Nopea:
Söin tänä aamuna uudenlaisen kananmuna-aamiaisen, jonka totesin
a) hauskaksi ja mielenkiintoiseksi joskaan ei erityisen persoonallisen makuiseksi ja
b) näköjään viimeisimmäksi some-ruokahitiksi. Josta en tiennyt mitään ^_^
Pilvimunat.
Olimme misterin kanssa yökyläilemässä ystävien luona ja aamiaisella emäntämme läväytti pöytään ruoan, jonka reseptiin hän oli törmännyt Facebookissa: cloud eggs. Ihme kyllä tämä aamiaismunien suurkuluttaja (--> minä) ei ollut reseptistä vielä kuullutkaan. Ruokailua seurannut Google-sessio paljasti kyseessä olevan viimeisimmän some-hittiruoan.
No, lisätään sitten Karkkipäiväänkin jotain ajankohtaista ^_^ Täällä tykätään fiilistellä munaruokia siinä missä shampoita ja silmämeikinpohjustajiakin :)
Hauska, simppeli ja erilainen tapa valmistaa munat.
Resepti:
Kivan näköinen mutta ei oikeastaan mitenkään valtavan eri makuinen kuin kananmunat yleensä. Meidän pilvimunissamme ei ollut täytteitä, mikä tietysti vaikutti kokemukseen. Voisin kuvitella, että esimerkiksi parmesaani valkuaiseen lisättynä tekee pilvistä paljon maukkaampia ja kiinnostavamman makuelämyksen. :)
Marenkisten reunojen pehmeä, sienimäinen koostumus on kuitenkin mukavan erilainen tavalliseen paistettuun kananmunaan, kokkeliin tai uppomuniin verrattuna ja tekee pilvimunista ilman täytteitäkin kivaa vaihtelua perinteisiin aamiaismuniin tottuneelle.
Kyllä munista vain on moneksi :)
Oliko teistä moni jo kuullut pilvimunista? Tai valmistanut niitä?
Viikonloppulukemista :) Ja pitkästä aikaa poneja - siis jotain muutakin kuin tukkaan liittyvää ^_^
Poneja itsejään. :)
Verkkolehti Pokka halusi haastatella minua My Little Pony -harrastuksestani. Toimittaja oli törmännyt netissä blogini ponipostauksiin ja koki harrastukseni ja suhteeni poneihin sen verran "ihastuttavan tärähtäneenä" että otti yhteyttä ja pyysi saada tehdä haastattelun ^_^
Ote artikkelista:
Koko jutun voi lukea täältä.
Siellä paljastuu mm. miten kamala ponityranni olen ollut lapsuudessani..! ^_^
Ai että, olipa itsestänikin mukava fiilistellä ponijuttuja pitkästä aikaa :) Täytyykin tässä ehkä kesällä kirjoittaa poneista taas blogiinkin.
Jäin haastattelun jälkeen miettimään vastaustani toimittajan kysymykseen siihen, miksi juuri My Little Ponyt.... Mikä juuri niissä niin viehättää. Vastaukseni on lyhennetty artikkeliin (ei yllättävää, voitte vain arvata kuinka vuolasta puhetta meikäläisestä irtoaa kun pääsen vauhtiin jostain minulle rakkaasta aiheesta...), mutta puhuin pitkään ponien pastellisesta maailmasta ja poikkeuksellisen lempeästä olemuksesta joka tarjoaa ylivilkkaalle luonteelleni jotain perustavanlaatuisen tyynnyttävää ja maadoittavaa. Etenkin ponien (alkuperäisten G-ykkösten) kasvojen ilmeet ovat lähes terapeuttisia monalisamaisen lempeässä hymyssään. :) <3
Barbit eivät olleet minun juttuni koska barbit olivat ihmisiä eikä niillä ollut taianomaisia ominaisuuksia niin kuin poneilla. Ne olivat tylsempiä. Ja nyt kun mietin, koin barbit aina myös ilkeämpinä... juonittelevampina.. koska ne ovat ihmisiä. Kyllä ponitkin juonivat välillä meidän leikeissä ja sattuihan Omenalaakossa käänteitä joista Ridge Forresterkin olisi ylpeä, mutta siltikin... ponit tuntuivat kiltimmiltä ja vilpittömämmiltä kuin barbit. Pohjimmiltaan ne halusivat aina hyvää ja pyysivät anteeksi kun olivat tehneet väärin. Ne eivät lopulta koskaan kyenneet ihan hirveisiin petkutuksiin - tai minä leikkien käsikirjoittajana en pystynyt saattamaan niitä sellaisiin tilanteisiin. Kun katsoi niiden ystävällisiä naamoja, millaisia taka-ajatuksia niillä muka olisi ollut..?
Ponit. Minun pastelliset ystäväni.
Päiväkirjaan kirjattu äitini mielipide poneista vuodelta 198-jotain. Kuva tammikuun 2014 ponipostauksestani Omenalaakson väkeä.
Kuukausi sitten pääsin osallistumaan unelmatapahtumaan; viiden päivän joogaseminaariin Amorgoksen saarelle, näyttämönä maisemat, jotka jo itsessään tarjoavat luontaiset puitteet retriitille ja hiljentymiselle luonnon kauneuden keskellä.
Massaturismi ei ole saavuttanut Amorgosta ja sen kuvankauniita kyliä, ja paikka on kuin luotu kiireettömään oleiluun jossa luonnonkauneudesta, Egean saarten satumaisesta valosta ja meren loputtomasta sinestä nauttiminen on loman parasta ohjelmaa.
Elysia Yoga Convention järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja on ensimmäinen laatuaan koko Kreikassa. Tapahtuma kokosi pieneen Egialin kylään joogan harrastajia ja opettajia ympäri maailmaa, kauimpaa tulleet olivat Indonesiasta ja Etelä-Afrikasta.
Tapahtuman järjestänyt, jooga- ja hyvinvointimatkailuun erikoistunut Aegialis Hotel toivoo seminaarista vuosittaista tapahtumaa. Huhtikuun alkuun sijoitettu tapahtuma auttaa muassaan aikaistamaan saaren matkailusesonkia. Kreikassa eletään aikoja, jolloin matkailuyrittäjienkin on mietittävä kaikki keinot sesongin pidentämiseksi.
Pienellä, äärettömän luonnonkauniilla ja ei-valtavirtaturismia vetävällä Amorgoksen saarella hyvinvointimatkailu on se juttu. Tänne tullaan patikoimaan, joogaamaan, mietiskelemään ja keräämään villiyrttejä. Idyllisten kylien rauhallinen tunnelma viehättää matkailijaa, joka etsii autenttisempaa Kreikka-tunnelmaa matkamuistomyymälöiden tuolla puolen (- vaikka kyllä niitäkin täältä löytyy, ei vain tungokseksi saakka.)
Kuten viime syksynä kirjoitin, Amorgoksen Aegialis-hotellin sijainti on poikkeuksellisen kaunis, ympäröivän maiseman muodostaessa sellaisen harmonian että tuntuu kuin olisi sisällä jossain Välimeren kauneutta ylistävässä elävässä taulussa. Luonto maalaakin ne kauneimmat taulut.
Aegialis on paikka, jossa minunkin kaltaiseni levoton menijä ja kokija hidastaa ja rauhoittuu, kokee halua pysähtyä aloilleen vain olemaan ja nauttimaan. Jos voin Santorinin lisäksi nyt nimetä Kreikassa paikan, jonne voisin mennä lomalle vain istuakseni hotellin terassilla katsomassa maisemaa, se on Amorgoksen Aegialis. Jos täällä käy, ymmärtää mitä tarkoitan.
Yksi seminaarin puhujista, norjalainen Kat Gellin, ainakin tietää; hänet ja miehensä vihittiin Aegialiksessa viime syksynä.
