Tämä on ehkä kummallinen aihe, mutta olen mietiskellyt tätä pitkään.
Ihonhoitoon satsaaminen ja kumpaan satsaus lopulta vaikuttaa enemmän, elämykselliseen puoleen vai konkreettisesti ihon kuntoon?
Missä vaiheessa ihonhoito on riittävää ihon tarpeiden kannalta, ja missä vaiheessa se menee ylihoitamiseksi, jolla on enemmän positiivista vaikutusta mieleen kuin iholle?
Ihonhoidollahan tähdätään peruslähtökohdiltaan ihon hydrolipidikalvon eli suojabarriäärin tasapainottamiseen ja vahvistamiseen. Terveellä iholla on ihanteellinen kosteustasapaino ja happovaippa ja se pystyy omin avuin, ilman kosmetiikan apukeinoja, tekemään tehtävänsä eli suojaamaan kehoa ulkoisilta tunkeilijoilta. Lapsen iho on esimerkki tästä. Ikääntyneellä iholla vastustuskyky ja kosteuspitoisuus heikkenee solumuutosten seurauksena mutta jätetään ikääntynyt iho tämän kirjoituksen ulkopuolelle, samoin ihosairaudet kuten atooppinen ihottuma jolla on eri vaatimukset. Puhutaan nyt ihonhoidosta yleisellä tasolla.
Terveen ihon pinta on kuin ehjä, vahva tiilimuuri joka pitää tunkeilijat kuten mikrobit, kemikaalit, haitallisen säteilyn (tai ainakin osan siitä) ja ilmansaasteet ulkopuolella.
Tietysti me kauneudenhoidosta välittävät ihmiset saatamme usein nähdä ihon vain yhtenä esteettisenä osana kehoamme, mutta estetiikkaa tärkeämpi rooli on suojata meitä ja elimistöämme.
Kun suojabarriääri on vahingoittunut, ihon kyky pidättää kosteutta ja pitää mikro-organismit ulkona heikentyy, mikä ilmenee mm. ihon kuivuutena ja epäpuhtauksina. Kuivuuden ja karheuden tunne iholla tai epäpuhtaudet ovat yleisimpiä ja tavallisimpia syitä hoitaa ihoa; puhdistamme ja kosteutamme jotta iho tuntuisi ja näyttäisi mukavalta.
Noniin. Jos siis hoidolla pyritään tasapainottamaan iho ja tukemaan suojabarriääriä, niin onnistunut hoito eli omalle iholle sopivat tuotteet ja rutiini johtavat vahvaan ja terveeseen hydrolipidikalvoon. Eikö niin? Tällöin ihon pitäisi kai pääsääntöisesti voida hyvin, ja se "pärjäisi", jos nyt ei aivan täysin ilman kosmetiikkaa (iho ei kuitenkaan pysty puhdistamaan itse itseään) niin ainakin ylläpitävällä perushoidolla.
Jos todella yksinkertaistetaan, sopivan hoidon pitäisi poistaa tai merkittävästi vähentää epätasapainotiloja kuten kuivuutta ja näppylöitä.
Kuitenkin, lukiessa ihoaan huolellisesti hoitavien ja kosmetiikkaa harrastavien ihmisten kirjoituksia (kyllä, myös minun), syntyy usein mielikuva, että iho ei pärjääkään ilman jatkuvaa tehohoitoa ja kuureja.
Iho kaipaa niin paljon syväkosteutusta että ylläpitävään perushoitoonkin kuuluu jopa 3-4 tuotteen kerrostusta. "Hyvinvoivan, kosteutetun" ihon hoitosuosituksista voi lukea, kuinka iho kiittää päivittäisistä ampullien, sheet maskien tai yönaamioiden käytöstä. Pitkin päivää on hyvä suihkutella ihoa vielä kosteussuihkeilla ettei iho vain pääse kuivumaan, ja meikkikin saisi ihanteellisesti olla ihoa hoitavaa ja kosteuttavaa.
Koska muuten iho voi tuntua ikävältä, sitä voi kiristää tai se voi olla samea.
Eikö tämä käytännössä tarkoita sitä, että iho ei olekaan tasapainossa?
Tämä on ydinihmetykseni, ja heräsin miettimään tätä taas toden teolla luettuani kevään aikana Charlotte Cho'n The Little Book Of Skincare -kirjan.
Jos iho kaiken tämän puunaamisen seurauksena tuntuu edelleen herkästi kuivalta ja epämukavalta ja vaatii jatkuvaa tehohoitoa naamioiden ja muiden ennen vanhaan vain kuuriluontoisesti tai kerran kuussa käytettyjen tehohoitojen muodossa, tulee mieleen, ettei ihon suojavaippa varsinaisesti olekaan terve ja vahva.
Viimeinen mietiskelyni ei ole mitään uutta ja erikoista vaan osa ihmisistä on aina ollut tätä mieltä:
Voiko iho tulla riippuvaiseksi ihonhoitotuotteista?
Kun kosteuspommitamme ihoa kimmoisaksi, pehmeäksi ja heleäksi, otammeko samalla ihon tasapainon ylläpidon omiin käsiimme? Voiko pyrkimyksemme vahvistaa ihon suojakelmua johtaa siihen, että samalla heikennämmekin ihon omaa kykyä pysyä terveenä?
Lopuksi totean, että luonnollisestikin ihonhoidon tarpeisiin vaikuttaa moni muukin asia kuin ihon oma tyyppi, kuten ympäristö ja ilmasto. Kenties ihmettelyäni ohjaa oma maantieteellinen sijaintini joka asettaa ihonhoidolle huomattavasti helpommat puitteet kuin ihmisille, jotka asuvat aavikkoilmastossa, voimakkaan UV-indeksin maassa tai erityisen saasteisessa ympäristössä. Näissä ympäristöissä iholla on suuremmat haasteet ylläpitää kosteustasapainoaan ja suojautua ulkoisilta rasitteilta.
Mutta monella meistä ei ole näitä haasteita. Silti olemme "ulkoistaneet" ihon hyvinvoinnin kosmetiikalle.
