Hyvää itsenäisyyspäivää! 🇫🇮
Päivän luukussa tutustumme Suomen itsenäisyyspäivän arvokkaaseen henkeen sopivasti yhteen Suomen vanhimmista, yhä toimivista hotelleista; perinteikkääseen Grand Hotel Tammeriin Tampereella.
Kun presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto poikkeuksellisesti vuonna 2013 järjestettiin Tampereella, olivat "Linnan" juhlien jatkot itsestäänselvästi hotelli Tammerissa. Tämän arvokkaampaa tilaa saa Tampereelta hakea.
Grand Hotel Tammerin rakennutti vuonna 1929 Tampereen teknillinen seura. Seura halusi itselleen talon, jossa olisi myös tuottavia tiloja kuten ravintola. Lopulta Tammerista tehtiin loistohotelli ja Tampereen uusi maamerkki. Hotellissa on vieraillut lukuisia merkkihenkilöitä kuten marsalkka Mannerheim, F.E. Sillanpää ja Juri Gagarin. Mannerheimilla oli hotellissa oma vakiohuoneensakin, joka on nyt hänen mukaansa nimetty sviitti.
Minulle Tammer on ollut vuosia tuttu paikka alakerrassa sijaitsevan mukavan, viinikellarimaisen ravintolansaa puolesta. Käyn siellä usein lounaalla ja kaveritreffeillä. Vietimmepä siellä myös sukutapaamista, kun Amerikan sukulaisemme olivat viimeksi vierailulla Tampereella.
Tammerin tunnetuin tila on ilman muuta sen juhlava sali, jossa Linnan juhlien jatkotkin pidettiin. Itse olen ollut täällä kauan sitten hääjuhlissa, se oli muuten ensimmäinen kerta, kun vierailin Tammerissa :)
Kun esittelin Seinäjoki-luukun yhteydessä Hotelli Alman salia, joka on melkein nähtävyys itsessään, niin Tammerin sali sitä vasta onkin. Kyllä kelpaa särpiä aamiaiskahviaan tilassa, joka sopii presidentin juhliinkin. 👌
Viime kesänä halusin viimein kokea yöpymisen Tammerissa. Ja kun kerran Tampereen hienointa hotellia testataan, niin otetaan toki myös hotellin hienoin huone..!
Varasin yhden Tammerin sviiteistä, ja arvoin pitkään saunallisen ja parvekkeellisen huoneen välillä. Tammerissa on vain viisi parvekkeellista huonetta, tai pikemminkin parveketta voi kutsua terassiksi. Terassilliset huoneet ovat juhlasalin yläpuolella, ja niistä avautuu kaunis näköala Tammerkoskelle.
Koska elettiin kesäkuun helteisiä viikkoja, tuntui parveke lopulta saunaa fiksummalta valinnalta.
Esittelen sviitin teille vasta jutun lopussa, sillä (etenkin nyt yövyttyäni hotellissa) olen sitä mieltä, että Tammeriin tullaan ennen kaikkea sen upeiden, historiaa huokuvien yleisten tilojen sekä tietysti loistavan sijaintinsa puolesta.
Huoneet kalpenevat hotellin muille puitteille. Minulla tosin oli tällainen fiilis jo ennen huoneessa majoittumista, netissä katselemieni kuvien perusteella. (Se ei silti hillinnyt haluani kokea hotellissa Tampere-staycation :))
Tammer oli pitkään Sokos-hotelli, mutta on vuodesta 2016 lähtien ollut osa Radisson Blu -ketjua.
Hotellin vastaanotto ja aula vastaanottavat tulijan heti arvokkuutta henkivällä tunnelmalla.
Aulakerroksen käytävää reunustavat vanhat valokuvat kertovat hotellin historiasta. Tapahtumia, juhlia, merkkivieraita...
"Vihtorin olohuone" -nimeä kantava valoisa oleskelutila hotellin talvipuutarhassa edustaa modernimpaa tunnelmaa.
Vinkki: Grand Hotel Tammerin tunnelmaa voi käydä kokemassa ilman majoittumista joululounaan merkeissä. (Tosin en ole varma, onko näinä aikoina hyvä asia rohkaista ketään lähtemään ulos syömään... )
Joululounas katetaan juhlavasti Tammerin juhlasaliin. Lisätietoa täältä.
Kattaukset ovat:
Ke - pe 9.-11.12. klo 11.00 ja klo 14.00
Ma - pe 14.-18.12. klo 11.00 ja klo 14.00
Ma -ti 21.-22.12. klo 11.00 ja klo 14.00
Sitten huone-kokemukseen....
Mieltymykset ovat yksilöllisiä, ja sanotaan näin, että varaamani sviitin tyyli ei puhutellut juuri minua. (Eikä oikestaan muidenkaan huoneiden, kun niitä kuvista katselin.)
Tammerin huoneissa on haluttu säilyttää ajan henki, ja yleensä vanhaa aikaa kunnioittava sisustus miellyttää minua suuresti. Tammerin sviitissä tämä ei tällä kertaa toteutunut.
Olen nyt ehkä turhan rehellinen (hyvän mielen joulukalenteripostauksessa), mutta minusta huoneen tunnelma oli jollain tapaa kolkko ja ankea.
Plyysisohvan, nojatuolien ja maton kaunis punainen väri ei riittänyt lämmittämään vaaleansinisten kalpeiden seinien, väsyneinä roikkuvien beessien verhojen, sotilaallisen riisutun työpöydän ja kuluneen lattian synnyttämää kolkkoa tunnelmaa, joka ei avautunut minulle sellaisena hemmottelevana luksuksena, jota 290€ maksavasta huoneesta odottaisin.
Keskellä huoneen lattiaa on luukku (!), jonka todellakin olisin hotellin taholta peittänyt matolla, tai vähintään huolitellut luukun reunat ja reiän niin, ettei huoneessa yöpyvä vieras vahingossa kompastu siihen. Eikä luukku nyt mikään esteettinen ilokaan ole hienossa sviitissä.
Näen sieluni silmin jonkun hääpäiväänsä (tai yötään...) huoneessa juhlivan morsiamen korkokengän koron juuttuvan tuohon reikään.... Aijjai. Tällaiset yksityiskohdat pitäisi ehdottomasti hoitaa näin arvokkaassa huoneessa. Toki edullisemmassakin. Ei lattiassa saisi olla reikiä. Huomautin asiasta hotellin henkilökunnalle, ja ehkä asia on nyt korjattukin..?
Harmikseni en muista mikä varaamani sviitin nimi oli. Ehkä Tammerkoski-sviitti...? Kaikissa sviiteissä oli kuvien perusteella sama sisustustyyli, vain huoneen muoto vaihteli, ja kaikissa sviiteissä ei ole parveketta.
Huoneessa parasta oli parveke / terassi, jolta avautuvat kauniit maisemat Tammerkoskelle ja hotellin edustan "ankkalammelle".
Hotelli Tammerin lampi on joskus vuosikymmeniä sitten toiminut talvisin luistelukenttänä :) Tuolta ajalta on romanttisia mustavalkovalokuvia hotellin käytävien seinillä.
Tänä päivänä lammen reunalla voi istua päivänvarjon alla viihtyisällä terassilla nauttimassa alakerran bistron ruokia ja juomia.
Otin sviitissäni kameran itselaukaisimella "Sanni ja Tammer" -muotokuvan.
Tarkoitus ei kenties ollut näyttää noin kohtalokkaalta, kuitenkaan...! :D 🤗
Tarkoitus ei myöskään ollut vierailla Tammerissa yksin. Mutta niin sitten kävi.