Kerronpahan, että yritys kirjoittaa kevyen tiiviissä paketissa blogiformaattiin tällaisesta minun kokemuspohjallani ainutlaatuisesta tilaisuudesta on ollut yhtä vaivatonta kuin lajitella meidän saranoiltaan pursuavan varastomme sisältöä ja tiivistää se parille hylllylle siisteiksi pinoiksi. Kuvia, tuntemuksia, ajatuksia, oivalluksia ja analyyseja viikolta on niin valtavasti. Oman varastonsa täydeltä.
Yritä nyt siinä valita kaikesta materiaalista mitä jättää pois ja miten muuntaa jäljelle jäänyt lukuystävälliseen muotoon ja helposti kulutettaviin some-viihdepaloihin. Pitkän linjan blogikirjoittajana tiedän hyvin minkä tyyppisiä ja minkä pituisia tekstejä jaksetaan lukea. Välillä kirjoitustilanteet aiheuttavat ristiriitaa; on kokenut jotain josta haluaisi kertoa suunnilleen kaiken, mutta samalla tietää, ettei siinä ole järkeä koska sen jaksaisi lukea viisi ihmistä ja äitini. Välillä tuntuukin, että tarvitisin oman toimittajan joka lukisi ja tiivistäisi kirjoituksiani ja sanoisi, "Tämä riittää, tämä on hyvä. Jätä tuo pois." :)
Viisi päivääni ja kuusi yötäni joogien keskellä yhdessä Kreikan kauneimmista kohteista oli kuitenkin sen laatuinen kokemus, josta haluan kirjoittaa monisanaisesti ja -kuvaisesti. Se lukekoon ken jaksaa. :)
Tässä osassa kerron fiiliksistäni joogaretriitin ensikertalaisena ja viikon mielenkiintoisimmista tunneista.
Elysia-viikolle osuneilla upeilla säillä oli yksi huono puoli; hellivä aurinko ja hotellin kutsuva allasalue saivat monet osallistujat valitsemaan iltapäivätuntien ja sisätiloissa pidettyjen luentojen sijaan köllöttelyn aurinkotuolissa... Ei yllättävää kun ympäristö on tällainen, vaikka tyhjät penkit luennoilla varmasti vähän järjestäjiä harmittivatkin.
Itsekin myönnän altaan vetäneen minut puoleensa pariksi iltapäivän kuumimmaksi tunniksi ensimmäisenä päivänä... ;)
Aegialiksessa on joogasaleja sekä sisä -että ulkotiloissa. Hotellin suosiosta joogaretriittien kohteena kertoo yläoikealla näkyvä tänä vuonna valmistuva lisärakennus, johon tulee lisää saleja kahdessa kerroksessa.
Joogaryhmät ovat itse asiassa Aegialiksen suurin asiakasryhmä. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että joogamatkailu on niin suuri oma matkailun muotonsa..? Minulle tämä tuli vähän uutena juttuna, vaikka minunkin entinen joogaopettajani on mainostanut kurssilaisten omia matkoja etelään joogailemaan.
Hotellin johtaja Irene Giannokopoulos toivottamassa seminaarin osallistujat tervetulleiksi.
Hotelli on Giannokopouloksen perheen omistuksessa eli kyseessä on ehta kreikkalainen perheyritys.
Minä ja jooga
Olen joogaajana varsin kokematon; olen käynyt vuosien varrella vain satunnaisilla kansalaisopiston hathajooga-tunneilla. Muista joogamuodoista en tiedä mitään enkä ylipäänsä ole perehtynyt joogaan millään lailla syvällisesti. Minulle jooga on edustanut yhdenlaista tapaa huoltaa kehoaan (ja mieltään) ja harjoittaa kiireettömyyttä.
Kävi ilmi, että Elysian ohjelma on suunnattu edistyneemmille joogan harjoittajille ja meitä vasta-alkajia oli mukana vain kourallinen. Suurin osa osallistujista oli pitkän linjan joogeja ja tuntui, että joka toisella oli myös opettajan pätevyys.
Koinkin ensimmäisellä joogatunnilla pientä "apua, mihin olen joutunut..!" -tunnetta tuntien tason käydessä selväksi. Opettajan huudellessa mihin asanaan eli asentoon seuraavaksi taivuttaisiin, olin useimmiten ihan kysymysmerkkinä, sillä eiväthän nuo sanskriitin termit minulle mitään sano. Joogien puheessa vilisi sanoja kuten prana ja chakra jotka olen epäilemättä joskus kuullut, mutta joogaan syvällisemmin perehtymättömänä en tiennyt mitä ne tarkoittivat.
Vasta-alkajuuteni sekä joogakielellinen muuri aiheuttivatkin minulle retriitin aikana lievää ulkopuolisuuden tunnetta. Alkupäivinä jopa koin, että jaa, täällähän pitäisikin olla tietyllä valaistumisen tasolla ja suhtautua joogaan ihan eri tavalla kuin mitä se kaltaiselleni perusjumppailijalle edustaa, että "kuuluu joukkoon".
Tosiasiassa ulkopuolisuuden loin kuitenkin vain minä itse perusteettomilla oletuksillani ja alemmuuden tunteisiin taipuvaisella luonteellani. Joogien asenteessa ei ollut minkäänlaista vähemmän arvostavaa suhtautumista meitä tuntien "säheltäjiä" kohtaan, opettajat olivat ystävällisiä ja gurut juttelivat meille taviksille yhtä sydämellisesti kuin kaltaisilleen.
Voin kuitenkin kuvitella, että yhteenkuuluvuuden tunne on ihan erilainen ryhmässä, jonka jäseniä yhdistää tietty elämänkatsomus, harrastus ja perehtyneisyys lajiin. Heistä monella olisi varmasti ollut yhtä hassu olo kosmetiikkabloggaajien seminaarissa ^_^
Hannah Faulknerin tunnilla haettiin yhteyksiä joogaliikkeiden ja antiikin Kreikan taiteen välillä
Ja hei - vaikka aurinkotervehdykset eivät sujuisikaan niin mahdottoman sulavasti, onko se kovin kamala juttu tällaisten maisemien äärellä?
Kun oma kömpelyys kiukutti, katsoin vain ulos joogasalin terassilta. Mieli tyyntyi nopeasti ja omat vaatimukset itseä kohtaan lähinnä nolottivat.
Kaikki seminaaripäivien tunnit eivät suinkaan olleet joogaa tai ylipäänsä liikunnallisia.
Kat Gellinin ja Vivian Richmondin workshopissa avattiin skandinaavisen elämäntyylin saloja työn ja vapaa-ajan näkökulmasta. Koin aiheen yhtenä seminaarin mielenkiintoisimpina, ehkä sen suhteellisen keveyden kannalta verrattuna muuhun luennolliseen ohjelmaan (johon kuului mm. surun käsittelyä, masennuksen hoitoa ja ayurvedan perusteita), ehkä oman pohjoismaalaisuuteni kannalta.
Skandi-workshopissa annettiin konkreettisia vinkkejä pohjoismaalaisen elämäntyylin noudattamiselle, kuten kokonaisvaltaisen puhtauden tavoittelu; juomaveden filtteröinti, luomutuotettujen vihannesten syöminen, kemikaalikuorman vähentäminen ja synteettisten kemikaalien vaihtaminen luonnollisiin.
Lontoossa asuva Kat kertoi, että suomalainen "sisu" on viime vuonna kohonnut Englannissa yhdeksi elämäntapasanaston trendi-ilmaisuksi tanskalaisen "hyggen" ohella.