Olen aivan tietoinen siitä, että myös oma nykyinen ihonhoitorutiinini saattaa joiltain osin olla ylihoitamista. Olen saavuttanut ihonhoidolla pehmeän, sileän ja kuulaan ihon jolla on tuskin koskaan epäpuhtauksia, mutta tiedänkö lopulta, olisiko se vähemmän pehmeä ja kuulas jos käyttäisin kolmen kosteustuotteen sijaan vain yhtä...? Hoidanko kasvosuihkeilla ja seerumeillani siis kuitenkin enemmän mieltäni kuin ihoani..?
46 comments on “Ihonhoito - milloin hoidamme enemmän mieltä kuin ihoa?”
Huomenta:). Sitä minäkin mietin.. Kyllä se taitaa olla molempia. Huomaan, kun käytän the Ordinaryn tylsiä (joskin tehokkaita) pipetti-pulloja, että mieli kaipaa tuoksuja ja värikkäitä puteleita. Nyt koitan rajoittaa sen verran, että en käytä montaa päällekkäistä "tehohoitoa".. Yksi seerumi/ilta kyllä piisaa. Nyt kesällä ihoni on paremmassa kunnossa kuin koskaan.. Se on osittain jopa häiritsevän kuulas!
*nauraa* ^_^ On siis mahdollista saavuttaa jopa häiritsevän hyväkuntoinen iho…! ^_^ :D
Lomalla minulla tuppaa jäämään ihonhoito hieman reruperälle. Kun en käy töissä, en jaksa meikatakaan. Ja kun en käytä meikkiä, ihon puhdistus hoituu useimmiten pelkällä vesihuuhtaisulla.
Olen lomien aikana huomannut, että ihoni vaatii paljon vähemmän hoitotuotteita ja rasvausta. Talvella toki vähän enemmän kuin kesällä. Ihotyyppini on kuiva ja epäpuhtauksia esiintyy harvoin. Ainoa selitys tähän rasvaamisen tarpeettomuuteen on se, että en käytä putsaria. Oma mielipiteeni on se, että putsareiden käyttö johtaa siihen, että hoitotuotteita tarvitaan enemmän. Veikkaan, että normaali iho (poislukien nyt siis atopia, akne yms.) näyttäisi jotakuinkin samalta ja voisi ihan yhtä hyvin, jos jättäisimme koko ihonhoitorutiinin pois. :)
Ihan varmasti puhdistusaineet, etenkin pinta-aktiivisia aineita sisältävät, vaikuttavat siihen että iho tuntuu kuivemmalta. Pinta-aktiiviset aineet vievät iholta aina pois osan sen suojakelmusta ja tämä täytyy kompensoida kosteusvoiteella. Toisaalta pinta-aktiivisista aineista on hyötyäkin sillä lian poistaminen iholta edistää myös ihon hyvinvointia.
Varmasti itse ylihoidan pitääkseni ihoni kunnossa. Se on ollut aikamoinen kamppailu, joka aika ajoin nostaa päätään kaikesta huolimatta. Aikuisiän aknea olen hoitanut siis. Säännöllinen ja hyväksikoettu rutiini tuntuisi olevan tehokkain ase. Mutta kysymys siitä, olenko ”lellinyt” ihoni hoitorutiinilla pilalle ja osaisiko tai suostuisiko se itsenäisesti pitämään yllä kuntoaan peruspuhdistuksen ja -kosteutuksen lisäksi, on mielenkiintoinen.
Hoitorutiini itselläni on toisaalta myös mielen hoitoa ja nautin siitä. Ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus (tähän uskon) ja mielen ja kehon terveys kulkevat käsi kädessä. Jos ihonhoito toimii ja tuottaa mielihyvää, niin eihän se voi mennä väärin. Jos tämän rutiiniin nyt katkaisisin, niin ihoni todennäköisesti protestoisi heti ja joutuisin aloittamaan alusta. Stressaisin aknen kanssa henkisestikin ja stressi pahentaisi taas oireita... Siksi rutiini ja mielihyvä ja kunnossa oleva iho.
Ihanaa päivää! 😊
Juuri näin. Laajemmin ajatellen, vaikka ihon vastustuskyky ja ulkonäkö pysyisivät yhtä hyvinä vähemmälläkin hoidolla, ei harrastuksellisen ihonhoidon (kuten muidenkaan hyvää mieltä tuovien harrastusten) merkitystä terveydelle pidä vähätellä. Ihmiselle tekee hyvää tehdä asioita joista hän tulee iloiseksi :)
Ihanaa päivää sinnekin :)
Kommentoisin, että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, joten ehkä se sosiaalinen puoli osin selittää mainoksiinmenevyyden.
Varmasti tälläkin on osuutensa.
Olen huomannut että muutaman päivän mökki oleskelu vaikuttaa ihoon rauhoittavasti.Vaikka en tee siellä mitään muuta kuin käyn saunassa.En siis putsaile voitele tai mitään muutakaan.Mutta sää vaikuttaa tähän olennaisesti.Jos on mukavan lauha ilma iho ei tunnu tarvitsevan mitään.Kylmä tai kova auringonpaiste toisaalta aiheuttaa aen että mielelläni laittaisin kosteusvoidetta . Ihoni on toki rasvainen eikä heti hätkähdä mutta pintakuivuus onkin varmaan isoin ongelma. Metsässä ei noita ilmansaasteita katupölyä tai muutakaan likaa ole siksi ei ihokaan putsaamattomuudesta kärsi-ei tule näppyjä.Eikä tarvitse kosteutella kun ei ihon omaa rasvaa ole tarvinnut putsata pois.Kaupungissa olen nelivaiheisen (iltaisin) hoidon käyttäjä.Eli öljy-vaahtoputsari-kasvovesi-voide.
Mökkiolosuhteissa myös pehmeä vesi hellii ihoa :) Järvivesi kuivattaa ihoa paljon vähemmän kuin vedenpuhdistuslaitoksen kautta tuleva kovempi hanavesi. Itsekin olen huomannut että iho on aina vähemmän kuiva mökillä - vaikka tuntien saunasessioiden luulisi päinvastoin kuivattavan ihoa enemmän kuin nopeat kaupunkipesut ja -suihkut.
