Tästä onkin jo ollut kommenteissa juttua vuoden vaihteen jälkeen, mutta tehdään asiasta nyt virallinen uutisointi: Yves Rocher sulkee kaikki Suomen kivijalkamyymälänsä Helsingin Forumin liikettä lukuunottamatta maaliskuun loppuun mennessä. Forum jatkaa normaalisti eikä sulje vuoden lopussa niinkuin joku esitti kommenteissa. Paitsi että tämä ei pitänytkään paikkaansa vaikka tarkistin asian Rocherin PR:ltä moneen kertaan, vaan myös Forum lopettaa :(
Tämä on tietysti murheellinen uutinen meille old school Yves Rocher -faneille jotka olemme pyörineet "Kauneuden vihreissä liikkeissä" penskasta saakka. Itse olen mm. käynyt elämässäni ensimmäistä kertaa kosmetologilla juuri Yves Rocherin hoitolassa. Yksi kuopiolaisista ystävistäni on käynyt 20 vuotta (!!) laitattamassa kulmakarvansa Yves Rocherilla, talk about loyalty.
Nettikauppa ja postimyynti jatkavat Suomessa entiseen tapaan.
Uutinen oli itselleni todella yllättävä ja odottamaton, Rocherilla on ollut myymälätoimintaa Suomessa niin kauan. Surullista että he päätyivät tällaiseen päätökseen. Kai ajat ovat huonot ja liikkeiden kannattavuus on huonontunut ratkaisevasti. Toisaalta sitä sitten toivoisi, että nettimyynti olisi sitä vastoin kasvanut.
Uutisen yhteyteen lykkään kuvitukseksi omaksi postauksekseen jo tammikuussa suunnitellun jutun Yves Rocherin joulukalenterin sisällöstä. Sarjassamme postausideoita jotka vain jäävät kun ei ehdi ja jotain muuta kiinnostavampaa/ajankohtaisempaa pukkaa koko ajan päälle... :P
Minusta tämä oli ihan hauska idea: avasin kalenteriluukut eli pussukat ja kirjoitin ylös jokaisen tuotteen herättämän ensimmäisen ajatuksen.
Yhden tuotteista olin onnistunut kadottamaan ennen kuvausta. Ei yllätä :)
Tällä viikolla tuli kuukausi täyteen ruokavaliokokeilua ja on väliraportin aika. Missä mennään ja millaisia vaikutuksia olen havainnut?
Kertauksena: olen läpikäymässä 3 kuukauden mittaista valmennusohjelmaa FitFarmilla. Ohjelmaan kuuluu sekä ruokavalio että treeniohjelma, tavoitteena kohentaa kehitystä ennen kaikkea aerobisen liikunnan parissa.
Yleisesti vaikutuksista kehoon, mieleen ja energiatasoon:
Olotila on pysynyt ensimmäisen viikon energiaromahduksen jälkeen mainiona.
Vireystaso on sama kuin ennen kokeilun aloittamista, mutta herään nykyään entistä aikaisemmin. Useimpina aamuina herään jo viideltä enkä pysty enää nukahtamaan uudelleen. Tämä on selkeä muutos joka ilmeni heti ruokavaliomuutoksen jälkeen. Koska uni-valverytmin säätelyssä on mukana paljon hormonaalisia tekijöitä, voisin päätellä, että ruokavalio on vaikuttanut hormonitasapainooni. (Optimal Performancella osattaisiin varmasti ottaa kantaa tähän puoleen.)
Painoni on laskenut kokeilun aikana kaksi kiloa ja vartalosta on kutistunut senttejä. Laihtuminen ei ole toivottua eikä valmennuksen tavoitteena ja kun painon todettiin laskevan, ruokavalioon lisättiin rasvoja. Paino on kuitenkin edelleen pikkuisen jatkanut tippumista. Ruokavaliooni tehdään siis todennäköisesti jälleen muutoksia, tai ainakin lisään itse kaloreita jos vaaka näyttää edelleen laskevaa suuntaa. Koska nykyiselläänkin syön useimpina päivinä enemmän kaloreita kuin mitä ruokavalio "määrää", tuntuu laihtuminen oudolta. Lopulta selitys on tietysti hyvin yksinkertainen: normaali vhh-ruokavalioni on runsasenergisempää kuin kokeiluruokavalio.
Edelleenkään kehossa ei ole ollut minkäänlaisia turvotuksia. Valitsemani hiilarinlähteet vaikuttaisivat siis sopivan minulle erinomaisesti.
