Sain eilen blogiin kommentin:
"Tuli mieleen että mitä sun kynsille nykyään kuuluu? Ei oo ollut kynsipostauksia aikoihin :)"
Aivan. Kynnet ovat viettäneet Karkkipäivä-näkyvyyden suhteen jo pitkää hiljaiseloa. Mitä niille kuuluu? Mitä niille on tapahtunut?
Tai paremminkin: mitä entiselle pesunkestävälle kynsilakkafriikille on tapahtunut?
Kaksi asiaa on tapahtunut:
laiskuus (= mielenkiinnon puute?) ja kynsinauhojen hirveä kunto.
Muuten pidän kyllä kynsistäni periaatteessa huolta: käyn kynsihuollossa yhä säännöllisesti 4-5 viikon välein. Minulla on kynsissä geelivahvisteet oman kynnen päällä pitämässä kynnet suorana. Ne kasvavat luonnostaan todella pitkiksi, mutta kieroon.
Uudemmat lukijat (ja viihdemomentiksi vanhatkin lukijat) voivat lukea tämän eeppisen postauksen blogivuodelta 2010: Hirmukynsien tarina.
Vanhoina hirmukynsien aikoina ei ollut tietoakaan kuivista kynsinauhoista, mutta nykyään kynsinauhani ja koko käsien iho ylipäänsä on kroonisesti repaleisen kuiva, en tiedä voisiko jo puhua atopiasta.
Kädet ovat karheassa kuivuudessaan yksinkertaisesti niin epäkuvaukselliset, että en ole enää pitkään aikaan halunnut kuvata kynsilakkoja blogiin. Jo ennen kuin into itse lakkaukseenkin hiipui.
Luulen, että käänteentekevä hetki oli viime syksynä, kun muutin koko kynsilakkakokoelmani uuteen työhuoneeseeni joka toimii myös kosmetiikan varastona. Muuttovaiheessa pussitin kaikki kynsilakat muutamaa lukuunottamatta ja - - ehm, avasin nämä pussit vasta tänään näitä kuvia varten.
Olin kai kuvitellut noukkivani pusseista lempilakkojani ja vieväni niitä kotiin pikku hiljaa, mutta näin ei tapahtunut.
Olen käyttänyt viimeisen 14 kuukauden aikana alle 10 kynsilakkaa, joista osan olen saanut vuoden aikana töistä tai blogin kautta.
Arkistokuva iloisesta Sannista lähes tasan viisi vuotta sitten, 17.12.2014 - olin juuri ottanut kynsiin geelivahvisteet. :)
On ehkä jotenkin hassua, että minulle edelleen on tärkeää pitää kynnet siistin muotoisina ja geelillä suoristettuina, vaikka en jaksa lakkailla niitä. Kai minussa yhä elää jokin osa siitä teini-iässä syntyneestä kynsilakkafriikistä, nyt lakkaus vain on jalostunut kynsien muodon ylläpitoon.
Ja nyt minulla siis on 249+ kynsilakkaa tyhjän pantteina. Olen antanut lakkoja ihan hurjasti pois viime vuoden aikana, mutta yhä on jäljellä näin monta.
No, käytänhän mä näistä noin kymmentä 😛 Loput ilmeisesti muodostavat kynsilakkamuseon jota voi hyödyntää tämän tyyppisiin nostalgiapostauksiin. Otan kuvat seuraavan kerran vuonna 2030? Roskiin heittäminen ei ole käynyt mielessä, vaikka varmaan monen kohdalla pitäisi. Vanhimmat lakkani, Revlonit, ovat vuodelta 1993.
China Glaze oli minulle kynsilakkamerkki numero yksi. Muistan yhä minkä sävyn sain ensimmäiseksi (nimenomaan sain, en ostanut!); se oli vaalea kultaan shiftaava koralli Bare If You Dare. Sain sen kosmetiikkafriikkien kynsilakkavaihtajaisissa :) <3
OPI oli tietysti toinen suosikki, mutta en koskaan tullut hankkineeksi kovin montaa OPI-lakkaa. Ne olivat minusta niin kalliita (!), ja lisäksi niissä oli houkuttavuudestaan huolimatta jotain tätimäistä jota taas nuorekkaan sähäkässä China Glazessa ei ollut. :D
OPIa ja China Glazea tilattiin aikoinaan USAsta halpojen hintojen perässä, muistaako joku tuon ajan kosmetiikkakaverini mitä nämä verkkokaupat olivat..? Head2Toe taisi olla yksi..! Voi sitä riemua kun uudet kokoelmat ilmestyivät myyntiin... ja uusien kokoelmien swatch-kuvia katsottiin kuola valuen ulkomaisista kynsiblogeista, siihen aikaan suomalaisia kynsilakkablogeja ei juuri ollut.
