Vegas on imaissut minut humuunsa enkä ole ehtinyt päivittää blogia tällä viikolla tavalliseen tapaan. Ehkä sitä eivät kaikki lukijat odotakaan kun olen lomalla, mutta odotan itse että pääsisin jakamaan teille kaikkia kivoja kokemuksia. :)
Ai että mä tykkään Vegasista, toinen vierailu kaupunkiin vahvisti sen aseman yhtenä kaikkien aikojen suosikkikohteistani. Aivan mieletön mesta. Viihdettä kolossaalisen suurella V:llä.
Huomenna matka jatkuu huomattavasti rauhallisempaan tunnelmaan sukulaisten luo Utahiin. Siellä varmasti - tai nettiyhteyden niin salliessa - ehdin päivitellä blogia tiheämmin.
Tädilläni ei ole kotona nettiä (kyllä, sellaisiakin ihmisiä vielä on...) ja serkkuni ovat yrittäneet järkätä minulle jonkun väliaikaisen mobiilinettiyhteyden tätini luokse. Toivottavasti se toimii. :)
Ja hei.... täällä on vasta Black Friday valjennut ;) Ei muuta kuin kauppoihin....!
Olen tehnyt tänä vuonna yhteistyötä kotimaisen Biozellin kanssa, ja yhteistyö huipentuu tänään suosikkimuotoilutuotteideni esittelyyn ja joulujuhlakauden näppärään kampaukseen.
Tämä on siitä hauska aihe että muistoissani palaan kultaiselle 90-luvulle jolloin Biozellin vaaleansiniseen pakkaukseen pakattu muotoiluvaahto oli ahkerassa käytössä..! Se oli permisten aikaa, ja Biozellin muotoiluvaahdolla puristelin aina kiharat kuntoon. :) Nyt en enää käytä muotoiluvaahtoa ja Biozellin kuosikin on päivittynyt moneen kertaan, mutta merkki on minulla edelleen käytössä ja valikoimasta löytyvät 2000-luvun lempparimuotoilutuotteeni.
Pitkän linjan lukijat tietävätkin, että muotoilutuotteeni numero yksi on kuivashampoo, ja sitä minulla menee tosi paljon.
Biozellin kuivashampoo on perunatärkkelyspohjainen ja kuuluu tärkkelystyypiltään suosikkikuivashampootyyppiini. Olen aiemmissa kuivashampoo-postauksissani avannut eri tärkkelysainesosien vaikutusta kuivashampoon ominaisuuksiin, ja silloin kun haluaa kuivashampooltaan nimenomaan muotoilevuutta ja rakennetta, kannattaa silmäillä inci-listasta ainesosia kuten perunatärkkelys ('potato starch') ja silica, nämä tuovat erittäin hyvää rakennetta ja mahdollistavat volyymin luomisen.
Biozellin kuivashampoo on näitä edullisen päivittäiskosmetiikan luottotärppejä. Hyvään kuivashampooseen ei tarvitse upottaa paljon rahaa, mutta sen varmaan paljon hiuksiaan muotoilevat tietävätkin.
Toinen paljon käyttämäni volyymituote on suolavesisuihke. Se yhdessä kuivashampoon ja hiuskiinteen kanssa täyttääkin kaikki arkiset muotoilutarpeeni, sillä luonnollinen ja nopea volyymin luominen on se mitä muotoilulta eniten haen.
Hiuslaatuni on sileää, ohutta ja lättänää eli luonnostaan kaikkea muuta kuin muhkeaa ja ilmavaa. En tupeeraa hiuksiani, vaan luon volyymin ja kohotuksen tyveen pelkästään kuivashampoolla. Suolavesisuihkeella puolestaan saan tuotua rakennetta pituuksiin. Suihkin suolavesisuihketta joko pyyhekuiviin tai kuiviin hiuksiin, useammin kuiviin.
Kolmas suosikkini Biozellilta on kevyen pidon keratiinimuotoiluvoide. Tämä muistuttaa hyvin paljon vanhaa suosikkiani vuosien takaa, Tigin jo edesmennyttä Fashionista Smooth & Shinea. Biozellin silottavaa keratiinivoidetta voi käyttää kihartamisen tai föönauksen alla, mutta minä käytän sitä pyyhekuiviin hiuksiin ilman lämpölaitteita taltuttamaan hiusten pörröisyyttä ja erottelemaan luonnonkiharan tukkani aaltoja, silloin kun haluan kiharaisen lookin.
Keratiinivoiteen pitoluokka on yksi eli kevyin, ja sen pääasiallinen pointti on silottaa ja kiillottaa. Se on tosi hyvä tuote kun haluaa vaikka jäntevöittää kiharoita ilman että hius menee yhtään kovan tai jäykän tuntuiseksi. Oikeastaan tämä kvatteja, silikonia, keratiinia ja pantenolia sisältävä voide on kuin hiuksiin jätettävä, pituuksia suojaava hoitovoide äärimmäisen kevyellä pidolla.
Sinillä on hyvä maku hiusvärin suhteen... :D
Mennäänpä sitten kampaukseen. Minullahan on tunnetusti peukalo keskellä kämmentä mitä juhlakampauksiin tulee, joten pyysin toteutukseen mukaan kauneusbloggaajakollegani ja taitavan kampaajan Sini Oravan, joka tuntee huolettoman rennon tyylini.
Halusin esitellä jonkun helpon kampauksen joka sopii minun kaltaisilleni ei-virtuooseille :D
Tällaisen kampauksen Sini loihti:
Söpö...!
Kiitokset Sinin työpaikalle, kampaamo Beauty Parkille Tampereella, että saimme lainata tiloja kuvaukseen :) Meitsin hämärässä kotikopperossa on aika hankala ottaa järkeviä kampaustutorial-kuvia.
Sini käytti kampauksen luomiseen näitä Biozellin tuotteita: lämpösuojasuihke, rakenne- ja volyymisuihke, kuivashampoo ja hiuskiinne.
Texturizing Spray oli minulle uusi tuttavuus, ja osoittautuikin mainioksi sellaiseksi. Sattumalta kyseinen tuote on myös Sinin henkilökohtaisia lemppareita, hän käyttää sitä tosi paljon kampausten pohjana. Suihke on käytännössä kuin vahvemman pidon antava kuivashampoo ja sisältää samoja tärkkelysainesosia sekä silicaa ja pitoa antavaa vp/va copolymer -ainesosaa. Innostuin Texturizing Spraysta ja se tulee varmasti jäämään vakkarikäyttöön kuivashampoon rinnalle. Tykkään eniten tällaisista tuotteista jotka eivät vaadi lämpöä aktivoituakseen. Mitä helpompi ja vähä-vaivaisempi käyttää, sitä Sanni-ystävällisempi :) <3
Kampaus ei vaadi esivalmisteluja, mutta jos haluaa (ja tietysti tulos on tällöin muhkeampi), voi alle tehdä pohjatyönä tupeerauksen tai kiharat, tai laittaa hiuksiin edellisenä iltana suolavesisuihketta tai patukat.
