Maisemat ovat taas vaihtuneet.
Olen Normandian rannikolla Deauvillessa.
Loma. <3
Viikko huipentuu ystäväni häihin pienessä satulinnassa Normandian kauniilla maaseudulla.
.
Lähdin matkalle ei-niin-pienenkään stressin ja vähän apean mielen saattelemana (alkukesän työkuvioihin liittyneet moninaiset jutut saattoivat liittyä asiaan) ja pakkasin tavaroita suunnilleen vielä kun mies soitti taksia lentokenttäbussille. Vihaan pakkaamista. Lennollakin pelotti taas tuttuun tapaan ja rentouduin yhtä tuttuun tapaan viinilasillisella ja - kiitos Norskin netin - myös lukemalla eteenpäin teidän lukijoiden esittelyjä. Kiitos seurasta :)
Tämäkin aamu alkoi vielä pienellä murinalla kun aamiainen näytti tältä:
...ranskalaiset aamiaiset... :/
Tiesittekö, että Ranskassa esimerkiksi kananmunilla ei ole paikkaa aamiaisella vaan munakkaita tilataan lounaaksi tai esimerkiksi illallisella alkuruoiksi? Ranskassa myöskään kasvikset eivät kuulu aamupalapöytään vaan leivän (tai croissantin, pullien ja pasteijoiden) päälle laitetaan meille rakkaiden kurkun ja tomaatin sijaan hilloa.
Järkytin keittiötä pyytämällä, enkö mitenkään voisi saada jotain kasviksia ja keitettyä kananmunaa, ja ärsytin samalla miehenkin jonka mielestä maassa kuuluu syödä maan tavalla. Hän on tavallaan ihan oikeassa, kyllä minä ymmärrän että tapani syödä näyttäytyy välillä ihan älyttömänä jääräpäisyytenä. Mutta siinähän olen jääräpäinen, mä haluan kunnon ruokaa enkä vehnähöttöä ja hilloa aamiaiseksi. Silloin mä käyttäydyn vaikka kuin aasi.
Ja kyllä mulle sitten tuotiin keittiöstä kaksi tomaattia ja arviolta 18 minuuttia keitettyjä kivikovia kananmunia. :)
Kahvi oli hyvää. Niinkuin se aina on Ranskassa. <3
Alkumatkakin meni vielä vähän harmaissa tunnelmissa. Kunnes...
...hetkeä myöhemmin taivas kirkastui.
Ja mieli alkoi keventyä.
Viimeistään seistessäni Deauvillen kultahiekkaisella rannalla aloin päästä lomamoodiin.
Simpukkakulhon äärellä istui vähän tavallista vaitonaisempi mutta iloinen Sanni. Ja opin tänään uuden asian Mr. Karkkipäivästä, kaikkea uutta oppii vielä 12 vuoden jälkeenkin.
"Simpukat on vähän niinkuin munuaisia ja osterit vähän niinkuin sisäfile". -"Täh?" -"Niin. Simpukat on itse asiassa ihan älyttömän pahan makuisia. Ne on vähän niinkuin seafoodin munuaiset". - "Ööö, ihan totta? Siis sä et tykkää simpukoista? Miksi sä sitten tilasit mun kanssa tän kulhon puokkiin?" - "No kun sinä halusit niitä."
En tosiaan ole tiennyt että avopuolisoni ei pidä simpukoista ^_^ Sainpahan itse enemmän :D
Loma.
Tiedän kyllä mitä kaikkea on vielä luvassa. Kauniita maisemia, hyviä viinejä, kyyneleitä häissä ja seuraavalla viikolla vaellusmonoa toisen eteen alppimaisemissa. Mutta ihan varmasti myös vääntöä illallisbudjeteista ja hotellien tasoista. Tällaista on loma rakkaan kanssa, me ollaan niin erilaisia ja samalla... niin hyvä köysistö <3. Kai se erilaisuus pitää kaiken tuoreena ja kiinnostavana vuodesta toiseen. :)
29 comments on “Lomamoodissa”
Ou jee miten tyylikäs asukokonaisuus!!! Voisin kopioida milloin tahansa!
Kuulostaa ihanalta :) Toivottavasti saadaan kuvia häistä. En ole muuten yhtään romantiikkaihminen, mutta häät ovat heikko kohtani. Mahtavaa lomaa!
