Olen viimein saanut vastauksen minua vuosia mietityttäneeseen kysymykseen: miksi tietyt puhdistusaineet jättävät ihon narisevan, nitisevän tuntuiseksi ja toiset eivät?
Photo by Callie Morgan on Unsplash
Tarkoittamaani tunnetta voi verrata ajatukseen vastapestystä ikkunasta; kun vedät pesulastaa tai sormia ikkunan pintaa pitkin, kuuluu nitinää ja kitka hidastaa lastan ja sormien liikettä. Jos taas levität ikkunan pinnalle rasvaa tai öljyä, ei kuulu nitinää ja sormet liukuvat pintaa pitkin liukkaasti ja vaivatta.
Tuo rasvakerros on kuin ihon pintaa suojaava happovaippa eli hydrolipidikalvo. Emäksinen pesuaine pesee sen pois, jättäen nitisevän pinnan. Hapan puhdistustuote taas ei liuota hydrolipidikalvoa.
Vastaus kysymykseeni on siis puhdistustuotteen pH-arvo, vastaus, jota olin aiemminkin pitänyt todennäköisenä mutta johon nyt sain vahvistuksen. Kosmetiikan kemian nörtti on tyytyväinen kun sai tälle vihdoin tieteellisen selityksen :D
Sain kimmokkeen pohtia puhdistusaineiden pH:ta jälleen Korean matkalla, jossa havainnoin, että hyvin moni ostamani putsari jätti ihanan hemmottelevasta, kermaisen pehmeästä vaahdostaan huolimatta ihon todella ikävän tuntuiseksi huuhtelun jälkeen. Vaahto: deluxe, jälkitunne: floppi. :(
Taidan olla tällainen liukuvien pintojen ystävä ja kitkan vastustaja, heh, kun hiuksia pestessäkin koen suunnattoman vastenmielisenä jos shampoo pesee hiukset niin voimakkaasti, että sormet eivät enää kulje hiusmassassa vaivattomasti.
Kiitos lukijan jättämän kommentin, jossa minua ojennettiin puuttellisesta perehtyneisyydestäni koskien aasialaisten putsareiden pH-arvoa, uppouduin pH:n ja puhdistusaineiden maailmaan niin perusteellisesti, että pian minulla oli paljon nitisevää pintaa laajemmalle ulottuva käsitys kosmetiikkatuotteiden pH:n vaikutuksesta ihon kuntoon.
Lukijan pointti tosin kumoutui hänen vinkkaamallaan sivulla, joka vahvisti sen mitä olin kirjoituksessani arvellutkin; Aasian markkinoilla valtaosa puhdistusvaahdoista on emäksisiä, ei pH-tasapainotettuja.
Kuvakaappaus: Fifty Shades Of Snail -blogi
Asiaan perehtyneet, tiedostavat bloggaajat ovat nostaneet puhdistustuotteiden happaman pH:n tärkeyden tapetille ja moni on päätynyt vaihtamaan ihanat kermaiset supervaahtonsa hellävaraisempiin puhdistusvaahtoihin.
Pehmeä, iholla ylellisen tuntuinen vaahto saattaakin olla "susi lampaan vaatteissa" ja tehdä iholle itse asiassa hallaa pitkässä juoksussa.
Kuvakaappaus: Snow White And The Asian Pear -blogi
Seikkaillessani näillä todella (niin tieteellisellä kuin kosmetiikkafriikin intohimoisella) pieteetillä ihonhoitoon paneutuvissa blogeissa, opin valtavasti uutta pH:sta ja sen merkittävästä vaikutuksesta mm. akneihon, atooppisen, ihottumaisen tai yleisesti tulehdusherkän ihon hoidossa.
Jos sinulla on joku näistä iho-ongelmista, herkkä iho tai olet yleisesti kiinnostunut vahvistamaan ihoasi ja parantamaan sen suojakykyä, suosittelen ehdottomasti lukemaan nämä (tieteellisiä tutkimusviittauksia vilisevät) blogikirjoitukset: Skincare Discovery: Why the pH of Your Cleanser Matters ja The Importance of Fatty Acids, pH and The Moisture Barrier: How I Eliminated My Acne and Decreased My Skin Sensitivity.
Photo by Christopher Campbell on Unsplash
Jos et jaksa lukea, niiden sanoman voi tiivistää seuraavaan: terveen ihon pH on hapan, noin 3-5,5, ja iho hyötyy siitä että sen pinta pidetään happamana. Happamuus edesauttaa hydrolipidikalvon pysymistä ehjänä, ja ehjä hydrolipidikalvo suoriutuu parhaiten tehtävästään: estää kosteuden haihtumista iholta ja suojata ihoa (ja sitä kautta koko elimistöä) bakteereilta, viruksilta ja muilta hapanta vieroksuvilta mikro-organismeilta.
Jos altistat ihoasi jatkuvasti emäksiselle pH:lle, edesautat bakteerien ja sienien pääsyä ihoosi, ja samalla iholta haihtuu kosteutta ja se kuivuu.
Korkealle pH:lle altistettu iho on jatkuvassa herkkyystilassa ja kaikin puolin heikommin suojattu ulkoisilta ärsykkeitä. Se kuivuu, sitä kutiaa, se reagoi herkemmin erilaisiin tuotteisiin, ainesosiin ja ilmastonmuutoksiin ja tulehtuu herkemmin. Jokaisen kannattaisi hoitaa ihonsa hydrolipidikalvoa ja pyrkiä pitämään ihon pH terveellä tasolla, joka on 3-5.5.
Yksinkertaisimmillaan:
.
Kosmetiikan kemianörtti Sanni säntäsi Koreasta kotiin päästyään välittömästi apteekkiin ja osti viimein, kaikkien näiden vuosien jahkailun jälkeen, pH-liuskoja.
Valitsin testijoukkoon kotoa löytyviä suosikkeja ja Korean matkalta tuodut "nitisevät" vaahdot sekä ei-nitisevän Misshan Super Aquan. K-Beauty-blogeista olin jo lukenut, että Misshan Super Aqua-sanahirviö-putsari kuuluu monien suosimiin happamiin putsareihin.
Ensin nämä "pahikset": Skinfoodin Cheese Cleansing Foam (ehh, kuka arvaa miksi ostin sen....), Etude Housen Baking Powder BB Deep Cleansing Foam ja Iopen Ideal Cleansing Foam. Kaikki olin jo matkalla todennut a) über-ylellistä vaahtoa muodostaviksi mutta b) todella nitisevän, kitkaisen ihon pinnan jättäviksi. Näiden jälkeen todella kiristää.
Tulos (verrokkina raanavesi):
Tietenkään liuskat eivät anna ehdottoman tarkkaa tulosta (ostin ainoat jotka Yliopiston Apteekista löytyi, merkkiä MColorpHast), mutta varmasti ne jotain kertovat ja ainakin voi päätellä onko neste happamassa vai emäksisessä päässä asteikkoa.
Etude Housen Baking Powder -putsari kohosi järkyttävään pH 10:n lukemaan, ja se todella tuntuukin iholla kaikkein stydeimmältä. Iho tuntuu pesun jälkeen totaalisesti kaikesta rasvasta riistetyltä. Kaikki rasva ei kuitenkaan ole "huonoa rasvaa" vaan terveen ihon pinnassa on aina pieni määrä ihon omaa talia osana happovaippaa.
(Mutta niin vain ihot ovat erilaisia - ostin tämän Virven suosituksesta, ja Virve kuvailee omaa pesunjälkeistulostaan ihan toisenlaiseksi kuin minun nitinäni.)
Hellävaraisempi joukko: Missha Super Aqua Oxygen Micro Visible Deep Cleanser, Lacto Line -pesuneste ja Lidlin Cien Cleansing Mousse.
Lacto Line on ainoa joka mainitsee pH:n pakkauksessaan; 4,5, mutta mittaustulos antoi eri lukeman.
Minun liuskojeni mukaan Lidlin Cien-vaahto on näistä happamin eli iholle hellin. Misshan lukema vastasi sitä mitä blogeista olin lukenut, "Sebamedin pH" eli 5,5. :)
Testasin vielä myös Sebamedin ja se sijoittui Lacto Linen ja Cienin väliin.
Putsarit väreissä.