Mielenkiintoista :)
Tanskalainen, sittemmin amerikkalaistunut näyttelijä Mette Kolding oli minulle henkilökohtaisesti yksi seminaarin inspiroivimpia luennoitsijoita ja persoonallisuuksia. Mette piti heti seminaarin aloituspäivänä valtavan kiinnostavan esityksen aiheesta "Jooga ja julkinen esiintyminen", jossa annettiin työkaluja esiintymisjännityksen helpottamiseen joogan keinoin - ja ilman joogaa.
Tiedättekö, kun välillä kohtaa henkilöitä joiden karisma oikein huokuu yli ja mistä tahansa he puhuvat, se tempaa mukaansa? Mette on juuri tällainen henkilö. Kävin hänen kanssaan viikon aikana keskusteluja myös illallispöydässä ja lumouduin hänen elämänasenteestaan. Kuuntelin maailmaa nähnyttä ja paljon saavuttanutta naista, ja kun pääsimme aiheeseen slow living Mette sanoi; "Tiedätkö mitä, Sanni? Olen elänyt koko elämäni hidasta elämää, en ole varmaan ikinä tehnyt täysipäiväistä työviikkoa tai pitkiä päiviä." Silti hän on saavuttanut ja tehnyt aivan valtavasti. CV täyttäisi pienen kirjan...
On se kiehtovaa miten eri lailla elämänsä voi järjestää. Miten siihen voi suhtautua.
Minäkin vain stressaan ja stressaan ja luon huolia, vaikka sivustakatsoja näkee kaikki mahdollisuudet kauniiseen, rauhalliseen elämään. Millä sitä saisi ne omat lasinsa puhdistettua näkemään vain sen oleellisen, millä on oikeasti merkitystä ja mihin keskittyä...
New Yorkin mies David Kennet lukeutui niinikään seminaarin kiinnostavimpiin tuttavuuksiin. Muusikko/ääniparantaja/holistinen allergiahoitaja/hieroja (tittelilista jatkuu varmaan loputtomiin) piti viikon aikana workshoppeja shamaanisten äänten voimasta ja vaikutuksista. Davidin tunnit lukeutuivat ohjelman suosituimpiin, ja osallistujat kuvailivat vuolaasti vahvoja kokemuksiaan.
Minäkin osallistuin yhdelle Davidin tunnille. Oma kokemukseni ei ehkä ollut suorastaan hengellinen mutta voimakas, kyllä. Ainakin ihan uudenlainen kokemus elämän kokemuspankkiin talletettavaksi.
Makasimme alustoillamme silmät ummessa Davidin alkaessa laulaa ja soittaa rumpuaan. Melkein teki mieli avata silmät ja tarkistaa, oliko paikalla enää David Kennet vai oliko huoneeseen ruumiillistunut toinen henkilö, niin erilaiselta miehen shamaaniääni kuulosti. Joku kuvaili myöhemmin joutuneensa laulun aikana lähes transsin kaltaiseen tilaan tai vähintään irtautuneensa Aegialiksen kylpylän joogasaliympäristöstä.
Minä saatoin vain todeta rentoutuneeni täydellisesti ja unohtaneeni kaiken muun ympäriltäni, luovuttaneeni itseni ääneen ja sen väreilyyn. Rummun hypnoottiseen kumahteluun. Riittävän voimakas kokemus minulle sekin.
Kerron lopuksi miehestä, jolla oli ehkä lämpimin aura jollaisen olen koskaan kohdannut. Seminaarin sympaattisin mies.
Reiki- ja kristalliparantaja Steven Mangini Oklahomasta kuuluu Aegialis-hotellin omistajaperheen ystäviin ja oli saapunut jooga-tapahtumaan antamaan halukkaille virallisen ohjelman ulkopuolella kristallipyramidihoitoa. Ja kenties vain levittämään mahdottoman lämmintä säteilyä ja hyvää mieltä.
Kerroin aikaisemmin, etten ollut Elysia-viikon aikana ihan tämän vuoden parhaissa mahdollisissa tunnelmissa (liittyen henkilökohtaisiin juttuihin, ei jooga-tapahtumaan). Steven oli kuin äänetöntä, ihmisen muotoista energiaterapiaa. Saatoin istua hotellin terassilla suremassa, ja Steven ilmestyi hiljaa jonnekin taustalle. Joskus hän suoritti toiselle kristallihoitoaan, joskus ei. Riitti että hän oli samassa huoneessa. Hänen läsnäolonsa rauhoitti ja vei piikit huolen ja murheen tuntemuksiltani.
Puhuimme toisillemme vasta seminaarin viimeisenä päivänä, jolloin rohkaistuin kysymään, voisinko minäkin kokeilla kristallipyramidia. Se onnistui, totta kai.
Steven kertoi, että kristallipyramidi vastaa mittasuhteiltaan Egyptin pyramideja. En tiedä mitä merkitystä sillä on, tai pyramidiin käytetyllä kristallilaadulla (muistaakseni kvartsia), mutta hoidosta tulee hyvä olo.
Kuten Davidin shamaaniääniterapia, Stevenin kristallihoito on eri ihmisille varmasti hyvin erilainen kokemus omista lähtökohdista riippuen. Näin viikon aikana joidenkin nauravan, hymyilevän, nukahtavan tai murtuvan kyyneliin pyramidin sisällä. Ne olivat kaikki tunnelatautuneita hetkiä. Steven laskee pyramidin hoidettavan pään ympärille ja kilauttelee kristallirakennetta sauvalla niin, että se ikäänkuin soi. Pyramidin soidessa Steven kertoo hoidettavalle, että tämä on rakastettu ja ainutkertainen.
"The sun came out for you today", sain kuulla. "How could you be anything less than perfect".
En tiedä tuliko energia kristallista vai Stevenistä itsestään, eikä sillä ollut merkitystä. Minulle tuli valtavan lämmin, tyyni ja hyvä olo. Ja lopulta juuri sillä on merkitystä minulle; saada kokea hyvää ja hyvyyttä.
En ollut joogaretriitin jälkeen yhtään sen henkisempi, valaistuneempi tai välttämättä edes vakuuttuneempi, että jooga on juuri minun juttuni. Mutta olin mielettömän hienoa kokemusta ja ihmisiä rikkaampi.
Ja sydämessäni uusi lempipaikka Kreikassa.
Tapasin viikon alussa äitiäni.
70-vuotias äitini tervehti minua meikissä, joka oli kuin vanhoilta Karkkipäivä-ajoilta konsanaan :)
Vihreää ja kirkasta turkoosia :)
"Ai sinä haluat ottaa kuvan, näin ruttuisista luomista..."
Äiti ilmaisi havaintonsa siitä, kuinka luomille on yhä vain vaikeampi levittää meikkiä. Silti tämä rouva on löytänyt etenkin värikkäiden meikkien ilon vasta 60+ vuotiaana, eikä anna ihon veltostumisen haitata tahtia :)
Minusta tuntuu että aina kun tapaamme, äidillä on yhä säihkyvämpiä meikkejä silmissään. Kerroinkin täällä aiemmin (Äidin kosmetiikkasuosikit -jutussa), kuinka hän ihastui joku aika sitten metallisiin, voidemaisiin luomiväreihin. Mattaiset, hillityt ruskeat sävyt joita hänelle ennen lahjoitin, ovat jääneet ihan hohtavien ja värikkäiden luomivärien jalkoihin. Myös värikkäät rajaukset ovat kova juttu. Hauskaa ja sympaattista :)
Yleensä kauneushörhöilyjutut ehkä menee niin, että jotain periytyy äidiltä tyttärelle, mutta meidän perheessä se onkin mennyt toisin päin ^_^
Juuri kun taas hiljattain kirjoitin vanhojen meikkituotteiden jemmauksesta, voin kertoa seuraavaa... Äidin meikkiin on käytetty 60-luvulla ostettua luomiväripalettia :)
Vanha rouva laittaa jemmauksessa vielä minua paremmaksi ^_^ Tosin mun volyymit on aika omaa luokkaansa... :/
Huomioin, että äidin meikki oli sävy sävyyn hänen puseronsa ja hameensa kanssa. Kävikin sitten ilmi, että look oli huolellisesti suunniteltu illan esitystä varten :)
Äidin lauluklubilla oli illalla esitys, jossa esiintyjien pukukoodina oli värikkäät vaatteet. :)
Olipa ilo katsoa ja kuunnella iloisia, värikkäitä laulajia ja etenkin äitiäni :) Siellä hän seisoi ja näytti kauempaa kuin nuorelta tytöltä innokkaine olemuksineen ja pirteine, vihreine vekkihameineen.