Liikunnasta:
Juoksu: Arvioin jaksavani juoksua nyt jonkun verran paremmin.
Normaalisti suoritan juoksulenkkini siten, että tunnin sisällä hidastan välillä kävelyksi, mutta nyt olen kyennyt vastustamaan hidastamisen mielitekoa ja pystynyt juoksemaan yhtäjaksoisesti 60 minuuttia. Toisaalta oma osuutensa on aivan varmasti myös valmennuksen tuomalla psykologisella motivaatiolla, sitä tsemppaa itseään rankemmin kun on tietoinen meneillään olevasta projektista. Huomaan ajattelevani, "Kun sitä hiilaria nyt on koneessa enemmän niin täytyyhän mun jaksaa". Kevyeltä juoksu ei kuitenkaan ole tuntunut. Valitettavasti ruokavalio ei myöskään poista juoksumatolla juoksemisen tylsyyttä ^_^ :D Odotan että tulee kevät ja pääsen ulos juoksemaan. :)
Painoharjoittelu: Tykkään uudesta saliohjelmastani tosi paljon ja olen selvästi saanut valmennuksen kautta uutta motivaatiota ja inspiraatiota salitreenin puolella. No, punttitreeni onkin aina ollut itselleni se mieluisin liikuntamuoto - se vain ei valitettavasti auta portaissa hengästymiseen ;) Siksi tarvitaan myös aerobinen puoli.
Salilla jeesaa FitFarmin Oskari Aaltonen
Olen oppinut liikuntaharjoitusten järkevästä koostamisesta paljon: millainen setti on mielekäs ja riittävä tavoitteiden saavuttamiseksi. Suoraan sanottuna olen treenannut viimeiset kaksi vuotta ihan päin p:tä. Integroituani juoksun osaksi treeniä, olen tehnyt niin että juoksen ensin tunnin ja teen heti perään tunnin salitreenin. Ja tämä setti 4-6 kertaa viikossa. Kertoessani tästä Mikolle sain vastaukseksi pään puistelua, "Ei noin".
Mikon mukaan ei ole kovinkaan järkevä ja kehittävä strategia väsyttää itseään ensin juoksulla ja lähteä sitten suoraan nostamaan rautaa. Kuulostaahan se pirun loogiselta nyt kun sen kuulee ulkopuoliselta, itse vain ei ollut osannut ajatella asiaa niin. Salitreenille jää juoksun jäljiltä vajaat energiavarastot, eikä treeniä voi mitenkään vetää optimaalisesti kun lihas on jo väsynyt eikä sitä edes ravita välissä lisäenergialla. Kroppa on tällaisen setin jälkeen ihan puhki eikä varmasti ehdi kunnolla palautua seuraavaan päivään mennessä - ja sitten meikä on jo menossa vetämään samaa komboa uudelleen. Tulos: en kehity kunnolla kummassakaan lajissa ja suoritukset jäävät aina vajaiksi. Hyvä Sanni, olenpa vetänyt fiksusti! ^_^
FitFarmin valmennuksessa olen oppinut, että määrä ei todellakaan ole yhtä kuin laatu. Minun ei tarvitse puskea kahta eri treeniä peräjälkeen ja niin monta kertaa viikossa kuin vain jaksaa, että pääsen tavoitteisiin. Siitä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin.
Maltillisempi tahti ja harjoitusten jakaminen eri päiville on paljon viisaampi strategia minun kaltaiseni kuntoliikkujan tavoitteiden kannalta. Olen tosi iloinen ymmärrettyäni tämän, nyt liikunta tuntuu oikeasti paljon kivemmalta. Liikuntaviikkoni näyttää nyt tältä:
Ruoasta:
Aluksi rajoittavilta tuntuvat asiat ruokavaliossa ovat nyt muuttuneet luovuuden lähteeksi, ihan niinkuin kävi vhh:nkin kanssa :) Kun ateriat täytyy koostaa tietyn mallin mukaisesti eikä voi käyttää entisiä lemppareitaan samaan tapaan, tilanne onkin johtanut yksipuolistumisen sijaan siihen, että on hauskaa keksiä millä tavoin aterioille saa sääntöjen puitteissa vaihtelua ja monimuotoisuutta.
