Huhhuh. Miten riippuvainen sitä onkaan tietokoneesta. Toiset eivät tule toimeen ilman puhelinta, minä olen ihan ”kädetön” ilman mun kannettavaa tietokonetta.
Ensinnäkin, oli viimeinen kerta kun avaan tietokoneen läheisyydessä tonnikalapurkin. Se tonnikalaeväs (junassa...) tuli kalliiksi ja maksoi minulle huollon ja uuden näppiksen lisäksi yhden työpäivän.
Pieni tirskahdus tonnarisäilykkeen öljyä, jonka _välittömästi_ pyyhin näppikseltä, riitti tekemään näppäimistön toimintakelvottomaksi.
Koska kirjoitan työkseni, en voi tehdä töitä ilman näppäimistöä. Huollot eivät toimi iltaisin tai viikonloppuisin. Sain lainanäppiksen jolla paukuttelin hommia viikon verran, kunnes eilen viimein tuli päivä jolloin pystyin luopumaan koneesta huollon ilmoittamaksi viideksi tunniksi. Operaatio näppiksen vaihto ei sitten mennytkään korjaajalla ihan ”niinkuin Strömsössä”, ja kone viipyi huollossa seuraavaan päivään saakka.
Tällaistahan sattuu, eipä siinä mitään, mutta oli vain kiinnostavaa (ja ehkä myös huolestuttavaa) havaita, kuinka täysin riippuvainen olen tietokoneesta. Ensimmäistä kertaa tajusin, että minähän tarvitsisin tällaisten tilanteiden varalle varaläppärin. Entä jos koneeni viipyisi huollossa monta päivää..? ”Entisessä” elämässä meillä oli kotona myös ex-mieheni pöytäkone jota saatoin käyttää, mutta nyt minulla ei ole mitään backuppia.
Eikä tietokoneettomuus luo harmia vain työn suhteen. Olen ylipäänsä tottunut katsomaan kaiken tiedon koneelta; se on mun kaiken suunnittelun ja tiedonhaun pohja.
En kuulu älypuhelingeneraatioon. Kännykkä ei koskaan tule olemaan minulle ”the” laite. Sillä katsotaan nopeasti jotain juttuja ja laitetaan lyhyitä viestejä, mutta kaikki pidempää keskittymistä vaativa hoidetaan läppärillä. On suorastaan vastenmielistä tihrustaa asioita kännykän pieneltä näytöltä, viestien kirjoittamisesta puhumattakaan.
(Järkyttyneenä luin hiljattain, että WTD-Nata tekee 90% töistään kännykällä... a-p-u-a..!)
Hämmästyin siitä avuttomuuden ja jopa hädän tunteesta jota koin vuorokauden aikana ilman tietokonetta. Olin kuin amputoitu. En kirjoita ja käsittele kuvia pelkästään työtä varten, vaan myös koska _haluan_. Olen tottunut tekemään muistiinpanoja ja luonnoksia ja selaamaan inspiraatiokuvia pitkin päivää.
Välillä saatan lomalla tai reissussa olla poissa koneelta koko päivän (ja hyvä niin..!). Mutta viimeistään illalla on kiva avata kone ja siirtää sinne kuvia kamerasta, lukea sähköpostit, vastata pariin blogikommenttiin ja ehkä kirjoittaa muutama sana päivän kokemuksista matkapäiväkirjaan (sekin tietokoneella).
Vuorokausi ei ole pitkä aika. Mutta ilman tietokonetta se muuttui paljon pidemmäksi. Jos en olisi saanut konetta tänään takaisin olisin varmasti joutunut pakokauhun valtaan.
Se on kuin mun kolmas käsi, mielen jatke. Myös ilman nettiä.
P.S. Tämä on eka postaus ikinä jonka olen kirjoittanut kännykällä. Halusin testata miltä se tuntuu. Aikaa meni tunti ja hermoja vähän enemmän.
30 comments on “24 h ilman tietokonetta”
Niin ymmärrän ton. Eilen illalla kirjoitin postausluonnosta kännykällä kun se teksti tuli vaan ulos just nyt ja olin jo sängyssä enkä jaksanut nousta käynnistämään konetta mutta oli ihan hirveetä. Mie tarviin vielä sen irtohiiren läppäriin, koska en vaan tule toimeen kannettavien omien hiirten kanssa. Etenkään oman koneeni hiiren kanssa, johon on ehkä myös lentänyt joskus jotain ruokaa joka jumitti hiiren :)
Tarkoitatko sitä "kosketusneliö-hiirtä" joka on kiinni koneen rakenteessa..? Joo jestas, ei missään tapauksessa..! Oikea, irrallinen hiiri pitää olla..! :D Kuvien käsittely on tuskaa ilman sitä..!