Se mikä kuitenkin vaikuttaa omaan ihooni kaikkein eniten on perusteellinen puhdistus - tämän huomaa jopa metsässä. Vaikka en meikkaa retkeillessä (hahah, mikä ajatus että aloittaisi aamun nuotiolla meikkivoiteen ja kajalin kanssa…! :D) eikä metsässä ole kaupunkien saastetasoa, eli iholle kertyy kaiken kaikkiaan huomattavasti vähemmän likaa kuin kaupunkiarjessa, ihoni reagoi eräolosuhteiden vähemmän huolelliseen puhdistukseen aina näpyillä. Se on kummallista, mutta olen koko elämäni ajan voinut havainnoida samaa. Ihoni pysyy parhaassa kunnossa kun puhdistan sen erittäin huolellisesti. Siksi en koskaan puhdista ihoa pelkällä vedellä.
Todella hyvää pohdintaa ja erittäin ajakohtaista! Itse olen aina ollut innokas hoitamaan ihoani ja varmasti osa siitä on mielen hoitoa, kauneusrutiineilla pienten lasten äiti on saanut omaa aikaa jne. Syitä on monia, mutta "jouduin" jättämään lähes kaikki ihonhoitorutiinini pois vuosi sitten ja hämmästys on ollut suuri, sillä ihoni voi lähes yhtähyvin kuin aiemmin kun läträsin voiteita/seerumeita yms. surutta iholleni. Ainoastaan ikääntymisen merkit ovat ottaneet aimo harppauksen eteenpäin, toki täytin 40-vuotta ja oli kai aikakin niiden tulla :)
Ainoastaan vartaloni iho ei selviä ilman jatkuvaa rasvausta, mutta siitä "syytän" nuoruuden harrastusta, uintia kloorivedessä melkein 10 vuotta 3-5 viikoassa ja jo silloin nuorena tyttönä (12-vuotiaana) vartalon iho kutisi ja natisi. Yritän näin kesäisin aina "vierottautua" siitäkin pois, mutta kun syksy tulee niin pakko alkaa rasvaamaan. ;)
Mielenkiintoista. Olisin tosiaan taipuvainen uskomaan että useimmilla, ainakin normaalin ihotyypin omaavilla, monivaiheiset hoitorutiinit hoitavat todellakin enemmän mieltä kuin ihoa. Eikä siinä ole mitään pahaa. Hyöty kuin hyöty :)
Minulla on muuten sama juttu, vartalon iho on paljon kuivempi kuin kasvojen ja ihan riippuvainen voiteista, ja minulla ei edes ole mitään harrastusta mikä selittäisi sen. Ilman rasvausta vartalon iho menee lähes kalansuomuille.
Jetsulleen nyt niitä ajatuksia, joita olen itse pyöritellyt päässäni viime aikoina! Homma lähti liikkeelle siitä, kun minulla ei kertakaikkiaan ollut varaa uuteen seerumiin. Olin alkuun aivan riekaleina, koska ajattelin, että ihoni kunto varmasti romahtaa. Mutta mitään kamalaa ei tapahtunutkaan. Ihoni on ihan yhtä hyvässä (tai huonossa, riippuen esim. hormoneista ja ruokavaliosta) kuin ilmankin seerumia. Sitäpaitsi, minulla oli niin pahat allergiat keväällä, että voi olla että "liiallinen" hoitorutiini olisikin vain pahentanut asiaa, mene tiedä. Palasin siis yksinkertaisten asioiden äärelle: huolellinen puhdistus, kasvovesi, kosteutus luonnonöljyillä. (Ja okei, käytänhän minä nytkin Bioeffectiä iltaisin ja se tekee iholle ihmeitä, mutta varmasti voin elää ilman noita ihmeitä myöhemmin.:D) Viime jouluna pesin vanhempieni luona kasvoni vain puhdistusmaidolla ja viimeistelin kasvovedellä, eikä se iho silloinkaan tykännyt kyttyrää. Aloin miettiä, että onko hävyttömän iso rutiini oikeasti tarpeen? Ja nytkin kun olen hieman vähentänyt tuotteita, käytän nassuni parissa varmasti enemmän aikaa kuin monet. :D
Elämyksellisyys ei silti ole tästä rutiinista kadonnut. Mielestäni kaikki aika, jonka käytän iltaisin ja aamuisin itseni kanssa voi parhaimmillaan olla elämyksellistä. Minulla ainakin on raivostuttava stressi ja kiire näin opintojen loppupäässä, joten ei ole juuri mitään ihanampaa kuin pestä nassu kunnolla ja hieroa sille pipettipullosta tippa ihanaa öljyä. Mutta haluaisin elää elämää, jossa iho toimii niin kuin pitää vähän enemmän itsestään. "olisiko se vähemmän pehmeä ja kuulas jos käyttäisin kolmen kosteustuotteen sijaan vain yhtä?" Ainakin minulla iho on aivan yhtä kuulas ja pehmeä. Otanta on toki pieni. ;)
Anteeksi vähän sekava kilometrikommentti, tämä sun pohdinta vaan osui omaan ajankohtaiseen pohdintaan. Kiitos siis, että pohdit tätä ääneen!
Tämä on tosi hyvä esimerkki siitä mitä hyvä ihonhoito voi myös olla :) <3 Elämyksellisyydellä on roolinsa ihonhoidossa, mutta ihan totta että ei elämyksellisyyteen aina tarvita kymmentä purkkia (tai luksuspakkauksia tai hifiainesosiakaan). Yhden ainoan voiteenkin levitys on aikaa itsensä kanssa, niinhän se on. :)
Itse voin ainakin myöntää, että mulla osa ihonhoitoa on nimenomaan tätä elämyksellisyyttä, eikä ihonhoito varmasti vaadi kymmenvaiheista korealaista ihonhoitorutiinia, mutta ihonhoitoon käyetty aika on samaan aikaan hoitoa myös mielelle. Monien ihmisten tavoin kamppailen itsetunto-ongelmnien kanssa, ja jos rasvapurtiloilla lotraaminen saa minut ajattelemaan edes hieman positiivisemmin itsestäni, on se mielestäni minulle hyväksi. Pitkä ja hartaudella suoritettu ihonhoitorutiini on myös hetki aikaa itselleni, pientä rauhoittumista ja keskittymistä kiireen ja arjen keskellä. Toki näiden rutiinien on palveltava myös ihon tarpeita, minulla on aina ollut helposti kuivuva iho, joka hoitamatta menee pahimmillaan ihottumalle asti, mutta olen tosiaan atoopikko, joten ihoni ei toimi "normaalisti" ja hyötyy lisärasvauksesta varmasti ns. normaalia ihoa enemmän.