Aamiainen ja iltapala toistuvat aina samanlaisina, niitä ei juuri voi varioida, mutta se ei onneksi haittaa sillä olen tähänkin saakka syönyt aamuisin lähes aina samaa ruokaa. En koskaan tunnu kyllästyvän kananmuniin ja rahkajogurttisekoituksiin :) Päivän vaihtelumahdollisuudet tulevat siis lounaalla ja päivällisellä.
Viimeisin löytöni ovat Vaasan Kaurasydän-leivät. Kaura on yksi valitsemistani hiilarin lähteistä, ja muutenhan sitä tulee syötyä vain puuron muodossa. Hoksasin, että 100-prosenttinen kauraleipä ajaa saman asian, ja nyt olen lisännyt aterioille myös lohihampurilaiset kaurapohjalla :)
Hämmästyin kun huomasin, että Kaurasydän-leivissä on yli puolet vähemmän hiilihydraattia kuin muissa leivissä, myös paljon vähemmän kuin Vaasan toisessa 100-prosenttisessa kauraleivässä. Tämä leipähän on siis käytännössä Minihiilari-tuotelinjan tasoa. Vaikka minun ei ruokavaliokokeilun puitteissa tarvitsekaan etsiä juuri niitä vähähiilarisimpia vaihtoehtoja, niin alempihiilihydraattisen kauraleivän käyttäminen hamppariateriassa jättää kiintiötä myös muulle hiilarille --> voin lisätä hampurilaisen kylkeen vähän bataattiranuja :)
Tämäkin päivä on nyt nähty: sorruin "kumijuustojen" maailmaan. Ruoanvalmistus ilman juustoa on todella tylsää, ja tajusin, että välttelen ihan turhaan light-juustoja kun niiden käyttö mahdollistaa esimerkiksi gratiiniruokien valmistuksen siten, että pysyn kuitenkin ruokavaliolleni asetetussa rasvan kokonaismäärässä. Okei, kevytjuustot eivät tietenkään tuo yhtä hyvää makua kuin täysrasvaiset, mutta ne ovat kuitenkin luonnollista, lisäaineetonta ruokaa joissa on hyvät ravintoarvot. Miksi siis hampaat irvessä vältellä niitä. Nyt jääkaapista löytyy Polar 15%, Aamupala Cheddar ja Oltermanni 17%.
Yksi päivä tein mm. kevytversion tonnikalauunipaistoksestani: tonnikalaa, tattaripastaa ja ruusukaalia kera Polar 15%:n. Mukana vielä valkuainen sitomassa. Namskis! Voisin tehdä seuraavaksi samalla idealla tattaritonnikalalaatikon lisäämällä joukkoon mantelimaitoa.
Haasteet:
Vesi ja suola.
Niin hullulta kuin se saattaa tottuneille vedenlitkijöille kuulostaa, toisille veden runsas juominen on vaikeaa. Minun pitäisi juoda vähintään 3 litraa päivässä, enkä ole koko kuukauden aikana päässyt siihen määrään yhtenäkään päivänä. Paras saavutus taitaa olla 2,5 litran tuntumassa, keskimäärin juon ehkä 2 litraa. Ja senkin eteen saa tehdä töitä. Jatkuva vessassa ravauskaan ei ole kivaa.
Suola on vielä haasteellisempi. Eineksiä, muita ruokajalosteita, leipää ja muroja syövä ihminen saa ravinnostaan enemmän kuin tarpeeksi suolaa, minun saantini taas on melkein nolla koska valmistan kaiken ruoan itse. Syömistäni ruoka-aineista ainoastaan feta ja katkaravut sisältävät paljon suolaa, annosta kohden 1,5 - 2 grammaa. Enkä syö niitä päivittäin. Minun pitää siis joka päivä lisätä jokaiselle aterialle suolaa. Mittaan aamuisin määrätyn määrän mittakuppiin, mutta yhtenäkään päivänä en ole saanut kuppia tyhjäksi.
En ollut ennen tiedostanut suolan tärkeyttä. Tiedän kyllä, että suolassa oleva natrium on välttämätön ravintoaine ja ihmisen kuuluu saada sitä ravinnosta, mutta en tiennyt että minulle suositeltu määrä (5-6 g päivässä) on niin ratkaisevan tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Mikon mukaan, jos en saa tarpeeksi suolaa ravinnosta, ei vesikään ylipäänsä nesteytä minua riittävästi koska se ei imeydy kudoksiin vaan menee kropan läpi. Siis juon, mutta en nesteydy. Liian vähäisellä suolamäärällä on kuulema liikuntasuorituksia heikentävä vaikutus.
