Laitetaas nyt vielä päätösraportti karvaprojektista kun operaatiosta "kaikki pois" on tänään kulunut tasan viisi viikkoa.
Kyllä nuo ammatti-ihmiset asiansa osaavat ja sokeroinnin suorittanut kosmetologi oli ihan oikeassa arvionsa kanssa: minun karvanlaadullani käsittelyväliksi riittää mainiosti kuusikin viikkoa. Viidessä viikossa puutarha on kasvanut todella maltillisesti eikä minkäänlaisesta "rehotuksesta" ole tietoakaan, muutama hassu haja-borat löytyy bikinirajan ulkopuolelta. Siinä kaikki.
Näen tässä välissä sieluni silmin Mr. Karkkipäivän kiusaantuneen ilmeen ja kuulen ajatukset. "Siellä se taas kirjoittaa p - - niistä karvoistaan. Uskomatonta."
Itse varsin ronskista ja estottomasta itseilmaisustaan tunnettu misteri yllätti minut paljastamalla, että oli rehellisesti tyrmistynyt kun kirjoitin brassisokeroinnistani. Hämmästyin. Ilmeisesti tässä kulkee hänen mielestään jonkinlainen henkilökohtaisuuden ja "siveellisen bloggaamisen" raja, hänen oli vaikea käsittää että joku, tai nimenomaan minä, oikeasti kirjoittaa julkisesti sen alueen karvoista. Joista hän käytti paljon rahvaanomaisempaa ilmaisua.
Me taidetaan olla tässä asiassa erilaisia. Tai ehkä suhtautuminen liittyy sukupuoleen..? Onko ihokarvoista keskustelu luonnollisempaa naisille..?
Pidän blogissa tietyt yksityisyyden rajat, mutta karvat eivät minun maailmassani ole kovin henkilökohtainen asia. Tai ovathan ne, totta kai, mutta mitä ne nyt sitten kertovat yksityiselämästäni tai minusta ihmisenä? :) Mielestäni eivät mitään. No, nyt jokunen tuhat tyyppiä tietää että otin kaikki pois ekaa kertaa vasta "näin vanhana" ja että mulla on hitaasti kasvava ja hento karvan laatu. Big deal :D
Muuta kerrottavaa kokemuksesta:
Ja sitten kysymys: miellyinkö tulokseen? Olenko lähdössä uudelleen testaamaan kivunsietorajojani?
Kyllä, täytyy myöntää että sokerointi oli kivuliaasta käsittelystä huolimatta positiivinen kokemus. Pitkäkestoinen tulos vailla ikäviä sivuoireita miellyttää todella, enpä voi sitä kieltää. Vaikka tavallisesti elänkin huoletta "villipuskan" kanssa, sen verran pinnalliseksi tunnustaudun, että ne bikinirajan ulkopuolella kukkivat rikkaruohot ärsyttävät ja niiden kitkeminen on tylsää hommaa. Niin tylsää, että se usein vastenmielisyydessään unohtuu, ja riehuviin rikkaruohoihin havahtuu sitten esimerkiksi kuntosalin pukuhuoneessa, uimarannalla tai lääkärikäynnillä. Joo, mitä väliä, mutta no, jotain oudon kiusallista siinä kuitenkin on. Se vain näyttää hölmöltä.
Sekin puhuu sokerimetodin puolesta että en kotikonstein saa ikinä yhtä sileää tulosta, lisäksi iho ärtyy punaisille pilkuille höylän käytöstä paljon pahemmin kuin sokeroinnista.
