Nyt tulee juttua Max Factor -museosta! :)
Ahh herranjestas miten kiinnostava paikka! Harvalla tämän päivän värikosmetiikkabrändillä on näin pitkä ja vaikuttava historia, eikä moni False Lashe Effect -maskaran tai Pan Stik -puikon 2000-luvulla ostanut peruskuluttaja varmaankaan tiedä, millainen perintö merkin taustalla vaikuttaa.
Itsekin myönnän, että Max Factorin brändistoori Hollywood-tähtineen on kautta vuosien näyttäytynyt minulle hieman väriteltynä juttuna ja olen ajatellut, että se on juuri sitä itseään; markkinointia. On ollut joku tunnettu meikkitaiteilija ja hänen ympärilleen on kehitetty nimikko-sarja, okei. Mutta nimen takana on paljon enemmän: kyseinen Max Factor on itse omin käsin luonut alkuperäisen meikkisarjansa ja vastannut henkilökohtaisesti monien tunnettujen Hollywood-näyttelijättärien lookeista 20-30-luvuilla hiusvärejä myöten. Ihan sairaan mielenkiintoista! Max Factor on ollut meikkitaiteen ja värikosmetiikan todellinen innovaattori ja pioneeri.
Jutun kuvien laatu ei ole paras mahdollinen kun ne on kuvattu museovalaistuksessa ja osittain lasin läpi, mutta kyllä ne varmasti asiansa ajavat :) Museossa oli ilokseni lupa kuvata, joten en joutunut salakuvaamaan. (Eikä se olisi ollut asiallista tietenkään...)
Jean Harlow puuteroi (voi mitä minivippoja tuohon aikaan on käytetty...!)
Max Factorin tarina
Max Factor syntyi 1870 Lodzissa, Puolassa, joka oli tuolloin Venäjää. Farmaseuttiopinnot antoivat hänelle taidon tehdä kosmeettisia valmisteita ja loivat kiinnostuksen ihmisen muotoon. Factorista ei tullut farmaseuttia vaan hän päätyi avaamaan Moskovaan 1890-luvun lopulla oman liikkeen jossa myi itse valmistamiaan voiteita, saippuoita, tuoksuja ja poskipunia. Factorin tulevan menestyksen pohja luotiin, kun kiertävä teatteriryhmä käytti hänen meikkejään esiintyessään venäläiselle ylimystölle ja meikeistä vakuuttunut Venäjän Keisarillinen Ooppera nimitti Factorin meikkiasiantuntijakseen.
Factor muutti perheineen Yhdysvaltoihin vuonna 1904, ja loppu on niin sanotusti meikkitaiteen historiaa. Todellinen läpimurto tapahtui vuonna 1914 kun Factor kehitti täysin uudenlaisen, joustavan ja ohuen version siihen asti teatterimaskeerauksessa käytetystä raskaasta greasepaint-meikkipohjasta.
20- ja 30 -luvuilla Max Factor kehitti lukuisia värikosmetiikan "ensimmäisiä", kuten huulikiillon ja kompaktin meikkivoiteen, sekä ensimmäisen kaupallisesti kuluttajille myytävän meikkikokoelman.
Max Factorin keksintöihin kuuluu myös tänä päivänä niin itsestäänselvä väriharmonia-periaate; meikkisävyt valitaan sopimaan yhteen henkiön ihon-, silmien ja hiustenvärin kanssa. Tiesittekö, että Max Factor on myös keksinyt termin "make-up"?
Max Factorin meikkistudiolla Hollywoodin sydämessä kävivät meikattavana kaikki tuon ajan suuret tähdet, joille Max Factor loi ikonisia lookkeja. Factor on mm. ideoinut Lucille Ballin punapää-lookin!
Lucille oli alkujaan blondi, mutta Factorin mielestä jokin vaaleaverikkö-lookissa ei toiminut. Hän kokeili Lucillelle kaikkia mahdollisia hiussävyjä vaaleanruskeasta tummaan ja punaiseen. Lopulta Factor löysi Lucillelle täydellisen punaisen sävyn, ja muutti sen myötä myös koko Lucillen klassisen meikkilookin vastaamaan luonnollisen punapään sävyjä, esimerkiksi iho meikattiin aivan eri sävyiseksi kuin aiemmin. Uusi look oli niin aito ettei moni varmasti tiedä että Lucille on koskaan blondi ollutkaan. Punapäänä Lucille Ballin ura otti ihan uuden suunnan ja hänestä tuli koko Amerikan ikoninen Redhead.
