On jälleen ripsariarvostelun aika. Tammikuisesta kimppa-arvostelusta innostuneena päätin tästä eteenpäin testata ja arvioida maskaroita aina useamman kerralla samanaikaisesti, koska tällöin eri maskaroiden erot tulevat parhaiten esiin.
Valtaosa kauneusbloggaajista on varmasti aina tehnyt näin (= käytössä on kerralla useampi maskara), mutta minä olen jostain syystä pysytellyt maskara kerrallaan -systeemissä. En enää :)
Tällä kertaa testiajossa ovat olleet L'Orealin False Lash Wings Sculpt, Lumenen True Mystic Volume, Yves Rocherin Volume Vertige ja Maybellinen Lash Sensational -maskara. Olen saanut kaikki blogin kautta.
Mikään näistä ei ollut floppi, mutta yksi tuntui heti alusta alkaen suosikilta harjansa, erottelevuutensa ja siistin jälkensä perusteella. Yhdessä testimaskarassa on minun silmiini liian suuri harja ja jälki vähän sotkuista, yhden harja muistuttaa perhosta jolta on nypitty siivet irti ja yksi tekee muuten loistojälkeä mutta massa on sen verran kuivaa että jälki jää aavistuksen nukkaiseksi.
Aloitetaan "kuivasta tyypistä".
Yves Rocher Volume Vertige
Kuten nimi kertoo, maskara lupaa volyymia. Lupauksiin kuuluu myös kaareuttavuus, ja kyllä, kumpaakin tulee.
Vertigen massa on vähän kuivan oloista, minkä ei pitäisi johtua ainakaan tuotteen iästä sillä muistelisin saaneeni maskaran alle vuosi sitten. Korkkasin sen vasta nyt keväällä. Tietysti massan tarkoitettu laatu selviäisi vasta vertailemalla tätä muihin Vertigeihin. Jotkut maskarat on kehitetty tarkoituksellisesti kuivemmiksi kuin toiset.
Tuotetiedoissa kerrotaan myös, ettei harjaa tarvitse kastaa maskaroinnin yhteydessä purkkiin uudelleen vaan yhdellä vedolla mukana tullut massa riittää kummankin silmän ripsiin. Harjapään tarkastelu paljastaa perusteen tälle: pää toimii myös maskaravarastona hörpäten sisäänsä massaa pitkän avonaisen viillon kautta.
Tykkään harjassa sen kumimaisesta materiaalista, mutta muuten se ei ole ihan mieleeni. Paksu ja pyöreä kärki ei ulotu ihanteellisesti maskaroimaan ulko- ja sisänurkkien ripsiä. Hylsyssä on todella tiukka kauluri, harja pitää oikein kunnolla vetää ulos niin että plompsahtaa. Tuoksu on huomaamaton. Korkki on naksahtavaa laatua eli sulkeutuu hyvin ja mahdollisimman ilmatiiviisti.
Volume Vertigen hapsuista jälkeä.
Plussat: erottelee hyvin, kaareuttaa.
Miinukset: massan kuivakka koostumus ja kömpelö harja joka ei yllä hyvin sisä- ja ulkonurkan ripsiin.
L'Oreal False Lash Wings Sculpt
Maskara lupaa luoda runsaamman näköisen ripsirajan sekä tuoda tasaisesti levittyvää volyymia ja viuhkamaisen efektin. Viuhkasta tai ripsirajasta en mene sanomaan mutta volyymia tämä todellakin tuo.
Ja tämä on nyt se "ötökkäharjainen" ripsari. ^_^ En tiedä tuleeko kenellekään muulle Sculptin harjasta tällaista mielikuvaa, mutta minulle se on perhonen ilman siipiä. En pääse eroon tästä assosiaatiosta :)
Jos Sculptia pitäisi kuvata vain yhdellä ilmaisulla, se olisi: tuo pirun paljon massaa ripsiin yhdellä ainoalla vedolla. Todellakin, tämä ripsari ei turhia pihistele massan suhteen, sitä tulee ja runsaasti. :) En liioittele kun sanon, että viidellä vedolla tulos on jo massiivinen ja ripset todella paksut. Yhdellä vedolla saa saman jäljen kuin toisilla maskaroilla viidellätoista.
Aluksi koin runsaan, kostean massan ongelmallisena ja ripset jäivät minusta vähän klimppiin, mutta käyttökertojen myötä ja ripsarin hapettuessa tulos muuttui tasaisemmaksi eikä jälki ollut yhtä märkää. Lopulta totesin, että taidan aika lailla tykätäkin tästä maskarasta. Ainakaan jälki ei ole yhtään paakkuista, ja harjan kapea kärki mahdollistaa ripsien sisänurkan käsittelyn. Toisaalta sisä- ja ulkonurkan heiveröiset ripset jäävät Sculptilla helposti yhteenliimaantuneiksi massan runsauden vuoksi.
Sculptissa on naksahtava korkki eli se pysyy hyvin kiinni. Testineliköstä Sculptin tuoksu on havaittavin, mutta ei parfymoitu eikä voimakas.
Sculpt-ripset ovat selvästi paksuimmat.
Plussat: muhkeaa volyymia nopeasti, näppärä harjankärki joka tavoittaa nurkkaripset.
Miinukset: massaa tulee etenkin alussa vähän liikaakin ja hentoisissa ripsissä jälki voi olla klimppinen ja ripsiä yhteenliimaava.
Lumene True Mystic Volume
Lumenen uutuusmaskara poikkeaa täysin merkin aiemmista maskaroista: se on kookas ja harja tuntuu jotenkin hyvin epälumenemaiselta. Tämä siis ainakin allekirjoittaneen kokemus.
Mistä eniten ilahduin True Mysticissä on sen koostumuksen helppo poispeseytyvyys. Jeee!! Blueberry-maskarat takertuvat ripsiini todella tiukasti ja niitä on aina ollut tuskaa poistaa, True Mystic taas liukenee meikinpoistoaineeseen helposti. Kiitos Lumene :)
Harjan koko ei tule kuvassa hyvin esiin ilman vertailukohdetta, mutta kokonsa puolesta se on testinelikön suurin. Harjakset ovat mielestäni aika harvassa eikä jälki ole tarpeeksi kampaavaa ja erottelevaa omaan makuuni. Itse asiassa, koen True Mysticin tekevän jopa vähän sotkuista jälkeä. Välillä tulos on tosi nätti, välillä hyvinkin "risuinen". Maskarakokemuksen voisikin tiivistää sanoihin: "näyttävät mutta helposti sotkuiset ripset nopeasti muutamalla vedolla."
Hylsyn kauluri eli annostelija on hyvin löysä ja harjan mukana tulee kerralla paljon massaa. Notkean massan koostumus on voide-vahamainen. Tuoksu on käytännössä olematon.
"Mystiset volyymiripset"
Plussat: helppo poispeseytyvyys, kotimaisuus.