Ja turkooseine silmänrajauksineen ^_^ Eipä ne rutut ja rypyt kauemmas näy, vain ihmisen olemus. <3
Kun katselin äitiäni, minulle tuli taas mieleen keskustelumme parin vuoden takaa.
Istuimme lapsuudenkotini sohvalla ja puhuimme iän tuntemuksista. Sanoin, että en näe itseäni minkään ikäisenä, ettei minusta tavallaan tunnu yhtään sen aikuisemmalta kuin 10 tai 15 vuotta sitten. Kuin mitään kalenteri-ikää ei olisikaan. Äiti vastasi, että hänestä tuntuu ihan samalta.
"Ei se muutu 69-vuotiaanakaan. Omassa mielessäni olen nuori. Vasta peiliin katsoessa muistaa, että onkin eri ikäinen.”
Kippis sille ja iättömyydelle - ja värikkäille tädeille :)
Eikös kaiveta mekin esiin kirkkaimmat eyelinerit kevään kunniaksi :)
Sain idean :)
Tämän tapaisia juttuja olen suunnitellut blogiini jo pidempään - mm. lukijoiden valitsemia tuotteita sokkotestaukseen, ahh, yksi viime vuosien suosikki-ideoitani, mutta hankala toteuttaa, joten laitetaan nyt helpommin toteutettava versio ulos.
Ehdottakaa minulle tuotteita, joista haluaisitte kuulla kokemukseni, mielipiteeni ja tuote-esittelyn.
Minä valitsen ehdotuksista kiinnostavimmat, hassuimmat, käytännöllisimmät ja/tai yllättävimmät, ja ostan testattavaksi.
(Tietysti hintakin vaikuttaa, mutta jos tuote on tarpeeksi kiinnostava olen valmis maksamaan vähän enemmänkin.)
Saa ehdottaa mitä tahansa tuotteita; meikkejä, voiteita, shampoita, muotoilutuotteita, kuorinta-aineita, kauneuslaitteita... Olen tosi utelias kuulemaan ehdotuksianne ja mistä haluaisitte lukea :)
(On kuulkaas ylipäänsä hassua olla siinä asemassa, että ihmisiä kiinnostaa kuulla mielipiteeni erilaisista tuotteista tai asioista ^_^ Siitä voi tietysti olla vain otettu, mutta se tuntuu vaatimattomasta ihmisestä myös hassulta..!)
Nyt ehdotuksia siis kehiin. Tästä voi tulla hauskaa :) :) Erilainen tapa tehdä tuotearvosteluja.
Suoraan sanottuna lehdistönäytteinä lähetettyjen tuotteiden arviointi on välillä vähän tylsääkin, kun samat tuotteet näkyvät samaan aikaan monissa eri blogeissa (kuten vaikka Lumene-uutuudet tänä keväänä). Toisaalta, jos kirjoitan vaikka Prahasta ostamistani kivoista tshekkikosmetiikkatuotteista, mitäpä se suomalaisia blogin lukijoita kiinnostaa..? ^_^ Itseäni kiinnostaa ostaa ja hankkia ennen kaikkea sellaisia tuotteita joita Suomesta ei saa, mutta suomalaisen kauneusblogin lukija ei välttämättä jaa kiinnostusta lukea niistä :D
.
Vielä jonain päivänä järkkään sen sokkotestauksenkin, mutta sen järjestely vaatii vaivannäköä. Se olisi supermielenkiintoista... Joukko lukijoita valitsisi kolme tai neljä eri hintaluokan ja imagon tuotetta erilaisista tuoteryhmistä, kuten shampoot, päivävoiteet ja vaikka meikkivoiteet, ja minä testaisin ja arvioisin ne sokkona tietämättä, mitkä tuotteista ovat "luksusta", mitkä "apteekkia" tai mitkä "markettia", riippuen tietysti lukijoiden valinnoista. Lukijat paljastaisivat tuotteet testin päätyttyä.
Tiedämme, kuinka paljon brändi, pakkaus ja tuotteen markkinointiin liitetyt mielikuvat vaikuttavat kokemukseemme erilaisista tuotteista. Jo pelkkä purkin muoto luo tiettyjä odotuksia. Rakastan analysoida tuote-elämysten muodostumista ja sokkotestaus olisi aivan fantastisen kiinnostava projekti. Miten "luksus" ja "halpa" eroaisivat toisistaan tällaisessa testissä? Vai eroaisivatko lainkaan?
Jonain päivänä näen tämän järjestämisen vaivan :)
Mutta nyt:
antaas kuulua ehdotuksia ei-sokkona testattavista tuotteista. :)
Pidän itsessäni siitä, että:
Olen samalla kiltti ja temperamenttinen
Innostun herkästi
Olen itsenäinen
Kerron mielelläni tarinoita
Olen hassu enkä ota itseäni vakavasti
Tulen helposti hyvälle tuulelle pienistä asioista kuten kahvi ja ohikulkeva koira
Olen utelias kaikenlaisia asioita kohtaan
Nautin taiteesta vaikka en ymmärrä sitä
Heittäydyn ja uppoudun asioihin
Olen kekseliäs
Minulla on vilkas mielikuvitus
Olen aika teeskentelemätön ja läpinäkyvä
Teen odottamattomia asioita
Lasini on puoliksi täynnä
*
En pidä itsessäni siitä, että:
Olen hidas
En seuraa tarpeeksi uutisia enkä ylläpidä yleissivistystäni
Vertaan itseäni jatkuvasti muihin
Haluan olla odotusten mukainen vaikka samalla sillä muka ei ole väliä
Surkuttelen itseäni kun minulla ei ole ihailemieni ihmisten ominaisuuksia
Olen valtavan huono hallitsemaan aikaa
Olen kärsimätön
Olen pinnallisempi mitä uskottelen itselleni
Annan tunteiden ohjata toimintaani liikaa
Löydän itsestäni perusteettomasti syitä muiden huonoon oloon
En toimi taloudellisesti järkevästi
Olen altis huolestumaan
Haluan aina sekä syödä että säästää kakun
Sotken
*
Jos saisin muuttaa itsessäni jotain
- Olisin järki ja tunteet -akselilla järkevämpi. Olisin kiinnostuneempi filosofiasta ja osaisin keskustella siitä. (syvällisempi vastaus)
- Olisin tyylikkäämpi ja olemukseltani harkitumpi. Minulla olisi paksut ja kiharat hiukset. (pinnallisempi vastaus)
*
Mitkä ovat Top 3 asiaa josta te tykkäätte ja ette tykkää itsessänne?
Tänään vuorossa toinen osa Urban Decay -tuotteiden testiraporteista.
Kuusi lukijaani testasi Urban Decayn meikinkiinnitykseen tarkoitettuja tuotteita, ja tämänpäiväisessä osassa kuullaan kokemuksia ihon sävyä tasoittavasta primerista ja kahdesta suihke-muotoisesta, hoitavasta pohjustajasta.
Ensimmäisessä osassa kuulimme spray-kiinnittäjistä.
SELF-ADJUSTING Complexion Primer
Mitä lupaa? Kapseloituja pigmenttejä sisältävä koostumus tasoittaa ihon sävyä, silottaa, häivyttää huokosia ja hillitsee kiiltoa.