Tavallisista markettimerkeistä IsaDora oli suosikkejani minilakkabrändi Dependin ohella, mutta itse asiassa en tiedä miksi ostin niin paljon IsaDoraa - laatu oli nimittäin todella epätasainen. Osa lakoista oli jopa surkeita, erityisesti muistan tosi hitaan kuivumisen.
Mutta nuo Graffiti-lakat... ai että sitä buumia..! ^_^ Hetken aikaa kaikkien kynsillä oli lohkeileva graffiti-pinta... Enpähän ole noita käyttänyt sen koommin.
Lopuksi: annoin itselleni tehtävän kynsilakkaseinäni edessä: poimi ensimmäisenä mieleen tulevat suosikkisävysi. Ja tässä ne ovat. Olen aina tykännyt eniten liilasta ja mintun vihreästä kynsillä, kolmantena tulee koralli. Ja sitten nuo kimaltavat hippuset... flakes... miksi noita kutsuttiinkaan... ei siis glitter. :)
Tämä oli kiva nostalgiahetki. Kiitos siis sinulle, joka kysyit mitä kynsilleni kuuluu :)
Taidan ottaa kotiin mukaan nuo poimimani suosikkisävyt. Ehkä niitä voisi kaikkia edes kerran käyttää ensi vuoden aikana 💖
22 comments on “Mitä mun kynsille kuuluu?”
Noi sun omat pitkät kynnet on kyl ihan 6/5 <3 Toki noissa geelikynsissäkään ei oo mitään vikaa, mutta se et saa kynnet pysymään pitkinä on ihailtavaa :)
Oon itsekin samanlainen kynsilakkafriikki ja kokoelmassani taitaapi olla noin 200 kynsilakkaa, mutta kyllä sen huomaa, että suurin innostus lakkailuun on hiipunut. Niin itselläni kuin kynsilakkapiireissä. Jokunen vuosi sitten kynsiblogit olivat todella suosittuja, harrastelijoita oli todella paljon ja naamakirjassa kynsikoristelut-ryhmässä oli aktiivista pulinaa. Itse jaksoin lakata kynsiäni 2-3 päivän välein ja tein leimauksia, vesimarmorointia sun muuta.
Nykyään kynsiblogit toisensa jälkeen on vaihtanut bloggausaihetta tai lopettanut kokonaan, nettipulina on selkeästi hiljentynyt ja itse jaksan lakata kynsiäni ehkä kerran viikossa :D Jännä on ollut seurata tätä kynsiharrastusbuumin kehitystä :) Saapa nähdä mihin suuntaan se tästä vielä kehittyy.
🤗❤️
Tää oli mielenkiintoista kuulla. En ole itse seurannut 10 vuoteen enää muita kynsiblogeja kuin Tainan (Charming Nails), ja onhan sielläkin aiheet laajenneet hyvin paljon muuallekin kuin kynsiin.
Voi sitä riemua kun pystyi tilaamaan vaikka koko kokoelman muutamalla kympillä ❤
Yksi niistä oli China Glaze n romantique jonka lakoilla leimaan paljon. Vanhat lakat eivät mene edes huonoiksi, nää kaikki-free nykyään eivät kestä mitään.
Niin no, toisaalta voi miettiä haluaako kestävämmän lakan vai terveysriskin... Mä en ole tuota kestävyysongelmaa käytännössä huomannut, kun omissa kynsissä on ollut geelaukset niin pitkään. Ja geeleissä lakka pysyy aina tosi hyvin.
