Mökki on mitä inspiroivin paikka. Saan siellä ollessa usein päähäni mitä ihmeellisimpiä bloggausideoita, viimeksi vappuna parikin joista yhteen liittyy liha ja tähän tämänpäiväiseen... puska.
Jotain kumman kautta (asiaan saattoi liittyä sauna) keskustelumme ohjautui jossain vaiheessa vapunaattoiltaa alapään, hmm, sanoisinko trendeihin. Siellähän vallitsee yhtä lailla mieltymyksiä ja trendejä leikkausten ja pituuden suhteen kuin yläpäässä. Puhumme siis suomen kielellä karvoista.
Haluaisin kuulla, jos rohkenette näin intiimistä (?) asiasta avautua (anonyymius on aina sallittua ;)):
kuinka moni teistä parturoi alapään osastoaan? Saako siellä rehottaa? Jos ei, miksi?
Jos ajelette, onko se ensisijaisesti omien vai kumppaninne mieltymysten vuoksi? Onko kumppani joskus huomauttanut teille että alakertaa sopisi vähän siistiä..?
Saattoi olla, että itse sain tämän suuntaisen, mutta ihan humoristisen ja velvoitteettoman ^_^ kehotuksen mökkisaunan terassilla, kun kaikessa rauhassa ja pahaa aavistamatta nautiskelin vilvoittelutauolla limellä terästettyä siideriäni. :D
Kaikkea sitä tulee blogissa kerrottua, mutta myönnän ihan reilusti, että itse kuulun aika "villiin ja luonnolliseen" suuntaukseen mitä tulee feminiinin puutarhan hoitoon. Olen laiska eikä juttu ole listoillani ykkösprioriteeteissa, mitäpä sitä asiaa kiertelemään. Yleensä pyrin kuitenkin pitämään alueen sentään perussiistinä ettei nyt ihan bikinin lahkeesta pursua "boratit" (ja valoimpulssilaite oli tässä asiassa laiskimukselle kiistatta mitä loistavin apu, harmi vain ettei sen käyttö sovi paljon matkustavan elämäntyyliin), mutta nyt hoitotoimenpiteet olivat näemmä unohtuneet vähän pidemmäksi aikaa. Kun ei ole tullut patsasteltua uikkareissa.
No, aina on hyvä kun löytyy aihetta nauruun. :) Nauru on hyväksi ^_^
Naureskeltuani ja luvattuani näyttää rikkaruohoille saksia jäin taas minulle tyypilliseen tapaan miettimään asiaa enemmänkin. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, eli ei tämä sinällään mikään uusi "hmmm" -juttu ole, mutta nyt jäin pohtimaan erityisesti alapää-osastoa, en karvojen ajelua yleisesti.
En oikeasti tiedä, miten naiset alapään trimmaukseen yleisesti suhtautuvat. No, pitäisikö tietääkään... Nyt kuitenkin tulin uteliaaksi. :) Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin? Vai onko kuitenkin toisin päin, eikä suurin osa naisista välitä h*ttojakaan? Eihän koko alue näy kenellekään muulle kuin itselle ja perheenjäsenille, julkisia uikkariesiintymisiä lukuunottamatta.
Juuri tästä heräsi kiinnostukseni utsia teiltä, miten teillä suhtaudutaan Le Puskaan.
Ajeletteko? Itsenne vai kumppanin vuoksi? Kummankin? Kaikki pois vai hienostunut kiitotie?
Kuva valoimpulssilaitteen tuloksia esitelleestä postauksesta.
Yksi ystäväni totesi että meinasi vetää aamukahvit väärään kurkkuun kun näki mun laittaneen kuvan jalkovälistäni blogiin... Jännintä mitä olen tehnyt? ^_^ "Bloggaaja shokeerasi rohkealla puuvilla-alushousukuvalla.." :D
P.S. Kysely sivupalkissa :)
. . .
P.P.S. Perjantai 13.5. Kaikki kommentit on luettu mutta taitaa mennä useampi päivä että saan käytyä kaikki läpi vastausnäkökulmasta :) Eilen minulla ei ollut juuri ollenkaan aikaa blogille joten en ehtinyt vastata kuin muutamaan. Jos kommentissanne on kysymys niin siihen tulee kyllä vastaus mutta voi mennä viikonlopulle saakka. :)
Täytyy muuten sanoa että vähän yllätyin - näyttää todellakin olevan niin, ainakin tämän keskustelun perusteella, että alakerran hyvinkin tarkka parturointi ja jopa täysi karvattomuus on tällä hetkellä normi. Uskaltaisin väittää, että omassa nuoruudessani 90-luvulla asia oli toisin. En muista koskaan nähneeni tenivuosina lehdissä juttua alapään trimmauksesta eikä kaveripiirissä siitä puhuttu koskaan. Ei käynyt pienessä mielessäkään että alakertaa pitäisi sheivailla. Itsellä tosin ei silloin vielä rehottanut boratitkaan... mutta silti... Nykyihanne näyttää ehdottomasti olevan mieluummin "kaikki pois" -suuntaan kuin luonnolliseen. Monet perustelevat valintaansa mukavuudella ja hygienialla, mihin minulla ei varmastikaan oman suhteellisen heiveröisen alapuutarhani puitteissa ole paljonkaan sanomista (mitäpä tietäisin "teräsvillapöheikön" tuomasta epämukavuudesta), mutta uskon silti, että ajan suuntaukseen vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti sosiaalinen normi. Vähäkarvaisuus on tällä hetkellä the way to go.
"Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin?" Vaikuttaa siltä, että vastaus on mitä vahvin kyllä. Ainakin blogeja lukevan tyypillisesti urbaanin naiskohderyhmän keskuudessa ;) Ken tietää, mitä 200 000 maalaistalon emäntää olisi asiaan tuumannut. ;D
255 comments on “Naiset, ajeletteko?”
