Mä rakastan syödä hyvin. Hyvä ruoka ja hyvä tunnelma ovat intohimoni.
Missä ikinä kuljenkin, etsin aina ruokahelmiä. Kiinnostavia menuja, hyviä raaka-aineita, tunnelmaa ja omaleimaisuutta. Se voi olla loistava viini, hurmaava sisustus, erityinen kodikkuus, taivaalliseksi haudutettu munakoiso... Syitä ja reseptejä ihaniin ruokakokemuksiin on monia, mutta niitä kaikkia yhdistää tämä: tähän paikkaan palaisin.
Tässä sellaisia paikkoja Prahan matkalta. :)
KOGO HAVELSKÁ
Osoite: Havelská 27, vanhakaupunki.
Hintataso: vähän Prahan keskitasoa korkeampi, pasta- ja risottoruoat irtoavat alle 15 eurolla.
Vähän fiinimpi mutta sopivan rento italialaisravintola. Astetta "fine dinempi" ja kalliimpi toinen Kogo sijaitsee Na Prikopé -kadulla, mutta minä tykästyin nimenomaan Havelskáan.
Tämä ravintola oli menunsa puolesta koko matkan suurin suosikkini: laajasta ruokalistasta löytyi niin monia houkuttavia kasvis, kala- ja äyriäisruokia että olisin voinut syödä täällä vaikka joka päivä.
Kogo sijaitsee vain kivenheiton päässä vanhankaupungin keskusaukiolta ja Venceslauksen aukiolta.
Ravintola sijaitsee kahdessa osassa; toisella puolella on savuton "valkopöytäliinapuoli", toisessa osassa (eri sisäänkäynti) savullinen ja kasuaalimpi bistro-puoli.
Jos menusta löytyy munakoisoa, minähän tilaan sitä :) <3 Se on selvää. Tämä juustogratinoitu munakoisotorni suli suussa.
Tällaisissa ravintoloissa ei voi kuin harmitella että ihmisellä on vain yksi mahalaukku....
Pahoittelen muuten kuvien heikkoa laatua, vaikka iPhone selviää luonnonvalossa mitä kiitettävimmin, hämärässä valaistuksessa kuvista tulee heti pehmeän rakeisia.
Seafood-lautasessa riitti syötävää. Tämä oli yksi ruokalistan tyyriimpiä annoksia runsaan 20 euron hinnallaan.
Palvelu oli sympaattista ja asiallista, viinilista vallan mainio. Paikallisten valinta kun haluaa syödä kaupungin parasta italialaista.
*
LA PICCOLA PERLA
Osoite: Perlova 1, vanhakaupunki
Hintataso: edullinen/keskitaso
Mies halusi eräänä iltana pizzaa ja googlasi: "best pizza in Prague". Vastaus oli La Piccola Perla. Itse en pizzerioista niin perusta mutta lähdin kuitenkin seuraksi ajatellen, että saa sieltä varmasti jonkun salaatin.
"Pikkuinen helmi" yllätti iloisesti: ruokalistalta löytyi pizzan, pastan ja monien salaattien lisäksi myös runsas seafood-kattaus simpukoista meribassiin ja kalmariin. Suomalaisessa pizzeriassa tällaisesta voi vain haaveilla.
Meidät ohjattiin savuttomaan alakertaan ja ajoituksemme oli täydellinen: hetkeä myöhemmin kaikki pöydät olivat täynnä. Yläkerran interiööri on alakertaa tunnelmallisempi, mutta käry on aika vahva enkä tiedä miten tupakoivat ihmiset itsekään jaksavat illastaa moisessa savussa.
Mutta simppeli alakertakin osoittautui tunnelmaltaan mitä viihtyisimmäksi, ja päädyimme istumaan mutkattoman ravintolan vilkkaassa puheensorinassa koko pitkän sateisen illan erinomaisen viinin seurassa. Kyseinen viini oli niin hyvää että olisin voinut palata Piccola Perlaan vain nautiskellakseni lisää tuota italialaista herkkujuomaa. :)
Mies arvioi pizzansa "ihan perushyväksi", ei lopulta kuitenkaan mitään tajunnan räjäyttävää. Pohja oli kuulema oikeaoppisen ohut ja rapea ja erityiskiitosta mies antoi pizzan miellyttävälle ja "elegantille" täytteen määrälle: pizzaa ei oltu hukutettu paksuun juustokerrokseen ja vaikka se oli kooltaan valtava, ei sen syötyä ollut kuulema tavanomaista pizzaähkyä.