Sini demosi kampauksen ensin omiin hiuksiinsa ilman kiharapohjaa, ja sitten minun hiuksiini kiharapohjalla.
2. Tupeeraa hiuksia päältä halutessasi lisäkohotusta. Suihki tupeerattuihin osioihin hiuskiinnettä.
3. Jaa hiukset osioihin. Hiukset voivat olla keki- tai sivujakauksella.
4. Ota molemmilta puolilta pienet osiot, vedä taakse ja solmi poninhännälle. Kiepauta poninhäntä itsensä ympäri ylä- tai alakautta.
Ota reunoilta uudet osiot ja jatka poninhäntien solmimista.
Möyhi lettiin halutessasi pöyheämpää rakennetta.
Näyttää tältä.
5. Kun niskan alimmatkin hiukset on laitettu ponnarille ja kiepautettu, voi jatkaa haluamallaan tyylillä kuten läpivetoletillä tai kalanruotoletillä (tai millä tahansa perinteisellä letillä), tai osiot voi laittaa yhdelle ponnarille ja jättää auki.
6. Letin pään voi myös rullata alakautta piiloon jolloin saa nutturamaisen kampauksen.
Juhlavamman tuloksen saa viimeistelemällä kampaus hiuskoruilla tai soljella.
Lyhyiden hiusten nopea versio valmis :)
.
Sama kampaus pitkiin hiuksiin:
Hiukset kiharretaan.
Osiot solmitaan poninhännille.
Auki jäävät latvat letitetään, Sini valitsi tehdä minulle kalanruotoletin.
Hiukset voi jättää näin,
...tai rullata nutturaksi.
Tykkään itse tosi paljon nutturakampauksista ja ihastuin tähän täysillä <3
Niin helppoa se on kun sen osaa - kuten Sinin demosta saatoin todeta.
Kiitos Sini :)
Vielä yksi mahtava juttu Biozellin tuotteista;
Useimmista on saatavilla myös matkakoko, ja täällä USAnkin matkalla minulla on mukana Biozellin 100-milliset hiuskiinne ja rakas kuivashampooni. Ydinkaksikko jolla pärjään todella pitkälle. :)
Biozellin tuotteita saa päivittäistavarakaupoista ja hinnat eivät ryövää lompakkoa. Edullinen, kotimainen ja helposti saatavilla. :)
Nyt tulee juttua Max Factor -museosta! :)
Ahh herranjestas miten kiinnostava paikka! Harvalla tämän päivän värikosmetiikkabrändillä on näin pitkä ja vaikuttava historia, eikä moni False Lashe Effect -maskaran tai Pan Stik -puikon 2000-luvulla ostanut peruskuluttaja varmaankaan tiedä, millainen perintö merkin taustalla vaikuttaa.
Itsekin myönnän, että Max Factorin brändistoori Hollywood-tähtineen on kautta vuosien näyttäytynyt minulle hieman väriteltynä juttuna ja olen ajatellut, että se on juuri sitä itseään; markkinointia. On ollut joku tunnettu meikkitaiteilija ja hänen ympärilleen on kehitetty nimikko-sarja, okei. Mutta nimen takana on paljon enemmän: kyseinen Max Factor on itse omin käsin luonut alkuperäisen meikkisarjansa ja vastannut henkilökohtaisesti monien tunnettujen Hollywood-näyttelijättärien lookeista 20-30-luvuilla hiusvärejä myöten. Ihan sairaan mielenkiintoista! Max Factor on ollut meikkitaiteen ja värikosmetiikan todellinen innovaattori ja pioneeri.
Jutun kuvien laatu ei ole paras mahdollinen kun ne on kuvattu museovalaistuksessa ja osittain lasin läpi, mutta kyllä ne varmasti asiansa ajavat :) Museossa oli ilokseni lupa kuvata, joten en joutunut salakuvaamaan. (Eikä se olisi ollut asiallista tietenkään...)
Jean Harlow puuteroi (voi mitä minivippoja tuohon aikaan on käytetty...!)
Max Factorin tarina
Max Factor syntyi 1870 Lodzissa, Puolassa, joka oli tuolloin Venäjää. Farmaseuttiopinnot antoivat hänelle taidon tehdä kosmeettisia valmisteita ja loivat kiinnostuksen ihmisen muotoon. Factorista ei tullut farmaseuttia vaan hän päätyi avaamaan Moskovaan 1890-luvun lopulla oman liikkeen jossa myi itse valmistamiaan voiteita, saippuoita, tuoksuja ja poskipunia. Factorin tulevan menestyksen pohja luotiin, kun kiertävä teatteriryhmä käytti hänen meikkejään esiintyessään venäläiselle ylimystölle ja meikeistä vakuuttunut Venäjän Keisarillinen Ooppera nimitti Factorin meikkiasiantuntijakseen.
Factor muutti perheineen Yhdysvaltoihin vuonna 1904, ja loppu on niin sanotusti meikkitaiteen historiaa. Todellinen läpimurto tapahtui vuonna 1914 kun Factor kehitti täysin uudenlaisen, joustavan ja ohuen version siihen asti teatterimaskeerauksessa käytetystä raskaasta greasepaint-meikkipohjasta.
20- ja 30 -luvuilla Max Factor kehitti lukuisia värikosmetiikan "ensimmäisiä", kuten huulikiillon ja kompaktin meikkivoiteen, sekä ensimmäisen kaupallisesti kuluttajille myytävän meikkikokoelman.
Max Factorin keksintöihin kuuluu myös tänä päivänä niin itsestäänselvä väriharmonia-periaate; meikkisävyt valitaan sopimaan yhteen henkiön ihon-, silmien ja hiustenvärin kanssa. Tiesittekö, että Max Factor on myös keksinyt termin "make-up"?
Max Factorin meikkistudiolla Hollywoodin sydämessä kävivät meikattavana kaikki tuon ajan suuret tähdet, joille Max Factor loi ikonisia lookkeja. Factor on mm. ideoinut Lucille Ballin punapää-lookin!
Lucille oli alkujaan blondi, mutta Factorin mielestä jokin vaaleaverikkö-lookissa ei toiminut. Hän kokeili Lucillelle kaikkia mahdollisia hiussävyjä vaaleanruskeasta tummaan ja punaiseen. Lopulta Factor löysi Lucillelle täydellisen punaisen sävyn, ja muutti sen myötä myös koko Lucillen klassisen meikkilookin vastaamaan luonnollisen punapään sävyjä, esimerkiksi iho meikattiin aivan eri sävyiseksi kuin aiemmin. Uusi look oli niin aito ettei moni varmasti tiedä että Lucille on koskaan blondi ollutkaan. Punapäänä Lucille Ballin ura otti ihan uuden suunnan ja hänestä tuli koko Amerikan ikoninen Redhead.