Mä niiin ymmärrän tuon aamupalajutun! Tietyissä maissa tähän törmää aina ja kyllä kismittää joka kerta :D Miten joku saa vatsan edes mukavasti täyteen ja olon virkeän kylläiseksi pullahillomössöllä...? Kurkkua ja tomaattia minun leipieni päälle kiitos nam. Hillo kuuluu ainoastaan köyhien ritareiden päälle, nih!
Sanopa muuta.
Mutta toisaalta - ruokajutut on aina lopulta myös tottumiskysymys; kun vatsa on totutettu keksi/hillocroissant-aamiaisiin, se ei todennäköisesti edes jaksaisi vetää tuhtia "kunnon ruoka" -aamiaista. Etelä-Euroopan aamiaiskulttuuria (tyyliin keksi ja kuppi espressoa) tarkkaillessa ei voi kuin todeta, että meidän Pohjolan ravintoasiantuntijoiden väitteet terveellisen ja ruokaisan aamupalan ehdottomasta tärkeydestä on ihan höpöhöpöä. Se kuulostaa loogiselta mutta kun katsoo miten ihmiset jaksavat aivan hyvin jopa ilman mitään aamupalaa tai pelkällä kahvilla, on vain nähtävä miten yksilöllisesti elimistö toimii. Kroppa mukautuu lopulta siihen mitä sille tarjotaan, ja höttöaamiaisen syöjillä riittää energiaa usein yhtä hyvin kuin puuro- & munakasaamiaisen vetäjillä.
Mun elimistö haluaa kunnon aamiaisen koska se on tottunut siihen, mutta yhtä lailla italialainen jaksaa loistavasti lounaaseen saakka keksillään tai ranskalainen croissantillaan. :)
Voi, ihana Deauville! Mun suuri Ranska-rakkauteni heräsi juuri noissa maisemissa kauan sitten. Haluan Normandiaan vielä jonain päivänä. :) Mutta onpa kiva lukea, että sä olet siellä, lisää reissupostauksia odotellessa!
Ranskalainen aamiainen on kyllä makea höttö..Ja katsotaanhan siellä nenänvartta kaikenlaisia muita kuin sikäläisiä ruokatapoja, mutta onhan heillä tuo ruokapuoli sitten muuten aika hyvin kunnossa :D Nauttikaa siellä! Je vous souhaite un bon séjour! :)
Todellakin ^_^
Hassua että muilla aterioilla kasvisten käyttö kukoistaa ja salaatitkin ovat yleensä fantastisen isoja ja ruokaisia, mutta aamiaisella siivu kurkkua, tomaatista tai paprikasta puhumattakaan, on ihan unheard-of :D Yhdessä pariisilaisessa hotellissa kun kerran pyysin kasviksia aamiaisella, pyyntöön ei yksinkertaisesti suostuttu. Se on kai heille kerrassaan niin tyrmistyttävän outoa ja ei-asiaan-kuuluvaa :D
Kun olin Pariisissa, niin kävin aina aamupalalla jossain ravintolassa, joissa onneksi oli "continental"-annoksia, jotka sisälsivät mm. munakasta. Viimeisenä aamuna piti kuitenkin tyytyä hotellin aamupalaan, kun lento oli sen verran aikaisin. Muutaman leikkelerullan lisäksi tarjolla oli vain erilaisia leipiä ja hilloja :D no olihan ne hyviä, ja tulihan niitä syötyä sekä nälkään että "maksoin tästä prkl 16e, syön koko rahan edestä" :D ja ku aamupalan jälkeen menin vielä pakkaamaan, niin taju meinasi lähteä kun verensokerit huiteli ties missä :D
Oon ehdottomasti protskupitoisen aamupalan suosija vaikken karppaaja ookaan :)
Täälläkin aamiaisella hintaa 16,60€ :) Mutta eilen kävin ruokakaupassa ja ostin 12 eurolla koko viikon aamiaistarpeet ^_^ Keittiötä ei ole mutta huoneen minibaarilla ja vedenkeittimellä pärjää - keittimellä saa keitettyä myös kananmunat :D
Pääsisipä itsekin lomalle :)
Tuli mieleeni sinut tästä menusta, kannattaisi ehdottomasti käydä http://www.tertinkartano.fi/wp-content/uploads/2015/12/kesapoyta2016net.pdf. Olisi ainakin kalaa mistä valita :)
Kuulostaapa hyvältä :) Tertin kartanossa olen joskus käynytkin, mutta tuolloin ei pysähdytty syömään.