Jos etsit tunnelmallista, vähän parempaa pizzeriaa laadukkaalla menulla ja törkeän hyvällä viinillä, ota osoitteeksi Perlova 1. :)
*
RISTORANTE GIOVANNI
Osoite: Kožna 11, vanhakaupunki
Hintataso: keskitasoa
Ja taas italialaista ^_^ "Eikö ne syöneet mitään paikallista", siellä jo mietitte. Söimmehän me, mies varmaan ihan väsymiseen saakka työlounailla (hän oli Prahassa työmatkalla) ja halusi illalla mieluummin jotain muuta. Pari kertaa kävimme yhdessäkin tsekkiläisen keittiön ravintolassa ja tuossa seuraavaksi sellainen tuleekin, mutta nyt vielä Välimeren kokkailuja :)
Giovanni tunnetaan erinomaisena pizzeriana, mutta myös kalaruoistaan. Tunnelmaltaan ja interiööriltään se on todella romanttinen, tätä paikkaa suosittelisin etenkin pariskunnille. Menu on suppeampi kuin Piccola Perlassa ja tunnelma fiinimpi, jotenkin ei tulisi mieleen tulla tällaiseen paikkaan syömään pizzaa.
Just tällaisista rustiikkisista, kaariholvikattoisista paikoista mä tykkään! <3
Tämän tyyppisissä ravintoloissa viihdyn ehkä kaikkein parhaiten: paikoissa, jotka ovat samaan aikaan kotoisia, rentoja ja lämmintunnelmaisia mutta kuitenkin vähän elegantimpia kuin "Rossot ja Amarillot", tiedätte mitä tarkoitan. Sellaisia "ei-ihan-fine-dining" -paikkoja, mutta hienompia kuin pubit, oluttuvat ja kotiruokamestat.
(Sille lukijalle, joka kommentoi lasieni vinoutta: ne on nyt kiristetty ja pysyvät taas toivon mukaan vähän aikaa suorassa :D)
Tilaamani grillattu kalmari oli täydellistä. Siis ihan nappi annos. Jos en tietäisi paremmin olisin voinut kuvitella olevani Kreikassa nauttimassa tuoretta kalmaria. Aijjai...
Kadulla jolla Giovanni sijaitsee, on muuten muutama erittäin kivan näköinen ja tunnelmallinen paikallista ruokaa tarjoava perinteinen ravintola hyvin edullisilla hinnoilla. Kožna-katu on huomaamaton, kapea sivukatu joka lähtee Zeleznalta. Ihan hätkähdin kun bongasin niin edullisia ja selvästi myös suosittuja ravintoloita niin läheltä vanhankaupungin aukiota. Jos aika olisi riittänyt, olisin käynyt testaamassa myös nuo! Kala/kasvis- tai kasvissyöjällä ei ole mitään ongelmia löytää listoilta ruokaa mistä tahansa ravintolasta Prahassa :)
*
U MODRÉ KACHNICKY
Osoite: Nebovidská 6, Mala Strana.
Hintataso: keskitasoa korkeampi (mutta suomalaiselle silti edullinen)
Tämä on ainoa opaskirjan perusteella löytämäni ravintola, paikkaa suositellaan Berlitzin viime vuoden Praha-painoksessa sanoin; "features art-nouveau images on the walls and olf-fashioned decor with lots of dark wood and overstuffed chairs". Kuulostaa hyvältä! :) Paikka tarjoaa perinteistä tsekkiläistä ruokaa, ja tänne suuntasimme eräänä iltana miehen työkaveriporukalla.
Vaikeasti lausuttava nimi muuten tarkoittaa "At the Blue Duck's", miten tuon nyt sitten suomentaisi, "Sinisen ankan kupeessa"? :) Ravintola on erikoistunut riistaruokaan, mutta kalansyöjälle löytyy "päivän kala" ja kasvissyöjille peräti kaksi pääruoka-annosta salaattien lisäksi. (I told you, Prahassa huomioidaan kasvissyöjät todella mahtavasti :))
Saimme yhden huoneen kokonaan itsellemme. Harmittaa kun en tullut ottaneeksi "Sinisessä ankassa" parempia kuvia, sillä paikka oli todella persoonallinen ja tunnelma samalla hienostunut ja "kuin mummolassa". :) Ehkä sellaisessa hienommassa mummolassa? :D
Saimme kuulla, että rakennus on aikoinaan ollut Prahan linnan hevostalli. Etummaisessa ruokailutilassa tallin rakenteet ovat vielä hahmotettavissa.
Aivan ihastuttava paikka! Vaati vähän pyörimistä Google Mapsin kanssa ennenkuin löysimme paikan (ei sijaitse vilkkaan turistikadun varressa), mutta suosittelen tuon vaivan näkemistä :)
Olimme yhtä mieltä paikan uniikista charmista ja kaikki paitsi muuan tietämättään peuransorkkia tilannut (ei tunnistanut "fallow deer knucklea" menusta ja luuli muuksi ;)) hehkuttivat maistuvia annoksiaan. Juurevaa tsekkiläistä ruokaa gourmet-tyyliin :)
"Päivän kala" ei näytä kuvassa kummoiselta, mutta oli suussasulavan herkullinen. Päällä on muuten pehmeäksi paistettua sipulia kermakastikkeessa, ei pastaa. :)
*
ALCRON
Osoite: Štěpánská 40, vanhakaupunki
Hintataso: kallis
Prahassa on kolme Michelin-tähden ravintolaa, ja halusimme juhlistaa miehen synttäreitä yhdessä niistä.