Allekirjoitan täysin mitä kirjoitat, ihonhoidon vaikutusta mieleen ei ole mitään syytä "vähätellä" ja se voi olla yhtä tärkeä peruste siinä missä ihon konkreettinen hyötyminenkin. Kaikenlainen positiivista mieltä ja rentoutumista tukeva tekeminen on meille hyväksi.
Moni meistä ymmärtääkin elämyksellisyyden ja ihon varsinaisen hyödyn suhteen ja rinnakkaisuuden ihonhoidossa. Ehkä tällä postauksen pohdinnalla lähinnä mietin sitä, millä tavalla purkkien ja lukuisten hoitoaskelten tarpeellisuus juuri iholle tuodaan esiin niin kosmetiikan markkinoinnissa kuin meidän kauneusintoilijoiden ja ammattilaistenkin ilmaisussa. Puhumme usein kosmetiikasta ja ihonhoidosta tapaan, joka välittää tunteen siitä että "markkinoimamme" hoitotoimenpiteet ovat tarpeen ja jopa välttämättömiä terveen ja kauniin ihon saavuttamiseksi - kun ne itse asiassa saattavatkin olla enemmän hyödyllisiä mielelle. On jotenkin ironista, että toimenpiteiden, joiden tarkoitus on johtaa ihon tasapainottumiseen ja siihen että se toimisi enemmän kuin normaali terve iho, seurauksena iho saattaakin muuttua tavallaan "avuttomammaksi" ja riippuvaiseksi näistä hoitotoimenpiteistä. Jos nyt kukaan ymmärtää mitä haluan tällä sanoa… :D
Tästä miten iho reagoi hoitamiseen/hoitamattomuuteen olisi kiva saada ihan faktoja pöytään ihotautilääkäriltä tai plastiikkakirurgilta tmv. terveydenhuollon ammattilainen joka olisi tutkinut ihon toimintaa. Varmasti ihon rakenne on sen verran kehittynyt että se pärjää ilman lisärasvausta, mutta onhan ainakin joillakin raaka-aineilla todettu olevan positiivisia vaikutuksia ihon toimintaan vaikka sen kirkastamisen tai nuorekkaampana säilyttämisen osalta, esim. c- ja a-vitamiini ovat tutkittuja ja niiden tehosta todisteita. Ja se jääkö rasvaan koukkuun, niin minä ainakin jään, jonkin verran. Jos en ole rasvannut kasvojani päivään ja on kuiva ilma, aika nopeasti tulee pientä kiristelyn tunnetta kasvoille, mutta jos on vaikka pahasti sairaana eikä jaksa muutamaan päivään tehdä rutiinia, niin on se iho silti vielä tallella eikä ehtinyt kuivua rusinaksi :D Siltä kantilta mulla on ollut aina helppo iho, epä juuri epäpuhtauksia edes teini-iässä, mulle tulee nyt kolmekymppisenä enemmän finnejä, nykyisin tulee usein kuukautisten aikaan finni leukaan.
Kyllä, tähän minäkin uskon. Tiettyjen kosmeettisten ainesosien edut iholle on todistettu Normaali iho pärjää ilman rasvaustakin, mutta näen asian niin, että näillä aktiiviainesosilla sitä voi "hienosäätää", "virittää", niinkuin auton moottoria. Moottori toimii ilman virittelyäkin ja kuski pääsee perille paikasta A paikkaan B, mutta tietyillä toimenpiteillä hän saavuttaa vielä mielekkäämmän ajoelämyksen :) Moottori suoriutuu paremmin kun sitä on "hoitanut", ja iho voi näyttää paremmalta kun sitä hoitaa tutkituilla, ihoon vaikuttavilla aineilla. Mutta välttämätöntä ei kumpikaan virittely ole. Normaalille, terveelle iholle ja toimivalle, ehjälle moottorille :)
Mielenkiintoista pohdintaa. :) Itse olen koukussa monivaiheiseen ihonhoitoon, ainakin mieleni on koukussa siihen!
Mainitsemasi Charlotte Chon kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Onko sinulla muita kirjavinkkejä liittyen kosmetiikkaan ja ihonhoitoon? :)
Minulla on lopulta aika vähän kauneusaiheisia kirjoja (suurin osa liittyy meikkaukseen) mutta yksi, käsittääkseni jo jonkinlaiseksi suomalaiseksi klassikoksi muodostunut on Una Nuotion Kerro, kerro kuvastin. Käytän sitä tosi paljon lähteenä ja muistin tukena :)
Kosmetiikan kemiasta kiinnostuneelle ja ruotsinkielen taitoiselle erinomainen opus on Marie Lodenin Ren, mjuk och vacker - kemi och funktion hos kosmetika. Tätä olen ahminut ja tehnyt täyteen muistiinpanoja ^_^ :D Täältä voi tarkistaa melkein kaikkien kosmetiikan raaka-aineiden faktat liittyen niiden tehtäviin kosmetiikassa. Tieteellinen ja kuiva opus mutta täyttä asiaa ainesosanörteille :D
Korealaisen ihonhoidon kirjoista esimerkiksi Korean Beauty Secrets on minusta hyvä ja sisältää mukavassa tasapainossa niin kevyttä kuin raaka-ainepainotteistakin asiaa. Kirja sopii etenkin K-Beauty-blogeja seuraaville sillä siellä on oma lukunsa K-Beauty-bloggaajien suosikkituotteista ja ihonhoitorutiineista :) Kaikki ihotyypit edustettuina :)
Ooh kiitos vinkeistä!! Pitääpä tilata lomalukemista :)
Minä olen miettinyt samaa, ja samalla olen sitä mieltä, että turha kosmetiikan viihdyttävyydestä on maksaa. On niitä muitakin iloja elämässä, tai ainakin pitäisi olla. Kemikaalialtistustakin tulee jo ilmankin kosmetiikkaa, joten kosmetiikan järkikäytön pitäisi olla sinällään jo tärkeä pohdinnan aihe. Enkä usko, että puhtaassa ilmanalassa ja puhtaalla ja juomakelpoiselle vedellä ihonsa huuhtelevalle (sisäisesti ja ulkoisesti) ihon ylenpalttinen puhdistaminen ja hoitaminen on tarpeen. Tässä en tietenkään väitä, että kaikki kosmetiikka olisi huuhaata, kunhan kritisoin sitä, että useinkaan esim. kosmetiikan toimivuudesta ei ole mitään takeita ja myynti tapahtuu lähinnä mielikuvien avulla.