Se on ehkä se muisto, joka kesäkuisesta Tampereen staycationista vahvimmin jäi. Se ei toki ole Tammerin syy.
Tampereen vierailijalle suosittelen ehdottomasti vähintään piipahdusta Tammerin aulassa kurkkaamassa kaupungin hienointa ja Suomen kolmanneksi vanhinta, yhä toiminnassa olevaa hotellia. Tunnelma on todellakin ainutlaatuinen.
Myös aamiaisen voi ostaa erikseen ja nauttia hotellin upeassa salissa, vaikka ei majoittuisikaan Tammerissa. Romanttiset aamiaistreffit Tampereella - tämä on osoitteesi ;)
Luukku 5 vie meidät pääkaupunkiseudulle ja Espoon rannikolle. Täällä kulkee käsittämättömän upea 40 km pitkä ulkoilu- ja virkistysreitti, jonka varrelle mahtuu saaristoluontoa, ihania uimarantoja, tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloita, kuvankauniita vierassatamia, urbaaneja "pilvenpiirtäjiä", museoita ja muita kulttuurikohteita.
Oikeasti, tämä on hienoin pääkaupunkiseudun salaisuus, jonka olen viime vuosina löytänyt! Kukaan ei ole sanallakaan maininnut tällaisesta ulkoilureitistä ikinä. Ja arvatkaa, mistä (jälleen kerran) sain vinkin? Karkkipäivän lukijalta! ❤️
Olette ihan paras porukka, en pysty edes laskemaan, kuinka monta valtavan hienoa kohdevinkkiä olen lukijoiltani vuosien varrella saanut. 🙏🏻 Puhumattakaan muista hyvinvointiin, ravintoon, kulttuuriin ja hyvään elämään yleisesti liittyvistä vinkeistä 😙
Westend
Parasta tässä ulkoilureitissä? Sille pääsee metrolla tai muilla julkisilla Helsingin keskustasta 10 minuutissa! Näin lähellä pääkaupunkia, näin pitkä ja monipuolinen ulkoilureitti! Ihan mahtavaa.
Kaikilla on mahdollisuus päästä tänne, toisin kuin monille kansallispuistojen luontoreiteille jotka (ikävä kyllä) tavoittaa useimmiten vain omalla autolla.
Suuri osa reitistä on esteetön, eli reitistä pääsevät nauttimaan myös esimerkiksi pyörätuolilla kulkevat ja lastenrattaiden kanssa liikkeellä olevat.
Reitiltä on myös helppo valita itselle sopiva pätkä, koska reitti on kauttaaltaan yhteydessä kaupungin infrastruktuuriin ja julkisen liikenteen pysäkkeihin.
Itse kuljin viime kesänä rantaraitista noin puolet, Hanasaaresta Suomenojalle. Lyhempiä pätkiä tällä välillä retkeilin useammankin kerran. Erityisesti Karhusaari, Haukilahden satama, Matinkylän uimaranta sekä Nokkalan Majakka tulivat tutuiksi monella vierailulla. Ensi kesälle (tai ehkä jo talvelle...!) jäivät osuudet Suomenojalta Kallvikiin ja Otaniemestä Tarvaspäähän.
Vaikea kuvailla, kuinka haltioissani olin tästä löydöstä! Rakastan ulkoilua, rakastan luontoa ja merta, veneitä, pieniä satamia ja niiden tunnelmaa, rakastan persoonallisia kahviloita ja hyviä ravintoloita. Herranjestas; yhden upean reitin varrella on näitä kaikkia...!
Kuin 40 kilometrin helminauha, jossa yhä kauniimmat helmet seuraavat toinen toistaan, eikä missään vaiheessa tule tylsää hetkeä. ❤️ Ihan mieletön alue! Jota, kuten sisareni leikkisästi sanoi, espoolaiset kenties "pimittävät" itsellään, etteivät muut löydä heidän paratiisiinsa..! 😄
Tervetuloa retkelle merellisiin maisemiin. Ehkä sinäkin kuljet täällä ensi kesänä..?
Nokkalan Majakka
RAVINTOLOITA JA KAHVILOITA
🍷 Ravintola Plats, Hanasaari - ensiluokkaista ruokaa taidepuutarhan keskellä
🍷 Näköalaravintola Lucy In The Sky, Otaniemen Accountor-rakennuksen kattokerroksessa - Espoon parhaat maisemat ja taidokasta ruokaa aasialaisella twistillä
🍷 Haukilahden Paviljonki, Haukilahti - kaunis rakennus ja upea terassi suoraan satamassa. (Palvelu valitettavasti huonohkoa ja menu suppea, mutta maisemien takia kai tänne tullaan)
Lounassalaattia Café Mellstenissä
🍷 Café Mellsten, Haukilahti - sympaattinen ja mutkaton kahvila aivan uimarannan kupeessa
🍷 Café Merenneito, Matinkylän ranta - suosikkini rantaraitin kahviloista! Hyvää ruokaa, todella viihtyisä terassi ja kauniit rantamaisemat
🍷 Nokkalan Majakka, Nokkala - aurinkoinen kattoterassi juomineen ja perussalaatteineen tuli testattua kesällä moneen kertaan, alakerran à la carte -ruokaelämykset jäivät vielä odottamaan
🍷 Villa Pentry, Nuottaniemi - todella viehättävä ja kodikas, vanhan ajan tunnelmaa henkivä ravintola vanhassa huvilassa
Toppelundin uimaranta
UIMARANTOJA
⛱ Mellstenin ranta, Haukilahti (Espoon suosituin uimaranta)
⛱ Westendin ranta, Westend
⛱ Matinkylän ranta, Matinkylä
⛱ Toppelundin ranta, Toppelund
⛱ Karhusaaren uimaranta
Karhusaari
Vinkki: pikkuinen ja äärimmäisen idyllinen Karhusaari on Hanasaaren ohella rantaraitin Helsinkiä lähin kohde. Se sijaitsee Lauttasaaren ja Espoon välissä. Lähin metropysäkki Helsingin puolella on Koivusaari ja Espoon puolella Keilaniemi.
Karhusaaressa on ihastuttava rantaa seuraava luontopolku, kaunis pieni uimaranta sekä upea Sinebrychoffin huvila 1800-luvulta. Se on yksi Espoon rakennustaiteellisesti arvokkaimmista rakennuksista.
Westendin uimarannan aluetta
Haukilahti
Vinkki: Haukilahden satama on loistava kohde rantaraitilla jo itsessään. Siellä sijaitsee yksi Espoon vilkkaimmista saaristovenelaitureista, kolme ravintolaa, todella viehättävä vierasvenesatama sekä Espoon suosituin uimaranta.
Haukilahdesta voit hypätä saaristoveneen kyytiin ja vierailla Espoon ulkoilusaarilla. Suosittelen esimerkiksi Isoa Vasikkasaarta, jonka ravintola Gula Villan on aivan ihana, niin miljöineen kuin ruokineen.
Mellstenin uimaranta
Koukkuniemi
Café Merenneito Matinkylän rannalla
Vinkki: Matinkylän viihtyisälle uimarannalle on kävelymatka Isosta Omenasta. Hienohiekkaisella rannalla on kaikki palvelut pukukoppeineen ja vessoineen sekä ihastuttava kahvila Merenneito tilavine terasseineen.
Jos kahvilaruoka tuntuu liian simppeliltä, Matinkylän rannalta on lyhyt ja mukava kävelymatka rantaa myöten Nokkalaan, jonka ravintola Nokkalan Majakasta saa astetta hienostuneempaa murkinaa.