Tällaista kemiannörtteilyä tällä kertaa, ja ehkä tämä avasi jollekulle muullekin oivalluksia ihon hoitoon liittyen.
Näitä voi miettiä tänä iltana lavuaarin äärellä... :)
Tästä lähtien tulen aina ilmoittamaan putsari- ja kasvovesiarvosteluissani myös niiden pH:n. Eikä pH-jutut vielä tähän lopu, arkussa on lisää....
(...ja tiedättekö mitä hullua minulle tuli mieleen... kun kerran raanavesikin on seiskaa, niin pitäisikö kropan iho tasapainottaa aina suihkun jälkeen omalla happamalla vartalovedellä jos mielisi pitää senkin optimaalisen kosteutettuna..? :D ^_^ Apua, tämä on loputon suo....)
Nyt lähempää juttua ostamistani cushion-meikkipohjista. Tai teknisesti toinen niistä on tension pact, mutta valunee kuitenkin cushion-genreen tyyppinsä puolesta.
Cushionit eli tyynyyn pakatut ohuen ohuet meikkipohjat ovat olleet Koreassa the juttu BB- ja CC-voiteiden jälkeen, ja BB:t ovatkin jo vähän so last season.
Cushion-meikkipohjatrendi on saavuttanut myös länsimaat ja monilla merkeillä on niitä jo valikoimassaan, mainstream-brändeistä ainakin L'Orealilla. Edellinen cushion-juttuni kuitenkin osoitti, että vielä on ihmisiä, joille cushion-meikki on tuntematon juttu.
Cushion-meikin juju on sen kompakti muoto yhdistettynä uudenlaiseen teknologiaan, jossa ohut, kosteuttava meikkivoide on imeytetty tyynyyn. Aiemmin kompaktit meikkivoiteet olivat paksun voidemaisia, käytännössä kiinteitä, ja niiden tuoma jälki usein aika pakkelimaista.
Koska cushion-teknologiassa käytetty meikkivoide on todella ohutta, melkein nestemäistä, sen jälki on äärimmäisen luonnollinen ja heleä. Cushion-meikkipohja taputellaan iholle kevyin painalluksin tai tiheästi "tuputellen" rasian mukana tulevalla littanalla, antibakteerisella sienellä.
Vasemmalla puolella Iopen Air Cushion -meikkivoide, oikealla Misshan Tension Pact -meikkivoide, joka markkinoitiin minulle cushionina.
Myöhemmin muuten kuulin, että Iopen cushionit kuuluvat Korean myydyimpiin ja mainitaan usein must buy K-Beauty -listoilla. Itse ostin sen ihan vain tyylikkään myymälän ja kivan pakkauksen houkuttamana..! :D
Teknisesti Tension Pact on toisenlainen pakkausmuoto kuin cushion, vaikka idea kompaktiudesta ja ohuesta meikkipohjasta on sama. Tyynyn sijaan Misshan Geum Sul -meikkivoide on pakattu rasiaan tiheän verkon alle, jonka läpi se taputellaan sieneen. Geum Sul on koostumukseltaan Iopen Air Cushionia voidemaisempi ja on ihan aavistuksen peittävämpi, mutta tekee saman tyyppisen erittäin luonnollisen ja kuulaan pinnan.
Korealaisten meikkipohjien kohdalla ongelmaksi muodostui tarpeeksi tumman sävyn löytäminen, sillä Koreassa halutaan näyttää vaalealta ja vaaleat sävyt dominoivat etenkin BB/CC/cushion-markkinoita. Ja minähän en edes ole erityisen tumma, korkeintaan medium-sävyinen, ja länkkärimeikeissä käytän light/medium-tason sävyjä. Koreassa oli eri juttu... Varsinaisten perinteisten meikkivoiteiden puolelta löytyi enemmän sävyjä, mutta cushioneissa sävyt rajoittuivat yleensä kolmeen, joista tumminkin oli minulle usein liian vaalea.
Iopen cushion-valikoimassa on kolme sävyä, 21, 22 ja 23. Tummin sävy 23 ei ole järin tumma, kuten kuvasta näkyy :)
Misshan Geum Sul -meikkipohja valikoitui minulle itse asiassa ihan vain sävynsä puolesta, sillä Tension Pact -meikkivoiteista löytynyt #3-sävy on tummempi kuin Misshan perus-cushioneiden tummin sävy.
Missha osoittautuikin ihollani paremmaksi mätsiksi kuin Iope. Iope tosin varmasti sulautuu paremmin talvella kun kesän päivetys haihtuu.
Sitten perinteisesti ennen/jälkeen -kuvia. :)
Ennen meikkipohjaa...
Iope Air Cushion Cover #23
Missha Geum Sul Tension Pact #3
Laitan vielä lähikuvat meikkipohjan tekstuurista niin sen kuulaus ja läpikuultavuus näkyvät paremmin.
Iope
Missha
Koreassa suositaan lähes kostean näköistä meikkipohjaa ja iho saa kuultaa reilusti. Ei hohtaa, kyse ei ole samasta efektistä jonka saa aikaan helmiäisenhohtoisilla highlightereilla tai strobing-tuotteilla, vaan kuultaa sen näköisenä kuin ihon pinta olisi vähän kostea. Meikkitutorial-videoilla korealaiset meikkigurut saavuttavat tämän kasteisen lookin sekoittamalla meikkivoiteeseen esimerkiksi sheavoita. Joo - kaunis keijumaisen eteerinen iho, mutta kestävä? Taitaa liueta paikoiltaan aika nopeasti videokameran sammuttua. ;)
Olen kokenut keston olevan pieni heikkous näissä cushioneissakin, ne ovat niin vesimäisiä ja kosteuttavia että eivät pysy iholla ihan yhtä hyvin kuin "perinteisempi" meikkivoide tai mineraalimeikki. Toisaalta, cushioneitakin on eri laatuisia, yhteistä kaikille on ohuus ja luonnollinen peitto mutta cushioneita on myös mattaisella jäljellä. Ehkä ne kestävät paremmin..?
Joka tapauksessa, olen tyytyväinen hankintoihini ja kauniin meikkipohjanhan näillä saa aikaan; juuri sen tyyppisen missä viihdyn eniten - luonnollisen kuultavan. En pidä meikatun näköisestä ihon pinnasta (se kuuluu rutiineissani vain juhliin), ja cushionilla saan kauniin no-makeup lookin.
Lisäksi Korean reissussa cushion-meikkipohjan korkeasta aurinkosuojasta (Iope SPF 50, Missha Geum Sul SPF 30) oli etua, kun sain meikkipohjaa korjaamalla lisättyä myös aurinkosuojaa päivän aikana.
(Ihan pakkauksen SPF-lukemiahan ei meikkivoiteella saavuta, sillä kukaan meistä ei laita meikkipohjaa niin paksua kerrosta jonka mainittu SPF-kerroin vaatisi. Mutta ohut kerros SPF50:ä tuo kuitenkin todennäköisesti noin SPF 20:n suojan, joka riittää minulle mainiosti :))
Misshan ja Iopen meikkejä ei myydä Suomessa, mutta niitä voi tilata netistä, esimerkiksi eBaysta - - ja jännää kyllä korealaista kosmetiikkaa saa nykyään myös iHerbistä..!
Misshan cushioneita ei näy iHerbillä ainakaan tällä hetkellä, mutta Iopen Air Cushion siellä on parissa sävyssä ja parilla eri finishillä. (Minulla on Cover, joka tuo heleän, kohtuullisen peittävän jäljen Iopen kuvauksen mukaan. Natural Glow tuo kuultavimman pinnan ja on peittävyydeltään miedoin.) Pakkauksessa tulee mukana yksi täyttötyyny, eli käytännössä tuotteen hinnalla saa kaksi.
Iopen löydät iHerbistä täältä. Ja suora linkki minun sävyyni. (Nämä eivät ole affi-linkejä :))
Koodillani NIJ031 saa 5% alennuksen ensimmäisestä iHerb-tilauksesta.
Kiinnostuneille vielä tiedoksi, että näköjään iHerb toimittaa cushionit myös ilman postikuluja:
Tulee varmaan laitettua myöhemmin lisääkin iHerb-Korea-tärppejä kun muutama tosi hyvä ostokseni näkyy löytyvän sieltä itse asiassa halvemmalla mitä itse maksoin tuotteista Soulissa..! :D Oh, the irony...