Lomatunnelmissa ollaan täälläkin! Tosin kaupunkimatkalla Budapestissa ja ihan extempore kotimaan sateita paossa. Ihanalta näyttävät rannat sinun kuvissasi, hiukan käy kateeksi, mutta vain hiukan ˆ_ˆ
Tämä reissu tuli todellakin aika yllättäen, eikä hirveästi ehtinyt etukäteen valmistautumaan. Nyt ensimmäisellä aamupalalla majapaikassa päivän toimintasuunnitelmaa pohtiessa mietin myös, että onkohan täällä jotain paikallista tai muuten vaan mielenkiintoista (ja edullisemman puoleista) luonnonkosmetiikkaa, mitä kannattaisi testata? Osaisitko Sanni tai joku lukijoista vinkata?
Tännekin on muutama sadepäivä luvassa reissun ajaksi, joten varmaan joutuu hakeutumaan johonkin kauppakeskukseen sadetta pitämään ;)
Terkut ihanaan Budapestiin :)
Mun ainokaisesta Unkari-visiitistä on niin kauan että en tuolloin vielä edes käyttänyt luonnonkosmetiikkaa, joten valitettavasti en osaa antaa tällä saralla vinkkejä.
Täällä sataa tänään... Mutta ehkä sade sopii hyvin päivän ohjelmaan: olemme lähdössä ajelemaan maihinnousurannoille.
Voi kiitos ja kiitos siitä kun aina jaksat vastata!
Oli kyllä ihana reissu ja ihana kaupunki. Majapaikan nettiyhteys oli kovin reistailevaa sorttia, joten lopulta tuli käytettyä sitä vain kaikkein pakollisimpien tietojen metsästykseen. Nyt siis takaisin koti-Suomessa ja oman koneen ääressä.
Yritin kovasti etsiä paikallisia luonnonkosmetiikkamerkkejä ja pari mielenkiintoista löytyinkin. En vain onnistunut löytämään niiden jälleenmyyjiä, joten lähempää tuttavuutta en päässyt löytöjeni kanssa tekemään.
Kaupungissa oli yksi luontaistuotteita (ja -kosmetiikkaa) myyvä ketju, mutta heidän valikoimassaan oli enimmäkseen saksalaisia tuotteita. Yhdestä isommasta myymälästä, jossa oli myös suurempi valikoima, yritin kysellä Unkarilaisia tuotteita. Myymälässä olleesta henkilökunnasta vain yksi puhui hiukan englantia, ja hänen avullaan lopulta selvisi, että heillä oli yhtä paikallista sarjaa myynnissä. Tähän valikoimaan kuuluin kolme tuotetta, joita myyjä kuvaili englanniksi "rasva vanhalle miehelle", "rasva appelsiini-iholle" ja kolmannen kohdalla hän piirsi kädellään raskausmahan itselleen - se jäi epäselväksi oliko tuote tarkoitettu raskausarpien hoitoon vai vauvoille ;D Tuotetiedot olivat siis vain unkariksi, ja lopulta ne kaikki jäivät kauppaan koska inci-listat eivät lopulta vakuuttaneet edes sen appelsiini-ihon siloittamisen voimasta, vaikka ne päteviä kosteusvoiteita varmasti olisivat olleetkin.
