Tänä vuonna ei ole voinut välttyä hiilihydraattitietoisen ruokailutrendin paluulta. Tällä kertaa ”karppaus” esiintyy mediassa nimellä ketogeeninen ruokavalio, mutta kyseessähän on idealtaan sama hiilihydraatteja karsiva ruokavalio kuin kuusi vuotta sitten edellisen vähähiilaribuumin aikaan. Samaan perusajatukseen pohjautuvalle asialle on monta nimeä; vhh, LCHF, karppaus, Atkins, ketoilu, jopa paleo menee samaan kastiin.
Tässä välissä vhh-tyyppinen syöminen, etenkin sinne ketoositasolle tähtäävä sellainen, on ehditty moneen kertaan erinäisten terveysasiantuntijoiden toimesta kyseenalaistaa ja nonchaleerata ohimenneeksi ”hullutukseksi”. Hiilaritietoinen ruokailu tuntui viime vuosina olevan jo niin epätrendikästä, että me elämäntavakseen sen ottaneet tunnuimme suunnilleen jäänteeltä dinosaurusten ajalta (”Siis tääh, etkö sä vieläkään syö leipää?”) ja suoraan sanottuna hämmästyin, kun yhtäkkiä ketoosista alettiin taas puhua siellä sun täällä – ja kovin myönteissävytteisesti.
Viimeistään kun törmäsin hyvinvointiguru Karita Tykän blogissa ohjeeseen ketogeenisestä kesäkurpitsaleivästä ja jopa artikkeliin vegaanisesta näkökulmasta ketogeeniseen ruokavalioon Ruohonjuuren lehdessä, ajattelin, että nyt haluan itsekin pitkästä aikaa tarttua aiheeseen. Ja itse asiassa minulla on siihen tämän vuoden pienimuotoisen kokeilun jäljiltä terävöitynyt näkökulmakin ja jotain uutta kerrottavaa.
Tänä vuonna on käyty ilmapallomahakausi ja palattu taas keveään oloon. Alta voit lukea lisää.
Muutin ruokavalioni kesällä 2011, ja voi hyvin sanoa että se vaihtui megahiilihydraattisesta vähähiilihydraattiseksi. Ravintoremontti oli niin kattava että sitä voi pikemminkin kutsua elämäntaparemontiksi, sillä muutoksen myötä muuttui myös koko suhtautumiseni ruokaan ja ruoanlaittoon. Entisestä pastaa-leipää-pullaa-kiitos ja ”lisää-vain-vesi” –kokkailijasta kuoriutui kulinaristi ja ruoanlaittotaitoinen aikuinen ihminen. (Tosiaan, olin keittiötaidoiltani jossain lapsen tasolla.)
Miksi kiinnostuin muutoksesta? Olin jo pidempään halunnut päästä eroon pasta- ja voileipä-riippuvuudestani, ja syy miksi kiinnostuin juuri vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, liittyi etenkin sen turvotusta ja kaasujen muodostumista vähentävään vaikutukseen. Nämä ”bonukset” tuntuivat niin houkuttavilta, että minunkin kaltaiseni paatunut voipullahiiri motivoitui hurjalta kuulostavaan haasteeseen olla ainakin kuukausi täysin ilman viljaa ja sokeria. Loppu on historiaa.
Luulen, että kokeilu jäi kohdallani elämäntavaksi juuri siksi, että vaikutus ei ulottunut vain lautaselle vaan oli niin kokonaisvaltainen ja toi mukanaan uuden mielen ja uusia harrastuksia. En enää mieti että syön jonkin ruokavalion mukaisesti, syön vain hyvää ja ravintorikasta ruokaa joka pitää minut pitkään kylläisenä – ja vailla niitä ikäviä vatsa- ja suolisto-oireita jotka olivat elämänkumppanini monen monta vuotta.