Puuterihuoneet
Kun Factor ymmärsi miten paljon hiussävy vaikutti meikin sävyyn, hän kehitti "puuterihuone"-menetelmän. Hän loi neljälle eri hiussävylle oman, eri sävyisen meikkihuoneen, jonka valossa meikkien sävyt tulivat iholla esiin kaikkein luonnollisimmin ja kaunein mahdollinen tulos saatiin varmistettua. Nämä alkuperäiset "powder room" -huoneet ovat edelleen paikoillaan Max Factorin meikkitalossa. Kukin huone oli omistettu sen käyttöön vihkineelle näyttelijättärelle.
Punapäiden huone on vihreän sävyinen ja omistettu Ginger Rogersille.
Tällä hetkellä huoneen näyttely kertoo Lucille Ballin urasta ja esillä on Lucillen henkilökohtaisia meikkejä. Huomaatte että museo on jo sisustettu joulukuosiin...! :) ^_^
Vaaleaverikköjen huone oli sinisävyinen ja omistettu Jean Harlowille.
Näyttelyesineet kertovat kuitenkin Marilyn Monroesta ja hänen meikkilookeistaan.
Ruskeaverikköjen huone oli puuterisen pinkin sävyinen ja omistettu Claudette Colbertille.
Vaaleanruskeahiuksisten huone oli persikan sävyinen ja omistettu Rochelle Hudsonille.
"Brownette" eli vaaleanruskeahiuksinen oli sekin Max Factorin keksimiä termejä. Hänen mielestään monet "brunetet" olivat itse asiassa brownetteja.
Näissä huoneissa on luotu mm. sellaisia ikonisia Hollywood-lookkeja kuin "Bee-stung lips" ja "Cupid's Bow lips".
Heavy lashes...!
Max Factorin kuoltua 1938 hänen poikansa Frank, lahjakas meikkitaiteilija hänkin, siirtyi yrityksen johtoon ja vaihtoi nimensä Max Factor Junioriksi.
Junior jatkoi Max Factorin innovatiivista linjaa ja hänen ajallaan kehitettiin mm. maailman ensimmäinen kestohuulipuna Tru-Color sekä vielä tänäkin päivänä myynnissä olevat Pan-Stik - ja Creme Puff -meikkivoiteet. Creme Puff oli ensimmäinen meikkivoiteen ja puuterin yhdistänyt meikkituote. Vuonna 1958 Max Factor kehitti maailman ensimmäisen tuubiin pakatun, sauvamaisella applikaattorilla annosteltavan ripsivärin. Maailman ensimmäinen peiteainekin tulee Factorilta. Aikamoinen curriculum vitae tällä merkillä :)
*
Innovaatiot vuosikymmenittäin
1914 – joustava, aiempaa ohuempi Greasepaint-meikkivoide kehitetään elokuvakäyttöön.
1918 – Colour Harmony -periaate
1920 – luo termin ”make-up” ja julkaisee ensimmäisen kaupallisesti myytävän meikkikokoelman nimeltä Society Make-Up. Tähän kokoelmaan ei vielä kuulu meikkivoidetta, vain puuteri, huulipunia ja poskipunia.
1928 – kehittää ensimmäisen huulikiillon, ”Lip Pomadan”
1932 – kehittää Beauty Calibrator –laitteen joka mittaa kasvojen mittasuhteita. Härvelin antaman tiedon mukaan kasvot voidaan muotoilla/varjostaa vastaamaan ns. ”täydellistä” muotoa.
1935 – Pan-Cake-meikki kehitetään vastaamaan värifilmin tarpeita. Mustavalkofilmeissä käytetty meikkivoide ei toiminut värifilmillä saaden kasvot näyttämään joko voimakkaasti punoittavilta tai sinertäviltä. Pan-Cake oli korjaava meikkivoide joka teki ihosta värifilmillä luonnollisen sävyisen.
1930-luku – Kun näyttelijät alkavat viedä Pan-Cakea mukaansa kuvauksista ja käyttää sitä myös kuvausten ulkopuolella, Max Factor Jr. tajuaa meikkivoiteen kaupallisen suosion ja lanseeraa kuluttajaversion. Pan-Cake on maailman ensimmäinen kaupallisesti myyty meikkivoide.
1940 – Tru-Color-huulipuna. Kestohuulipuna jota testataan Kissing Machinella.
"Suutelukone" oli laite, jossa huulipunien kestoa testattiin toisiaan pussaavilla tekohuulilla. Huulet pussasivat toisiaan tarkasti määritellyllä paineella jonka piti vastata aitoa suudelmaa.
1947 – Pan-Stik-meikkivoide lanseerataan.
Pan-Stik on ensimmäinen voidemainen, ei-rasvainen meikkivoide puikkomuodossa. Voidetta testataan mm. levittämällä sitä naisten sääriin ja tarkkailemalla miten meikkivoiteen sävy muuttuu ulkona auringossa.
1953 – Creme Puff –meikkivoide kehitetään, maailman ensimmäinen meikkivoiteen ja puuterin yhdistävä meikkipohjatuote.
1954 – Erase-peiteaine-stick lanseerataan, maailman ensimmäinen kaupallinen peiteaine.
1958 – maailman ensimmäinen sauvalla annosteltava, tuubiin pakattu ripsiväri kehitetään.
2000 – Lipfinity-kestohuulipuna (2000-luvun tunnetuin Max Factor -innovaatio)
2008 – False Lash Effect -maskara. Lipfinityn ohella Max Factorin suosituin tuote 2000-luvulla.
.
Tänä päivänä Max Factor on Procter & Gamblen omistuksessa, eikä omistajissa enää ole Factorin suvun jäseniä.
Max Factorin pojanpojat Dean ja Davis Factor sen sijaan ovat luoneet toisen erittäin tunnetun meikkisarjan; Smashboxin. Voikin sanoa, että Factorin innovatiivisuus jatkuu 2000-luvulla Smashboxin muodossa. :)
Cleansing Cream - jo 30-luvulla on ollut selvää, että vahva meikki irtoaa rasvapohjaisella puhdistajalla :)
Max Factor -museo avattiin alkuperäisen meikkistudion tiloihin vuonna 1984.
Myöhemmin museon nimi muutettiin Hollywood Museumiksi ja rakennuksen ylempiin kerroksiin avattiin näyttelytiloja joissa on esillä kaikkea ihanaa elokuva-memorabiliaa näyttelijöiden vaatteista elokuvarekvisiittaan. Parhaillaan museossa on upea näyttely Jean Harlowin elämästä.
