miksi voin Kreikassa niin hyvin, eikä sitä tarvitsekaan selittää. Maailmassa on monia upeita paikkoja joissa viihdyn ja rauhoitun. Mutta Kreikka on minulle kuin koti. Lämmin ja voimaannuttava syli, jonka turvaan on aina yhtä ihana palata.
Tänään aamupäivällä tein sen: varasin matkan Kreikkaan ja lähden jo tässä kuussa.
Odotus saa nyt olla ohi.
Pitkään ajatus ulkomaille matkustamisesta on tuntunut väärältä, enkä ole halunnut matkustaa koronahuolten painaessa mieltä ja maskin naamaa. En uskonut lähteväni Kreikkaan tai minnekään muuallekaan Suomen rajojen yli tämän vuoden puolella.
Nyt tämä on muuttunut. Rokotusten edetessä ja pandemian yhä vain jyllätessä mieleni on viimein luovuttanut ja hyväksynyt, että tämä on nyt uusi normaali. Rajoitukset, etäisyyden pitäminen ja maski ovat nyt elämäämme, ja tulevat olemaan sitä vielä pitkään.
Se mitä kukin meistä voi tehdä on ottaa rokotukset ja pyrkiä sen jälkeen palaamaan kohti niitä tärkeitä ja iloa tuovia asioita jotka pandemia on riistänyt. Ja yrittää elää niin normaalia elämää kuin uusissa olosuhteissa on mahdollista. Muuta emme voi tehdä. Meidän on mentävä takaisin kohti iloa, tämä on minun tunteeni.
Ja jos valitsee olla ottamatta rokotuksen, niin sekin on toki ok, kunhan hyväksyy sen mahdolliset seuraukset. Minä haluan palata kulttuuritapahtumien, ihmisten tapaamisen ja matkustuksen pariin koska ne ovat minulle tärkeitä. Siksi otan rokotukset.
Syksyllä on siis kahden vuoden tauon jälkeen taas luvassa Kreikan saarihyppelyä - myös Karkkipäivän sivuilla.
Olisi vuorossa Novexpert-uutisia. :)
Hyaluronihappo-klassikkoseerumi uudistuu ja kaikki ulkopakkaukset saavat uuden ulkonäön. Myös osa tuotteista saa päivitetyn lookin.
Disclaimer: olen töissä Novexpertin maahantuojalla.
Tältä näyttävät uudet pakkaukset.
Look-uudistus koskee tässä vaiheessa vain osaa tuotteista, mutta voisi odottaa, että Novexpert päivittää kaikki tuotteet pikku hiljaa uuden tyylin mukaiseksi. (Kirjoitan 'voisi odottaa', sillä tästä ei ole annettu tietoa. Tällä hetkellä noin neljäsosa tuotteista on saanut uuden kuosin.)
Uudessa lookissa sarjojen pääaktiiviaineen kirjainlyhennys tuo pakkauksiin tunnistettavan graafisen ilmeen. Vc = C-vitamiini (Vitamin C), Mg = Magnesium, HA = hyaluronihappo, Zn = sinkki jne. Uusi design on vaaleampi ja raikkaampi kuin edellinen. Myös Ecocert-logo on nyt saanut näkyvämmän paikan pakkauksen etupuolella.
Ulkopakkauksissa on vähennetty pakkausmateriaalia; uudet pakkaukset ovat kapeampia ja vievät hyllyssä vähemmän tilaa ja sisällä ollut pahvikehikko poistuu. Tuoteinfo on nyt painettu pakkauksen sisäseinämiin erillisen infolappusen sijaan.
Luonnonkosmetiikkasertifiointi sekä vegaanisuus on myös tuotu uusissa pakkauksissa paremmin esiin. Aiemmin sertifikaatti oli niin piilossa, että moni kuluttajista suorastaan missasi, että kyseessä on luonnonkosmetiikkasarja. Tämä on vihdoin tiedostettu Novexpertilla.
Pakkausten sivusta voi nähdä yhdellä silmäyksellä tuotteen luonnollisuuspitoisuuden sekä sertifikaatin.
Novexpertilla on muutama hassu ei-sertifioitu tuote, kuten C-vitamiini-seerumi, Trio-Zinc-sarjan voiteet sekä aerosoli-pulloihin pakatut suihkeet. C-vitamiiniseerumin innovatiivinen, uudenlainen C-vitamiiniyhdiste ei ole Ecocert-sertifioitu raaka-aine, kuten ei myöskään Trio-Zinc-voiteiden sisältämä bakuchiol. Aerosoli-suihkeissa taas pakkausmuoto estää sertifioinnin.
(Off-topic, mutta se miksi jotkin ainesosat eivät saa Ecocert-hyväksyntää, on muuten aika kiinnostava ja ihmetystäkin aiheuttava juttu... Bakuchiol on täysin luonnollinen uute, mutta jostain syystä se ei "pääse" luonnonkosmetiikan sertifiointiorganisaatioiden listoille. Sama koskee mm. pakurikääpää.)