Nuottaniemen satama
Toppelund
Westend
Haukilahti
LISÄÄ TIETOA AVUKSI REITTISUUNNITTELUUN
Espoo liikkuu / rantaraitti tutuksi
Rantaraitin esteettömät osuudet kartalla
Retkipaikka / Luonnonystävän tärpit Espoon rantaraitille
Maisema Matinkylän rannasta Nokkalan Majakalle
Suomenojan satama
Luukku 4: Alma-hotelli Seinäjoella.
”Erikoisia majapaikkoja kaipaavat matkailijat ilahtuvat takuulla Seinäjoella, jonka keskustassa on mahdollisuus majoittua entisessä vesitornissa. Aivan Seinäjoen rautatieaseman kupeessa sijaitseva hotelli toimii vuonna 1909 rakennetussa rautatieläisten talossa, ja sen vieressä kohoava vesitorni muutettiin vuonna 2015 osaksi hotellia, kun sinne rakennettiin seitsemän hotellihuonetta.
Punatiilinen, 18 metriä korkea vesitorni on mieleenpainuva yöpymispaikka, jonka huoneissa voi nauttia persoonallisesta sisustuksesta ja rakennuksen historiasta kertovista yksityiskohdista.”
Luettuani tämän tekstin Rantapallo-sivuston artikkelista, varasin saman tien viikonloppuloman Seinäjoella - vaikka oltiin kaukana kesästä ja Provinssirockista..! :D
Googlasin vuoden alussa "Suomen persoonallisimpia hotelleja", ja Seinäjoen Hotelli Alma oli niiden joukossa. Ihastuin välittömästi kuviin VR:n vanhassa vesitornissa sijaitsevista huoneista, ja koska ajatus talvilomasta Seinäjoen kaltaisessa kesäfestivaaleistaan tunnetussa kaupungissa tuntui riittävän hullulta ja erikoiselta, varasin matkan. :)
Vuodenaika ei tosiaan tuonut kaupunkia esiin parhaimmassa valossaan, mutta vierailu oli silti ihana! Hotelli Alma oli jo itsessään vierailun arvoinen, kuten olin toivonutkin. Ja toki Seinäjoelta löytyi muutakin kiinnostavaa katseltavaa (ja syötävää...!), harmaasta säästä huolimatta.
Almassa voi majoittua joko päärakennuksessa, uudisrakennuksessa ("Uudessa tornissa") tai vanhan vesitornin huoneissa. Kaikkein tunnelmallisin majoitus löytyy juuri vesitornista.
Tornihotellin kaikissa huoneissa on oma sauna. Rakennuksessa on kuusi kahden hengen huonetta ja yksi sviitti kattokerroksessa.
Tornihotellin huoneet punatiilisine seinineen ovat todella tunnelmallisia. Valitut materiaalit, lamput, matot ja nojatuolit luovat lämmintä ja kodikasta tunnelmaa. Ihan mun tyylinen paikka - erityisesti punatiiliseinissä on sitä jotain, jolle oikein kehrään. ❤️ Lämpimiä värejä ja pehmeitä materiaaleja... Viihdyn tällaisessa rustiikkisen romanttisessa miljöössä.
Koska teen töitä useimmilla reissuillani, hyvä työpöytä on minulle tärkeä varuste majapaikassa. Alman tornihuoneissa on todella hyvä työpöytä.
Vanha päärakennus on rautatieläisten talo vuodelta 1909. Siellä sijaitsevat Alman ravintola / juhlasali sekä baari/kahvila. Päärakennus linkittyy uuteen rakennukseen yhdyskäytävällä, joten aamiaiselle pääsee sisäkautta. Paitsi jos asuu Tornihuoneissa, silloin tullaan muutama metri pihan yli :)
Vanha rautatieläisten talo on allekirjoittaneen mielestä vesitornin ohella Alman the juttu. Olen heikkona vanhan ajan tunnelmaan, ja tämä rakennus todella tarjoaa sitä.
Mutta katsokaapa ravintolasalia....
😍 Oh...!!
Näin persoonallisessa ravintolasalissa en muista aiemmin syöneeni. Ravintola toimii rautatieläisten vanhassa jugend-tyylisessä juhlasalissa. Iltaisin ja viikonloppuisin täällä on myös elävää musiikkia.
Aika makeat puitteet nauttia aamiaista..! Ravintolan à la carte tuli myös todettua erittäin laadukkaaksi. Keittiössä käytetään paljon lähituottajien tuotteita ja ruoka on mutkatonta, herkullista ja kauniisti tarjoiltua.
Tästä pääset lukemaan alkuperäisen Seinäjoki-juttuni.
MIELEENJÄÄNEIN HETKI SEINÄJOELLA
Olin nauttinut yksinäisen mutta miellyttävän kolmen ruokalajin illallisen Juurella-ravintolassa ja palasin hyisen kaupungin läpi hotellille. Kello oli jo yli 23. Huoneessa odotti (ajastimella) valmiiksi lämminnyt sauna ja jääkaapissa Pirkan ranskalainen siideri.
Minulla oli jännä olo. Samalla aavistuksen haikea, samalla jotenkin rento. Illallisen aikana olin katsellut tyhjää tuolia vastapäätäni, ja jutellut sille mielessäni. Hotellille palatessa jotain oli ikäänkuin muuttunut sisälläni. Irronnut. Menin saunaan ja lämmittelin lauteilla.
Vaikka oli myöhä, istuin saunan jälkeen työpöydän ääreen ja aloin kirjoittaa. Kirjoitin jotain, joka oli vaikuttava koko loppuvuoteeni. Silloin en vielä sitä tiennyt, mutta en koskaan unohda sitä hetkeä ja tunnelmaa.
Nyt sinullakin on mahdollisuus kokea uniikki Seinäjoki-elämys Alman Tornihotellissa! ❤️
Voit voittaa
Palkinnon voi hyödyntää koska vain vuoden 2021 aikana. Majoitukseen kuuluu aamiainen.
Palkinnon arvo on 376€. (Arpajaisvero maksetaan kilpailun järjestäjän puolesta.) Matkoista Seinäjoelle voittaja huolehtii itse.
Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttilaatikkoon. Sano vaikka jotain mukavaa :) Osallistumisaikaa on 7.12.2020 saakka.
KILPAILUN SÄÄNNÖT
Luukku 3: vuoden paras aamiainen.
Kotimaan matkamuistoja jakavassa kalenterissa muistellaan tänään vuoden ihaninta aamupalaa. Sellainen nautittiin Rovaniemellä syntymäpäivänäni, hotelli Arctic Lightissa.
Aamiais- ja matkaseurana minulla oli sisareni (jolla myös on synttärit lähes samaan aikaan :)). Vegaanina sisareni tarkastelee hotelliaamiaisia aina erityisestä vinkkelistä, ja koska vegaanius on kasvava valinta, tällainen tarkastelu on myös tarpeen.
Hotellikin minun on tarkoitus joskus esitellä paremmin, mutta tämä postaus keskittyy aamiaiseen. ❤️
Lyhyesti hotellivalinnasta sen verran, että tutustuin synttärimatkaani varten huolellisesti Rovaniemen hotellivalikoimaan, ja valitsin persoonallisimmalta ja tunnelmallisimmalta vaikuttavan. Toiveena synttäriyöpymiselle oli myös ripaus luksusta. Perheomisteisuus on myös aina plussaa, ja sitä Arctic Light on.
Arctic Lightin aamiaiskonseptin on kehittänyt Sara La Fountain.
Aamiainen on niin suosittu (ja ilmeisesti tunnettu ympäri Suomea), että sitä käydään syömässä ilman hotelliyöpymistäkin. En ihmettele miksi.