Jos käytte Hollywoodissa ja teissä on yhtään meikkifriikin verta, älkää missatko tätä paikkaa..!
Arvatkaas muuten tekeekö nyt mieli käydä ostamassa legendaarinen Pan Stik kokeiluun...! ^_^ Totta kai koostumusta on varmasti muutettu monet kerrat vuosien varrella, mutta on tuntuu älyttömän kiehtovalta, että jollain tuotteella on sellainen maine että sen suosio on kantanut kuusi vuosikymmentä...!
.
Millainen "suhde" teillä on Max Factor -brändiin?
Onko teillä suosikkeja Max Factorin tuotteiden joukossa?
Olipahan eilen taas päivä. Ainekset olivat kasassa ikävällä tavalla vieläkin jännittävämpään lopputulemaan, mutta onneksi kaikki selvisivät omista seikkailuistaan lopulta hiellä ja väliaikaisesti kohonneella pulssilla.
Meillä oli eilen illalla sovittuna sisareni kanssa treffit Las Vegasissa kello 18.00. Äiti ja minä lähdimme Vegasia kohden Los Angelesista, sisareni Helsingistä.
Aamu valkeni Los Angelesissa jälleen kirkkaana ja aurinkoisena. Tilasin ensimmäistä kertaa elämässäni Uber-kyydin joka heitti meidät miellyttävästi ruuhkattomia teitä 45 minuutissa Venice Beachilta Downtownin Greyhound-asemalle.
Edellisyönä en meinannut saada unta kun jännitin, ehtiikö sisareni tunnin vaihtoajallaan Tukholmassa Vegasin lennolleen. Hänen piti Tukholmassa vielä tsekkautua sisään Vegasin lennolle koska oli ostanut lennot erikseen. Jos Helsingin lento olisi yhtään myöhässä, sisareni missaisi jatkolennon (budjettireissaajaluonteena hän oli varannut myöhäisemmän, halvemman Helsinki-Tukholma-lennon). Rauhoituin kun kello 04.00 Kalifornian aikaa tuli viesti että sisko oli Vegasin koneessa. Myöhemmin saimme kuulla, että ehtiminen oli 10 minuutista kiinni.
Bussi lähti etenemään reittiään Los Angelesista San Bernadinon kautta Vegasiin viime vuodelta tutuissa maisemissa. Katselin ohi kiitäviä erämaamaisemia ja muistelin, kuinka viime vuonna samainen matka starttasi Losissa sateisessa säässä pilvien väistyessä kun lähestyimme erämaaosuutta.
Rentouduin ja avasin läppärini. Greyhoundin ilmainen wi-fi-yhteyskin näytti toimivan tällä kertaa joten ehtisin vastata matkan aikana blogikommentteihin. Mukava matka edessä, ja pian tapaisimme siskoni. Mieli oli iloinen ja odottava.
Tämän selfien jälkeen meni 10 minuuttia, kun bussista alkoi yhtäkkiä kuulua korkeaa ujellusta.
Hetkeä myöhemmin kuljettaja ohjasi bussin tien sivuun. Kuski tarttui mikkiin ja kertoi tilanteen vähintään rehellisesti ja suoraan:
"Folks, I am really sorry, but it seems we have a mechanical failure and it's pretty serious. I can see some smoke coming from the back."
Bussiin laskeutui hiljaisuus. Kuski pyysi kaikkia pysymään paikoillaan ja lähti ulos tarkistamaan tilanteen. Seuraavat minuutit tuntuivat venyvän ja venyvän, kuski oli ulkona ehkä 10 minuuttia mutta se tuntui puolelta tunnilta. Tuntui, kuin kaikki matkustajat olisivat pidättäneet hengitystään.
Erittäin helposti huolestuvana ja herkästi ylireagoivana luonteena tunsin pulssini alkavan kohota. Haisiko täällä savu..? Bensa...? Miksi kuski viipyi ja viipyi...? Katseeni vaelteli muissa matkustajissa jotka vastasivat yhtä hämmentyneillä katseilla. Käytävän toisella puolella istuva teinipoika totesi lakonisesti ystävälleen, "Ok, if the gas gets in, how long 'till we gonna die? We can't get out. The folks in the back rows will die first, right?"
Voisiko se kuski nyt palata sisään...!
Aloin tarkkailla ohi ajavien autojen ikkunoita, katsottiinko niistä bussiamme? Jos bussimme olisi tulessa, kai ohiajavista autoista luotaisiin meihin järkyttyneitä katseita..?
Ei. Kukaan ei katsonut bussiimme päin. Ei me varmaankaan oltu tulessa ainakaan.
"I'm scared", kuulin teinipojan sanovan.
Sitten kuski palasi.
"Minulla ei ole hyviä uutisia, kaverit. Bussi ei liiku tästä mihinkään, meillä on vuoto." (En ymmärtänyt mikä vuoto). "Sanon suoraan että nyt istutaan tässä hyvä tovi, ottakaa iisisti. Todennäköisesti menee ainakin neljä tuntia että saamme korvaavan bussin hakemaan meidät".
Bussiin levisi kollektiivinen "Eihhhelvetti".
Neljä tuntia? Mitä, miksi? Olimme ajaneet Losista vasta alle kaksi tuntia, eikö tähän nyt saada uutta bussia sen aiemmin? Ilmeisesti ei.
Kuuntelimme seuraavat pari tuntia kun kuski yritti puhelimessa saada meille apua, ja tilanne sai välillä jo absurdin koomisia piirteitä kun puhelimen päähän saatu mekaanikko ei suostunut (!) lähtemään meitä kohti ennenkuin hänelle annettaisiin täsmälliset GPS-koordinaatit. "Sir, what is your problem? You cannot miss us, it's a freakin' Greyhound bus by the road, you cannot miss us..!!" kuski huusi.
Bussin oma GPS ei toiminut eikä ilmeisesti monen matkustajan puhelimenkaan. En tajunnut mistään mitään. Kuski huusi kerta toisensa jälkeen että nyt tarvitaan ne GPS-koordinaatit ja eikö kellään ole antaa niitä. Kellään ei ollut. Joku reittiä tarkasti seurannut fiksu matkustaja meni lopulta puhelimeen selittämään mekaanikolle minkä exitin olimme viimeksi ohittaneet ja missä kohtaa Interstatea olimme, mutta mekaanikko ei vakuuttunut. Lopulta kuski luovutti. "I've just talked to the stupidest person on earth" hän selvitti meille.
Aivan käsittämätöntä.
Oli tautisen kuuma ja osa matkustajista alkoi voida pahoin kuumassa ja tunkkaisessa bussissa jossa ilmastointikaan ei tietenkään enää toiminut kun moottori oli sammutettu. Kuski kuitenkin kielsi ketään menemästä ulos koska hän oli vastuussa matkustajien turvallisuudesta ja olimme vilkkaan highwayn sivussa, emme virallisella levikkeellä ja taukopaikalla.