Kirjoittelin tuossa elokuun lopussa uudesta suomalaisesta luonnonkosmetiikan apteekkisarjasta Atopikista, ja arvatkaas mitä, unohdin kokonaan että minun piti postauksen yhteydessä myös arpoa pari settiä Atopik-tuotteita..! :D Sellaista sattuu :)
Atopikilta sitten ystävällisesti tiedusteltiin haluaisinko kuitenkin arpoa setit jälkijunassa, ja tottahan toki haluan, teillä lukijoilla ei varmaan ole mitään sitä vastaan että saatte mahdollisuuden voittaa kivoja tuotepalkintoja :)
Minulla on arvottavana Starter-setti Sensitive-linjasta sekä Anti Age -linjasta.
Kummatkin näistä sopivat herkälle ja kuivalle iholle, mutta kuten nimistä voi päätellä, Anti Age -linjan tuotteet sisältävät enemmän ikääntymisen merkkejä hoitavia ainesosia kun taas Sensitive-linja on kehitetty hoitamaan herkän ja kuivan ihon oireita siten, että iho rauhoittuu, tasapainottuu ja saavuttaa optimaalisen kosteustasapainon ja sen hydrolipidikalvo vahvistuu jotta herkkä ja atooppinen iho pystyy paremmin vastustamaan ulkoisia ärsykkeitä.
*
Osallistut arvontaan huikkaamalla kommenttilaatikkoon, kummastako setistä olet kiinnostunut. Arvon settejä 1 kpl / henkilö, eli kahdella on mahdollisuus voittaa.
Osallistumisaikaa on lauantaihin 30. syyskuuta kello 24.00 saakka. Laitathan kommenttiisi mukaan myös sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville.
Onnea arvontaan :)
Sarjasta voi lukea lisää täältä.
Kuten kerroin aiemmin, kävin Soulissa syömässä Michelin-tähdellä palkitussa vegaaniruokaravintolassa. Kyseessä on buddhalaista temppeliruokaa tarjoava Balwoo Gongyang.
Mitä on temppeliruoka? Se on Korean buddhalaisuudessa käytetty ilmaisu munkkien syömälle kasvisruoalle. Temppeliruoalle on ominaista vegaanius sekä tiettyjen ruoka-aineiden kuten sipulikasvien (sipuli, valkosipuli, ruohosipuli jne) puuttuminen.
Balwoo Gongyang -ravintolaa ylläpitävät Soulin Jogye-temppelin munkit ja se sijaitsee Insa-dongin kaupunginosassa Jogye-temppeliä vastapäätä.
Insa-dongista tulikin lempikaupunginosani Soulissa - kiitos munkkien ruokavalion, alueella on kaupungin tihein kasvisruokaravintolakeskittymä. :)
Balwoo Gongyang on niin suosittu että illalliselle tulee varata pöytä mielellään vähintään viikkoa aiemmin. Minä olin varauksineni liikkeellä myöhässä, eikä minulle meinattu ensin löytää pöytää ollenkaan.
Balwoossa on tavanomaisista ravintoloista poikkeava pöytäjärjestely; yhtenäisen ravintolatilan sijaan pöydät ovat pienissä, erillisissä huoneissa (kukin oman ovensa takana) ja niihin mahtuu 4-12 henkeä.
Yhden hengen seurueena minun tuli varata koko neljän hengen huone itselleni, ja ainoa jäljellä oleva vapaa aika tämän koon huoneeseen Soul-viikollani oli vain 90 minuuttia. Koska en halunnut menettää tilaisuutta päästä osaksi näin erityistä kasvisruokaelämystä, varasin tarjotun ajan tiedostaen, että se on aivan liian lyhyt aika pitkän maistelumenun nautiskeluun. Se sitten vähän kostautui ja verotti ruokailuelämystä, mutta sille ei voinut mitään.
Maistelumenuja on pituudeltaan kolme, joista valitsin keskimmäisen nimeltään Maeum, Awareness Of Mind.
Kolmanteen tulee varata koko ilta eli siihen minulla ei olisi ollut mahdollisuutta - enkä kyllä usko että vatsaakaan, keskimmäisen menun massiivisuuden todettuani ^_^
Ruokailutila oli yksinkertainen ja sanalla sanoen jopa karu. Tunnelmallisuutta tässä pienen luokkahuoneen mieleen tuovassa "kopperossa" ei ollut, mutta toisaalta, se on varmastikin linjassa buddhalaisuuden periaatteiden kanssa. Ruokailutilanne ei ole nautiskelutilanne - mikä toisaalta on jonkin asteisessa ristiriidassa ravintolakonseptin kanssa.
Seinällä oli pointtia alleviivaamassa teksti;
"Where has this food come from?
I am ashamed to be eating it.
I will take it as medicine to get rid of greed in my mind
and to keep my physical being in order to achieve enlightenment".
Että hyvää ruokahalua vain syyllisyyden tunteiden keskelle :)
.
Sitten sitä ruokaa alkoi tulla. Ryppäissä. Koska minulla oli vain 90 minuutin aika, ei menua voitu tarjoilla sen oikean rytmin ja jaottelun mukaisesti (joka näkyy yllä olevassa ruokalistassa). Todella harmi, mutta kuten todettua, mieluummin tällainen versio kuin ei Balwoo Gongyang -kokemusta lainkaan.
Ruoka tuotiin huoneeseen pienillä kärryillä, ja erittäin sujuvaa englantia puhuva nuori miestarjoilija esitteli jokaisen annoksen - tosin hengästyttävällä tahdilla ajan puutteen vuoksi.
Ensimmäinen tarjoilu, jossa yhdistettynä kaksi ruokalajia; Suljuksim (tehtävä kostuttaa suu) ja Juksang (korealainen "puuro", meille enemmänkin keitto. Tyypillinen munkkien aamiainen).
Annokset ylhäältä alas (suosikit sydämellä merkattuna):
❤Gaeul cheaso doobujang - syksyisiä vihanneksia ja fermentoitua soijapaputahnaa
❤Muhwagwa - Omija-marjauutteessa säilöttyä viikunaa
Danhobakjuk - bataattikeitto punaisilla pavuilla
Yeongeon Mulkimchi - vesi-kimchiä lootuksenjuurella
.
Kommentit:
Vihannekset ja viikuna-annos olivat oikein maukkaat, vesikimchi "ihan ok", bataattikeitto lähes mauton, kuin vettä ja bataattia ilman mausteita.
Toinen tarjoilu:
(alkuruoka nro. 1)
Annokset vasemmalta oikealle (minun lautasillani ollut ruoka tuntui eroavan jonkun verran menun virallisista kuvauksista):
Neutari beoseot muchae muchim - viipaloitua retiisiä ja osterivinokasta kolme vuotta kypsyneellä gochujang-kastikkeella.
❤Gaeul chaeso geojachae - "stir-fried" (wokattuja?) syysvihanneksia aasialaisella päärynäsinappikastikkeella. Minun kasvikseni eivät olleet paistettuja vaan raakoja, annos oli kuin salaatti.
Bugak - temppelityyliin valmistettuja juuressipsejä
❤Saenma doenjang chamkkae muchim - korealaista jamssia soijapaputahnalla ja seesaminsiemenillä. Minun annoksessani oli myös sientä.
.
Kommentit:
Syysvihannessalaatti ja jamssi(?)-sieniannos olivat erinomaisia ja pursuivat makuja. Päärynäsinappikastike oli todella mielenkiintoinen ja monivivahteinen.
Juuressipseistä päällimmäisessä (valkoinen kuivatulla kasvikoristeella) oli oikein hienostunut maku. Retiisiannos oli mieto ja mitäänsanomaton.
Kolmas tarjoilu, jossa yhdistettynä ruokalajit Dammi (alku/väliruoka nro. 2) ja Seongso (nuudeli-väliruoka).
1 Beoseot jaepi deulggatang - perillansiemenkeitto sienillä. Keitossa oli myös jotain viljaa, veikkaisin hirssiä.
2 Wooung jjim - Haudutettua takiaista (?) soijakastikkeessa
3 Deodeok muchim - deodeok-juurta männynsiemenkastikkeessa
4 Erilaisia korealaisia suolaisia pannukakkuja
5 ❤Neungi beoseot gangjung - uppopaistettua Neungi-sientä gochujang-kastikkeessa.