Syitä, miksi aamiainen oli vuoden paras:
🍽 Laaja, houkuttava ja kauniisti esillepantu valikoima ruokia, painopiste terveellisyydessä
🍽 Runsaasti värikkäitä kasviksia, hedelmiä ja marjoja
🍽 Ylipäänsä värikylläisyys ja tyylikäs ja samalla raikas esillepano. Vaikka ruokia on paljon, vaikutelma ei ole raskas ja överi, kuten joillain hotelliaamiaisilla. Väreihin on kiinnitetty paljon huomiota. Terveellisen ruoan ei todellakaan tarvitse näyttää tylsältä.
🍽 Tarjolla myös perushotelliaamiaista huomattavasti hienostuneempia kasvispainotteisia, lämpimiä lisukkeita kuten paahdettua kukkakaalia ja parsakaalia. Bulkkilaarien sijaan ruoat ovat tarjolla pienemmissä vuoissa ja kattiloissa --> kerralla ei valmisteta mieletöntä määrää
🍽 Vegaanisuus on huomioitu erinomaisesti ja tyylikkäästi; mm. erilaisia vegaanisia levitteitä ja tahnoja oli tarjolla useita erilaisia.
☕️ Erittäin hyvän makuinen kahvi 👌 (Hämmentävää kyllä - tämä ei usein toteudu arvokkaissakaan hotelleissa. Kestoihmetyksen aihe minulle.)
Nams.
Odotan jo seuraavaa kertaa näiden patojen äärellä.
Yksi merkittävä tekijä aamiaisen päätymisessä vuoden parhaaksi on myös ympäristö. Hotellin tilat ovat samalla tyylikkäät ja kotoisat; niissä yhdistyy onnistuneella tavalla modernius, taide ja lämmin kodikkuus. Hotellin ravintola, jossa aamiaista nautitaan, on todella tunnelmallinen.
Ja vaikka Rovaniemi on kaukana "umpi-Lapista", kyllä tällaiselle etelän asukille jo Rovaniemen katujen lumiset näkymät henkivät pohjoista eksotiikkaa. Tätä on vaikea selittää, sen vain kokee. Se tietty, omansalainen pohjoinen hämäryys, jota lumi sekä kaupungin valot valaisevat.... Se on jotain ihan erilaista kuin sama hämärä kaupungin valoineen etelämmässä.
Tämä ikkunapaikka aamiaisella. Voin tälläkin hetkellä muistaa, miten ihana tunnelma pöydässä vallitsi.
Millainen oli sun vuoden para aamiaishetki...?
Kun mä olin "fani-iässä", ostin New Kids On The Blockin t-paitoja, julisteita, rintanappeja ja kerran jopa Donnie Wahlberg -nuken (!).
Tänä päivänä muusikon ihailija voi ostaa vaikkapa... artistin nimikko-puhdistustuotteen kasvoille 😊
Kuva: Lauri Tähkän verkkokauppa
Nimeltä mainitsematon kollegani vinkkasi minulle eilen suosikkilaulajaansa liittyvästä uudesta oheistuotteesta... Miten olisi joululahjaksi Lauri Tähkän oma öljypuhdistuskakku..? Whoa!
(Mainittakoon, että innostuneen kollegan viesti tuli illalla kello 22.19 🔥Uni karisi hetkeksi silmistä koska repesin nauramaan tälle odottamattomalle "hyvän yön toivotukselle"...)
En tiedä kumpi projektissa on enemmän trendien harjalla; Laten PR-tiimi osoittamalla ymmärrystä ajan zero waste -henkeä kohtaan, vai tuotteen valmistaja Luonkos tajuamalla, että artistiyhteistyöt ovat "kuuma" tapa markkinoida tuotteitaan.
Joka tapauksessa, kyllä tämä ainakin todennäköisesti kirvoittaa hymyjä. Jos mun pitäisi poistaa meikit joka ilta Lauri Tähkän nimikkoputsarilla, kyllä siinä väkisin alkaisi naurattaa huononkin päivän päätteeksi. Ja kai se on hyvä juttu :)
Viimeistään kakun nimi kruunaa kaiken:
"Ei kukaan tuu sulta tuntumaan."
Alrighty then. Siitä vain sitten tunnustelemaan Laurin suklaista öljykakkua kasvoillaan -- EIH, tämä kuulosti jo väärältä.
Kuva: Lauri Tähkän verkkokauppa
Tuotteen kuvaus Tähkän verkkokaupasta:
"BELOVED -öljypuhdistuskakku on ihoherkku joka puhdistaa, tasapainottaa ja kosteuttaa ihosi sekä poistaa meikin. Kaikille ihotyypeille suunniteltu vegaaninen ihokakku on valmistettu puhtaista laadukkaista luonnon raaka-aineista.
Tuoksuna tässä suklaisessa raakakakussa käytetään aitoja eteerisiä öljyjä joiden aromaterapeuttinen vaikutus on rentouttava. Öljypuhdistuskakkua pyöritellään kuivien ja puhtaiden käsien välissä niin että öljy lähtee sulamaan. Öljy hierotaan sitten kuiville kasvoille, meikin päälle. Hoito viimeistellään lämpimään veteen kastetulla sienellä tai liinalla jolla öljy pyyhitään kasvoilta pois. Kasvoja ei tarvitse huuhdella enää. Lopputuloksena on puhtaat kasvot ja silkkisen pehmeä iho."
Kakulla on hintaa 31,90€.
Esittelin Ilona Luonkosin öljypuhdistuskakkuja Karkkipäivässä täällä. Brändin nimi on sen jälkeen lyhentynyt pelkäksi Luonkosiksi.
Luukku 2: Stora Halsö
Tämän päivän kotimaan matkamuisto tulee Inkoon saaristosta. Pääsin tänä kesänä kokemaan purjehdusta ensimmäistä kertaa, ja kesän lomapäivistä suurin osa kului merellä ja Espoon, Inkoon sekä Tammisaaren saaristossa.
Satumaisin paikka, jossa purjehduksilla vierailin, on Stora Halsön pieni saari (nimestään huolimatta pieni ;)) Inkoon saaristossa. Tänne pääsee vain omalla veneellä, ja löysimme paikan ihan sattuman kautta, toisen venekunnan lähes puoliksi salaisuutena jakaman vinkin kautta. Jostain syystä tämä ei-maksullinen pieni vierassatama on säilynyt aika tuntemattomana. ....ja miten satumainen paikka se onkaan..!
Saaressa on katettu grillikatos, moitteettomassa kunnossa pidetty sauna sekä yksi käymälä. Stora Halsö'ta ylläpitää UUVI, Uudenmaan Virkistysalueyhdistus.
Mitä mielettömiä vapaa-ajanpaikkoja meille suomalaisille onkaan tarjolla täysin veloituksetta..! Kyllä meillä on upea maa ja olemme monella tapaa huikean etuoikeutettuja.
Tietenkään Stora Halsö'n kaltaisiin vapaa-ajanpaikkoihin ei pääse kuka vain, koska saarelle ei ole julkista liikennettä, mutta veneettömille on tarjolla paljon muunlaisia ilmaisia virkistysalueita retkeilypalveluineen.
Vierailimme Stora Halsö'lla monta kertaa kesän aikana, ja siitä tuli kuin omansalainen "home away from home". Saarelle oli aina ihana palata, ja tunnelataus oli aivan erityinen.
Saaren grillikatos toimi erään kerran "työhuoneenanikin", kun kerran vietimme saarella kaatosateisen päivän. Istuin koko päivän katoksessa tulen lämmössä kirjoittelemassa läppärilläni, sateen ropistessa ympärillä. Kesän tunnelmallisimpia päiviä.