Jos vain toimenpide maksaisi vähemmän, voisin hyvinkin kuvitella alkavani käydä sokeroinnissa säännöllisesti. En varmastikaan ihan tuolla "kaikki pois" -frisyyrillä, mutta kuitenkin. Luulen, että ainakin kesäisin minut tullaan tästä eteenpäin näkemään ihosokerileipurin pöydällä. :)
37 comments on “Brassista viisi viikkoa”
Meilläpäin brasilialainen maksaa 55 euroa. Kokeilin sitä myös ja kävisin jatkossakin jos ei olisi noin tyyristä. Minulla kun viisi viikkoa on liian pitkä väli. Bikinit maksaa mun luottosokeroijalla alle 20 euroa joten sen (+kainalot) raaskin teettää läpi vuoden :)
No mutta niinpä tosiaan, olin jo ehtinyt unohtaa että pelkät "bikinit" on paljon halvempi käsittely kuin brassi :) Something for me? ^_^ :D
Yksityisyyden raja menee jokaisella varmasti hiukan erilailla, - en usko sen olevan mikään sukupuoleen ja kromosomeihin sidottu asia. Vaikka miehenköriläillä voi olla tapana keskenään 'äijäillä' ja puhua estoitta omista pers- ja partakarvoistaan (siis joillakin...), ehkä misterisi mielsi sen liian henkilökohtaiseksi aiheeksi asialliseen blogiin..? no, se mielipide hänelle suotakoon :)
Itse sairaanhoitajan tyttärenä ja omaan kehoon luontevasti suhtautuvana osaan puhua näistä aiheista kliinisen asiallisesti, siinä ei ole mitään hävettävää.. kehon toiminnot ja kropan hyvinvointi/terveys ovat vuosi vuodelta tärkeämpiä ;)
Pikkutuhmia ja kaksimielisiä juttuja sen sijaan en siedä ollenkaan, ne eivät minusta asiatyyliin kuulu enkä niitä halua lukea/kuulla. Joidenkin mielestä ehkä 'hävettävistä' asioista voi laskea ronskia herjaa, se on yksi tapa kuitata aihe, joka muuten nolottaa... Kuten sanottu, itselleni asialinja on luonteva, rivot jutut no-no...
...no mutta enkös mä ole kuitenkin kirjoittanut asiasta ihan asiallisesti? :D Vai onko näissä ollut jotain pikkutuhmaa..? :-0
Mun mielestä esimerkiksi omista epävarmuuksista kirjoittaminen on paljon henkilökohtaisempaa kuin karvoista avautuminen. Mutta totta kai suon miehelle hänen mielipiteensä :)
Minusta olet Sanni kirjoittanut asiallisen leikittelevään sävyyn täällä blogissa asiasta (yhtään väheksymättä misterin mielipidettä) :)
Olisin varmaan itsekin kohottanut pari senttiä kulmakarvojani, jos olisit esim. halunnut antaa kommentin iltalehteen alapääsi karvoitusseikkailuista.
XD :D
Ei ei, et kirjoittanut mitään 'tuhmaa', mutta ehkä joillekin tämän asian käsittely tai siihen viittaaminen on jo kaksimielistä...
Kysyit lukoijoiden mielipidettä, niin kerroin oman näkökulman. :)
Jesh, nyt ymmärsin :) Kai nämä jutut on miehelle jo... liian intiimejä? :D Julkisesti puituna.
Vitsi kun uskaltaisi itsekin, ehdotettu on, mutta olen pelonsekaisin tuntein kieltätynyt. Pahinta, että Gillette Mach miesten höylä jäi juhannuksen jälkeen mökille ja nyt täällä karvat tursuaa ja pitäisi hankkia uusia parinkymmenen euron höylä tai hakea mökiltä.
Mutta jos kokeilisi sokerointia ensin säärille, ui!