Sitten varsinaiseen pääuutiseen, eli ikonisen hyaluronihapposeerumin uudistukseen.
Booster Serum with Hyaluronic Acid on maailmanlaajuisesti Novexpertin myydyin tuote ja luonnonkosmetiikan kiistattomia kulttituotteita. Sitä pidetään hyaluronihappopohjaisen kosmetiikan referenssituotteena.
Superonnistuneenkin reseptin voi yrittää tehdä vielä paremmaksi, ja sen Novexpert on nyt tehnyt: uudessa koostumuksessa puhtaan hyaluronihapon määrä on tuplattu.
Muiden ainesosien osalta tuote on pysynyt samana, ja tuoksukin on ennallaan. Lisätty hyaluronihapon määrä on vaikuttanut uuteen koostumukseen paksuntavasti, ja uusi versio on täyteläisempi ja hitusen geelimäisempi kuin edellinen.
Tässä speksit vanhan ja uuden koostumuksen välillä.
Vaikka kosmetiikalla ei ole ihoon samankaltainen vaikutus kuin hyaluronihappopistoksella, Novexpert havainnollistaa käytetyn aktiiviaineen määrää pistos-vertauksella. Puhtaan hyaluronihapon määrä yhdessä pullossa uutta seerumia on sama kuin 40 hyaluronihappoinjektiossa.
Määrähän on siis oikeasti ihan valtava, ja kun jo edellinen koostumus sisälsi enemmän hyaluronihappoa kuin mikään muu hyaluronihapposeerumi EU:n markkinoilla, on uutukainen nyt jättänyt kaikki muut kilpailijat kauas taakseen. Novexpertin omien sanojen mukaan uuden koostumuksen hyaluronihappoipitoisuus on "mahdollisesti korkein koko maailmassa"!
Mielenkiinnolla odotan kuluttajien vastaanottoa ja kokemuksia uudistetusta HA-superseerumista.
Ja mitä tämä kulttiseerumi tekikään? Se silottaa, täyteläistää ja kosteuttaa ihoa ja auttaa myös pitkällä aikavälillä stimuloimaan ihon omaa kollageenin sekä hyaluronihapon tuotantoa. Vaikutus on sekä välitön että pitkäaikainen. Tässä postauksessani voit tutustua koko Novexpertin hyaluronihappolinjaan ja sen teknologiaan tarkemmin. Buusterissa käytetään neljää eri molekyylikokoa hyaluronihappoa.
Booster Serum with Hyaluronic Acid sopii kaiken ikäisille, mutta jos ihosi on vielä sileä ja täyteläinen kuin tuoreen persikan pinta, silloin tämä buusteri ei ehkä tarjoa ihollesi mainittavaa hyötyä ;)
Vinkki: hyaluronihappo-boosteria voi käyttää myös silmienympäryksillä! Levitä ihan pieni tippa seerumia aamuisin silmien ympärille erityisesti juonteiden alueelle, ja saat välittömästi sileämmän näköisen ihon! Toimii!
Tässä kolme Novexpert-suosikkiani uudessa lookissaan.
Magnesium-suihkeen vesimäinen koostumus on tyyppiä "ei-tunnu-iholla-miltään" mutta se raikastaa, kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa ja tuo antioksidanttista suojaa erityisesti saasteita vastaan. Säilytän sitä jääkaapissa ja sitä oli aivan ihana sumutella koko vartalollekin kesän helteissä. Tiesittekö muuten, että tämä simppeli tuote on Novexpertin myydyin tuote Suomessa?
Syötävän herkullisen tuoksuinen ja ultrakermainen C-Vitamiini-linjan puhdistusvaahto on pumppuvaahtojen aatelia! Tuplavaikututteinen putsari myös kuorii ihoa PHA-hapolla ja papaija-entsyymillä.
Omega-linjan öljyputsari taas on kestävän meikin sekä aurinkovoiteen luotto-poistaja. Minulla on monia öljyputsareita mutta tämä on hoitavimman tuntuinen, eikä iho jää kuitenkaan klähmäiseksi.
...ja vaikka hyaluronihappobuusteri on pop, oma seerumisuosikkini sarjalta on silti ilman muuta C-vitamiiniboosteri. Tämä oranssi pullo on minulle seerumi no. 1 kaikista käyttämistäni seerumeista.
C-Vitamiiniseerumin pullo pysyy toistaiseksi samannäköisenä kuin ennenkin.
.
Kuulutko sinä Novexpertin hyaluronihappobuusterin faneihin? Aiotko kokeilla uudistunutta koostumusta?
👉 Uusi koostumus ilmestyy kauppoihin sitä mukaa kun vanha myydään pois. Jos vanha koostumus on ehdoton suosikkisi, nyt hamstraamaan ;) Kannattaa pitää silmät auki - vanhaa koostumusta saattaa nähdä syksyn aikana alennuksessa riippuen jälleenmyyjien varastoista.