Yksi kesäkuun alun viikonloppu Stora Halsö'ssä jäi aivan erityisesti mieleen. Saimme koko saaren ihan omaksemme, eikä sinne tullut ketään muuta venekuntaa kahteen päivään. Nuo päivät olivat myös aivan poikkeuksellisen kauniit auringonpaisteessaan, lämmössään ja meren tyyneydessään.
Hetket saunan rantakallioilla, auringossa välkehtivää veden pintaa katsellen. Iholla löylyn ja kesän lämpö. Ne lämmittävät yhäkin.
Hyvää joulukuuta..! On vuosittaisen blogijoulukalenterin aika. :)
Ehtiköhän joku lukijoista jo odottaa luukun avautumista..?
Olin vielä kuukausi sitten melkein päätynyt siihen, että jätän joulukalenterin tänä vuonna väliin.
Miksi? Koska tunsin, että en enää keksi yhtä hyvää mieltä tuovia kalentereita, kuin edellisinä vuosina. Ja materialististen tavarapalkintokalenterien aika kohdallani on jo ohi, ne eivät enää ole sellaisia, joita jouluisin haluan järjestää. (Kosmetiikka-arvontoja on Karkkipäivässä jo niin paljon ympäri vuotta :))
Viime vuoden avustajakoirille omistettu kalenteri oli sellainen, että tuntui, että en enää edes halua "ylittää" sitä. Se oli suosikkikalenterini. ❤️
Mutta sitten ajattelin: miksi pitäisi joka vuosi ylittää edelliset..? Pitääkö joulukalentereissakin suorittaa, olla aina hitusen parempi kuin edellinen suoritus..? Ei, ei todellakaan tarvitse...! Mitä *ittoa! Mä tykkään tehdä joulukalentereita, koska ne tuovat hyvää mieltä. Ja kyllä mä haluan tehdä tänäkin vuonna sellaisen. Se on perinne. ❤️
Niin syntyi Karkkipäivän joulukalenteri 2020, jonka teema on koronavuoden hengessä omistettu kotimaan ihanille kohteille. Jokaisessa luukussa jaan muiston kotimaan kohteesta, jossa olen vuoden aikana vieraillut. Ja onpa muutamassa luukussa myös Karkkipäivän tyyliin erikoisyllätyksiä.... Saattaa olla, ettei arvonnoiltakaan täysin säästytä tämän vuoden kalenterissa 😊
Tervetuloa mukaan avaamaan luukkuja ja laskemaan päiviä jouluun :)
Luukun 1 muisto on Kemin matkalta.
Vierailin Kemissä tänä vuonna ensimmäistä kertaa koskaan. En tiennyt kaupungista muuta, kuin kaikkien tunteman Lumilinnan. Hyvä jos osasin sijoittaa Kemin kartalla oikeaan kohtaan..!
On oikeastaan ihan parasta, kun matkustaa kohteeseen, jota kohtaan ei ole mitään ennakko-odotuksia tai -asenteita. Ilman odotuksia kohteella on parhaat edellytykset avautua juuri omana itsenään, ja kokemus piirtyy matkailijaan kuin tyhjään tauluun. Matka on kuin sokkotreffit. Millainen kemia minulla ja tällä kohteella on..? Se selviää vasta perillä.
Päivä, jona saavuin Kemiin, oli hyvin sumuinen. Kaupungin yllä makasi paksu harsovaippa, joka loi kaupungin kaduille salaperäisen Tim Burton -maisen tunnelman.
Kaikkialla oli hiljaista, ja paksut luminietokset vaimensivat vähäisetkin äänet. Kaduilla vastaan tuli vain muutamia ihmisiä. Kävelin kaupungin keskustan ympäri rantoja seuraten, ja hengitin utuisen tummaa tunnelmaa. Todellisuus oli kuvaa hämärämpi.
Illan laskeutuessa Kemi kylpi aivan erityisen kiehtovassa valossa.
Kemi-postaukseeni kirjoitin: "Ulkona valaistus oli muuttunut täysin, ja horisontissa hehkui jotain, jonka täytyi kaiketi olla auringonlasku. Aurinkoahan ei ollut koko päivänä näkynyt, mutta nyt se muistutti olemassaolostaan värjäämällä horisontin kultaoranssiseksi.
Näky vain korosti päivän mystistä tunnelmaa; sumupilvien alareuna roikkui oranssin taivaanrannan päällä kuin uhkaava verho jostain Sormusten Herran maailmasta. Jäin katsomaan valoilmiötä pitkäksi aikaa."
Helmikuinen viikonloppuni pienessä, tuntemattomassa Kemissä Suomen Meri-Lapissa muodostui yhdeksi vuoden mieleenpainuneimmista matkaelämyksistäni.
Kun mietin tämän eriskummallisen vuoden aikana tapahtuneita asioita, mieleni palaa usein Kemin sumuisille kaduille. Hetkeen, kun avasin kohmettuneilla käsilläni ravintola Meripaviljongin oven vain putkahtaakseni kuin toiseen maailmaan, lämpimän tunnelmalliseen vanhan ajan ravintolaan.
Tai tuokioon, kun istuin yksin historiallisen hotelli Merihovin Bar Ankkurissa nauttimassa lasillista siideriä ja kirjoittamassa postikorttia. Baari oli kiinni, ja hotellin vastaanottovirkailija päästi minut kuitenkin ystävällisesti sisään lämmittelemään aikoinaan maankuulun taiteilijakapakan tunnelmalliseen saliin. Ostin respasta kuivan siiderin.
Pieniä, ohimeneviä hetkiä. Jotka kuitenkin ovat lopulta suuria ja ajattomia ja elävät mielessä pitkään.
Sellainen oli minun Kemini.
Alkuperäisen Jutun Kemin vierailustani voi lukea täältä.
Virolainen Nurme tunnetaan saippuoistaan ja palashampoistaan. Minäkin rakastan kuvata niitä, mutta en henkilökohtaisesti käytä niitä - muuta kuin sheivaussaippuaa. Nestemäinen saippua on minulle enemmän mieleen, ja saippuapohjainen palashampookin tuli todettua epäsopivaksi omalle hiustyypilleni.
Itse intoilen Nurmesta puhuttaessa aina merkin ihanista vartalokuorinnoista sekä nykyään, sarjan laajennuttua, myös miellyttävistä vartalovoiteista. Mun pitäisi lisätä Nurmen pumppupullossa myytävät body lotionit tähän postaukseen, jossa listasin mielestäni parhaat vartalovoiteet. :)
Kuvaan paljon Nurmea työni puolesta, ja vein Nurmet viikonloppuna kanssani saunaan..! ☺️ Tänään esittelen teille kaikkea muuta paitsi saippuoita; best of Nurmen vartalonhoitotuotteet ❤️
Disclaimer: olen töissä Nurmen maahantuojalla ja olen saanut tuotteet töistä.
KUORINNAT
Jos lukee Karkkipäivää vähänkään säännöllisemmin, tietää, että mä rakastan kuorintoja. Kahvinpurukuorinnan jälkeen tykkään eniten suola- ja sokerikuorinnoista. Itse asiassa ne ovat niin hoidollisesti kuin käyttöystävällisyyden kannalta parempia kuin kahvikuorinta, sillä suola ja sokeri hoitavat itsessäänkin ihoa, ja lisäksi ne sulavat veteen, eli eivät päädy viemäriputkiin.