Ihanaa, että joku uskaltaa puhua vähän henkilökohtaisemmistakin aiheista! Uskon, että moni on tätä varmaan miettinyt jossain kohtaa, mutta kuka sitä uskaltaa kysyä, että miltäs sun puska näyttää muuten kuin ehkä siltä parhaimmalta ystävältä :D
Olen varmaan melkein siitä saakka kun puska alkoi kasvaa sheivannut kaiken pois, olin sinkku taikka suhteessa. Ja nykyään avomiehen kanssa ajellaan säännöllisesti molemmat karvamme pois. Mielestäni se on siistimpää ja itse puuhissa tuntuu karvattomuus paremmalta! Samalla kun käy suihkussa on helppo ajella kaikki pois, ei siinä kauaa nokka tuhise :) Eikä tarvitse miettiä esim.jos tarve vaatii pikaista biksujen kaapista ottoa (esim.tämä yhtäkkinen kesä), että ei hitto, en voi laittaa niitä päälle kun rehottaa. Mulla siis monta syytä karvattomuuteen :D mies sanoo, että kun urheilee paljon niin senkin takia on hänellä kiva olla lähes karvaton. Ajelee siis le puskan ja satunnaisesti kainalokarvoja vähän lyhemmäksi. Siinä tiivisteltynä :D :D
Niinpä :) Mä en muuten tiedä yhtään mikä on tilanne mun parhaalla ystävällä.. ^_^ Pitäisköhän läväyttää kysymys seuraavilla kahvitreffeillä? :D
Aloitin vasta noin vuosi sitten vasta ajelemaan karvoja sieltäkin, kun tapasin nykyisen poikaystäväni. En tiedä olisinko itse tajunnut, mutta ystäväni silloin sanoi minulle miesten pitävän yleisesti enemmän karvattomammasta, joten aloitin sitten ajelun. :D
Poikaystäväni ei alussa kommentoinut asiaa mitenkään, mutta nyt myöhemmin on sanonut pitävänsä enemmän ajellummasta, vaikka ei ole minua mitenkään kehottanut siihen. :) Jätän yleensä pienen kohdan ajelematta, ja nyt myös itse tunnen oloni siistimmäksi kun ajelen, vaikka aikaisemmin sinkkuna en sitä tehnyt.
Mahdatko jaksaa näin monetta kommenttia enää lukeakaan...
Omat karvani saivat olla luonnontilassa reiluun parinkymmeneen ikävuoteen asti. Silloin aloin seurustella nykyisen miesystäväni kanssa, joka esitti toivomuksen karvojen ajelusta. Sheivailin muutaman kerran kaikki pois, mutta karvojen takaisinkasvu oli ikävää ja kutisevaa. Olin täynnä punaisia paukamia ja sisäänpäin kasvavia karvoja. Totesin miehelle että ei pysty, ota karvoineen tai jätä. Mies valitsi karvat.
Nykyään leikkaan saksilla pois pisimmät tupsut, jotka häiritsevät jo vessareissuilla. Lisäksi ajelen kesäisin bikinirajat. Eli sellainen ns. perussiisti :)
Viimeistään huomenna ^_^ Tänään on sellainen päivä etten juuri ehdi koneella olemaan.
Enpä juuri ajele; bikinirajaa yritäjn siistiä kesällä ja auta armias jos talviaikaan tulee jokin yllättävä uimareissu tai saunailta, kyllä joskus on hävettänyt kun on terrieri jalkovälissä... Ajamattomuuden syynä on itselläni siis laiskuus ja mukavuudenhalu koska sänki on älyttömän inhottava, paksut karvat ärsyttävät ihoa puskiessaan läpi ja tuloksena on vihurirokonomainen jalkoväli. Ja totuuden nimissä: tähän ikään oma römpsä on kärsinyt elämän taistoissa sen verran että parempi pitää vähän peitossa:)..
Ihania ilmaisuja... gerbiilit ja terrierit saa uuden merkityksen... :)
Mää jätän sellasen paksun kiitoradan. Siistin sen vahaliuskoilla noin 3 viikon välein, ja taas alempaa useammin höylällä. Toki tässä välissä yläosa ehtii näyttää epäsiistimmältä. Mies tykkää näin, ja sanoo tämän olevan parempi kuin täysi karvattomuus. Molemmat miellämme täyden karvattomuuden lapsille ja onhan se aika hankala pitääkin. Mies myös itse siistii säännöllisesti lyhyeksi oman alueensa. En ota liikaa asiasta stressiä, paitsi jos pitää näyttäytyä jossain bikineissä, jolloin yksittäisetkin bikinien reunoilta näkyvät karvat häiritsevät.
Luin ensin väärin, että "ajatteletteko" mutta tämä(kin) aihe oli oikein loistava. :D Mun iho on niin herkkä, että en tee karvoille paljon mitään. Uimapukukautena bikinirajaa vähän siistin mutta muuten saa rehottaa. Jos jotakuta haittaa niin voi katsoa muualle. :D En myöskään voisi seurustella ihmisen kanssa, joka vaatii posliinia. Täydellinen karvattomuus on musta vaan epämukavaa ja outoa.
Ajelen kaikki pois, niin olen tehnyt miltei siitä asti kun jotain ajeltavaa on ollut. Olo tuntuu jotenkin siistimmältä näin, ja mielestäni esim. käyttämäni pitsialushousut ovat mukavamman näköiset ilman väleistä kurkkivia karvoja :D Eli olin sinkku tai suhteessa, olen aina itse päättänyt hankkiutua kaikista karvoista alhaalla eroon :D Joskus yritin ajaa ns. kiitorataa, mutta mielestäni sekin oli rumannäköinen
Kaikki pois! Välillä iskee tietenkin laiskuus ja ei heti jaksa ajella, kun sänki ilmestyy. Viikon jaksan raapia alapäätä vimmatusti, kun karvat kutittaa ja sitten on pakko operoida alapää sileäksi :D
Nyt on kyllä intiimein aihe, josta olen blogeissa nähnyt keskusteltavan! En itse muista, missä vaiheessa tajusin kajota alakerran puutarhaan, mutta nykyään sheivaan ladyshaverilla bikinirajan ja saksilla lyhennän muualta. Jos saisin tehdä näistä vain toisen toimenpiteen, niin se olisi tuo lyhennys, koska oma olo on paljon miellyttävämpi, kun alapää ei ole viikatteen tarpeessa ;) Nämä toimet ovat omaksi iloksi, sinkku kun olen. Kuten joku on jo maininnut, karvaa kasvaa siellä syystä ja sillä on tehtävänsä. Jokainen olkoon kuitenkin oman elämänsä puutarhureita! Lisättäköön vielä loppuun, että sulla on huikea blogi juuri siksi, koska osaat saada keskustelua aikaan! :D
Kiitos :) Koskaan ei tiedä mikä aihe ns. "sytyttää"... ^_^ Joskus keskustelua syntyy aiheesta josta ei edes odottaisi :) No, tämä ehkä oli sellainen johon saattoi odottaa osanottoja. :)
Mielenkiintoista! Olin todella yllättynyt lukiessani kommentteja. En ole osannut kuvitella, että niin monet ajelee jopa kokonaan karvat pois. En sen kummemmin toisten alapäitä kyyläile, mutta säännöllisesti yleisissä pesutiloissa käyvänä (sali, uimahalli) todella harvoin olen huomannut posliineja liikkeellä. Omassa mielessä karvattomuus alapäässä kuuluu lapsuuteen. Eli en siis itse ajele. Jos käyttäisin paljastavia bikineitä varmasti siistisin hiukan (paljon ei tarttisi, luonnostaan siistit), mutta kun käytän uikkareita, jotka peittää tarpeeksi, niin ei ole tätäkään tarvetta.