Lopulta eräs ahdistuneen oloinen nuori nainen vetosi kuskiin että hänen oli pakko päästä ulos tupakalle rauhoittuakseen. Tässä vaiheessa olimme istuneet tien sivussa jo runsaan tunnin, ja bussissa oli jo ehditty kuuluttaa diabeteslääkkeitä tai jotain makeaa lääkkeensä unohtaneelle diabeetikko-matkustajalle. Levottomuus lisääntyi koko ajan. Kuski varmasti tajusi että pian meillä olisi suurempi ongelma käsissä matkustajien saadessa suljetussa ja kuumassa bussissa ahdistus- ja sairauskohtauksia, ja hän antoi viimein luvan mennä ulos.
Minulla oli lopulta ihan rauhallinen olo, minulle riitti tieto ettei moottori ollut aikeissa räjähtää. Ainoa huolenaiheeni oli juoman loppuminen, sillä olin pakannut mukaan alle litran vettä.
Aika kului ja seurasin auringon laskemista ikkunan takana.
Lopulta saimme hyviä uutisia.
[vimeo 243534718 w=640 h=1138]
On The Greyhound 18.11.17 from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Korvaava bussi saapui viimein viiden aikaan auringon juuri laskiessa.
Matka jatkui pinkiksi ja oranssiksi värjäytyvän taivaan alla hiljaisuuden vallitessa. Pian saimme juotavaakin seuraavalta huoltoasemalta.
Onneksi tilanteesta selvittiin lopulta vain säikähdyksellä ja pitkällä kärsivällisyyden koettelemuksella, kukaan ei saanut sairaus- tai aggressiokohtausta. Jälkimmäinen skenaario olisi sekin voinut hyvinkin olla mahdollinen; jokuhan olisi saattanut käydä riehumaan kuumuuden ja epävarmuuden käydessä sietämättömäksi. Tuntui kieltämättä hullulta, ettei Greyhoundilta pitkään aikaan osattu sanoa milloin pelastava bussi oikeasti pääsee paikalle. Absurdista mekaanikosta puhumattakaan.
Sellainen roadtrip Vegasiin tällä kertaa.
Pitkiksi venyneiden tuntien aikana ehdimme myös jännittää, saahan Vegasissa odottava siskoni tiedon myöhästymisestämme. Jos hän ei kuulisi meistä mitään, hänhän pelästyisi suunniltaan kun meitä ei kuulu sovittuun aikaan bussin normaalin aikataulun mukaisesti. Sisareni puhelin ei toimi Yhdysvalloissa (katsokaas, me olemme sitä museopuhelin-sorttia...), joten ainoa yhteydenpitokeino on Messenger jota sisko käyttää tabletillaan. Koska Greyhoundin wi-fi ei toiminut seistessämme tien poskessa, en voinut lähettää hänelle Messenger-viestiä.
Niinpä lähetin tekstiviestejä Mr. Karkkipäivälle ja toiselle siskolleni ja käskin heitä ilmoittamaan Vegas-siskolle Mesen kautta tilanteestamme. Koska Suomessa oli tuolloin aamuyö, ei tietenkään ollut takeita siitä oliko kukaan hereillä lukemassa näitä viestejä. Lopulta Mr. Karkkipäivä soitti minulle ilmeisessä "juhlakunnossa" (lauantaiyö....), ja hetken tuntui vaikealta saada häntä ymmärtämään ettei siskolleni voinut soittaa. Sain hänet lopulta tajuamaan mistä on kyse ja juhlakuntoinen mieheni sai viestin eteenpäin sisarelleni.
Saavuimme Vegasin Greyhound-asemalle lopulta illalla yhdeksältä.
Jännityksen lauettua rinnassa velloneen huolimöykyn korvasi lämpimän jälleennäkemisen ilo. Vegas. Niin outoa ja odottamatonta kuin se onkin, minä tykkään Vegasista ihan älyttömästi. Tämä selvisi viime vuoden reissulla, ja ilo oli nyt kaksinkertainen.
Tai moninkertainen, kohdatessamme viimein sisareni hotellimme aulassa.
"Huhhuh mikä päivä", sanoin.
"No odottakaas kun kuulette mitä minulle kävi Arlandan kentällä", vastasi sisareni.
Sitä tarinaa en kokonaisuudessaan enää täällä jaa koska eiköhän juttua ole tullut jo tarpeeksi. :) Mutta sisareni oli vahingossa kävellyt transferin ohi ja päätyi lähtevän lentonsa portille ilman boarding passia, ja tajusi olevansa ihan väärällä puolella kun check-inin sulkeutumiseen oli enää 10 minuuttia....
Loppu hyvin kaikki hyvin.
Oli lauantai-ilta, kello 22.00, ja täällä olimme nyt kaikki. In fabulous Las Vegas.
Kävin tänään kunnioittamassa minulle tärkeän henkilön muistoa.
Chris Cornell lepää Hollywood Forever -hautausmaalla.
Kirjoitin toukokuussa miten oudolta tuntuu, että itselle tuntemattoman julkisuuden henkilön ja ihailun kohteen kuolema voi tuntua näin voimakkaasti. Se tuntuu pahalta edelleen. Kouraisevan haikealta.
Aikani suurin artisti minulle.
Kauniissa paikassa hän lepää.
Lepää hyvin, Chris.
Jotkut valinnat maailmassa tuntuvat niin vääriltä.
Mutta ne eivät ole meidän.
Tämähän minun piti laittaa ulos jo ennen reissuun lähtöä, havahduin muistikuvaan tänä aamuna..! :) (Täällä on aamu.)
Jälleen yksi ihan mahtava halpismaskara:
Essence Lashes Of The Day Super Volume Mascara eli LOTD.
Okei, tämä nuorekas ripsari ei ulkokuoreltaan ehkä ole kaikkien mieleen :D mutta mun mielestä se on jopa aika söpö possunpunaisine hylsyineen. Ja mitäpä ulkokuorella väliä jos sisältö toimii.
Tämä on toinen kokeilemani Essencen ripsiväri (vai kuuluukos tämä nyt oikeaoppisesti kirjoittaa pienellä e:llä essence...) ja tykkäsin valtavasti edellisestäkin; Forbidden Volumesta.
LOTD on vielä parempi; siinä on kapeampi harja ja kauluri on tiukempi niin että se "niistää" kunnolla harjasta ylimääräiset massat kun harjan vetää ulos. Forbidden Volumessa oli niin löysä kauluri että harjaa ulos vetäessä ei kuulunut minkäänlaista "plomps"-ääntä.