Miinukset: liian suuri harja testaajan silmiin ja välillä sotkuinen jälki.
Mutta näyttävät ripset True Mystic kyllä tekee onnistuessaan :)
Aika kivat :)
Ja sitten suosikkini:
Maybelline Lash Sensational
Välitön lemppari! <3
Erottelee, tuuhentaa siististi ilman paakkuja ja ulottuu nurkkaripsiin. Lupausten mukaista viuhkamaista kaarevuutta en ole havainnut, mutta se ei varsinaisesti ole itselleni tärkeääkään maskarassa, sillä ripseni ovat luonnostaan taipuisat. Harjan optimaalinen koko, erottelevuus, massan tehokas kerrostuvuus ja ripsarin helppo peseytyvyys ovat niitä juttuja joilla on eniten merkitystä minulle. Lash Sensational delivers it all! :)
Paikka vuoden parhaiden tuotteiden listalla vaikuttaisi olevan varmistettu :)
Katsokaa miten paakutonta, siistiä jälkeä...!
Muut kilpakumppanit jäävät kauas jälkeen mitä siistiyteen ja erottelevuuteen tulee.
Katsotaan millaisia haastajia seuraavasta testiryhmästä löytyy Lash Sensationalille! :)
Onko joku näistä teidän suosikkinne?
Nyt seuraa lisää Fitfarm-valmennusjakson kokemuksia teille ravintopuolesta kiinnostuneille. :)
Tähän alkuun haluan kirjoittaa yhdestä asiasta, vastakommenttina muutamaan FitFarm-valmennuksen päätosraportti-juttuuni jätettyyn kommenttiin. Kommenteista toki näki, ettei niiden kirjoittaja ole lukenut blogini muita ravinto- ja liikuntajuttuja (tai edes kyseistä päätösraporttia, katsonut vain kuvat) eikä tunne ravitsemuksellista taustaani, mutta niistä paistoi tietty trendi johon olen kiinnittänyt huomiota muuallakin ja johon tekee mieli tarttua.
Viime aikojen fitness - ja terveysbuumi on epäilemättä virittänyt osan ihmisistä tietylle tasolle mitä tulee aiheeseen liittyviin kirjoituksiin ja niiden tulkintaan, ja tehdään herkästi tilannetta sen kummemmin tuntematta johtopäätöksiä, joilla ei ole pohjaa.
Perinteisesti kunto- ja terveysprojektit on aina liitetty ylipainoisiin tai jonkun sairauden vuoksi vajaakuntoisiin ihmisiin. Jos valmiiksi hoikka ja näennäisen terve ihminen kiinnostuu kohentamaan kuntoaan ja kiinnittämään huomiota ravintoon, sitä pidetään vähemmän perusteltuna kuin ylipainoisen tai selvästi sairaan kohdalla. Miksi ihmeessä? Onko hyvinvoinnin optimointi vain ylipainoisten tai sairastuneiden oikeus?
Ortoreksia, terveysbuumiaikojen muotisana jota nykyään heitellään herkästi siellä sun täällä, minunkin blogissani. Määritelmän mukaan ortoreksia on "syömishäiriö, jonka taustalla on pakkomielteinen halu syödä mahdollisimman terveellisesti".
Täytyy sanoa että oikeasti suututtaa se helppous, jolla ihmiset lätkivät toisille tuollaisia diagnooseja. Lehdistä, tv:stä ja blogeista tursuavat tarinat fitness-harrastuksellaan terveytensä hajottaneista nuorista naisista ja miehistä on mitä ilmeisimmin virittänyt joidenkin ihmisten vastaanottimen moodiin, joka herkästi näkee kaiken hyvinvoinnin kohentamiseen liittyvän toiminnan sairaana, etenkin kun toimijana on valmiiksi terve ihminen. Myös tavanomaista intensiivisempi kiinnostus ravintoa kohtaan on ilmeisesti oire ortoreksiasta tämän ihmisjoukon näkökulmasta.
Haluan herätellä näin ajattelevia ihmisiä vähän ravistelemaan asenteitaan. On surullista kyllä totta, että joillekin yksilöille ultimaattisen terveellisten elämäntapojen tavoittelu menee häiriintyneen puolelle ja valtaa pakkomielteisesti koko elämän. Ja moni nuori todella on pilannut terveytensä tässä tavoittelussa. Mutta että tällainen tulkinta tehdään pelkästään niillä spekseillä, että valmiiksi hoikka tai normaalipainoinen ihminen haluaa kehittyä liikuntaharrastuksessaan tai on keskivertoa kiinnostuneempi ruoasta ja ravinnon vaikutuksista, se on oikeasti hullua ja vahvistaa mielestäni sen mitä ylempänä kirjoitin: hyvinvointiprojektit ja syömisten tarkkailu nähdään perusteltuna ja "oikeutettuna" vain ylipainoisille ja sairaille. Meidän hoikkien ja perusterveiden pitäisi jotenkin olla selittelemässä ja noloilemassa omia kuntotavoitteitamme? Ei hyvänen aika, mitä se sellainen on!
Minä olen eittämättä poikkeuksellisen kiinnostunut ravinnosta ja aivan varmasti kiinnitän ruokajuttuihin enemmän huomiota kuin perusmenijä. Mutta tekeekö se minusta häiriintyneen? Minusta häiriön määritelmään kuuluu suoritukseen tai suorituksessa epäonnistumiseen liittyvä ahdistuminen, ja tällaista ahdistusta en tunnista omasta elämästäni.
Jotakuta kenties ahdistaa pelkkä ajatus tietyn ruoka-aineryhmän välttelystä, mutta tällöin ahdistus on kyseisen henkilön päässä, ei minun ;) Eikä se, että joku valitsee karkkipussin sijaan parsakaalin kun parsakaali maistuu paremmin, tee kenestäkään sairasta tai ole merkki syömishäiriöstä. Samoin kuin karkkipussilla herkuttelijat saavat herkutella ilman syyllistyksiä. Sallitaan jokaiselle omat nautintonsa ja ymmärretään, että se nautinto voi poiketa täysin omasta.
. . .
Ja nyt sitten vihdoin päivän asiaan eli FitFarmin ruokavalioon ja sen syvempään analysointiin. :)
On tarpeen vielä korostaa, valmentajani toiveesta, että ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa "FitFarm-ruokavaliota", vaan jokainen yrityksen valmentaja suunnittelee ruokavaliot omalla tavallaan ja asiakkaan yksilöllisen tilanteen mukaan. Kuitenkin voidaan sanoa, että FitFarm-ruokavalioilla on se yhteinen piirre, että niissä korostuu tarkka makroravintoaineiden jako, rytmi, aikataulutus ja ravinnon näkeminen ensisijaisesti polttoaineena, ei nautinnon ja ilon lähteenä. Suhde ravintoon on kaiken kaikkiaan hyvin tunteeton.