Ihania! Itsekin olen kynsilakkafani. Tilailin halpoja lakkoja Transdesigniltä ja vaikka olen myynyt suuren osan pois ja käyttänyt osan, jäljelle jääneet ovat edelleen erinomaista tavaraa 5-10 vuoden jälkeen myös. China Glaze ja Orly ovat lempimerkkini. Mavala, Isadora ja Depend ovat kivoja saavutettavuuden ja pienen pullokoon takia. Ennen Essencen tuloa meidän suunnallemme oli matkatuliaisissa aina Essencen lakkoja. Tässä välillä lopettaneista merkeistä tulevat mieleen Nubar, Misa, Miners, OCC ja Model's Own joilla oli erikoisempiakin värejä. Myös Rimmelin kausikokoelmat olivat minusta hienoja. Jossain vaiheessa Rimmelin taika hiipui ja siitä tuli tylsä. Tai sitten valikoima kasvoi eikä turkoosi markettilakka enää herättänyt huomiota. Blogipuolelta tykkäsin erityisesti Scrangien blogista. Joskus mietin mitä hänelle ja muille lopettaneille bloggaajille nykyään kuuluu. Olen lukenut kosmetiikkablogeja todella kauan, mutta vasta alle kaksi vuotta sitten ryhdyin siihen itsekin. Postaan muun muassa kynsilakkakuvia samoista lakoista, joita ihailin silloin joskus. Legendaarisia blogien kulttilakkoja Essien Starry Starry Nightia tai Narsin Zulua en koskaan nähnyt livenä, mutta kuvat niistä inspiroivat hoitamaan kynsiä uudella motivaatiolla. Teiniaikoina kului säännöllisesti Lumenen tummansinistä lakkaa. Voi muistoja! Kynsilakka on lempimeikki!
Aa, Misa ja Nubar on lopettaneet..? En tainnut koskaan omistaa heidän lakkojaan mutta nimet ja brändit ovat jääneet päähän vahvan "himoittavina"... :D
Ai niin Scrangie...! Oi, a blast from the past... Kiitos kun palautit tämän mieleeni! Scrangien swatch-kuvia kuolailin minäkin...
<3
Voi että tuli nyt nostalginen olo..! Kaikkia näitä tuttuja nimiä monen vuoden takaa.. Narsin Zulu ei uponnut meikäläiseen koskaan mutta Essien Starry Starry Night oli upea!
Kiitos näistä muistoista ja hyvää joulua! :)
P.S. Mistähän sun blogin löytää..? ;)
En kestä mikä nostalgiapostaus!! Muistan melkein kaikki viimeisen kuvan lakat, ovat löytyneet itseltänikin...tosin lakkamaku on muuttunut niin etten käytä enää tuon värisiä. Lakkaan pääosin tummanpunaisella tai mustalla :) ja muistan hyvin miten tilattiin H2T:ltä ja 8ty8Beautyltä. Nykyään tilaan vaan Cesarista tai Hypnotic Polishilta. Satunnaisesti eBaystä. NCLA, A England ja OPI on mun lempimerkit nykyään. OPI on kyllä ollut aina <3
Mulle tuli jossain vaiheessa totaalinen ahdistus mun kynsilakkoihin. Niitä oli pitkältä yli 500, liekkö jo 600 mennyt rikki. En kerinnyt lakata millään kivalla, postissa tuli viikoittain uusia lakkoja swatchattavaksi ja hommasta tuli liian työtä. Minä karsin kokoelmastani hyvin rankalla kädellä kaikki dupet ja sellaiset joita en käytä. Heitin vanhat lakat pois ja lahjoitin kavereille satoja lakkoja. Olen viimeksi laskenut kokoelmani kesällä ja minulla oli 248 lakkaa. Ihan ok määrä eikä ne ahdista enää minua. Ehdin lakata kaikilla hyvin ja tykkään kaikista, ei ole liikaa samanlaisia lakkoja. Swatchattavia lakkoja en enää hirveästi ota vastaan, se tuntuu liian työltä.