Päädyin varaamaan pöydän Alcronista, joka sijaitsee samannimisessä hotellissa yhdellä Venceslauksen aukiolta uuteenkaupunkiin päin lähtevällä kadulla.
Ravintolaan pääsee sisään hotellin aulatilan kautta.
Nyt puhutaan jo todella fiinistä, tämä on sellainen paikka jossa alkaa jo vähän hermostuttaa ettei vain mokaa.
Ja tottakai mä sitten mokasinkin heti alkuun... :(
En tiedä kehtaanko edes kertoa, mutta kerrotaan nyt, kai sille voi nyt jälkeenpäin jo nauraa. Tai sitten ei, kokea vain myötähäpeää jutun lukiessaan... ^_^
Minulla oli todella pitkästä aikaa huulipunaa. Halusin juhlistaa iltaa kirkkaanpunaisella huulipunalla, jota muutenkin käytän tosi harvoin.
Näemmä niin harvoin, että olin ravintolaan päästyä jo ehtinyt unohtaa, että minulla mitään huulipunaa onkaan.
Näette kuvassa kaksi lasia. Kummassakin on punaista huulipunaa.
Arvatkaa mitä tapahtui?
Olin siemaillut laseista muutaman siemauksen, kun tarjoilija tuli kattamaan pöytäämme seuraavan ruokalajin viinilasin. Sinä hetkenä kun hän laski uuden lasin pöydälle ja minä katsoin tähän lasiin, katseeni osui samanaikaisesti vieressä olevaan huulipunaiseen lasiin. Aivoissani tapahtui joku aivan käsittämätön synapsihäiriö, ja tilanne välittyi niihin tällaisena: tarjoilija oli kattanut pöytään huulipunaan tahraantuneen lasin. Ja minullahan ei ollut huulipunaa.
Hätkähdin ja osoitin lasia spontaanisti, ynähtäen jotain kauhistunutta tarjoilijalle, joka puolestaan katsoi minua hillityn hämmentyneenä. Ehdin sanoa, "There's... lipstick on my glass..!" johon tarjoilija vastasi tahdikkaan pehmeästi, "Yes, it is your lipstick".
Tajusin asian itsekin samassa sekunnin murto-osassa. Mutta en voinut enää peruuttaa reaktiotani. Luulin ohikiitävän sekunnin ajan, että minulle oli katettu Michelin-tasoisessa ravintolassa huulipunan tahraama lasi...! Voiko olla kiusallisempaa momenttia...?
Mieheni oli myös hetken kuin halvaantunut. "Oletko sinä ihan kunnossa?" hän kysyi hitaasti. Sillä hetkellä tuntui, että en tainnut kyllä olla ja istuin vain siinä miettien, mitä hemmettiä olin juuri sanonut, naama varmaankin yhtä punaisena kuin huulet. Mies tajusi onneksi samantien muuttaa äänensävynsä ja lämmittää tilanteen toteamalla, että relataanpas nyt, tänne tultiin viettämään mukavaa iltaa. Olin varmastikin niin ylijännittynyt että aivot sakkasivat.
Taisin alkaa rentoutua muutamaa lasillista myöhemmin... :) Tarjoilijakin vaikutti tajunneen nolostumiseni ja palasi hetken kuluttua kysymään lämpimästi hymyillen että onhan meillä kaikki kunnossa.
Meillä oli alku, eh, kankeuden jälkeen mitä mukavin ilta, maistellen kuuden ruokalajin menua. Pikkuisen vain häiritsi katsoa kirkkaanpunaisia huulipunanjälkiä laseissa koko ilta, enpä tiedä laitanko enää noin kirkasta huulipunaa hienoon ravintolaan...
.
Illan aikana syötyä (kuvista puuttuu yksi miehen hummeriannos):
Se sentään on kivaa, ettei älypuhelinten aikana ole enää millään lailla noloa kuvailla annoksiaan ravintoloissa, edes paremmissa.
Alcronissakin suunnilleen joka pöydässä kuvattiin kaikki annokset ^_^
Mies sai yllätysjälkiruokana pienen synttärikakun kynttilällä :)
Ja minä....
...aaa, now we're talking! ^_^
Illan päätti yksi parhaista juustolautasista mitä olen koskaan maistanut <3 Oi, taivas.
Tässä vaiheessa olin jo hyvin rela ^_^
*
Minun oli tarkoitus esitellä tässä jutussa myös Prahan kasvisravintoloita, mutta jätän ne toiseen kertaan postauksen jälleen venyttyä varsin kiitettävään mittaan.
Minulle tuli Prahassa samanlainen tunne kuin viime keväänä Tallinnassa: mä haluan tulla tänne vain syömään. :) Mikä valikoima ihania, tunnelmallisia, persoonallisia, monipuolisia ravintoloita - ja millä hinnoilla...! Pelkästään kasvisruokaravintoloiden testailuun saisi kulumaan pari viikkoa. Halvin syömäni annos maksoi hädin tuskin neljä euroa. Kahdella kympillä Prahassa syö jo todella, todella hyvin.