Testaaja: Sinzu, 25 v.
Ihotyyppi: pintakuiva mutta päivänmittaan rasvoittuva iho. Poskilla ja otsassa aika-ajoin epäpuhtauksia.
Ongelma: ihon epätasainen sävy; otsa ja suunympärys ovat hieman tummempia kuin muu osa kasvoista. Ihon rasvoittuminen saa meikin liukumaan paikoiltaan.
"Tuotteen ensivaikutelma oli hieman erikoinen, sillä se oli erittäin luirua valkoista nestettä, jossa oli ruskeita pigmenttikapseleita. Hieroessani tuotetta kasvoille tuntuma oli liukas, hieman öljyä muistuttava. Pigmenttikapselit tuntuivat iholla. Pohjustajan tunsi iholla, vaikka se oli erittäin ohut.
Lopputulos näytti hyvin silkkisen puuteriselta ja ihonsävy tasoittui, mutta hieman liian tummaksi. Harmikseni pohjustaja oli melko kuivattava, joten se tarttui kuiviin kohtiin, kuten nenän ja suun pieliin sekä (puristettuihin) finneihin. Blurraavan ominaisuuden huomasin paremmin kasvon osissa, joissa iho oli tasaisempaa tekstuuriltaan. Tuote ei niin ikään onnistunut häivyttämään nenällä ja poskilla olevia suurempia ihohuokosia. Siihen hommaan saattaisi sopia hieman paksumpi koostumus.
Kokemukset meikki/BB-voiteiden kanssa
Kokeilin Self-Adjusting-pohjustajaa ensin UD:n Naked Skin Beauty Balmin kanssa. Lopputulos oli erittäin kaunis ja silkkinen. Toisaalta, syynä saattaa olla, että BB-voiteella oli myös blurraava ominaisuus. BB-voide ei kuitenkaan ollut tarpeeksi peittävä omaan makuuni, jolloin pohjustajan mahdollista vaikutusta meikin pysyvyyteen ei pystynyt arvioimaan (= ohut peittävyys, vaikea havaita onko meikki kulunut).
Täten siirryin testaamaan pohjustajaa heleyttävän meikkivoiteen (YSL – Le Teint Touche Éclat) kanssa. Meikkivoide oli helppo levittää pohjustajan päälle siveltimellä ja lopputulos oli hyvin viimeistellyn näköinen, almost flawless, mutta valitettavasti korosti kuivia kohti. Meikkivoide kului otsalta, leualta ja nenältä päivän mittaan rasvan puskiessa läpi.
Käytin Self-Adjusting-primer + meikkivoide -comboa pariin otteeseen myös ryhmäliikuntatunneilla, joiden jälkeen yllätyin, kuinka hyvin meikkipohja oli pysynyt, vaikka olin hikoillut erittäin reippaasti. Combo vaikuttaisi kestävän paremmin hikeä (vedenkestävyys?) kuin rasvaa.
Kokeilin pohjustajaa myös mattaisen lopputuloksen antavan meikkivoiteen (Lancôme – Miracle Air de Teint) kanssa. Tämä ei ollut hyvä idea, sillä pohjustaja oli alun perinkin jo kuivemman puoleinen. Kuiva pohjustaja + mattameikkivoide = katastrofi pintakuivalla iholla, vaikka kosteutus oli suoritettu kiitettävästi. Mission failed, tämä combo ei saanut uutta mahdollisuutta tähän vuodenaikaan.
Pidinkö tuotteesta? Vertaus muihin vastaaviin?
Self-Adjusting tasoitti kivasti ihonsävyä. Koska minulla on keltapohjainen ihonsävy, niin tämä neutraalisävyinen pohjustaja oli hitusen liian tumma ihollani. Punapohjaisen kalkkilaivankapteeni-sävyn omaava kaverini kokeili myös Self-Adjusting-primeria ja kertoi, että se taittui hänen kasvoillaan lämpimäksi, mutta tummuusasteeltaan vain snadisti omaa ihoa tummemmaksi. Päättelimme, että pohjustajan potentiaalisin kohderyhmä olisi neutraalin ihonsävyn omaavat henkilöt.
Olen aikaisemmin käyttänyt ihohuokosia blurraavia pohjustajia, mutta en sellaisia, joissa olisi samalla myös ihonsävyä tasoittava ominaisuus. Tämän pohjustajan koostumus eroaa selvästi aikaisemmin käyttämistäni pohjustajista, jotka ovat olleet puikko-, creme- tai geelivoidemuodossa. Pidin Urban Decayn Self-Adjusting Primerin koostumuksesta eniten, koska se oli erittäin ohutta ja helppo levittää. Lisäksi ihotuntuma oli parempi (puuterinen) ja lopputulos huokosia häivyttävämpi. Huonona puolena tosiaan pohjustajan kuivattavuus.
Ostaisinko tuotteen itse?
Hinta on 34,90€ (Sokoksella) ja tuotetta pullossa 28 ml. Jos tuote olisi kosteuttavampi ja sävy parempi, ostaisin, mutta juuri tätä tuotetta en valitettavasti ostaisi.
Kritiikkiä?
Hinta on mielestäni aika korkea, mutta siihen on vaikea vaikuttaa. Olisi mahtavaa, jos tuotteesta kehitettäisiin versiot myös puna- ja keltapohjaisille. Tämä yksi universaali, ns. kaikille sopiva sävy, ei käy kaikille.
.
Plussaa
* Ohut
* Ihana silkkinen tuntuma, jonka päälle helppo levittää meikkivoidetta
* Onnistuu peittämään pienet huokoset
* Tasoittaa ihonsävyä, jos tosiaan on oikean sävyinen
* Kaunis pumppupulla toimivalla mekanismilla
Miinusta
* Vaikka oli ohutta, tuotteen tunsi iholla
* Sävy ei sovi kaikille
* Tarttuu kuiviin kohtiin
* Haasteena suuret huokoset
* Ei hillinnyt otsan kiiltoa, jolloin meikkikin kului sieltä pois
* Korkea hinta
Kenelle suosittelisin tuotetta?
Suosittelisin tuotetta normaalille ja neutraalinsävyiselle, jolla on hieman ongelmia huokosten kanssa."
QUICK FIX Hydra Charged Complexion Prep Priming Spray
Mitä lupaa? Kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa ja valmistelee sen meikille. Häivyttää näkyvästi huokosia, silottaa ja kirkastaa ihoa.
Testaaja: Matilda, 30 v.
Ihotyyppi: kuiva, atooppinen
Ongelma: suurentuneet ihohuokoset, huonosti kestävä meikki
"Sain kokeiltavakseni Urban Decayn Quick Fix Prep Priming sprayn. Kokeilin sitä kuukauden päivät ja tuntemukset kokeilujen jälkeen ovat sekavat. Ilmeisesti hirvittävän järisyttäviä tuloksia tuote ei tehnyt, kun en oikein tiedä, mitä mieltä siitä olen.
Pohjustukseksi on kerrottava, että ihoni on atooppinen: se kuivaa talvisin todella helposti ja jo vesipesukin aiheuttaa kiristyksen tunnetta kasvoilla. Ihoni on myös herkkä reagoimaan, esimerkiksi erilaiset voiteet aiheuttavat kirvelyä vaikka ne olisivat herkän ihon tuotteita. Siksi en ole ennen käyttänyt Urban Decayn tuotteita, minun on tärkeää varsinkin kalliimpien tuotteiden kohdalla saada kokeilla tuotetta ennen ostopäätöstä, jotta tiedän, sopiiko se minulle.