6 Yeongeunchojeolim - pikkelöityä lootuksenjuurta hapanimeläkastikkeessa
7 ❤Sancho-dubuseon - grillattua tofua ja pikkelöityjä prickly ash -marjoja
8 Temple mandu - temppelityyliin valmistettu dumpling kasvistäytteellä
9 ❤Pyogobeoseot-naengmyeon - kylmiä nuudeleita shiitakesieni-päärynäkastikkeella
.
Kommentit:
Tämä setti oli ihan mieletön (ja harmi tosiaan että se jouduttiin tuomaan eteeni kerralla), sisältäen laajan kirjon hyvin erilaisia makuja, tekstuureita ja lämpötiloja.
Annokset numero 5 ja 7, paistettu sieni ja grillattu tofu, kuuluvat parhaimpiin missään ravintolassa maistamiini ruokiin. Todella persoonallisen, mielenkiintoisen ja vivahteikkaan makuisia jännillä koostumuksilla. Meillä ei varmaan Suomessa näin kiinteitä sieniä kasvakaan, Neungi on purutuntumaltaan ja napakkuudeltaan melkein kuin lihaa. Kevyesti makeantulinen, rapea Neungi-annos menee ravintolakokemusten historiaani ihan killeri-annoksena, todella herkullinen ja aivan erilainen sieniruoka mitä olen missään syönyt. Tällaisia ruokakokemuksia rakastan :)
Tofu-annosta maustaneet luonteikkaat prickly ash -marjat, kuin pieniä pippureita, olivat täydellinen silaus suussasulavalle tofukuutiolle. Nuudeliannoksessakin oli todella hyviä makuja, päärynäinen kastike oli veikeä seuralainen nuudeleille.
Pannukakut olivat tämän satsin pettymys, niissä maistui mielestäni todella vahvasti halpa paistorasva ja mieleen tuli joku Mäkkärin moneen kertaan käytetty rasvaseos. Tietenkään sen ei pitäisi olla mahdollista tämän tason ravintolassa, mutta yhtä kaikki maku välittyi minulle sellaisena.
Voitte uskoa että olin tämän tarjottimellisen jälkeen aivan täynnä ja kiireessä syömisen takia oli jo melkein huono olo. Vatsassa tuntui ikävä möykky joka kerjäsi rauhaa päästä sulamaan.
Kuitenkin, kohta huoneen ovi avautui ja sisään tuotiin neljäs tarjottimellinen...
Meinasin päästää parahduksen, en meinannut uskoa silmiäni kun vasta nyt oli vuorossa:
eli pääruoka, temppeli-cuisinessa lääkinnällinen ateria
Mielenkiintoisesti, pääruoka oli kooltaan väliruokia pienempi. (No onneksi, minun tapauksessani..!)
Tältä tarjottimelta en pystynyt kuin vähän maistelemaan vatsan ollessa niin täysi. Pääruokana oli riisiä pienillä lisukkeilla.
Yeonip-bap - lootuslehden sisällä höyrytettyä riisiä
Doenjang-jjigae - soijapaputahnakeitto
Kahta erilaista temppeli-tyyliin valmistettua kimchiä (kimchi: fermentoitu kasvislisuke, valmistetaan yleensä kaalista tai retiisistä mutta voi lopulta olla melkein mistä tahansa kasviksesta).
Kahta erilaista namul muchimia (kauden kasviksia)
Kahta erilaista jangajjia (pikkelöityä kasvista)
Kommentit:
Pääruoka oli ruokalajeista miedoin ja vähämakuisin. Lootukseen kääritty riisi oli kaunis katsella mutta makua siinä ei ollut, vaikka tarjoilija korosti kuinka lootus tuo riisiin hienostuneen makuvivahteen. Maistoin matkan aikana huomattavasti maukkaampia riisejä katuruokapaikoissa tai perinteisissä superhalvoissa arkiruokaa tarjoavissa noutopöydissä.
Keitossa oli mielenkiintoisia, joskin hyvin mietoja nyansseja juurevan multaisella vivahteella. Kasvislisukkeet olivat vailla syvempää persoonallisuutta poislukien yksi kippo jossa aistin jännää eukalyptysmaista aromaattisuutta.
Ihan hyväkin kyllä että miedoin ja vähäeleisin ruoka tarjoiltiin viimeisenä, olisi kyllä harmittanut jos esimerkiksi Neungi-sieni olisi tuotu pöytään vasta tässä vaiheessa ja vatsa kipristellyt täyteyttään.
Mutta eihän menu vielä tähän päättynyt...
Totta kai vuorossa oli vielä jälkiruoka. Buddhalle kiitos että se oli pieni ^_^
Hongsi-gureum - pehmeää persimonia jamssi- ja päärynävaahdolla
Doraji jeonggwak - hunajaan säilöttyä Balloon-kukan juurta
.
Kommentit:
Sain kuulla tarjoilijalta, että temppeliruoassa ei käytetä lisättyä sokeria vaan jälkiruoissakin suositaan luontaista makeutta. Ei-makean ystävälle jälkiruoka olikin oikein hyvä! Persimoni-vaahto-annos oli ihastuttavan raikas ja Balloon-kukan (?) hunajaan säilötty juuri maistui pehmeältä, miedolta marmeladilta.
Nam!
.
Koko tämä maraton maksoi 65 000 wonia eli 49 euroa. Ei todellakaan paha hinta Michelin-tason ruoasta. Yksi asia aiheutti erityistä hämmästystä: ruokajuomaksi oli tarjolla vain yksi (!) mukillinen lämmintä teetä, eikä sitä tuotu tai tarjottu lisää tarjoiluhenkilökunnan toimesta ennenkuin itse huomautin asiasta. Ehkä tämä on joku temppeliruokailuun niinikään kuuluva asia, ruoan kanssa ei kenties kuulu juoda paljon nestettä..? Tee sopi maultaan kuitenkin oikein hyvin ruokien kaveriksi.
Alkoholi ei luonnollisestikaan kuulu temppeliruokaan, mutta Balwoo Gonyangilla on tarjota viiniä niille seurueille jotka ehdottomasti sitä ruokansa kanssa haluavat. Minä en halunnut.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, ja menu kattoi mukavasti useita korealaiseen keittiöön kuuluvia klassisia elementtejä kuten gochujang-kastiketta, kimchiä, perillan lehtiä, soijapaputahnaa ja suolaisia pannukakkuja - temppelityyliin erittäin hienovaraisesti maustettuina versioina korealaiseen kotiruokaan verrattuna.
En vielä päästä teitä näpeistäni mitä korealaiseen ruokaan tulee, sillä jossain vaiheessa kasaan myös yleisemmän raportin safkarajoitteisen reissaajan yllättävän onnistuneeksi kääntyneestä ruokamatkasta ^_^ Mutta en vyörytä sitä tähän heti perään, chill. :) Välissä ehditään käydä syömässä Kreikassakin :)
Hei te kaikki jotka seuraatte Karkkipäivää Facebookin kautta, minulla olisi teille kysymys:
Näettekö blogini päivityksiä uutisvirrassanne samaan tapaan kuin ennen?
Olen huomannut, että päivitysteni tavoittavuus Naamakirjassa on viimeisen noin kolmen-neljän viikon aikana tippunut merkittävästi. Tavoittavuus on siis sitä, kuinka moni näkee päivitykseni uutisvirrassaan.
Säännöllisesti näitä lukuja seuraavana tunnen postausten tavoittavuuden ja ns. keskivertoluvut, jotka ovat vuosia pysyneet samoina. Jopa se, miten nopeasti ihmiset reagoivat julkaisuun, on vuosikaudet pysynyt hyvin vakiona. (Esim. Elisa <3 joka aina - ennen muutosta- olit se ensimmäinen joka heti tykkäsit mun päivityksistä ^_^ <3)
Nyt tavoittavuus ja reaktiot ovat muuttuneet niin selvästi, että olen miettinyt, onko Facebookin algoritmiä jotenkin muutettu samoin kuin Instagramin, eli seurattujen kohteiden päivitykset eivät näy seuraajille enää aikajärjestyksessä tai ylipäänsä päivity uutisvirtaan kovinkaan reaaliaikaisesti.