Budapestista jäi kokonaisuudessaan kuitenkin erittäin positiivinen fiilis. Kaunis kaupunki, keskusta ja nähtävyydet hallittavissa kävellen jos vain aikaa on - ja kattavilla julkisilla liikenneyhteyksillä pääsee sujuvasti pidemmälle tai nopeammin. Huikean hyvää (edullista!) kasvisruokaa tarjolla lukuisissa etnisissä ravintoloissa, ihania kahviloita ja tunnelmallisia katuja ja kujia, joita pitkin voi kävellä jalkapohjansa tainnoksiin. Lähtisin uudellen :)
Kiva kun laitoit matkaraporttia :) :)
:D :D Koomista..! ^_^ Enpä olisi varmaan itsekään näillä spekseillä lähtenyt tekemään hankintoja :)
Budapest on kyllä ihastuttava, ja haluaisin päästä sinne lähitulevaisuudessa uudelleen että voin kokea kaupungin uusin, ehm, "kypsynein" :D silmin. Kun sen edellisen ja toistaiseksi ainoan visiitin aikana olin hädin tuskin parikymppinen :)
Tällä hetkellä täällä Sveitsin masentavassa ruokakulttuurissa (ja hintatasossa...) kyllä kaipailen kovasti paikkaan, jossa saisi kunnon kasvisruokaa. Sveitsiläisessä ruokakulttuurissa ei ole oikein muuta hyvää kuin juustot, jos multa kysytään ;) No, onneksi edessä on vielä pari päivää Zürichissä josta löytyy fantastinen Hiltl-vegeravintola. Se on kuin lomakohde itsessään :D
Ah Sveitsi, sieltä on hyviä ja huonoja muistoja. Zurichistä voisin kuitenkin vinkata sellaisen ravintolan kuin Le Cedre (Badenerstrasse 78). Libanonilainen ravintola, jossa olen käynyt eri reissuilla yhteensä 2 tai 3 kertaa syömässä. Suosittelen meze-valikoimaa - ihan huippuhyvää! :)
Kiitos vinkistä, laitetaan korvan taa :)
Hei tämä ei liity nyt kyllä yhtään mitenkään aiheeseen, mutta pakko kysellä josko osaisit auttaa. Olen lähdössä metsäilemään pidemmäksi aikaa (ehkä oletkin kuullut suuresta partioleiri Roihusta) ja tarvitsen mukaan biohajoavat pesuaineet. Mieleeni tuli luonnonkosmetiikka ja sinä. Käsittääkseni luonnonkosmetiikka ja biohajoavuus eivät mene täysin käsi kädessä (mutta kysyn silti), sattuuko sinulla olemaan kokemuksia hyvästä biohajoavasta shampoosta, hoitoaineesta, vartaloputsarista ja/tai kasvoputsarista?
En tunne 100% varmuudella kaikkien ekosertifioitujen tuotteiden biohajoavuusastetta, mutta olen ollut siinä oletuksessa, että ne maatuvat luontoon. Ympäristönäkökohdathan ovat yksi sertifioidun luonnonkosmetiikan pääpointeista. Eli olettaisin, että kun ostan minkä tahansa ainakin BDIH- tai NaTrue-sertifioidun tuotteen (nämä ovat hieman tiukempia sertfiointitahoja kuin Ecocert, joka sallii myös joitain synteettisiä ainesosia), ne ovat täysin biohajoavia. Näiden tahojen sertifioimia sarjoja ovat esim. Dr. Hauschka ja Weleda (BDIH) ja Lavera (NaTrue). Laveralla on näistä monipuolisin tuotevalikoima, sieltä löytyy useampaa erilaista putsaria, shampoota ja hoitoainetta.
Kiitos paljon!
Tämä tulee nyt hiukan toisen kommentin alle, mutta liippaa asiaa. Mä olen sellainen kuluttaja että mulle voi mielikuvilla myydä aika paljon. Ja toisaalta myös aika perehtymätön asioihin... Ostin kuitenkin Cittarista Laveran 3in1 puhdistus-kuorinta-naamio-tuubin, ajattelin että "Organic-, Vegan- ja Nature"-leimat purkin kyljessä on nyt sitä hyvää mulle ja luonnolle. Laitoin voiteen naamiona ja huomasin että voidehan on täynnä sinisiä rakeita, mitkä eivät hieromalla ns sula/katoa vaan ovat ilmeisemmin silkkaa muovia?! En osaa tuota sisällysluetteloa niin lukea, googlaamalla en tietoa löytänyt, mutta liekö näin... Minä en luomuun, vegaaniin, luonnonkosmetiikkaan yhdistä muovirakeita?! Onkohan tällainen kuinka yleistä? Mutta kuten sanottu, perehtymättömänä ihmisenä olen huijattavissa vaikka kuin...
Rakeet eivät ole muovia, kuorivina ainesosina on käytetty silicaa (mineraali) ja jojobavahahelmiä. Rakeet on värjätty siniseksi.
Kuorivissa tuotteissa rakeet harvemmin sulavat tai liukenevat, se ei ole tarkoituskaan :) Poikkeuksen muodostavat suola- ja sokerikuorinnat, niissä kiteet liukenevat veteen. Muuten yleisesti käytetyt rakeet (esim. jauhettu hedelmänkivi, silica, jojobahelmet) eivät liukene.
