Otsikko on ehkä vähän provokatiivinen, ja vastaushan on itsestäänselvä: ei tietenkään. Silti minun teki mieli tarttua aiheeseen, nyt kun kaikki paikat pursuavat vinkkejä ja kannustusta itsensä uudistamiseen.
Vuodenvaihde on luonteva ajankohta uudistua tai ryhdistäytyä ja tarttua uudelleen edellisvuonna kesken jääneisiin haasteisiin tai aloittaa täysin uusi, elämänlaatua parantava projekti.
Uusi vuosi ja uusi, tai ainakin jollain tapaa parempi minä.
Tupakkalakko, karkkilakko, kuntoprojekti, kodin varastojen raivausurakka, ravintovalmennus, uusi harrastus, uusi työ. Astumme tammikuuhun mieli täynnä energiaa ja motivaatiota.
Ravintoon ja ruokaremontteihin liittyvät aiheet ovat kestosuosikkeja. Näen sen jälleen omasta blogistanikin, kun vähähiilihydraattisen "kevennys"sarjani postaukset taas nousevat tilastoissa.
Bloggaajana olisi fiksua tuottaa sisältöä vuodenvaihteen suosikkiteemojen ympärille, ja voisihan ihan yksilönäkin olla hyödyllistä asettaa itselleen inspiroivia uudistumis- tai kehitystavoitteita tulevalle vuodelle.
Minulla ei kuitenkaan ole tälle vuodelle mitään uudistumistavoitetta tai -projektia. Sain tilaisuuden pohtia asiaa, kun minua pyydettiin mukaan kampanjaan, jonka aiheena oli uudistuminen. Mehevä aihe! Aloittaisinko uuden jännän liikuntaharrastuksen? Kokeilisinko jotain viimeisimmistä trendiruokavalioista? Alkaisinko käydä viikottain suolahoidoissa? Liittyisinkö johonkin uskontoon?
Mutta en tee mitään niistä. Vuosi alkaa kuntoprojektien puolesta sillä, että odotan paranevani viidettä viikkoa kestävästä sitkeästä flunssasta ja olen iloinen kun ylipäänsä pääsen takaisin kuntosalille tai hölkkäämään. Ruokaa ajattelin syödä samaan tapaan kuin viimekin vuonna. Kiitin kiinnostavasta yhteistyötarjouksesta mutta en voinut lähteä mukaan.
Olen viime vuosien aikana käynyt läpi kaikki minulle ajankohtaiset ja kiinnostavat elämäntaparemontit ja -kokeilut. Olen vaihtanut ruokavalioni, etsinyt uusia liikuntalajeja ja -motivaatiota, testannut eri tyyppisiä liikunta- ja ravintovalmennuksia ja ottanut jemmaushärkää sarvista ja opetellut uutta asennetta tavaroita kohtaan. Tupakointia ei ole tarvinnut enää uudelleen lopettaa kun se jäi 18-vuotiaana.
Tänä vuonna ajattelin olla uudistumatta. Keskeneräisissä kehittymiskohteissa riittää vielä mukavasti tekemistä ja jatkan lempeästi tielläni kohti tasapainoista arkea.
Miten teidän vuotenne on alkanut?
Kaikille jotka ovat startanneet vuoden jollain elämäntaparemontilla tai uudistumisprojektilla toivotan intoa ja menestystä!
57 comments on “Täytyykö joka vuosi uudistua?”
Vuodet menevät nykyisin niin nopeasti, etten juurikaan noteeraa vuoden vaihtumista. Elämäntavoissa olisi kyllä korjaamista, koska nykymenolla en elä kovin pitkään (jos sillä nyt on väliä, kun mietin itsemurhaakin). :)
Tämä oli kurja kuulla :´-( Ulkopuolisena ja tilannettasi tuntemattomana ei tietenkään voi alkaa lässyttää että "Kyllä se siitä", mutta totta kai toivon että löydät jostain työkaluja pahan olosi selvittämiseen ja lähelläsi on myös tukea tarjolla. Toivottavasti jonain päivänä olo alkaa keventyä ja huomaat hymyileväsi nousevalle päivälle. Kenenkään kipua ei pidä vähätellä ja elämässä on myös vaiheita jolloin on surua ja raskasta mieltä, pahalle olollekin on oikeus, mutta toivon, että näet vielä elämän kauniitakin sävyjä jotka saavat sinut pitämään siitä kiinni.