Sinänsä toki mulle sama, mitä joku toinen tekee, mutta jos esim. ahtaassa pukuhuoneessa on yhtäkkiä vahingossa toisen värkki hyvin lähellä omaa naamaa (näin voi käydä, kun kumartuu rasvaamaan jalkojaan eikä huomaa ajatella, että toinen onkin niin lähellä alasti) ja kaikki karvat on ajeltu = kaikki näkyy, niin kyllä siinä itselle tulee olo, että anteeksi, voisiko äskeisen jotenkin peruuttaa, en olisi tahtonut tätä nähdä. Kyseisellä hetkellä tuli olo, että toinen tuli jotenkin omalle alueelleni.
En mäkään arvannut että se on näin yleistä mitä kommenteista on voinut lukea :)
Sama täällä. Mutta toisaalta, jos olisin syntynyt 90-luvulla ja siihen vallitsevaan käytäntöön, että mahdollisimman paljon minkkiä veks, niin todennäköisesti kokisin toisin. Oma "suhteeni" alapuutarhaan juontaa vahvasti oman nuoruuteni trendistä, koska silloin ei juuri ajeltu niin se on jäänyt mulle luonnolliseksi kokemukseksi.
Voi eih.. ^_^ Ajatus tästä välikohtauksesta hymyilytti ^_^ Mutta voin jotenkin samaistua tunteeseen, itsestäkin tuollainen tuntuisi kiusalliselta. Vaikka kuinka tilassa olisi vain naisia ja alastomuus on luonnollista, niin joku ihan konkreettinen yksityisyyden raja saa mun puolesta olla olemassa, enkä haluaisi pällistellä toisten intiimeimpiä paikkoja lähietäisyydeltä.
Pidän "puskani" perussiistinä, ihan vain sen takia että sen täysi poslariksi ajelu on mahdotonta niiden runsauden takia. Poikaystäväni edessä hieman tunsin itseni alussa epämukavaksi kun en tiennyt mitä mieltä hän on siitä, että jalkovälissä on naisella karvaa. Ei ole kuitenkaan mitään sanonut. :D Mielestäni on ärsyttävää ja ehkä vähän surullistakin että täysposlaria pidetään jonkinlaisena normina nykyään. Ajan jo jalat ja kainalot ja nypin kulmakarvatkin joten sallikaa mulle tämä. :D
Oot aivan ihana kun kirjoitat tästä aiheesta. <3
Onko poslari normi..?? Ei kait, totta helkkarissa ensiarvoinen oletus on, että on aikuisella naisella karvat ;) Says me.
Toivottavasti miehet eivät oikeasti pidä nykyään itsestäänselvyytenä tai perusoletuksena, että naiset ajelevat kaiken pois.... Mieltymyksiä saa toki olla, mutta jos joku mies ihan hätkähtää sitä että naisella oikeasti ON alapäässä karvaa, niin sitä pidän jo vähän pelottavana ja surullisena.
Kiitos :)
Käyn sokeroinnissa noin 6 viikon välein ja kaikki karvat pois. Jättäisin mielellään jonkun pienen kolmion, mutta karvat kasvavat niin harvasti, ettei niistä saa kivaa muotoiltua. Ihan itseni vuoksi poistan, koska karvattomuus vaan tuntuu mukavammalta. Mieheltä yritin joskus kysyä mielipidettä, niin vastasi vaan, ettei sillä ole tälle mitään väliä. Tyytyväiseltä sekin kyllä vaikuttaa!
Siistin itse aina kun muistan/jaksan, jätän vaan kolmion (kiitorataa en ole oikein tajunnut), jota sitäkin lyhennän saksilla. Oikeastaan pieni sänki on minusta kivampi kuin ihan paljas. Niin ja höylään myös takaosaston. On vaan ällöä jos isommalla hädällä on karvoja sielläpäin. Ja vastaavasti ällöä jos menkkojen aikaan on pitkät karvat etupuolella.
Kommentteihin vastaus on vielä kesken mutta luku-urakan jäljiltä voin todeta, että on tällä keskustelulla ollut sellainen vaikutus, että nyt mua alkoi oikeasti kiinnostaa kokeilla alakerran sokerointia. :) Laitoin heti Kauneusbloggaajien FB-ryhmään kyselyn oman paikkakuntani hyvistä sokerointimestoista..! :D
On se mieli kumma juttu.... Lukee 100+ kommenttia aiheesta ja yhtäkkiä alkaa kiinnostaa jokin joka ei vielä eilen ollut koskaan käynyt mielessäkään. :) Kipupelkoisena en ole koskaan trimmannut alakertaa höylää, sheiveriä ja Veetiä järeämmillä aseilla (jos valoimpulssilaitetta ei lasketa, mutta sehän on kivuton). Toisaalta pitkäkestoinen tulos olisi enemmän kuin mieleen, etenkin tällaiselle laiskurille joka saattaa muistaa "boratit" vasta uimarannan pukuhuoneessa kun fakta on ilmeinen ^_^
En ajele :) Ennen ajelin, nyt en jaksa kuin korkeintaan lyhentää uimapuvun alta näkyvät. Sänki on inhottava niin itsen kuin miehenkin mielestä, iho ei tykkää ajelusta ja muut keinot sattuu niin pirusti, joten olkoot siis sellaisena kuin on. Aiempi kommentoija kirjoitti hyvin: jos jotakuta haittaa, voi katsoa muualle :D
Siisti muttei karvaton. Minustakin karvattomuus kuuluu lapsille ja sitäpaitsi jo nyt rajojen siistimisen jälkeen kutina on jäätävä ja iho niin paukamilla ettei vastapuolikaan uskalla lähestyä. Inhoan reisipulisonkeja ja niiden trimmauksesta pidän huolta, joskus riskimmällä otteellakin, mutta se kutina. Siispä ei kiitos posliinille. Ja kyllä tuntisin itseni vähän kummajaiseksi uimahallissa jos tällainen täti-ihminen pelmahtaisi sinne paljaana !
Jes, mielenkiintoinen aihe! :) Parikymppisenä tuli sheivailtua kaikki pois ja karvat jotenkin ällötti, mutta näin kolmikymppisenä synnytysten läpikäyneenä ei enää jaksa vaivautua eikä kiinnostakkaan. Toki bikinirajan siistin aina, mutta siihen se saa jäädä. Myöskin mieheni pitää enemmän karvoista kuin karvattomuudesta. Enkä myöskään itse ymmärrä miesten karvattomuustrendiä, en sitten yhtään.
Mielenkiintoinen aihe ja tästä on itseasiassa paljon kavereidenkin kanssa keskusteltu :)
Höylällä ja epilaattorilla olen siistinyt ainakin bikininrajaa varmaan 14-15 vuotiaasta asti. En ole jotenkin koskaan tykännyt posliinista, näyttää vaan liian lapselta. Ja lähinnä itseni takia olen pusikkoa siistinyt, alkaa häiritsemään rehottavat karvat. Itseasiassa yksi entinen poikaystävä sanoi joskus, ettei häiritse, vaikka en siistisi ollenkaan.