Testatessani Quick Fixiä huomasin, ettei se aiheuttanut minulle kirvelyä, joten pystyin hyvillä mielin jatkamaan testausta. Yleensä suihkautin tätä jo kosteusvoiteella käsitellylle iholle. Koen, että Quick Fix ei ainakaan kevättalvessa riitä minulle kosteutukseksi yksinään. Kesällä voisi ollakin, että tämä yksistään voisi riittää.
Kun kokeilin Quick Fixiä ensimmäistä kertaa huomasin ensimmäisenä tuoksun; tuotteessa on vahva kookoksen tuoksu. Itse käyttäisin mieluiten hyvin miedon tuoksuista tuotteita, tässä on omaan makuun liikaa hajua. Saatoin haistaa sen vielä reilun tunninkin jälkeen kasvoilta, mutta työkaverin nenään se ei kuulema onneksi tuntunut.
Ensimmäisen kokeilun jälkeen huomasin heti, kuinka iho oli paljon kuulaamman oloinen - pystyin unohtamaan muut korostustuotteet sen siliän tien. Meikin kestoon en vain kovinkaan voi ottaa kantaa vieläkään kuukauden kokeilun jälkeen - mitään dramaattista muutosta ainakaan en ole huomannut.
Tosin työni on luonteeltaan sellaista, etten kyllä usko, että siinä touhutessa, mikään meikki kovin muuttumattomana säilyisi. Mutta ainakin meikkivoide levittyy paremmin (meikkipohja ei jää niin nuhjuiseksi) kuin ilman primereita.
Quick Fixhän lupasi myös piilottaa näkyviä ihohuokosia. Minulla niitä on valitettavan paljon nenässä ja poskissa. Saatoin ehkä hieman huomata eroa nenässä, mutta kovin erityistä peittoa tällä ei saa. NYXin Pore Filler (joka tosin aivan eri tyylinen tuote) toimii hommassa paljon paremmin, sillä erotuksella että Quick Fix ei aiheuta näppyjä, kun NYX tukkii ihohuokosiani.
Ymmärsin paketin kyljestä, että Quick Fixiä voi käyttää milloin vain, myös valmiin meikin päälle päivän mittaan. Tämän kanssa tuntuu, että pitää olla varovainen, ettei tule liian kostean ja hikisen näköinen iho.
Mutta ainakaan tämän kanssa ei tarvinnut pelätä samaa, mitä L'Orealin Infallible Fixing Mistin kanssa: kokeilin sitä kerran kaupassa ja kun lopulta katsoin itseäni auton peilistä, olivat kasvoni täynnä valkeita pikkupilkkuja. Infallible Misthän sisältää puuteria ja se oli kuivanut iholleni pilkuiksi! Mist myös sai heti kuivattavan olon kasvoille, toisin kuin Quick Fix, vaikka molempien kuuluisi olla kosteuttavia tuotteita. Tosin Quick Fix on primer ja Mist taas viimeistelysuihke.
Minusta tuntuu, Quick Fix toimii parhaiten kun sitä käyttää yhdessä jonkun toisen pohjustajan kanssa. Ihohuokoset vähintään vaativat tujumpaa tavaraa kuin Quick Fix. Kuitenkin Quick Fix tuo ainakin lisäkosteutusta, kuulautta ja nätin meikkipohjan.
Tuote jäi testausten jälkeen edelleen jonkinlaiseksi mysteeriksi. Näillä näkymin en ainakaan ole ostamassa lisää, pullo tosin on todella riittoisa, joten eihän sitä tiedä, kuinka tuohon lopulta koukutun. En tiedä, onko hintansa arvoinen tuote. Ainakin mainospuheet paketissa saavat uskomaan, että tämä jo tekisi iholleni jotain hyvääkin. Harmi, kun tässä ei ole suojakerrointa - sitten olisivat saaneet minusta lähes varman asiakkaan!"
B6 Vitamin Infused Complexion Prep Priming Spray
Mitä lupaa? Rauhoittaa ja tasoittaa ihon sävyä, imee iholta talia ja hillitsee kiiltelyä. Tuote sisältää ensimmäisen patentoidun, stabiloidun muodon ulkoisesti käytettävää B6-vitamiinia, joka toimii mm. tulehdusta vähentävänä ja aknea hoitavana ainesosana
Testaaja: SiiriS, 22 v.
Ihotyyppi: rasvoittuva, epäpuhtauksiin taipuva.
Ongelma: posket kirjavat aknen arvista, iho kiiltelee.
"En huomannut tuotteen tuovan juurikaan huomattavaa eroa. Naama rasvoittui edelleen lähes yhtä nopeasti, ehkä puolestatunnista kahteen tuntiin naama saattoi pysyä vähemmän kiiltävänä.
Kokeilin suihketta kasvovoiteen päälle suihkittuna sekä kosteusvoiteen alle. En huomannut eroa. Meikki on aina pysynyt ihan hyvin paikoillaan, kesän helteitä lukuunottamatta, joten siihen en osaa antaa vastausta. Pari kertaa koitin meikin päälle suihkaistuna, rasvaisuutta ei poistanut, mutta raikasti kyllä kasvoja. Ihonsävyn en huomannut muuttuvan.
Epäpuhtauksia on tullut edelleen tavalliseen tahtiin enkä ole tuotteen huomannut auttavan myöskään vähentävän tulehduksia. Joten ainakaan omalla kohdalla mikään tuotteen lupauksista ei täyttynyt, jos tuota melko itsestäänselvää raikastavaa tunnetta ei lasketa.
En erityisesti ainakaan rakastunut tuotteeseen, mutta mitään inhon tunnettakaan tuotteesta ei jäänyt. Aika mitäänsanomattomat fiilikset. Aikaisemmin olen käyttänyt vain voidemaisia primereita ja taidan niissä vastaisuudessakin pysyä, koska niillä saa hyvinkin paljon parannettua meikkiä.
En ostaisi tuotetta. Mitään mainittavaa hyötyä sillä en saanut ja hintakin on varsin korkea, vaikka tuote kyllä varmasti kestää erittäin pitkään.
Annan kritiikkiä myös tuoksusta; tuoksu oli ainakin alkuun todella tympeä ja lähes paha, jotenkin rasvamainen, mutta siihen tottui aika nopeasti.
Odotin tuotteen olevan ennemminkin aerosoli-tyylinen pakkaus. Tuote levittyi varsin kevyesti ja tasaisesti kasvoille, mutta vieläkin hienojakoisempi suihke olisi ollut enemmän mieleen. Hassua miten pelkkä pakkaus vaikutti siihen, että odotin tuotteen tuoksuvan sitruksiselle, mitä se sitten ei ollut lähimainkaan. Kaksi korkkia oli tosi hyvä asia, ei haittaa vaikka toinen hukkuisi ja tuotteen uskaltaa ainakin huoletta pakata jokapaikkaan mukaan. Vaikka nyt en tuotteesta mitään mainittavaa hyötyä saanut, tulee se varmasti loppuun käytettyä ja kesä helteillä tämä on varmasti erittäin mukava raikastava pika apu."
.
Vielä kiitokset näillekin testaajille perusteellisista raporteistanne :)
Taas tällainen "kaikesta se Sanni kirjoittaakin" -aihe. Mutta oikeasti: tämä on vaivannut minua todella pitkään, asia on jopa sillä vakavuusasteella että se aikaansaa taloudessamme säännöllisesti riitoja.
Inspiroiduin bloggaamaan aiheesta kiertotietä luettuani Virven kirjoituksen (kosmetiikka)jätteen lajittelusta (on muuten hemmetin hyvä postaus). Asiani ei liity kosmetiikkaan vaan jätteeseen. Erääseen tiettyyn biojätteeseen.
(...ja sen kautta laajemmin asennekysymyksiin.)
Aloitetaan heittämällä ilmaan kysymys: kuinka moni teistä lajittelee biojätteet? Ja vähän Virven esiinnostamaa teemaa mukaillen: kuinka moni lajittelee mitään kodin jätteitä ylipäänsä? Lasit, metallit, kartongit..? Myöntääkö joku heittävänsä kaikki vain samaan roska-astiaan?