Tätä vaihetta on vain jatkunut liian pitkään, mutta kiitos kuitenkin. Toki välillä on hyviä ja luovia hetkiä, mutta en osaa kellua elämässä niin kuin sinä vaan tarvitsisin ankkurin tai perustukset. :) Tai ehkä juuri siksi en osaa kellua, koska perustukset on rakennettu väärin.
<3
Minäkin tarvitsen ankkuria, ja koska minulla on sellainen (ainakin jonkinlainen ), luulen, että se tekee helpommaksi ja turvallisemmaksi myös "kellua". Kun tietää, että aina voi palata ankkurin luo joka on ja pysyy. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat omalla kohdallasi. Uskon, että perustuksia voi rakentaa myös myöhemmin elämässä. Helppoa se ei varmastikaan aina ole kunkin lähtökohdista riippuen, mutta uskon, että mahdollisuuksia siihen on vaikka kivijalka alkujaan olisi muurattu vähän hatarasti. Tajuan kuulostavani kliseeltä mutta toivon sinulle joka tapauksessa kaikkea hyvää <3
Olisi kyllä virkistävän erilainen kosmetiikkablogi, kun liittyisit johonkin uskonlahkoon;))) (Ja ei, en ollut tosissani)
Onkohan muuten paljonkin uskovaisblogeja...? Onko niillä oma scene..? Blogi, joka välittää jonkun uskonnon sanomaa.... enpä ole muuten koskaan sellaiseen törmännyt.
Pinterestissä ainakin on jokaisesta mahdollisesta aiheesta (mm. painonpudotus, lasten kasvattaminen, vanheneminen) erilaisia "Mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa?", "Kuinka Raamattu motivoi pudottamaan painoa", "Inspiroivat Raamatun lauseet" tyyppisiä postauksia miljoonia ja ne vievät uskonnon ilosanomaa levittäviin (pääosin amerikkalaisiin) blogeihin. Suomessa en oo törmännyt niin vahvasti.
Aaa, okei. Mielenkiintoista.
Facebookissa toimii Elinan kirjoittamana Wife and Wifestyle -blogi, joka kirjoittaa uskonnollisista aiheesta. Elina on pappi ammatiltaan.
Itse en ole uskovainen, enkä kuulu edes kirkkoon. Elinalla on silti mielenkiintoisia kirjoituksia ja hyviä ajatuksia ?
Kiitos vinkistä :) Aion ehdottomasti tutustua.
Kristittyjä blogeja ja vlogeja löytyy! Joissain usko näkyy enemmän ja joissain vähemmän.
Eri seurakunnilla on myös omia blogejaan ja Uskovaiset nuoret fb-ryhmässä on yli 12 000 jäsentä, sieltäkin varmaan bloggaajia löytyy.
Tässä muutama esimerkki w&w:n lisäksi:
https://olliviljakainen.wordpress.com
https://blogitaivas.fi
http://urbanlight.fi/blogi/
Kiitos näistä. Toivon löytäväni aikaa lueskella niitä.
Samalla tavalla on alkanut kuin kaikki muutkin vuodet, kuukaudet ja päivätkin. Minulle on aivan sama, onko uusi vai vanha vuosi.
Mutta kuule. Ei sinulla olisi Sigman e55- ja e57-sivellintä? Ajattelin tilata noita e57-siveltimiä, kun jossain luki, että ne ovat pienempiä kuin e55-siveltimet. Missään ei kuitenkaan ole näistä kuvaa, että voisi verrata. Sellaista kaipaisin.
Nykyiset luomivärisiveltimeni ovat turhan isoja, joten uusia pitäisi saada. En jaksaisi maksaa Macin siveltimistä, jos halvemmalla saa lähes yhtä hyviä. Vinkkejä otetaan vastaan :)
Mulla ei valitettavasti ole kokemusta Sigman siveltimistä :/ Olen tyytyväisenä jumittunut vakiosiveltimiini (MACin) eivätkä muut siveltimet oikein kiinnosta. Kun MACin siveltimet vaikuttavat olevaan kestoltaan ikuisia, ei näytä siltä että koskaan tulee motivaatiota muita merkkejä testaillakaan. Voisihan niitä kokeilla jotta voisi jakaa kokemuksia blogin lukijolle, mutta myönnettävästi olen tässä jostain syystä tosi epämotivoitunut :/
Tuo Sigman E57 näyttää hyvin samankaltaiselta kuin MACin THE luomivärisivellin eli 239, Sigman on aavistuksen lyhempi. E55 tosiaan on isompi kuin E57. Löysi vertailukuvan E57:n ja MAC 239:n välillä, mutta en tiedä auttaako se sinua valinnassasi. Itse ottaisin E57:n koska MACin 239 on minulle täydellisin luomivärisivellin mitä maa päällään kantaa <3
Kiitos tästä! Oli ihmeesti apua!