En osaa oikein kommentoida asiaa, kun mikään puskittuminenkaan ei itseäni haittaa, sillä en oleskele uimapuvussa missään julkisella paikalla. Tänä vuonna esim. edes sääretkään eivät ole saaneet kertaakaan aurinkoa... Tällainen minä olen, samat housut kesää talvea. Lenkille teki kovasti mieli lähteä pelkissä capreissa, mutta oli pakko laittaa pitkät trikoot jalkaan, kun sääret ovat aivan vitivalkoiset ja niissä sattui olemaan myös mustelmia. Ja mitä pidemmälle kesää mennään, sitä kauheammalta tuntuu ajatus näyttää omia täysin ruskettumattomia sääriä. Alkukesästähän se olisi vielä ehkä suhteellisen ok (paitsi monet käyttävät varmaankin itseruskettavia).
Hassua, että et "kehtaa" mennä valkoihoisena tuolla aurinkoisessa säässä,kun suurin osa meistä suomalaisista kuitenkin on sitä sorttia, että sitä rusketusta ei erityisemmin tule ellei juurikin vedä sitä itseruskettavaa ihoon purkki tolkulla. Mikset sitten itse laittaisi sitä itseruskettavaa säärille, jos koet ne valkoiset sääret niin "noloina"? Voisi olla näillä helteillä vähän mukavempi olla niissä lyhkäsemmissä housuissa... :)
Johtuu halusta vältellä turhia kemikaaleja. Lisäksi olen sellaiseen aikaan liikenteessä, että ei ole yleensä niin kuuma (aikainen aamu/myöhäinen ilta). Mutta kyllähän sellainen mieto purkkisävytys olisi ihan houkutteleva ajatus. Voi mennä testiin. :)
Miten sitten tällainen pois pestävä:
http://www.lush.fi/product/522/black-stockings
Joskus kun kokeilin, sävy oli nätti ja ruskettunut, hinta vaan nykyään hiukan kirpaiseva. Käytin huuli- ja poskipunana myös.
Saattaisi sulaa pois hikoillessa. :)
Mulla taas on sellanen fiilis, että monet miehet kuvittelevat naisten puhuvan keskenään vain meikeistä ja kardashianeista tms. :D if they only knew.....kyllä meillä käydään kaikki läpi suolen toiminnasta hiivatulehduksiin :DD
Oi! Onko teille tulossa perheenlisäystä? <3
Ei ole :)
En ymmärrä, miten ihmiset kyselee tällaisia asioita (tuntemattomilta) ihmisiltä. Marja on varmaan niitä, jotka kadullakin taputtelevat tuntemattomien ihmisten raskausvatsoja.
Huh :D Onneksi Sannista on ainakin blogin välityksellä tullut sellainen kuva, että on todella sinut kroppansa kanssa, muuten tuo kommentti ois saattanut hiukan kirpaista itsetuntoa... Mä en kyllä ikinä kehtaisi keltään noin kysyä ellei kyseessä ole jo selvästi isompi raskausvatsa (koska itsekin kärsin aika ajoin niin kovasta vatsan turvotuksesta, että näytän siltä kuin ois raskaus tosi alussa..),esimerkiksi juuri pari viikkoa sitten kun tapasin uuden esimieheni en ollut satavarma oliko hän raskaana vai ei, joten pidin suuni kiinni, mutta eilen ensimmäisenä työpäivänä jo oli vatsa tullut sen verran hyvin esiin,että uskalsin onnitella :D
Mä muuten olin kerran kanssa hyvin lähellä tokaista yhdelle entiselle työkaverille kesäloman jälkeen jotain raskausvatsasta, kun tilanne näytti mun silmään siltä että saattaisi olla onniteltavaa. :) Onneksi sitten kuitenkin jätin sanomatta, sillä selvisi, ettei henkilö suinkaan ollut raskaana.
Ehhehh voi misteriä!
Voisko olla, että misterille pahempi juttu on se, että SINÄ kerrot täällä omasta puskasta? Ehkä hänelle ei ronskina ihmisenä olisi niin paha juttu puhua julkisesti tuhansille ihmisille omastaan, mutta kun kyse onkin sinusta niin ei tarvitsisi olla ihan niin avoin? Itse ainakin voisin kuvitella että minun miehelläni voisi olla aamukahvit näppäimistöllä tuossa teidän tilanteessa. Ihan vain koska ei muiden tarvitse tietää "oman naisensa" p..niistä karvoista.