Kirjoittelin itsekin hiukan asiaa sivuavan postauksen jokin aika sitten :)
https://dzinninajatuksia.blogspot.com/2018/06/onko-kosmetiikka-viihdeteollisuutta.html
Olen tästä vähän eri mieltä. Jokaisella on kuitenkin omat ilon aiheensa ja rentoutumiskeinonsa elämässä, eikä kai mitään harrastusta voi tuomita turhaksi vain siksi että ei itse jostain asiasta niin välitä. Miksi kosmetiikan viihdyttävyydestä olisi turhempaa maksaa kuin vaikka elokuvan, joogatunnin tai maalauskurssin viihdyttävyydestä? Siksikö, että kosmetiikalla voi olla epäedullisia terveysvaikutuksia (kemikaalikuorma) ja pakkaukset kuormittavat luonta? Moneen muuhunkin harrastukseen liittyy haittapuolia; matkustus, sukellus, autoilu, somettaminen...
Niin kuin monessa muussakin asiassa, kyllä meitä onkin moneen lähtöön. Kun toisille kosmetiikka ja ihonhoitorutiinit ovat elämyksellisiä asioita, ovat ne minulle välttämätön paha. Ja siitäkin välttämättömyydestä laistan melko usein. Välillä sorrun ajattelemaan, että "onpa mulla vaikea iho", kunnes taas muistan kuinka vähän sen eteen teenkään. En edes puhdista sitä säännöllisesti, vaan saatan nukkua meikit naamassa jne. Eli teen tietoisen valinnan siitä, että naamani ei ole kuultava ja finnejäkin löytyy. Silti haluaisin, ettei näin olisi. Ristiriitaista.
Laiskuutta vai vaan sitä, että jokainen panostaa aikansa itselle tärkeisiin asioihin. Ehkä molempia.
Tiedätkö, mä pystyn samaistumaan kirjoittamaasi ruoan kautta. Minulla oli hyvin samanlainen suhde ruokaan aikaisemmin, se oli "välttämätön paha" josta en juurikaan nauttinut ja se loi usein syyllisyyden tunteita. En jaksanut syödä terveellisesti vaikka samalla olisin halunnut sitä. Minäkin tein tietoisen valinnan toimia tavalla, joka tuki huonoa oloa. Vasta kun innostuin ruoanlaitosta ja kulinarismista ja siitä tuli minulle (ihan ihonhoitoon rinnastettava) harrastus, paranivat tapani.
Kyllä sitä panostaa itselleen tärkeisiin asioihin ja sellaiseen mikä kiinnostaa.
Kiitokset tärkeästä aiheesta. Mulle tärkeämpää on aina ollut ihonhoito kuin meikkaaminen. Äitini vei minut 11- vuotiaana ensimmäisen kerran kosmetologille ja siitä se sitten alkoi. Ihonhoito on ollut mulle enemmänkin terapeuttista ja rentouttavaa. Nyt sitten on tullut tämä Korealaisen kosmetiikan buumi, joka on tehnyt vaikutuksen naamioillaan, koska olen aina pitänyt naamioiosta ja niitä on ollut aiemin harvemmin saatavilla.
Nyt olen kuitenkin alkanut karsimaan ihonhoitotuotteita, koska ajattelen, että iho tulee laiskaksi, jos siihen kokoajan lisätään jotain. Mulle riittää nyt seerumi,öljy, putsari ja silmänympärysvoide sekä naamiot harvemmin käytettynä. Lisäksi käytän Avene-vettä sekä MeineBase -suolaa. Voiteet ovat jääneet pois. Ihon suojaamiseen käytän 50:n suojakerrointa.
Kiva kuulla eri ihmisten rutiineista :)
Minulle meikkaaminen on ollut se tärkeämpi juttu ja ihonhoito edustanut samaa perushygieniaa kuin suihkussa käynti ja hampaiden harjaus. Olen puhdistanut, kuorinut ja kosteuttanut ihoa ihan mielelläni mutta vasta viimeisen parin-kolmen vuoden aikana se on muodostunut enemmän tilaa ottavaksi harrastukseksi ja hemmottelurituaaliksi. Luulen, että ikääntymisen merkit ovat vahvasti vaikuttaneet tähän.
Mielenkiintoista pohdintaa. :) Olen nyt kesällä lomaillessa huomannut, että niihin hoitorutiineihin jää tavallaan koukkuun. Kun ei pääse / ole tarvetta käydä läpi joka ilta kaksoispuhdistusta, kasvovesiä ja seerumikerroksia, niin alussa tulee lähes ahdistunut olo. Mutta sitten onkin ihanan vapauttavaa kun iltaisin tai aamuisin ei menekään se yli 15 minuuttia kasvojen puunaukseen. Itse en käytä vartalovoiteita ollenkaan. Talvisin käytän suihkussa öljyjä, mutta kesäisin en, joten siihenkään ei kulu aikaa. Nyt kun iho on tottunut aurinkoon, niin en ole löytänyt edes aurinkovoiteita eli niitäkään ei tarvitse pestä pois. Huomaan, että se on jotenkin ihanan rentouttavaa ja vapauttavaa, kun ei "tarvitse" käydä läpi niitä arjen hoitorutiineja. :) Yksi tuote tosin on jäänyt päälle, nimittäin Novexpertin Magnesiumsuihke. Se on ihanan virkistävä kasvoille ja vartalolle kun on kuuma.