Budjettitietoisen gourmandin paratiisi.
Prahan kävijät saavat mieluusti jakaa kommenteissa omiakin vinkkejään! :)
24 comments on “Apua, lasissani on huulipunaa! a.k.a Prahan ravintolavinkit”
Prahasta jäi mulle vähän sellainen njääh- olo, eikä se oikein sytyttänyt. Kaunis paikka, mutta liikaa ihmisiä. Ravintoloista jäi eniten ja myönteisimmässä mielessä muistiin sellainen, jossa tarjoillaan vain perunaruokia ja jossa söimme reissun parhaan ruoan.
Nimeä en tietenkään muista :D
Jaan tämän tunteen Prahan vanhankaupungin osalta, en oikein itse viihdy siellä vaikka kaunista onkin, kun saa melkein jonossa kulkea siinä ryysiksessä.
Mutta yleisesti rakastan Prahaa ja sen tunnelmaa ja helpostilähestyvyyttä, ihanan kodikas paikka ja välimatkat hallittavia, koko keskustan voi melkein ottaa haltuun yhden päivän aikana :) Ehdottomasti yksi lempikaupunkejani <3
Nyt kun menin sinne suoraan Pariisista niin oli vain taas todettava että kaikessa upeudessaan ja eleganssissaan Pariisi jää kuitenkin Prahalle toiseksi mun kirjoissa :)
Ihanaa että jaat meille näitä mokiakin, tuo oli kyllä aika hauska ja voisi sattua kenelle tahansa. Voin nähdä tuon tilanteen mielessäni kuinka järkyttynyt ilme sulla on ollut kun tarjoilija kattaa valmiiksi likaisen viinilasin sulle! Kyllä on varmaan tarjoilijaakin naurattanut takahuoneessa :'D mutta ihanaa, että hän osasi hoitaa tilanteen kuitenkin ilmeisen korrektisti.
Oon viemässä puolisoa yllätysmatkalle hänen syntymäpäivän kunniaksi toukokuussa, ja alunperin olin ajatellut Prahaa, kun ajattelin, että se olisi sellainen opiskelijabudjetille sopiva kohde ja tosi edullisesti oli lentojakin sinne tarjolla. Mies kuitenkin onnistui kerta toisensa jälkeen sabotoimaan tätä yllätystä, ja lopulta lentojen ja hotellien hinnat nousivat ajankohdan lähestyessä niin korkeaksi, että vaihdoin viimehetkellä määränpääksi Berliinin.
Tästä postauksesta tuli sellainen olo taas, että kyllä sinne Prahaankin on vielä päästävä!
Nyt oon selaillut sun viime kesän Berliinin postauksia ja mietiskelen jo valmiiksi miten vähillä kosmetiikoilla kannattaisi reissuun lähteä, että saisi käsimatkatavaroissa tuotua mahdollisimman paljon kaikkea kivaa sieltä mukanaan.
Yllätysmatkat on ihania :) Etenkin järjestää ^_^ Minäkin olen yhden sellaisen onnistunut järkkäämään ja se oli kyllä parhaita juttuja mitä olen tehnyt :)
Mites sun mies nyt niin onnistui sabotoimaan sun Praha-suunnitelmat..? :D Voi eih. No mutta, Berliinihän on myös aivan ihana paikka ja myöskin mitä budjettiystävällisin, varmasti teille tulee mahtava matka :) Onko kohde pysynyt mieheltä salaisuutena?
Niin kyllä on! :) Tämä järjestäminen on ollut älyttömän kivaa, erityisesti nyt kun matka on jo varattu ja maksettu eikä tarvitse sen toteutumisesta enää olla huolissaan. Oon sen verran täpinöissäni, että on kyllä vaikeaa olla lipsauttelematta, matkaan on kuitenkin vielä muutama viikko aikaa. Yritän pitää salaisuuden ihan viime hetkille, tarkoitus olisi kertoa vasta kun ollaan startattu kohti Helsinkiä. Toivottavasti joskus jatkossakin tulee mahdollisuus järjestää vaikka jollekin kaverille kiva yllätys! :)
No hän tosiaan onnistui tietämättää sabotoimaan tätä järjestämistä niin että matkan varaaminen venyi ja venyi, kuukausia. Tuli kaikenlaista yllättävää, mm. työpaikan vaihto, joka vaikutti tietysti lomiin eikä hän meinannut oikein saada aikaiseksi sopia asiaa (kaivelin lopulta tietooni uusien työkavereiden avulla esimiehensä puhelinnumeron), passin uusimiseenkin piti patistaa niin monta kertaa että pelkäsin että siitä patistamisesta jo alkaa jotain aavistaa. Kaveri ei ole ollut oikein mielissään, kun luulee, että pyöreitä mennään juhlimaan Tallinnaan. Ei ole siis kovin suurella innolla järjestänyt sellaisia asioita, joita mun on ollut vaikeaa tai mahdotonta hänen puolestaa hoitaa.