Sigman e55 on hyvin samanlainen kuin Macin 239. Luulin, että e57 on selvästi näitä pienempi, mutta ei se olekaan. Minulla on Ecotoolsin siveltimet ja ne taas ovat hyvin samankokoisia 239:n kanssa. Eli kaipailen siis pienempää sivellintä kuin 239. Nimenomaan kapeampaa.
Tämä auttoi oikeasti paljon. Nyt etsin Macilta pienemmän siveltimen ja alan etsiä siitä halvempaa versiota. Tai jospa pienempi olisi halvempi.... Toiveajattelua :D
Olen siis ostamassa viittä sivellintä. Siksi hinnalla on niin paljon merkitystä. Mielelläni ostaisin kerralla "ikuiset" siveltimet, mutta ei kyllä nyt pysty.
Jee, mahtavaa että saatoin kuitenkin olla avuksi :)
MACin 228 on hyvä pikkusivellin luomivärityöskentelyyn, se on muodoltaan kuin 239 mutta noin puolet pienempi.
En ole startannut vuotta uudistamisen merkeissä, mutta lupasin saattaa loppuun tämän vuoden aikana viime syyskuussa aloittamani konmari projektin. Pikkuhiljaa uudet alueet kodissa ovat täydellisessä järjestyksessä ja jokainen tavara läpikäyny ja siitä luovuttu/pysyvä paikka keksitty. Aivan ihanaa!
Ainiin ja jatkan myös uudistumistani, toinen projekti on kasvattaa oman värin tukka esiin. Viimeksi värjääminen viime toukokuussa. En enää halua käyttää hiuväri kemikaaleja ja rasittaa niillä ympäristöä kun luonto on omiin sävyihin sopivan värin antanut
Kuulostaa hyvältä :) Minäkin sain vihdoin (!!) joululahjaksi Konmari-kirjan, mutta saa nähdä onko sillä merkittäviä käytännön vaikutuksia. Jos tavaran saa pitää jos se tuo iloa, niin se jättää vielä valtavan määrän tavaraa joka on tarpeetonta mutta johon minulla on tunneside = tuo sitä kautta iloa.
Ja minulla puolestaan olisi tarkoituksena vihdoin kerätä itselleni tarpeellista vaatetta tuonne vaatekaappiin, joka on ollut liiankin tyhjä. :) Saattaa vain olla, että tarvitsen asiaan ammattimyyjän apua, sillä kaikki itse ostamani vaatteet ovat olleet jotenkin istuvuudeltaan vääränlaisia (toisin sanoen istuvan vaatteen löytäminen tuntuu minusta utopistiselta).
Mä taas haluaisin edelleen vähentää oman vaatekaappini sisältöä, siellä on yhä liikaa käyttämättömiä vaatteita. Nyt alan myös yhä vahvemmin siirtyä pois farkuista kohti leggins & hame tai trikoomekko -suuntaa niin voisi heittää farkkuja reilusti pois. En ole esimerkiksi kohta neljään viikkoon käyttänyt farkkuja kertaakaan. :)
Hauska kuulla, täällä on yksi blogin lukija joka odottaa innolla postausta Sanni ja matka paitojen maailmaan. Kiva jos saadaan kuulla ajatuksiasi mitä sinulle tulee mieleen kun käyt läpi tavaroita joita omistat ja muistat taas ne hetket kun hankit jotain, mitä odotuksia sinulla oli ja toteutuivatko ne. Itsestään oppii paljon uutta kun katselee uuden kerran kaikkia hankintojaan mitä kodissaan säilyttää. Toivon siis että kirja pääsee sinulla käytäntöön ?
Hihih, kiitos hauskasta postausideasta :)
Onkohan olemassa anti-konmaritusta? :) Olen muuten ehkä jopa toiminut tietämättämäni konmarin mukaan, kun olen pitänyt tavaran määrän maksimaalisen pienenä, mutta kaikessa minimi ei toimi, esim. vaatteiden määrässä. Tai minimi varmaan jo toimisikin, mutta tuntuu, että minulla on vähemmän kuin se, mitä tarvitsisin.