Kahvinpurunkaan ei pitäisi tukkia putkistoja niinä pieninä määrinä, jota sitä kuorinnan yhteydessä päätyy viemäriin, mutta tiedän, että osa on siitä huolissaan. Suola- ja sokerikuorinnat ovat täysin veteen liukeneva vaihtoehto - liukenevuuden kannalta siis parempia kuin mitkään muut kuorinnat ;))
Nurmella on kolme sokerikuorintaa ja yksi suolakuorinta. Minulla on niistä Grapefruit Sugar Scrub ja Sea Mineral Salt Scrub.
SOKERIKUORINNAN EDUT IHOLLE
💙 Sokeri kosteuttaa ihoa
💙 Sokeri on kidekoostumukseltaan hellävarainen (hellävaraisempi kuin suola)
💙 Sokerikuorinnan sisältämät öljyt hoitavat ihoa samalla kun sokerikiteet kuorivat
SUOLAKUORINNAN EDUT IHOLLE
💜 Suola sitoo ihoon kosteutta (vaikka se ajatellaan usein kuivattavana!)
💜 Suola syväpuhdistaa ihoa ja on antibakteerinen
💜 Suolan sisältämät mineraalit kuten magnesium hoitavat ihoa
💜 Suolakiteet kuorivat ihoa todella tehokkaasti
💜 Kuten sokerikuorinnassa, suolakuorinnan öljyt hoitavat ja ravitsevat ihoa
Greippi-sokerikuorinta on yksi parhaiten hoitavia vartalonhoitotuotteita jonka tunnen - siis ylipäänsä, ei pelkästään kuorintana.
Se on todella hyvä tuote jo öljyjensä puolesta; sen sisältämät manteli-, kookos- ja jojobaöljy hoitavat herkkääkin ihoa monipuolisella rasvahappo- ja vitamiiniprofiilillaan. Lisäksi tuotteen nimikkoöljyllä, greipin eteerisellä öljyllä, on ihoa uudistava vaikutus ja sitä käytetään mm. anti-age-öljynä. Kuin nämä eivät jo riittäisi, purkkiin on sekoitettu vielä kaupan päällisenä ihoa rauhoittavaa ja puhdistavaa vaaleanpunaista savea. Ihan helmi tuote!
Sea Mineral -suolakuorinta tuoksuu piparmintulta ja spearmintulta ja sisältää oliiviöljyä sekä jojobaöljyä. Suolakuorintaa suosittelen heille, jotka tykkäävät rouheasta ja tehokkaasta kuorinnasta (suolakiteet ovat särmikkäämpiä kuin sokeri eivätkä liukene veteen yhtä nopeasti) sekä esimerkiksi epäpuhtaalle vartalon iholle.
RICH CREAM -voiteet ovat koostumuksensa puolesta suosikkivoiteeni Nurmelta - vaikka vartalon peruskosteutukseen käytän mieluummin Body Lotion -koostumusta, kerron alempana miksi.
Rich Cream -voide sopii niin käsille kuin vartalon kuiville kohdille. Minä tykkään käyttää näitä eniten käsivoiteina. Koostumus on todella ihana; paksu, mutta ei butter-maisen rasvainen.
Tuoksuja ja koostumuksia on neljä, ja olen esitellyt ne tarkemmin täällä. Omat suosikkini ovat miedon kookoksinen Monoi Tiare sekä hävyttömän herkullisen tuoksuinen Tyrni-Appelsiini.
BODY LOTIONIT
Nurmella oli pitkään vain kaksi vartalovoidetta; kuvassa näkyvä maitomainen Sitruunaruoho Body Lotion sekä paksu, täyteläinen Shea Almond -voide, kunnes valikoimaan viime vuonna lanseerattiin kokonaista kahdeksan uutta vartalovoidetta (Rich Creamit + Lotionit). Tällöin Shea Almond jäi pois, mutta vanha Sitruunaruoho jäi irrallaan uuden body lotion -sarjan rinnalle, koska sillä on vankka fanikunta. :)
Lemongrass eli Sitruunaruoho -vartalovoide on siitä jännä tapaus, että se on todella ohut, melkeinpä nestemäinen, mutta erittäin ravitseva ja sopii kuivallekin ihotyypille. Sanoisin, että se on jopa ravitsevampi kuin Rich Creamit. Koostumus on monipuolisempi kuin uusissa body lotioneissa; Sitruunaruohossa on auringonkukansiemenöljyä, kookosöljyä, sheavoita, kaakaovoita, ruusunmarjaöljyä, manteliöljyä sekä aloe veraa. Siksi se on myös vähän arvokkaampi kuin uudemmat.
Uusissa body lotioneissa on hyvin simppeli koostumus; öljy- ja rasvapohja koostuu vain auringonkukansiemenöljystä ja sheavoista, ja niiden lisäksi kussakin body lotionissa on oma nimikkoöljynsä. Kuvan Tyrni-Appelsiini-voiteessa (mun suosikki) se on tyrniöljy.
Mä tykkään Sitruunaruohostakin, mutta uudet ruskeisiin pulloihin pakatut voiteet imeytyvät vielä nopeammin, ja lisäksi tykkään ehdottomasti eniten ruskeiden pullojen pumppusysteemistä. :)
Nämä ovat sellaisia nopeasti levitettäviä ja imeytyviä, kosmeettisesti erittäin miellyttäviä voiteita, joiden jälkeen voi heti pukeutua. Minulla on erikseen perusvartalonkosteuttajat joiden täytyy toimia ja imeytyä nopeasti 😀, ja sitten ne hemmottelevammat ja syvemmin hoitavat ja ravitsevat voiteet ja öljyt, joita levitellään hitaammin ja jotka myös imeytyvät hitaammin.
ÖLJYT
Nurmella on valikoimassaan myös ihonhoitoöljyjä. Niitä voi käyttää yksinään, sekoittaa voiteisiin tai käyttää aromaterapeuttisessa ihonhoidossa eteeristen öljyjen carrier-öljyinä.
Tykkään käyttää porkkanaöljyä vartalon kosteutukseen (silloin kun ei tarvitse pukea heti päälle ;)), ja manteliöljyä ayurvedisessa hieronnassa.
Kerroin aiemmin, että tykästyin ayurveda-elämäntapaan kuuluvaan vartalon öljyhierontaan, mutta on ollut vaikea tehdä siitä säännöllistä rutiinia. Hieronta alkoi sujua vähän helpommin, kun vaihdoin pitta-kehotyypille suositellun kookosöljyn vatalle suositeltuun manteliöljyyn. (Olen ayurveda-kehotyypiltäni vata-pitta, eli myös vatalle suositellut jutut toimivat.) Miksi helpommaksi? Koska manteliöljyä ei tarvitse sulattaa juoksevaksi ennen hierontaa :)
Manteliöljy rauhoittaa "liitelevää" vataa, ja tunnetaanhan manteliöljy yleisestikin ayurvedan ulkopuolella ihoa rauhoittavana öljynä. Siksi sitä suositellaan myös herkälle iholle.
Manteliöljy on myös yksi parhaita meikinpoistoöljyjä, vinkkinä :)
Nurmella on lisäksi valikoimassa avokado-, jojoba- ja risiiniöljy sekä luomulaatuinen manteliöljy (Baby Oil).
Öljyistä kun puhutaan, niihin voi laskea vielä Nurmen Hand Treatment -tuotteet. Ne ovat öljypohjaisia, mutta kiinteitä.
Oranssiin purkkiin pakattu Deeply Moisturising Hand Treatment sisältää kookosöljyä ja gardenia-uutetta, keltaiseen purkkiin pakattu Intensive Care Hand Treatment sisältää (kovetettua) auringonkukansiemenöljyä ja vaniljaöljyä.