Geelaus näyttää sun kynsillä ihan mielettömän nätiltä, siro muoto sopii hyvin sormiisi/käsiisi. Mullakin on nyt kädet nyt normaalia kuivemmat eikä niihin auta kuin jokapäiväinen hoivaaminen :/ ja se iänikuinen öljy..
ps. Kynsilakkapoliisi haluaa varoittaa noista vanhoista China Glaze ja Color Club lakoista, itse olen heittänyt roskiin ajat sitten noin myrkylliset lakat. Hajukin niissä on niin tuju verrattuna nykylakkoihin ( esim. Benecosiin ) että miten me on ennen pystytty lakkaamaan ja haistelemaan noita myrkkyjä??
Siis wow... Monestiko viikossa lakkaat nykyään kynsiä?
Ei herranjestas, en ole yhtään tullut ajatelleeksi tätä... 😬 Ilmankos nuo vanhat lakat tosiaan on kestäneet iäisyydet käyttökelpoisina....
Ehkä pari kertaa, olis kiva jos ehtis useammin :/
Ai niin tuo toinen oli 8ty8... :)
Kävin muuten katsomassa H2T:n sivua ja herranjestas, sivu on edelleen ihan samannäköinen samalla ikivanhalla layoutilla..! ^_^ :D
Olisi kiva jos testaisit ne madaran meikit. Kaipaisin kovasti rehellistä testaus postausta niistä.
Juu yritän ehtiä... :D Meikkivoiteesta on jo kokemusta; se on todella läpikuultava ja peittävyys erittäin mieto. Ei ehkä ihan minun suosikkini näin muutamien kokeilujen jälkeen.
Pitkiin aikoihin (yli kymmenen vuotta) en lakkaillut kynsiäni ollenkaan, koska en vain voinut sietää kynsilakanpoistoaineen liuottimen katkua. Totesin, että ei ole ollenkaan välttämätöntä, niin olen kokonaan käyttämättä. Mutta sitten löysin luonnonkosmetiikan version Santelta (jokin sertifikaattimerkki on, mutta onko täysin luonnonkosmetiikkaa, en ole varma). Haju on varsin mieto, ei lähes yhtään liuotinmainen. Ja toimii kuitenkin hyvin. Nyt on taas tullut lakkailtua omaksi iloksi aina silloin tällöin ja esim. juhlavassa tilanteessa on kiva olla huolitellun näköiset kynnet.
Tuli mieleen että voisiko kynsinauhojesi repaleisuus olla reagointia jollekin aineelle (geelilakan akrylaatille tai jollekin muulle päivittäiselle altistukselle)? Kuvassa etu- ja keskisormen iho kynsinauhojen lähistöllä näyttää melko ärtyneeltä, ei pelkästään kuivalta. Toki kuivan ihon suojamekanismit eivät ole niin vahvat kuin optimaalisessa tilanteessa olevan, joten ärsytystä voinee aiheuttaa melkein mikä vain.
Mietin ihan samaa, että kynsien ympäristö näyttää reagoivan allergiseen tapaan. Kannattaisiko yrittää vaihtaa geelimerkkiä tai etsiä jokin muu tapa hoitaa ja oikaista kynsiä. Jos tuo nimittäin on allergiaa, voit alkaa reagoida moniin muihinkin vastaavantyyppisiin aineisiin ja se yleensä vain pahenee.
Kokeile vaikka kuukausi ilman mitään kynsimömmöjä eli myös vanhat pois, niin näet, josko tuo sittenkin on allerginen reaktio.
Kynsiteknikkoni mukaan oireet eivät viittaa allergiaan, allergisessa reaktiossa iho punoittaisi ja kihelmöisi ja siihen ilmestyisi jopa vesikelloja.
Santen kynsilakat eivät olleet luonnonkosmetiikkaa, ja sittemmin ne on lopetettukin. Minullakin on muinoin ollut Santen lakka. Ne olivat vapaita monista kynsilakkojen pahiskemikaaleista, mutta sertifioinnin kriteerit täyttävää luonnonkosmetiikkaa ne eivät olleet. Santen sisarsarja Logona sen sijaan lanseerasi joitain vuosia sitten maailman ensimmäiset sertifioidut kynsilakat:
https://www.houseoforganic.fi/collections/logona/products/logona-kynsilakka-no-04-pink-blossom-4ml
Minulla taisi olla testissä juuri tuo sävy Pink Blossom. Ihana sävy - mutta ei kestänyt kynsillä vuorokauttakaan.