Mikko on neuvonut minua lisäämään suolaa myös juomaveteen jotta saisin päivän aikana tarvittavan määrän, mutta sekin tuppaa unohtumaan. Tämä asia vaatii siis vielä hurjasti tsemppausta.
*
Tällaisissa tunnelmissa siis valmennusjakson ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Vielä riittäisi paljon kirjoitettavaa havainnoista ruokaan ja energiaan liittyen, mutta säästän teidät siltä tällä erää ja jatketaan sen merkeissä toisen kerran. :)
Päivitin tänään lukijan toiveesta suosikkituotteideni listan blogin yläpalkissa. Olikin hyvä että joku muistutti siitä, en ollut päivittänyt listausta varmaan vuoteen.
Blogista voi löytää suosikkituotteitani kahdella tapaa: joko sivupalkin 'Suosikit' tai 'Löytö' -tunnisteilla, tai sitten yläpalkin Suosikkituotteet-välilehdeltä. Jälkimmäinen on helpoin ja nopein tapa kun tuotteet (mahdollisine blogilinkkeineen) ovat yhdellä sivulla kategorioittain ryhmiteltynä: kasvovoiteet, seerumit, putsarit, meikkipohjat jne.
"Aidoimmat" lempparit ihmiselle ovat tietysti ne, jotka tulevat ensimmäisenä spontaanisti mieleen asiaa sen kummemmin miettimättä. Ryhtyessäni aamupäivällä listan päivityshommaan sainkin idean:
Tuumasta toimeen.
Kipitin ympäri asuntoa kuin pieni orava ja kasasin ruokapöydälle seuraavan joukkion:
Okei, saattoi olla että aikaa meni vähän yli 5 minuuttia mutta alle 10 minuuttia kuitenkin. Täytyy ottaa huomioon että asunnossa on parvi jonne on työlästä kulkea ^_^ :D Kun huomasin että tahti hidastui ja jouduin miettimään mitä seuraavaksi haen, lopetin.
Joukosta jäi uupumaan monikin itsestäänselvä lemppari jota käytän melkein päivittäin, mutta ihan kaikki ei tietenkään ehdi tulla mieleen rajatun ajan sisällä. Esimerkiksi IsaDoran Blonde-kajaali, Urban Decayn kulmakynä ja Indeliblen Bare Necessity -luomiväri/pohjustaja ovat tällaisia.
Mitä tuotteita pöydälle kertyi?
Joukossa on niin vanhoja kestosuosikkeja kuin ihan uusia tämän vuoden puolella korkattuja tuttavuuksia jotka ovat juuri tämän hetken ajankohtaisia lemppareitani.
*) Biozell ei ole erityinen kuivashampoosuosikkini mutta tällä hetkellä käytössä ja ihan ok. Edustaa ryhmässä ylipäänsä kuivashampoita.
**) Olen säästänyt Oliv'in Antioksidanttivoiteen pakkauksen (vaikka muuten pyrinkin turhasta roinasta eroon) koska voide on NIIN muistorikas: ensimmäinen Oooooh!! -elämyksen aikaansaanut luonnonkosmetiikan voide ja edelleen koostumukseltaan paras jota olen koskaan käyttänyt. Surku että se lopetettiin. Kuinka moni muistaa vielä Oliv'in? Itse en ainakaan voi unohtaa kun kuulin että se oli myyty lukuisista paikoista loppuun kirjoitukseni jälkeen, varmasti ensimmäinen kirjoittamani tuote-esittely jolla oli tällainen vaikutus! ^_^ :) - Ja yhä tuo voide tulee kaikkien näiden vuosien jälkeen mieleen kun ajattelen, "Mitkä ovat suosikkivoiteitani?"
Tämä oli hauska tehtävä :)
Kokeilkaapa huviksenne - mitä tuotteita teidän pöydällenne kasaantuu jos saatte 5 minuuttia aikaa hakea lempparit?
Roar! Kaipaatko rouheaa tukkaa? Tällä saat!
Lush Seanik.