Öljystä puheen ollen, on muuten hieman haastavaa käyttää Bybin Bakuchiolia yöllä, sillä joudun käyttämään myös unimaskia, joten tuo maski likaantuu öljystä aika herkästi.
Eikö Bakuchiol imeydy sulla hyvin..? Mulla mitkään öljyt ei jää ihoon tahmeina, tai no, ne öljyt ainakaan joita käytän :) Mulla ei ole edes megakuiva iho. Minäkin käytän unimaskia, tai huivia itse asiassa, silmien päällä yöllä. En ole koskaan edes ajatellut että se saattaisi mennä likaiseksi kasvojenhoitotuotteista (siis erityisesti, tokihan kasvojen ihosta tarttuu huiviin ihon oman aineenvaihdunnan aineita).
Se jättää tosi rasvaisen pinnan. Tyynyliina ja unimaski likaantuvat molemmat aika nopeasti tuon vuoksi.
Jännä. Skvalaani (joka on bakuchiol-buusterin pohja) imetyy yleensä hyvin. Ei se tosin mikään kuivaöljymäinen öljykään ole.
Pelkkä skvalanaani imeytyy hyvin, mutta tuo Bakuchiol imeytyy minunkin mielestäni jotenkin huonosti. Jos laittaa vain pari tippaa esim. kasvovoiteen sekaan, niin silloin imeytyy ihan hyvin, mutta jos käyttää 4-6 tippaa yksinään kasvoveden päälle, niin se jää suht pitkäksi aikaa ihon pinnalle. Ratkaisu on tumma tyynyliina, sillä tuote itsessään on tosi hyvä.
Hyvä vinkki, Elli A 👍
Käytän kasvoveden jälkeen vain pari tippaa - tämä on itselläni ehdoton maksimi ja tästä riittää vielä dekolteellekin. Vaikka miten hieroisi ja yrittäisi saada uppoamaan, ei vain uppoa. Ihoni ei ole ollenkaan rasvainen, joten pitäisi tuon kuitenkin imeytyä.
Hieman hankala tätä on tosiaan käyttää.
Minulla ei myöskään se imeydy ihoon. Hinkkaan sitä raivolla kasvoille ja odotan että vähän imeytyy ja sitten pyyhin isoimmat paperilla pois. Itselläni on kyllä superrasvainen iho vaikka ikää 40v.
Mä en postaa kännykällä. En oikein tykkää myöskään kommentoida Instagramissa. Hankalaa kännykän pienellä näytöllä ja vielä pienemmillä näppäimillä. Tykkään lukea blogeja ja kommentoida näin perinteisesti tietokoneella. Käytän kuitenkin paljon puhelinta internetin selaamiseen, tiedon hakuun ja somettamiseen. Facebookkia en käytä tietokoneella koska rasittavan hidas.
Läppärini kävi talvella uimakoulussa kun Hippu oli työpäivän aikana kaatanut tuopillisen vettä pöydälle ja vesi mennyt läppärin alle. Läppäri kuivui uunin päällä pystyssä pari päivää, jonkun verran se takelteli ja näyttö vilkkui, mutta toimi sentään. Nyt tästä on tullut hidas ja ei löydä akkua, on oltava piuha seinässä jos mielii käyttää. Tulee myös ylimääräisiä kirjaimia että sen takia mulla on joskus hölmöjä kirjoitusvirheitä ;D mutta kitkuttelen tällä, onhan tämä jo vanha toki että sitten uusi kun hajoaa totaalisesti ;D
Voi eihh... :D :D Koirat....
Mä en kans voi sietää puhelimella kirjottamista, enkä edes osaa sitä tyyliä millä muut mutkattomasti naputtelevat tekstiä molemmilla peukaloillaan, itsehän kirjoitan kuin mummot; tökkimällä oikealla etusormellani :D
Sama..! :D Sormista kuulema näkee kuuluuko ihminen älylaitegeneraatioon vai ei; älypuhelinten aikakaudella syntyneet käyttävät peukaloita, vanhempi, muihin puhelimiin tottunut generaatio, käyttää etusormea...
Olen yrittänyt kirjoittaa peukaloilla ja ei kyllä onnistu, en saa peukalon isoa pinta-alaa osumaan kirjaimiin oikeaan kohtaan... 😅
Mää taas en jaksa pöytäkoneita, läppäri menee, mutta sekin on joskus rasittava. Puhelin on vaan niin kätevä , eikä tällä nyt nii hankala ole kirjottaa kun se muistaa mitä sanoja käytän. Tietty en blogia pidäkään, mutta oon jo laskuja maksellu ja mietin pöytäkoneen hävittämistä.