Aloin n. 2 vuotta sitten käymään epäsäännöllisesti sokeroinnissa ja ei voi muuta kuin suositella. Itse olen hyvin tumma ja paksukarvainen, sheivauksen jälkeen sänki alkaa pistellä pahimmassa tapauksessa jo seuraavana päivänä. Sokeroinnin jälkeen karva kasvaa jotenkin paljon pehmeämmin eikä niin sänkisen ja epäsiistin näköisesti. Nykyään käyn sokeroinnissa noin kerran kuukaudessa ja maksan siitä mielelläni. Välillä tietty on vähän enemmän sellainen puska-malli, mutta antaa olla. Ei se ole loppujen lopuksi miehiäkään haitannut.
Pakko vielä lisätä tähän, kun viime kesänä kävin pitkästä aikaa brassissa. Juttelin kosmeotologin kanssa ja hän unohti kysyä millaisen mallin haluan ja automaattisesti vahingossa otti kaiken pois. Kuulemma suurin osa asiakkaista haluaa posliinin. No, kyllähän se karva kasvoi takaisin, mutta pari viikkoa naureskelin omalle lapsen alapäälleni :D
Vahaan ihan miehen iloksi suurimman osan pois, päälle jätän pienen saaren. Posliini ei minulle sovi, kun häpykummulle tulee rumia ja kipeitä näppyjä sisäänpäin kasvaneista karvoista. Alempana häpyhuulien tienoilla näpyt eivät vaivaa, joten sieltä kaikki pois juurineen. Jos olisin sinkku, vahaisin vain bikinirajalta sen verran, että kehtaa rannalle mennä. Ihan laiskuuttani kasvattaisin kunnon turkin jalkoihinkin, jos olisi pokkaa kulkea apinajaloilla ihmisten ilmoilla.
Ja siis, kyllä se miehelle kelpaa karvaisenakin, ei siinä mitään. Kuitenkin kuulemma kivempi on siloisena, niin välillä teen mieliksi kun ei se liian suuri vaiva ole. Mieskin trimmaa sitten itsensä, niin on reilupeli. :)
Ahhahaa, tää oli ihan hulvaton postaus! Ihana kuulla, että muillakin on "villipetoja" vapaalla. En jaksa välittää karvoista arjessa, toki välillä parturoin boratit housunlahkeista kurkistelemasta mutta yleensä en. Mies on välillä ehdottanut isompaakin parturointia mutta sorry hanes, ei onnistu. Eihän sitä karvojen takaisin kasvua hullukaan kestä! Miestä ei tosin näytä haittaavan tää villi puutarhakaan, joten vieno toiveensa siistimisestä on jäänyt taka-alalle. Uimahallireissuille kyllä hikipäässä yritän siistiytyä ihan muita ihmisiä varten, kun pelkään heidän saavan slaagin, jos huomaavat luonnollisen olotilani. :D
Katsooko ihmiset oikeasti uimahallissa toisten alapäitä ja muutakin vartaloa ja sitten järkyttyy, kun eivät pidä näkemästään tai joku ei vastaa jotakin naisten/miestenlehtien standardia?! Minusta jokaisella on täysi vapaus liikkua ihmisten ilmoilla sen näköisenä kuin haluaa, toki tietty hygieniatason ylläpito on suotavaa ;). Minusta vika on enemmänkin toisen ihmisen ulkonäöstä järkyttyvässä ihmisessä.
Toki myönnän että itsekin saattaisin katsoa pidempään, jos kadulla kävelevällä naisella on näkyvät sääri- tai kainalokarvat, koska se on niin harvinaista, mutta alastihan ei kukaan kaduilla kulje ja pukuhuone on jo privaattitilaa - mitä merkitystä on siis muiden alapään karvoilla ja siitä kuinka paljon niitä on vai onko ollenkaan?!
Aikaisemmin joku jo mainitsi saman asian, eli millaisen kuvan naiseudesta haluaa antaa tyttärelleen. Se on minullakin yksi syy siihen, miksi lähinnä vain siistin ennen uintireissuja. En halua antaa tyttärelle sellaista kuvaa, että alapään karvat olisi jotain epätoivottavaa. Tavallaan hassua ja epäloogista, kun kuitenkin kainalokarvojen sheivaaminen on samalla ihan ok...
Mulla kasvaa sellaista teräsvillaa niin kainaloissa kuin intiimialueillakin, että jo oman mukavuuden kannalta on trimmailtava. :D
Yleensä vahaan/ladyshaverilla siistin biksurajat ja sitten ladyshaverilla kaikki pois, eteen jätän sellaisen kiitoradan ja kolmion välimallin, mut ihan "pelipaikoilta" siis kaikki veks.
Sen vuoksi ladyshaver, että höyläämällä kutisee ja tulee sisäänpäin kasvaneita karvoja. Sokerointiin haluaisin mennä mutta en vaan ole uskaltanut.
Mies ei millään tavalla velvoita trimmailuun, vaan ihan oman mukavuudenhalun vuoksi kuten mainitsinkin. Siistimpi olo kun sitä jäykkää karvaa olisi muuten niin paljon, menkkojen aikaan ihan kamalaa jos en ole jaksanut siistiä. Suoraan sanottuna seksikin tuntuu paremmalta lyhyemmällä karvoituksella.
Ihanaa että uskallat puhua tälläisestäkin aiheesta :)
Mä ajelen itse ihan kaiken alakerrasta pois, oon tehnyt niin siitä lähtien, kun tajusin, että niinkin voi tehdä. Oon harmikseni karvoitukseltani mallia pikkuapina ja mua on mun oma karvaisuus häirinnyt aina. Siis jo ihan pienenä, kun en oo tajunnu naistenlehdistä mitään ja vaikka mun äiti ja muut naispuoliset sukulaiset on aika pitkälti luomuna rehottavia, mä inhosin mun karvaisia jalkoja ja käsivarsia. Ja voi sitä itkua, kun murrosikä pamahti päälle jo ala-asteella ja karvaa alkoi kasvaa alapäähänkin. Silloin nypin vielä harvahkot karvani, mutta aika pian tuli sheiveri kuvioihin.
Kukaan ei oo tosin ikinä maininnut mulle mitään karvoista tai karvattomuudesta, joten tää on ihan oma valinta. Eikä kellään ois tähän kyllä mitään sanottavaakaan, mun kroppa ja karvat(tomuus). Kainalot ajan joka tai joka toinen päivä, kaiken muun kaulasta alaspäin noin kerran viikossa. Näin mulla on itseni kanssa mukavin olla, ihan sama mitä muut on mieltä.