Kokeilujen myötä olen myös löytänyt itselleni toimivan hiilihydraattitien johon on viimeiset kaksi vuotta kuulunut myös kohtuudella hitaita, hyviä hiilihydraatin lähteitä kuten kauraa ja bataattia tukemaan erityisesti liikuntaharrastustani. Vakiintunut ruokavalioni on vähähiilihydraattinen mutta ei ketogeeninen. Josta päästään väliotsikkoon:
Vaikka jutun alussa kirjoitin, että eri ilmaisut tarkoittavat käytännössä samaa asiaa, niin ketogeenisessä ruokavaliossa hiilihydraattien saanti on kaikkein niukin ja tarkkaan säädelty. Ketogeeninen ruokavalio on yhtä kuin Atkinsin mallista tutun induktio-tason noudattaminen pysyvästi. Induktiosta olen kirjoittanut mm. täällä.
Tyypillinen ketoosi-tason ateria
Yksinkertaisesti ketogeeninen ruokailu tarkoittaa hiilihydraattien rajoitusta niin matalalle, että keho alkaa muodostaa ketoneja ja menee ns. ketoosiin. Ketonit ovat ovat neljäs energian lähteemme rasvan, proteiinien ja glukoosin eli hiilihydraattien lisäksi (tai viides, jos alkoholi lasketaan). Ketoosissa elimistö alkaa purkaa kehon rasvavarastoja. (Tämä on ketogeenisen ruokavalion mekanismi painonhallinnassa.) Hiilihydraattien määrä, jolla keho menee ketoosiin, vaihtelee yksilöiden välillä mutta yleisesti useimmilla toimivana rajana pidetään 20 grammaa.
En ole lääkäri joten en ota kantaa siihen miten turvallista on pysyvästi rajoittaa hiilihydraattien määrä max. 20 grammaan, mutta olen itse ”omalla järjellä” ajatellut, ettei niin alhainen hiilihydraatin saanti ole mielekästä pysyvänä tilana. Loppupeleissä se kuitenkin rajoittaa aika lailla, karsien henkilön ruokavaliosta mm. sellaisia terveellisiä ja hyviä ruokia kuin juurekset, jogurtti, monet marjat ja pähkinät (hedelmistä puhumattakaan) sekä palkokasvit kuten pavut, linssit ja herneet. On tietysti yksilöstä itsestään kiinni miten mieluisana hän pitää näitä ruoka-aineita välttävää ruokavaliota mutta uskoisin, että monelle näin rajoittava syöminen heikentää elämänlaatua vähintään sosiaalisten tilanteiden näkökulmasta. Ja, no, itse nyt esimerkiksi haluan syödä porkkanoita, punajuurta ja jogurttia koska ne maistuvat hyvälle. :)
Nyt päästään viimein tämän vuoden kokeiluuni.
(Tästäkin osiosta saisi minulle tyypillisesti pidemmän version, jonka jo kirjoitinkin, mutta päädyin poistamaan sen ja tiivistämään koska juttu on tosiaankin pitkä :D)
Päädyin tänä keväänä erinäisten kohteliaisuusseikkoihin ja puhtaasti vaihtoehtojen vähyyteen liittyvien ravintolaruokailutilanteiden kautta siihen, että aloin syödä ravintola-annosten mukana tulevan hiilarilisukkeen. You know, perunaa, riisiä, pastaa. Tilanteet alkoivat Kreikassa ja kulminoituvat Alaskassa, jossa perinteisissä seafood-chowdereissa on aina perunaa. En stressannut vaan söin mitä eteen tuotiin.
Lopulta aloin suhtautua asiaan niin, että mikäpä ettei nyt voisi seitsemän vuoden jälkeen olla ihan kiinnostavaa kokeilla, mitä elimistö sanoo kun syön ”mitä vain”. Minähän olen tällainen kaikenlaisten kokeilujen villi ystävä.
No, en minä alkanut syödä ”mitä vain” vaan kotona söin edelleen vakiintuneen vhh-tapani mukaan. Mutta aina ravintolassa tai tapaamisessa söin niitä ruokia (miinus liha, tietenkin) mitä tarjottiin tai mitä lisukkeita kalan ja merenelävien kanssa sattui olemaan.
Olen neljän kuukauden aikana syönyt pastaa, perunaa, bataattia, riisiä, leipää, leivonnaisia ja hilloa. Jopa pizzaa. En joka päivä, enkä välttämättä joka viikkokaan, mutta riittävästi. Niin, että kehoni aineenvaihdunta muuttui takaisin entiseen eli siihen normaalina pidettyyn, glukoosipolttoiseen. (Vhh:lla aineenvaihdunta on pääsääntöisesti rasvapolttoinen.)