Yllätyin siitä, että kaikille asiakkaille jaetaan tilanteeseen katsomatta sama ruokavalion yleisohjeistus, jossa mm. kastikkeiden käyttö kielletään ja sanotaan, etteivät "kastikkeet, marinadit ym. kuulu kenenkään ruokavalioon". Tämä kertoo olennaista yrityksen ruokafilosofiasta. Toimii takuuvarmasti monilla ja etenkin painonhallitsija-asiakkaat saavat nopeasti tuloksia, mutta kestäväksi ruokailutavaksi tämä ei sovi niille joille myös ravinnon sosiaalinen ja nautinnollinen merkitys on tärkeä.
Ruoasta ja ruokavalion toimivuudesta
Kuten päätösraportissa tuli todettua, FitFarm-ruokavalio laihdutti minua eli oli selkokielellä sanottuna vähempikalorinen kuin oma normaali ruokavalioni. Aiempaa alempi energian saanti ei ollut valmennuksessa tavoitteena, vaan ilmeni itsestään tulosten muodossa. Valmentajat eivät tietenkään ole selvänäkijöitä eivätkä voi tietää, miten kunkin asiakkaan yksilöllinen aineenvaihdunta toimii, eikä minunkaan valmentajani tarkoituksellisesti muokannut minulle lähtötasoa niukempienergistä ruokavaliota. FitFarmilla laadittujen ruokavalioiden kaloritaso pohjautuu yleisesti käytettyihin ja tunnustettuihin aineenvaihduntakaavoihin, minun tapauksessani Harris Benedictin. Sen mukaan energiataso vastasi kulutusta.
En ole koskaan aikaisemmin laskenut kaloreita tai muutenkaan seurannut syömäni ruoan energiapitoisuutta, joten kokeilu opetti minulle aivan valtavasti ravinnon kaloreista. Opin paljon myös proteiineista, en ole aiemmin tiedostanut miten suuria eroja eri proteiinin lähteiden proteiinipitoisuudessa on.
Tässä oman ja FitFarm-ruokavalion erot pähkinänkuoressa:
Kokeiluruokavalio erosi normaalista ruokavaliostani lisättyjen hiilihydraattien lisäksi myös rytmillisesti, niin että normaalin kolmen aterian sijaan söin päivässä neljä tai viisi ateriaa (kun palautusjuomankin laskee ateriaksi). Loppujen lopuksi rytmi oli käytännössä vaikeampi asia toteuttaa ja omaksua kuin hiilihydraatin lisääminen.
Tavallaan kaikki tämä, niin kalorit kuin makroravintoarvotkin, ovat kokonaisuuden kannalta triviaalia ja tarpeetontakin tietoa, mutta kaltaiselleni numeronisselle kuitenkin kiehtovaa "nice to know" -osaston informaatiota. Nyt tiedän esimerkiksi, että tonnikalassa ja kypsytetyssä juustossa on eniten proteiinia kaikista proteiinin lähteistä, enemmän kuin punaisessa lihassa, jonka olin jostain syystä aina kuvitellut olevan se kaikkein valkuaisainepitoisin ravintoaine. Katkaravut ja tofu ovat proteiinimääriltään häntäpäässä minun käyttämissäni lähteissä, palkokasveissa määrä on jo lähes merkityksetön. Esim. kypsennettyjä kikherneitä pitäisi syödä puoli kiloa että saisi saman määrän proteiinia kuin purkillisesta tonnikalaa.
Aamiainen
Ehkä kiinnostavin ja jopa hätkähdyttävin havainto liittyi aamiaiseen. Aamiaistani muokattiin valmennuksen aikana suuremmaksi pariinkin otteeseen, mutta vielä 500 kalorin vahvuisenakin se jätti minut selvästi vajaakylläiseksi ja nälkä kurni jo parin tunnin kuluttua. Palatessani Prahan matkan aikana normaaliin aamiaiseeni tajusin, että luontaisesti kylläisyyteen saakka syömäni aamupala on energiamäärältään jopa tuplasti FitFarm-aamiaisen kokoinen. Ei siis ihmekään, että nälkä pysyy normiaamupalallani poissa pitkälle iltapäivään saakka. :)
Sekin on ollut häkellyttävää tajuta, että kananmunista, parista juustosiivusta ja soijajogurtista koostuva aamiainen voi helposti olla kaloripitoisempi kuin lounaaksi syöty valtava lautasellinen lohisalaattia fetalla. Keholleni näyttää sopivan luonnollisimmin vahva kaloripainotus nimenomaan aamuun, myöhemmin päivällä nälkä lähtee vähäenergisemmilläkin eväillä. :)
Mitä hyvää FitFarmin ruokavaliossa oli? Mitä opin ruokavaliosta?
Ei käy kiistäminen, että treenin ympärille sijoitetut ateriat ja tietysti hiilihydraattilisä toivat lisätehoa treeniin ja paransivat tuloksia. Vaikka oma tapani syödä vain kolme ateriaa päivässä kuinka tuntuu itsestä luonnollisemmalta ja mieleisemmältä, se ei ole paras pohja liikuntaharrastuksen näkökulmasta.
Ennen valmennusta kävin treenaamassa aamiaisen ja lounaan välillä siten, että aamiaisesta oli ehtinyt kulua kolme tai neljäkin tuntia salille mennessä. Nyt ymmärrän, että noin pitkä aika edellisestä ateriasta on aika köykäinen pohja treenille ja käytännössä olen siis aina käynyt salilla vajailla energioilla. Ja tietysti minimaalisilla lihasten glykogeenivarastoilla.
Pyrin jatkossa siihen, että en anna ateriavälien venyä treenipäivinä yhtä pitkiksi kuin "normipäivinä" ja tietysti lisään treenin ympärille hiilihydraattilisukkeet. Käytännössä tämä vaatii aina vähän skarppausta, sillä tiheämpi ateriointi on itselle kuitenkin epäluonnollista ja keho pyrkii koko ajan takaisin vanhaan rytmiin.
Opin ruokavaliokokeilun aikana myös muutaman uuden tavan tuunata soijajogurttia, ja nämä tulevat ehdottomasti jäämään pysyvään käyttöön :) (Näistäkin varmaan tulee oma postaus :D ^_^)
Samoin palautusjuoma salitreenin jälkeen jää ehdottomasti käyttöön. Palkkarista ja sen tarpeellisuudesta on monia mielipiteitä enkä itse ennen koskaan juonut palautusjuomaa treenin jälkeen. Sen sijaan söin puolikkaan proteiinipatukan jos energiatasot tuntuivat selvästi alhaisilta.
Peruskuntoilijalle ei varmastikaan ole valtavan suurta merkitystä juoko treenin jälkeen heraprotskua vai ei, mutta valmennusjakson aikana kuulin ja luin sen verran paljon tietoa heraproteiinin eduista harjoituksesta palautumisessa, että vakuutuin siitä että juoma on patukkaa parempi valinta. Ellei sitten seuraavaan ateriaan ole pitkäkin aika jolloin patukka on järkevämpi = pitää pidempään nälän loitolla.