Puuterihuoneet
Kun Factor ymmärsi miten paljon hiussävy vaikutti meikin sävyyn, hän kehitti "puuterihuone"-menetelmän. Hän loi neljälle eri hiussävylle oman, eri sävyisen meikkihuoneen, jonka valossa meikkien sävyt tulivat iholla esiin kaikkein luonnollisimmin ja kaunein mahdollinen tulos saatiin varmistettua. Nämä alkuperäiset "powder room" -huoneet ovat edelleen paikoillaan Max Factorin meikkitalossa. Kukin huone oli omistettu sen käyttöön vihkineelle näyttelijättärelle.
Punapäiden huone on vihreän sävyinen ja omistettu Ginger Rogersille.
Tällä hetkellä huoneen näyttely kertoo Lucille Ballin urasta ja esillä on Lucillen henkilökohtaisia meikkejä. Huomaatte että museo on jo sisustettu joulukuosiin...! :) ^_^
Vaaleaverikköjen huone oli sinisävyinen ja omistettu Jean Harlowille.
Näyttelyesineet kertovat kuitenkin Marilyn Monroesta ja hänen meikkilookeistaan.
Ruskeaverikköjen huone oli puuterisen pinkin sävyinen ja omistettu Claudette Colbertille.
Vaaleanruskeahiuksisten huone oli persikan sävyinen ja omistettu Rochelle Hudsonille.
"Brownette" eli vaaleanruskeahiuksinen oli sekin Max Factorin keksimiä termejä. Hänen mielestään monet "brunetet" olivat itse asiassa brownetteja.
Näissä huoneissa on luotu mm. sellaisia ikonisia Hollywood-lookkeja kuin "Bee-stung lips" ja "Cupid's Bow lips".
Heavy lashes...!
Max Factorin kuoltua 1938 hänen poikansa Frank, lahjakas meikkitaiteilija hänkin, siirtyi yrityksen johtoon ja vaihtoi nimensä Max Factor Junioriksi.
Junior jatkoi Max Factorin innovatiivista linjaa ja hänen ajallaan kehitettiin mm. maailman ensimmäinen kestohuulipuna Tru-Color sekä vielä tänäkin päivänä myynnissä olevat Pan-Stik - ja Creme Puff -meikkivoiteet. Creme Puff oli ensimmäinen meikkivoiteen ja puuterin yhdistänyt meikkituote. Vuonna 1958 Max Factor kehitti maailman ensimmäisen tuubiin pakatun, sauvamaisella applikaattorilla annosteltavan ripsivärin. Maailman ensimmäinen peiteainekin tulee Factorilta. Aikamoinen curriculum vitae tällä merkillä :)
*
Innovaatiot vuosikymmenittäin
1914 – joustava, aiempaa ohuempi Greasepaint-meikkivoide kehitetään elokuvakäyttöön.
1918 – Colour Harmony -periaate
1920 – luo termin ”make-up” ja julkaisee ensimmäisen kaupallisesti myytävän meikkikokoelman nimeltä Society Make-Up. Tähän kokoelmaan ei vielä kuulu meikkivoidetta, vain puuteri, huulipunia ja poskipunia.
1928 – kehittää ensimmäisen huulikiillon, ”Lip Pomadan”
1932 – kehittää Beauty Calibrator –laitteen joka mittaa kasvojen mittasuhteita. Härvelin antaman tiedon mukaan kasvot voidaan muotoilla/varjostaa vastaamaan ns. ”täydellistä” muotoa.
1935 – Pan-Cake-meikki kehitetään vastaamaan värifilmin tarpeita. Mustavalkofilmeissä käytetty meikkivoide ei toiminut värifilmillä saaden kasvot näyttämään joko voimakkaasti punoittavilta tai sinertäviltä. Pan-Cake oli korjaava meikkivoide joka teki ihosta värifilmillä luonnollisen sävyisen.
1930-luku – Kun näyttelijät alkavat viedä Pan-Cakea mukaansa kuvauksista ja käyttää sitä myös kuvausten ulkopuolella, Max Factor Jr. tajuaa meikkivoiteen kaupallisen suosion ja lanseeraa kuluttajaversion. Pan-Cake on maailman ensimmäinen kaupallisesti myyty meikkivoide.
1940 – Tru-Color-huulipuna. Kestohuulipuna jota testataan Kissing Machinella.
"Suutelukone" oli laite, jossa huulipunien kestoa testattiin toisiaan pussaavilla tekohuulilla. Huulet pussasivat toisiaan tarkasti määritellyllä paineella jonka piti vastata aitoa suudelmaa.
