Kosmetiikasta kasvomaskeihin...
Edit. Vaikka et osallistuisi arvontaan, suosittelen lukemaan tämän postauksen kommentteja. ❤️ Niistä saa valtavasti hyvää mieltä, vaikka aihe on surullinenkin. Vuosi on ollut vaikea. En arvannut, että kilpailukysymykseni poikisi näin koskettavia tiivistelmiä ihmisten koronavuodesta. Kiitos kun jaatte teidän vuotenne.
Kommenteissa nousee lämpimällä tavalla esiin ihmisyyden ydin; läheiset, perhe ja ystävät tekevät meidät. On myös ollut ihana lukea, miten luonto, lähellä tapahtuvat elämykset ja pienet asiat ovat kasvattaneet merkitystään hyvinvoinnin avaimina. Lopulta tarvitsemme hyvin vähän mielekkääseen elämään.
Kiitos näistä kertomuksista, ja yhdessä jatketaan edelleen koettelemuksen läpi.
Maskit kuvattuna Kuopion urbaanissa sydämessä <3
Kreikkalainen ystäväperheeni valmistaa laadukkaita kangasmaskeja, joista olen kertonutkin blogissa aiemmin.
Sain heiltä syksyllä sen verran ison satsin maskeja, että päätin arpoa osan teille :) Näitä maskeja en ole avannut pakkauksistaan.
Maskien tarina:
Ystäväperheeni omistaa hotellin pienellä Amorgoksen saarella Kreikassa. Koronan hiljentäessä saaren turismin ja monen saarelaisen menettäessä työnsä, perheen miehet keksivät perustaa hotelliin kangasnaamio"tehtaan". He tilasivat laadukkasta kangasmateriaalia ja ompelukoneet, ja työllistivät maskien valmistukseen erityisesti saaren nuoria sekä naisia.
Maskit ovat pestäviä ja uudelleenkäytettäviä, ja niissä on nenän kohdalla ohut rautalanka jolla maskin saa myötäilemään kasvoja. Maskeissa on kolme kerrosta, uloin on puuvillaa ja kaksi sisempää musliinia. Maskeista on myös eri kokoja.
Maskeja toimitetaan kaikkialle maailmaan ja sellaisen voi tilata täältä. Toimitus Suomeen kestää noin 2-3 viikkoa.
Olen käyttänyt omia maskejani syyskuun alusta saakka ja ne ovat todella hyvälaatuisia ja miellyttäviä käyttää, itse asiassa huomattavasti miellyttävämpiä kuin paperiset kertakäyttömaskit. Maski istuu todella hyvin ja sen läpi on helppo hengittää. Olen käyttänyt eniten M-kokoa, mutta myös L-koko toimii kasvoillani hyvin eikä ole liian suuri.
Olen puhdistanut omat maskini keittämällä niitä kiehuvassa vedessä pari minuuttia, jättäen maskin kuminauhat veden ulkopuolelle sillä kuminauha ei kestä keittämistä. Pujotan kuminauhat veitsen varteen ja asetan veitsen kattilan päälle; maski on vedessä ja kuminauhat jäävät vedenpinnan yläpuolelle :)
Osallistu kilpailuun, jossa voit voittaa nämä viisi laadukasta, käsin ommeltua kasvonaamiota. Naamioiden arvo on noin 50€. Naamiot arvotaan yhdelle voittajalle.
BONUSPALKINTO! 😍 Sain viikonloppuna yhteydenoton Kreikasta: ystäväperheeni oli somessa nähnyt järjestämäni kilpailun, ja tarjosi arvontapalkinnoksi vielä tällaisen söpön setin, johon kuuluu kasvomaski, pussukka maskille, kännykkäpussi ja hiusdonitsi..! 🤗
Eli nyt kilpailussa on kaksi palkintoa ja arvon kaksi voittajaa :)
Osallistut arvontaan kertomalla kommenttilaatikossa, mitä koronavuodesta on tähän saakka jäänyt parhaiten mieleen. Mikä on muuttunut elämässäsi eniten? Onko mikään muuttunut? Onko koronavuodessa ollut myös jotain hyvää?
Edit. Voittajat on arvottu. Palkinnon 1 eli viisi kasvomaskia voitti Venla. Palkinnon 2 eli kasvomaski/pussukka/hiusdonitsi-setin voitti JaanaKoo. Onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
*
KILPAILUN SÄÄNNÖT
172 comments on “Voita käsintehtyjä kasvomaskeja Kreikasta”
Peruuntunut Harry Potter-studioreissu toki jäänyt harmittamaan, mutta uuden tekniikan opettelu ja onnistumisen ilo työtovereitten kesken on mahtista. Ulkoilun ja liikunnan lisääntyminen arjessa on myös todella tervetullut asia.