Mielen hoidosta liittyen ihonhoitoon tuli mieleen, että itselläni on yksi juttu josta pidän tosi paljon, mutta ihon vuoksi en voi oikein säännöllisesti käyttää. Nimittäin palasaippualla pesu suihkussa. Sellaisella perinteisellä, ei hoitavalla, saippualla. :) On niin kiva kun se vaahtoutuu nopeasti ja peseytyy vedellä pois sekunneissa, ja iho tuntuu todella puhtaalta. Suihkugeeliä on niin paljon turhauttavaa pestä pois, kun se ei joko huuhtoudu tai sitten siitä jää sellainen liukas fiilis. Mutta saippuasta tuleva fiilis kestää vain hetken, sillä se kuivattaa ihoa. Ja jos ottaa hoitavampaa, niin se nopea huuhtouvuus ja sen jälkeinen ei-mitään-iholla - fiilis häviää. En tiedä saako kukaan kiinni tästä ajatuksesta, ehkä olen ainoa.. :D
Mutta jos jollain on vinkata palasaippuaa, joka huuhtoutuu ja jättää samanlaisen ihofiiliksen kuten ei-hoitava saippua, mutta ei jätä ihoa loppupeleissä kuivaksi, niin otan vinkin suurella ilolla vastaan! :)
Tavallaan voin samaistua ja tavallaan en... :D Onhan se joissain tilanteissa kätevää kun ihonhoitoon menee vain pari minuuttia (etenkin jos on menoa jonnekin ja kumppani odottaa että selvitään äkkiä ulos), mutta sitten on joitain tuotteita, kuten hyvä silmänympärysvoide tai kasvovesi/suihke, joista en halua laistaa enkä usko että niiden skippaaminen alkaisi tuntua vapauttavalta. En siis usko että "tottuisin" olemaan niitä ilman, ihonhoito tuntuisi vajaalta. Pakko myöntää että kasvovesi on yksi koukuttavimmista tuotteista joita käytän...!
Ennen vanhaan "lomailin" itsekin kesällä jonkin verran kosmetiikasta, saatoin esimerkiksi kesällä jättää kasvomeikin kokonaan pois kun ihon sävy tasoittui niin merkittävästi ja tummat silmänalusetkin häivyttyivät rusketuksen myötä, mutta nyt en enää ole moneen vuoteen tehnyt niin. Meikkipohja on aina kasvoilla muualle kuin kuntosalille mennessä.
Perinteisestä saippuasta - huh, mun iho ei kestäisi..! On niin kuiva jo hoitavienkin suihkugeelien käytöllä. Tuli muuten mieleen, että käytätkö peseytyessä sientä..? Minulla on aina suihkusieni käytössä, mutta silloin kun joudun olosuhteiden pakosta (esim. matkalla) peseytymään ilman sientä, tulee suihkugeelin kanssa tuo "huuhtoutuu huonosti" -efekti. Mutta sienen kanssa ei koskaan. Minusta sienetön peseytyminen on vähän ällöä, en tunne saavani ihoa ihan kunnolla puhtaaksi.
Täytyy myöntää että en välttämättä saanut kiinni tästä... :D ^_^ Minusta tuntuu, että mikä tahansa, hoitava tai ei-hoitava perinteinen palasaippua jättää ihooni vähän sellaista kalvon tuntua. Vartalolla tämä korostuu koska vartalo on niin paljon laajempi ihoalue kuin kädet. Kerran korvasin Kreikan matkalla suihkugeelin palasaippualla (taas näitä käsimatkatavaralla matkustavan "viisauksia" - palasaippua ei vie nestemäisen kosmetiikan kiintiötä :)), mutta jo viikon jälkeen oli pakko ostaa normisuihkugeeli koska iho ei vain tuntunut puhdistuvan palasaippualla. Aina tuntui että iholla oli jäljellä jotain vahamaista kun tuli suihkusta. Minun ihollani tuo "ei-mitään"-tunne ei toteutunut....
Mä muotoilin tuon mun kommentin hassusti. Mullakin palasaippua jättää kalvontunteen ja kuivattaa, mutta se tulee vasta kun on kuivannut ihon pyyhkeellä. Ennen sitä, juuri kun on huuhdellut saippuan, ja iho on vielä kostea, niin on sellainen ihana ei-fiilis tunne. :) On ihanaa kun saippua huuhtoutuu vain valuvalla vedellä, hankaamatta.
Käytän sientä tai pesukinnasta pari kertaa viikossa, sillä muuten iho tuntuu kuivuvan ja sitten pitää käyttää voidetta (mitä en normaalisti tee). Mutta on totta, että silloin on eroa suihkugeelin huuhtoutumisessa.
Mulla tuo ns. kesätauko ihonhoidossa kestää yleensä vain 1-2 viikkoa kerrallaan. Sitten rutiinit tulevat taas kehiin. Ja pidempi tauko yhteen putkeen näkyy jo ihon kunnossa. Mutta jos olisi mahdollista, niin jättäisin mielelläni hoitoruriinit pois. Tykkään kosmetiikan käytöstä, miedoista tuoksuista ja tuntumasta, mutta jokapäiväisinä ne tuntuvat pakkopullalta.
Myös minulla iho tasoittuu auringossa, joten kesällä käytön todella vähän meikkiä. Ehkä hieman mineraalimeikkiä, ripsiväriä ja kulmaväriä, mutta yleensä meikki on pelkät aurinkolasit. :) Jos on todella kuuma, niin tykkään huuhdella päivän mittaan kasvoja vedellä, joten siinä meikki lievästi kärsisi. ;)
No nyt saan kiinni siitä mitä tarkoitit :)
^_^ ^_^
Tumma- tai näyttäväsankaiset lasitkin muuten korvaavat meikkiä tehokkaasti :) Olen joskus puolihuumorilla miettinyt että voisin tietyn mallisilla silmälasinkehyksillä saada fiksattua kulmakarva"ongelmani".... :)
Muuten - olen parhaillaan testaamassa sitä kehumaasi Alima Puren primeria. On muuten hyvä! Tänään testaan sen kestoa ja performanssia paljaalla iholla ilman mineraalipohjaa. Minusta se tekee ihosta jo yksinään aika hyvän näköisen :) Ainakin nyt kun iho on päivettynyt ja vaatii vähemmän sävyntasoitusta.