Mites hiilarit, tuliko mitään ikäviä lievevaikutuksia?
Ei, ei tullut :)
Ne ruisleipä- ja välipalakeksihimot joiden niin pelkäsin tekevän comebackin ruokavalioon palautetun viljan myötä eivät todellakaan palanneet. Puhumattakaan makeanhimosta, mutta makeaa en tosin valmennuksen aikana syönytkään hedelmiä ja marjoja lukuunottamatta. Jälkkärit eivät kuulu FitFarm-ruokavalioon. Makean mieliteot ovat yhtä kaukaisia kuin ajatus siitä, että jonain päivänä oppisin uimaan ^_^
Pelkoni hiilarihimojen palaamisesta ovat siis olleet kerrassaan, jos nyt eivät täysin perusteettomia vilja-addiktiotaustani tuntien, niin ainakin turhia. Ja nyt ne osoitettiin romukoppaan kuuluviksi. :) Olen tästä valtavan iloinen.
Hyvien, hitaiden hiilihydraattien lisäämisellä lautaselle ei loppujen lopuksi ole kannaltani mitään muuta ikäväksi tulkittavaa vaikutusta kuin se, että hiilarilisä tietenkin vie tilaa joltain muulta joka maistuisi minusta paremmalta, eli käytännössä kasviksilta.
Makuni ja mieltymykseni ovat viiden vuoden aikana muuttuneet niin totaalisesti, että vilja tai muutkaan hiilarilisät eivät enää ole erityistä herkkua - poikkeuksena KAURAPUURO <3 <3
Kasviksiin verrattuna ohrat, kvinoat, tattarit sun muut ovat auttamatta tylsän makuisia ja tuntuvat maun kannalta lautasella turhilta. Jatkan niiden syömistä treenipäivinä mutta hyvällä mielellä tiedostaen, että ne eivät vie kasvisten paikkaa eivätkä ne herättele takaisin entistä Sannia.
Paluu entiseen "elän pastalla-ja-voileivillä" -ruokailumalliin on silkka naurettava utopia. Se jos mikä oli tämän ruokavaliokokeilun tärkein opetus itselleni. :)
...ja itse asiassa kaikille muillekin ihotyypeille, etten sanoisi :) Paitsi tuoksuherkälle tai -allergiselle, putsari on nimittäin voimakkaasti hajustettu.
Tuote on vilahtanut blogissa jo kerran aiemminkin mutta siitä on yli neljä vuotta, enkä vielä tuolloin ollut ostanut sitä omaan käyttöön vaan testannut näytteen verran kaverilta. Ihastuin jo tuolloin, mutta vasta tänä keväänä tuli vihdoin tilattua oma pullo. :)
Kyseessä on Nubian Heritagen African Black Soap Body Wash.
Kyllä, body wash. Mutta tuotetta voi vallan mainiosti käyttää myös kasvoilla, pakkaustekstissäkin lukee "from head to toe". Kuten tunnettua, kasvoputsareissa, shampoissa ja suihkugeeleissä käytetään samoja puhdistavia ainesosia, eli yksi tuote voi periaatteessa sopia kaikkien kehon alueiden puhdistamiseen. Puhdistavien aineiden laatu ja pitoisuus sekä seoksen muu koostumus vaikuttavat siihen, miten hyvin tuote sopii esim. sekä iholle että hiuksiin. Nubian Heritagen suihkugeelin kohdalla koostumus on mitä ihanteellisin myös kasvoille!
Alunperin African Black Soap Body Washia minulle suositteli kaverini Ellen, jota haastattelin muinoin Karkkipäivän ensimmäiseen iHerb-juttuun. Ellenillä on epäpuhtauksiin taipuvainen sekaiho ja näppyjä tulee herkästi myös dekoltee-alueelle (tai tämä oli ainakin tilanne Nubian Heritage -suosituksen aikoihin). Black Soap -putsari oli kuulema rauhoittanut huomattavasti etenkin dekoltee-alueen näppyjä. Ja ihan ilman mitään ihon kuntoa parantaviakin vaikutuksia: tuote vain on aivan ihanan tuntuinen iholla..!
Minulla ei ole epäpuhtauksiin taipuva iho, mutta tuote sopii minullekin ja rakastan sitä! Sen pesuteho on tarpeeksi hellävarainen ja koostumus kosteuttava sopiakseen pintakuivallekin iholle. Geelin sisältämän sheavoin tuoma kermaisuus tuntuu iholla hoitavalta eikä iho jää huuhtelun jäljiltä narisevan puhtaaksi. Puhtaaksi, kyllä, mutta ilman supertehokkaiden tensidien jättämää natisevaa pintaa, joka on merkki siitä että puhdistusaine on vienyt ihon pinnalta vähän turhankin paljon ihon omia rasvoja. Toisille tällaiset superpesevät putsarit sopivat ja iho kestää niiden kuivattavuuden, mutta toisten iho tykkää hellemmästä meiningistä, kuten luonnonkosmetiikan kaikkein miedoimmista sokeri- ja aminohappopohjaisista tensideistä.
Itse tykkään eniten ns. välimuotoratkaisusta pesevyyden suhteen, ja African Black Soap Body Wash tarjoaa juuri sellaisen: se on pesevämpi kuin useimmat luonnonkosmetiikan putsarit mutta hellempi kuin stydit saippuapohjaiset vaahtoputsarit tai monet epäpuhtaan ihon geeliputsarit. (Ainakin oma ihoni vetää niillä aivan narisevaksi ja on kireä kuin pingotettu kanvas ennenkuin saa helpotuksen kosteusvoiteella.) Emulsioputsarit ovat tietenkin se kaikkein hellävaraisin ja samalla tehokas putsarimuoto, mutta kun on meitä, jotka haluaa sitä VAAHTOA! :D Ja just meille tuotteet kuten African Black Soap Body Wash ovat onnen omiaan.
Tiedätte millainen putsarihifistelijä mä olen. Aina löytyy jotain huomautettavaa, tämän kaverin kohdalla se on ainoastaan tuoksun voimakkuus. Kokonaisuudessaan African Black Soap on kirkkaasti ihanimman tuntuisia putsareita mitä olen koskaan käyttänyt, uskallan valikoida näin voimakkaat sanat :) Geeli ei ole niljaista niinkuin niin monet geeliputsarit tuppaavat etenkin huuhteluvaiheessa olemaan, sen vaahto on kermaisen liukuvaa ja vaahdonmuodostus juuri sopivaa, kohtuullista medium-tasoa.
Joko luitte tarpeeksi hehkutusta? :D No vielä meinasin latoa faktaa pöytään ^_^
African Black Soap Body Wash:
En tiedä saako Nubian Heritagea vieläkään Suomesta, käsittääkseni ei, mutta tuotteita voi tilata iHerbistä. Eikä vie vararikkoon. :) 384 ml pullo maksaa alle 10 dollaria, halvimmilla postikuluilla $13,96 eli 12,40€.