Jep, kyllähän minimi toimii jos se tuntuu hyvältä :) Mutta jos kokee, että jotain tarpeellista oikeasti puuttuu, niin silloin se ei toimi.
Anti-konmaritus on sitä että haalit kotiisi mahdollisimman paljon tavaraa, jota inhoat katsella ja jolla et tee yhtään mitään. Hamsteriasunto jossa on puolen metrin levyinen kuja kulkea on sellainen. Kaatopaikka on on anti-konmarituksen ilmentymä . Moni sotkee minimalismin ja konmarin. Konmarissa on tavoite miettiä millaista elämää haluaa elää ja rakentaa koti tukemaan haluttua tyyliä.
No sitten ei kotini millään ole anti-konmarillinen. Täältä ei tavaraa juurikaan löydy ja se mitä löytyy, on pakollista tai lähes pakollista. Minulla ei ole mitään varastoja läpikäytävänä, sillä olen kaikesta tavarasta selvillä enkä suostu säilyttämään mitään turhaa tai mistä tulisi paha mieli. Eli tämä on tällainen ilman konmaria tehty maksimaalinen minimalismi. :) Tosiaan jotain voisi olla enemmänkin, esim. istuvia vaatteita (niitä tosiaan olisikin tarpeellinen määrä, jos vain löytäisin sopivia juttuja).
Joo, sun konmari on sitten se itselle rakkaiden ja iloa tuottavien tavaroiden hankkiminen. Kun me muut joudutaan etsimään niitä iloa tuottavia kaikkien muiden tavaroidemme joukosta. Vaatteet olen marittanut ja ihanaa kun on vaatekaappi täynnä päälle pantavaa kaunista. Ennen siellä ei ollut mitään. Kun kahden sadan paidan joukkoon hukkui ne mieluisat
Minun tavaroistani varmaa 80% on sellaisia, joihin minulla on joko muistorikas tunneside tai "tätä voi ehkä vielä joskus käyttää vaikka en moneen vuoteen ole käyttänytkään ja sitten harmittaa jos heitän pois" -suhde. Etenkin noista jälkimmäisistä täytyisi todella hankkiutua eroon. Vaatteistani varmaan puolet on sellaisia :(
Tajuaa, miten uskomattoman paljon tavaraa ja vaatteita sitä onkin jemmannut elämänsä aikana, kun olen nyt viimeiset kolme vuotta niitä karsinut ja heittänyt aivan valtavia määriä menemään, ja silti niitä on yhä liikaa :(
Tavallaan en ilon takia hanki vaatetta, vaan ihan, että olisi päälle pantavaa. Mutta ongelmia syntyy siitä, etten löydä istuvia vaatteita juuri koskaan. Eli ilostuisin varmaan aika lailla, jos sattuisin löytämään istuvan vaatekappaleen. Minulla ei siis myöskään ole ollut koskaan sataa tai edes kahtaakymmentä paitaa. Tykkään siitä, että minulla ei ole kodissani lähes mitään ylimääräistä. Vaatteita taas soisin olevan enemmänkin, mutta kuten sanottua, en tahdo parhaalla tahdollanikaan sopivia löytää.
Mun tän vuoden teemana on itsestäni huolehtiminen. Yrityksestä huolimatta se on jäänyt vähän vaiheeseen taas viime vuonna ja kun sairastuminen nyt sitten osui tähän vuodenvaihteeseen, niin se on aika looginen jatkumo.
Oon siis aivan vakuuttunut, että tulehdus oli kropan käsky pysähtyä, koska olin liian pitkään venyttänyt itseäni äärirajoille. Eli tässä vaiheessa mä kovasti pohdin kyllä myös ammatillista uudistumista ja tulevaa suuntaa elämälle.
Kippistän tälle <3 Valitettavan usein yritämme sivuuttaa kropan viestit ennenkuin ollaan tilanteessa, että niitä ei enää voi sivuuttaa. Tällöin toipuminen ja palautuminen voi viedä hurjan paljon kauemmin kuin jos olisimme ottaneet viestit vakavasti aikaisemmin. Jotain, jota saan itsekin mietiskellä.
Itselläkin pitkittyneen flunssan ja muutenkin epäsäännöllisen syksyn vuoksi ruoka- ja liikunta-asiat ovat olleet vähän vinossa. En kaipaa niihin tosiaan uudistumista, mutta jos vihdoin pääsisi omille raiteille :)
Uudistumista ja opettelua riittää nyt valtavasti uuden vuoden kunniaksi alkaneessa uudessa työssä!