Facebook-tavoittavuus ei kuitenkaan korreloi blogipostausten yleisen suosion kanssa, eli vaikka tavoittavuus Naamakirjassa jäisi heikoksi, voivat Google Analytics -luvut kertoa toista postauksen kokonaistavoittavuudesta (eli montako kertaa niitä on klikattu ja luettu ylipäänsä). Tämä on vielä vahvistanut ajatustani siitä, että tavoittavuus/näkyvyysongelma liittyy nimenomaan Facebookiin eikä kerro siitä, että postaukseni ovat vain yleisesti muuttuneet niin tylsiksi ettei ihmisiä enää kiinnosta lukea niitä entiseen malliin. Vaikka voihan sekin olla mahdollisuus. :p
Numeronisse kaivoi lukuja esiin :)
Ennen viime viikkojen muutosta blogipostauksen keskivertotavoittavuus Facessa on ollut 1200 henkilön kieppeillä, ns. "heikompi" postaus on tavoittanut yleensä 1100-1500 henkilöä. Kaikkein epäkiinnostavimmat ovat jääneet alle 1000 lukuihin, mutta näitä on ennen ollut todella harvoin. Erityisen suositut postaukset yltävät lukuihin 3000 ylöspäin, esimerkkinä vaikka Vältä matkanvaraussivustojen kusetukset, joka tavoitti Facebookissa lähes 6000 ihmistä.
Google Analytics
Nyt muutoksen jälkeen tavoittavuus jää lähes kaikkien postausten kohdalla alle 1500, moni alle tuhannen. Viimeisen kolmen viikon suosituin postaus, kaksoispuhdistuksesta, tavoitti Naamakirjassa hädin tuskin 1500 ihmistä, mutta Google Analytics -sijoitus tekee siitä jopa yhden koko vuoden luetuimmista postauksista.
Google Analytics
Vertailuesimerkkinä alumiinittomat deodorantit -postaus elokuun alusta.
Sen Facebook-tavoittavuus on reilusti korkeampi kuin kaksoispuhdistuksen, mutta "todellinen" suosio Google Analyticsin mukaan alhaisempi kuin putsaripostauksen.
Ja jos katson kesän alhaisimpia lukukertoja saaneita postauksia, kuten juttuani Brasserie Ångbåtsbryggan -ravintolasta, sai sekin Facebookissa paljon korkeamman tavoittavuuden kuin suurin osa viime viikkojen julkaisuistani.
Missä mättää?
Helpottakaa uteliaisuuttani, Facebook-seuraajani, ja kertokaa, näkyvätkö postaukseni teille nykyään viiveellä, harvemmin tai jopa eivät lainkaan?
Olen nyt viihtynyt violeteissa hiuksissa runsaan vuoden, ja kokemusta erilaisista violeteista väreistä on kertynyt ihan mukavasti. Ajattelinkin nyt listata parhaat kokeilemani värit vuoden ajalta.
Juuri sitä ihanneväriäni eli siniseen taittavaa pastellista liilaa ei valitettavasti ole löytynyt valmiina sekoituksena sekä tarpeeksi pigmenttisenä laatuna vielä yhdeltäkään valmistajalta - paitsi mahdollisesti kampaamopuolelta L'Orealilta, mutta tarkastelen tässä nyt kotiin ostettavia värejä. (L'Orealin #Colorfulhairia ei voi ostaa kotiin vaan kyseessä on vain salonkipalvelu.)
"Tarpeeksi pigmenttisellä" tarkoitan väriä, joka tarttuu ja värjää pienemmälläkin määrällä (--> esim. lantrattuna hoitoaineeseen) eikä haalistu ihan 2-3 pesussa.
Tässä parhaat käyttämäni värit:
(Jouduin photoshoppaamaan Color Mask Paint Deep Purplen kuvaan toisesta kuvasta, koska tuubi loppui hetki sitten enkä ole ehtinyt ostaa uutta.)
1 COLOR MASK PAINT Deep Purple sekoitettuna vaaleampiin pohjiin
2 BIOZELL COLOR MASK INK Mystic Violet sekoitettuna vaaleampiin pohjiin
3 L'OREAL COLORISTA WASHOUT #Purplehair yksinään
4 STARGAZER Violet sekoitettuna vaaleampiin pohjiin
KC Professionalin Color Mask Paint -sävyjä sekoittamalla saan sen ihan intensiivisimmän ja samalla lähimpänä ihanneväriäni olevan sävyn. Hento pastelliliila Lavender on osoittautunut ihan täydelliseksi pohjaksi johon sekoittaa sopivassa suhteessa pigmenttisempiä violetteja. Yksinkertaisimmillaan ihan mahtavan sävyn saa miksaamalla Lavenderiin tipan Deep Purple ja vähän Pinkadelicia.
Huono puoli: Paint-tuubit ovat kalliita ja täydelliseen väriin menee melkein yksi kokonainen Lavender-tuubi. Deep Purple -sävy tosin on taloudellinen; se on niin pigmenttistä että sitä voi käyttää kerralla todellakin vain pari pisaraa, joten tuubi kestää pitkään (minun käytössäni melkein vuoden).
Color Mask Paint -tukka
Kuvia Color Mask Paint -värjäyksestä täällä.
Biozellin Color Mask Ink -värit ovat samantyyppisiä kuin KC Professionalin Paintit, mutta halvempia (KC on kampaamosarja, Biozell "marketti"sarja).
Kummatkin ovat kotimaisia, siitä extraplussaa.
Mystic Violet + Neutral Toner -miksausta
Vaikka Biozellin Mystic Violet näyttää purkissa ihan väärän väriseltä minulle ihanteellista laventelisävyä ajatellen, siitä saa sekoittamalla oikein kivan pastellisen aniliiniliilan, joka toimii hiuksissani fantastisen hyvin taittamassa aiempien värien jättämää sinisyyttä (ei-toivottu Marge Simpson -sininen). Tuloksena aika lailla täydellinen pastelliponiliila.
Väri on myös niin voimakas pigmentiltään että sitä tarvitsee sekoituksissa vain vähän ja purkki on todella riittoisa.
Biozell Mystic Violet -hiukset
Juuri vaalennetussa "neitsyt"tukassa tulos olisi varmasti reilusti punertavampi, mutta minun tilanteessani Mystic Violet tuo tällaisen tuloksen. <3 <3
Sananen sinisen värin takertuvuudesta; violetti hiusväri koostuu punaisista ja sinisistä pigmenteistä, ja näistä punainen haalistuu nopeasti, sininen taas tarttuu tiukemmin. Tämä liittyy väripigmenttien molekyylikokoon, punainen on tunnetusti heikoimmin tarttuvia värejä. Näin ollen, vaikka saisin jollain värisekoituksella ihan täydellisen sävyn juuri sopivalla punaisen ja sinisen tasapainolla, jää väristä lopulta hiukseen eniten sinistä joka paljastuu alta pikkuhiljaa jos hiuksia ei tasaisin väliajoin värjää tarpeeksi punertavalla seoksella.
Esimerkkejä näissä kuvissa:
Punertavan liila väriseos neutralisoi kuvien tilannetta ja jättää hiukset siihen väritasapainoon joka on minulle mieleen.
Biozellin Color Mask Ink -sarjasta voi lukea lisää esittelystäni täältä.
L'Orealin edullinen päivittäiskosmetiikkavärisarja Colorista tarjoaa minulle sen ihan parhaimman sävyn jo valmiina sekoituksena, tätä ei tarvitse miksata minkään toisen sävyn kanssa. #Purplehair on niin My Little Pony -liila kuin olla voi. <3
Kuitenkin juuri se fakta, että sävyä ei parhaan (=pigmenttisimmän) tuloksen saamikseksi ole järkevää miksata mihinkään pohjaan vaan se käytetään hiuksiin sellaisenaan, tekee siitä pitkäaikaisessa käytössä epätaloudellista. Vaikka tuubi itsessään ei maksa kuin 7,90€ / 80 ml (litrahinta 98,75€), siitä riittää vain noin kahteen käsittelyyn kosteaan tukkaan laitettuna. Kun tätä vertaa vaikka Biozelliin, jonka 12,90€ / 175 ml hintainen purkki (litrahinta 73,70€) riittää jopa 10 värjäykseen, on voittaja selvä taloudellisesta näkökulmasta.