Määränpää ei siis ole miehellä tiedossa, hän luulee tosiaan että ollaan menossa Tallinnaan, eikä kyllä ole asiasta YHTÄÄN innoissaan :D Ja se tekee tästä vielä hauskempaa!
Kuulostaa huisilta :) Kylläpä olet joutunut näkemään vaivaa järjestelyjen eteen.
Hihii, vai luulee hän teidän menevän Tallinnaan... ^_^ Käyt sitten aivan ehdottomasti kertomassa onnistuiko salaisuuden pitäminen loppumetreille ja miten matka sitten meni :) Ilostuttaa jo etukäteen teidän puolesta ^_^ Yllärit on NIIN kivoja! :)
Voi ei, voin niin samaistua tuohon nolostumiseen!
Ja hei vinkiksi, huulista jää lasiin huomattavasti vähemmän huulipunaa kun huulia ensin kostuttaa vähän kielellä (toimii myös jos kostuttaa lasia kielellä mutta se ei ole yhtä huomaamattoman eleganttia :D)
Kiitos tästä vinkistä :)
Wau, muutos on valtava 90-luvun alkuun verrattuna! Silloin ei mistään kasvissyönnistä oltu Prahassa kuultukaan - kaupungin kuppiloissa sai vain lihapatoja nuudeleilla tms. Salaatteja en muista nähneeni..
Asuin tuttavien luona, ja he ihmettelivät omalaatuisia toiveitani...
Sanopa muuta, mä muistan että oli tuskan takana saada lihatonta pöperöä ensimmäisellä Prahan reissulla '95...
Juttelin kasvisruokaravintoloiden henkilökunnan kanssa ja he sanoivat että suurin muutos on tapahtunut vasta viimeisen kolmen vuoden aikana.
Ehkä ihanin kasvisruokapaikka jossa kävin, Lehka Hlava, on kuitenkin operoinut Prahassa "jo" vuodesta 2005.
Aika symppis tuo huulipunatarina, välillä tuollaisia "aivopieruja" vaan tapahtuu :D
"Se sentään on kivaa, ettei älypuhelinten aikana ole enää millään lailla noloa kuvailla annoksiaan ravintoloissa, edes paremmissa."
Noh, vaikka siitä on kuinka tullut normaalia ja yleisesti hyväksyttävää, on se mun mielestä silti moukkamaista, varsinkin juuri paremmissa ravintoloissa. Parin kuvan ottaminen muistoksi kivasta illasta on toki OK, mutta jos joka annoksesta täytyy ottaa kymmenen kuvaa erilaisista kuvakulmista ja päälle seitsemän selfietä, niin kyllä mulle tulee mieleen että sitä ruokaa ja seuraa tärkeämpi on saada parhaat mahdolliset kuvat instagramiin.
En tarkoita tätä mitenkään loukkauksena sulle, ja tiedän kyllä olevani tässä asiassa vähemmistössä :) mua ärsyttää yleensäkin nykyinen kännykkäkulttuuri jossa luurista on tullut ikäänkuin käsivarren jatke. Ei voida hetkeäkään olla räpeltämättä puhelinta, minkä itse koen törkeänä jos haluan jonkun sellaisen ihmisen kanssa viettää aikaa; ei oikeen voi syventyä keskusteluun kun toinen selailee 5 min välein Facebookia. Bussissa on rasittavaa kun puolet porukasta hölöttää kovaan ääneen yksityisiä juttuja. Töissä on hankalaa vetää kokouksia ja keskittyä vaativiin aiheisiin kun porukka kirjottelee samalla sähköposteja kännykällä; ironista sinänsä että teknologia, jonka pitäisi tehdä meistä tehokkaampia (pystyy lukemaan sähköpostit työmatkalla tai kokousten välissä kännykästä), käytännössä hidastaa ja vaikeuttaa työntekoa jos se teknologia ottaa vallan eikä pystytä keskittyä olennaiseen.
Meillä on poikaystävän kanssa sopimus, että kun vietetään aikaa yhdessä (syömässä, elokuvaa katsoessa tms) niin puhelimet on poissa pöydältä, ja jos joku soittaa eikä asia ole kiireinen, niin soitetaan myöhemmin takaisin eikä jäädä siinä kesken syömisen rupattelemaan. Toimii meillä.
Onhan älypuhelimet käteviä ja itselläkin sellainen löytyy, on kätsyä kun pystyy tsekkaamaan bussiaikataulut tai jonkin paikan aukioloajat kaupungilla ollessa. Karttapalvalut myös ehdottomia, etenkin reissussa. Mutta en halua olla luurissani kiinni 24 / 7.
Huh tulipas sepustettua :)
Olen vähän samoilla linjoilla, vaikka kuvaankin. Mun mielestä se on noloa, mutta haluan silti ikuistaa ne ruoat. On se kuitenkin vähemmän huomiota herättävää räpsäistä kuva nopeasti kännykällä kuin Canonin 6D:llä jota myös on tullut kanniskeltua mukana paremmissa ravintoloissa.... ;) Saahan sillä kieltämättä hienommat annoskuvat ;D Mutta jep, ON noloa.