Jälki näissä kahdessa essence-maskarassa on aika saman tyyppinen, mutta paremman harjansa vuoksi koen LOTDin miellyttävämpänä käyttää. LOTD-harja on kapeampi ja myös tiheämpi. Tämän mallisella harjalla saan maskaramassan kohdistettua parhaiten ihan ripsien tyveen ja pystyn harjaamaan ripset tyvestä kärkiin ilman pelkoa siitä, että harja osuu kulmaluuhun ja sotkee, tai tahrii liikkuvaa luomea.
Sotkevista ja liian suurista harjoista puheen ollen, siinä on mm. yksi syy miksi olen jättänyt arvioimatta kaksi kuluneen vuoden uutuusmaskaraa; Lumenen Nordic Noir Deep Impact ja IsaDoran Grand Volume Lash Styler. Joo, voisinhan minä ne joka tapauksessa arvioida, mutta jos maskara ei toimi minulla ihanteellisesti niin se ei ainakaan hamua kärkipaikkoja postausmateriaalini joukossa :) Deep Impactin ja Grand Volume Lash Stylerin kaltaiset pullukat harjat ovat auttamatta liian kömpelöitä minun käyttööni ja tuloksena on usein tahriintunut silmäluomi ja kulmaluu.
Muistetaan kuitenkin, että maskaraharjat ja niiden toimivuus ovat aina täysin maku- ja silmänmuotoseikka. Toiset rakastavat massiivisia harjoja, toisten silmille sopivat kapeat tarkkuusharjat.
Lashes Of The Day in action.
Kuvissa LOTD-maskaraa on vain yksi kerros, eli tällä saa aika kivasti volyymia vähällä vaivalla. Useampi kerros alkaa hieman hapsuttaa ripsiä, joten pitäydyn yhdessä. Sekin kyllä riittää, en ole superpaksujen "manga"-ripsien ystävä.
Harjaa ei voi ehkä kutsua perinteisesti erottelevaksi sillä harjakset eivät ole "kampaavan" tyyppiset, mutta se ei myöskään klimpitä ripsiä vaan tekee oikein siistiä jälkeä.
Ainoa pieni negatiivinen huomio jonka olen LOTD-maskarasta tehnyt on lievä leviäminen. Se ei varise, mutta silmien alla alaripsien tyvessä on illalla pientä tahriintumista, maskara on siis "vuotanut" iholle yläripsistä (alaripsiin laitan maskaraa vain aniharvoin).
Tahriintuminen on sen verran pientä, ettei se vaikuta myönteiseen kokonaisarviooni, mutta kuitenkin mainitsemisen arvoinen seikka koska ripsivärit pysyvät minulla tyypillisesti "kuin tauti". Siis ihan kaikki ripsarit: ne eivät varise, tahraa tai leviä. Poikkeuksena luonnonkosmetiikan maskarat jotka leviävät joutuessaan kosketuksiin kosteuden (vesisade, lumihiutaleet, kyyneleet) kanssa. Niiden kyky vastustaa kosteutta on huono.
Essencen ripsarit ovat muistaakseni kaikki hinnaltaan alle viisi euroa. Tämä Lashes Of The Day maksoi alle neljä euroa. Vahva suositus :)
*
Loppuun nopea huomio täältä USAn reissusta;
Nyt on korealainen kosmetiikka saavuttanut massaketjut täälläkin, bongasin K-Beauty-hyllyn apteekkiketju CVS:stä. Väittäisin, etten viime syksyn Yhdysvaltojen matkalla nähnyt korealaista kosmetiikkaa missään, en ainakaan näissä päivittäiskosmetiikan ketjuissa.
CVS-asiakasta opastetaan korealaisen kosmetiikan maailmaan.
"Miksi K-Beauty?" - "Poikkeuksellisia innovaatioita, hellävaraisia tuotekoostumuksia, ainutlaatuisia ainesosia ja henkeäsalpaavia tuloksia".
^_^ :D
Hyllynreunatekstit opastavat myös kaksoispuhdistuksen saloihin ja miten kerrostaa tuotteita saavuttaakseen Aasiassa niin ihannoidun syväkosteutetun, kasteisen kuulaan näköisen ihon. :)
Saa nähdä tarttuuko täältäkin vielä mukaan korealaista kosmetiikkaa... ^_^ Melkein toivon että ei, sillä Etelä-Korean tuliaisista on vielä kolmasosa korkkaamatta ja se hervoton kassillinen näytteitä koskemattomana... Yhden kosmetiikkahankinnan olen täällä kuitenkin jo tehnyt; Juice Beautyn tutustumispakkaus.
.
P.S. Vierailin eilen ihan mahtavassa paikassa; Hollywood Museumissa joka sijaitsee Max Factorin alkuperäisessä meikkistudio-talossa! Siellä on kokonainen kerros omistettu Max Factorin 30-, 40- ja 50- lukujen meikkituotteille, vanhoille mainoksille ja sen ajan tunnettujen elokuvanäyttelijöiden meikkilookeille. Näyttelyesineiden joukossa oli mukana mm. Max Factorin henkilökohtainen meikkipakki 30-luvulta ja ihan hullunkurinen melkein kidutuslaitteelta näyttävä härveli jolla herra Factor on määritellyt asiakkaidensa kasvojen "epäkohtia" räätälöidäkseen tarkat kosmeettiset toimenpiteet ulkonäön parantamiseen..! Niin mielenkiintoista! Ehkäpä teen museon antimista oman postauksenkin.
Omituista. Yleensä minun tekee aina mieli kirjoittaa ihan hirveästi kaikkia reissufiiliksiä kun olen matkalla mutta nyt... tuntuu että olen vain väsynyt. Pää ei tuota mitään kiinnostavaa tekstiä.
Silloin voisi tietysti olla hiljaa ja antaa blogin ja blogimielenkin levätä. Yleensä se tosin ei onnistu jos sitä suunnittelee.
Miksi en siis tänäänkin olisi vain hiljaa?
No, en kirjoittele sen pidempiä mutta kuvia on kuitenkin mukava laittaa. Pala aurinkoista Kaliforniaa Suomen marraskuuhun.
Treeni Muscle Beachilla jäi tällä kertaa väliin...
Venice Beachin Boardwalkia reunustavat toinen toistaan persoonallisemmat rantatalot. Linnunpönttö-vierashuone, anyone?
Sää on lämpimämpi kuin viime vuonna tähän aikaan. Yleensä nautin auringosta, mutta en ole välttynyt ajatukselta: "hemmetti, AHA-happokäsitelty naamani ottaa nyt damagea kun en jaksa lisätä uutta aurinkovoidekerrosta enää aamun jälkeen". Enkä ole niin tehnyt.
"Ahoissa" on kyllä tämä huono puoli. Niitä käyttäessä iho täytyisi muistaa suojata auringolta todella huolellisesti; ei siis kaikkein ihanteellisin hoitotuote auringonpalvojalle. Käyttääköhän moni kalifornialainen AHA-happotuotteita....