Tämä vuosi on ollut monella tapaa hyvä, eniten olen nauttinut etätyön mahdollistamasta pitkään nukkumisesta, rentoudesta ja siitä, että saa keskittyä olennaiseen kun monenlainen turha sähläys on jäänyt pois.
Huonoja puolia sitten ovat etäisyys omiin iäkkäisiin vanhempiin :( ja matkustamistakin on pikkaisen ikävä vaikkei matkasuunnitelmien lykkääntyminen sinänsä haittaa.
Parhaiten mieleenjäänyt asia... Se meemi missä maskin käyttöä niin että nenä jää ulkopuolelle verrataan siihen että pitäisi alushousuja niin että miesosat (:D) roikkuu ulospäin. :D
Omassa elämässä juuri muu kuin maskin käyttö arjessa ei ole aiemmasta poikkeavaa. Työt ei mahdollista etäilyä juurikaan, jotrn arki rullaa kuten ennenkin. Ainoastaan matkustus ja ulkona syöminen puuttuu normaalista.
Ehdoton kohokohta tästä muuten surkeasta vuodesta on uusi parisuhde, joka pääsi syventymään kotoilun myötä 🥰 ollaankin puhuttu että tämä aika tuli meille hyvään saumaan, kun päästiin olemaan ihan vain kaksin ja totuttautumaan uuteen arkeen. <3
❤️
Suurin muutos koronavuodessa on liikunnan lisääntyminen. 20 kansallispuistoa kierretty ja karhunkierros syyskuussa oli huipennus. Ja ennen ei innostanut ajatuskaan varltamisesta. Eli korona toi elämääni myös paljon hyvää.
Wau...!
Etätyö on tullut tutuksi. En ymmärrä miten en aiemmin etäillyt, mutta varmasti jää tavaksi jatkossakin. Tosin ei ehkä enää 100% etätyötä kun tämä korona tästä hellittää.
Itseasiassa kiitos koronan, sain työpaikan. Eli itselleni tästä ajasta on seurannut myös jotain hyvää.
Eniten on vaikuttanut, ettei voi nähdä ihmisiä ”normaalisti” ja spontaanisti, ei ole juurikaan keikkoja missä käydä ja koko ajan on hieman varpaillaan. Isona asiana myös ulkomaanmatkojen poisjäänti, tässä hyvänä puolena lentomatkustuksen pousjäännin ilmastovaikutukset. Oikein muuta positiivista vaikea löytää, toki lyhyetkin hetket ystävien kanssa tuntuvat erityisiltä - muutoin kyllä tilanne rassaa, kun menemiset ovat minimissä ja etätyö kotona ikävä arkipäiväinen pakko (ok hyvä että on töitä!) eli elämä on muuttunut huomattavasti aiempaa monotonisemmaksi.
Tästä vuodesta jää myös paljon hyvää mieleen. Valmistuin, sain ensimmäisen vakituisen työpaikan ja menin naimisiin❤️ Matkustaminen on vähentynyt ja elämä on rauhoittunut. Ennen kävin esimerkiksi lähes viikottain erilaisissa tapahtumissa. Tämä on tehnyt erittäin hyvää mielelle ja saanut keskittymään tärkeimpiin asioihin. 😊
Keväällä jäi kuntoilu kun liikuntapaikkojen ovet meni kiinni. En ole vielä siinä vaiheessa, että kotona osaisi yksikseen treenata. Nyt on taas hyvä kun pääsee salille.
Eniten mieleen jää varmasti etätyöhön tottuminen. Ehdin olla vasta n. puoli vuotta työelämässä ja nykyisessä työpaikassani opintojen jälkeen, kun etätyösuositus tuli voimaan. Paljon oli vielä opeteltavaa muutenkin, mutta lisäksi etäyhteyksien ja oman työn johtamisen treenaaminen korostui keväällä. Hyvää on ollut se, että oman perheen kanssa on saanut viettää rutkasti aikaa, etenkin kun oma tilanne on niin hyvä, että kotona viihtyy ja siellä on kaikki hyvin.