Mie annan puutarhan kasvaa luonnontilassa nykyään En vain jaksa kutisevaa jalkoväliä, jonka sheivaus aiheuttaa, en myöskään jaksa värkätä vahauksen tai sokeroinnin kanssa kotona ja opiskelija ei raski käyttää 100€ siihen että ammattilainen sokeroivahaa karvat joita lähes kukaan ei näe.
Tiedän kyllä että poikaystävääni miellyttäisi "kiitorata" ja itsekin sen mielelläni ottaisin, jos en olisi näin laiska. En myöskään ajele sääriäni, en edes kesäisin. Karvani tosin ovat todella vaaleat ja hennot sekä harvat.
Yllättävän mielenkiintoista kyllä lukea muiden vastauksia. Varmaan aika ikäsidonnainen juttu. Näin reilu parikymppisenä tuntuu kovinkin tärkeältä että alakerros on trimmattu jos vaikka sattuisi käymään niin onnellisesti että olisi oletettavissa jonkinlaista seksuaalista kanssakäymistä. Eli pieni kolmio ja muuten kaikki pois ja kyseinen rituaali muutaman päivän välein. Jos on kuiva kausi niin kuin yleensä niin sitten ei ole niin väliksi, kunhan oman mukavuuden takia parin viikoin välein siistii. Eli myönnetään, miesten mieliksi! Kukaan ei ole kyllä koskaan kommentoinut mitenkään, paitsi ex kerran esitti toiveen "pienestä kiitoradasta" mutta kolmio pysyi koska se näyttää mielestäni "järkevämmältä".
Jos akti tai koko seksielämä tyssää naisen karvoihin niin hieman surullista. Toki siistiminen on ihan kiva monessa mielessä, mutta varsinkin parisuhteessa joku posliinivaatimus voisi tietää kuivia kausia, koska minulla on niin paljon muutakin tekemistä, ettei aina vain ehdi huoltamaan itseään... Parikymppisenä itsekin olin ulkonäkökeskeisempi, mutta nykyään suhde moneen asiaan ml. seksuaalisuus on moniulotteisempi.
Olen ajatellut sen "vaatimuksen" liittyvän vain suuseksiin, ettei tule karvoja miehen suuhun.
Niin ja sellainen lisäys että mulle ajatus suuseksin vastaanottamisesta luonnontilassa tuntuisi aika kiusalliselta. Täytyy olla esteetön areena :D Siistittyä versiota toivon miehiltäkin
Noh, itsellä talviaikaan saattaa olla luonnontilassa, jos ei tule käytyä uimahallissa kovin usein. Mutta jos on tiedossa uimapuvussa näyttäytyminen, niin ne lähtee pois, mitkä jäisi muuten näkyviin uikkarin kanssa ja hyvin olen pärjännyt.
En millään muista miksi, mutta kerran olen kokeillut kokonaan karvattomuutta höyläten ja olipahan karmeaa kun ne karvat alkoivat puskea. Any way, mun mielestä lapset on karvattomia ja aikuisille naisille kuuluu edes jonkinlaiset karvat alapäähän, but that's just me, jokainen taaplaa tyylillään.
voi ei, kuinka rohkea oot!!! en kehtaa kertoa omasta tilanteestani, mutta vähänkö oot mahtava kun voit näin rehellisesti ja vapaasti blogin puolella puhua tollaisista jutuista <3
Kommenteissa tuntuu olevan vielä rutkasti minua rohkeampia ihmisiä...! :)
Useimmiten en ajele karvoja ollenkaan, koska mikään ei kutita niin paljon kuin takaisin kasvavat karvat. Ihan siis höylällä ajelen. Kesällä, jos olen menossa rannalle, saatan nopeasti höylätä pois laitimmaiset karvat, etteivät ne tursuilisi bikinien reunoista, mutta muuten saa olla hoitamatta.
Hih, hauskoja nää kommentit. Itse tyydyn lähinnä trimmailemaan siten että kehtaa mennä uimarannalle tai vaihtaa vaatteita muiden nähden. Joskin välillä se saattaa unohtua ja tunnen oloni todella epäsiistiksi jos jostain kohtaa "tursuaa".
Täysin karvattomana en osaisi olla enkä oikein pidä sitä esteettisenäkään. Ehkä meillä nelikymppisillä on erilainen kauneuskäsitys tässä suhteessa mutta omaa ajatusmaailmaani kuvaa hyvin, että kun joskus 10-15 vuotta sitten eka kertaa näin täysposliinin salin suihkuhuoneessa, ensimmäinen ajatus oli että onkohan hänellä joku sairaus ja siksi karvat lähteneet.
Varmasti ikä merkkaa paljon :) Kieltämättä itselläkin samankaltaisia muistoja, en nyt ihan sairaudeksi ajatellut mutta muistan että pidin todella omituisena näkyä aikuisen naisen karvattomasta alakerrasta.
Täällä yksi yli kaksi vuosikymmentä posliinina viipotellut, sittemmin (n. kuukausi) sitten puskailusta innostunut (kun joku siihen yllytti, heh)! Mutta parturoin toki, annan rehottaa vain häpykummulla ja siinäkin tarkkaan rajattuna.
(Olen muuten myös nelikymppinen, kuten kommentoinut mirrikin.)
Kaikki pois! ensin alotin vahauksella mutta hitto se on pitkäkestonen homma. Löysin sellasen naisen joka tekee brassin sokeroinnilla 20 minuutissa. ja siistiä jälkeä tulee! :D Nyt kun oon 5 viikon välein käyny sokeroinnissa ei karvat enää kasva takaisin samallai. Eikä sokerointi enää edes satu. Aloite lähti mieheltäni, mutta itsekin olen jo niin tottunut karvattomuuteen etten niitä karvoja enää paljon kaipaile!
Onpas mielenkiintoinen keskustelu! Pakko itsekin ottaa osaa, näin selvästi vähemmistöön kuuluvana.
Itse siis en tee mitään. Omat karvani kasvavat niin, että edes bikinirajan siistimiselle ei ole tarvetta. Oma puskani ei ole tuuheimmasta päästä muutenkaan, vaan aika vaaleaa ja hentoa. Pidän myös siitä, miltä se tuntuu.
Poikaystävän kun tapasin niin en hermoillut asiaa, mietin vain että jos mun karvani ovat kynnyskysymyksenä tässä niin eipä siitä varmaan muutenkaan olisi mitään tullut:D
Tämä aihehan on kirvoittanut mielenkiintoisen keskustelun! :D itse siistin alakertaa, melko "rankalla kädellä". Jätän ainoastaan pienen alueen siistimättä. Näin olen toiminut varmaankin suunnilleen parikymppisestä saakka. Nyt olen kolmekymppinen, pienen tytön äiti. Ehdottomasti teen tämän ihan vain oman mukavuuden vuoksi. Ja käytännöllistäkin se on, kun rannalla tai uimahallissa ei tarvitse miettiä tursuaako jotain ylimääräistä biksujen alta :D
Me muuten ollaan miehen kanssa joskus keskusteltu tästä(kin) aiheesta. Mies on oli sitä mieltä, ettei kaikkea saa ajaa pois. Kuulemma aikuiselle naisella kuuluu olla karvoja, edes himpun verran :D
Olen helsinkiläinen opiskelija ja omassa 20-25-vuotiaiden kavereiden porukassa kaikilla on jonkinnäköinen puska. Oletan, että suurin osa siistii jalkoväliä keittiösaksilla ym.