Kuitenkin tykkään #Purplehairista sen helppouden kannalta (ei sekoitussotkuja, sopiva väri suoraan pakkauksesta).
Ostin juuri uuden tuubin joka menee päähän maanantaina kun meillä on siskon kanssa värjäystreffit. Tyvikin saadaan taas vaalennettua vastaanottamaan väriä. :)
Colorista Washout -kokemuksistani ja esittelyn koko Colorista-sarjasta voi lukea täältä.
StarGazer-sävyt Soft Cerise ja Violet
StarGazerin suoraväreistä Soft Cerise näyttää purkissa lähes saman väriseltä kuin L'Orealin #Purplehair, eli aivan mainiolta, mutta valitettavasti se osoittautui pigmenttisyydeltään sellaiseksi luuseriksi ettei sillä oikein tehnyt mitään. Väri ei tarttunut nimeksikään, tai olisi todennäköisesti vaatinut levityksen kuivaan tukkaan (jolloin pigmentti suoraväreissä tarttuu vahvimmin).
Tumma Violet-sävy taas vakuutti, ja se toimii oikeastaan hyvin samaan tapaan kuin ylimpänä esitelty Color Mask Paint Deep Purple. Violet-sävy on vahvuudeltaan niin intensiivinen, että sitä voi käyttää miksaukseen Deep Purplen tapaan. Deep Purple on kuitenkin vielä StarGazer Violetiakin pigmenttisempi.
Star Gazer Violet -hiukset (sävy lantrattu hiusnaamiolla)
StarGazer on hinnaltaan (12,60€ / 70 ml) hitusen edullisempi kuin Color Mask Paint (14,50€ / 75 ml) mutta Paintin etu on sen parempi ja laajempi saatavuus ja sitä saa silloin tällöin tosi hyvään tarjoushintaan.
(Jos StarGazeria on tarjouksessa, se jää huomaamatta, koska saatavuus on niin rajallinen enkä pyöri joka viikko jälleenmyyjillä kuten CyberShopissa.)
Eilen kuvatuissa hiuksissani näkyy villi kirjo sinertävää, hopeanliilaa ja punertavaa. (Latvat näyttävät kuivilta koska en laittanut latvaseerumia - kuten näkyy sitä kannattaisi aina laittaa.... :p)
Oma hiuslaatuni on sellainen, että kotikäsittelyllä en millään saa sävystä koskaan tasaista. Shokkiväri ei myöskään näytä kerrostuvan ja "jumittuvan" hiuksiini samaan tapaan kuin monilla muilla. Olen kuullut kuvailtavan, kuinka pitkäaikaisen shokkivärikäytön jälkeen väri istuu niin tiukassa, että ylläpitokäsittelyä vaatii käytännössä vain tyvikasvu ja pituuksille riittää silloin tällöin mietopigmenttinen värinaamio. Minun taas on käytettävä värisekoituksia joka ikisessä pesussa, ja hiustenhoitorutiinini onkin muuttunut totaalisesti ponitukan myötä. Suoravärillä täytetyt minigrip-pussit kulkevat nyt mukanani kaikissa reissuissa.
Jos olisi varaa ylläpitää liilaa hiusväriä kampaajalla, kävisin ottamassa #Colorfulhair-värin joka kuukausi. Tämä helpottaisi kotihoitoa ja vähentäisi jatkuvan pigmenttikäsittelyn tarvetta. Verrattuna aiempaan violettiin kampaamovärjäykseen, #Colorfulhairin tulos oli tasaisempi ja kesto huomattavasti parempi. Mutta niin ratkaisevan tärkeää ei tasainen väri minulle lopulta ole, että sijoittaisin säännölliseen kampaajalla käyntiin; käytän nekin rahat mieluummin matkusteluun ;)
* Sis. mainoslinkkejä
Huomenta nassukat!
Aikaerosta vielä vähän kärsivä reissaaja on täällä jo viiden jälkeen herännyt tunnelmalliseen syksyiseen hämärään ja sytyttänyt kynttilät ja juonut kaksi mukillista kardemummalla maustettua vahvaa kahvia. Aaah..
Tänään blogissa jotain muuta kuin korealaista, ja aiheena on lempimerkkeihini lukeutuvan (voisi jo sanoa rakkaan) mineraalimeikeistään tunnetun Lily Lolon harppaus ihonhoidon puolelle.
Lily Lolo on tänä vuonna lanseerannut kaksi ensimmäistä ihonhoitotuotettaan: päivä- ja yövoiteen. Sain voiteet testiin Biodellyltä ja ehdin niitä jo käyttää ennen Korean reissua, mutta Lily Lolo -tuote-esittely ei oikein löytänyt luontaista paikkaa Korean seikkailuiden keskellä. Tänään on niiden vuoro :)
Lily Lolon kasvovoiteet täyttävät ainesosiensa puolesta luonnonkosmetiikan kriteerit, mutta niillä ei ole sertifikaattia. Kummatkin voiteet on tarkoitettu ihon peruskosteutukseen ja antioksidanttiseen suojaukseen kaiken ikäisille, näissä ei siis ole mitään anti wrinkle / anti age -lupauksia. Voiteet on formuloitu vailla kuivattavaa alkoholia ja ne sopivat myös vegaaneille.
24,90€ / 50 ml
Kevyt, emulsiomainen päivävoide joka sopii parhaiten normaalista sekaiholle. Koostumus erittäin miellyttävä, liukkaasti levittyvä ja nopeasti imeytyvä. Sopii erinomaisesti meikin alle. Tuoksu neutraali, ei huomiota herättävä.
Hydrate-päivävoiteessa ihoa ravitsevat, pehmentävät ja kosteuttavat jojobaöljyä, glyseroli, arganöljy, skvalaani ja aloe vera. Antoksidanttista suojaa tuovat e-vitamiini ja palsamipelargoniöljy. Erityisainesosana voiteessa on meripiikkiputken kantasoluja, joiden sanotaan vaikuttavan ihoa uudistavasti. Itse suhtaudun edelleen vähän kysymysmerkillä kasvien kantasoluteknologian todellisiin hyötyihin ihonhoidossa, mutta näissä Lolon voiteissa kyseinen teknologia ei kuitenkaan ole ihonhoidollinen tai markkinoinnillinenkaan pääpointti.
Täytyisikin muuten ottaa tuo kantasoluteknologiaan perehtyminen lähiaikojen tavoitteeksi :)
Lily Lolon päivävoidetta myy Biodelly.*
24,90€ / 50 ml
Yövoiteeksi yllättävän kevyt koostumus, tykkään tosi paljon! Raskaan rasvaiset voiteet eivät kommunikoi hyvin ihoni kanssa ja jäävät lillumaan pintaan mutta Hydrate-yövoide on täyteläisyydeltään juuri sopiva. Se on täyteläisempi kuin päivävoide mutta ei jätä rasvaista pintaa, imeytyy todella hyvin jopa uuden useampiaskeleisen (Korea... ;)) ihonhoito-ohjelmani viimeisenä tuotteena :)
Yövoiteessa on samat hoitavat ja vaikuttavat aineet kuin päivävoiteessa ja lisänä risiiniöljyä.
Hauskaa muuten, kun pitkäaikaiset yhteistyökumppanini kuten Biodellyn omistaja Tanja tuntevat mieltymykseni ja ihoni jo niin hyvin, että osaavat heittää arvauksia minkä tyyppisistä tuotteista, koostumuksista ja jopa applikaattorityypeistä tykkään. Tanja epäili, että Lily Lolon yövoide olisi makuuni liian täyteläistä, mutta pieleen meni tuo veikkaus - niinkuin Avrilin Volume-maskarankin kanssa :)
Lily Lolon yövoiteeseen voi käydä tekemässä lähempää tuttavuutta Biodellyn sivulla. *
.
Mitäs tuumaatte Lily Lolon laajennuksesta ihonhoidon puolelle? Oliko odotettavissakin..?
Onko joku jo ehtinyt kokeilemaan Lolon voiteita?
Onkohan tämä mun ensimmäinen koskaan shopping haul -postaus blogini historiassa? No ainakin varteenotettava sellainen. Kuten tunnettua, en yleensäkään shoppaile matkoillani, en juurikaan edes kosmetiikkaa (koska kotona tilanne tämä).