Pyörä on Venicellä kulkuneuvo numero yksi.
Tänään kävimme Venicen kanaaleilla, alue, joka pysäytti kuvankauniilla puitteillaan ja rauhallisella satumaa-tunnelmallaan. Varmasti kauneimpia asuinalueita joissa olen koskaan käynyt.
Matkalla kotiin kaavailin 20 kuvan Venice Canals -ihastelua blogiin. Avatessani koneen idea oli jo laimentunut.
Matkaseurani äiti. Loppuviikosta seuraamme liittyy vielä sisareni.
Matka on itse asiassa meidän lahjamme äidille koska halusimme hänen pääsevän viettämään aikaa Utahissa asuvan sisarensa kanssa. Kun viime syksyn reissulla näimme, miten tunteikas näiden kahden koko aikuisikänsä eri maissa asuneen sisaren tapaaminen oli, halusimme mahdollistaa uuden tapaamisen seuraavana vuonna. Tätini on jo niin iäkäs ettei hän enää pääse matkustamaan Suomeen.
Asumme ihan rannalla.
Se on mukavaa.
Buukkasin meidät rannalle kun halusin asua alueella, joka on kävely-ystävällinen ja rento. Jossa tekemiseksi riittää vaikka pelkkä aaltojen katselu jos ei huvita lähteä muualle.
Kun ne Losin välimatkat ja liikkumisen hankaluus.
Minähän olisin muuten halunnut Kalifornian osuudella uudestaan ihanaan San Luis Obispoon, jonne pieni osa sydäntäni jäi viime reissulla. Äiti halusi Los Angelesiin.
Joten täällä ollaan.
Hyvää huomenta Venice Beachiltä Los Angelesista.
Aurinko on noussut. <3
Seuraavat neljä viikkoa kuluvat Yhdysvalloissa viimevuotisissa merkeissä :) Ohjelmassa Kaliforniaa, Nevadaa ja sukulointia Utahissa.
Tien päällä on hyvä olla. :)
Eilisestä lennosta ja aikaerosta johtuen en vieläkään ole päässyt kiinni viime päivien kommentteihin vastaamisessa, pahoittelut siitä. Katsotaan, jos tässä vaikka Whole Foodsilla pyörähdyksen jälkeen ehtii muutamaan jälleen vastaamaan aamupalaa syödessä :) (Heräsin neljältä ja olen vain odottanut että Whole Foods aukeaa....)
Kaupallinen yhteistyö: Biodelly. * Sis. mainoslinkkejä
Aijjai, olen päässyt vuoden aikana tutustumaan jo toiseen ihan huikeaan luonnonkosmetiikan meikkivoiteeseen. (Ensimmäinen oli Avrilin BB-voide <3). Kehitys kehittyy ja luonnonkosmetiikassa tätä kehitystä on aivan erityisen mielenkiintoista seurata, etenkin kun olen seurannut sceneä läheisesti jo yhdeksän vuotta ja muistan vielä kuin eilisen miltä ensimmäiset kokeilemani luonnonkosmetiikan meikkivoiteet iholla tuntuivat. Ja voin sanoa: hyvin erilaisilta kuin nyt.
Aletaan lähestyä aikoja jolloin luonnonkosmetiikan meikkivoiteiden tekniset ominaisuudet alkavat saada kiinni synteettistä kosmetiikkaa mitä tulee levittyvyyteen ja iholle kiinnittymiseen. Etuna tietysti edelleen luonnollisen meikkivoiteen hoitavampi koostumus, sekä ekologisuus, sille kuluttajaryhmälle jolle kosmetiikan ympäristöystävällisyys on tärkeä arvo.
Nui Cosmetics on merkin nimi ja ihastukseni on Natural Liquid Foundation. Sain Biodellyltä testattavaksi myös muutaman muun Nui-tuotteen mutta pääspotlightin tässä esittelyssä saa meikkivoide, ja ymmärrätte miksi kun luette eteenpäin.
Nuin meikkivoide on ollut minulla eniten käytössä meikkipohjana sen jälkeen kun sen kuukausi sitten sain, ja olen vain odottanut koska pääsen siitä kirjoittamaan. Odotus johtui merkin lanseerauksen siirtymisestä, mutta nyt Nui on vihdoin myynnissä Suomessa. Muutama muu luonnonkosmetiikkabloggaaja on jo tämän hehkuttanut, joten en ehtinyt ensimmäisenä..!
Saksalaisen Nui Cosmeticsin tarina liittyy huulipunaan. Sarjan kehittäjät Wantje ja Annika von Uehm huomasivat, että on vaikea löytää täysin luonnollisista raaka-aineista valmistettua kirkkaanpunaista huulipunaa joka on vieläpä vegaaninen. He lähtivät luomaan tällaista sävyä itse, ja niin syntyi täydellinen kirkkaanpunainen sävy Aroha, ja sen ympärille kokonainen meikkisarja vegaanista luonnollista värikosmetiikkaa.
Natural Liquid Foundation kolmella sanalla: täyteläinen, vaniljainen ja peittävä.
Mutta laitetaan nyt useampi sana :D
Koostumus on voidemaisempi ja kermaisemman tuntuinen kuin aiemmin kokeilemani luonnonkosmetiikan meikkivoiteet. Se on myös peittävämpi. Mutta toisin kuin muut peittävämmät luonnonkosmetiikan meikkipohjat, jotka ovat tuntumaltaan usein vähän jäykkiä tai jopa kuivakoita ja levittyvyydessä on ollut paljon toivomisen varaa, Nui levittyy kuin unelma.
Ennen / jälkeen Nui-meikkivoiteen
Peittävämpi koostumus tarkoittaa myös ”puuterisempaa” koostumusta, sillä peittävyys tulee titaanidioksidista ja mineraaliväripigmenteistä jotka ovat jauhemaisia ainesosia. Tämän vuoksi luonnonkosmetiikan peittävämmät laadut ovat helposti kuivakan ja hankalasti levitettävän tuntuisia. Fiilikseen vaikuttaa olennaisesti myös se, ettei niissä ole synteettisen kosmetiikan käyttämiä silikoniyhdisteitä helpottamassa levittyvyyttä.
Nui levittyy todella notkeasti ja tasaisesti ja asettuu iholle älyttömän kauniisti. Koostumus ei ”jumahda” ihoon heti vaan meikkivoide sallii pienen työstövaran. Myös kerrostus onnistuu ilman rantuista ja röpelöistä tulosta.
Meikkivoiteesta on saatavana seitsemän sävyä josta minulle sopii täydellisesti sävy Intense Taiao, virallisen kuvauksensa mukaisesti "warm light to medium shade, slightly darker than Taiao".
Meikkivoidesävyihin voi tutustua tarkemmin Biodellyn sivuilla *.