Uusi asiakas saa katettua postikulut iHerbin ensitilauskoodilla jolla saa tilauksesta 5 dollaria alennusta. Minun koodini on NIJ031, mutta koska en halua että joku kuvittelee mun vinkkailevan hyvistä iHerb-tärpeistä vain että saan itse bonuksia, neuvon, että noita koodeja löytää netistä pilvin pimein kun hakee esim. "iHerb coupon code". :) Ei siis tarvitse käyttää juuri mun koodia. Jokainen iHerbin asiakas saa tuollaisen koodin ensitilauksen yhteydessä, ja sitä voi sitten halutessaan jakaa ystäville ja tutuille.
Halvimmillaan Nubian Heritage -ihanuuden saa kahdeksalla eurolla (jos on ensitilaaja), ei ole paljon melkein 400 millin kokoisesta pullosta. :) Suosittelen tutustumaan :)
Jos tuntuu liian tuoksuvalta kasvoilla käytettäväksi niin saapahan ainakin ihanan pehmeästi vaahtoavan, antimikrobisen suihkugeelin ^_^ Jos vielä tykkää santelipuun tuoksusta niin et voi hävitä :D
Vinkki: Lumenen silmämeikinpoistoainepullot ovat kokonsa ja annostelijansa puolesta ihan parhaita geelimäisten tuotteiden pakkauksia. Olen säästänyt kaikki tyhjät Lumenen pullot ja täytän niihin suosikkituotteitani joiden oma pullo on liian iso tai kömpelö matkakäyttään. Kuten Nubian Heritagen.
*
Olen tosi iloinen että sain African Black Soap-vinkin aikoinaan Elleniltä, ja nyt jaan sen ansaitsemallaan "paatoksella" eteenpäin teille! ^_^
Mökki on mitä inspiroivin paikka. Saan siellä ollessa usein päähäni mitä ihmeellisimpiä bloggausideoita, viimeksi vappuna parikin joista yhteen liittyy liha ja tähän tämänpäiväiseen... puska.
Jotain kumman kautta (asiaan saattoi liittyä sauna) keskustelumme ohjautui jossain vaiheessa vapunaattoiltaa alapään, hmm, sanoisinko trendeihin. Siellähän vallitsee yhtä lailla mieltymyksiä ja trendejä leikkausten ja pituuden suhteen kuin yläpäässä. Puhumme siis suomen kielellä karvoista.
Haluaisin kuulla, jos rohkenette näin intiimistä (?) asiasta avautua (anonyymius on aina sallittua ;)):
kuinka moni teistä parturoi alapään osastoaan? Saako siellä rehottaa? Jos ei, miksi?
Jos ajelette, onko se ensisijaisesti omien vai kumppaninne mieltymysten vuoksi? Onko kumppani joskus huomauttanut teille että alakertaa sopisi vähän siistiä..?
Saattoi olla, että itse sain tämän suuntaisen, mutta ihan humoristisen ja velvoitteettoman ^_^ kehotuksen mökkisaunan terassilla, kun kaikessa rauhassa ja pahaa aavistamatta nautiskelin vilvoittelutauolla limellä terästettyä siideriäni. :D
Kaikkea sitä tulee blogissa kerrottua, mutta myönnän ihan reilusti, että itse kuulun aika "villiin ja luonnolliseen" suuntaukseen mitä tulee feminiinin puutarhan hoitoon. Olen laiska eikä juttu ole listoillani ykkösprioriteeteissa, mitäpä sitä asiaa kiertelemään. Yleensä pyrin kuitenkin pitämään alueen sentään perussiistinä ettei nyt ihan bikinin lahkeesta pursua "boratit" (ja valoimpulssilaite oli tässä asiassa laiskimukselle kiistatta mitä loistavin apu, harmi vain ettei sen käyttö sovi paljon matkustavan elämäntyyliin), mutta nyt hoitotoimenpiteet olivat näemmä unohtuneet vähän pidemmäksi aikaa. Kun ei ole tullut patsasteltua uikkareissa.
No, aina on hyvä kun löytyy aihetta nauruun. :) Nauru on hyväksi ^_^
Naureskeltuani ja luvattuani näyttää rikkaruohoille saksia jäin taas minulle tyypilliseen tapaan miettimään asiaa enemmänkin. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, eli ei tämä sinällään mikään uusi "hmmm" -juttu ole, mutta nyt jäin pohtimaan erityisesti alapää-osastoa, en karvojen ajelua yleisesti.
En oikeasti tiedä, miten naiset alapään trimmaukseen yleisesti suhtautuvat. No, pitäisikö tietääkään... Nyt kuitenkin tulin uteliaaksi. :) Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin? Vai onko kuitenkin toisin päin, eikä suurin osa naisista välitä h*ttojakaan? Eihän koko alue näy kenellekään muulle kuin itselle ja perheenjäsenille, julkisia uikkariesiintymisiä lukuunottamatta.
Juuri tästä heräsi kiinnostukseni utsia teiltä, miten teillä suhtaudutaan Le Puskaan.
Ajeletteko? Itsenne vai kumppanin vuoksi? Kummankin? Kaikki pois vai hienostunut kiitotie?
Kuva valoimpulssilaitteen tuloksia esitelleestä postauksesta.
Yksi ystäväni totesi että meinasi vetää aamukahvit väärään kurkkuun kun näki mun laittaneen kuvan jalkovälistäni blogiin... Jännintä mitä olen tehnyt? ^_^ "Bloggaaja shokeerasi rohkealla puuvilla-alushousukuvalla.." :D
P.S. Kysely sivupalkissa :)
. . .
P.P.S. Perjantai 13.5. Kaikki kommentit on luettu mutta taitaa mennä useampi päivä että saan käytyä kaikki läpi vastausnäkökulmasta :) Eilen minulla ei ollut juuri ollenkaan aikaa blogille joten en ehtinyt vastata kuin muutamaan. Jos kommentissanne on kysymys niin siihen tulee kyllä vastaus mutta voi mennä viikonlopulle saakka. :)
Täytyy muuten sanoa että vähän yllätyin - näyttää todellakin olevan niin, ainakin tämän keskustelun perusteella, että alakerran hyvinkin tarkka parturointi ja jopa täysi karvattomuus on tällä hetkellä normi. Uskaltaisin väittää, että omassa nuoruudessani 90-luvulla asia oli toisin. En muista koskaan nähneeni tenivuosina lehdissä juttua alapään trimmauksesta eikä kaveripiirissä siitä puhuttu koskaan. Ei käynyt pienessä mielessäkään että alakertaa pitäisi sheivailla. Itsellä tosin ei silloin vielä rehottanut boratitkaan... mutta silti... Nykyihanne näyttää ehdottomasti olevan mieluummin "kaikki pois" -suuntaan kuin luonnolliseen. Monet perustelevat valintaansa mukavuudella ja hygienialla, mihin minulla ei varmastikaan oman suhteellisen heiveröisen alapuutarhani puitteissa ole paljonkaan sanomista (mitäpä tietäisin "teräsvillapöheikön" tuomasta epämukavuudesta), mutta uskon silti, että ajan suuntaukseen vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti sosiaalinen normi. Vähäkarvaisuus on tällä hetkellä the way to go.
"Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin?" Vaikuttaa siltä, että vastaus on mitä vahvin kyllä. Ainakin blogeja lukevan tyypillisesti urbaanin naiskohderyhmän keskuudessa ;) Ken tietää, mitä 200 000 maalaistalon emäntää olisi asiaan tuumannut. ;D
Random-postaus.
Minun piti tänään lähteä ystäväni kanssa roadtripille Vaasaan, mutta ystäväni joutui perumaan matkan. Juuri nyt tuntuu siltä, että olisin mieluusti perunut reissun itsekin (vaikka olin niiin odottanut pääseväni vihdoin ekaa kertaa Vaasaan!), sen verran painaa väsy tuolta juhlaviikonlopulta. Ei ihan hirveän montaa tuntia tullut nukuttua matkan aikana.
Tulin eilen myöhään mannerkotiin Ahvenanmaalta ja olen tänään potenut kyvyttömyyttä jaksaa tehdä oikein mitään - muuta kuin levittää kaikki tällä hetkellä testausta odottavat kasvojenhoitotuotteet pöydälle ja tehdä niistä testauslista. :D Just sopivaa aivot narikkaan -hommaa juhlaväsyneelle. ^_^ Samaan syssyyn vielä kuvasinkin mokomat. Tuotteiden kuvaus on muuten välillä älyttömän tylsää hommaa (ja tylsiltä ne kuvat näyttääkin), sen puuhan voisin mielellään ulkoistaa.
Mr. Karkkipäivä oli jättänyt minulle kotiintulotervehdyksen <3
Iltapäivään mennessä olin kerännyt tarpeeksi voimia lähteäkseni ulos ja tänään starttasi vihdoin meikäläisen ulkojuoksukausi. Myönnettäköön, ettei ne mäet nyt ihan niin kevyesti vielä heilahtaneet kuin viime kuukaudet olisivat antaneet toivoa... Mutta ei puuskutusta ;) ^_^ Ihana oli hölkötellä menemään kimmeltävässä järvimaisemassa.
Kasvotuotteita lajitellessa käsiin osui muutama "nämä joutaa eteenpäin" -tuote, ja ne olisivat tässä nyt teitille tarjolla, jos joku huolii.
Huikatkaa jos joku näistä kiinnostaa, niin arvon putelit kiinnostuneiden kesken. Acorellet laitan samassa paketissa.
Huikkailla voi vaikka viikonlopulle saakka, en ennätä kuitenkaan postittaa näitä ennenkuin ensi viikolla.
Elokuulle saakka olisi nyt testattavaa... Harvemmin testaan näin tiheällä aikataululla koska välillä on oikeasti kiva käyttää niitä vanhoja lempituotteitakin, mutta osa tuotteista (esim. Estelle & Thildin Biodefense) on odottanut vuoroaan jo yli vuoden. Osa näistä on myös sellaisia, joista olette kyselleet jo moneen otteeseen (kuten Mossa ja Mádaran SOS). Saapa nähdä pysynkö aikataulussa :) Mutta totuus on, että jos en tee aikataulua, on hyvin todennäköistä että testaus vain siirtyy ja siirtyy monen sarjan kohdalla.
Ajattelin aloittaa Lorkusta koska en ole koskaan (!!) käyttänyt L'Orealin ihonhoitotuotteita, ja tiedän, että kontrasti luonnonkosmetiikkaan on suuri. Kiinnostavaa kokeilla L'Orealia pitkän kotimaisen (luonnon)kosmetiikkatestijakson jälkeen.
Vielä viimeiset terveiset Madeiralta:
Lauantaina kumpparit tulivat tarpeen muutenkin kuin luolavierailulla, loppupäivästä nimittäin satoi kaatamalla ja näkyvyys jeeppikiertoajelullamme ylös vuorille oli pahimmillaan ehkä metrin tai kaksi...
Madeiran korkeimman kohdan sijaan näimme tien pientareella sateessa töröttäviä lehmiä, jotka näyttivät olevan meitä enemmän ihmeissään siitä mitä turistit tekivät vuorilla sellaisena päivänä, ja koimme sydäntä halvaavia jännitysmomentteja jeeppien kiitäessä välillä turhankin vauhdikkaasti nollanäkyvyydessä kapeilla mutkaisilla teillä. Madeiran tiet valtavine pudotuksineen eivät sovi korkean paikan kammoisille ;)
Sateesta ja vilusta huolimatta tunnelma oli katossa ja nauroimme jeepin takaosassa vilttiemme alla (varmaan väsymyksestäkin) niin, että välillä puheesta ei tullut mitään. Yksi seurueestamme osti lounaspysäkillä auton täyteen cola-mukeissa myytyä olutta ja minäkin totesin, vaikka en normaalisti olutta juo, että tämä on nyt se päivä jolloin teen poikkeuksen. :) Kyllä se kohme siitä kaikkosi ^_^
*
Arvonnassa voittivat:
Sanna mamma (Laveran itseruskettava)
Minna (Acorellen tuotteet)
Sipe (Estelle & Thild -putsari)
Jaana (Mádaran öljy)
Voittajiin on otettu yhteyttä. :)
Muistatte mitä hiuksilleni kävi tässä vajaa kuukausi sitten.
Vaikka persikkainen tyvi ei hurjasti hymyilyttänyt, niin tarjoaahan se kuitenkin erinomaisen tilaisuuden keltaista taittavien hopeatuotteiden testaukseen :) Täytyy nähdä asiat aina positiivisessa valossa ^_^
Ostin vihdoin viimein Fudgen Clean Blonde -shampoon, jolla ainakin kauneusbloggaajien keskuudessa on ylittämätön kannatus. Monen mielestä Fudgen hopeashampoo hakkaa hopeanaamiotkin, mikä kertoo aikamoisesta tehosta kun kyseessä on tuote jota ei tarvitse jättää hiuksiin vaikuttamaan (tai voi jättää max. viideksi minuutiksi jos haluaa).
Tämän näköinen tökötti. Budjettipirkko vinkkaa, että Fudge Clean Blonde -shampoon saa halvimmalla FeelUniquesta (18,08€ postikuluineen), mutta itse en jaksanut odottaa postitusta vaan ostin pullon kampaajalta kestäen 2,40 €:n hintaeron :D
Testasin shampoon ensimmäistä kertaa vappuna mökillä (siitä nuo "Villi Pohjola" -henkiset kuvataustat... ;)).
Tuotteen hypetys näyttää olevan ansaittu; kyllähän tällä saa ihan mielettömän viileää jälkeä jo yhdellä ainoalla käsittelykerralla!