Mielestäni kummatkin ovat yhtä ravitsevia, ja jos minulta kysyttäisiin, nimeäisin ne muulla tavoin kuin 'Hand Treatment'. Tuotteet sopivat koko vartalon kuivien kohtien hoitoon, ja esimerkiksi Treatment Balm olisi parempi ilmaisu. :) (Pitäisiköhän laittaa Nurmen Maritille viestiä..!)
Itse en ole balmien käyttäjä, mutta käytän Deeply Moisturising Treatmenttia hiustenhoidossa. Kookosöljy sulaa saunassa juoksevaksi, ja levitän sen hiuksiin öljyhoidoksi. Kookosöljyhän on ihan paras hiustenhoitoöljy. 👍 Bonuksena tässä tuotteessa ihana monoin tuoksu.
Viimeisenä esittelyyn pääsee Nurmen käsivoide.
Tuoksuja on kolme; Tyrni-Appelsiini, Monoi Tiare sekä kuvan Hamppu-Muskatellisalvia. Voidepohja on sama kuin vartalovoiteissa, ja kussakin käsivoiteessa on omat nimikkoöljynsä. Minun suosikkini on Hamppu, koska hamppuöljy hoitaa nimikkoöljyistä parhaiten kuivaa ihoa. Toisaalta, Nurmen kaikki käsivoiteet ovat aika kevyitä, ja käytänkin Hamppu-Muskatellisalviaa päiväkäytössä. (Öisin laitan tuhdin voiteen kuten Rich Creamin tyyppisen.)
Lopuksi vielä hetken voimassa oleva alevinkki (heh..!).
Rehellisesti, alkaa jo väsyttää mainita alennuksista joka postauksessa, koska oikeasti huvittaa ja vähän ihmetyttääkin, että alekampanjoita on nykyään melkein joka viikko. Nyt on Black Fridayn puitteissa ollut monessa verkkokaupassa torstaista saakka muhkeita alennuksia, mutta itse en halunnut lähteä Black Friday'ta tänä vuonna blogissa paukuttamaan. Kuitenkin, kun nyt Nurme sattuu olemaan Natural Goods Companylla niin hyvässä alessa kuin -40%, heitän vinkin tähän.
Onko tämä bloggaajan itsekeskeisyyden huippu vai leppoisan mökkisunnuntain viihdyttävä päähänpisto, valitkaa te :) Ajattelin kuitenkin ronskisti haastatella itseäni, onhan edellisestä blogihaastattelusta jo kulunut yksitoista ja puoli vuotta..!
Taidanpa muuten esittää itselleni myös nuo samat kysymykset, joihin vastasin toukokuussa 2009. :)
2009 - 2020
Sanni: Moi Sanni. Mitä sulle tänään kuuluu?
Sanni: Ihan kivaa, kiitos kysymästä. Aika harmaa päivä tänään täällä etelä-Savossa, mutta sisällä palaa kynttilät ja Spotify'ssa soi jouluinen kitaramusiikki, niin mikäs tässä on ollessa. Iltapäivällä ohjelmassa vyöhyketerapiaa, johon menen nyt toista kertaa elämässä.
Sanni: Okei. Käytkö sä useinkin hoidattamassa itseäsi?
Sanni: Pitäisi käydä säännöllisemmin. Koneen ääressä kun istuu paljon, niin niska-hartia-seutu on kroonisesti jäykkä. Voice massageakin olen hiljattain kokeillut ja se tuntui tosi tehokkaalta.
Sanni: Mites, sähän teet kahta työtä jotka kummatkin liittyy kauneusalaan. Ja olet tehnyt näitä hommia jo yli kymmenen vuotta. Eikö sua koskaan ala väsyttää kaikki purkit, puuterit ja pipetit?
Sanni: Joo, on ne välillä alkaneet väsyttää. Etenkin siihen aikaan, kun olin kosmetiikkamyyjän töissä. Siellä niiden purkkien kanssa sai pyöriä niin paljon, että kotona ei enää jaksanut samalla lailla innostua. Nykyisessä työssä purkit ei sentään hallitse jokaista tehtävää, ja elämässä on paljon muutakin sisältöä kuin kosmetiikka. Suhde kosmetiikkaan säilyy aidosti virkeänä :)
Sanni: Mitä muuta sä teet kuin kokeilet erilaisia voiteita ja meikkejä ja kirjoitat niistä?
Sanni: Kyllä mä teen aika paljon muutakin. (nauraa) Rakastan ruoanlaittoa ja saatan käyttää tavallisen arkiruoan valmistukseen päivässä tunteja, se rentouttaa. Tykkään myös valokuvata ja ulkoilla paljon, ja vietän aikaa mun "ottolasten" eli sisareni koirien kanssa. Koirulit asuu nykyään osan ajasta mun luona. Koirien päivärytmi ja tarpeet on auttaneet tehokkaasti irrottautumaan omilta tietyiltä mukavuusalueilta, ja se on tehnyt hyvää.
Kyllä mun elämässä on jopa välillä päiviä, jolloin en avaa yhtäkään kosmetiikka- - hmmm, no, tää ei itse asiassa ole totta. Kyllä mä joka päivä avaan ainakin kaksi kosmetiikkapurkkia; vähintään puhdistusaineen ja silmänympärysvoiteen. Nämä on ne kaksi ihan minimi-ihonhoitorutiinin tuotetta joita käytän joka ikinen päivä vuoden ympäri.
Sanni: Oletko miettinyt, voisitko oikeasti elää ilman kosmetiikkaa?
Sanni: Miksi pitäisi? Kosmetiikka on mulle osa itsestä huolta pitämistä. Joku toinen voi pitää itsestään huolta ilman ihonhoitotuotteitakin, sitä en yhtään epäile, mutta yksi mun tavoista on hoitaa ihoa ja hiuksia. Se rentouttaa ja rauhoittaa. Ihonhoidon ja meikkauksen rutiininomaisuus on maadoittavaa ja hetkeen ankkuroivaa, kun elämäni on monella muulla lailla tilanteiltaan hyvin vaihtelevaa ja liikkuvaista.
Sanni: Okei, ymmärrän. Puhutaan jostain muusta; mistä haaveilet tällä hetkellä eniten?
Sanni: Ihan vain siitä, että elämä olisi rauhallista ja turvallista ja läheiset voisivat hyvin. Mun hyvä elämä rakentuu sille. Ettei olisi kiireen ja huolen tuntua.
Sanni: Onko sulla mitään materialistisia haaveita?
Sanni: En mä tiedä... ei kai... jos matkailua ei lasketa? Onko se materialistista...? Mun haave olisi päästä jonain päivänä Grönlantiin. Näin joitain vuosia sitten mielenkiintoisen dokumentin Grönlannista ja samoihin aikoihin olin muutenkin löytämässä lumisten matkakohteiden viehätystä. Siitä saakka olen haaveillut Grönlannista.
Ennen ajattelin, että eihän sitä nyt mihinkään kylmään halua lomallaan matkustaa... Nyt ajattelen ihan toisin, ja lumiset kohteet edustaa todella puoleensavetävää eksotiikkaa. Suomen Lappi on ihana lähiesimerkki.
Sanni: Joo, samaa mieltä, Lappi on kyllä upea. Niin lähellä ja tavallaan myös kaukana.
Mikä muuten oli sun lempiammatti lapsena? Oletko aina halunnut kauneusalalle?
Sanni: En, mun ensimmäinen toiveammatti oli floristi..! :D Meillä oli yksi lastenhoitaja joka oli ammatiltaan floristi, ja minusta se kuulosti niin ihanalta; saada sommitella kukista kauniita kimppuja..!