Nyt lähdin kuitenkin reissuun jossa yksi päätarkoituksia oli tutustua maan kauneudenhoitofilosofiaan ja kosmetiikkatuotteisiin, ja oli selvää että palaisin fyysisen tutustumismateriaalin kanssa.
Tämän verran shoppailin:
Lopulta matkalaukun paino asetti rajan ostosvimmalle, ja itse asiassa jouduin jättämään Souliin yhdet kengät ja joitain "jo aikansa eläneitä" vaatteita että sain laukun ylipäänsä kiinni ja kilot pysymään 23 kg + 8 kg sisällä.
PUTSARIT 10 kpl
KASVOVEDET 5 kpl
ESSENCET 4 kpl
KUORINNAT 3 kpl
NAAMIOT 5 kpl
SEERUMIT 1 kpl
KASVOVOITEET 5 kpl
SILMÄNYMPÄRYSVOITEET 1 kpl
KASVOÖLJYT 1 kpl
MEIKIT 9 kpl
HUULIRASVAT 1 kpl
KÄSIVOITEET 1 kpl
JALKATUOTTEET 3 kpl
Rakastan putsareita, joten niiden määrä oli odotettu. :) Yhden tuotteen tajusin vasta kotona olleen väärä, minun piti ostaa Innisfreen Minimum-linjan ampulli mutta koriin olikin päätynyt ihan samannäköinen toner (pyörittelin käsissäni koko sarjaa ja kaikkien pakkaukset ovat hyvin samankokoiset ja -näköiset).
Värikosmetiikkaa odotin ostavani paljon enemmän, mutta rehellisesti sanottuna, se ei inspiroinut minua juurikaan cushioneita ja Too Cool For Schoolin heikottavan ihania pakkauksia lukuunottamatta (? dinosauruskosmetiikka ?). K-Beautyn syvin olemus on ihonhoidossa, ei värikosmetiikassa, joten sijoitukset meikkeihin eivät välttämättä (cushionit poislukien..!) ole niin hedelmällisiä kuin panostus ihonhoitototuotteisiin. Toki nämäkin ovat yksilöllisiä maku- ja mieltymysasioita.
Vartalo- ja hiustuotteiden ostoa en edes harkinnut painonsa takia.
Näytteitä (joista osa täysikokoisia) reissusta kertyi isohkon pussillisen verran. Pelkästään näiden testailuun saisi uppoamaan pari kuukautta.
Nätimmin ryhmiin järjesteltynä haul ei oikeastaan näytä kovin överiltä. Luulen että monen muun kosmefriikin ostoksiin verrattuna saaliini on hyvinkin kohtuullinen :)
Löysin kuin löysinkin lopulta "kunnollisen" korealaisen luonnonkosmetiikkamerkin; Primeran. Aiemmin tiesin vain Innisfreen, jonka valtavassa valikoimassa on kuitenkin vain neljä Ecocert-sertifioitua tuotetta, loppuvalikoiman ollessa seka-synteettistä normikosmetiikkaa.
Primera puolestaan on parhaillaan prosessissa, jossa koko valikoima tulee saamaan sertifikaatin. Tällä hetkellä jo sertifioituja (Ecocert) tuotteita on viisi joista ostin kaksi (kuvan silmänympärysvoide ja kasvovoide, seerumi oli rehellisesti sanottuna niin pahan hajuinen että se sai jäädä hyllyyn). Primera oli myös kaikista shoppaamistani merkeistä kallein, se sijoittuu korealaisissa brändeissä hintatasolla vähän keskitason yläpuolelle ollen enemmän luksus kuin vaikkapa Innisfree. Seerumi maksoi muistaakseni 60 000 wonin kieppeillä (48 euroa), kun useimmilta muilta "perusmerkeiltä" seerumin sai puolet halvemmalla.
Edit. Hahah mikä sattuma ^_^ Siis tunti sen jälkeen kun olin julkaissut tämän postauksen, oli sähköpostiini tullut kutsu innovatiivisen eteläkorealaisen luonnonkosmetiikkasarja Whamisan Suomen lanseeraustilaisuuteen ^_^ :D Sarjalla on BDIH-sertifikaatti. No niin, siinäpä meillä nyt siis kolmas korealainen luonnonkosmetiikkasarja - ja vieläpä kohta kauppojen hyllyillä Suomessa :) Ihan mieletön ajoitus tällä uutisella. :)
Innisfreen sertifioidusta (ja ah-niin-tylsän-näköisestä) Eco Science -linjasta päädyin lopulta ostamaan vain kasvovoiteen.
Eco Sciencen silmänympärysvoide houkutti, mutta se oli jostain syystä epäloogisesti formuloitu normikosmetiikaksi sisältäen silikonia sun muita synteettisiä ainesosia. Sama juttu sarjan anti-wrinkle-täsmätuotteen kanssa (tajusin että TÄMÄ on nyt se tehotuote jota alan vakavasti kaivata silmien ympärille...), jonka inci lisäksi ei vakuuttanut aktiiviaineidensa puolesta samalla lailla kuin monen muun korealaistuotteen.
(Silmäynympärysrypyistä: nyt alkaa jo tuntua että teinköhän hölmösti kun en jatkanut sitä kollageenikuuria...)
Too Cool For School oli kiistatta yksi reissussa eniten ihastuttaneita merkkejä. Tiedättehän, kun on niitä kauppoja joissa tulee "Täältä voisin ostaa kaiken" -tunteen... Too Cool oli sellainen. Minä olen todetusti ihan järkyttävä sucker mitä tulee pakkaus-designiin, ja kun joku merkki onnistuu luomaan tarpeeksi vetoavat pakkaukset, voisin ostaa ne suunnilleen vilkaisematta ainesaluetteloihin... Siis, nämä dinosaurus-tuotteet. <3 Ei hyvää päivää, sain laittaa kaiken tahdonvoiman peliin etten ostanut koko sarjaa.
Muihin minua paikan päällä erityisesti kiinnostaneisiin / vaikutuksen tehneisiin merkkeihin lukeutuivat COSRX, Skinfood, Laneige, Iope ja muut Aritaumin myymät brändit ja jo ylempänä mainitut Primera ja Innisfree. Monen K-Beauty-fanin rakastamat söpöilybrändit Etude House ja TonyMoly vekkuleine (noh, minun silmiin lapsellisine ;D) pakkauksineen eivät lopulta niin vedonneet minuun, ainakaan sillä lailla että olisin himoinnut shopata juuri näissä liikkeissä. Misshakin jätti lopulta yllättävän välinpitämättömän fiiliksen, sielläkään ei koskaan tullut tunnetta että voisi uppoutua myymälän hyllyihin kuten Aritaumissa, Skinfoodilla ja Innisfreellä.
Tuotteisiin tutustumista hankaloitti kaiken kaikkiaan vähän ikävästi myyjien kylkeenliimautumismentaliteetti.
Lähes jokaisessa myymälässä sain heti iholleni myyjän, joka ei jättänyt minua silmistään (tai jopa kosketusetäisyydeltään) hetkeksikään. Ihan joka ikinen tuote jonka otin käsiini käynnisti myyjän myyntipuheen ja tuotteen testauspyrkimyksen iholleni, eikä toivettani saada katsella rauhassa ("I will ask for help if I need, thank you") otettu kuuleviin korviin.
Tuotteiden hypistely tällaisen intensiivisen seurannan alla ei todellakaan ole kivaa puuhaa, ja moni myyjä tuntui myös selvästi suhtautuvan aavistuksen vihamielisesti - tai ainakin peittelemättömän epäymmärtävästi - haluuni tutustua tuotteiden ainesosaluetteloihin ja siihen, että tutkin pakkauksia niin tarkasti. Sain sen kuvan, että Koreassa asiakas ei juurikaan osoita kiinnostusta ainesosiin (Primerassa sain hämmästyksekseni kuulla myyjältä; "My job is to sell the products, not know about the ingredients") ja näin ollen minun kiinnostukseni pakkausteksteihin koettiin epäilyttävänä - kuin tutkisin, onko tuotteissa jotain vialla.
Ilman myyjien ahdistelua olisin varmasti ehtinyt paneutua eri merkkien valikoimiin vielä paljon paremmin, nyt tutustuminen jäi monien myymälöiden osalta harmillisen pintapuoliseksi. Toki valikoimiin voi tutustua netissäkin, mutta ainahan se on kivempaa ja viihdyttävämpää paikan päällä :) Merkit, niiden valikoima ja imago hahmottuvat myös paljon paremmin kun näkee myymäläympäristön ja tuotteiden esillepanon.