Mutta. Kysymys kuuluu: miten ihmeessä tuloksesta saa tasaisen...?
Katsokaa: edessä lähes harmaanhopeiset kutrit, takana ja ylempänä tyvessä kellertävää.
(Tältä näyttää hiukset jotka on saunan jälkeen kieputettu yöksi nutturalle.)
Tyveen Fudge Clean Blonde ei vaikuttanut käytännössä ollenkaan. Jos mahdollista, ero tyven ja pituuksien välillä on nyt vieläkin suurempi kuin heti värjäyksen jälkeen. Sen verran voimakkaasti Fudge kirkasti pituuksia.
Levitän shampoon aina tyveen ja vaahdottelen siellä reilusti, ja annan vaahdon sitten valua pituuksiin jotka käyn läpi puristellen. Pesen hiukset pää alaspäin jotta a) saan sormet kunnolla hiusten tyveen ja shampoon täten kauttaaltaan hiuspohjaan ja b) minimoin suihkun paineen hiuksia katkovan vaikutuksen päälaella. Lisään shampoota vielä erikseen toisen annoksen takaraivolle.
En tiedä millä menetelmällä shampoovaahdon voisi mitenkään saada hiuksiin täysin tasaisesti niin että hopeashampoon ollessa kyseessä pigmenttiä olisi jakautunut kaikkiin hiusosioihin tasaisesti. Kuulostaa lähes mahdottomalta. Fudgen ohjeissakaan ei neuvota mitään erityistoimenpiteitä kuten shampoon kampaamista jotta tulos olisi tasainen.
Sen sijaan siellä kyllä neuvotaan käyttämään hanskoja ihon tahraantumisen välttämiseksi...
Tämänhän minä olin tietenkin missannut ^_^
Sormet olivat violetit vielä neljä päivää Fudge Clean Blonde -pesun jälkeen... No, seuraavalla kerralla tiedän ;)
En ole perehtynyt hopeashampoiden maailmaan joten en osaa sanoa vaikuttaako shampoon kompositiossa tehoon jokin muukin kuin pigmentti. Fudgen shampoossa väripigmentti on CI 60730 eli Acid Violet. Käsittääkseni pigmentit saa merkata inciin aina viimeiseksi, joten sen sijoitus incin viimeisenä ei kerro mitään pitoisuudesta. On ilmeistä, että Fudgen Clean Blonde -shampoossa sitä on aika paljon.
Merkkasin inciin salisyylihapon ihan vain kuriositeettina kun juuri oli puhetta siitä, miten BHA-happoa käytetään kosmetiikassa monessa muussakin funktiossa kuin vain kuorivana ainesosana. Sitä löytää lopulta vaikka mistä tuotteista joissa sitä ei mainosteta aktiiviainesosana, myös shampoista. Hilseshampoissa se toimiikin keratolyyttina eli kuorii päänahkaa, tällöin pitoisuus on tietysti säädetty ko. vaikutuksen mukaisesti. Fudgen shampoossa rooli lienee joku ihan muu, kenties vain osa säilöntäainemixiä.
Silver-honey-hair...
Olisi kyllä mahtavaa jos saisin helmenkirkkaan "Fudge-efektin" koko hiuksiin, mutta shampoon vaikutus on niin voimakas että en taida uskaltaa käyttää sitä kuin ehkä joka kolmas tai neljäs pesu.
Kovasti tekisi mieli kokeilla tyveen kunnon tehokäsittelyä niin että jätän Clean Blonden vaikuttamaan sinne pidemmäksi aikaa, mutta koska shampoota pakostikin leviää muuallekin hiuksiin, näen jo silmissäni kuinka mulla on kohta osin siniseksi vetänyt tukka.... :P
Onko Clean Blonden käyttäjillä jotain vinkkejä..?
Eilen illalla oli juhlamatkan main event eli THE juhlat.
Tässä nopea setti fiilis- (ja MEIKKI ;))kuvia illalta. Ajanpuutteen vuoksi en ehdi tekemään kuin tällaisen lyhyen katsauksen, matkan aikana tulleisiin kommentteihin ehdin vastaamaan vasta Suomeen palattuani.
Ja niitä kumppareita muuten tarvitaan tänään ;) Olemme menossa johonkin luolajuttuun, bussi lähtee 5 minuutin kuluttua.
Diana: "Jätä nuo sun hiukset ihan vain noin, rock, en mä noille mitään muuta tekisi kuin laittaisin kiinni".
Diana tupeerasi tupeeraustaidottoman hiukset, ja minä meikkasin meikkaustaidottoman naaman. Vaihdantataloutta :)
Dianan meikki syntyi tällä setillä. NYXin Pore Filler teki taas upeaa jälkeä, ei voi muuta sanoa.
Valmis juhlalook.
.
Juhlapaikkana oli hotellimme uima-allasalueen ravintola:
Eiliseksi oli luvattu sadetta mutta se loisti koko päivän poissaolollaan eikä ilta olisi voinut olla kauniimpi. :)
Minä ja "mun" perhe <3
Kyllä, ponit oli messissä ja suoriutuivat illasta erinomaisesti. :) Kukaan ei edes tallonut niitä tanssilattialla ^_^
Upea Diana.
Alkupalapöydän antimia.
Jälkiruokaan saakka ei tämä nainen tällä kertaa pärjännyt, juustot jäivät vaille ottajaansa... ^_^ (Syytän kalaherkkuja notkuvaa alkupalapöytää..)
Kiitos Tomas :)
Huhhuh. Enpähän ole ennen ollut mukana tällaisessa viimeiseen saakka yllätyksen säilyttävässä jännitysnäytelmässä.
Vieläkin on ihan epätodellinen olo, tapahtuuko tällaista oikeasti? :D Heräsin aamulla Maarianhaminassa kuvitellen päätyväni Tanskaan, Tallinnaan tai eksoottisimmillaan ehkä Berliiniin, mutta 10 tuntia myöhemmin olinkin tällaisissa maisemissa:
Iiiik!!
Juhlien isännällä ei ollut mitään sitä vastaan että raportoin matkasta blogiin (olin ihan että jos tätä en pääse jakamaan niin varmaan poksahdan..!), joten tässä kertomus torstai-päivästä 5. toukokuuta. Kaikkeen sitä pääsee elämässään mukaan..!
Kokoonnuimme aamulla kello 7 ja pakkauduimme laukkuinemme bussiin.
"Vi samlas klockan 7 och frukost äter vi ombord", oli juhlien isäntä kertonut. Ombord, kaikki meistä olivat tietysti tulkinneet sen laivaksi.
Hämmennys olikin valtava kun bussi kääntyi liikenneympyrässä ihan toiseen suuntaan kuin kohti Eckerön satamaa... Nimittäin...
Lentokentälle. Bussissa kantautui epäuskoisia huudahduksia ja muminaa siitä, että tässä vielä yritetään hämätä, kohta me käännytään takaisin Eckerön tielle. Vaan ei, lentokentällä koko joukko komennettiin ulos bussista ja sitten vain laukut check-iniin.