Tietysti mieleen on jäänyt paljonkin kaikkea koronaan liittyvää, mutta jos kuitenkin kerron jotain positiivista, niin se, että tänä kesänä innostuin pyöräilystä. 😁 Aiemmin poljin max viisi kilometriä töihin, mutta tänä kesänä totesin että 30 kilometrin pyörälenkki on oikeastaan aika lyhyt... Että tälläinen tavallinen, ei niin kovin urheilullinen ihminen, jaksaa polkea sen oikein hyvin.
Kuulostaa mahtavalta 👍👍☺️
Ikävä ihmisten tapaamiseen, kyllästyminen kaikkeen etään.
Tästä vuodesta jäävät mieleen kaikki isot muutokset nopealla aikataululla. Minulta ja puolisolta meni työt alta. Asuinpaikkakunta meni vaihtoon tämän takia. Minulla kun koronakriisi alkoi ja puolisolta kesällä. Jäin kuitenkin yksin jumiin pääkaupunkiseudulle kun raja laitettiin kiinni.. Se oli aikamoisen yksinäinen kuukausi,mikä on jäänyt vahvasti mieleen, mutta onneksi sen jälkeen pääsi vihdoin toisen seuraan. Ystäviä ei ole oikein nähnyt tänä vuonna, harrastukset on peruttu, eikä niihin olisi ollut rahaakaan. Aivan erilainen vuosi edellisiin verrattuna, varsin raskas ja stressin täyteinen.
Mutta parempina asioina on jäänyt mieleen kevään kirkkaat lämpimät poutapäivät kun töiden haun välissä käyntiin kävelyillä ulkona, pitkästä aikaa pitkät kunnolliset yöunet, ja lenkkeilyn aloituksen jälkeen kestävyyskuntoni on parempi kuin pitkään aikaan.
Halaus..!! Toivon sinulle ja kumppanillesi paljon aurinkoa ensi vuoteen, kumpa se olisi rutkasti valoisampi monille tänä vuonna kovia kokeneille..!
Tästä vuodesta on jäänyt päällimmäisenä mieleen pysähtyminen. Niin hyvässä kuin huonossakin. Kiitollinen töistäni, joihin korona on jonkin verran välillisesti vaikuttanut muttei kuitenkaan niin, että olisin vielä ollut lomautusuhan alla 🙏 Etätyönä onnistuu, mutta itselleni on tullut yllätyksenä kuinka ikävä onkaan työkavereita ja yhteisöä ❤️
Kosketuksen dramaattinen väheneminen on usein mielessä. Näinkö hän enää palataan aikaan jolloin ystävän halaamista ei tarvinnut sen kummemmin harkita. Tai puolison suutelemista. En yhtään ihmettele erojen suurta määrää.
Matkailu varmaan väheni lopullisesti omalla kohdalla, on ollut aikaa sopeutua ajatukseen, ettei matkailu ole kestävän kehityksen mukaista ja näköjään ilmankin selviää. Ikävä sitä kuitenkin on.
Töissä olemme oppineet tehostamaan työskentelyä (töitä on jouduttu tekemään pienemmällä henkilömäärällä entiseen verrattuna) minkä katson plussaksi.
Aivan... 😔 Tämä on itselläkin paljon mielessä.
Yksinäisyys ja huoli läheisistä, ketkä kuuluu riskiryhmään
Koronavuosi toi meille ihanan pojan, jonka sentään sainsynnyttää ilman maskia 😂❤️
❤️❤️❤️ Onnea..! ❤️❤️❤️
Olen säästänyt paljon rahaa tänä vuonna sillä, etten ole matkustellut tai käynyt festareilla. Se on toki hyvä asia, mutta on ollut myös masentavaa kun ei ole päässyt samalla tavalla kokemaan asioita ja näkemään sukulaisia ja ystäviä. Työt ovat onneksi pysyneet ja liikkumisinto!
Kaupassa käynti vähentynyt ja ystävien kanssa vietetty vähempi aikaa. Rauhoittumisen aikaa.
Uusi parisuhde alkoi koronasta huolimatta, ihan rauhassa tutustuen. Ulkomaanmatkat on vaihtuneet mökkiytymiseen kotosuomessa, mikä on ollut odottamattoman ihanaa ja romanttista :)
❤️
Olen oivaltanut, että turha kiire on täysin itse aiheutettua. Pitää osata hiljentämään tahtia. Elämä ei voi olla pelkkää suorittamista :)
👍
Suurin muutos on ollut se, että olemme mieheni kanssa molemmat kokonaan etätöissä. Vapaa-ajalle on jäänyt enemmän aikaa. Rahaa on säästynyt, kun ei ole ollut tarvetta uusille vaatteille. Olispa ihana saada kangasmaskeja. Olen hyvin herkkäihoinen ja herkkä hajuille. Kertakäyttömaskit saavat kasvoni kutiamaan ja niissä on outo tuoksu 😕.