Minä kyllä arvostan Sanni sun avoimuutta :D
Hehheh... :D Ehkäpä tuossa on jotain perää... Yritin kyllä kovasti päästä perille miehen logiikasta siinä miksi ihokarvat ovat "liian" henkiläkohtainen aihe blogiin, mutta en tainnut onnistua :) Mies ihmetteli miksi en esimerkiksi tarkalleen puhu meidän kotipaikkakunnasta kun voin kuitenkin vapaasti kirjoittaa alapään trimmauksesta, mutta mä en pysty rinnastamaan noita mitenkään :) Ihokarvat on meillä kaikilla eikä niiden kuvailu kerro yhtään mitään jonkun yksityiselämästä.
Naiset voi karvoista(an) puhua ihan vain kosmeettisena asiana, miesten suhde aiheeseen on sattuneesta syystä vähän toinen. Ymmärrän siis molempien näkökannan ja täytyy myöntää, etten itsekään ottaisi kuvia omasta bikinialueestani ja julkaisisi blogissa... minun raja taitaa mennä siinä. ;)
Tuli mieleen sellainen kysymys näin kesän ja helteen ollessa ajankohtainen, että oletko koskaan sivellyt kasvoille tarkoitettua aurinkovoidetta huulille ja miksi pitäisi edes olla erillinen aurinkohuulivoide? Tarkoitan sellaisia miedomman tuoksuisia aurinkovoiteita, esim. jotakin EkoPharman tyylistä, mikä ei maistu myrkylle.
Kasvoille tarkoitetut kosteus/aurinkovoiteet ovat koostumukseltaan sellaisia etteivät riittäisi kosteuttamaan huuliani ja pitämään niitä mukavan tuntuisina, minun on siis pakko käyttää erillistä huulirasvaa. Kasvovoiteet eivät myöskään pysy huulilla kovin hyvin joten ne eivät muutenkaan ole ihanteellisia suojaamaan huulia. Huulille tarkoitetut aurinkotuotteet ovat aina tahmeampia, paksumpia ja vahamaisempia että pysyvät paikoillaan. Jos henkilö ei puhu tai syö niin sitten varmaan voi hyvin käyttää myös kasvovoidetta huulilla :D
Blistexissä on SK15 joten se riittää normaalioloissa mulle, joskus jossain ulkomailla huuletkin kyllä on päässeet vähän palamaan.
Voi hyvänen aika, että silmämeikin tekeminen voi olla vaikeaa, eritoten rajaus on tuskaisan vaikea! Miten sinulla, oliko vaikeaa silloin kun nuorena tyttönä aloittelit meikkausta? Tästä olisi mielenkiintoista lukea, siis että miten opit tekemään niitä aivan käsittämättömän upeita monivärimeikkejä.
Opettelin värimeikkauksen vasta 27-vuotiaana :D (hurahdettuani värikkäisiin mineraaliluomiväreihin). Siihen saakka olin elänyt meikillisesti beigeä elämää, lukuunottamatta ihan ensimmäistä meikkivuottani 13-14-vuotiaana, kun meikkitrendeissä vielä elivät 80-luvun vahvat pinkit, liilat ja ne kuuluisat kasarisiniset Abba Agnetha -rajaukset :D Ensimmäinen luomivärini oli Lumenen überkasari liila/pinkki-duo, jolla opettelin meikkaamaan ystäväni Anne-Marin opastamana. Pinkkiä koko luomelle ja violetti varjostus (häivyttämätön, tietysti) ulkonurkkaan. Ei rajauksia. Ennen kuin uskaltauduin kokeilemaan luomiväriä silmämeikkini koostui sähkönsinisestä ripsarista ja "Agnetha-rajauksista".