Heinäkuu
Tulos: olen ollut kutakuinkin Alaskan matkasta saakka ”entisestä elämästä” tutussa kroonisessa turvotustilassa.
Ensin ajattelin, että liikunnan vähyyskin varmasti vaikuttaa asiaan, ja odotin turvotuksen lieventyvän kun kesän alussa palasin puolen vuoden tauon (!!) jälkeen salitreenin pariin. Kesäkuu meni. Heinäkuu meni. Treenasin ilolla – mutta turvotus oli ja pysyi. Treenatessa tuntui välillä kuin vatsan kohdalla olisi ollut täytetty vesi-ilmapallo.
Töissä en voinut enää käyttää samoja farkkuja kuin viime kesänä. Voin yleisellä tasolla hyvin, mutta samalla olo oli raskas ja vähemmän toivotut suolisto-ongelmatkin olivat palanneet. Tunnistin vanhan tutun kropan. Se jonka masu oli aina pinkeä ja fiilis kuin juuri pumpatulla ilmapallolla.
Lopetin ”ravintolahiilari”kokeiluni heinäkuun lopussa ja söin taas vakiintuneen vähähiilihydraattisen tapani mukaisesti. Mutta turvotus ei vieläkään hellittänyt. Olin ihmeissäni. Mitä oli tapahtunut? Miksi tämä ei nyt toiminutkaan?
Lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkä minun on ikään kuin ”buutattava” keho ja aloitettava alusta, ”uudelleenohjelmoitava” elimistö siihen aineenvaihdunnan tilaan johon se oli viimeisten vuosien aikana mukautunut. Ehkä nesteet ja kaasut sitten poistuisivat turvottamasta?
Atkinsin mallin mukaan vähähiilihydraattiseen elämäntapaan vaihtavan on pysyvän aineenvaihdunnallisen muutoksen - edun, Atkinsin sanoin - saavuttaakseen seurattava ns. hiilihydraattiportaita. On aloitettava matalasta induktio- eli ketogeenisestä tasosta, ja edettävä pikkuhiljaa kohti laajempaa ja enemmän hiilihydraatteja sisältävää ruokavaliokokonaisuutta, johon Atkinsin viimeisellä portaalla kuuluu hedelmiä, palkokasveja ja kokojyväviljojakin.
(En ole mikään erityinen ”atkinsson” mutta hänen ruokavalionsa tuntuu olevan hurjan väärinymmärretty, se on lopulta hyvin kaukana siitä voita-ja-pekonia-eikä-yhtään-hiilareita –näkemyksestä joka monilla tuntuu olevan).
Päätin siis ”re-buutata” elimistöni ja olen nyt ollut kaksi viikkoa ketogeenisellä ruokavaliolla. Käytännössä siis jätin jogurtin, raejuuston, marjat ja juurekset pois ja olen syönyt kalaa, kananmunia, juustoa ja tofua kera vihreiden kasvisten. Ja - - - nyt näyttää tältä:
Olo on keventynyt vauhdilla ja nyt tuntuu taas hyvältä. En puhu painokiloista, sillä muutos vaa’alla on hädin tuskin kilo (laihduttamisesta ei siis ole kysymys), mutta muutos jonka havaitsen silmilläni ja tunnen kehoni olotilassa on mieletön.
Ja enää ei ole pierettänytkään ;) (Herranjestas, puhunko tosiaan ilmavaivoista… no, puhun, kyllä ne ovat yhtä luonnollisia kuin turvotuskin :p Mutta niistä ei ole pakko kärsiä jatkuvasti.)
Tässä siis minun kontribuutioni aiheeseen ketogeeninen ruokavalio. Itse kannatan laajempaa, sallivampaa vähähiilihydraattista ruokailua, mutta en kiellä etteikö ketogeenisellä tasolla ole selvät hyötynsä. Sitä ei kuitenkaan hyödyt saatuaan tarvitse jäädä noudattamaan pysyvästi. Minä odotan jo innolla että pääsen syömään taas jogurttia, omenaa ja punajuurta. :)
Täältä voit lukea lisää ruokavaliostani ja löydät hakemistollisen verran herkullisia, helppoja ruokareseptejä :)
Edit. Kommenteissa kyseltiin "kädestä pitäen" neuvoja jos haluaa kokeilla induktiota/ketogeenistä ruokailua. Näitä rautalankavinkkejä saa tästä postauksestani, jossa listaan käytännön vinkkejä ja ruoka-ainelistan induktiojaksolle. Postauksen lopussa on linkit kahden viikon induktion ruokapäiväkirjoihin. Rasvaa ei pidä jättää pois vaan päinvastoin lisätä.