Onnea ja tarmoa uuteen työhön Elina :) Ja kyllä se liikuntarutiinikin sieltä palaa pikkuhiljaa :) Itsekin tässä elättelen toiveita että ensi viikolla avaisin salin oven... ^_^
Mukava kirjoitus ja asenne. :) Itse ajattelin pyöräillä töihin edes kerran (pidän tavoitteet realistisena :P), ottaa uuden tatuoinnin ja siirtyä entistä kasvispainoitteisempaan ruokavalioon.
Loistavaa vuotta 2018!
?
Mahtavaa uutta vuotta myös sinne :)
Mun tavoite on tulla ystäväksi oman kropan kanssa. Tällä hetkellä se tuntuu lähinnä viholliselta, näin kärjistettynä. Ja muutenkin, tavoite on opetella kohteleen ittiä paremmin. Tiukassa on nuo huonot ajatukset ja uskomukset, joten töitä riittää sillä saralla!
Riittävän lempeä suhtautuminen itseensä on juttu, jossa tosiaan riittää töitä meistä monella. Tsemppiä myös sinulle, Laura!
Päätin että nyt lopetan ikuisen laihduttamiseni (johon ei 10v riitä). Olen murehtija ja asioista yleensä aina mietin ensimmäisenä sen huonoimman/pahimman vaihtoehdon (lentokone putoaa, lapselleni tai muille läheisilleni tapahtuu jotain...). Vaikka toki näen niitä hyviäkin. Päätin, että nyt pyrin ruveta ajattelemaan positiivisesti. Todellakin aion tehdä sen eteen töitä! Nauttia tästä hetkestä ja tehdä asia kerrallaan. Myös aion panostaa itseeni. Olla itsekkäämpi ja tehdä asioita, joista minä, MINÄ pidän!
Nyt on jo ollutkin mieliala keveämpi ja olo rauhaisampi. Ihanaa aurinkoista talven jatkoa. MINULLE ensi kuusta alkaa kevät ☀️
Hyvä Aldefiina <3 <3 <3 I like the sound of this :-* Ihana kuulla että vuosi on jo startannut kevyemmällä mielellä :)
Iän myötä sitä ymmärtää, että ei tarvitse. Turha hötkyily jää pois, ja uusi vuosikaan ei tunnu mitenkään kauhean erilaiselta. Lisäksi on sen verran elämänkokemusta, että tietää, ettei mikään karkin täyskielto tule koskaan toimimaan, joten poppakuurit eivät enää kiinnosta.
Tavoitteenani on olla parempi itselleni. Tarjota itselleni laadukkaampaa ravintoa, parempia unia, vähän enemmän piristävää fyysistä rasitusta ja vähemmän krapulaisia lauantaiaamuja. Unohtaa kaikki ehdottomat lakot ja kuurit ja yrittää kerrankin lähestyä asiaa vähän armollisemmasta kulmasta. Katsotaan ?
Kuulostaa erittäin hyvältä <3
Hyvä postaus ja niiiiin ihanat kuvat !! <3 Ajattelin tänään tuota uudenvuoden uudistumisvimmaa mikä kaikilla on. Vuosihan on periaatteessa ympyrä, ei siinä ole alkua tai loppua. Luonto kiertää kiertokulkuaan ja jokainen päivä on mahdollisuus uudistua jos niin haluaa. Jostain syystä ihmiset on vaan keksineet poikkasta kalenterivuoden nimenomaan tässä talven keskellä ja liittäneet siihen uuden alun idean. :D Itselleni esim kevät on paljon luontevampi uusien alkujen aika kuin sydäntalvi.