No ihan näin noloa ei meidän meininki ollut :D Pari kuvaa nopeasti annoksesta ja puhelin äkkiä piiloon.
Jos luet blogiani säännöllisesti niin tiedätkin, että olen kanssasi tästä täsmälleen samaa mieltä :) Se juuri on syy sille miksi välttelin älypuhelimen hankintaa niin monta vuotta. Onneksi näyttää siltä, että minusta ei tullut uuden luurin myötä pelkäämäni "puhelimenräplääjä". :) Tekstareita kirjoitan nykyään jopa vähemmän kuin ennen koska en kertakaikkiaan jaksa kosketusnäppäimistöllä kirjoittamista, mun sormet on siihen ihan liian kömpelöt ^_^ Kameratoimintoa lukuunottamatta käytän älypuhelinta yhtä vähän kuin antiikkista puhelintani.
*komppaus*
Juu ei mitään, itseänikin aihe koskettaa sen verran että on tullut kirjoitettua siitä useampikin pitkä paasaus :D
Kiva että vastasit kommenttiini ja ymmärsit pointtini :) luen kyllä blogiasi usein, ja sun teknologia / some-vastaisuus on tosi raikas tuulahdus blogimaailmassa. Sen takia koinkin ettei kommenttini ollut liian "tökerö".
"Olen vähän samoilla linjoilla, vaikka kuvaankin. Mun mielestä se on noloa, mutta haluan silti ikuistaa ne ruoat."
Haluan sanoa vielä, että ymmärrän kyllä tuon tunteen oikeen hyvin. Asun ulkomailla ja matkustan paljon; monesta paikasta / ruoasta / ihmisestä tms. saisi mahtavia kuvia. Ja hyä valokuva on kuin taidetta, arvostan sellaisia paljon, ja ovathan kuvat hyviä muistoja. Mutta, toisaalta yritän itse nauttia siitä hetkestä niin paljon, että kuvaa siitä hetkestä ei tarvitsisi, vaan tilanne jää mieleen ihan muutenkin. Tuoksut, maut, äänet, se koko tunnelma ei kuitenkaan kuvalle talletu :)
Matkustelen paljon myös köyhissä / kehitysmaissa, ja monet mielenkiintoiset kuvaustilanteet jätän käyttämättä, koska koen sen olevan välillä loukkaavaakin paikallisia kohtaan. Esim. Laosilaissa pikkukylässä eläviä kanoja moponsa tarakalta myyvä 80-v mummo on eksoottinen näky mulle, sitä en voi kieltää. Mutta se on hänelle elinkeino, hänen arkeaan. En itsekään tykkäisi jos joku tulis mun työpaikalle valokuvaamaan mua tai mun työkavereita ihan vaan koska se on hänelle eksoottista ja jännää.
Nyt meni taas aiheen vierestä :) mutta koska sinäkin matkustat paljon, olis kiva jos kirjoittaisit tästä aiheesta jossain vaiheessa (mitä valokuvaaminen sulle merkitsee matkustellessa; mitä olisi reissaaminen ilman kuvia; riittäisikö vaikka 5 kuvaa päivässä...)
Ymmärrän tosi hyvin, ihmisten kohdalla minäkin vedän usein rajan, toisen suora kuvaaminen ei tunnu kohteliaalta. Toki joskus tulee otettua kauempaa jotain tilannekuvia ihmisistä, vieraistakin, sen myönnän, mutta ne jäävät omaan albumiini. Vähän tulee silti "tirkistelijäolo" kun kuvaa toisia jossain heille henkilökohtaisessa tilanteessa (en nyt ihan tarkoita mitään intiimiä kuitenkaan :D mutta esimerkkinä vaikka persoonallisen näköinen pariskunta söpöine koirineen picnicillä puistossa), mutta julkisilla paikoilla kuvaaminen on lopulta sallittua eikä kuvaamisessa lain puitteissa ole mitään väärää. Silti siinä on totta kai se tietty fiilis että "ei ehkä ole hyvän tavan mukaista"... miltä musta tuntuisi jos huomaisin jonkun kuvaavan mua kun istun vaikka rannalla mietiskelemässä?
Mulle valokuvaus on matkustaessa suunnilleen henki ja veri, jos en kuvaisi tuntuisi että jotain todella olennaista puuttuisi, vaikka ne kuvat ja muistot jäävätkin elävinä, vielä elävämpinäkin päähän talteen. Kamera on mun käden jatke, siinä missä kännykkä some-maailmoineen jollekulle toiselle. Mä koen valtavaa halua ja tarvetta ikuistaa asioita kuvin; hetkiä, valoa, tunteita, tavaroita, hassutuksia, kauneutta, rumuutta, outoutta... Olen todellakin handicapped ilman kameraa. Se on kulkenut mukana arjessani 13-vuotiaasta saakka.