Mr. Karkkipäivä myöntäisi.
Hän tekee sitä silloin kun minä en ole kotona.
Tästä saisi ihan oman postauksenkin...
Mutta tänään erityisesti aiheena jäte nimeltä:
Kahvinpurut.
Kahvinpurut ovat biojätettä ja ne kuuluu laittaa biojäteastiaan, eikö niin. Niitä ei kuulu kaataa viemäriin tai wc-pönttöön. Näin minä olen oppinut, ja tämän vahvistaa mikä tahansa jätevesihuollon taho.
Puolet tämän kaksihenkisen talouden asukkaista vetää ne purut kuitenkin vessasta. Ja minä haluan toimia toisin.
Ongelma? Kahvinpurut ovat märkiä. Vähintään kosteita, koska käytämme pressopannua jonka pohjalle purut jäävät paljon kosteammiksi kuin filtterikeittimen suodatinpussiin. Märkää jätettä ei voi laittaa biojäteastiaan, sillä silloin a) sisältö homehtuu ja/tai b) pussi hajoaa liiasta kosteudesta.
Mitä siis voi tehdä?
Minun ratkaisuni: kuivatan purun ennen kuin laitan sen jäteastiaan.
Ei millään lailla keittiön siisteysvaikutelmaa ylläpitävä ratkaisu, mutta ratkaisu kuitenkin. Kaadan purut lautaselle jossa ne viettävät vuorokauden tai pari ja siirtyvät jäteastiaan kun ovat tarpeeksi kuivia.
Tästä meillä riidellään. Onhan se purulautanen aika karun näköinen somiste. Mutta ennen kaikkea riidat koskevat jätteiden käsittelyyn liittyviä asenne-eroja ja lajittelun mielekkyyttä ylipäänsä.
Jätteiden lajittelu on talouden miesjäsenen näkökulmasta täysin turhaa, "koska kaikki roskat päätyvät jätehuollossa lopulta kuitenkin samaan kasaan".
Minä uskon toisin ja tulen aina lajittelemaan, olen kasvanut siihen ja minulle se on yhtä itsestäänselvä tottumus kuin hampaiden pesu tai alusvaatteiden käyttö. Sen kuuluisi minusta olla yhtä itsestäänselvää kaikille.
Matkustellessa huomaan ärtyväni valtavasti piittaamattomuudesta lajittelua kohtaan. Vain aniharvoissa niistä maista, joissa olen vieraillut, tunnutaan välittävän pätkääkään jätelajittelusta. Asukkaille ei ylipäänsä tarjota mahdollisuutta viedä jätteitä eriteltyihin keräyspisteisiin, tai pisteet ovat niin harvaan sijoitettuja, ettei rivikansalainen jaksa nähdä vaivaa kuljettaakseen roskapusseja toiselle puolelle kaupunkia. Surullista kyllä, hyvin usein piittaamattomuus johtuu kuitenkin yksilön omasta välinpitämättömyydestä. Vaikka taloyhtiö tarjoaisikin lajittelupisteet, asukas ei piittaa. "Ähh, heitä sinne samaan roskikseen kuin muutkin", saan usein kuulla kun kysyn isäntäväeltä, mihin voisin laittaa esimerkiksi käytetyn säilykepurkin.
Kun ajattelee, että todennäköisesti suurin osa maailman ihmisistä toimii ja ajattelee näin, niin kyllä, voi ymmärtää "Mr-Karkkipäivien" suhtautumisen ja luovutuksen asian suhteen. "Miksi ihmeessä tunkisin maitotölkit eri astiaan kuin muut roskat?", sanoo mieheni. "Sillä ei ole mitään merkitystä maailman mittakaavassa".
Jos keskittyisin miettimään tätä ja kaikkea reissuissa näkemääni, alkaisin ehkä itsekin vaipua luovutuksen puolelle. Mutta en tee niin.
Minä en tee niin, koska kyse on arvoista ja asioista, joita pidän tärkeänä; haluan pitää huolta ympäristöstä jossa elän. Vaikka tekoni olisivat häviävä pisara meressä, tunnen tekeväni oikein. Miten voisin suhtautua millään muulla lailla? Tämä maapallohan on kotini!
Siksi lajittelen. Laitan pahvit pahvinkeräykseen, kartongit ja tetrat kartonkilootaan, vien pienmetallit ja lasit kauempana sijaitsevaan keräyspisteeseen, suuremmat kodinkonejätteet markettien keräyspisteisiin. Ja kuivatan kahvinpurut uunoturhapuromaisen fiksulla tekniikallani, jotta nekin voivat päätyä viemäristön sijaan kompostoitaviksi.
Voihan se olla idioottmaista. Etenkin nuo kahvinpurut. Mutta tärkeintä on, että koen itse tekeväni oikein. Kun lajittelen, teen oikein ympäristöä kohtaan. Kahvinpurut ovat vain pieni osa, ja tietysti luonnon kannalta ihan häviävän vähämerkityksellinen juttu verrattuna maatumattomaan ongelmajätteeseen kuten muoviin. Mutta kahvinpurut ovat asenne. Ne kertovat arvoistani ja siitä, että välitän ja haluan edes yrittää.
Mitä tapahtuu, jos kaikki luovutamme?
.
P.S. Kevyempänä loppukaneettina: jos jollakulla on antaa vinkki kahvinpurujen järkevämmästä ja esteettisesti mielekkäämmästä käsittelystä, otan sellaisen ilolla vastaan.
On aika julkistaa Urban Decay -meikinkiinnittäjien testaajien raportit kokemuksistaan.
Osassa 1 tänään meikin päälle suihkutettavat kiinnittäjät, osassa 2 pohjustajat. Raporteissa oli niin ihastusta kuin vähemmän vakuuttuneita fiiliksiäkin.
Esittelin tuotteet helmikuun lopussa tässä postauksessa. Näissä tänään esiteltävissä suihkeissahan oli se jännä seikka, että kaikissa on identtinen inci, samat ainesosat samassa järjestyksessä. Incit olivat muuttuneet identtisiksi Urban Decayn viimeisimmässä tuotepäivityksessä, aiemmin kiinnityssuihkeilla oli erilaiset incit. Toki aineiden pitoisuuksissa voi olla eroja ja varmaan onkin, mutta on silti mielenkiintoista ja erikoista, että samannäköisellä incillä varustettu tuote voi luvata niin kosteutusta kuin rasvaisuuden hillitsemistä :) Ja yksi tuotteista lupaa 16 tunnin kestoa, toiset vain 12 ^_^
Päästetään testaajat ääneen:
ALL NIGHTER Long Lasting Makeup Setting Spray
Mitä lupaa? Kiinnittää meikin ja saa sen pysymään jopa 16 tuntia. Estää meikkiä valumasta ja kasaantumasta juonteisiin. Sisältää patentoidun Temperature Control -teknologian joka alentaa meikin lämpötilaa kuumissa ja kosteissa olosuhteissa.
Testaaja: Eikku, 36 v.
Ihotyyppi: t-alueelta rasvoittuva, muuten normaali.
Ongelma: meikki liukuu iholta jo tunnin kuluttua, varsinkin nenältä ja kulmakarvojen välistä.
"Kosteutan ihoni aina rasvoittumista vähentävällä kasvovoiteella, levitän rasvoitumista estävää primeria (useita eri merkkejä mutta ei UD), sitten mattapinnan jättävää meikkivoidetta ja teen muun meikin, sisältäen puuterin, lopuksi All Nighter-suihke.
Testasin tuotetta yhteensä 2 viikkoa. Joka päivä.