Kirjoittelin tuossa kuukausi sitten siitä, kuinka tämän kesän helleaalto sai minut huolestumaan kosmetiikan - etenkin luonnonkosmetiikan säilyvyydestä. Kosmetiikkaa neuvotaan yleisesti säilyttämään huoneenlämmössä ja suojaamaan niin kuumuudelta kuin suoralta valoltakin. Ns. synteettinen kosmetiikka selviää kuumista olosuhteista paremmin, mutta omakohtaiset kokemukseni ovat kertoneet luonnonkosmetiikan pilaantuvan hyvinkin nopeasti huoneenlämpöä korkeammissa säilytyslämpötiloissa.
Aiheesta kiinnostuneena lähestyin neljää luonnonkosmetiikan ja yhtä synteettisen kosmetiikan valmistajaa ja maahantuojaa selvittääkseni faktoja. Missä lämpötiloissa eri kosmetiikkamerkkien tuotteet heidän omien testiensä mukaan säilyvät ja millaisia ohjeita he antava kuluttajille?
Entä miltä tilanne näyttää kesän jäljiltä oman kosmetiikkani kohdalla? Olen nyt palannut Tampereelle jossa massiivinen kosmetiikkavarastoni on kypsynyt kesän ajan useita viikkoja, todennäköisesti yhteensä parikin kuukautta yli 30 asteen lämpötilassa. Kaikkia pulloja en tietenkään ole aukaissut mutta muutamia helteen uhreja on jo löytynyt.
Urtekramin Kookos leave-in hoitosuihkeen öljy- ja vesifaasi ovat erottuneet. Tämä tuote itse asiassa on Ahvenanmaan asunnon "uhreja". Tuote oli kunnossa vielä kesäkuussa ja heinäkuun alussakin, jolloin käytin sitä. Elokuun alussa, vain pari päivää helle & kosmetiikka -postaukseni jälkeen, huomasin Urtekram-suihkeen luovuttaneen taistelun kuumuutta vastaan.
Myös Joikin yövoiteen öljyfaasi on erottunut. Tuotteen päiväystä on jäljellä vielä vuosi joten ikänsä puolesta tuotteen pitäisi vielä olla stabiili. Sitä ei myökään ole avattu.
Klairsin c-vitamiiniseerumi oli vielä toukokuussa kirkas - silloin käytin sitä edellisen kerran. En ottanut Klairsia mukaan kesänviettoon Ahvenanmaalle ja tällä välin sen koostumus on pilaantunut. Kun c-vitamiinituote muutuu keltaiseksi, se on merkki siitä että sen sisältämä c-vitamiini ei ole enää kunnossa.
Klairsin pakkaustietojen mukaan se säilyy avaamisen jälkeen vähintään 12 kk. Avasin sen viime lokakuussa, joten 12 kk ei ehtinyt vielä tulla täyteen.
Näiden lisäksi olen havainnoinut Ekopharman vadelmansiemenöljyn värin muuttuneen tummemmaksi, Lumenen silmämeikinpoistoaineeni (jota tosin enää vajaa pakkaus jäljellä) paksuuntuneen hyytelömäiseksi ja Vangeliksen kukkaisveden tuoksun muuttuneen hieman yskänlääkemäiseksi.
Odotan, että syksyn aikana todennäköisesti tulee lisää helleuhreja vastaan sitä mukaa kun etenen testituotteiden parissa.