Vähän ohi aiheen, mutta sulla on tosi tyylikäs paita/mekko! Ja huulipuna näyttää hyvältä! Huulilla.
Kiitos :) Mekko on ostettu Barcelonasta ja sen etsinnälle on omistettu blogissa oma postauskin :)
Olen tykännyt siitä tosi paljon, siisti mutta just sopivan casual :) (Mekot tuntuu musta tosi helposti liian hienoilta vaatteilta...)
Harmittaa vähän, kun olen ollut Prahassa aina sellaiseen "turistiaikaan", kun paikalliset ovat kesälomalla. Olisi tehnyt mieli käydä vaikka missä ihanalta näyttävissä paikoissa, mutta eurooppalaisten kesälomakautena monet turistirysien ulkopuolella olevat paikat olivat kiinni, koska paikallisten mukaan niihin ei vaan riitä kävijöitä, sillä monet turistit syövät "helpoissa" turistipaikoissa esimerkiksi vanhan kaupungin aukiolla. :( Prahasta tykkään muuten ihan äärettömän paljon ja olisi kiva mennä sinne uudestaan ja tutkia paremmin uuden kaupungin puolta.
Ja vielä yksi ravintolavinkki. Palladium-ostoskeskuksen vierestä lähtevällä kadulla, osoitteessa Truhlarska 10, on äärettömän sympaattinen ravintola nimeltä La Boca. Ravintolan sijaitsee erään hotellin alakerrassa ja ravintolan sisutus on kivan persoonallinen. Lisäksi ravintolassa on pieni sisäpiha/puutarha, jossa suosittelen syömään, jos pöytiä on vapaana. Ravintolan ruoka on espanjalais-/argenttiinalaistyyppistä (TripAdvisorin mukaan) ja äärettömän herkullista. Hintataso on keskitasoa korkeampi, mutta suomalaiseen tasoon nähden kuitenkin alhaisempi, ja kahden ihmisen kolmen ruokalajin illallinen parilla drinkillä ja konjakilla varustettuna kustansi noin 80 euroa, kun Suomessa yleensä tuollainen setti maksaa reilusti yli 100 euroa. Suosittelen käymään!
Haa, tiedätkö mitä, mä kuljin sen ohi yhdellä kävelylläni ja jäin tutkimaan menua! :) (Mä liimaudun lähes kaikkien kiinnostavilta vaikuttavien ravintoloiden ulkopuolella oleviin ruokalistoihin... Mun kanssa on oikeasti tosi ärsyttävää olla ulkomailla jos ei itse jaa tällaista friikkiyttä, siksi mun on paras matkustaa yksin ^_^ :D)
Etsin lounaspaikkaa mutta en sitten kuitenkaan jäänyt sillä kertaa Bocaan, mutta paikka jäi mieleeni :)
Nyt menee kyllä ihan aiheen vierestä tää kommentti ja toivottavasti huomaat tän, mutta mulla ois kysyttävää meikkipohjan pohjustuksesta! Mulla on ylioppilasjuhlat edessä tänä keväänä ja haluan tottakai näyttää mahdollisimman hyvältä. "Auttaako" meikinpohjustusvoide aknearpiin eli "täyttääkö" voide niitä? Kasvoistani löytyy muutama melko syvä kuoppa-arpi sekä laajentuneita ihohuokosia. Voisiko meikinpohjustusvoide ratkaista nää mun ongelmat ettei mun tarvi pakkeloida koko naamaa jollain Blascon superconcealerilla?
Pari postausta taaksepäin esittelit NYXin pohjustusvoiteen. Suosittelisitko sitä vai löytyykö Suomen markkinoilta joku parempi? Minulla on epäpuhtauksiin taipuvainen ihana (not) sekaiho, josta tosiaan löytyy aknearpia, couperosaa ja laajentuneita ihohuokosia, mutta erityisen rasvainen ihoni ei kuitenkaan ole.
Paksummat, moussemaiset primerit kyllä, esim. L'Orealin Studio Secrets Smoothing Resurfacing Primer ja Maybellinellakin on joku moussemainen. Nämä ovat purkissa, eivät tuubissa.
Kokonaan mousse-primeritkaan eivät arpia täytä mutta häivyttävät kuitenkin.
Voi kun tuli ostettua nyt viikonloppuna kahdet epäsopivat rintaliivit. Niitä sopivia on niin älyttömän vaikea löytää...huoh. Ehdin jo tietenkin leikata kaikki laputkin irti ja sitten vasta sovitin vielä kerran kotona. Aika paljon vaikuttaa kyllä käyttötunteeseen sekin, kun siitä alareunasta lähtee varashälytin pois; tarkoitan, että liivi tuntuu sitten ostamisen jälkeen ihan eriltä kotona. No, tällaisia kauppoja tulee aina välillä ja se on elämää.