Juuri näin. Ihmisille vain on helpompaa motivoitua muutoksiin kun voi asettaa jonkun konkreettisen "uuden alun" tai uuden syklin ajankohdan. Tai näin mä ajattelen :)
Nostin tämän äsken aamukahvipöydän keskusteluksi kun asia kuulosti itsestänikin niin kiinnostavalta, että miksi juuri talven keskellä, kun anoppi vastasi; "Mutta eihän joka puolella maapalloa ole tammikuussa talvi". No niinpä ^_^ Toisella puolella maapalloa vuosi vaihtuu kesällä :) Mutta kommenttisi johti siihen että aloin googlaamaan milloin nykyään (länsimaissa) käytössä oleva kalenteri on ylipäänsä kehitetty, olen varmaan viimeksi koulussa käsitellyt asiaa puoli elämää sitten :) Ajanlasku on kyllä mielenkiintoinen aihe :)
Jonkun blogin (vitsit kun en muista minkä, ei tainnut kuitenkaan olla täällä Karkkipäivässä..?) kommenttiosiossa käytiin joku aika sitten keskustelua siitä, miten eri ihmiset näkevät vuoden (ja ajankulun ylipäätään): jotkut näkevät sen ympyränä, jotkut janana, jotkut väreinä tai kuvina/maisemina ja joillekin se on vain ihan abstrakti asia. Joillakin "vuosi alkaa" vasta keväällä, joillain kesällä, ja joillain 1.1. kuten kalenterivuosi. Tämmöset on mun mielestä tosi mielenkiintoisia juttuja, ei ollut tuotakaan koskaan aikaisemmin tullut ajateltua :)
Ei nyt varsinaisesti liittynyt aiheeseen mutta tuli mieleen tuosta edellä olleesta kommentista "Vuosihan on periaatteessa ympyrä". :)
Minäkin olen joskus mietiskellyt miten itse näen ajan kulun, luulen että minulle se on jatkuva jana. Ilman joulua tuntuisi, ettei vuosi oikein jakaudu mihinkään selviin osioihin, vuodenajat tuntuvat liukuvan ihan yhteen ja joulu on lopulta ainoa selvästi vuodessa erottuva oma jaksonsa. Minun elämäni on siis janaa jossa joulut tulevat ja menevät tasaisin, yhä vain nopeutuvin väliajoin. En koe että joulusta "alkaa" uusi ajanjakso, oikeastaan alan vain odottaa seuraavaa joulua edellisen päätyttyä....
Mulla on tällä viikolla koulun pääsykokeet (hain vapaamuotoisesti myöhässä varsinaisen haun jälkeen ja sain onnekseni kutsun tulla haastatteluun) ja olen aaivan superiloinen jos pääsen sinne. Se kyllä muuttais kaiken ^___^ Tuntuu että alkais joku loppuelämän kestävä positiivinen uudistuminen verrattuna tähän harhailuun mitä mun elämä on nyt joitain vuosia ollut. No ehkä vähän liioittelen, mutta kouluun pääsy olis vaan parasta mitä voisi tapahtua. Ilman muuta se vaikuttaisi tulevaan vuoteen suuresti.
Pidän sormet ja varpaat ristissä että pääset kouluun! :) <3 Milloin saat tietää..?
Kiitos, sain tietää ja hyvin kävi, jee! mulla on pitkään ollut opiskelupaikka alalla jolle on sovi ja se on aiheuttanut niiin paljon stressiä ja epäonnistumisen kokemuksia että sitä voi olla vaikea edes tajuta, plus moni arvostaa erityisesti kuitenkin kyseistä alaa. Mut nyt oon vaan niin ilonen <3__<3 alanvaihto oli oikee ratkaisu joka olis pitänyt tehdä vuosia sitten mutta en vaan osannut ”luovuttaa” ö.ö
no tulipa selitykset! ^__^
Mahtavaa, Vadelmaponi! :) :) Ihan huikeaa, olen tosi iloinen puolestasi! :) Nyt ei muuta kuin energialla uutta kohti, koskaan ei ole liian myöhäistä :)
Kiitos :) niinpä! Oon todella iloinen! Hassua miten elämä menee. <3
<3 <3
En ole vuosikausiin tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta viimeiset pari vuotta ovat olleet varsin kurjia ja päätinkin, että tästä vuodesta tulee paras aikoihin. Tavoitteena olisi muuttaa elämäntapaa kaikin puolin terveellisemmäksi. Tärkeintä olisi saada verensokeritaso kuriin (1-tyypin diabetes), syödä terveellisemmin (vähemmän hiilareita) ja liikkua enemmän. Jos samalla putoaisi pari kiloa ja akne lieventyisi, se olisi plussaa. Ensimmäinen viikko on mennyt hyvin ja olo on ainakin kevyempi jo. :)
Jeee, hyvältä kuulostaa Amanda! :) Iloa projektiin :) Olon keventyessä motivaatiokin varmasti vahvistuu :)
Voi hyvää päivää... Tämän kommentin taustalla ei ole mitään muuta kuin yritys saada uudet postaukset tulemaan sähköpostiini...
Ovatko ilmoitukset siis lakanneet tulemasta..? Voin laittaa viestiä K&T:n it-henkilölle jos ongelma jatkuu.