Mitä ihmettä.....
Vielä check-in-jonossakin moni epäili huijausta, kohta kiitotielle kurvaa bussi ja jatkamme matkaa satamaan.
Mutta alkoi vakavasti näyttää siltä, että lentokoneeseen tässä oltiin menossa.
Olin niin puulla päähän lyöty (enkä suinkaan ainoa) että en edes osannut hermostua lennosta ja tavallisesti minua niin piinaava lentopelko unohtui kokonaan.
Pian Maarianhaminan kentälle laskeutui vuokrattu kone. Vieraat kiljahtelivat epäuskoissaan. "Det här kan bara inte va' sant..."
Totta se oli jo kohta mentiin koneeseen.
Koneen portailla meillä oli virallinen kuvaushetki.
Lahjojen sijaan syntymäpäiväsankari oli toivonut vierailta lahjoituksia LoveNepal-järjestölle joka työskentelee lasten seksiorjuutusta vastaan. Järjestölle lähtevä lahjoitus toi lämpimän tunteen rintaan.
Koneessa odotimme, että kohteemme viimein paljastuu pilotin kuulutuksen muodossa. Vaan ei. Kohde paljastuisi vasta kun laskeudumme. Lentoaika: 5 tuntia 45 minuuttia.
Jouduimme yhä suuremman häkellyksen valtaan. Alkoi olla selvää että olimme menossa vähän kauemmas kuin Tanskaan...
Sitten vain ilmaan..!
Lennon edetessä arvailut kohteesta tiivistyivät. Marokko? Dubai? Kanaria..?
Ei, ei näytä Dubailta ainakaan... Lyhyt kiitotie sai minut viimeistään tajuamaan kohteen. :) Täällä olen ollut aiemminkin.
Madeira!
Kentällä meidät toivotettiin tervetulleeksi synttärijatkoille ja bussi kuljetti meidät saaren pääkaupunkiin Funchaliin. Leuat loksahtelivat jälleen auki kun bussin ovet avautuivat viiden tähden hotellin edessä.
Voiko tämä enää olla todellista... Kävelin hotellin puutarhaan ja sain lasin kuohuvaa käteeni.
Minäkö olin oikeasti nyt madeiralaisessa luksushotellissa...?
Kyllä minä olin. :)
Baltiakin olisi ollut tosi mieluinen kohde, mutta kyllä tämä ylitti kaikki odotukset.
Aurinkokin kurkisti esiin kilistäessämme lasejamme juhlasankarin kunniaksi. :) Mikä fiilis! :)
.
Loppupäivä kului oman vapaan ajan ja juhlaohjelmaan kuuluvan kiertoajelun ja illallisen merkeissä.
...ja osan kohdalla ilta jatkui pitkälle yöhön...
Skål på den saken! :)
Mikä päivä.
...ja tätä jatkuu vielä sunnuntaihin. :)
Ai hitsi että rakastan yllätyksiä. Huomenna pääsen osalliseksi varmaan jännimpään sellaiseen koskaan - en yhtään tiedä missä huomisiltana edes pääni tyynyyn painan. Tukholmassa? Turkissa? Albaniassa?
Tiedän vain että minun on oltava eräässä osoitteessa huomisaamuna kello 7.00, passi mukaan pakattuna.
Kyseessä on ehkä varmasti suurimmat ja jännimmät jatkot joille pääsen koskaan osallistumaan. Bileet järkkää Ahvenanmaan-perheeni isä joka täytti viime vuonna 50. "Faija" ei ehtinyt järjestää kemuja varsinaisena juhlavuonna, ja päätti tänä vuonna panna kasaan synttäreilleen jatkot, eikä mitkään ihan pienimuotoiset sellaiset. Yleensä yllätysjuhlissa yllätyksen kohteena on sankari, mutta nyt pöytä on käännetty ympäri: yllätys odottaa meitä vieraita. Pippalot eivät kestä yksi tai kaksikaan päivää vaan neljä, torstaista sunnuntaihin, ja 55-päinen vierasjoukko viedään juhlimaan salaiseen mysteerikohteeseen.
Meille on kerrottu vain että passi ja matkavakuutus tulee olla mukana. Tämän lisäksi nimettiin muutamia vaatekappaleita mitä tulee pakata. Listalla oli mm. juhlavaatteet kolmeksi illaksi, kumisaappaat, hienommat shortsit (!) ja uikkarit.
Ja minulta on tilattu juhlameikki perheen äidille :)
Katsoin tilaisuuden My Little Pony -kenkieni ulkoiludebyytin arvoiseksi, Parikat on pakattuina ja valmiina bileisiin! :)
Kokoonnumme huomenna kello 7.00 osoitteessa x Ahvenanmaalla josta kuljetus vie meidät laivaan, tämän verran on paljastettu huomisen ohjelmasta. Suuntaamme siis varmasti Ruotsiin, siitä ei ole epäilystä koska Ahvenanmaalta ei lähde tuohon aikaan muualle laivoja. Mutta jatkuuko matka Ruotsista..? Onko passi-määräys vain hämäystä vai suuntaammeko todella jonnekin johon tarvitsee passin..? Pohjoismaissa passia ei käsittääkseni tarvita... Eikä EU:ssa Schengen-alueella.
Olen koko kevään miettinyt pääni puhki mihin saattaisimme olla menossa ja vahvin kandidaatti on Baltia, Tallinnaanhan pitää aina ottaa passi mukaan. Tukholmasta menee laivoja niin Tallinnan kuin Riikaankin. Paitsi että... hmm, ovathan Baltian maatkin Schengen-aluetta..?
Ei tuokaan logiikka siis pätenyt! Seuraava arvaus on Tanska ja passi on ehkä tosiaan vain bluffia, ei me mihinkään kauas varmasti olla menossa, veikkaan bussi- tai laivamatkaa Ruotsista eteenpäin. Lentolippujen kustannus koko porukalle kuulostaa jo vähän epätodelliselta...
Juhlasankari ja hänen vaimonsa ovat onnistuneet pitämään kohteen salaisuutena jopa perheen lapsilta, kukaan muu kuin he kaksi eivät tiedä mihin olemme menossa. Uskomatonta että joku onnistuu pitämään Ahvenanmaan kokoisessa paikassa näin suuren jutun salaisuutena monta kuukautta. Saarella on varmaan käyty aikamoista supinaa sen jälkeen kun kutsut saapuivat tammikuussa.
Jos minusta ei siis kuulu neljään päivään... niin olen jossain kehitysmaassa johon internet ei vielä ole saapunut ^_^ Muussa tapauksessa aion blogata matkalta.
On kyllä niin kutkuttava tunne ettei tosikaan. Mihin me päädytään huomenna? Ja mihin tarvitaan kumppareita..?
The Hangover, Part 4...? (Toivottavasti ei...! ^_^)