Osaatko muuten sanoa, ovatko Real Techniquesin siveltimet aivan älyttömän huippuja? Kun olisin periaatteessa vähän kiinnostunut opettelemaan luomivärien käyttöä/levitystä ja tiedän sen kasvojen muun ihon meikkaamisen osalta, että välineillä on väliä. Tekisi mieli ostaa esim. Ecotoolsin kaksipäinen ja kaksisiveltimellinen setti luomien meikkaamiseen (sarjan varsinainen luomivärisivellin vaikuttaa minun silminkin vähän liian suurelta), mutta sitten taas mietin, että jäänkö silloin vaille jotakin aivan erikoista meikkaamiskokemusta, kun en Real Techniquesia kokeile. Ehkä eron huomaa vasta kunnon ammattilainen? Ja en sitäkään tarkoita, että Ecotools olisi mitenkään huono - päinvastoin kaikki omistamani Ecotoolsin siveltimet ovat aivan huippuja. Mutta mietin vain, että voisikohan noilla Real Techniqueseilla onnistua aloittelija hieman paremmin?
Ecotoolsin peitevärisivellin on muuten aivan tosi ihana ainakin sellaiseen laajempaan peitevärin levitykseen ja myös luomivärin peruslevitykseen! Mutta eihän sama sivellin voi olla sekä peiteväri- että luomivärikäytössä, kun luomivärin jälkeen sivellin siirtäisi pientä kimalletta (minun Lidlin luomiväristäni:)) peiteainetta vaativiin kohtiin. :)
Ehdin jo tietenkin leikata kaikki laputkin irti ja sitten vasta sovitin vielä kerran kotona.
Voi eih.... Ärsyttävää. :/
Real Techniquesin siveltimistä minulla ei ole kokemusta joten en osaa sanoa niistä. Olen sivellinten suhteen vähän tällainen, että kun ne tosihyvät on jo löytyneet niin en oikeastaan ole kiinnostunut testailemaan uusia, ellei nyt joku taho niitä minulle erikseen tarjoa. Itse en välitä lähteä niitä enää ostamaan.
Ecotoolsista - mulla taitaa olla tuo kaksipäinen luomivärisivellin, tai ainakin yksi sellainen. Mulla on itse asiassa tosi paljon Ecotoolsin siveltimiä kun he ovat niitä mulle lähettäneet, musta jostain syystä en ole inspiroitunut niistä paljonkaan kirjoittamaan. Toistaiseksi olen nostanut esiin vain sen klassikon eli metalliseen hylsyyn pakatun kabukin joka on superloistava, mutta lukijakommenttien mukaan sekin olisi nyt muutettu erilaatuiseksi.
Ecotoolsin kasvosiveltimistä olen tykännyt kovasti, ovat mukavan pehmeitä ja sopivan kokoisia hyvällä tiheydellä, mutta luomivärisiveltimissä olen niin vaativa, että kun kerran MAC #239 on olemassa omana henkilökohtaisena täydellisyyden standardina, niin muut tuntuvat melkein turhilta ainakin kun puhutaan luomivärin levityksen perustyöstä. Toki sitten pienet detaljisiveltimet, rajaussiveltimet, häivytyssiveltimet ja vaikka optimaaliset banaanivarjostussiveltimet ovat asia erikseen, mutta MAC 239:llä selviää perusmeikistä johon ei rakennella pieniä yksityiskohtia.
Valtaosa kaikista perusluomivärisiveltimistä on auttamattomasti liian löysiä tai jopa pyöreän muotoisia eikä niillä mitenkään saa pakattua luomiväriä yhtä hyvin kuin MACin 239:llä. Makuja on toki monia mutta ei #239 ihan turhaan ole mainettaan hankkinut, sen nimeen vannoo todella moni meikkauksen ammattilainen. Lättänällä, tiheällä ja juuri sopivan pituiseksi leikatulla siveltimellä saa tehtyä meikin perustyön parhaiten, eli luotua peittävän ja tasaisen luomiväripohjan ja perusvarjostukset.
Ecotoolsin luomivärisiveltimistä ei löydy tuon 239:n mallista sivellintä ja ne ovat aika löysiä. Joku aika hyväkin siellä muistaakseni on joukossa, mutta tosiaan ei mitään sellaista mistä lähtisin erikseen hehkutuspostausta tekemään.
Toistaiseksi ainoa lähelle #239:n tasoa yltänyt luomivärisivellin on ollut Dr. Hauschkan, ja sitä ei valitettavasti myydä Suomen vakkarivalikoimassa.
Juuei :) Voidemaisten tuotteiden siveltimet on erikseen ja puuterimaisten erikseen.
Osaisitko muuten sanoa, mistä olet ostanut todella kauniin vihreän ja palmujen kuvia sisältävän meikkilaukun, joka on vilahtanut noin kuukauden sisällä jossakin postauksessa, jossa oli matkalaukku pakattuna? Olen heikkona kauniisiin kosmetiikkalaukkuihin! :)
Se on Kicksistä :) Mutta meikkipussin ostosta on ainakin neljä vuotta joten epäilen että se enää on valikoimassa. Se oli talon omaa sarjaa.