Mielenkiintoinen postaus ja hauska lukea näitä kommentteja :D Mulle on henk.koht ihan sama, mitä muut karvoilleen tekee, mutta toki täysin luonnontilassa olevasta puskasta tulee mulle mieleen sana rämemajava. Opin tämän kyseisen sanan eräältä (kyseenalaiselta) keskustelufoorumilta :D Itse olen poistanut karvoja 13-14 vuotiaasta saakka (!). Jo ala-asteella minulle huomauteltiin tummista ja pitkistä käsikarvoista, mikä ei kauheasti mieltä ylentänyt. Joskus vuosia myöhemmin kaverini huudahti varpaani nähdessään, että "ihana kun sulla kasvaa varpaissakin karvoja" :D Joo-o, todella "ihanaa".
MUTTA sanoi muut mitä tahansa, niin kyllä mä niitä karvoja poistan ihan itseni takia. Minua ne vaan häiritsee. Toki toivoisin, että karvojen poistaminen olisi helpompaa ja ne pysyisivät pidempään poissa ilman sänkeä. Pitäisi varmaan siirtyä sheivaamisesta sokerointiin, mutta kosmetologilla se on kovin kallista ja en tiedä mitä siitä hommasta kotona tulee. :D
Sheivailen yleensä joka toinen päivä. Alapään osaksi nypin ja joskus kainaloitakin :D Kainalot epiloin jossain vaiheessa, mutta sitten se jäi ja uudelleen aloittaminen on järkyttävän kivuliasta.
Voi ei...! ^_^ Olipa vähän tahditonta kaveriltasi mutta toivottavasti hän tarkoitti ihan huumorimielellä. Toisaalta joskus jonkun kevyeksi tarkoitettu huumoriläppä voi jättää toiselle hyvinkin ikävän olon.
Itse poistan alimmat karvat aika ajoin ihan karvanpoistovoiteilla. Muuten pidän kolmiona. Ennen saatoin pitää melko lyhyenä sänkenä, mutta mies pitää vähän pidemmästä ja välillä pyytää että kasvattaisin enemmänkin.Ei vaan meinaa vuosien trimmauksien ja nyppimisen jälkeen kunnolla kasvaa, vaan melko harvana, niin siistimpää pitää kolmiota :D
Mä en ole koskaan ymmärtänyt niiden punaisten paukamien estetiikkaan ja kirvelyiden päällä. Yh. En edes omiin silmiin, saati sitten jonkun muun silmiin. Ehkä jonkun oman, satunnaisen eroottisen fiilistelyn takia alkaisin sokereoimaan, ajamaan jne. Kesällä pikinirajat kyllä. Rennompi löhötä rannalla.
Lyhyeksi saksin välillä kyllä mutta, että posliiniksi tai se joku karva viiva siinä keskellä, jotka on oikeastaan naurettavan näköisiä. Mutta kukin tavallaan ja en ikinä pyytäisi miestä ajalemaan mitään karvojaan. Ellei nyt innostuttaisi kumpikin koklailemaan uusia juttuja muuten vaan :).
Ja päinvastoin, häpykarvoitus miehillä ja naisilla on nimenomaan takoitettu suojaamaan sukukalleuksia. Niillä on sama tehtävä kuin ripisillä: ei roskia silmiin, joten hygienia karvoituksen poistamisen perusteena on sikäli perusteetonta.
Lueskelin näitä kommentteja välillä vähän hymähdellen, mutta tässä kohtaa, kun joku otti viimein esille sen, miksi ihmisillä ylipäätään kasvaa karvaa siellä, oli pakko pysähtyä itsekin kommentoimaan. Hyvä pointti nimittäin. Hurjan moni poistaa karvat alapäästään "hygienian vuoksi", eikä tajua, että (todennäköisesti) juuri puhtauden takia niitä siellä kasvaa. Siinä tekee kyllä karhunpalveluksen römpsälleen.
Jestas..onko posliini tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus nykyään? :O Itse kerran kokeilleena voin todeta, että ei tarvitse toistamiseen. Karvan takaisin kasvu oli niin helvetillistä, että ei tosikaan. Joku mainitsi, että nolottaa miehen edessä olla luonnontilassa. Kyllä minua enemmän nolotti olla kaikki paljaana ;D
Tällä hetkellä kärsin myös sellaisista intiimivaivoista, että ajelu ei tulisi kyseeseenkään herkkien limakalvojen takia. Rajoilta on tosin pakko siistiä, jos ei halua minkään pilkistelevän biksujen alta. Tämä kuitenkin ihan omasta tahdosta. Mies ottaa tälläisenä tai ei tartte ottaa ollenkaan :D
Näköjään :) Niin ne trendit muuttuu :)
Mä oon ihan näitä 2000-2010-luvun nuoria, mutta en ole jotenkin edes tejunnut ajella! :D (Tai siis kainaloista ja sääristä mut...) Vaikka karvoja on kasvanut jo pitempään. Olin todella yllättynyt näitä kommenteja lukiessa siitä kuinka moni poistaa karvat! Oon itseasiassa ajatellut ettei oikeestaan kukaan poista kaikkea, vasta pari viikkoa sitten havahduin todellisuuteen kun kaverini sanoi että pitää hankkia uusi ja terävä sheiveri että voi vetää posliiniksi.
Viime kevänä tajusin että mullakin kavsaa semmonen napaviiva-mikälie - sen ajelin. Kylllä tästä keskustelusta tuli nyt kiinnostusta kokeilla muutakin! Olin kyllä jo aiemmin ajatellut että bikinirajoja voisi vähän siistiä :D Karvojen ajelu vaan tuntuu jotenkin niin hankalalta ja vaivalloiselta. Koitin joskus tehdä kotona sokerointi sokeria, mutta se ei ihan onnistunut ;D Taidan viellä joskus kokeilla uudestaan, olisi kiva jos se toimisi edes sääriin.