Se Alima Puren primer on tosiaan ihana. Todella onnistunut koostumus. Itse en tykkää ollenkaan kalvon jättävistä tuotteista, mutta tämä ei tunnu iholla miltään vaikka jättääkin sen kaunistavan kalvon. Olen itsekin käyttänyt sitä kesällä yksinään. :) Äärihelteessä ei toimi (kuten ei mikään muukaan), mutta muuten toimii yksinäänkin ainakin mun iholla. Supistaa ihohuokoset ja tasoittaa ihon sävyä vaikka on väritön. Mielenkiinnolla odotan sun postausta aiheesta!
Ja laseilla voi kyllä hyvinkin korjata kulmakarvaongelmia. Taitava optikko / myyjä osaa antaa loistavia vinkkejä. :)
Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kun ei vahingoita itseään tai muita niin jokainen tehköön mitä haluaa. Koskee myös tätä :)
Itselläni on atooppinen iho joten joudun muutenkin huolehtimaan ihonhoidosta enemmän. Yksi asia johon olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota on atopian yksi ikävä sivuvaikutus - kuiva iho tuppaa kehittämään ryppynsä ja juonteensa aiemmin kuin rasvaisen ihon omaavilla, ainakin näkyvät paljon enemmän. Asiallehan ei hirveästi voi mitään tehdä mutta kyllä se ainakin psykologisesti vaikuttaa että käyttää kosteutusta iholle, kokee että tekee voitavansa sen eteen että iho ei rypisty ennen aikojaan, ja toisaalta myös hyväksyy ne rypyt paljon rennommin :) verraten siihen etten tekisi yhtään mitään asian eteen, niin rypyt saattaisivat häiritä paljon enemmän. Nyt vain ajattelee että "oman osuuteni olen asian eteen tehnyt, ne mitä tulee on minun voimieni ulottumattomissa".
Minulla on aika lailla sama elämän asenne :D :) Mitä se ketään haittaa jos on hassujakin harrastuksia tai jonkun mielestä outoja elämäntapoja jos niillä ei tosiaan vahingoita itseään tai muitakaan.
Näin on, kuivalla iholla rypyt näkyvät paljon herkemmin kuin rasvoittuvalla. Jos rasvoittuvaihoiset muuten kokevatkin että heidän ihotyyppinsä on hankala, niin heitä voi aina lohduttaa sanomalla että he todennäköisesti kuitenkin ovat vanhemmalla iällä vähemmän ryppyisiä kuin normaali- ja kuivaihoiset. Tässä muuten näkee suoraan ihon voitelun merkityksen: ihon omat rasvat ovat voitelua nekin ja rasvoittuva iho hoitaa tämän asian itsestään - iho pysyy pehmeänä ja joustavana ja vastustuskykyisempänä juonteille.
Minäkin ajattelen juuri näin, vaikka en atooppista ihoa omaakaan :)
Kiitos Sanni tästä kirjoituksesta - toivon lisää tämän tyyppisiä aiheita ja kauneusteollisuuden pohdintoja! Niin mielenkiintoista.
Ps. mitä mieltä olet PuroBion -meikeistä (luomiväreistä)?
Tosi mukava kuulla :) Olen tällainen ihmettelijä ja rakastan pohtia ja analysoida kaikkea mikä liittyy kosmetiikan markkinointiin tietynlaiseen satumaailmaan.
En ole ehtinyt niitä vielä testaamaan mutta aikeissa on :) Ihan lähitulevaisuudessa :)
Pakko kyllä sanoa että koen ihon jäävän riippuvaiseksi jos hoitaa liikaa! Samoin hiukset. Ennen käytin joka pesun yhteydessä hoitoainetta ja ilman sitä hiukset oli hamppukasa, kuivaa ja karheaa pelkän shampoopesun jälkeen. Sitten jätin hoitoaineen pois niin että käytin sitä ehkä kaksi-kolme kertaa kuukaudessa. Aluksi tukka oli kuiva mutta alkoi vähitellen parantua ja olla kiiltävämpi ja pehmeämpi ihan itsekseen. Hoitoainetta ja naamiota käytän vain kun on oikeasti tarvis ja ne auttaakin nyt paljon tehokkaammin kun käyttää harvoin. Sama pätee ihonhoitoon, jos alan joka ilta hoitaa ihoa niin yhtäkkiä se onkin ihan superkuiva ja vaatii vielä enemmän tuotteita😂 rakastan silti ihonhoitoa mutta koitan malttaa tehdä sitä ihon tarpeen mukaan silloin kuin se sitä kaipaa, joka toinen tai kolmas päivä. Iho tuntuu vähemmällä hoidolla vahvemmalta ja terveemmältä. Ilman tuotteita en uskoisi pärjääväni sillä kuivina ihokausina lisäkosteutuksesta ja helteillä paremmasta puhdistuksesta on suuri apu. Teho tuntuu lakkaavan kahdessa viikossa mikäli käytän tuotteita joka päivä. Mielenkiintoinen aihe!
Olen itsekin miettinyt tätä. Varmaankin nykyään jopa hieman ylihoidamme ihoa. Pahimmillaanhan liian rajut tuotteet jopa aiheuttavat finnejä (nuorille markkinoidut akneaineet esim.) tai sitten kuivuutta ja suojakerroksen ohenemista (esim. jokailtainen harjaus puhdistuksen yhteydessä jollakin pyörivällä harjauslaitteella kasvoille).
"ihmisille, jotka asuvat aavikkoilmastossa, voimakkaan UV-indeksin maassa tai erityisen saasteisessa ympäristössä. Näissä ympäristöissä iholla on suuremmat haasteet ylläpitää kosteustasapainoaan ja suojautua ulkoisilta rasitteilta."