Alla tiivistelmä haastattelemieni kosmetiikkamerkkien säilyvyyssuosituksista. Tiivistelmän jälkeen on kunkin merkin edustajan pidempi seikkaperäinen vastaus - teille, jotka jaksatte lukea pidemmän postauksen ja hamuatte syvempää informaatiota :) Mielenkiintoisesti luonnonkosmetiikan ja normikosmetiikan valmistajalla oli erilaiset näkemykset jääkaappisäilytyksen turvallisuudesta. - Ja Mádara yllättää poikkeuksellisen korkealla lämpötilan siedollaan muihin luonnonkosmetiikkamerkkeihin verrattuna.
LAVERA: suositeltava säilytyslämpötila 7-25°C.
FLOW KOSMETIIKKA: säilytyslämpötila normaali huoneenlämpö, jääkaapissa säilytys on hyvä idea jos asunnossa alkaa olla yli 30 astetta lämpöä.
MÁDARA: tuotteet säilyvät max. 40°C lämpötilassa ainakin 3 kk.
DR. HAUSCHKA: suositeltava säilytyslämpötila huoneenlämpö, alle 25°C. Tuotteet selviävät "kohtuullisen ajan" eli noin 2-3 viikkoa 30°C lämmössä, minkä jälkeen korkean lämpötilan jatkuessa suositellaan jääkaappisäilytystä.
NAVITER (valmistaa merkkejä Ekopharma, Atopik ja BTB13): suositeltava säilytyslämpötila 10-25°C. Jos koko asunnossa on 30°C, voi tuotteet siirtää jääkaappiin.
L'OREAL: L'Orealilta ei otettu kantaa säilytyslämpötiloihin, vaan kerrotaan, että tuotteet säilyvät PAO (period after opening) -merkinnän mukaan. Tästä päättelen, arkihavaintojen tukemana, että normikosmetiikka kuten L'Oreal todella kestää myös yli 30 asteen lämpötiloja vähintään PAO-aikansa puitteissa (pakkauksessa oleva tiimalasi + kk-merkintä.)
LAVERA / Liisa Torenius
Jokaiselle Lavera-tuotteelle on product pass, jossa kerrotaan tuotteen tiedot, myös säilytyslämpötila. Useimmiten se on 7-25 C. Sellaista tietoa, missä lämpötilassa mikin tuote lähtee pilaantumaan, meillä ei ole. Siihen vaikuttaa niin moni asia, kuten missä tuote on säilytetty (kosteutta tms), onko se avattu, kuinka sitä on käsitelty jne.
Yleisesti ottaen neuvomme asiakkaita käyttämään edelliset tuotteet ennen uusien avaamista.
FLOW KOSMETIIKKA / Suvi Kunnari
Osa tuotteistamme on lämpöherkkiä, kuten shea- ja vartalovoit. Niissä herkkyys perustuu öljyjen ja rasvojen sulamispisteeseen. Varsinaisesti tuote ei ole pilalla vaikka se pääsisi sulamaan. Rakenne voi muuttua rakeiseksi ja kuohkeus lässähtää, eli ulkonäkö kyllä kärsii.
Myös mustikka-puhdistusvoide ja applesiini-suklaa -kuorinta ovat lämpöherkkiä. Niissä ongelmana on sokeripohjainen pinta-aktiivinen aine joka on herkkä lämpötilan vaihteluille. Öljy alkaa erottua. Näidenkin tuotteiden kohdalla kyseessä on vain rakenteen kärsiminen, eli itse tuote ei muutu öljyn erottuessa käyttökelvottomaksi.
Otamme mikrobiologisia näytteitä tuotteista itse, sekä tarpeen tullen käytämme talon ulkopuolista laboratoriota.
On selvää, että korkeampi lämpotila lisää tuotteen riskiä pilaantua. Mikrobit kasvavat paremmin lämmössä ja öljyt härskiintyvät helpommin. Meillä vesipohjaiset tuotteet on kaikki pakattu niin, että niihin ei pääse koskemaan sormin, se auttaa parantamaan säilyvyyttä vaikka tuote olisi kuumassa paikassa. Jääkaapissa säilytys on mielestäni hyvä idea jos asunnossa alkaa olla yli 30 astetta lämpöä.
Suosittelemme säilyttämään shea- ja vartalovoit jääkaapissa aina jos on hellettä.
Pakkanen on yleensä haitallinen vesipohjaisille tuotteille. Esimerkiksi kasvovesi voi halkaista pullon jos se pääsee jäätymään. Emulsio voi alkaa erottumaan. Öljyt ja saippuat taas eivät ole meidän kokemuksen mukaan kärsineet pakkasesta.