Täysin offtopic, mutta onko Hartwall nyysinyt sun "henkilöbrändiä" uuteen limuunsa? Vai onko teillä joku soppari? Turkoosi limu, nimeltään "karkkipäivä, jossa vielä joku ponin kuva ja nimi kaunokirjoituksella niinkuin sulla. On rajoitettu erä.
Ei ole sopparia, itsekin hätkähdin kun joku lähetti mulle somessa kuvan Hartwallin uutuudesta. Aika hassu sattuma (?). Mähän olen joskus tehnyt Hartwallin kanssa kivennäisvesiin liittyneen yhteistyön, he kyllä tuntevat mun brändin.
Karkkipäivä ilmaisuna ei tietysti ole "mun", mutta kun etikettiin oli vielä yhdistetty sateenkaaren sävyistä unicornia niin vähän pisti miettimään... Tuskinpa kuitenkaan ovat hakeneet assosiaatiota mun blogiin, kun on aika tunnettua, että en syö enkä juo makeaa :D
Limu on irtokarkkien makuinen eli siitä nimi Karkkipäivä ja yksisarviset ja pastellivärit on nyt pinnalla, joten minusta suunnattu erityisesti lapsille. Paljon esim. tehdään yksisarviskakkuja, löytyy hiuspantoja jne.
Eli minusta pelkkä sattuma ja olisi vähän outoa, jos olisit tehnyt tällaisesta tuotteesta sopparin, kun et käytä makeaa ja muuten yhteistyösi on aina todella uskottavia. :)
👍
Tuo limu näyttää sen verran keinotekoiselta ja huonolla tavalla imelältä, että tuskin assosioituu sun blogiin. :D En ole ikinä ymmärtänyt sinisiä elintarvikkeita, varsinkaan nestemäisiä, sillä niistä tulee ikkunanpesuaine mieleen.
Sama... ihan karmean synteettisen näköisiä, kaikkea muuta kuin sellaisia joita tekee mieli kaataa kurkustaan..
Olin ennen kuin sinä, mutta 3 vuotta sitten vanha läppäri tuli tiensä päähän, enkä ostanutkaan heti uutta.
Ei varmaan ollut silloin rahaa. Aloin käyttämään puhelinta, ja sillä tiellä olen. Kaikki asiat kyllä hoituu puhelimella ja nyt en kyllä laittaisikaan rahojani enää uuteen läppäriin.
Minäkin käytän mieluiten läppäriä, mutta matkoille en ota mukaan ja matkoilla vältän turhanpäiväistä netissä olemista muutenkin. Puhelin ei ole minulle samalla tavalla tärkeä ja toisaalta koneenkin merkitys on vähentynyt. Kirjat luen paperiversiona kirjastosta, mutta muuten olen hyvin verkkokeskeinen ja hoidan asiat verkossa jos vain mahdollista ja järkevää. :)
Kyllähän näihin laitteisiin tottuu ja addiktoituu, ikävä kyllä. En itsekään pysty tekemään töitä kännykällä, sillä tulee aivan liikaa kirjoitusvirheitä. Olen joskus oikein harjoitellut kahden peukalon kirjoitustekniikkaa känykällä, mutta ei se jostain syystä onnistu. :D
Pakko hehkuttaa, kun tein mulle erikoisen heräteostoksen erään lehden perusteella. Kävin ostamassa Mac:in Sweet Heat -luomivärin. Se on hyvin hohtava. Yleensä vältän kaikkia luomivärejä, joissa on liikaa hohtoa, glitteriä tai metallista taittoa. Mutta tämä Sweet Heat, ai että miten laadukas. Hohto on voimakas, mutta tosi tyylikäs ja ei taita yhtään metalliseen (se ilmiö kun väri muuttuu eri kulmista katsottuna). Ja tuosta luomiväristä ei varise grammaakaan koko päivän aikana. Itselläni on sellainen mielikuva ja muistikuva, että varsinkin hohtavat luomivärit toimivat yleensä niin, että muutaman tunnin päästä levityksestä poskipäillä tai silmän alapuolella on hohtavia hippusia :D
Oletko ikinä muuten käsitellyt blogissa sitä mikä merkitys huultenrajauskynän värillä on huulipunan lopulliseen sävyyn? Tämä tuli esille erään tutun kanssa, jolle oli puhuttu aiheesta myymälässä. Siitä kuinka erilaisilla huultenrajauskynillä voi taittaa huulipunan sävyä. Onko huultenrajauskynää tosiaan tarkoitus laittaa koko huulten alueelle? Käytän itse rajausta niin harvoin, että en näköjään edes tiedä kuinka sit tulisi käyttää.