Palailen K-Beauty-kokemuksiin epäilemättä vielä useampien postausten verran, matka oli todellakin fantastisen inspiroiva monilla tavoilla ja kirvoitti valtavasti ajateltavaa ja kirjoitusaiheita. Kulutushysteria ei ollut vähimpiä niistä.... Mutta, kuten jo eilisessä postauksessa mainitsin, mitään aasialaisen kosmetiikan käännynnäistä minusta ei tullut, joten blogi ei tule muuttumaan K-Beautyn äänitorveksi ;)
Koin eilen lennolla yhdenlaisen oivalluksen: korealaisessa ihonhoitofilosofiassa ja ruokavaliossani on samaa.
Kuva: Soko Glam
Korealainen ihonhoito on ihonhoidon hifistelyä; huippuunsa viritettyä optimoinnin optimointia ja ihon jokaisen tarpeen ja ongelman huolellista, harkittua huomiointia ja täsmähoitoa.
Ihoa ei vain kosteuteta ja puhdisteta, mikä on länsimaisen ihonhoidon perusajattelutapa. Länsimaissa targetoidaan perinteisesti ihon perustarpeet ja jätetään mikrotason hoito vähemmälle huomiolle tai omistautuneimpien kosmetiikkafriikkien harrastukseksi.
Minä olen ruokahifistelijä. Hoidan kehoani (ja mieltäni) laadukkaalla ravinnolla samaan tapaan kuin korealainen hoitaa ihoaan laadukkailla, tutkittuja aktiiviaineita sisältävällä 10+ askeleen kauneusrutiinilla. Minä en halua syömällä vain täyttää ruoan perusfunktiota = täyttää vatsaa että välitön nälän tunne poistuu, vaan haluan lautaselleni ravintorikasta ruokaa joka pursuaa proteiinia, vitamiini- ja hivenainepitoisia kasviksia ja laadukkaita rasvahappoja joilla on pidempiaikaisia, kokonaisvaltaisia vaikutuksia terveyteeni.
Nälän tunteen saa hoidettua pois täysin ravintoköyhälläkin, tyhjää energiaa sisältävällä pöperöllä, kuten tiedämme, samoin kuin ihon pintaan saa lukittua kosteutta vaikka pelkällä vaseliinikuorrutteella. On sitten oma asiansa, millä tavalla itse haluaa niin kehoaan kuin ihoaan hoitaa. Hampurilaisilla ja mineraaliöljyjankilla vai kylmäsavulohella ja L-askorbiinihapolla.
Minua pidetään varmasti jopa neuroottisena ruokahifistelijänä, se on käynyt ilmi joistain blogikommenteista. Haluni täyttää lautanen kasviksilla valkoisen riisin tai pastan sijaan saa toiset pyörittelemään silmiään. Se ei häiritse minua, jokainen löytää oman onnensa ja mielekkyyden eri asioista. Haluan laadukasta ruokaa enkä anna toisten mielipiteiden vaikuttaa siihen. Ihan niinkuin kosmetiikkafriikkejä saatetaan pitää pinnallisen elämäntyylin ruumiillistumina purkki- ja luomivärimerineen, vaikka rakkaus purukuminpinkkeihin poskipuniin ei oikeasti kerro mitään kenenkään syvällisyyden tasosta.
Älkää ihmiset antako muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa siihen, mikä on teille tärkeää ja tuo iloa ja hyvää oloa juuri teille. Ei kukaan toinen voi sanoa, että sinun tapasi on väärin. Se on sinun tapasi, toisilla on omansa. Kunnioitetaan toisten valintoja ja elämäntapoja. :)
Takaisin eiliselle lennolle.
Lennot jos mitkä tarjoavat hostiilin ympäristön ruokahifistelijälle ja ravintotietoiselle, etenkin erikoisruokavaliota noudattavalle. Tai, no, ei ruokavalion edes tarvitse olla sen kummempi kuin kasvissyöjä.
Lentokoneruoka on jotain, jota en ole koskaan ymmärtänyt, enkä puhu nyt pelkästään laadusta vaan määrästä. En tiedä minkä kokoisen ihmisen on tarkoitus selvitä x-määrä tunteja lentokoneaterioiden kalorimäärällä, kai se on jossain laskettu, mutta minä en ainakaan selviä. Pikkuisten laatikoiden sisäänsä kätkemä määrä vastaa ehkä kolmasosaa normaalista ateriastani. Eilisellä lennolla tällä määrällä oli tarkoitus pysyä kylläisenä 6 tuntia, mikä oli kahden lennolla tarjottavan aterian väli.
Ateria #1: kasvislasagne. Kasvikset? Kaksi palaa parsaa, piskuinen viipale porkkanaa ja vuoan pohjalla siivu tomaattia.
Siinä missä lihansyöjien pikku-laatikoista paljastuu sentään jonkin verran proteiinia, on kasvissyöjän lähes aina tyytyminen foliolliseen pelkkää höttöhiilaria. (Minun ateriani tähtiraaka-aine oli ilmeisesti tuo kolmasosaviipale keitettyä kananmunaa salaattikipossa.) Olen joskus kuullut vegaani-sisareni raportoineen tofusta tai jopa soijapihveistä jonkun lentoyhtiön lennoilla, mutta itse en ole omilla lentoaterioillani tällaista luksusta pässyt todistamaan. Voi liittyä myös lentoyhtiöiden eroihin, totta kai. Mikähän yhtiö tarjoaisi laadukkaimmat kasvisruoat...?
Kyllä, kuulostan jälleen hyvinvointivaltion yltäkylläisyydellä hemmotellulta asukilta, mutta minua nämä ruoat rehellisesti kiukuttavat. Tästä saa potkaista minua, olkaa hyvä. Normaalisti vältän kiukun ennakkovalmistautumisella eli otan koneeseen omat proteiinirikkaat eväät, mutta eilisellä lennolla se ei ollut mahdollista (jos olette käyneet korealaisissa ruokakaupoissa niin tiedätte miksi. Koreassa ei mm. myydä proteiinipatukoita eikä vakuumifolioon pakattua tonnikalaa. Tölkkiruokaa tai valmiita ruoka-annoksia koneeseen ei saa viedä.) Minulla oli mukana ainoastaan aamiainen (kananmunia, juustoa ja kasviksia), mutta sen syötyäni oli selvittävä 9 tuntia pelkällä valkoisella hiilihydraatilla.
Ateria #2: spagettia, tomaattikastiketta ja kasviksia. Kasvikset: kaksi viipaletta porkkanaa, yksi pieni herkkusieni, yksi pala kesäkurpitsaa ja pala munakoisoa.
Eilinen ruoka oli kuin vaseliinia; se täytti vatsaa ja poisti nälän tunteen hetkellisesti, mutta ei tarjonnut keholleni mitään muuta hyödyllistä. Päin vastoin, kahdesta pasta-ateriasta (Finnair, pliis, eikö kasvisaterian valinneelle edes voisi laittaa jonkun toisen hiilarin lähteen toiseen ateriaan..?) vatsani meni niin pahoilleen, että sanotaanko vaikka näin, että oli onni että satuin saamaan oman penkkirivin vain itselleni.
Kuva: Wishtrend Glam
Helsinkiin päästyä marssin lentokentän Alepaan ja kahmin ostoskoriin oman "Multi-Step-Food-Routinen" mukaisen sisällön; tuoreita kasviksia, juustoa, kananmunia, savulohta, rahkaa... Ahh.
En pidä korealaista ihonhoitofilosofiaa enää ollenkaan kummallisena tai överinä. En ole itse siihen hurahtamassa - sillä tavoin että blogini nyt täyttyisi aasialaisesta kosmetiikasta, ei pelkoa - mutta sanotaan, että nyt ymmärrän sitä paljon paremmin, ja se inspiroi minua. Se on omansalaista hifistelyä siinä missä minun ruokavalioni. Minun kehoni voi fantastisen hyvin omilla ruokailutottumuksillani, joku toinen taas on löytänyt iholleen aivan uuden elämän aasialaisen ihonhoidon periaatteilla :)
Kumpikin on hyvä juttu :)