Tällaisessa maassa vuosia asuneena ainakaan minun maassani, naiset käyttivät pääasiassa vain vettä ihon pesuun ja se siitä. Toki uv-säteily aiheutti ennenaikaista vanhenemista, mutta muuten ihot näyttivät yleensä hyvältä. Toki niillä kansoilla tummempi ihotyyppi on myös sitten paksumpi ja kestää enemmän. Ehkä kuitenkin jos hydrolipidikalvoa ei juuri häiritse, se pysyy toimimaan optimaalisesti? Tietty jos ei ole ihosairauksia.
Mielenkiintoista. Käyttivätkö he kuitenkin UV-suojavoiteita?
Tietämättä mistä maasta on kyse tulee mieleen, että maan tai alueen ilma ei kenties ole kovin saasteinen..? Luonnostaan tummempi ihonsävy antaa jo itsessään jonkin verran suojaa UV-säteilyltä (toisin kuin vaikka aasialaisten vaalea ihonsävy, siksi varmaan juuri siellä ollaan niin "hysteerisiä" korkean UV-suojan suhteen), mutta saasteisen ympäristön tuoma lika laskeutuu yhtä lailla kaiken väriselle iholle. Luulisi ettei vesipesu riitä sen tyyppisessä ympäristössä.
En ollut itse ennen Etelä-Korean vierailuani täysin käsittänyt, mitä "saasteinen ilma" todella tarkoittaa ihon kannalta. Vasta kun omin silmin joutui toteamaan kuinka vaikeaa ihoa oli saada puhtaaksi, saattoi ymmärtää mistä motiiveista into kaksoispuhdistukseen on lähtenyt.
Pohjois-Afrikassa. Aika harva käytti niqabia kasvoja suojaamaan. Aurinkovoiteita myytiin lähinnä turisteille :)
Ilmansaasteita kyllä oli, kun huonokuntoisten autojen, kaiken maailman lian ja roskan poltosta tuli paljon mikrohiukkasia. Se ei tuntunut iholla, varmaan siksi, kun ilma on huomattavasti kuivempaa kuin Aasiassa. Omakin ihonhoito perustui siellä suurimmaksi osaksi vesipesuun, kun ei käyttänyt ikinä kasvomeikkiä, sy-voide ja yöksi kosteusvoide. Kuorinta välillä. Joskus tuli ostettua kasvovettä. Aurinkovoidetta tarvitsi yleensä vain keväisin. Todella askeettinen ihonhoito kun vertaa miten hoisi ennen siellä asumista ja nyt noiden vuosien jälkeen. Siellä iho kyllä näytti suurin piirtein aina hyvältä, vaikka ei tehnyt juuri mitään.
Todella mielenkiintoista. Saa yhä enemmän miettimään mitä pohjaa (normaalin ihon) ihonhoidolla todella on ihon kunnon kannalta. Itse olen aina uskonut puhdistuksen olevan ihonhoidon kulmakivi ja se on tuntunut yhtä itsestäänselvältä kuin vartalonkin puhdistus peseviä ainesosia sisältävillä aineilla (ei siis pelkällä vesipesulla, tosin en käytä suihkugeeliä välttämättä ihan jokainen päivä). Toisaalta, eri yksilöiden ihot ovat tietysti erilaisia, toisen (normaali) iho kenties oikeasti vaatii perusteellisempaa lian poistoa kuin toisen jotta kumpikin iho voisi hyvin ja näyttäisi hyvältä.
Silti, kokemukset kuin sinun kertovat epäilemättä kuinka asiat, joita me etenkin länsimaisessa kulttuurissa olemme tottuneet ajattelemaan välttämättöminä eivät suinkaan ole sitä. Ihon huolellinen puhdistus ei ole välttämätöntä jotta iho näyttäisi hyvältä. Kaikille.
Se vielä, että huokoset varmaan hikoiltiin puhtaaksi, paitsi talvella, joka kesti n. 3 kk.
Vesi oli emäksistä, sen huomasi hiuksista ja tuli kalkkipitoisesta maasta. Suihkun boilerista löytyi pieniä kiviä ja kalkinpalasia osasta, johon ne kertyivät.
Itse uskon että lämmin ilmasto ja aurinko kohtuullisissa määrin on paras iholle. Silloin se voi hyvin. Kuten nyt kesäisin huomaa täälläkin että iho voi paljon paremmin. Oma iho on tässä lämmössä aika ideaalitilassa.
Kylmän ilmaston kansana ihonhoito tulee meille vaativammaksi ja Aasiassa sitten saasteet kosteuden myötävaikutuksesta.
Näin minäkin uskon. Yleisesti kaikki iho-ongelmaiset jotka tunnen (okei, poislukien työkaverini jolla on atopia) kertovat ihon tulevan kesällä parempaan kuntoon. En tiedä johtuuko se sitten enemmän D-vitamiinista vai lämpimien maiden ilmankosteudesta. Tuntuu, että aurinko (tai sitten vain lämmin ilma) tasapainottaa ihoa - rasvoittuva ja epäpuhdas iho tulee auringossa vähemmän epäpuhtaaksi ja normaali ja kuiva iho "kosteammiksi". On kyllä jännä että auringolla on kyky samaan aikaan kuivattaa mutta myös kosteuttaa ihoa....
Tuo huokosten hikoilujuttu oli muuten kiinnostava pointti sekin... Hien mukana tulee varmasti ulos kaikenlaisia toksiineja mutta mitenkähän tali... tali erittyy ymmärtääkseni eri huokosista kuin hiki. En kyllä ole ihan "satavarma". Toisaalta, eihän kaikkea talia toki olekaan syytä poistaa iholta.
Kiitos todella hyvästä ja mielenkiintoisesta pohdinnasta! Kommentoin todella harvoin, mutta nyt on pakko tulla ilmoittamaan, että mielestäni sinun asenteesi koko kosmetiikkamaailmaan on erittäin hyvä! Onnistut miettimään asioita monelta kantilta. Ja rakastan, että kaiken kosmetiikka”humputuksen” seassa säilytät ihanan terveen luonollisuuden ja myös kriittisyyden mitä kosmetiikalla loppujen lopuksi voi saada aikaan. Blogisi on ehdottomasti paras lukemani kosmetiikkablogi!
Kiitos Kiku <3 <3 <3