Totta, jollainhan se kuorimisteho täytyy tulla, mutta sulavat toivottavasti ennen vesistöä...? Kiitos vastauksesta, juhlistakaa kaikesta huolimatta ilolla rakkautta ja nauttikaa hääjuhlista.
Hedelmänkivethän maatuvat käsittääkseni tosi hitaasti. Mutta eivät kai ne vesistöä erityisesti kuormita..? Myönnän että en ehkä osaa ajatella tätä "oikein". :) Jos vesistöön joutuu jotain luonnollista joka ei hajoa sinne heti, onko se silloin yhtä huono asia kuin jokin synteettinen yhdiste joka ei hajoa ollenkaan..?
Lomalla täälläkin. Miehen kanssa nautitaan vielä pari päivää lämmöstä Makarskan Rivieralla Kroatiassa :)
Terkut sinne :)
Heippa,
Olen elättänyt itseni koko ikäni leivillä ja huomasin nauttivani päivittäin järkyttäviä määriä hiilihydraatteja. Syön siis leivän lisäksi toki paljon kasviksia ja hedelmiä, mutta myös pastaa, perunaa ja riisiä. Olen nyt jo vuosia kärsinyt myös erilaisista vatsaoireista ja maha on ollut jo vuosia joka ilta turvoksissa - usein tilanne on ollut pahempi kuin olen edes halunnut itselleni myöntää.
Päätin nyt jostain syystä kokeilla hiilareiden vähentämistä ja olen nyt noin viikon syönyt 30-70g hiilihydraatteja per päivä. Sinulle tämä varmaan kuulostaa tosi paljolta, mutta omalla kohdallani muutos on valtava. Kärsin edelleen pääkivuista, mutta vatsa ei ole ollut turvonnut moneen päivään. Oletan syöväni enemmän kaloreita kuin aikaisemmin, sillä paikkaan leivänhimoani juustoilla yms. Toivon, ettei paino ole noussut (tarkistan asian parin viikon päästä).
Kysyisin, että kun itse siirryit vhh-ruokavaliolle, niin kuinka kauan kärsit pääkivuista yms oireista vai kärsitkö ollenkaan? Entä milloin pääsit makeanhimosta eroon vai täytyisikö silloin vielä vähentää hh-määrää?
Ei kuulosta paljolta :) Oma "tiukempi" vhh-ruokailun hiilihydraattitasoni ennen kevään hiilarikokeilua oli 30-50 g hh per päivä ja nyt se on kokeilun jälkkeen liikunnasta riippuen joinain päivinä 90 gramman tuntumassa. Alle 100 g hh päivässä luokitellaan aina vähähiilariseksi.
Siirtymästä on jo niin kauan että en enää muista tarkalleen kauanko oireet kestivät, mutta sen muistan että eivät kauaa, eivät esim. missään nimessä useita viikkoja. Pääkipuja en itse asiassa muista kärsineeni juuri lainkaan, selkein ja ikävin oire olivat sydämentykytykset joita kesti ehkä 3-4 päivää. Ja tietysti fyysiset vieroitusoireet leipää ja ylipäänsä viljatuotteita kohtaan, kropassa tuntui oikein sellainen "pakotus" leipää kohtaan. Pastasta ja riisistä luopuminen oli huomattavasti helpompaa, sen helppous yllätti todellakin.
Makeanhimosta pääsin myös eroon suhteellisen nopeasti, olisikohan siinä mennyt noin kuukausi. Jos tuli makeanhimokohtauksia söin stevialla makeutettua kermavaahtomaskarpone-sekoitusta. Mutta sellaiseen lähes totaaliseen makeanmieliteottomuuteen meni useampi vuosi. Nythän mua joskus jopa melkein harmittaa kun tummat ihanat prosenttisuklaani homehtuvat kaappiin kun niitä tekee mieli niin älyttömän harvoin, voi mennä kuukausia ettei tee mieli mieli mitään muuta makeaa kuin omenaa :)
Ei liity mitenkään aiheeseen mutta on nyt pakko laittaa linkki. Surffasin lemppariverkkokauppani sivuilla ja törmäsin näihin ihanuuksiin: http://www.emp.fi/lis_my%20little%20pony_bandbrand/
Ja heti tuli mieleen Karkkipäivän Sanni. :)
Kiitos linkistä, ihanaa kun tuolla on G1-ponejakin :) <3