Nui-meikkipohjan pinta lähikuvassa 12 tunnin jälkeen, wow..!!
Kirsikkana kakun päällä Nui-meikkivoiteen pinta kuivuu iholla samettisen puuteriseksi eikä vaadi erillistä puuterointia kiinnittyäkseen iholle. Toki rasvoittuvaihoinen varmasti haluaa käyttää puuteria ja itsekin sitä nenään ja leukaan lisään, mutta puuteri ei ole välttämättömyys. Poskipunankin voi levittää meikkivoiteen päälle ilman puuterointia koska pinta ei tosiaan jää yhtään nahkeaksi.
Pinta kestää ihollani hämmentävän hyvin. Ottaen huomioon miten hoitavan voidemaiselta meikkivoide tuntuu, jotenkin odottaisin, että se myös herkästi "sulaa" ja mössööntyy päivän aikana ihohuokosiin. Mutta ainakaan minun ihollani tällaista ei tapahdu vaan saan illallakin ihastella siistiä ja kaunista pintaa.
Ennen
Jälkeen
Minulla ei ole tälle meikkivoiteelle kuin kauniita sanoja <3 Se on ihanin koskaan kokeilemani luonnonkosmetiikan meikkivoide ja tuntumaltaan lähimpänä synteettisen meikkivoiteen tuntua - ilman synteettisiä kemikaaleja.
Ainiin, mainitsin vaniljaisuuden – meikkivoiteessa on ihanan vieno, vaniljauutteen tuoma luonnollinen tuoksu. Se yhdessä kermaisen koostumuksen kanssa tekevät käyttöelämyksestä ylellisen.
Nuin valikoimaan kuuluu myös monitoimivoiteita, Tints, toiset englanninkieliseltä nimiversioltaan "Creamy Blush" ja toiset "Natural Illusion Cream Eye Shadow." Kumpiakin voi käyttää niin poskilla, silmäluomilla kuin huulilla.
Pititi-sävy on kaunis mattainen ruusu, tosin ”mattainen” ei Nuilla tarkoita täysmattaa vaan himmeästi kuultavaa vailla helmiäistä. Pititi-sävy luo kasvoille ihastuttavan terveen raikkaan punan joka näyttää todella luonnolliselta. Puna, joka ei välttämättä paljasta että käyttäjällään mitään poskipunaa onkaan. Pititi sopii kaikille ihonsävyille.
Mawhero-sävy on hohtava nuderoosabeige ja sopii mielestäni parhaiten korostuksiin. Toki se jättää ihoon myös hieman sävyä ja toimii poskipunana etenkin vaaleilla ihonsävyillä.
Biodelly on valinnut kutsua näitä sivuillaan "Multi-stickiksi", älä siis etsi sieltä "poskipunaa". :)
Mitä kuivempi ja aikuisempi iho, sitä paremmin voidemainen poskipuna sopii puuterimaisen sijaan.
Voidemainen saattaa tuntua kinkkisemmältä levittää, mutta sen pinta sulautuu puuteria luonnollisemmin meikkipohjaan ja parhaimmillaan voiteen tuoma puna on kuin ihosta itsestään kumpuavaa. Puikosta voiteen voi kätevästi vetää suoraan poskille ja häivyttää sitten sormin, mutta jos tämä tekniikka arveluttaa (”en halua mitään värikiitorataa poskeen..!), ota sävyä ensin vähän sormiin, lämmitä voide sormien välissä ja sivele iholle.
"Meikitön" look: Intense Taiao-meikkivoide, Pititi-poskipuna ja Moana-huulipuna
Minusta Nuin puikkoposkipunan koostumus on helpompi levittää kuin purkkeihin pakatun voideposkipunan, ja se on voimakkuudeltaan ”kiltimpi” kuin nestemäinen poskipuna, jonka pigmentti saattaa olla ärtsympää ja vaatii tarkemman häivytyksen.
Natural Illusion Cream Eyeshadow Piari on neutraali, hohtava shampanjan sävy.
Luomiväri-nimellä myytävän tuotteen koostumus on puikkoon pakattua Blush-tuotetta kovempi, mutta muuten se käyttäytyy iholla kuta kuinkin samoin. Biodelly on nimennyt Cream Eyeshadow -tuotteet sivuillaan korostusvoiteeksi, ja tätä nimeä minäkin käyttäisin mieluummin kuin ’luomiväri’, sillä korostuksessa nämä rasvapohjaiset voidetuotteet ovat ehdottomasti parhaimmillaan. Jatkuvasti liikkeessä olevalla silmäluomella ei tämän tyyppinen voideluomiväri pysy paikoillaan kuin ”harvoilla ja valituilla”, rehellisesti sanottuna olen aina vähän ihmetellyt miksi rasvapohjaisia luomivärejä valmistetaan.
Piari silmäluomilla
Nuin ”eyeshadowt” ovatkin siis paremminkin voidemaisia korostustuotteita. Valkoinen sävy Hukarere sopii viileälle ja todella vaalealle iholle, neutraali, shampanjan sävyinen Piari on omiaan neutraalille vaalealle ja keskivaalealle iholle, lämpimän ruusuinen Puawai sopii parhaiten lämpimälle iholle.
Suomalaiset ovat edelleen vähän varovaisia voidemaisten korostustuotteiden käyttäjiä mutta ehkä hekin pikku hiljaa oppivat. :)
Huulipunista valitsin esiteltäväksi raikkaan läpikuultavan ja tyttömäisen pinkin Moanan sekä peittävämmän, murretun ”matta”liilan Ruihan.
Ruiha-sävyn virallisessa kuvauksessa puhutaan matasta mutta kuten poskipunalaadussa, Nuin ’matta’ tarkoittaa vain helmiäistyyppisen hohdon puuttumista. Ruihassa on kaunis satiininen kuulto, kuten kuvasta näkee.
Ihana, mustikkainen sävy! <3
Moana
Mustikkaisessa lookissa Intense Taiao -meikkivoide, Mawhero-poskikuulto ja Ruiha-huulipuna. Luomivärit Essencen.
.
Hintatietoja:
Meikkivoide 40€ / 30 ml
Korostusvoide 38,50€ / 3 g
Poskipuna 33,50€ / 5 g
Huulipuna 32,90€ / 4,5 g
.
Nuin meikkituotteet ovat nyt saatavilla Biodellyn verkkokaupassa * sekä Turun myymälässä.
Miltäs merkki teidän mielestänne vaikuttaa? Vieläkö on tilaa uusille luonnollisille meikkisarjoille? :)
Vegaanisille luonnonkosmetiikan meikkisarjoille ainakin tuntuu olevan jatkuvasti enemmän kysyntää. Nuin tuotteet ovat siis vailla mm. mehiläisvahaa, lanoliinia tai eläinperäisiä pigmenttejä kuten karmiinia.