Kaikkein pisimpään olen kuitenkin halunnut töihin matkailualalle, se haave tuli kuvioihin joskus varhaismurrosikäisenä. Ja siihen ammattiin sitten ensimmäisenä opiskelinkin.
Sanni: Mitä jos vastaisit seuraavaksi niihin yhdentoista vuoden takaisiin kysymyksiin..? Niitä kun silmäilin, niin ovat aika ulkonäköpainotteisia. Huomaa, miten eri asiat on olleet blogeissa pinnalla tuohon aikaan.
Sanni: Totta. Aika yksipuolisen aihepiirin kysymyksiä. Mutta vastataan toki :)
VUODEN 2009 HAASTATTELUKYSYMYKSET
Haasteen tähän oli muuten vuonna 2009 heittänyt yhä aktiivinen blogikollegani Charming Nails. ❤️
1. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
Nojoo, mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän ulkonäöllä tuntuu olevan merkitystä. Tykkään mun ulkonäössä siitä, että mun olemus on aika tyttömäinen. Siihen ei rypyt ja veltostuneet silmäluomet vaikuta :D Mä olen niin "höseli", että se tekee musta ikäistäni nuorekkaamman näköisen.
2. Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
No jos olen rehellinen, niin kyllä mulle edelleen ne vähän naisellisemmat rinnat kelpaisi :D Tai takamus. Ei tarvitse olla isoja muotoja, mutta sellaista pehmeää naisellisuutta. Mutta en mä lähtisi sellaista koskaan millään toimenpiteillä tavoittelemaan.
3. Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?
Ihoa ja pohkeita :D Mulla on luonnostaan lihaksikkaat pohkeet ja ne on keränneet "Treenaat varmaan sikana" -kommenteja kauan ennenkuin olin koskaan astunut sisään kuntosalin ovesta.
4. Meikkaatko päivittäin?
En enää, mutta useimpina päivinä.
5. Perusmeikkisi?
Mineraalipohja, kulmageeli, kulmakynä, silmämeikinpohjustus, persikkainen luomiväri, ruskea eyeliner, ripsari, peiteaine, persikkainen poskipuna.
6. Hiustesi väri & pituus?
(Huom - tämä on ollut sitä aikaa, kun moni bloggaajista ei näyttänyt kuvissa koko kasvojaan..! Siksi tällainen kysymys...)
Vaalean koralliset ja lapaluu-pituus.
7. Kuinka usein…
…värjäät hiuksiasi?
Suoravärillä kerran viikossa tai kahdessa. Vaalennan tyven 3 kuukauden välein.
…peset hiuksesi?
Kerran viikossa.
…käytät kasvonaamiota?
Puhdistavaa naamiota parin viikon välein, kosteuttavaa satunnaisesti - yritän opetella sen käyttöä..!
…kuorit ihoasi?
Kerran viikossa.
…käyt kosmetologilla tai solariumissa?
Parin kuukauden välein. Kynsihuollossa kerran kuussa. Solariumissa never.
…poistat ihokarvojasi?
Kerran viikossa.
8. Miten pidät hiuksiasi?
Auki ja kiinni 50/50. Kiinni ollessa tylsästi joko hainhammasklipsillä tai hiuslenksulla.
9. Miten tukkasi on nyt?
Hahaa..! 😄 Voin antaa tänään täsmälleen saman vastauksen kuin 11,5 vuotta sitten: ponnarilla. Olen mökillä ja se tuntuu helpommalta.
10. Rasvaatko ihoasi?
Kyllä, joka päivä.
Legginsit + musta trikoohame = mun "univormu"
11. Tyypillisimmät vaatteesi?
Legginsit, trikoohame, trikoopaita, tai jokin löysä college-paita tai ohut neuletakki. Nykyään pitkähihaiset ovat vaihtuneet lyhythihaisiin koska mulla on lähes koko ajan kuuma.
12. Mitä sinulla nyt on ylläsi?
Pingviinikuvioiset pyjamahousut, teal-sävyinen trikootoppi, löysä college-paita, nilkkasukat, villasukat ja huovutetut töppöset - jotka olen muuten saanut sisareltani joululahjaksi. Mökillä on viileämpää kuin kotona, kotona mulla ei olisi villasukkia ja kahta paitaa.
13. Kuinka monet farkut omistat?
Olisiko niitä jäljellä alle viisi paria... Olen vaihtanut farkuista hameisiin lähes totaalisesti. Farkut kiristää ja tuntuu epämukavilta.
14. Millaisia kenkiä käytit viimeksi?
Crocseja kun kävin pihalla puuliiterissä.
15. Millaista takkia pidit viimeksi?
Henkkamaukan ohutta sporttista kevyttoppatakkia.
16. Millaisia kenkiä käytät kesällä/talvella?
Kesällä rakastan Prismassa myytäviä House-merkkisiä halpisballerinoja. Jos tiedän käveleväni paljon, silloin ehdottomasti Eccon laadukkaat sandaalit. Talvella käytän eniten UGGin tyyppisiä pehmeitä saappaita.
17. Lempikorusi?
Käytän koruja harvoin, mutta tykkään tosi paljon Kalevala Korun poni- ja pöllö-koruista jotka olen saanut lahjaksi. <3 Silloin kun laitan korun, laitan lähes aina jomman kumman noista.
18. Käytätkö kynsilakkaa?
Jep. Nykyään tosin paljon harvemmin kuin ennen.
19. Lempihajuvetesi?
Diorin Hypnotic Poison.
20. Shampoo- ja hoitoainemerkkisi?
Bruns on noussut tänä vuonna ykköseksi.
21. Tarkkailetko painoasi?
En (enää). En ole käynyt vaa'alla moneen kuukauteen, enkä enää edes omista vaakaa.
22. Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu?
Taisi liittyä ihoon.
23. Menisitkö kauneusleikkaukseen?
En.
24. Minkälainen on meikkipussisi?
Mulla ei ennen ollut vakkarimeikkipussia ollenkaan, sillä käytin lähes joka päivä eri meikkejä joten meikkipussille oli tarvetta vain matkaolosuhteissa. Viime vuosina mun meikkirutiini on muuttunut tosi paljon, ja uupumuksesta toipuessa huomasin, että niinkin vähäpätöisellä asialla kuin pienellä meikkivalikoimalla oli merkitystä. Valinnat luovat stressiä, ja niin hullulta kuin saattaa kuulostaa, kaikenlaisten valintojen karsiminen - jopa meikkien! - vähentää stressiä.
Ensin vain reissussa mukana ollut töistä saatu Laveran meikkipussi jäi mulle pysyvään käyttöön, ja käytän nykyään vain sen verran meikkejä joita sen sisään mahtuu. Vaihtaessani hiusvärin violetista pinkkiin ja sitten koralliin, vaihdoin vain meikkipussin luomivärien, rajauskynien ja poskipunien sävyn :)
25. Minkä värinen on hiusharjasi?
En käytä enää harjaa siirryttyäni Curly Girl -metodiin. Käytän violettia harvapiikkistä permiskampaa.
26. Käytätkö ryppyvoiteita?
Kyllä. (Vuonna 2009 vastaus oli: "en". :))
27. Montako käsilaukkua omistat?
Alle 10. Joita käytän enää vain illanvietoissa tai juhlatilaisuuksissa, sillä huomasin, että jopa arkinen käsi/olkalaukku on mulle ihan tarpeeton. Kannan aina mukana niin paljon tavaraa, että reppu tai isompi kangaskassi toimii paremmin kuin käsilaukku.
28. Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?
Ei.
Tää on muuten yksi mun lempikuva itsestäni :) Se on otettu 10 vuotta sitten.
Tähän päättyy haastattelu.
Oikein mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille..! :)