Ja täytyy vielä sanoa, että (alapään) karvattomuusnormi yllättää senkin takia etten itse ole huomannut sitä juurikaan mediassa tai livenä. Kainaloiden + säärien karvanpoiston tiedostan kyllä normiksi. Ehkä sitten oma asenne on vaan vaikuttanut lehtijuttuja lukiessa, en oo tajunnut että kyseessä vois olla kans intiimialueen karvotus! Enkä oo tiiraillu sinne päin tarpeeksi uimahalleissa yms :'D
Minunkin mielestä, siitä ei koskaan ole tullut mulle luontaista, "kuin itsestään" hoituvaa rutiinia vaikka olen jo vanha muori ja karvojen ajelu kuulunut elämään parikymmentä vuotta. Karvakäsittelyt eivät hoidu säännöllisellä rutiinilla vaan ajelen aina vasta siinä vaiheessa, kun havahdun esim. salilla siihen että jaa, säärikarvat näkyykin taas :D
Sääret ja kainalot sentään menee helposti mutta puskan trimmaus on aina yhtä vaivalloisen tuntuista, on olo että "ei tälle alueelle kuuluisi mennä minkään terävän kanssa"... Ja edelleenkin tulee haavoja, vuodet eivät ole tuoneet ns. varmaa kättä :)
Omat karvat ovat tummia, paksuja ja niitä on paljon. Muutaman kerran olen sheivannut posliiniksi, mutta ensinnäkään se näytti tyhmältä ja olo oli liian "alaston" (heh!) ja toiseksi se punaisten näppyjen määrä ja sängen kasvu oli helvetillistä :D. Nykyään pidän siistiä kolmiota. Sinkkuna ollessani ajattelin olla sheivaamatta ollenkaan, mutta teräsvillapuska tuntui ikävältä... Sokerointi olisi kiva, mutten ole raaskinut.
Monet on ihmetellyt täällä, miten alapään karvoituksen ajelemista voi perustella hygieniasyillä... Let me tell you. Mulla kasvaa karvaa myös osaksi limakalvolla, ulompien häpyhuulten sisäpuolella. Koulussa ei taideta kertoa, että myös naisten alapäässä on talirauhasia, jotka erittävät valkoista eritettä (smegmaa). Itselläni sitä kertyy mm. näihin limakalvolla oleviin karvoihin. Siksi höylään ne pois, koska tällöin alapää on helpompi pitä puhtaana. Smegma on aika tarttuvaa ja jos se tarttuu karvoihin, tuntuu että pitäis käyttää jotain pesusientä ja saippuaa että sen sais pois.
Ja osallistuakseni muutenkin keskusteluun, erityisesti sheivaan pyllykarvojeni takia. Jätän häpykummulle kolmion. Ikinä koulussa tai kavereiden kesken ei olla puhuttu naisten pyllykarvoista (ilmeisesti kaikilla niitä ei kasva) ja jotenkin minulle on muodostunut niistä kauhea häpeä. Vihaan sheivaamista ja kutittavaa sänkeä, mutta se yhden päivän sileys on aivan ihana tunne ja seksi on mukavampaa.
Pakko kysyä että voiko limakalvoalueeltakin oikeasti ajella höylällä...? :-0 Hui..! Teillä on kyllä "teräksiset" paikat, mulla tulee jopa ladysheiverillä joskus haavoja bikinirajalle.
Näköjään voi! :D en ole koskaan saanut höylällä haavoja aikaan mihinkään kehon osaan... Jännittävää, kuinka erilaisia me ihmiset olemme!
Voi ahdistuksen ahdistus. Mä kun kuvittelin että vähintään fifty-fifty mutta ei. Pitikin mennä lukemaan näitä kommentteja! Itellänihän on ihan jäätävä puska alapäässä, ehtaa perintöä suvun naisilta. Mutta ei, ei kristus kun en jaksa edes sääriä sheivailla saati sit bikinialuetta. Kainalot sentään parin päivän välein...yleensä (hehheh). Ensinnäkin alapään iho on niin herkkä, että ainoa vauhtoehto on se karvanpoistovaahto. Toisekseen, ihoni tulehtuu herkästi (tähän onneksi sinkkivoide on tuonut apua!) ja on kohta punaista näppylää täynnä. Sitten kutittaa.. Mutta mulla kasvaa karvat ihan reilusti bikineiden yli joka suunnasta joten kesäisin en yksinkertasesti kehtaa olla siistimättä aina kun on pakko. Saksia näytän joskus koska karvat kasvavat vielä pituuttakin niin paljon! Joskus naurattaa ystävien valitukset alapääkarvoituksesta, kun sieltä sitten paljastuu siro kolmio hentoa karvoitusta;) siis luonnontilassa. Onnellinen saa olla siitä että ongelmat ovat tätä luokkaa mutta en silti väitä ettenkö haluaisi vaihtaa omaa tummaa, runsaa karvoitustani pois. Miehen takia en ole edes harkinnut minkään alueen sheivailua, enkä kyllä pystyisi suhteessa olemaan jossa mies tällaista asiaa edes vakavissaan pyytäisi! Sitä valoimpulddihoitoa olen harkinnut ihan säärillekin, koska siellä ennen niiiiiiiin vaaleat ja hennot karvani ovat lähteneet nilkoissa tummenemaan (siis oikeesti ihan tummia nykyään) ja jotenkin paksunemaan vuosien aikana tapahtuneen sheivailun myötä, en tykkää! Ennenhän saatoin mennä siis kesätkin sheivaamatta sääriä mutta nyt ne tummat karvat häiritsee..äh mikä vuodatus tästä tuli, oli vaan pakko avautua koska mua ihan ärsyttää tää karvattomuus ja karvapakkomielle (joka siis itsellänikin että en yhtään muita parempi).
Apua, ei, älä ahdistu! Mun käsitys on, että ainakaan tuota toista sukupuolta aika harvoin kiinnostaa kuinka runsas pehko sulla siellä alhaalla on. :O Ja en minä ainakaan toisten puskia kyttää. Mä itse sheivaan koko helahoidon tyyliin kerran kuussa ja siksi mulla on melkein aina kainaloissa ja säärissä sänki, alapään karvat kasvaa hitaammin kuin ne! Oon todennut että mun säärikarvat ei kiinnosta ketään muuta kuin itseäni.
Yritän siis vain sanoa, että mun mielestä nykyään trendi on oikeasti siihen suuntaan että antaa kaikkien kukkien kukkia ja puskien kasvaa niin kuin omistajansa haluaa. Mun lähipiirissä kavereista ei sheivaa kukaan muu, joku saksii aina välillä kun muistaa vessassa asioidessaan, mutta ainakin mun mututuntumalla ikiposliinit on vähemmistöstä ja niistäkin, jotka joskus on posliinia kokeilleet, suurin osa on ollut niin järkyttyneitä siitä kutinasta että se on jääny kertakoetukseen.
Näinhän siihen pitäisi suhtautua, eikä välittää kuka sheivaa ja mitä. Mutta ihmiselle on kuitenkin niin luontaista peilata toimintaansa muihin että on vaikeaa vaan keep it cool :D varsinkin jos kuuluu aikalailla toiseen äärilaitaan. Mut mun mielestä aika pinnallista miehiltä jos alapään karvoitus jotain ratkaisee suuntaan tai toiseen!