Valitettavasti en vakuuttunut ollenkaan All Nighterin tehosta. En huomannut minkäänlaista muutosta meikin pysyvyyteen. Huomasin ainoastaan, että huolellisesti levittämäni luomiväri muuttui pilkulliseksi suihkeen jäljiltä. Jouduin tämän takia muuttamaan meikkausjärjestystä, eli ensin suihke sitten silmämeikki.
Kokeilin All Nighteria myös primerina, eli suihkutin sitä kasvovoiteen jälkeen, ennen meikkivoidetta (jätin siis primerin pois) eikä meikki pysynyt yhtään paremmin. Käytän All Nighteria nyt vain suihkuttaen sitä luomivärisiveltimeen ennen luomivärin ottamista paletista. Tässä toimii hyvin, eli kiinnittää luomivärin."
CHILL Cooling & Hydrating Makeup Setting Spray
Mitä lupaa? Saman kuin alkuperäinen All Nighter (mutta kesto "vain" 12 tuntia :)) ja lisäksi viilentää ja kosteuttaa ihoa.
Testaaja: Lila, 33 v.
Ihotyyppi: epäpuhtauksiin taipuva, rasvoittuva, paikoin kuiva (nenänpielet, posket, leukapoimu).
Ongelma: meikki liejuuntuu hetkessä. Rasvoittuvien ja kuivien kohtien erilaisten vaatimusten tuomat haasteet meikin kannalta.
"Mielestäni tuote auttoi meikkiä pysymään paremmin. Minulla on niin rasvoittuva iho, etten usko että mikään mahti maailmassa kykenisi pitämään ihoni mattapintaisena koko päivää + minulla on fyysinen työ, jonka vuoksi naama kiiltelee (hiestäkin) usein vaikka mitä tekisi :D Kuitenkin positiivista oli huomata, että vaikka iho alkoi kiiltää, meikki ei paennut huokosiin tai kasaantunut läntteihin sinne tänne. Mielestäni tuote siis antoi myös kosteuttavaa efektiä, kun meikki ei ollut päivän kuluessa paakkuntuneena ihon kuivempiin kohtiin.
Huomasin myös, että automatkoilla meikki pysyi siistimpänä. Jostain syystä matkustaminen (auton ilmastointi/ilman kuivuus?) aiheuttaa meikin epäsiisteyttä.
Nykyään joudun meikkaamaan ihoni aika mattaiseksi ja käyttämään erinäisiä toimenpiteitä finnien peittämiseen, ja on kiva, että suihke jättää "raikkaan" näköisen pinnan iholle eli antaa kuultavaa vaikutusta.
Viilentävää vaikutusta en huomannut.
Pidin ja pidän tuotteesta! Olen käyttänyt päivittäin, tuote on helppokäyttöinen kun sen voi lopuksi suihkauttaa meikin päälle. Olen aiemmin kokeillut meikin alle laitettavia primereita, joiden koen olevan itselleni epäkäytännöllisiä paristakin syystä; kuivumista joutuu odottelemaan (johon aamuisin ei ole aikaa) ja meikki suljaa aina primerin päällä niin, että levittämiseen kuluu enemmän aikaa. Pidän enemmän siitä, että saan levittää meikkipohjan "suoraan" iholle ilman ylimääräistä välikerroksia. Aluksi tuntui lähes samalta, kuin meikin päälle olisi suihkauttanut vähän hiuslakkaa ja hetken iho tuntui lievästi kiristävältä, mutta tähän totuin nopeasti enkä enää ajattele sitä.
Näillä kokemuksilla, ostaisin tuotteen itsekin. Se on hyvin riittoisa ja kuten jo aiemmin mainitsin, kätevä. Nähtäväksi jää, miten tuote toimii kunnolla kuivaavan ihon kanssa (aloitan isotretinoiini-kuurin ensiviikolla.
Ainoa asia mistä tuote saa minulta pienen miinuksen, on haju. En pääse yli siitä, että suihke haisee mielestäni juurekselle, tulee mieleen lanttu tai punajuuri :D Tosin, haju häviää heti eikä sentään tarvitse haistella maisia hajuja koko päivää."
DE-SLICK Oil Control Makeup Setting Spray
Mitä lupaa? Samaa kuin alkuperäinen All Nighter (...paitsi sillä 12 tunnin kestoajalla kuten Chill), mutta on tarkoitettu erityisesti rasvoittuvalle iholle hillitsemään kiiltoa.
Testaaja: Vilma 30 v.
Ihotyyppi: "maailman rasvaisin" (testaajan omaa ilmaisua käyttäen)
Ongelma: mikään meikkituote ei onnistu hillitsemään ihon kiiltoa ja rasvoittuminen liejuttaa meikin.
"Olen käyttänyt Urban Decayn De-Slickiä lähes joka työpäivä, ja se jää todellakin vakituiseen käyttöön. Ensimmäisenä testauspäivänä vaikutus tuntui olevan kaikkein paras, sittemmin tuote on tuottanut hienoisia pettymyksiä - paino kuitenkin sanalla hienoisia.
Ensimmäisenä päivänä suihkautin De-Slickiä niin paljon, että koko naama jäi märäksi ja vesiliukoinen ripsivärikin suli samalla pois. Sinä päivänä tuntui, että meikki pysyi kuin tauti eikä naama alkanut kiiltää sitten millään. Tämän jälkeen aloin käyttää tuotetta säännöstellen, minkä jälkeen myös kiiltoa hillitsevä vaikutus on tuntunut vähäisemmältä. Ehkä siis tuotteella pitää parhaan vaikutuksen saamiseksi todellakin hieman lotrata.
Ihoni rasvaisuus vaihtelee päivästä toiseen riippuen lähinnä edeltävän yöunen määrästä, mikä vaikuttanee havaitsemaani tehoeroon: pahimpina kiiltopäivinä ei auta kerta kaikkiaan mikään, ei edes De-Slick. Miedomman kiillon päivinä sen sijaan De-Slickin vaikutuksen selvästi huomasi, eikä työpäivän aikana joutunut taputtelemaan naamasta kiiltoa paperiin kertaakaan, vaan vasta illalla kotona naaman havaitsi selvästi kiiltävän. Yleensä naamani kiiltää viimeistään lounastaukoon mennessä siinä määrin, että nolostellen sujahdan vessaan taputtelemaan pahimmat kiilllot pois.
Vaikutusta siis huomasi, mutta ihmetuote ei tämäkään (ainakaan yksinään käytettynä) ole - laiskana meikkaajana kun en jaksa tavallisena arkipäivänä lotrata primerien, puuterien ym. kanssa. Uskon, että jos käyttäisi koko arsenaalin primerista lähtien, tämä olisi kuin piste I:n päälle. Naamalle suihkautus on vieläpä kaltaiselleni kiireiselle arkimeikkaajalle sen verran pieni vaiva, että tulen käyttämään tätä jatkossakin ja todennäköisesti ostan tuotteen itselleni, kunhan testipakkaus tulee käytettyä loppuun - vielä en ole huomannut minkäänlaista kulumista.
Yleisvaikutelmana pidin tuotteesta, joskaan sen käyttö ei ole minkäänlainen elämys, vaan koostumus tuoksuineen on lähinnä teollisen oloinen - kuin fiksatiiviä naamalle suihkauttaisi. Toisaalta teollinen vaikutelma vahvistaa elämystä, että tuote toimii. Itse arvostan tätä, sillä kosmetiikan käyttäjänä minulle merkitsee teho enemmän kuin kosmeettinen tms. elämys. Aiempaa kokemusta vastaavista tuotteista minulla on ainoastaan NYX:n kiinnityssuihkeesta, jota en käyttänyt paria kertaa enempää, koska en huomannut sillä minkäänlaista vaikutusta."
*
Suuret kiitokset testaajille :)
Osassa 2 pohjustajat.