En hirveästi pyöri kylillä, joten rajoitukset eivät kauheasti ole itseäni haitanneet. Maskin käyttöön on sopeutunut yllättävän kivuttomasti. Kavereita tavataan pienellä porukalla, lähes kaikki hoitoalalla olevina myös noudatetaan ohjeistuksia työn lisäksi myös omassa elämässä. Kesäksi suunnittelemani ulkomaanmatka vaihtui kotimaanmatkailuun. Yksi iso harmitus on ollut festareiden ja keikkojen peruuntuminen, keikoilla käyminen on kuitenkin ollut rakas harrastus. Eniten korona on kuitenkin omassa elämässäni näkynyt siinä, etten ole uskaltanut käydä tapaamassa muualla asuvaa perhettäni, koska äitini on astmansa takia riskiryhmää. Kesällä kävin, kun tilanne oli rauhallisempi, mutta nyt en uskalla, enkä tiedä milloin pääsen seuraavan kerran käymään. Tämän vuoden puolella ei ainakaan, se näyttää melko varmalta. Heidän pienellä asuinpaikkakunnallaan tilanne on ollut rauhallinen koronan suhteen, enkä tahdo ottaa riskiä, että veisin tartunnan tuliaisina sinne.
Muutin maaliskuussa Afrikan eräästä maasta takaisin Suomeen. Parhaiten Korona-ajasta on jäänyt mieleen se miten hyvin Suomessa asiat hoidetaan ja kaikki toimii. Olen nauttinut kauppojen juustovalikoimista ja karkeista, tavallisista asioista. Täällä on myös päässyt elämään todella vapaasti moniin maihin verrattuna ja metsässä saa painaa niin paljon kun ehtii ja jaksaa. Omassa arjessani hektisyys on muuttunut omaksi ajaksi ja ylipäätään aikaa on enemmän, kun en ole koko ajan menossa. Mutta kuten monilla muillakin, myös minulla alkaa vähitellen levottomuus lisääntyä ja matkustushimo kasvaa :)
keväällä saatiin poikaystävän kanssa monta kk yhteistä aikaa, kun hän opiskelee yli 300km päässä arkisin. Ja keväällä oli sitten täällä usean kk
Parhaiten on jäänyt mieleen epävarmuus ja se täydellinen ällistys, että tällaista voi todellakin tapahtua. Olen ollut naiivi. Toisaalta myös se kekseliäisyys, yhteisöllisyys ja reippaus, mitä ihmiset ovat tavalla tai toisella osoittaneet.
On kauniita maskeja. Koronavuosi toi elämään unelmienpoikamiehen olen onnenkuplassa. Käsidesi ja turvavälit mielessä kun tuun kuplasta ulos.
❤️
Eniten mieleen jäi ne ensimmäiset viikot keväällä, kun tieto koronaviruksesta vasta saavutti Suomen. Se hetki, kun oma rakas äiti ja lastemme mummi kävi perhettämme tervehtimässä terassimme ikkunan läpi. Kuinka lapsilla oli pieni käsi vasten mummin kättä, mutta välissä ikkuna. Siinä hetkessä oli niin paljon rakkautta, toivoa ja pelkoakin.
Nyt mummi saa jo sulkea lapsenlapset syliin ja pussaillakkin. Tapaamme taas isovanhempia. Olemme menneet keväästä eteenpäin, ja kaikki vieläpä terveinä ja yhdessä. Niin kiitollinen siitä.
❤️❤️
Hetkessä elämisen taitoa olen oppinut, jos olisi voinut tämän koronan lasipallosta nähdä niin olisin varmasti matkustanut enemmän.
Sitku elämää vähemmälle.
Kärsivällisyyden hetkiä ollut lasten etäkoulun myötä.
Varmasti on syntynyt myönteisiäkin innovaatioita ja tapoja tehdä esimerkiksi töitä aiempaa joustavammin.
Korona on täällä keskuudessamme, olen hyväksynyt sen ja matkustelua olen välttänyt. Käytän visiiriä ja maskeja aina kun liikun muualla kuin kotona.