MÁDARA / Anu Brown
Testeissä Madaran tuotteita on säilytetty +5C, +20C ja +40C lämpötiloissa 3 kuukauden ajan, ja tuotteet testienkin jälkeen läpäisivät laatukriteerit. Eli testeihin perustuen voidaan sanoa, että tuotteet kestävät korkeassa max +40C lämpötilassa ainakin 3 kuukautta.
Mádaran tuotekehitysosasto kertoo Mádaran säilyvyystesteistä:
Stability testing involves accelerated ageing which is product aging at various temperatures for particular period of time. There are guidelines for cosmetic product stability testing written by Cosmetics Europe which we are using. Tests are often performed at +40°C or +50°C during 1, 2, 3… months. Depending on the type of product, additional temperatures or conditions for evaluating quality of products (cyclic cold tests, etc.) are used. During accelerated aging test the quality control and organoleptic parameters of product are evaluated against retention sample.
For MÁDARA products the stability tests are performed in three different temperatures (+5 ⁰C, +20 ⁰C, +40 ⁰C) for 3 months.
Additionally testing of the product stored at room temperature during full product shelf life is performed.
Emulsion stability is evaluated by test using centrifugation.
DR. HAUSCHKA / Katrin Schumann (WALA)
We are testing the product stability during long term tests at elevated temperatures. Temperatures more than 30°C are possible for a reasonable period of time, but a permanent exposure of extreme temperatures shouldn’t be the rule to guarantee a faultless quality of the products. A storage at cool temperatures, for example in a fridge or in a cool cellar, can take into consideration at prolonged and extreme high temperatures (more than 30°C) over weeks or months.
Normally, the Dr. Hauschka products should be stored at a room temperature of less than 25°C. Additionally some products show the symbol “keep away from sunlight and heat sources”. This usage information must be taken into account. If the products cannot be stored under appropriate conditions, they should be used up within 1-2 months.
NAVITER / Taru Laitinen:
Lähtökohtaisesti suosittelemme kaikille tuotteille säilytystä +10-+24°C lämpötilassa. Mikäli tämä on mahdotonta esim. koko lämpötilan asunnon ollessa +30°C, voi esim. voiteet siirtää jääkaappiin odottamaan huonelämpötilan laskua
Lämpö katalysoi monia reaktioita, jotka koetaan usein aistinvaraisesti tuotteen pilaantumisena. Lämmön nopeuttamia aistinvaraisia muutoksia tuotteessa ovat esim. tuoksu- ja värimuutokset, nämä ovat myös yleisimmät muutokset etenkin luonnonkosmetiikassa. Jos kosmetiikkaa säilyttää huoneenlämpöä korkeammassa lämpötilassa, voi tuote tosiaan ”pilaantua” normaalia nopeammin. Tuotteen valmistaja on vastuussa tuotteen säilyvyydestä, kun sitä säilytetään asianmukaisessa lämpötilassa (huoneenlämpö, 20-25°C).
Naviterilla jokainen tuote käy ennen lanseeraustaan läpi stabiilisuustestit, joiden aikana tuotetta säilytetään eri lämpötiloissa ja seurataan mahdollisia muutoksia. Ennen markkinoille pääsyä tuotetta testataan 40-45°C lämpötilassa useita kuukausia. Tällä tavoin nähdään mahdolliset muutokset nopeammin kuin huoneenlämmössä ja voidaan sitä kautta ennakoida tuotteen säilyvyyttä todenmukaisesti.
Korotettu lämpötila voi siis ehdottomasti nopeuttaa tuotteen pilaantumista. Lisäksi jotkut tuotteet, kuten monet balmit, ovat erityisen herkkiä lämpötilan nousuille ja voivat kirjaimellisesti sulaa lämpötilan noustessa.
Suurinta osaa kosmetiikkatuotteista (pl. esim. monet tensidejä sisältävät tuotteet) voi huoletta säilyttää jääkaapissa, ja jääkaappisäilytys saa useimmat kosmetiikkatuotteet säilymään hyvänä pidempään (siinä missä lämpö nopeuttaa monia pilaantumiseen johtavia reaktioita, viileys hidastaa niitä). Säilytyslämpötila ei saa kuitenkaan laskea pakkasen puolelle. Lisäksi on tärkeää, ettei tuote joudu sietämään toistuvia kovia lämpötilanvaihteluita, esim. jääkaappi-huoneenlämpö-jääkaappi.