Siirryttyäni neutraalimpaan beigen ja luonnonvaalean maailmaan meikkasinkin sitten seuraavat 13 vuotta ihan samalla tavalla joka päivä. Vaaleaa koko luomelle ja beigeä (tai joskus mattaista ruskeaa) banaanivarjostukena luomivakoon ja ruskeat rajaukset joko kynällä tai luomivärillä. Kaikki muuttui kun löysin mineraalimeikit... Opettelin meikkaamaan kuvia ja netin tutorialeita katsomalla :)
Olisiko sinulla joku esimerkkikuva, miltä tuo sinun neutraali beige + vaalea -silmämeikkisi näytti?
Oliko kynärajauksen tekeminen mielestäsi vaikeaa alussa? Luulisin, että luomivärillä rajaaminen on aloittelijalle kaikista helpointa.
Kyllä, kokonainen postaus on omistettu vanhalle meikkityylilleni ^_^
https://karkkipaivablogi.com/2014/03/07/toivepostaus-vanha-meikkityylini/
Tosin tuossa postauksessa olen näemmä kirjoittanut että käytin ulkonurkan varjostusta, en banaanivarjostusta. Tosiasiassa käytin varmasti kumpaakin mutta muistelen käyttäneeni banskua useammin. No, ei sen niin väliä :D Häivyttämätön perusvarjostus joka tapauksessa :)
Ahaa kiitos.
Itselläni on edelleenkin epäselvää, pukisiko minun silmiäni ja luomiani parhaiten banaanivarjostus vai mikä. Pitäisi päästä ammattilaiselle, niin voisi saada vastauksia näihin kysymyksiin.
Mun mielestä tää aihe sopii oikein hyvin kosmetiikkablogiin! Kiva, kun selostit toimenpiteen siinä ekassa postauksessa niin tarkkaan. Monia varmasti jännittää mennä sokerointiin. Itse asiassa yksi kosmetologi sanoikin, että jonkun verran tulee ohareita noihin, varmaan just jänistyksiä.
Aa, mielenkiintoista. Varmasti "jänistystä" aiheuttaa kivun ohella yhtä lailla, ellei enemmänkin, se tilanne että toimenpiteessä ollaan lähes yhtä, ehm, avoimesti kuin gynekologilla.
Hei tamperelaisena täytyy kysyä, että missä kävit brassissa? Olen miettinyt, että voisi bikinirajan sokeroida pois, mutta en oikein tiedä onko paikkojen välillä suuria eroja ja kokemuksesi vaikutti niin hyvältä, että rupesi kiinnostamaan :)
Kävin Feel It'issä, toisen kauneusbloggaajan suosituksesta :)
Minä olen jo 15 vuotta poistanut kaikki karvani epilaattorilla. Enkä enää MISTÄÄN hinnasta vaihtaisi takaisin höylään; se kuvottava sänki *hrrr, inhonväristyksiä* !!! Sama tulos kuin sokeroinnilla, sillä erotuksella että epilaattori maksaa itsensä takaisin alle yhden käyttökerran jälkeen. Omani maksoi muistaakseni about 60€, eli reeeeeeeilusti alle sen mikä menisi jossain hiivatin riistohintaisessa hoitolassa kainaloiden, jalkojen ja niiden p....karvojen poistoon
Pakko kommentoida tänne vanhaan postaukseen. Kävin ennen häitämme Kehräsaaressa Janna Savolainen -nimisellä kosmetologilla brassissa, ja voin lämpimästi suositella! Toimitus oli supernopea, ja hinta tosi edullinen. Silloin tammikuussa ainakin hintapolitiikka oli sellainen, että ensimmäinen brassi 45 euroa, sen jälkeen "vanhalle" asiakkaalle aina 30 euroa. Riippumatta siis siitä, onko puska kasvanut kokonaan takaisin, vai onko kyseessä vain "huolto". :)
Kiitos vinkistä :)