Maaliskuussa alkanut etätyö muistuttaa freelancer-vuosista. Etäily on tuonut sekä hyvää että huonoa:
+ enimmäkseen saa herätä omaan tahtiin
- mielellään erakoituva mieli ei voi ihan hyvin.
Mieleen on jäänyt parhaiten se, että tämä aika on ollut ihanteellinen tällaiselle introvertille erakolle. On saanut luvan kanssa olla omassa rauhassa ja siitä oon nauttinut. Töihin koronalla ei ole ollut mitään vaikutusta ja aluksi työt jopa lisääntyivät.
Tietenkin kaikki lomasuunnitelmat menivät uusiksi, kulttuuririennoissa käyminen oli keväällä tauolla ja nyt syksyllä vähentynyt huomattavasti, ravintolakäynnit ovat myös nyt todella harvassa.
Nämä asiat ovat kuitenkin sellaisia, joihin sopeutuu helposti.
Toista on sen asian kanssa, että ensin olin koronan vuoksi lomautettuna ja valitettavasti nyt syksyllä minut irtisanottiin :(
Päivä kerrallaan eteenpäin.
Korona-ajoista jäänyt mieleen se pelottava pahaenteinen tunne joulun jälkeen että onko oikeasti kyseessä joku isompi juttu, kun 2019 joulukuussa luin siitä kiinankaupungin jutusta mistä kaikki olettaen lähti. Muistan vahvasti kun mietin sitä lukemaani juttua joulun jälkeen katsotun simpsonit leffan aikana ja pelotti että eikai noin sentään voisi käydä. Ne alkuaikojen tuumailut viime joulukuusta on jäänyt mieleen kun lähes samanlaiset pelot on vieläkin :/
Ajoittain esimiehenä toimiessani suuret poissaolomäärät ovat aiheuttaneet stressiä. Mistä saan korvaavia työntekijöitä.
Parasta koronassa on ollut keväällä tapahtunut hiljentyminen.
Etätyöt ja kotijumpat ovat olleet rutiinia jo ennen koronaa. Elämääni on vaikuttanut eniten matkustamisen loppuminen, matkojen odottaminen on ollut tärkeä jaksamistekijä ja nautin matkoillani uusista kokemuksista ja maailmankuvan avartumisesta, sitä tunnetta en ole vielä löytänyt muualta. Ehkä ensi vuonna?
Eniten on koskettanut lasten ilo siitä, että kotona on aina joku heidän tullessa koulusta kotiin. Lapset olivat jo tottuneet siihen, että koti on tyhjänä aikuisista viiteen asti ja nyt äiti pystyykin tekemään välipalaa ja vaihtaa kuulumisia kouln loppuessa (ajoittuu sopivasti kahvitauolle :) ). Ihania hetkiä!
❤️
Töissä olen käynyt normaalisti, myyjänä työskentelen. Keväällä oli erilaista vain lasten etäkoulu ja koronasta 'huutavat' otsikot. Syksyllä visiirin/maskin käyttö on tullut osaksi työskentelyä sekä kun käyn itse kaupassa, kirjastossa, apteekissa.. Myös iäkkään äidin luona käydessä keväästä asti käsidesi ja maski käytössä...Viihdyn edelleen kotona parhaiten, koronan takia ei tee mieli lähteä edes leffaan. Ulkoilu lisääntynyt.
Parhaiten jäänyt mieleen kun kesä - oli niin hienot kelit ja silloin näki ystäviä enemmän kuin nyt. Eniten varmasti muuttunut se että teen etätöitä, välillä piipahdan toimistolla ja se on ihan luksusta kun näkee joitain työkavereita. Hyvää on varmasti se että ennestäänkin hyvät välit veljen perheen kanssa ovat tulleet vielä läheisemmiksi koska heidän "mökillä" vietän paljon viikonloppuja
ps. nämä maskit on tosi kivoja, vinkistäsi tilasin pari kappaletta aiemmin
😘
Se, miten sitä loppujen lopuksi riittää vähempikin. Ei tarvitse olla kokoajan menossa ja arjen pikku jutut ovat tärkeitä.
👍
Ikävää on se miten ei ole mitään kivaa mitä odottaa, keikkoja, matkoja, juhlia. Tai jos on niin ne peruuntuu kuitenkin. Plussaksi lasken että ymmärrän taas itseäni enemmän. Keväällä koko perheen ollessa kotona 24/7 etätöiden, etäkoulun ja etäpäiväkodin takia huomasin miten paljon tällainen introvertti tarvitsee omaa aikaa ja miten nopeasti hermo muuten kiristyy. Nyt nautin suunnattomasti esim. ajomatkoista töihin kun saan olla ihan yksinäni.