1947 – Pan-Stik-meikkivoide lanseerataan.
Pan-Stik on ensimmäinen voidemainen, ei-rasvainen meikkivoide puikkomuodossa. Voidetta testataan mm. levittämällä sitä naisten sääriin ja tarkkailemalla miten meikkivoiteen sävy muuttuu ulkona auringossa.
1953 – Creme Puff –meikkivoide kehitetään, maailman ensimmäinen meikkivoiteen ja puuterin yhdistävä meikkipohjatuote.
1954 – Erase-peiteaine-stick lanseerataan, maailman ensimmäinen kaupallinen peiteaine.
1958 – maailman ensimmäinen sauvalla annosteltava, tuubiin pakattu ripsiväri kehitetään.
2000 – Lipfinity-kestohuulipuna (2000-luvun tunnetuin Max Factor -innovaatio)
2008 – False Lash Effect -maskara. Lipfinityn ohella Max Factorin suosituin tuote 2000-luvulla.
.
Tänä päivänä Max Factor on Procter & Gamblen omistuksessa, eikä omistajissa enää ole Factorin suvun jäseniä.
Max Factorin pojanpojat Dean ja Davis Factor sen sijaan ovat luoneet toisen erittäin tunnetun meikkisarjan; Smashboxin. Voikin sanoa, että Factorin innovatiivisuus jatkuu 2000-luvulla Smashboxin muodossa. :)
Cleansing Cream - jo 30-luvulla on ollut selvää, että vahva meikki irtoaa rasvapohjaisella puhdistajalla :)
Max Factor -museo avattiin alkuperäisen meikkistudion tiloihin vuonna 1984.
Myöhemmin museon nimi muutettiin Hollywood Museumiksi ja rakennuksen ylempiin kerroksiin avattiin näyttelytiloja joissa on esillä kaikkea ihanaa elokuva-memorabiliaa näyttelijöiden vaatteista elokuvarekvisiittaan. Parhaillaan museossa on upea näyttely Jean Harlowin elämästä.
Jos käytte Hollywoodissa ja teissä on yhtään meikkifriikin verta, älkää missatko tätä paikkaa..!
Arvatkaas muuten tekeekö nyt mieli käydä ostamassa legendaarinen Pan Stik kokeiluun...! ^_^ Totta kai koostumusta on varmasti muutettu monet kerrat vuosien varrella, mutta on tuntuu älyttömän kiehtovalta, että jollain tuotteella on sellainen maine että sen suosio on kantanut kuusi vuosikymmentä...!
.
Millainen "suhde" teillä on Max Factor -brändiin?
Onko teillä suosikkeja Max Factorin tuotteiden joukossa?
27 comments on “Max Factor -museo Hollywoodissa”
Mulla on muuten joskus ollut tuollainen uraauurtava Pan-Stik. Oli aika peittävää jankkia :) Millainen koostumus sillä nyt on, ei aavistusta. Korealaismeikeissä taitaa olla myös vastaavia versioita, mutta levittyvyys saattaa olla aika lailla kehittyneempi noista ajoista..
Tuli mieleen vielä toinen vahvoja meikkipohjia lanseerannut Hollywood glamour-firma, eli Joe Blasco :) Et muistaakseni ole koskaan kirjoittanut siitä merkistä, mutta se on Suomessakin ollut vuosikymmeniä myynnissä. Legendaarinen kakkumeikkivoide kuului omaan nuoruudenaikaiseen meikkirutiiniin. Itse asiassa jaksoin vain suurella vaivalla luopua siitä, oli niin paljon helpompi kaikkia nestemäisiä värivoiteita.
Nykyään paksut ja peittävät Blascon ja Ben Nyen tyyliset meikit ovat ehkä haihtuneet suuren yleisön suosiosta, mutta stagella ammattilaisten kesken niitä kaiketi käytetään edelleen.
Joo, Blasco ja kakkumeikkivoiteensa ovat tuttuja :) (Teininä Blascon meikkivoiteeseen viitattiin suunnilleen maailman peittävimpänä...) Merkki vain ei ole koskaan yhtään vetänyt minua puoleensa, en tiedä miksi. No okei, tiedänä :D Se on jotenkin älyttömän tylsä.
Jep, aivan varmasti. Näyttämöllehän sen tyyppinen meikkipohja on alun perin kehitetty.
Peittävää jankkia se on edelleen :) Moni käyttää sitä myös peiteaineena.