Sanni: miksi tensidipitoisia tuotteita ei ole hyvä säilyttää jääkaapissa?
Taru: Useimmilla tensideillä on tietty lämpötila, jonka alapuolella misellejä ei muodostu ja tensidin olomuoto muuttuu kiinteämmäksi. Tämä näkyy tuotteen, esim. suihkugeelin, paksuuntumisena ja ”sakkaantumisena”, kirkas suihkugeeli muuttuu valkeaksi, paksuksi tahnaksi. Yleensä tuote palautuu normaaliksi lämpötilan noustessa, mutta joskus tuotteen koostumus saattaa kärsiä pysyvästi. Tämän takia tensidejä sisältäviä tuotteita ei lähtökohtaisesti kannata säilyttää kylmässä.
L'OREAL / Tarja Kuusela:
Tuotteissamme on säilyvyydestä kertova PAO (period after opening) merkintä joka kertoo kuinka monta kuukautta avattu pakkaus säilyy varmasti hyvänä. Shampoissa se esimerkiksi on yleensä 12kk. Avaamattomana tuotteet säilyvät ainakin 30kk.
Myymälöissä ja tuotteiden kuljetuksissa lämpötilat pystytään pitämään hallinnassa, talvien kovissa pakkasissa lastausvaiheet pieniin yrityksiin pyritään tekemään mahdollisimman tehokkaasti, etteivät tuotteet pääse kylmettymään. Suomen vuodenajoissa talvi on yleensä se joka tuottaa hankaluuksia, kuumat kesät ovat viimeaikoina olleet harvemmassa. Jos tuotteet pääsevät jäätymään niiden rakenne kärsii ja tuotteen faasit ja ainesosat voivat erottua. Turvallisuusriskiä tästä ei yleensä seuraa, mutta jäätyneitä hiusvärejä ei tule käyttää. Jäätyneet aurinkotuotteet eivät toimi enää niin hyvin kuin pitäisi ja voivat sitä kautta toimimattomuudella aiheuttaa riskin. Muuten tuotteiden kanssa voi käyttää maalaisjärkeä.
Tämän kesän helteissä myös kosmetiikan säilyvyys pitää ottaa huomioon. Onneksi kodeissa lämpötilat eivät nouse kovin korkeiksi, vaikka kuumalta tuntuvatkin. Vaikka lämpötila korkea niin se lasketaan yleensä vielä ”normaaliksi huoneenlämpötilaksi” kosmetiikan näkökulmasta.
Kosmetiikkaa on hyvä säilyttää kodin vilpoisimmassa nurkassa. Tärkeää on että kosmetiikkatuotteet eivät pääse altistumaan aurinkonpaisteelle ja paahteelle esimerkiksi ikkunalaudalla tai liikaa esimerkiksi rantakassissa.
Jos koostumukset pääsevät sulamaan tai niiden koostumus muuttuu tai haisee kummalliselle on hyvä hankkia uusi tuote. Kuivat puuterimaiset tuotteet eivät lämpötiloista paljoa hätkähdä, mutta ikkunalaudalla säilytetyt meikit kärsivät ja voivat vaihtaa jopa sävyä. Jääkaappiin tuotteita ei kannata laittaa koska se voi aiheuttaa koostumusten erottumista. Kun ainesosat erottuvat, säilöntäaineet eivät pääse vaikuttamaan tarkoituksenmukaisesti ja kokonaisvaltaisesti koostumuksessa.
*
Kiitokset asiantuntijoille, tämä oli oikein mielenkiintoista ja taas sai oppia jotain uuttakin, kuten misellien kriittisestä muodostumislämpötilasta :) Nörtti on tyytyväinen.
Pitäisiköhän tehdä ensi kesänä - jos helteitä on taas luvassa - oma testilaboratorio kotiin ja verrata muutaman verrokkituotteen selviämistä jääkaapissa vs. kylppärin kaapissa? :)