Runsaasti merisuolaa sisältävä kiinteä shampoo (eli ei saippua vaan tavalliseen sulfaattitensidiin perustuva, kiinteäksi pressattu shampoo) joka lupaa tuuheutta kutreihin. Lushin brittisivulla käytetään ihanaa adjektiivia buoyant - haluathan sinäkin sellaiset hiukset? ^_^
Varmaan parin vuoden "tää pitäis ostaa ja kokeilla" -jahkailun jälkeen ostin Seanikin vihdoin tammikuussa. Sitä oli minulle suositellut useampikin lukija saippuaooppera-kauhujen jälkimainingeissa (vaikkakaan Lushin shampoopaloilla ei reseptiikaltaan ole mitään tekemistä hiussaippuan kanssa, joten se toimii ilman muuta paremmin kuin saippua).
Seanikin inci: sodium lauryl sulfate, irish moss gel, perfume, nori seaweed, fine sea salt, lemon oil, mimosa absolute, orange flower absolute, jasmine absolute, sodium cocoamphoacetate, limonene, colour 42090.
Hyvin simppeliä kamaa, kuten näkyy. Ainoa vähänkään hoitavaksi luokiteltava ainesosa on irish moss (chondrus crispus, punalevä) -geeli, jolla Lush sanoo olevan "soothing and softening effect". Seanik on itse asiassa melkeinpä yhtä kuin syväpuhdistava shampoo, hoitavuuden tunne hiuksissa on nolla ja pesuteho 10. Ero tavalliseen syväpuhdistavaan shampooseen (ainakin niihin joita itse olen käyttänyt) on Seanikin vaahto, joka liukuu hiuksissa pehmeän kermaisesti ja uskottelee että kyseessä saattaisikin olla hoitava shampoo.
Mutta ei: kun Seanikia lähtee huuhtomaan hiuksista, kuuluu vain nitinää ja natinaa ja sormet takertuvat tyveen hiusten vetäessä aivan nahkeiksi. Tämän jälkeen haluat todellakin käyttää hoitoainetta ;)
Kun hiukset ovat kuivuneet, ne ovat huomattavan ilmavat ja, etten sanoisi: rapeat. Jopa hoitoaineen jäljiltä. Hoitis kyllä silottelee ja pehmentelee kutrit takuttomiksi, mutta Seanikin suolakäsittely on sen verran tanakka ettei hoitoaine pysty sitä ihan täysin kumoamaan. Tulos: merituulen tuivertama rapsakan ilmava tukka. :) Seanik on siis vähän niinkuin suolavesisuihke shampoon muodossa.
Kaikkien näiden nitisevien, natisevien, takertuvien ja rapeiden adjektiivien jälkeen sanon, että tykkään Seanikista tosi paljon. Siis tosi paljon. Ihanan rehellinen shampoo: ei mitään "triplaa hiustesi volyymin superkeratiinikompleksilla, silottaa-vahvistaa-elvyttää ja lisää hiuksen läpimittaa 200% kera 50 tanssivan marakatin-blaablaa." No joo, lupaahan brändi että hiuksista tulee buoyant ;), mutta se ei vetoa erikoisteknologioihin eikä sorru vaivaannuttaviin yli-ilmaisuihin.
Tässä on teille shampoopala joka puhdistaa tehokkaasti natriumlauryylisulfaatilla ja pörröttää tukkasi merisuolalla. Ja on hajustettu miellyttävän miedosti (= anti-lush'maisesti) kukkaisabsoluuteilla. That's it. Tukkasi ei todellakaan jää virumaan päätä pitkin Seanik-käsittelyn jäljiltä. Jos ilmava tyvi ja voimakkaasti pesevä shampoo on sitä mitä etsit, etsiydy Seanikin luo.
Huom: Seanikia ei suositella käytettävän monta pesukertaa peräkkäin etenkään kuiviin ja huonokuntoisiin hiuksiin. Lushin myyjä sanoi käyttävänsä Seanikia pari-kolme kertaa putkeen ja sitten taas taukoa useampi pesu. Hiusten kunto ratkaisee.
* * *
Loppuun off topic päivän paketti-ilostus: Everyday Minerals!
Mä rakastan tällaisia detaljeja: yrityksen pakkausmateriaalikin on persoonallinen ja mietitty asiakkaan elämystä vahvistavaksi. Pienillä asioilla on väliä! Jos nämä olisi pakattu mustaan tai valkoiseen peruspaperiin, ihan eri juttu.
Everyday Minerals -kokemuksia on kyselty minulta suunnilleen koko blogihistorian ajan. Nyt luvassa kevään aikana vihdoin viimein matskua. Tästä satsista luulisi piisaavan kirjoitettavaa :D <3