Mää oon meinannut monesti ostaa panstickin, mutta en usko sen käyvän iholleni, ei se ehkä ole niin paksua kuin kuvittelen, sellainen naamio-fiilis tulee vaan puikoista. Smashboxille on muuten tullu kaksipäinen meikkivoide/contour combo.
Tosi paljon mielenkiintoista nippelitietoa, olisi ollut kiinnostava tietää milloin ja mitem ja miksi firma siirtyi suvun ulkopuolelle. Taidan käydä katsomassa löytyykö tieto netistä.
Ihana juttu, todella mielenkiintoinen. Muistan 2000-luvun alusta hyvin Max Factrorin make up for the stars mainonnan mutta en tosiassa tiennyt koko historiaa tästä. Vain sen että Max oli oikeasti pioneeri.
Mä käytän vieläkin (jo 16 vuosi!) Facefinity puuteria.
Sen alle CC tai BB arkimeikkiin ja paksumpi Teinte Idol juhlaan ja tuputan sitä kohtiin jotka saattavat kiiltää eli nenä kulmat jne. Se on varmasti paksu tuote mutta pysyy myös koko päivän lisäämättä. Myös kaveripiirissä iso hitti, kaikki lähimmät ystäväni käyttävät sitä.
Pan stik on ollut käytössäni ainakin 15 vuotta, tänäkin aamuna sipaistu, mun luottotuote tummiin silmänalusiin. Tiesin että tuote on ollut kauan, mutta että noooin kauan! Huikeeta :)
:)
Teininä lempparimeikkivoide oli Max Factorin face finity, mutta nyt vähän kokeneempana meikkaajana en enää ainakaan Suomen valikoimasta löydä kyseisestä meikkivoiteesta sopivaa sävyä itselleni :( Ja myös Max Factorin irtopuuteria on tullut useampi purkillinen kulutettua, silti mulla ei kyllä ole mitään erityistä suhdetta merkkiin nykyään, mutta sitten taas Smashbox lukeutuu yhdeksi lemppareistani, enkä edes tiennyt, että sen taustalla ovat sitten Maxin sukulaispojat :D
Mulle Max Factor on ollut aina melko vieras merkki. Ei vaan ole tullut tutustuttua. Silti menisin innolla museoon jos tarjoutuisi mahdollisuus. Kosmetiikkaa ja museoita. Kaksi intohimoani.
IIIK!!! Ihana postaus! Kiitos! :)
Todella todella kiinnostava juttu ja paikka! Mietin, että olisi varmasti erittäin hienoa saada tuonne mukaan joku vanhus, jolle nuo filmitähdet ja tuotteetkin olisivat tuttuja hänen omasta nuoruudestaan.
Totta :)
Mutta laskeskelin tuossa vähän mielessäni ja tajusin, että mustavalkoaikana nuoruutensa eläneet alkavat olla jo aika vanhoja. :( Niin ne vain sukupolvet vaihtuvat.
Mua jäi mietityttämään, että miten MaxFactor museo löytyy jenkeistä, kun ko. merkkiä ei taideta edes myydä USAssa? Covergirl'hän on MaxFactorin jenkkivastine, heillä on aikalailla samat tuotteet, vaikka brändien ilme ja pakkaukset ovatkin hyvin erilaisia. Onko ne oikeasti yhtä ja samaa lafkaa, mutta vaan brändätty eri nimien alle Euroopassa ja USAssa, vai mikähän tämän takana on?
Joo, uusi omistaja Procter & Gamble lopetti Max Factor -brändin USAssa 2009. P & G:n brändeihin niinikään kuuluva Cover Girl on USAssa vahvempi joten he ilmeisesti katsoivat järkeväksi myydä Factorin tuotteita Jenkeissä (ainakin niitä suosituimpia) Cover Girlin nimissä. Juuri katselin äskettäin Suomessa ostamani Factorin Healthy Skin Harmony -meikkivoiteen Cover Girl -versota, samanlainen pakkaus mutta nimi on Healthy Elixir.
Sitä en tiedä onko Cover Girlillä ihan oma eri taustansa vai onko se alunperinkin kehitetty Max Factorin "sidekickiksi", mutta onhan näiden kahden brändin nimissä myyty samoja tuotteita jo pitkään. Ne olivat USAssakin rinnakkain pitkään, joten ei niillä varmaan ihan täsmälleen samaa valikoimaa ollut. Tai jos oli, niin se olisi kyllä tosi outoa (jo se että osa tuotteista on samoja on mun mielestä tarpeeksi outoa :D). Olisi tosiaan kiinnostavaa kuulla mikä näitä brändejä yhdistää alun alkaen.