Ja omiin sheivailuihin vielä: en vaan jaksa sitä vaivaa mikä karvattomuuteen liittyy! Plus vietän aikani mieluummin muualla ku suihkussa sheivaamassa vähintään joka toinen päivä. Joten antaa kasvaa vaan:)
Saattaa tosiaan olla, vaikka tämänkin postauksen kommenteista saa sen kuvan että suunnilleen enemmistö pitää posliinina, että "posliinit" ovat vain enemmän äänessä kuin maltillisemman ajelulinjan noudattajat :)
Sivupalkkikyselyn mukaan kaiken poistavia on vastanneista 23%. Mutta se kuitenkin näyttäisi olevan totuus että enemmistö trimmaa edes jonkun verran ja täysin "villinä" puutarhansa pitävät ovat selvä vähemmistö.
Kaikki on kokeiltu, sillä pieni tupsu vain on oma ihanteeni. Taistelu on jatkuvaa tasapainoilua näppylöiden ja kutisevan sängen sekä hetken sileän ihon kanssa. Tumma ja paksu karvoitus on tietyissä kehon osissa ihanne mutta toisissa suuri riesa :) Sokerointi on parasta, mutta en raaski itse enää maksaa siitä.
Siistin kun jaksan! :D Se on kausittaista, talvisin tietenkin sheivausvälit on pitkiä mutta eipä sitä kesälläkään tartu joka päivä höylään. Toki poikkeuksia löytyy, esim. jos on cunnilingusta tiedossa niin siistin koska en itsekään haluais karvoja kasvojen onkaloihin eli mieskin sheivaa kyllä jos tietää että mulla ois hänelle tarjottavana vähän hoitoa :D
Muita karvoja sheivaan, nypin tai epiloin alapäätä useammin koska mulla on todella paksua ja tummaa karvaa ja vaikkei se välttämättä esteettisesti haittaisi niin se hankaus ja karvojen juuttuminen vaatteisiin ym. on todella epämukavaa.
Mutta niin, mitä enemmän ikää on tullut mittariin (nyt 25) niin sitä vähemmän se ulkonäkö huolettaa, ei koske pelkästään karvoitusta :) Nuorena oli ihan liikaa ulkonäköpaineita, ja aina harmittaa nähdä nuoria teinityttöjä nipistelemässä itseään jostain kohtaa ja murjottavan koska on "väärän" näköinen/kokoinen/värinen... Ihmiset tarvii enemmän vartalopositiivisuutta (body positive) mun mielestä!
Olen reilu parikymppinen ja pidän maltillista karvakolmiota edessä, jonka ympäriltä poistan karvat yksinkertaisesti nyppimällä. Tässä on vähän hommaa, mutta eipä tule ihon ärtymistä, pysyvät pidempään poissa ja kasvavat hennompina takaisin, kuin sheivaamalla. Alempaa taas ihan sheivaan kerran viikossa, koska olen moiseen tottunut, iho sietää sitä hyvin ja spontaanin suuseksin antaminen on miehelle miellyttävämpää. Toki varmastikin mielipideasia, en ole itse asiassa edes kysynyt avopuolisolta mielipidettä koska en koe ylläpitoa hankalana, eikä sinänsä hänen mielipiteellään olisi merkitystä. Varmasti olisi tuonut esille jos olisi jonkinsuuntaisia toivomuksia.
Siinä mielessä vähän double standards, että mielestäni miehellä taas kuuluu olla pöheikkö, ja sheivattu alapää näyttää miehillä mielestäni lähinnä naurettavan kaljulta. :D
Bikinirajan pidän siistinä valoimpulssilaitteella ja pinseteillä. Puskaa saksin vähän siistimmäksi silloin, kun huomaan (ehkä kerran kuussa). Miehelläni ei ole ikinä ollut asiasta sanomista. Hän sheivaa itse välillä, mutta täysin omasta halustaan eli en ole ikinä tätä pyytänyt.
Posliinia en ole kokeillut enkä ole kiinnostunutkaan kokeilemaan. Joskus nuorempana (nyt olen 34) vahasin alapuolelta ja tykkäsin kyllä siitä fiiliksestä, mutta enää en vain viitsi vaivautua. Plus että tekeehän se kipeää.
Mahtava postaus, ja mahtavia kommentteja terriereistä, borateista ja rämemajavista
Huomaan kanssa tiettyä ikäsidonnaisuutta tässä. Aloin seurustella mieheni kanssa jo teininä ja silloin en vielä tajunnut, että puskalle pitäisi jotain tehdä. Vajaa parikymppisestä lähtien yritin ylläpitää posliinia, välillä onnistuen paremmin, välillä (talvisin) laiskemmin. Tällöin tuli sex and the cityt, brassivahaukset ym tietoisuuteen, mies ei ole ikinä huomauttanut karvoista. Tuntuu ymmärtävän hyvin posliinin pidon haastavuuden kutisemisineen ja näppyineen.
Nykyään kolmekymppisenä talvisin voi rehotella pitkiäkin aikoja, siistin pikkuhouduista tursuavat ja muuten pitkät karvat kyllä melko säännöllisesti. Paniikkisheivaan kyllä aina, jos yllättäen joutuu uikkariin pukeutumaan. Kesäisin yritän pitää "valmiuden", mutta kokonaan posliiniksi en aja enää ikinä.
Mulla on myös tosi herkkä iho alapäässä, mutta olen löytänyt hyvän avun rfsu:n intiimialueen sheivausgeelistä sekä sheivauksen jälkeen laitettavasta viilentävästä geelistä. Käytän noita myös jalkojen ajeluun, koska kropan iho on kaikkiaan kuiva ja helposti kutiseva. Ja noita tuotteita saa ihan ruokakaupasta, ei maksa montaa euroa per purkki. Suosittelen!
Oma karvoitukseni ei (sielläkään) ole kovin vähäistä eikä vaaleaa. Tästä syystä siis pakko aika ajoin siistiä. Tykkäisin sellaisesta siististä kolmiomallista tai leveästä kiitoradasta. MUTTA! En jaksa kurotella kohti alapäätäni ja yrittää trimmailla jotenkin symmetriseksi. Ei ole kerta eikä kaksi, kun kiitorata onkin ollut mutkainen tai reippaasti hukassa keskiviivasta. Olen kokenut helpommaksi vetää raakalla kädellä ja nopealla vauhdilla kaiken pois. Se on noin 2 minuuttia suihkussa höylän kanssa ja valmista tulee. Sitten taas annan rauhassa puskan kasvaa kunnes jossain vaiheessa alkaa liika rehotus ahdistamaan (talvella saattaa mennä kuukausiakin). Sitten taas tehokkaat kaksi minuuttia höylän kanssa ja seuraavat viikot (kuukaudet) voikin olla ajattelematta asiaa.
Bikinirajan sheivaan päivittäin, muuten lyhennän karvat saksilla siistimmiksi noin kerran kuussa.