Välitän osanottoni Nizzan tragedian uhrien omaisille.
Ranskassa juhlittiin eilen maan kansallispäivää ja olimme illalla Nizzan murhenäytelmän aikaan ulkona tuhansien muiden kanssa katsomassa Deauvillen juhlailotulitusta. Kun saavuimme puoliltaöin hotellille kuulimme järkyttävät uutiset terrori-iskusta.
Olen ihan sanaton taas siitä pahuudesta mitä maailmassa on.
Uhrien joukossa ei tiettävästi ollut ystäväni sulhasen perheen jäseniä tai ystäviä, mutta kymmenet menettivät läheisiään ja rakkaitaan ja tunnen yhtä lailla surua heidän puolestaan. Odotin koko aamun jännittyneenä viestiä ystävältäni ja sain sen äsken.
"Laitetaan Ranskan liput liehumaan".
Huomenna juhlitaan häitä ja juhlistetaan rakkautta jota onneksi on maailmassa varmasti enemmän kuin pahuutta.
En oikein löydä sanoja mutta halusin sanoa jotain.
Ollaanhan hyviä toisillemme ja muistetaan päivittäin osoittaa rakkaillemme kuinka tärkeitä he ovat.
8 comments on “Suru”
Kauniisti ja tunteella esitit juuri sen, mitä minäkin tunnen. Nizzassa en ole ollut, mutta tytär asuu lähellä sitä ja koen eteläisen Ranskan läheiseksi. Näistä kauheuksista saavat osansa sekä uhrit perheineen, että myös tunisialaiset ja algerialaiset, jotka eivät ole terrorismin kanssa missään tekemisissä, heihin kohdistuu varmaan vihamielisyyttä. Päätin varhain aamulla, että tästä tulee positiivinen päivä, avasin netin ja mitä sieltä iskikään silmille! Mon Dieu!
Kunnioitan Ranskaa omalla pienellä tavallani, olen pukeutunut trikolorin väreihin. Niin liehuu minun lippuni.
Kun kuulin tapahtuneesta aamulla, mietin heti sinua. Etenkin kun mainitsit edellisen postauksen kommenteissa, että Nizza kiinnostaa matkakohteena... Tajusin kyllä, että Nizza ja Normandia ovat ihan eri puolilla Ranskaa, mutta silti ehdin säikähtää.
En oikein osaa sanoa tähän muuta... Onneksi olet kunnossa! <3 Toivottavasti häistä tulee tapahtuneesta huolimatta mukavat.
Tätä tradegiaa ei haluaisi enään uskoa todeksi.
Toivottavasti pääsette silti viettämään rakkauden juhlaa.
Peace,love. Yritettävä uskoa hyvään tässä maailmassa ja jatkettava elämää.
Tänään lukiessani uutisista tästä tragediasta kävit myös sinä mielessä, kun juuri olin lukenut inspiroivan lomapostauksesi täältä blogista. Voimia sinulle ja osanottoni kaikkien uhrien ja heidän läheistensä puolesta. Juhlikaa rakkautta - se on ainut keino ylläpitää toivoa. <3
Sanattomaksi kyllä vetää. ): Olen käynyt Nizzassa ja näen mielessäni kuvan kauhua täynnä olevasta rantabulevardista. Haluan uskoa, että vielä maailmassa rakkaus voittaa.
En osaa sanoa muuta kuin <3. Ehkä se riittää. Ihan sydäntä repii surusta.
Tämä on niin surullista, mutta tuntuu, että paljon pitää muuttua, että nämä loppuisivat. Tuntuu, että Ranska on uudenlaisessa sodassa ja niin kauan kun he pommittavat Syyriassa ja Irakissa, niin tällaisia hyökkäyksiä tapahtuu täällä.
Niin surullista kun miettii miten paljon lapsia oli nimenomaan katsomassa ilotulitusta :'(
Aivan :'-(