Kiitos Sanni vastauksesta! En tiennytkään, että MaxFactor ja Cover Girl ovat olleet jenkkilässä rinnakkain myynnissä. Mielenkiintoisia juttuja :)
Joo, vuoden 2007 reissulla muistan silmäilleeni Max Factorin tuotteita täällä ja ihmetelleeni logon eri designia (tuotteissa oli siis eri pakkausdesign ja eri lailla tyylitelty, "pilkullinen" MF-logo kuin Euroopassa). Samalta matkalta ostin Covergirlin meikkejä, eli olivat samaan aikaan myynnissä :)
Max Factorin Facefinity-meikkipuuteri on ainoa litteä rasia (jonka minä tiedän), joka sopii iltalaukkuun!
Muistelisin, että 1960-1970-luvuilla Max Factor, Revlon ja Helena Rubinstein olivat suuria nimiä ja arvostettuja ja arvokkaita. Max Factorilla oli myös hoitavaa kosmetiikkaa, voiteita mm. Muistan, kun eräs rouva, jolla oli oikein kaunis iho ja kaunis meikki - 70-luvun tyyliin - kertoi, että hänellä oli ollut erittäin huono ja hankala akne-iho ja Max Factorit olivat ainoat sopivat ja niillä hän oli saanut kauniin ihonsa.
Oliko museossa mitään hoitotuotteista?
Ei ollut, jos ihan alkuvuosien meikkiputsareita ja "cold creameja" ei lasketa. Nuo hoitotuotteet eivät olleet itselleni yhtään tuttuja mutta luin niistä Max Factorin historiikista. Eivät olleet kaupoissa minun ajallani, jos oikein muistan, ehkä 70-luvulla..?
Mulla oli 2000 luvun alus käytös max factorin peitepuikko.. käytin sitä useamman kappaleen. Muuten en muista ostaneeni ikinä mitään muuta. Nuorena Rimmel oli eka vaihtoehto, Factorit oli kalliits. Smashboxilta löytyy irtopuuteri, jossa ihan mielettömän hyvä sihti, samoin yks luomiväri paletti multa löytyy ja primeri silmänalusille..se on ihan ehdoton +40 v ja atopia..ruttaa muuten pohjustuksen. Kiitti postauksesta?
Hih, tän postauksen myötä tajusin, että pan stick on itseasiassa ainut meikkituote, jonka ostan aina toisen loppuessa ja vaikka se ei päivittäiseen meikkiini kuulukaan, se on tauotta löytynyt meikkiarsenaalistani jo kymmenen vuoden ajan. Sinänsä hauskaa, että vaikka yhtäaikaa saattaa olla avoinna kymmeniäkin meikkivoiteita ja peiteaineita, tämä silti on aina mikä pelastaa meikkaamisen jälkeen, käytänkin sitä lähinnä päivän mittaan ''korjailuun'' jos sellaiselle on tarvetta :)
95- ja 2005 välisinä vuosina käytin uskollisesti Lumenea, mutta ihailin Max Factorin ja Revlonin kauniita meikkejä. Kun sitten ajattelin että ehkä olisi aika kokeilla muutakin kuin Lumenea, osti kaveripiirissä suositun Factorin jonkin ripsivärin. Tuo Factor kokeilu jäi ainoaksi, enempää en uskaltanut lopputuloksen pelossa. En ole ikinä ollut kosmetiikalle allerginen, mutta tämä ripsiväri aikaansai luomiini pahimmanlaatuisen vesirokonkaltaisen ihottuman. Siirryin takaisin Lumeneen, nyttemmin olen käyttänyt vain Kanebon 38 ja Dermosilin vastaavaa :)
Äitini on aina käyttänyt "pänstikkiä." Käytin sitä itsekin teininä, kun piti olla peittävää. Nyttemmin ajatuskin etoo, mutta olisi ihan kamalaa, jos äiti luopuisi luotetusta tuotteesta. Se tuoksu on niin nostalginen. <3 Ja sanottava on, että voisin antaa Pan stickille uuden mahdollisuuden peitevoiteena. Kun se ei kuulemma juuuri liiku iholta, tai näin ainakin äiti mainostaa. :D
Mä aion ostaa Pan Stikin heti kotiin päästyä ^_^ :D Nyt vuosien jälkeen, tämän museovisiitin inspiroimana, se on vihdoin testattava omaan naamaan..! :D