Kyllä on koko vuosi ollut aika mieleenpainuva. Mutta varmaan parhaiten jäätävä stressi tulevaa Kreikan matkaa kohtaan koko alkuvuoden (matka olisi ollut elokuussa), koska mukana olisi ollut ensimmäistä kertaa myös meidän vauva. Eipä sitten tarvinnut stressata kun matka siirtyi vuodella eteenpäin 😅
Koronasta johtuva hyvä asia oli itselläni se, että etätyöharjoittelun takia sain viettää oman koirani kanssa enemmän aikaa, hänen viimeisinään viikkoina. Ja toisen koirani kanssa, hänen etsiessä poismennyttä koiraa.
😢❤️❤️
Vuosi ei ole juurikaan poikennut aiemmista (maskin käyttöä lukuunottamatta), sillä en muutenkaan tapaa juurikaan ihmisiä. Eniten on vaikuttanut siihen, etten ole päässyt tai uskaltanut mennä tapaamaan vanhainkodissa asuvaa isoäitiäni.
Parhaiten tässä vuodessa on jäänyt mieleen kaksi elämää mullistavaa, ihanaa asiaa: koiran hankkiminen ja kihlautuminen. Oikein hyvä vuosi siis. :)
❤️
Kreikkaan liittyen tietysti se etten tänä kesänä päässyt reissuun, tosi haikea fiilis ollut asiasta 😥
Toiseksi se, että pitää olla ne maskit joka paikassa mukana.
Olen käynyt koronatestissä. Maskin käytöstä on jo tullut tapa. Olen oppinut nauttimaan omasta ajasta ja yksinolosta. Ystävyyttä arvostan kuitenkin entistä enemmän. Biletys on jäänyt vähemmälle. Elämä on tasaisempaa.
Korona on saanut aikaan sellaisia muutoksia ja tunteiden vuoristorataa aikaiseksi, että alkuvuodesta en olisi ikinä voinut kuvitellakaan!
Aloitin noin vuosi sitten uudessa työssä, joka tuntui ihan unelmalta! Ihana työyhteisö, ihana työpaikka (siis fyysinen rakennus) ja pitkästä aikaa säännöllinen työaika! Harmi vaan, että ala sellainen, joka otti suurinpiirtein ensimmäisenä siipeensä koronasta... Lomautus ahdisti, koska rahaa ei pahemmin ollut, mutta kuin sattumalta ja ihmeen kaupalla sainkin toisen työn keskellä koronaa, vain kuukauden lomautettuna ollen! Tuosta "unelmatyöstä" tulikin paha mieli, kun pomon ulostulot olivat aivan päättömiä, ja päätinkin sitten uhkarohkeasti irtisanoutua vakityöstä, ja laittaa kaikki panokset tuohon uuteen pätkätyöhön. Ja se kannatti, olen löytänyt kutsumuksen tästä uudesta työstä. <3 Jatko on tässä kohtaa vielä epävarmaa, mutta uskon hyvillä mielin tulevaan, ja olen onnellinen siitä, että lähdin kokeilemaan täysin uutta alaa. Ilman koronaa en olisi varmasti IKINÄ tätä testannut, enkä olisi näin päässyt auttamaan ihmisiä. <3
Kova matkakaipuu on kyllä myös vaivannut koko vuoden! Onneksi ehdittiin miehen kanssa alkuvuodesta unelmalomalle, jota ollaankin fiilistelty läpi vuoden, ja se alkuvuoden aurinko lämmittää edelleen. :D Mutta ai että kun tietäisi, milloin saisi alkaa suunnitella seuraavia matkoja, meneekö siihen vuosi vai vuosikymmen...
Ihan mahtavaa..! ❤️ Onnea Heidi..! 🙏🏻
Se on muuttunut elämässäni ettei näe kaukana asuvia rakkaita sukulaisia lomallakaan koska ei uskalleta matkustella puolin ja toisin. Olen saanut elää terveenä ja minulla on töitä. Nämä ei ole enää itsestään selviä asioita. Nöyryyttä ja kiitollisuutta olen tästä vuodesta oppinu paljon <3 Läheisistä on tullut entistä läheisempiä ja rakkaimpia <3