Kysyin tätä kun kävin eilen kynsihuollossa. Kynsiteknikkoni mukaan oireet eivät viittaa ainakaan allergiseen reaktioon, sillä allergian oireina olisi ihon kihelmöintiä ja punoitusta ja jopa vesikelloja. Kumpikin kynsisalongissa työskentelevä kynsiammattilainen oli sitä mieltä ettei kyseessä ole allergia. He totesivat, että toki pelkkä kynsinauhojen mekaaninen käsittely saattaa johtaa herkällä iholla tämän tyyppiseen kuivumiseen ja halkeiluun. Nyt sitten kokeiltiin olla kajoamatta kynsinauhoihin. Ja sain joululomalle "hoitomääräyksen" kääriä käsien hoitonaamiolla voidellut kädet yöksi muovikelmuun ja lapasiin... :p Silloin ei ainakaan pääse kosteutta karkaamaan.
Ai että on tuttua! Itsellä on hirmumäärä lakkoja kaapissa - osa jopa käyttämättömiä. Siihen päälle kaikki leimaustarvikkeet lakkoineen, sapluunoineen, kiekkoineen yms. Apua.
Mutta, omat kynnet taas tasan nolla pituudessa. Liukottumisen takia en edes ole viitsinyt 2 vuoteen panostaa. Kuukausi sitten oli suht pitkät kynnet, kun maltoin suojalakata eli pitää koko ajan lakkaa kynsissä. Sitten naps, yksi poikki ja se siitä sitten.
Muuten, joku voisi kertoa minne lakat voi viedä roskiin? Talousroskien sekaan niitä ei saa laittaa, myrkkyjähän ne on.
Kynsilakat ovat vaarallista jätettä, kuten esimerkiksi liuottimet ja muut voimakkaat kemikaalit. Tarkista oman kuntasi jätehuollosta oikea toimituspaikka.
Kynsilakat märkänä menee ongelmajätteeseen (mie vien Sokokselle, kun ne ainakin vielä ottaa niitä vastaan ja helpoin tapa itselle, sieltä halutessaan saa myös alekupongin). Kun kynsilakka on kuiva, niin sen voi pistää sekajätteeseen. Itse olen useamman lakkapullon kuivattanut ihan kuivaksi ja sitten nakannut roskiin.
Kaupunkialueellakaan kun ei tämmöisiä ongelmajätepaikkoja oikein ole, pienillä syrjäkylillä vielä vähemmän :/ Onneksi Sokos sentään otti ainakin hetkeksi, jos ei pysyvästi, kopin tästä.
Minäkään en olisi osannut vastata, hyvä että joku muu tiesi :) (Olisin kysynyt Googlelta.)
Oi nostalgiaa. Minäkin olen ihan mahdoton nostalgikko, ehkä suorastaan patologinen aina välillä. En voi luopua esineistä, koska ne palauttavat niin elävästi muistoja pintaan. Mulla on ollut vanhoja meikkejäkin jemmoissa, koska niitä hypistellessä muistan niin selvästi jopa joitain kertoja jolloin olen niillä meikannut, vaikka sitten kymmenen vuoden takaa. Esineet ovat mun varamuisteja, eräänlaisia ulkoisia kovalevyjä. Tuossa ennen joulua ahdistuin ihan hirveästi siitä, kun kotona on aina epäjärjestys, ja siisteyttä on mahdoton ylläpitää kun tavaraa on vain liikaa. Aloin heittää tavaraa pois, ja jopa niitä vanhoja ihania meikkejä. Ihanasta amsterdamilaisesta ekomarketista ostettu huulikiilto, koska se ei vain kertakaikkisesti voi enää olla käyttökelpoista. Vanha surkea luomiväri, jolla kuitenkin on jostain kumman syystä tunnearvo. Olin oudolla tapaa yhtä aikaa helpottunut ja ahdistunut. Oli ihanaa päästää irti, mutta samalla: entä jos unohdan? Unohdan jotain, minkä olisin voinutkin muistaa. Ehkä niistä muistoistakin voi päästää irti, jos ne oikeasti ovat vain tavarassa kiinni.
Tämä kolahtaa täysin. <3 Ymmärrän sinua täydellisesti.