Onnea uudesta meikkiperheenjäsenestä :)
Hohtavien luomivärien variseminen liittyy mun kokemuksen mukaan useimmiten glitteriin, eli siihen, kun koostumuksessa on mukana erillisiä kimaltavia partikkeleita. Hohtava luomiväri voi olla pelkästään helmiäinen, jolloin hehku tulee niin hienoksi jauhetusta micasta, etteivät nämä hippuset painonsa puolesta erotu muusta luomivärimassasta. Sitten taas, jos mukana on kimallusta (erilainen hohde-efekti kuin helmiäisessä), on koostumus hyvin usein varisevaa, sillä kimallehippuset, vaikka kuinka pieniksi jauhettuja, ovat painavampia kuin luomivärin muut väripigmentit, ja siksi irtoavat herkästi muusta massasta.
MACin Sweet Heat näyttää mun silmiin metalliselta (vaikka ymmärrän mitä tarkoitat omalla metallisen kuvauksellasi :)), ja "voidemaisen" helmiäiseltä. Upea sävy korostamaan sinisiä silmiä...! Mäkin tykkään tosi paljon tuollaisista kuparisista sävyistä.
En ole. Totta kai huultenrajauskynä vaikuttaa huulipunan sävyyn, jos sitä levittää koko huulille, mutta sitä ei ole pakko laittaa sillä tavoin :) Huulten pinnan väritys rajauskynällä kauttaaltaan auttaa kiinnittämään huulipunan, joten se on suositeltavaa esimerkiksi juhlameikissä tai jos henkilöllä muuten on vaikeuksia saada huulipuna pysymään. Mutta ilman muuta kynän sävy vaikuttaa myös päälle tulevaan punaan, joten tällöin on hyväksyttävä :D, että lopullinen sävy on vähän tai paljonkin erilainen kuin huulipunan sävy.
Minäkin käytän huultenrajausta vain aniharvoin, oikeastaan melkein pelkästään kirkkaanpunaisten punien kanssa, koska oma huulten rajani on niin epäselvä, että kirkas sävy "vaatii" rajauksen jotta näyttää hyvältä ja siistiltä. Murretummat sävyt menevät ilmankin rajausta - eikä minulla ylipäänsä ole sopivaa rajaussävyä kuin punaisiin tai aivan nuden sävyisiin puniin :)
Summa summarum: huultenrajauskynä on todella hyvä apu tekemään huulimeikistä siistimpi ja kestävämpi, mutta koska kynien sävyvaihtoehdot ovat rajalliset, voi rajauskynän käyttö lopulta aina tarkoittaa kompromissia huulilla näkyvän sävyn suhteen. Usein on ihan mahdoton löytää huulipunan kanssa yhteensopivaa kynän sävyä. Siksi olen itse kokenut kynät (omalla kohdallani) vaikeiksi.
Oon ihan samanlainen. En tajuu miten joku pystyy tuottaa tekstiä pienellä luurilla, eihän siitä edes nää mitään. Mä tykkään isommista näkymistä ja periaatteessa osaan "kymmensormijärjestelmän" joten pystyn kirjoittamaan näppäimistöllä tosi nopeasti, kiitos muinaisten konekirjoitustuntien :D (apua opetetaanko nykynuorille tätä tekniikkaa enää..?).
Samaa olen miettinyt... Minäkin opin 10-sormijärjestelmän muinoin koulussa - mutta taito hiipui sitten, kun mun kynsienkasvatusharrastus esti mua koskemasta sormilla näppikseen...! :D Käytin näppistä pitkään kynällä painellen, usko tai älä..! :D
Mutta joo, iso näyttö on ehdoton. Pienellä näytöllä asioiden hoitaminen hermostuttaa. Jos on pakko kirjoittaa pidempi viesti luurilla, kehossa nousee heti ärtymyksen tila....
Mä käytän nykyään WhatsAppiakin lähinnä Macbookilla... Sen jälkeen kun tämän sain, on kännykän käyttö tippunut aivan minimiin. Ja koko ajan kone on hollilla. Samaistun siis!
Sama..!! Jos olen kotona läppärin vieressä ja joku laittaa Whatsappia, vastaan aina läppärillä.
Minäkin tarvitsen läppäriä. Olin kyllä jossain vaiheessa ilmankin, mutta se on ärsyttävää. Ja myös minä opin kymmensormijärjestelmän joskus ammattikorkeakoulussa, upea taito. Kirjoitan aina suurinpiirtein sillä tekniikalla, joten olen tosi nopea kirjoittamaan. Työssäni se auttaa myös. En ihan kaikkia merkkejä saa onnistumaan, mutta niitä voi sitten hakea yhdellä sormellakin :) En myöskään halua pc:tä, vaan macin. Työssä joutuu käyttämään pc:tä, mutta toimistolla on sentään pöytäkone, jota on helpompi kestää.